Under His Skin Girls on Top Series 1st

Edition Haven Rose

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/under-his-skin-girls-on-top-series-1st-edition-haven-ro
se/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Revving His Engine: A Sunset Falls Novella (Girls on

Top Series) 1st Edition Annelise Reynolds

https://ebookmeta.com/product/revving-his-engine-a-sunset-falls-
novella-girls-on-top-series-1st-edition-annelise-reynolds/

Tuning His Engine: A Sunset Falls Novella (Girls on Top

Series) 1st Edition Annelise Reynolds

https://ebookmeta.com/product/tuning-his-engine-a-sunset-falls-
novella-girls-on-top-series-1st-edition-annelise-reynolds/

Sucker Punch Girls On Top Series 1st Edition Dee Ellis

https://ebookmeta.com/product/sucker-punch-girls-on-top-
series-1st-edition-dee-ellis-2/

Sucker Punch Girls On Top Series 1st Edition Dee Ellis

https://ebookmeta.com/product/sucker-punch-girls-on-top-
series-1st-edition-dee-ellis/
Sucker Punch Girls On Top Series 1st Edition Dee Ellis

https://ebookmeta.com/product/sucker-punch-girls-on-top-
series-1st-edition-dee-ellis-3/

Indelible Girls on Top 1st Edition Layne Daniels

https://ebookmeta.com/product/indelible-girls-on-top-1st-edition-
layne-daniels/

Indelible Girls on Top 1st Edition Layne Daniels

https://ebookmeta.com/product/indelible-girls-on-top-1st-edition-
layne-daniels-2/

Stalking Rose Under His Tree 1st Edition Loni Ree

https://ebookmeta.com/product/stalking-rose-under-his-tree-1st-
edition-loni-ree/

Stalking Rose Under His Tree 1st Edition Loni Ree

https://ebookmeta.com/product/stalking-rose-under-his-tree-1st-
edition-loni-ree-2/
Another random document with
no related content on Scribd:
sammuisi hänen järkensäkin liekki. Silloin on hetki lyönyt, jolloin
buddhinen intuitioni, "vaimon siemen", ihmisessä "tallaa rikki
käärmeen pään", s.o. alistaa järjen toiminnan buddhisen tason
tajunnan alaiseksi. Uusi työase, jolle tieteellinen maailma on antanut
nimeksi intuitioni, alkaa silloin itsetietoisesti toimia ihmisessä ja hän
huomaa, että sen käyttö avaa hänelle taas uudet maailmat, samoin
kuin järjen valo avasi hänelle aatteiden maailman.

Ennenkuin vaimon siemen rikki polkee käärmeen pään, sanotaan:

on käärme pistävä sitä kantapäähän. Merkityksensä on tälläkin
lauseella. Se viittaa siihen tosiasiaan, että luonto ei tee turhaa työtä.
Sillä mitä hyötyä olisi ollut, jos luonto, kehitettyään järjen sen
korkeimpaan huippuunsa, olisi sitten sen kokonaan kuolettanut?
Olisihan silloin yhdellä iskulla tyhjäksi tehty koko tähänastisen
kehityksen saavutus. Niin ei kuitenkaan ole asianlaita. Ei järjen
syttyessä kuoletettu himoluontoa, vaan se jää järjen hallinnon
alaiseksi, samalla kun himoluonnon kautta valtavia ainesjoukkoja
virtaili järjen mahtavan työpajan jalostettavaksi. Sama suhde on
myös järjen ja intuitionin välillä, järki ei kykene Khristosmaailman eli
buddhisen tason työaseeksi, yhtävähän kuin tunne eli emotioni
kelpaa ajatustasolle, mutta järjellä on ääretön tehtävänsä, olla
välittäjänä havahtuneelle intuitiviselle kyvylle. Täytyy löytyä
yhdysside inhimillisten eri tajuntatasojen välillä. Siten ainoastaan on
mahdollista tuoda päivätajuntaan ne kokemukset ja havainnot, jotka
ihminen on tehnyt noissa korkeammissa henkisissä piireissä. Tätä
yhteyttä näiden korkeampien kykyjen välillä kuvaa allegorinen
kertomus käärmeen pistosta vaimon siemenen kantapäähän, jolloin
rakkauden ja viisauden neste käärmeen myrkyn tavoin läpäisee
ihmisen olemuksen ja korkeamman maailman tieto siten saa vuotaa
hänen kauttansa ihmisveljien keskuuteen.
 Itsekkäisyydestä vapautunut puhdas järki on ihmisen yhdysside
siihen maailmaan, missä Kristuksen herrauden piirissä asustavat
Viisauden vihityt Nagat eli Käärmeet. Ja kun viimeinen itsekkyyden
hitunen haihtui pois ihmistajunnasta, niin lakkasi hän himoitsemasta
hyvän ja pahan tiedon hedelmää. Tanhojen — Cherubimin — varjo
katosi silloin paratiisin portilta, ja auenneet taivaat paljastivat
onnellisen ihmislapsen silmien eteen Elämän puun — jonka
hedelmän mehua hänen nyt sallittiin maistaa.
IHMISEN JÄLLEENSYNTYMINEN.

Aina siitä ajasta saakka, jolloin ihmisjärki alkoi esiintyä siksi

toimintakykyisenä, että se saattoi luoda yksilöityneen, näennäisesti
itsenäisen olion maailmankaikkeudessa, kuihtui sielun silmä, jolla
ihminen lapsuusaikanansa näki elämänsä kuolemattomuuden ja sen
identisyyden kaikkeuden elämän kanssa. Sen näön häviämisen
mukana himmeni ihmiseltä hetkeksi myös hänen elämänsä päämaali
ja hän jäi ikäänkuin pimeään yöhön, missä hänen oli järjellänsä
etsittävä valo, joka selvittäisi hänelle ihmiselämän alun ja lopun, sen
tarkotuksen maailmankaikkeudessa. Siksipä ei meidänkään
päivinämme ole lakannut huuto, joka on kaikunut kautta aikojen:
"mistä olemme tulleet, keitä olemme, ja mihin matkaamme?" Ja
vaikka huuto onkin satojen tuhansien ehkä miljonien vuosien aikoina
väreillyt ihmisten huulilla ja useita vastauksia on koetettu tuolle
polttavalle kysymykselle antaa, niin ei ole voitu keksiä ainuttakaan,
joka olisi ehdottomasti tyydyttänyt kaikkia.

Meidän aikanamme voidaan nuo vastaukset jakaa kolmeen,

kolmesta eri tutkimus-suunnasta lähteneeseen ryhmään:
materialististen epäilijöiden, kirkollisten ja salatieteilijöiden. Epäilijät
eivät tahdo nähdä silmänkantamaa kauemmaksi — kun silmä on
sammunut, niin on kaikki lopussa, sanovat he. Kirkollisen
katsantokannan mukaan alkaa ihmiselämä äidin kohdussa, jolloin
Jumala luo ihmisen ikuiseksi olennoksi tulevaisuuteen nähden.
Salatieteilijät taas väittävät, että ihminen on ikuinen olento niinhyvin
menneisyyteensä kuin tulevaisuuteensakin nähden ja maaelämä
muodostaa vain tuon katkeamattoman elämän yhden kehitysjakson.

Epäilijöiden kanta on helposti ymmärrettävissä. Useinkin ovat he

hyvin rehellisiä ihmisiä, jotka kylläkin ostaisivat totuuden melkein
mistä hinnasta tahansa, jos vaan totuuden todistelu täyttäisi heidän
vaatimansa ehdot. Elämän kuolemattomuus on todistettava heille
silminnähtävällä ja kouraantuntuvalla tavalla, eli toisin sanoen
fyysillisillä aisteilla tajuttavilla keinoilla. Mutta elämän lakisiteisyys ei
ole asettunut tottelemaan heidän määräämiänsä vaatimuksia.
Päinvastoin osottaa Elämä epäilijälle lakiensa loukkaamattomuuden
ja samalla tien, kuinka hänelle on mahdollista niiden lakien sisällä
oppia tuntemaan elämänsä salaisuuksia. Eihän valokuvaajakaan voi
esiintuoda ottamaansa kuvaa päivän valossa vaan tarvitsee sitä
varten pimeän huoneen, jossa jotkut kuvaukselle haitalliset
valonsäteet ovat ehkäistyt; samoin vaatii henkisen ihmisen
olemassaolon todistelu aivan erikoiset edellytykset. Ja niinkauankuin
ei olla halukkaita totuuden ilmisaamiseksi hyväksymään ja
käyttämään kaikkia tarjolla olevia keinoja, ei ole syytä odottaa, että
totuutta verhoava peite saataisiin täysin poistetuksi. Yhä laajempaa
totuuden näkemystä varten tarvitaan ehdottomasti ennakkoluuloton
mieli, mikä ei kammoksu ottaa käteensä työasetta, joka uutuutensa
takia ensin näyttää oudolta, vaan tarttuu siihen rohkeasti,
voidakseen vihdoin tottuneella käytöllä huomata, mihin se kykenee
ja millaisia saavutuksia sillä on voitettavissa.

Niinpä ovat psyykilliset kokeilut tiedemiesten käsissä johtaneet

aivan erikoisiin tuloksiin ihmisen kuolemattomuus-kysymyksen
ratkaisussa. Ei siinä kylliksi, että olisi keksitty ihmisen näkymättömät
ruumiit eli ainakin useita niistä, vaan on myöskin saatu selville
johonkin määrin näiden ruumiiden merkitys, kuinka fyysillinen tunto
on toiselle niistä ominainen ja tunne eli sieluelämän ilmiöt toiselle, ja
vielä kuinka ajatuskin vaatii itselleen erityisen "aineellisen"
käyttövälineensä. Mutta vieläkin syvemmälle on kokeellisen tieteen
onnistunut tunkeutua. Tuntuu uskomattomalta — mutta on
epäämätön totuus — että ihmiskokeilu on voinut muuttaa ihmisessä
asuvan personallisuuden aivan toiseksi, eli toisin sanoen näyttää
todeksi sen ihmeellisen seikan, että samoin kuin ihmisen eri ruumilla
on määrätyt vitaliset tehtävänsä erilaisia elonilmauksia varten, niin
personallisuuskin on vain suurempi käyttövälineiden kollektivinen
kokoelma, mutkikkaampi koneisto, jota ihminen eli jokin henkinen
minuus käyttää tarpeidensa mukaan.

Tällä saavutuksella on tiede astunut mahtavan askeleen eteenpäin

lähentyäkseen niitä väitteitä, joita salatieteilijät kannattavat
ihmisestä, nim. että hän monen syntymän kautta vähitellen kohoutuu
alemmalta asteelta ylemmäksi inhimillistä täydellisyyttä kohden,
käyttäen todellakin vain eri personallisuuksia välikappaleinaan.

Niistä laajoista tutkimuksista, joita on julkaistu psyykillisen seuran

aikakauskirjassa 'Proceedings' toistan erään otteen, jonka
maailmankuulu kirjailija Maurice Maeterlink on teoksessaan
"Kuolema" tuonut esille seuraavasti:

"Tyydyn vaan lyhyesti mainitsemaan tulokset muutamista hyvin

hämmästyttävistä kokeista, jotka on tehnyt eversti Rochas.

"Olkoon heti alussa pantu huomio siihen, että eversti Rochas on

oppinut, joka tieteellisellä tarkkuudella ja kaiken epäilyksen
yläpuolella olevalla rehellisyydellä on tutkinut objektivista totuutta.
Nukuttamalla erikoisesti tarkotukseen sopivia henkilöitä magnetismia
sivelyillä, saa hän nukutetun kertomaan koko menneen elämänsä.
Siten viedään henkilö vähitellen takaisin nuoruuteensa ja aivan
aikaisimpaan lapsuutensa aikaan. Kussakin näistä hypnotisista
tiloista esiintyy tuossa henkilössä se tajunta-aste, se luonteen ja
mielen tila, mikä hänellä oli kysymyksessä olevalla kehitysasteella.
Hän elää uudelleen niiden aikojen tapahtumat iloineen ja suruineen.
Jos hän oli sairastellut, niin kävi hän läpi sairausajan ja
tervehtymisajan täydelliseen parantumiseen saakka. Jos oli esim.
kysymyksessä vaimo, joka oli ollut äitinä, niin sai hän uudelleen
kokea äitiyden tyypilliset erikoisuudet, vieläpä synnytyksen
ahdistuksen ja tuskan. Kun henkilö vietiin takaisin aikaan, jolloin hän
opetteli kirjottamaan, niin kirjotti hän kuin lapsi, ja hänen käsialaansa
voitiin verrata hänen kouluaikaiseen kirjotukseensa silloisten
kouluvihkojen mukaan."

Tämäkin on jo kovin ihmeellistä, mutta — kuten eversti Rochas

sanoo — tässä on kumminkin asteltu lujalla maaperällä; on tehty
havaintoja vaikeasti selitettävästä fysiologisesta ilmiöstä, jota usean
kokeilun ja tarkistelun nojalla voidaan pitää varmana. Mutta
joudumme vähitellen alalle, missä yhä suuremmat arvotukset meitä
yllättävät.

"Asian selvittämiseksi otettakoon yksinkertaisin koe tarkastuksen

alaiseksi. Koehenkilönä on 18-vuotias tyttö nimeltä Josephine, joka
asuu Voiron Iseressä. Magnetisten sivelyjen kautta on hänen
tajuntansa siirretty pienen sylilapsen tilaan. Sivelyjä jatketaan ja
tarina etenee. Josephine ei voi enää puhua. Hänet verhoo kapalo-
ajan suuri hiljaisuus, jota seuraa vieläkin salaperäisempi ja syvempi
vaikeneminen. Josephine vastaa nyt ainoastaan merkeillä, sillä hän
ei ole vielä syntynytkään vaan häilyy synkeässä pimeydessä.
Kokeilua jatkettiin, uni tulee yhä syvemmäksi, ja äkisti puhkeaa tästä
unesta esiin toisen olion ääni. Tälle tehdään kysymyksiä. Aluksi
kieltäytyy hän vastaamasta, selvittäen, 'että hän tosin on läsnä,
koska hän kerran voi vastata kysymyksiin, mutta hän ei näe mitään
tässä häntä ympäröivässä pimeydessä.' Sivelyjä jatketaan ja
vähitellen saadaan luotettavia vastauksia. Hänen nimensä on Jean
Claude Bourdon, on vanha mies ja jo kauvan aikaa ollut sängyn
omana sairaana, mutta kertoo silti elämänsä vaiheita. Hän on
syntyisin Champvent'ista Pollitin kunnasta v. 1812, käynyt koulua 18
vanhaksi, suorittanut sotapalveluksensa 7:ssä tykistörykmentissä
Besanconissa. Kertoo sitten poikamaisista vehkeilyistään ja
kisailuistaan samalla kun syvässä unessa makaava tyttönen tekee
kädellään liikkeen kiertääkseen viiksiään sormiensa välissä.

"Sotapalveluksesta kotiin palattuaan ei hän mene naimisiin vaan

elelee yhdessä rakastajattaren kanssa ja — kertomuksen
lyhentämiseksi — kuolee 70-vuotisena taudin jälkeen."

Yllä olevan vainajan kertomus haudan tuolta puolen ei ole

missään suhteessa erikoinen, mutta se ei suinkaan vähennä sen
todenperäisyyden arvoa. "Hän tuntee kuinka hän lähtee ulos
ruumiistansa", mutta pysyy siihen kiintyneenä jokseenkin kauan.
Hänen hienompi-fluidinen ruumiinsa, joka ensimmältä oli kovin
hienoaineista, saa vähitellen tukevamman muodon. Hän elää
pimeydessä, joka alussa tuntuu kovin vastenmieliseltä, mutta
kärsittävältä ja siedettävältä. Vihdoin hälvenee yönpimeys
muutaman valonsäteen läpäisystä. Hän saa sisäisen aavistuksen
siitä, että hänen on jälleensynnyttävä, ja hän lähestyy henkilöä, joka
hänet on maailmaan synnyttävä, nimittäin Josephinen äitiä. Hän on
alinomaa tämän tulevan äitinsä seutuvilla, aina synnytyshetkeen asti,
ja astuu viimein sisälle tämän lapsen ruumiiseen. Aina
seitsemänteen ikävuoteen saakka oli lapsen ruumiin ympärillä
jonkinmoinen haihtuva kehys, missä hän erotti useita asioita, joita
hän ei koskaan sittemmin ole nähnyt.

Mutta vieläkin kauemmaksi kuin Jean Clauden personallisuuteen

voitiin tunkeutua. Noin kolme neljännestuntia kestävän
magnetisoimisen jälkeen vaihtuu tuon vanhan mieshenkilön ääni
ilman mitään väliaikaa uudelleen pienen lapsen ääneen. Uusi
hiljaisuus, uusi "limbus infantun", "lasten tuonela", sitten äkillisesti
toinen ääni ja toinen personallisuus. Tällä erää on se vanhan naisen,
joka on ollut kovin ilkeä ja on sen vuoksi saanut kärsiä paljon.
Nykyisin, kun hän on kuollut, esiintyvät tapahtumat päinvastaisessa
järjestyksessä, alkaen kokeilussa siis elämän lopulta. Hänkin on
pimeydessä, pahojen henkiolentojen ympäröimänä. Hän vastailee
heikolla äänellä mutta aina selvään ja seikkaperäisesti kaikkiin
hänelle tehtyihin kysymyksiin, eikä hän jankkaile kuten Jean Claude
teki. Tämän uuden henkilön nimi on Philomène Carteron.

"Yhä syventämällä nukkuvan unta, sanoo Rochas, saadaan

ilmennyksiä Philomènen elinkaudesta. Näyttää kuin kärsivä tila
haihtuisi; hän on tyyni ja vastailee aina selvällä, joskin jäykällä
tavalla. Hän tietää, ettei hänestä ole pidetty kotiseudullaan, ja sen
hän tahtoo tilaisuuden tullessa kostaa. Hän oli syntynyt v. 1702 ja
hänen syntymänimensä oli ollut Philomène Charpigny. Hänen äitinsä
isä oli Pierre Machon, joka asui Ozan'issa. Vuonna 1732 oli hän
Chevroux'issa mennyt naimisiin Carteron nimisen miehen kanssa,
jonka yhteydessä saadut kaksi lasta olivat kuolleet.

"Ennen tätä syntymäänsä oli Philomène ollut tyttö ja kuollut

pienenä lapsena. Sitä ennen oli hän ollut mies, tehnyt murhan ja sen
takia saanut kärsiä kauan 'pimeydessä', mikä pimeys jatkui hänen
lapsena kuolleen elämänkin jälkeen, vaikka hän ei silloin ollut
ennättänyt mitään pahaa tehdä.

"En voinut pitkittää unitilaa pitemmälle, sanoo Rochas, sillä

Josephine oli kovin uupunut, ja oli sangen säälittävää nähdä häntä
näiden kriisien eli vaihdosten aikana.

"Olen myöskin tehnyt kokeen, joka näkyy todistavan, että näiden

medioiden havainnot ovat objektivista todellisuutta. Voiron'issa on
minulla ollut kokeiluissani alituisesti mukana eräs nainen,
luonteeltaan rauhallinen ja harkitseva, mutta ei ollenkaan
suggestionille vastaanottavainen, nimeltään mademoisille Louise.
Tällä nuorella neidolla on melkoinen kyky havaita ihmisruumiista
ulosvirtaavia valunnoksia, siis myöskin eetteri- ja astraliruumiita
(mikä kyky joka ihmisessä on enemmässä tai vähemmässä
määrässä ja on jokseenkin tavallinen). Kun Josephinen muistoon
heräsi hänen menneet elämänsä, niin näkyi mademoiselle Louisen
silmälle hänen ympärillään vaaleahko värikehä eli aura, mikä aura
heti muuttui tummaksi, kun oli kysymyksessä välitila kahden elämän
välillä. Joka tapauksessa reageerasi Josephine kiihkeästi, kun
kosketeltiin sitä paikkaa huoneessa, jossa aura oli nähtävissä, olipa
se sitten vaalea tai tumma."

Nämä ylläolevat kokeilujen tulokset pitää Maeterlink todistuksena

jälleensyntymisopista, joskaan ne eivät hänen mielestänsä ole vielä
täysin riittävät.

Kun hän sitten harkitsee jälleensyntymisteorian siveellisiä

edellytyksiä ja vertaa sitä muihin sen rinnalla esiintyviin
maailmankatsomuksiin, lausuu hän:
 "Ei ole koskaan löytynyt kauniimpaa, vanhurskaampaa,
puhtaampaa, siveellisempää, enemmän siunausta tuottavaa,
lohdullisempaa ja vieläpä jossakin määrin todennäköisempää
uskonoppia kuin jälleensyntyminen. Se on nykyisin ainut oppi, joka
puhuessaan järjestelmällisistä perättäisistä parannuksista ja
puhdistuksista, ottaa huomioon kaikki inhimillisen elämän niinhyvin
fyysilliset kuin myös älylliset erilaisuudet, siten tasottaen näennäiset
yhteiskunnalliset vääryydet ja kohtalon epätasaisuudet."

Epäjohdonmukaisin ja epäfilosofisin on kirkollinen kanta ihmisestä.

Sen väite, että Jumala kullekin syntyvälle ihmiselle loisi
kuolemattoman sielun, joka olisi tulevaisuuteensa nähden ikuinen, ei
voi saada jalansijaa vähänkään ajattelevammassa yksilössä. Sillä
kuinka iankaikkista olentoa voitaisiin luoda? Luomistapahtuma jo
semmoisenaan sisältää alkamisen käsitteen — ja kaikella, jolla on
kerran ollut alku, täytyy myös olla loppu. Ainoastaan ikuinen, aina
olemassa oleva, aluton ja loputon — niin menneisyyteen kuin
tulevaisuuteenkin nähden — voi ilmentää iankaikkisuusolennon.
Siksipä ovatkin ajattelevammat ihmiset kirkonkin helmassa kaikkina
aikoina kannattaneet niinkutsuttua pre-eksistensi oppia, joka
edellyttää ihmissielujen olemassaolon ennen heidän syntymistään
maan päälle. Onpa vielä todettu, että itse jälleensyntymis-oppikin on
alkuansa ollut kristillisten kirkkojen omaisuus, koska historialliselle
tutkimukselle on onnistunut toteen näyttää, että tuo oppi julistettiin
pannaan, poistettiin kirkon oppijärjestelmästä keisarillisella
mahtisanalla kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa v. 553 keisari
Justinianuksen hallitessa.

Ryhtymättä arvostelemaan seikkaperäisemmin kirkollista

maailmankatsomusta myönnettäköön, että silläkin on ollut suuri
tehtävänsä terottaissaan fyysillisen, personallisen elämän tärkeyttä,
joskin se lyhytnäköisyydessään on määritellyt sen ihmisen ainoaksi
elämäksi. Yksi seikka on kumminkin länsimaiselta kirkolliselta
maailmankatsomukselta pois riistettävä, joka ei sille kuulu, nimittäin
sen nimilipusta sana "kristillinen". Kristillinen maailmankatsomus on
jälleensyntymisopin niinkuin monen muunkin opin suhteen aivan
vastakkainen kirkollisen käsityksen kanssa, ja olisi todella alentavaa
kristinuskon arvolle, jos se tehtäisiin samaksi dogmatisen kirkonopin
kanssa. Alkuperäinen kristinoppi eli Kristuksen oppi on aatteellisessa
ylevyydessä toisten suurten maailmanuskontojen hinduismin ja
buddhalaisuuden tasalla, ja niinkuin jälleensyntymisoppi on
jälkimäisille aivan oleellinen, niin se on myöskin perustana ja
pohjana Kristuksen opetuksissa. Sen opin edellyttäminen tekee
mahdolliseksi käsittää Kristuksen vuorisaarnan huippukohdan:
"olkaa täydelliset niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
Sillä kuinka voisikaan matalalla oleva ihmislapsi yhdessä lyhyessä
maaelämässä saavuttaa Jumalan täydellisyyden, vallankin jos
Jumala olisi sattunut luomaan hänet epätäydelliseksi niinhyvin
ruumiin, sielun, kuin ymmärryksenkin puolesta, jommoisia
epäilemättä on suurin joukko ihmiskunnastamme. Eikä kenkään
voine väittää, ettei Kristus olisi tarkottanut sitä, mitä hän sanoi, sillä
siksi ylevä ja aatteellisesti korkea on se opetuksen tausta, jolle hän
piirsi tuon mainitun lauseen. Se muodostaa äärimmäisen
saavutuksen siinä suunnattoman korkeassa kehitysjaksossa, jonka
tietä ja asteita hän kuvaili vuorisaarnan ihanissa
autuudenlupauksissa. Niissä hän askel askeleelta kohottaa ihmisen
tajunnan korkeammalle ja korkeammalle hyvyyden maailmaa
"taivasten valtakuntaan", jonka hän sanoo kuuluvan niille, jotka
"kerjäävät henkeä". Tämä hengen kerjäläisen tajunnantila on
ensimmäinen aste sillä tiellä, joka avaa ihmiselle todellakin taivasten
valtakunnan, missä isoova ravitaan, laupiaalle tapahtuu laupeus,
sävyisä saa periä maan, ja rauhottunut ihmisolento kutsutaan
vihdoin "jumalan pojaksi" [alkutekstin mukaan Matth. 5:9]. Silloin
hänen puhdas sydämensä alkaa avautua näkemään Jumalaa sekä
itsessään että kaikkialla luonnossa ja paikallansa on Kristuksen
opetus: "autuaat ovat puhtaat sydämestä, sillä he saavat nähdä
Jumalan". Tämä näkemäsi Jumala, Hän on sinun päämääräsi, ole
siis täydellinen niinkuin on sinun taivaallinen Isäsi, jota katselet nyt
sielusi avautuneella silmällä.

Tämä suuremmoinen opetus kadottaisi kaiken todennäköisyytensä

ja luonnollisuutensa, jos ei sen opetuksen takana olisi ollut
edellytyksenä jälleensyntymisoppi, joka takaa ihmiselle
mahdollisuuden jatkuvaan kehitykseen. Vasta sen opin valossa on
Mestarin opetus aivan luonnollinen. Ja ettei tämä olettamus ole
mikään mielivaltainen yritys anastaa tukea jollekin subjektiviselle
mielipiteelle, käy selville kun seuraa Kristuksen muissa tilaisuuksissa
antamia opetuksia. Hän nimenomaan omaksuu silloin vallalla olevat
käsitykset ihmisen pre-eksistensistä kertomuksessa sokeana
syntyneestä (Joh. 9:2) ja sairaan parantamistapauksessa Bethesdan
lammikolla, ja selvemmin hän ilmaisee kantansa puheissaan
Johannes Kastajasta, josta hän sanoo: "hän on Elias, jonka tuleman
piti" (Math. 10:7—15 ja 17:10—13, Marc 9:11—13).

Ellei pre-eksistensi ja jälleensyntymisoppi olisi ollut aivan yleinen

senaikuisten juutalaisten keskuudessa, niin ei profetta Jeremias olisi
myöskään Jahven suun sanoina käyttänyt seuraavaa lauselmaa,
jossa viitataan Jeremiaan kutsumuksen pätevyyteen: "Ennenkuin
minä sinut siitin sinun äitisi kohdussa, niin minä sinut tunsin, ja
ennenkuin tulit ulos äitisi helmasta, niin minä sinut jo pyhitin sekä
määräsin kansojen profetaksi" (Jer. 1:5).
 Useita muitakin raamatun paikkoja voitaisiin tuoda tueksi sille
väitteelle, että jälleensyntymisoppi muodosti niinhyvin
juutalaisuudessa kuin myöskin ensimäisten kristillisten seurakuntain
opetuksessa tärkeän sijan ja oli tavallaan sille aivan oleellinen.
Siksipä useat kirkkoisät aikakautemme ensimäisellä ja toisella
vuosisadalla opettivatkin sitä julkisesti, josta todisteena on muun
muassa Origeneen lauselma kirjassaan "Contra Celsum": "voipi näet
tapahtua, että israelilainen jälleensyntyy skythien sekaan ja
egyptiläinen joutuu juutalaisten joukkoon."

Kun lännen eri kirkkokunnat uudelleen ottavat opinkappaleidensa

joukkoon ne kalliit opetuksen helmet, muiden muassa
jälleensyntymisopin, joita jumalallinen Kristus kerran opetti ihmisille
ja jotka kirkko sittemmin hylkäsi, silloin, mutta vasta silloin, on
kirkolla oikeus käyttää nimenänsä Kristin usko, ja silloin on se
astunut ulos siitä alennuksen tilasta, jossa se on yli vuosituhannen
nukkunut. Samalla kertaa on se astunut arvoasemaansa tasa-
arvoiseksi niiden maailmanuskontojen rinnalla, joiden ääni ei
koskaan ole sortunut saarnaamasta ihmisille jälleensyntymisopin
lohdullista hyvääsanomaa.

Silloin on maailmalle koittava uusi päivä. Aletaan oikealla tavalla

ymmärtää veljeyden aatetta ja selvenee käsitys, että koko
luomakunta muodostaa Elämän suuren perheen, jonka jäsenet kukin
oikeutetulla tavallaan esittävät eri-ikäisten lasten osaa.

Kehittyneelle kaukonäkevälle salatieteilijälle on

jälleensyntymisoppi selviö, jolle hän ei kaipaa järjestelmällisiä
todisteluja. Sen avulla ryhtyy hän ratkaisemaan pulmallista
kysymystä ihmisen elämästä ja kuolemasta. Se tehtävä on hänelle
sitäkin helpompi, kun hänen avautunut sielunsilmänsä näkee
ihmisen eri ruumiit ja niiden merkityksen ihmiselle. Kuolema, joka
ennen niin kaameana näytti uhkaavan katkaista kaiken tajuavan
elämän, on nyt kadottanut pelottavaisuutensa, kun silmä voi erottaa
elämän loppumattoman jatkuvaisuuden. Itse kuoleman tapahtuma ei
näytä sen erikoisemmalta kuin hetki, jolloin uupunut työntekijä laskee
väsyneen ruumiinsa lepoon, ottaakseen sen taas seuraavana
aamuna työaseeksi uuden päivän toimintaan. Erotus on vaan siinä,
että kuoleman uneen nukkuvan yö on verrannollisesti pitempi, ja että
siitä heräävä ihmislapsi ei tyydy enää vanhaan kuluneeseen
ruumiiseen vaan rakentaa itselleen uuden. Näet kumpaisessakin
tilassa, niin unitilassa kuin kuolemassakin, jättää ihminen fyysillisen
ja eetteriruumiinsa niitä vastaavilla tasoilla vallitsevien voimien
huostaan, samalla kuin ihminen itse hienommissa ruumiissansa
asustaa näitä hienompia ruumiita vastaavissa tajuntatiloissa.
Tavallisen unen jälkeen, jolloin fyysillinen ruumis on virkistynyt
uusien ponnistusten varalle, ottaa ihminen asuntonsa siihen
uudelleen, käyttääkseen sitä työhönsä fyysillisellä tasolla, mutta
kuolemassa jättää ihminen fyysillisen ruumiinsa kokonaan, sillä
vanhuudesta heikontuneena, tautien ja syntien seurausten
turmelemana, se ei enää kelpaa ihmisen työaseeksi. Tällöin sen
aineosat jäävät hajaantumaan fyysillisen tason ainevarastoon.

Hetken aikaa fyysillisestä ruumiista erottuaan viipyy ihminen,

eetteriruumiiseen verhoutuneena, fyysillisen ruumiinsa
läheisyydessä, mutta kun hän on senkin yltään riisunut, niin on hän
täydelleen jättänyt fyysillisen tason ja astunut siihen maailmaan, jota
ahtaammassa merkityksessä kutsutaan haudantakaiseksi
maailmaksi eli astralimaailmaksi.

Tässä olotilassa käyttää ihminen sitä ruumistaan, jonka opimme

tuntemaan astraliruumiin nimellä. Ihmisellä on jälellä vielä kaikki
entiset tunteensa ja viettinsä, kuten konsanaankin hänen
maailmassa eläessään, kumminkin sillä erotuksella, että ne nyt
esiintyvät monta vertaa palavampina ja tulisempina, kun niiden
väreilyä ei ole enää ehkäisemässä ihmisen karkeampi-aineiset
ruumiit. Ihmisen tunne-elämän laatu, sen vietteiden ja pyyteiden
voimakkuus ja karkeus, ovat ne tekijät, jotka määräävät,
minkälaiseksi ihmisen elämä tässä astralimaailmassa muodostuu.
Jos vietit ovat kovin alhaiset ja eläimelliset, niin voidaan täydellä
syyllä semmoisen henkilön olotilaa astralimaailmassa kuvata
helvettien räikeillä ja kauhistuttavilla väreillä, sillä julmempaa
olomuotoa tuskin voidaan ajatella kuin himojen kiihkoisten tulien
palo. Ei ole näet enää tilaisuutta niiden tyydyttämiseen sillä karkealla
tavalla, jolla ihminen oli oppinut niistä nauttimaan fyysillisessä
ruumiissa eläessään. Mutta kaiken sen kurjuuden ja pimeyden
ohella, jota tämmöinenkin tila tarjoo, voidaan myöskin siellä nähdä
päivänpaistetta, mikä syntyy niiden jalojen lähettiläiden läsnäolosta,
jotka työskentelevät tässä himojen piirissä. He ovat "astuneet alas
helvettiin", ollakseen opettajina näille onnettomille, jotka eivät vielä
ole oppineet alkeellisempia perusteita hyvän kaidalla polulla, ja
kuinka mahdottomalta tuo työ näyttäneekin, niin tuskinpa löytyy
himoa, jonka voima ei vaimenisi heidän rakkautensa lauhduttavasta
kasteesta tässä himojen kiirastulessa.

Sitä mukaa kuin sielu puhdistuu ja kirkastuu, sitä mukaa vaihtuvat

myöskin hänen astraliset verhonsa ja hänen on vähitellen
mahdollista kohoutua korkeampiin tajuntamahdollisuuksiin
astralimaailman valoisimmille seuduille, joille jo heijastuu
taivasmaailman kirkkaus siksi kuulakkana, että useat pitävät tätä
tilaa sinä taivaana, jota he ennen ajatuksissaan unelmoivat.
Todellinen taivasmaailma on kumminkin vasta niinkutsutulla
ajatustasolla, puhtaassa aatteen maailmassa, missä himoilla ei ole
jalansijaa. Siksipä ihmisen ennen sinne pääsöänsä on vielä kerran
"kuoltava" s.o. riisuttava yltänsä astraliruumiin puku, joka estää
hänen nousuaan taivaallisen kirkkauden ihanaan asuinsijaan.
Hienoon älyruumiiseensa vetäytyneenä astuu ihminen sitten
todelliseen taivasmaailmaan, jonka kuvaaminen käy yli kaiken
mahdollisen maisen kuvaamiskyvyn. Siellä kaikki ne hyveet, joita
ihminen maaelämänsä aikana ajatteli ja harjotti, tulevat esille ja
puhkeavat täyteen kukoistukseensa, niinkuin nupussaan oleva kukka
nopeasti avautuu, odoteltuaan kauan auringon lämmittäviä säteitä.

Tiedäthän, että kukka sitä varten avaa kupunsa auringolle, että

sen säteet vuodattaisivat elinvoiman uuden henkäyksen siemenen
idulle, joka piilee kukan hennoimpien ja kauneimpien terälehtien alla.
Niin on ihmisenkin laita: sen kauneimman verhon, taivasmaailman
älyruumiin verhon alla on se säilyttänyt siemenensä sitä uutta
muotoa varten, jossa hänen on tehtävä uusi yritys fyysillisessä
maailmassa onnistuakseen voitollisemmin ponnistuksissaan kuin
edellisellä kerralla. Hän vei muassaan tämän ihmismuodon idun
aurinkoiseen taivasmaailmaan, jotta se kypsyisi elinvoimaiseksi uutta
kylvöä varten.

Tätä kypsynyttä ihmismuodon siementä kutsutaan

salatieteellisissä teoksissa nimellä älyruumis. Siihen verhoutuneena
astuu ihminen maan luomakunnan Herruuden eteen — Korkeimman
istuimen juurelle polvistuu ihminen, huulillansa rukous: "Oi Herra,
kun tästä ihanuuden asuinsijasta katson maailmaa, näen uuden
kuvan heijastuvan aineen ihmeelliseen mereen. — Se kuva onkin
minun oma varjoni, uuden personallisuuteni heijastus. Salli Herra
minun ruumistua uudelleen, sillä näen, että minun tuleva
ruumistukseni on vievä minut suurempaa täydellisyyttä kohden, —
jolloin olen kelvollisempi olemaan huoneesi asujamena kuin mitä nyt
olen."

Jos ihminen syyruumiinsa tajuntamaailmassa edelleen kyselee,

mikä on sitten itse ihminen, niin saa hän vastauksen, valtavan näyn
muodossa. Hänet ympäröi ihmeellisin valon kirkkaus mitä eristetty
tajunta koskaan voi ajatella ja hän ymmärtää, että hänen on sallittu
välähdykseltä nähdä heijastus meidän aurinkokuntamme
Jumaluuden Herraudesta. Sen suunnaton valorikkaus tekee hänelle
mahdottomaksi ryhtyä tavalla tai toisella määrittelemään tämän
Olennon suhteita, ja ainoa, minkä hän voi tajuta, on se, että hän itse
on yksi säde tuossa kirkkaudessa. Mutta polttavampana kuin
koskaan ennen palaa yhä hänen hengessään kysymys, johon hän ei
ole saanut vastausta, ja totuuden jano pakottaa hänet yhä vain
tunkeutumaan korkeammalle löytääksensä Tiedon. Kuta lähemmäksi
Jumaluutta hän näin nousee, sitä enemmän haihtuu hänen
ympäriltään harha, vihdoin häämöittää hänelle Tiedon säilytysaarre
itse Jumaluuden Herrauden Sydämellä. Ja kun uskalias ihmislapsi
astuu sinne — niin haihtuu hänen tajunnastaan viimeinen mainen
vaippa, ja hänen uppoutuessaan Jumaluuteen kuuluu hänen
huuliltansa sanat: Tat tvam asi — Minä olen Hän.
 *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK IHMINEN
UUSIMPIEN TIETEELLISTEN JA SALATIETEELLISTEN
TUTKIMUSTEN VALOSSA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will
be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S.

copyright law means that no one owns a United States copyright in
these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it
in the United States without permission and without paying copyright
royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of
this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™
electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept
and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and
may not be used if you charge for an eBook, except by following the
terms of the trademark license, including paying royalties for use of
the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
copies of this eBook, complying with the trademark license is very
easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as
creation of derivative works, reports, performances and research.
Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given
away—you may do practically ANYTHING in the United States with
eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject
to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
 PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work (or
any other work associated in any way with the phrase “Project
Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full
Project Gutenberg™ License available with this file or online at
www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and

Redistributing Project Gutenberg™
electronic works
1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™
electronic work, you indicate that you have read, understand, agree
to and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or
destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your
possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be
bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from
the person or entity to whom you paid the fee as set forth in
paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people
who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a
few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic
works even without complying with the full terms of this agreement.
See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with
Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this
agreement and help preserve free future access to Project
Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.