Professional Documents
Culture Documents
Get Fundamentals of Human Resource Management, Global Edition Gary Dessler PDF Full Chapter
Get Fundamentals of Human Resource Management, Global Edition Gary Dessler PDF Full Chapter
https://ebookmeta.com/product/fundamentals-of-human-resource-
management-fifth-edition-garry-desseler/
https://ebookmeta.com/product/fundamentals-of-human-resource-
management-people-data-and-analytics-1st-edition-talya-bauer/
https://ebookmeta.com/product/the-global-human-resource-
management-casebook-3rd-edition-liza-castro-christiansen/
https://ebookmeta.com/product/fundamentals-of-human-resource-
management-functions-applications-and-skill-development-2nd-
edition-robert-n-lussier/
Human Resource Management a global and critical
perspective 2nd Edition Jawad Syed
https://ebookmeta.com/product/human-resource-management-a-global-
and-critical-perspective-2nd-edition-jawad-syed/
https://ebookmeta.com/product/a-global-guide-to-human-resource-
management-managing-across-stakeholders-2nd-edition-thomas-
klikauer/
https://ebookmeta.com/product/introducing-human-resource-
management-8th-edition-hook/
https://ebookmeta.com/product/armstrongs-handbook-of-human-
resource-management-practice-15th-edition-armstrong/
https://ebookmeta.com/product/fundamentals-of-management-global-
edition-stephen-p-robbins/
Another random document with
no related content on Scribd:
tuntia."
Rainar tuskin saattoi vastata, kun oli juuri ikään kourallisen suuria
sinervänmustia marjoja suuhunsa pannut. Hänen kätensä olivat jo
kuin värjätyt ja hänen suunsa niin musta, että Ville nauroi, jotta
raikui. Ei kukaan heistä ollut milloinkaan edes maistellut niin maajaita
mustikoita, joita siellä oli niin, että varret nuukottivat.
— "Olli, missä sinä olet! Me menemme nyt. Tule, tule!" huuteli Ville
viimein. "Me saatamme sairastua, jos syömme liiaksi ja päälle
päätteeksi leivättä."
Senkin takia oli Villen ja Ollin ja Rainarin vaikea nähdä sitä. Mutta
toisestakaan syystä he eivät puutansa löytäneet. Olli oli todellakin
näet ollut oikeassa luullessaan, ettei hän ollut kertaakaan
kääntäytynyt. He olivat siis kulkenut ihan väärään suuntaan, joutuen
toiseen aukeamaan ja haikailivat puutansa ihan toisen metsän
laidasta.
— "No, mutta, Olli! Mitä sinä luulisit isän sanovan, jos hän sen
kuulisi! Emmehän me ole seitsen- ja kahdeksanvuotisia tyttöjä.
Koetetaanpas huutaa: Antti!"
— "Ville! Ville!"
Untako hän näki vai huusiko joku? Ville hypähti pystyyn unisilmin
ja löi päänsä oksaan, niin että koko maja tärähti.
— "Ville! Olli!"
Ei Ville eikä Olli ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Rainar, joka unen
pöpperössä majasta kömpi, ei ymmärtänyt senkään vertaa. Mutta
aivan pyörälle he joutuivat, kun he muutamain sylien päässä
havumajasta yhtäkkiä seisoivat sen suuren petäjän juurella, jonka
Rainar niin hyvin tunsi sen vinosta latvasta. Vähän merkitsi, että
lippu oli poissa ja leili tyhjä, mutta hehän olivat siinä — siinä ihan
lähellä — ja he olivat tuntikausia kulkea kupittaneet suoraan
Kangasalaa kohti!
9.
TALKOISSA.
— "Kummallista, että Lentolassa ei vielä ole leikkuuta edes
alotettu ja niin suuret pellothan siellä on", ihmetteli Ville, silmäten
naapurin laajoja vainioita, jotka vain aita ja tie erotti heidän
ruispelloistaan.
— "Ja koulu", lisäsi Olli. "Ihan jo katoaa halu koulua käydä, kun on
saanut jo vuosikausia sitä jupittaa. Mutta mikäs auttaa? Ei kuin kestä
vain loppuun asti."
— "Mutta, Olli, sinä kyllä tiedät, että tiedot hyödyttävät", sanoi
Ville. "Ei aina saa vain hauskuuksia ajatella."
— "Etkö sinä muista, että itsekkin nauroit, kun hän kysyi, oliko
Berliini Venäjällä?" muistutti Rainar.
— "No, maantieto", toimesi Olli. "Sen sijaan hän tuntee joka talon
tässä pitäjässä ja Vesilahdessa ja Kangasalla. Entä mitenkä tarkasti
hän tietää ilmat ennakolta? Eivätkö ne ole yhtä päteviä
maantieteellisiä tietoja?"
— "Eihän meistä kovinkaan suurta hyötyä ole", arveli Ville. "Ja yksi
päivähän vain. Ehkä emme pääsekkään."
Kun Ville herättyään vilkasi ulos, ihastui hän ikihyväksi. Taivas oli
sininen. Viileä aamu oli niin tyyni, ettei lehti värähtänyt. Ja ilma oli
niin kirkas, että Ville selvästi erotti kirkontornin huipun etäältä yli
puidenlatvain. Hänelle juolahti mieleen muuan varhainen kaunis
kevätaamu, kun he isän kanssa soutivat kalanpyydyksiä kokemaan.
Olipa siinä liikettä, kun pitkin koko peltoa järven rannasta metsän
laitaan kaikki paikoilleen asettuivat. Silloin vasta selvästi nähtiin,
miten paljo siellä oli ihmisiä.
— "Tule nyt, Olli, alotetaan", huusi Ville Ollille, joka oli siirtynyt
lähimmän kaljakorvon luo ja paraillaan tuoppia täytti. "Varmaankin
odotetaan patruunia", hän sanoi Rainarille kurottautuen katsomaan.
Mutta hän ei nähnyt mitään, kunnes viulu yhtäkkiä ihan heidän
takanaan vingahti. "Krymmi, räätäli", hän kuiskasi Rainarille. "Hän se
vasta soittaa osaa. Hän on monen pitäjän paras soittaja. Minä luulin
hänen tulevan vasta iltasella, kun tanssi alkaa."
Koko ajan Krymmin viulu soi. Konsa kaikui marssia, konsa lauluja,
taas uusia marssia, tauoten vain juonikkaan kielen viritysajaksi tai
siksi, että soittaja silloin tällöin sai tuopillisen vaahtoavaa kaljaa
tyhjennetyksi.