Professional Documents
Culture Documents
PDF by The People A History of The United States James W. Fraser All Chapter
PDF by The People A History of The United States James W. Fraser All Chapter
https://textbookfull.com/product/the-american-promise-volume-a-a-
history-of-the-united-states-to-1800-james-l-roark/
https://textbookfull.com/product/the-american-promise-volume-c-a-
history-of-the-united-states-since-1890-james-l-roark/
https://textbookfull.com/product/the-american-promise-volume-b-a-
history-of-the-united-states-to-1800-1900-james-l-roark/
https://textbookfull.com/product/a-history-and-future-of-the-
budget-process-in-the-united-states-budget-by-fire-paul-winfree/
Mexicanos A History of Mexicans in the United States
Manuel G. Gonzales
https://textbookfull.com/product/mexicanos-a-history-of-mexicans-
in-the-united-states-manuel-g-gonzales/
https://textbookfull.com/product/by-the-people-debating-american-
government-james-a-morone/
https://textbookfull.com/product/fault-lines-a-history-of-the-
united-states-since-1974-kevin-m-kruse/
https://textbookfull.com/product/america-for-americans-a-history-
of-xenophobia-in-the-united-states-erika-lee/
https://textbookfull.com/product/north-from-mexico-the-spanish-
speaking-people-of-the-united-states-third-edition-garcia/
Another random document with
no related content on Scribd:
Hän odotti yhtätoista kuin köyhä joulua. Sillä yhdentoista aikana
lopetettiin aina iltamat ja kokoukset. Mutta vielä ei kello ollut kuin
kymmenen. Vielä sai hän pitkän tunnin tuskitella.
Sitten he lopettivat.
Tuolla etempänä näki hän vielä jonkun tietä pitkin kävelevän. Ei,
niitä on kaksi. Pettävä on kuun valo, vaikka se on kirkaskin. Se sallii
rakastuneiden nauttia muiden huomaamattomuudesta enemmän
kuin kirkas päivä. Tuolla kauvempana he menivät. Ei tarkoin metsän
laitaa vasten eroita. Likekkäin he kävelevät.
— Ihanko varmasti?
— Ihan varmasti. Kalle ei luota paljon meihin tyttöraukkoihin, sanoi
toinen tyttö.
He jäivät kahden.
Mutta astian otti Kalle käteensä. Hänestä tuntui, että hän tekisi
vaikka mitä tytön tähden.
Eivät he paljon puhuneet. Mitäpä heillä oli puhumista. Kumpikin
luuli tietävänsä toisensa ajatukset, mutta sentään kumpikaan ei
uskaltanut omia ajatuksiaan toiselle sanoa.
— Mutta jos joku näkee, sanoi tytön suu epäilevästi, vaikka silmät
puhuivat: lähdetään.
Kuun valo tulvi pirtin ikkunoista sisään. Huone tuntui heistä niin
oudolta. He istuivat ikkunan viereen.
Pojalla oli vielä kädessään läkkiastia, jonka hän tytöltä oli tiellä
ottanut. Hän laski sen lattialle. Mutta se helähti ja muori kuuli sen
unensa läpi ja äänsi ja kääntyi vuoteessaan.
Tyttö tarttui pojan käteen ja puristi sitä, puristi aivan kuin olisi tuota
nukkuvaa muoria tahtonut tyynnyttää.
Nyt tytön huulet sulkivat hänen suunsa, ettei hän voinut puhua —
— Mutta mitä?
— Vihasitko minuakin?
— Miten kummallinen?
— Ei vielä heti.
— Mikä?
— Miksi ei ennemmin?
— En minä sitä saata sanoa nyt. Älä kiusaa, Kalle! Minä sitten
selitän, niin kyllä ymmärrät. Kerkeämmehän me sittekin, puheli
Anna. Mutta itsekseen mietti hän: Sormuksen tahdon ostaa Kallelle
omalla rahallani ja sitä ei minulla ole niin paljoa ennen syksyä. Se on
sellaista, eikä se siitä muutu.
— Sano sitten, kun niin tahdot. Mutta minä niin pelkään, kun sinä
— kun minä olen — —
— Mikä?
Mutta samassa sai Kalle oven auki ja kirkas lampun valo tulvahti
eteiseen.
Kaikki nauroivat.
— Kyllä muutoin, mutta tuo Anna ei vielä sitä tahdo, sanoi Kalle.
— Niin, välipä tuolla. Tiedäthän tuon itse, että ensin sinä kerkesit
eli kerkeäisit, jos vaan tahtoisit. Sanoinhan jo syksyllä, että meillä on
hyvä onninen talo tyttösille. Mutta en arvannut, että sinä silmäsi näin
likelle isket. Mutta mitäpä tuosta. Talon emännäksipä pääsit niinkuin
ennustinkin. Mutta aikaa se Kallelta otti ennenkuin tosi tuli. Ja vielä
nyt viivyttelette. No niin, itsepä asianne parhaiten tiedätte. Täytyy
sitä, Kalle, näille tytöille antaa perään niin kauvan, kuin saapi ne
kiinni kytketyksi, puheli isäntä.
— Mitäpä tuosta puhuu, kun vaan itse maltatte sillä tavoin elää,
ettei kukaan teistä selvää saisi, jota kuitenkin epäilen, sanoi isäntä.
— Hyvä on, hyvä on sekin. Taitaa olla hyvinkin hyvä. Mutta sen
minä sanon, että ennenkuin minä elatukselle teille rupean, niin
teidän täytyy luvata minulle joku litra vuodessa sitä entisajan
väkevää. En minä muuten rupea teidän lapsianne hoitamaan.
Tietäkää se! puheli isäntä ja meni kaapilleen ja otti juhlan kunniaksi
ryypyn.
— Sen minä sanon, ettei pidot parane, jos ei vieraat vähene. Minä
panen nukkumaan. No, mutta älkäähän nyt aamuun asti valvoko
sentään!
Kun hän ahmi tietoja, minkä kerkesi, niin viehätti se häntä. Hänelle
aukeni uusi maailma ja hän oli onnellinen. Hän hankki tietoja kaikista
mahdollisista asioista. Ei sen vuoksi, että hän olisi tahtonut siitä
mitään hyötyä, vaan sen vuoksi että häntä viehätti tuo askartelu.
Moni rakastunut ei tahdo joudattaa aikaansa muuhun kuin
rakastetulleen. Mutta Kallea ei tuo estänyt käyttämästä aikaansa
muuhunkin. Hän oli ennenkuin sai asian selville tytön kanssa ollut jo
kauvan aikaa levoton ja ei ollut häneltä tahtonut mikään luistaa.
Mutta nyt, kun hän sai tietoonsa tytön tuumat, rauhoittui hän. Sillä
hän oli nyt varma siitä, että hän tytön saa. Mitäpä se enään tarvitsee
miettimistä, ajatteli hän. Kyllä hän mietti ja kuvitteli tulevaisuuttaan.
Tyttö oli hänellä aina mielessä, sillä hän rakasti häntä. Mutta se oli
tuollaista levollista rakkautta, joka ei yli äyräittensä paisu kuin joessa
tulvavesi, joka hävittää kaiken muun. Ei. Se oli hiljaista ja syvällä
kytevää hiilosta, josta ei liekit korkealle kohoa, mutta joka kuitenkin
on kuumaa. Hän sai rakkaudeltaan rauhan. Siihen ehkä vaikutti
osaltaan sekin että tyttö oli joka päivä hänen nähtävänään. Hän aina
tiesi missä hän on ja mitä hän tekee.
Jonkun aikaa kävi tämä hyvin laatuun. Niin kauvan, kun tähän
toimeen innostuneet saivat vuoronsa täytetyksi. Niitä ei ollut kovin
monta. Mutta kun näiden vuorot loppuivat, niin silloin syntyi taasen
hämminkiä. Tuli sellaisten täytettäväksi tämä tehtävä, jotka eivät siitä