Professional Documents
Culture Documents
Dơnload Open Design and Innovation Facilitating Creativity in Everyone 1st Edition Leon Cruickshank Full Chapter
Dơnload Open Design and Innovation Facilitating Creativity in Everyone 1st Edition Leon Cruickshank Full Chapter
https://ebookmeta.com/product/leading-innovation-creativity-and-
enterprise-1st-edition-peter-cook/
https://ebookmeta.com/product/leadership-for-deeper-learning-
facilitating-school-innovation-and-transformation-1st-edition-
jayson-w-richardson/
https://ebookmeta.com/product/critical-thinking-idea-innovation-
and-creativity-1st-edition-richard-h-mccuen/
https://ebookmeta.com/product/managing-change-creativity-and-
innovation-4th-edition-patrick-dawson-costas-andriopoulos/
Managing Change Creativity and Innovation 3rd Edition
Patrick Dawson Constantine Andriopoulos
https://ebookmeta.com/product/managing-change-creativity-and-
innovation-3rd-edition-patrick-dawson-constantine-andriopoulos/
https://ebookmeta.com/product/managing-change-creativity-and-
innovation-3rd-edition-patrick-dawson-costas-andriopoulos/
https://ebookmeta.com/product/creativity-for-innovation-
management-1st-edition-john-bessant-ina-goller/
https://ebookmeta.com/product/active-learning-strategies-in-
higher-education-teaching-for-leadership-innovation-and-
creativity-1st-edition-anastasia-misseyanni/
https://ebookmeta.com/product/creativity-and-innovation-theory-
research-and-practice-2nd-edition-taylor-francis-group/
Another random document with
no related content on Scribd:
VESTGÖTHE:
Oot toden totta, sen nään, sä lemmen pauloissa. Mut ihme, kun
vasta nyt se kukkaan puhkeaa.
NIILO SKALM:
VESTGÖTHE:
Ahaa, jo arvaan: yksi niistä neidoista hän on, joit' eilen saapui
Puolasta ja tänne, kuulin, hovihimme jäävät.
NIILO SKALM:
Niin on, ja nimensä, sen kuulla sain vast' äsken myös, on Anna
Biehowska. Vain kerran näin ma hänet Vilnassa, mut siitä saakka
hänen kuvaansa oon sydämessäni mä säilytellyt. En
jälleennäkemistä osannut oo toivoa, mut hartain mielin ma
muistoansa olen palvonut ja kuvaans' yksikseni ihaellut. Nyt
varmaan ymmärtänet, kuinka äsken, kun ilmestyi hän tanssisaliin
tänne, mun valtas raju hämmästys ja riemu. Niin kiivaasti löi sydän
rinnassain kuin ulos syöstä ois se tahtonut, ja polvihini tuskin luottaa
saatoin.
VESTGÖTHE:
NIILO SKALM:
Mua muistavan? Niin luulen. Ei, ma olen varma siitä. Siks näin nyt
haltioissani mun näät. Ma siitä varmuutehen päästäkseni pois
muiden näkyvistä salaa hiivin ja käytöstänsä pidin silmällä. Hän
tanssin jälkeen äsken lepäs tässä, (osoittaa tuolia) kun tuolta
seinustalta takaa muiden mä häntä salaa katseillani ahmin. Hän
silmillänsä etsi jotakin ja lomitse kun tanssivaisten viimein hän keksi
minut tuolta ikkunalta, niin — ah, se katse! Kuinka tunkikaan se
sielun salaisihin syvyyksiin, ja uudet, oudon kummat sävelet sai
rinnassani värjyin helkkymään. Kuin kuumeessa mun hohti poskeni
ja vaivoin vain sain itsein hillityksi ma etten polvilleni etehensä täss'
syöksähtänyt koko hovin nähden.
VESTGÖTHE:
NIILO SKALM:
VESTGÖTHE:
NIILO SKALM:
Kuin oonkaan ma iloinen, ett' altis kuulemaan niin olet sydämeni
ääniä. Sa, rakas Klaus, mun paras ystäväni, vain sulle yksin suuret
asiani nyt tahdon uskoa. Siis kuule, veikko:
VESTGÖTHE:
Ei suinkaan. Mutta —
NIILO SKALM:
NIILO SKALM:
VESTGÖTHE:
NIILO SKALM:
Nyt toden totta en tiedä, itkeä vai nauraako mun tulis! Niinhän,
veikkoseni, haastat, kuin vanhat viisariamme, Horn ja Fleming, nuo,
jotka tuulten suuntaa nuuskimaan niin valppait' ovat, joille valtapaikat
— kun ilman vaaraa saa ne hankituksi — ja suuret tulot, oma
mukavuus on kaikki kaikessa. Jos viisaus on sellaista, en koskaan
viisahaksi ma tahdo tulla, jos taas vaikuttaa sen ikä, niin mun Herra
nuorena pois täältä korjatkoon! Jos vaimo, lapset sen saavat aikaan,
lempi rinnassain jo alkuhunsa sammukoon!
VESTGÖTHE:
NIILO SKALM:
Mut sinä, veli, et sama ole Klaus, jonk' opin vuotta noin
kymmenkunta sitten tuntemaan.
VESTGÖTHE:
Kuin niin?
NIILO SKALM:
VESTGÖTHE:
NIILO SKALM:
VESTGÖTHE:
Niin luulisin. Sa tiedät, isäni, hän Ruotsist' oli syntyisin, mut minä
maan tämän olen lapsi; nuoruusmuistot, ens lempi, ystävät — joist'
ensimmäinen oot sinä, Skalm — ne kaikki sitovat mun tähän
maahan. Leiriä jos kerran kaks muodostaisi Suomi sekä Ruotsi, mun
löytäisit sä leiriss' suomalaisten. Mut mi on syynä tähän tutkailuun?
Tääll' eihän tekeillä vain jotain lie?
NIILO SKALM:
Ei, ystäväni, siihen viittaavaa en hiirenhiiskausta kuullut ole. Näin
lumoihinsa tempas äsken vasta tää aate minutkin. Mut tunnetuksi ja
eläväks sen kaikkein mielissä täst' alkain täytyy tulla. Herttualle mun
ennen kaikkea —
VESTGÖTHE:
NIILO SKALM:
HERTTUA:
ANNA:
HERTTUA:
ANNA:
Minä vakuutan —
HERTTUA:
ANNA (syrjään):
ANNA:
Halua ei
tanssiin mulla
ole.
(Äänettömyys.)
GONSIESKY:
ANNA:
On hauska, ett' aiheesta niin vähäisestä riemuun voi sydämenne
riehahtaa.
GONSIESKY:
ANNA:
(Siirtyy vasemmalle.)
GONSIESKY (yksin):
(Poistuu oikealle.)
HERTTUA:
Vaihtakaamme
nyt tanssi keittotaidon tutkintaan!
(Soittajille)
Te siellä, pöytämarssi soittakaa!
(Vieraille kumartaen)
Ma pyydän, jalo vallasväki!
ANNA:
Niin kyllä.
Mä kultasoljen hukanneeni huomaan.
NIILO SKALM:
ANNA:
Ah, todellako?
NIILO SKALM:
ANNA:
NIILO SKALM:
Sydämeni!
(Äänettömyys.)
Jo viime vuonna Vilnassa se sattui.
(Äänettömyys.)
Mun, armollinen neiti, muistatte
kai Vilnan turnajaisista?
Niin — muistan.
NIILO SKALM:
ANNA:
Ah!
Ne tallella siis teillä on!
NIILO SKALM:
Siis tietäkää: Sen jälkeen Vilnassa kun ensi kerran teidät kohtasin,
on rauha rinnastani poissa ollut. Ma sieluineni, ruumiineni olen siit'
alkain teille yksin kuulunut. Kuin jano polttava on yltynyt mun
rinnassani tuska rakkauden ja teitä huutanut on kaikki, kaikki, mi
elonherkkää, syttyväistä on mun nuoress' olemuksessain: siks tänne
yön, talven valtaa uhmaten mun täytyi pois kotimaasta rientää,
saadakseni vain kerran vielä teidät kohdata ja kuulla äänenne ja —
julistaa: ma teidän, teidän kaikkineni olen!
NIILO SKALM:
Pois
riennä, tuolt'
ääniä ma
kuulen!
ANNA:
Vielä kerran!
Ja vielä — vielä!
NIILO SKALM:
Äänen herttuan ma kuulen!
HERTTUA:
HORN:
HERTTUA (lähettiläille):
ROSENGREN:
HERTTUA:
No, siis asianne?
ROSENGREN:
BRUSER:
HERTTUA:
ROSENGREN:
HERTTUATAR:
ROSENGREN:
Selvä on
kuninkaan se
vaatimus.
HERTTUA:
Ja muuta teill'
onko varastossa
vaatimusta?
ROSENGREN:
On käynyt selville —
BRUSER:
On todisteita —
HERTTUA:
ROSENGREN:
HERTTUA:
Minkä kaiken?
Ja kuka?
ROSENGREN:
Johan Slang.
HERTTUA:
ROSENGREN:
BRUSER:
HERTTUA:
ROSENGREN:
HERTTUA:
HERTTUATAR:
HERTTUA:
Selvästi
ne verukkeit' on vain, mun kimppuuni
joill' Eerik päästä tahtoo.
(Fleming palaa.)
Tukholmaan
mun lähtemään nyt neuvotteko, Horn?
HORN:
HERTTUA:
Ja miksi sinne?
HORN:
HORN:
HERTTUA (keskeyttäen):
FLEMING:
HERTTUA:
HORN:
Pyydän —
HERTTUA: