Test Bank for Macroeconomics, Fifth

Canadian Edition, 5/E 5th Edition Olivier

Blanchard, David W. Johnson
Go to download the full and correct content document:
http://testbankbell.com/product/test-bank-for-macroeconomics-fifth-canadian-edition-5
-e-5th-edition-olivier-blanchard-david-w-johnson/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Solution Manual for Macroeconomics 6/E 6th Edition

Olivier Blanchard, David W. Johnson

https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-
macroeconomics-6-e-6th-edition-olivier-blanchard-david-w-johnson/

Test Bank for Macroeconomics 7th Edition Olivier

Blanchard

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-
macroeconomics-7th-edition-olivier-blanchard/

Solution Manual for Macroeconomics 7th Edition Olivier

Blanchard

https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-
macroeconomics-7th-edition-olivier-blanchard/

Test bank for Macroeconomics 6e by Olivier Blanchard

0133103064

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-
macroeconomics-6e-by-olivier-blanchard-0133103064/
Macroeconomics Canadian 5th Edition Blanchard Solutions
Manual

https://testbankbell.com/product/macroeconomics-canadian-5th-
edition-blanchard-solutions-manual/

Test Bank for Canadian Criminology Today: Theories and

Applications, Fifth Canadian Edition, 5/E 5th Edition

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-canadian-
criminology-today-theories-and-applications-fifth-canadian-
edition-5-e-5th-edition/

Test Bank for On Cooking: A Textbook of Culinary

Fundamentals, Fifth Canadian Edition, 5/E 5th Edition

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-on-cooking-a-
textbook-of-culinary-fundamentals-fifth-canadian-edition-5-e-5th-
edition/

Macroeconomics 7th Edition Blanchard Test Bank

https://testbankbell.com/product/macroeconomics-7th-edition-
blanchard-test-bank/

Test Bank for Macroeconomics 6th Edition by Blanchard

https://testbankbell.com/product/test-bank-for-
macroeconomics-6th-edition-by-blanchard/
 Macroeconomics, 5ce
Chapter 1: A Tour of the World

Test Bank for Macroeconomics, Fifth Canadian

Edition, 5/E 5th Edition Olivier Blanchard, David
W. Johnson
Full version at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-macroeconomics-
fifth-canadian-edition-5-e-5th-edition-olivier-blanchard-david-w-johnson/
Chapter 1 A Tour of the World

1) A high rate of growth of productivity is:

A) associated with a large government budget deficit.
B) measured by looking at the growth in output per worker.
C) associated with a decrease in the standard of living of a country.
D) associated with a decrease in the unemployment rate.
E) measured by looking at the growth in inputs.
Answer: B
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-1

2) An expansion represents:
A) a simultaneous increase in economic activity and reduction in inflation.
B) an increase in the unemployment rate.
C) a decrease in output.
D) an increase in stock prices.
E) a reduction in the unemployment rate.
Answer: E
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-1

3) Fluctuations refer to:

A) changes in stock prices.
B) deviations of stock prices from their fundamental values.
C) alternating periods of expansions and recessions.
D) movements in prices.
E) an increase in the unemployment rate.
Answer: C
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-1

4) Policy makers can become concerned if the unemployment rate is too low because:
A) inflation might increase.
B) stock prices will fall.
C) output will decrease.
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc. 1-1
 Macroeconomics, 5ce
Chapter 1: A Tour of the World

D) an exchange rate crisis might occur.

E) output will increase.
Answer: A
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-1

5) A comparison of the annual average growth rate of real output for the periods 1980-1999 and
the period from 2000-2007 in Canada shows:
A) the recent increase in growth rates is due to large increases in capital formation.
B) the growth rates have decreased.
C) the growth rates are basically the same.
D) the level of real output fell from 2000-2007.
E) the level of real output fell from 1980-1999
Answer: C
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-2

6) Which of the following factors are identified by economists as causing higher unemployment
in Europe relative to unemployment in North America?
A) relatively low unemployment benefits
B) relatively low level of worker protection
C) lower labour costs
D) adequate macroeconomic policies
E) inadequate macroeconomic policies
Answer: E
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-4

7) Which of the following countries by 2002 were included in the same common currency area?
A) Mexico and the United States
B) Spain and France
C) Japan and China
D) United Kingdom and France
E) Canada and France
Answer: B
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-4

8) At what point could the Euro be used as currency?

A) January 1, 2000
B) January 1, 1998
C) January 1, 1999
Copyright © 2015 Pearson Canada Inc. 1-2
 Macroeconomics, 5ce
Chapter 1: A Tour of the World

D) January 1, 2002
E) January 1, 2004
Answer: D
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-4

Copyright © 2015 Pearson Canada Inc. 1-3

 Macroeconomics, 5ce
Chapter 1: A Tour of the World

9) Which of the following conditions has NOT occurred in Japan in the past decade?
A) a reduction in stock prices
B) a reduction in the rate of growth of output
C) deflation
D) economic boom
E) recession
Answer: D
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-6

10) Deflation represents:

A) an increase in the unemployment rate.
B) a reduction in the aggregate price level.
C) a recession.
D) a reduction in output.
E) an increase in the aggregate price level.
Answer: B
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-4

11) The usual unemployment rate in Canada:

A) has risen in the last 40 years.
B) is usually around 20%.
C) is usually around 10%.
D) rises in an expansion and falls in a recession.
E) has fallen in the last 40 years.
Answer: A
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-2

12) The unemployment rate in Canada:

A) is usually lower than the unemployment rate in the United States.
B) is usually higher than the unemployment rate in Europe.
C) is higher in a recession.
D) is lower in a recession.
E) is higher in an expansion.
Answer: C
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-2

Copyright © 2015 Pearson Canada Inc. 1-4

 Macroeconomics, 5ce
Chapter 1: A Tour of the World

13) In Canada, government budget deficits:

A) declined after 1965.
B) declined after 1975.
C) declined after 1985.
D) declined after 1995.
E) declined after 2004.
Answer: D
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-2

14) In the United States, Canada and Europe in the 2000s, relative to the 1980s-1990s:
A) all countries had relatively low inflation.
B) all countries had relatively high inflation.
C) all countries had relatively rapid output growth.
D) all countries had large government budget deficits.
E) all countries had relatively low unemployment rates.
Answer: A
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-3

15) In the past 25 years, the average rate of real growth of output in China has been:
A) 2%.
B) 5%.
C) 8%.
D) 12%.
E) 14%.
Answer: C
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-5

16) A comparison of the annual average inflation rate for the periods 1980-1999 and the period
from 2000-2007 in Canada shows:
A) the recent increase is due to large open market operations.
B) the inflation rates have decreased.
C) the inflation rates are basically the same.
D) the inflation rate increased from 2000-2007.
E) the inflation rate fell from 1980-1999.
Answer: B
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-2

Copyright © 2015 Pearson Canada Inc. 1-5

 Macroeconomics, 5ce
Chapter 1: A Tour of the World

17) In the United States, the average price of a house fell by 20%. The behaviour of house prices
is relevant because:
A) as houses fell in value, there are more reasons to build more new houses.
B) if the value of a house falls below the outstanding loan, the borrower wants to repay the
mortgage quickly.
C) Americans felt poorer and reduced consumption.
D) if the value of a house falls below the outstanding loan, banks can make more profits.
E) if the value of a house falls below the outstanding loan, bonds held by investment banks
increase in value.
Answer: C
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-3

18) The housing crisis in the United States is called the "sub-prime" mortgage meltdown. "Sub-
prime" borrowers are:
A) borrowers with relatively low incomes and risky jobs.
B) borrowers with relatively high incomes and risky jobs.
C) borrowers with relatively low incomes and non-risky jobs.
D) borrowers with relatively high incomes and non-risky jobs.
E) borrowers with average incomes and risky jobs.
Answer: A
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-3

19) China's rapid growth in recent years is often claimed to be responsible for:
A) the recession in Japan.
B) increases in commodity prices.
C) housing crisis in the United States.
D) budget deficits in Canada.
E) the formation of the European Union.
Answer: B
Diff: 1 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-5

Copyright © 2015 Pearson Canada Inc. 1-6

 Macroeconomics, 5ce
Chapter 1: A Tour of the World

20) From the period 1980-1999 to 2000-2007, the output growth rate has ________ and the
unemployment rate has ________ in China.
A) increased; increased
B) decreased; increased
C) increased; remained constant
D) decreased; remained constant
E) increased; decreased
Answer: C
Diff: 2 Type: MC
Skill: Recall
Section Ref.: 1-5

Copyright © 2015 Pearson Canada Inc. 1-7

Another random document with
no related content on Scribd:
 »Armosi avulla en tahdo enää koskaan rikkoa sinua vastaan…»

Sitten Roma luki samalla tapaa uskontunnustuksen, ja sen jälkeen

paavi kastoi hänet. Roma oli nöyrä ja harras. Kasteen jälkeen paavi
sanoi:

»Kaste huuhtoo pois kaikki syntinne, tyttäreni, mutta jos sielunne

rauhan tähden tahdotte tehdä täyden tunnustuksen ennenkuin
annan teille pyhän sakramentin…»

»Onko se rippisalaisuus, jos kerron jotakin…»

Paavi nyökäytti päätään. »Te olette nyt kirkon lapsi, ja se, mitä
sanotte, pidetään pyhänä.»

»Sitten tahtoisin tunnustaa, teidän pyhyytenne. Olen toivonut sitä

koko ajan tämän oikeudenkäynnin jälkeen, ja siksi tahdoin tavata isä
Pifferiä.»

»Tunnustakaa, tyttäreni, mutta muistakaa, ettette syytä ketään.»

Paavi siunasi häntä ja sulki silmänsä kuunnellakseen. Roma oli

yhä polvillaan hänen jalkainsa juuressa. Hän aloitti tunnustuksensa.

»Isä, minä olen suuri syntinen, ja kun sanoin tuomioistuimen

edessä, että surmasin ministerin, lausuin valheen suojellakseni
toista.»

»Lapseni!» Paavi oli noussut seisomaan.

Hetken äänettömyys. Sitten paavi istuutui taas vavisten ja sanoi

nopeasti:

»Jatkakaa.»
 Roma jatkoi tunnustustaan. Hän kertoi kuinka hän oli aikonut
surmata ministerin, kun tämä oli pakottanut häntä syyttämään
miestään. Hän kertoi kuinka hän oli valmistautunut tuohon tekoon.
Hän kertoi tuosta kamalasta yöstä, jolloin hän oli lähtemäisillään
kamalalle asialleen.

»Mutta samassa paroni tuli huoneeseeni ja silloin…»

»Teidän omaan asuntoonne?»

»Niin, ja se oli syynä kaikkeen.»

»Kuinka?»

»Joku toinen tuli sisään jälkeenpäin.»

»Joku…»

»Eräs ystävä.»

»Yst… ystäväkö?»

Roma pisti kätensä poveensa ja veti esiin vangitsemiskäskyn.

»Tämä», sanoi hän.

Paavi otti paperin. Se kahisi, kun hän avasi sen. Ei kuulunut muuta
ääntä kuin hänen syvä hengityksensä.

»Ettehän tahdo sanoa… syyttää…»

Paavin silmät harhailivat ympäri huonetta, mutta ne palasivat taas

noihin hänen jalkainsa juuressa oleviin kasvoihin.
 »Ei, ei! Ettehän tarkoita sitä, lapseni. Sanokaa, että olen käsittänyt
teidät väärin ja tullut väärään johtopäätökseen.»

Roma kosketti paavin viittaa. »Anteeksi, pyhä isä. En voinut kuolla

valhe huulilla, mutta minä aioin tunnustaa isä Pifferille ja niin…»

Paavi nousi taas ja seisoen Roman edessä hän tarttui hänen

olkapäihinsä. »Kieltäkää se!» huusi hän. »Minä käsken teitä
kieltämään sen! Te tahdotte minua uskomaan, että hän teki tuon
rikoksen, ettekä te! Että hän on murhaaja —!»

Hän työnsi Roman pois luotaan, ja Roma vaipui taaksepäin

peittäen kasvonsa käsillään. Sitten paavi kohotti kätensä otsalleen
aivan kuin pyyhkiäkseen pois pilviä, jotka olivat siihen kokoontuneet,
ja sanoi sitten murtuneella äänellä hiljaa: »Oi Jumala, Sinä tunnet
heikkouteni! Minä olen kurja ja puutteellinen. Armahda minua, Herra!
Herra! Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen suuressa
tuskassa.»

Roma itki, ja hetken perästä paavi huomasi sen. »Lapseni!

Lapsiraukkani! Teidän täytyy kärsiä minua. Olen vanha mies nyt.
Heikko, vanha mies vain, joka on kokenut paljon suruja.»

Roma nousi ja suuteli paavin kättä. Paavi piteli vielä

vangitsemiskäskyä.

»Mistä saitte tämän?» kysyi hän.

»Englannin lähettiläs toi sen tänä aamuna. Hän oli löytänyt sen
asunnostamme Piazza Navonalta.»

»Nyt muistan. 'Sen heitin pettäjäni jalkoihin', sanoi hän. Mutta

ajatukseni ovat sekaisin. Kaikki on hämmentynyt päässäni. Teidän
omasta huoneestanneko se löydettiin?»

»Niin, sillä siellä, eikä ministerin kotona, kuten poliisit sanoivat,

kaikki tapahtui.»

»Lapseni, teidän täytyy antaa minulle tuo paperi.»

Roma nousi säikähtäen. »Ettehän aikone antaa sitä

viranomaisille!» huudahti hän. »Sitä Sir Evelyn tahtoi, mutta minä
sanoin hänelle, että jos hän käyttäisi sitä todistuksena erästä toista
henkilöä vastaan, kieltäisin kaiken. Paitsi sitä, pyhä isä, se, minkä
olen kertonut, on rippisalaisuus, ja ettehän ilmaise sitä kenellekään.»

Paavi ei näyttänyt kuulevan. »Herra, Herra!» huudahti hän hiljaa.

»Anna minun syödä tuhkaa leivän asemesta ja sekoittaa juomani
kyynelin.»

»Ja sitten, pyhä isä, on vielä jotakin, mitä en sanonut. Hän, joka
surmasi ministerin, teki sen puolustaakseen itseään. Se oli vahinko,
mutta ellei niin olisi tapahtunut, olisi ministeri surmannut hänet.»

Hän oli polvistunut taas ja kosketti paavin viittaa.

»Minä olen ainoa varsinainen syyllinen, sillä minä olin aikonut sen
rikoksen tehdä. Mutta jos hänen kätensä oli välikappaleena ja minä
sen tähden saan kärsiä, niin pidän sitä sovituksena. Minähän hänet
petin, ja vaikka tein sen rakkaudesta enkä vihasta, ovat seuraukset
samat, ja hänen sydämensä on murtunut.»

Paavin valkoinen pää oli hyvin kumarassa.

»Enkä minä voi kärsiä enää kauan. Olen sairas — hyvin sairas —
eikä tuskani kestä kauan.»
 Hänen suuret, kauniit silmänsä loistivat.

»Ja jos, kuten sanotte, Jumala on kääntänyt kaikki asiat parhain

päin, tahtoo Hän ehkä ottaa minut pois jonkun toisen asemesta,
jonkun toisen, joka on parempi ja jalompi ja tarpeellisempi.»

Hänen huulensa värisivät, hänen äänensä tukehtui ja hän pyyhki

pois kyynelen.

»Näin unta siitä viime yönä, pyhä isä. Luulin, että mieheni oli
palannut Roomaan ja kaikki kellot soivat. Se oli unta vain, ettekä te
kai usko sellaisiin lapsellisuuksiin. Mutta minusta oli suloista ajatella,
että kun en ole voinut elää mieheni hyväksi, voin edes kuolla hänen
puolestaan ja siten parantaa rikokseni.»

Paavi ei voinut kestää enempää.

»En saa soimata teitä, tyttäreni. Tulin tänne tapaamaan Maria

Magdalenaa, ja minä löysinkin itse Jumalan äidin sielun.»

»Siunatkaa minua, pyhä isä.»

»Minä siunaan teitä, lapseni. Mutta vanha mies, joka on siunannut

monta, tarvitsee nyt itse teidän siunaustanne.»
VIII.

Davido Rossi istui koko päivän huoneessaan Vatikaanissa lukien

niitä kirjeitä, jotka paavi oli hänelle antanut.

Ne olivat samat kirjeet, jotka Roma oli lähettänyt Lontooseen,

Pariisiin ja Berliiniin.

Hän luki ne yhä uudelleen, ja paitsi kellon naksutusta ei tuossa

suuressa huoneessa kuulunut muita ääniä kuin Rossin syvät
huokaukset. Mitä erilaisimmat tunteet risteilivät hänen sydämessään,
ja hän tuskin ymmärsi, oliko hän iloinen vai surullinen siitä, että näin
myöhään, kun kova kohtalo jo oli tehnyt tehtävänsä, nuo rauhan
sanomat olivat saapuneet hänelle.

Noista hienoista, läpikuultavista paperilevyistä näytti huokuvan

esiin henki, joka tunkeutui koko hänen olemuksensa läpi. Kun hän
luki nuo sanat, joskus iloiset, joskus surulliset, milloin täynnä riemua,
milloin tuskasta valittavat, kohosi eloon kokonainen maailma helliä
tunteita, jotka poistivat kaikki mustat intohimot.

Hän saattoi nähdä itse Roman, ja hänen sydämensä sykki kuin

ennen Roman suloisen, sanomattoman tenhovoiman alla. Nuo
rakkaat kasvot, nuo ihanat silmät, tuo ääni, tuo hymy — ne
ilmestyivät taas hänelle kiduttaen häntä rakkauden ja katumuksen
kidutuksin.

Kuinka uljaasti hän oli vastustanut vihollisia! Tuo nuori, tulinen,

viehättävä, onnellinen olento oli uhrattu tuskalle. Ja tuo hänen
liikuttava salaisuutensa — kuinka suloisesti ja rehellisesti hän oli sen
kertonut! Ainoastaan puhdas ja uljas nainen saattoi menetellä niin.
Mutta hän, Davido Rossi, oli silmittömässä vihassaan ja
mielettömässä raivossaan käyttäytynyt kuin alhainen tyranni ja
pelkuri. Kuinka suurenmoisesti hän oli vakuuttanut rakkauttaan, kun
hän luuli tuon loukkauksen koskevan toista miestä! Mutta kun hän
sai tietää, että se koski häntä itseään, kuinka nopeasti hän oli
muuttunut, ja hän oli kironnut vaimoraukkaa, joka oli luottanut
häneen!

Mutta rakkautta ja katumusta voimakkaampana Rossia vaivasi

ääretön epätoivo. Se ilmeni kapinana Jumalaa vastaan, joka oli
sallinut sokean, julman kohtalon särkeä kahden syyttömän lapsen
onnen. Kun hän haki turvaa Vatikaanista, oli hänellä kai pieni toivon
kipinä jälellä. Se oli sammunut nyt, eikä maksanut vaivaa pyrkiä
enää. Ihmisen mitättömyys taistelussa kohtalon kovuutta vastaan
teki kaiken pyrkimisen mahdottomaksi.

Rossi oli soittanut kelloa pyytääkseen päästä hänen pyhyytensä

puheille, kun ovi aukeni ja paavi itse astui sisään.

»Pyhä isä, olisin tahtonut puhutella teitä.»

»Mitä tahdotte, poikani?»

»Olisin tahtonut puhua itsestäni. Nyt ymmärrän, kuinka väärin tein

pyytäessäni suojaa teiltä. Te luulitte minua viattomaksi, mutta minä
en kertonut teille kaikkea. Kun sanoin olevani syyllinen Jumalan ja
ihmisten edessä, ette ymmärtänyt mitä tarkoitin. Pyhä isä, tarkoitin
että olin murhaan vikapää.»

Paavi ei vastannut, ja Rossi jatkoi, ääni väristen tuskallisista

tunteista, jotka täyttivät hänen sydämensä.

»Totta puhuen, teidän pyhyytenne, en ole ajatellut sitä itsekään.

Tekoni tein osittain henkeni puolustukseksi enkä pitänyt sitä
rikoksena. Ja se, jonka surmasin, oli kurja mies, jonka sydän oli
täynnä ilkeyttä, enkä minä tuntenut enempää katumusta hänen
kuoltuaan, kuin jos olisin astunut myrkyllisen käärmeen päälle. Mutta
nyt ajattelen asiaa toisella lailla. Tuloni saattoi teidät vaaraan.
Pyydän anteeksi teiltä ja tahdon mennä pois nyt.»

»Minne tahdotte mennä?»

»Minne tahansa — en tiedä vielä.»

Paavi katsoi uurtuneita nuoria kasvoja, jotka kuvastivat pelkkää

epätoivoa, ja hänen sydämensä suli.

»Istukaa, poikani. Ajatelkaamme. Vaikk'ette kertonut minulle

murhasta, sain kohta tiedon siitä… Puolustaaksenne henkeänne,
niinkö?»

»Niin, mutta en tahdo sillä puolustautua. Ja jos koettaisinkin

puolustautua, ei kukaan muu sitä voi todistaa.»

»Eikö kukaan?»

»Ehkä yksi. Mutta se on vaimoni, eikä hän välittäne

pelastumisestani enää, vaikka tahtoisinkin pelastua… Olen lukenut
hänen kirjeensä.»

»Jos kertoisin teille, että asia ei ole niin — että vaimonne vieläkin
on valmis uhrautumaan teidän tähtenne…»

»Mutta se on mahdotonta, teidän pyhyytenne. On paljon

semmoista, mitä ette tiedä.»

»Jos kertoisin teille, että olen juuri tavannut hänet ja huolimatta

siitä, että te ette luota häneen, hän yhä vielä luottaa teihin…»

Epätoivon ilme alkoi poistua Rossin kasvoista ja hän huudahti

ilosta.

»Jos kertoisin, että hän rakastaa teitä ja on valmis antamaan

henkensä teidän puolestanne…»

»Onko se mahdollista? Sanotteko niin? Huolimatta kaikesta! Ja

missä — missä hän on? Antakaa minun mennä hänen luokseen.
Pyhä isä, jos tietäisitte —! Minä tahdon mennä pyytämään häneltä
anteeksi. Minä kirosin häntä! Se on totta, että sokeassa, hurjassa
raivossani minä… Mutta antakaa minun mennä hänen luokseen
polvillani rukoilemaan anteeksi. Koko lopun elämääni tahdon käyttää
parantaakseni, mitä olen häntä vastaan rikkonut.»

»Viipykää, poikani. Saatte nähdä hänet kohta.»

»Onko mahdollista, että saan nähdä hänet? Luulin, etten koskaan

enää saisi häntä tavata, mutta Jumala määräsi toisin. Ah! Jumala on
hyvä kuitenkin! Ja pyhä isä on hyvä myöskin. Hän on antava minulle
anteeksi. Sitten me pakenemme jonnekin — Afrikkaan, Intiaan,
minne tahansa. Me ryöstämme pari onnen vuotta, mitä muuta
ihminen voi toivoa tässä maailmassa?»
 Kiihoittuneena tuota ajatellessaan Davido Rossi näytti unohtavan
kaiken — rikoksensa, työnsä, kansansa.

»Onko hän vielä kotona?»

»Hän on vain muutaman askeleen päässä täältä, poikani.»

»Muutaman askeleen päässä! Oi, antakaa minun mennä heti.

Missä hän on?»

»Angelon linnassa», vastasi paavi.

Synkkä pilvi pimitti Rossin kasvot, ja hän huudahti

hämmästyksestä.

»Siis… vankilassa.»

Paavi nyökäytti päätään.

»Miksi?»

»Pääministerin murhasta.»

»Roma?… Mikä hullu minä olin, kun en ajatellut, että niin saattoi
tapahtua! Jätin hänet sen kuolleen miehen luo. Ja kuka uskoo häntä,
vaikka hän kieltää surmanneensa paronin?»

»Hän ei sitä kieltänytkään. Hän myönsi.»

»Myönsi? Hän sanoi siis surmanneensa…»

Paavi nyökkäsi taas.

»Siis… siis… hän tahtoi siten pelastaa minut?»

 »Niin.»

Rossin silmät kyynelehtivät. Hän oli kuin toinen mies.

»Mutta… tuomioistuin ei voi häntä uskoa.»

»Hänet on jo tuomittu.»

»Tuomittu? Sanoitteko niin? Rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt! Ja

pelastaakseen minut! Pyhä isä, uskotteko, että viimeinen sanani
hänelle… Mutta hän on enkeli. Viranomaiset ovat hulluja. Eikö
kukaan epäillyt minua. Eikö kukaan tiennyt, että olin ollut siellä sinä
yönä?»

»Yksi ainoa todistuskappale liitti teidät tuohon rikokseen, poikani.

Se oli tämä.»

Paavi veti esiin vangitsemiskäskyn, jonka hän oli ottanut Romalta.

»Hänelläkö se oli?»

»Niin.»

Rossin liikutus kasvoi myrskyksi. Epätoivo, joka äsken oli hänet

vallannut, näytti pieneltä ja mitättömältä mahtavan tunteen rinnalla.
Mutta vähän ajan perästä hänen kosteat silmänsä alkoivat loistaa.

»Pyhä isä, tämä paperi on minun, ja teidän täytyy antaa se

minulle.»

»Mitä aiotte tehdä, poikani?»

»Ei ole muuta kuin yksi tehtävä.»

 »Mikä se on?»

»Pelastaa hänet.»

Ei tarvinnut kysyä kuinka. Paavi ymmärsi, ja hänen rintansa sykki

ja paisui. Mutta nyt, täytettyään tehtävänsä, herätettyään nukkuvan
sielun ja annettuaan sille toivoa ja uskoa ja rohkeutta astua oikeuden
eteen, vaikkapa kuolemankin eteen, paavi tunsi äkkiä omassa
sydämessään jotakin, mitä hän turhaan koetti tukahduttaa.

»Olkoon kaukana minusta rikoksen puolustaminen, poikani, mutta

armollinen Jumala, joka käyttää meidän tunteitammekin omiin suuriin
tarkoituksiinsa, on antanut tekonne loppua hyvin. Maailma vapisee
tuntemattomien tapahtumien kynnyksellä, eikä kukaan tiedä mitä
huomispäivä voi tuoda mukanaan. Odottakaamme hiukan.»

Rossi pudisti päätään.

»Totta on, että rikos on sama huomenna kuin tänään, mutta se

kuollut mies oli tyranni, verenhimoinen tyranni, ja jos hän pakotti
teidät oman henkenne puolustukseksi…»

Taas Rossi pudisti päätään, mutta paavi jatkoi.

»Teidän täytyy ajatella omaa elämäänne, poikani, ja kuka tietää,

vaikka
Jumala tahtoisi…»

»Antakaa minun mennä.»

»Aiotteko ilmaista itsenne poliisille?»

»Aion.»
 Paavi ei virkkanut enää mitään. Hän nousi seisomaan. Hänen
pyhimyskasvonsa osoittivat sanomatonta rakkautta ja ylpeyttä. Hän
ajatteli vuosia, jolloin hän turhaan oli etsinyt poikaansa ja jotka nyt
olivat päättyneet tähän yhtymiseen ja eroamiseen, ja hän olisi
tahtonut pusertaa tuota nuorta miestä sykkivää sydäntänsä vastaan.
Mutta hetken perästä sanoi hän entisaikoja muistuttavalla tyynellä,
uljaalla äänellä:

»En hämmästy päätöstänne, poikani Se on nimenne ja sukunne

arvoinen. Ja nyt, kun eroamme viimeisen kerran, tahtoisin kertoa
teille jotakin.»

Davido Rossi ei vastannut.

»Minä tunsin äitinne, poikani.»

»Äitini?»

Paavi nyökäytti päätään ja hymyili.

»Hän oli uljas sielu ja sai kärsiä äärettömästi. Semmoiset ovat

Jumalan tiet.»

Davido Rossi ei puhunut. Hän katsoi paavin väriseviä kasvoja ja

koetti pysyä tyynenä.

»Tietysti ajattelette pahaa isästänne tietäessänne, kuinka paljon

äitinne sai kärsiä. Eikö niin?»

Rossi kohotti toisen kätensä otsalleen ikäänkuin tyynnyttääkseen

ajatuksiaan ja sanoi: »Kuinka minä saisin ajatella pahaa
kenestäkään, minä, joka olen saattanut oman vaimoni kärsimään?»
 Paavi hymyili taas arasti.

»Davido…»

Rossi ei voinut hengittää.

»Jos Jumala sallisi sinun tavata isäsi jossakin ja hän ojentaisi

sinulle kätensä, tahtoisitko… olkoonpa hän missä tahansa ja kuka
tahansa… tahtoisitko puristaa hänen kättään?»

»Tahtoisin», sanoi Rossi, »vaikkapa tapaisin hänet vankilassa ja

vaikkapa hän olisi kurjista kurjin.»

Paavi hengitti syvään, astui askeleen eteenpäin ja ojensi ääneti

kätensä. Seuraavassa silmänräpäyksessä Davido Rossi ja vanha
paavi seisoivat käsi kädessä ja silmä silmää vastaan.

He koettivat puhua, mutta eivät voineet.

»Hyvästi!» sanoi paavi puoleksi tukehtuneella äänellä ja astui

vavisten pois huoneesta.
IX.

Koko päivän Vatikaanissa oli ollut sama tunnelma kuin laivassa, joka
pyrkii pakoon myrskyn alta. Papit kuiskailivat kalpeina toisilleen,
sveitsiläisen kaartin upseerit vaihtoivat kiireellisiä sanoja, ja
sanansaattajat kulkivat yhtämittaa majordomon ja maestro di
cameran virastojen välillä. Myrsky uhkasi taivaanrannalla,
merimiehet olivat kannella, mutta kapteeni viipyi alhaalla.

Vasta Angeluksen jälkeen paavi suostui vastaanottamaan

kardinaalisihteerin. Vihdoin kardinaali oli lähettänyt melkein
käskevän sanan. Asia oli hyvin tärkeä. Oli mahdotonta enää
viivytellä.

Kun kardinaalisihteeri astui paavin huoneeseen, näytti hänen

suuri, kömpelö vartalonsa mustassa, punaisella kirjaillussa kaavussa
vähemmän taipuisalta kuin ennen, hänen äänensä oli vähemmän
nöyrä, hänen käytöksensä vähemmän kohtelias kuin ennen.

»Mitä nyt, teidän kunnianarvoisuutenne?» kuului paavin väsynyt

ääni. Hän istui pienen uunin edessä, valkoinen viitta hiukan
kohotettuna, ja lämmitti tohveleihin pistettyjä jalkojaan sinertävän
tulen edessä.
 Kardinaalisihteeri selitti. Kello kymmenestä saakka hänen oli
täytynyt kysymättä hänen pyhyytensä neuvoa hoitaa erittäin tärkeätä
kirjeenvaihtoa valtion viranomaisten kanssa. Tuntemattomalla tavalla
viranomaiset olivat saaneet tietää, että eräs henkilö, joka oli
vangitsemiskäskyn alainen, oli saanut suojaa Vatikaanissa, ja koska
oli vaarallista yleiselle turvallisuudelle, että tämä mies oli vapaana,
vaativat viranomaiset paavia heti paikalla antamaan hänet heidän
käsiinsä.

»Ja mitä te vastasitte?»

»Minun vastaukseni oli se, että me emme tunnusta, että

kysymyksessä oleva henkilö on meidän alueellamme, mutta jos hän
olisi siellä, antaa Italian hallituksen lupaus pyhän istuimen
suojelemisesta Vatikaanille oikeuden olla erityisenä valtiona, jolta ei
mitenkään voi vaatia valtiollisen pakolaisen luovuttamista.»

»Ja mitä he vastasivat?»

»He vastasivat, teidän pyhyytenne, että turvalain 17:s pykälä

selvästi kieltää Vatikaanilta oikeuden sellaisiin toimenpiteisiin, jotka
sotivat yleistä järjestystä vastaan, ja paenneen rikoksellisen
suojeleminen saattaisi paavin rikoslain alaiseksi.»

»Mitä te siihen sanoitte?»

»Minä sanoin, että turvalaki, jos sillä on mitään merkitystä, antaa

paaville hallitsijan oikeudet, eikä hän hallitsijana voi olla toisen maan
lakien alainen.»

»Entä sitten?»
 »Sitten, teidän pyhyytenne, viranomaiset lähettivät varoituksen,
että jos kysymyksessä olevaa henkilöä, jonka tiedetään olevan
Vatikaanissa suojassa, ei toimiteta ulkopuolelle Vatikaanin rajoja
päivän kuluessa, täytyy valtion, vaikka vastenmielisesti, lähettää
väkeä pakolla vangitsemaan hänet.»

»Ja teidän vastauksenne?»

»Minä vastasin, että 7:s pykälä selvästi kieltää sotilaita astumasta

Vatikaaniin ilman paavin lupaa ja että paavi kieltää sen ja aikoo
vastustaa sitä.»

»Ja mitä he vastasivat?»

»Heidän vastauksensa… suvaitseeko teidän pyhyytenne katsoa

ikkunasta?… Heidän vastauksensa siihen on rykmentti jalkaväkeä
Borgon kasarmeista ja komppania tykistöä sekä yksi kanuuna.»

Kardinaalisihteeri ei voinut säilyttää tavanmukaista

kohteliaisuuttaan, vaan puhui karkealla äänellä ja kulki levottomasti
edestakaisin.

»Teidän pyhyytenne suvaitkoon muistaa, että varoitin teitä. Jos,

silloin kun tuo mies lausui julkean toivomuksensa saada suojaa,
teidän pyhyytenne… Mutta teidän pyhyytenne puhe oli kaiken pahan
alkuna. Se todisti jonkinmoista heikkoutta, jota hallitus kiirehti
käyttämään hyväkseen, ja nyt…»

Paavi teki kärsimättömän liikkeen.

»Meidän täytyy toimia nopeasti, teidän pyhyytenne. Sotamiesten

saapuessa sveitsiläinen kaarti sulki pronssiportin, minkä jälkeen
piirittäjien kapteeni lähetti sanan, että ellei porttia avata tunnin
kuluessa, hän antaa tykkiväen ampua sitä.»

Paavi nousi uunin äärestä. Vihdoinkin hän oli herännyt. Katsoen

ikkunasta hän näki sotamiehet piazzalla. Sitten hän mutisi itsekseen
astuessaan lattialla: »Oi Sinä, jonka kädessä maailman kohtalot
on… Sinun tahdostasi me hajaannumme kuin kärpäset myrskyssä…
Mitä minun pitää tehdä? Mitä minun nyt tulee tehdä?»

»Jos teidän pyhyytenne kysyy minulta mitä teidän pitää tehdä,

sanon — ei mitään.»

»Ei mitään?»

»Antaa heidän ampua rikki pronssiportti. Se on ainakin osoittava

katolilaisille ja katolisille valtioille, kuinka mahdoton paavin ja hänen
ministeriensä nykyinen asema on.»

»Te neuvotte tekemään vastarintaa?»

»Niin paljon vastarintaa kuin tarvitaan, jotta maailma näkisi, että

me olemme väkivallan uhreja.»

»Ja veri, joka sitten ehkä vuotaa…»

»Se… teidän pyhyytenne… jos niin onnettomasti kävisi…»

»Poistukaa, teidän kunnianarvoisuutenne. Tahdon ajatella.

Antakaa minun ajatella.»

706

707
 Muutamia minuutteja kului. Paavin oven edessä oli kiihkeätä,
vaikka äänetöntä liikettä. Sotilaat asettuivat paikoilleen ladatut
revolverit ja paljastetut miekat kädessä. Huoneessa oli kiihkeä
tunnelma. Maestro de camera tuli sanomaan, että puutarhapaviljonki
oli järjestetty paavia varten. Sitten majordomo ilmoitti, että paavin
vaunut olivat Fondamentan ovella ja että Santa Monican
puistokäytävä oli pimeä ja tyyni. Vihdoin Cortis levitti mustan viitan,
jota paavi oli käyttänyt käydessään Angelon linnassa, ja puhui
jotakin paosta.

Paavi oli palannut uunin ääreen peittäen valkoista patalakkia

käsillään, kun piazzalta kuului kova torvien toitotus. Se oli
järjestyksen valvojan merkki. Paavi tiesi, mitä se tarkoitti, ja nousi
seisomaan. Vakavin askelin hän astui ovelle ja avasi sen. Soturit
ulkopuolella hämmästyivät sanattomiksi.

»Hyvät herrat», sanoi paavi, »jos tahdotte seurata meitä,

käskemme teitä panemaan pois aseenne.»

»Teidän pyhyytenne!» huudahtivat kaartin upseerit, mutta tottelivat

heti.

Paavi kulki pitkien käytävien läpi sotilaitten edellä. Hän astui alas
portaita suureen saliin. Komppania sveitsiläistä kaartia seisoi aseilla
varustettuna pronssiportin edessä, joka oli suljettu rautatangoilla ja
pölkyillä.

»Hyvät herrat», sanoi paavi, »me käskemme teitä heittämään pois

pistimenne ja pyssynne.»

»Teidän pyhyytenne!» huudahtivat soturit, mutta hekin tottelivat.

 »Avatkaa nyt portti», sanoi paavi.

»Teidän pyhyytenne!»

»Avatkaa se!»

Pronssiportti avattiin.

Ulkopuolella seisovalla kapteenilla oli täysi työ rohkaista miehiään.

Taistellen italialaista taikauskoaan vastaan he näyttivät levottomilta
ja epäluotettavilta. Kerran he luulivat näkevänsä paavin ikkunan läpi
ja olivat huutamaisillaan eläköötä hänelle. Aselepo ei tuntunut
koskaan loppuvan, päivä laski ja pimeys kävi yhä synkemmäksi.
Mutta vihdoin järjestyksen valvoja antoi merkin ja kapteeni lausui
komentosanan. Silloin miehet liittyivät riviin ja marssivat
pronssiportille.

Sillä hetkellä se avattiin.

»Valmiit!» huusi kapteeni, ja miehet tarttuivat aseisiin

valmistautuakseen rynnäkköön sisältäpäin.

Seuraavassa silmänräpäyksessä valkoinen olento ilmestyi

avonaiselle portille lyhtyjen valaistessa hänen kalpeita, kuluneita
kasvojaan. Se oli paavi. Pyssyt putosivat miesten olkapäiltä ja he
huokasivat syvään.

»Sotilaat», sanoi paavi, »miksi olette tulleet tänne? Ampumaan

Vatikaania? Ovi on auki ja te saatte astua sisään. Miksi teillä on
pyssyt ja kanuunat? Teitä ei vastusta kukaan muu kuin heikko,
vanha mies.»

Sotilaat seisoivat äänetönnä.