(Original PDF) Social Research

Methods 3rd Edition by Maggie Walter

Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/original-pdf-social-research-methods-3rd-edition-by-
maggie-walter/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(Original PDF) Social Research Methods 5th Edition

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-social-research-
methods-5th-edition/

(eBook PDF) Research Methods for Social Work, 8th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-research-methods-for-
social-work-8th-edition/

(eBook PDF) Business Research Methods 3rd Edition by

Alan Bryman

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-business-research-
methods-3rd-edition-by-alan-bryman/

(eBook PDF) Research Methods for the Social Sciences,

8th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-research-methods-for-
the-social-sciences-8th-edition/
Research Methods for the Behavioral and Social Sciences
(eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/research-methods-for-the-
behavioral-and-social-sciences-ebook-pdf/

(eBook PDF) Empowerment Series: Research Methods for

Social Work 9th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-empowerment-series-
research-methods-for-social-work-9th-edition/

(eBook PDF) Conducting Research: Social and Behavioral

Science Methods 2nd Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-conducting-research-
social-and-behavioral-science-methods-2nd-edition/

Research Methods for Social Work 9e Edition Allen Rubin

- eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/research-methods-for-social-
work-ebook-pdf/

(eBook PDF) Health Services Research Methods 3rd

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-health-services-
research-methods-3rd-edition-2/
SOCIAL
THIRD
EDITION

RESEARCH
METHODS
Edited by Maggie Walter
vi CONTENTS

Design in practice: The research proposal 43

From method to practice 44
Conclusion 47
Further reading 48
References 48

3 The Research Process 50

Douglas Ezzy

Introduction 51
The process of social research 51
Ten issues for social researchers 52
Voices in the field: Virginia Watson 63
From method to practice 64
A qualitative interview study of teenage Witchcraft 65
A discourse analysis of racism in newspapers 67
Conclusion 69
Further reading 69
References 70

4 Ethics and Social Research 72

Daphne Habibis

Introduction 73
Why is ethics an issue in social research? 73
The history of ethics and research 75
The history of ethics and research in Australia 76
When is ethical review needed? 77
Protecting participants 77
Data management 83
Data storage 83
Safety 83
Research merit 84
Vulnerable participant groups 84
Social media 86
Ethics and the researcher 87
Ethics and the organisation 89
Everyday ethical dilemmas 90
Unobtrusive, covert research and deception 91
Voices in the field: Hannah Graham 92
Conclusion 94
Further reading 95
References 96
 CONTENTS VII
vii

5 Sampling 99
Bruce Tranter

Why we sample 100

Defining the population 100
Selecting our sampling method 100
Probability sampling 101
Sample non-response 107
Non-probability sampling 110
Selecting sampling size for non-probability sampling 112
Voices in the field: Wally Karnilowicz 114
From method to practice 114
Conclusion 117
Further reading 117
References 118

PART 2: QUANTITATIVE METHODS AND THE POWER

OF THE NUMBERS 119
6 Surveys 121
Maggie Walter

Introduction 122
Choosing a survey 122
Advantages of surveys 122
Disadvantages of surveys 123
Common types of survey design 124
The process 126
Voices in the field: Belinda Hewitt 140
From method to practice 141
Conclusion 144
Further reading 144
References 144

7 Population-level Analysis 147

Natalie Jackson

Introduction 148
What is population-level data analysis? 148
Differences between population-level and survey data 149
Uses of population-level analysis 149
Strengths and weaknesses 151
Analytical issues 152
Analytical complexities 155
Intracollection discontinuities 155
viii CONTENTS

Intercollection discontinuities 156

Useful techniques 158
Standardisation 163
Voices in the field: Lisa Taylor 169
From method to practice 169
Conclusion 171
Further reading 172
References 172
Websites 173

8 Analysing Quantitative Data 175

Tim Phillips

Introduction 176
What are quantitative data, and why do we analyse them? 176
How to do quantitative data analysis 177
A mini quantitative analysis 180
Beginning the analysis 180
Choosing appropriate techniques 187
Using your imagination and devotion 189
Voices in the field: Joanna Sikora and Lawrence J. Saha 190
From method to practice 191
Conclusion 192
Further reading 193
References 193

9 Using SPSS for Descriptive Statistical Analysis 195

Lisa Denny and Brendan Churchill

Introduction 196
Coding your data 196
Using the AuSSA for descriptive statistical analysis 204
SPSS output window 205
Data analysis in SPSS 206
Recoding data 215
Transforming data 218
Saving data sets in SPSS 218
Voices in the field: Kate Warner 219
Voices in the field: Jennifer Ayton 220
From method to practice 221
Conclusion 222
Further reading 223
References 223
Websites 223
 CONTENTS IX
ix

PART 3: QUALITATIVE METHODS AND MEANING-MAKING 225

10 Qualitative Interviewing Methods 227
Max Travers

Introduction 228
What is a qualitative interview? 229
The importance of meaning 230
How to conduct an indepth interview 230
Choosing a topic 231
How many interviews? 232
Recruiting interviewees 234
Approaching the interview 236
Interviewing techniques 239
Recording your data 243
Beyond interviewing 244
From method to practice 246
Voices in the field: Margaret Alston OAM 247
Focus groups 247
Voices in the field: Tim Marjoribanks 249
Conclusion 251
Further reading 252
References 252

11 Content Analysis 254

Brendan Churchill

Introduction 255
Content analysis in social science research 255
Quantitative and qualitative approaches 256
How to conduct a content analysis 259
Voices in the field: Rebecca Dance 266
Conclusion 268
References 268

12 Discourse Analysis 270

Keith Jacobs

Introduction 271
The background 271
Advantages of discourse analysis 272
Key terms and concepts 273
Critical discourse analysis 274
Foucauldian-inspired analysis 275
x CONTENTS

Challenges associated with discourse analysis 277

Undertaking a critical discourse analysis 281
Foucauldian-inspired analysis 283
Voices in the field: Fiona Proudfoot 286
From method to practice 287
Conclusion 288
Further reading 289
References 289

13 Doing Evaluation Research 292

Rob White

Introduction 293
The unique aspects of evaluation research 293
Purposes of evaluation 294
Undertaking an evaluation 294
Preparing the report 305
Limitations of evaluation 306
Voices in the field: Diane Heckenberg 309
From method to practice 310
Conclusion 313
Further reading 313
References 314

14 Analysing Qualitative Data 315

Karen Willis

Introduction 316
The vital ingredients for creating meaning 316
Organising data 321
Approaches to analysis 323
Commencing analysis 324
Exploring relationships between categories 326
Discrepancies and deviant cases 326
Explaining what is going on: Themes 327
Grounded theory 327
Narrative analysis and life histories 328
Extending the analytical challenge 330
Voices in the field: Jane Maree Maher 332
Voices in the field: Fiona Gill 332
From method to practice 333
Conclusion 334
Further reading 335
References 335
 CONTENTS XI
xi

15 Ethnography 337
Felicity Picken

Introduction 338
How ethnography is used 338
Past and present ethnography 339
New ethnographic topics and wider applications 340
Accessing the field 341
How to do a good ethnography 342
From method to practice 345
High tech ethnography 347
Conducting ethical ethnography 347
Voices in the field: Nick Osbaldiston 348
Conclusion 350
References 350

PART 4: WRITING UP OUR RESEARCH FOR DISSEMINATION 353

16 Research: Writing Through, Writing Up 355
Michelle Gabriel

Introduction 356
Discovery through writing 356
Writing style 357
Writing a research plan 359
Writing a research report 362
Presentation of quantitative data 365
Presentation of qualitative data 367
Final statement 369
Writing strategies 369
Editing and revising 372
The editing and proofreading processes 374
Disseminating your writing 375
Voices in the field: Michelle McMahon 376
Conclusion 378
Further reading 379
References 379

Glossary 381
Index 401
xii

CONTRIBUTORS
All chapter contributors are academics who teach and research in the School of Sociology
and Social Work at the University of Tasmania.

BRENDAN CHURCHILL
Brendan Churchill is a social researcher with an interest in quantitative and qualitative
research methods. His research interests are situated within the sociology of the life course.
He uses longitudinal data for his research, which has a specific focus on how individuals’
lives change over time. He is currently finishing his PhD, in which he uses survey data to
examine generational differences in attitudes towards gender equality.

LISA DENNY
Lisa Denny is a demographer whose primary interests lie with the dynamics of the
workforce and the interplay of sociodemographic factors that influence engagement with
the workforce. Her current research focuses on the implications of population ageing
on the labour market, the proposed solutions to mitigate the associated challenges, and
any potential demographic ramifications, in particular, the impact on intergenerational
replacement of labour.

DOUGLAS EZZY
Douglas Ezzy’s research is driven by a fascination with how people make meaningful
and dignified lives. His publications include Teenage Witches (with Helen Berger; an
international study of teenage witchcraft, West Chester University, Rutgers 2007),
Qualitative Analysis, Narrating Unemployment, and Practising the Witch’s Craft.

MICHELLE GABRIEL
Michelle Gabriel is a research fellow with the Housing and Community Research Unit
(HACRU) at the University of Tasmania, part of a consortium of housing researchers
within the Australian Housing and Research Institute’s (AHURI) Southern Research
Centre. She researches and publishes on a wide variety of housing-related issues, including
sustainable housing, ageing in place, and housing affordability.

DAPHNE HABIBIS
Daphne Habibis is director of the Housing and Community Research Centre at the
University of Tasmania. She is a sociologist who has published widely in areas of inequality,
especially in relation to Aboriginal issues and mental health. Recent work includes an
investigation of the social dimensions of kindness, the relationship between welfare
conditionality and Aboriginal housing, and a study of tenancy management in remote
Aboriginal communities.
 CONTRIBUTORS xiii
XIII

NATALIE JACKSON
Natalie Jackson has published extensively on population and ageing issues in Australia
and New Zealand. Her main areas of research are the implications of the different rates
of population ageing drivers at subnational level, the end of population growth, whether
Australia’s and New Zealand’s baby boomers will work longer than their predecessors, and
whether the demographic dividend for the Aboriginal and Māori populations of these two
countries can be realised.

KEITH JACOBS
Keith Jacobs is based at the School of Social Sciences at the University of Tasmania. His most
recent publications include Experience and Representation: Contemporary Perspectives on
Australian Migration (Ashgate Press 2011) and an edited collection (with Jeff Malpas),
Between the Ocean and the Outback: Cosmopolitanism in Contemporary Australia (UWA
Press 2011). Keith has recently been awarded an Australian Research Council Future
Fellowship to investigate key housing problems in contemporary Australia.

KRISTIN NATALIER
Kristin Natalier is a qualitative researcher who works within an interpretive frame to
discover how people make sense of the challenges they face in their day-to-day lives.
In particular, she studies how people experience family and intimate relationships in
times of social and personal change. Her current research centers the gendered and
emotional dimensions of child support. She also writes on young people’s experiences of
out-of-home state care.

TIM PHILLIPS
Tim Phillips’ research interests include Australian society, research methods, culture and
identity, and deviance. His most recent publication (with Philip Smith and Ryan D. King)
is Incivility: The Rude Stranger in Everyday Life (Cambridge University Press 2010).

BRUCE TRANTER
Bruce Tranter is a sociologist in the School of Social Sciences at the University of Tasmania.
His research interests include political and social movement leaders, national identity, and
political attitudes and behaviour.

MAX TRAVERS
Max Travers teaches qualitative research and sociological theory. He has published in
the areas of sociology of law, criminology, and qualitative research methods. Previous
publications include Qualitative Research Through Case Studies (Sage 2001). His current
projects include the impact of quality assurance on public sector work and sentencing in
children’s courts.

MAGGIE WALTER
Maggie Walter teaches units on social research methods and on the family, as well as race
and ethnicity units. Her key research interests are the discourse and impact of social policy,
and the terrain of race relations in Australia. She also has a strong interest in methods and
methodology, and has recently published (with Chris Andersen) Indigenous Statistics: An
Indigenous Quantitative Methodology (Left Coast Press 2013).
xiv CONTRIBUTORS

ROB WHITE
Rob White has research and scholarly interests in criminology and youth studies, with
a special interest in green criminology. Among his recent publications are Working with
Offenders (with Hannah Graham; Willan 2010), Transnational Environmental Crime
(Routledge 2011), Youth and Society (with Johanna Wyn; Oxford University Press 2013),
Youth Gangs, Violence and Social Respect (Palgrave Macmillan 2013), and Harm: An
Eco-Justice Perspective (Policy Press 2013).

KAREN WILLIS
Karen Willis is associate professor, Qualitative Research, Faculty of Health Sciences at the
University of Sydney and honorary research associate, Mother and Child Health Research,
La Trobe University. She has a particular interest in the use of qualitative methods to
achieve best evidence in health policy and practice, on which topic she has published
widely. Karen is currently researching how people make choices in health care.
 xv

PREFACE
This text is designed for students at the beginning of their journey in social research.
Our aim is to provide an accessible, practically oriented, and Australian-focused
introduction to social research methods. Within this, the authors seek to develop students’
awareness and appreciation of the very wide range of research methods and practices
available, and the unique value and limitations of each. Essentially, each chapter presents a
succinct ‘what is’ introduction, followed by practical ‘how to’ instruction, and a concise
explanation of the topic’s major strengths or weaknesses. Each ‘From method to practice’
section—there is one in each chapter—provides an example of how each method works in
an actual research project. Each chapter also has the critical added benefit of being written
by an active research practitioner, experienced in the particular social science method
or practice.
In developing the text, the intention is not to be tied too rigidly to the traditional
offerings of social research methods texts. Without losing the essential base of the
social research process, the research methods included in this book are selected on the
basis of their relevance to contemporary Australian social research practice and their
representation of commonly used methods. Recent Australian case studies are used
liberally in the text to provide direct examples of how the methods are employed within
the social sciences.
As an introductory undergraduate social research text, it is not the goal of this book to
fully equip students as social researchers in any specific method or technique. Rather, its
aim is to inspire students to continue their engagement with social research by presenting
the requisite introductory skills within a framework of exciting, up-to-date, relevant,
Australian research. A broad and comparative understanding of the major contemporary
Australian social research methods is a vital prerequisite for beginner social scientists.
This text aims to provide that prerequisite.

THE STRUCTURE OF THE BOOK

Even though this third edition is marked by the revision and update of several of the
chapters, and the addition of one new chapter, Chapter 15, the logic of how the book is
structured remains basically the same. Learning in social research methods is a sequential
process.
Part 1 of the book sets the social science research context for the method chapters.
Chapter 1 describes the nature of social research; that is, what social research is, the
central elements of social research methodologies. Chapter 2 builds on this foundation by
focusing on the key aspects of designing a social research project, including the centrality
of the research question, theoretical and conceptual elements, and the research proposal.
Chapter 3 develops the pragmatic elements of research design into the larger picture of
the research process, emphasising the interconnectedness of each phase of this process
xvi PREFACE

and how they fit together. Chapter 4 provides a comprehensive discussion of the place and
purpose of ethics within social research and its place as a fundamental determinant in the
design, development, and implementation of all social research projects. The discussion
also covers the practical aspect of ethics within the research process in Australia. In
Chapter 5, the last chapter in Part 1, the core facets of sampling and measurement,
probability and non-probability are explained and demonstrated.
Part 2 concentrates on research methods and analysis associated with quantitative
research. The reason the quantitative chapters are placed before the qualitative chapters
is to engage students in what they often consider to be the more difficult methods early
in the book, hopefully, when they are fresher. Teaching bivariate analysis in week 11 of a
semester can be an unrewarding task. The quantitative section begins in Chapter 6, with a
concise but thorough overview of the key aspects of survey research. In Chapter 7, the use
of quantitative methods is expanded into the increasingly influential field of demographic
research. This chapter provides a practical, hands-on introduction to population data
and population-level analysis. Chapters 8 deals with the analysis and interpretation of
quantitative data, and Chapter 9 with how to conduct quantitative data analyses using
SPSS. Basic univariate and bivariate quantitative techniques are explored and explained
using case studies, and practical examples and exercises.
Part 3, Chapters 10 to 15 contain the more qualitative research methods. In Chapter
10 the basic imperatives of in-depth qualitative interviewing are developed, along with
an outline of focus group processes and practice. In Chapter 11, analysing the different
stages of content analysis develops the basics skills required for this research method. The
importance of language and meaning to social enquiry is expanded in the next chapter
on discourse analysis. In Chapter 12 the variety of approaches to discourse analysis are
discussed, along with the key practices and a worked example of a critical discourse
analysis approach. Evaluation research, where the methods used do not fall neatly into
the qualitative or quantitative camp, and an area of rising prominence within social
research, is the subject of Chapter 13. Chapter 14 provides a functional introduction
to analysing qualitative social research data by focusing on the thematic or narrative
analysis of interview transcripts, and includes details of how to analyse focus group
sessions. With its focus on the observation, recording, and writing up and through social
and cultural practices, the new chapter, Chapter 15, which is on ethnography, rounds
out the qualitative methods section. Chapter 16 is a user-friendly and practical guide to
the essential—but in other social research texts, often neglected—skills needed for the
effective writing of social science research.
While the text has been divided into succinct chapters, each addressing a different facet
of social research and a different social research method, the skills and understanding
included in each of them form a coherent whole, applicable across the general field of
social science research.
 xvii

ACKNOWLEDGMENTS
This text has come a long way since an inhouse social research methods guide for our
undergraduate and honours students informed the 2006 first edition. As previously,
I want to praise the chapter contributors to this book. Again, I am extremely grateful for
their professionalism and collegiality. Each of them updated their chapters competently
and creatively, without complaint, and on time. Thanks also to the new authors in this
edition who delivered chapters of new content within the same, relatively short period.
From around Australia, the continuing generous contribution of social researchers of
vignettes, their overviews of their research projects, and their enthusiasms also invaluably
strengthen the real research context of the chapters.
My appreciation also continues for the students of our HGA 203/303 Social and
Political Research unit, who provided irreplaceable—often fearless and frank—users’
feedback on different aspects and features of the text, especially the inclass exercises.
A number of them went the extra mile; they were prepared to participate in the example
interviews to provide the transcripts that are now available online for analysis.
Thank you also to the terrific team at OUP, especially Victoria Kerr and Katie Ridsdale.
Thanks, too, to our amazing editor, Sandra Goldboom Zurbo. I am also grateful to those
publishers and authors who kindly gave permission for us to reproduce their copyright
material. The targeted use of their work in the various chapters contributes strongly to the
research practice orientation of the text.
Every effort has been made to trace the original source of material contained in this
book. Where the attempt has been unsuccessful the publisher would be pleased to hear
from the author or publisher to rectify the omission.
Maggie Walter
2013

The author and the publisher wish to thank the following copyright holders for
reproduction of their material.
Cover Image: Getty Images/Migin
Text: ABC Australia, for Lyndal Curtis interview with Minister of Housing Mark
Arbib, ABC TV Channel 24, 16th March, 2011; ABS 2007, Non-School Qualification:
Level of Education by Indigenous Status and Age, Australian Bureau of Statistics; ABS
2008, Unpublished time series data for 2006, Australian Bureau of Statistics; Cambridge
University Press for extract from Beyond Anorexia: Narrative, Spirituality and Recovery,
Garrett, C. (1998); Natalier, K. (2003) for extract from I’m Not His Wife: Doing Gender
xviii ACKNOWLEDGMENTS

in Share Households. PhD thesis, Brisbane: School of Social Science, University of

Queensland; The Australian for Hartwich, O. and Brown, J. (2012). Make population
Growth Work, August 22nd 2012

Every effort has been made to trace the original source of copyright material contained
in this book. The publisher will be pleased to hear from copyright holders to rectify any
errors or omissions.
 xix
XIX

A NOTE FOR LECTURERS IN SOCIAL

RESEARCH METHODS
THE RATIONALE FOR THE TEXT
This is the third edition of Social Research Methods, and while it has been significantly
updated and added to since 2006, the impetus for the original text remains valid The
primary motivation was the frustration that I, and colleagues, as lecturers in undergraduate
and postgraduate social research methods units, felt at the dearth of well-written, concise,
practically orientated, and, most importantly, Australian, introductory social research
texts. We continued, as did many other Australian tertiary institutions, to make do with
US- or British-based texts, trying to overcome their deficits by supplying an Australian
context and Australian examples through our lectures. Our students continually
questioned why we were not using an Australian book.
The second impetus was the feeling that while the books we were currently using, most
of them one-author texts, tended to do well in some areas of social research methods, in
others, the author’s lack of practical experience and expertise was obvious. Given that a
major aim of our introductory social research unit is to develop students’ awareness and
appreciation of the very wide range of methods available to social researchers, and the
unique value of each, this deficit was particularly problematic. As a result we were only
selectively using the prescribed texts as core reading and substituting our own material for
the chapters we deemed lacking.
The third source for this book was the realisation that our own school contained
a highly skilled social research methods resource. Whether by good luck or good
management we had assembled as colleagues a group of social researchers with skills and
experience across a diverse and comprehensive range of the major social research methods.
Why not, we thought, bring these skills and expertise together in our own social research
methods, Australian-orientated text? Since the first edition in 2006, new colleagues have
arrived and others have departed to further their careers at other universities in Australia
and New Zealand. This edition, therefore, spreads its boundaries well beyond its original
home at the University of Tasmania. Our continued inclusion of the ‘Voices in the field’
vignettes in this edition furthers our deliberate inclusion of the research voices and stories
of social science researchers across Australia from a variety of disciplines.
The unit for which this text was originally designed contains students from a wide variety
of disciplines. The class is strongly encouraged—in some cases mandated—as a central
part of a variety of undergraduate courses. We are aware, therefore, of the need to not be
too discipline-specific in either examples or instruction. While, a majority of the chapter
contributors are sociologists, we also include criminologists, demographers, and urban
studies scholars among our number. To increase the usefulness of our chapters all authors
have purposely written material that is generic to a broad social sciences student readership.
xx A NOTE FOR LECTURERS IN SOCIAL RESEARCH METHODS

Our key rationale for and determinant of the book’s shape and direction is our
desire to provide students with the skills and knowledge base needed to select the most
appropriate social research methods for their own future research projects. To this end,
we have done our best to incorporate improvements and additions suggested by users of
the book, students and lecturers alike. Again, we are always open to more suggestions for
improvements, additions, or changes.

ORIGINAL AND NEW FEATURES

As lecturers in social science research methods our role is to bring social research alive
for our students and to engage them in the thrill of the research process. As we know, this
can be a formidable task. Not only are social science students often wary of anything that
includes terms such as ‘statistics’ or ‘analysis’, but our classes are also often very large. We
must also somehow manage to fit the basics of the huge topic of social research into a
thirteen-week semester.
With the first edition in 2006 we began the design process by specifying the key
dimensions of the sort of text we would like to use. The results of this process were that
we agreed that the text should be user friendly (for students and lecturers), it should
have Australian contexts and examples as its focus, a strong practical orientation, and be
accessible in its language and presentation. In the second edition we added the ‘Voices in
the field’ vignettes, presentations from prominent Australian social science researchers on
work currently being done by them in the field. These vignettes add vibrant detail to what
social science looks and feels like outside of a textbook. We also added a section on the
direct practice of the method and intext definitions of key social science research terms
and concepts. We have retained these features in this, our third edition. Our text chapters
each include
• numerous Australian and some New Zealand examples and case studies
• boxes that summarise key points
• highlighting of key terms and intext definitions
• explicit, concise, how to instructions on different research techniques
• a combined glossary of all terms and definitions, which appears at the end the book
• topic exercises specific to each chapter
• Voices in the field vignettes from leading researchers
• a main points summary at the end of each chapter.
Once again, many of the exercises, which are a special feature of the design, have been
updated for this edition. Each is developed to enable students to gain hands-on practice in
different elements of the social research process. These exercises can be used in a number
of ways: as a material resource for tutorials, as within-lecture exercises to directly engage
students in important aspects of social research methods and process, or as take-home
exercises to reinforce classroom learning. They have all been successfully trialled within
our own units over the last few years. Their placement within the text also saves having to
reproduce multiple copies and enables students to pre-prepare for tutorial sessions.
All our chapters have been revised and updated for this edition. All include new
examples, new exercises, and many have other additions designed to enhance their
appeal to students and their usability by lecturers. For example, Chapter 1 has extended
its articulation of the differences between method and methodology, Chapter 10 now
includes an example of interviewing through photo elicitation, and Chapter 12 contains
new concrete examples of how to conduct a critical discourse analysis. Additionally,
 A NOTE FOR LECTURERS IN SOCIAL RESEARCH METHODS xxi
XXI

Chapter 11 on Content Analysis and Chapter 9 on using SPSS for statistical analysis have
been rewritten with new content by new authors.
The major change in this addition is the inclusion of an extra chapter, on ethnography.
Our decision to expand the text to include a chapter on ethnography was influenced by
the high number of people accessing the online chapter and the feedback suggesting such
an inclusion from some of our users. For the intext chapter the content has been expanded
with examples and exercises to fit with the shape and structure of the book’s other chapters.
The inclusion of the ethnography chapter broadens the text’s scope. Its addition brings to
sixteen the number of chapters in our book. We could, of course, add more. We know that
there are many more methods being used by social scientists than those currently covered.
However, we have consciously resisted the addition of more chapters because we want
the book to remain a useable, semester-size style. We will continue to trial new method
content through a continual updating of our online mini chapters.

ONLINE RESOURCES
The other big change in this addition is the expansion of our online materials and resources
to aid lecturers and their students. Our online resources have been substantially updated
for this edition, but as before, they are designed to enhance and expand intext material
and exercises. These now include the following.
• Instructor resources
– lecture guide
– PowerPoint guide
– student revision guide
– a set of frequently asked questions (and their answers).
• A growing list of mini chapters. Current chapters include
– conversational analysis
– participatory action research
– case study methods
– memory work
– life histories
– two extension chapters on quantitative analysis
• A quantitative dataset.
– A subset of fifty variables from the 2011 Australian Survey of Social Attitudes
(AuSSA) is included for use with the chapters on quantitative methods and analysis,
including SPSS. The datasets from AuSSA are password protected for users of the
text. To access the data files please go to www.oup.com.au/orc/walter and use the
password: Lollypops.
• Qualitative interview transcripts.
– A set of transcripts of indepth interviews are included for use in the qualitative
analysis and interviewing methods chapters.
• A bibliographic outline of key resources.
We formally express our thanks here to the researchers on the Australian Survey of
Social Attitudes (AuSSA) for again making available a subset of variables from their 2011
survey. Also thanks to those students who volunteered to be respondents in our qualitative
example indepth interviews and transcripts. Online resources are available at www.oup.
com.au/orc/walter.
xxii

A NOTE FOR STUDENTS OF SOCIAL

RESEARCH METHODS
THE THRILL OF SOCIAL RESEARCH
Students beginning their study of social science research methods tend to have two basic
expectations: that the unit will be hard or it will be boring. Or possibly both. As a former
social science research beginner, I understand completely how students feel. But, as an
enthusiastic social science research practitioner, I can assure students reading this text
that learning about social research need be neither hard nor boring.
Let’s deal with the boring bit first. Social science research is what makes social science
come alive. While learning some of the theory and practices associated with research
can sometimes be a hard slog, it is the skills and understandings you acquire here that
allow you to move from being a social science student to a social science practitioner.
Research skills are the bridge between passive study of what others have done and active
participation in finding social answers. Essentially, research is the creative part of being a
social scientist, the adventurous part, and the part where what you do can actually make
a difference. Gaining a grasp of basic social science research skills is like moving from
a student learner status to your social science researcher P plates. While you still need
guidance and support, you are able to head out in a research direction of your choice,
under your own steam—and that is exciting.
More pragmatically, your social research abilities will prove an ongoing, highly
regarded, marketable set of skills across your academic and professional life. A core
understanding of social research methods gives you practical, hands-on research skills.
Whether you plan to enter the workforce after your undergraduate degree or go on to
postgraduate studies, these skills provide a base for you to
• undertake your own research projects
• interpret and apply the social research findings of others
• critically analyse contemporary social research literature and findings.
Social research methods skills, which are increasingly required and valued by business
and by government agencies, can be directly marketed to your future employers. Past
students have used their social science research skills to support their employment aims
and are now working across a wide variety of realms, including as a policy officer with
a state department of economic development, with the Australian Bureau of Statistics,
with community welfare agencies as research officers, as graduate trainees with the
Commonwealth and state public service, and with market research companies.
Now let’s turn to hard. Learning about social research methods is no harder than other
social science units, but it does differ in the construction of the task and the way it needs
to be undertaken. Here, I am reminded of my own undergraduate experience of vainly
trying to master introductory quantitative statistics. My study partner, with a background
 A NOTE FOR STUDENTS OF SOCIAL RESEARCH METHODS xxiii
XXIII

in physics and no doubt tired of my grumbling, picked up my text and turned it back to
page 1. ‘Its simple,’ he said, ‘read page 1 and when you understand it, read page 2. When
you understand page 2, read page 3, and so on.’ This is a lesson I have never forgotten—to
gain a clear understanding of social research skills, you need to take a sequential approach,
mastering one aspect of the subject before you move on to the next. So, as opposed to,
say, studying the sociology of crime, where you concentrate on understanding the links
between core concepts, empirical data, and theoretical arguments, often dipping in and
out of the reading at different points, the study of research skills requires a more structured
approach.
Additionally, you are likely to find that social research is both simpler and more
complex than you imagined. Simpler, in that many of the methods or analysis techniques
you might perceive as difficult are actually straightforward when examined closely.
More complex, in that the amount of planning, preparation, and awareness of the nature
of social research processes and practices needed to undertake a social research project
are likely to be significantly more than you anticipated. Good research relies on rigorous
theoretical, conceptual, and practical preparation. Although good research results
can be obtained from using straightforward research processes and methods, good
research cannot be done on the run. The results of research directly reflect the level of
planning, preparation, and attention to the process of research steps. Research undertaken
without adequate preparation leads to unreliable results; poor research is worse than no
research at all.
Most importantly of all, social research is a thrilling endeavour. The power to ask your
own social questions, explore social phenomena from your own perspective, and seek
the social answers for yourself rather than always relying on the work of ‘expert’ others,
cannot be underestimated.
The excitement of social discovery is also addictive. Once you begin the process of
active research, it is hard to stop. Be warned: you are likely to start seeing social questions
and potential social research projects everywhere. Moreover, the skills acquired and the
social research perspective have almost unlimited applications. You can use them formally
within the academy as well as in other aspects of daily life. I hope your study of this subject
will impart to you some of the thrill of the research process and the enthusiasm for social
research that so engages me and the other contributors to this text.

USING THIS BOOK TO BEGIN THE JOURNEY

This text does not expect students to have an existing knowledge set of social research
methods or techniques. Rather, the key objectives are to enable you to develop a clear
understanding of the nature and processes of social science research, to gain an appreciation
of the wide range of methods available to social researchers, and to develop a set of basic
practical research skills. While the methods included are limited by what can feasibly be
covered within a one-semester unit, these sixteen chapters provide a broad coverage of the
major qualitative and quantitative social research methods currently used in Australian.
Their presentation is organised along categorical lines, moving from the backbone of social
science research practice to quantitative methods, and then qualitative methods from data
collection to data analysis. While the chapters are practically orientated, each also stresses
that social research is fundamentally a dedicated curiosity about our social world rather
than just the application of techniques and processes. In addition, each chapter is written
Another random document with
no related content on Scribd:
 Isäsisilisko ja äitisisilisko eivät häntä pelänneet, ainakaan eivät
enempää kuin perhosta. Hän oli antanut niille nimen Beneficio del
Dio, Jumalan hyväntekeväisyys. Hänen äitinsä oli sen opettanut.
Milloinkaan ei hänen mieleensäkkään vilahtanut tehdä pahaa
sisiliskolle. Päinvastoin hän hellävaroen nosti tieltä loukkautuneen ja
puolikuolleen ja asetti sen aidalle, että aurinko sen parantaisi
entistään ehommaksi.

Isäsisilisko ja äitisisilisko olivat kiviaidan pysyväisiä asukkaita, sen

kiviaidan, joka oli lähellä Pippinan kotia Monte Petraion luona
vastapäätä Etnaa. Oli kevät parhaillaan. Päivät pääksytysten oli
taivas kirkas ja sininen, ei pilvehyistäkään maan ja meren yli leijaillut.
Ilma oli kuultava ja kevyt. Silmä kantoi äärettömän etäälle. Yöllä
kimaltelivat tähdet suurina ja kirkkaina kuni syvän hartauden
valtaamina imehtien maan ihanuutta ja vasta päivänkoiton kullatessa
Etnan lumipeitteistä huippua ne näkyvistä painuivat.

Kauvas näki kiviaidalta yli kukkulain ja notkelmain, kaunisten

viinitarhain, joissa taimet oli istutettu riveihin niin suoriin kuin
viivottimella vedettyihin, yli hohtavan vihreäin vehnäpeltojen, joita
kymmenittäin kohosi pengermäisesti, toinen toistaan ylempänä,
vuorten rinteillä, yli sinervälle välkähteleväin öljypuiden varjostamain
laidunten, joiden välitse pieniä köyhiä maalaistaloja pilkisteli.

Etäämpänä näkyi kyliä, jotka kotkanpesäin lailla olivat kavunneet

korkealle vuorenharjalle, ja kaupunkeja, jotka vaaleina viiruina
pisteliivät tasangon sitroonaistutuksiin tai kirjavine taloineen laajana
kehänä ympäröivät merenlahtea.

Yksinäinen valkea talo niemen käressä kuvastui tornineen ja

seinäkoristuksineen tarkasti sinistä merta vasten. Se muistutti niin
ihmeesti sadun marmorilinnaa meren rannalla. Melkein varmasti luuli
leveäin, valkeain marmoriporrasten, joita ihana, miltei läpikuultava
marmorikaide ympäröi, johtavan linnasta suoraan viileihin aaltoihin.
Ihanina kuutamoiltoina uskalsihe kenties nyt niinkuin ennen
kaihomielinen merenneito aina portaille asti sykkivin sydämmin
kuunnellakseen suloista soittoa, joka linnan avarasta salista vienona
väreili.

Mutta tasangolla Etnan juurella virtasi Alcantarajoki mustassa

laavauomassaan kohti vapaata merta, jonka lakkapäät hyrskyt
riemuiten riensivät vaahtoavaa virtaa vastaan.

Mutta ihanin oli ainakin isäsisiliskosta ja äitisisiliskosta vanha

kiviaita päivänpaisteessa. Siinä oli salaperäisimmät halkeamat ja
käytävät, ohuimmista lehdistä kudottujen ilmavain uutimien peitossa,
köynnöskasvien okailta suojassa, ja niiden takana hurmaavimmat
salit ja kammiot.

Aidalle oli Luoja itse istuttanut kauniimpia kukkasiaan. Ja joka

aamu oli kirkas, raikas kastepisara muutamain kullankeltaisten
kukkaspikarien pohjassa, jotka kauvas kajastivat kuin puhtain kulta.

Joka tuulahus toi mukanaan heliotroopin ja orvokin, hajuheinän ja

mantelin huumaavaa tuoksua. Ja lintujen riemuun yhtyi, kuni etäinen
urkujensoitto, tuhansien mehiläisten surina mantelipuun kukkasten
ympärillä.

— "Täällä on niin lämmin ja leppoisa olla", virkkoi isäsisilisko.

"Eikö heidänkin kelpaisi täällä elää ja perustaa perhe!"

— "Tyytymättömällä ei ole hyvä missään", vastasi äitisisilisko.

"Saadaanpa nähdä, että onnettomasti se vielä päättyy. Ja
pohjoiseen sitten, josta kylmimmät tuulet puhaltavat. Se on
uhkarohkeata."

Isäsisilisko ja äitisisilisko puhuivat västäräkkiparista, joka oli

jonkun aikaa asunut seinäkkäin heidän kanssaan kiviaidassa. Ani
varhain muutamana kevätaamuna olivat he kohteliaasti jättäneet
jäähyväiset, kohonneet korkealle ilmaan ja siivin siukoavin lentäneet
suoraan pohjoista kohti, yli Monte Veneren ja häipyneet siintävään
etäisyyteen. He eivät suinkaan olleet tyytymättömät kirkkaansinisiin
pilviin, eivät auringonpaisteeseen, eivät kukkasten tuoksuun eivätkä
naapuriinsa Beneficio del Dion perheeseen. Ihmeellinen,
vastustamaton kotimaan kaipuu oli yhtäkkiä heidän sydämmensä
vallannut.

Västäräkkien matkailma oli ollut suotuisa, kunnes he saapuivat

Itämeren etelärannalle. Mutta siellä yhtäkkiä pakastui. He
laskeutuivat suureen mecklenburgilaiseen herrastaloon, jossa oli
kaikkea yllin kyllin. Turhaan heitä tuttu mustarastas houkutteli
jäämään sinne kesäksi. Turhaan heitä jäätävä pohjatuuli pelotteli
kertomuksillaan lumesta, joka vielä metrinsyvyisinä kinoksina peitti
Hämeen ja Satakunnan, jopa Uudenmaankin pellot. Koti-ikävä on
kaikkia houkutuksia voimakkaampi eikä mikään voi sitä säikyttää.

Rohkeana lähti isävästäräkki muutamana aamuna varhain

matkalle pauhaavan meren yli.

— "Jää sinä vain huoleti muutamiksi päiviksi tänne", hän sanoi

puolisolleen, "ja lyöttäydy ensi viikolla kultarintakerttujen matkaan.
Siihen mennessä minulla kyllä on kaikki kunnossa."

Oikein tukalilta olivat muutamat päivät yksinäisestä västäräkistä

tuntuneet. Tuskin oli sillä ollut aikaa ympärilleen vilkasta
työntouhussa, korjatessaan vanhaa asuntoaan kiviaidassa
asuttavaan kuntoon. Se oli ihan laihtunut.

— "Ensimäinen västäräkki, poika!" huusi Ville eräänä päivänä

heidän koulusta tullessaan.

— "Sepä vasta on hoikka ja pitkä, melkein pyrstönä koko lintu",

sanoi
Olli, joka olisi toivonut ensiksi sen älytä.

— "Näin aikaiseen", ihmetteli isä. "Kunhan, polonen, ei olisi

ilmasta erehtynyt."

Mutta päivät seestyivät seestymistään ja lämpenivät.

Eräänä aamuna, ennenkuin Malmi oli työhön soittanut, kuuli

västäräkki, joka parallaan työskenteli pesässään, iloista viserrystä
sen ulkopuolelta. Hänen puolisonsa oli tullut! Se oli ollut yötä
matkatoveriensa kultarintakerttujen kotona Suomenlahden
rannikolla, jo ennen päivänkoittoa kiittänyt hauskasta seurasta ja
liitänyt kotiin.

Ilo oli ylimmillään. Vihtori-eno, joka juuri pukeutui, remautti ikkunan

sepposelälleen kuullakseen, mikä sirkutus siellä alkoi.

— "Oi", hän huokasi, hengittäen syvään raitista aamuilmaa. "Mitä

kaikkea maalla onkaan!"

— "Jo valveilla, herra kapteeni!" tervehti isä, joka kiviaidan

kupeista polkua pitkin rannasta palasi. "Olisippa sinun sietänyt olla
mukana rysiä kokemassa: kahdeksantoista haukea, joista muutamat
aika venkaleita. Katsoppas vain! Töin tuskin kalastajani jaksavat niitä
kantaa", hän kehui, kun Ville ja Olli varissaan ja läähättäen samassa
pyörähtivät nurkan takaa, kantaen isoa kalavasua.

— "Jo vain on synti nukkua näin kauniina aamuna", vastasi

Vihtori-eno. "Mutta kaupunkilaistavoistaan ei hevillä irtaudu. Toivoisin
minäkin ainiaaksi pääseväni ummehtuneista konttorikirjoista."

— "Minä en ymmärrä", sanoi isä, "miten yksikään, jolla ei ole

polttava pakko, tällaisena aamuna asuu kaupungissa ja nukkuu
ikkunat peitossa. Jo viiden aikaan, kun kalaan menimme, oli aurinko
ylhäällä. Ja nyt on aika kuuma", hän lisäsi ottaen hatun päästään ja
otsaansa pyyhkien. "Entä kevätilma! Katsoppas, miten pellot
höyryävät. Maa oikein kohoaa ja kuohkeutuu ja siementä odottaa.
Tänä päivänä kylvetään kaura Vohlioon, jokikiseen kapaleeseen,
joka viime syksynä ennätettiin kääntää, ja muutamain päiväin
perästä alotetaan työ kotipelloilla."

Västäräkkiä, jotka istuivat aidalla vajaan sylen päässä

vierashuoneen ikkunasta, eivät häirinneet Vihtori-eno ja isä, eivätkä
Ville ja Olli, jotka lepuuttivat käsiään ihan heidän vieressään. Niin
paljo oli niillä kertomista kokoviikkoisen eron perästä. Mutta kun ne
kuulivat puhuttavan kaurankylvöstä Vohlioon, vaikenivat ne ja iskivät
silmää toisilleen. Ennestään ne tunsivat tien Vohlioon ja tiesivät, että
kaurankylvöä seuraa karhitseminen. Karhitessa kohoo maanpinnalle
koko joukko koteroita ja hyönteisiä ja matoja.

Koko päivän ne seurasivat Toivosen ja Lehtisen kintereillä, jotka

karhitsivat. Malmi asteli pitkin, vakavin askelin edes takaisin
routaisilla saroilla ja kylvi, ja Plyhti kantoi kaurasäkit pellolle.

Vasta kun työ oli loppunut, ja Plyhti sai karhit kärriinsä, ne

palasivat kotiin metsän halki, jossa vuokot kainoina painoivat päänsä
notkelmien hämärässä. Jos Olli sinä iltana olisi sattunut näkemään
isävästäräkin aidalla Vihtori-enon ikkunan alla huolettomasti
visertämässä, olisi hän sitä tuskin tuntenut, niin pyöreä ja tyytyväinen
se oli.

Seurasi ihana aika sekä västäräkeille että Villelle ja Ollille, mutta

myöskin uurastamisen aika. Kiire oli. Mitään ei saanut unohtaa.
Kaikkialle täytyi ennättää. Joka päivä oli kallis niinkuin kylvyaikana
kuunaankin. Mutta olipa viimeinkin kaikki maassa, niinkuin isä sanoi.

Puutarhassakin oli kaikki aikanaan ennätetty.

— "Enpä voinut aavistaakkaan, että minulle Leenista olisi niin

paljo apua", ihmetteli äiti. "Hän on ollut minun oiva tukeni. Pojista ei
minulle ole enää lainkaan hyötyä."

Västäräkeillä ei ollut aivan niin makeanleivän päivät kuin

kylvyaikaan. Ne liitelivät puimahuoneen ja korsun ympärillä ja
halkopinojen vieressä. Paremman puutteessa niiden joskus täytyi
tyytyä karisseihin jyviin tai mitä sattuivat löytämään. Mutta päivät
pääksytysten leivoset niille vieläkin syöntiaikana livertelivät.
Elämäkin oli rauhallisempaa eikä niin vaarallista kuin pellolla, jossa
myötäänsä piti varoa hevosten rautakenkäisiä kavioita ja miesten
suuria, raskaita saappaita. Äitivästäräkki tarvitsi lepoa ja rauhaa.
Usein se oli oikein kiukkuinen.

— "Hyvinhän minä sen ymmärrän", arveli isävästäräkki ja lensi

pirtinkatolle, milloin halutti sydämmen pohjasta riemuita. Ennen se oli
istunut aidalla pesän yläpuolella.

Pesässä oli jo neljä verrattoman säännöllistä munaa, väriltään

miellyttävän valkeanharmaita ja pienten ruskeiden pilkkusten ja
pistehyisten somistamia. Saattoipa niitä tulla viisikin, ehkä
enempikin.

Vihtori-eno oli pyytänyt pitennettyä virkavapautta — terveytensä

takia — ja jäänyt kuukautta kauvemmaksi kuin oli ensin aikonut.

— "Kopauttakaapa ovelleni tavalliseen aikaan, Miina", hän joka ilta

sanoi Miinalle.

Isä hymyili, sillä "tavallinen aika" oli nykyisin puoli viisi.

Keittiöön päästyään Miina nauroi.

— "Kyllä saan monasti kopauttaa", hän virkkoi. "Paukutan ovea,

että luulen sen halkeavan, ennenkuin hän vastaa."

Pääasia oli, että Vihtori-eno oli ajoissa valmis isän kanssa rysiä ja
verkkoja kokemaan Villen ja Ollin sijasta.

Muukin kuin kalastus häntä jo huvitti.

— "Ihan tässä saa työkuumeen, kun näkee toisten ahertavan",

hän hämillään sanoi muutamana iltana, kun isä yllätti hänet
auttamassa Malmia ja Lehtistä, jotka laskivat uutta kivisiltaa viemärin
yli entisen lahoneen puusillan sijaan.

— "Olisit ruvennut maanviljelijäksi, sotapalveluksesta erottuasi",

virkkoi isä kotiin palatessa. "Minä olen varma, että sinä olisit
mieltynyt maalaiselämään. Eikähän se ole myöhäistä vieläkään.
Osta Sulkola, ennenkuin ennättävät myödä viimeisen metsänsä.
Meidän salopalstamme olisivat rajakkain, ja siten saisimme koko
Vohlionsuon ojitetuksi. Olen minä koettanut puhua siitä Sulkolan
ukolle, mutta ei hän ota sitä kuuleviin korviinsa."
 — "Mutta eihän se lyö leiville", vastasi Vihtori-eno.
"Maanviljelyshän ei kannata. Korkeintain kaksi prosenttia. Liian
vähän!"

— "Eikö kannata?" intoili isä, joka aina kiihtyi, kun siihen asiaan
kajottiin. "Eikö lyö leiville elinkeino, johon koko meidän kansan
olemassa olo perustuu, luonnollisin ja terveellisin ja jaloin työ! Eikö
se kannata? Eikö jokaisella, joka vain tahtoo työtä tehdä, ole siitä
rehellinen toimeentulonsa, vaikkapa ei aina niin herroiksi
eletäkkään?"

— "Minä tarkotan", koetti Vihtori-eno, mutta isä jatkoi.

— "Eikö kannata asua omassa talossaan naapurien häiritsemättä

kerrosta ylempänä ja kerrosta alempana ja seinäkkäin ja vastapäätä,
kadun toisella puolen! Eikö ole minkään arvoista varjella lapsensa
kaupunkien pölystä ja savusta ja epäterveellisyydestä ja kurjuudesta
ja väärästä koreudesta!"

— "Myönnän, mutta minä tarkotan", — Vihtori-eno koetti saada

suunvuoron. Mutta isä ei ollut vielä lopettanut.

— "Katsohan noita", hän osotti Elsaa ja Leeniä, jotka olkimatoilla

peittivät kasvilavaa yöksi, ja Villeä ja Ollia, jotka yhteisin voimin
väänsivät tahkoa Antille. "Etkö luule, että useammille kuin näille
lapsille olisi edullista aikaiseen tottua hyödyttämään ja saada kasvaa
ja varttua puhtaassa, terveellisessä ilmassa. Kukapa tietää, ettei se
anna enempää kuin pari prosenttia, kun on puhe elämänhalusta ja
elämänilosta, ehkäpä viimein myöskin puhdasta voittoa maalle ja
kansalle. Ja varmasti se antaa onnea ja tyytyväisyyttä ja rakkautta
luontoon."
 — "Olet oikeassa, mutta —" alkoi Vihtori-eno, mutta isä keskeytti
hänet taas.

— "Jos ei se meille kannattaisikkaan, jos meistä näyttäisikkin,

ettemme siitä siihen pääse, että työ lisäytymistään lisäytyy, niin
ehkäpä se kuitenkin kannattaa meidän jälkeläisillemme. Mitäs sinä
luulet kaikkien näiden viljeltyjen alojen ennen olleen, jollei rahkasoita
ja vesiperäistä merenpohjaa ja kivikkomäkiä? Ja mitähän täällä nyt
olisi, jos meidän edeltäjämme olisivat kyselleet, kannattiko kaivaa
kaksisataa kahdeksankymmentä syltä viemäriä tai maksoiko vaivan
nostaa kiviä pellosta kiviaidaksi, joka vuosien kuluessa ehkä on
säästänyt kokonaisen metsän aidaksia ja kenpä tietää, miten monta
sataa työpäivää. Niin, osta Sulkola, ja raivataan suo. Se kannattaa",
hän taas tyytyväisenä nauroi sydäntään kevennettyään.

Vihtori-eno oli enimmäkseen samaa mieltä, mutta siitä virisi silti

pitkä keskustelu, jota jatkui vielä illallispöydässä.

— "Se ainakin on varma, että maalaisilma tuo ruokahalua", nauroi

Vihtori-eno viimein, iskien reippaasti jättiläislahnan päähän, jonka
nosti lautaselleen äitin maukkaasta kylmästä kalasta. "Ja erityisesti
maistuvat lahnanpäät silloin, kun on itse ollut niitä pyytämässä", hän
lisäsi.

— "Niinpä niin. Ja millekkäs luulisit näiden magnum bonum

perimäin maistuvan, jos olisit ne itse omassa maassasi
kasvattanut?" virkkoi isä. "Entäpä oman pellon leipä ja oman karjan
voi ja maito."

— "Jos tässä nyt kaikki luetellaan", keskeytti äiti, "niin voinhan

minäkin kehasta, ettei meillä kellään ole rihmaakaan päällämme,
joka ei olisi kotona kehrätty ja kudottu tai ainakin oman lampaan
villasta ja omasta pellavasta. Mutta puuhaa siinä on."

— "Ja luottamusta tulevaisuuteen tarvitaan", selitti isä vilkasten

telmyrien puoleiseen pöydänpäähän, jossa Olli purra jurskutti kovaa
leipää, niin että kuului kuin etäisen luumyllyn rauske. Sitten isä taas
kertoi vanhan tarinansa siltä ajalta, jolloin hän oli Tervakoskella
johtajana. Eräänä syysaamuna oli hän tullut muutamaan
salonmökkiin, kun mökkiläinen vaimoineen oli perunannostossa.
"Mitenkäs hurisee?" kysyi isä. — "Ka, yhdeksänätoista vuotena on
halla vienyt joka nokareen, mutta tänä vuonna tulee väki runsaasti.
Tietysti täytyi viimein onnistua."

— "Yhdeksänätoista vuonna!" Ville ja Olli katselivat toisiinsa silmät

selällään.

— "No, minun kai pitää ruveta miettimään Sulkolaa", tuumaili

Vihtori-eno. "Minkähänlaiset kalavedet siinä on?"

Ja vaikka hän ihan piloillaan siitä puhui, niin ehkäpä sittenkin laajat
raivaamattomat suot vaikuttivat, että hän ensimäisen kerran maalla
ollessaan nukkui levottomasti sinä yönä. Vai olisikkohan hän syönyt
liian monta lahnanpäätä. Mutta niin rauhattomasti hän nukkui, että
hän siinä silmänräpäyksessä heräsi, kun joku keskellä yötä hiljaa
napautti hänen ikkunaansa.

— "Minä en ole taikauskoinen", kertoi Vihtori-eno jälestäpäin,

"mutta minä voisin vannoa, että joku koputti ikkunaan herättäen
minut."

Isävästäräkki oli säikäyksissään ja unenpöpperössä lentänyt päätä

pahkaa ikkunaan, kun häikäsevä valovirta keittiön ikkunasta
rakennuksen toisesta päästä valasi hänen makuupaikkaansa
käytävässä pesän ulkopuolella.

Vihtori-eno hyppäsi vuoteeltaan ja aukasi ikkunan. "Kuka siellä

on?" hän karjasi. Mutta hän ei edes odottanut vastausta. Palaneen
vaatteen käry ja liekit kiirehtivät häntä ulos.

— "Tuli on irti! Tuli on irti!" hän huusi valtaportailta. Ja tohvelit

jalassa hän kukkaslaitteiden poikki harppasi ikkunasta ikkunaan.
"Tuli on irti! Tuli on irti!"

Keittiön portailla hän pysähtyi ja jyskytti kovasti ovea. Heti

kuuluikin liikettä keittiöstä. Karoliina tuli ulos ensimäisenä. Niissä
tamineissaan, miltei vaatteitta, hän sanaakaan sanomatta juoksi
pirtin luo ja alkoi kellonnuorasta vetää minkä enimmän ennätti.

Vaikka keskellä päivää kello olisi niin kauheasti soinut, olisi monen
kilometrin alalla se hälyytyssoitoksi älytty. Ihme oli, että kello ei
vanhuuttaan halennut.

Joka paikassa ihmiset heräsivät. Likimäiset tulivat juoksujalkaa,

miehet kirveineen, naiset vesiämpärineen. Etäisimmät riensivät
hevosella, työkärrit täynnä miehiä. Maakauppias Kaski ajoi itse
vesitynnöriään. Lentolan vanha patruuni ei viipynyt täyttä
kahtakymmentä minuuttia tullessaan. Kintereillä seurasi heidän suuri
ruiskunsa, jota hoitamaan tarvittiin kuusi miestä, ja jonka letku oli niin
paksu kuin Villen käsivarsi paksuimmasta kohdastaan.

Kun Lentolan pehtori, joka ruiskua ajoi, kääntyi portista pihaan,

hulmahtivat liekit jo rakennuksen keittiönpuoleisen pään joka
ikkunasta. Ne nuoleskelivat laudotusta, kimmahtivat räystäälle ja
syöksyivät kuivan kuivalle pärekatolle. Ne hyppäsivät aukosta
ullakkoon ja leiskahtivat ulos sen viereisestä. Uusi liekki roihahti
sieltä räystäälle, rätisten ja humisten yhtyen toisiin, kunnes suuri osa
katosta oli roihuavana roviona.

Kaukana, kaukana Vanajaveden toisella puolella näkivät ihmiset,

jotka sattuivat valvomaan, kamalain liekkien kohoavan korkealle
pilviä kohti, ja he älysivät heti, että Metsola paloi. Tuli on kauhea.
Vennonvieraat ihmiset vääntelivät käsiään. Ja kun liekit
kohoamistaan kohosivat, niin muutamat naiset itkivät.

Moni, joka oli tulipaloon rientänyt, ei ollut ennättänyt suuresti

pukimistaan välittää. Plyhti ei ollut löytänyt hattuaan. Hän tulikin,
talonväkeä lukuun ottamatta, ensimäisenä palopaikalle, vaikka
hänen kodistaan oli pitempi matka kuin sekä Malmin että Toivosen.
"Minä olin valveilla, kun Jallussa on tuhkarokko", kertoi hänen
vaimonsa Malmin vaimolle, kun he seisoivat rivissä vesiämpäriä
vuoroonsa odottaen. "Paikalla kun minä tulen huomasin, herätin
Kallen. En ole eläessäni nähnyt hänen sitä kyytiä menevän", hän
ihmetteli. "Hän juoksi!"

Kun Vihtori-eno, joka oli syössyt huoneeseensa saamaan vähän

vaatetta päälleen, palasi, aikoen rientää konttorin porstuan kautta,
täytti koko eteisen konttorin suuri piironki, joka kahdella jalalla näytti
hitaasti pihalle pyrkivän. Plyhti sen oli ottanut tanakoille hartioilleen,
kun ei näkynyt apulaista kantamaan. Raskas se oli; hän kyyrötti
melkein kaksinkerroin. Nähtävästi hän muisti isän hänelle palkkaa
maksaessaan joka kerraan avanneen sen lahvin ja siitä syystä oli se
ensiksi pelastettava.

Plyhti ei monta sanaa koko yönä sanonut, kantoi vain

kantamistaan suurimmat ja raskaimmat, mitä käsiinsä sai. Vasta
sitten kun ruokasalin suurta astiakaappia nostettiin ja se eteisen
ovessa teki tenän, vaikka Malmi ja Lampinen, jotka eellimäistä päätä
kantoivat, koettivat sitä pitää niin suorassa kuin suinkin kuului Plyhti
entiseen tapaansa tuumivan: "pitäneepä tästä joutua". Eteisen
seinäpaperi jo paloi. Suuri kappale palavaa katonreunustaa putosi
suoraan Plyhdin niskaan hänen seisoessaan ja pitäessään koholla
raskasta kaappia, joka ei edes saanut tärähtää, sillä se oli täynnä
lasia ja posliinia.

Plyhdin nuttua kannatti katsella. Sarka selässä oli kuin hiiltynyttä

kaarnaa. — "Kärysi minusta palolta", tuumaili Plyhti ujostellen,
"mutta mitä siinä kiireessä muuten ennätti ajatella."

Ruokasalin kaappi oli viimeinen. Eipä sitten ollutkaan enää muuta

pelastettavissa ruokasalissa, ei konttorissa, ei äitin ja isän
huoneessa eikä salinkaan puolella. Kaikki oli palanut.

Tyttöin huoneesta oli Hanna kantanut Leenin peittoon käärittynä.

Elsa oli tukahuttavasta savusta niin päästään pyörällä ja
pökerryksissä, että alkoi peseytyä ja perästäpäin aivan kääntyi
sairaaksi. Viime hetkessä heidät pelastettiin. Hiukan sen jälkeen tuli
jo puhkasi keittiönvälisen seinän. Sieltä päin, keittiön katon
täytteestä luultavasti palo oli saanutkin alkunsa.

Opettajakin pelastui viime hädässä. Hänen puvustaan ei ole

puhumistakaan. Hän vain itki ja heittäytyi pihalla äitin kaulaan, juuri
kun äitillä oli tuhat asiaa mielessä. Äänessä hän itki vielä silloinkin,
kun hän Elsan ja Leenin kanssa istui vaunuissa, jotka Lentolan rouva
oli lähettänyt lapsia hakemaan. Hänellä oli Vihtori-enon aamuviitta
päällä ja jalassa isän saappaat.

Voi, voi! Se oli kauhea yö. Onnettomuuden lisäksi vielä isä melkein
heti niukautti jalkansa niin pahasti, että hän töin tuskin jaksoi hilautua
pirtin portaille.

— "Kuka tietää, miten olisi käynyt, jollet sinä olisi täällä ollut",
sanoi isä jälkeenpäin Vihtori-enolle. Ja se on totta. Vihtori-eno oli
yhtäkkiä kuin toinen ihminen, entistään suurempi ja varmempi ja
päättävämpi. Hän huusi niin, että se kuului yli tulipalon räiskeen ja
jylinän. Hän järjesti kaikki ja oli mukana joka paikassa sekä
pelastamassa että suojelemassa pirttiä ja toisia rakennuksia.

Kun eivät riittäneet Antin ja Kasken vesitynnörit eikä Lentolan suuri

sammio, joita lakkaamatta nelisessä kiidätettiin rantaan ja samaa
kyytiä ääriään myöten täynnä takaisin, järjesti Vihtori-eno kaikki ne,
jotka olivat tulleet tulipaloa katsomaan eivätkä osanneet muuta kuin
päivitellä, kahteen pitkään jonoon kaivolle asti. Kaivonkannella seisoi
Karoliina avopäin ja paljain käsivarsin ja vinttasi toisen raskaan
vesiämpärin toisensa perästä hengähtämättäkään välillä ja täytti
täyttämistään ämpäriä ja sankkoja. Piripintana ne nopeasti siirtyivät
kädestä käteen. Siinä oli Malmin ja Plyhdin ja Toivosen vaimot ja
pesu-Lotta tyttärineen, Lehtisen mummo ja koko joukko läheistön
mökkien ja tupain naisia. Jonon keskessä oli vanha Taneli, joka jo oli
valkohapsinen, ja hänen vieressään suutari Rantala.
Kainalosauvansa hän puristi kainaloonsa ja oli yhtä ketterä kuin
toisetkin. "Jo piti sattua onnettomuus niin kuvan ihmisille", hän
päivittelemistään päivitteli. "Niin paljo heillä oli nahkojakin vinnillä,
kun viimeksi olin täällä työssä!"

Toiseen riviin oli Vihtori-eno asettanut kaikki nuoret. Malmin

Salmikin, joka tuskin jaksoi tyhjää ämpäriä maasta kohottaa, seisoi
siinä housusillaan ja isänsä hattu korvia myöten päässä. Siellä olivat
Ville ja Ollikin, jotka tosin olivat vetistelleet, mutta eivät mistään
nimestä suostuneet lähtemään tyttöjen mukana Lentolaan. "Te
saatte valvoa vedenkuletusta", oli Vihtori-eno sanonut, kun kaikki jo
oli käynnissä. Pojat asettuivat vähän matkan päähän toisistaan, joten
kummallakin oli omat ohjattavansa. Eikä Karoliinan tarvinnut
milloinkaan tyhjiä ämpäriä odottaa.

Ville ja Olli olivat miestä mielestänsä, kun heillä oli määrätty

tehtävänsä, josta olivat vastuussa. Kaikki riippui vedestä: jollei
Karoliina saanut tyhjiä ämpäriä, pysähtyi sammuttaminen siihen
patuseen paikkaan. Toisinaan kuitenkin, kun liekit taas leimahtivat
entistään korkeammalle ja säkeniä joka paikkaan satamalla satoi, oli
mahdotonta pidättää kyyneliä. Jokohan pirttikin oli tulessa?

Mutta pirtti säilyi ja samoin kaikki ulkohuoneet. Likeltä sentään piti.

Tuon tuostaankin leimahti milloin miltäkin katolta teräviä, kellahtavia
tulenkieliä ihan kuin itsestään. Aina se kuitenkin ajoissa älyttiin ja
tiheä vesisuihku siihen käännettiin. Kekseillä kiskottiin hirsiä irti
palavasta rakennuksesta. Siitä kipunasade, joka Villeä ja Ollia
säikäytti.

Jykevä koukku lyötiin hirteen, ja sitten vedettiin, muutamat

köysistä, jotka oli kiinnitetty koukkujen lähelle renkaihin, ja toiset
varresta. Joka kerran kun Vihtori-eno laski: yks, kaks — kolme!
nyhtäsivät kaikki yhtaikaa. Liekkien leimutessa korkealle ja
kekäleiden sinkoillessa laahattiin toinen hiiltynyt hirsi toisensa
perästä syrjään ja sammutettiin. Mutta jos koukku ei sattunutkaan
oikeaan paikkaan, sai sitä turhaan kiskomistaan kiskoa. Kuumuus
kiihtyi. Kasvoja kihelmöi. Keksinvarsi ja köydet kuumuivat ja polttivat
kuin kuuma rauta. Vihtori-eno oli kaikkialla, työnsi Malmin ja pitkän
Lehtisen syrjään, tempasi koukun ja iski sen ihan paikalleen.
"Voimakas hän on", ihmettelivät miehet, kun tulipalo kantautui
puheeksi, "ja kuumuutta hän kesti kuin paras seppä."
 Kartanosta oli viimein jälellä ainoastaan kolme tulisijaa, jotka
törröttivät pystyssä kytevästä kekäleläjästä.

Pihamaata ei ollut tuntea. Nurmikko oli polettu. Mustissa

vesilätäköissä virui vaaterepaleita, hiiltyneitä kenkiä ja
makuuvaatteiden tähteitä. Keskellä äitin suurinta kukkaspenkkiä,
johon ruusuja onneksi ei oltu vielä muutettu, oli rikkonainen keittiön
tuoli, surullisesti kolmeen säilyneeseen jalkaansa nojaten.

Karvas palonhaju tunkeutui kaikkialle. Kottaraisen äänenkin se

salpasi joka kerran, kun se pesäpönttönsä yläpuolella olevalla
oksalla koetti virittää aamulauluaan. Kuului vain lyhyt, käheä
kurahus. Kottaraisen täytyi vaieta. Niiden yö oli ollut kamala.

Kun vaara oli ohi, olivat kaikki vieraatkin hävinneet. Mutta vasta
kun isä nimenomaan pyysi Malmia, lähti hän kotiinsa lepäämään.
Samoin toisetkin miehet menivät. Plyhti oli kuitenkin niin touhuissaan
kantamistaan kantaessaan ämpärillisen toisensa perästä, missä
pieninkin liekki hiilistä vilahti, että isän täytyi niminiettyyn häntä
huutaa.

— "Mikä hänen nimensä oli?" kysyi Vihtori-eno istuessaan isän

vieressä, kun Plyhti kulki ohi palanut nuttu käsivarrella.

— "Plyhti", vastasi isä. "Luultavasti on se aikoinaan ollut Flyktig,

vanha sotilaan nimi se niinkuin moni muukin näissä seuduin."

— "Polveltaan uutta, vanhaa mieleltänsä", laususkeli Vihtori-eno.

"Siltä näyttikin, että on se suku ennenkin tulessa ollut", hän lisäsi.
"Rattoisia ne olivat ne vanhat komisarjukset. Saattaapa lyödä vetoa,
että vanha isoisä tai isoisän isä Flyktig oli yhtä tanakka ja tyyni kuin
hänen jälkeläisensä. Mutta nyt ensiksi ettoneelle ja sitten tuumimaan
tulevaisuutta."

— "Ihan ensiksi syödään", ilmotti äiti. "Onneksi aitta pelastui, ja

eilen lopetimme kesäleipomisen. On meillä siis ainakin leipää."

— "Olisihan voinut käydä pahemminkin", sanoi isä. Mutta ihan

hänen täytyi voihkia koettaen omin neuvoinensa nousta seisomaan.
"Enpä olisi uskonut, että jäyhällä Lentolan ukolla on sellainen sydän.
Hän näet yöllä tarjoutui lainaamaan minulle hirsiä, minkä tarvitsen, ja
kuivia, hyviä rakennuspuita, viime talvena hakattuja."

— "Ja hyvin ystävällisiä, kun lähettivät hakemaan lapsia", virkkoi

äiti. "Mutta mistä ihmeestä minä käden käänteessä saan vaatteita
heille!" Äiti ei jaksanut enää. "Kyllä on kovaa nähdä kaikki työnsä
tulokset savuna ilmaan haihtuvan", hän huokasi, turhaan koettaen
kyyneliään niellä.

— "Ei kaikkea. Ei kaikkea", lohdutti isä. "Meillä on —"

— "Meiltä on unohtunut jotain!" keskeytti Vihtori-eno hätäisesti ja

oikein hypähti nähdessään keskelle pirtin lattiaa sirosti katetulla
pöydällä maukkaat lahnanpäät.

— "Mitä?" kysyivät yhteen suuhun isä ja äiti säikäyksissään.

— "Me olemme unohtaneet rysät, ja kello on kohta seitsemän",

vastasi
Vihtori-eno. "Nyt se vältti!"

— "Eikö sen pahempaa", rauhottui isä.

Ja äiti huokasi helpotuksesta.

 Seuraavana päivänä, kun Ville ja Olli auttoivat miehiä
tulipalopaikkaa raikotessa, he löysivät hiiltyneen ikkunalaudan alta
kuolleen västäräkin. Ja ihan sen vieressä kiviaidassa, jossa he
tiesivät pesän olleen, oli toinen savuun tukehtunut istuessaan
hautomassa viittä sievää munaansa.

— "Mitä arvelet? Teemmekö jotain?" kysyi Ville heidän siinä

seisoessaan lintuinensa.

— "Mitä sitten?" tiedusti Olli. "Kylläpä sen arvaankin. Hautaamme

ne.
Sitäkö tarkotit?"

— "Juuri niin", myönsi Ville. "Minä arvelin, että kun Leeni nyt on
menettänyt kaikki me ottaisimme Potaskan pois ja panisimme nämä
hänen kirstuunsa. Etkö luule, että Leeni tulisi hirveän iloiseksi?"

*****

Beneficio del Dion perhe Monte Petraion luona odotti

odottamistaan lokakuussa, jolloin västäräkit tavallisesti tulivat,
marraskuussa, vieläpä joulukuussakin, kun mantelipuihin oli lehdet
puhkeamaisillaan, ja ihanin aika oli tulossa.

— "Mitäs minä sanoin! Huonosti heille lopultakin kävi", sanoi

äitisisilisko haukotellen vasten aurinkoa.

— "Minä en heitä milloinkaan ymmärtänyt", vastasi isäsisilisko,

johon haukotus tarttui. "Mistä pakosta lennellä ympäri maailmaa, kun
on täällä niin hyvä olla!"

He eivät tienneet, että västäräkit nukkuivat suloista unta kauniissa,

öljyvärillä maalatussa kirstussa, ja että he kaihollensa olivat
löytäneet levon ainaisen.

6.

RAINAR HOLM.

Iltapäiväaurinko oli eräänä päivänä niin etäälle ennättänyt, että se

kahden maantienvarrella kasvavan tiheälehväisen vaahteran välitse
pilkisti suoraan pirttiin. Hämmästyneenä se katseli ympärilleen.
Pirttiä tuskin tunsikaan.

Malmin höyläpenkin paikalla oli isän kirjotuspöytä toisen

pihanpuoleisen ikkunan alla. Työkalukaappi oli saanut siirtyä
piirongin tieltä ja sitä vastapäätä oli ruokasalinkaappi kauniine
leikkauksineen. Valkeat vasta pestyt lattiapalkit, jotka olivat lähes
metrin levyiset, olivat vielä äskettäin olleet lastujen ja
höylänlastukokojen peitossa.

Valkeat käytävämatot ulottuivat nurkasta nurkkaan. Oven edessä,

johon päivätyöläisten raskaat saappaat olivat vuosien kuluessa
syvän kuoperon kuluttaneet, oli paksu harakanvarvasmatto, jonka
mäkituvan vanha Taneli oli valmistanut ja palon jälkeen lahjottanut.

Uuni ja avonainen takka oli vitivalkeaksi valastu, ja mustuneet

hirsiseinät hohtivat, niin puhtaiksi olivat Miina ja Elsa ne hanganneet.

Uudinlaidalla, jossa aina ennen oli tavallisesti ollut märkiä

saappaita kuivamassa liimapannujen ja voidetölppöjen välissä, oli
nyt — arvatkaapas — vierashuoneen hieno pöytäkello lasikupunsa
varjostamana. Sen kahden puolen oli valokuvia: toisella Tähti kilpa-
ajorekineen, silloin kun se sai palkinnon, ja toisella äiti, kaunis tukka
korkealle käärittynä, Elsa sylissä.

Maantienpuoleisten ikkunain väliin oli isä asettanut konttorissa

olleet hirvensarvet. Molemmat teerenkuvat kyköttivät sarvien kärissä,
punaisesta verasta tehtyjen kulmakarvain alta tuijottaen kiiltävin
silmin kamalaan luotipyssyyn ja vaaralliseen kaksipiippuiseen
pyssyyn.

Varmaankaan ne eivät huomanneet salin suurta taulua, joka riippui

vastapäisellä seinällä, vaikka jokainen tulija sen ehdottomasti älysi.
Vihtori-eno oli sen viime syksynä maalannut, ja se oli niin onnistunut,
että siitä heti kaikki tunsi. Lehmät ne siinä muutamana iltana
palasivat laitumelta rantatietä. Ensimäisenä kulki Valla, kellokas,
sitten Kukka ja Airikki ja koko lauma.

Leeni ja Ville ja Olli tunsivat jokikisen, vaikka takimaiset miltei

häipyivät järvestä nousevaan sumuun.

Paljon oli pirtti muuttunut, mutta Villestä ja Ollista se oli ikävämpi.

Muuta hauskempi oli ennen, varsinkin silloin, kun Malmi nikarteli ja

Toivonen ja Lehtinen tekivät rekiä tai työkärriä tai muita työkaluja ja
Plyhti veisteli lapionvartta tai korentoa tai vain kohenteli tulta, ja
vanha Taneli kutoi rysiä. Silloinhan juuri sai nähdä, miten kaikki
tehtiin. Ja miten paljo silloin kerrottiin!

Toisinaan vielä Malmi, ennenkuin työt lopetettiin, siirteli syrjään

höylänlastuja tehdäkseen tilaa keskilattialle, siihen, jossa ruokapöytä
nyt oli, ja tanssi kaakkuria Villen kanssa. Tietysti täytyi silloin
Toivosen pyytää Ollia. Toiset rallattivat. Vanha Taneli nurkastaan