Joining Together: Group Theory and

Group Skills 12th Edition (eBook PDF)

Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/joining-together-group-theory-and-group-skills-12th-
edition-ebook-pdf/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Joining Together: Group Theory and Group Skills 12th

Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/joining-together-group-theory-and-
group-skills-12th-edition-ebook-pdf/

Joining Together: Group Theory and Group Skills 11th

Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/joining-together-group-theory-and-
group-skills-11th-edition-ebook-pdf/

(eBook PDF) Group Counseling: Strategies and Skills 8th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-group-counseling-
strategies-and-skills-8th-edition/

(eBook PDF) Group Counseling: Strategies and Skills 8th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-group-counseling-
strategies-and-skills-8th-edition-2/
Effective group discussion : theory and practice -
eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/effective-group-discussion-
theory-and-practice-ebook-pdf/

(Original PDF) Effective Group Discussion Theory and

Practice 14th Edition

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-effective-group-
discussion-theory-and-practice-14th-edition/

(eBook PDF) Group Dynamics 6th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-group-dynamics-6th-
edition/

Group Dynamics 7th edition - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/group-dynamics-ebook-pdf/

Group Dynamics for Teams 5th Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/group-dynamics-for-teams-5th-
edition-ebook-pdf/
ABOUT THE AUTHORS

David W. Johnson is a Professor Emeritus of Educational Psychology. David received his

doctoral degree from Columbia University. He has authored over 500 research articles and
book chapters and is the author of over 50 books. David is a past-editor of the American
Educational Research Journal. He held the Emma M. Birkmaier Professorship in Educa-
tional Leadership at the University of Minnesota from 1994 to 1997 and the Libra Endowed
Chair for Visiting Professor at the University of Maine in 1996–1997. He received the
American Psychological Association’s 2003 Award for Distinguished Contributions of
Applications of Psychology to Education and Practice. In 2007 David received (with his
brother Roger) Brock International Prize in Education administered by the College of Lib-
eral Studies at the University of Oklahoma. In 2008 David received the Distinguished
Contributions to Research in Education Award from the American Education Research
Association. In 2010 he received the Jeffrey Rubin Theory to Practice Award, awarded by
the International Association for Conflict Management and the Program on Negotiation
at the Harvard Law School. In 2011 David received the A. M. Wellner Lifetime Achieve-
ment Award from the National Register of Health Service Providers in Psychology. In 2015
he received the distinguished Alumni Award, Teachers College, Columbia University, and
the Lifetime Achievement Award from the International Association for the Study of
Cooperation in Education. In 2016 he received the Gold Medal for Life Achievement in
the Application of Psychology from the American Psychological Foundation. For the past
50 years, David has served as an organizational consultant to schools and businesses
throughout the world. He is a practicing psychotherapist.

Frank P. Johnson graduated from Ball State University with a Bachelor of Science in
Education and received a Master’s of Divinity from Andover Newton Theological School
in Boston and his Doctor in Ministry degree from Louisville Presbyterian Theological
School. He has 35 years’ experience in the field of Applied Behavioral Science, with profes-
sional recognition from National Training Laboratories Institute (NTL), Institute of Applied
Behavioral Science, Association for Creative Change, Consultant/Trainers Southwest, and
the Mid-Atlantic Association for Training and Consulting. Frank was employed for
13 years at the University of Maryland Counseling Center, teaching group counseling, and
during that time was a Clinical Assistant Professor in the Maryland School of Psychiatry
and Human Behavior. He has written many journal articles, contributed chapters to books,
and is the coauthor of Joining Together: Group Theory and Group Skills. Frank also has
been a consultant with a variety of organizations, including educational, governmental,
religious, and industrial. From 1984–1996 he was employed at Ethyl Corporation as a
Human Resources Development Associate. Since his retirement from Ethyl, Frank has
served as an Interim Minister in several churches and is now employed as a Chaplain for
Canon Hospice in Baton Rouge, Louisiana.

vii
PREFACE

We, the authors, know a great deal about groups. We grew up in one. There are seven
children in our family. Frank is the oldest. David is in the middle. We are five years apart
in age. Although Frank was very bossy as a child and refused to ever believe that David
was really not supposed to clean up his room, our relationship survived. As part of a group
of seven children, we raised each other and learned about group dynamics in the trenches
of trying to decide as a group who gets the extra piece of pie, who sits by the windows
in the car, who decides which game we are going to play, who sweeps and who mops,
and whether we go to sleep with the light on or off.
Families are not the only group setting. Within all organizations and social systems,
and throughout all walks of life, groups are the key setting in which things get done. The
need for knowledge of group dynamics and skills in being part of small groups is more
important than ever. Our original reasons for writing Joining Together included introduc-
ing readers to both the (a) theory and research findings needed to understand how to
make groups effective and (b) skills required to apply that knowledge in practical situa-
tions. Expertise in working in groups is based on an integration of such knowledge and
skills. Joining Together is more than a book reviewing current knowledge in the area of
small groups, and it is more than a book of skill-building exercises. The theory and exer-
cises are integrated into an inquiry or experiential approach to learning about the dynam-
ics of small groups. Just as “the truth will make you free,” throughout one’s life, choices,
opportunities, and successes are created by (a) knowledge of group dynamics and
(b) mastery of the skills required to apply that knowledge in practical situations.
What we know about group functioning is dynamic, not static. It is constantly being
revised and updated as new insights are translated into revised theoretical explanations
for group behavior and new lines of research. Significant advances in the field continue
to be achieved. Much has changed since we published the first edition of this book in
1975. Some theories have been disconfirmed in the intervening years. Other theories have
been refined or subsumed into new conceptual systems. This book reflects the new devel-
opments in theory and research by taking an updated look at what we know about group
dynamics. Although the readers of this book are diverse, Joining Together remains focused
on the characteristic dynamics found in virtually all groups. Examples are used from all
walks of life. Because this book is intended to serve as an introduction to the dynamics
of groups, we have maintained a balanced, integrative stance when presenting theories
and research findings.

NEW TO THIS EDITION

This new edition includes many significant updates and additions:
• Update of social interdependence theory and research in the group goals chapter.
• Added material on group decision making.

ix
x Preface

• A thorough coverage of positive power.

• Update of constructive controversy theory and research.
• A new diagnostic questionnaire on constructive controversy in decision-making
situations.
• A new chapter on Group Dynamics, Democracy, and Peace
• Added material on diversity among members and its positive effects.

THE FIELD OF GROUP DYNAMICS

The field of group dynamics is in a constant state of change. New theories are being
proposed, and old theories are being expanded and refined. The amount of quality of
research is steadily increasing. New topics and new methods are being introduced. The
need for small-group skills becomes more important each year. The nature and amount
of these changes have to be understood in the context of the history of the field. There
are three main emphases of the field.
First, as is discussed in Chapter 1, the field of group dynamics primarily originated
during and after World War II from concerns about democracy, social problems, and world
peace. Although there was some theorizing about and research on group dynamics prior
to the 1940s and some research goes back to the 1800s, it was concerns about the Great
Depression, the rise of dictatorships in countries such as Germany and Italy, the holocaust
in Germany and racism in general, and World War II that resulted in group dynamics
becoming a major focus for social scientists. Because science was a factor in winning
World War II, science was viewed as a key for improving democracy, solving social prob-
lems such as racism, and establishing a lasting world peace. Lewin and others saw group
dynamics theory as one way to bridge the gaps among science, public policies, the solu-
tion of social problems, and democratic practices. Scientific methods, therefore, were
applied to understanding the dynamics of small groups to improve democracy, protect
against the reappearance of Fascism, reduce racism and solve other social problems, and
establish world peace. The discussions of the theory and research relevant to these con-
cerns have been expanded in this edition throughout many of the chapters
The second emphasis in the field is the scientific study of group dynamics for its own
sake. Thus, there are social scientists who are interested in areas such as leadership and
decision making who have little interest in whether their findings have implications for
social issues. They have conducted numerous studies and introduced new findings and
new methods into the study of groups and individual behavior in groups. Many of the
chapters in this book have been revised to include the new knowledge resulting from the
efforts of these social scientists. References have been updated to ensure the latest find-
ings are included in this edition. In addition, there have been two scientific approaches to
the study of group dynamics: the traditional relationship approach, which focuses on
variables that exist among group members (such as cooperation and conflict), and the
newer individual approach that focuses on variables existing within individuals (such as
cognitive dissonance, attributions, and stereotypes). In this text we have tried to keep a
balance between the two approaches.
 Preface xi

The third emphasis is applying the results of the theorizing and research on group
dynamics to the training of leaders and interested individuals in the group skills they need
to function effectively in groups and organizations. Group dynamics, perhaps more than
any other area of the social sciences, was developed to train civic leaders, members of
organizations and communities, and even students in the practical skills they need to be
effective and contributing members of the groups to which they belong. In every chapter
there are exercises to help readers become more skillful and to apply directly the material
they are learning to their everyday lives. The emphasis on small-group skills illustrates the
relevance of the theory and research in each chapter. The exercises are kept in the text to
make it easy for instructors and readers to access and use them. In some chapters, such
as Chapter 8, new exercises and a diagnostic questionnaire have been added to better
prepare readers to apply the theory and research they are learning to the actual groups
to which they belong. In addition, Chapter 2 explains the theory and procedures for using
experiential learning as readers move through the text. Historically, Joining Together has
been a pioneer in the use of experiential learning to learn group skills. This edition con-
tinues to be so along with an emphasis on action research in Chapters 1 and 14.
Given these three emphases in the study of group dynamics, the field remains dynamic
and ever changing. This new edition tries to maintain the balance between the three
emphases and give readers an awareness of the current state of the field. We have tried
to keep all the good qualities of previous editions (such as periodic comprehension tests
and ways to summarize what readers have learned) while adding new material to update
the book and keep the coverage of group dynamics current. The core topics are unchanged,
but covered in more depth.

ACKNOWLEDGMENTS
The authors wish to thank many people for their help in writing this book and in preparing
the manuscript. We owe much to the social psychologists who have influenced our theo-
rizing and to the colleagues with whom we have conducted various types of laboratory-
training experiences. We have tried to acknowledge sources of the exercises included in
this book whenever possible. Some of the exercises presented are so commonly used that
the originators are not traceable. If we have inadvertently missed giving recognition to
anyone, we apologize. We also wish to thank the reviewers of this edition: Mark ­Cameron,
Southern Connecticut State University; Dr. Elizabeth Anne Christo-Baker, Purdue
­University-North Central; Dorscine Spigner Littles, Ph.D., University of Oklahoma; and Nick
S. Yackovich, University of Wisconsin-Madison. Finally, special thanks are extended to our
wives, Linda Mulholland Johnson and Jane Miley Johnson, who contributed their support
to the development and writing of this book.
This page intentionally left blank
BRIEF CONTENTS

CHAPTER 1  Group Dynamics 1

CHAPTER 2  Experiential Learning 46

CHAPTER 3   Group Goals, Social Interdependence, and Trust 69

CHAPTER 4   Communication Within Groups 137

CHAPTER 5  Leadership 171

CHAPTER 6  Using Power 210

CHAPTER 7  Decision Making 257

CHAPTER 8   Controversy and Creativity 315

CHAPTER 9   Managing Conflicts of Interest 371

CHAPTER 10  Valuing Diversity 435

CHAPTER 11   Group Dynamics, Democracy, and Peace 467

CHAPTER 12   Cooperative Learning in the Classroom 480

CHAPTER 13   Leading Growth and Counseling Groups 507

CHAPTER 14   Team Development, Team Training 531

CHAPTER 15  Epilogue 560

xiii
This page intentionally left blank
CONTENTS
CHAPTER 1
Group Dynamics 1
Basic Concepts to Be Covered in This Chapter      1
Group Dynamics and Me      2
What Is a Group?      5
The Importance of Groups      11
Group Structure     14
Creating Productive Groups     18
How to Create an Effective Group      24
The Development of Groups Over Time      27
The Field of Group Dynamics      34
Online Groups     40
The Nature of This Text and How to Use It      42
Summary     45
CHAPTER 2
Experiential Learning 46
Basic Concepts to Be Covered in This Chapter      46
Procedural Learning     47
Action Theories     48
Gaining Expertise Through Experiential
Learning     50
Experiential Learning and Motivation      53
Learning Group Skills     54
Role Playing     57
Learning How to Be a Participant–Observer      58
Conducting Skill-Training Exercises     61
Ethics of Experiential Learning      65
Summary     67
CHAPTER 3
Group Goals, Social
Interdependence, and Trust 69
Basic Concepts to Be Covered in This Chapter      69
Introduction     70
What Is a Goal?      73
START Goals     76
Clarity of Goals     78
Operational Goals     78
Performance and Mastery Goals      79
Group Goals and Level of Aspiration      80
Dealing with Hidden Agendas      81
Helping Groups Set Effective Goals      82
Group Goals and Social Interdependence
Among Members     88
Outcomes of Social Interdependence      93
Effort to Achieve     95
Positive Relationships and Social Support      98
Psychological Health and Self-Esteem      101
Reciprocal Relationships among the Three
Outcomes     108
Mediating Variables: The Basic Elements
of Cooperation     108
The Stability of Cooperation      116
Using Technology to Enhance Cooperation      116
Distributive Justice: The Allocation of Benefits
Among Group Members     120
Conditions for Constructive Individualistic
Efforts     123
Mixed-Motive Situations     124
Developing and Maintaining Trust      129
Summary     135
xv
xvi Contents

CHAPTER 4 CHAPTER 6
Communication Within Using Power 210
Groups 137
Basic Concepts to Be Covered in This Chapter      210
Basic Concepts to Be Covered in This Chapter      137 Introduction     211
Introduction and Definitions     138 What Is Power?     214
Group Communication     140 The Dynamic-Interdependence View of
Sending and Receiving Messages      142 Power     216

Communication in a Problem-Solving Mobilizing Power to Achieve Goals      220

Group     152
Interaction Analysis     152
Communication Networks     160
Communication Patterns in an Authority
Hierarchy     161
Influences on Effectiveness of Group
Communication     166
Effects of Cooperation and Competition on
Communication     166
Physical Influences on Communication      167
Seating Arrangements     168
Humor     168
Summary     169
CHAPTER 5
Leadership 171
Basic Concepts to Be Covered in This Chapter      171
What Is Leadership?     172
Trait Theories of Leadership      181
Leadership Styles     186
Influence Theory of Leadership      189
Role Position/Group Structure Approach to
Leadership     190
Situational Theories of Leadership      195
Organizational Leadership     199
What If You Do Not Want to Be a Leader?      203
Summary     209
The Trait-Factor Approach to Power      223
The Bases of Power      226
Conflict Model of Social Influence      229
Power and Problem Solving      232
Unequal Power     235
Group Norms: Indirect Power      248
The Group Mind     251
Individual Versus Relationship
Perspectives     254
Summary     255
CHAPTER 7
Decision Making 257
Basic Concepts to Be Covered in This Chapter      257
Making Effective Decisions     258
Individual Versus Group Decision Making      261
Methods of Decision Making      275
Factors Enhancing Group Decision Making      284
Factors Hindering Group Decision
Making     284
Considered and Thoughtful Decision
Making     298
Potential Problems in Decision Making      306
Problems with Theorizing on Decision
Making     308
Summary     314

CHAPTER 8
Controversy and
Creativity 315
Basic Concepts to Be Covered in This Chapter      315
Controversy and Decision Making      316
Nature of Controversy     316
Theory of Constructive Controversy      333
Process of Controversy     333
Outcomes of Controversy     340
Conditions Determining the Constructiveness
of Controversy     347
Inquiry-Based Advocacy     350
Minority Influence, Controversy, and Decision
Making     350
Structuring Constructive Controversies     352
Being a Citizen in a Democracy      352
In Conclusion     353
Creativity     356
Developing and Fostering Creativity      359
Open Versus Closed Belief Systems      362
Brainstorming     364
Summary     369
CHAPTER 9
Managing Conflicts of
Interest 371
Basic Concepts to Be Covered in This Chapter      371
Conflict-Positive Group     372
Nature of Conflicts of Interest      372
Conflicts Can Be Destructive or
Constructive     373
Conflict and Aggression     375
Conflict Management Strategies: What Are
You Like?     378
Contents xvii
Controlling the Occurrence of Conflicts      382
The Nature of Negotiations      383
Two Types of Negotiating      386
The Integrative Negotiating Procedure      392
Defining the Conflict as a Mutual Problem      395
Try, Try Again     409
Negotiating in Good Faith      412
Refusal Skills: This Issue Is Nonnegotiable      412
Intergroup Conflict     415
Third-Party Mediation     429
Summary     434
CHAPTER 10
Valuing Diversity 435
Basic Concepts to Be Covered in This Chapter      435
Introduction     436
Diversity     440
The Value of Diversity      441
Barriers to Interacting with Diverse Peers      444
Attribution Theory     450
Making Member Diversity a Strength      453
Summary     458
CHAPTER 11
Group Dynamics, Democracy,
and Peace 467
Introduction     467
Group Dynamics and Democracy      468
Nature of Democracy     470
Group Dynamics and Peace      475
Ways of Establishing Peace      477
Role of Group Dynamics in Establishing and
Maintaining Consensual Peace     478
Summary     479
xviii Contents

CHAPTER 12 Comparative Effectiveness     529

Cooperative Learning in the Summary     530
Classroom 480
CHAPTER 14
Basic Concepts to Be Covered in This Chapter      480
Team Development, Team
Nature of Cooperative Learning      481
Training 531
Formal Cooperative Learning: Being “A Guide on
the Side”     483 Basic Concepts to Be Covered in This Chapter      531
Preinstructional Decisions     486 Introduction     532
Explaining the Task and Cooperative What Is a Team?      533
Structure     491
Organizational Context     537
Monitoring and Intervening     493
Organizational Development     538
Evaluating Learning and Processing
Building Productive Teams     542
Interaction     496
Assessing Quality of Work      546
Informal Cooperative Learning Groups      497
Run Chart     550
Using Informal Cooperative Learning      498
Use of Teams in Training Programs      553
Base Groups     500
Total Quality Management     554
Integrated Use of All Three Goal
Structures     502 Dealing with Problem Behaviors in Teams      556
The Cooperative School     504 Summary     558
Summary     505
CHAPTER 15
CHAPTER 13 Epilogue 560
Leading Growth and Counseling
Guidelines for Creating Effective Groups      561
Groups 507
Learning Group Skills     563
Basic Concepts to Be Covered in This Chapter      507 Summary     564
Introduction     508
Types of Therapeutic Groups      508
Appendix: Answers     565
The Unique Power of Group
Experiences     515
Glossary     579
Importance of Disclosing Emotions      520
Leading a Growth Group      522 References     593
Conceptual Frameworks, Feelings, and
Intuition     527 Name Index     653
Growth Groups and Participant Anxiety      529
Subject Index     661
Costs of Growth and Therapy Groups      529
LIST OF EXERCISES
1.1 Your Solitary Activities      4
1.2 Who Am I?      4
1.3 What Is a Group?      4
1.4 Saving the World from Dracula      21
1.5 Developing an Effective Group      23
1.6 Are Groups Beneficial or Harmful?      32
3.1 Orientations Toward Social
Interdependence     70
3.2 Are Group Goals Necessary?      71
3.3 Your Goal-Related Behavior      75
3.4 Clear and Unclear Goals      77
3.5 Cooperative, Competitive, and Individualistic
Goal Structures     83
3.6 Subsistence     86
3.7 The Level of Acceptance in Your
Group     124
3.8 How Trusting and Trustworthy Am I?      125
3.9 Practicing Trust-Building Skills      128
3.10 Definitions     133
4.1 Your Communication Behavior (i)      139
4.2 Who Will Be President of Bewise
College?     144
4.3 Solstice Shenanigans Mystery      150
4.4 Transmission of Information      153
4.5 One- and Two-Way Communication      158
4.6 Communication Networks     165
4.7 Your Communication Behavior (ii)      169
5.1 Who Are Your Heroes?      174
5.2 Controversy: What Is the Nature of
Leadership?     176
5.3 Understanding Your Leadership Actions:
Questionnaire     191
5.4 Tower-Building     204
5.5 Hollow Square     204
5.6 Why I Am a Leader!      208
6.1 Is Power a Personal or a Relationship
Attribute?     212
6.2 Group Power Exercises      213
6.3 Personal Power and Goal
Accomplishment     222
6.4 Unequal Resources     229
6.5 Power Politics     230
6.6 Power to the Animals      232
6.7 Power Among Summer Students      243
6.8 Developing Land Areas      246
6.9 Your Power Behavior      254
7.1 Individual Versus Group Decision
Making     260
7.2 The Bean Jar (i)      273
7.3 Winter Survival     294
7.4 They’ll Never Take Us Alive      298
7.5 A Problem Diagnosis Program      309
7.6 The Bean Jar ii      311
7.7 Your Decision-Making Behavior      312
8.1 Controversy: Was Peter Pan Right or
Wrong?     321
8.2 How I Behave in Controversies      322
8.3 Stranded in the Desert      325
8.4 Who Should Get the Penicillin?      329
8.5 Fallout Shelter     332
8.6 The Johnson School      354
8.7 Avoiding Controversies     355
8.8 Beliefs About Creativity      356
8.9 Creativity     361
8.10 Joe Doodlebug     361
8.11 Brainstorming     366
8.12 Creativity Warm-up     367
8.13 Your Behavior in Controversies (ii)      368
9.1 Your Conflict Management
Strategies     376
9.2 Making a Profit      385
9.3 Negotiating Resolutions to Conflicts of
Interest     390
9.4 Negotiating Within an Organization      409
9.5 Breaking Balloons     413
xix
xx List of Exercises
9.6 Intergroup Conflict     413
9.7 Your Conflict Management Behavior      433
10.1 Diversity: Beneficial or Harmful?      437
10.2 Stereotyping     460
10.3 Interacting on the Basis of
Stereotypes     460
10.4 Greetings and Goodbyes      461
10.5 Time     462
10.6 Cross-Cultural Communication     462
10.7 Merging Different Cultures      464
14.1 Team Structure     539
14.2 The Cooperative Team Scenario      540
14.3 Degree of Interdependence      541
15.1 Terminating a Group      563
15.2 Self-Contract     564
CHAPTER ONE
Group Dynamics
BASIC CONCEPTS TO BE COVERED IN THIS CHAPTER
In this chapter a number of concepts are defined and discussed. The major ones
are in the following list. Students should divide into pairs. Each pair is to (a) define
each concept, noting the page on which it is defined and discussed, and
(b) ensure that both members understand its meaning. Then combine into groups
of four. Compare the answers of the two pairs. If there is disagreement, look up
the concept in the chapter and clarify it until all members agree on and under-
stand the definition.

CONCEPTS
1. Group
2. Group dynamics
3. Group effectiveness
4. Interdependence
5. Role
6. Norm
7. Status
8. Sequential-stage theory of
group development
9. Recurring-phase theory of
group development
10. Primary group
11. Reference group
12. Group processing
13. Action research
14. Kurt Lewin

1
2 Chapter One

GROUP DYNAMICS AND ME

Although the scientific investigations of group work are but a few years
old, I don’t hesitate to predict that group work—that is, the handling
of human beings not as isolated individuals, but in the social setting
of groups—will soon be one of the most important theoretical and
practical fields. … There is no hope for creating a better world without
a deeper scientific insight into the … essentials of group life.
Kurt Lewin (1943)

Membership in groups is inevitable and ubiquitous. All day long we interact first in one
group and then in another. Our family life, our leisure time, our friendships, and our
careers are all filled with groups. In fact, if a person from outer space conducted a study
of the people of Earth, group membership would probably be the dominant character-
istic noted. We are born into a group called the family, and we would not survive the
first few years of our lives, the first few weeks, or even the first few minutes without
membership in this group. Within our family and peer groups, we are socialized into
ways of behaving and thinking, educated, and taught to have certain perspectives on
ourselves and our world. Our personal identity is derived from the way in which we are

Importance of Groups Nature of Groups Types of Groups

• We are small-group beings • Group orientation • Pseudo
• We live in groups • Individual orientation • Traditional
• Groups and quality of life • Effective
• High performance

Stages of Basic Elements

Group Structure Group Development of Effectiveness

• Roles Sequential Stages • Positive interdependence

• Norms • Forming • Individual accountability
• Norming • Promotive interaction
• Storming • Social skills
• Performing • Group processing
• Adjourning
Field of Group Dynamics
Recurring Stages • Nature of group dynamics
• Task and emotional expressions • History of group dynamics
• Depend, pair, fight or flight • Kurt Lewin
• Affection, inclusion, control • Nature of book

Dynamics of Promotive Interaction

• Creating clear, operational, mutual goals members are committed to

• Communicating ideas and feelings accurately and clearly
• Distributed participation and leadership
• Equal access to power based on expertise, access to information
• Decision procedures flexibly matched with situational needs
• Controversy used to promote creative problem solving, critical thinking
• Conflicts are faced, encouraged, and resolved constructively

Figure 1.1  Nature of group dynamics.

 Group Dynamics 3

perceived and treated by other members of our groups. We learn, work, worship, and
play in groups. As humans we have an inherent social nature: Our lives are filled with
groups from the moment of our births to the moment of our deaths.
Group dynamics is the area of social science that focuses on advancing knowledge
about the nature of group life. It is the scientific study of the nature of groups, behavior
in groups, group development, and the interrelations between groups and individuals,
other groups, and larger entities. Knowledge of group dynamics has the potential
to change the way we think about groups and, consequentially, the way we function
in groups. The purposes of this text, therefore, are to help you understand the theory
and research on group dynamics and improve your own small-group skills.
As a starting point, Figure 1.1 provides a helpful summary of the nature of group
dynamics. The different concepts and terms listed in Figure 1.1 are discussed through-
out this chapter and the rest of the text. After reviewing the information provided in

SELF-DIAGNOSIS

Each of the following seven statements describes an action related to group effectiveness.
For each statement mark:
5 if you always behave that way 2 if you seldom behave that way
4 if you frequently behave that way 1 if you never behave that way
3 if you occasionally behave that way

WHEN I AM A MEMBER OF A GROUP

____ 1. I clarify the group’s goals and ensure that the goals are formulated so members
“sink or swim” together and are committed to achieving them.
____ 2. I facilitate communication by modeling good sending and receiving skills and
ensuring communication among all group members is distributed and two-way.
____ 3. I provide leadership by taking whatever action is needed to help the group achieve
its goals and maintain good working relationships among members, and I encour-
age all other members to do the same.
____ 4. I use my expertise and knowledge to influence the other group members to
increase their efforts to achieve our mutual goals, and I let myself be influenced
by other members who are knowledgeable and have relevant expertise.
____ 5. I suggest different ways of making decisions (such as majority vote or consensus)
depending on the (a) availability of time and resources, (b) size and seriousness of
the decision, and (c) amount of member commitment needed to implement the
decision.
____ 6. I advocate my views and challenge the views of others to create high-quality and
creative decisions.
____ 7. I face my conflicts with other group members and present the conflicts as p­ roblems
to be jointly solved. If we are unable to do so, I request the help of other group
members to help us resolve the conflicts constructively.
____ Total Score
4 Chapter One

Figure 1.1, think carefully about each of the statements listed in the Self-Diagnosis on
page 3. These statements are designed to make you think concretely about your current
understanding of groups and how you participate in them.

EXERCISE 1.1

YOUR SOLITARY ACTIVITIES

1. List everything you do in a typical day from the moment you wake up to the moment you
fall asleep.
2. Delete from your list all the activities you perform with groups of people and see what is
left.
3. Form a group of three, and discuss the results.

EXERCISE 1.2

WHO AM I?
We are all members of groups. If we are asked to describe who we are, most of us include
information about the groups to which we belong. “I’m a student at the University of Min-
nesota,” “I’m a member of the hockey team,” “I’m a Johnson,” “I’m a male,” “I’m an Ameri-
can,” and so forth. Membership in groups may be formal (“I’m an employee of IBM”), aspiring
(“I want to be rich”), marginal (“Sometimes I’m invited to Ralph’s parties, sometimes I’m not”),
voluntary (“I’m a Baptist”), and nonvoluntary (“I’m a female”). To a large extent, our member-
ships define who we are as individuals.
1. We can all describe ourselves in many ways. Write ten different answers to the question “Who
am I?” on a sheet of paper. Answer in terms of groups you belong to, beliefs you hold, and
your roles and responsibilities.
2. Rank your answers from most important to your sense of self to least important to your sense
of self.
3. Form a group of three, and share your self-descriptions. Count how many memberships are
represented in the triad. Discuss the role of groups in your view of who you are as a person.
4. Count how many group memberships are represented in the class.

EXERCISE 1.3

WHAT IS A GROUP?
The definition of a group is controversial. The purpose of this exercise is to structure a
critical examination of the different definitions. The procedure is as follows:
Another random document with
no related content on Scribd:
 Tietäen teidän hartaan pyrkimyksenne palvella isänmaata
lähetän teille samalla määräyksen ryhtyä pestaamaan sotaväkeä,
mutta ei tavalliseen tapaan, vaan suurella innolla, sillä periculum in
mora [viivyttelemisessä on vaara. Suom. huom.]. Jos tahdotte
ilahduttaa meitä, niin laittakaa lippukuntanne kuntoon heinäkuun
loppuun mennessä tai viimeistään syyskuun puoliväliin. Meitä
huolestuttaa se, mistä saisitte hyviä hevosia, etenkin kun voimme
lähettää niukasti rahoja, sillä emme ole meille vanhastaan
nurjamieliseltä valtiovarainhoitajalta saaneet; enempää. Antakaa
puolet näistä rahoista herra Kmicicille, jolle herra Charlamp
myöskin tuo määräyskirjelmän. Toivomme hänen ahkerasti
toimivan hyväksemme. Kuitenkin, kun olemme kuulleet huhuja
mainitun Kmicicin väkivallasta Upitassa, niin lienee paras, että
otatte haltuunne hänelle osoitetun kirjelmän ja ratkaisette, voiko
sitä antaa hänelle vai eikö. Jos hän mielestänne on syypää liian
moniin rikoksiin, niin älkää sitä hänelle antako. Me pelkäämme
nimittäin, että vihamiehemme, kuten valtiovarainhoitaja ja Vitebskin
vojevoda, alkavat huutaa, että me uskomme tärkeitä tehtäviä
kelvottomille henkilöille. Jos hän kuitenkaan ei ole syypää
suurempiin rikoksiin, niin antakaa kirjelmä, ja koettakoon herra
Kmicic palveluksessamme ahkeruudella hyvittää hairahduksensa,
älköönkä mikään tuomioistuin siinä tapauksessa vaatiko häntä
vastaamaan teoistaan, koska hän silloin on meidän oikeutemme
alainen. Osoittakoon tämä tehtävä samalla, että luotamme teihin
täydellisesti.

Janusz Radziwill,
Birźen ja Dubinkin vojevoda.»
 — Hetmani on kovasti huolissaan siitä, mistä saat hevosia, —
sanoi herra Charlamp, kun lyhytkasvuinen ritari oli lopettanut
lukemisen.

— Vaikeata niitä on saada, — vastasi herra Wolodyjowski. —

Täkäläinen alempi aatelisto tulee varmasti miehissä ensimmäiseen
kutsuntaan, mutta heillä on samogitialaiset hevosensa, jotka eivät
kelpaa sotapalvelukseen. Heidän pitäisi täydellä syyllä saada toiset.

— Ovathan ne kestäviä ja ravakoita hevosia.

— Mutta pienikasvuisia. Ja miehet täällä ovat päinvastoin

isokasvuisia. Kun he ajavat noilla hevosillaan, näyttää siltä, kuin
lippukunta ratsastaisi koirilla. Kyllä siitä hommaa tulee!… Mutta minä
ryhdyn heti asiaan. Annapas minulle Kmicicin määräyskirjelmä. Minä
annan sen itse hänelle, kuten hetmani käskee. Tämä tuli hänelle
otolliseen aikaan!

— Kuinka niin?

— Sen tähden että hän on tataarilaiseen tapaan ruvennut

ryöstämään neitosia. Hänellä on yhtä paljon prosesseja edessä kuin
hiuksia päässä. Siitä ei ole vielä viikkoa kulunut, kun minä hänen
kanssaan miekkailin.

— Oho! — huudahti Charlamp. — Jos sinä hänen kanssaan ottelit,

niin nyt hän kai makaa.

— Hän on jo toipumaan päin ja viikon, parin kuluttua terve. Mitä

uutta de publicis?

— Pahaa, vanhaan tapaan… Valtiovarainhoitaja Gosiewski on yhä

riidassa meidän ruhtinaamme kanssa, ja kun hetmanit ovat
eripuraisia, niin asiat eivät mene oikeita latuja. Vähän parempi on
asemamme kuitenkin, ja luulen, että jos yksimielisiä olisimme, niin
kyllä me vihollisen kanssa tulisimme aikoihin. Jumala suokoon, että
saamme niskasta pitäen karkoittaa heidät sinne, mistä ovat
tulleetkin. Valtiovarainhoitaja on syynä kaikkeen!

— Mutta toiset sanovat, että suurhetmani itse.

— Ne ovat pettureita. Vitebskin vojevoda niin väittää, sillä hän on

jo aikoja sitten vehkeillyt salaa yhdessä valtiovarainhoitajan kanssa.

— Vitebskin vojevoda on kelpo kansalainen.

— Oletko sinäkin Sapiehojen puolella Radziwilleja vastaan?

— Minä olen isänmaan puolella; se on jokaisen velvollisuus.

Siinäpä se pahin onkin, että sotilaatkin jakautuvat puolueisiin sen
sijaan että kävisivät sotaa vihollista vastaan. Mutta Sapieha on
kunnon mies, ja sen minä sanoisin itse ruhtinaallekin, vaikka olenkin
hänen palveluksessaan.

— Kunnon kansalaiset ovat koettaneet sovittaa heidät, mutta

turhaan! — sanoi Charlamp. — Kovasti nykyään lentää lähettejä
kuninkaalta meidän ruhtinaamme luo… Huhutaan siellä suuressa
maailmassa olevan taas jotakin tekeillä. Olemme odottaneet yleistä
kutsuntaa kuninkaan johdolla, mutta siitä ei ole tullut mitään.
Sanotaan, että jossakin muualla se voisi olla tarpeellisempaa.

— Ehkä Ukrainassa?

— Mistä minä sen tietäisin! Mutta luutnantti Brochwicz on kertonut

minulle, mitä hän omin korvin on kuullut. Tiesenhausen saapui
kuninkaan lähettinä meidän ruhtinaamme luo, ja he sulkeutuivat
huoneeseen ja puhelivat kauan keskenään. Mistä he puhuivat, sitä
Brochwicz ei voinut kuulla, mutta kun he tulivat ulos, kuuli hän
hetmanin itse sanovan näin: »Tästä voi syttyä vielä uusi sota.» Kyllä
me olemme julmasti ajatelleet ja arvailleet, mitä nuo sanat voisivat
merkitä!

— Hän kuuli varmasti väärin! Ketä vastaan nyt lähdettäisiin

sotimaan?
Keisari on pikemmin meidän kuin vihollisemme puolella, Ruotsin
kanssa
kestää aselepoa vielä kuusi vuotta, ja tataarit auttavat meitä
Ukrainassa, mitä he eivät suinkaan tekisi ilman Turkin suostumusta.

— Me emme myöskään keksineet mitään.

— Kun ei mitään ollut. Mutta Jumalan kiitos, että sain taas työtä.
Olen jo ikävöinyt taistelutanterille.

— Sinä viet siis itse kirjelmän Kmicicille.

— Kuten sanoin: hetmani käskee minua niin tekemään. Minun

täytyy sitäpaitsi muutenkin käydä tervehtimässä häntä, kuten
ritarillinen tapa vaatii, ja kun minulla on kirjelmä, on syytäkin. Mutta
annanko sen hänelle, se on toinen juttu. Täytyy harkita, koska se on
jätetty riippumaan minusta.

— Se on hyvä, sillä minun täytyy joutua taas matkaan. Minulla on

kolmas kirje herra Stankiewiczille. Sitten täytyy lähteä Kiejdanyyn
toimittamaan tykkejä ja sitten Birźeen katsomaan, onko
linnoituksessa kaikki valmiina puolustukseen.

— Vai Birźeen?
 — Niin.

— Se on minusta kummallista. Vihollinen ei ole saanut

ainoatakaan uutta voittoa ja on vielä kaukana Birźestä, joka sijaitsee
Kuurinmaan rajalla. Ja jos, kuten näkyy, uusia rykmenttejä
muodostetaan, pitäisi riittää väkeä niillekin seuduille, jotka jo ovat
vihollisen hallussa. Kuurinmaalaiset eivät ajattele sotaa meitä
vastaan. He ovat kyllä hyviä sotilaita, mutta heitä on niin vähäisen,
että Radziwill itse voisi kuristaa heidät yhdellä kädellä.

— Kummallista se on minustakin, — vastasi Charlamp, — etenkin

kun minua on käsketty joutumaan ja, jos kaikki ei ole kunnossa,
ilmoittamaan ruhtinas Boguslawille, jonka pitäisi lähettää insinööri
Peterson sinne.

— Mitä tämä merkinnee?! Kunhan tästä ei vain syttyisi sisällinen

sota! Jumala meitä siitä varjelkoon! Niin pian kuin ruhtinas Boguslaw
on mukana, on pirulla syytä iloita.

— Älä sano! Hän on rohkea soturi.

— Sitä en kiellä, mutta hän on pikemmin saksalainen tai

ranskalainen kuin puolalainen… Valtakunnasta hän vähät välittää,
mutta Radziwilleista kyllä. Se on juuri hän, joka lietsoo meidän
hetmanissamme, Vilnon vojevodassa, ylpeyden henkeä, vaikka sitä
muutenkin olisi hetmanissa tarpeeksi. Myöskin Sapiehojen ja
Gosiewskin eripuraisuus on hänen työtään.

— Sinähän olet suuri poliitikko, näemmä. Riennäpäs vain

naimisiin,
Michal, jottei sinun älysi joutuisi hukkaan.
 Wolodyjowski katsoi toveriinsa tutkivasti.

— Naimisiin?…

— Niin juuri! Taidatpa ollakin kosiomatkalla, koska olet noin

paraatipuvussa?

— Jätä minut jo rauhaan!

— Tunnusta pois…

— Pitäköön kukin rukkasensa hyvänään… On niitä sinullakin.

Mutta nyt ei ole aikaa ajatella sellaisia, kun pää on täynnä sotaisia
asioita.

— Oletko valmis heinäkuussa?

— Heinäkuun lopulla olen, vaikka pitäisi nuo hevoset maasta

kaivaa.
Jumalan kiitos, että sain työtä, muuten olisi suru minut syönyt.

Tiedot hetmanilta ja ajatukset edessäolevasta ankarasta työstä

karkoittivat herra Wolodyjowskin huonon tuulen, ja ennenkuin he
olivat saapuneet Pacuneleen, hän ei enää muistanutkaan äskeistä
vastoinkäymistä. Tieto käskykirjeestä levisi nopeasti ympäri kylän.
Aateliset saapuivat heti kysymään, oliko se totta, ja kun herra
Wolodyjowski vakuutti sen olevan, teki se syvän vaikutuksen. Kaikki
olivat valmiita lähtemään sotaan, mutta muutamat valittivat sitä, että
se sattui juuri heinäkuun lopulle, kun elonkorjuu on ovella. Herra
Wolodyjowski lähetti heti pikalähettejä toisiin kyliin, Upitaan ja
suurimpiin kartanoihin. Illalla saapui muutamia Butrymeja, Stakianeja
ja Domaszewiczeja.
 Vihollista haukuttiin kovasti ja ennustettiin loistavia voittoja.
Butrymit vain vaikenivat, mutta sitä ei pantu pahaksi, koska tiedettiin
heidänkin olevan yhtä miestä. Seuraavana päivänä jo kuhisi kylissä
kuin mehiläispesissä. Ei puhuttu enää herra Kmicicistä ja
Aleksandra-neidistä, sillä sotaretki oli yleisenä keskustelun aiheena.
Herra Wolodyjowski oli suonut Oleńkalle anteeksi rukkaset
lohduttaen itseään sillä, ettei se ollut ensimmäinen eikä viimeinen
kerta. Hän ei ollut vielä selvillä siitä, mitä tehdä Kmicicin
käskykirjelmällä.
YHDEKSÄS LUKU.

Herra Wolodyjowskille alkoi nyt ankaran työn, kirjelmäin ja

matkustusten aika. Seuraavalla viikolla hän muutti Upitaan, jossa
pestaaminen alkoi. Aatelia, sekä ylempää että alempaa, tuli
tulvimalla hänen luokseen maineen houkuttelemana. Runsaimmin
saapui kuitenkin laudalaisia, joille oli hankittava hevosia. Tämä tuotti
herra Wolodyjowskille paljon puuhaa, mutta neuvokas kun oli se
onnistui hänelle kuitenkin. Samaan aikaan hän kävi tervehtimässä
herra Kmiciciä Lubiczissa. Tämä oli jo parantunut aika lailla, vaikk'ei
ollutkaan vielä jättänyt vuodetta. Jos herra Wolodyjowskin miekka oli
raskas, niin oli hänen kätensä kevyt.

Herra Kmicic tunsi hänet heti ja kalpeni hiukan nähdessään tulijan.

Hän vei vaistomaisesti kätensä vuoteen yläpuolella riippuvaa
miekkaa kohti, mutta huomattuaan hymyn vieraan kasvoilla ojensikin
laihtuneen kätensä hänelle sanoen:

— Kiitän, että tulitte tervehtimään. Se oli ritarillista.

— Tulin kysymään, kannatteko kaunaa minulle? — sanoi Michal-

herra.
 — En, sillä minut voitti miekkailumestari. Mutta huonosti minun oli
käydä.

— Mitenkä jaksatte nyt?

— Te taidatte ihmetellä, että pääsin hengissä käsistänne? Ainakin

minä sitä ihmettelen.

Herra Kmicic hymyili ja lisäsi:

— Mutta eihän asia ole silti menetetty. Voittehan tehdä minusta

lopun milloin haluatte.

— Enhän minä tullut ensinkään siinä tarkoituksessa…

— Te olette joko itse paholainen tai osaatte noitua, — keskeytti

Kmicic. — Minun ei luonnollisesti tee mieleni kehua itseäni nyt, kun
melkein palaan toisesta maailmasta, mutta ennenkuin olin tavannut
teidät, ajattelin aina: jollen ole ensimmäinen miekkailija
valtakunnassa, niin ainakin toinen. Sanokaa, missä olette oppinut
miekkailutaitonne?

— Osaksi on minulla ollut synnynnäisiä taipumuksia, — vastasi

Michal-herra, — ja sitäpaitsi on isäni opettanut minua pienestä
pitäen. Hän tapasi sanoa: »Jumala on antanut sinulle vaatimattoman
ulkomuodon, ja jolleivät ihmiset tule sinua pelkäämään, niin he
nauravat.» Sitten opin myöskin ollessani vojevodan palveluksessa
Vähä-Venäjällä. Siellä oli muutamia miehiä, jotka löivät minut.

— Onko mahdollista, että oli sellaisia?

— Oli niitä. Esimerkiksi herra Podbipienta, liettualainen ja

familiantti, joka kaatui Zbarazin luona. Rauha hänen sielulleen! Siinä
oli sitten niin julman väkevä mies, ettei uskaltanut ajatellakaan häntä
vastustaa, muuten hän olisi voinut yhdellä iskulla halkaista sekä
varustukset että vastustajan. Sitten oli siellä vielä ystäväni herra
Skrzetuski, josta varmaankin olette kuullut.

— Kuinka! Hänkö, joka hyökkäsi Zbarazista murtautuen

kasakkajoukkojen läpi! Kukapa ei olisi kuullut hänestä puhuttavan?
Niitä miehiäkö te olettekin? Ja zbarazilainen? Teen kunniaa! Siinä
tapauksessa olen varmasti kuullut teistä puhuttavan Vilnon
vojevodan luona. Onko teidän etunimenne Michal?

— On kyllä. Oikeastaan olen Jerzy ( = Yrjö) Michal, mutta koska

Pyhä Mikael johtaa koko taivaan sotajoukkoja ja on saavuttanut jo
niin monta voittoa helvetin lippukunnista, niin pidän mieluummin
hänet suojeluspyhimyksenäni.

— Niin, eihän Pyhä Yrjänä sentään vedä vertoja Pyhälle Mikaelille.

Te olette siis sama Wolodyjowski, joka kaatoi Bohunin.

— Sama.

— No, eipä ole häpeä saada sellaiselta mieheltä vasten kuonoa.

Jumala suokoon, että meistä tulisi ystävät. Te sanoitte minua tosin
petturiksi, mutta siinä te erehdyitte.

Sen sanottuaan Kmicic rypisti kulmakarvojaan, ikäänkuin hän olisi

tuntenut kipua haavassa.

— Minä myönnän erehtyneeni, — vastasi herra Wolodyjowski, —

mutta minä sain tietää sen jo teidän miehiltänne ennen kuin nyt
teiltä. Ja huomatkaa: muuten minä en olisikaan tullut tänne.
 — Kyllä minua on näillä seuduilla haukuttu! — selitti Kmicic
katkerasti. — Oli miten hyvänsä. Tunnustan, että olen syypää yhteen
ja toiseen, mutta kyllä paikkakunnan asukkaat ovatkin ottaneet minut
hävyttömästi vastaan.

— Eniten te olette vahingoittanut itseänne Wolmontowiczen palolla

ja viimeisellä ryöstöllä.

— Kyllä minua nyt uhataankin prosesseilla. Olen saanut jo koko

joukon haasteita. Eivät anna sairaankaan olla rauhassa. Olen
polttanut Wolmontowiczen, se on totta, ja ihmisiä olen tappanut,
mutta rangaiskoon Jumala minua, jos tein sen pahuuttani. Yöllä
ennen paloa olin tehnyt pyhän lupauksen elää kaikkien kanssa
sovussa, vieläpä maksaa upitalaisille vahingonkorvausta, sillä olin,
totta puhuen, tehnyt siellä pahaa jälkeä. Mutta kun minä sinä yönä
palasin kotiin, niin mitä näin? Minun toverini oli teurastettu kuin härät!
Kun sain tietää, että Butrymit olivat sen tehneet, silloin heräsi itse
saatana minussa… ja minä kostin kauheasti… Ja voitteko arvata
miksi heidät oli surmattu? Sain sittemmin tietää sen eräältä
Butrymilta, jonka kimppuun hyökkäsin metsässä: siksi, että he
olisivat tahtoneet tanssia Butrymien naikkosten kanssa eräässä
kapakassa… Kukapa ei olisi kostanut?

— Se on totta, — vastasi Wolodyjowski, — että teidän

tovereitanne oli kohdeltu liian julmasti, mutta tokkohan laudalaiset
heitä tuhosivat? Ei suinkaan; syynä heidän tuhoonsa oli heidän oma
maineensa, jonka he olivat tuoneet mukanaan, sillä jos jotkut sotilaat
olisivat kohteliaasti tyttöjä tanssittaneet, niin ei heitä senvuoksi olisi
surmattu.

— Miesparat! — jatkoi Kmicic seuraten omaa ajatustaan. — Kun

olen nyt maannut täällä kuumeessa, ovat he harva se ilta tulleet
luokseni tuon oven kautta… Olen nähnyt heidän seisovan vuoteeni
ympärillä sinisinä, raastettuina ja valittavan: »Jendrus, anna lukea
meille messuja, sillä me kidumme kovasti…» Hiukseni ihan ovat
nousseet pystyyn, ja tulikiven hajua on tuntunut huoneessa heidän
jälkeensä… Messuja olen kyllä luetuttanut; kunpa se sitten olisi
auttanut!

Seurasi hetken hiljaisuus.

— Ja mitä ryöstöön tulee, — jatkoi Kmicic, — niin te ette voi tietää,

että neiti Billewicz on pelastanut henkeni, kun laudalaiset ajoivat
minua takaa, mutta käskenyt sitten minua menemään matkoihini.
Mitäpä muuta olisin voinut tehdä?!

— Se oli kuitenkin aito tataarilainen teko.

— Te ette mahtane tietää, mitä on rakkaus ja kuinka

epätoivoiseksi ihminen voi tulla menettäessään sen, jota eniten
rakastaa.

— Enkö minä tietäisi mitä rakkaus on? — huudahti herra

Wolodyjowski harmistuneesti. — Aina siitä hetkestä saakka, jolloin
aloin kantaa miekkaa, olen alinomaa ollut rakastunut… Totta kyllä,
minä olen rakastanut useampaa kuin yhtä, mutta se johtuu siitä,
etten ole koskaan saanut vastarakkautta. Muussa tapauksessa
kukaan ei olisi ollut uskollisempi minua.

— Mitä rakkautta se sellainen on, että rakastaa milloin yhtä, milloin

toista, — arveli Kmicic.

— Kerronpa teille mitä olen omin silmin nähnyt. Chmielnickin

kapinan alkuaikoina Bohun, sama, joka nykyään Chmielnickin
jälkeen nauttii suurinta kunniaa kasakkain joukossa, ryösti
Skrzetuskin rakastetun, ruhtinatar Kurcewiczin. Se oli rakkautta!
Koko sotajoukko itki nähdessään Skrzetuskin parran epätoivon
surusta harmaantuvan, vaikka mies oli vasta vähän päälle
kaksikymmentä vuotta. Mutta arvatkaapas, mitä hän teki?

— Mistäpä minä sen arvaisin?

— Koska isänmaa oli vaarassa ja tarvitsi häntä, koska julma

Chmielnicki lähestyi voitokkaasti, niin hän ei lähtenyt etsimään
ruhtinatartaan. Hän uhrasi surunsa Jumalalle ja otti osaa kaikkiin
ruhtinas Jeremin johtamiin taisteluihin, kunnes Zbarazin luona
saavutti sellaisen maineen, että kaikki nyt ihaillen mainitsevat hänen
nimensä. Verratkaa nyt kuinka menetteli hän ja kuinka te, ja mikä
ero!

Kmicic vaikeni ja puri viiksiään. Wolodyjowski jatkoi:

— Mutta siksipä Jumala palkitsikin Skrzetuskia ja antoi hänelle

neidon. Heti Zbarazin taistelun jälkeen he menivät naimisiin, ja nyt
on heillä jo kolme lasta. Skrzetuski palvelee yhä armeijassa. Mutta te
olette harjoittanut väkivaltaa auttaen siten vihollista ja olitte vähällä
menettää henkenne, puhumattakaan siitä, että muutamia päiviä
sitten olitte vähällä päästä neidistännekin.

— Millä tavalla? — kysyi Kmicic nousten istumaan vuoteessaan.

— Mitä hänelle on tapahtunut?

— Ei mitään. Eräs mies vain on pyytänyt hänen kättään toivoen

häntä vaimokseen.
 Kmicic kalpeni, ja hänen sisäänpainuneet silmänsä alkoivat
säihkyä. Hän aikoi nousta, karkasi jo puoleksi pystyyn ja huusi:

— Kuka se lurjus oli? Sanokaa!

— Minä, — vastasi herra Wolodyjowski.

— Te? Te? — toisti Kmicic ihmetellen. — Tekö?…

— Minä juuri.

— Petturi! Sen saatte vielä maksaa!… Entä hän?… Kautta

Jumalan, kertokaa kaikki!… Suostuiko hän?

— Kielsi vähääkään arvelematta.

Seurasi taas hetken hiljaisuus. Kmicic hengitti raskaasti ja tuijotti

Wolodyjowskiin. Tämä jatkoi:

— Miksi sanotte minua petturiksi? Olenko minä muka teidän

veljenne tai puhemiehenne? Olenko syönyt sanani? Voitin teidät
kaksintaistelussa ja olisin voinut tehdä teille mitä hyvänsä.

— Vanhan tavan mukaan olisi toinen meistä maksanut tuon

verellään. Jollen miekalla olisi kyennyt, niin olisin ampunut, ja
vieköönpä minut sitten vaikka itse paholainen!

— Jos hän olisikin suostunut, en minä olisi kuitenkaan ryhtynyt

kanssanne toistamiseen kaksintaisteluun. Mitä syytä minulla olisi
ollut sellaiseen? Mutta tiedättekö miksi hän antoi kieltävän
vastauksen?

— Miksi? toisti Kmicic kuin kaiku.

 — Siksi, että rakastaa teitä.

Se meni yli sairaan voimien. Kmicic vaipui patjoille, hiki nousi

otsalle, ja hän makasi siinä hetken aikaa sanatonna.

- Kovasti olen vielä heikko, — virkkoi hän sitten. — Mistä te

tiedätte, että hän rakastaa minua?

— Onhan minulla silmät, joilla näen, ja järki, jolla ymmärrän.

Etenkin nyt, kun olen saanut rukkaset, käsitän kaikki niin hyvin.
Ensiksikin: kun kaksintaistelun jälkeen tulin ilmoittamaan hänelle,
että hän on vapaa, koska te olitte joutunut häviölle, oli hän pyörtyä,
ja sen sijaan että olisi osoittanut minulle kiitollisuuttaan, hän tuskin
huomasi minua. Toiseksi: kun Domaszewiczit kantoivat teidät tänne,
niin hän kohotti hellävaroen kuin äiti päätänne. Kolmanneksi: kun
minä häntä kosin, hän osoitti minut luotaan kuin koiran. Jolleivät
nämä seikat todista mielestänne tarpeeksi, on miekanisku lyhentänyt
järkeänne.

— Kunpa tuo olisi totta! — huudahti Kmicic heikosti. — Täällä

minun haavaani voidellaan jos jollakin… mutta minulle ei voisi löytää
sen parempaa balsamia kuin teidän sananne.

— Onko se petturi, joka tuo balsamia?

— Suokaa anteeksi. Päässäni ei ole tilaa sellaiselle onnelle, kuin

että hän vielä ottaisi minut…

— Minä sanoin, että hän rakastaa teitä, mutta ottamisesta en ole

mitään puhunut… Se on toinen asia!

— Jollei hän huoli minua miehekseen, niin ruhjon pääni seinään.

En voi elää ilman häntä!
 — Ehkä hän ottaisikin, jos te rehellisesti katuisitte rikoksianne.
Nythän on sota, voitte lähteä taistelutanterille, voitte tehdä rakkaalle
isänmaalle suuria palveluksia, voitte niittää urhoollisen soturin
kunniaa ja hankkia hyvän maineen. Kukapa olisi synnitön?
Kenelläpä ei olisi syytöksiä omallatunnollaan?… Jokaisella… Mutta
jokaisella on myös tie avoinna katumukseen ja parannukseen. Te
olette tehnyt itsenne syypääksi mielivaltaan, älkää enää tehkö sitä;
te olette rikkonut isänmaata vastaan aiheuttamalla sisäistä
sekasortoa sodan aikana, pelastakaa se nyt vaarasta; te olette
tehnyt vääryyttä kansalaisille, palkitkaa… Se on teille paljon parempi
tie kuin ruhjoa päänsä seinään.

Kmicic katsoi kunnioittavasti Wolodyjowskiin ja sanoi sitten:

— Te puhutte kuin tosi ystävä.

— En ole ystävänne, joskaan en, totta puhuen,

vihamiehennekään, mutta neitoa minun käy sääliksi, vaikka hän
antoikin minulle rukkaset, sillä tulin sanoneeksi hänelle ankaria
sanoja… Minä en rukkasten tähden mene hirteen, eiväthän ne olleet
ensimmäiset, enkä vihan kaunaa myöskään kanna. Jos voin auttaa
teidät hyvälle tielle, teen palveluksen isänmaalle, koska olette
oivallinen ja kokenut sotilas.

— Mutta onko minulla aikaa päästä tuolle hyvälle tielle? Monet

oikeudenkäynnit odottavat minua. Minun täytyy vuoteeltani suoraan
oikeuteen… Enkä tahdo paeta. Niin paljon oikeudenkäyntejä! Ja
oikeus tuomitsee varmasti syylliseksi.

— Tämä pelastaa niistä! — sanoi herra Wolodyjowski ottaen esille

käskykirjeitään.
 — Käskykirjelmä! — huudahti Kmicic. — Kenelle?

— Teille! Eikä teidän tarvitse mennä oikeuteen täällä, koska olette

tämän mukaan hetmanin oikeuden alainen. Kuunnelkaa, mitä
ruhtinas kirjoittaa minulle.

Ja herra Wolodyjowski luki Kmicicille Radziwillin yksityisen kirjeen,

huokasi sitten syvään, kiersi viiksiään ja sanoi:

— Kuten kuulitte, riippuu minusta, annanko käskykirjelmän teille

vai enkö.

Pelko ja toivo kuvastuivat Kmicicin kasvoilla.

— Entä mitä teette? — kysyi hän vaisulla äänellä.

— Minä annan, — vastasi Wolodyjowski.

Kmicic ei ensin virkkanut mitään. Hänen päänsä painui patjalle, ja

hän jäi hetkeksi tuijottamaan kattoon. Yht'äkkiä hänen silmänsä
alkoivat kostua, ja niissä tuiki tuntemattomat vieraat, kyynelet,
värisivät jo ripsissä.

— Lyötäköön minut säpäleiksi, — sanoi hän vihdoin, — jos

koskaan olen tavannut jalompaa miestä kuin te!… Jos te minun
tähteni olette saanut rukkaset ja jos, kuten arvelette, Oleńka
rakastaa minua, niin olisi joku muu tämän varmasti kostanut minulle
ja syössyt minut entistä syvemmälle… Mutta te ojennatte minulle
kätenne ja kiskotte minut kuin haudasta ylös!

— Minä tahdon uhrata omat etuni rakkaan isänmaan tähden, jolle

te vielä voitte tehdä suuria palveluksia. Mutta sen sanon teille, että
jos olisitte lainannut nuo kasakat Trubeckilta tai Chowanskilta, niin
siinä tapauksessa en olisi antanut teille käskykirjelmää. Olipa onni,
ettette ollut sitä tehnyt!

— Etevä esimerkki muille! — huudahti Kmicic. — Antakaa minun

puristaa kättänne! Suokoon Jumala, että saisin joskus tehdä teille
vastapalveluksen. Olen teille kiitollinen koko ikäni!

— No niin… Kuulkaahan sitten: Teidän ei siis tarvitse ilmaantua

minkään oikeusistuimen eteen, vaan ryhtyä työhön. Jos te olette
hyödyksi isänmaalle, niin kyllä täkäläinen aateli suo teille anteeksi,
sillä isänmaa on sen sydämellä… Te voitte vielä hyvittää rikoksenne,
voittaa hyvän maineen ja säteillä kunniaa kuin aurinko… Ja sitten
tiedän vielä erään neitosen, joka varmasti valmistaa teille lahjan
palkinnoksi.

— Hei! — huusi Kmicic innoissaan. — Miksi loikoilla täällä

sängyssä, kun vihollinen polkee isänmaata! Hei! Onko siellä ketään?
Poika, tuo saappaani!… Ei kuulu ketään!… Yksin olen!… Mutta
lyököön salama minut, jos näillä patjoilla kauan piehtaroin!

Herra Wolodyjowski hymyili tyytyväisesti ja virkkoi:

— Teidän henkenne on vielä ruumistanne paljon voimakkaampi.

Sitten hän nousi lähteäkseen, mutta Kmicic ei päästänyt häntä,

ennenkuin saisi tarjota hänelle viiniä.

Oli jo ilta, kun pienikasvuinen ritari läksi Lubiczista suunnaten

matkansa Wodoktyyn.

»Minä hyvitän parhaiten kovat sanani», ajatteli hän, »kun kerron

neidille, että Kmicic ei nouse ainoastaan vuoteeltaan, vaan myöskin
häpeästään… Hän ei ole mikään pohjaltaan pilaantunut mies, vaan
hän on julman tulinen. Minä tuon neidille varmasti lohdutuksen ja
luulen, että hän ottaa minut ystävällisemmin vastaan nyt kuin silloin,
kun itseäni tarjosin…»

Tässä tuo rehellinen ritari huokasi ja virkahti:

— Onkohan maailmassa neitoa, joka olisi minulle määrätty?

Tällaisissa mietteissä hän saapui Wodoktyyn. Tuttavamme,

pörröpäinen samogitialainen, riensi veräjälle, jonka hän avasi
verkalleen sanoen:

— Emäntä ei ole kotona.

— Onko hän lähtenyt jonnekin?

— On.

— Minne?

— En tiedä.

— Milloin hän palaa?

— En tiedä.

— Puhu ihmisiksi! Eikö hän sanonut milloin tulee?

— Jumala ties, ehk'ei koskaan, sillä vaunut olivat kirstuja täynnä.

Siitä pääteltiin, että pitkä on matka.

— Vai niin! — murahti herra Michal. — Tämän olen nyt saanut

aikaan!…
KYMMENES LUKU.

Tavallisesti, kun auringon lämpimät säteet alkavat tunkeutua

synkkien talvipilvien läpi, kun ensimmäiset silmikot puhkeavat puihin
ja vihertävä kevätlaiho alkaa nousta kosteille vainioille, silloin
paremman toivo herää myöskin ihmisten sydämissä. Mutta kevät
vuonna 1655 ei tuonut mukanaan Puolan valtakunnan
kovaakokeneille asukkaille tuota tavallista lohdutusta. Maan koko
itäinen raja pohjoisesta aina etelän villeille kentille saakka oli
ikäänkuin tulisen nauhan peitossa, eivätkä kevätsateet voineet paloa
sammuttaa, päinvastoin, se yhä leveni ja laajeni yli maan. Sitäpaitsi
nähtiin taivaalla pahaaennustavia merkkejä, jotka viittasivat vielä
suurempiin onnettomuuksiin. Taivaalla kiitävät pilvet muodostivat
korkeita torneja ja linnoituksia, jotka ukkosen jyristessä raukesivat
raunioiksi. Salama iski maahan, jota lumi vielä peitti, havumetsät
kellastuivat ja puitten oksat vääntyivät kummallisiksi, sairaalloisiksi
koukeroiksi; karjaa kaatui, lintuja putoili kuolleina maahan.
Huomattiinpa vihdoin auringossakin omituisia täpliä, jotka ikäänkuin
muodostivat käden, jossa oli omena, lävistetyn sydämen ja ristin.
Mielten levottomuus kasvoi, ja munkit pohtivat, mitä moiset merkit
saattoivat ennustaa. Kummallinen pelko valtasi kaikkien sydämet.