Wardlaws Contemporary Nutrition 10th

Edition Smith Solutions Manual

Go to download the full and correct content document:
https://testbankdeal.com/product/wardlaws-contemporary-nutrition-10th-edition-smith-
solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Wardlaws Contemporary Nutrition 10th Edition Smith Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/wardlaws-contemporary-
nutrition-10th-edition-smith-test-bank/

Wardlaws Perspectives in Nutrition 10th Edition Byrd-

Bredbenner Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/wardlaws-perspectives-in-
nutrition-10th-edition-byrd-bredbenner-solutions-manual/

Wardlaws Contemporary Nutrition A Functional Approach

5th Edition Wardlaw Test Bank

https://testbankdeal.com/product/wardlaws-contemporary-nutrition-
a-functional-approach-5th-edition-wardlaw-test-bank/

Wardlaws Perspectives in Nutrition 10th Edition Byrd-

Bredbenner Test Bank

https://testbankdeal.com/product/wardlaws-perspectives-in-
nutrition-10th-edition-byrd-bredbenner-test-bank/
Wardlaws Perspectives in Nutrition A Functional
Approach 1st Edition Byrd-Bredbenner Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/wardlaws-perspectives-in-
nutrition-a-functional-approach-1st-edition-byrd-bredbenner-
solutions-manual/

Contemporary Nutrition 9th Edition Wardlaw Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/contemporary-nutrition-9th-
edition-wardlaw-solutions-manual/

Wardlaw's Perspectives In Nutrition 9th Edition Byrd-

Bredbenner Test Bank

https://testbankdeal.com/product/wardlaws-perspectives-in-
nutrition-9th-edition-byrd-bredbenner-test-bank/

Contemporary Nutrition A Functional Approach 4th

Edition Wardlaw Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/contemporary-nutrition-a-
functional-approach-4th-edition-wardlaw-solutions-manual/

Wardlaws Perspectives in Nutrition A Functional

Approach 1st Edition Byrd-Bredbenner Test Bank

https://testbankdeal.com/product/wardlaws-perspectives-in-
nutrition-a-functional-approach-1st-edition-byrd-bredbenner-test-
bank/
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

CHAPTER 7
ENERGY BALANCE AND WEIGHT CONTROL

OVERVIEW

This chapter first addresses energy balance, including energy intake and expenditure.
Factors that contribute to energy expenditure and ways to determine it are described. Energy
imbalances and determining a healthy body weight are discussed with considerable time devoted to
diagnosing obesity. An emphasis is placed on the fact that obesity has multiple causes, with both
heredity and environment playing roles. Arguments for and against the Set Point Theory are
presented. The discussion of obesity treatment emphasizes controlling energy intake, increasing
energy expenditure, and modifying behavior. Principles for a sound weight-loss plan are discussed.
Suggestions for obtaining professional help and managing morbid obesity, including medications
and surgery, are provided. Treatment of underweight is discussed. The Nutrition and Your Health
section, investigates current popular diets and their safety and efficacy.

KEY TERMS

Adaptive thermogenesis Direct calorimetry Positive energy balance

Adjustable gastric banding Dual Energy X-ray Relapse prevention
Air displacement Absorptiometry (DEXA) Resting metabolism
Amphetamine Energy balance Self-monitoring
Bariatrics Gastroplasty Set point
Basal metabolism Hypothalamus Sleeve gastrectomy
Bioelectrical impedance Identical twins Stimulus control
Body mass index (BMI) Kilocalorie Thermic effect of food
Bomb calorimeter Indirect calorimetry Thrifty metabolism
Brown adipose tissue Lean body mass Underwater weighing
Chain-breaking Leptin Underweight
Cognitive restructuring Lower-body obesity Upper-body obesity
Contingency management Negative energy balance Very-low-calorie diet (VLCD)

1
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

STUDENT LEARNING OUTCOMES

Chapter 7 is designed to allow you to:

7.1 Describe energy balance and the uses of energy by the body.
7.2 Compare methods to determine energy use by the body.
7.3 Discuss methods for assessing body composition and determining whether body weight and
composition are healthy.
7.4 Explain factors associated with the development of obesity, and outline the risks to health
posed by overweight and obesity.
7.5 List and discuss characteristics of a sound weight-loss program.
7.6 Describe why reduced calorie intake is the main key to weight loss and maintenance.
7.7 Discuss why physical activity is a key to weight loss and especially important for later
weight maintenance.
7.8 Describe why and how behavior modification fits into a weight-loss program.
7.9 Outline the benefits and hazards of various weight-loss methods for severe obesity.
7.10 Discuss the causes and treatment of being underweight.
7.11 Evaluate popular weight-reduction diets and determine which are safe and successful.

LECTURE OUTLINE

7.1 Energy Balance

A. Overview
1. Maintaining a healthy weight is associated with longevity and high quality of
life
2. 68.8% of North American adults are overweight
3. 34% of North American adults are obese
4. Figure 7-1 illustrates obesity trends among U.S. adults.
5. Prevention is key: 10 pound weight gain or increase of 2 inches WC should
signal reevaluation of diet and lifestyle
6. Successful weight loss comes from hard work and commitment
7. Calorie restriction, increased physical activity, and behavior modification are
three elements of a successful weight loss program
B. Positive and Negative Energy Balance
1. Figure 7-2 displays a model for energy balance
2. Equilibrium between intake and output results in weight maintenance
3. Positive energy balance is required during pregnancy, infancy, and childhood
4. Negative energy balance is required for successful weight loss; results in
reduction of some lean tissue in addition to adipose tissue.
5. Weight gain is a result of excess food intake coupled with limited physical
activity and slower metabolism
C. Energy Intake
1. “Defensive eating”
2
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

a. Making careful and conscious food choices, especially regarding portion

size
b. Required to limit calorie intake in an environment with an abundant
food supply and many modern conveniences that decrease physical
activity
2. Bomb calorimeter: instrument used to determine calorie content of food
3. Energy content of macronutrients and alcohol (adjusted for digestibility and
absorbability)
a. Carbohydrates yield 4 calories/gram
b. Protein yields 4 calories/gram
c. Fat yields 9 calories/gram
d. Alcohol yields 7 calories/gram
D. Energy Output
1. Basal metabolism
a. Minimum energy expended in a fasting state
b. 60% to 75% of total energy use by body
c. Resting metabolic rate (RMR) is higher than BMR and is the amount of
calories a body uses when not in strict fasting state as with BMR
d. Factors that influence basal metabolism
1) Lean body mass
2) Amount of body surface
3) Gender
4) Body temperature
5) Thyroid hormone
6) Stress
7) Pregnancy
8) Caffeine and tobacco use
e. Basal metabolism lowered 10% to 20% during low-kilocalorie intake
(150 to 300 kcals per day)
f. Basal metabolic rate declines about 1-2% each decade past age 30
2. Energy for physical activity
a. 15% to 35% of total energy output
b. Emphasis on increasing general activity
c. Obesity linked to inactivity
3. Thermic effect of food (TEF)
a. 5% to 10% of total calories eaten
b. "sales tax" for food eaten
c. TEF value for protein-rich meal is higher than TEF for carbohydrate-
rich meal which is still greater than fat-rich meal.
d. Larger meals result in higher TEF values than same amount of food
eaten slowly over many hours.
4. Adaptive Thermogenesis
a. Increase in non-voluntary physical activity (e.g., shivering, fidgeting)
b. Accounts for very small portion of energy use
3
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

c. Brown adipose tissue: specialized adipose tissue that wastes calories as

heat
1) Infants and hibernating animals have brown adipose tissue;
adults have very little
2) Probably used for temperature regulation
7.2 Determination of Energy Use by the Body
A. Direct and Indirect Calorimetry
1. Direct calorimetry measures release of body heat
a. Person resides in insulated chamber
b. Calculates energy expenditure by measuring change in temperature of
water surrounding the insulated chamber
c. Expensive and complex
2. Indirect calorimetry measures amount of oxygen consumed and carbon dioxide
expelled (see Fig. 7-6)
a. Predictable relationship between body’s use of energy and oxygen
b. More convenient and portable than direct calorimetry
B. Estimates of Energy Needs
1. Estimated Energy Requirements (EER): Food Nutrition Board
a. For men 19 years and older:
1) EER = 662 – (9.53 × AGE) + PA × (15.91 × WT + 539.6 × HT)
b. For women 19 years and older:
1) EER = 354 – (6.91 × AGE) + PA × (9.36 × WT + 726 × HT)
c. Variables
1) EER = estimated energy requirement
2) AGE = age (years)
3) PA = physical activity estimate
4) WT = weight (kg)
5) HT = height (m)
2. To estimate your caloric needs, you can go to www.ChooseMyPlate.gov
3. Figure 7-7 presents MyPlate caloric guidelines for different ages and genders
7.3 Assessing Healthy Body Weight
A. Overview
1. Factors to consider when determining a healthy weight
a. Weight history should be considered
b. Pattern of fat distribution in the body
c. Family history of weight-related disease
d. Current health status
1) Hypertension
2) Elevated LDL-cholesterol
3) Family history of obesity, cardiovascular disease, or certain
forms of cancer (e.g., uterus, colon)
4) Pattern of upper-body fat distribution
5) Elevated blood glucose
2. Healthy lifestyle contributes more to health status than number on the scale
4
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

a. Eat according to hunger cues and remain physically active

b. Allow nature to take its course
c. Healthy weight is individualized; considered in terms of health, not
math
B. Body Mass Index (BMI)
1. BMI is a convenient clinical tool to estimate weight status
2. Diagnosis of obesity depends on BMI, assessment of body fat amount and
distribution, and weight-related medical problems
3. Weight (in kg) divided by height2 (in meters) (see Table 7-1)
a. BMI 40 or greater: severely obese
b. BMI 30–39.9: obese
c. BMI > 25: health risks begin
d. BMI of 18.5 to 24.9 is healthy
4. BMI should not be applied to
a. Children or adolescents still growing
b. Frail older people
c. Pregnant and lactating women
d. Highly muscular individuals
5. Figure 7-8 illustrates estimates of body shapes at different BMI values.
6. Figure 7-9 displays a convenient height/weight table based on BMI.
7. Easier to measure than total body fat
C. Estimating Body Fat Content and Diagnosing Obesity
1. Table 7-2 presents health problems associated with excess body fat.
2. Desirable amount of body fat
a. Women: 16% to 30% (>35% considered obese)
b. Men: 11% to 20% (>24% considered obese)
3. Body fat estimation methods
a. Underwater weighing: determines body volume by measuring
difference in convention body weight and underwater body weight (see
Fig. 7-10).
b. Air displacement (BodPod): body volume quantified by measuring the
space a person takes up inside a measurement chamber (see Fig. 7-11).
c. Skinfold thickness: use calipers to measure the fat layer directly under
the skin at multiple sites and then plug these values into a formula (see
Fig. 7-12)
d. Bioelectrical impedance: measures resistance to an electrical current to
determine fat and lean mass (see Fig. 7-13)
e. Dual Energy X-ray Absorptiometry (DEXA): uses X-rays to determine
weight of fat, fat-free soft tissue, and bone mineral; is considered most
accurate method of body fat assessment (see Fig. 7-14)
D. Using Body Fat Distribution to Further Evaluate Obesity
1. Upper body (android) obesity (see Fig. 7-15)
a. Related to insulin resistance and fatty liver leading to heart disease, high
blood lipids, and diabetes
5
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

b. Encouraged by alcohol intake, smoking, and testosterone

c. Apple shape
d. Waist circumference > 40" (102 cm) for men; > 35" (88 cm) for women
e. Along with BMI > 25, associated with significant health risk
2. Lower body (gynoid) obesity (see Fig. 7-15)
a. Fat resists being shed
b. Encouraged by estrogen and progesterone
c. Pear shape
7.4 Why Some People Are Obese—Nature versus Nurture
A. How Does Nature Contribute to Obesity?
1. Genetic background accounts for up to 70% of weight differences between
people
2. Inherited "thrifty metabolism" predisposes one to obesity; enables us to store fat
readily
3. Chances of becoming obese
a. 10% if no obese parents
b. 40% if one obese parent
c. 80% if two obese parent
4. Genes determine metabolic rate, fuel use, brain chemistry
5. Does the body have a set point for weight?
a. Set-point theory: genetically predetermined weight or fat content
b. Supporting evidence
1) Hypothalamus monitors the amount of body fat in humans and
tries to keep it constant
2) Leptin: hormone released from adipose, promotes sense of
fullness and reduction of appetite
3) Thyroid hormone levels decrease when calorie intake is low,
reducing metabolic rate
4) With weight loss, body becomes more efficient at storing fat by
increasing lipoprotein lipase activity.
c. Opposing views
1) Weight does not remain constant throughout life
2) Weight changes with changes in environment
3) Resistance to weight gain is much less than resistance to weight
loss
B. Does Nurture Have a Role?
1. Environmental factors can impact weight
2. High-fat diets and inactivity promote weight gain
3. Poverty can contribute to obesity
4. Inactivity, stress, boredom, and large pregnancy weight gain are associated with
obesity
5. Adult obesity is often rooted in childhood obesity for women
6. Culture influence perceptions of beauty and body weight
7.5 Treatment of Overweight and Obesity
6
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

A. Losing Body Fat

1. No longer use "3500-kcal rule" as predictor of weight loss (reduction of 500
kcal per day will lead to loss of 1 pound per week)
2. For overweight: Deficit of 10 kcal/day results in 1 pound weight loss over 3
years
3. Deficit of 500 kcal/day results in 25 pound weight loss in one year, with
continued loss of 22 pounds by the end of 3 years.
4. Weight loss occurs over time (not linear)
5. See web-based body weight simulator (http://bwsimulator.niddk.nih.gov)
B. What to Look for in a Sound Weight-Loss Plan
1. Control calorie intake; slow steady loss
2. Increase physical activity
3. Behavior Modification
4. Figure 7-16 lists characteristics of a sound weight-loss plan in 5 categories
a. Rate of loss
b. Flexibility
c. Adequate intake of nutrients
d. Behavior modification
e. Overall health
5. Recommendations included in the 2010 Dietary Guidelines for Americans
include decreasing caloric intake, while maintaining adequate nutrition, to result
in a slow and steady weight loss
C. Weight Loss in Perspective
1. Importance of obesity prevention
2. Need for public health strategies
3. Focus on children and adolescents
4. Shift adult focus to weight maintenance and increased physical activity
7.6 Control of Calorie Intake—The Main Key to Weight Loss and Weight Maintenance
A. Overview
1. Kilocalorie control: lose 1 pound per week
a. 1200 kilocalories per day for women
b. 1500 kilocalories per day for men
2. Lower fat, high fiber intake most successful in long term studies
3. Portion control and lower energy dense foods
4. Monitoring kilocalorie intake
a. Read labels (see Fig. 7-18)
b. Keep food records
c. Measure portions
d. Low/no calorie beverages
e. Use ChooseMyPlate.gov online to track your caloric intake and
compare those calories to those expended during physical activity.
5. Table 7-4 shows how to start reducing calorie intake.
B. Controlling Hunger
1. Understand how to distinguish true hunger from emotional eating
7
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

2. Grehlin is a hormone that, along with empty stomach signals brain when you
are hungry; signal can be delayed and take 20 minutes to reach brain
3. Goal: avoid being so hungry that you binge
4. Drinking water and high-volume foods can decrease hunger
5. Mindful eating can be a good approach
C. Conquering the Weight-Loss Plateau
1. Healthy weight loss is slow, erratic, and can lead to plateaus
2. Weight loss begins quickly as water and fat are both reduced.
3. "Calorie creep" contributes to plateau; calorie reduction is hard to maintain
4. Decreased metabolism from reduction in calorie contributes to plateau
7.7 Regular Physical Activity—A Second Key to Weight Loss and Especially Important for Later
Weight Maintenance
A. Benefits of physical activity are manifold
1. Enhanced calorie burning during and after exercise
2. Boosts self-esteem
3. Expending only 100-300 extra kcal/day above normal activity while controlling
calories can lead to steady weight loss
B. 2008 Physical Activity Guidelines for Americans
1. 150 minutes/week of moderate-intensity aerobic activity to maintain body
weight
2. Some individuals may require more than 300 minutes/week to observe benefits
C. Duration and regular performance are the keys to success
1. Choose an activity that can be continued over time
2. Lighter intensity activities are less likely to result in injury
D. Resistance exercise to increase lean body mass
E. Increase routine activity by parking farther away, using stairs, etc.
F. Use pedometer to track activity; aim for 10,000 steps.
7.8 Behavior Modification—A Third Strategy for Weight Loss and Management
A. Goals for weight loss should be realistic, focusing on behavior change.
B. Table 7-6 lists behavior modification principles for weight loss
C. The 2010 Dietary Guidelines for Americans has identified behaviors that are related to
body weight.
1. Focus on the total number of calories consumed.
2. Monitor food intake.
3. When eating out, choose smaller or lower-calorie portions.
4. Prepare, serve, and consume smaller portions of foods and beverages, especially
those high in calories.
5. Eat a nutrient-dense breakfast.
6. Limit your screen time.
D. Mindful Eating
1. Make changes to avoid triggers that may tempt you to eat less healthy food or to
eat too much, or both.
2. Being aware of the entire eating experience from food preparation to
consumption, recognizing and respecting hunger and satiety cues
8
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

E. Other Behavior Modification Strategies

1. Chain-breaking: separates behaviors that occur together (e.g., eating chips and
watching television)
2. Stimulus control: removes temptations (e.g., remove fat-laden snacks from
view)
3. Cognitive restructuring: changes frame of mind (e.g., exercise rather than binge
for stress reduction)
4. Contingency management: prepares for situations that may trigger overeating or
hinder physical activity
5. Self-monitoring: reveals patterns that explain problem eating habits; key
behavioral tool for weight-loss program
F. Relapse Prevention Is Important
1. Can be considered hardest part of weight control
2. Changing self defeating thoughts
3. Acknowledge relapse but move forward
G. Social Support Aids Behavioral Change
1. Friends and family can both help and harm efforts
2. Continued relationship with health professional for accountability can be
important
H. Societal Efforts to Reduce Obesity
1. The 2010 Dietary Guidelines for Americans contains three guiding principles
a. Ensure all Americans have access to nutritious foods and opportunities
for physical activity
b. Help individuals change behaviors through environmental strategies
c. Help individuals with lifelong healthy eating, physical activity, and
weight-management behaviors
2. Changes in foods eaten outside the home
3. Social marketing programs to promote healthy eating and active living
7.9 Professional Help for Weight Loss
A. Overview
1. Healthcare professionals
a. Physician
b. Registered dietitian
c. Exercise physiologist
2. Weight loss organizations may help, but are also expensive and may not utilize
the expertise of licensed healthcare professionals
a. Take Off Pounds Sensibly (TOPS)
b. Weight Watchers
c. Jenny Craig
d. Physicians’ Weight Loss Center
B. Medications for Weight Loss
1. Who are candidates? BMI > 30 or > 27 with weight-related conditions
2. Medications alone have not been found to be successful
3. Classes of Medications
9
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

a. Phenteramine (Fastin or Ionamin) prolongs the activity of epinephrine

and norepinephrine in the brain (appetite reduction)
b. Orlistat (Xenical) reduces fat digestion by inhibiting lipase activity in
the small intestine (see Fig. 7-19)
1) Fat intake must be controlled to avoid unpleasant side effects of
fat malabsorption
2) Absorption of fat-soluble vitamins is limited
c. Lorcaserin hydrochloride (Belviq) alters serotonin receptors found
within the feeding center of the hypothalamus of the brain
d. Off-label applications: some medications are not approved for weight
loss per se, but weight loss is a side effect (e.g., some antidepressants)
e. Medications may aid weight loss, but are not a substitute for calorie
control, increased physical activity, and behavior modification
C. Treatment of Severe Obesity
1. Very-low-calorie diets
a. Used in patients with body weight >30% above healthy weight
b. Require careful monitoring of a physician
c. Health risks
1) Heart problems
2) Gallstones
d. 400–800 kilocalories/day; low in carbohydrate and fat, high in high-
quality protein
e. Weight regain is likely without maintenance plan and long-term support
2. Bariatric surgery (see Figure 7-20)
a. Types of surgery
1) Adjustable gastric banding reduces the opening from the
esophagus to the stomach with a hollow gastric band that can be
adjusted using a port placed beneath the skin
2) Gastric bypass (gastroplasty or stomach stapling) reduces the
stomach capacity, leading to rapid satiety
b. Patient selection criteria
1) BMI > 40
2) BMI > 35 accompanied by serious obesity-related health
concerns
3) History of obesity (at least five years) with previous attempts at
weight loss
4) No history of alcoholism or untreated psychiatric disorders
c. Health risks
1) Bleeding
2) Blood clots
3) Hernias
4) Severe infections
5) Nutrient deficiencies (e.g., iron, calcium)
6) Death (as high as 2%)
10
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

d. Other concerns
1) Surgery costs $17,000–$35,000
2) May not be covered by insurance
3) Follow-up surgery may be required to correct stretched skin
4) Major lifestyle change
e. Results
1) 75% of patients lose and keep off 50% or more of excess body
weight
2) Reductions in blood sugar, cholesterol, and blood pressure
common.
3. Lipectomy
a. Surgical removal of fat via suction
b. Risks include infection, lasting depressions in skin, blood clots, kidney
failure, and possibly death.
c. Expensive
7.10 Treatment of Underweight
A. Overview
1. BMI < 18.5
2. Potential causes
a. Cancer
b. Infectious disease
c. Digestive tract disorders
d. Excessive dieting
e. Excessive physical activity
f. Genetics
g. Growth spurts in active children and adolescents
3. Risks associated with being underweight
a. Loss of menstrual cycle and bone mass
b. Complications with pregnancy and surgery
c. Slow recovery after illness
d. Increased death rate, especially in combination with cigarette smoking
4. Treatment
a. Rule out medical conditions
b. Increase consumption of energy-dense foods and increase portion size
c. Encourage a regular meal and snack schedule
B. Gaining Weight as Muscle, Not Fat
a. Resistance training (weightlifting) program slows muscle loss that
comes with dieting and age.
b. Fitness trainer can help
c. Consume adequate protein and carbohydrate to fuel workout and repair
muscles
d. Consume 15 kcal per pound body weight if working out 3 days per
week.
e. Consume 20 kcal per pound body weight if working out 5 days per
11
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

week.
Nutrition and Your Health: Popular Diets—Cause for Concern
A. Overview
1. Goal should be gradual weight loss rather than immediate
2. Monotony leads to reduced calorie intake
3. FDA only involved with products suspected of doing harm
4. Size-acceptance nondiet movement, “Health at Every Size”
B. How to Recognize an Unreliable Diet
1. Promote quick weight loss
2. Limit food selections, prescribe rituals
3. Use testimonials
4. Cure-alls
5. Recommend expensive supplements
6. No permanent change in eating habits
7. Criticize the scientific community
8. Overlook role of physical activity
C. Types of Popular Diets (see Table 7-7)
1. High protein, low- carbohydrate approaches
a. Recommend 30–50% total kcal from protein
b. Urinary loss of essential ions
c. Use fat for fuel leading to ketosis
d. Liver must produce glucose leading to protein tissue loss
2. Carbohydrate-focused diets
a. Emphasize “good” (low glycemic index or low glycemic load)
carbohydrates instead of “bad” (high glycemic load) carbohydrates
b. Moderating swings in blood glucose help to control appetite
3. Low-fat approaches
a. 5% to 10% of energy intake as fat
b. High carbohydrate intake
c. Eat grains, fruits, and vegetables
d. May become monotonous
4. Novelty diets
a. Emphasize one food or food group
b. Exclude large amounts of food
5. Meal replacements
a. Beverages, frozen or shelf-stable entrees, meal, or snack bars
b. Emphasize portion and calorie control
D. Quackery is characteristic of fad diets
1. People taking advantage of others
2. Reputable journals
a. Journal of the Academy of Nutrition and Dietetics
b. Journal of the American Medical Association
c. New England Journal of Medicine

12
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

BEST PRACTICES: TEACHING STRATEGIES, DEMONSTRATIONS, ACTIVITIES,

ASSIGNMENTS, AND MORE

1. Assign students the Rate Your Plate activity, "A Close Look at Your Weight Status."
They should complete the calculations and the interpretation and application sections. They
should turn this assignment in to be graded.
2. Have students read a popular diet book or current magazine article describing a weight-loss
plan. Have them read the book and do the following:
a. Write a report evaluating the book/article, using the principles of a sound weight-
loss program and characteristics of fad diets listed in the chapter as guides. Have
them address weaknesses and strengths of the diet approach, faddist tendencies, and
violations of sound weight-loss principles.
b. Evaluate the diet described by the book, using the Daily Food Guide for
comparison.
c. These reports could be used as a basis for making oral reports on various diets.
3. Have students revise their own dietary record that they kept in chapter 1 to make it
nutritionally adequate and to provide 1,200 kilocalories. Some will need to add and others
eliminate or decrease foods to reach 1,200 kilocalories. Have them use the Dietary
Guidelines for Americans to determine nutritional adequacy of the diet they have created.
4. Have students select three food products for which claims are made like "low calories,"
"light," "reduced calories," or "dietetic," and compare that product to a similar one for
which no claim is made for energy and nutrient content. For example, comparing reduced
calorie mayonnaise to regular.
5. Have students bring an advertisement for a weight-reduction aid to class. Select from these
and have the class evaluate, in writing or as a class discussion, the rationale, effectiveness,
cost, and potential hazards.
6. Have students get menus from area restaurants and fast-food establishments. Put these
menus on an overhead transparency. Use the overheads for class discussion. Ask students
to choose foods and meals from these menus that would be appropriate for weight control.
7. Use a class period to allow students to go to a campus facility to have their body fat
assessed using skinfold thicknesses. If there are no campus resources, ask someone from a
local fitness center to do it, or do it yourself with the help of another faculty member of the
opposite gender (so the female and male could assess same-gender students). Most exercise
physiology books have formulas and instructions for doing skinfold measurements.
8. Ask a resource from the community to lecture in your class about various weight control
issues:
a. Ask a physician to discuss treatment for morbid obesity.
b. Ask leaders from TOPS or Weight Watchers to discuss their approaches and
programs.
9. Divide students into groups. Have each group compile three lists. The first list should
contain healthful eating tips; for example, trim fat from meat before cooking. The second
list should contain helpful dieting tips; for example, cut vegetables, dried fruit, and pretzels
are good snack choices when traveling in a car. The third list should contain dieting traps
13
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Wardlaw’s Contemporary Nutrition, 10th Edition Instructor’s Manual Chapter 7

and ways to prevent being "trapped." An example would be the restaurant ordering trap.
The prevention tip would be to think of what would be healthful food choices before
entering the restaurant. And, once in the restaurant, be the first to order if you are with
others so their choices will not influence yours. Use the lists as a springboard for discussing
behavior modification. Collect the lists, consolidate information, have someone type
resulting lists, and either photocopy for students or make a copy available for interested
students to photocopy.
10. Ask students to wear pedometers for five days to track the number of miles they walk.
Have them calculate the number of calories burned based on the distance walked.
(Students can use their diet analysis software if you prefer.)

c. Formatted: No bullets or numbering

14
Copyright © 2016 McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in any
manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Another random document with
no related content on Scribd:
ja vastaus Köökarista saapui jääsuhteiden tähden vasta keväällä.
Kirjeessä vanha Apelblom sanoi arvanneensa asiain kallistuvan
siihen suuntaan, toivotti Jumalan siunausta ja ilmaisi selvään
mielihyvänsä tämän käänteen johdosta. Fransilja ei tulisi katumaan
naimiskauppaansa, Hambergista hän saisi hyvän ja kokeneen
miehen eikä siinä talossa tarvitsisi nälkää nähdä, sen hän ainakin
tiesi. Kirjeeseen, jonka varmaan Johannes-lanko oli piirustanut, oli
äiti liittänyt helliä terveisiä ja toivotuksia, joita lukiessa Fransiljalle
tulivat vedet silmiin.

Kun kauan kaivattu avovesi oli ehtinyt Sälskärin pohjoisreimariin ja

teiret olivat alkaneet kuhertaa salmen takana, kuulutettiin avioliittoon
kalastaja Petter Valfrid Hamberg ja neitsyt Fransilja Apelblom. Jäät
olivat jo niin huonot etteivät ulkosaarelaiset päässeet kirkkoon sinä
sunnuntaina. Hamberg oli herännyt varhain aamulla teirien
soitimeen, mennyt mäelle tunnustelemaan ilmaa ja seissyt siellä
kuuntelemassa kuinka jää rannoissa porisi ja suli ja katsellut, kuinka
pienet vihaiset kareet kuin suvisilla selillä kulkivat sumppurailossa.
Silloin oli häneen keveästä aamuilmasta ja teirenkuherruksesta tullut
kuin hiukaiseva ikävä. Sieltä ulempaa missä meri jo vapaana nousi
ja laski oli lentää hyryyttänyt koskelopari ja pyyhkässyt niin matalalta
hänen päänsä yli että siipien suhina kuului. Kuville, kuville! Sitä se
tiesi se ikävä. Ja hän oli mennyt aittaan, missä seinällä riippuivat
töyhtöniskaiset isot koskelot ja sepelkaulaiset pienet ja telkät
valkeine siipipeilineen ja valinnut niistä koiraksen ja pari naarasta
kutakin. Ja kun pyssyt ja eväät olivat kunnossa oli hän Jannen
kanssa lähtenyt pienen ruuhen avulla yrittämään avoveden laitaan.
Sieltä oli saatava vuoden ensimäinen lintupaisti, oli päästävä tuoreen
makuun pitkän talven ja suolasilakan jälkeen.
 Mäellä odotti uusi silakkavene kevään ensimäistä paahdepäivää
saadakseen tervaa pintaansa ja päästäkseen halkomaan suolaisia
laineita.

IV.

Hauki oli kutenut, koivunurvut puhjenneet ja rantarysät tuoneet kalaa

enemmän kuin moneen vuoteen. Kesävieraat olivat palanneet
huviloihinsa ja istuivat nyt kuisteillaan valoisina, tyyninä iltoina
kuulemassa laulurastaan juoksutuksia metsässä tai rantasipin
valitusta kiveltä, väliin laulaen surumielisiä lauluja, väliin
hämmennellen totilasejaan. Merellä vilkkui valkoisia purjeita,
hiekkarannoissa neitosten kylpylakanoita.

Häät olivat olleet helluntaina. Nuoret olivat tarpeekseen tanssineet

silakkakalliolla, jossa Kalle-Kustaa hanurillaan ja Husön Joonas
viulullaan vuorottelivat. Herrassöötinki oli ollut kunniavieraana,
istunut punakkana pöydän päässä ja sekoittanut sokerista, viinistä ja
konjakista ämpärillisen hääjuomaa, josta Kalle Krokström, Bergin
Kalle, Frans Vesterberg, Sepetin torppari ja muut ikämiehet olivat
juoneet morsiusparin maljan. Oli syöty ja juotu ja hurrattu ja
viimeisessä polskassa oli Hamberg itse pää kenossa ja jalallaan
polkien ankaraa tahtia pyörittänyt Fransiljaa, joka hikoili uudessa
leningissään ja joka hetki pelkäsi kruunun putoovan päästään.

Fanny ja Emil olivat kutsutut, mutta eivät tulleet. Fanny ei ollut

näyttäytynyt isälleen senjälkeen kun oli oltu herrassöötingin puheilla.

Häiden jälkeen palasi elämä entiseen uomaansa Tallskärissä.

Fransilja laski verkkoja Hambergin kanssa ja mittasi emäntänä
maitoa kesäasukkaille. Mutta kun Jannen Mari ja Stiina tekivät
kiusaa ja kuiskuttivat korvan juureen, katseli hän hämillään
esiliinaansa pitkin… Se oli siis totta, mitä hän oli itsekseen ajatellut,
kun ei saanut enää hamettaan kiinni.

Eräänä päivänä, vähää ennen heinäaikaa, kun Hamberg lojui kala-

aitassa tuli hänen mieleensä vanha kehto, joka oli säilynyt hänen
omasta lapsuudestaan. Hän nousi ylisille, jossa muisti sen joskus
nähneensä muun joutotavaran kanssa. Mutta kehtoa ei näkynyt
enää.

Fransiljalta sai hän kuulla että Fanny oli luvannut sen Marille.
Varmaankin oli Mari käynyt hakemassa sen sieltä ylisiltä.

Hamberg meni oikopäätä toiselle tuvalle. Nähtyään kehdon

porstuankomerossa otti hän sen syliinsä, tarkasti jalaksia ja kuluneita
laitoja, joissa yhdessä kohden oli kirjaimet P.W.H., ja sanoi Marille:

— Kehto on minun! Fannyllä ei ollut lupa lahjoittaa sitä muille!

Ja kun Mari rupesi väittämään vastaan ja sanomaan sitä

omakseen, suuttui Hamberg, nosti kehdon kahdesta korvasta
selkäänsä, katkaisten sillä kaikki puheet. Hänkö olisi lahjoittanut
semmoista tavaraa, josta ei tiennyt minä päivänä sitä itse tarvitsisi!
Ei koskaan! Niin eteensä katsomaton hän ei ole. Kehto on hänen ja
hän sen vie! Siinä hän itse oli aikoinaan maannut ja siinä oli
makaava hänen poikansa, niin totta kuin hänen nimensä oli Petter
Valfrid Hamberg!

Ja hän vie saaliinsa mennessään laskien sen Fransiljan eteen

keskelle tuvan lattiaa.
 — He, tuoss' on kehto, joka kestää vielä yhden ihmisiän! Soudata
siinä sitten poikaa! hän sanoo istuen pöydän ääreen kahvia
odottamaan.
KALLE-KUSTAAN TUPA

Kuu näytti sinä iltana eriskummalliselta. Se oli kääntynyt selälleen

niin että sakarat viittasivat suoraan ylöspäin ja makuusijan se oli
valinnut juuri Varsalön kokkakuusien latvoilla, josta silmä ei sitä heti
omaksunut. Tuntui kuin ei kuu olisi oikealla paikallaan.

Valoa oli liian paljo tavalliseksi kuutamoksi. Sitä virtasi saarien ja

kaikkien esineiden takaa näköpiirissä ja mökit nienten nenissä ihan
vierastivat kulkijaa. Tuli Varsalön akkunassa loimotteli niin oudosti
että olisi luullut koko tuvan olevan yhtenä tulimerenä. Mutta kuka
niitä ymmärsi näitä maaliskuun iltoja!

Tie kulki suuressa kaaressa pitkin jäätä, kadoten hiukan

tuonnempana saaren taakse. Kalle-Kustaa oli istahtanut kelkan
nokalle lepäämään.

Hän katseli vuoroin kuuta, joka oli kuin punainen paperilyhty,

vuoroin tupaa rannalla, vuoroin taakseen tietä pitkin, tulisiko sieltä
joku ajomies, jonka reen perään saisi kelkkansa kiinnitetyksi. Mutta
ei tullut.

Kalle-Kustaa alkoi taas saapastaa etukumarassa, vanha

karvareuhka korville painettuna. Vaivaloista se oli ja hitaasti matka
edistyi; hän potkaisi kiukkuisesti hevosenkokkareen tieltään. Myöhä
nyt harmitella että kaupungissa oli tullut anniskeluun mennyksi ja
siellä viipyneeksi niin kauan, että oli jäänyt kaikista kotiinpalaavista
tukinvetäjistä. Olisipa kelvannut tyhjässä reessä loikoa ja saada
perunakuormansa perille siinä sivussa, ilman omaa vaivaa! Piru
vieköön koko Hartinin rouvan perunat, paleltuneet, pilaantuneet
roskat! Mutta sitten hän muistaa laihan porsaan, joka nälissään
vinkuu ja haistelee ihmisiä kuin koira ja silloin herää
kiitollisuudentunne Hartinin rouvaa kohtaan, joka oli ajatellut heidän
naskuaan ja lahjoittanut sille suuren vasullisen syötävää… Ja ties
vaikka niitä porsaan perunoita ihmisetkin saisivat vielä pitää
hyvänään. Talvi oli ollut kova ja pahin syrjä köyhälle kalastajalle oli
nyt vasta käsissä. Kunhan jaksaisi avoveteen…

Mutta ei se sittekään ollut se ajatus, jota Kalle-Kustaa oli hautonut

kaupungista saakka. Ei se se ollut, joka karvasteli jossain syvällä ja
teki mielen niin oudoksi ja autioksi kuin tämä talvi-ilta ympärillä.

Olisivat ne Petter ja Abel saaneet jäädä kohtaamatta, kun ne aina

siitä uutistuvasta… Olivat tietysti hiukan humalassa, niinkuin hän
itsekin, kun heille vastasi ja lasketti… niin, eikö hän taaskin ollut
lasketellut liikoja… kehunut, houkkio.

Nyt vasta alkoi Kalle-Kustaan pää olla oikein selvänä. Hän tunsi
korviansa kuumottavan ja jonkun äkillisen tunteen vallassa silmäsi
hän kuin häpeissään taakseen, olisiko siellä joku kuulemassa hänen
ajatuksiaan.

Kajastus taivaan rannalla oli vähitellen häipynyt ja kadonnut, kuu

loikoi yhä entisellä paikallaan. Varsalön tupa oli jäänyt niemen
taakse. Hän oli nyt kahden varjonsa kanssa, joka uskollisesti väänsi
hänen rinnallaan pitkin tiensyrjää.
 Oliko sittekin niin, että hän uskoi ja toivoi mahdottomia? Oliko hän
sittekin vain kerskuri tomppeli… Tähän asti hän oli uskonut
onnenpotkaukseen, joka auttaisi hänet jaloilleen. Hän muisti joskus
syysyönä, maatessaan ulapalla silakkaveneessä, rukoilleensa:
Potkase, hyvä Jumala, vielä kerran, niin sitten jo autan itseni… Hän
oli miettinyt verkkoja laskiessaan: kun antaa veneen, niin antaa
purjeenkin, kun antaa padan, niin antaa lusikankin. Ja liikkuessaan
vesillä oli hän tähystellyt rantoihin, kolunnut kaikki kivikot ja sopivat
kallionrotkot, jotka olivat kuin luodut kaikenlaisen kulkutavaran
kerääjiksi. Siitä edellisestä onnenpotkusta oli jo neljä vuotta… neljä
vuotta hän oli odottanut, aina yhtä vahvassa toivossa ja
luottamuksessa.

Olivat tänään pistäneet häntä arkaan kohtaan. Olivat nauraneet

hänelle ja se rysävaras Petter oli kysynyt, joko »ruokasali» on
kunnossa ja »saisko tulla tanssimaan harjakaisia juhannuksena».
Hän tunsi vihaavansa sydämensä syvyydestä Petteriä, ja jos hän
siellä kapakassa olisi tehnyt niinkuin sisu käski, olisi hän vetänyt sitä
vasten turpaa niin että veri olisi purskahtanut. Tuli sitten mitä tuli,
vaikka selkäänkin, vaikka Sipirja.

Niin, hän oli jo ennen pannut merkille sen rysävarkaan kateuden.

Kieroa peliä se oli pitänyt siitä perin, kun Bertta lähti vihille hänen,
Kalle-Kustaan, kanssa. Se oli katsellut sitä omalle kohdalleen… oli
mielestään muka vankempi, parempi mies, kun oli peritty tupa ja
kolme isoarysää ja muutenkin noin yli nokan otettuna. Hyh! Hän,
Kalle-Kustaa on tosin pieni ja kevyt ja sanovat vääräsääreksi, mutta
— ja tässä meni mieli melkein hyväksi taas — hän muisti miten viime
keväänä oli Tarantellallaan laskettanut kaikkien kalastajaveneiden
ohi ja Petterinkin. Semmoisen veneen hän oli rakentanut — menihän
siihen osa kiireimmästä kala-ajasta ja saihan joukko tyytyä
vähempään särpimeen, mutta paras vene hänellä oli näillä vesin! Ja
kuosikkaimmat purjeet! Se nimikin oli harmittanut naapureita:
Tarantella! Onko siitä silakkalotjan nimeksi, olivat sanoneet, mutta
hän pitää vaan minkä nimen tahtoo! Tarantella oli konsulinkin kilpa-
aluksen nimi! Ja olivathan ne räkättäneet kun hän lapsilleenkin oli
antanut omasta päästään nimiä: Bror Birger, Ebba Eleonora… Kun
ei köyhällä ole muutakaan lapsilleen, antaahan häntä edes kauniita
nimiä, oli Kalle-Kustaa vastannut naapurin akoille.

Mutta ei ajatus hyvästä veneestäkään tällä kertaa paljo ilahuttanut

hänen mieltään. Kuukin katseli korkealta paikaltaan vieraasti ja
kylmästi kuin aavistus lähenevästä onnettomuudesta. Koira ulvoi
jossain pitkään ja surullisesti… Se oli Tallskärin Patu.

Kalle-Kustaan ajatukset kulkivat taaksepäin, niihin aikoihin kun

hän kalasti yhdessä Hambergin kanssa ja vielä kauemmas, aina
lapsuuteen saakka, kun hän pahaisena lauantaipoikana kieppui
äitinsä hameissa. He olivat tulleet jostain lännestäpäin, äiti ja poika;
äiti, Eeva, oli kova työihminen, liukas liikkeiltään ja kieleltään ja
kahdella kädellään hän oli elättänyt itsensä ja poikansa, kalastaen
yhdessä milloin minkin kalastajan kanssa. Kaunis hän ei ollut,
Jumala paratkoon, pitkine nenineen — häntä sanottiin
»naaraskoskeloksi» — mutta hyvä verkonkutoja hän oli ja Kalle-
Kustaata hän piti kuin paraskin äiti lastaan. Sanottiin että poika oli
jäänyt hänelle muistoksi Storön räätälistä, joka hukkui…
kuulutuksiinpano-matkallaan kuten Eeva kertoi, mutta Hambergin
Rosina, joka myös oli tuntenut räätälin, sanoi ettei siinä puheessa
ollut perää… Oli sen laita miten tahansa, Eeva hoiteli ja melkein
hemmotteli poikaansa; Kalle-Kustaa sai kaikki mitä muutkin lapset:
voita leivän päälle, punaisen kaulaliinan, nimikkoverkkoja,
huuliharpun. Ja kun Eeva vei kaloja kesähuviloihin, sai hän lasten
kenkiä ja leluja ja kerran kuluneen samettitakinkin pojalleen. Siitä
samettitakista oli Kalle-Kustaa pitänyt enemmän kuin mistään
muusta. Semmoista ei ollut kellään toisella pojalla ja hän muisti
kuinka ylpeä hän oli siitä ollut. Hän muisti että hänen mielensä oli
aina tehnyt korkeimpiin puihin, kun kerättiin munia variksenpesistä ja
kauneimman kaarnaveneen hän oli aina tahtonut itselleen ja hän
tappeli suurimpien poikien kanssa, vaikka oli kasvultaan pienin,
oikea pipana, tahi ehkä juuri sentähden: hän tahtoi näyttää että oli
yhtä hyvä kuin muut ja voittaa heidät missä voi… Se oli kuin joku
syntinen halu hänessä, vaikka siitä oli koitunut paljo mielikarvautta.

Sitten hän muisteli sitä aikaa, jolloin he olivat olleet osamiehenä

Hambergilla, saaden kolmanneksen saaliista. Hän oli silloin jo
aikamies, Kalle-Kustaa, ja ne muistot eivät olleet kaikki mieluisia
Hänen oli ollut vaikea tottua Hambergin työkomentoon: se vanha
kaappari nousi jo kolmelta ja nosti hänet pystyyn lattialle ellei hän
muuten herännyt. Vesillä koluttiin jäänlähdöstä jääntuloon, kaloja
saatiin ja rahoja kasattiin. Kalle-Kustaa ei ollut ennen eikä jälkeen
nähnyt niin paljo rahoja, hänessä heräsi outo halu saada niitä
käsiinsä ja tulla rikkaaksi voidakseen tehdä mitä tahtoi. Hän alkoi
vainuta että Hamberg rikastui heidän kustannuksellaan; hänhän otti
kaksi kolmannesta ja antoi heille yhden. Veneille ja pyydyksille laski
muka yhden kolmanneksen. Mutta välit ukon kanssa kiristyivät;
Kalle-Kustaa katsoi usein salaa raudoitettua kirstua kamarin
nurkassa ja laski mielessään paljoko siellä oli seteleitä ja markkoja.

Riidan aiheita karttui. Kalle-Kustaa viipyi maanantaihin

tanssiretkillään, niin ettei päästy nuotan vetoon, vaikka tuuli oli
itäinen ja paras lahnan aika käsissä. Sama juttu kun hän alkoi lähteä
lintuun: ukko ilmoitti että oli mentävä verkoille ja näistä kohtauksista
kehittyi salainen ja kestävä vihamielisyys heidän välilleen. Äitimuori
koetti välittää, hankkia helpotuksia pojalleen, kutoi itse kahden
edestä ja elettiinhän sitä niin, vaikka sopu oli laihaa.

Pahin tuli vasta sitten, kun Kalle-Kustaa pääsi viinan makuun ja

alkoi retkillään viipyä poissa päiväkausia. Palatessaan oli hän kahta
rohkeampi ja humalapäällä se sitten kerran puhkesikin, se kipeä
pahka.

He olivat olleet paluumatkalla kaupungista. Pohjoisesta puski

tuima tuuli — Kalle-Kustaa muisti sen kuin eilisen päivän. Ukko oli
äkeissään kun oli saanut odottaa kauan kalarannassa, hän istui
ääneti perässä ja tuijotti kokkaan, ohi Kalle-Kustaan. Silloin juuri
siinä istuessaan oli hän saanut halun tehdä ukolle jotain kiusaa, kuin
helpoittaakseen omaa ärtyisää mieltään: hän tahtoi ohjata venettä,
niin, piru vie, tahtoikin! Ukko puisti päätään; Kalle-Kustaa yltyi: hän
koetti riuhtasta peräsimen käteensä, ukko survasi hänet menemään
niin että hän kompastui tuhtoon. Silloin hän kimposi ilmaan kuin
rakki, pui nyrkkiään, nimitti ukkoa kaappariksi ja roistoksi, hyppi
hänen edessään, nyhtäsi parrasta ja säälitteli: »Voi sinua äijäraiska!
Olisipa mulla kultakaivos, antaisin sulle pienen kimpaleen! Silloin
vasta saisit kehua itseäsi rikkaaksi ja sanoa multa saaneesi!» Ukko
ei tuntunut hänestä suuresti välittävän, virkkoi vain: »Älä vedä
parrasta! Se on vanha ja voi lähteä!» Mutta kun oli päästy
ensimäisen saaren suojaan, jossa hän sai kädet vapaaksi
jalusnuorasta, oli hän tarttunut Kalle-Kustaata niskaan ja toisella
pehmittänyt häntä äyskärillä ja lopuksi pistänyt penkin alle kuin
kirveen loveen. Kustaa oli silloin kuin rääsy ja sinne hän nukahti.

Kotirannassa hän hiipi takateitä kala-aittaan ja makasi siellä

seuraavaan aamuun asti. Mutta vähän sen jälkeen hän äitineen
muutti Storöhön.
 Sitten tulivat ne ajat, jolloin hän alkoi soudella, päivin ja öin,
Aspöhön. Bertta oli silloin yhdeksäntoista vuotias hoikka piikatyttö,
silmät sinersivät päässä kuin aurankukat. Ne ajat olivat kaikkein
hauskimmat! Sunnuntai-iltoina keinuivat he yhdessä muiden nuorten
kanssa Storön keinulla ja tanssipaikoissa liikkui Kalle-Kustaa
vormusaappaat jalassa ja kainalossa neljänkymmenen markan
hanuri. Ne ajat olivat sittenkin kaikkein hauskimmat!

Ja sitten menivät he naimisiin ja asettuivat kaukaiselle

kalliosaarelle. Kalle-Kustaa oli vuokrannut kalaveden omaan
laskuunsa, mutta lujalle otti joka kerta kun arenti oli maksettava: tänä
talvena oli täytynyt myydä lehmäkin. Ja rahaa olisi tarvittu lankoihin,
sillä pyydyksiä ei ollut tarpeeksi. Lapsia oli neljä, viides tulossa…
Onni ei ollut vielä ollut oikein myötäinen; olipas sentään kerran
potkaissut — silloin kun Kalle-Kustaa löysi sen ampumalautan. Kaksi
kerrosta hyviä hirsiä, viisikolmatta tyhjää tynnyriä ja parikymmentä
leiviskää vankkaa köyttä — se oli suuri tapaus hänen elämässään ja
se muutti tulevaisuuden hänen silmissään valoisaksi ja
toivorikkaaksi. Nyt hän voisi rakentaa oikean tuvan itselleen mäen
päälle sen ahtaan, matalan hökkelin sijaan, joka häthätää oli kyhätty
kaikesta vanhasta roskasta ja rantapuusta ja joka oli harva kuin
variksen pesä.

Neljä vuotta sitten, kun hän Bertan ja äidin kanssa oli hinannut
lautan kotiin Skälskäristä, oli sydän hyppinyt hänen rinnassaan. Hän
ei puhunut silloin lähemmin tuumistaan, alkoi vaan vääntää kiviä ja
kaivaa perustuksia mäen päälle ja Bertta ja lapset seurasivat
jännityksellä hänen toimiaan Kohta he saisivat asua oikeassa
korkeassa, valoisassa tuvassa, jossa oli hella ja leivinuuni ja voisi
olla oikein kukkia ikkunalla. Isä myhäili tyytyväisenä siinä
vääntäessään hiki päässä. Hän ei muistanut poiketa Malakias-
suutarin luo, joka asui toisella puolen salmen ja toi aina kaupungista
viinaa.

Kun Kalle-Kustaalla oli kehyshirret paikoillaan, tuli Malakias

katsomaan hänen puuhiaan. Hän vihelsi pitkään ja löi kämmenellä
reiteensä. Kalle-Kustaa ei ollut millänsäkään.

— Kuules Kustaa, sanoi suutari, sinä näyt rupeevan kovin

leventelemään.
Tästähän tulee tupa kuin kirkko ja kaksi kamaria perään!

Kalle-Kustaa hymyili tietäväisen näköisenä. Silloin alkoi suutari

sättiä häntä hulluksi ja ennustella ettei talosta koskaan tulisi
valmista. Pienemmän tuvan hän olisi saanut noista meren tuomista
hirsistä, mutta tämmöiseen rakennukseen korkeintaan kaksi seinää.
Ja mitä hän semmoisella komealla huvilalla tekisi…

Mutta Kalle-Kustaa kyllä tiesi mitä hän tekisi. Vuokraisi kesäksi

herrasväille, jotka samalla ostaisivat maidon ja joilta saisi hyvän
hinnan kalasta ja munista. Hän osaisi rikastua hänkin! Ja puuttuvat
hirret ja muut tarpeet… Ken tietää vaikka hän pian saisi semmoisen
silakkasaaliin kuin viime syksynä Hamberg, jolta pytyt ja nelikot
loppuivat niin että kalat olivat suolattavat vanhaan nuottaveneeseen.
Ja jos ei sitäkään… ken tietää vaikka ajelehtisi siellä paraillaan jo
toinen lautta tännepäin. Kuuluvat ne ryssät ammuskelevan
Suomenlahdella koko kesän… Voisi se onni toisenkin kerran
potkaista ja varmaan potkaiseekin!

Nyt törrötti Kalle-Kustaan uutistupa keskentekoisena mäen päällä

kuin purjehdusmerkki. Se näkyi kauas meren selälle ja saaristolaiset
sanoivat sitä Jerusalemin temppeliksi. Kaksi seinää oli pystyssä,
kolmas alulla ja toissa keväänä oli alettu uunia muurata, mutta jätetty
kesken, kun tiilet loppuivat. Hirret olivat jo mustuneet tuulesta ja
sateesta, muuriin oli ilmestynyt halkeamia ja sitä suurta
kalansaalista, yhtävähän kuin uutta tukkilauttaa ei kuulunut. Mutta
Kalle-Kustaa ei välittänyt naapurien pilapuheista: se oli pelkkää
kateutta. Ensi kesänä hän näyttäisi heille!

Ja taas hän oli uhannut ensi kesänä päästää kurkihirteen.

Mutta istuessaan kelkan nokalla siinä keskellä lumista aavaa,

valtaa hänet kumma autius, aivankuin talvi-ilta olisi astunut hänen
mieleensä. Ehkä olivat ne sittenkin oikeassa, jotka sanoivat ettei siitä
koskaan tulisi valmista. Eihän häneltä voisi mitään onnistua, eihän
onni kahta kertaa voinut potkaista semmoista vaivaista kuin hän!
Asukoon sikolätissä ja pysyköön köyhänä, kun on köyhäksi syntynyt!
Perkele, jos olisi ollut selvää viinaa, olisi paremmin saanut sen
nielaistuksi!

Samassa kuului laulun renkutusta jäältä päin. Sieltä oli tulossa

ajomies ja kun tämä ehti kohdalle, tunsi Kalle-Kustaa hänet torppari
Söderbergiksi. Torppari oli iloisimmalla tuulellaan, hänellä oli
kahdenlitran pullo reessään ja hän otti Kalle-Kustaan mielellään
kolmanneksi. Kelkka sidottiin reen perään ja sitten sai tamma
hölkytellä tietä mieltään myöden, punaisen kuun kurkistaessa
Varsalön kuusien takaa.

Lähellä kotisaartaan erkani Kalle-Kustaa kyytimiehestään. Hän oli

saanut monta ryyppyä, mutta ei päässyt entiselle keveälle
viinatuulelleen vaikka yritti.

Kun hän sai kelkan nuoran käteensä, katsoi hän ihmeissään

kuormaa. Vasussa oli vain muutama peruna: kelkka oli ajettaessa
kallistellut puoleen ja toiseen ja kylvänyt kaksi pitkää vakoa talvitien
sivun. Sinne meni porsaanruoka! Kalle-Kustaa kirosi pahan
kirouksen; tuntui kuin kuu olisi hänelle nauranut äänettömästi, silmät
kyhnyssä…

Oli onni että leipäkimppu oli ollut kelkkaan sidottu. Kimppu

kädessä astui hän vanhasta hytinovesta mökkiinsä. Sieltä kuului
lapsenitkua. Se näytti hänestä nyt entistä viheliäisemmältä koko
hökkeli; seinärakoja oli paikkailtu vanhoilla aironlavoilla, tuhdoilla ja
muulla meren tuomalla. Sisässä oli niin ahdasta että tuskin pääsi
kääntymään ja pahansiivoista siellä oli, sen pani Kalle-Kustaa ensi
kerran nyt merkille. Hän työnsi lapset luotaan ja istui äänetönnä
syömään perunaa, silakkaa ja leipää. Bertalle hän ei maininnut
mitään Hartinin rouvan perunoista, pudotti vain sanan silloin, toisen
tällöin ja tuijotti mietteissään posliiniseen ovennuppiin. Oven oli hän
tuonut hylkyhuutokaupasta, siinä oli hytinnumero 14 ja oikea
posliininen nuppi.

Kun oli syöty, paneuduttiin mökissä levolle. Kalle-Kustaa odotti

kunnes joka nurkasta kuului tasaista hengitystä, sitten hän nousi,
veti vaatetta päälle ja meni ulos mäelle. Hän suuntasi askeleensa
uutisrakennukselle.

Aavemaisina ja surkeina törröttivät seinät kuutamossa heittäen

mustan varjon hangelle. Hän pyyhkäisi lunta uunin suulta ja hapuili
kädellään… Aivan oikein, sinne oli ilmestynyt uusi halkeama!
Kivijalasta hän veti esiin kirveen ja koetteli alushirttä. Siinä oli
yhdessä kohden jo lahonvika!…

Silloin hän tunsi että nyt siitä ei enää tulisi mitään… ei koskaan
hän jaksaisi ostaa hirsiä, ei koskaan hän löytäisi uutta tukkilauttaa!
Kaikki tämäniltainen viina nousi vihdoinkin päähän ja hän iski
kirveellään sokeasti, raivoisasti eteensä, katsomatta sattuiko se
alushirteen vai seinään vai kiveen.

Kuu oli noussut ryntäilleen ja katseli kuusen latvasta miestä, joka

riehui talviyössä hajoittaen oman tupasalvoksensa.
MESTARIVARAS

Kun lounaistuulella nousee Skoglannin vesiltä aavalle merelle ja on

päässyt Husön reimarin tasalle, jonka itäpuolella kyömyselkäinen
laine ilmaisee Pirunkiven kätköpaikan, alkaa Husön ja Ormgrundin
välistä punertaa kalastajatupa eräällä rantakalliolla. Kun viimeisellä
luovilla laskee Husön ohi, aukee karien välistä tyyni sisäsatama
veneineen, ranta-aittoineen, verkkosalkoineen. Lampaat, jotka ovat
Ormgrundin puolella suolaheinää syömässä, kokoontuvat tavallisesti
ulkonokkaan purjehtijaa katsomaan, vesikarilla tiirat nousevat
pesiltään vauhkoina ilmaan kuullessaan veneenkeulan kohinan ja
kirkuvat siipien varassa kunnes vene on kadonnut nokan taakse.
Mutta tuvan ikkunanpielestä tähtää ohipurjehtijaa usein musta,
ilkeästi tuikkiva silmä.

Tämä on Husön Vesterbergin eli Varas-Vesterbergin koti, vaikka

siinä nyt asuvat mestarivarkaan jälkeläiset toisessa ja kolmannessa
polvessa.

Entiseen aikaan oli puheentapana että siinä talossa elettiin toisten

leivillä ja varastetuilla siankinkuilla ja että Husön hevonen ja lehmät
syötettiin varastetuilla heinillä ja tupa lämmitettiin varastetuilla
haloilla. Ja Vesterbergillä oli jo puolet ikäänsä ollut saaristolaisten
kesken nimenä Varas-Vesterberg, vaikkei sitä saanut sanoa hänelle
vasten naamaa, kun todistukset näet puuttuivat. Sillä Vesterberg oli
mestari peittämään jälkensä ja pitämään varansa niin että hän pääsi
livahtamaan joka kiikistä kuin kettu. Häissä ja hautajaisissa hän istui
täytenä miehenä Kalle Krokströmin ja Hambergin rinnalla ja kilisti
partaansa pyyhkien heidän kanssaan, niinkuin ei koskaan olisi
kajonnut heidän tavaraansa. Mutta toisten sisuksissa kierteli kiukku
ja posket alkoivat usein elää.

Naapurit häntä pelkäsivät kuin ruttoa. Jos Vesterberg oli saaressa,

ei saanut olla varma mistään, ja sillä aikaa kun hän oli tuvassa
siirrettiin usein omat veneet syrjemmälle ettei niistä katoaisi köysiä ja
ankkureita. Vanhalla Hambergilla oli tapana äännähtää
verkkokuteensa takaa, kun hän ikkunasta näki Husön mustan
tamman talvitiellä:

— Pidä varasi, muori, Vesterberg on liikkeellä!

Ja muori pistäytyi hyvissä ajoin pihalla kokoomassa lukkojen

taakse semmoista irtainta tavaraa, joka olisi voinut kelvata varkaan
rekeen.

Hänelle kelpasi muuten kaikki — mitä hän kulloinkin sattui

tarvitsemaan. Hän vei läpi käsien ja lukoista ei ollut paljo haittaa, sillä
hän avasi ne jollain salaperäisellä tavalla, useimmiten rikkomatta.
Krokströmin aitasta hän eräänä yönä otti kaksikymmentä kyynärää
eukon kutomaa villakangasta leikaten sen tukilta niin sievästi että
temppu huomattiin vasta, kun kangasta mitattiin piian
palkkahameeksi. Vähän senjälkeen katosivat Bergin Kallen
hylkeennahat, joita Kalle oli säilytellyt aitassaan, viedäkseen
keväämmällä karvari Rosenbergille. Rosenbergille ne kylläkin
joutuivat, mutta kun Kalle keksi ne karvarin aitan seinältä ja väitti
omikseen vedoten erääseen harpuuninreikään hartiain välissä, sanoi
ukko Rosenberg että siihen kohtaan on joku toinenkin voinut iskeä ja
ettei se ole mikään todistus. Kalle palasi kotiin karvaalla mielellä. —
Perkelekö hänet oli pidättänyt niitä nahkoja viemästä, silloin kun ne
vielä olisivat kulkeneet hänen omassa nimessään hän sanoi
Stiinalle. — Nyt se Husön susi sai niistä rahat! Mutta hän päätti
kostaa. Ja kun hän tapasi Vesterbergin rysät kuivamassa eräällä
kalakarilla katkoi hän niistä kaikki kaaret. Tämä tapahtui siihen
aikaan, jolloin hän ei vielä ollut herännyt synnintuntoon.

Toisen kerran katosi joulun korvissa parhain kartanon kinkuista

lukituilta aitan ylisiltä. Varsalön kapteeni oli repiä silmät voudin
päästä, niin vihanen hän oli ja oli luvannut hyvän palkinnon varkaan
ilmiantajalle. Kaikki ajattelivat Vesterbergiä, mutta kukaan ei ollut
nähnyt häntä liikkeellä sinä yönä, vieläpä saattoi Grisön suutari
todistaa että Vesterberg oli myöhään yöllä ollut Grisössä
otattamassa mittaa uusiin saappaisiin.

Loppiaisen jälkeen oli Vesterberg kaupunkimatkalla poikennut

Hambergin luo hevosta syöttämään ja silloin hän oli aukaissut
eväspussinsa ja suurustanut tuvassa. Pussista ilmestyi
läskinkimpale, jossa rasvaa oli ollut viiden tuuman vahvalta, kuten
vanha Hamberg kuuluu sanoneen.

— Onpas Vesterbergillä komeata läskiä tänä vuonna, oli hän

ihmetellyt, jolloin toinen oli pala suussa tokassut: "Kun hyvin syöttää
niin hyvää saa!" Mutta silloin oli Hambergia ruvennut pistättämään
varkaan julkeus, hän kun tiesi ettei Vesterberg kyennyt porsastaan
niin ruokkimaan, koska oli jättänyt perunamaansakin kesannoksi. Ja
hän oli sanoa pamauttanut vasten toisen mustaa naamaa:
 — Ei se sika ole sinun lättiäsi nähnytkään! Mistä lienet
kähveltänyt!

Jolloin Vesterberg oli niin hölmistynyt ettei saanut sanaa suustaan

eikä löytänyt lakkiaan ja vasta porstuassa oli muistanut yhden ja
toisen haukkumasanan ja uhannut kysyä kunniansa perään. Mutta
kysymättä se jäi.

Vesterberg oli pitkä mustapartainen mies, jonka jalat käydessä

niksahtelivat kuin vuohen nilkat. Pitkät viiksihaivenet haroittivat suun
päällä ja nauraessa välähteli niiden välistä jotain valkoista. Mustissa
silmissä oli ilkeä tuike. Oikea suurkelmi näköjäänkin.

Eräänä maaliskuun aamuna kun Hamberg oli pistäytynyt mäelle,

luomaan silmiä uuteen silakkaverkkoon ja oli tuvan ovelta päässyt
alas kala-aittaan, näkyi Vesterbergin tamma tulevan talvitietä
kaupungista päin vetäen suurta heinäkuormaa.

— Hoi Vesterberg, varhainpa sinä olet liikkeellä ollut, huusi

Hamberg miehelle, joka pysytteli kuormansa suojassa. — Mistäs
heinät ovat?

— Kaupungin torilta, vastasi Vesterberg rykäisten rohkeasti, mutta

Hamberg nauroi partaansa liikkuessaan keväisellä hangella, joka
häikäisi silmiä. Vesterbergin kuormaan oli ahdettu irtoheiniä suoraan
ladosta, jotavastoin torilla myydään niputtain! Se kettu ymmärsi
palata retkiltään kaupungin kautta, jolloin kaikki mitä kuormassa oli,
kävi ostoksista! Vaan eipäs ymmärtänyt aina pitää varansa
puheissaan!

Toisen kerran oli Vesterbergin naapuri Husössa, Mattson, jonka

kanssa hänellä oli yhteinen navetta ja kahtia-jaettu lato sen edessä,
poikennut Krokholmiin ja kertonut kuinka hänen akkansa oli aamulla,
navettaan mennessään, nähnyt köydenpään longertavan esiin
heinien alta, Vesterbergin puolella. Akkapas ei malttanut olla
kiskaisematta köydestä, jolloin heinistä ilmestyi julma leipäkimppu.
Varmaankin satakaksikymmentä leipää hän oli laskenut ja oikeita
suuren talon leipiä olivat olleetkin! Ja sen tiesi ettei niistä rahaa oltu
maksettu!

Poika Frans tuli isäänsä sekä ulkomuodossa että kaikessa

muussakin, sanoivat ihmiset. Hän oli tämän oikea käsi, joka ei
tiennyt mitä vasen teki. Fransin toimesta paloi Husössä tuli silloin
kun Vesterberg oli öisin liikkeellä — että muka oltiin kotona! — ja
Fransin avulla hän saattoi toimia yht’aikaa kahdella taholla, siten
sekoittaen jälkensä.

Vaikka Vesterberg oli mestari ammatissaan ja oli osannut livahtaa

monesta vaarasta, sai kun saikin hän lopulta selkänahallaan maksaa
julkeutensa. Tarina siitä elää vielä vanhan polven muistona
saaristossa.

Skoglannin Rosenberg oli pannut toimeen perunannostotalkoot,

joihin väkeä oli saapunut salmen takaa Krokholmista ja Aspöstä Emil
Andreas molempine poikineen. Oli ollut semmoinen sinisenkorkea
syyspäivä, jolloin kurjet oikaisevat etelään, halki saariston, ja
puolukan toinenkin kylki kypsyy.

Silloin siinä peltoa kuokkiessaan oli vanha Hamberg saanut

käteensä oudon perunan. Se oli näköjään kuin ihminen ja vähän
puuttui ettei sillä ollut silmät ja korvatkin oikealla kohdallaan. Kun
Ulla toi sahtia talkooväelle ja istuttiin pientareella, kulki peruna
kädestä käteen ihmeteltävänä ja lopuksi leikkasi Hamberg
puukollaan siihen puumerkkinsä arvellen että semmoinen kummitus