The Victorious Attitude 2nd Edition

Orison Swett Marden

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/the-victorious-attitude-2nd-edition-orison-swett-marde
n/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Pushing to the Front 3rd Edition Orison Swett Marden

https://ebookmeta.com/product/pushing-to-the-front-3rd-edition-
orison-swett-marden/

He Can Who Thinks He Can 2nd Edition Orison Swett

Marden

https://ebookmeta.com/product/he-can-who-thinks-he-can-2nd-
edition-orison-swett-marden/

The Miracle of Right Thought 1st Edition Orison Swett

Marden

https://ebookmeta.com/product/the-miracle-of-right-thought-1st-
edition-orison-swett-marden/

How To Get What You Want 1st Edition Orison Swett

Marden

https://ebookmeta.com/product/how-to-get-what-you-want-1st-
edition-orison-swett-marden/
Hyperbolic Manifolds An Introduction in 2 and 3
Dimensions 2nd Edition Albert Marden

https://ebookmeta.com/product/hyperbolic-manifolds-an-
introduction-in-2-and-3-dimensions-2nd-edition-albert-marden/

The Attitude of Early Christians toward Unbelievers and

Semi Believers 1st Edition Harm W. Hollander

https://ebookmeta.com/product/the-attitude-of-early-christians-
toward-unbelievers-and-semi-believers-1st-edition-harm-w-
hollander/

Own Your Success The Power to Choose Greatness and Make

Every Day Victorious 1st Edition Ben Newman Michael Ed
Newman

https://ebookmeta.com/product/own-your-success-the-power-to-
choose-greatness-and-make-every-day-victorious-1st-edition-ben-
newman-michael-ed-newman/

Transformation Design Perspectives on a New Design

Attitude 1st Edition Wolfgang Jonas

https://ebookmeta.com/product/transformation-design-perspectives-
on-a-new-design-attitude-1st-edition-wolfgang-jonas/

Attitude is Everything: Achieving Hair Raising Profits

in Business First Edition Habib

https://ebookmeta.com/product/attitude-is-everything-achieving-
hair-raising-profits-in-business-first-edition-habib/
Another random document with
no related content on Scribd:
ainoasti muuttavat toiseen paikkaan ja toiseen olomuotoon; he
siirtyvät samassa uuteen elämään kaikkine lahjoineen ja tunteineen;
yhä edelleen ovat he samoja eläviä, ajattelevia, toimivia olennoita,
kuin he olivat täällä maan päällä. ‒ ‒Lepoa he saavat — ja lepoa he
tahtovat, jos he lepoa tarvitsevat. Mutta mikä on heidän leponsa? Ei
työn puutetta, vaan mielen lepoa. Tosi lepoa on saada levätä
synnistä, surusta, pelosta, epäilyksestä, murheesta — ennen
kaikkea saada levätä pahimmasta uupumuksesta, nim. siitä että
tietää velvollisuutensa eikä kykene sitä täyttämään. Se on totinen
lepo — Jumalan lepo, joka aina tekee työtä ja aina lepää; samoin
kuin tähdet päämme päällä aina liikkuvat, tuhansia peninkulmia
päivässä, ja kuitenkin aina täydellisesti lepäävät; sillä ne liikkuvat
määrätyssä järjestyksessä, sopusointuisesti ja täyttävät sitä lakia,
jonka Jumala on niille antanut. Täydellinen lepo täydellisessä työssä,
se on varmaankin autuaitten henkien lepo, kunnes kaikkien
kappalten täydellinen suoritus tapahtuu, kun Kristus saapi valittuinsa
luvun täyteen. Ja jos näin on, mikä lohdutus meille, jotka olemme
kuolevat, ja mikä lohdutus meille, jotka olemme nähneet toisten
kuolevan, jos kuolema vain on uusi syntyminen korkeampaan
elämään ja jos kaikki, mikä meissä muuttuu, on ruumista — joka on
meidän kotelo eli kuori — se on samallainen muutos kuin simpukalla,
joka heittää pois vanhan nahkansa ja tulee ulos terveenä ja iloisena,
taikka kuin matelevalla toukalla, joka murtautuu vankeudestaan eli
kotelostaan ja levittää siipensä päiväpaisteessa kuin sievä kesälintu.
Missä on siis kuoleman oka, jos ei kuolema voi vahingoittaa,
myrkyttää tai turmella mitään siitä, jonka tähden ystävämme
rakastavat meitä; ei mitään siitä, jolla me voisimme palvella Jumalaa
tai ihmisiä? Missä on haudan voitto, kun se ei voi painaa meitä alas,
vaan päinvastoin vapauttaa meidät juuri siitä, mikä painaa meitä —
nim. kuolevaisesta ruumiista?
 Water of Life — Sermons.

Katsokaa kukkasia kedolla. Meidän on otettava Herramme sanat

tarkasti. Hän puhuu liljoista, niistä lyökkikasveista, jotka joka kevät
kukkivat tuhatlukuisin itämaitten heinikoissa. Koko talven ovat ne
kuolleina, maan sisälle kätkettyine juurineen. Mutta niin pian kuin
kevätaurinko paistaa niitten haudoille, heräävät ne äkkiä elämään ja
kaunistuvat semmoisiksi kuin Jumala ne haluaa, ja jokainen siemen
saapi erityisen muotonsa. Ne kylvetään katoovaisina, ne nousevat
ylös katoomattomina; ne kylvetään heikkoina ja nousevat ylös
voimakkaina; ne kylvetään häpeällisinä ja nousevat ylös kunniassa
(1 Kor. 15:42, 43); heikkoina, väririkkaina, täyttäen ilman tuoksuilla
ovat ne kuolemattomuuden kuvina, jotka soveltuvat enkelien
kruunuiksi.

Katsokaa liljoja kedolla, kuinka ne kasvavat. Sillä samoin on

myöskin kuolleitten ylösnousemus. Niin, ei ilman Jumalan sallimusta
tai oikeastaan jumalallisen neuvon kautta on tuo siunattu Pääsiäisen
aika määrätty kirkon keskuudessa kaikiksi ajoiksi vietettäväksi sinä
vuoden aikana, jolloin maa puistaa talviunen päältään, jolloin linnut
palajavat takasin ja kukkaset alkavat puhjeta, jolloin jokainen
siemen, joka putoaa maahan ja kuolee ja nousee maasta jälleen
uuden muotoisena, on meille todistuksena Kristuksen
ylösnousemisesta; ja samalla on se todistuksena siitä, että me
nousemme kuolleista, että samoin kuin siemenen on käynyt, samoin
on meissäkin elämä voittanut kuoleman. Samoin on jokainen lintu,
joka palajaa takasin laulamaan ja rakentamaan pesänsä meidän
läheisyyteen, jokainen kasvi, joka puhkeaa kukalle, todistuksena
meille meidän Herramme ylösnousemisesta ja meidän
ylösnousemisesta. ‒ ‒ Ne kuulevat Herran kutsumista, Hänen, joka
antaa elämän, ja palaavat takasin elämään ikäänkuin edustajina ja
merkkinä meille Kristuksesta, niitten Luojasta, joka oli kuollut, mutta
on tullut eläväksi jälleen, joka hävisi tuonelaan Pääsiäis-iltana, ja
joka löydettiin jälleen taivaassa ijankaikkisiksi ajoiksi. Sillä tavoin
joka kerta kuin tuo siunattu Pääsiäis-aika palajaa, muistutetaan
meitä maan heräämisellä talviunestaan meidän Herran Jesuksen
Kristuksen ylösnousemisesta ja se on meille todistuksena, että
kerran on elämä voittava kuoleman, valo voittava pimeyden,
vanhurskaus voittava synnin, ilo voittava surun, sitte kun koko
luomakunta, joka huokaa ja kärsii tuskaa aina tähän asti, on
toimittava sen, mitä varten se työtä tekee — kun syntyy uusi taivas ja
uusi maa, jossa ei ole huokausta eikä surua, vaan jossa Jumala on
kuivaava kyyneleet kaikkien silmistä.

Discipline and other Sermons.

Kuolema ei ole kuolema, jos se ei tapa meissä muuta kuin sen,

joka estää meitä täydellisestä elämästä. Kuolema ei ole kuolema, jos
se silmänräpäyksessä kohottaa meidät pimeydestä ylös valkeuteen,
heikkoudesta voimaan, synnistä pyhyyteen. Kuolema ei ole kuolema,
jos se viepi meidät lähemmäksi Kristusta, joka on elämän lähde.
Kuolema ei ole kuolema, jos se täydelliseksi tekee uskomme ja
antaa sen toteutua näkemisessä ja antaa meidän nähdä Hänet,
johon olemme uskoneet. Kuolema ei ole kuolema, jos se viepi
meidät niitten luo, joita olemme rakastaneet ja kadottaneet, joitten
edestä olemme eläneet ja joitten edestä edelleen halajamme elää.
Kuolema ei ole kuolema, jos se yhdistää lapsen sen äidin kanssa,
joka oli mennyt tuonelaan edeltä. Kuolema ei ole kuolema, jos se
ainiaaksi poistaa edeltä päin menneeltä äidiltä hänen tuskansa ja
pelkonsa ja antaa hänen nähdä, Vapahtajansa armollisten kasvoin
edessä, tietyn ja varman lupauksen siitä, että kaikki hänen jälkeensä
jättämät ovat turvassa, turvassa Kristuksen luona ja Kristuksessa,
tämän kuolevaisen elämän tapauksissa ja vaaroissa. Kuolema ei ole
kuolema, jos se vapauttaa meidät epäilyksestä ja pelosta, vaiheista
ja muutoksista, ajasta ja paikasta ja kaikesta, mitä aika ja paikka
synnyttää ja sitte hävittää. Kuolema ei ole kuolema; sillä Kristus on
voittanut kuoleman omasta puolestaan ja niitten puolesta, jotka
uskovat Häneen.

Water of Life — Sermons.

Jumalan äärettömästä helmasta, kaiken elämän lähteestä,

olemme me tulleet; itsekkään, myrskyisen nuoruuden kuluttua
vuodattaen katumuksen kyyneleitä — ei juuri liika myöhään; ei aivan
täydellisesti hyödyttömän miehuuden ijän elettyämme; hitaan ja
kylmän vanhuuden vietettyämme käännymme takasin Hänen
luokseen, josta olemme tulleet; Jumalan helmaan vielä kerran —
voidaksemme tulla perille jälleen toivottavasti varustettuina uusilla
tiedoilla ja uudella voimalla jalompiin töihin. Amen.

Essaya.
VII.

RUKOUS SYVYYDESTÄ.

»Oi Jumala, kuule minun rukoukseni, eläkä peitä itseäsi minun

innokkaalta pyynnöltäni! Ota minusta vaari ja kuule minua, että
minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun.» Ps. 55:2,3.

»Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun

Jumalani tykö minä huudan; ja Hän kuulee minun ääneni
templistään, ja minun huutoni tulee Hänen eteensä, Hänen
korviinsa.» Ps. 18:7.

»Herra on läsnä kaikkia, jotka Häntä avukseen huutavat ‒ ‒ Hän

kuulee
heidän huutonsa ja auttaa heitä.» Ps. 145:18,19.

»Silloin kun minä Sinua avukseni huudan, niin Sinä kuulet minua,
ja
annat minun sielulleni suuren väkevyyden.» Ps. 138:3.

Kuta vanhemmaksi minä tulen, ja kuta enempi minä näen tämän

katoovaisen elämän tapahtumia ja muutoksia, ja ihmissydämen
tarpeita ja kaipauksia, sitä tärkeämmältä näyttää tämä kysymys:
Onko jossain paikassa avaruudessa olentoa, joka voipi kuulla
meidän rukouksiamme? Onko rukous tarpeeton hulluus vai korkein
viisaus? Minä sanon: Onko olemassa olentoa, joka aina voipi kuulla
rukouksiamme? Minä en tarkoita olentoa, joka aina vastaa niihin ja
antaa meille kaikki, mitä pyydämme; mutta semmoista, joka
pienimmässäkin tahtoo kuulla, tahtoo kuunnella, tahtoo tutkia, mikä
on hyödyllistä antaa meille, ja sitte siihen katsoen antaa meille tai
kieltää meiltä sen, mitä olemme rukoilleet.

Niin pian kuin ihminen alkaa pyrkiä raakalaisesta muodostumaan

sivistyneeksi olennoksi, herää hänen sydämessään omituinen halu
Jumalan palvelukseen; onko tämä halu pidettävä lapsellisena
unelmana, kun ihminen kehittyy vielä korkeammalle kannalle?
Ovatko kaikkien ihmisten kokemukset, pakanain yhtä hyvin kuin
kristittyin, kaikkina aikakausina tyhjäksi arvattavat? Ovatko tämän
kärsivän ja epäilevän ihmiskunnan kaikki valitukset turhaan nousseet
korkeuteen? Ovatko pyhäin rukoukset, laulajain ylistyslaulut,
marttyyrien kuolintuskat, runoilijain pyrinnöt, viisasten ajatukset,
sorrettujen huudot, äidin rukoukset lapsensa puolesta, nuoren tytön
esirukoukset kaukana taistelutantereella olevan rakastettunsa
edestä, sotilaan vastaukset hänen rukouksiinsa, kun hän sanoo
sieltä kaukaa: »elä pelkää, minä olen Jumalan käsissä» — — kaikki
nämä ihmiskunnan jaloimpien, puhtaimpien, kauneimpien ja
jumalallisimpien tunteitten ilmaukset — ovatko ne olleet turhat?
Ovatko ne olleet häpeemättömiä vaatimuksia, kaunisten unelmain
utukuvia, jotka haihtuivat tyhjään ja turhaan? Onko turhaan
tuijottanut jokainen kärsivä, etsivä sielu, joka läpi aikakausien on
tuijottanut ylöspäin pimeyteen tuntematonta kohti, toivossa saada
kerran nähdä vilahdukselta jumalallisen Silmän, joka näkee kaikki ja
järjestää kaikki ja huolta pitää kaikesta? Voi, hyvät ystävät, ne jotka
uskovat tai kuvailevat uskovansa semmoisia (että tämä kaikki olisi
turhaa) ja voivat semmoisia oppia levittää muille säälimättä ja
surematta, eivät totta tosiaan tiedä mitä ryöstävät ihmissuvulta, joka
jo on kyllin kurja oman hulluutensa ja oman syntinsä tähden —
ihmissuvulta, joka toivomatta Jumalaan ja Kristukseen todellakin on
muinaisen Homerin sanoessa kurjempi kuin eläimet kedolla.

Westminster Sermons.

Kun ihmissydän kysyy: Eikös meillä ole ainoasti Jumala taivaassa,

vaan myös Isä taivaassa? — niin voipi siihen kysymykseen vastata
ainoasti meidän Herramme Jesus Kristus. Hän sanoi oikein: »Ei
kukaan tule Isän tykö muuten kuin Minun kauttani.» Joh. 14:6.
»Ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on ilmoittanut Hänet.»
Joh. 1:18. Ja sentähden voimme löytää loppumattoman lohdutuksen
sanoissa: »Semmoinen kuin Isä on, semmoinen on Poika ja
semmoinen on Pyhä Henki». Sillä nyt tiedämme että keskellä
Jumalan valtaistuinta istuu Ihminen, joka on Jumalan kunnia
kirkkaudessaan ja Hänen olentonsa perikuva, — ylimäinen pappi,
jolla voipi olla myötätuntoisuutta meidän heikkouksillemme, kun me
näemme että Häntä kiusattiin kaikessa samoin kuin meitä. Hebr.
4:15. Hänen puoleensa voimme huutaa ihmisen innolla ja ihmisen
sanoilla, koska tiedämme että Hänen ihmissydämensä vastaa
meidän ihmissydämille, ja että Hänen ihmissydämensä on liitetty
yhteen Hänen jumalallisen Henkensä kanssa, ja että Hänen
jumalallinen Henkensä on sama kuin Hänen Isänsä jumalallinen
Henki; sillä Heidän tahtonsa ja Heidän mielensä ovat yksi, ja Heidän
tahtonsa ja Heidän mielenlaatunsa ovat rajatonta rakkautta syntisiin
ihmisiin.

Niin, me voimme suuressa hädässämme uskossa katsoa

Kristuksen pyhiin kasvoihin ja uskossa turvautua Hänen pyhään
sydämeensä ja sanoa: Jos se on hyvä minulle, antaa Hän mitä minä
rukoilen; ja jos ei Hän anna, tapahtuu se siksi että sekin on hyvä
minulle ja myöskin muille. Kaikissa tämän kuolevaisen vaelluksen
vaiheissa ja muutteissa voimme sanoa Hänelle, samoin kuin Hän
sanoi tuona juhlallisena hetkenä: »Jos mahdollinen on, niin menkään
pois minulta tämä kalkki! ei kuitenkaan niin kuin Minä tahdon, vaan
niin kuin Sinä» (Mat 26:39), ja voimme olla varmat että Hän kantaa
tämän rukouksen Hänen Isänsä ja meidän Isämme eteen, Hänen
Jumalansa ja meidän Jumalamme eteen; ja mikä ikinä tämä vastaus
tuleekaan olemaan, minkä Hän antaa, jonka tiet eivät ole niin kuin
meidän tiemme ja jonka ajatukset eivät ole niin kuin meidän
ajatuksemme, niin rukous ei ole turhaan kaikunut ylös Kristuksen
tykö.

Westminster Sermons.

Minä olen rukoillut kauvan ja totisesti enkä ole enää pelkoa

täynnä. »Kaikki mitä te rukoilette uskossa Minun nimeeni, sen te
saatte.» Mat. 21:22. »Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani.»
Mark. 9:9. Nämä kaksi lausetta olivat minun linnoitukseni, kun
kurjuuden yö oli pimeimmillään, ja näitten voimasta pääsemme
voitolle. Sentähden elä kiusaa itseäsi, elä ole suruinen; mitä
Jumalalla on mielessään, sen Hän tekee.

Letters and Memories.

Kuta kauvemmin minä elän, sitä tarkemmin näen että Herran

Rukous on kaikkien rukousten malli; päätä itse olisko mitään ajatusta
rukoilla Jumalaa muuttamaan maailman kulkua yhdessä hengen
vedossa, kun sanomme: »Tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä»
‒ ‒ Ei minulla ole mitään sitä vastaan että rukoilemme erityisiä
asioita. Jumala siitä varjelkoon! Teenhän minä itsekin niin. Minä voin
yhtä vähän jättää sen tekemättä kuin lapsi voipi pimeässä olla
kutsumatta äitiään. Kun me rukoilemme: »Elä salli meidän tänään
mihinkään vaaraan saattaa itseämme», näyttää minusta kuin pitäisi
meidän huomauttaa painolla enempi sanoja »saattaa itseämme»
kuin »vaaraan», eikä rukoilla Jumalaa ottamaan pois vaaraa
muuttamalla luonnon järjestystä, vaan antamalla meille valoa ja
johtoa välttämään vaaraa.

Letters and Memories.

Rukoile yötä päivää hyvin hiljaa, niinkuin pieni väsynyt lapsi,

kaikkea mitä tarvitset sekä ruumiin että sielun tarpeeksi — pienintä
yhtä hyvin kuin suurinta — ei mikään ole liika paljo rukoilla Jumalalta
— ei mikään ole liika suurta Hänelle antaa — ja koeta kiittää Häntä
kaikesta. Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala!

Letters and Memories.

Kun sinä olet syvyydessä — olkoon se mikä tahansa syvyys —

huuda Jumalalle: Jumalalle itselleen eikä kenellekään muulle kuin
Jumalalle. Jos sinä voit tulla puhtaan lähteen silmukkaan, miksi
joisitkaan joesta, joka on voinut koota likaisuutta juostessaan? Jos
voit mennä Jumalan itsensä luo, miksi menisitkään jonkun Jumalan
luodun olennon luo, olkoonpa hän kuinkakin pyhä, puhdas ja
rakkautta täynnä? Mene Jumalan luo, joka on valojen valo, elämäin
elämä. Hänestä kaikki hyvyys virtaa.

Mene siis Hänen itsensä luo. Huuda Jumalalle, Herralle itselleen,

syvyydestä, olkoonpa se kuinka syvä tahansa. Jos David, vanhan
ajan juutalainen, voi sen tehdä, kuinka paljoa enemmän me, jotka
olemme Kristukseen kastetut; kuinka paljoa enempi me, jotka
pääsemme yhdessä Hengessä Isän tykö; kuinka paljoa enempi me,
jotka joka paikassa voimme »astua uskalluksella armoistuimen tykö,
että me laupeuden saisimme» ja löytäisimme armon, koska apua
tarvitsemme. Hebr. 4:16. Jos Hän on sen luvannut, eikö Hän silloin
annakin sitä? Jokaiselle teistä — kuinka heikko, kuinka tietämätön,
kuinka syntinen oletkaan, jos sinä halajat tulla vapaaksi niistä
synneistä — on tämä armo annettu; meillä on vapaus huutaa
syvyydestä Jumalan itsensä puoleen, joka loi auringon ja tähdet,
koko taivaan ja maan; meillä on vapaus seista kasvoista kasvoihin
Isän kanssa, joka on luonut kaikki ihmishenget, ja kiintyä siihen
ainoaan Olentoon, joka ei koskaan voi erehtyä taikka muuttua,
ainoaan kuolemattomaan, ijankaikkiseen Jumalaan.

Westminster Sermons.

Se siemen, jonka kylvämme — katumuksen siemen, nöyrtymisen

siemen, murheellisten rukousten ja avun huutojen siemen — on
juurtuva ja kasvava ja kantava hedelmän, me emme tiedä miten,
Jumalan soveliaana aikana, jota ei voida muuttaa. Me olemme
kenties murheellisia ja uupuneita; meidän silmämme odottavat ja
kaipaavat Herraa, ehkäpä enempi kuin niitten, jotka odottavat päivän
koittoa, sitä aamua, joka on tuleva ja tuleekin; sillä aurinko on
varmasti nouseva ja päivä on varmasti valkeneva, ja Vapahtaja on
varmasti vapahtava ne, jotka Hänen puoleensa huutavat.

Westminster Sermons.

Sille sieluraukalle, joka on alakuloinen, joka on alhaalla ja

syvyydessä, joka tuntee oman heikkoutensa, hulluutensa,
tietämättömyytensä, syntisyytensä, ja joka syvyydestä huutaa
Jumalalle kuin eksynyt lapsi huutaa isänsä jälkeen — niin, samoin
kuin eksynyt vuona huutaa emonsa jälkeen — semmoisesta
sieluraukasta, jonka rukoukset ehkä ovat sekavia, typeriä ja huonosti
sointuvia, — semmoisesta on kirjoitettu: »Herra tukee kaikkia
kaatuvia; läsnä on Herra kaikkia, jotka Häntä avukseen huutavat;
Hän tekee mitä Häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän
huutonsa ja pelastaa heitä.» Ps. 145:14,18,19.

Westminster Sermons.
VIII.

RUKOUKSIA JA TUNNUSTUKSIA.

Uskollisuudesta ja Jumalan kaltaisuudesta.

Ijankaikkinen Karitsa! joka olet yli kaiken ajan ja paikan! Oi

Jumalan Karitsa, joka olit lyöty ijankaikkisuudessa, ennen kuin
maailman perustus laskettiin! Oi Karitsa, joka makaat lyötynä
ijankaikkisesti Jumalan valtaistuimen keskellä! Anna elämän veren,
joka vuotaa Sinusta ulos, valmistaa minulle anteeksi antamus
kaikesta menneestä; suo elämän veden, joka vuotaa sinusta, antaa
minulle voimaa tulevaisuuteen. Minä tulen heittääkseni pois oman
elämäni, minun itseni ja itsekkyyteni elämän, jonka petolliset halut
ovat turmelleet, etten enää eläisi sitä elämää, vaan ottaisin vastaan
Sinun elämäsi, joka on luotu Jumalan kuvaksi, vanhurskaudeksi ja
totiseksi pyhyydeksi, että minä eläisin sitä elämää aina ja ijankaiken,
ja tuntisin sen olevan itsessäni elämän lähteen, joka minussa
kuohuu ijankaikkiseen elämään. Ikuinen Hyvyys, tee minut hyväksi
niin kuin Sinä. Ikuinen Viisaus, tee minut viisaaksi niin kuin Sinä.
Ikuinen vanhurskaus, tee minut vanhurskaaksi niin kuin Sinä. Ikuinen
Rakkaus, tee minut rakastavaiseksi niin kuin Sinä. Amen.
 Valkeudesta.

Oi Herra! Rakkaus, joka täyttää koko maailman, Valo, joka

valaisee jokaisen maailmaan tulevan ihmisen (Joh. 1:9), ota pois
minusta kaikki minun sieluni pimeys ja minun sydämeni kovuus.
Täytä minut Sinun valollasi, että minä näkisin kaikki valkeudessa.
Täytä minut Sinun rakkaudellasi, että minä rakastaisin kaikkia, mitä
Sinä olet luonut. Amen.

Tule luoksemme, oi Herra! avaa sielumme silmät, ja näytä meille

ne asiat, jotka kuuluvat rauhaamme ja elämämme vaellukseen, että
vaikkakin kaikki ihmisen keksinnöt ja suunnitelmat saavat lopun,
ulottuvat Sinun käskysi määrättömiin (Ps. 119:96) — kyllin laajalti
rikkaille ja köyhille, oppineille, kauppiaille ja työmiehille,
onneksemme tässä elämässä ja pelastukseksemme tulevassa
elämässä. Amen.

Totisesta ihanuudesta.

Oi Jumala, poista meistä kaikki, mikä on itsekästä, turhamaista ja

alhaista, ja herätä meissä eloon kaikki, mikä on Jumalan kaltaista ja
Jumalan puolesta, niin että me lopuksi pääsemme totiseen
ihanuuteen, joka ei johdu itsekkäästä kunnian himosta, ei
itsekkäästä ylpeydestä, ei itsekkäästä mukavuudesta, vaan salli
meidän vapautua kaikista itsekkyyden muodoista — päästen siihen
ihanuuteen, joka yksin Kristuksella on täydellisyydessä — siihen
ihanuuteen, jonka edessä kerran kaikki polvet notkistuvat, jotka
taivaassa ja maan päällä ja maan alla ovat (Fil. 2: 10) — ja myöskin
siihen ihanuuteen, että opimme tekemään velvollisuutemme,
ottamatta huomioon, mitä se maksaa meille, siinä asemassa, mihin
Hänen taivaallinen Isänsä on kunkin meistä kutsunut. Amen.
 Pyhyydestä.

Oi Herra Jesus Kristus! Kohota minua ylöspäin Sinun kanssasi,

että oppisin tuntemaan elämän salaisuuksia, että käyttäisin maallista
elämää erityisenä ilmauksena ja esikuvana taivaallista elämää
varten; ja, käyttäessäni Sinun kunniaksesi luonnollista ruumistani,
että minut kohotettaisiin ylös voidakseni käyttää hengellistä ruumista.
Amen.

Puhtaudesta ja hyvyydestä.

Puhdista Sinä, Herra, minua, muuten en koskaan puhdistu; pese

Sinä minua, sillä ainoasti siten voin minä tulla puhtaaksi. Sillä Sinä et
vaadi mitään ulkonaista tai tunteita, et ylpeyttä etkä itsepetosta, vaan
totuutta kaikkein sisimmässä, ja Sinä tahdot opettaa minua
ymmärtämään viisautta salaperäisellä tavalla.

Oi Jumala, Sinä olet hyvä, vaan minä olen paha; juuri siitä syystä
tulen minä luoksesi. Minä tulen, että minut tehtäisiin hyväksi. Minä
ihailen Sinun hyvyyttäsi, ja minä halajan saada sen omakseni, vaan
minä en sitä taida, ellet Sinä auta minua. Puhdista minua, tee minut
puhtaaksi. Puhdista minut salaisista virheistäni ja istuta minun
sisimpääni totuus. Tee minun kanssani, mitä tahdot. Kasvata minua
niinkuin tahdot. Rankaise minua, jos se on välttämätöntä. Tee minut
ainoastaan hyväksi. Amen.

Sinä Herra tunnet meidän sydämemme salaisuudet. Elä sulje

korviasi meidän rukoukseltamme; vaan armahda meitä, oi pyhä
Herra! Oi kaikkivaltias Jumala! Sinä kunnian arvoisa, ikuinen
Tuomari! Elä salli meidän luopua pois Sinusta minkään maallisen
kiusauksen tähden taikka lihan tai kiusaajan houkutuksesta. Herra,
minä olen tämmöinen kuin olen; ja mikä minä olen — hyvin köyhä,
kurja, syntinen henkilö. Mutta Sinä Herra olet semmoinen kuin olet;
ja mikä olet Sinä — täydellinen! Sinä olet hyvyys itse. Ja sentähden
voit ja tahdot Sinä tehdä minut siksi, kuin minun lopuksi on tultava,
hyväksi henkilöksi Sinulle voin minä jättää kuormani, tämän oman
itseni, joka ei tahdo kuolla, jota minä kuletan ympäriinsä kanssani,
liika usein häpeässä ja murheessa. Minä rukoilen Sinua auttamaan
minua sitä kantamaan. Johda minua, neuvo minua, vahvista minua,
kunnes minä tulen semmoiseksi kuin Sinä tahdot minut: puhtaaksi ja
lempeäksi, totuutta rakastavaksi, yleväksi, rohkeaksi ja taitavaksi,
kohteliaaksi ja jalomieliseksi, velvollisuutensa täyttäväksi ja
hyödylliseksi niin kuin Sinun Poikasi, Jesus Kristus. Amen.

Rukous siitä ettei häpeään joutuisi.

Oi Herra, minä olen masentunut, murtunut — minun sydämeni on

särkynyt minussa. Minulla ei ole mitään sanomista omasta
puolestani. Ota Sinä minut huostaasi. Oi Herra, elä salli minun
häpeään joutua. Minä tiedän olevani heikko, tietämätön ja
onnistumaton; täynnä virheitä ja erhetyksiä, jotka saattavat minut
häpeämään itseäni joka ainoa päivä elämässäni. Minä olen eksynyt
niinkuin lammas, joka on jäänyt metsään. Mutta etsi Sinun
palvelijaasi, Herra, sillä en minä unohda Sinun käskyjäsi. Minä
koetan oppia, mikä minun velvollisuuteni on. Minä koetan tehdä
velvollisuuteni. Minä olen riippunut Sinun todistuksissasi. Oi Herra,
armahda minua eläkä salli minun joutua häpeään. Ihmiset voivat
häväistä minua. Vaan Sinä Herra et voi Sinun armosi ja
sääliväisyytesi tähden. Elä toki anna minun kuollessani tai ennen
kuolemaani tulla huomaamaan, että kaikki minun työni on ollut turha;
etten minä lopuksi kuitenkaan ole tullut viisaammaksi taikka
hyödyllisemmäksi. Elä anna minun harmaat hiukseni joutua
murheella hautaan. Elä anna minun kuolla se surkea ajatus
mielessäni, että huolimatta kaikesta minun taistelustani tehdä
velvollisuuteni on minun elämäni kuitenkin ollut epäonnistunut, ja
minä olen ollut hullu. Elä toki anna minun herätä tulevassa elämässä
joutuakseni yhä enemmän häpeään, huomatessani että minä
läpeensä olen erehtynyt eikä minulla ole mitään muuta kuin
hämmästystä ja häpeää edessäni. Oi Herra, Sinä joka kärsit kaiken
häpeän minun tähteni, pelasta minut tästä häpeästä vielä. Sinä olet
hyvä ja vanhurskas. Sinä et tahdo antaa minun sieluni jäädä
helvettiin. Oi Jumala, Sinuun olen minä uskonut; elä salli minun
koskaan joutua häpeään. Amen.

Sielun rauhasta.

Oi Isä, anna minulle Sinun rauhasi. Minulla ei ole rauhallinen henki

sielussani; ja minä tiedän etten koskaan saa sitä ajattelemalla enkä
lukemalla enkä ymmärtämällä; sillä se on kaikkea sitä korkeampaa
ja rauha on paljoa ylempänä kaikkea sitä, se on Sinun
jakamattoman, liikkumattoman, ehdottoman, ijankaikkisen
Jumaluutesi olennossa, jota ei mikään muutos tai hävitys tässä
luodussa maailmassa taikka synti tai ihmisten tai perkeleitten hulluus
koskaan voi muuttaa; vaan joka pysyy ijankaikkisesti sinä, joka Hän
on, täydellisessä levossa ja täydellisessä vallassa ja täydellisessä
rakkaudessa. Lohduta tätä minun rauhatonta, nälkäistä, valittavaa
sieluani, niinkuin äiti lohduttaa sairasta lastaan, jolla on kuume.
Kuinka Sinä teet sen, en minä tiedä. Se käy yli kaiken ymmärryksen.
Mutta vaikkei sairas lapsi voi mennä äitinsä luo, on äiti siinä
saapuvilla ja voipi mennä lapsensa luo. Ja Sinä olet enempi kuin äiti:
Sinä olet ijankaikkinen Isä. Vaikkei kotka voikaan lentämällä päästä
aurinkoon, on aurinko paikoillaan kuitenkin ja voipi vuodattaa
valonsa ja lämpönsä maan päälle kaikkiin esineisiin. Sinä olet
enempi kuin aurinko; Sinä olet kaikkien kappalten valo ja elämä.
Vuodata Sinun valosi ja Sinun elämäsi minuun, niin että minäkin voin
nähdä samoin kuin Sinä, ja elää samoin kuin Sinä elät, sekä olla
rauhassa minun itseni ja koko maailman kanssa, samoin kuin Sinä
olet rauhassa Sinun itsesi ja koko maailman kanssa. Vuodata
rakkautesi minuun, että minä voisin rakastaa samoin kuin Sinä
rakastat. Taaskin sanon minä, etten minä tiedä miten, sillä se käypi
yli kaiken ymmärryksen; vaan minä toivon että Sinä tahdot tehdä sen
minun edestäni, minä luotan että Sinä tahdot tehdä sen minun
edestäni; sillä minä uskon että Sinä olet rakkaus, ja että Sinun
laupeutesi annetaan kaikille Sinun luoduillesi. Minä uskon Sinun niin
rakastavan maailmaa, että Sinä olet lähettänyt Poikasi pelastamaan
maailmaa ja minua. Minä en tiedä miten, sillä sekin käy yli kaiken
ymmärryksen; mutta minä uskon, että Sinä tahdot sen tehdä, sillä
minä uskon Sinun olevan rakkaus, ja että Sinun laupeutesi annetaan
kaikille Sinun luoduillesi, myöskin minulle. Minä uskon Sinun tahtosi
olevan, että on oleva rauha maassa ja myös rauha minulle, joka olen
levoton ja rauhaton; että on oleva hyvä suosio kaikilla ihmisillä,
myöskin minulla, suurimmalla syntisellä. Amen.

Rukous ennen Pyhää Ehtoollista.

Oi siunattu Jesus! Vapahtaja, joka kärsit kuolon tuskia meidän

edestä! Kaikkivaltias Jumala, joka teit itsesi heikoksi rakkaudesta
meihin! Oi, kirjoita tämä rakkaus niin syvälle meidän sydämiin, ettei
joko ilo tai suru, elämä taikka kuolema voisi heittää sitä sieltä ulos!
Sinä olet uhrannut itsesi meidän edestämme; oi, anna meille
sydämiä, jotka ovat halukkaita uhraamaan meidät itsemme Sinun
tähtesi! Sinä olet viinipuu, me olemme oksat. Anna Sinun
verrattoman veresi, joka vuodatettiin meidän edestämme ristillä,
virrata eloa antavana nesteenä meidän sydämemme ja mielemme
läpitse, ja täytä meidät vanhurskaudellasi, että tulisimme uhreiksi,
jotka Sinulle kelpaavat. Herätä meidät uhraamaan Sinulle, oi Herra,
ruumiimme, sielumme, henkemme; ja kaikessa, mitä me
rakastamme, ja kaikessa, mitä me opetamme, kaikessa, mitä me
ajattelemme, ja kaikessa, mitä me teemme, uhraamaan itsemme,
työmme, ilomme ja surumme Sinulle; herätä tekemään työtä Sinun
valtakuntasi hyväksi, elämään kuin ne, jotka eivät ole heidän
omansa, vaan Sinun verelläsi ostetut, Sinun lihallasi ravitut; ja tee
meidät nyt mahdollisiksi, Sinun pyhimmässä Sakramentissasi,
uhraamaan Sinulle meidän katumuksemme, meidän rukouksemme
ja kiitoksemme, jotka ovat eläviä, taitavia ja hengellisiä uhria —
Sinulle kuuluvia meidän syntymähetkestä asti —. Sinulle kuuluvia nyt
ja ijankaikkisesti! Amen.

Synnintunnustus.

Isä, minä olen syntiä tehnyt Sinua vastaan enkä ansaitse enää
Sinun lapsesi nimeä; mutta minä tulen Sinun luoksesi. Isä, minä
vihaan itseäni; vaan Sinä rakastat minua. Minä en ymmärrä itseäni,
vaan Sinä ymmärrät; ja Sinä tahdot olla armollinen Sinun omia
kättesi töitä kohtaan. Minä en voi johtaa ja auttaa itseäni, vaan sinä
voit auttaa minua, ja Sinä sen tahdotkin, koska Sinä olet minun Isäni,
eikä mikään voi eroittaa minua Sinun rakkaudestasi, tai Sinun
Poikasi, minun Kuninkaani rakkaudesta. Minä tulen ja pyydän päästä
osalliseksi Sinusta, juuri sentähden ettei minulla mitään ole enkä
mitään voi antaa Sinulle, vaan makaan Sinun ovellasi kuin
kerjäläinen, täynnä haavoja, haluten saada ravintoa muruista Sinun
pöydältäsi. Ja jos minä mielelläni tahdon auttaa kurjia, kuinka paljoa
enempi Sinä tahdotkaan auttaa minua. Sinun nimesi on rakkaus, ja
Sinun ihanuutesi on Sinun Poikasi Jesuksen Kristuksen kaltaisuus,
joka sanoi: »Tulkaa Minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette
raskautetut, ja Minä tahdon teitä virvoittaa!» Mat. 11:28. »Jos te,
jotka pahat olette, taidatte hyviä lahjoja antaa teidän lapsillenne,
kuinka paljoa enempi teidän taivaallinen Isänne antaa Pyhän
Hengen sitä anoville.» Luk. 11:13. Amen.

Heikkouden tunnustus.

Oi Jumala, minun Isäni, minä olen Sinun; pelasta minut, sillä minä
olen etsinyt Sinun käskyjäsi. Minä olen Sinun — en ainoasti Sinun
luomasi, oi Jumala — niin ovat myöskin linnut, hyönteiset ja
kukkaset, ja ne tekevät velvollisuutensa paljoa paremmin kuin minä
teen, Jumala sen mulle suokoon anteeksi.

Minä olen Sinun — en ainoasti Sinun lapsesi — vaan minä olen

Sinun koululapsesi. Oi Herra Jesus Kristus, minä pyydän Sinun
apuasi niin hyvin koulunopettajana kuin Herrana ja Vapahtajana.
Minä olen pienin Sinun koululapsistasi; ja kenties myös vähätietoisin
ja tyhmin. Minä en voi kerskata olevani oppinut, jumaluusoppinut,
tietoviisas, pyhimys. Minä olen hyvin heikko, huono oppilas, joka
istun alimmalla penkillä Sinun suuressa koulussasi, joka on koko
maailma, ja koetan tavailla Sinun aapisesi kirjaimia, toivossa että
myöhemmin kykeneisin lukemaan koko sanoja ja koko lauseita
Sinun käskyissäsi, ja sittekun olen ne oppinut, toivon voivani tehdä
niitten mukaan. Jos Sinä vain tahtoisit opettaa minulle ohjeesi, oi
Herra, niin koetan minä noudattaa niitä aina loppuun asti; sillä minä
halajan seista Sinun puolellasi ja tehdä Sinun töitäsi. Minä halajan
auttaa — vaikka kuinka vähän voisinkin — tehdäkseni itseni ja
lähimäiseni paremmaksi. Minä halajan tulla hyödylliseksi enkä
hyödyttömäksi, hedelmää kantavaksi puuksi enkä vahingolliseksi
rikkaruohoksi Sinun puutarhassasi; ja sentähden rukoilen minä, ett'et
leikkaisi minua poikki tai nyhtäisi irti taikka sallisi saastaisten
olentojen tallata minua jalkoihinsa.

Osoita, oi Herra, laupeutta minulle minun hädässäni sen totuuden

tähden, jota minä halajan oppia, ja sen hyvän tähden, jota minä
halajan tehdä. Joskin minä olen heikko kasviraukka, olen minä
kuitenkin Sinun istuttamasi kasvi, joka pyrkii kasvamaan ja
kukoistamaan ja hedelmää kantamaan ijankaikkiseen elämään; etkä
Sinä tahdo halveksia kättesi töitä, oi Herra, Sinä, joka kuolit, että
minä saisin elää. Sinä et salli minun hukkua. Minä olen riippunut
Sinun todistuksissasi. Oi Herra, elä salli minun häpeään joutua!
Amen.

Hengellisesti sekaantuneen tunnustus.

Oi Jumala, Sinä tiedät ja yksin Sinä, kuinka paljon minulla on

oikein ja kuinka paljon väärin. Minä antaudun Sinun käsiisi, varmana
siitä, että Sinä menettelet rehellisesti, vanhurskaasti ja rakkaudessa
minun kanssani, niinkuin isä poikansa kanssa. Minä en voi väittää
olevani parempi kuin olen; enkä minä tahdo tehdä itseäni
huonommaksi kuin olen. Todellisuudessa en minä siitä mitään tiedä.
Minä olen tietämätön ihmisolento, joka en koskaan täysin tiedä,
kuinka paljon minä olen oikeassa ja kuinka paljon väärässä. Minä
huomaan että valo ja pimeys taistelevat keskenään minun
sydämessäni, enkä minä voi tehdä eroitusta niitten välillä. Mutta Sinä
sen voit, Herra. Sinä tiedät eroituksen. Sinä olet luonut minut; Sinä
rakastat minua; Sinä olet lähettänyt Poikasi maailmaan tehdäksesi
minusta sen, mikä minun tulee olla. Sinä et tahdo minun hukkuvan,