(eBook PDF) The Cosmos: Astronomy

in the New Millennium 5th Edition

Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-cosmos-astronomy-in-the-new-millen
nium-5th-edition/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Continuity and Innovation: Canadian Families in the New

Millennium (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/continuity-and-innovation-
canadian-families-in-the-new-millennium-ebook-pdf/

(eBook PDF) Cosmometry: Exploring the HoloFractal

Nature of the Cosmos by Marshall Lefferts

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-cosmometry-exploring-
the-holofractal-nature-of-the-cosmos-by-marshall-lefferts/

(eBook PDF) 21st Century Astronomy: The Solar System

(Vol. 1) 5th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-21st-century-astronomy-
the-solar-system-vol-1-5th-edition/

Evolutionary Psychology: The New Science of the Mind

5th Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/evolutionary-psychology-the-new-
science-of-the-mind-5th-edition-ebook-pdf/
(eBook PDF) International Business: The New Realities
5th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-international-business-
the-new-realities-5th-edition/

(eBook PDF) The New Strategic Brand Management 5th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-new-strategic-brand-
management-5th-edition/

(eBook PDF) Dangerous Thinking in the Age of the New

Authoritarianism

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-dangerous-thinking-in-
the-age-of-the-new-authoritarianism/

(eBook PDF) The New Leadership Challenge: Creating the

Future of Nursing 5th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-the-new-leadership-
challenge-creating-the-future-of-nursing-5th-edition/

(eBook PDF) International Business: The New Realities,

5th Global Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-international-business-
the-new-realities-5th-global-edition/
 Contents
Preface

1. A Grand Tour of the Heavens

2. Light, Matter, and Energy: Powering the Universe

3. Light and Telescopes: Extending Our Senses

4. Observing the Stars and Planets: Clockwork of the Universe

5. Gravitation and Motion: The Early History of Astronomy

6. The Terrestrial Planets: Earth, Moon, and Their Relatives

7. The Jovian Planets: Windswept Giants

8. Pluto, Comets, Asteroids, and Beyond

9. Our Solar System and Others

10. Our Star: The Sun

11. Stars: Distant Suns

12. How the Stars Shine: Cosmic Furnaces

13. The Death of Stars: Recycling

14. Black Holes: The End of Space and Time

15. The Milky Way: Our Home in the Universe

8
16. A Universe of Galaxies

17. Quasars and Active Galaxies

18. Cosmology: The Birth and Life of the Cosmos

19. In the Beginning

20. Life in the Universe

Epilogue

Appendix 1/2. Measurement Systems/Basic Constants

Appendix 3. Planets and Dwarf Planets
Appendix 4. The Brightest Stars
Appendix 5. The Nearest Stars
Appendix 6. The Messier Catalogue
Appendix 7. The Constellations
Appendix 8. Star Names
Selected reading
Glossary
Index

9
 Detailed Contents
Preface

1. A Grand Tour of the Heavens

1.1 Peering Through the Universe: A Time Machine
1.2 How Do We Study Things We Can’t Touch?
Figure It Out 1.1 Keeping Track of Space and Time

Figure It Out 1.2 Scientific Notation

1.3 Finding Constellations in the Sky
1.3a The Autumn Sky
Star Party 1.1 Using the Sky Maps
1.3b The Winter Sky
1.3c The Spring Sky
1.3d The Summer Sky
1.4 How Do You Take a Tape Measure to the Stars?
A Closer Look 1.1 A Sense of Scale: Measuring Distances
1.5 The Value of Astronomy
1.5a The Grandest Laboratory of All
1.5b Origins
1.6 What Is Science?
1.7 Why Is Science Far Better Than Pseudoscience?

2. Light, Matter, and Energy: Powering the Universe

2.1 Studying a Star Is Like Looking at a Rainbow
Figure It Out 2.1 The Nature of Light
2.2 “Blackbodies” and Their Radiation

10
 Figure It Out 2.2 Blackbody Radiation and Wien’s Law

Figure It Out 2.3 Blackbody Radiation and the

Stefan–Boltzmann Law
2.3 What Are Those Missing Colors and Where Are They?
2.4 The Story Behind the Bohr Atom
2.5 The Doppler Effect and Motion
Figure It Out 2.4 Temperature Conversions

3. Light and Telescopes: Extending Our Senses

3.1 The First Telescopes for Astronomy
3.2 How Do Telescopes Work?
3.3 Modern Telescopes
3.3a Current Large Telescopes Around the World
Figure It Out 3.1 Light-Gathering Power of a Telescope

Figure It Out 3.2 Changing Units

3.3b The Next Generation of Optical and Infrared Ground-
Based Telescopes
3.4 The Big Picture: Mapping the Sky

11
 Asteroid trails, curved because of parallax across an image of a
cluster of galaxies in Hubble Frontier Field Abell 370.

3.5 Amateurs Are Participating

3.6 Glorious Hubble After Initial Trouble
3.7 You Can’t Look at the Sun at Night
3.8 How Can You See the Invisible?
3.8a X-ray and Gamma-ray Telescopes
3.8b Telescopes for Ultraviolet Wavelengths
3.8c Infrared Telescopes
3.8d Radio Telescopes
Figure It Out 3.3 Angular Resolution of a Telescope

A Closer Look 3.1 A Night at Maunakea

3.8e The Major New Radio Projects

4. Observing the Stars and Planets: Clockwork of the Universe

4.1 The Phases of the Moon and Planets
4.2 Celestial Spectacles: Eclipses
Star Party 4.1 Observing Total Solar Eclipses

The James Webb Space Telescope being tested.

12
 4.2a Eerie Lunar Eclipses
4.2b Glorious Solar Eclipses
A Closer Look 4.1 Colors in the Sky
4.3 Twinkle, Twinkle, Little Star …
4.4 The Concept of Apparent Magnitude
Figure It Out 4.1 Using the Magnitude Scale
4.5 Rising and Setting Stars
A Closer Look 4.2 Photographing the Stars

Figure It Out 4.2 Sidereal Time

4.6 Celestial Coordinates to Label the Sky
4.7 The Reason for the Seasons
Star Party 4.2 The Paths of the Moon and Planets
4.8 Time and the International Date Line
4.9 Calendars
4.10 Keeping Time

5. Gravitation and Motion: The Early History of Astronomy

5.1 A Brief Survey of the Solar System
Star Party 5.1 Prograde and Retrograde Motions
5.2 The Earth-Centered Astronomy of Ancient Greece
A Closer Look 5.1 Ptolemaic Terms

A Closer Look 5.2 The Antikythera Mechanism

5.3 A Heretical Idea: The Sun-Centered Universe
Lives in Science 5.1 Copernicus
5.4 The Keen Eyes of Tycho Brahe
5.5 Johannes Kepler and His Laws of Orbits

13
 5.5a Kepler’s First Law
5.5b Kepler’s Second Law
Lives in Science 5.2 Tycho Brahe

A Closer Look 5.3 Kepler’s Laws

Lives in Science 5.3 Johannes Kepler

A double page from Galileo’s Sidereus Nuncius (1610)

showing his engravings of the face of the Moon as seen
through his newfangled telescope.

5.5c Kepler’s Third Law

5.6 The Demise of the Ptolemaic Model: Galileo Galilei
5.7 On the Shoulders of Giants: Isaac Newton
5.8 Clues to the Formation of Our Solar System

Figure It Out 5.1 Kepler’s Third Law

Lives in Science 5.4 Galileo Galilei

Star Party 5.2 Galileo’s Observations

A Closer Look 5.4 Newton’s Law of Universal Gravitation

Figure It Out 5.2 Newton’s Version of Kepler’s Third Law

14
 Lives in Science 5.5 Isaac Newton

Figure It Out 5.3 Orbital Speed of Planets

6. The Terrestrial Planets: Earth, Moon, and Their Relatives

6.1 Earth: There’s No Place Like Home
A Closer Look 6.1 Comparative Data for the Terrestrial
Planets and Their Moons
6.1a Earth’s Interior
A Closer Look 6.2 Density
6.1b Continental Drift
6.1c Tides
6.1d Earth’s Atmosphere
6.1e The Van Allen Belts
6.2 The Moon
6.2a The Moon’s Appearance

15
 Mae Jemison and Sally Ride, NASA astronauts, in a 2017
LEGO™ set, in front of a Space Shuttle.

NASA’s Cassini mission farewell image of Saturn and its

rings. The image is the last full mosaic taken two days before
the spacecraft plunged into Saturn.

A Closer Look 6.3 The First People on the Moon

6.2b The Lunar Surface
6.2c The Lunar Interior
6.2d The Origin of the Moon
6.2e Rocks from the Moon
6.3 Mercury
6.3a The Rotation of Mercury
6.3b Mercury’s History
6.3c Mercury Observed from Earth
A Closer Look 6.4 Naming the Features of Mercury
6.3d Spacecraft Views of Mercury
6.3e Mercury Research Rejuvenated
6.3f Mercury from MESSENGER
6.3g Continuing Exploration of Mercury
6.4 Venus
6.4a Transits of Venus
6.4b The Atmosphere of Venus
6.4c The Rotation of Venus

16
 6.4d Why Is Venus So Incredibly Hot?
6.4e Spacecraft Observations of Venus’s Atmosphere
6.4f Radar Observations of Venus’s Surface
6.4g Venus Exploration in the Twenty-First Century
6.5 Mars
6.5a Characteristics of Mars
6.5b Mars’s Surface
6.5c Mars’s Atmosphere

Terrain on Pluto, a close-up from NASA’s New Horizons.

6.5d Mars’s Satellites

A Closer Look 6.5 Mars Exploration Rovers, Mars Phoenix,
and Mars Science Lab with Curiosity
6.5e The Search for Life on Mars
6.5f Crewed Missions to Mars

7. The Jovian Planets: Windswept Giants

7.1 Jupiter
A Closer Look 7.1 Comparative Data for the Major Worlds

Star Party 7.1 Observing the Giant Planets

7.1a Spacecraft to Jupiter
Figure It Out 7.1 The Size of Jupiter
7.1b The Great Red Spot

17
 7.1c Jupiter’s Atmosphere
7.1d Jupiter’s Interior
7.1e Jupiter’s Magnetic Field
7.1f Jupiter’s Ring
7.1g Jupiter’s Amazing Satellites
A Closer Look 7.2 Jupiter and Its Satellites in Mythology
7.1h JUICE at Jupiter
7.2 Saturn
7.2a Saturn’s Rings
7.2b Saturn’s Atmosphere
7.2c Saturn’s Interior and Magnetic Field
7.2d Saturn’s Moon Titan
A Closer Look 7.3 Saturn’s Satellites in Mythology
7.2e Saturn’s Other Satellites
A Closer Look 7.4 Saturn’s Rings and Moons from
Cassini
7.3 Uranus
A Closer Look 7.5 Uranus and Neptune in Mythology
7.3a Uranus’s Atmosphere
7.3b Uranus’s Rings
7.3c Uranus’s Interior and Magnetic Field
7.4 Neptune
7.4a Neptune’s Atmosphere
7.4b Neptune’s Interior and Magnetic Field
7.4c Neptune’s Rings
A Closer Look 7.6 Naming the Rings of Neptune
7.4d Neptune’s Moon Triton
7.5 The Formation of the Giant Planets

18
8. Pluto, Comets, Asteroids, and Beyond
8.1 Pluto
8.1a Pluto’s Mass and Size
8.1b Pluto’s Atmosphere
8.1c What Is Pluto?
A Closer Look 8.1 Dwarf Planets
8.1d The Pluto System from New Horizons
8.1e Beyond Pluto
8.2 Kuiper-Belt Objects and Dwarf Planets
8.3 Comets
8.3a The Composition of Comets
8.3b The Origin and Evolution of Comets
8.3c Halley’s Comet
8.3d Comet Shoemaker–Levy 9
8.3e Some Bright Comets

Asteroid and dwarf planet 1 Ceres, imaged from NASA’s

Dawn spacecraft that is orbiting it.

19
 A white-dwarf star, Stein 2051 B, only 17 light-years from
Earth, seen with the Hubble Space Telescope, with a more
distant star appearing below it. The white dwarf passed in
front of the other star, providing a successful test of
Einstein’s general theory of relativity.

8.3f Spacecraft to Comets

8.3g Rosetta Orbits Its Comet
8.4 Meteoroids
8.4a Types and Sizes of Meteorites
8.4b Meteor Showers
A Closer Look 8.2 Meteor Showers

Star Party 8.1 Observing a Meteor Shower

8.5 Asteroids
8.5a General Properties of Asteroids
A Closer Look 8.3 The Extinction of the Dinosaurs
8.5b Asteroids Viewed Close-Up
8.5c Near-Earth Objects
8.5d Interstellar Visitor
8.5e Future Asteroid Missions

9. Our Solar System and Others

9.1 The Formation of the Solar System

20
 9.1a Collapse of a Cloud
9.1b Models of Planet Formation
9.2 Extrasolar Planets (Exoplanets)
9.2a Astrometric Method
9.2b Timing of Radio Pulsars
9.2c Periodic Doppler Shifts: The Doppler-Wobble Method
9.2d Transiting Planets: The Blink Method
9.2e Direct Imaging of Exoplanets
9.2f Gravitational Microlensing
9.2g Future Observing Plans and Projects
9.3 The Nature of Exoplanet Systems
A Closer Look 9.1 Naming Stars, Exoplanets, and Kuiper-
Belt-Objects
9.4 Goldilocks Planets
9.5 Brown Dwarfs
9.6 Planetary Systems in Formation

10. Our Star: The Sun

10.1 What Is the Sun’s Basic Structure?
10.1a The Photosphere
A Closer Look 10.1 The Most Common Elements in the
Sun’s Photosphere
10.1b The Chromosphere
10.1c The Corona
10.1d The Scientific Value of Eclipses
10.2 Sunspots and Other Solar Activity
10.2a What Are Those Blemishes on the Sun?
Star Party 10.1 Observing Sunspots
10.2b The Solar-Activity Cycle

21
 10.2c Fireworks on the Sun, and Space Weather
10.2d Filaments and Prominences
10.2e Decades Ahead of Solar Monitoring
10.3 The Sun and the Theory of Relativity
Lives in Science 10.1 Albert Einstein

A multiwavelength view of Supernova 1987A, with green

showing Hubble views of how the expanding shock wave
from the star that exploded is colliding with material ejected
previously, and the red showing dust imaged with the ALMA
millimeter/submillimeter array. Blue is hot gas imaged with
the Chandra X-ray Observatory.

22
 Star cluster R136 in the Tarantula Nebula in the Large
Magellanic Cloud, imaged with Hubble.

11. Stars: Distant Suns

11.1 Colors, Temperatures, and Spectra of Stars
11.1a Taking a Star’s Temperature
11.1b How Do We Classify Stars?
11.1c The Coolest Stars
11.2 How Distant Are the Stars?
Figure It Out 11.1 Stellar Triangulation
11.3 How Powerful Are the Stars?
A Closer Look 11.1 Using Absolute Magnitudes
11.4 Temperature–Luminosity Diagrams
Figure It Out 11.2 The Inverse-Square Law
11.5 How Do Stars Move?
11.5a Proper Motions of Stars
Figure It Out 11.3 A Star’s Luminosity
11.5b Radial Velocities of Stars
A Closer Look 11.2 Proxima Centauri: The Nearest
Star Beyond the Sun
11.6 “Social Stars”: Binaries
Figure It Out 11.4 Doppler Shifts
11.6a Pairs of Stars and Their Uses
Figure It Out 11.5 Binary Stars
11.6b How Do We Weigh Stars?
11.6c The Mass–Luminosity Relation
A Closer Look 11.3 A Sense of Mass: Weighing Stars

23
 Figure It Out 11.6 The Mass–Luminosity Relation
11.7 Stars That Don’t Shine Steadily
11.8 Clusters of Stars
11.8a Open and Globular Star Clusters
A Closer Look 11.4 Star Clusters in Our Galaxy
11.8b How Old Are Star Clusters?
11.8c Gaia’s Hertzsprung–Russell Diagram
A Closer Look 11.5 How We Measure Basic Stellar
Parameters

12. How the Stars Shine: Cosmic Furnaces

12.1 Star Birth
12.1a Collapse of a Cloud
12.1b The Birth Cries of Stars
12.2 Where Stars Get Their Energy
12.3 Atoms and Nuclei
12.3a Subatomic Particles
12.3b Isotopes
Figure It Out 12.1 Energy Generation in the Sun
12.3c Radioactivity and Neutrinos
12.4 Stars Shining Brightly
12.5 Why Stars Shine
12.6 Brown Dwarfs
12.7 The Solar Neutrino Experiment
12.7a Initial Measurements
12.7b Further Solar Neutrino Experiments
12.7c Beyond Solar Neutrinos
12.8 The End States of Stars

24
 The Bubble Nebula, NGC 7635, gas expanding around a
massive star. The object is 7 light-years across, and is imaged
here with Hubble.

A pair of spiral galaxies, NGC 4302 and 4298, both about 55

million light-years away and imaged with the Hubble Space
Telescope.

13. The Death of Stars: Recycling

13.1 The Death of the Sun

25
Another random document with
no related content on Scribd:
 Enempää ei tarvittu. Kuin hallava heinäruko läksi kontio mennä
vyörymään kohti suden asuntoa herättääkseen osamiehensä työn
touhuun. Kontio tunsi vanhoista sukutarinoista, että hänellä oli täällä
Suomenniemellä jonkunmoinen tienraivaajan tehtävä. Hänhän täällä
kulki ja siivosi metsät, kaateli kumoon vanhat pökkelöt, että metsä
pääsi paremmin kasvamaan, hajoitteli muurahaispesät, että siihen
oikein puolukat ja mustikat juurtuisivat, nosteli huvikseen vanhoja
juurikoita maasta, että linnut saisivat pehmeitä peherryssijoja, ja teki
kaikenlaista sellaista isäntämiehen työtä. Ja nyt hän tahtoi viljellä
huhdan, osoittaakseen, että siihen työhön, maanviljelykseen, oli
täällä kaikki voimat uhrattava. Innostuneena keksintöönsä kiirehti siis
karhu suden pesälle.

Ei hän siellä kauan viipynyt. Hukka istui talonsa portailla ja

paljasteli keltaisia hampaitaan auringolle irvistellen mielihyvästä, kun
se hänen takkuista turkkiaan niin suloisesti lämmitti. Hän oikein
säikähti ja hyppäsi kohona ilmaan, kun karhu hänen takaansa
yhtäkkiä kovalla äänellä rönkäisi: »Kaskenpolttoon, kuoma,
kaskenpolttoon!» Eikä hän ehtinyt vielä säikähdyksestään
sanottavasti selvitä, ennen kuin näki jo karhun sitä samaa vauhtiaan
mennä lylleröivän tiehensä. Ketun talollehan karhu kiirehti ja kiljaisi
sinne tultuaan ketulle sivu mennessään: »Kaskenpolttoon,
kasakkamies, kaskenpolttoon!» — »Siunatkoon!» räsähti kettu,
»kyllä tullaan, jahka huttu syödään!» Mutta karhu oli samalla mennyt
sen tien perään.

Kettu haukotteli talonsa portailla auringossa istuessaan ja

turkkiansa puhdistaessaan, josta talven karva rupesi irtautumaan.
»Enpä minä nyt viitsisi sinun kaskeasi ruveta polttamaan! On niin
likaista työtäkin mokoma tuherrus,» ajatteli hän siinä, mutta arveli
sitten kuitenkin: »Ehkä menen sentään, sillä eihän tiedä, mitä
hauskaa siellä eteen sattuu,» ja hän läksi mennä litvittelemään
karhun jälkeen.

Mutta eipä kettu liuvari pitänyt kulkiessaan kiirettä, meneskeli vain

omia aikojaan ja oli hyvin iloissaan kevään kauneudesta. Lintujen
käräjäpaikkaa lähestyessään hän arveli, että eipä taitaisi pikku paisti
pahaa tehdä, koska sitä on siksi paljon tuohon koolle saatu, koetti
hiipiä varovasti, mutta varikset, varovat linnut, hänet ajoissa
huomasivat, josta kettu vannoi kostoa variksille. Ja viimein, vaikka
kuinka olisi viivytellyt, hänkin joutui perille, näki sakean savun
nousevan mäen rinteestä, näki, kuinka karhu ja susi ahkerasti
nokisia puita vyöryttelivät ja kaskea taidolla tasaisesti polttivat. Ei
hirvinnyt kettu lähteä siihen joukkoon, vaan makasi ensin pensaassa
hyvän aikaa piilossa, kunnes hyppäsi kannon nenään istumaan ja
katseli viisaasti ja vilpittömästi työn menoa. Silloin huomasi hänet
karhu ja äyhkäisi vihaisesti: »Tule polttamaan kaskea! Mitä siellä
laiskana istuskelet!» — »Minäkö, laiskanako?» kysyi kettu muka
ihmetellen, »johan minä olen alusta saakka täällä vartioinut, ettei
kulo pääse metsään: polttaisi vielä teidätkin. Raatakaahan te,
kuomat, vain ahkerasti, minä kyllä täällä ranteessa vartioitsen, ettei
pääse vahinkovalkea irti.» — »Vartioitset, mitä vartioitset, mokoma
veijari», murisi susi vihoissaan, jo ennestäänkin viiruinen naamansa
aivan noessa kuin kaskenpolttajalla konsanaankin, mutta karhu
kuitenkin tyytyi arvellen: »No varjelehan nyt, kun hyvästi varjelet, ja
mitäpä hyötyä sinun, räpäleen, töistäsi täällä savussa ja
kuumuudessa olisikaan, sillä ethän sinä jaksaisi näitä suuria puita
liikutella.» Kettu totteli mielellään karhun sanaa, pistäytyi pensaan
juureen ja veti unta päähänsä hyvät tovit.

Saivat siinä sitten karhu ja susi kasken vihdoin rovituksi ja

rupeavat kyntää rytyyttämään. Kontio on kova kyntömies, vetää
auraa niin että suuret juuret katkeilevat ja pehmeäksi sekä muheaksi
muokkaa pellon, hiki päässä raataa suden kanssa. Saadaan jo pelto
muokatuksi ja ruvetaan aitaa panemaan, jolloin muistetaan kettukin
ja huudetaan hänetkin työhön. Mutta kettu sieltä vain vastaa, että
pankaahan, kuomat, te se aita, hän täältä syrjästä katsoo, ettette
loukkaa itseänne. Susi taas murisee mokomalle laiskurille, mutta
karhu tyytyy työinnossaan, kovin kourin tarttuu suuriin honkiin ja
nostelee ne keveästi aidan selkään —ihan mahdottoman jykevän
aidan laatiikin kaskelleen, ettei ole metsän juoksijoilla, vaikka kaikki
hirvetkin siihen yrittäisivät, tulemista hänen kaskelleen. Niin saadaan
kunnollinen aita valmiiksi ja ruvetaan kylvämään. Entisen aikeen
mukaan oli susi käynyt Horpon isännältä pyytämässä siemeniä ja
isäntä oli antanut sillä puheella, ettei saa enää tehdä pahaa hänen
elukoilleen, ei kesällä eikä talvella.

Silloinpa karhukin jo hiukan väsyneenä karjaisee ketulle: »Tule

kylvämään nyt!» — »Voi hyvät kuomat», vastaa kettu, »enhän minä
miten täältä kylvämään joudu, minunhan täytyy tehdä täällä linnun
rajaa, etteivät linnut tule syömään meidän ainoita siemeniämme.
Mitenkäs sitten, jos nuo kaikki linnut tuolta äskeiseltä paikalta
pölähtävät tänne meidän ohriamme nokkimaan; ei taida monta
piikkiä silloin huhtaamme kohota!» — »Ka no», mukautui nyt karhu
asian ymmärtäen, mutta susi murjotti vihaisena, että vähät hän
tuollaisesta kasakasta, joka vain laiskana makailee. Niin kylvettiin
kaskeen satoisa ohra ja toivotettiin Ukon, ylijumalan, siunausta touon
kasvulle.

Kun oli näin päästy tärkeistä töistä, tuntuikin ihanalta lähteä pitkin
saloja kuljeskelemaan ja katselemaan, mitä hauskaa tuolta eteen
kopeutuisi. Lähtevät kolmin menemään jutellen hyvillä mielin ja ketun
iloisena juoksennellessa ympärillä, kun tulevatkin äkkiä ilmolaisten
tervahaudalle, joka siinä omia aikojansa kyti sievästi. Kettu heti
ehdotti, että koetetaanpa, kuka jaksaa hypätä sen yli. Susi ja karhu
olivat paikalla valmiit. Sanaa sanomatta susi otti vauhtia ja aivan
roikaisemalla hyppäsi yli, kettu meni perässä ja hypätä kiepsautti
sievästi yli hänkin, ja molemmat sitten kääntyivät katsomaan, kuinka
sieltä karhu tulla tömähtäisi. Karhukin innostuneena koetti parastaan,
otti touhottaen vauhtia ja hypätä töpsähytti minkä jaksoi, mutta eihän
se, äijäpaha, jaksanutkaan, vaan pudota jymähti suoraan hehkuvaan
haudan silmään. No sun vietävä! Kettu aivan kuukertui nauruunsa,
kun kontio hirmustuneena, tulen ja savun seassa, tulla pölähti
haudasta tantereelle ja alkoi tuskasta möristen nuolla käpäliään,
mutta pianpa nauru jäähtyi hänen ikeniinsä, kun kontio samalla
kaapaisikin hänen jälkeensä vannoen: »Minä sinut syötävän…!»
Huutaen ja peläten kettu karkasi pakoon karhun painaessa
hirmuisesti möräten hänen perässään, niin että kangas jymisi ja
sammalet käpälien alta sinkoilivat. Kuka tietää, kuinka ketun
olisikaan käynyt, ellei hän olisi jaksanut juosta niin kauan, että
karhua rupesi laiskottamaan. Päivä paahtoikin tavattoman kuumasti
ja ukko parka oli muutenkin kaskenpoltostaan väsynyt, niin että kun
hän oli laukata nulkkaissut jonkun matkaa, hän rupesi arvelemaan,
että pahalainen laukatkoon kettu repaleen hännässä tällaisella
helteellä. Niinpä hän kohta tultuaan varjoiseen kuusikkoon, jossa
kirkas lähde kiven kolosta pulppuili, heittäytyi viileälle sammalelle,
venyttelihen siinä mielissään, hautoi käpäliään kylmässä vedessä ja
antoi ketun mennä menojaan, arvellen että kylläpähän vielä
tavataan.

Mutta kettu oli todenperään säikähtänyt ja mennä viiletti vielä

senkin jälkeen hyvän aikaa pakoon minkä käpälistä pääsi. Kenties
olisi hän jatkanut matkaansa kauaksikin, ellei eräs aivan ihmeellinen
kulkue olisi tullut häntä vastaan ja herättänyt hänen huomiotansa.
XLVI.

MONTA JUOJALLE TULEVI.

Ohrasta oluen synty,

Humalasta julkijuoman.

Omituisesti vaikutti tämä kevät myös Immilän isoon ja suvustaan

ylpeään kukkoon, häneen, jonka esi-isä oli ollut kuninkaissa
kukkumassa, herroissa hyräjämässä. Ei hän enää tänä keväänä niin
riemullisesti kaulaansa kurkottanut eikä laulaa hujautellut kuin
ennen, seisoi vain hartaasti aatoksissaan yhdellä jalalla ja mietiskeli
vakaasti ja ummessa silmin syntyjä syviä, asioita ainoisia. Ei hän
maailmalle huutanut mietteitään, ei julistanut kenellekään syvää
vakaumustaan, että maailman loppu oli pian käsissä, yksin vain
kantoi aatostensa taakkaa, odottaen, milloin sen, minkä tuleman piti,
oli tapahtuminen.

Huolestuneena seurasi hänen menoansa syrjästä hänen uuttera ja

uskollinen, topakka ja toimelias puolisonsa ajatellen: »Mikähän sitä
tuota meidän isäntää oikein vaivaa?» Koetti hän kyselläkin, mutta ei
kukko mitään sanonut, kurahtihan vain salaperäisesti. Ja kun hän
alkoi vähitellen lyödä laimin kaikkia isännän tehtäviäänkin, kohosi
kanan huoli ja harmi korkeimmilleen ja hän ajatteli päättäväisesti:
»Ei, lääkettä sille täytyy ruveta puuhaamaan, jotakin, joka jälleen
palauttaisi hänen iloisen ja hilpeän mielenlaatunsa.» Ja tapansa
mukaan ryhtyi kana puuhakkaasti toimeen.

Hän kiiruhti varastoilleen, jossa hänellä oli kätkettynä löytämänsä

ohranjyvä, ja rupesi panemaan olutta siitä. Väkevän ja hyvän tekikin
kana oluen, ruskeankuohuvan ja voimakkaan, jonka käytti ja mausti
humaloilla hyväksi. Sitten hän kutsui miehensä ryypylle, sanoi: »Juo,
äijä rukka, ota kulaus murheeseesi, että pääsisit entiselle
laulutuulelle.» Ja Immilän iso ja ylpeä kukko totteli, sanoen:
»Mielelläni otan, eukko kulta, eihän ryyppy näin isolle miehelle
koskaan pahaa tee!» Mitäpä siinä — äijä istui pöydän ääreen ja akka
juoksutti hänelle haarikalla olutta eteen.

Mutta varomattomasti oli eukko tässä suuren huolensa

kehoittamana menetellyt, sillä iso kukko ei muistanutkaan pitää
kohtuutta, vaan joi ylettömästi, niin että päihtyi aivan kokonaan. Ja
silloinpa löytyi äijästä entinen laulunääni hakemattakin. Kas, kuinka
hän ylpeänä Immilän tanhualla pasteeraili, kiljahteli ja kiekui
makeasti ja reilusi aivan humalassa rentona kuin maailman mahtavin
herra. Ihmeissään ja peloissaan tätä jo kana katseli ja kotkotti
varoittavasti, mutta ei kukko siitä huolinut, vaan joi juomistaan, minkä
haarikassa vain nestettä riitti. »No johan tuo on huilu mies!» päivitteli
kana tuskissaan ja kävi tempaamassa haarikan pois kukolta, joka
siinä jo tanssahteli ja hypähteli yhdellä jalalla ja korkealla äänellä
vaati kaikkia Ilmolan kukkoja kanssansa otteluun. Mutta liian
myöhään ryhtyi eukko rajoittamaan miehensä juomavauhtia. Ukko oli
aivan humalassa, reuhasi ja reilusi kuin viimeistä päivää, ja retkahti
sitten nukkumaan sikeästi kuin pölkky. Eivätkä hänen
onnettomuutensa siihen suinkaan loppuneet.
 Ylettömästä juomisesta meni hänellä vatsa aivan pilalle, niin että
hän siinä nukkuessaan yhtäkkiä sotki kokonaan hienot housunsa.
»No kyllä sinä olet koko äijän kahmu!» torui kana tuskissaan.
»Kiireesti kaivolle, että saan siellä viruttaa, housusi!» Ja kana tarrasi
ukkoaan niskapielistä kiinni ja viedä retuutti hänet kaivolle, jossa
vinttasi vettä ja rupesi toruen ja touhuten housuja pesemään.

Synkkänä seisoi siinä vierellä Immilän iso ja ylpeä kukko ja kovin

vihloi kipeästi hänen tuntoansa. Hän tuijotti tylsästi eteensä, kuunteli
hajamielisesti akkansa torumista ja omituiset, merkilliset aatteet
juokalehtivat hänen aivoissaan. Sattuipa silloin keväinen, vilkas tuuli
lennättämään lehteä edellään, kiidätti sitä lystikkäästi helmoissaan,
heitti sen tuonne ja otti taas, toi tänne ja lähti uudelleen viemään,
kunnes sattuikin lehti kaivon aukon kohdalle. Sinnepä se ehti
pujahtaakin ennen kuin tuuli ehti sitä uudelleen korjata, ja niin se
leijaili kanan nokan editse alas kaivon pimeään syvyyteen. Kana
keskeytti pesemisen, hölmistyi ja koetti katsoa, mikä se oli, mutta ei
ehtinyt saada siitä enää selkoa ja jäi pesukarttu kourassa asiaa
miettimään.

»Mikähän se oli, kun putosi sellainen kimpurainen kampurainen

kaivoon?
Oli kuin olisi lehti puusta leimahtanut?»

»Jaa, kampurainenko kaivoon?» heräsi kukko synkistä

mietteistään kysymään. »Tuonne kaivoonko se todellakin putosi?
Mitähän sekin ennustanee?»

»Ennustanee?» koetti kana halveksia häntä, »mitä se nyt

ennustaisi, jos jotakin kaivoon putoaa! Hyh!»
 Mutta sydämessään tunsi hän outoa pelkoa ja arkuutta, sillä hän
oli kovin taikauskoinen, kana parka. Ja kun hän katsoi ukkoaan, jolla
oli synkkääkin synkempi ilme muodollansa, säikähti hän kerrassaan
ja kirkaisi:

»Taivas hyvästi siunatkoon — mitä sinä helttaniekka siinä

moljotat?»

Ei kukko vastannut pitkään aikaan, vaan katsoi vakaasti yhteen

paikkaan, kauan ja värähtämättä. Sitten hän sanoi kolkolla äänellä:

»Tästä tulee maailmanloppu. Sitä se kampuraisen putoaminen

ennustaa.
Nousiko vesi kaivossa suurelle torvelle?»

Nyt meni kanalta viimeinenkin järkivähä sekaisin. Hänestä tuntui,

että vesi oli todellakin noussut kaivossa suurelle torvelle
kampuraisen pudottua ja hän jo vastasi varmasti:

»Nousi — tuleeko se maailmanloppu nyt aivan pian?»

»Tulee — saattaa tulla tuossa paikassa, niin että ala nyt kiireesti,
akka kulta, panna nursuja läjään, että päästään tästä pakopirtille.
Siellä kukaties pelastumme.»

Kesken synkkääkin synkempää kohmelo- ja

maailmanloppumielialaansa halutti kukolla nyt nauraa nähdessään
akkansa mennä leuhottavan kaivolta pihaan hakemaan matkaan
vähiä varojaan. »Jopa sille kerrankin tuli kiire, mokomalle
hönttyyttäjälle», ajatteli hän halveksien, mutta katui sitten vanhaa
sisuaan, kiekaisi surumielisesti ja rupesi ajattelemaan monia ja
pahoja tekosiansa, sillä väkevä kuoleman pelko ahdisti häntä. Ja kun
akka vihdoin palasi kaivolle takaisin, lähtivät he kiireesti ja hartiat
kumarassa painamaan saloa kohden, ukko edellä ja akka koettaen
parhaansa mukaan tulla perässä.

Niin he menivät ja kauan ei heidän tarvinnut kulkea, ennenkuin he

huomasivat, että metsän elävätkin olivat oudossa liikkeessä. Tuossa
tulla siristi pyy hätäisesti lentäen pimeästä kuusikostaan ja kysyi
heidät nähtyään pahaa aavistavalla äänellä, mihin naapurit nyt olivat
menossa. Kiekaisten vastasi silloin kukko: »Maailmanloppua
pakoon. Kimpurainen, kampurainen putosi kaivoon ja vesi nousi
suurelle torvelle. Maailmanloppu on tulossa. Käy kanssamme
pakenemaan, sillä olemme suojapaikkaa etsimässä.» — »Hyvä isä
meitä kaikkia varjelkoon!» siunasi pyy säikähtyneenä, »lähdenhän
minä mukaan, kun tässä sellainen hävitys on tulossa», ja niin he
jatkoivat kaikin kolmen matkaansa.

Kauan he eivät olleet kulkeneet, ennen kuin heidän seuraansa

olivat vähitellen liittyneet metsäkana, teeri, metsopariskunta ja jänis.
Kun jänis oli muljottavin silmin ällistyneenä kysynyt, minne nyt
naapurit sellaisella vauhdilla mennä touhottavat, oli kukko koko
joukon puolesta vastannut: »Minnekö menemme?
Maailmanloppuapa pakoon tietenkin. Näetsen, — Jumala putosi
kaivoon ja vesi nousi suurelle torvelle — mikäs siitä on muu tulossa
kuin maailmanloppu?» — »Niin aina», mukautui jänis, »täytyyhän
siitä jo toki maailman loppua, kun itse Jumala kaivoon putoaa!»
Kukko oli yhtäkkiä mielessään päätellyt, ettei se lehden näköinen
kimpurainen kampurainen voinut olla mikään muu kuin Jumala ja oli
ottanut heti tämän ajatuksensa täytenä totena sekä julistanut sen
hämmästyneelle jänikselle. Huolissaan korviansa viipoitellen mennä
kyykki nyt jänis joukon jatkona, mutta kukko oli jo vähitellen päässyt
kohmelostaan, ruvennut pitämään tätä metsäretkeilyä peräti
hauskana ja mennä vouhotti pitkin askelin kulkueen etunenässä,
akan kokiessa tulla perässä.

Mutta hetken kuluttuapa heille kaikille tuli tiukka pysähdys, kun

pensaan takaa ilmestyikin eteen itse Mikko Repolainen. Pöllähtävät
siinä kovin maailmanlopun pelkääjät, sillä he tuntevat Mikon
vanhastaan, ja niin seisotaan ja katsotaan, mitä tästä rupeaa
syntymään. Mutta Mikko, mielevä mies, huomaa kohta jotakin
erikoista olevan tekeillä ja kysyy maireasti ja sulavasti: »Minne olette
menossa, hyvät naapurit ja kylänmiehet!» Vastaa silloin kukko
reilusti: »Maailmanloppua pakoon. Kun lehti puusta leimahti,
kimpurainen kampurainen alas keikkui ja Jumala pudota jysähti
kaivoon, niin silloin ei voi muu olla edessä kuin maailmanloppu. Sitä
pakoon me kanan kanssa kiiruhdimme ja nämä hyvät naapurit ovat
seuraamme yhtyneet. Tule sinäkin!»

Silloin kettu ajatteli mielessään: »Tästä tulee hauskaa!» Ääneensä

sanoi hän, ollen muka peräti peloissaan: »Ka lähden, rakkaat veljet,
mielelläni lähden matkaanne, mutta minne sitten oikeastaan
menette?» Se oli kukolle ja kanalle hämmästyttävä kysymys, sillä
sitä he eivät olleet vielä itsekään miettineet. Noloina he katselivat
toisiaan arvellen, ettei ole vielä päätetty, minne mennään —
onpahan vain yleensä pakomatkaa tässä alotettu, mutta kettupa
samalla aina viisaana miehenä päästi heidät pulasta. »Minäpä
tiedän», sanoi hän, »minne mennään — tuolla Katilan ämmän
autiopirtissä on hyvä majailla ja suojaa pitää, kun maailmanloppu
rupeaa tulla rytistämään, mennään sinne!» — »No mennään!»
ihastuivat siitä kaikki ja niin lähdettiin, mutta nyt asettuikin kettu
kulkuetta johtamaan.
 Kuljetaan, kuljetaan, niin jo tuleekin susi vastaan ja yksivakaisesti
muljauttaa silmiään sekä kysäisee jurosti ketulta, minkä ihmeen
kulkueen tämä on peräänsä saanut. Mutta hyvä olikin nyt mies
vastaamassa, kun oli itse kettu. »Terve, kuoma!» sanoi hän reilusti,
»maailmanloppua tässä pakoon mennään ja parasta on sinullekin
että lyöttäydyt joukkoon, sillä muuten ei sinusta jää jäljelle muuta
kuin palaneiden karvain katku.» — »Älä nyt!» säikähti susi paikalla,
»mistä sinä tiedät, että maailmanloppu tulee?» — »Tiedät», matki
kettu halveksivasti, »johan sen nyt tietää koko maailma! Kun nyt nää
kukko ja kana olivat kaivolla — niin, se minulta jäikin kysymättä, että
mitä te siellä kaivolla oikeastaan teitte?» Kukko oli hiukan
vaivautuneen näköinen ja koetti nykkiä kanaa kyljestä ja suhdittaa,
mutta kana vastasi rehellisesti: »Mitäkö? Tämän äijän kahmun
likautuneita housujahan minä siellä virutin.» Kaikki tirskuivat, mutta
kettu sanoi vain: »Ahaa», ja jatkoi sitten sudelle: »Niin, kun nyt tää
kana viruttaa siellä kaivolla ukkonsa likautuneita housuja — niin,
sehän minulta jäikin kysymättä, kuinka ne olivat päässeet
sotkeutumaan?» Taas nyki kukko ja suhditti akkaansa, mutta tämä
vastasi avomielisesti: »Niin no, itsehän se ne sotki, kun joi olutta
liiaksi ja humalassa pörräsi ja reilusi.» Taas nauroivat kaikki ja kukko
ärähti akallensa, että täytistäkö sinä kaikkia menet tuolle kettu
halvatulle kertomaan. Tämä ei taaskaan muuta kuin kuivasti naurahti
ja jatkoi: »Niin, kun tämä kana siellä kaivolla virutti niitä ukkonsa itse
sotkemia ainoita housuja, niin yhtäkkiä kuuluu humaus ja jumaus!
Nämä katsomaan! Ja siinä samassa näyttää kuin lehti puusta
leimahtaisi, kimpurainen kampurainen lähtisi liitämään, eikä
aikaakaan, niin jo pudota jymähti itse Jumala kaivoon, jotta ei muuta
kuin vesi nousi suurelle torvelle. Äkkiä silloin kukolle selvisi, että se
maailmanloppu, jota hän ja hänen sukunsa oli ijän kaiken odottanut,
oli nyt tulossa.» Ja sitten kettu huusi suurella äänellä: »Ja se tulee,
tulee kuin tuuliaispää, niin että kiireesti pakoon kaikki, jolla on
vähänkään jalan nimellistä allansa!»

Kuullessaan ketun kertomuksen ajatteli kukko itsekseen, että oli

hän itseään luullut eteväksi valehtelijaksi, joka kyllä osaa pistää
terettä asian rakoon silloin kun tarvitaan, mutta että näkyy tuo kettu
veijari olevan vielä jonkun verran häntä parempi. Ääneensä hän ei
kuitenkaan sanonut mitään, lupsauttelihan vain nahkapeitettä
silmilleen hyvin totisen näköisenä. Mutta susi oli ketun
kertomuksesta kerrassa kauhistunut. Hän koetti saada ääntä
kurkustaan, mutta ei aluksi onnistunut, ähkyihän vain hiljalleen.
Lopuksi hän sai kurkkunsa selvitetyksi ja sanoi vavisten: »Kettu
kuoma, rakas veljeni, ota minutkin mukaasi sinne autiopirtille ja
suojele minuakin neuvoillasi, jos sinne asti tuhon laita riipaisisi!» —
»Kyllä kyllä, tietysti», vastasi repo, »jouduhan vain matkaan!» Ja niin
lähdettiin taas menemään, ensin kettu, sitten hukka ja sitten ne
muut.

Eipä oltukaan kauan kuljettu, kun varjoisassa kuusikossa

kavahtikin heidän eteensä karhu. Kova pelko valtasi silloin kaikki,
semminkin ketun, joka vasta äsken oli päässyt kontion kourista
livistämään. Hän ajatteli jo pujahtaa tiehensä, kun karhu samalla,
nähtävästi jo unohdettuaan äskeisen tapaturmansa, rauhallisella
äänellä murahti, että minnekäs nyt naapurit sellaisella touhulla
menevät. Ja siitäkös vasta kettu sai aiheen uuteen liian lasketteluun,
jossa hän maalasi maailmanlopun niin hirvittäväksi, että karhu
paikalla nousi makuultaan sammalelta ja kysyi kauhistuneella
äänellä, että »häh!» Ja kun kettu sitten antoi tarpeellisia
lisäselvityksiä, rupesivat karhulla takavillat tutisemaan ja hän sanoi
hätäillen, että painetaan nyt, pyhät veljet, kiireesti pakoon.
 Kuljetaan siitä sitten touhuten Katilan autiotuvalle päin,
ensimmäisenä kettu, sitten karhu ja susi, ja lopuksi muu väki, kunnes
tullaankin marjaiselle kankaalle. Silloin kettu huomaakin uuden
asian, istahtaa hännälleen ja julistaa: »Kuulkaapas, ristikansa, mitäs
me sitten siellä tuvassa syömme, kun maailmanloppua odotetaan?»
Ällistytään siinä ja ajatellaan, että mitä syödään, mutta ei huomata
evääksi sopivaa. Silloin kettu taas viisaasti lausahtaa: »Marjoja
syödään, makuisia marjoja! Tässähän on kangas punaisenaan
viimevuotisia vesipuolukoita — poimitaan niitä!» Sehän oli mieluista
puhetta kaikille. Hetkessä ovat keväisestä koivusta rovetuohet
kiskotut, ropeet valmiit eikä muuta kuin aletaan kyökkäistä
marjanpoiminnassa. Pian ovatkin ropeet täynnä itsekullakin ja niin
vihdoinkin päästään matkan päähän, Katilan autiotuvalle. Sinne
leiriydytään ja ruvetaan pitkästä matkasta väsyneinä levähtämään.

»No, nyt se saisi maailmanloppukin jo tulla», arveli siinä vihdoin

susi, joka oli päässyt rauhoittumaan ja ruvennut epäilemään koko
asiaa ketun tavallisiksi kujeiksi. »Saisipa hyvinkin», vastasi siihen
kettu yksikantaan ja vilkaisi pahanenteisesti kukkoon, joka kuitenkin
oli akkoineen kaiken varalta korjautunut orrelle. Sinne olivat muutkin
linnut siirtyneet turvaan ja haastelivat keskenään tyynesti, että
täältäpä tuota pääsee valmiiksi siivilleen, jos niin että tupa rupeaa
pahoin järkähtelemään, kun se oikea rytinä alkaa. Oltiin siinä sitten
vaiti ja syödä nahisteltiin marjoja, kunnes tuli ilta ja ruvettiin
nukkumaan. Silloin olivat muut jo syöneet marjansa kaikki, mutta
karhu oli säästänyt omistaan puolet. Hän pisti ropeensa tuvan
kiukaalle, muljautti vihaisesti muihin ja julisti murahtaen: »Joka nuo
tuosta käy syömässä, sen minä tapan!» — »Kukapa ne nyt söisi!»
ihmetteli kettu vilpittömästi, »eno panee vain rauhassa maata, sillä
ellei maailmanloppu yöllä tule, niin varmasti ne siitä aamulla löydät.»
Alkoi sitten raskas makuu ja kuorsauksen jyrinä, niin että koko tupa
tärähteli.

Kettukin oli nukkuvinaan, mutta makasikin hauin unta. Kun kaikki

muut olivat vaipuneet sikeään uneen, nousi hän hiljaa, pujahti
kiukaalle ja natusteli siinä makoonsa karhun marjat. Syötyään ne
kaikki, yhtä vaille, otti hän sen viimeisen marjan ja pisti sen hiljaa
suden huulelle, joka oli siltä nukkuessa vähän auki lerpahtanut. Sen
tehtyään hän vasta rupesi todenteolla maata.

Aamun hämärtäessä sitten karhu heräsi, venyttelihen makeasti,

kunnes kömpi pystyyn ja kahmusi kiuasta kohti syödäkseen
säästämänsä marjat aamutuimaansa. Mutta voi sinun vietävä!
Marjoja ei ollutkaan. »Prrr…!» ärjäisi karhu vihastuneena, niin että
kukko tuupertui alas kynttensä nokasta, »kuka riivattu on käynyt
minun marjani syömässä?» Heräsivät siitä kaikki hämmästyneinä,
kun kontio kahdella jalalla seisten tuvan keskellä hirmuisesti pauhasi
ja kirosi. Kettu ainoastaan säilytti mielenmalttinsa, lähestyi metsän
valtiasta nöyrästi ja sulavasti sekä viittasi salavihkaa suteen, joka
vielä unimielissään, silmät sikkarassa ja huuli lerpullaan, ihmetteli
mikä oli hätänä. Ja ketun viittauksesta, että sudella oli huulen
mutkassa marja, karkasi karhu hänen kimppuunsa kuin suunnaton
sammalmätäs. »Vai sinä tässä uskalsit minun marjani syödä,
mokoma volonaama, mutta nytpä minä syön sen sijaan sinut itsesi!»
karjaisi hän ällistyneelle sudelle, joka tuskin vieläkään ymmärsi
muuta kuin että kovin oli nyt kaskenkaatotoveri raivostunut. »No en
silmäänikään!» ehti hän vain huudahtaa ja loikkasi samalla ovesta
ulos niin pitkällä hypyllä, että meni tosiaankin kuin korento ilmassa,
karhun ehtimättä häntä saavuttaa. Yhä enemmän tästä
kiukustuneena kontio puhisten katseli ympärilleen ja huomasi ketun,
joka siinä matalana ja lipevänä odotteli, mitä tästä kaikesta piti
tuleman. »Kuule, kettu» sanoi karhu synkästi, »eipä sitä taida sitä
sinun maailmanloppuasi tullakaan. Kuule, kuka sen asian nyt oikein
pani alulle?» Ja karhu lähestyi vitkalleen repoa, joka sitä mukaa
väistyi ovea kohti. »Kukkohan siitä ensiksi kertoi», vastasi hän
totuuden mukaisesti ja katsoi, oliko pakoreikä selvä. »Vai niin, vai tää
kukko se olikin», puhui nyt karhu ja siirrähteli kukkoa kohti, joka
hänkin levottomana kurkkaili oveen päin. »Enhän minä, tuo kanahan
se ensiksi kampuraisen näki», ehätti hän akkansa niskaan
kantelemaan. »Vai niin, vai tää kana se siis olikin», vaihtoi karhu
kysymystään ja läheni kanaa vuorostaan.

Silloin kaikki ymmärsivät, että tässä oli nyt tulossa tuhon päivä,
ellei ajoissa pakoon päästy. Hirmuisesti kotkottaen ryntäsivät kukko
ja kana ovesta ulos, metsäkana rupesi kiroomaan ja sadattelemaan
kauhealla äänellä sekä meni sen tien perään, kettu luikaisi kankaalle
kuin sukkula ja metso akkoineen torui karhua korkealta orrelta minkä
jaksoi. Turhaan koetti ukko ottaa heitä kiinni ja ajaa takaa: mikä oli
menevää, se meni. Niin loppui nolosti tämä Immilän ylpeän kukon
maailmanlopun puuha.

Mutta hänen itsensä kohdalle ei päivä vielä ollut tällä lopussa.

Tuskin oli hän päässyt akkansa kanssa rauhassa alottamaan
paluuretkeään, kun akka jo törmää hänen niskaansa ja alkaa
armottomasti peitota mokomaa ukon turjaketta, joka ensin juopi
itsensä humalaan, sitten sotkee housunsa, sitten ennustaa
maailmanloppua ja vihdoin koettaa sysätä kaikki viattoman akkansa
syyksi. Mutta nyt hän olikin kaikesta hulluudestansa saapa täyden
tilin, saapa niin, että pysyisi järjillään loppuikänsä, mokomakin
kuninkaissa kukkuja, herroissa hyrisijä — ja heltasta retuuttaen
kuljetti topakka akka ukkonsa kotiin ja paiskasi hänet häpeällisesti
kanahuoneen nurkkaan pahnoille suuria aatteitansa miettimään ja
selvittelemään.

Sellainen oli elukkain maailmanlopun retki.

XLVII.

SORMET SOITTAJAN KULUVI.

Tuota käänti, tuota väänti,

Tuota sormin suoritteli,
Kynsin kymmenin piteli.

Päästyään näin pakoon hirmustuneen kontion kynsistä mennä

lerkkasi kettu yksikseen tietä pitkin odotellen mielessään, mitä
ihmeitä tahi hyviä syötäviä nyt sattuisi eteen osumaan. Eipä
aikaakaan, kun jo rupesikin tien mutkan takaa kuulumaan peräti
outoa ja kummallista, ketusta vallan kaunista äänen pitoa, ja
uteliaana sekä hämmästyneenä hän istahti tiepuoleen odottamaan,
mitä tuosta tulisi. Hetken kuluttua hän näki, kuinka mutkan takaa
saapui iloisin askelin ja keveästi hypähdellen mies, joka piti leukansa
alla omituista konetta, sitä jollakin kapulalla hangaten. Koneesta tuli
tulvanaan noita äskeisiä kauniita ääniä. Niin mies, joka oli Ilmolan
kylän pelimanni, pelata kriikutti siinä kulkiessaan; hän oli menossa
häihin ja nautti siitä ilosta jo etukäteen.

»Mitä sinä nyt teet?» kysyi kettu, kun tuo kulkevainen mies, joka
pelata taisi, tuli hänen kohdalleen.
 Pelimanni ällistyi, kun kettu yhtäkkiä tällä tavalla rupesi häntä
puhuttelemaan, mutta selvisi pian hämmästyksestään ja vastasi:

»Minä pelaan, mutta mitäs sinä siinä vahtaat?»

Silloin kettu valehteli, että hän muka vahtasi siinä hanhia, jos
sattuisi niitä edes yhdenkään saamaan. »Vai hanhia!» hymähti
soittoniekka, »mitäs hanhia tässä olisi. Mutta tule tänne niin opetan
sinut soittamaan ja kauniisti!»

Ja kun kettu, unohtaen tavallisen viisautensa ja varovaisuutensa,

meni pelimannin luo, kaappasi tämä häntä hännästä ja pyöritti häntä
yhdeksän kertaa päänsä ympäri sekä heitti sitten tiepuoleen että luut
rutisivat. »Joko opit soittamaan?» kysyi hän sitten ilkamoiden ja
rupesi itse jälleen iloisesti kriikuttamaan. »Jo», sanoi repo
pökerryksistä selvittyään, »jo opin nyt tarkoin tämän konstin. Äkkiäpä
se kävikin. Opetatkos muillekin?» — »Kyllä», vastasi mies, »jos vain
on halukkaita oppilaita.» — »Ainahan niitä löytyy», arveli repo ja
läksi kiireesti nilkuttamaan tiehensä.

Se kulkevainen mies, joka pelata taisi, meni iloisena edelleen ja

kitkutti viuluansa kulkiessansa. Sattuipa silloin häntä vastaan
saapumaan susi, joka omia aikojaan kuljeskeli maailmanlopun
tuvalta pakoon päästyään. Kuullessaan miehen kauniisti soittavan
susi pysähtyi häntä odottamaan, tunsi halua laulahtaa ja miehen
tultua paikalle kysyi:

»Mitäs sinä nyt teet?»

Mies säikähti pahanpäiväisesti, kun hallava hukka hänet yhtäkkiä

tällä tavalla pysähdytti, mutta vastasi sitten pelottomasti:
 »Minä kuljen ja soittelen viulullani että metsä raikuu. Mutta mitäs
sinä sitten teet?»

»Minäkö?» kömmähti siinä susi, »enhän minä tässä mitään

erikoista, katselen vain, sattuisiko jonkun lampaan saamaan.»

»Hui hai!» sanoi siihen viuluniekka, »eihän täällä mitä lampaita,

mutta tule lähemmäksi, niin opetan sinutkin kauniisti soittamaan.»

»No kas se», vastasi susi tyytyväisenä ja meni miehen lähelle,

mutta tämäpä tempasikin samalla seipään maasta eikä muuta kuin
sillä sitten sutta pitkin selkärankaa, että turkki pölysi. Surkeasti
ulvoen läksi hukka mennä tömistämään pitkin kangasta, mutta mies
arveli nauraen: »Jopahan opit soittamaan», ja läksi hilpeänä
edellensä häätaloa kohti, jonne hänelle oli pitkä matka.

Sillä aikaa mennä latmisti kettu niin nopeasti kuin pääsi hakemaan
karhua, sillä uusi koirankuje oli tullut hänen mieleensä. Tultuaan
autiotuvalle hän löysikin lähistöltä karhun, joka oli unehtunut
kaivamaan muurahaispesää ja murahteli mielissään syödessään
makeita muurahaisen munia. Vaikka hän olikin jo aivan leppynyt
äskeisestä suuttumuksestaan, ärähti hän kuitenkin ketulle:

»Täytistäkö tulet siihen norkkaiiemaan!»

»Älkää, arvoisa kuoma, suuttuko», pyysi kettu sulavasti ja

nöyrästi, »vaan tulkaa kanssani tounaisemaan, sillä löysin tuolta pari
hevosta, jotka kuolivat silloin, kun olimme Katilan autiotuvassa
maailmanloppua piilossa.»

Näin kettu valehteli kavalasti vain saadakseen karhun mukaansa.

Ja tämä oli moisesta löydöstä kuullessaan heti valmis, sanoen: »Ka
lähdemme, kuoma! Kovin onkin maittavaa hevosen liha.»

Kiireesti kettu nyt läksi opastamaan karhua oikoiseen sen tien

varteen, jota tiesi soittajan kulkevan. Saavuttuaan perille he
pysähtyivät ja kettu sanoi karhulle, että odotetaan, niin saadaan
kuulla ihme ja kumma. Karhu tuli jo uteliaaksi, että mitähän tässä
oikein tapahtuneekaan, kun samalla rupeaa metsä raikumaan ja se
soittotaitoinen kulkijain tuli sieltä iloisena kuin varsa ja vingutti
viuluansa. Pyöreiksi piti siinä karhun silmäin lentää, kun ihan tuntui
koko maailma helisevän miehen kaunista soitosta. Kontio istahti
hännälleen, kuunteli ja ihmetteli sekä sanoi ketulle: »No voi sun
peto!» — »Eikö olisi hauskaa osata soittaa tuolla tavalla?» kysyi
kettu silloin. »No sano vielä muuta», ihasteli kontio. »Minä kun tuolla
tavalla soittaisin, niin pitäisi siinä olla koko Metsolan kansalla
rattoisaa.» — »Meneppäs pyytämään, että tuo mies opettaisi
sinuakin soittamaan». — »Ei se, mitä se minusta, minulla on niin
kovin puisevat käpälät ja pitkät kynnet», epäili karhu. »Kyllä mies ne
pian lyhentää», väitti repo. »No, ehkäpä sitten menenkin», innostui
lopulta karhu ja läksi miehen luo, ketun jäädessä syrjemmälle
katsomaan, kuinka tuossa kävisi.

Karhu tömähti sieltä viidakosta sen pelaavaisen miehen eteen ja

sanoi: »Kuule, mitenkähän minäkin oppisin noin kauniisti
soittamaan?» Mies säikähti ensin puoli kuolleeksi, kun kontio koko
komeudessaan sillä tavalla ilmestyi hänen eteensä, mutta toipui siitä
kuitenkin pian nähdessään, ettei äijällä ollut mitään pahoja aikeita.
»Vai, soittamaan?» vastasi hän, »ahkeruudellahan ja pienellä
konstilla tämän taidon oppii, jos haluaa. Sinä siis tahtoisit ruveta
pelimanniksi?» — »No niin mielelläni», vastasi karhu, »etkö rupeaisi
minua opettamaan?» — »Ka, saattanenhan tuota ruveta», arveli
mies ja katseli ympärillensä kuin jotakin hakien. »Mitäs haet?» älysi