Professional Documents
Culture Documents
Pharmaceutical Vendors Approval Manual: A Comprehensive Quality Manual For API and Packaging Material Approval 1st Edition Erfan Syed Asif
Pharmaceutical Vendors Approval Manual: A Comprehensive Quality Manual For API and Packaging Material Approval 1st Edition Erfan Syed Asif
Pharmaceutical Vendors Approval Manual: A Comprehensive Quality Manual For API and Packaging Material Approval 1st Edition Erfan Syed Asif
https://ebookmeta.com/product/do-not-detonate-without-
presidential-approval-1st-edition-wes-anderson/
https://ebookmeta.com/product/scientific-writing-and-publishing-
a-comprehensive-manual-for-authors-1st-edition-denys-wheatley/
https://ebookmeta.com/product/the-tracker-s-field-guide-a-
comprehensive-manual-for-animal-tracking-james-lowery/
https://ebookmeta.com/product/diagnostic-emqs-a-comprehensive-
collection-for-medical-examinations-1st-edition-syed-hussain/
Workshop Machining A Comprehensive Guide to Manual
Operation 1st Edition David Harrison
https://ebookmeta.com/product/workshop-machining-a-comprehensive-
guide-to-manual-operation-1st-edition-david-harrison/
https://ebookmeta.com/product/2022-comprehensive-accreditation-
manual-for-behavioral-health-care-and-human-services-cambhc-the-
joint-commission/
https://ebookmeta.com/product/malaria-microscopy-quality-
assurance-manual-version-2-1st-edition-world-health-organization/
https://ebookmeta.com/product/non-neoplastic-cytology-a-
comprehensive-guide-1st-edition-syed-m-gilani/
https://ebookmeta.com/product/crack-the-core-exam-strategy-guide-
and-comprehensive-study-manual-4th-edition-prometheus-lionhart/
Another random document with
no related content on Scribd:
Korpivaaran asukkaat olivat hekin samoilta seuduin kotoisin, kuin
missä Roivas-vainaan koti oli ollut. Olivat vieläkin lähempää Venäjän
rajaa, Kirvesvaaran kylästä. Heidänkin kotinsa oli ryöstetty.
Vanhemmat olivat Jaakolta kuolleet, koti poltettu. Jaakko, joka oli
uhkarohkea, huoleton, seikkailunhaluinen nuori mies, olisi mielellään
liittynyt partiojoukkoihin, jotka kokoontuivat Pielisenjoen suulle
taistellakseen vihollisia vastaan ja puolustaakseen kotiseutuja. Mutta
hän oli sattunut menemään naimisiin, hänellä oli nuori vaimo ja pieni
poika. Sen kesän ja koko seuraavan talven olivat he kuitenkin
viettäneet kotiseudullaan. Mutta kovin oli elämä ollut hankalaa.
Ainaista levottomuutta. Aina oli täytynyt varoillaan olla, usein
muutella asuinpaikkaa. Milloin oli oman maan miehiä kulkenut niillä
mailla, milloin vainolaisia liikkunut. Omia miehiä piti auttaa ja neuvoa,
hankkia heille muonavaroja ja opastaa. Ja mielellään heitä
autettiinkin, mutta siitä johtui ainainen vaara, paitse että usein oli
vaikea hankkia mitä tarvittiin. Sillä kun oma väki oli paraiksi ehtinyt
hajaantua kukin asumasijoilleen, tuli useinkin jo vainolainen kulkien
ryöstäen ja uhaten eteenpäin, etenkin haluten kostaa niille, jotka
olivat tavalla tai toisella olleet osallisina suomalaisten sissijoukkojen
toimiin.
"Liisa, kuka Liisa on? Onko teitä muitakin Ahmavaaralla eläjiä kuin
te?"
"En minä tätä ruokaa voi syödä", sanoi Antti eräänä päivänä
ruokapöydässä. Pitemmän aikaa oli hän pyöritellyt suussaan
lihapalasta ja viimein väkinäisesti sen nielaissut.
"Eihän se hyvää ole, mutta minkä sille teet. Sanotaan että 'leikki
tuli kun leipä loppui, tuska tuli kun tupakka loppui', mutta mitä se
tupakan nälkäkään on suolan nälkään verrattuna. Kaikki ruoka
maistaa inhottavalta ilman suolaa. Mutta täytyy koetella tottua
siihenkin."
"En minä siihen koskaan totu. Vanha Liisakin sanoo, että hän
mieluummin on syömättä, kuin syö tätä tuimaa ruokaa. 'Sydänalaa
tuimeltaa niin', hän sanoo. — Mutta minäpä lähden suolaa
hakemaan", sanoi Antti.
"Sinäkö, ethän sinä poikaseni voi lähteä", sanoi Yrjö. "Minunhan
se olisi lähdettävä, mutta en oikein pääsisi lähtemään, kun loukkasin
jalkani. Lähteköön mieluummin Jaakko. Se nyt on ollut niin suuressa
innossa saadakseen tupaansa valmiiksi. Sinä olet vielä niin nuori,
etkä tiedä mitä vaaroja voi sattua."
Viime talvena oli Yrjö käynyt suolan haussa. Kevään kuluessa oli
se vähitellen huvennut ja sydänkesällä oli se kokonaan loppunut.
Yrjö ei päässyt hakemaan, kun oli sattunut loukkaamaan jalkansa, ja
Jaakko oli niin innokkaasti valmistellut tupaansa, ettei ollut malttanut
lähteä. Yrjö ei mielellään päästänyt Anttia yksinään pitemmälle
retkelle, mutta kun viime aikoina ei ollut kuulunut mitään pahempia
viestejä ja kun suolan puute todellakin oli niin vastenmielinen,
suostui Yrjö viimein Antin pyyntöön ja antoi hänen lähteä yksin
suolanhakuretkelle.
Mutta tosi toimi kutsui häntä. Yrjön kertomusten kautta oli isän
kuva kirkastunut hänen mielessään sankarien sankariksi ja hänessä
kyti palava halu tulla isän kaltaiseksi. Se ajatus hänet nytkin ohjasi
muistamaan retkensä tarkoitusta.
Kun Antti selitti kuka hän oli ja millä asialla hän kulki, sanoi mies:
"Voi poika parka, pahaan aikaanpa retkellesi läksit. Vainolainen on
taas liikkeellä. Joukottain on heitä kulkenut, eivät ole vielä ehtineet
tuhojaan tehdä, mutta kostontuumat kuuluu heillä olevan
mielessään. Viime kevättalven aikana meidän puolen miehet
retkeilivät kaukana Laatokan rantamailla, sitä nyt kostavat. Meidän
talon väki on vetäytynyt salolle piilopirtteihinsä. Mitenkä se Yrjö noin
nuoren miehen yksin päästi näin vaaralliselle retkelle."
Sitä oli Antti varronnut, nyt oli tullut se hetki, jota hän oli odottanut.
Nyt oli hänen paettava sissien käsistä, jos milloin. Mutta hänellä oli
kädet vielä siteissä ja hän oli Petrin ja muiden sissien välissä
pengermän rinteellä. Pitemmän aikaa oli hän siteitään koettanut
hivuttaa auki. Nyt hän vartiainsa nukkuessa voi käyttää
hampaitaankin apunaan. Siten sai hän viimein kätensä vapaiksi.
Varovaisesti kohottautui hän istualleen, nelin kontin harppaili hän
Petrin yli hänen heräämättään ja nyt ulos kankaalle pakoon. Mutta —
suolat. Ne tulivat Antille mieleen. Niitä varten hän oli retkelleen
lähtenyt ja palaisiko hän nyt ilman suoloja kotiin. Kyllähän yksi
sisseistä oli kaatanut osan suoloista pois, mutta oli niitä vielä enin
osa kontissa jäljellä. — Tuolla oli kontti muiden tavarain kanssa
yhdessä kasassa, tuossa puolittain sissien laukun alla. Mutta laukun
päällä oli yhden sissi, pää. Varovaisesti hiipi Antti tavarain yläpuolelle
ja koetti vetää konttiaan esille. Kontti tulikin, mutta toinen viileke oli
tarttunut laukun reunassa olevaan koukkuun ja sen kautta tuli Antti
vetäisseeksi laukkua vähän syrjään. Mies, jonka pää oli laukulla,
makasi hyvin keveästi. Hän siitä melkein heräsi.
"Sainhan minä suoloja, mutta ei ole kontti enää täysi. Osan kaatoi
vallaton Petri sissi maahan…"