Professional Documents
Culture Documents
PDF Artificial Neural Networks With Java - Tools For Building Neural Network Applications 1st Edition Igor Livshin All Chapter
PDF Artificial Neural Networks With Java - Tools For Building Neural Network Applications 1st Edition Igor Livshin All Chapter
https://textbookfull.com/product/neural-network-programming-with-
java-create-and-unleash-the-power-of-neural-networks-by-
implementing-professional-java-code-1st-edition-souza/
https://textbookfull.com/product/artificial-neural-networks-for-
engineering-applications-1st-edition-alma-alanis/
https://textbookfull.com/product/artificial-intelligence-systems-
based-on-hybrid-neural-networks-theory-and-applications-michael-
zgurovsky/
https://textbookfull.com/product/artificial-neural-networks-with-
tensorflow-2-ann-architecture-machine-learning-projects-
poornachandra-sarang/
https://textbookfull.com/product/matlab-deep-learning-with-
machine-learning-neural-networks-and-artificial-intelligence-1st-
edition-phil-kim/
Kun oli näin päästy tärkeistä töistä, tuntuikin ihanalta lähteä pitkin
saloja kuljeskelemaan ja katselemaan, mitä hauskaa tuolta eteen
kopeutuisi. Lähtevät kolmin menemään jutellen hyvillä mielin ja ketun
iloisena juoksennellessa ympärillä, kun tulevatkin äkkiä ilmolaisten
tervahaudalle, joka siinä omia aikojansa kyti sievästi. Kettu heti
ehdotti, että koetetaanpa, kuka jaksaa hypätä sen yli. Susi ja karhu
olivat paikalla valmiit. Sanaa sanomatta susi otti vauhtia ja aivan
roikaisemalla hyppäsi yli, kettu meni perässä ja hypätä kiepsautti
sievästi yli hänkin, ja molemmat sitten kääntyivät katsomaan, kuinka
sieltä karhu tulla tömähtäisi. Karhukin innostuneena koetti parastaan,
otti touhottaen vauhtia ja hypätä töpsähytti minkä jaksoi, mutta eihän
se, äijäpaha, jaksanutkaan, vaan pudota jymähti suoraan hehkuvaan
haudan silmään. No sun vietävä! Kettu aivan kuukertui nauruunsa,
kun kontio hirmustuneena, tulen ja savun seassa, tulla pölähti
haudasta tantereelle ja alkoi tuskasta möristen nuolla käpäliään,
mutta pianpa nauru jäähtyi hänen ikeniinsä, kun kontio samalla
kaapaisikin hänen jälkeensä vannoen: »Minä sinut syötävän…!»
Huutaen ja peläten kettu karkasi pakoon karhun painaessa
hirmuisesti möräten hänen perässään, niin että kangas jymisi ja
sammalet käpälien alta sinkoilivat. Kuka tietää, kuinka ketun
olisikaan käynyt, ellei hän olisi jaksanut juosta niin kauan, että
karhua rupesi laiskottamaan. Päivä paahtoikin tavattoman kuumasti
ja ukko parka oli muutenkin kaskenpoltostaan väsynyt, niin että kun
hän oli laukata nulkkaissut jonkun matkaa, hän rupesi arvelemaan,
että pahalainen laukatkoon kettu repaleen hännässä tällaisella
helteellä. Niinpä hän kohta tultuaan varjoiseen kuusikkoon, jossa
kirkas lähde kiven kolosta pulppuili, heittäytyi viileälle sammalelle,
venyttelihen siinä mielissään, hautoi käpäliään kylmässä vedessä ja
antoi ketun mennä menojaan, arvellen että kylläpähän vielä
tavataan.
»Tulee — saattaa tulla tuossa paikassa, niin että ala nyt kiireesti,
akka kulta, panna nursuja läjään, että päästään tästä pakopirtille.
Siellä kukaties pelastumme.»
Silloin kaikki ymmärsivät, että tässä oli nyt tulossa tuhon päivä,
ellei ajoissa pakoon päästy. Hirmuisesti kotkottaen ryntäsivät kukko
ja kana ovesta ulos, metsäkana rupesi kiroomaan ja sadattelemaan
kauhealla äänellä sekä meni sen tien perään, kettu luikaisi kankaalle
kuin sukkula ja metso akkoineen torui karhua korkealta orrelta minkä
jaksoi. Turhaan koetti ukko ottaa heitä kiinni ja ajaa takaa: mikä oli
menevää, se meni. Niin loppui nolosti tämä Immilän ylpeän kukon
maailmanlopun puuha.
»Mitä sinä nyt teet?» kysyi kettu, kun tuo kulkevainen mies, joka
pelata taisi, tuli hänen kohdalleen.
Pelimanni ällistyi, kun kettu yhtäkkiä tällä tavalla rupesi häntä
puhuttelemaan, mutta selvisi pian hämmästyksestään ja vastasi:
Silloin kettu valehteli, että hän muka vahtasi siinä hanhia, jos
sattuisi niitä edes yhdenkään saamaan. »Vai hanhia!» hymähti
soittoniekka, »mitäs hanhia tässä olisi. Mutta tule tänne niin opetan
sinut soittamaan ja kauniisti!»
Sillä aikaa mennä latmisti kettu niin nopeasti kuin pääsi hakemaan
karhua, sillä uusi koirankuje oli tullut hänen mieleensä. Tultuaan
autiotuvalle hän löysikin lähistöltä karhun, joka oli unehtunut
kaivamaan muurahaispesää ja murahteli mielissään syödessään
makeita muurahaisen munia. Vaikka hän olikin jo aivan leppynyt
äskeisestä suuttumuksestaan, ärähti hän kuitenkin ketulle: