Professional Documents
Culture Documents
Survivor S Guilt Erin McCabe Legal Thriller 2 1st Edition Robyn Gigl Full Chapter
Survivor S Guilt Erin McCabe Legal Thriller 2 1st Edition Robyn Gigl Full Chapter
https://ebookmeta.com/product/survivor-s-guilt-erin-mccabe-legal-
thriller-2-1st-edition-robyn-gigl-2/
https://ebookmeta.com/product/remain-silent-erin-mccabe-legal-
thriller-3-1st-edition-gigl/
https://ebookmeta.com/product/angel-s-peak-carr-robyn/
https://ebookmeta.com/product/awakened-abyss-firebird-
uncaged-2-1st-edition-erin-embly-embly-erin/
Avery 2 1st Edition Erin R Flynn
https://ebookmeta.com/product/avery-2-1st-edition-erin-r-flynn/
https://ebookmeta.com/product/the-survivor-1st-edition-simon-
conway/
https://ebookmeta.com/product/death-s-echo-1st-edition-erin-
haddock/
https://ebookmeta.com/product/you-may-be-write-my-so-called-
mystical-midlife-2-1st-edition-robyn-peterman/
https://ebookmeta.com/product/guilt-burns-holes-1st-edition-
ellis-emmy/
Another random document with
no related content on Scribd:
Malmi-Muurman panee lakin päähänsä ja istahtaa kivelle. Hän
muistelee, kuinka hänet oli ensi kerran vallannut halu löytää malmia,
kultaa.
Nyt hän oli päässyt alkuun, kärsittyään tosin raskaan tappion. Hän
oli kokeillut useammassakin paikassa Pohjois-Norjassa, mutta
tuloksitta. Silloin hän oli heittänyt kullan ja ruvennut etsimään
rautamalmia. Sillä alalla olivat onnistumisen- mahdollisuudet
suuremmat. Tehtyään eri valtauksia eri paikoissa Norjaa hän oli
heittänyt ne ja siirtynyt Suomeen. Ja täällä hän nyt istui korkean
tunturin laella katsellen valtakuntaansa.
Hän antoi katseensa liukua yli seudun. Äsken hän oli tuntenut
oman pienuutensa. Nyt hän taas tunsi voimansa ja mahtinsa… tunsi,
mihin hän kykeni. Totisesti! Kaamaslaki ei jaksaisi vastustaa hänen
rynnäkköään. Sen täytyisi antautua. Ja sitten seuraisivat vuorossa
muut, viimeksi Kumputunturi. Sen verran vain piti niissä ammuttaa,
että valtaukset säilyivät. Mutta kerran hän pommittaisi niitäkin
dynamiitillaan samalla tavalla kuin nyt Kaamaslakea.
Hän ei voi käsittää, mitä varten isän piti venyä täällä tunturissa.
Niin juuri — venyä. Se oli oikea sana ja sen oli Jonne kuullut
Suomen-Huotarilta.
Hän oli ensin ihmetellyt laivan outoa hajua. Se oli ollut niin erilaista
kuin muualla… sellaista lämmintä ja lievästi raukaisevaa, mutta
kuitenkin sangen somaa. Kerran kun Suomen-Huotari paistoi
vehnäsiä (sellainenkin harvinaisuus sattui toisinaan Tunturimajalla),
oli hän tuntenut aivan saman hajun. Lämpimässä pirtissä leijaili
rasvattujen peltien ja vasta uunista vedettyjen paistettujen vehnästen
tuoksu. Mutta sittenkään se ei ollut aivan samaa. Laivan tuoksussa
oli jotakin erikoista. Mutta joka tapauksessa — tuo kerta oli tuonut
hänen mieleensä tutun kaupungin sataman ja sen laiturissa
pihisevän suuren valkoiseksi maalatun laivan, jonka keulassa seisoi
korkeilla kullatuilla kirjaimilla: Helgeland.
Miehet olivat ymmällä. He olivat niin tottuneet siihen, että Jonne oli
aina läsnä, etteivät he yhtään osanneet ottaa sitä huomioon.
Sitäpaitsi he olivat toisinaan puhuneet paljon »rouvimpaa.» Mutta
kyllä he vasta pitäisivät varansa.
Setä Juhani oli ollut näiden iltojen keskipiste. Hän oli palvellut
monta vuotta renkinä kirkonkylän voudilla. Voudin rouva lauloi
soittokoneen säestyksellä, ja hyvällä laulukorvalla varustettu setä
Juhani oli näpännyt muistiinsa suuren joukon mitä erilaatuisimpia
herraslauluja. Lunnasjärven pirtissä ne oli esitetty monet monituiset
kerrat… sellaiset kuin laulu »Kaaren Lintamuusta», joka hukutti
itsensä tultuaan »viekkaasti vietellyksi.» Ja kun lapset pyysivät
kertomaan, sepitti setä Juhani noiden laulujen mukaan mitä
ihmeellisimpiä kertomuksia prinsseistä ja ritarilinnoista, kuninkaista
ja herttuoista. Mitä he kaikki mahtoivat olla, sitä ei Karuliina jaksanut
täysin käsittää. Mutta kun setä Juhani kertoi, muutti koko pirtti
muotoaan. Siitä tuli avara linnansali, jossa he kaikki isä Amprusta
alkaen näyttelivät jotakin eriskummallista osaa… kehrääviä
kuninkaantyttäriä ja sen semmoisia.