Using MIS 5th Edition Kroenke

Solutions Manual
Go to download the full and correct content document:
https://testbankdeal.com/product/using-mis-5th-edition-kroenke-solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Using MIS 5th Edition Kroenke Test Bank

https://testbankdeal.com/product/using-mis-5th-edition-kroenke-
test-bank/

Using MIS 7th Edition Kroenke Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/using-mis-7th-edition-kroenke-
solutions-manual/

Using MIS 6th Edition Kroenke Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/using-mis-6th-edition-kroenke-
solutions-manual/

Using MIS 10th Edition Kroenke Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/using-mis-10th-edition-kroenke-
solutions-manual/
Using MIS 9th Edition Kroenke Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/using-mis-9th-edition-kroenke-
solutions-manual/

Using MIS 8th Edition Kroenke Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/using-mis-8th-edition-kroenke-
solutions-manual/

Using MIS 9th Edition Kroenke Test Bank

https://testbankdeal.com/product/using-mis-9th-edition-kroenke-
test-bank/

Using MIS 10th Edition Kroenke Test Bank

https://testbankdeal.com/product/using-mis-10th-edition-kroenke-
test-bank/

Using MIS 2nd Edition Kroenke Test Bank

https://testbankdeal.com/product/using-mis-2nd-edition-kroenke-
test-bank/
 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

..

7
..
..
..
..
Structured Processes and
..
..
..
Information Systems

LEARNING OBJECTIVES

1. Describe the basic types of structured processes.

2. Explain how information systems can improve process quality.
3. Explain how enterprise information systems eliminate the problem of information
silos.
4. Describe how CRM, ERP, and EAI support structured enterprise processes.
5. List the elements of an ERP system.
6. Explain the challenges of implementing new enterprise systems.
7. Describe how service oriented architecture (SOA) will impact enterprise information
systems.
8. Discuss implications of SOA-oriented enterprise systems in the cloud in 2022.

CHAPTER OUTLINE

▪ What are the basic types of structured processes?

o How do structured processes differ from dynamic processes?
o How do structured processes vary by scope?
▪ How can information systems improve process quality?
o How can processes be improved?
o How can information systems improve process quality?
▪ How do enterprise systems eliminate the problem of information silos?
o How do information system silos arise?
o What problems do information silos cause?
o How information systems eliminate silos
▪ How do CRM, ERP, and EAI support structured enterprise processes?
o The need for business process engineering
o Emergence of enterprise application solutions
o Customer relationship management (CRM)
o Enterprise resource planning (ERP)
o Enterprise application integration (EAI)
▪ What are the elements of an ERP system?
o ERP application programs
o ERP databases
o Business process procedures
o Training and consulting

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

o Industry-specific solutions
o What companies are the major ERP vendors?
▪ What are the challenges of implementing new enterprise information systems?
o Collaborative management
o Requirements gaps
o Transition problems
o Employee resistance
▪ How will service oriented architecture (SOA) impact enterprise information systems?
o What is SOA?
o Why is SOA important for enterprise systems?
▪ 2022?

Using MIS InClass 7

Improving the Process of Making Paper Airplanes

1. In teams, diagram the process using BPMN symbols such as roles, swimlanes,
activities, and decisions. Name resources assigned to roles.

NOTE TO INSTRUCTORS: Material on business process modeling and BPMN can

be found in Chapter 10 of this textbook.

A sample process model is available in: InClassEx7Part1.pdf

2. Apply the OMIS model to improve this process. Discuss the objectives of the assembly
line. If you were in charge of the assembly line like this one, do you think your
objectives would be efficiency or effectiveness? Specify the measures used to monitor
progress toward your objective(s).

NOTE TO INSTRUCTORS: Material on the OMIS can be found in the Appendix to

this IM chapter.

The objective of this assembly line is focused on effectiveness – the stated goal of the
exercise is to create 20 high-quality paper airplanes. Efficiency (speed) is not a stated
goal.

You may discover that your students try to work quickly and implicitly strive toward
a speedy performance of their tasks. This is because the measures that are included in
the exercise (measuring time elapsed) suggest that efficiency is a goal. This
illustrated the poor fit between the stated goal (effectiveness) and the measures
applied (time – efficiency).

A more useful measure for the stated goal is quality of the final paper airplanes.
Rather than have observers serve as time keepers, they should be used to evaluate the
exactness of the folds in the airplanes, and record the number of airplanes that pass

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

the quality standards and the number that fail the quality standards. This measure is
much more in line with the explicit goal stated in the exercise.

3. Assume that the WC folding is done by four machines. In that scenario, the second
run uses different software than the first run. Does this new IS improve an activity,
linkage, or control?

This IS would be providing control over the process by enforcing the work rules that
are applied in the second run.

4. Are any data in an information silo on the first or second runs?

The performance of each individual work station is kept separately from the others –
which suggests an information silo.

5. Which measure changed most significantly from the first to the second run? Did you
anticipate this? Are other processes with other measures just as subject to change
with a similar minor change in information?

The second run will require more time since the workers’ performance will have to be
more synchronized. A worker at a station with more exacting folds (downstream)
will take more time than the upstream stations; but the upstream stations cannot just
keep folding and filling up their WIP boxes—they must wait until their WIP box is
empty. So there will be more dependency between the stations in the second run and
it will take longer.

6. Were there any controls on the assembly process? Could an IS improve the process
by improving control? On which measure(s) will this improvement appear?

There were no real controls in the first run. Workers simply performed their tasks
until the signal that the 20th airplane was complete was received. In the second run,
the workers’ performance was constrained by the work rules that were applied, but no
real controls were in place. If our stated goal remains effectiveness (quality), the
output of each station could be evaluated for quality before being passed to the next
station. An IS could record the results of the quality inspection at each station and
identify areas where quality performance is weak.

USING YOUR KNOWLEDGE

1. Using the example of your university, give examples of information systems for each
of the three levels of scope shown in Figure 7-4. Describe three departmental
information systems that are likely to duplicate data. Explain how the characteristics
of information systems in Figure 7-4 relate to your examples.

• Departmental—Universities may have several levels of student financial aid

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

systems that track applications for financial aid, awards of financial aid, and usage
of financial aid awards. Some financial aid may be awarded by individual
academic departments in the university (e.g., accounting, MIS) or the university’s
athletic programs (e.g., football, volleyball). There may also be college-level
systems for administering the awarding of scholarships that are controlled by each
college. A university-level system may exist for administering the awarding of
university-level scholarships. These examples of workgroup systems illustrate
systems that have grown up to serve a specific group of users and that incorporate
specific procedures designed to meet the needs of each group. Each workgroup
understands its own procedures, but probably does not understand the procedures
of other similar systems that serve other workgroups. Even though the systems
deal with monetary awards granted to students, they may be very different from
each other. There will be a significant amount of duplicated data between these
systems, primarily student-related data. Inconsistency of the data can lead to
problems. Change of these systems affects the workgroup.
• Enterprise—The employee benefits administration system is used by virtually all
members of the university in some way. Use is formalized and strict procedures
are needed. There should be very little data duplication and difficult to change.
• Inter-enterprise—The systems used by university food service operations to order
supplies for the university food service facilities have many users across multiple
organizations. Problems and problem resolution affect multiple organizations.
It’s difficult to change; coordination amongst independent organizations is
required.

2. In your answer to question 1, explain how the three departmental information systems
create information silos. Describe the kinds of problems that those silos are likely to
cause. Use Figure 7-8 as a guide.

When financial aid / scholarship information systems are developed to serve the
needs of a specific, small group of users, each system will develop with particular
data and procedures pertinent to each group. Academic departments will create
systems for their needs; athletic departments will create system for their needs, the
colleges will develop systems for their needs, and on and on. These systems are
definitely information silos.

There is no question that these various financial aid / scholarship systems have
significant amounts of data duplication. As a result, data inconsistency is a real
concern. Disjointed processes are very likely because each academic department,
athletic program, and college awards its own scholarships independently of
university-level scholarships, and other types of financial aid may be encompassed in
an entirely separate system. Information will be limited and will not be easily
integrated. Decisions may be very isolated; for example, two colleges might offer
scholarships to a sought-after high school student and may not realize they are
“competing” for the same student, leading to organizational inefficiency.

3. Using your answer to question 2, describe an enterprise information system that will

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

eliminate the silos. Explain whether your information system is more like that in
Figure 7-9 or more like the one in Figure 7-10. Would the implementation of your
system require process reengineering? Explain why or why not.

A comprehensive scholarship and financial aid system could be created that would
utilize a database of shared resources (similar to Figure 7-9). Academic department,
athletic programs, and colleges would use the system to award their scholarships. At
the university level, scholarships, grants, loans, work-study awards would be awarded
and administered. Because of the shared database, data about students is no longer
duplicated in many places and is much more accessible and accurate. I don’t believe
that process-reengineering would be necessary in this case, but all users of the system
will have to change their procedures to conform to the requirements of the new
system.

4. Using the patient discharge process in Figure 7-10, explain how the hospital benefits
from an ERP solution. Describe why integration of patient records has advantages
over separated databases. Explain the value of industry-specific ERP solution to the
hospital.

An integrated ERP solution will be very beneficial in the hospital setting. For patient
discharge, the physician can use a discharge application that triggers processing in
other related applications to accomplish all of the notifications outlined in Figure 7-5.
Because the applications use an integrated database, there is little chance of anything
being lost or overlooked. If the discharge should get cancelled later, the integration is
immediately beneficial in notifying the various parties of the change in status. An
ERP solution tailored to a hospital environment will be extremely useful because this
organizational setting is unique and has many processes that are not applicable to
other organizational environments.

5. Consider the problem at Fox Lake at the start of this chapter. Explain why this
problem was caused by a lack of integration. In what ways would ERP help Fox
Lake? If Fox Lake decided to implement ERP, which vendors are likely to have
suitable products? Do you think you would recommend ERP to Fox Lake? Why or
why not?

The lack of integration leading to this problem came about because there was no
centralized means of reserving or blocking out the use of the rooms and buildings on
the Fox Lake campus. Anne had no way of knowing that Mike planned to conduct
some required maintenance on one of the rooms she uses for weddings because her
room schedule was completely separate from his room schedule. An ERP system
would have had a room scheduling application that both Mike and Anne could use to
reserve rooms and block out rooms needing maintenance. By using the shared
database and shared application, this conflict would never have occurred. Given the
wide range of products offered, I would think that Infor is a good potential vendor of
ERP software for a country club like Fox Lake. My biggest reluctance about
recommending ERP software for Fox Lake is my reservation that the organization is

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

able to adapt to the use of such a product. I don’t see the level of top-management
support that will be necessary, and I don’t believe the users are really ready for the
commitment that is required to successfully implement an ERP product.

6. Google or Bing each of the five vendors in Figure 7-19. In what ways have their
product offerings changed since this text was written? Do those vendors have new
products? Have they made important acquisitions? Have they been acquired? Have
any new companies made important inroads into their market share? Update Figure
7-19 with any important late-breaking news.

As of this writing, there have not been any major changes announced for any of these
five vendors. However, there have been findings that will impact these organizations,
such as this announcement:

“Microsoft Dynamics CRM could be needed by businesses after new research

found that 3.4 percent of global advertising spending will be on mobile marketing.

Berg Insight found that global mobile and marketing revenue will grow from 1.7
billion euros (£1.45 billion) in 2009 to 13.5 billion euros (£11.49 billion) in 2015.

This represents a compound annual growth rate of 41 percent as more firms try
and increase their revenue streams, creating the need for customer relationship
programs such as Microsoft Dynamics CRM.”

Accessed 12/22/11, from www.outsourcery.co.uk/news/?story=mobile-marketing-

rise-by-2015-could-see-firms-use&id=2161.

7. Reread the explanation of SOA in Q7. In your own words, explain how a SOA-
designed ERP system enables ERP customers to better integrate existing and new
company applications into the vendor’s ERP package. Explain how SOA creates an
opportunity for smaller companies to develop and sell ERP-related applications.

SOA-designed ERP systems enable ERP customers to better integrate existing and
new company applications into the vendor’s ERP package because the services in the
ERP package are clearly defined by the data they request and provide. All services
are independent and encapsulated and receive requests in a particular format and
respond in a particular format. Knowing the details of these service structures makes
it easier to integrate new and existing applications. Smaller companies can develop
and sell ERP-related applications that are designed to integrate with the service
architecture of the main ERP product.

COLLABORATION EXERCISE 7

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

The County Planning Office

1. Explain why the processes in Figure 7-25 and 7-26 are classified as enterprise
processes rather than as departmental processes. Why are these processes not
considered to be interorganizational processes?

These processes span the entire enterprise including several different departments, but
do not span separate organizations. Therefore they are considered enterprise systems,
not departmental and not interorganizational.

2. Using Figure 7-8 as an example, redraw Figure 7-25 using an enterprise information
system that processes a shared database. Explain the advantages of this system over
the paper-based system in Figure 7-25.

The process is sequential and each stage can take quite a bit of time. With the old
system, there is no way to know where an application was in the process, and finding
an application sitting in someone’s inbox could be difficult. With the new system, it
will be easy to track the application and know its status, plus it can be routed to the
correct next step immediately.

3. Using Figure 7-10 as an example, redraw Figure 7-26 using an enterprise

information system that processes a shared database. Explain the advantages of this
system over the paper-based system in Figure 7-26.

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

The advantage of this system over the paper-based system is that there is no expense
to copy the application and send copies to each department for review. The
departments can work simultaneously and can also see the results of the other
departments’ analyses that are recorded in the centralized database.

4. Assuming that the county has just changed from the system in Figure 7-25 to the one
in Figure 7-26, which of your answers in questions 2 and 3 do you think is better?
Justify your answer.

The ability to work simultaneously and also to have access to the results of the other
department’s work tips the balance in favor of the solution in question 3. This
workflow should be more efficient and effective than that shown in question 2.

5. Assume your team is in charge of the implementation of the system you recommend in
your answer to question 4. Describe how each of the four challenges discussed in Q5
pertain to this implementation. Explain how your team will deal with those
challenges.

• Collaborative management—There is no single manager of the process so all of

the departments have to coordinate to complete the process. Disputes will have to
be resolved with a collaborative process, which probably does not currently exist.
• Requirements gaps—An enterprise software solution will probably not fit the
needs of this system exactly, so the organization usually must adapt to the
software’s processes.
• Transition problems—Changing to the new system will be challenging to the
organization and will cause some disruption in productivity.
• Employee resistance—The employee’s natural resistance to change and fear of
change must be overcome through leadership and training.

6. Read the Guide on the Flavor of the Month on page 246, if you have not already done

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

so. Assume that person is a key player in the implementation of the new system. How
will your team deal with her?

Regarding the “seen it all before” employee—several key points emerge from her
comments that will help the team. First, she does need to be listened to because she
has a wealth of experience in her job. She will be able to make good contributions to
the process. Second, this project needs to be approached so that the changes are not
just imposed from the outside, but instead reflect real ideas from the people on the
inside. They need to understand what is possible with a centralized, enterprise system,
and then we need to listen to their ideas on how to best utilize that capability in the
actual enterprise.

CASE STUDY 7
Process Cast in Stone

1. Identify the key actors in this scenario. Name their employer (if appropriate) and
describe the role that they play. Include as a key player the operations personnel who
move stones in the warehouse as well as who load stone on the fabricators’ truck.

• Client (makes selection and pays for choice)

• Architect (advises client)
• Specialty architect (e.g., kitchen) employed by architect (advises client)
• Interior designer (advises client)
• Stone salesperson—employed by stone vendor (guides selection and purchase
process)
• Stone operations personnel—employed by stone vendor (move and load stones)
• Stone cutter/polisher—employed by stone fabricator (physically prepares stone
for installation at site)
• Stone mover—employed by stone fabricator (unloads raw stone; moves stone;
loads finished stone into truck for site delivery)
• Stone installer—employed by stone fabricator (unloads stone and installs at final
site location)

2. Using Figure 7-20 as an example, diagram the stone selection process. Classify this
process as a personal, departmental, enterprise, or interenterprise process.

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

This process is a departmental system—the sales activity is described here.

3. The current system is not a paper-based system; it is a stone-based system. Explain

why this is so.

The current system relies on a process that records a stone’s status (available,
reserved, and sold) for each stone. That is why this can be considered a ‘stone-based’
system. There is no centralized way of knowing all available stones, all reserved
stones, or all sold stones without physically reviewing the stone inventory. To find a
given stone’s status, the stone must be looked at physically.

4. Create an enterprise system that uses a shared database. Change the diagram you
created in your answer to question 2 to include this database. (Assume every slab of
stone and every location in the warehouse has a unique identifier). Does the shared
database system solve the problems of the stone-based system? Why or why not?

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

The centralized database will make some improvements to the process. It should be
much easier for the salesperson to direct the client and designers to the suitable
available stones because the salesperson can run a query to find the potential stones
and their locations before entering the warehouse. This will prevent the problem of
showing a client a stone that he loves, only to look and see that it is reserved or sold.
Additionally, when the client makes the final selection, the database can be updated
immediately so that other salespeople will know. This improves the flow of
information about each stone’s status. Also, the process of choosing a stone can
automatically trigger an action request to the Stone Operations personnel to schedule
the movement of the stone from the sales area to the loading area in preparation for
shipment to the fabricator.

5. Do you think the customers, designers, and fabricators would prefer the stone-based
system or the database system. Explain.

The efficiencies of this system will be valuable to the customers, designers, and
fabricators. There is better information about the status of stones and this information
is more accessible than under the stone-based system. Less time should be wasted
looking at unavailable stones, and purchased stones should be moved to the fabricator
more quickly. The biggest drawback would occur if the client/designers were just
browsing through stones and wondered about the status of a specific stone. They
wouldn’t be able to check the back of the stone for that information—the salesperson
would have to look up the status in the database.

6. Suppose you manage the stone vendor company. If you implement the system in your
answer to question 4, what problems can you expect? If you do not implement that
system, what problems can you expect? What course of action would you take and

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

why?

If the system with the centralized database is implemented, the salespeople will have
to be trained to utilize the applications to query and update the database. Because
much of the client interaction will have to occur in the stone warehouse, the
salespeople will need mobile devices that can query the stone inventory and record
stone reservations and stone purchases on the spot. If the system is not implemented,
there will continue to be an inefficient system that is subject to information
inaccuracies. If the volume of stone slabs in my organization is large enough that
salespeople cannot easily know the status of every stone in the warehouse, then this
system would be justified. Upscale clients expect efficient and accurate service, and
this system will help the stone vendor provide this.

7. Explain how a knowledge of enterprise systems can help you become a stone slab
client rather than a stone chipper.

Business processes are critical, complex, and dynamic. Enterprise systems provide an
integrated way to enable information to flow throughout the organization, and help
keep the organization’s records up-to-date and accurate. Understanding the way that
an enterprise system links all aspects of the organization together will help students
recognize the value of these systems to organizations and envision their use.

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

IM CHAPTER 7 APPENDIX
The OMIS Model

Figure 5-6 shows three fundamental steps in a process for improving processes. We call this process the
OMIS model, for Objectives, Measures, and Information Systems.

Process Objectives

Each process has one or more objectives. The first step in the OMIS model, as shown in Figure 5-7, is to
specify and, if possible, improve the objectives for the process.

As mentioned earlier, process objectives can be classified as either efficient or effective. For example, the
Sales process at the pizza shop has two objectives. One is an efficiency objective— reduce the time needed
to place an order by phone—and the other is an effectiveness objective—sell to freshman.

Often a process will have unstated objectives. The OMIS model requires that each process have explicitly
stated objectives. At other times, businesspeople may disagree about the objectives, and this step will force
them to resolve these differences. Finally, processes may have stated objectives that are vague or
inappropriate. For example, a vague objective would be to have a great sales process. Inappropriate
objectives are objectives not matched to strategy. If the strategic plan of the pizza shop is to target
freshman, but the only two promotional process objectives are to promote multi-topping pizzas and salad
orders, the promotional process objectives are inappropriate for the stated strategy.

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

 Kroenke - Using MIS 5th Ed. - Instructor’s Manual

Process Measures

The second step in the OMIS model, as shown in Figure 5-8, is to specify and, if possible, improve how
each objective is measured. Measures, also called metrics, are quantities assigned to attributes. For
example, a measure of the delivery process is the elapsed time from leaving the store until arrival at the
customer’s location. This attribute is measured using the quantity of minutes and seconds.

Some measures are common, others can be unique. Some processes have commonly accepted ways to
measure them, like delivery time for a pizza. Other processes have measures that are created by managers
for that particular process. In either case, the second step of the OMIS model requires that the measures be
clearly identified and improved, if possible.

Selecting and creating measures can be difficult. Many of the objectives of a process are difficult to
quantify. For example, the pizza shop wants to sell to freshmen so that these students become frequent
customers over their time at the university. However, it is hard to know which customers are freshmen. As
a result, the pizza shop decides to measure the number of deliveries to the dorms as an approximation.
Freshmen are not the only dorm residents, but this is the only measure that is available to the pizza shop.

Although measuring dorm sales is clearly not a perfect measure of freshmen sales, the pizza shop owner
realizes that all measures are imperfect to some degree. Einstein once said, “Not everything that can be
counted counts, and not everything that counts can be counted.” When considering measures, recognize
they all have limitations and that the key business challenge is to select the best ones available and to know
their limits.

The best measures are reasonable, accurate, and consistent. A reasonable measure is a measure that is valid
and compelling. It is reasonable to approximate freshmen pizza orders with dorm orders. Accurate
measures are exact and precise. An accurate measure is 26 pizzas, a less accurate one is “more than last
week.” To accurately assess an objective, it may be appropriate to have multiple measures. For example, to
assess selling to freshmen the pizza shop might also record the number of pizzas delivered to campus
during the freshmen orientation weekend. A final characteristic of a good measurement is consistency. A
business should develop measures of processes that are reliable; that is, the measure returns the same value
if the same situation reoccurs. Having specified and improved the stated objectives and measures, we can
now consider how to improve a process with IS. The results of the improvement will be apparent in the
specified measures.

Copyright © 2013 Pearson Education, Inc. Publishing as Prentice Hall

Another random document with
no related content on Scribd:
 O' visan jag sjöng har jag själv satt ihop,
:,: Skål o' smutt :,:
På den ska du ha dej ett leverop!
Rosa Lilja o' grön Persilja
o' krusade Myntha o' Hjärtans Fröjd!

Laulaessaan hän heitti kauniin harmaatukkaisen päänsä

taaksepäin ja silmät säteilivät. Hän oli oikeassa elementissään ja
tempasi aina kuulijat mukaansa.

Ja selvää oli kaikille jotka häntä kuuntelivat, että hän täten

seuraelämän puitteissa tyydytti synnynnäisiä taiteellisia
taipumuksiansa. Hänen kodissaan palvottiin iloisia kaunotaiteita
vanhanaikaisella hartaudella. Ja se on nykyään harvinaista.

Mutta sitten yksin jäätyään katsoi hän joskus eteensä synkin ja

surumielisin katsein. Ja tottunut silmä, joka sattui hänet näkemään,
huomasi helposti, että kärsimys oli hänelle hyvin läheinen tuttu.

Mutta siitä ei nuoriso tiennyt mitään. Heistä täti kenraalitar oli

maailman rattoisin ja iloisin täti.

Sillä jos hän tiellä keksi Kirstin, loistivat hänen äsken synkät
kasvonsa veitikkamaista hyväntuulisuutta ja kuului heti:

— Hyve peive, pikku rouva — mite rouvale kuulu?

Ja jos Yrjö tuli vastaan alempana kauppapuodin kohdalla, pysähtyi

täti hänen kanssaan juttelemaan siitä mikä häntä huvitti, ja he
sopivat jostakin hauskasta tilaisuudesta, jonka täti pian panisi
toimeen heille kaikille.
 Ja Yrjö tuli kotiin hymy huulillaan ja sai Kirstin jännityksellä
odottamaan luvattua hetkeä.

Sellainen oli Lehtolan täti, Koivulan-lasten hyvä ystävä.

20.

Kodin piiriin sai Yrjö laskea myöskin mummon.

Hän asui yläkerroksen läntisessä huoneessa, joka oli aurinkoisin

kaikista, koska iltapäiväaurinko on lämpimin. Se paistoi sinne,
kunnes se vaipui metsän taakse, ja vielä maille mentyänsä se loi
punaisen hohteen mummon seinälle.

Siellä oli vanhanaikaiset huonekalut mummon lapsuuden kodista

ja paljon kuvia seinillä, hänen vanhemmistaan nuorimpiin
lastenlapsiin asti. Mummo istui siellä ikkunan ääressä muistojensa
keskellä kutoen tai ommellen ja katsellen vuoroin ulos ja vuoroin
sisään.

Sieltä hän seurasi maailman menoa vilkkaalla katseellaan. Hän

tiesi mitä talossa häärättiin ja hoiti kukkia ja liinakaappia. Jos
puutarhassa kevättyöt olivat kesken, oli hän mukana kylvämässä ja
polkuja suoraksi astumassa lavojen välissä, tai jos syksyisin satoja
korjattiin, ripusti hänkin korin käsivarrelleen ja lähti papumaahan tai
hernemaahan tähystellen taivaanrantaa, tulisiko sieltä ehkä halla
yöksi, joka panisi kiirettä. Mummon päivätyö oli milloin mitäkin lajia,
ja hän lähetti sen ohessa valmistuneita käsitöitään ympäri maata
lapsilleen ja lastenlapsilleen itsekunkin syntymäpäiville tervetulleeksi
lahjaksi.

Suuren suuri kirjeenvaihto oli mummolla myöskin, sillä kaikki

pienet nallikatkin ja hienohelmat hänen suuressa perheessänsä
olivat mummon kanssa suoranaisessa kirjeenvaihdossa ja heidän
variksenjalka-kirjeisiinsä ja ukko-akka piirustuksiinsa piti tunnollisesti
vastata, puhumattakaan lasten ja muitten omaisten kirjeistä.

Entä päivän lehdet! Ne oli tarkkaan luettava, sillä ei saanut

tapahtua mitään tärkeämpää omassa maassa eikä paljon
muissakaan mummon siitä tietämättä. Oli hänellä surunsa tai
ilonsakin siitä, mitä lehdet milloinkin kertoivat, mielipiteensä hänellä
oli siitä myöskin, vaikkei hän niitä juuri muille tyrkyttänyt, hän kun
enimmäkseen tyytyi toteamaan, miten kukin asia maailmassa
kehittyi. Ne eivät hänen puolestaan muuta kaivanneet kuin että hän
ne tiesi.

Se oli aika mukavaa muille, sillä jos he kiireitten sattuessa

ennättivät vain ohimennen lehtiin vilkaista, niin ei tarvinnut muuta
kuin pistäytyä ammentamaan mummon tietovarastosta pääpiirteet
rientävän ajan tapahtumista. Tutkintojen ja kokeitten aikana Yrjö
käytti säännöllisesti tätä tapaa hyväkseen ja sillä välin muutenkin.
Mummon kautta hän siis tuli perehtyneeksi moniin oman aikansa
tapahtumiin.

Varmaan hän sai toisen käsityksen vanhuudesta kuin olisi saanut

ilman tätä jokapäiväistä seurustelua. Sillä huomasihan hän, että
mummo eli rikasta ja täyteläistä elämää, että hänen luonaan asui
maailma pienoiskoossa rauhaisan ilta-auringon valossa. Mutta eikö
lähenevä yö luonut varjoaan vanhuksen tielle? — Se ei tuntunut
paljoakaan merkitsevän. Mummo näytti olevan huoleton sen
suhteen, se näytti olevan hänelle sen yön kaltainen, joka illoin nousi
metsän takaa peittäen seudun vaippaansa. Kaikki yöt olivat
Korkeimman kädessä, myöskin viimeinen. Siitä ei tarvinnut itse
huolehtia. Hänelle kuului ilta, tämä hiljainen lauantai-ilta, jolloin viikon
työt oli loppuun suoritettu, ja oli aikaa mietiskellä ja löytää itsensä
kaiken kiireen ja askartelun jälkeen. Ja jolloin oli suloista koota
omaiset ympärilleen nauttiakseen heidän kanssaan lämmöstä
kotilieden ympärillä ja illan leppoisasta rauhasta.

Niin eli mummo vanhuuden päiviään eikä voi ajatella parempaa

tapaa. Ja moni, joka hänen luonaan kävi, tuli ajatelleeksi, että se
koti, jossa sellainen vanhuus säteilee iltahohdettaan ympärillensä,
on suuren rikkauden siunaama.

Se oli hänelle rakas, tuo hänen huoneensa, tuo hänen hiljainen

sopukkansa, johon hän kuitenkin sai niin paljon mahtumaan
yksinäisinäkin hetkinä. Koko hänen nykyinen pieni maailmansa
koivuineen ja puutarhoineen, muistoineen ja jokapäiväisine pikku
puuhineen.

Sinne tuli usein Kirsti aapiskirja kädessään tai lankakerä pyörien

puikkojen varassa, ja mummon silmien alla pujottautuivat silmukat
toisiinsa verkalleen ja kielen suussa kääntyessä. Se oli molemmille
yhtä paljon kärsivällisyyttä kysyvää, mutta oppia otettiin ja annettiin
kuten sitä on ammoisista ajoista otettu ja annettu, ja ystävyyttä
rakennettiin kuten sitä on ennenkin sukupolvien kesken rakennettu.

Ja isä naputti joskus ovelle ja kysyi mielistellen:

— Saako tulla, Sofi?

 Vaikkei mummon nimi ensinkään ollut Sofi — isä oli hänet vain
siksi ristinyt, ja isä ja mummo pitivät mielellään keskenään
kaikenlaista pientä ilvettä.

Yrjö oli melkein ottanut tavaksi lukea läksynsä mummon

mukavassa keinutuolissa, minne aurinko niin iloisesti paistoi ja mistä
näki kauemmaksi kuin hänen omasta ikkunastaan. Ja mummo pysyi
silloin niin ääneti, ettei kuulunut muuta kuin hänen puikkojensa
keveätä pakinaa.

Mummo ja Yrjö ymmärsivät toisiansa mainiosti. He olivat

hengenheimolaisia tuon aikojen läpi periytyneen sielujen heimouden
tietä, joka kulkee salattuna ja yhdistää toisiinsa usein ventovieraat,
vieläpä eri kansojen ja eri aikakausien yksilöt. Mummon ja Yrjön
kesken vallitsi selvä sukulais-yhteys.

— Mitä nyt ajattelet, mummo? — kysyi Yrjö nähdessään mummon

käsien vaipuvan helmaan ja hänen katseensa pysähtyvän yhteen
pisteeseen.

— Mitä milloinkin — vastasi mummo — kuka niitä ajatuksia voi niin

tarkoin selvitellä!

— Niin, mutta sano nyt sentään!

— Minä tässä vain ajattelin Koivurinteen väkeä — kuulin heidän

äänensä äsken hallissa.

— Pidätkö heistä mummo?

— Paljon heistä pidän — kukapa ei heistä pitäisi — he ovat hyviä

ja herttaisia ihmisiä.
 — Onko sinusta sitten niin tärkeätä olla hyvä ja herttainen?

— Tietysti. En pane mihinkään ominaisuuteen niin paljon arvoa

kuin hyvyyteen, oikein tuohon aitoon, välittömään
sydämenhyvyyteen. On viisauskin suuri lahja, mutta se jättää
ihmisen kylmäksi, jos se yksin jää vallalle. Hyvyys se on, joka tuo
mielenrauhaa ja onnea ihmisten keskuuteen. Se on sitä paitsi
itsessäänkin viisautta, sillä hyvä ihminen näkee kaikki oikein päin —
hän ymmärtää kaiken oikeammin kuin pahansuopa, joka näkee
kaikki kierosti, olkoonpa kuinka lahjakas tahansa.

— Sitähän sinä aina, mummo, siitä hyvyydestä — — —.

— Niin, katsos, jos hyvyys pääsisi vallalle, niin siinähän samalla

olisi se Jumalan valtakunta, jota odottelemme. Silloinhan olisimme
perillä. Ja kun en nyt enää voi mitään muu takaan toimittaa, niin
istun tässä toivomassa sitä tulevaksi ja rukoilemassa sen puolesta
— ja tiedäthän minun uskovan, että sekin voi auttaa hyvää
pääsemään edes hiukankin eteen päin maailmassa.

Kyllä. Sen Yrjö kyllä tiesi. Harvoin mummo siitä näin mainitsi,
mutta tiesihän tuon muutenkin. Se tuntui kaiken läpi.

Siinä mummo sitten illan viimeiset hetket itseksensä vietti kirjojen

kirjan ääressä tai menneitä muistellen. Paljon hänellä olikin
muistettavaa, koko pitkä elämän taival. Koko hänen entinen sukunsa
lepäsi jo nurmen alla, hän oli yksin enää jäljellä lapsuutensa
perheestä. Mutta he olivat hyvässä tallessa kaikki, ja hän siirtyi päivä
päivältä heitä lähemmäksi. Olihan heidän seurassaan jo hänen
lapsiaankin, ja ne ne vasta olivatkin liittäneet hänet läheisesti tuohon
toiseen maailmaan, joka oli hänelle niin tutunomainen, ettei tuntunut
olevan kuin askel tästä sinne.
 Ja aurinko meni mailleen kellertävien peltojen helmaan ja loi
punaisen hohteensa mummon harmaalle seinälle.

21.

Muistatko, Yrjö rippikouluaikaasi? Olit silloin kuudentoista vuoden

vanha ja pitempi kuin isä. Ja sinulla näkyi selvästi haivenia
ylähuulessa.

Se syksy ei ollutkaan mikään tuollainen toivoton kausi, jolloin

sataa ropisee viikkokausia ja kärryjen pyörät tarttuvat liejuun. Päin
vastoin kauniista päivistä ei tullut loppuakaan. Koivujen lehvistö hohti
kullan keltaisena ikkunaan sinistä taivasta vastaan. Maa tuli routaan
jo ennenkuin lehdet karisivat puista ja lunta satoi jo marraskuussa.

Syystyöt puutarhassamme olivat kesken sinun mennessäsi

ensimmäiselle tunnillesi, ja kun palasit viimeiseltä, valmistimme jo
joulua.

Kävit mielelläsi rippikouluasi. Sinulla olikin opettajanasi sellainen

pappi, joka nuoria ymmärsi ja oli aikansa virtauksia seurannut. Hän
oli lämmin ja vapaamielinen eikä vaatinut oppilailtaan sokeata uskoa
siihen, minkä suhteen heillä oli epäilyksiä. Oikeastaan hän oli vain
vanhempi ystävä, joka uskoi nuoremmille mitä hän itse oli etsinyt ja
löytänyt.

Näitten tuntien jälkeen astuit kotiin päin valaistuja katuja pitkin.

Kävelit hitaasti kirja kainalossa, ja äsken kuultu sana täytti niin
kokonaan mielesi, ettet tullut kiinnittäneeksi pienintäkään huomiota
ihmistuoksinaan Ylioppilastalon edustalla. Kirjakauppojen uutuudet
eivät houkutelleet sinua pysähtymään, ja musiikkikauppojen kuvat
sivuutit niihin katsahtamatta. Kuljit suoraa päätä Rautatientorin poikki
ja aseman odotussalin läpi vilkaisematta ympärillesi.

Ja toistit mielessäsi sen, mitä olitte äsken lukeneet.

Sehän oli jo sanottu se merkillinen totuus, joka saattoi maailman

pelastaa. — Miksei sen vaikutusta missään huomattu?

Juna nykäisi jo kulkemaan ja ratavallin lyhdyt alkoivat vilahdella

vaununikkunoiden ohitse.

Koulussa olitte enimmäkseen saaneet kiviä leivän asemesta,

ajattelit vielä siellä istuessasi. Miksi ihmisille tyrkytettiin niin paljon
sellaista, mikä oli pelkkää muotoa?

Koneellisesti astuit pois junasta. Kelloa et huolinut vilkaista, tuskin

tarkastaa, oliko juna jo kulkenut sillan yli ja oliko asematalo suuri ja
valkoiseksi maalattu vai oliko se pieni ja keltainen. Se pieni oli se
oikea. Mutta vaisto sanoi milloin sen kohdalla pysähdyttiin.

Ratavalli oli kovassa jäässä. Liu'uit siitä alas ja seurasit sitten

huvila-alueen lautakäytävää.

Näit kaiken sen, minkä olit viime aikoina kuullut, kuin ilmestyksen
edessäsi. Kai se oli sitä samaa, jota mummokin oli tarkoittanut, kun
hän oli puhunut hyvyydestä ja Jumalan valtakunnasta. Niin kai pitäisi
olla. — Ei kadehtia. Ei etsiä omaansa. Ei katkeroitua. Ei muistella
kärsimäänsä pahaa. Ei saisi kerskailla eikä pöyhkeillä — vaan pitäisi
kaikki peittää. Jos voisi olla sellainen — tai edes vähän sinne päin,
silloinpa olisi ihmisellä voimaa!
 Silloin hän myös voisi ymmärtää kaikki. — Ymmärtää! Siinä se oli:
ymmärtää! Joka ymmärtää, hän ei tuomitse. Joka näkee, hän ei ole
suvaitsematon. Nähdä —! Mutta ihmiset eivät näe — he ovat sokeita
— ja raivoavat sokeina toisiansa vastaan. On ollut olemassa yksi,
joka on nähnyt enemmän kuin kaikki muut, ja hänen katseensa
mahtoi olla ihmeellinen. Se näki kaiken läpi. Hän näki Jumalan ja
hän näki ihmisen. Ja siinä oli silta heidän välillään — voimavirta —
säde, joka sitoi taivaan ja maan toisiinsa.

Sehän oli niin yksinkertaista ja niin vanhaa, mutta se oli kuitenkin

aina uutta. Oli olemassa jotakin, joka voisi maailman vapauttaa ja
uudistaa, mutta elämä näkyi kulkevan juuri päinvastaista latua.
Taikka näyttikö vain siltä? Täytyikö kaiken kehityksen tapahtua
taistelun kautta? Ja siinä oli ehkä tuon kamppailun alla jokin
näkymätön virtaus, joka kerran veisi voittoon. Kyllähän sen
epämääräisesti tunsikin siellä olevaksi — ja joskus se pulpahti esille.
Sillä olihan sentään rakkautta elämässä.

Oli ollut olemassa yksi — eikä enempää tarvittu kuin että oli yksi
ollut. Hänessä oli ollut se voima, johon kaikkien tuli uskoa. Hän tunsi
itse, että hän oli maailman pelastus.

Ja hän oli sitä varmaan. Maailma ei häntä tosin tuntenut, mutta

hän oli sentään sen pelastus.

Muistatko, Yrjö, miten usein niihin aikoihin puhuimme

keskenämme näistä asioista? Kerroit kotiin tultuasi mistä oli ollut
kysymys, ja ihmettelimme yhdessä, ettei sellainen oppi, josta niinkin
paljon saarnattiin, kyennyt sen enempää oloja muuttamaan. Sitä oli
opetettu vuosisatojen ja vuosituhansien kuluessa ja suuri osa
ihmiskuntaa sitä muka tunnusti, mutta missä oli sen vaikutus?
Istuimme pienessä huoneessasi, jonka edustalla kuuset huojuivat, ja
juttelimme elämän syvistä salaisuuksista.

Mutta jos nyt jokainen koettaisi parastansa omalla tavallansa —

jos jokainen olisi hyväntahtoinen kaikille, soisi muille hyvää, palvelisi
muita?

Niin. Silloin se mullistaisi koko nykyisen elämän.

Mutta kukaan ei voi vastata siitä, mitä toiset tekevät tai jättävät
tekemättä; jokainen vastaa vain itsestänsä.

Ja muistelimme siinä kirjoituspöytäsi ääressä yhdessä tuota

merkillistä kohtaa, joka muodoltaan vaihteli sitä lausuessamme:

Ellei sinulla ole rakkautta, niin olet kuin kilisevä vaski — niin tyhjä.

Ja vaikka olisit kuinka oppinut ja kuinka viisas —ja vaikkapa

sinulla olisi usko, joka voisi vuoria siirtää — niin ei sekään vielä olisi
mitään.

Ja vaikka antaisit pois kaiken minkä omistat ja tekisit kaikesta

lahjoituksia ja säätiöitä, niin ettei jäisi mitään itsellesi — ja vaikka
ponnistaisit viimeisetkin voimasi ja antaisit ruumiisi palaa — mutta
sinua ei lämmittäisi hyvyyden lämpö, niin tuo muu ei hyödyttäisi
mitään.

Sillä tärkeintä ei ole se, minkä tekee, vaan se, mitä on.

Ja meistä tuntui siinä yhdessä tuumiessamme kuin olisi jossain

ikkuna auennut ja kuin siitä ikkunasta olisimme nähneet elämän
aivan uudessa valossa. Siitä näki kauas ja laajalti. Siitä ikkunasta
näkisimme yhä laajemmalle ja laajemmalle ajan kuluessa, kuka ties
lopulta miten kauas —! Kuka ties!

22.

Tuli sitte juhlapäivä. Sunnuntai.

Hanget hohtivat ja huurteet putoilivat puista. Koirat eivät

haukkuneet, lapset eivät toisiansa huudelleet. Oli aamusta alkaen
sunnuntai.

Se oli Yrjön ripillepääsöpäivä. Mutta se oli samalla isän juhlapäivä,

sillä hän oli sitä odotellut. Hän oli suunnitellut sitä mielessänsä,
aamuhämärissä laatikoita aukoillut ja jotakin niistä etsinyt, kirjoittanut
jotakin vanhan kirjan sisäkannelle ja asettanut sen huoneensa
pöydälle. Ja aamiaisen jälkeen ennen kirkkoon lähtöä kutsui hän
Yrjön ja äidin ja mummon ja pikku siskon huoneeseensa ja pani
kätensä vanhan kirjan kannelle.

Mutta ennenkuin hän sen enemmän siihen kajosi, otti hän pienen
rasian pöydältä ja sieltä kantasormuksen, jossa kiilsi suuri
karneolikivi keskellä.

Sen sormuksen, sanoi hän, oli hän saanut äidiltään ripille

mennessään. Mutta koska äiti oli sen hänen sormeensa painanut,
niin saisi Yrjön äiti nyt painaa sen poikansa sormeen.
 Ja minä painoin sen silloin sinun sormeesi, Yrjö, ja sinä aina sen
jälkeen kannoit sitä.

— Se olkoon merkki meidän välillämme — sanoi isä — että aina

kuulumme yhteen.

Mutta isällä oli vielä jotakin muuta annettavaa. Vanha, kulunut,

nahkakantinen raamattu. Sen päälle hän laski kätensä ja sanoi
vakavasti:

— Tämän sinä saat. Sen haluaisi jokainen omakseen meidän

suuressa suvussamme — myöskin toisessa sukuhaarassamme.
Sillä se on ainoa muistoesine mikä meillä on jäljellä yhteisestä
lähtökohdastamme, pienestä pappilasta, josta olen sinulle kertonut
— ja josta kaikki polveudumme. Sain tämän kirjan isältäni lääkäriltä
— ja hän oli sen saanut isältään everstiluutnantilta — ja hän papilta
— ja nyt sinä saat sen lahjana isältäsi, koska kirja nyt on minun ja
minä tahdon että sinä, ainoana poikanani, sen perit.

Kun selailet tämän kirjan lehtiä, niin tiedät, että sitä ovat selailleet
ennen isämme ja esi-isämme elämänsä erilaisina ajankohtina,
sellaisina kuin ne jokaiselle eteen tulivat. Se oli papin työpöydällä
viikot läpeensä, mutta sunnuntaina hän otti sen mukaansa
saarnatuoliin. Vanhempana hän levitti sen eteensä ikkunalaudalle,
jotta näkisi paremmin, kiinnitti silmälasinsa ja luki sitä pitkät hetket
itseksensä. Se onkin sangen kulunut. Perästäpäin sitä ovat
kuluttaneet muut, hänen poikansa koskenperkkausretkiltään palattua
ja pojanpoikansa sairaan luota kotiin tultua. Jokainen heistä on
vuorostaan tarvinnut sitä — ellei ennemmin niin vanhetessaan.
Mutta luulen, että he ovat siitä myös jotakin löytäneet.
 Nyt sinä sen saat — pidä se hyvin, ja ole nimellesi kunniaksi!

Se oli isän ensimmäinen ja viimeinen puhe Yrjölle.

Mutta Yrjö näytti siltä kuin hän olisi saanut omakseen kalleinta
mitä oli olemassa. Jotakin joka oli arvokkaampaa kuin herraskartano,
kuin suvun kantatalo, jossa muistot säilyivät itsestänsä, ja jonka
hyllylle tämäkin vanha kirja olisi ollut asetettava kaiken perustaksi.
Sen kirjan lehdillä eli se vanha henki, josta vanhukset olivat
voimansa saaneet ja josta nuoret lähtökohtansa löytäisivät
pyrkiessään vuoroonsa jaloon ihmisyyteen.

Ja nyt oli isä asettanut Yrjön tuon kaiken perijäksi. Hän oli
työntänyt ponnahduslaudan hänen jalkojensa alle — ja sinä, Yrjö,
sinä sen kaiken hyvin oivalsit.

23.

Saanhan puhua siitä, joka oli elämäsi kevät?

En kajoa sellaiseen, joka oli yksin sinun ja hänen keskistä ja jota

ette toivoneet muitten tietävän. Sanon vain sen, mitä ette
keneltäkään peitelleet. Ja kun sitä ajattelen, on kuin näkisin nupulla
olevan oksan, jollaisia kukkivien kirsikkapuitten maassa muutamin
pehmein sivellinvedoin niin mielellään maalaillaan valkoiselle
silkkikankaalle.

Ja siinä paljaassa paisuvassa oksassa on koko keväimen voima ja

runsaus.
 Ethän ensinkään salannut, että pidit hänestä enemmän kuin
muista ja että hän vastasi tunteeseesi. Sehän oli helppo kenen
tahansa huomata. Koko koulu sen tiesi, mutta ei kukaan ollut sitä
tietävinään. Oli kuin itsestään selvä asia, että olitte keskenänne
ystäviä.

Marja istui edessäsi koulussa, ja näit hänen valkoisen niskansa

puseron kauluksen yläpuolella. Hänen tapansa istua oli päiväsi
ilmapuntarina. — Jos kaikki oli hyvin ja sujui tasaisesti, näytti hän
sinulle raikkaan profiilinsa ja oli iloinen ja huoleton, mutta jos olit
jostakin pahoillasi tai jos sattui jokin ikävyys tai harmi, silloin pisti hän
heti kätensä sinun käteesi pöydän alla ja kääntyi miltei ympäri sinuun
päin. Eikä hän siitä välittänyt, että sai huomautuksia
tarkkaamattomuudesta. Hän oli ystäväsi ja tahtoi sen sinulle
osoittaa.

Vastapalvelukseksi autoit häntä fysiikan ja geometrian ongelmissa

ja laadit hänelle valmiiksi pitkät sanaliuskat hänen käännöksensä.

Mutta tämä kaikki oli teistä vain itsestään selvää, eikä se

mielestänne oikeastaan mitään ollut. Ja kuitenkin se oli kaikki. Se oli
teidän tapanne puhua toistenne kanssa siitä, mistä ette koskaan
saaneet sanaa sanotuksi. Mitä tuskin selvästi ajattelittekaan, mutta
minkä tunsitte olevan olemassa suurimpana rikkautenanne ja
onnenanne.

Suothan mielelläsi, Yrjö, että häntä kiitän hänen ystävyydestään

sinua kohtaan? Olen jo häntä monta kertaa kiittänyt.

Tiesimmehän silloin hyvin kotonasi, että viimeisenä kouluvuotenasi

miltei joka päivä saatoit hänet kotiin tai menit häntä vastaan ennen
koulutunnin alkamista. Juna-ajatkin olivat niin mainiosti järjestetyt,
että tullen mennen jäi juuri sen verran aikaa kuin siihen tarvittiin. Ja
ellei jäänyt, niin myöhästyit junasta. Kuinka monta kertaa odotinkaan
turhaan ja tiesin syyn.

Olihan se sinusta harmillista, kun huomasit junan juuri porhaltavan

tiehensä ja siinä olivat edessäsi vain tyhjät kiskot. Mutta sinä pistit
kädet taskuihisi ja palasit odotussaliin, jonne jäit odottamaan
seuraavan junan lähtöä, suomatta ympäristöllesi silmäystäkään. Olit
kokonaan itseesi vajonnut. Viimeisten päivien tapahtumat kulkivat
ohitsesi sellaisina hetkinä, kaikki nuo pikkupiirteet, jotka jäivät
muistoina mieleesi. Ja varsinkin se viimeinen hetki juuri erotessanne
tänään. Hän oli puristanut kättäsi niin tukevasti jäähyväisiksi ja
katsonut sinua suoraan silmiin niin suurella ja pehmeällä katseella.
Kuinka se oli suloisesti hivellyt! Tunsit sen kiireestä kantapäähän
asti. Et päässyt sen lumoista, etkä tahtonutkaan päästä, et nyt etkä
koskaan.

Samassa juolahti jokin kaukainen muisto mieleesi. Isän sanat

aikoja sitten eräänä iltana, jolloin hän oli istuutunut vuoteesi laidalle
hyvää yötä sanoakseen — ja puhunut siitä, että piti odottaa siksi
kunnes se oikea kerran tulisi hän, jolla oli tumma tukka kuin äidillä —
jolla oli pehmoinen käsi — ja pehmoinen katse. Ah, isä! — Se oikea
on tullut!

Häntä olit sinä, Yrjö, odotellut, ja nyt istui hän joka päivä edessäsi
koulussa.

Hänellä oli hiukset solmussa niskassa ja pari pehmeätä suortuvaa

riippumassa avonaisella kauluksella. Niin lähellä hän istui, että miltei
kuulit hänen hengityksensä. Muistit, että olitte ranskan tunnilla
jotakin kuiskailleet — ja näit vieläkin hänen silmänsä — hänen
leukansa pyöreyden — hänen valkoiset hampaansa huulten
auetessa Kaiken elit uudestaan siinä istuessasi ja ihmisten
edestakaisin liikkuessa.

Vihdoin otit esille muistiinpanokirjasi ja lisäsit siihen tapasi mukaan

muutamia sanoja viime päivien merkillisistä kokemuksista:

»Olin eilen heillä. Marjan äiti istui ompelu pöytänsä ääressä ja

puhuin hänen kanssaan. Silloin tuli Marja ulkoa ja istuutui viereeni.
Me katselimme toisiamme koko ajan — uskon varmaan, että hän
pitää minusta.

»Hän tuli väliajalla vastaani Martti veljensä kanssa. Martti on aina

niin ystävällinen minulle — luulen että hän aavistaa jotakin. Marja
katsoi taaksensa. Mahtaako hän tietää, kuinka paljon hänestä
pidän? Ja mahtaako hän pitää yhtä paljon minusta?

»Istuimme tänään käsikädessä maantiedetunnilla. Hän tuli vain

viereeni, kun Jussi oli poissa, eikä opettaja mitään sanonut. Voi
Marja sentään, kun olet minulle hyvä ystävä, ja miten aina olemme
samaa mieltä kaikesta! Olet aivan kuin sisar ja kuitenkin rakkaampi
kuin sisar voisi olla. Paljon rakkaampi. Kuten isä ennusti.»

Sitten paljon myöhemmin löysin tuon pienen mustakantisen

muistikirjasi pöytälaatikostasi ja luin sen läpi. Olithan sen sinne
jättänyt — tervehdyksesi perästäpäin meille ja Marjalle. Hän sen
sitten sai. Eikä siinä ollut mitään muuta kuin tuon keväisen
rakkautenne tarina pikkupiirteittäin, ei mitään, jota ette voisi näyttää
koko maailmalle. Mutta me emme sitä näytä — se on teidän
pyhättönne.

Tänään, tässä suuressa sunnuntairauhassa, tulevat muistot

mieleeni hetkistä, jotka silmäini edessä ennen välkkyivät ja häipyivät
pois menneisyyteen.

*****

Oli aikainen kevättalvipäivä ja silloinkin sunnuntai.

Muistelmani näkyvät kulkevan sunnuntaista sunnuntaihin. Omaksi

ihmeekseni. Ja kuitenkin se on aivan luonnollista, koska sunnuntait
meillä olivat merkkipäiviä jo sen kautta, että silloin isä ja sinä olitte
kotona koko päivän. Minusta tuntuu todella nyt perästäpäin, kuin
kaikki tärkeät asiat olisivat tapahtuneet sunnuntaisin ja kuin
elämämme kokemukset muodostaisivat helminauhan, jonka
suurimmat helmet ovat sunnuntaita.

Marja oli tullut luoksemme aikaisella aamujunalla, ja te olitte olleet

hiihtämässä yhdessä. Olin sillaikaa kattanut kahvipöydän
ruokahuoneessa, kääntänyt vaaleanpunaisen pelargonian valoa
kohti, nostanut uunin laidalta ikkunalle muutamia tulppaaneja ja
hyasintteja, joiden kukat jo olivat puhjenneet paperitötteröjensä alla,
ja katsellut auringonpaistetta, joka heijastui ruudullisena suurten
huoneitten matolla. Isän askelia kuului toisesta kerroksesta ja Kirsti
leikki pallollaan ylemmässä hallissa. Hän kuului juttelevan isän
kanssa.

Silloin te palasitte hiihtoretkeltänne terveyttä ja nuoruutta uhkuen.

Olitte puhuneet toistenne kanssa jostakin, mitä lie ollut, juuri sisään
astuessanne, ja jatkoitte siitä vielä eteisessä leikillänne väitellen ja
raikkaasti nauraen tömistäessänne lumen jaloistanne.

— Eipä, kuin Pariisista Lontooseen!

— Älähän, vaan Lontoosta Pariisiin! —

 — Niin, kumpikohan matka lienee pitempi?

Ja siitä väitellessänne pyrähditte sisään, ja sinä, Yrjö, tahdoit

saada minutkin vakuutetuksi siitä, mikä suunnaton merkitys
lentokoneilla tulisi olemaan tulevaisuudessa. Tulisi aika, jolloin
halveksien puhuttaisiin niistä matosista, jotka tyytyivät ryömimään
maassa.

— Minä puolestani ainakin aion oppia lentämään — ja sitten

nähdään,
Marja!

Olit asettunut kädet selän takana nojaamaan kaarevaa uunia

vastaan väliseinän nurkkauksessa ja huojuit siinä edestakaisin
puhuessasi. Minä kuuntelin sinua matalalta sohvalta sitä vastapäätä.
Silloin tuli Marja, pisti kätensä kainaloosi ja huojui hänkin
edestakaisin, loistaen iloa ja katsoen sinua silmiin sinun siinä
kertoessasi tulevaisuuden ihmeistä.

Näin ettet rävähyttänyt silmiäsi etkä hievahtanut paikaltasi. Teillä

oli molemmilla aivan itsetiedoton ilme kasvoillanne, ikäänkuin tuo
kosketus olisi ollut luonnollinen ilmaus ystävyydestänne. Sinä jatkoit:

— Me olemme Marjan kanssa päättäneet, että joskus menemme

jotakin opiskelemaan jonnekin ulkomaille, Berliiniin —?

— Eipäs, vaan Lontooseen!

— Vaikkapa Pariisiin — ja silloin on pääasia, että lennämme —!

Eikö totta, Marja — hei! Korkealla pilvien yläpuolella katsomme teitä
siellä alhaalla ylenkatseellisesti näin —!

— Eipäs, vaan näin —!

 — Sinä —! — No niin! — Ja leijailemme ilmassa ja minä hoidan
konetta ja ymmärrän pienimmänkin vivahduksen sen surinassa. Ja
aurinko paistaa avaruudessa —. Se olisi jotain, Marja!

— Olisi se! Jos sinä vain pyydät, niin kyllä minä tulen. Varmasti!

Istuin ja katselin teitä molempia. Saattoiko olla olemassa kahden

ihmislapsen kesken suhde, joka oli noin itsetiedoton, noin raikas ja
noin kaunis! Se oli kuin ilmestys jostakin, jota en ollut ennen nähnyt
ja johon tuskin olin uskonut. Sillä ei ollut mitään nimeä eikä se
mitään tarvinnut. Se oli vain olemassa ja iloitsi olemassaolostaan.

Mutta tiedän, että se vähitellen varttui yhä enemmän tietoiseksi ja

että se pyöri mielessäsi yhä polttavampana kiintymyksenä, joka ajoi
sinut Marjan läheisyyteen. Se tuli päiväsi ensimmäiseksi ja
viimeiseksi kaipaukseksi.

Eräänä sunnuntaina viikkoja edellisen jälkeen tulitte meitä vastaan

palatessamme kotiin asemalta. Se on mielestäni kuin eilen. Oli
satanut paksulta lunta, tiet olivat aivan tukossa, niin ettette voineet
kävellä tasaisesti, vaan kuljitte käsi kädessä eteenpäin jäätynyttä
harjannetta pitkin hoiperrellen molemmille puolin. Te nauroitte ja
huikkasitte ja teidän silmissänne oli jokin aivan erikoinen
yhteisymmärrys. Oli ikäänkuin juuri olisitte uskoneet toisillenne
salaisuuden ja kuin jokaisella katseellanne olisitte siitä toisillenne
viitanneet. Miksi minä sen niin tarkkaan muistan? En sillä kertaa
pannut siihen niin paljon huomiota. Mutta perästäpäin minulle selvisi,
että te sinä päivänä todellakin olitte solmineet jonkinlaisen liiton
keskenänne. Ja että suhteenne senjälkeen oli entistään vielä paljon
läheisempi ja varmempi.
 Se oli onnellisimpia päiviäsi, Yrjö. Marja on siitä perästäpäin
minulle kertonut.

Mutta keväthanget hohtivat auringossa ja lumi suli vähitellen pois.

*****

Pari päivää tuon tuiskupäivän jälkeen tulla tömähdit kotiin koulusta

väliajalla, mitä ei milloinkaan muuten pitkän välimatkan vuoksi
tapahtunut. Mutta sinä päivänä tulit asemalta, juosta karautit portaita
toiseen kerrokseen ja jäit seisomaan huoneesi ovelle. Luulin, että olit
jotakin unohtanut, jota välttämättömästi tarvitsit. Tarjosin sinulle
aamiaista ja kahvia — olin miltei säikähtynyt kiireestäsi — mutta
seisoit vain ovellasi ja palasit sitten juosten takaisin rautatieasemalle.

Mitä varten olit tullut? Mitä olit oveltasi tarkastanut?

Kirjoituspöydälläsi oli pieni punainen tulppaani, jonka Marja

edellisenä päivänä oli sinulle lähettänyt.

Sitäkö olit tullut katsomaan?

Sitä, Yrjö! Muistat hyvin sen pienen kukkasen vaatimattomassa

tuohiruukussaan. En voi enää sellaista yksinäistä pientä viestiä
nähdä muistamatta sinua. Ja tiedän nyt, että Marja oli sen sinulle
antanut eilisen liittonne merkiksi. Ette ajatelleetkaan vielä muita
merkkejä. Ei. Tunteenne oli vielä niin herkkää, että sanoihin
puhkeaminen olisi sitä vain häirinnyt. Sen symbooliksi sopi pieni
veripunainen kukkanen. Ja siitä kukkasesta, siitä Marjan
ystävyydenosoituksesta olit niin onnellinen, että sinun täytyi käydä
tuo pitkä matka edestakaisin vain vilahdukselta nähdäksesi sen.