Professional Documents
Culture Documents
PDF Sustainable Agriculture Reviews 35 Chitin and Chitosan History Fundamentals and Innovations Grégorio Crini All Chapter
PDF Sustainable Agriculture Reviews 35 Chitin and Chitosan History Fundamentals and Innovations Grégorio Crini All Chapter
https://textbookfull.com/product/sustainable-agriculture-
reviews-45-legume-agriculture-and-biotechnology-vol-1-praveen-
guleria/
https://textbookfull.com/product/starch-chitin-and-chitosan-
based-composites-and-nanocomposites-merin-sara-thomas/
https://textbookfull.com/product/sustainable-agriculture-
reviews-29-sustainable-soil-management-preventive-and-
ameliorative-strategies-rattan-lal/
Handbook of Chitin and Chitosan: Volume 1: Preparation
and Properties 1st Edition Sabu Thomas (Editor)
https://textbookfull.com/product/handbook-of-chitin-and-chitosan-
volume-1-preparation-and-properties-1st-edition-sabu-thomas-
editor/
https://textbookfull.com/product/chitin-and-chitosan-based-
biocomposites-for-food-packaging-applications-1st-edition-jissy-
jacob-editor/
https://textbookfull.com/product/sustainable-agriculture-
reviews-47-pesticide-occurrence-analysis-and-remediation-
vol-1-biological-systems-inamuddin/
https://textbookfull.com/product/sustainable-agriculture-
reviews-46-mitigation-of-antimicrobial-resistance-vol-1-tools-
and-targets-harsh-panwar/
https://textbookfull.com/product/sustainable-agriculture-and-
food-security-konstadinos-mattas/
Another random document with
no related content on Scribd:
menee, se menköön;» niin lähdin lewotonna rantaan. Huomasinhan
minäkin, että tuuli oli kowa ja wastainen, eikä ollut ajattelemistakaan
tällä tuulella selälle lähteä. Kyröläisten weneitä oli 2 rannalla, toinen
kantoi noin 20, toinen 50 henkeä. Lupa oli ottaa mikä tahansa. Kun
oli wähän aikaa katseltu, kuinka tuimasti aallot löiwät wasten rantaa,
ja tarkasteltu sitä pylwästä, jonka »lantalaiset» (Suomesta kulkewat
kalastajat) joutessaan oliwat kiwistä rakentaneet wenewalkaman
wiereen, mentiin ikäwämielin metsämajoille. Ilma rupesi sateiseksi.
Meille tehtiin weneiden purjeista mukawa teltta. Me olimme waiti,
mutta nuo lantalaiset eiwät tahtoneet puheen wuoroa saada toinen
toisiltaan. Kusti selitti: kolmisen wuotta takaperin päästiin niinikään
tänne, etelä puhalsi ja tuo selkä kuohui walkeassa waahdessa, 2
wiikkoa hierottiin mätästä kyljellään ja kahdet ewäät haettiin
Näätämöstä, kaksi miestä kerrallaan, mutta ha, ha, ha — on päiwiä
Lapissa. Pekka pitkitti: oli meiltäkin toinen wiikto lukkoon mennä, kun
eräänä syksynä tässä odotettiin wenettä soutamaan Inarin takaa. Ja
kolmas, neljäs, wiides säesti, kuinka monta kertaa tässä on
miesjoukko ruwennut wenettä tekemään, waan kesken työn on aina
sattunut wene tulemaan, jossa owat päässeet järwen yli. Kerran oli
wene ollut aiwan walmistumassa ja miehet oliwat kehuneet omin
neuwoin osaawansa kulkea lapin lammit, mutta siinä samassa oli
ko'okas wene purjehtinut rantaan, ja oliwat kehujatkin nähneet sen
olewan toista kuin heidän jykertämänsä; murskaksi oliwat lyöneet
lähes walmiin kalun. Harwapuheinen Rietrikkikin sanoi tässä toista
wiikkoa pitäneensä säänpitoa. Siinä oli meille lohdutusta. Minä
käänsime toiselle syrjälle ja imin sawuja sikarin päästä; —
tawallisesti siis 2 wiikkoa, arwelin minä. Koko se perjantaipäiwä kului
hywin hitaasti, paksut pilwet tihmoiwat wettä leweäin oksain wälitse
purjeelle, jonka läpi pärskyi pisaroita kirjan lehdillekin, mutta raskas
tuuli kulki kiireesti pohjaiseen ja huokui raskaasti sen hongan
latwassa, jonka alla telttamme oli. Sitte seurasi synkeä yö, joka kului
wielä hitaammasti. Unonen pysyi etäällä ja äreitä ääniä tuli erään
hongan juurelta; siellä oli öhkän walwomassa puolet miehistä. Joka
kerta kuin kortti oli lyöty kannon päähän, syntyi riita, mikä se on;
kaikki hyppäsiwilt seisalleen ja kiljuiwat karkeita sanoja; wetäistiin
lakin alla tikulla tuli ja miehet istahtiwat; mutta kannon pää oli yhtä
pimeä wastakin ja saattoi samat rettelöt.
Kyrön
Syysyö oli ohi mennyt ja päiwän kajo tuntui taiwaalla, niin että woi
eroittaa tunturien huiput taiwaan tummalla kannella; silloin läksi 12
miestä nuotiolta nukkumasta, 10 kuorma selässä, 2 ilman. Mutta 10
miestä eiwät uskoneet 2 miehen 2 komppassia, ja niin lähtiwät he
Nattastentunturia siwu ajamaan wasemman puolitse. Tunturien
eteläjuurilta lähtee pieniä koiwumetsä-harjuja, toinen toisensa
wieressä, jotka kaikki uppoawat aawoihin jänkiin tunturien wieressä.
Niitä poikki kulettiin ylös ja alas, tehtiin 3 neljänneksen mutka,
kunnes eräältä kukkulalta nähtiin Nattaset oikealta kädeltä; sitte
lähdettiin kohti painamaan. Ruualla woimat wahwistuiwat. Meillä oli
wielä jälellä ne 2 leipää, jotka kantomiehen säkissä oliwat sattuneet
aiwan selkää wasten ja oliwat litkuiset selkahiestä; ensimäisessä
lähteessä lähti ihmimaku suusta. Lähettiin Nattasia, mutta wielä oli
neljänneksen lewyinen wetelä jänkä yli mentäwä. Otettiin ensiksikin
lewot syötyämme Sitte lähdettiin porkkaamaan. Muutamia satoja
syliä meni hywästi, kun kiirettä piti. Mutta kun seisoin hyllywällä
mättäällä ja näin, miten leweät aulakkeet juoksiwat pitkin suota,
silkka wesi pohjattoman liejun päällä, jo sanoin: »ei tullut mitään yli
menosta» »On tästä ennenkin poikki päästy», sanoi mies, joka sattui
wiereen; »niin, lentäwä lintu;» »jopa kaksijalka ihminen», wirkkoi
mies. Yksi koetteli yhdestä, toinen toisesta paikasta; joku juoksi
ensimäisenä, toiset heti tohtiwat perästä. Aulakkein toisella puolella
on mätäsriwi, joka pienenä harjuna seuraa aulakkeiden suuntaa. Se
on keltaissaan wasta kypsyneitä, mehukkaita lakkoja; niitä
ehdättiwät kaikki nokkimaan. Joka ensin sai kyllänsä, rupesi
katsomaan kulku-kohtaa, käwi kaukana ja palasi taas takaisin; pääsi
jostakin poikki ja rupesi toisella mätäspenkerellä lakkoja syömään,
niinkuin ei mikään asia maailmassa häneen koskisi. Mikä tuli
paremmin, mitä pahemmin perässä; ei suinkaan kukaan puolella
silmäyksellä wilkaissut toisiin, pääsewätkö he, wai jääwät. Tuo oli
tosisuostumus lantalaisilla: joka ei jaksa, se jääköön. Laukattiin yli
kauheasti hyllywäin liejujuomien ja oltiin pelossa; syötiin lakkoja
penkereillä ja oltiin ihankuin kotona. Paha paikka oli keskisuolla.
Kusti aikoi rennosti sen kulkea, juoksi kuin hurja aulakkeelle ja
upposi wyötäryksiään myöten mutaan, rypi, ryömi tai miten lie
huppuroinut, mutta pääsi yli, hyppäsi tasakäpälässä penkerelle,
kirosi, löi käsiwartensa hajalleen, että rapa roiskui ympäri — ja
rupesi lakkoja syömään. Kaikessa hiljaisuudessa kysäisin
wierimäiseltäni: »pääseeköön tästä yli», ja tuo kirkaisi: »hätäkö —
nuorilla miehillä — tässä walmiissa maailmassa!» »No, walmis kait
se on tästä kohti», mukisin itsekseni ja rupesin lakkoja syömään.
Miten lie yli päästykään, waan minä ihmettelin, että meitä oli 12, kun
oltiin suon poikki ja otettiin hywät unet.
Loppu.
(Senaatiin annettu).