(eBook PDF) Elements and Principles of

4D Art and Design by Ellen Mueller

Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-elements-and-principles-of-4d-art-and-de
sign-by-ellen-mueller/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Elements of Visual Design in the Landscape

3rd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-elements-of-visual-
design-in-the-landscape-3rd-edition/

Design patterns: elements of reusable object-oriented

software 1st edition - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/design-patterns-elements-of-
reusable-object-oriented-software-ebook-pdf/

Smart Materials in Additive Manufacturing, Volume 1: 4D

Printing Principles and Fabrication 1st Edition - eBook
PDF

https://ebooksecure.com/download/smart-materials-in-additive-
manufacturing-volume-1-4d-printing-principles-and-fabrication-
ebook-pdf/

(eBook PDF) Machine Elements in Mechanical Design 6th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-machine-elements-in-
mechanical-design-6th-edition/
4D Printing: Fundamentals and Applications 1st Edition
- eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/4d-printing-fundamentals-and-
applications-ebook-pdf/

(eBook PDF) Business Communication Process and Product

8th by Mary Ellen

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-communication-
process-and-product-8th-by-mary-ellen/

(eBook PDF) Visual Literacy Workbook: For Graphic

Design and Fine Art Students

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-visual-literacy-
workbook-for-graphic-design-and-fine-art-students/

(eBook PDF) Visual Literacy Workbook: For Graphic

Design and Fine Art Students

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-visual-literacy-
workbook-for-graphic-design-and-fine-art-students-2/

(eBook PDF) Digital Design: Principles and Practices

4th

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-digital-design-
principles-and-practices-4th/
 ••
CONTENTS VII

Interview: Santiago Echevarry ........................... 94

Shape Defining Space ........................................ 95
Interview: Luftwerk .............. ............... ......... ..... 95

Space ....................................................................... 96
The Base Plane .................................................. 96
The Ru Ie of Thirds ............................................... 99
Positive and Negative Space ............................. 100
Interview: Joelle Dietrick................................... 101
Using Sound to Define Space .......... ................... 102
Using Light to Define Space ............................... 103

Color...................................................................... 104
Primary and Secondary Colors ............... ............ 105
White Light .. . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 106
Relative Color.................................................. 108
Color Schemes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . .. . 109
Interview: Rachel Maclean .............................. 110
Changing Color over Time .............. .................... 112

Summary ................................................................. 113

Key Terms ................................................................ 113

Chapter 4 Principles from 2D and 3D Art and Design ............. 117

Value/Brightness ...................................................... 117

Interview: Anthony Rowe of Squidsoup ............... 118
Scale of Brightness ............................................ 120
Interview: Justin Lee Martin ........... .................... 122

Balance .................................................................. 125

Interview: Ryan Austin of Sparksight ................... 125
Visual Weight ........ ............. ................. ............. 127
Movement ....................................................... 127
Sound ............... ... ..................... ........... .......... 130
Lighting ........................................................... 131
Interview: Vituc .............................................. 131
Gaming .......................................................... 132

Contrast.................................................................. 133

Direction/Reflection .................................................. 137

Movement ....................................................... 137
Light and Sound ... .......... ..... ................. ......... .... 139
Interview: Steve Roden ...... ... .............. ... ......... 140
viii CONTENTS

Horizontal Orientation/Dutch Tilt .......................... 143

Interview: Cesar Martinez ............................... 143
Architecture . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 144

Repetition ............................................................... 145

Series, Sequence, and Scene ............................. 145
Loop .............................................................. 145
Interview: Jonathan Rattner .............................. 146
Ritual .............................................................. 147
Habituation ...................................................... 148
Rhythm . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 8
Inte rv iew : H eid i Ku ma o . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
Pattern ............................................................ 150
Interview: Tapio Rosenius of Lighting
Design Collective ....................................... 151

Scale ....................................................................... 152

Relativity .......................................................... 15 3
Frame of Reference ............................................ 154
Interview: Siqi Song ....................................... 154
Using Sea le Effectively ....................................... 155
Interview: Hunter Jona kin ................................. 156

Summary ................................................................ 158

Key Terms ............................................................... 158

Chapter 5 Elements of 4D Art and Design ............................ 161

Time ........................................................................ 161

Categories of Time ............................................ 162
Interview: Melissa Haviland ............................. 168

Architecture/Topography .......................................... 169

Architecture ...................................................... 169
Scale .............................................................. 170
Interview: Cesar Cornejo ................................. 173
Sound ............................................................. 174
Relative Location ............................................... 176
Movement . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 177
Topography ..................................................... 178

Light ....................................................................... 180

Ambient Light versus Specific Light ........................ l 81
Shadows, Projections, and Projection Mapping ....... 183
 •
CONTENTS IX

Using Light and Shadow in Your Work ... ... ..... ... .... 185
Dynamic Lighting .. ...... .. ...... .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 186
Three-Point Lighti ng ..... ... ..... ... ..... ... ..... ... ...... .. .... 186

Movement............................................................... 188
Interview: Sara Holwerda ... ...... ... ..... ... ..... ... ... 190
Interview: Channel Two .... ... ..... ... ..... ... ..... ... .... 192
Gestures and Isolations ....... .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 193
Interview: Sarah Johnson ... ....... ... ..... ... ..... ... .... 195
Movement in Fi lm and Video .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 196

Sound .................................................................... 197

Characteristics and Parts of Sound . ... ..... ... ..... ... .... 198
Categorizing Sounds .. .. ...... .. ...... ... ..... ... ..... ... ... 199
Interview: Robert Wilson .. ... ..... ... ..... ... ..... ... ... 202
Interview: Annea Lockwood . ..... ... ..... ... ...... .. ... 203

Summary .... ..... .. ... ........... .......... .. ...... ..... .. ... ........... 204

Key Terms ............................................................... 205

Chapter 6 Principles of 4D Art and Design ... .. .. ... . ... .. ... . ... .. .. 209

Causality ................................................................ 209

Interview: Casey Scalf .... ... ...... .. ...... ... ..... ... .... 210
Causality and Expectations .... ...... .. ...... ... ..... ... .... 211
Causa lity and Narrative ..... ... ..... ... ...... .. ...... .. ..... 213
Interview: Tarn Adams .... ... ..... ... ...... .. ...... .. ..... 214
Causality and Sound . ... ..... ... ..... ... ..... ... ..... ... ..... 215

Duration .................................................................. 216

Interview: Pippin Barr ...... ... ..... ... ..... ... ..... ... ..... 217
Duration and Narrative ...... .. ...... ... ..... ... ..... ... ..... 219
Duration and Media .. ... ..... .... .... ... ..... ... ..... ... .... 220
Motivated Duration .... ... ..... ... ..... ... ..... ... ..... ... .... 220

Energy Dynamics .................................................... 221

Interview: Noelle Mason . .. ...... .. ...... ... ..... ... .... 222
Energy Dynamics and Contrast .... ... ..... ... ..... ... .... 224
Interview: Kate Gi lmore ... .. ...... .. ...... ... ..... ... .... 225
Interview: Stelarc ... .. ...... .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 226

Interactivity ............................................................. 228

Interactivity via Text ... ... ..... ..... .... .. ...... ... ..... ... .... 228
Interactivity via Choice ....... .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 228
Who, What, Where, Why, When, and How . ... .... 230
x CONTENTS

Participant-A rtists . ..... ... ...... .. ...... ... ..... ... ..... ... ..... 231
Interview: Ed Fornieles .... .. ...... ... ..... ... ..... ... ..... 231
Interview: Craig D. G iffen .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 233
Categories of Interactivity ... .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 233
Interview: Duane McDiarmid .... ... ..... ... ..... ... .... 235
Interview: Mary M a tting ly .. ...... .. ...... .. ...... ... .... 236
Interview: Al icia Eggert .. ... ...... .. ...... .. ...... ... .... 238
Levels of Interactivity .. ... ...... .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 24 0

Musicality ............................................................... 241

Interview: Nikki Pi ke . ...... .. ...... ... ..... ... ..... ... ..... 241
Pitch ...... ... ..... ... ..... ... ..... ... ...... .. ...... .. ...... ... .... 243
Volume ... ... ..... ... ..... ... ..... ... ...... .. ...... .. ...... ... .... 243
Rhythm, Timbre, Melo dy, and Harmonics .. ..... ... .... 244

Simultaneity/Juxtaposition ........................................ 246

Interview: Joseba Elorza .. .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 247
Interview: Cayla Skillin-Brauch le .. ...... .. ...... ... ..... 251

Spatial Relationships .................. ........ ...................... 252

O rganiz ing a Space .... ..... ... ...... .. ...... .. ...... ... .... 254
Spatia l Relationships on Screens ... .. ...... .. ...... ... .... 256

Tempo/Speed ......................................................... 259

Transitions ............................................................... 263

Types of Transitions from Film Studies ..... ... ..... ... .... 264

Summary ........ ........................................................ 268

Key Terms ............................................................... 269

Appen dix ... . ... .. ... . ... .. ... . ... .. .. .. ... . ... .. ... .... .. ... . .. 273

Technical Tips ..................................... ..................... 273

Equipment .. ..... ... ..... ... ...... .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 273
Software ... ..... ... ..... ... ...... .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 273
Processes ... ..... ... ..... ... ...... .. ...... ... ..... ... ..... ... ..... 274
Resolution and Raster/Vector Files . ... ..... ... ..... ... .... 279

G lossary .... ... ..... ... ..... ... ...... .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 283
Add itional Resou rces .... ... ...... .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 295
Notes ... ..... ... ..... ... ...... .. ...... .. ...... ... ..... ... ..... ... .... 299
Index ... ...... ... ..... ... ..... ... ..... ... ...... .. ...... .. ...... ... .... 303

Color plate section follows page 140

 •
ures

Fig. 1-1 Anna Anthropy, Dys4io (2012)

Fig. 1-2 Seth Boyden, Hoof It (2014)
Fig. 1-3 Jillian McDonald, The Screaming (2007)
Fig. 1-4 Gestalt theory illustrations
Fig. 1-5 Vanessa Beecroft, vb35 performance (1998)
Fig. 1-6 Fallen Fruit (David Burns, Matias Viegener and Austin Young), Public
Fruit Map, Mapleton Hill, Boulder, Colorado (2010)
Fig. 1-7 Destineez Child (April Childers and Carmen Tiffany), Destineez Child
Sealing the Deal in Chesterfield, Ohio (2012)
Fig. 1-8 Melati Suryodarmo, EXERGIE-Butter Dance (2000)
Fig. 1-9 Nancy Paterson, Stock Market Skirt (1998)
Fig. 1-1 0 Jesse Sugarman, We Build Excitement (2013)
Fig. 1-11 Fred Wilson, Metalwork 1793- 1880 (1992- 1993)
Fig. 1-1 2 The Yes Men, US Chamber of Commerce Goes Green (2009)
Fig. 1-1 3 Stan Maerten, Norton Spirit (2014)
Fig. 1-1 4 Shawn Cheatham and Jeremy Chandler, Coventry (2011)
Fig. 1-1 5 Sample of storyboard with thumbnail sketches
Fig. 1-1 6 Kyle Cooper, Dawn of the Dead opening titles {2004)
Fig. 1-1 7 Allora and Calzadilla, Chalk (2002)
Fig. 1-1 8 Eleanor Antin, Love's Shadow, from Loves of a
Ballerina (1986)
Fig. 1-19 Daniel Sousa, still from the film Feral (2013)
Fig. 2-1 Owen Mundy and Joelle Dietrick, Anemophilous Formula for Computer
Art (2007)
Fig. 2-2 Siqi Song, Food (2014)
Fig. 2-3 Cayla Skillin-Brauchle, Certifying the Truth (2013)
Fig. 2-4 Constantinos Chaidalis, Beast (2013)
Fig. 2-5 Fallout 3 (2008)
Fig. 2-6 Pat Oleszko, Odds at Seo Bohion Odyssey (2008)
xii LIST O F FI GU RES

Fig. 2-7 Stefan Prosky, Partisan (2014)

Fig. 2-8 Tarn Adams, Dwarf Fortress (2006, ongoing)
Fig. 2-9 John Kim, Steadfast Stanley (20 14)
Fig. 2-10 Lighting Design Coll ective, Silo 468 (2013)
Fig. 2-11 Davey Wreden and W illiam Pugh, The Stanley Parable (2012)
Fig. 2-12 Cory Arcangel. Paganini Caprice No. 5. (2011)
Fig. 3-1 Shana Moulton and Nick Hallett, Whispering Pines l O (2010)
Fig. 3-2 Matthew Moore, Rotations: Moore Estates (2005- 2006)
Fig. 3-3 Tyler G la ie l, Closure (2012)
Fig. 3-4 Santiago Echeverry, Orishas (2014)
Fig. 3-5 Jason Roher, Passage (2007)
Fig. 3-6 The base p lane and overhead plane
Fig. 3-7 Dead Roman, Spheres on a Plane (201 1)
Fig. 3-8 Examp les of Susan Cain's Quiet Spaces
Fig. 3-9 Divide a space into equal thirds
Fig. 4-1 Squ idsoup, Submergence (2013)
Fig. 4-2 Playdead, LIMBO (20 l 0)
Fig. 4-3 Direct, reflected, and diffused light
Fig. 4-4 Justin Lee Martin, TEN FEET TALL (2012)
Fig. 4-5 Sparksight, 10 Reasons to go ShoreTel (2014)
Fig. 4-6 Janine Antoni, Touch (2002)
Fig. 4-7 Super Monkey Ball (200 l)
Fig. 4 -8 Ar jan Miranda and Mathew Morgan, Hedron (2014)
Fig. 4-9 Vituc, Chiaroscuro (2012)
Fig. 4-10 Pipilotti Rist, Ever Is Over All (1997)
Fig. 4-11 Boss battle wi th the Duke's Dear Freja in Dark Souls II
Fig. 4-12 Steve Roden, Bird Forms (200 l)
Fig. 4-13 Side light, back light, down light, and up light
Fig. 4-14 Cesa r Martinez, A Rather Lovely Thing (2014)
Fig. 4-15 Jonathan Ra ttner, End, End, End (2013)
Fig. 4-16 Heidi Kumao, Swallowed Whole (2014)
Fig. 4-17 Hunter Jona kin, Jeff Koons Must Diel!! (2011)
Fig. 5-1 Ch ri stian Ma rclay, Install ation view of The Clock (2010)
Fig. 5-2 Tim Hawkinson, Oberorgan (2000)
Fig. 5-3 Melissa Havi land, White Gold (2012)
Fig. 5-4 The layout for Isaac Julien's Ten Thousand Waves (20 l 0)
Fig. 5-5 Cesar Cornejo, Public Sculptor (2010)
Fig. 5-6 Bi ll Fontana, Earth Tones (1992)
Fig. 5-7 The layout for Nancy Holt's Sun Tunnels (1976)
Fig. 5 -8 Elmgreen and Dragset, "Prada Marfa" (2005)
Fig. 5-9 Map showing location of Prada Marfa (2005)
 •••
LIST OF FIGURES XIII

Fig. 5-10 Illustration of a moment from from the video game Shadow of the
Colossus (2005)
Fig. 5-11 Diagram of Anna Teresa De Keersmaeker's Violin Phase: Four
Movements of the Music of Steve Reich (1982)
Fig. 5-12 Maya Deren, Meshes of the Afternoon (1943)
Fig. 5-13 Illustration of lighting plan for Francis Picabia's ballet Re/ache (1924
Fig. 5-14 Three-point lighting
Fig. 5-15 Sara Holwerda, Chair Dance II (2012)
Fig. 5-16 Channel TWo, FIND EACH OTHER. Begin There (2012)
Fig. 5-17 Sarah Johnson, Ordinary Batman (2012- ongoing)
Fig. 5-18 Robert Wilson, Einstein on the Beach (1976)
Fig. 5-19 Annea Lockwood, A Sound Map of the Danube (2005)
Fig. 6-1 Casey Scalf, The Sandbox of Life (2014)
Fig. 6-2 Kimchi and Chips, Light Barrier (2014)
Fig. 6-3 The Telegarden (1995- 2004)
Fig. 6-4 Pippen Barr, Don't Drown (2014)
Fig. 6-5 Noelle Mason, Mise-en-Scene (2004)
Fig. 6-6 Kate Gilmore, Through the Claw (2011)
Fig. 6-7 Stelarc, Sitting / Swaying: Event for Rock Suspension (1980)
Fig. 6-8 Ed Fornieles, Dorm Daze (2011)
Fig. 6-9 Craig D. Giffen, Human Clock (2001 - ongoing)
Fig. 6-10 Duane McDiarmid, Trickster Project (2009- 2010)
Fig. 6-11 Mary Mattingly, The Waterpod Project (2009)
Fig. 6-12 Alicia Eggert, It's Nice to Meet You! (2007- 2008)
Fig. 6-13 Nikki Pike, Ice Bellows (2011)
Fig. 6-14 Joseba Elorza, Air Review- Young (2014)
Fig. 6-15 Natalie Bookchin, Now He's Out in Public and Everyone Can See
Fig. 6-16 Wim Vandekeybus, Blush (2005)
Fig. 6-17 aaajiao, Time Refactoring (2012)
Fig. 6-18 Different types of spatial re lationships
Fig. 6-19 A selection of common shots and framing choices
Fig. 6-20 Use your hands to create a frame
Fig. 6-21 Sparksight, International Recruiting with CollegeWeek Live (2014)
Fig. 6-22 Bill Viola, The Crossing (1996)
Fig. 6-23 Matt Barton and Jacob Ciocci, Extreme Animalz: the Movie, Part l (2005)
Fig. App-1 Differences between high-resolution and low-resolution photos
Fig. App-2 Differences between raster and vector.

Color Insert
Plate 1 Rachel Maclean, Over The Rainbow (2013)
Plate 2 Zachary Zezima, Cruising (2014)
xiv LIST O F FI GU RES

Plate 3 Paul Pfeiffer. Morning After the Deluge (2003)

Plate 4 Ernesto, Neto, Walking in Venus Blue Cave (2001)
Plate 5 Luftwerk, Luminous Field (2012)
Plate 6 Olafur Eliasson, The Weather Project (2003)
Plate 7 Adobe® Photoshop® color selector
Plate 8 Adventure Time (season 2, episode 1)
Plate 9 Various color schemes
Plate 10 Turtle in white and red light
Plate 11 Thomas Hirschhorn Cavemanman (2002)
Plate 12 Un-white balanced and white balanced images
Plate 13 Ruairi Glynn and Alma-nae, Balls! (2014)
Plate 14 Glitter Chariot, Should Have Been Blonde (2012)
Plate 15 Yayoi Kusama, The Obliteration Room (2002 to present)
 re ace

isual art programs in higher education are in the process of a founda-

tional shift. There is a general move toward more four-dimensional
(time-based) art and design, whether in motion graphics, film/video,
performance art, social practice, sound art, installation, Internet art, game
design, animation, and so on. Schools want to provide a foundation for
these studies much like they have been doing for decades for two-dimen-
sional (height and width) and three-dimensional (height, width, and depth)
art and design. This book seeks to fill that void.
This text organizes and outlines the elements and principles of four-
dimensional art and design in an effort to clarify the language used to dis-
cuss and critique four-dimensional works. To help readers fully understand
these concepts, a variety of examples and interviews are included, adding
useful context and demonstrated application. Instructors can choose from
a selection of over 100 activities to help students apply these concepts to
their art and design practice regardless of specific media or technology.
There are tags assigned to every activity that enable instructors and stu-
dents to quickly identify exercises that are best suited to their specific areas
of study. The tags include:

~~ · SOUND: recording, editing, and presentation of sound

~ VIDEO/ANIMATION/MOTION GRAPHICS: recording, editing, and pre-

sentation of videos, animations, and motion graphics

PERFORMANCE/MOVEMENT/OTHER: - practice moving and performing

live, as well as other exercises that do not fit into another category

INSTALLATION/SOCIAL PRACTICE: practice installing and organizing

spaces for interaction
xvi PREFACE

GAMES: practice creating, executing, and analyzing engaging games

,·~
-0-
, I ' LIGHT: practice arranging and manipulating light

The accompanying website, www.oup.com/us/mueller, includes video

and audio files for a selection of examples cited throughout the text; links
and suggestions for online technical resources related to DSLR camera use,
video editing, audio recording and editing, stop-motion animation; and
links to additional resources on artists and art for more in-depth learning.
Through use of these materials and critique of activities, students will
become accustomed to assessing what works, what doesn't, and why. Stu-
dents will be asked to articulate what they want to communicate, and how
that reflects on themselves, others, and the world. The end goal is improved
articulation of four-dimensional ideas.
These four-dimensional elements and principles are flexible, depend-
ing on instructor and program goals. Some instructors might choose to
cover all of the text chapters at the start of the semester, and then practice
utilizing those concepts via exercises for the remainder of the term. This
approach allows for repeated and long-term recall of important concepts
and ideas. Others might choose to alternate between reading and practice
throughout the term, which allows for slowly building understanding.
Others yet might opt for some combination of the two approaches. Flexibil-
ity is built into the text.
The concepts in this textbook are inspired by existing areas of study
including film studies, sound design, motion graphics design, interactivity
design, game design, lighting design, and the Viewpoints principles of
1
movement. This book aims to introduce the four-dimensional commonali-
ties among these fields, and certainly recommends further study in each
field beyond this text.
This text emphasizes readily available materials, improvisation or play,
and conceptual rigor. Many of the activities are limited to a specific amount
of time and involve a great deal of brainstorming. This approach is meant
to embrace the spontaneous and to help eliminate hesitation, self-con-
sciousness, and self-censorship. Any technology suggestions are limited to
those generally accessible via inexpensive cameras or phones, and open-
source software that is supported with a variety of online tutorials and sup-
port farums. More advanced or specialized equipment and software may be
substituted as desired according to programmatic and curricular needs
(see Chapter 2 for details). Overall, this text aims to be as practical, useful,
and succinct as possible in every way.
 "-"""· men s

his book was written in part during a 2-month residency at N es Artist

Residency in Skagastrond, Iceland, and a 4-week residency at the
Virginia Center for the Creative Arts, which was made possible in part
by a Mid-Atlantic Arts Foundation Creative Fellowship. Both residencies
were partially funded by West Virginia Wesleyan College faculty travel sup-
port. Searching for and securing examples for this text was made possible
with the help of innumerable Facebook friends who helped compile lists
such as '~nimations That Involve Screaming." Thank you to all of the gener-
ous artists who agreed to submit thoughtful interviews for this book. I would
also like to thank Cesar Cornejo, Vagner Whitehead, Beth Warshafsky,
Jonathan Rattner, Caroline Peters, Rachel Clarke, Taylor Hokanson, Duncan
MacKenzie, Santiago Echeverry, Cyane Tomatzky, Glenda Drew, Mike
Salmond, Julia Bradshaw, Kate Shannon, Aki Torii, and two anonymous re-
viewers, who all volunteered to review the proposal or book. Thank you to
my editors. Thank you to my sister, Laura Schweitz, for her many hours of
reading and analysis. Thank you most of all to Phil McCollam, who spent
huge amounts of time on this project, whether it was creating illustrations,
brainstorming video game examples, or proofing chapters. The book would
not have been possible without him.
 •

Four-dimensional art and design refers to those practices that involve time,
the fourth dimension, in some way. For the purposes of this book, we will
define art as those practices whose products and experiences are to be ap-
preciated mainly for their imaginative, aesthetic, or intellectual content,
while design will be defined as practices that focus on users and work
within constraints established by a client. Having noted this differentia-
tion, it is important to immediately acknowledge the border between art
and design is nebulous and overlaps a great deal in certain areas. Examples
of 4D practices include motion graphics, film/video, performance art,
social practice, sound art, installation, Internet art, game design, anima-
tion, and so on.
Historically speaking, the Bauhaus school of art and design (1919-
1933) in Germany may have been the first to embrace rudimentary ele-
ments and principles of four-dimensional art and design by embarking on
an experimental performance program. The Bauhaus stage, run by Oskar
Schlemmer starting in 1920, focused on the study of the relationship be-
tween humans and space. This program embraced experiments with space,
form, color, light, movement, sound, and language.1 Given this approach, it
is likely that if the Bauhaus were still functioning today, it would certainly
have programs in four-dimensional practices that go beyond theatrical
space to include all manner of video, sound, motion graphics, social prac-
tice, and so on.
However, some basic ideological shifts had yet to happen during the
time of the Bauhaus. It would not be until the 1960s that a large contin-
gency of artists fully embraced a variety of changes to their processes in-
cluding improvisational nonhierarchical approaches, a pointed disregard
for the previous limitations of various art forms, and a tendency to establish
one's own rules and structures within which to work. 2
xx INTRODUCTION

Additionally, computer technology, a significant part of many 4D prac-

tices, has taken decades to arrive at its current state. One of the most life-
changing examples of this technology, the Internet, grew for years as a variety
of networks and protocols developed, eventually reaching an important point
in 1991 when Tim Berners-Lee, also the inventor of the first web browser and
3
webpage editor, created the first website of the World Wide Web.
Fast-forward to the present day, and many of the most popular art and
design practices whether online videos, animated GIFs, the opening titles
of a movie, flash mobs, video games, websites, and so on embrace the use
of time. The elements and principles of 4D art and design are central to our
ability to create and critique contemporary art and design.
an_.:
© Shawn Cheatham, Jeremy Chandler.
 11 works of art and design regardless of whether they are two-,
three-, or four-dimensional can be analyzed in terms of subject,
form, context, and content. The subject is what the artist or
designer is attempting to portray, the form is the sensorial experience of
the work, context is the set offactors surrounding the creation and display
of the work, and the content is the message the artist hopes to communi-
cate. When taken in combination, the subject, form, context, and content of
an artwork provide the overall experience for the viewer or participant. In
this chapter, we will examine each of these components and how artists
utilize them to create their works.

Subject
The subject is what the artist or designer is attempting to portray; subjects
in a work can be people, places, and things. For example, in the movie The
Wizard ofOz, the subject is Dorothy and the film follows her travels into the
tornado, through Oz, and back home again.
The subject of a work is most often represented visually, but it can
also be represented by invisible forms, such as sound or smell. Subject
matter may be representational meaning that it depicts a recognizable
person, place, or thing, like Dorothy in The Wizard of Oz or the subject
may be nonrepresentational, which means the subject does not depict
any particular person, place, or thing from reality. Nonrepresentational
4 ELEMENTS AND PRINCIPLES OF 4D ART AND DESIGN

subjects instead put forth an abstraction, which is a collection of sensory

elements such as shape, sound, color, or light. An example of a nonrepre-
sentational subject could be a computer-generated artwork in which an
algorithm is used to determine intricate digital patterns. This type of
artwork is often called generative art. The patterns do not represent any
specific, physical object; instead they display visually pleasing combina-
tions of colors and shapes.
As an artist, when you select your subject matter, or as a designer, when
you are given your subject matter, keep in mind that you have control over
how simple or complex the subject will become. Will you focus on just one
figure or a crowd? Will you focus on a longjourney or a single encounter? Will
you focus on just one part of a task or the whole task? Will you focus on just
one application of a product or several applications? These choices about sub-
ject will affect how your audience connects with and understands your work.

Finding a Subiect
If you have the freedom to select your own subject, and it is not assigned
via client needs or other outside forces, you might find that it can be an
intimidating or difficult task. There are endless possibilities for subject
matter, and therefore it can be difficult or overwhelming to select an inter-
esting subject off the top of your head. To help ease this challenge, it can
be useful to focus on personal experience, which is a rich resource for
subject matter. Jotting down lists or maintaining a journal of some form
is an excellent way to collect potential subjects from your daily life. See
Chapter 2 on brainstorming for additional ideas and approaches to gener-
ating subject matter.

Exercise

Keep a journal of your dreams. Every morning for a week, record

everything you can remember from your dreams. After you have
written as much as you can remember, examine the writing and
make a list of subjects that may be useful in future work. Save this
material for future reference. If this seems to be a fruitful approach,
you might choose to continue the practice beyond just one week.

)
-~
performa nee
Another random document with
no related content on Scribd:
kuolla kotimaassa. Semmoinen on suunnitelmani, enkä siitä luovu.
Hyväksytkö sen?

— Hyväksyn, — sanoi Aljoša tahtomatta sanoa vastaan.

Mitja oli hetkisen vaiti ja lausui sitten yhtäkkiä:

— Mutta miten ne saivat oikeudessa väännetyksi asian

sellaiseksi?
Saivatpa asian väännetyksi!

— Jos eivät olisi vääntäneet, niin sinut kuitenkin joka tapauksessa

olisi tuomittu, — lausui Aljoša huoaten.

— Niin, täkäläinen yleisö oli saanut minusta tarpeekseen! Jumala

heidän kanssaan, mutta raskas on oloni! — vaikeroi Mitja kärsien.
Seurasi taas hetkinen äänettömyyttä.

— Aljoša, tapa minut heti paikalla! — huudahti hän yhtäkkiä. —

Tuleeko hän nyt kohta vai eikö, sano! Mitä hän sanoi? Miten hän
sanoi?

— Sanoi tulevansa, mutta en tiedä, tuleeko tänään. Vaikeatahan

hänen on! — sanoi Aljoša katsoen arasti veljeensä.

— Kuinka ei olisikaan, tietystihän hänen on vaikeata! Aljoša, tämä

tekee minut hulluksi. Gruša katselee aina minua. Ymmärtää. Herra
Jumala, rauhoita minut: mitä minä vaadin? Katjaa vaadin!
Ymmärränkö minä, mitä vaadin? Karamazovin alhaista hillittömyyttä!
Ei, minä en kykene ottamaan päälleni kärsimystä! Konna olen ja
siinä kaikki!

— Tuossa hän on! — huudahti Aljoša.

 Tällä hetkellä ilmestyi yhtäkkiä kynnykselle Katja.
Silmänräpäykseksi hän pysähtyi katsellen Mitjaa ymmälläoloa
ilmaisevin katsein. Mitja hypähti nopeasti seisomaan, hänen
kasvoissaan kuvastui pelästys, hän kalpeni, mutta kohta vilahti arka,
anova hymy hänen huulillaan ja hän ojensi yhtäkkiä, voimatta hillitä
itseään, molemmat kätensä Katjaa kohti. Tämän nähtyään Katja
riensi kiireesti hänen luokseen. Hän tarttui Mitjan käsiin ja painoi
melkein väkisin hänet istumaan vuoteelle, istuutui itse hänen
viereensä ja pitäen yhä kiinni hänen käsistään puristi niitä lujasti,
suonenvedontapaisesti. Muutamia kertoja yritti kumpikin sanoa
jotakin, mutta pysähtyivät ja katselivat taas ääneti, kiinteästi, aivan
kuin yhteen kahlehdittuina toisiaan, hymyillen omituista hymyä; näin
meni pari minuuttia.

— Oletko antanut anteeksi, vai etkö? — sopersi viimein Mitja, ja

kääntyen samassa Aljošaan päin kasvot ilosta vääristyneinä hän
huusi tälle:

— Kuuletko, mitä minä kysyn, kuuletko!

— Sen tähden olen sinua rakastanutkin, että sinulla on jalo sydän!

— huudahti yhtäkkiä Katja. — Etkä sinä tarvitse minun
anteeksiantoni, vaan minä sinun; samantekevää, annatko anteeksi
vai etkö — koko elämäni ajaksi sinä jäät haavaksi sydämeeni ja
minä sinun sydämeesi — niin pitääkin… — Hän pysähtyi vetääkseen
henkeään.

— Miksi minä olen tänne tullut? — alkoi hän taas puhua

kiihtyneesti ja kiireesti. — Jalkojasi syleilemään, käsiäsi
puristamaan, näin, että ihan koskee, muistatko, niinkuin puristin niitä
Moskovassa, — sanomaan taas sinulle, että sinä olet minun
Jumalani, minun iloni, sanomaan sinulle, että rakastan sinua
mielettömästi, — sanoi Katja ikäänkuin tuskassa vaikeroiden ja
painoi äkkiä huulensa Mitjan kättä vastaan. Kyynelet tulvahtivat
hänen silmistään. Aljoša seisoi äänettömänä ahdistusta tuntien; hän
ei mitenkään ollut odottanut semmoista, mitä näki nyt.

— Rakkaus on mennyt, Mitja! — alkoi Katja taas. — Mutta se,

mikä on mennyt, on minulle niin kallista, että sydämeni tuntee
tuskaa. Tiedä se ikuisesti. Mutta nyt, hetken aika, olkoon sitä, mitä
saattoi olla, — sopersi hän suu vääntyneenä hymyyn ja katsellen
taas riemuissaan häntä silmiin. — Sinä rakastat nyt toista ja minä
myös rakastan toista, mutta kuitenkin minä rakastan sinua ikuisesti
ja samoin sinä minua, tiesitkö sinä sen? Kuuletko, rakasta minua,
rakasta niin kauan kuin elät! — huudahti hän äänellä, joka värisi
miltei uhkaavasti.

— Minä rakastan ja… tiedätkö, Katja, — alkoi Mitja puhua vetäen

henkeä joka sanan välillä, — tiedätkö, minä rakastin sinua sinä iltana
viisi päivää sitten… Kun sinä kaaduit maahan ja sinut kannettiin
pois… Koko elämäni ajan! Niin tulee olemaan, niin tulee ikuisesti
olemaan…

Näin sopertelivat he kumpikin toisille puheita, jotka olivat

järjettömiä ja kiihkeitä, kenties ne eivät olleet tosiakaan, mutta tällä
hetkellä oli kaikki totta, ja he itse uskoivat itseään ehdottomasti.

— Katja, — huudahti yhtäkkiä Mitja, — uskotko sinä, että minä

olen murhannut? Minä tiedän, että nyt et usko, mutta silloin… kun
todistit… Uskoitko, uskoitko todellakin?

— En silloinkaan uskonut! En koskaan ole uskonut! Vihasin sinua

ja yhtäkkiä pakotin itseni uskomaan, sillä hetkellä… Kun todistin…
uskottelin itselleni ja uskoin… mutta kun lopetin todistukseni,
lakkasin samassa myös uskomasta. Tiedä tämä kaikki. Minä
unohdin, että olen tullut rankaisemaan itseäni, — lausui hän
yhtäkkiä, jokin aivan uusi ilme kasvoissaan ja äänellä, joka ei
ollenkaan ollut äskeisen lemmenlepertelyn kaltainen.

— Vaikea on olosi, nainen! — pääsi Mitjan suusta hänen voimatta

sitä estää.

— Päästä minut, — kuiskasi Katja, — minä tulen uudestaan, nyt

on raskasta!…

Hän nousi paikaltaan, mutta huudahti yhtäkkiä kovalla äänellä ja

horjahti taaksepäin. Huoneeseen oli äkkiarvaamatta ja aivan
kuulumattomasti tullut Grušenjka. Ei kukaan ollut häntä odottanut.
Katja lähti kiireesti kulkemaan ovea kohti, mutta Grušenjkan kohdalle
tultuaan hän yhtäkkiä pysähtyi, tuli kalmankalpeaksi ja sanoi
vaikeroivalla äänellä hiljaa, miltei kuiskaten hänelle:

— Antakaa minulle anteeksi!

Grušenjka katsoi häneen tiukasti ja viivyteltyään hetkisen vastasi

myrkyllisellä, vihan katkeroittamalla äänellä:

— Ilkeitä me olemme, äitikulta, me kumpikin! Mitäpä

anteeksiantajia me olemme, sinä ja minä? Pelasta hänet, niin minä
rukoilen koko elämäni ajan Jumalaa puolestasi.

— Mutta anteeksi et vain tahdo antaa! — huudahti Mitja

Grušenjkalle mielettömästi soimaten.

— Ole levollinen, minä pelastan hänet sinulle! — kuiskasi Katja

kiireesti ja riensi ulos huoneesta.
 — Ja sinä saatoit olla antamatta hänelle anteeksi sen jälkeen kuin
hän itse sanoi sinulle: »Anna anteeksi»? — huudahti Mitja taas
katkerasti.

— Mitja, et saa soimata häntä, sinulla ei ole oikeutta! — huudahti

Aljoša tulisesti veljelleen.

— Hänen ylpeät huulensa puhuivat, mutta ei sydän, — lausui

Grušenjka inhoten. — Jos hän pelastaa sinut, niin minä annan
kaiken anteeksi…

Hän vaikeni aivan kuin olisi tukahduttanut jotakin sielussaan. Hän

ei vielä voinut selvitä sekaannuksestaan. Hän oli tullut sisälle, kuten
myöhemmin selvisi, aivan sattumalta, mitään epäilemättä ja
ollenkaan odottamatta kohtaavansa sitä, mitä kohtasi.

— Aljoša, juokse hänen jälkeensä! — kääntyi Mitja kiireesti

veljensä puoleen. — Sano hänelle… en tiedä mitä… älä anna hänen
mennä pois tuolla tavoin!

— Tulen luoksesi ennen iltaa! — huudahti Aljoša ja lähti

juoksemaan
Katjan jälkeen. Hän saavutti tämän sairaalan aitauksen ulkopuolella.
Katja kulki nopeasti, kiiruhtaen, mutta kun Aljoša hänet saavutti, hän
lausui heti nopeasti Aljošalle:

— Ei, tuon edessä minä en voi rangaista itseäni! Minä sanoin

hänelle: »anna anteeksi», koska tahdoin rangaista itseäni loppuun
saakka. Hän ei antanut anteeksi… Minä rakastan häntä tämän takia!
— lisäsi Katja omituisella äänellä ja hänen silmistään välähti hurja
viha.
 — Veljeni ei ollenkaan odottanut, — mutisi Aljoša, — hän oli
varma siitä, ettei hän tule…

— Epäilemättä. Jättäkäämme tämä, — tokaisi Katja. — Kuulkaa:

minä en voi nyt lähteä teidän kanssanne sinne hautajaisiin. Minä
lähetin heille kukkia arkulle pantaviksi. Rahaa heillä luullakseni vielä
on. Jos tarvitaan, niin sanokaa, että minä vastaisuudessa en
koskaan hylkää heitä… No, jättäkää nyt minut, jättäkää, olkaa hyvä.
Olette jo myöhästynyt sieltä, soitetaan jo myöhempään
päiväjumalanpalvelukseen… Jättäkää minut, olkaa niin hyvä!

3.

Iljušetškan hautajaiset. Puhe kiven luona.

Hän oli todellakin myöhästynyt. Häntä odotettiin ja oli jo päätetty

hänen viipymisestään huolimatta kantaa kaunis, kukilla koristettu
pikku ruumisarkku kirkkoon. Se oli Iljušetškan, onnettoman pojan,
ruumisarkku. Hän oli kuollut kaksi päivää sen jälkeen kuin Mitjan
tuomio oli julistettu. Jo talon portilla ottivat pojat, Iljušan toverit,
Aljošan vastaan huudoin. He olivat kaikki kärsimättömästi odottaneet
häntä ja iloitsivat siitä, että hän vihdoinkin oli tullut. Heitä oli
kerääntynyt kaikkiaan noin kaksitoista henkeä, kaikki olivat
saapuneet koululaukku olalta riippumassa. »Isä tulee itkemään,
olkaa isän seurana», oli Iljuša kuollessaan sanonut heille ikäänkuin
viimeisenä toivomuksena, ja pojat pitivät sen mielessään. Heidän
etunenässään oli Kolja Krasotkin.
 — Kuinka iloinen olenkaan, että tulitte, Karamazov! — huudahti
hän ojentaen Aljošalle kätensä. — Täällä on kauheata. Todella on
surkeata katsella. Snegirev ei ole juovuksissa, me tiedämme
varmasti, että hän ei ole tänään juonut yhtään, mutta on aivan kuin
juopunut… Minä olen aina luja, mutta tämä on kauheata.
Karamazov, jos en viivytä teitä, niin olisi vielä ainoastaan yksi
kysymys, ennenkuin menette sisälle!

— Mistä on kysymys, Kolja? — sanoi Aljoša ja pysähtyi.

— Onko teidän veljenne syytön vaiko syyllinen? Hänkö tappoi

isänne vai lakeijako? Niinkuin te sanotte, niin se on. Neljään yöhön
en ole saanut unta tämän ajatuksen vuoksi.

— Lakeija tappoi, ja veljeni on syytön, — vastasi Aljoša.

— Sitähän minäkin sanon! — huudahti yhtäkkiä poika, jonka nimi

oli
Smurov.

— Hän siis joutui tuhon omaksi viattomana uhrina totuuden

puolesta! — huudahti Kolja. — Hän on onnellinen! Vaikka hän
hukkuikin, niin hän on onnellinen! Minä olen valmis kadehtimaan
häntä!

— Mitä te, kuinka se on mahdollista, ja miksi? — huudahti Aljoša

ihmeissään.

— Oi, jospa minä voisin joskus myös uhrautua totuuden puolesta,

— lausui Kolja innostuneena.

— Mutta toisenlaisessa asiassa, ei sellaisen häpeän alaisena, ei

niin kauheissa olosuhteissa! — sanoi Aljoša.
 — Tietysti… minä tahtoisin kuolla koko ihmiskunnan puolesta,
mutta häpeä taas on aivan toisarvoinen asia: jääkööt nimemme
unhoon. Minä kunnioitan teidän veljeänne!

— Ja minä myös! — huudahti äkkiä ja aivan odottamatta joukosta

se poika, joka aikoinaan oli sanonut tietävänsä, kuka perusti Troijan,
ja näin huudahdettuaan hän aivan samoin kuin silloinkin punastui
korviaan myöten kuin pioni.

Aljoša astui sisälle huoneeseen. Sinisessä, valkoisella röyhelöllä

koristetussa arkussa makasi Iljuša kädet ristissä ja silmät kiinni.
Hänen laihtuneitten kasvojensa piirteet eivät juuri ollenkaan olleet
muuttuneet, eikä ruumis, omituista kyllä, juuri olenkaan haissut.
Kasvojen ilme oli vakava ja ikäänkuin miettiväinen. Erittäin kauniilta
näyttivät ristissä olevat kädet, jotka olivat kuin marmorista veistetyt.
Hänen käsiinsä oli pantu kukkia, ja koko arkku oli koristettu ulkoa ja
sisältä kukilla, jotka Lise Hohlakov oli lähettänyt jo varhain aamulla.
Mutta kukkia oli saapunut myös Katerina Ivanovnalta, ja kun Aljoša
avasi oven, niin alikapteeni kukkakimppu vapisevissa käsissään
sirotteli uudelleen kukkia rakkaan poikansa päälle. Hän tuskin
katsahti sisälle tulleeseen Aljošaan eikä tahtonut katsoa kehenkään,
ei edes itkevään, mielisairaaseen vaimoonsa, »äitikultaan», joka
tavan takaa yritti nousta kipeille jaloilleen ja katsahtaa lähempää
kuolleeseen poikaansa. Ninotškan olivat lapset nostaneet tuoleineen
ja siirtäneet aivan ruumisarkun luo. Hän istui pää painettuna sitä
vastaan ja luultavasti itki myös hiljaa. Snegirevin kasvot näyttivät
vilkastuneilta, mutta ikäänkuin hämillään olevilta ja samalla myös
katkeroituneilta. Hänen eleissään ja hänen suustaan päässeissä
sanoissa oli jotakin puoleksi järjetöntä. »Isäkulta, rakas isä!»
huudahteli hän vähän väliä katsellen Iljušaa. Hänellä oli ollut tapana
jo Iljušan eläessä sanoa tälle hyvästelevästä »Isäkulta, rakas isä!»
 — Isä, anna minulle kukkanen, ota hänen kädestään, tuo
valkoinen tuossa, ja anna! — pyysi nyyhkyttäen mielenvikainen
»äitikulta». Joko häntä kovin miellytti pieni, Iljušan käsissä oleva
valkoinen ruusu tai sitten hänen mielensä teki saada hänen
käsistään kukkanen muistoksi, pääasia on, että hän ihan vääntelehti
ojennellen käsiään kukkaa kohti.

— En anna kenellekään, en anna mitään! — huudahti Snegirev

kovasydämisesti. — Ne ovat hänen kukkasiaan eikä sinun. Kaikki
ovat hänen, ei mikään ole sinun!

— Isä, antakaa äidille kukka! — sanoi Ninotška kohottaen

kyynelien kostuttamat kasvonsa.

— En anna mitään, ja hänelle en anna varsinkaan! Hän ei

rakastanut Iljušetškaa. Hän otti häneltä silloin tykin, ja Iljušetška
lahjoitti sen hänelle, — sanoi alikapteeni alkaen yhtäkkiä itkeä
ääneensä muistaessaan, miten Iljuša silloin oli luovuttanut pikku
tykkinsä äidille. Onneton mielipuoli alkoi hiljaa itkeä peittäen
kasvonsa käsiinsä. Huomatessaan lopulta, että isä ei hievahdakaan
ruumisarkun äärestä ja että oli tullut jo aika lähteä sitä kantamaan,
pojat yhtäkkiä ympäröivät sankkana joukkona arkun ja alkoivat
nostaa sitä.

— En tahdo haudata kirkkotarhaan! — karjaisi yhtäkkiä Snegirev.

— Kiven luo hautaan, meidän kivemme luo! Iljuša käski niin. En
anna kantaa!

Hän oli jo aikaisemminkin, kolmen päivän ajan, puhunut

hautaavansa kiven luo; mutta hänelle alkoivat nyt puhua Aljoša,
Krasotkin, asuntotalon emäntä, tämän sisar, kaikki pojat.
 — Kas vain, mitä keksi, haudata pakanallisen kiven luo aivan kuin
kirkosta erotetun, — lausui ankarasti iäkäs emäntä. — Siellä
kirkkotarhassa on ristitty maa. Siellä hänen puolestaan rukoillaan.
Kirkosta kuuluu laulu, ja pappi lukee niin puhtaasti ja selväsanaisesti,
että se kuuluu joka kerta hänelle asti aivan kuin luettaisiin hänen
hautansa ääressä.

Alikapteeni alkoi lopulta huitoa käsillään: »Viekää», muka, »minne

tahdotte!» Lapset nostivat ruumisarkun, mutta kantaessaan sitä äidin
ohi he pysähtyivät hetkiseksi hänen eteensä ja laskivat arkun alas,
jotta hän voisi hyvästellä Iljušaa. Mutta nähtyään yhtäkkiä läheltä
nuo rakkaat kasvot, joita hän kaikkien kolmen päivän aikana oli
katsellut vain kauempaa, hän yhtäkkiä alkoi täristä ja alkoi
hysteerisesti nyökytellä arkun yläpuolella harmaata päätään
edestakaisin.

— Äiti, tee hänelle ristinmerkki, siunaa häntä, suutele häntä, —

huudahti hänelle Ninotška. Mutta äiti nyökytteli yhä päätään kuin
automaatti ja alkoi yhtäkkiä mitään puhumatta, kasvot polttavan
surun vääristäminä, lyödä nyrkillään rintaansa. Arkkua lähdettiin
kantamaan eteenpäin. Ninotška painoi viimeisen kerran huulensa
kuolleen veljensä suulle, kun tämä kannettiin hänen ohitsensa.
Talosta lähtiessään Aljoša kääntyi talon emännän puoleen pyytäen
tätä pitämään huolta kotiin jäävistä, mutta tämä ei antanut hänen
puhua loppuun:

— Tietty se, minä olen heidän luonaan, kristittyjä mekin olemme.

— Tätä sanoessaan eukko itki. Kirkkoon ei ollut pitkä matka,
enintään kolmisen sataa askelta. Päivä oli kirkas ja tyyni; oli
pakkasta, mutta ei paljon. Kirkonkellot kaikuivat vielä. Snegirev
juoksi hätäisesti ja hämillään ruumisarkun jäljessä yllään vanha,
lyhyt, melkein kesäasuun kuuluva päällystakkinsa ja avopäin,
käsissä vanha, leveäreunainen, pehmeä hattu. Hän oli jonkinmoisen
selvittämättömän huolen vallassa, ojensi väliin yhtäkkiä kätensä
kannattaakseen ruumisarkun pääpuolta ja vain häiritsi kantajia, väliin
taas juoksi sivulle ja etsi sieltä itselleen sopivaa paikkaa. Yksi kukka
sattui putoamaan lumeen, ja hän syöksähti sitä nostamaan, aivan
kuin tuon kukan kadottamisesta olisi riippunut Jumala tiesi mitä.

— Voi, kuori, kuori unohdettiin, — huudahti hän yhtäkkiä hirveästi

pelästyneenä. Mutta pojat muistuttivat hänelle heti, että leivänkuoren
hän oli jo äsken ottanut ja että se on hänen taskussaan. Hän vetäisi
sen heti esille taskustaan ja rauhoittui sen nähtyään.

— Iljušetška käski, Iljušetška, — selitti hän heti Aljošalle, — hän

makasi yöllä ja minä istuin hänen vuoteensa ääressä, ja yhtäkkiä
hän määräsi: »Isä, kun hautani on luotu umpeen, niin ripottele sille
muruja leivänkuoresta, jotta varpuset lentäisivät sinne, minä kuulen,
että ne ovat tulleet, ja minusta on hauska, kun en makaa yksin.»

— Se on oikein hyvä, sanoi Aljoša, — täytyy käydä useasti

viemässä.

— Joka päivä, joka päivä! — lepersi alikapteeni aivan kuin

vilkastuen.

Saavuttiin viimein kirkkoon ja asetettiin ruumisarkku keskelle sitä.

Kaikki pojat asettuivat sen ympärille ja seisoivat siinä arvokkaasti
koko toimituksen ajan. Kirkko oli vanha ja köyhänlainen, monet
pyhäinkuvat olivat aivan ilman päällystettä, mutta sellaisissa
kirkoissa on rukous ikäänkuin hartaampaa. Jumalanpalveluksen
aikana Snegirev tuli ikäänkuin jonkin verran hiljaisemmaksi,
vaikkakin hänessä ajoittain ilmeni yhä sama tiedoton ja aivan kuin
ymmälle joutunut huolestuneisuus: väliin hän astui ruumisarkun luo
kohentamaan paarivaatetta tai seppelettä; kun yksi kynttilä sattui
putoamaan kynttilänjalasta, niin hän yhtäkkiä syöksyi sitä
asettelemaan ja puuhasi hirveän kauan siinä työssä. Sitten hän
rauhoittui ja seisoi hiljaa arkun pääpuolessa tylsän huolestunut ilme
kasvoissaan. Apostolin jälkeen hän yhtäkkiä kuiskasi vieressään
seisovalle Aljošalle, että apostoli luettiin väärin, mutta ei kuitenkaan
tarkemmin selittänyt ajatustaan. Kerubilaulua hän ryhtyi laulamaan
mukana, mutta ei tehnyt sitä loppuun asti, vaan langeten polvilleen
painoi otsansa kirkon kivilattiaan ja makasi siinä asennossa
jokseenkin kauan. Viimein ryhdyttiin ruumiinsiunaukseen, jaettiin
kynttilät. Tylsistynyt isä alkoi taas hätäillä, mutta liikuttava, järkyttävä
hautauslaulu sai hänen sielunsa hereille ja järkytetyksi. Hän kutistui
yhtäkkiä kokoon ja alkoi purskahdella vähän väliä itkuun, aluksi
koettaen hillitä ääntään, mutta lopulta nyyhkyttäen kuuluvasti. Kun
ryhdyttiin ottamaan jäähyväisiä ja panemaan ruumisarkun kantta
kiinni, niin hän tarttui käsillään arkun reunoihin aivan kuin
estääkseen sulkemasta Iljušetškaa siihen, ja alkoi yhtä mittaa,
kiihkeästi, irtautumatta suudella kuolleen poikansa suuta. Hänet
saatiin lopulta siitä luopumaan ja vietiin jo korokkeelta alas, mutta
yhtäkkiä hän ojensi kätensä ja sieppasi ruumisarkusta muutamia
kukkia. Hän katseli niitä, ja uusi ajatus näytti täyttävän hänen
mielensä, niin että hän sillä hetkellä tuntui unohtavan pääasian.
Vähitellen hän näytti vaipuvan mietteisiin eikä enää pannut vastaan,
kun ruumisarkku nostettiin ja sitä lähdettiin kantamaan hautaan.
Hauta oli lähellä, kirkkotarhassa, aivan kirkon luona, kallis paikka;
Katerina Ivanovna oli sen maksanut. Tavanmukaisten menojen
jälkeen laskivat haudankaivajat arkun hautaan. Snegirev kumartui
niin pitkälle kukat käsissä avoimen haudan yli, että pojat
pelästyneinä tarttuivat hänen päällystakkiinsa ja alkoivat vetää häntä
takaisin. Mutta hän ei näyttänyt enää oikein tajuavan mitä tehtiin.
Kun alettiin luoda umpeen hautaa, niin hän alkoi yhtäkkiä
huolestuneena osoitella alas putoilevaa multaa ja puhuakin jotakin,
mutta kukaan ei saanut siitä mitään selvää, ja yhtäkkiä hän itsekin
vaikeni. Nyt hänelle muistutettiin, että oli murennettava leivänkuori,
ja hän joutui suuren mielenliikutuksen valtaan, tempasi esille kuoren
ja alkoi sitä pienennellä heitellen haudalle pikku paloja: »Lentäkää
nyt tänne, lintuset, lentäkää nyt tänne, varpuset!» mutisi hän
huolestuneesti. Joku pojista huomautti hänelle, että hänen on
epämukava murentaa leipää kukat kädessä, ja kehoitti häntä
antamaan ne toistaiseksi jonkun pideltäviksi. Mutta hän ei antanut,
vaan pelästyi yhtäkkiä kukkiensa takia, aivan kuin häneltä olisi
tahdottu ottaa ne pois, ja katsahdettuaan hautaan sekä tultuaan
vakuutetuksi, että kaikki oli jo tehty, leipäpala murennettu, hän
yhtäkkiä aivan odottamatta ja ihan rauhallisesti käännähti ympäri ja
lähti kulkemaan kotiin. Mutta hänen askelensa tihenivät yhä ja tulivat
yhä kiireisemmiksi, hän riensi, miltei juoksi. Aljoša ja pojat seurasivat
hänen kintereillään.

— Äitikullalle kukkasia, äitikullalle kukkasia! Äitikullan mieltä on

pahoitettu! — alkoi hän äkkiä huudella. Joku huusi hänelle, että hän
panisi hatun päähänsä, koska nyt on kylmä, mutta sen kuultuaan
hän aivan kuin vihoissaan paiskasi hattunsa lumeen ja alkoi puhella:
»En tahdo hattua, en tahdo hattua!» Poika Smurov otti hatun maasta
ja kantoi sitä hänen jäljessään. Kaikki pojat itkivät ja kaikkein
enimmän Kolja sekä Troijan perustajat tietävä poika, ja vaikka
Smurovkin, jolla oli käsissään kapteenin hattu, myöskin itki hirveästi,
niin hän ennätti kuitenkin miltei juoksujalkaa kulkiessaan siepata
tieltä lumessa hohtavan tiilikivenpalasen paiskatakseen sillä
varpusparvea, joka nopeasti lensi ohi. Tietenkään hän ei niihin
osannut ja jatkoi itkien juoksuaan. Puolimatkassa Snegirev yhtäkkiä
pysähtyi, seisoi noin puoli minuuttia aivan kuin hämmästyneenä
jostakin ja käännähtäen äkkiä takaisin kirkkoa kohti alkoi juosta
jättämälleen haudalle päin. Mutta pojat saavuttivat hänet
silmänräpäyksessä ja takertuivat häneen joka puolelta. Silloin hän
kaatui voimattomana kuin maahan paiskattu ja alkoi huutaa
kiemurrellen, parkuen ja itkien: »Isäkulta, Iljušetška, rakas isä!»
Aljoša ja Kolja rupesivat nostamaan häntä, pyytelemään ja
suostuttelemaan.

— Kapteeni, riittää jo, miehisen miehen täytyy kestää, — mutisi

Kolja.

— Pilaatte kukkaset, — lausui Aljošakin puolestaan, — mutta

»äitikulta» odottaa niitä, hän istuu ja itkee, kun te äsken ette antanut
hänelle kukkia Iljušetškalta. Siellä on vielä Iljušan vuode…

— Niin, niin, äitikullan luo, — muisti Snegirev taas yhtäkkiä, —

vuoteen korjaavat pois, korjaavat pois! — lisäsi hän kuin pelästyen,
että todellakin korjaavat pois, ja lähti taas juoksemaan kotiin. Mutta
matka oli lyhyt, ja kaikki juoksivat yhdessä. Snegirev avasi kiireesti
oven ja parkaisi vaimolleen, jonka kanssa oli äsken niin
kovasydämisesti riitaantunut:

— Äitikulta, rakkaani, Iljušetška lähetti sinulle kukkasia, jalkasi

ovat kipeät! — huusi hän ojentaen hänelle kimpun kukkia, jotka olivat
paleltuneet ja katkenneet hänen äsken piehtaroidessaan lumessa.
Mutta samassa silmänräpäyksessä hän näki Iljušan vuoteen edessä
nurkassa Iljušan saappaat, jotka seisoivat molemmat vieretysten ja
jotka talon emäntä juuri oli korjannut sinne, — vanhat, ruskettuneet,
kovettuneet, paikatut saappaat. Nähtyään ne hän kohotti kätensä ja
syöksähti niiden luo, lankesi polvilleen, tempasi käsiinsä saappaan ja
painaen sitä vastaan huulensa alkoi kiihkeästi suudella sitä
huudellen: »Isäkulta, Iljušetška, rakas isä, missä ovatkaan jalkasi?»

— Minne sinä olet hänet vienyt? Minne veit hänet? — parkaisi

sydäntäsärkevällä äänellä mielenvikainen. Silloin alkoi Ninotškakin
itkeä ääneensä. Kolja juoksi ulos huoneesta, ja hänen jäljessään
alkoivat pojat poistua. Viimein tuli ulos myös Aljoša.

— Itkeköön tarpeekseen, — sanoi hän Koljalle, — tässä on tietysti

mahdotonta lohduttaa. Odottakaamme vähän aikaa ja palatkaamme
sitten takaisin.

— Niin, on mahdotonta, tämä on kauheata, — myönsi Kolja. —

Tiedättekö, Karamazov, — hän hiljensi yhtäkkiä ääntään, ettei
kukaan kuulisi: — mieleni on hyvin surullinen, ja jos vain voisi
herättää hänet kuolleista, niin minä antaisin kaiken maailmassa!

— Ah, niin minäkin, — sanoi Aljoša.

— Mitä arvelette, Karamazov, olisiko meidän tultava tänne illalla?

Hänhän juo itsensä humalaan.

— Kenties hän juo. Tulkaamme vain me kahden, se riittää,

istumaan heidän seurassaan tunnin verran, äidin ja Ninotškan
kanssa; jos me tulemme kaikki yhdellä kertaa, niin se muistuttaa
taas heille mieleen kaiken tämän, — neuvoi Aljoša.

— Siellä heillä on nyt emäntä kattamassa pöytää, —

muistojuhlaako siellä vietettäneen, pappi tulee sinne; olisiko meidän
palattava heti sinne, Karamazov, vai eikö?

— Ehdottomasti, — sanoi Aljoša.

 — Omituista tämä kaikki on, Karamazov, semmoinen murhe ja
sitten yhtäkkiä syödään pannukakkuja, kuinka luonnotonta tuo kaikki
onkaan meidän uskontomme mukaan!

— Niillä on siellä lohtakin, — huomautti yhtäkkiä kovalla äänellä

Troijan perustajat tietävä poika.

— Pyydän teitä vakavasti, Kartašov, olemaan enempää

sekaantumatta puheisiimme typeryyksinenne, varsinkin kun teille ei
puhuta eikä edes haluta tietää, oletteko te maailmassa, — tokaisi
Kolja äreästi kääntyen häneen päin. Poika kuohahti vihasta, mutta ei
uskaltanut vastata mitään. Sillä välin olivat kaikki lähteneet hiljaa
kulkemaan polkua pitkin, ja yhtäkkiä Smurov huudahti:

— Tuossa on Iljušan kivi, jonka alle hänet tahdottiin haudata!

Kaikki pysähtyivät ääneti ison kiven luo. Aljoša katseli, ja koko se

kuva, minkä Snegirev oli aikoinaan saanut syntymään hänen
eteensä kertomalla, miten Iljušetška itkien ja syleillen isäänsä oli
huudahtanut: »Isäkulta, isäkulta, miten hän häpäisi sinua!» — nousi
yhtäkkiä hänen mieleensä. Oli kuin jokin olisi järkyttänyt hänen
sieluaan. Vakavan ja tärkeän näköisenä hän silmäili kaikkien noiden
koulupoikien, Iljušan toverien, herttaisia ja kirkkaita kasvoja ja sanoi
yhtäkkiä heille:

— Pojat, minä tahtoisin sanoa teille tässä, juuri tällä paikalla,

sanasen.

Pojat kerääntyivät hänen ympärilleen ja suuntasivat heti häneen

kiinteät, odottavat katseensa.
 — Pojat, me eroamme kohta. Minä olen nyt toistaiseksi jonkin
aikaa kahden veljeni seurassa, joista toinen menee maanpakoon ja
toinen on kuoleman kielissä. Mutta pian minä jätän tämän
kaupungin, kenties hyvin pitkäksi ajaksi. Me siis eroamme, hyvät
herrat. Mutta sopikaamme tässä, Iljušan kiven luona, siitä, että me
emme koskaan unohda — ensiksikään Iljušetškaa ja toiseksi
toisiamme. Ja mikä meitä sitten elämässä kohdanneekin, vaikkapa
emme kahteenkymmeneen vuoteen tapaisi toisiamme, — niin
muistakaamme kuitenkin sitä, kuinka me hautasimme poikaparan,
jota ensin heiteltiin kivillä, muistatteko, siellä sillan luona, — mutta
jota sitten kaikki niin suuresti rakastivat. Hän oli kelpo poika,
hyväsydäminen ja urhoollinen poika, tunsi kunnian ja isää
kohdanneen katkeran loukkauksen, joka sai hänet nousemaan isää
puoltamaan. Siis ensiksikin muistamme häntä, hyvät herrat, koko
elämämme ajan. Ja vaikka me olisimme kiinni mitä tärkeimmissä
tehtävissä, saavuttaisimme kunniaa tai joutuisimme suureen
onnettomuuteen, — niin älkää kuitenkaan unohtako koskaan, kuinka
hyvä meidän kerran oli täällä kaikkien yhdessä, kun meitä yhdisti niin
hyvä ja kaunis tunne, joka kenties teki meidätkin tänä aikana, jolloin
rakastimme onnetonta poikaa, paremmiksi kuin mitä me itse asiassa
olemme. Rakkaat ystäväni, kyyhkyläiseni, — sallikaa minun nimittää
teitä näin, — kyyhkyläisiksi — sillä te kaikki muistutatte suuresti noita
kauniita, harmaasilmäisiä lintuja nyt tällä hetkellä katsellessani
teidän herttaisia, armaita kasvojanne, — rakkaat lapsukaiseni,
kenties te ette ymmärrä, mitä minä teille sanon, sillä minä puhun
usein sangen epäselvästi, mutta sanani jäävät kuitenkin teille
mieleen, ja joskus vielä te yhdytte niihin. Tietäkää siis, ettei ole
mitään korkeampaa eikä voimakkaampaa, ei terveellisempää eikä
hyödyllisempää vastaiselle elämälle kuin jokin hyvä muisto, varsinkin
lapsuudessa, vanhempain kodista saatu. Teille puhutaan paljon
teidän kasvatuksestanne, mutta jokin tuollainen ihana, pyhä muisto,
joka on säilynyt lapsuuden ajoista saakka, kenties onkin paras
kasvatus. Jos voi koota paljon tuollaisia muistoja mukaansa elämän
matkalle, niin ihminen on pelastettu koko elämänsä ajaksi. Ja jos
vaikkapa vain yksi ainoa hyvä muisto jää sydämeemme, niin sekin
voi joskus olla pelastuksemme. Kenties meistä myöhemmin tulee
ilkeitäkin, emme jaksa vastustaa huonoa tekoa, nauramme ihmisen
kyynelille ja sellaisille ihmisille, jotka sanovat niinkuin Kolja äsken
huudahti: »Tahdon kärsiä kaikkien ihmisten puolesta», —
tämmöisistäkin ihmisistä me kenties häijysti teemme pilkkaa. Ja
kuitenkin, miten ilkeitä lienemmekin, mistä Jumala meitä varjelkoon,
niin muistaessamme, kuinka me saatoimme hautaan Iljušaa, kuinka
me rakastimme häntä hänen viimeisinä päivinään ja kuinka me nyt
puhuimme näin ystävinä yhdessä tämän kiven luona, kaikkein
kovasydämisinkään ja kaikkein ivallisinkaan meistä, jos meistä
sellaisia tulee, ei kuitenkaan uskalla sisimmässään nauraa sille,
kuinka hyvä ja kaunis hän on ollut tällä hetkellä! Vieläpä
enemmänkin, kenties tämä yksi muisto juuri pidättää hänet
tekemästä suurta pahaa, ja hän muuttaa mieltään ja sanoo: »Niin,
minä olin silloin hyvä, rohkea ja rehellinen.» Naurahtakoon vain
itsekseen, se ei tee mitään, ihminen nauraa usein hyvälle ja
kauniille; se johtuu vain kevytmielisyydestä; mutta minä vakuutan
teille, hyvät herrat, että kun hän naurahtaa, niin hän heti sanoo
sydämessään: »Ei, minä tein pahoin, kun naurahdin, sillä
tämmöiselle ei saa nauraa!»

— Niin se ehdottomasti tulee olemaan, Karamazov, minä

ymmärrän teidät, Karamazov, — huudahti Kolja, ja hänen silmänsä
välähtivät. Poikien mielet kuohahtivat ja hekin tahtoivat huudahtaa
jotakin, mutta hillitsivät itsensä ja katselivat silmiään pois
kääntämättä sekä liikutettuina puhujaa.
 — Tätä minä puhun siinä pelossa, että meistä tulisi huonoja, —
jatkoi Aljoša, — mutta miksi meistä pitäisikään tulla huonoja, eikö
totta, hyvät herrat? Olkaamme ensiksi ja ennen kaikkea hyviä, sitten
rehellisiä, ja sitten — älkäämme milloinkaan unohtako toisiamme.
Minä toistan sen taaskin. Omasta puolestani lupaan teille, hyvät
herrat, että minä en unohda teistä ainoatakaan, muistan jokaisen
kasvot, jotka nyt minuun katsovat, vaikkapa kolmenkymmenenkin
vuoden kuluttua. Äsken Kolja sanoi Kartašoville, että me muka
emme halua tietää, »onko hän maailmassa vai ei!» Mutta voinko
minä unohtaa, että Kartašov on maailmassa ja ettei hän nyt enää
pahastu sillä tavoin kuin silloin, kun hän sai selville Troijan
perustajat, vaan katsoo minuun herttaisilla, iloisilla kelpo silmillään.
Hyvät herrat, rakkaat poikani, olkaamme kaikki jaloja ja rohkeita
niinkuin Iljušetška, viisaita, rohkeita ja jaloja niinkuin Kolja (joka
kuitenkin tulee paljon viisaammaksi, kun kasvaa suuremmaksi), ja
olkaamme yhtä kainoja, mutta samalla viisaita ja herttaisia kuin
Kartašov. Mutta miksi minä puhun heistä kahdesta! Kaikki te, hyvät
herrat, olette minulle tästälähin rakkaita, kaikki teidät minä suljen
sydämeeni ja pyydän teitä sulkemaan niinikään minut sydämeenne!
Mutta kuka meidät yhdisti tämän hyvän ja kauniin tunteen kautta,
jota me nyt aina, koko elämämme ajan, tulemme muistamaan ja
tahdomme muistaa, kuka muu kuin Iljušetška, hyvä poika, herttainen
poika, ikuisiin aikoihin asti meille kallis poika! Älkäämme unohtako
häntä milloinkaan, säilyköön hän ikuisessa ja kauniissa muistossa
meidän sydämissämme nyt ja ikuisiin aikoihin!

— Niin, niin, ikuisessa muistossa, — huusivat kaikki pojat heleillä

äänillään, ja heidän kasvonsa ilmaisivat liikutusta.

— Muistamme aina hänen kasvonsa ja hänen pukunsa ja hänen

köyhät saappaansa ja hänen ruumisarkkunsa ja hänen onnettoman
syntisen isänsä ja senkin, kuinka hän rohkeasti yksinään nousi koko
luokkaa vastaan isäänsä puoltamaan!

— Muistamme, muistamme! — huusivat taas pojat. — Hän oli

urhoollinen, hän oli hyvä!

— Ah, kuinka minä häntä rakastin! — huudahti Kolja.

— Ah, lapsikullat, ah, rakkaat ystävät, älkää pelätkö elämää! Miten

kaunis onkaan elämä, kun tekee jotakin hyvää ja oikeata!

— Niin, niin, — toistivat pojat riemastuneina.

— Karamazov, me rakastamme teitä! — huudahti voimatta itseään

hillitä eräs ääni, luultavasti Kartašovin.

— Me rakastamme teitä, me rakastamme teitä, — yhtyivät kaikki.

Monien silmissä kimaltelivat kyynelet.

— Eläköön Karamazov! — lausui riemuissaan Kolja.

— Ja ikuinen muisto kuolleelle pojalle! — lisäsi Aljoša taas

tunteikkaasti.

— Ikuinen muisto! — yhtyivät uudelleen pojat.

— Karamazov! — huudahti Kolja. — Sanooko uskonto totta siinä,

että me kaikki nousemme kuolleista ja heräämme uuteen elämään ja
näemme taas toinen toisemme ja jokaisen ja myöskin Iljušetškan?

— Ehdottomasti me nousemme kuolleista, ehdottomasti näemme

toinen toisemme ja kerromme iloiten ja riemuiten toisillemme kaikki,
mitä on tapahtunut, — vastasi Aljoša puoleksi leikillään ja puoleksi
riemastuksissaan.