IEC 60664 1 Insulation coordination for

equipment within low voltage supply

systems Part 1 Principles requirements
and tests IEC 60664 1 2020 International
Electrotechnical Commission
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmeta.com/product/iec-60664-1-insulation-coordination-for-equipment-wit
hin-low-voltage-supply-systems-part-1-principles-requirements-and-tests-iec-60664-1
-2020-international-electrotechnical-commission/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

IEC 60479 1 Effects of current on human beings and

livestock Part 1 General aspects IEC TS 60479 1 2005
AMD1 2016 CSV International Electrotechnical
Commission
https://ebookmeta.com/product/iec-60479-1-effects-of-current-on-
human-beings-and-livestock-part-1-general-aspects-iec-
ts-60479-1-2005-amd1-2016-csv-international-electrotechnical-
commission/

Security for industrial automation and control systems

Part 4 1 Secure product development lifecicle
requirements International Electrotechnical Commission

https://ebookmeta.com/product/security-for-industrial-automation-
and-control-systems-part-4-1-secure-product-development-
lifecicle-requirements-international-electrotechnical-commission/

INTERNATIONAL STANDARD ISO IEC 9075 1 2016 E

Information technology Database languages SQL Part 1
Framework SQL Framework Fifth Edition 2016-12-15
Iso/Iec
https://ebookmeta.com/product/international-standard-iso-
iec-9075-1-2016-e-information-technology-database-languages-sql-
part-1-framework-sql-framework-fifth-edition-2016-12-15-iso-iec/

IEC 61850 7 3 2010 Communication networks and systems

for power utility automation Part 7 3 Basic
communication structure Common data classes 2nd Edition
Iec
https://ebookmeta.com/product/iec-61850-7-3-2010-communication-
networks-and-systems-for-power-utility-automation-part-7-3-basic-
communication-structure-common-data-classes-2nd-edition-iec/
IEC 61850 Principles and Applications to Electric Power
Systems 2nd Edition Peter Bishop

https://ebookmeta.com/product/iec-61850-principles-and-
applications-to-electric-power-systems-2nd-edition-peter-bishop/

SS 668 1 2020 Cold chain management of chilled and

frozen foods Part 1 General requirements 2020th Edition
Singapore Standards Council

https://ebookmeta.com/product/ss-668-1-2020-cold-chain-
management-of-chilled-and-frozen-foods-part-1-general-
requirements-2020th-edition-singapore-standards-council/

Coordination Models and Languages 23rd IFIP WG 6 1

International Conference COORDINATION 2021 Held as Part
of the 16th International Federated 1st Edition
Ferruccio Damiani
https://ebookmeta.com/product/coordination-models-and-
languages-23rd-ifip-wg-6-1-international-conference-
coordination-2021-held-as-part-of-the-16th-international-
federated-1st-edition-ferruccio-damiani/

ISO/IEC 27001:2022: Information security, cybersecurity

and privacy protection — Information security
management systems — Requirements 3rd Edition Iso

https://ebookmeta.com/product/iso-iec-270012022-information-
security-cybersecurity-and-privacy-protection-information-
security-management-systems-requirements-3rd-edition-iso/

Surge Protection for Low Voltage Systems First Edition

Alain Rousseau

https://ebookmeta.com/product/surge-protection-for-low-voltage-
systems-first-edition-alain-rousseau/
Another random document with
no related content on Scribd:
LUMIKUKKA.

Sanovat: lumella kukka kuolee.

Mutta sinä elit.
Sinä pääsi nostit, teräsi avasit, odotit.
Sanovat: lumikukka ei tuoksu.
Mutta sinä hurmasit hiuksiesi
hiljaisella hyväilyllä.
Muistan sinut rintapielessäni.
Pakkanen puri ja tähti katseli.

Sinä olet lumikukka, mutta sinussa on salaista kaihoa kuin

kesäyön unelmassa. Sinussa on erakkopuron hiljaista sointia,
sinussa asuu syvä kaipaus. Ajatellessani sinua nousee
mieleeni suvisen sunnuntai-aamun hartaus. Sen vuorilla
palaa tulet, sen laaksoissa helisee sävel, sen hongissa
hopeat välkkyy.
SOIDIN.

Niin hilpeä mieleni ois, kun kerran sä luokseni saisit, muut

hetkeksi unhottaisit ja kävisit korpehen pois! Siellä soilla jo
soidin herää, siellä sata käy "sahan" terää, tule kanssani
korpehen pois.

Tule kanssani polkua pois! Häähumu jo rantoja ravaa, puut

hiirenkorvia avaa ja kulleron keinuu päät. Käy metsissä
metsojen muiskut soi lehdoissa lemmenkuiskut, on nurmessa
sirkalla häät.

Tule kanssani kauaksi pois! Salo herkkiä hymnejä soittaa,

veet siintää ja aamut koittaa, koron lyöntiä kuulla voit. Siellä
vuottavat valkeat seinät, kukan kulta ja helmivät heinät, tule
kanssani korpehen pois!
KAKSI IHMISTÄ.

Oon koski mä hurja ja raisu, sinä suvannon sinivuo. Minun

unteni kuplat särkyy — vain vaahtoset saa sun luo.

Sun siltasi tähtöset täyttää,

sun kalvoas kultaa kuu,
sun silkilläs uinuu ulpu,
puut pintahas kuvastuu.

Minä synkkien sielujen surma,

minä ihmisen vanki ja työn,
nämä kahlehet kerran mä katkon
ja tokehet rikki mä lyön!

Niin, silloin mä solisen hiljaa sun sylihis, sinivuo. Meidän

onnemme kuutamo kultaa ja lempivät hiipii luo!
TULIN LUOKSES TAAS.

Tulin luokses taas. Ikävä joudutti käyntiä jalkain, sipisi

korvaan yhtenään. Sinun kuvaasi usein näytti. Aina se on
työssä ollut siitä saakka, kun luotasi lähdin.

Sanoi sinun illoin itkevän, sanoi sinun öisin uneksivan,

sanoi sinun aamuin heräävän vedet silmissä. Sanoi, että
sinun kauniit hiuksesi lähtevät. Pelkäsin ja tulin. Löysin kaksi
itkenyttä silmää, posken kyynelistä kosteana ja kutrisen pään
painuneena tyynyyn.
AATOKSENI.

Jospa mä kerron, mitä minä mietin istuissa yksin illoin,

aurinkomaita kun aatos harhaa kaipuuni siltoa, silloin

vuottelen leppeän kevättuulen tohua suuriin kuusiin,

uottelen unteni naurajalasta pirttini uksiin uusiin.

Vuottelen iltain ikävässä sinisten silmäin lupaa: tee sinä

poika hongasta pirtti, äläkä tuulentupaa!
HYLJÄTTY.

Näinkö sä, armahin, jätät mun sylihin synkän korven, itkuhun

harmajan ikävän linnun, huutohon tuulitorven?

Näinkö sä, armahin, jätät mun

ladulle yöhön yksin,
huurtunein hapsin, riittynein ripsin,
katkerin epäilyksin?

Näinkö sä, armahin, jätät mun varahan mielen ankeen,

istumaan kylmälle kynnyspuulle, astumaan harhaan ja
hankeen?
KYLÄKUTSU.

Tule laulaen kerran luokse,

Minä sytytän pyhimmät puuni.
Minä päreeni tuikkaan tuleen,
minä kieritän kirkkaan kuuni.

Minä viritän kantelon kielet

sinun äänesi hellään helyyn
ja sitten mä nurkkahan istun
ihan mykkähän ihmettelyyn.

Sävel honkaista huonetta soittaa

ja mun sieluni herkintä kieltä.
Se soi kuin itkevä huilu,
tai iloinen kulkunen tieltä.

Sun povesi nousun ja laskun

näen hiipuvaa hiilosta vasten. —
On niin kuin omani oisit
ja pirtissä hälyä lasten.
SOTATORVI
VAPAUSTAISTELUUN.

Taas Poutun poikia matkass' on, taas nuijalla iskee Ilkka, taas
Pohjan poikien partion on nostanut huovin pilkka, taas ryntää
pirteistä piinattu suku, ja legio, legio on sen luku — nyt
Suomen Leijona rynnistää, tuliharja, hurja kuin tuulispää!

Taas Vesaisesta nyt laulellaan, ja Tepposen tappara kostaa:

lyö ryssän kourasta valtikkaan ja Karjalan kansan nostaa! Ei
laulajaheimo oo orjaksi luotu, jo jousi on ullakon piilosta tuotu,
— nyt Suomen Leijona rynnistää, tuliharja, hurja kuin
tuulispää!

Savon järviltä valkeat vilkkuilee, Savon jääkärit henkiin

herää. Joka pirtissä piilua tahkoillaan, tuhat tuikkavi peitsen
terää. Taas piilukko paukkavi pakkassäissä, taas miekat ja
tapparat kalskuu käissä — nyt Suomen Leijona rynnistää,
tuliharja, hurja Kuin tuulispää!

Jo Hämeen karhukin kannoilleen käy muristen murron alta,

rakit ryssän se karjuen karkoittaa pesänpehkulta rakkahalta.
Käy jäämien jousista kuoleman tuulet, sä Hämeen korvesta
 jyskettä kuulet — nyt Suomen Leijona rynnistää, tuliharja,
hurja kuin tuulispää!

Ei väistytä ei, ei peljätä ei! Vuostuhannet muistomme elää.

Sinis sankarin kuntoa lauletaan, kunis Suomessa kantelo
helää. Ylös yhtenä kaikki me kalpaveljet! Pois eestämme este
ja pirstoiksi teljet — nyt Suomen Leijona rynnistää, tuliharja,
hurja kuin tuulispää.

Töysä 5/2 — 18.

VAPAAEHTOISTEN MARSSI.

(Omistettu Töysän Suojeluskunnalle.)

Viha vienyt meitä ei kamppailuun, pyhä oikeus oli se taika!

Kun kunnian kilpehen kultaiseen loi häpeän tahroja aika,
kotikynnystä suojellut enää ei, kuin ennen, jaarlien säädös,
tuli herjaksi heimous, kansallisuus, tuli pilkaksi kansan
päätös.

Viha vienyt meitä ei kamppailuun, oma vaistomme ohjasi

meitä! Ei tyynenä katsella kunnon mies voi äitien kyyneleitä,
kun rakkahat raa'asti silvotaan ja saastaisin pistimin lyödään,
kun ryssäin veljinä vehkeillään ja kansamme kunnia
myödään.

Viha vienyt meitä ei kamppailuun, vei lempemme leikkihin

surman. Me päätimme miekalla juurittaa pois heimosta
harmaan turman. Kuin jääkärit tyyninä työssämme me
seisomme kuolohon mennen, kuin tyynenä seisonut Suomen
mies tuhat vuotta on meitä ennen.
 Viha vienyt meitä ei kamppailuun, vei entismuistojen mahti!
Vei nuijamiehet ja Vänrikki Stool, ja jääkärimarssin tahti! Ei
pojat sankarikansan voi, kuin koirat kahleita nuolla, he
tahtovat sortajan syöstä pois, tai kunnian kentällä kuolla!
RAKUUNAN ILTALAULU.

(Sävel: Tuli tuulan…)

Hepo hurja ja hummeri mies!

Emo armahin jäi, kotilies.
Isänmaa nyt murheista nostetahan,
satavuotiset vainot ne kostetahan.
Isän pirttiä ryssät kun ryösti.

Hepo hurja ja hummeri mies!

Sota hälle ol ihana ies!
Kuin viikate vihollista kalpansa kaas.
Levon leirille tultua hänpä jo taas
Kylän raitilla nauratti neittä.

Hepo hurja ja hummeri mies!

Tytöt kaunihit kaikki sen ties:
soma soudella polvella on rakuunain,
sata suukkosta saa sekä hymyä vain,
sitte tuulena, tuiskuna lentää.
 Hepo hurja ja hummeri mies!
Kilis kannukset, sapeli soi,
tömisytteli ratsut ja vaahtosi suut,
kylät, kirkot ne kilvassa jäivät ja puut.
Metsän immet ne oksilla itki.

Hepo hurja ja hummeri mies!

Tuhat muistoa matkalta jäi.
Tytöt kaikki ne nyyhkien painoi pään: —
Konsa kotkani taas sinut nään, sinut nään,
minä vuottelen vuosia kyllä. —

Hepo hurja ja hummeri mies!

Tuli tuulena, myrskynä lens. —
Ei viihtynyt vierellä armahankaan,
yli kaiken ol' rakkaus syntymämaan.
Emo kaipasi kaivotiellä. —
HUHTIKUUN MYRSKY.

Kevätmyrsky on alkanut, suuri ja ankara myrsky. Ei moista

Pohjanperä ennen kokenut. Ei moista naavapartainen
kuusikko ennen kuullut. Huhtikuun rajuilma raivoo, hurjana,
armottomana.

Pohjasta se alkoi.
Sinne se oli kätköjänsä koonnut;
koko talven se oli henkeänsä pidättänyt.
Nyt se täysin palkein pohottaa.
Pois alta!
Myrsky lakaisee.
Pois alta!
Se lakaisee vuosisataisen saastan
ja katkoo vuosituhantiset kahleet.

Pois alta! Ahava huutaa.

Pois alta! Vapauttansa leijona vaatii.
Vapauttansa koski kiehahtaa.
Pois alta! Tulva nousee. Tokeet pettävät.
Nousee entisten tuskain kyyneltulva surmaksi sortajalle.
 Särkyy entinen puristus tuhoksi takojalleen.
Pois alta!

Suomalaisen silmästä säkenöi viha.

Pakene saastainen suku!
Pakene idän raakalaisrutto!
Nyt me iskemme!
Nyt me iskemme tuhat tulimmaista!
Nyt me iskemme entisten edestä!
Nyt me iskemme nykyisten edestä!
Nyt me maksamme vuosituhantiset häpeät!

Sukumme ilkeän pajarin orjana itkee.

Heimomme helvetillisessä puristuksessa
hammasta puree.
Viena vaikeroi,
Viro ja Inkeri ikehensä heittää,
Vepsä, Vatja, Aunus!
Mitä sanonkaan teille, veljet!
Me tulemme!
Me tulemme, veljet!
Me tulemme huhtikuun hurmaavina päivinä.
Me tulemme suuren puhdistuspesun mukana! —
Nyt Suomen suku ryssän hajun ikipäiviksi pukimistaan puhdistaa,
Samen mies miekallaan orjanpojasta ruhtinaan sukulaiseksi
nousee. —
Mikä ihana, hurmaava Suomen päivä!

Etelään joka reki!

Etelään joka jalka!
Etelään joka silmä!
Etelään jok'ainoa ajatus! —
Siellä se voiton lippu liehuu!
Siellä Valkean Suomen vaakuna vaeltaa!
Siellä hyökkäävät Suomen nuoret jalopeurat, ajaen aron hukat
ikipäiviksi pois näiltä Suomen suvun ihanilta ilopihoilta.

SALOMAALLA
METSÄSSÄ.

Täällä kuljen mä mailla ja samoan soilla, usein metsihin eksyn

yöksi, teen kontteja, virsuja, vispilöitä ja runoja puhdetyöksi.

Niihin hämyssä puukon jälkiä jää,

jää havun ja tuohen tuoksu.
Mitä siitä, kun niissä vain rytmiä on
ja vilkas ja villi juoksu!

Ei metsässä kerkiä mittailla joka tavua kyynärpuulla: ne

metsän korvalla kuunnellaan ja virketään metsän suulla.
AAMUTUNNELMA.

Havun takaa metsähuilu soi.

Tapiolan tytärparvi karkeloi.
Keijut kiikkuu.
Kuusen naavat nauraa.
Kivet kasvaa kirjavanaan kyyhkyn kauraa.

Havun läpi siniaalto ailakoi.

Petäjien latvakruunut huminoi.
Kaste kiiltää,
karjantorvi kajaa,
Konttiselkä, virsujalka paimenpoika
karjaa ajaa.

Männikössä peippo-isän huilu soi.

Koko rinne remuaa ja ilakoi.
Peipon pojat sametilla nukkuu.
Suojaa niitä emon siiven silkkisulka.
Käki kukkuu.
SALOMAALLA.

Täällä on erämaan yrttien tuoksu, täällä on hopeisten virtojen

vöitä, täällä on lampien siniset silmät, täällä on elokuun
kuutamo-öitä.

Täällä on metsissä puolanmarjat,

kultaisin kyljin ahoilla aumat,
täällä on Tapion talot ja karjat,
täälläpä soittavat teerien laumat.

Täällä soi metsissä tuulien laulu,

ilmassa itkee ihanat virret,
järvellä seilaa pilvien purjeet,
korvessa hohtavat honkaiset hirret.

Täällä on kansa niin tyyni ja vakaa,

vakoa astuu, halmetta viertää,
erässä kulkee, kalalla soutaa,
korpien kohdussa karhuja kiertää.

Täällä ne tuntehet elää ja sykkii, joista on kehrätty kantelon

kieltä. Onpa kuin kuulisin paimenlaulun vieläkin korpitieltä.