19711

Society The Basics 14th Edition
Macionis Solutions Manual

Go to download the full and correct content document:
https://testbankdeal.com/product/society-the-basics-14th-edition-macionis-solutions-
manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Society The Basics 14th Edition Macionis Test Bank
https://testbankdeal.com/product/society-the-basics-14th-edition-
macionis-test-bank/
Society The Basics Canadian 6th Edition Macionis

Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/society-the-basics-canadian-6th-
edition-macionis-solutions-manual/
macionis-test-bank/
macionis-test-bank/
Society The Basics Canadian 6th Edition Macionis Test
Bank
https://testbankdeal.com/product/society-the-basics-canadian-6th-
edition-macionis-test-bank/
Sociology 14th Edition Macionis Test Bank
https://testbankdeal.com/product/sociology-14th-edition-macionis-
test-bank/
M Economics The Basics 3rd Edition Mandel Solutions

Manual
https://testbankdeal.com/product/m-economics-the-basics-3rd-
edition-mandel-solutions-manual/
Health The Basics The Mastering Health Edition 12th

Edition Donatelle Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/health-the-basics-the-mastering-
health-edition-12th-edition-donatelle-solutions-manual/
In Conflict and Order Understanding Society 14th

Edition Eitzen Solutions Manual
https://testbankdeal.com/product/in-conflict-and-order-
understanding-society-14th-edition-eitzen-solutions-manual/
Macionis, Society: The Basics, 14/e
Chapter 7
Deviance
Contents
Author’s Note
Additional Content in REVEL
Learning Objectives
Detailed Chapter Outline
REVEL Media
John’s Chapter Close-Up: The Chapter Power of Society Figure
John’s Personal Video Selection: The Criminalization of the Mentally Ill
Research for a Cutting-Edge Classroom
Using ASA Journal Teaching Sociology in Your Classroom
Supplemental Lecture Material
• The Elevation of a Hero
• Women in Prison
• Gun Control and Crime Control: The Same Issue?
• Copycat Crime
Essay Topics
Author’s Note for Chapter 7
There are two halves to this chapter. The first half of the chapter (pp. 176–189) focuses on the
concept of deviance. This half of the chapter is largely theoretical and is concerned with
explaining what deviance is and how it comes to exist. The key ideas are as follows:
 Deviance is socially constructed. My experience is that most students come to the course
thinking, more or less, that deviance refers to the specific behaviors that everyone knows
are wrong. The chapter conveys sociology’s major lesson that deviance is created by
society.
 There are biological and psychological theories of deviance. They have value. But, as this
chapter explains (pp. 177–178), both these approaches treat deviance as a trait of
individuals; deviance has more to do with the organization of society. Another way to say
this is that most of what comes to be seen as deviance is carried out by people who are,
biologically and psychologically speaking, quite normal.
 The social foundation of deviance has three parts, and these are presented on pages
178–179. Each of these parts refers to one the sociology’s major theoretical approaches.
 Structural-functional theories appear first, followed by symbolic-interaction theories, and
then social-conflict theories including race-conflict and feminist theories. I have always
enjoyed teaching deviance because, unlike some topics in the discipline that seem to be
most effectively taught from one or another theoretical orientation, this topic allows rich
Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 107

and diverse insights by applying each of the approaches. What all of the theories share, of
course, is the premise that deviance is created as part of social life.
The second half of the chapter (pp. 189–200) deals with the concept of crime. Crime is a
more straightforward matter of law violation. Technically, crime is a subcategory of deviance
because most deviance is not criminal. On the other hand, most but not all crime is deviant
because some crime (such as victimless crimes or violation of outmoded statutes) falls outside of
what most people would consider to be deviant. This half of the chapter, then, presents data on
the extent of known violations accepting the definitions used by the Federal Bureau of
Investigation. Points to emphasize include:
 There are two categories of “serious” or “index” crime used in crime statistics. Crimes
against the person show different patterns than crimes against property.
 Data reflect crimes known to the police. Some cautionary comments about interpreting
such data are found on page 190.
 FBI data and sociological research give us a good profile of those arrested for crime. Such
data do not reflect all crimes (many or most of which are not cleared by arrest), nor do
they allow for the fact that some arrested persons are not guilty of the crime for which
they have been arrested.
 In global perspective, the United States has a relatively high crime rate (see pages 193–
194).
 The operation of the criminal justice system is covered on pages 195–200. Many
aspects of the system—from the behavior of police to plea-bargaining to the use of the
death penalty—involve controversy. Most of these topics will support lively class
discussions.
Additional Content in REVEL
REVEL is the electronic version of this text that provides interactive learning, student learning
assessment, and additional readings and engaging video—at remarkably low cost. All of the
REVEL content has been developed by John Macionis and is seamlessly integrated into the text.
For each chapter, REVEL expands and deepens student learning with rich content including:
In Greater Depth—This interactive graphic allows students to go deeper into the Power of
Society figure at the beginning of the chapter, in this case analyzing illegal drug use in terms of
gender.
Video—REVEL provides students with short videos that present key concepts in engaging ways.
In this chapter, students can access “The Big Picture: Deviance” and a short video applying
sociological theory to deviance.
Surveys—These interactive exercises ask students to assess the extent to which they “break the
rules,” how serious they find the crime problem to be, and students’ own experience as victims of
crime.

In Review—These interactive “drag and drop” exercises allow students to assess their learning
and also to have fun. In this chapter, In Review exercises focus on Merton’s strain theory of
deviance and also the four justifications of punishment.
Boxed Features—Find additional boxed features not available in the printed book, in this case a
Seeing Sociology in Everyday Life box on whether our culture is saying that it is okay to break
the rules.
Video—REVEL provides students with short videos that present key concepts in engaging ways.
In this chapter, students can access “Sociology in Focus: Deviance,” a short video on labeling
theory.
Journals—Short student writing exercises. This chapter’s journals to consider their own
experiences being labeled as deviant, to reflect on the link between deviance and power,
and to share their assessment of the U.S. criminal justice system.
Diversity—These interactive graphics focus on race, class, and gender. This chapter’s diversity
graphics highlight the differing risk of occupational fatality for various categories of the U.S.
population, the risk of being the victim of a hate crime for various categories of people, crime
rates by race, and rates of incarceration by race and gender.
Surveys—These interactive exercises ask students to assess the own attitudes and behavior and
compare themselves to others in the United States or to populations in other countries. This
chapter’s surveys ask students to assess the size of the crime problem in the United States, to rate
their level of confidence in the police, and to assess the performance of police.
A Global Perspective—These interactive graphics focus on global patterns, in this case showing
incarceration rates for nations around the world.
Read the Document—These primary readings allow students to read important sociologists in
their own words. All readings have been carefully chosen and edited to provide rich learning
accessible to all students. This chapter’s reading is Jeffrey Reiman’s “The Rich Get Richer, The
Poor Get Prison.”
_____________________________________________________________________________
Learning Objectives
 7.1 Explain how sociology addresses limitations of a biological or psychological

approach to deviance.
 7.2 Apply structural-functional theories to the topic of deviance.
 7.3 Apply symbolic-interaction theories to the topic of deviance.
 7.4 Apply social-conflict theories to the topic of deviance.
 7.5 Identify patterns of crime in the United States and around the world.
 7.6 Analyze the operation of the criminal justice system.
____________________________________________________________________________

Detailed Chapter Outline
I. What Is Deviance?
L.O. 7.1: Explain how sociology addresses limitations of a biological or psychological approach
to deviance.
A. Deviance is defined as the recognized violation of cultural norms. What deviant
actions or attitudes have in common is some element of difference that causes us to
regard another person as an “outsider.”
1. One category of deviance is crime, or the violation of a society’s formally
enacted criminal law.
2. The Big Picture: Deviance. Deviance is the topic of this video. It explains that
deviance is a violation of cultural norms. Norms are guidelines or
expectations for how we should behave in our day-to-day lives. Deviance is
relative and varies according to social norms.
B. Deviance calls forth social control, attempts by society to regulate people’s thoughts
and behavior.
1. The criminal justice system is the organizations—police, courts, and prison
officials—that respond to alleged violations of the law.
C. The biological context.
1. Genetic research seeks possible links between biology and crime.
D. Personality factors.
1. Reckless and Dinitz’s (1967) containment theory suggests that strong moral
standards and positive self-image can keep boys from becoming delinquent.
2. Critical review. Most crimes are committed by people who are
psychologically normal.
E. The social foundations of deviance:
1. Deviance varies according to cultural norms.
2. People become deviant as others define them that way.
3. Both norms and the way people define rule-breaking involve social power.
II. The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories

L.O. 7.2: Apply structural-functional theories to the topic of deviance.
A. Emile Durkheim (1893, 1895): The functions of deviance:
1. Deviance affirms cultural values and norms.
a. Social Inequalities: Deviance. Deviance is a failure to conform to the
norms of a society. In this video, deviance is discussed as something that
occurs in every culture and can be an impetus for social change.
2. Responding to deviance clarifies moral boundaries.
3. Responding to deviance promotes social unity.
4. Deviance encourages social change.
5. Kai Erikson’s (1966) classic study of the Puritans of Massachusetts Bay brings
Durkheim’s theory to life.
B. Merton’s strain theory (1938, 1968).

1. The “strain” between our culture’s emphasis on wealth and the limited
opportunity to get rich gives rise, especially among the poor, to theft, the sale
of drugs, or other street crime.
2. Merton’s four types of deviance (responses to failure):
a. Innovation.
b. Ritualism.
c. Retreatism.
d. Rebellion.
C. Deviant subcultures.
1. Cloward and Ohlin (1966) extended Merton’s theory, proposing that access
to illegitimate opportunities for success is also problematic. As a result of
this, three different types of delinquent subcultures may arise:
a. Criminal subcultures.
b. Conflict subcultures.
c. Retreatist subcultures.
2. Albert Cohen (1955) suggests that delinquency is most pronounced in lower-class
youths because they have the least opportunity to achieve conventional success.
3. According to Walter Miller (1958), deviant subcultures are characterized by:
a. Trouble.
b. Toughness.
c. Smartness.
d. A need for excitement.
e. A belief in fate.
f. A desire for freedom.
4. SOCIOLOGY IN FOCUS: Deviant Subculture: Has It Become OK to Break
the Rules? This box presents evidence that at least some people are less likely
today to play according to the rules.
D. Critical review.
1. Durkheim’s work remains important, but communities do not always come
together in reaction to crime.
2. Merton’s theory explains some types of crime better than others and ignores
the fact that not everyone seeks success in conventional terms of wealth.
3. The general argument that deviance reflects the opportunity structure of
society falls short in assuming that everyone shares the same cultural
standards for judging right and wrong; focuses undue attention on the
behavior of the poor; and falsely implies that everyone who breaks the rules
will be defined as deviant.
III. Labeling Deviance: Symbolic-Interaction Theories

L.O. 7.3: Apply symbolic-interaction theories to the topic of deviance.
A. Labeling theory is the idea that deviance and conformity result, not so much from
what people do, but from how others respond to those actions.
1. Primary deviance refers to passing episodes of norm violation that have little
effect on the self; and secondary deviance is when an individual repeatedly
violates a norm and begins to take on a deviant identity.

2. Stigma is a powerfully negative social label that radically changes a

person’s self-concept and social identity, operating as a master status.
a. Stigmas are often attached in formal rituals called degradation
ceremonies.
b. Sociology in Focus: Deviance. This video introduces the topic of social
deviance. Most people follow social norms, such as acceptable ways to
behave in a social group. Social deviance is a violation of these norms,
which can lead to serious consequences when the violations are extreme.
3. Stigmas are deepened by retrospective labeling, the interpretation of
someone’s past consistent with present deviance. People may also engage in
projective labeling, or the tendency to base future behavior on the current
deviant episode.
4. Labeling difference as deviance: Thomas Szasz (1961) argues that “mentally
ill” is a label we attach to people who are only different and concludes that
we should abandon the concept of mental illness entirely.
B. The medicalization of deviance is the transformation of moral and legal issues into a
medical condition.
1. Whether deviance is defined morally or medically has three profound
consequences.
a. It affects who responds to deviance.
b. It affects how people respond to deviance.
c. It affects whether the deviant is regarded as being personally competent.
C. Edwin Sutherland’s (1940) differential association theory suggests that all deviance is
learned in groups.
D. Hirschi’s (1969) control theory.
1. Control theory states that social control depends on imagining the
consequences of one’s behavior.
2. Hirschi asserts that conformity arises from four types of social controls:
a. Attachment.
b. Commitment.
c. Involvement.
d. Belief.
E. Critical review.
1. Labeling theory is most applicable to minor forms of deviance.
2. The consequences of deviant labeling may vary.
3. Not everyone resists deviant labeling.
IV. Deviance and Inequality: Social-Conflict Theories

L.O. 7.4: Apply social-conflict theories to the topic of deviance.
A. Principles of deviance and power:
1. The norms of any society generally reflect the interests of the rich and
powerful.
2. The powerful have the resources to resist deviant labeling.
3. The laws may be inherently unfair.

B. Deviance and capitalism: Steven Spitzer (1980) suggests that deviant labels are chiefly
applied to those who impede the operation of capitalism.
C. White-collar crime consists of crimes committed by persons of high social position in
the course of their occupations.
1. It is usually controlled by civil rather than criminal law.
2. Most white-collar criminals are treated leniently.
D. Corporate crime refers to the illegal actions of a corporation or people acting on its
behalf.
E. Organized crime is a business supplying illegal goods or services.
F. Critical review.
1. Social-conflict analysis falsely assumes that laws benefit only the rich.
2. It implies that crime arises only in societies that treat their members
unequally.
V. Deviance, Race, and Gender: Race-Conflict and Feminist Theories

L.O. 7.5: Identify patterns of crime in the United States and around the world.
A. Hate crimes are criminal acts carried out against a person or a person’s property by
an offender motivated by racial or other bias.
B. Gender is an important variable affecting deviant labeling and other aspects of deviant
behavior.
1. THINKING ABOUT DIVERSITY: RACE, CRIME, AND GENDER BOX
(p. 188): Hate Crime Laws: Should We Punish Attitudes as Well as Actions?
The box provides two sides of the debate over the policy of more severely
punishing crimes motivated by hate.
VI. Crime
L.O. 7.6: Analyze the operation of the criminal justice system.
A. Crime involves two components, the act itself (actus reus) and criminal intent (mens
rea).
B. Types of crime:
1. Crimes against the person involve direct violence or the threat of violence
against others.
2. Crimes against property involve theft of property belonging to others.
3. Victimless crimes are violations of law in which there are no readily
apparent victims.
C. SEEING OURSELVES (p. 190)—National Map 7–1:The Risk of Violent Crime
across the United States. The risk of becoming a victim of violent crime is highest in
low-income, rural counties that have a large population of men between the ages of
fifteen and twenty-four.
D. How Are Crime and Punishment Distributed Across the United States? This discovery
exercise gives students the opportunity to look at how the risk of becoming a victim of
violent crime varies across the United States. In addition, they will examine another
important dimension of the crime issue—where our society locates its prisons.
E. Criminal statistics show crime rising between 1960 and 1990, but declining since then.

1. Official statistics are compiled by the FBI and published as the Uniform
Crime Report, or UCR.
2. Victimization surveys may provide more accurate data.
F. The “street” criminal: A profile.
1. Age. Official crime rates rise sharply during adolescence and peak in the late
teens, falling thereafter.
2. Gender. Men are arrested more than twice as often as women for property
crimes. In the case of violent crimes, the disparity is even greater, with a five-
to-one ratio.
3. Social class. Street crime is more widespread among people of lower social
position. Yet the link between class and crime is more complicated than it
appears on the surface.
4. Race and ethnicity. Both race and ethnicity are strongly correlated to crime
rates, although the reasons are many and complex.
E. Crime in Global Perspective: The U.S. crime rate is high. Two factors which may help
to explain this are:
1. Our culture’s emphasis on individual economic success.
2. The extensive private ownership of guns.
F. WINDOW ON THE WORLD: Global Map 7–1 (p. 194)─Capital Punishment in
Global Perspective. The death penalty does not exist in ninety-eight countries and
territories. In general, high-income nations do not have a death penalty, with a major
exception being the United States.
VII. The U.S. Criminal Justice System

A. Due Process.
1. The criminal justice system must operate within the bounds of the law. The
concept of due process means that anyone charged with a crime must receive:
a. fair notice of the proceedings.
b. a hearing on the charges conducted according to law and with the ability to
present a defense.
c. a judge or jury that weighs evidence impartially.
B. Police.
1. The police serve as the primary point of contact between the population and
the criminal justice system.
2. Police quickly size up a situation in terms of six factors:
a. How serious is the alleged crime?
b. What is the victim’s preference?
c. Is the suspect cooperative or not?
d. Have they arrested the suspect before?
e. Are bystanders present?
f. What is the suspect’s race?
C. Courts.
1. Plea bargaining is a legal negotiation in which the prosecution reduces a
defendant’s charge in exchange for a guilty plea.

2. Trend to Lighten Harsh Sentences Catches On in Conservative States, by

Charlie Savage. While liberals have long criticized as unjust harsh mandatory
minimum sentences for nonviolent offenses such as drug possession,
conservatives have historically supported such measures. With the recent
economic recession, however, conservatives have increasingly advocated for
loosening of such mandatory sentencing, but for a different reason—to save
money. Students can consider the pros and cons of current incarceration
policies in light of the evidence presented in this article.
D. Punishment: Four basic reasons to punish:
1. Retribution is an act of moral vengeance by which society subjects an
offender to suffering comparable to that caused by the offense.
2. Deterrence is the attempt to discourage criminality through punishment.
a. Specific deterrence demonstrates to the individual offender that crime does
not pay.
b. In general deterrence, the punishment of one person serves as an example
to others.
3. Rehabilitation involves reforming the offender to prevent subsequent
offenses.
4. Societal protection is rendering an offender incapable of further offenses
temporarily through incarceration or permanently by execution.
5. Critical review:
a. Punishment deters some crime, yet our society has a high rate of criminal
recidivism, the subsequent offenses by people convicted of crimes.
b. The death penalty has limited value as a general deterrent.
c. Prisons do little to reshape attitudes or behavior in the long term.
E. Com m unity-Based Corrections.
1. Community-based corrections are correctional programs located within
society at large rather than behind prison walls. Such programs have the
advantage of reducing prison overcrowding, reducing costs, and allowing for
supervision of convicts, while eliminating the stigmatizing hardships of
prison life.
2. One form of community-based corrections is probation: a policy of permitting
a convicted offender to remain in the community under conditions imposed
by a court and subject to regular supervision.
3. A related strategy is shock probation: a policy by which a judge orders a
convicted offender to prison for a length of time, but then stipulates that only
a portion of the sentence will be served in actual incarceration.
4. Parole is a policy of releasing inmates from prison to serve the remainder of
their sentences supervised within the local community.
5. Evaluations of probation and parole are mixed.
6. CONTROVERSY & DEBATE BOX (p. 200): Violent Crime Is Down—But
Why?
a. A reduction in the youth population.
b. Change in policing.
c. More prisons.

d. A better economy.
e. The declining drug trade.
VIII. Seeing Sociology in Everyday Life photo essay (pp. 201–202). Use this essay to spark
discussion of how organizations and societies create and employ heroes and villains to define
themselves and to encourage conformity.
REVEL Media
IN GREATER DEPTH [graphic] The Power of Society to Affect the Odds of Being
Incarcerated for Using Drugs: Gender and Illegal Drug Use, found in Module 7.1.
VIDEO The Big Picture: Deviance This video explains how social institutions operate as agents
of social control, how labeling theory helps explain what comes to be regarded as deviant, and
how factors such as money, race, gender, and age give some categories of people the power to
define what is deviant, found in Module 7.2.
SURVEY Breaking the Rules: Rate Yourself, found in Module 7.3.
VIDEO Social Inequalities: Deviance The functionalist view of deviance, described by Emile
Durkheim, is explored in his video, along with the view of deviance as socially constructed,
expressed in labeling theory. Real-life illustrations are provided, found in Module 7.4.
IN REVIEW Merton’s Strain Theory, found in Module 7.5.
SEEING SOCIOLOGY IN EVERYDAY LIFE [boxed feature] Deviant Subcultures: Has It
Become OK to Break the Rules? found in Module 7.6.
VIDEO Sociology in Focus: Deviance This video investigates labeling theory, citing recent
examples of how being labeled deviant irrevocably shaped the lives of individuals, found in
Module 7.7.
JOURNAL Personalizing Deviance, found in Module 7.8.
IN REVIEW Applying Theory: Deviance, found in Module 7.9.
JOURNAL Linking Deviance and Power, found in Module 7.10.
DIVERSITY [graphic] Fatal Occupational Injuries among Various Categories of the Population,
found in Module 7.11.
DIVERSITY [graphic] Risk of Victimization by Hate Crimes, found in Module 7.12.
INTERACTIVE MAP The Risk of Violent Crime across the United States, found in Module
7.13.
SOCIAL EXPLORER Explore the share of the population in prison in your local community
and in counties across the United States, found in Module 7.14.
DIVERSITY [graphic] Crime and Race, found in Module 7.15.
DIVERSITY [graphic] Imprisonment Rates by Race and Gender, found in Module 7.16.
SURVEY How Big a Problem Is Crime? Rate Yourself, found in Module 7.17.
A GLOBAL PERSPECTIVE [graphic] Homicide Rates, found in Module 7.18.
DIVERSITY [graphic] Locked and Loaded: What Share of People Own a Gun? found in
Module 7.19.
SURVEY Have You Been a Victim of Crime? Rate Yourself, found in Module 7.20.
COMPARISON MAP Capital Punishment/Economic Development in Global Perspective,
found in Module 7.21.

SURVEY Confidence in the Police: Rate Yourself, found in Module 7.22.

SURVEY Assessing Police Behavior: Rate Yourself, found in Module 7.23.
READ THE DOCUMENT The Rich Get Richer and the Poor Get Prison by Jeffrey Reiman
This article documents inequities in the criminal justice system, showing that from arrest to
conviction to sentencing, the poor are at a serious disadvantage, found in Module 7.24.
A GLOBAL PERSPECTIVE [graphic] Incarceration Rates, found in Module 7.25.
IN REVIEW Four Justifications for Punishment, found in Module 7.26.
SHARED WRITING Assessing the U.S. Criminal Justice System, found in Module 7.27.
SEEING SOCIOLOGY IN EVERYDAY LIFE [photo gallery] Heroes and villains: Helping
us (at least most of the time) obey the rules, found in Module 7.28.
John’s Chapter Close-Up: The Chapter Power of Society Figure
Is conformity or crime simply a choice made by individuals? Do people “get what they deserve?”
Sociologists understand that the answer to the first question is certainly “no,” and researchers
who have examined the criminal justice system of the United States have learned that the answer
to the second is often the same.
The figure found on page 175 of the text is stark evidence of the power of society to shape
human experience. The data here also point to the uncomfortable conclusion that racial bias runs
deep in the way our society defines and responds to drug offenses. According to research by the
Department of Justice and the Department of Health and Human Services, race has no significant
impact on the likelihood that people will use an illegal drug. That is, non-Hispanic whites and
African Americans report rates of illegal drug use that are roughly equal to their share of the
population. At the same time, non-Hispanic whites represent just 30 percent of the inmates in
state or federal prisons who are serving a sentence for a drug conviction. This percentage
represents half the share we would expect based on the proportion of people reporting illegal
drug use. African Americans, by contrast, represent half the inmates serving sentences following
a drug conviction—more than four times what the “use” data would lead us to predict.
Many factors may be at work here. The types of drugs used, the frequency of use, and prior
criminal convictions are not controlled in this comparison. But the inescapable conclusion is that
race itself is playing a big part. That is, race operates as a lens that colors the way people (the
police as well as the public) see individuals, assess their character, and define the significance of
their drug use.
In REVEL, the “In Greater Depth” graphic examines incarceration rates by sex, allowing the
class to explore the effect of gender on incarceration rates for illegal drug use.
____________________________________________________________________________
John’s Personal Video Selection: The Criminalization of the Mentally Ill
Early in our nation’s history, people with mental illness were thrown into jails along with
convicted criminals. During the nineteenth century, a reform movement led by Dorothea Dix led
to the creation of asylums where people with mental illness could find some measure of shelter
from the world, if not effective treatment for their disease. By the middle of the twentieth
century, mental asylums had grown in size and were under fire for warehousing people. A new

reform movement advocating community-based mental health services and replacing

confinement with the use of new psychotropic drugs led to the deinstitutionalization of people
and the closing of most of the old asylums. But what happened to the people with mentally
illnesses? Some made it on their own, some found effective community support, some were able
to function well on their medications. But there were also some who joined the ranks of the
homeless.
As this twenty-minute video explains, we seem to have come full circle as hundreds of
thousands of people with mental illness are now in U.S. prisons. Our criminal justice system may
be managing more people with mental illness in the United States than mental facilities of all
types. From another angle, as many as half of the U.S. prison population may be people with
some significant mental impairment.
Search YouTube for “fault lines mental illness in US prisons.” The video may be available in
two parts.
____________________________________________________________________________
Research for a Cutting-Edge Classroom
For each chapter of the text, I am happy to share a short, Power-Point based presentation
informed by very recent research. These presentations deal with highly current and typically
controversial issues that are in the news and are part of the country’s political dialogue. Each
presentation provides a clear statement of the issue, several slides that present recent research
findings from organizations including Pew, Gallup, or other organizations, notes that help
instructors develop the importance of the data, and questions for class discussion.
To access these PowerPoint presentations from REVEL, after creating a course with either
Sociology 16/e or Society: The Basics 14/e, enter the course and hover over the left-hand
navigation menu. The PowerPoints (as well as the Test Item File, Instructor's Manual, and other
resources) can be found in the “Resources” tab.
From outside of REVEL, please go to www.pearsonhigerhed.com and navigate/search for
Sociology 16/e or Society: The Basics 14/e. The PowerPoints can be found under the
“Resources” tab.
In this chapter, the cutting edge classroom topic focuses on race and the criminal justice
system—specifically, exposing the dangers of “driving while black.”
Using the ASA Journal Teaching Sociology in Your Classroom
Any discussion of deviance and/or deviant behavior involves the concept of sanctions in general,
and punishment in particular. Joseph W. Rogers has provided an interesting strategy for teaching
the concept of punishment (“An Introductory Procedure for Teaching the Concept of
Punishment,” Teaching Sociology, 20, October 1992, pp. 135–142). Rogers’s approach consists
of three key areas: (1) a framework for understanding the functions of punishment; (2) a
delineation of ideal criteria for the application of punishment; and (3) a description of
compliance, identification, and internalization as processes that influence conformity. In his
article, Rogers takes the reader through each of these areas, step-by-step, laying out a very

interesting procedure that you may be able to utilize in your classroom during your discussions of
deviance and deviant behavior.

The Elevation of a Hero
The Seeing Sociology in Everyday Life photo essay in this chapter points out that every society
or organization creates heroes and villains. As Durkheim explained, heroes and villains are a
resource that helps a community define itself (what we are, and what we are not) and also helps
encourage conformity and solidarity among members.
The creation of heroes is not simple nor is it quick. The hero comes to represent a goal or
principle. This means that the person being constructed as a hero must be idealized. For this to
happen, any elements inconsistent with the heroic status must be expunged, ignored, or forgotten.
No doubt, this is why the Catholic Church requires that anyone being considered for sainthood be
dead for a long time.
A recent issue of Time magazine (September 2, 2013) has a cover story on the fiftieth
anniversary of Martin Luther King, Jr. giving the “Dream” speech in Washington, DC. From the
point of view of understanding heroism, it is worth noting that the article is helping to establish
King as far more than the major leader of the African-American community and the civil rights
movement but as a “founding father” of the United States. In short, King now stands in the
pantheon with other heroic figures including Thomas Jefferson and Abraham Lincoln. In
embracing Martin Luther King Jr. in this way, our nation is continuing on the journey—still
unfinished—of creating a color-blind society in which people will be judged by “the content of
their character rather than the color of their skin.”

Women in Prison
Historically, sociologists have devoted very little attention to female criminal behavior, primarily
because women have been, and continue to be, far less likely than men to commit the actions we
define as serious crime. However, as the text explains, the trend has been for women to represent
an increasing share of people arrested for serious crime. In 2013, women represented about 38
percent of people arrested for property crimes and 20 percent of people arrested for violent crime.
The fact women represent a minority of people in prison leads to some challenges for women.
Most states operate only a single women’s prison, which means that hardened criminals are
likely to be mixed in with lesser offenders and that the variety of educational, rehabilitative, and
vocational programs available to female inmates is generally inferior to those provided in more
numerous men’s prisons.
But the most serious problem for imprisoned women usually concerns their children. About
70 percent of female prisoners are mothers. When fathers are locked away, their children are
usually looked after by their mothers, but when mothers are imprisoned, their children normally
live with their grandparents or are placed in foster care. Separation from their children is usually
intensely painful for incarcerated women; one, living apart from her seventeen -year-old daughter

and seven-year-old son, said “I miss them to death. [Separation] was the worst of all my
experiences in jail. Being locked up wasn’t so bad. [Separation] almost destroyed me. My son is
my heart.”
Because, most states have only one prison for women, mothers are frequently confined
hundreds of miles away from their children, making visiting difficult and expensive. Only one
women’s prison in the United States, Bedford Hills in New York, provides an onsite nursery.
Under these circumstances, many mothers worry about being able to establish and maintain
adequate bonds with their children.
Proposals to help these women center around the expansion of alternative sentencing. If
female offenders could serve their sentences in the community, families would not be broken up
and more advantage could be taken of rehabilitative services located outside prison walls.
Source:
Fessler, Susan Raikovitz. “Behind Bars: Women’s Needs Are Unmet.” Albany Times Union
(August 4, 1991) and recent statistical sources.
Discussion Questions:
1. Should serious female offenders be allowed to maintain regular contact with their children, or
should separation be considered part of their punishment?
2. Co-correctional institutions that contain both women and men have been are one possible
solution to some of the special problems which women face in the penal system. Do you
support such institutions, or should prisoners continue to be generally segregated by sex?

Gun Control and Crime Control: The Same Issue?
Gun control easily ranks as one of the most persistent and divisive issues for Americans over the
past few decades, particularly in regard to handguns and “assault” weapons. Both proponents and
opponents of gun control make claims that link their position on gun ownership to controlling
crime.
The United States certainly seems to have a lot of guns, especially handguns. There are more
guns in this country on a per capital basis than in any other high-income nation. As the text
explains (see pages 193–194), more than half of U.S. households have at least one gun. The
nation’s rate of violent killing, while trending downward in recent decades, is also high by
international standards.
There are cultural reasons for this nation’s high rates of gun ownership and gun violence. Our
frontier history and cultural emphasis on self-reliance certain play a part. The gun killings of
children in the Sandy Hook Elementary School in 2012 and the killings on an Oregon college
campus in 2015 have certainly kept the issue of gun control on center stage. But while the
continued killings have sparked heated rhetoric on both sides, they have resulted in little real
change.
Other countries appear to have more faith in police protection, the restriction of firearm sales,
and the process of certifying and registering legal handgun users than Americans. More to the
point, voters in these countries seem more prepared to connect the spread of firearms and the

increase in the number of deaths from those firearms, whereas people in the United States do not
see a contradiction between owning a weapon and being at risk from its use.
Discussion Questions
1. Why do you think gun ownership is so widespread in the United States? Does this pattern
increase our security as a nation or does it put us at risk? Why?
2. Do you or anyone in your household own a gun? If there is a gun, what is the reason for
owning it?

Copycat Crime
Copycat crimes are certainly not new phenomena. Looking back in time, Tylenol bottles laced
with poison on supermarket shelves (1982), syringes planted in Pepsi cans (1993), and letters
purposely containing deadly anthrax (2001) all occurred in years when a wave of similar crimes
suddenly began appearing across the country. “Ever since the Columbine High School killings,
the copycat syndrome has been working overtime,” says Adam Cohen. Within weeks of those
shootings, hundreds of schools were hit with Columbine-style, and 20 percent said their schools
had been evacuated because of a bomb threat.
Harvard psychologist William Pollack believes that the epidemic of imitation “starts with
kids who are already close to the edge.” Copycats model themselves on crimes (both real and
fictional) that get a lot of attention. Sometimes copycats are just looking for pointers on how to
commit a crime effectively (mode copying). But copycat criminals are often motivated more by
the sheer thrill of making headlines. “It becomes a power trip for the powerless, those who feel
they have nothing to lose” says Cohen.
While some say less attention should be given to notorious crimes when they happen, others
argue that what’s needed is not less coverage but more information about how these cases turn
out. That’s part of the story few copycats have in mind while daydreaming about their “moment
in the sun.”
Source:
Cohen, Adam. “Criminals as Copycats.” Time (May 31, 1999), p. 38.
Discussion Questions:
1. What’s your sense about the media attention given to events like the Columbine shootings or
the more recent Sandy Hook shootings? Do you think such coverage encourages further
violence?
2. What are some of the factors that create a sense of powerlessness among people in the United
States today that may make people vulnerable to seeking a sense of power through copycat
crime?
_____________________________________________________________________________

Essay Topics
1. Sociologists point out what is and is not defined as deviant varies from time to time and
from place to place. Provide evidence in support of this assertion. How does this claim
support the conclusion that deviance is a product of society?
2. According to Emile Durkheim, why is deviance a necessary resource for all societies?
Specify the ways in which deviance helps any society to operate.
3. Explain how labeling theory shifts attention from what people do to how an audience
responds to what people do. Distinguish between primary and secondary deviance.
4. Most of us have been labeled at least mildly deviant at some time in our lives. Recount
your own experiences with deviant labeling, making reference to relevant terms such as
primary and secondary deviance, stigma, and retrospective labeling.
5. What is the medicalization of deviance? Explain how the use of marijuana is being
transformed from a criminal behavior to a treatment with “pushers” being redefined as
“dispensers,” and “users” being redefined as “patients.”
6. What are the reasons that the U.S. crime rate is very high in global context? What policies
or programs would you recommend to try to reduce this rate?
7. Identify the four justifications for punishment discussed in the text. Assess the relative
importance of each one in the public view.
8. Describe the criminal statistics available from the Federal Bureau of Investigation. What
can we learn from such statistics? What are several limitations of these data?

Another random document with
no related content on Scribd:
ovat sille yhtä tervetulleita, yhtä hyvin ahkera mehiläinen kuin
kevytmielinen sudenkorento.
Valtamerilaivojen matkustajat näkevät usein ihmeekseen eräitten

kalojen lentävän ylös laivankannelle. Näitä kutsutaankin
lentokaloiksi. On otaksuttu niiden tällä tavalla tahtovan pelastua niitä
takaa-ajavien delfiinien eli pyöriäisten saaliinhimolta; toiset taas
arvelevat niiden lentelevän vain huvikseen. Niiden rintaevät ovat
kasvaneet erinomaisen pitkiksi, joten ne voivat käyttää niitä kuten
linnut siipiään. Niiden on laskettu voivan lentää lähes 200 metriä ja
voivan pysyä ilmassa puolen minuutin ajan. Ne tavallisesti lentävät
noin metrin korkeudella vedenpinnasta, ja monesti näkee
tuhansittain tällaisia kaloja kohoavan ilmaan yhtä aikaa.
Jotkut toiset kalat voivat kävellä maalla, jopa kiivetä puihinkin.

Muuan tällainen kiipijäkala vangittiin kerran palmunrungolta noin 1 ½
metrin korkeudessa vedenpinnasta; se oli juuri kiipeämässä aika
nopeasti pyrstönsä ja piikkieväinsä avulla vielä korkeammalle. Sen
pään sisäpuolella on omituinen elin, joka muistuttaa kiheräkaalin
lehteä, ja kalan otaksutaan voivan siinä säilyttää vettä niin paljon
kuin se tarvitsee hengittääkseen kävelymatkoillaan kuivassa
ilmassa. — Toinen omituinen kala on imukala, joka päässään
olevalla imulevyllä voi imeytyä kiini isompain kalojen ruumiiseen.
Sen sanotaan myöskin hidastuttavan laivojen kulkua, ne kun
suurissa joukoissa imeytyvät kiini niiden kupeisiin ja siten lisäävät
niiden hankausta vedessä. Japanilaiset käyttävät niitä
kalastukseenkin siten, että kiinnittävät pitkän nuoran niiden pyrstöön
ja päästävät ne veteen muiden kalojen joukkoon; täällä ne pian
valitsevat uhrinsa ja imeytyvät kiini siihen, jolloin kalastaja vetää ylös
kummankin, irroittaa pyydetyn kalan veneeseen ja päästää imukalan
uutta saalista kokemaan.
Alinomaa keksitään uusia kalamuotoja valtamerten syvyyksistä,
Eriskummallisimpia kaikista kaloista on eräs Atlannin valtamerestä
tavattu, jonka syvien merten eläimistön tutkijana tunnettu Monakon
ruhtinas eräällä tutkimusmatkallaan nosti merenpohjasta. Se on
aivan pieni kala, jolla on kokoonsa nähden tavattoman suuri suu ja
isot, tuijottavat silmät. Mutta kenties merkillisintä siinä on kaksi riviä
loistavia pilkkuja kummallakin kupeella, jotka hohtavat fosforimaisella
valolla. Sitä voisi sen takia kutsua meren tulikärpäseksi tahi
kiiltomadoksi, mutta harvinaisen ruman ulkomuotonsa takia sitä on
ruvettu nimittämään Pikku paholaiseksi. Sen tieteellinen nimi on
Photostomias Guerni.
18. Kiviaika.
Kun ennen vanhaan maasta tavattiin nuolenkärjen tai kirveenterän

muotoisia piikiven palasia, luultiin niitä kauvan tavallisiksi "luonnon"
esineiksi, s.o. etteivät ne lainkaan olleet ihmisten valmistamia; jotkut
luulivat niiden ukkosilmalla pudonneen taivaalta ja kutsuivat niitä sen
vuoksi "ukonvaajoiksi"; toiset luulivat keijukaisten ja muun sellaisen
haltijaväen olleen niiden seppinä ja sanoivat niitä "keijukaiskirveiksi".
Älykkäät ja oppineet miehet ovat kuitenkin huolellisesti

tarkastelleet näitä karkean näköisiä kivipalasia ja ovat päätelleet
niiden olevan ihmiskätten valmistamia. Ja todella onkin niiden
huomattu olevan ikivanhoina aikoina eläneiden ihmispolvien
tarvekaluja tai sellaisten osia.
Tutkijat ovat päässeet selville siitä, että jokaisen kansan historia

jakautuu kolmeen suureen ajanjaksoon — kiviaikaan, jolloin ihmisten
aseet ja työkalut tehtiin kivestä; pronssiaikaan, jolloin ne valmistettiin
pronssimetallista eli vasken ja tinan sekoituksesta; ja rauta-aikaan,
jolloin tätä metalleista kestävintä ja käytännöllisintä ruvettiin
käyttämään. Puhuessa esim. kiviajasta ei sillä välttämättömästi
tarvitse tarkottaa mitään määrättyä vuosisataisjaksoa
menneisyydessä, sillä jotkut kansat — esim. pohjoisten
napaseutujen eskimot ja monet kuuman ilmanalan villikansat —
elävät vieläkin kiviajassaan.
Europan kansat sen sijaan ovat jo ammoisina aikoina sivuuttaneet

tämän ajanjakson historiassaan. Se oli aika, jolloin maanosassamme
eli monellaisia eläimiä, jotka sittemmin ovat hävinneet tykkänään
sukupuuttoon, kuten esim. luolajalopeura, luolakarhu,
sapelihampainen tiikeri, mammutti ja hirviösarvikuono, joita sen ajan
ihmiset pyysivät ja paloittelivat kivisillä aseillaan.
Paljon kiviaseita ja niiden kappaleita on löydetty, jotka ovat

peräisin tältä ajalta. Vanhemmat niistä ovat paljon
kömpelötekoisempia kuin myöhemmät, joten valmistustaidossa ja
kätevyydessä voi huomata asteettaista kehittymistä; vanhemmat sen
lisäksi ovat yksinomaan piikivestä, kun nuoremmat sitävastoin ovat
tehdyt monista muistakin kivilajeista.
Kun piikivimöhkälettä isketään määrätyllä tavalla, niin lohkeaa se

kappaleiksi, jotka jo sellaisinaan tahi hyvin vähällä hiomisella
kelpaavat veitsiksi, raastimiksi j.n.e. Tällaisia olivatkin kiviaseet
vanhimmassa muodossaan; joissakin tapauksissa ne ovat muovaillut
kielen tai mantelin muotoon; onpa niille toisinaan annettu
soikiomainen veitsen muoto, jonka syrjät on erittäin huolellisesti
hiottu teräviksi.
Myöhemmin kuitenkin kiviaseiden laatu parani; ihmisten
kekseliäisyys ilmeisesti yhä lisäytyi. Kirveitä, tapparoita, sahoja,
talttoja ja peitsiä näiltä ajoilta on löydetty. Muitakin kiviaineita kuin
piitä on niihin käytetty, ja kiviterä tuli yhä huolellisemmin hiotuksi ja
kiinnitetyksi puuvarteen.
Sen ajan ihmiset asuivat kuten silloiset petoeläimetkin luolissa, ja

näistä luolista ovat useimmat kivikauden muinaisjäännökset löydetyt.
Eräässä ranskalaisessa luolassa löydettiin harvinaisen suuri
kokoeima luita, joiden joukossa oli maapallon tiettävästi vanhin
kuvapiirros. Tuntuu tosin omituiselta puhua kuvasta luulöydön
yhteydessä, mutta tämä kuva on tosiaankin luuhun veistetty.
Tämän ikivanhan aikakauden taiteilijalla ei ollut käytettävänään

sivellintä eikä kynää, ei paperia eikä liinakangasta; hän sai tulla
toimeen sillä ainesvarastolla mikä hänellä oli, kaivertaessaan luuhun
mammutin tahi alkuhevosen kuvan. Yllä olevassa kuvassa nähdään
silloisen poroeläimen piirteet.
Kivikauden jätteitä on löydetty muualtakin kuin luolista; parhaita

löytöpaikkoja ovat olleet ruokailupaikkain jätteet Ruotsin ja varsinkin
Tanskan rannikoilla, n.s. "kjökken-möddingit". Nämä ovat
suunnattoman laajoja raakku- y.m. hylkytunkioita. Senaikaisilla
ihmisillä ei ollut samoja siisteyden-käsityksiä kuin nykypäiväin
eläjillä, he viskasivat tyhjentämäinsä simpukkain ja muiden
merieläinten kuoret syrjään, missä näistä karttui vähitellen aikojen
kuluessa korkeita kasoja, joita penkoen meidän aikamme tutkijat
voivat tehdä päättelyjään kivikauden ihmisten elintavoista.
Samallaista siivotonta syöntitapaa on huomattu monilla nykyajankin
villeillä kansoilla.
Omituista on ajatella, että nuo muinaisten aikojen ihmiset ovat
kadonneet jäljettömiin, jättämättä muita näkyviä muistoja itsestään
kuin suuria tunkioita ateriainsa jäännöksistä.
19. Kameleontti.
"Se pitää aina päänsä pystyssä ja suunsa ammollaan, ja se on

ainoa eläin, joka saa ravintonsa, ei ruuasta eikä juomasta, vaan
ilmasta yksinomaan."
Tällainen oli vanhain kirjailijain mielipide kameleontista; mutta

tarpeetonta lienee sanoa, että he erehtyivät tämän eläimen ravinnon
suhteen, sillä pelkästä ilmasta se ei sentään elä.
Kameleontti on kuitenkin siksi omituinen eläin, että helposti voi

käsittää vanhain kirjailijain erehdyksen; sitä tarkastellessa on kyllä
taipuvainen asettamaan sen eri osastoon matelijain luokassa. Se on
hyvin hidas liikkeissään; ja aluksi tuntuu vaikealta uskoa että sen
ravintona ovat hyönteiset, sillä miten voi tämä kuhnija oikeastaan
pyydystää sukkelia ja siivillä varustettuja hyönteisiä?
Mutta vaikka tämä ystävämme itse onkin hidasliikkeinen, on sillä

sukkela apukeino kielessään. Se on vallan eriskummallinen kieli —
eläin voi sitä venyttää omaa kokoaan pitemmäksi, ja se on ontto ja
päässään varustettu imuelimellä. Kameleontin silmätkin ovat
ainokaiset laatuaan, sillä ne voivat liikkua aivan toisistaan
riippumatta; milloin oikea silmä tähystää sinitaivasta, tuijottaa toinen
jäykästi maahan.
Kameleontin merkillisin ominaisuus on kuitenkin sen värivaihtelu.
Sen istuessa varjoisessa kohdassa on sitä vaikea erottaa, sillä se on
yhtä harmaa ja väritön kuin sitä ympäröivä varjo; mutta annappa
auringon paistaa sen päälle, niin välkkyy se sinervänviheriäisenä ja
on sillä ruumiissaan ruskeita tai punaisia pilkkuja. Silloin se näyttää
aivan samallaiselta kuin oksa jolla se istuu.
Kameleontin veri ei ole punaista vaan melkein sinistä, ja sen

ihossa on kaksi värikerrosta, heleänkeltainen ja tumman-ruskea,
joiden kohoamisesta pinnalle ja sekoittumisesta toisiinsa tuo
merkillinen värivaihtelu riippuu. Eräs tämän eläimen luonnetta ja
elintapoja tarkastellut henkilö kertoo niistä seuraavasti:
"Kun suuri algerialainen kameleonttini huomaa lähistössään

käärmeen, pullistaa se äkkiä ruumiinsa, heiluttelee itseään
edestakaisin tahi käy nopeasti käärmettä kohti, avaten samalla ison
suunsa selko selälleen ja päästäen viheltävän äänen. Yhtä haavaa
näiden liikkeiden kanssa sen ruumis vähitellen vaihtaa väriään ja
peittyy pienillä tummanruskeilla pilkuilla. Omituista on nähdä, että
samallaiset pelon oireet näkyvät sisiliskon tahi puusammakon
ilmautuessa. Hullunkurisinta kuitenkin oli huomata samaa
hermostumista eläimen nähdessä lapseni nuken; arvatenkin tämän
kiiltävät silmät herättivät kameleontissa kauhua, se kun luuli nukkea
eläväksi olennoksi."
Monellaisia hauskoja kokeita on tehty kameleontin värivaihdoksen

suhteen; se pantiin esim. värilliseen päivänvaloon, niin että punaista
valoa lankesi sen eturuumiille ja sinistä takaruumiille. Silloin näytti
sen ruumis jakautuneen kahteen eriväriseen puoliskoon: etuosa
hohti vaalean-viheriänä ja punaisilla pilkuilla, mutta takapuoli
tumman-viheriänä.
Jos kameleontti kävelee pitkin tiiliaitaa, jonka tiilet ovat eriväriset,
niin muuttaa se väriään tiilien mukaan.
Kameleontin toinen puoli on aina erilainen kuin sen toinen puoli.

Sen vuoksi me nimitämmekin kameleontiksi ihmistä, joka tavantakaa
vaihtaa luonnettaan.
20. Kaloja, jotka rakentavat pesiä.
Rautakala-pariskunta oli kovassa puuhassa. Isä Rautakala hankki

kokoon ruovonpalasia ja pieniä mutamöykkyjä, ja valittuaan sopivan
paikan pienessä pohjakolossa hän rupesi perustamaan pesää.
Äiti Rautakala ei ottanut osaa rakennushommiin; se tyytyi vain

rauhallisesti katselemaan puolisonsa toimia sekä silloin tällöin
haukkaamaan pieniä mätihiukkasia, jotka sattuivat tulemaan suun
seutuville; sillä oli näet aina tavaton ruokahalu.
Isä Rautakala työskenteli tällävälin voimainsa takaa; saatuaan

perustuksen valmiiksi, muurasi se seinät ja kattoi lopuksi pesän,
käyttäen savena suustansa valuvaa limaa; sivulle se jätti pienen
oviaukon, josta voi kulkea sisälle ja ulos. Se oli erittäin sievän
näköinen ja taitava kala ja samalla mitä pelottavin vihollinen; sillä
vaikka pienikin, ei se arkaillut ketään. Piikit sen selässä olivat
ankaria aseita.
Heti kun talo oli tullut valmiiksi, sai äiti Rautakala kohteliaan
käskyn käydä sisään, minkä tämä tekikin vähän aikaa kursailtuaan.
Se laski pesään mätimunansa — sieviä pikku hiukkasia, eivät
unikukan siemeniä isompia — ja sitten se koputti vastapäiseen
seinään aukon, josta ui tiehensä. "Hän ei joutanut hoitamaan munia",
sanoi se, "sillä hänellä oli yllin kyllin muutakin työtä; mutta jos isä
Rautakala ottaisi niistä huolehtiakseen — niin olkaa hyvä vain!"
Isä Rautakalalla ei ollut mitään sitä vastaan; se tarkasteli

huolellisesti mätikasaa, siirsi sen turvalliseen nurkkaan ja liikutteli
sitten eviään edestakaisin, niin että raikas vesivirta alinomaa kulki
pesän lävitse ja kallisarvoisten mätimunien yli. Sitten se rupesi
vartioimaan niitä.
Voisi luulla ettei kenkään olisi välittänyt vähääkään noista

mitättömistä pikku hiukkasista, mutta isä Rautakala tiesi asian
paremmin. Se oli varma siitä, että pesän ulkopuolella uiskenteli
paljon ahnaita kaloja väjymässä hänen aarrettaan; ja pianpa hän
saikin puolustaa sitä paria vihollista vastaan, jotka tulla törmäsivät
oviaukoille katselemaan oliko sisällä mitään syötävää.
Isä Rautakala karkotti ne tuimasti takaisin, iskien niitä vasten

kasvoja ja liikutellen uhkaavasti eväsiään. Joka päivä sillä oli
kestettävänä hirvittävä taistelu kotinsa ja sen aarteen puolesta; ja
surullista on sanoa, että sen karkottamien ahnaiden vihollisten
joukossa oli myös äiti Rautakala itse!
Tämä luonnoton äiti, joka ei ainoastaan ollut hylännyt lapsiaan ja

jättänyt ne yksinomaan puolisonsa hoivaan, näytti olevan yhtä
himokas kuin toisetkin käymään pesän kimppuun ja syömään
suuhunsa sen sisällyksen. Isä Rautakala piti kuitenkin tarkasti
silmällä uskottoman aviopuolisonsa toimia ja suojeli kotiaan sen
epäilyttäviltä hellyyden osotuksilta.
Säännölliseen aikaan munat kuoriutuivat; ja voisipa luulla että isän
huolet silloin jo olisivat olleet lopussa. Mutta niin ei ollut laita: nuoret
kalat tarvitsevat yhtä paljon jolleivät enemmänkin hoitoa kuin munat.
Ne ovat pieniä heikkoja olentoja, jotka tuskin vielä ollenkaan
kykenevät uimaan. Isä Rautakala oli toimessaan innokkaampi kuin
koskaan ennen: se ui pienokaisparvensa ympäri, ja jos joku niistä
erehtyi menemään liian pitkälle, toi isä sen suussaan takaisin.
Vihdoin viimein nuoret kalat olivat kasvaneet niin suuriksi, että

kykenivät itse pitämään huolen itsestänsä; ja silloin pääsi isä vihdoin
rauhaan.
Rautakala ei ole ainoa kala, joka rakentaa pesiä; sillä on

sukulaisia, kivikala ja merihärkä, jotka samoin elävät sekä makeassa
että suolaisessa vedessä. Niillä on myöskin isien tehtävänä varjella
hautuvia munia ja hoitaa poikasia. — Kaukaisten maiden virroissa ja
merissä elää muitakin pesiä rakentavia kaloja, niin kuin hassarkala
Etelä-Amerikan joissa, jonka kummatkin sukupuolet osottavat
vanhemmanhellyyttä, ja gourami, jota tavataan Javassa, Borneossa
ja Sumatrassa.
21. Siivetön lintu.
Uuden Seelannin ihmemaassa on tavattu lintu, jolle tiedemiehet

ovat antaneet nimen Apteryx, mikä merkitsee siivetöntä.
Maanasukkaat kutsuvat sitä kivi'ksi, linnun äänen mukaan. Tosin ei
ole vallan totta että se aivan siivetön olisi, mutta sen siipityngät ovat
niin peräti pienet ettei se niitä voi ollenkaan käyttää, ja sen ohessa
ovat ne niin höyhenten peitossa ettei niitä näykään.
Kivi kuuluu samaan ryhmään kuin Afrikan kamelikurki ja sen
australialainen serkku emu-lintu ja on ikävä kyllä kuolemaisillaan
sukupuuttoon. Maan asukkaat, maorit, pyydystävät sitä tulisoihtujen
valossa — se näet samoin kuin meidän huuhkajamme liikkuu vain
öisin — sen höyhenten takia, ja sen lihaa himoitsevat kullankaivajain
ja uudisasukkaiden kissat, jotka täällä ovat käyneet villeiksi kuin
metsänpedot. Tällainen lintu, jonka siivet eivät sitä kannata, käyttää
sen sijaan jalkojaan; ja kivi onkin, kuten sen serkku kamelikurki,
erinomainen juoksija. Sen elintavat ovat hyvin yksinkertaiset. Se
nukkuu päivin ja etsii öisin ruokaansa. Se elää etupäässä madoista
ja toukista, joita etsii pitkällä nokallaan, työntäen tämän väliin
maahan aina juurta myöten. Matoa se ei tempaa ylös äkillisellä
nykäisyllä, vaan hyvin hitaasti ja varovaisesti, aivan kuin mairitellen.
Kertomus, että se voimakkailla jaloillaan potkii maata pyrynä tieltään
matojen kimppuun päästäkseen, ei ole totta, yhtä vähän kuin että se
niillä kykenisi potkaisemaan koiran kuoliaaksi. Päivällä häirittynä se
haukottelee ja siristelee silmiään aivan kuin kesken untaan herätetty
ihminen. Se on aivan viaton ja hyödyllinen lintu, ja surkeata on että
sellainen on tuomittu perikatoon.
22. Muurahaisten sodankäynti.
Pienten, heikkojen hyönteistenkin keskuudessa voi vallita väkeviä

intohimoja. Ahkeruudestaan ja älykkäisyydestään kiitetyt
muurahaiset ovat sotaisimpia ja nautinnonhimoisimpia ryövärejä mitä
koko luomakunnassa tavataan. Tyydyttääkseen vihaansa ja
saaliinhimoaan ne käyvät keskenään mitä tuimimpia sotia; ja
nautinnonhimoaan ja mukavuuttaan tyydyttääkseen ne panevat
toimeen varsinaisia orjainmetsästyksiä.
Kauvan aikaa oltiin huomattu, että jotkut muurahaislajit

sotaretkillään kantoivat suussaan toisia muurahaisia, mutta syytä
siihen ei tiedetty, Muuan luonnontutkija vihdoin paljasti salaisuuden.
Hän keksi näet, että nämä hyönteiset yhteiskuntaansa
hyödyttääkseen käyvät oikeita partioretkiä hankkiakseen itselleen
väkisin orjia. Päästäkseen itse hyville päiville ne tarvitsevat itselleen
palvelevan yhteiskuntaluokan, joka ryövätään jonkin uutteran
muurahaislajin keskuudesta.
Pahimpia orjainmetsästäjiä mitä tunnetaan on punainen eli n.s.

"amatsoonimuurahainen". Se käy niin usein sotia, että milloin
hyvänsä voi sen nähdä tällaisessa toimessa.
Kun punainen muurahainen lähtee orjia ryöstämään, niin

noudattaa se mitä älykkäintä sotasuunnitelmaa. Ryöstöretki
alotetaan aina yön tullessa. Heti kun "amatsoonit" ovat tulleet ulos
asunnoistaan, asettuvat ne sulettuihin riveihin ja sotajoukko suuntaa
kulkunsa sitä muurahaiskekoa kohti, joka yhteisessä
sotaneuvottelussa on päätetty ryöstettäväksi. Turhaan koettavat
jälkimmäisen soturit tukkia pesänsä sisäänkäytäviä; kaikista niiden
ponnistuksista huolimatta tunkeutuvat viholliset aina linnoituksen
sydämmeen ja nuuskivat kaikki suojat valitakseen uhrinsa: toukat ja
kotelot. Ne työmuurahaiset, jotka koettavat estää ryöstöä,
paiskataan yksinkertaisesti syrjään, mutta vihollinen ei huoli ottaa
niitä mukaansa, sillä se tietää että ne tuskin alistuisivat orjan iestä
kantamaan. Se tahtoo ainoastaan nuoria yksilöjä, joita se voi mielin
määrin kasvattaa palvelijoikseen. Kun vieras keko on perusteellisesti
ryövätty, ottaa kukin valloittaja varovaisesti toukan tai kotelon
pihtiensä väliin ja varustautuu kotimatkalle. Ne jotka eivät ole voineet
löytää toukkia eikä koteloita, ottavat kaatuneitten vihollisten silvotulta
ruumiita käytettäväksi kotona ravinnoksi. Saaliilla kuormitettu
sotajoukko lähtee sitten marssimaan kotiin samassa järjestyksessä
kuin oli tullutkin, muodostaen toisinaan aina 40-50 metrin pituisiakin
jonoja. Ryövärien asunnossa alkavat siellä ennestään löytyvät orjat
antaa uusille vangeille mitä hellintä hoitoa. Ne antavat niille ravintoa,
siistivät niitä ja lämmittävät niiden kylmentyneitä ruumiita.
Muurahaisyhteiskunnissa, jotka pitävät orjia, tulevat isännät

kumminkin pian itse riippuvaan asemaan. Niin pian kun ne ovat
tuoneet saaliinsa kotikekoon, rupeavat ne etsimään lepoa sodan
rasituksista laiskuuden nautinnoissa. Mutta tällä tapaa ne pian
heikontuvat ja joutuvat itse vuorostaan orjuuden ikeen alle. Niiden
riippuvaisuus orjistaan on niin suuri, että jos jälkimmäiset riistetään
niiltä pois, niin kukistuu hyvin pian koko yhteiskunta puutteeseen ja
toimettomuuteen. Ryövärit näet kammovat kaikkea kotityötä ja
osaavat vain tapella. Jos yhteiskunnan jostain syystä on pakko jättää
vanha asuntonsa ja rakentaa uusi, niin on tämä työ tykkänään orjain
tehtävä, jopa täytyy näiden saksiensa välissä kantaa isäntänsä
uuteen asuntoon. Näin syvälle saattaa sortamishalu ja
nautinnonhimo vajottaa viisaat muurahaisetkin.
23. Käynti Mammuttiluoiassa.
Kun korkeat vuoriselänteet ammoisina aikoina maanalaisen tulen

vaikutuksesta kohosivat ilmaan, syntyi niiden kupeille usein syviä ja
kiemurtelevia rotkoja ja luolia. Kenties laajin kaikista tunnetuista
luolista maan päällä on kuuluisa Mammuttiluola Amerikan
Yhdysvaltain Kentucky-valtiossa. Se on vielä verraten vähän
tunnettu, ja sen sisään ollaan tunkeuduttu vasta n. 4-5 peninkulmaa.
Sisäänkäytävä on ahdas ja matala, mutta kuljettua jonkun matkaa
tulisoihdun valossa pitkin maanalaista käytävää muuttuu näyttämö,
ja mitä vaihtelevimpia ja suurenmoisimpia näköaloja avautuu
katsojan silmäin eteen. Välistä nähdään tarumaisia tippukivisaleja,
joita kannattavat tuhannet erimuotoiset pylväät ja koristavat
lasinkuultavat haavemaiset patsaat; toisin paikoin näkee ihmeellisiä
temppeleitä, jotka tulisoihtujen väräjävässä valossa hohtavat
jalokivien hehkussa.
Tässä synkässä sokkelossa on kullakin paikalla oma nimensä ja

historiansa. Muuatta niistä kutsutaan "aavekammioksi", koska se
tavattiin täynnä ihmisluurankoja, jotka arvatenkin olivat tätä Amerikan
osaa muinoin vallinneiden intiaaniheimojen. Mitähän kolkkoja
murhenäytelmiä tässä paikassa aikoinaan lienee tapahtunutkaan!
Toisaalla tarjoutuu vielä valtavampi nähtävä, nim. "jättiläiskirkko",
jonka tavaton suuruus täyttää katsojan ihmetyksellä. Sitä verhoo
ikuinen pimeys, ja huolimatta saattajien sytyttämien nuotioiden
valosta ei silmä saata erottaa kupuholvin huippua, joka kohoo n. 150
metrin korkeuteen katsojan pään päällä.
Etempänä vyöryttelee Styx-virta (Tuonelan joki) mustia vesiään

hämäräin holvien alitse, joista riippuu alaspäin lukemattomia
kallionjärkäleitä. Tässä maanalaisessa virrassa, jota myöten
kuletaan veneellä, elää eräs hyvin omituinen kalalaji, Cyprinodon,
jonka sanotaan olevan aivan sokea ja jonka todella täytyy sitä
ollakin, sillä mitäpä se tekisi silmillä tässä vedessä, johon ei
milloinkaan päivän valo pilkistä?
Yhä kauvempana tässä suunnattomassa, jokien, koskien ja
maanalaisten lampien halkomassa luolassa katsoja ihmeekseen
kohtaa avaran vedenpinnan, jolla hitaasti liukuu muutamia veneitä,
kokassaan tulisoihdut, joiden hämärä kumotus häipyy utumaiseen
etäisyyteen, voimatta valaista järven rantoja ja kalliotöyräitä. Tämä
tumma ja liikkumaton vesiuoma on saanut nimen "kuollut meri".
Kuten useimmissa muissa maapallon suurissa

luolamuodostuksissa on Mammuttiluolassakin muutamia kuiluja,
jotka tuntuvat olevan aivan pohjattomia. Oppaat viskaavat niihin
palavia aineita, jotka kierrellen kaarrellen putoavat alaspäin katsojan
mielestä tavattoman pitkän ajan ja vihdoin sammuvat tiellään,
ennenkun ovat päässeet pohjaan saakka.
24. Kolme ääntä.
Ensimmäinen ääni.
Minut tunnetaan kaikkialla maan päällä. Lukemattomia vuosia olen

vyöryttänyt mahtavia vesiäni, ja ihmiset ovat matkustaneet tuhansien
peninkulmain päästä näkemään minua ja kuulemaan minun ääntäni.
Minä olen hevosenkengän muotoinen, ja voin nähdä pienen
pikkuruisia höyryveneitä tulevan minua niin lähelle kuin uskaltavat,
kannellaan uteliaita ihmisiä, jotka ovat tulleet minua katsomaan.
Minä sallin heidän tulla enkä tee heille mitään pahaa, mutta minä en
suvaitse kenenkään rankaisematta leikitellä minun kanssani. Kerran
koetti eräs kuuluisa uija seurata juoksuani alaspäin, mutta häntä ei
sitten enää elossa nähty.
Minun veteni putoavat viidenkymmenen metrin korkeudelta, ja
putouksen alla käyvät hirvittävät hyrskyt ja syntyy kaunis
sateenkaari.
Monia vuosia sitten eräs ranskalainen pappi minut keksi ja kirjoitti

minusta seuraavasti: "Ontario ja Erie-järvien välillä on suunnaton ja
hirvittävä vesiputous, jonka vertaista ei löydy maan päällä. Tämän
ihmeellisen putouksen muodostaa kaksi väkevää ristikkäin kulkevaa
vesivirtaa, ja jakautuu se kahteen osaan, joiden välille jää pitkin
putouksen rintaa kulkeva saari. Tästä putouksesta kulkevat vedet
ryöppyävät ja kiehuvat hirvittävällä tavalla ja pitävät pauhinaa, joka
voittaa ukkosenkin jylinän. Kun tuuli käy etelästä, voi pauhun kuulla
lähes 75 kilometrin päähän."
Minä olen vesiputousten kuningatar, sillä minulla ei ole vertaistani

maailmassa — minä olen kuuluisa Niagara.
Toinen ääni:
Minä olen "jylisevä sauhu". Olen kahta vertaa leveämpi ja kahta

vertaa korkeampi kuin Niagara; ja kaukaisessa Afrikassa on kotini.
Vetteni suihku saa maat ympärilläni viheriöimään ja metsän puut
pukeutumaan juhla-asuunsa koko juoksuni matkan.
Vuosisatoja ja tuhansia eivät valkoiset miehet minua tunteneet,

mutta kerran tuli suuri tutkimusretkeilijä, (David Livingstone) joka
virtaa alas purjehtiessaan näki peninkulmien päästä sakeita sauhuja,
mitkä näyttivät nousevan joistakin suunnattomista ruohoaavikon
paloista. Näitä sauhuja oli viisi, ja kun tuuli niitä paisutti, näyttivät
niiden huiput sekautuvan pilviin. Alhaalta ne olivat valkeat, mutta
ylempänä tummentuivat mustiksi kuin sakea savu. Ja ilman täytti
syvä, kumiseva jylinä, joka kuului yhtä kauvas kuin sauhu voitiin
nähdä. Valkoinen mies tuli lähemmäksi, ja hän näki minut —
"jylisevän sauhun!"
Pudottuaan alas näistä jyrkistä koskista veteni juoksevat liki 7

peninkulman matkan syvän kanavan pohjalla, ja ken niitä tahtoo
nähdä, saa laskeutua pitkäkseen kuilun reunalle ja katsella alas
jyrkkien kallioiden yli. Joitakuita vuosia sitten tuli taas valkoisia
miehiä, jotka hinasivat rannalleni köysiä ja vipukoneita — he
tahtoivat rakentaa rautaisen sillan kuilun yli putouksen alapuolella.
Tuhannet vuodet olin ollut vapaa herrani, ja minä nauroin noille
miekkosille, jotka halusivat säilyttää ikeen niskoilleni; mutta minä en
tuntenut valkoisen miehen älykkäisyyttä ja taitoa. Monia kuukausia
he ponnistelivat ja voittivat paljon vaikeuksia, ja vihdoin oli silta
valmis, yhtenä maailman ihmeistä.
Minä olen Victoria-putous Zambesi-virrassa!
Kolmas ääni:
Minun kotini on Kaliforniassa, missä minä sisarusteni kanssa

asustan suurenmoisessa laaksossa.
Muuan sisarputouksista lankee alas 313 metrin korkeudesta,

peittyen suloiseen sumuhuntuun; mutta on toinen, jonka korkeus on
kokonaista 873 metriä — siis paljon, paljon enemmän kuin Niagaran
ja Victoria-putouksen, mutta se ei ole läheskään niin leveä eikä syvä
kuin nämä. Leveys on vain 5 metriä, ja ennenkun vesi on ennättänyt
pohjaan, on se tässä suunnattomassa hyppäyksessään suurimmaksi
osaksi haihtunut usvana ilmaan.
Eräs toinen sisaruksista saa juurellaan koristuksekseen
huikaisevan kirkkaita sateenkaaria, jotka muodostavat täydellisiä
ympyröitä.
Laakso, jossa minut löydettiin, on maailman ihmeellisimpiä;

kaikkialla kohoaa jylhiä kalliotöyräitä, jotka katsojassa herättävät
samalla kertaa kauhua ja ihastusta.
Minä olen Nevada-putous, ja minä asun Yosemiittilaaksossa.
25. Mammutti.
Enemmän kuin sata vuotta sitten sattui Pohjois-Siperiassa, että

kun muuan sikäläinen heimopäällikkö miehineen oli etsimässä
norsunluuta erään joen rantamilla, kohtasi häntä ihmeellinen näky.
Keskellä jäätä, siihen kiini kangistuneena, seisoi norsuntapainen
eläin, 3 metriä korkea ja yli 5 metriä pitkä sekä varustettu
suunnattomilla torahampailla, jotka olivat n. 3 metrin pituiset ja
käyristyneet taaksepäin. Päinvastoin kuin norsu, oli tämä eläin
karvainen; pitkä, paikoin musta, paikoin punertava karva peitti sen
ruumista.
Viisi vuotta päällikkö katseli tuota merkillistä eläintä, joka oli

muuttunut jäälohkareeksi jäitten keskellä, ja odotteli että sen vankila
sulaisi. Tämän ajan kuluttua jää vähitellen sulikin ja mammutti sillä
se oli sen nimi — esiytyi vapaana hämmästyneiden alkuasukkaiden
silmäin edessä. Mutta pian nämä tointuivat ällistyksestään ja
rupesivat hävittämään kummitusta: torahampaat katkaistiin ja myytiin
ja väki koirineen herkutteli sen lihalla.
Onneksi tuli kuitenkin sanoma tästä löydöstä erään
luonnontutkijan korviin, joka saapui paikalle ja kokosi luut ja karvojen
jätteet sekä osti torahampaat takaisin siltä henkilöltä, jonka haltuun
ne olivat joutuneet. Sitten vei hän nämä aarteensa Pietarin
museoon.
Lähes puolen sataa vuotta myöhemmin oli muuan insinööri

kartoitustöissä samoilla seuduilla. Hän nousi miehineen maihin ja
katseli vuolasta virtaa, joka kohisi ohitse merta kohti, vieden
muassaan suuria jääröykkiöitä sekä multa- ja mutalohkareita.
Äkkiä he huomasivat vedessä ison tumman esineen — se oli taas

mammutti! Tuhansia vuosia sitten se oli mahtanut tallustella nevalla,
joka ei jaksanut kannattaa sen tavatonta painoa; kykenemättä
selviämään pulasta oli se vajonnut yhä syvemmälle ja saanut
kuolemansa. Sitte tuli jääkauden ankara pakkanen, joka oli
jäädyttänyt koko suunnattoman suoseudun ja kaikki mitä siinä eli ja
oli, niin että mammutti oli säilynyt jäätyneessä tilassa arvaamattomat
ajanjaksot, kunnes vesi nyt vihdoin oli tuonut sen jälleen
päivänvaloon.
Insinööri käski miestensä kiinnittää köysiä jättiläisen kaulaan ja

vitjat sen torahampaiden ympärille; mutta eläimen takajalat olivat niin
painuneet virran pohjaan, että heidän täytyi jäädä odottamaan
kunnes vesi irrottaisi sen tykkänään.
Sitte vihdoinkin saatiin hevosten ja köysien avulla raskas ruumis

hinatuksi rannalle.
Torahampaat sahattiin poikki, ja sitte alkoi eläimen nylkeminen.

Mutta silloin, heidän paraikaa ollessaan tässä työssä, huomattiin
äkkiä että maa, jolla he seisoivat, alkoi vajota. He säntäsivät
veneillensä ja onnistuivat nipin näpin pelastumaan niihin; mutta
katsellessaan harvinaista saalistansa he saivat mielikarvaudekseen
nähdä, että väkevät aallot olivat nielaisseet sen mukaansa.
Mammutti oli nykypäiväin norsua paljon suurempi ja oli hyvin

varustettu elämään kylmässäkin ilmanalassa. Se eli ylipäänsä
sellaisissa seuduissa, missä virrat säännöllisesti tulvivat ja missä
löytyi paljon soita; on otaksuttu että se usein joutui laineitten saaliiksi
ja hukkui. Edelleen täytyy olettaa, että noiden ammoisten aikojen
ihmiset sitä mielellään metsästelivät; vaikka pyynti silloisilla
alkuperäisillä aseilla oli erinomaisen vaarallista, oli saalis sitä
suuriarvoisempi, sen lihalla kun kokonainen heimokunta voi elää
monet ajat.
Mammutin syömähampaat olivat jykevämmät kuin norsun, ja se

söi järeämpää ruokaa; erään viimeisimmäksi löydetyn eläimen
vatsassa tavattiin männyn- ja kuusenhavuja ja pureskeltuja käpyjä.
Samaan aikaan, jolloin mammutti kierteli Europaa (joka silloin oli

muodostukseltaan hyvin toisellainen kuin nykyään), eli täällä
muitakin outoja eläimiä: suunnaton, "sapelihampainen" tiikeri,
villakarvainen sarvikuono, jättiläislaiskiainen, jättiläishyeena ja
monenlaisia karhuja. Kaikkien näiden luurankoja on löydetty ja usein
samoista paikoista kuin ihmisten valmistamia piikiviaseita, niin että
tiedämme ihmissuvun ja näiden kadonneiden jättiläiseläinten silloin
jakaneen maan keskenään.
26. Kääpiöpuita.
Japanissa ja myöskin Kiinassa on tapana kasvattaa kaikenlaisia
kääpiöpuita keskeyttämällä mahlan juoksu nuorissa taimissa. Muuan
Japanissa matkustellut englantilainen kasvientutkija kertoo siitä:
"Koska japanilaisten talojen ja myymälöiden alakerta on avoin
edestä ja takaa, voin katuja kulkeissani tuon tuostakin vilkaista
heidän sieviin pikku puutarhoihinsa; ja huomatessani jonkun toisia
paremmaksi en suinkaan laiminlyönyt käydä sitä lähemmältä
tarkastamassa. Monet näistä puutarhoista ovat erittäin pienet, jotkut
tuskin europalaista ruokasalia suuremmat; mutta niiden pinta on
saatu vaihtelevaksi pienillä turvepenkereillä, joille on istutettu
omituisiin muotoihin leikeltyjä kääpiöpuita, sekä pienoislammikoilla,
joissa kulta- ja hopeakalat pulahtelevat."
Hän huomasi näissä peukaloisen-puutarhoissa kasvavan mäntyjä,

azaleoja, sananjalkoja ja monenlaisia bambulajeja.
Jos nämä harvinaiset puut ovat kasvatetut vesasta — mikä on

tavallisinta — kierretään niiden runko jo taimena mitä merkillisimpiin
muotoihin; tämä tietysti tyrehyttää mahlan juoksun ja saa aikaan,
että sivuhaaroja putkahtaa esiin juuri niistä kohdista, joista niitä
toivotaan kasvavan. Yksipuoliseksi kasvaneella kääpiöpuulla ei
katsota olevan suurtakaan arvoa, sen täytyy olla tasasuhtainen.
Jos niitä taas kasvatetaan siemenestä, niin valitaan kaikkein

pieninten puiden pienimmät siemenet; nuorille taimille annetaan
mahdollisimman vähän vettä, ja sitä mukaa kuin uusia oksia tulee,
tukahutetaan niiden kasvu kaikilla mahdollisilla keinoilla.
Tulokset ovatkin aivan erinomaisia, vaikka niitä ei voi juuri

kauniiksi sanoa. Eräs kääpiöpetäjä, jonka ikä tiedetään ainakin
sadaksi vuodeksi, kasvaa laatikossa, jonka läpimitta on ½ metriä, ja
on sen oma korkeus ainoastaan 1 ½ metriä. Myöskin hedelmäpuita

19711

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

19711

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Society The Basics 14th Edition

Macionis Solutions Manual

Society The Basics 14th Edition Macionis Test Bank

Society The Basics Canadian 6th Edition Macionis

Society The Basics 13th Edition Macionis Test Bank

Society The Basics 12th Edition Macionis Test Bank

Sociology 14th Edition Macionis Test Bank

M Economics The Basics 3rd Edition Mandel Solutions

Health The Basics The Mastering Health Edition 12th

In Conflict and Order Understanding Society 14th

Author’s Note for Chapter 7

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 107

Additional Content in REVEL

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 108

 7.1 Explain how sociology addresses limitations of a biological or psychological

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 109

Detailed Chapter Outline

II. The Functions of Deviance: Structural-Functional Theories

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 110

III. Labeling Deviance: Symbolic-Interaction Theories

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 111

2. Stigma is a powerfully negative social label that radically changes a

IV. Deviance and Inequality: Social-Conflict Theories

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 112

V. Deviance, Race, and Gender: Race-Conflict and Feminist Theories

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 113

VII. The U.S. Criminal Justice System

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 114

2. Trend to Lighten Harsh Sentences Catches On in Conservative States, by

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 115

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 116

SURVEY Confidence in the Police: Rate Yourself, found in Module 7.22.

John’s Chapter Close-Up: The Chapter Power of Society Figure

John’s Personal Video Selection: The Criminalization of the Mentally Ill

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 117

reform movement advocating community-based mental health services and replacing

Research for a Cutting-Edge Classroom

Using the ASA Journal Teaching Sociology in Your Classroom

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 118

Supplemental Lecture Material

Supplemental Lecture Material

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 119

Supplemental Lecture Material

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 120

Supplemental Lecture Material

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 121

Copyright © 2017 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 122

Valtamerilaivojen matkustajat näkevät usein ihmeekseen eräitten

Jotkut toiset kalat voivat kävellä maalla, jopa kiivetä puihinkin.

Kun ennen vanhaan maasta tavattiin nuolenkärjen tai kirveenterän

Älykkäät ja oppineet miehet ovat kuitenkin huolellisesti

Tutkijat ovat päässeet selville siitä, että jokaisen kansan historia

Europan kansat sen sijaan ovat jo ammoisina aikoina sivuuttaneet

Paljon kiviaseita ja niiden kappaleita on löydetty, jotka ovat

Kun piikivimöhkälettä isketään määrätyllä tavalla, niin lohkeaa se

Sen ajan ihmiset asuivat kuten silloiset petoeläimetkin luolissa, ja

Tämän ikivanhan aikakauden taiteilijalla ei ollut käytettävänään

Kivikauden jätteitä on löydetty muualtakin kuin luolista; parhaita

"Se pitää aina päänsä pystyssä ja suunsa ammollaan, ja se on

Tällainen oli vanhain kirjailijain mielipide kameleontista; mutta

Kameleontti on kuitenkin siksi omituinen eläin, että helposti voi

Mutta vaikka tämä ystävämme itse onkin hidasliikkeinen, on sillä

Kameleontin veri ei ole punaista vaan melkein sinistä, ja sen

"Kun suuri algerialainen kameleonttini huomaa lähistössään