(Original PDF) Criminal Procedure:

From First Contact to Appeal 6th

Edition
Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/original-pdf-criminal-procedure-from-first-contact-to-
appeal-6th-edition/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Criminal Procedure: From First Contact to

Appeal 5th

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-criminal-procedure-from-
first-contact-to-appeal-5th/

(eBook PDF) Criminal Procedure: Investigation and Right

to Counsel

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-criminal-procedure-
investigation-and-right-to-counsel/

(eBook PDF) A Practical Approach to Criminal Procedure

16th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-practical-approach-to-
criminal-procedure-16th-edition/

(eBook PDF) A Practical Approach to Criminal Procedure

15th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-a-practical-approach-to-
criminal-procedure-15th-edition/
(eBook PDF) Criminal Procedure for the Criminal Justice
Professional 12th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-criminal-procedure-for-
the-criminal-justice-professional-12th-edition/

(eBook PDF) Criminal Law and Procedure 12th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-criminal-law-and-
procedure-12th-edition/

(eBook PDF) Criminal Procedure 4th Edition by Matthew

Lippman

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-criminal-procedure-4th-
edition-by-matthew-lippman/

(eBook PDF) Criminal Procedure 10th Edition by Joel

Samaha

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-criminal-procedure-10th-
edition-by-joel-samaha/

(eBook PDF) Criminal Procedure: Law and Practice 10th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-criminal-procedure-law-
and-practice-10th-edition/
 Contents
Preface xx
About the Author xxvi

PART 1 Introduction
CHAPTER 1 Introduction to Criminal Procedure 1
Introduction: What Is Criminal Procedure? 2
Emphasis on Constitutional Rights 2
Sources of Rights 2
Rights of Relevance in Criminal Procedure 3
The Incorporation Controversy 5
Decision-Making Exercise 1.1 The First Amendment and Criminal
Procedure 6
The Importance of Precedent 7
Stare Decisis 7
Distinguishing Cases 7
Theory versus Reality 8
Decision-Making Exercise 1.2 Traditional Legal Doctrine Meets High-Tech
Crime 8
Decision-Making Exercise 1.3 Theory and Reality Collide 9
Competing Concerns in Criminal Procedure 10
Due Process 10
Crime Control 11
Decision-Making Exercise 1.4 Due Process or Crime Control 12
Decision-Making Exercise 1.5 Due Process or Crime Control 13
Finding Court Cases and Tracing Their Progress 13
Finding Cases 15
Tracing the Progress of a Criminal Case 16
Decision-Making Exercise 1.6 Interpreting a Supreme Court Holding 18
How Cases Arrive at the Supreme Court 18
Decision-Making Exercise 1.7 Would the Supreme Court Hear This
Case? 18
Important Issues and Trends in Criminal Procedure 19
Bright-Line Decisions versus Case-by-Case Adjudication 19
Subjectivity versus Objectivity 20
Decision-Making Exercise 1.8 A Bright-Line Decision or Case-by-Case
Adjudication 21
Increased Faith in the Police 21
Decision-Making Exercise 1.9 Subjective or Objective 22
Judicial Restraint 22
Personal Privacy 22
Decision-Making Exercise 1.10 The Issue of Personal Privacy 23

vii
viii Contents

Criminal Procedure and the War on Terror 23

Criminal Procedure and Technology 25
The Criminal Process: An Overview 25
Pretrial 25
Adjudication 28
Beyond Conviction 28
Summary 29
Introduction to Criminal Procedure 29
Key Terms 30
Key Cases 30
Further Exploration 30
Review Questions 31
Web Links and Exercises 31

CHAPTER 2 Remedies 32
Introduction: Remedies for Constitutional
Rights Violations 33
The Exclusionary Rule 33
The Rule and Its History 33
Decision-Making Exercise 2.1 When Does the Exclusionary Rule Not
Apply? 39
The “Fruit of the Poisonous Tree” Doctrine 40
Decision-Making Exercise 2.2 An Act of Good Faith? 40
Decision-Making Exercise 2.3 The Impeachment Exception 41
Decision-Making Exercise 2.4 The Independent Source 42
Decision-Making Exercise 2.5 The “Purged Taint” Exception 43
Criminal Prosecution and Civil Remedies for Constitutional
Rights Violations 44
Criminal Remedies for Constitutional
Rights Violations 44
Decision-Making Exercise 2.6 Use of Deadly Force 45
Civil Remedies for Constitutional Rights Violations 45
Decision-Making Exercise 2.7 Color of Law 47
Decision-Making Exercise 2.8 Municipal Liability 49
Decision-Making Exercise 2.9 Individual Liability 50
Nonjudicial Remedies 51
Decision-Making Exercise 2.10 The Fourth Amendment and Qualified
Immunity 51
Internal Review 53
Civilian Review 54
Mediation 54
Summary 55
Remedies 55
Key Terms 56
Key Cases 56
Further Exploration 56
Review Questions 58
Web Links and Exercises 58
 Contents ix

PART 2 Search and Seizure

CHAPTER 3 Introduction to Search and Seizure 59
The Core Purpose and Elements of the Fourth Amendment 60
Basic Terminology 61
A Framework for Analyzing the Fourth Amendment 61
When Does a “Search” Occur? 62
Government Action, Not Private Action 62
Decision-Making Exercise 3.1 A “Moonlighting” Scenario 64
Infringement on a Reasonable Expectation of Privacy 64
Decision-Making Exercise 3.2 A Private or Government Search? 64
Decision-Making Exercise 3.3 The Scope of a Private Search 65
Decision-Making Exercise 3.4 A “False Friend” Scenario 68
Decision-Making Exercise 3.5 Is a Public Street an Open Field? 69
Decision-Making Exercise 3.6 Drug Dogs as Sensory Enhancement
Devices 70
When Does a “Seizure” Occur? 70
Seizures of Property 70
Seizures of Persons 71
Justification 72
Probable Cause 72
Decision-Making Exercise 3.7 Informants and Probable Cause 76
Reasonable Suspicion 76
Decision-Making Exercise 3.8 Having Probable Cause to Arrest 76
Administrative Justification 78
Decision-Making Exercise 3.9 Is There Reasonable Suspicion? 79
Decision-Making Exercise 3.10 Adventure on the Seas 80
Summary 81
Introduction to Search and Seizure 81
Key Terms 82
Key Cases 82
Further Exploration 82
Review Questions 83
Web Links and Exercises 84

CHAPTER 4 Searches and Arrests with Warrants 85

Introduction: Provisions of the Fourth Amendment 86
Components of Warrants 86
A Neutral and Detached Magistrate 88
A Showing of Probable Cause 88
Particularity 89
Decision-Making Exercise 4.1 Who Was That Bald Man? 89
Decision-Making Exercise 4.2 The Fourth Amendment’s Particularity
Requirement 90
Arrests with Warrants 90
The Definition of Arrest 91
Decision-Making Exercise 4.3 What Type of Seizure? 93
When Is an Arrest Warrant Required? 94
x Contents

Decision-Making Exercise 4.4 A Public or Private Arrest? 95

Executing an Arrest Warrant 96
Decision-Making Exercise 4.5 Serving a Search Warrant in a Third-Party
Residence 98
Decision-Making Exercise 4.6 A Properly Served Arrest Warrant? 99
Decision-Making Exercise 4.7 Deadly Force Beyond Present
Dangerousness 101
Searches with Warrants 101
Executing a Search Warrant 101
Decision-Making Exercise 4.8 Defining Daytime 104
Decision-Making Exercise 4.9 Where Can Police Reasonably Look? 104
Decision-Making Exercise 4.10 Detention of a Third Party during an
Arrest 105
Special Circumstances 106
Bodily Intrusions 106
Electronic Surveillance 106
Summary 110
Searches and Arrests with Warrants 110
Key Terms 110
Key Cases 111
Further Exploration 111
Review Questions 112
Web Links and Exercises 112

CHAPTER 5 Searches and Arrests without

Warrants 113
Introduction: Moving Beyond the Warrant Requirement 114
Warrantless Searches 114
Searches Incident to Arrest 114
Decision-Making Exercise 5.1 Timing of a Search Incident to Arrest 116
Searches Based on Exigent Circumstances 118
Decision-Making Exercise 5.2 Proper Scope for a Search Incident to
Arrest 119
Decision-Making Exercise 5.3 Proper Scope for a Search Incident to
Arrest 121
Decision-Making Exercise 5.4 Immediacy and Evanescent Evidence 123
Decision-Making Exercise 5.5 Exigent Circumstances and the Severity of
the Offense 124
Automobile Searches 124
Decision-Making Exercise 5.6 Police-Created Exigencies 125
Decision-Making Exercise 5.7 A Twist on Carroll 129
Decision-Making Exercise 5.8 Proper Scope for an Automobile
Search 132
Plain View Searches 133
Decision-Making Exercise 5.9 Racial Profiling 134
Decision-Making Exercise 5.10 Considering the “Immediately Apparent”
Requirement for Plain View 136
Warrantless Arrests 137
Arrests Based on Exigent Circumstances 137
Arrests in Public Places 137
 Contents xi

Summary 140
Searches and Arrests without Warrants 140
Key Terms 141
Key Cases 141
Further Exploration 142
Review Questions 142
Web Links and Exercises 143

CHAPTER 6 Actions Based on Reasonable

Suspicion 144
Introduction to Stop-And-Frisk 145
Loosening the Fourth Amendment’s Restraints 145
Terry v. Ohio: The Facts 145
Stop and Frisk: Two Separate Acts 146
The Stop 147
Definition of a Stop 147
Decision-Making Exercise 6.1 Looking for Illegal Aliens 149
Sources of Information 149
Duration of a Stop 150
Decision-Making Exercise 6.2 Creating a “Constitutionally Cognizable”
Policy 151
The Meaning of “Free to Leave” 151
Can Effects Be Seized? 151
Decision-Making Exercise 6.3 Stretching the Time Limits of a Stop 152
Stops and Seizures under Terry: A Summary 152
The Frisk 152
Decision-Making Exercise 6.4 What Constitutes a Proper Stop? 152
Permissible Grounds for a Frisk 153
Scope of a Frisk 154
Frisks under Terry: A Summary 154
Decision-Making Exercise 6.5 The Permissible Scope of a Frisk 156
The Evolution of Stop-and-Frisk Law 156
Vehicle Stops and Weapons Searches of Automobiles 156
Protective Sweeps of Residences 157
Decision-Making Exercise 6.6 A Vehicle Search 158
Plain Touch and Feel 158
Stops for Loitering 158
Decision-Making Exercise 6.7 The Bounds of a Proper Frisk 159
Checks for Identification 159
Drug Courier Profiling 160
Decision-Making Exercise 6.8 Putting It All Together 160
Landmark Cases Regarding Drug Courier Profiling 162
Decision-Making Exercise 6.9 An Application of Drug Courier
Profiling 163
Decision-Making Exercise 6.10 Terrorist Profiling 164
Investigative Detentions 165
Summary 166
Actions Based on Reasonable Suspicion 166
Key Terms 166
Key Cases 167
xii Contents

Further Exploration 167

Review Questions 169
Web Links and Exercises 169

CHAPTER 7 Actions Based on Administrative

Justification and Consent 170
Introduction: Casting Off the Fourth Amendment’s Restraints 171
Actions Based on Administrative Justification 171
Inventories 171
Inspections 173
Decision-Making Exercise 7.1 Inventoried and Inventoried Again 174
Decision-Making Exercise 7.2 Welfare-Related Home Inspections 175
Decision-Making Exercise 7.3 Business Inspections 176
Checkpoints 177
Decision-Making Exercise 7.4 Detecting Illegal Aliens 178
School Discipline 181
Decision-Making Exercise 7.5 A Constitutionally Valid Checkpoint? 182
“Searches” of Government Employees’ Offices 183
Drug and Alcohol Testing 184
Decision-Making Exercise 7.6 Searches of Government Employees 184
Probation and Parole Supervision 185
Decision-Making Exercise 7.7 Drug Testing of Students 186
Consent Searches 187
Voluntariness 187
Scope Limitations 188
Third-Party Consent 189
Decision-Making Exercise 7.8 What Constitutes Voluntary Consent? 189
Decision-Making Exercise 7.9 Scope of Consent 190
“Knock and Talk” 190
Decision-Making Exercise 7.10 The Bounds of “Knock and Talk” 190
Summary 192
Actions Based on Administrative Justification and Consent 192
Key Terms 193
Key Cases 194
Further Exploration 194
Review Questions 195
Web Links and Exercises 196

PART 3 Interrogations, Confessions, and

Identification Procedures
CHAPTER 8 Interrogations and Confessions 197
Introduction: Getting Suspects to Talk 198
Interrogations and Confessions 198
The Due Process Voluntariness Approach 198
Police Conduct 199
Characteristics of the Accused 199
The Sixth Amendment Approach 200
 Contents xiii

Deliberate Elicitation 200

Decision-Making Exercise 8.1 Police Conduct and Voluntariness 200
Formal Criminal Proceedings 201
Decision-Making Exercise 8.2 Suspect Characteristics and
Voluntariness 201
Waiver of the Sixth Amendment Right to Counsel
(Confessions) 202
The Fifth Amendment Approach 203
The Four Components of the Self-Incrimination Clause 203
Miranda 204
Decision-Making Exercise 8.3 Formal Criminal Proceedings 205
Custody 205
Decision-Making Exercise 8.4 The Nature of Custody 207
Decision-Making Exercise 8.5 Can Reading the Miranda Rights Create a
Custodial Situation? 207
Interrogation 208
Other Miranda Issues 209
Decision-Making Exercise 8.6 Incriminating Evidence and Interrogation 209
Decision-Making Exercise 8.7 Another Interrogation? 210
Decision-Making Exercise 8.8 Were the Miranda Rights Read
Properly? 211
Decision-Making Exercise 8.9 The Circumstances for a Voluntary
Waiver 214
Challenging Miranda 215
Miranda and Section 1983 216
The Exclusionary Rule and Confession Analysis 216
Confessions and Standing 216
Confessions and Impeachment 216
Confessions and “Fruit of the Poisonous Tree” 217
Decision-Making Exercise 8.10 Should the Exclusionary Rule Apply? 217
The Importance of Documenting a Confession 218
Summary 220
Interrogations and Confessions 220
Key Terms 221
Key Cases 221
Further Exploration 222
Review Questions 223
Web Links and Exercises 223

CHAPTER 9 Identification Procedures and the Role

of Witnesses 224
Introduction: Dealing with Witnesses to Crimes 225
Constitutional Challenges to Identification Procedures 225
Right to Counsel 225
Decision-Making Exercise 9.1 Counsel During a Lineup 225
Due Process 226
Self-Incrimination 227
The Fourth Amendment 227
Summary: Constitutional Challenges to Witness Identification
Procedures 228
xiv Contents

Pretrial Identification Techniques 228

Lineups 228
Showups 229
Decision-Making Exercise 9.2 Altering the Suspect’s Appearance 230
Decision-Making Exercise 9.3 What Constitutes a Valid Showup? 231
Photographic Identifications 231
Decision-Making Exercise 9.4 Making a Valid Identification 231
Identification Procedures: Flaws and Fixes 233
Decision-Making Exercise 9.5 Creating a Valid Photographic Array 234
Double-Blind Lineups 234
Decision-Making Exercise 9.6 The Photo Array Revisited 235
Virtual Officer Lineups 235
DNA Identification 235
Decision-Making Exercise 9.7 Mistaken Identification? 235
Identification During Trial 236
Refreshing a Witness’s Memory 236
Witness Credibility 237
Decision-Making Exercise 9.8 Identify the Leading Questions 237
Rehabilitation 239
The Exclusionary Rule and Identifications 240
Tainted Identifications 240
Identifications Resulting from Illegal Searches and Seizures 241
Decision-Making Exercise 9.9 When Is an In-Court Identification
Tainted? 241
Decision-Making Exercise 9.10 When Is an In-Court Identification
Valid? 242
Summary 243
Identification Procedures and the Role of Witnesses 243
Key Terms 243
Key Cases 243
Further Exploration 244
Review Questions 245
Web Links and Exercises 245

PART 4 The Beginnings of Formal Proceedings

CHAPTER 10 The Pretrial Process 246
Introduction: The Road to Trial 247
The Initial Appearance 247
The Probable Cause Hearing 248
Procedural Issues Surrounding the Hearing 248
Timing of the Hearing 248
Decision-Making Exercise 10.1 The Probable Cause Hearing 249
Pretrial Release 249
Decision-Making Exercise 10.2 Timing of the Probable Cause Hearing 249
The Pretrial Release Hearing 250
The Pretrial Release Decision 251
Decision-Making Exercise 10.3 Amount of Bail 253
Criteria for Release 253
 Contents xv

Decision-Making Exercise 10.4 Preventive Detention 254

Treatment of Pretrial Detainees 255
Decision-Making Exercise 10.5 Financial Status and Bail
Determination 255
Decision-Making Exercise 10.6 Treatment of Pretrial Detainees 256
The Preliminary Hearing 256
The Probable Cause Requirement 256
Procedural Issues at Preliminary Hearings 257
Decision-Making Exercise 10.7 Preliminary Hearings 257
The Arraignment 258
Summary of Pretrial Proceedings 258
Discovery 259
Discovery by the Prosecution 260
Decision-Making Exercise 10.8 Prosecutorial Discovery 262
Discovery by the Defense 262
Decision-Making Exercise 10.9 Defense Discovery 262
Nonreciprocal Discovery 263
Decision-Making Exercise 10.10 Disclosure of Exculpatory Evidence 268
Summary 269
Identification Procedures and the Role of Witnesses 269
Key Terms 270
Key Cases 271
Further Exploration 271
Review Questions 272
Web Links and Exercises 272

CHAPTER 11 Prosecutors, Grand Juries, and Defense

Attorneys 273
Introduction: Bringing Charges and Mounting a Defense 274
The Prosecutor 274
The Charging Decision 274
Decision-Making Exercise 11.1 Reasons for Nonprosecution 275
Restrictions on Bringing Charges 278
Decision-Making Exercise 11.2 The Decision Not to Charge 278
Decision-Making Exercise 11.3 Another Decision Not to Charge 279
Decision-Making Exercise 11.4 What Is Selective Prosecution? 280
Decision-Making Exercise 11.5 What Is Pretextual Prosecution? 280
Decision-Making Exercise 11.6 What Is Vindictive Prosecution? 281
Dealing with Overzealous Prosecutors 281
Joinder 282
The Grand Jury 283
How a Grand Jury Is Constructed 285
Secrecy of Grand Jury Proceedings 287
Rights of Witnesses Testifying before Grand Juries 288
Investigative Powers of the Grand Jury 289
Challenging a Grand Jury Indictment 290
Decision-Making Exercise 11.7 Grand Jury Investigations 291
Decision-Making Exercise 11.8 Deciding on Variance 291
The Defense Attorney 292
xvi Contents

The Right to Counsel in a Criminal Prosecution 292

The Right to Counsel at Other Stages of the Criminal Process 293
Waiver of the Right to Counsel 294
Decision-Making Exercise 11.9 Right to Counsel in the Pretrial Phase 295
Indigent versus Nonindigent Defendants’ Right to Counsel of Their
Choice 296
Effective Assistance of Counsel 296
Decision-Making Exercise 11.10 Effective Assistance of Counsel 299
Summary 300
Prosecutors, Grand Juries, and Defense Attorneys 300
Key Terms 301
Key Cases 301
Further Exploration 301
Review Questions 302
Web Links and Exercises 303

CHAPTER 12 Plea Bargaining and Guilty Pleas 304

Introduction: Methods of Avoiding Trial 305
Plea Bargaining 306
The History and Rise of Plea Bargaining 307
Arguments in Support of Plea Bargaining 308
Criticisms of Plea Bargaining 308
Attempts to Restrict Plea Bargaining 310
The Supreme Court’s View on Plea Bargaining 311
The Plea-Bargaining Process 311
Constitutional Rights during Plea Bargaining 311
Acceptable Inducements by the Prosecution 312
Decision-Making Exercise 12.1 What Constitutes Coercion? 314
Questionable Inducements 314
Statutory and Judicial Inducements 314
Decision-Making Exercise 12.2 Prosecutorial Deception 314
Decision-Making Exercise 12.3 An Inducement of Banishment 315
Decision-Making Exercise 12.4 Judicial Inducements 316
Effects of Plea Bargaining 317
Effects on the Court 317
Effects on the Prosecutor 318
Decision-Making Exercise 12.5 Judicial Rejections 319
Effects on the Defendant 319
Decision-Making Exercise 12.6 The Prosecutor’s Duty to Fulfill the
Bargain 319
Decision-Making Exercise 12.7 Two Prosecutors, One Bargain 320
Decision-Making Exercise 12.8 Waiving Rights as a Consequence of Plea
Bargaining 320
Effects on the Victim 321
Elements of a Valid Guilty Plea 321
Intelligence 321
Decision-Making Exercise 12.9 A Valid Guilty Plea? 322
Voluntariness 323
Factual Basis 323
 Contents xvii

Decision-Making Exercise 12.10 Another Valid Guilty Plea? 323

Contesting a Guilty Plea 324
Withdrawing a Guilty Plea 325
Appealing a Guilty Plea 325
Summary 326
Plea Bargaining and Guilty Pleas 326
Key Terms 327
Key Cases 327
Further Exploration 327
Review Questions 328
Web Links and Exercises 328

PART 5 Trial, Conviction, and Beyond

CHAPTER 13 Rights at Trial 329
Introduction: Ensuring an Expeditious
and Fair Trial 330
The Right to a Speedy Trial 330
When the Right to a Speedy Trial Applies 330
When the Right to a Speedy Trial Is Violated 332
Decision-Making Exercise 13.1 Putting Charges on Hold 332
Decision-Making Exercise 13.2 When the Defendant Is Responsible for the
Delay 333
Decision-Making Exercise 13.3 Court Backlog 334
Consequences of Violating the Right to
a Speedy Trial 335
The Right to an Impartial Judge 335
Decision-Making Exercise 13.4 Deceased Witnesses 335
Methods of Removing a Judge Who Is Not Impartial 336
The Right to an Impartial Jury 336
Decision-Making Exercise 13.5 An Impartial Judge? 337
When the Right to a Jury Trial Applies 337
Jury Size and Voting Requirements 338
Decision-Making Exercise 13.6 A Twist on the Six-Month Rule 338
Waiving the Right to a Jury Trial 339
Selection of Potential Jurors 341
Decision-Making Exercise 13.7 Small-Jury Voting Requirements 341
The Voir Dire Process 344
Decision-Making Exercise 13.8 What Composes a Distinctive Group? 346
Decision-Making Exercise 13.9 Strong Opinions on the Death Penalty 349
Decision-Making Exercise 13.10 Appropriate Use of the Peremptory
Challenge 349
When Impartial Jurors Cannot Be Found 350
When Judges Preempt Juries 350
Dealing with Juror Bias after Trial 351
Summary 352
Rights at Trial 352
Key Terms 353
Key Cases 353
xviii Contents

Further Exploration 353

Review Questions 354
Web Links and Exercises 355

CHAPTER 14 More Rights at Trial 356

Introduction: More Protections for the Accused 357
The Right to a Public Trial 357
When the Right May Not Apply 357
The First Amendment and Public Trials 358
Decision-Making Exercise 14.1 The Right to a Public Trial 360
The Right to Confrontation 360
Decision-Making Exercise 14.2 Gag Orders on the Media 360
The Defendant’s Right to Be Present 361
Decision-Making Exercise 14.3 Indigence and the Right to Be Present 364
The Defendant’s Right to Live Testimony 364
Decision-Making Exercise 14.4 An Unavailable Witness 366
The Defendant’s Right to Challenge Witness Testimony 367
Decision-Making Exercise 14.5 A Hearsay Exception? 369
Decision-Making Exercise 14.6 The Defendant’s Right to Obtain
Evidence 371
The Right to Compulsory Process 371
The Right to Present Evidence 372
Decision-Making Exercise 14.7 Threatening a Witness 374
The Right to Double-Jeopardy Protection 374
When Double-Jeopardy Protection Applies 375
When Double-Jeopardy Protection Does Not Apply 376
Decision-Making Exercise 14.8 Case of Double Jeopardy? 377
Decision-Making Exercise 14.9 Reprosecution after a Mistrial 378
Double Jeopardy and Sentencing 378
The Entrapment Defense 379
Decision-Making Exercise 14.10 Outrageous Government Conduct 380
Summary 381
More Rights at Trial 381
Key Terms 382
Key Cases 382
Further Exploration 383
Review Questions 384
Web Links and Exercises 384

CHAPTER 15 Sentencing, Appeals, and Habeas

Corpus 385
Introduction: Closing the Door on the Criminal Process 386
Sentencing 386
Types of Prison Sentences 386
Determining the Appropriate Sentence 388
Decision-Making Exercise 15.1 Death Penalty Sentencing 389
Constitutional Rights during Sentencing 391
 Contents xix

Appeals 392
Types and Effects of Appeals 392
The Appellate Process 393
Decision-Making Exercise 15.2 Constitutional Rights during the Appeals
Process 394
Decision-Making Exercise 15.3 Effective Assistance of Counsel during the
Appeals Process 396
Timing of Defense Appeals 397
Decision-Making Exercise 15.4 Retaliation for a Successful Appeal 397
Appeals by Parties Other Than the Defense 398
Decision-Making Exercise 15.5 An Appeal Prior to Adjudication 399
Reasons for Denying an Appeal 399
Decision-Making Exercise 15.6 A Prosecution Appeal 400
Retroactivity of Appellate Decisions 401
Decision-Making Exercise 15.7 A Harmless Error? 401
Habeas Corpus 402
Restrictions on the Right to Habeas Corpus 405
Decision-Making Exercise 15.8 A Constitutional Question? 406
Decision-Making Exercise 15.9 Timing of a Habeas Corpus Petition 407
When a Habeas Corpus Proceeding Resembles a Trial 408
Decision-Making Exercise 15.10 Were All State Remedies Exhausted? 409
The Right to Counsel in the Habeas Corpus Context 409
Retroactivity in the Habeas Corpus Context 409
The Antiterrorism and Effective Death Penalty Act (AEDPA)
of 1996 410

Summary 413
Sentencing, Appeals, and Habeas Corpus 413
Key Terms 414
Key Cases 414
Further Exploration 415
Review Questions 417
Web Links and Exercises 417

Glossary G-1
Notes N-1
Case Index I-1
Subject Index I-9
 Preface
I decided to write this book, Criminal Procedure: From First Contact to Appeal, after I
had taught criminal procedure for several years. During each course, my students typi-
cally asked a litany of “what if” questions and became curious about the rules of criminal
procedure after the police arrest and book a suspect. Students also expressed frustration
with the fact that many of the leading books on criminal procedure presupposed a cer-
tain degree of familiarity with the criminal process, including an understanding of basic
terminology. Students came to loathe these books’ excessive use of legalese and obtuse
descriptions of criminal procedure topics that had no real-life applications.
In addition, students frequently pointed out, as did I, that there are often signifi-
cant differences between what the courts require and what happens in the real world of
criminal justice. For instance, consider the definition of a seizure for the purposes of the
Fourth Amendment. A seizure occurs when a reasonable person would believe he or she
is not free to leave. Yet many times, students find this definition wanting and ask, “If a
person is not seized according to this definition, is he or she really free to leave?” This
question highlights the differences between what this book calls theory and reality. It and
countless other similar questions prompted me to write a criminal procedure book of my
own, one that takes a comprehensive yet basic approach to criminal procedure and that
connects the material to the real world with examples and exercises.
By way of preview, then, this book presents an introduction to criminal procedure,
from the point at which an individual first comes into contact with the police all the
way through the appeals process. Approximately half of the book is devoted to tradi-
tional criminal procedure topics—notably, search-and-seizure as well as interrogation
and identification procedures. The remainder of the book moves beyond these topics
and discusses the pretrial process; the roles of defense attorneys, prosecutors, and grand
juries; plea bargaining and guilty pleas; rights of criminal defendants at trial; and appeals
and habeas corpus.

Presentation
The material in Criminal Procedure is covered, in large part, by focusing on the constitu-
tional rights of criminal defendants, as interpreted by the U.S. Supreme Court. To this end,
many leading Supreme Court decisions are discussed; however, lengthy excerpts from the
actual decisions have been reduced to relevant remarks in order to avoid distracting from
the many important concepts introduced. In order to maintain a real-world focus, the book
also incorporates many actual legal documents and excerpts from official policy manuals
of police departments and other criminal justice agencies around the United States.
Criminal procedure should not be confused with evidence procedure or trial
procedure. Evidence procedure concerns the rules for presenting evidence to prove guilt
(or the lack thereof); thus, evidence courses cover such topics as types of evidence, rules
for presenting witness testimony, hearsay, and the like. This book touches on evidence
only tangentially—by discussing witness questioning and the police actions used to se-
cure evidence through search and seizure. But the focus on evidence does not move
beyond these two issues. Likewise, this book is not about trial procedure. That is, it does
not address the nuances of criminal trials, including the order of events at trial, what
objections can be raised, instructions to the jury, and so on. Trial procedure is a topic
typically covered in law school.
Instead, this book presents a comprehensive introduction to criminal procedure,
thoroughly presenting basic legal concepts and issues in a conversational written style
and tone. Given this content coverage and the frequent use of examples from actual
legal documents and policy guides, readers who are pursuing careers in criminal justice

xx
 Preface xxi

will find this book especially useful. Individuals who are already employed in criminal
justice will find the book useful as well. Moreover, because the book constitutes more
than a general overview of criminal procedure, it should prove beneficial to aspiring law
students. But, it should not be over the heads of students with little or no background in
criminal justice.

Features
Criminal Procedure has a number of pedagogical features that will benefit readers. Each
chapter begins with learning objectives and an outline of the topics covered, giving read-
ers an at-a-glance preview of the content. Lists of key terms and key cases are also
included at the end of each chapter. Each term is defined in a glossary appearing at the
end of the book, and each key case is then highlighted in the margins near where it is
discussed in the chapter text. Each chapter ends with a set of Review Questions, which
cover the basic content and also ask readers to correlate what they have learned. Sum-
maries are also provided at the end of the chapter, with each heading aligning with learn-
ing objectives. Other key features are as follows:

• Decision-Making Exercises are scattered throughout each chapter. Each exercise

places the reader in the position of judge, asking him or her to decide a case based
on the facts presented. The answers to the exercises are available to instructors.
They explain what was decided in the actual case on which a given exercise was
based or what likely would be decided given precedent in the area.
• The book makes extensive use of actual legal forms, calls attention to important
rules (such as those spelled out in the Federal Rules of Criminal Procedure), and
reprints police department policy manual excerpts. Presented as figures, these ma-
terials show how professionals working in the field of criminal justice deal with the
concepts and issues covered throughout the book.
• Web Links and Exercises. Each chapter concludes with a few Web links and exercis-
es designed to elaborate on and reinforce key issues and points raised in the chapter.
• Further Exploration. Each chapter also concludes with an examination of various
controversial and unsettled issues in criminal procedure, some that have barely even
been conceived of at this point. The objective is to take readers beyond the text and
have them entertain ideas that are likely to come up in the not-too-distant future.

In short, this book is intended to move beyond the basic introductory approach to
criminal procedure that many of the competing books have taken but not to a level that
presupposes any knowledge about the criminal process. Many competing texts focus
overwhelmingly on search-and-seizure and on interrogation and confession procedures.
This book covers these topics as well, and in great detail, but it also covers many more
topics. This is because criminal procedure consists of much more than interactions be-
tween the police and criminal suspects.

New to the Sixth Edition

The sixth edition has been revised in several ways:

• The design has been updated and added full color to enhance the learner
experience.
• Numerous recent Supreme Court decisions are included, through the 2016–2017 term.
• Case law presentations have undergone additional revisions, with more discussion of
case facts/details throughout.
• Expanded coverage of the “fruit of the poisonous tree” doctrine appears in
Chapter 2.
• Chapter 5 includes a new section on cellular phone searches in light of the 2014
Riley v. California decision.
xxii Preface

• The section on vehicle stops in Chapter 6 has been expanded to accommodate re-
cent Supreme Court decisions.
• A new section dealing with DNA-based identification appears in Chapter 9.
• The section on impartial judges in Chapter 13 has been revised and expanded in
light of recent cases.
• Several additional sentencing cases have been added to Chapter 15.
• End-of-chapter Web links have been updated and revised.

Organization
Criminal Procedure continues to be divided into five parts: (1) Introduction; (2) Search
and Seizure; (3) Interrogations, Confessions, and Identification Procedures; (4) The
Beginnings of Formal Proceedings; and (5) Trial, Conviction, and Beyond. The latter
two topics are rarely covered in conventional criminal procedure books, particularly at
the level of detail found in this text. In contrast, the traditional approach to criminal
procedure rarely moves beyond the material covered in the first three parts of this text.
Part 1 contains two chapters. Chapter 1 is introductory and provides readers with
the information necessary to begin studying criminal procedure. In particular, it defines
criminal procedure; highlights the due process/crime control dilemma, which is at the
heart of all controversies in criminal procedure; discusses the relationship among the
courts, including a brief section on how to do legal research; and introduces several is-
sues and trends in criminal procedure. Chapter 1 ends with a detailed overview of the
text. Chapter 2 begins by discussing the exclusionary rule, then it considers criminal,
civil, and nonjudicial remedies. Remedies are presented early in the text so readers will
become aware of how people’s rights can be enforced in the U.S. courts.
Part 2 covers standard search-and-seizure topics. Chapter 3 provides a framework for
studying the Fourth Amendment; specifically, it defines Fourth Amendment terminology
and specifies when searches and seizures occur. This chapter also covers the doctrine
of justification, focusing on the definitions of probable cause, reasonable suspicion, and
what this book calls administrative justification. Chapters 4 and 5 go on to cover searches
and seizures with warrants and without warrants, respectively. Chapter 6 covers actions
based on reasonable suspicion, including stops and frisks and investigative detentions,
and Chapter 7 covers actions based on administrative justification and consent, includ-
ing inventories, inspections, checkpoints, school and office searches, drug and alcohol
testing, and the like.
Part 3 covers interrogations, confessions, and identification procedures. To this end,
Chapter 8 focuses heavily on the Fifth Amendment’s self-incrimination clause and then
summarizes the proper procedures for conducting interrogations and obtaining valid con-
fessions. Further, it also examines how the Sixth and Fourteenth Amendments govern
interrogations and confessions. Chapter 9 discusses identification procedures, including
the guidelines for proper pretrial identifications, and also introduces identification pro-
cedures used during trial, including the proper questioning of witnesses to assist in valid
in-court identifications.
The information in Part 4 is pretrial in nature. Chapter 10 begins by discussing book-
ing, the initial appearance, the probable cause hearing, pretrial release, the preliminary
hearing, and the arraignment. This chapter also introduces the rules surrounding dis-
covery. While discovery can occur well into a trial, most often discovery is pretrial in
nature; thus, it is appropriate to discuss discovery in this context. Chapter 11 covers
prosecutors, grand juries, and defense attorneys, including the constitutional guidelines
by which each must abide. Of course, the actions of prosecutors, defense attorneys, and
even grand juries matter outside the pretrial context, but readers should be familiar
with these important actors before moving into the adjudication section. Finally, Chap-
ter 12 covers plea bargaining and guilty pleas. Again, both can occur well into a trial, but
most plea bargains and guilty pleas are undertaken in an effort to avoid trial.
Part 5 is titled “Trial, Conviction, and Beyond.” Chapter 13, the first of two chapters
about the defendant’s rights at trial, examines the right to a speedy trial and the right to
 Preface xxiii

an impartial judge and jury. Chapter 14 continues the focus on rights at trial, discussing
openness, confrontation, compulsory process, double jeopardy, and entrapment. Lastly,
Chapter 15 covers important topics in sentencing as well as appeals and habeas corpus.
As noted earlier, most texts on criminal procedure give only limited coverage to the
topics in Parts 4 and 5, so readers should benefit from the material presented. Once
again, the purpose of this book is to present a comprehensive look at criminal procedure,
demonstrating that the Constitution affects much more than the actions of law enforce-
ment personnel.

Supplements
The 6th edition of Criminal Procedure is supported by acomplete package of instruc-
tor and student resources:
▶ Instructor’s Manual with Test Bank. Includes content outlines for classroom
discussion, teaching suggestions, and answers to selected end-of-chapter questions
from the text. This also contains a Word document version of the test bank.
▶ TestGen. This computerized test generation system gives you maximum flexibility
in creating and administering tests on paper, electronically, or online. It provides
state-of-the-art features for viewing and editing test bank questions, dragging a se-
lected question into a test you are creating, and printing sleek, formatted tests in a
variety of layouts. Select test items from test banks included with TestGen for quick
test creation, or write your own questions from scratch. TestGen’s random generator
provides the option to display different text or calculated number values each time
questions are used.
▶ PowerPoint Presentations. Our presentations offer clear, straightforward out-
lines and notes to use for class lectures or study materials. Photos, illustrations,
charts, and tables from the book are included in the presentations when applicable.
To access supplementary materials online, instructors need to request an instructor
access code. Go to www.pearsonhighered.com/irc, where you can register for an
instructor access code. Within 48 hours after registering, you will receive a confirming
email, including an instructor access code. Once you have received your code, go to
the site and log on for full instructions on downloading the materials you wish to use.

Alternate Versions
▶ eBooks. This text is also available in multiple eBook formats. These are an exciting
new choice for students looking to save money. As an alternative to purchasing the
printed textbook, students can purchase an electronic version of the same content.
With an eTextbook, students can search the text, make notes online, print out read-
ing assignments that incorporate lecture notes, and bookmark important passages
for later review. For more information, visit your favorite online eBook reseller or
visit www.mypearsonstore.com.
xxiv Preface

REVEL for Criminal Procedure, Sixth Edition

by John L. Worrall
Designed for the way today’s Criminal Justice students
read, think and learn
REVEL offers an immersive learning experience that engages students deeply, while
giving them the flexibility to learn their way. Media interactives and assessments in-
tegrated directly within the narrative enable students to delve into key concepts and
reflect on their learning without breaking stride.
▶ REVEL seamlessly combines the full content of Pearson’s bestselling criminal jus-
tice titles with multimedia learning tools. You assign the topics your students cover.
Author Explanatory Videos, application exercises, and short quizzes engage stu-
dents and enhance their understanding of core topics as they progress through the
content.

▶ Instead of simply reading about criminal justice topics, REVEL empowers students
to think critically about important concepts by completing application exercises,
watching Point/CounterPoint videos, and participating in shared writing (discussion
board) assignments.

Track time-on-task throughout the course

The Performance Dashboard allows you to see how much time the class or individual
students have spent reading a section or doing an assignment, as well as points earned
per assignment. This data helps correlate study time with performance and provides a
window into where students may be having difficulty with the material.

Learning Management System Integration

Pearson provides both Blackboard Learn™ and Canvas™ integration, giving
institutions, instructors, and students easy access to Revel. Our Revel integration
delivers streamlined access to everything your students need for the course in the
Blackboard Learn and Canvas environments.

The REVEL App

The REVEL App further empowers students to access their course materials wherever
and whenever they want. With the REVEL App, students can access REVEL directly
from their tablet or mobile device, offline and online. Reminders and notifications can be
set so you never miss a deadline. Work done on the REVEL app syncs up to the browser
version, ensuring that no one misses a beat. Visit www.pearsonhighered.com/revel/
Another random document with
no related content on Scribd:
kirurgia vallan lohduttomana sentähden ettei hän ollut saanut leikata
päivän suurimpia kuuluisuuksia Saksan keisaria, joka oli antanut
professori Hilmacherin poistaa itsestään jonkun visvarakon, ja
ihmenäyttelyn kääpiönaista, joka nieltyään noin satasen naulaa ei
tahtonut antaa avata vatsaansa, vaan joi itsepintaisesti risiiniöljyä.

Pyhä-Sylvanus, joka oli pysähtynyt musiikkikaupan näyteikkunan

eteen, tarkasteli Sigismundus Duxin rintakuvaa ja huudahti sitten
äkkiä suureen ääneen:

— Mutta tuossahan on juuri se, jota etsimme! Tuossa on

onnellinen mies!

Rintakuva, joka oli hyvin näköinen, esitti säännöllisesti ja ylväästi

muovailtuina tuollaisia sopusointuisia ja täyteläisiä kasvoja, jotka
muistuttavat maapalloa. Tuo suuri säveltäjä, vaikkakin hän jo oli kalju
ja vanha, näytti siinä yhtä herttaiselta kuin komealta. Hänen
päälakensa kaartui kauniina kuin kirkon holvi, mutta hänen hieman
suuri nenänsä sensijaan piti kiinni tyvestään aivan maallisella,
vantteralla halukkuudella ja tukevalla otteella; tasaisen leukaparran
sisältä pistivät näkyviin lihalliset huulet ja aistillisuutta ja Bakkuksen
palvelusta todistava suu. Niin, juuri tuollainen oli se nero, joka
sävelsi kaikkein pyhimmät oratoriot ja kaikkien intohimoisimman ja
aistillisimman teatterimusiikin. — Kuinka, jatkoi Pyhä-Sylvanus,
emme ennen ole tulleet ajatelleeksi Sigismundus Duxia, joka niin
täysin siemauksin nauttii tavattomasta maineestaan, — joka on
kylliksi taitava käyttääkseen kaikki sen suomat edut hyväkseen ja
juuri tarpeeksi hullu säästyäkseen korkean aseman aiheuttamista
ikävyyksistä ja pakollisista velvollisuuksista, — Sigismundusta, joka
on henkevin ja aistillisin kaikista neroista, onnellinen kuin jumala ja
rauhallinen kuin eläin — joka lukemattomissa rakkausseikkailuissaan
näyttää yhdistävän mitä hienoimman herkkätuntoisuuden mitä
raaimpaan kyynillisyyteen!

— Hänellä on rikas luonnonlaatu, — myönsi Nelilehti. Hänen

paitansa ei voi tehdä muuta kuin hyvää Hänen Majesteetilleen.
Menkäämme pyytämään sitä.

Heidät johdettiin suojamaan, joka oli avara ja kaikuva kuin joku

konserttikahvila. Kolmiaskelmaiselle korokkeelle sijoitetut urut
peittivät osan seinästä lukemattomilla pilleillään. Puettuna upeaan
myssyyn ja kirjailtuun viittaan Sigismundus Dux sepitteli uusia
sävelmiä, ja hänen sormiensa kosketuksesta syntyi sointuja, jotka
saivat sielut läikähtämään ja sydämet sulamaan. Noilla kolmella
purppuraverhoisella askelmalla virui hänen jalkojensa juuressa
joukko naisia, komeita, suloisia, pitkiä, hentoja, käärmemäisiä,
pyöreitä, hempeän pehmeitä ja valtavan uhkeita, mutta kaikki yhtä
kiihkeitä ja lempeensä hiutuvia, kaikki rakkautensa ja pyyteensä
kaunistamia. Suojama oli täynnä ihmisvilinää, siinä nuoria
amerikattaria, israelilaisia rahamiehiä, valtiomiehiä, tanssijattaria,
laulajattaria, katolilaisia pappeja, protestanttisia, budhalaisia; siinä
mustia ruhtinaita, pianonvirittäjiä, sanomalehtimiehiä, lyyrillisiä
runoilijoita, impressarioita, valokuvaajia, miehiä naisen ja naisia
miehen puvussa. He kaikki muodostivat vain yhden ainoan suuren,
sekavan, tunkeilevan, yhteensulautuvan ihailijajoukon, jonka
yläpuolella pylväiden, kynttiläjalkain ja kattokruunujen korkeudessa
vyöryi tuo joka hetki uusi ja notkeakuvioinen hartausmusiikki. Koko
tämä ääretön kansa oli haltioitumisen huumaama; tämän tilaisuuden
nimenä oli "intiimi matinea".

Urut vaikenivat. Kokonainen pilvi naisia pimitti siinä

silmänräpäyksessä mestarin, joka hetkittäin pilkahti siitä puoleksi
näkyviin niinkuin kirkas tähti vaipuakseen sitten heti jälleen takaisin.
Hän oli lempeä, mairitteleva, liukas ja viettelevä. Hän oli erittäin
herttainen, ei sentään narrimaisempi kuin oli tarvis, suuri niinkuin
maailma ja pikkuinen kuin lemmenjumala; hymyillen hän näytteli
harmaan partansa keskestä pikkulapsen hampaitaan, jaellen kaikille
helppotajuista ja sievää imartelua, joka ihastutti kuulijaansa; mutta
sanoja oli mahdoton pitää mielessään, niin hennon ohuita ne olivat,
joten siis koko niiden tenho jäi salaperäisyyden varjoon. Hän oli yhtä
ystävällinen ja hyvä miehillekin, ja nähdessään Pyhä-Sylvanuksen
syleili hän tätä kolmasti vakuuttaen pitäneensä häntä aina rakkaassa
ja lämpöisessä muistossa. Kuninkaan sihteeri otti heti vaarin
tilaisuudesta: hän pyysi saada puhua hänen kanssaan pari sanaa
kahden kesken kuninkaan puolesta, ja esitettyään hänelle
pääpiirteissään sen tärkeän tehtävän, joka hänelle oli uskottu, sanoi
hän:

— Mestari, antakaa minulle pai…

Hän keskeytti lauseensa nähdessään Sigismundus Duxin

piirteiden äkkiä pahasti vääristyvän.

Joku posetiivi oli ulkona kadulla alkanut jauhaa Keltaisten

narsissien polkkaa. Ja heti sen ensimäiset säveleet kuultuaan oli
suuri mies kalvennut. Tämä vuodenajan lempisävel oli erään köyhän
Pukki-nimisen nurkkatanssi-viuluniekan tekemä, joka muuten oli
aivan tuntematon ja kurjissa oloissa elävä. Ja tuo jo neljäkymmentä
vuotta kunnian ja rakkauden kruunaamana ollut mestari ei voinut
sallia sitä, että vähänkään ylistystä lankesi Pukki-raukan osalle; hän
tunsi sen sietämättömäksi omakohtaiseksi loukkaukseksi. Itse
Jumalakin on kateellinen ja suree ihmisten kiittämättömyyttä.
Sigismundus Dux ei voinut kuulla Keltaisten narsissien polkkaa
tulematta sairaaksi. Hän jätti yhtäkkiä Pyhä-Sylvanuksen,
ihailijajoukkonsa ja lempeen hiutuvain naistensa komean lauman
sekä kiiruhti pesukammioonsa oksentamaan ulos myrtyneen
sappensa.

— Hän on surkuteltava, — huokasi Pyhä-Sylvanus.

Ja vetäen Nelilehteä mukanaan takin liepeestä hän astui ulos

onnettoman sävelniekan talosta.
12. LUKU.

Onko pahekin avu.

Neljätoista pitkää kuukautta he kulkivat aamusta iltaan ja illasta

aamuun nuuskien kaupunkia ja sen ympäristöä, tehden huomioita,
tarkastellen ja kysellen turhaan. Kuninkaan voimat heikkenivät päivä
päivältä, ja hän oli jo saanut käsitystä sellaisen etsiskelyn
vaikeuksista; hän antoi sisäministerilleen käskyn asettaa
ylimääräinen valiokunta, jonka tehtävänä olisi herrojen Nelilehden,
Tuliaivon, Pyhä-Sylvanuksen ja Jääpohjan johdolla täysin
valtuutettuna salaisesti hankkia tietoja valtakunnan onnellisista
ihmisistä. Poliisipäällikkö luovutti ministerin huomautuksesta kaikkein
taitavimmat kätyrinsä valiokuntalaisten käytettäviksi ja pian etsittiin
pääkaupungissa onnellisia yhtä vimmatusti ja kiihkoisasti kuin
muissa maissa pahantekijöitä ja anarkisteja. Jos vain jotakuta
henkilöä epäiltiin onnelliseksi, niin heti hänet annettiin ilmi ja ruvettiin
häntä vakoilemaan ja pyydystämään. Kaksi poliisia oli asetettu
kaikkien onnelliseksi epäiltyjen ihmisten ikkunain alle, missä he
suurissa rautasaappaissaan marssivat edestakaisin hetkeksikään
vartiopaikaltaan väistymättä. Jos joku maailmanmies tilasi itselleen
aition Oopperassa, pantiin hän heti valvonnan alle. Jos jonkun
hevosystävän hevonen oli voittanut kilpa-ajoissa, pidettiin häntä
silmällä. Kaikkien rakkauskohtauksiin vuokrattavien talojen
toimistohuoneessa oli myös poliisiviraston asiamies, joka teki
muistiinpanoja tulijoista. Ja hra poliisipäällikön huomautuksen
johdosta, että hyve tekee ihmisen onnelliseksi, annettiin ilmi myös
kaikki hyväntekeväiset henkilöt, turvalaitosten perustajat, jalomieliset
lahjoittajat, hyljätyt ja uskolliset aviovaimot, uhrautuvaisuudestaan
tunnetut kansalaiset, sankarit ja marttyyrit, ja kaikki alistettiin
yksityiskohtaisiin tutkisteluihin.

Tämä valvonta painoi koko kaupunkia, mutta kukaan ei voinut

aavistaa sen syytä. Nelilehti ja Pyhä-Sylvanus eivät olleet
kenellekään uskoneet etsivänsä onnen paitaa, peläten, kuten jo
edellä olemme kertoneet, että kunnianhimoiset tai rahanahneet
henkilöt, teeskennellen omaavansa täydellisen onnen, saattaisivat
luovuttaa kuninkaalle muka onneatuottavana aivan kurjuuden,
murheen ja huolen saastuttaman alusvaatteen. Poliisin tavattomat
toimenpiteet herättivät levottomuutta ylhäisemmissä säätyluokissa,
ja koko kaupunki näytti olevan jonkun verran kuohuksissa. Useat
hyvin arvossapidetyt naiset joutuivat huonoon huutoon, ja
monenlaisia häväistysjuttuja syntyi.

Uusi valiokunta kokoontui joka aamu kuninkaallisessa kirjastossa

hra Nelilehden toimiessa esimiehenä ja herrojen Poran ja
Makiaviinin suosiollisesti avustaessa, jotka viimeksimainitut olivat
molemmat ylimääräisiä valtioneuvoksia. Joka istunnossa tarkastivat
he keskimäärin noin viisitoistasataa asiakirjaa. Neljä kuukautta
kestäneen istuntoajan jälkeen eivät he vieläkään olleet päässeet
onnellisen miehen jäljille.

Kun puheenjohtaja Nelilehti sitä valitteli, huudahti hra Makiaviini:

 — Valitettavasti tuottavat paheet ihmisille kärsimyksiä, ja kaikilla
ihmisillä on paheita.

— Ei minulla, huokasi hra Tuliaivo, ja minä olen siitä aivan

epätoivoissani. Paheeton elämä on pitkästyttävää, painostavaa ja
surullista. Pahe on ainoa huvi, mitä ihmisellä voi olla maailmassa;
pahe on olemassaolon ainoa väritys, se on sielun suola, hengen
kipinä. Mitä sanonkaan, pahe on ainoa omaperäinen, ainoa luova
voima ihmisessä; se on luonnon pyrkimystä nousta uusine
rakennelmineen luontoa vastaan, inhimillisen vallan voittoa
eläimellisestä vallasta, inhimillisen luomistyön kunnioimista
tuntemattoman luomistyön vastapainoksi, tietoisen maailman
kehittymistä itsetiedottoman kaikkeuden sijaan; pahe on ihmisen
ainoa omaisuus, johon hänellä on yksinoikeus, hänen todellinen
isäinperintönsä, hänen oikea avunsa, sanan syvimmässä
merkityksessä, koska sana avu on samaa juurta kuin auttaa.

Olen koettanut antautua paheelle; en ole voinut: siihen tarvitaan

neroutta, siihen tarvitaan rikkaita luonnonlahjoja. Teeskennelty pahe
ei ole mikään pahe.

— No tuopa kummalta kuulostaa, sanoi Nelilehti; mitä te sitten

oikeastaan nimitätte paheeksi?

— Minä nimitän paheeksi tavaksimuuttunutta taipumusta

sellaiseen, jota suurin osa ihmisiä pitää luonnottomana ja pahana;
tarkoitan sillä yksilöllistä moraalia, yksilöllistä voimaa, yksilöllistä
hyvettä, kauneutta, valtaa ja neroa.

— Olkoon menneeksi, sanoi neuvosherra Pora, voihan sen

selittää tuollakin lailla.
 Mutta Pyhä-Sylvanus vastusti ankarasti kirjastonhoitajan
mielipidettä.

— Älkää sitten puhuko mitään paheista, sanoi hän tälle, koska

teillä kerran ei niitä ole. Te ette tiedä siitä asiasta mitään. Minulla on
paheita, minulla, minulla on niitä useampiakin, ja minä vakuutan
teille, että minulla on niistä enemmän harmia kuin tyydytystä. Ei
mikään ole niin kiusallista kuin joku pahe. Sitä heittelehtii sinne
tänne, hehkuttaa mielikuvituksensa ja kuluttaa voimansa voidakseen
tyydyttää himonsa, ja heti kun se on tyydytetty, tuntee sitä kohtaan
ääretöntä inhoa…

— Te ette puhuisi noin, hyvä herra, väitti Tuliaivo, jos teillä olisi
kauniita paheita, jaloja, ylpeitä, ruhtinaallisia, pilvenkorkuisia ja
todellakin hyveellisiä paheita. Mutta teillä ei ole muuta kuin
häpeällisiä, pelokkaita ja naurettavia paheita. Te ette ole, herraseni,
mikään suuri jumalien halveksija.

Pyhä-Sylvanus oli ensin vähän loukkaantunut tällaisesta puheesta,

mutta kirjastonhoitaja todisti hänelle, ettei hänen sanoissaan piillyt
minkäänlaista solvausta. Pyhä-Sylvanus uskoi sen mielellään ja puki
ajatuksensa lopuksi seuraavaan viisauslauselmaan:

— Valitettavasti on hyve samoin kuin pahe, pahe samoin kuin

hyve, ponnistusta, orjuutta, taistelua, vaivaa, työtä ja rasitusta:
sentähden olemmekin kaikki onnettomia.

Mutta puheenjohtaja Nelilehti valitti, että hänen päänsä oli aivan

halkeamaisillaan.

— Hyvät herrat, sanoi hän, älkäämme siis enää viisastelko.

Emmehän me ole sitä varten luotuja.
 Ja hän lopetti istunnon.

Tämän onnen valiokunnan kanssa kävi samoin kuin kaikkien

valiokuntain on eduskunnassa ja eduskuntien ulkopuolella käynyt
kaikkina aikoina ja kaikissa maissa: se ei päässyt minkäänlaisiin
tuloksiin, ja pidettyään istuntoja viisi vuotta se hajaantui, tuottamatta
toiminnallaan mitään hyötyä.

Kuningas ei voinut paremmin. Tuo Merehisen kaltainen

neurastenia pukeutui kerrassaan kukistaakseen hänet mitä
erilaisimpiin ja hirvittävimpiin muotoihin. Hän valitti nyt, että kaikki
hänen elimensä olivat ruvenneet vaeltamaan ja liikkuivat
lakkaamatta hänen ruumiissaan kulkeutuen mitä tavattomimpiin
paikkoihin, munuaiset nieluun, sydän pohkeeseen, suolet nenään,
maksa kurkkuun, aivot vatsaan.

— Te ette voi kuvitella, lisäsi hän, kuinka nämä aistimukset ovat

tuskallisia ja kuinka ne hämmentävät ajatuksia.

— Sire, käsitän tuon sitäkin paremmin, vastasi Nelilehti, kun

minullekin nuoruudessani useasti sattui sellaista, että vatsaan
menneet ainekset nousivat päähäni, ja sekös vasta sekoitti minun
ajatukseni tavalla, jota on mahdoton kuvailla. Minun
matematiikkaopintoni kärsivät siitä suuresti.

Mitä enemmän Kristoffer kärsi, sitä kiihkeämmin vaati hän tuota

paitaa, joka oli hänelle määrätty.
13. LUKU.

Kirkkoherra Puolikinnas.

— Minä alan jälleen uskoa, sanoi Pyhä-Sylvanus Nelilehdelle, että

jos emme ole mitään löytäneet, niin on syy siinä, että olemme
nurinkurisesti etsineet. Minä uskon hyveeseen ja minä uskon
onneen. Ne ovat eroittamattomat. Ne ovat harvinaisia; ne ovat
piilossa. Me löydämme ne mataloista majoista sydänmailta. Jos
kallistatte korvaanne minun mielipiteilleni, niin etsimme niitä
tästälähin etenkin noilta karuilta vuoriseuduilta, jotka ovat meidän
Savoijamme ja Tyrolimme.

Kaksi viikkoa myöhemmin he olivat tutkineet kuusikymmentä

vuorikylää tapaamatta yhtään onnellista. He näkivät näissä
kyläpahasissa kaikki samat kurjuudenmuodot, jotka rehoittavat
kaupungeissakin, mutta täällä tekivät ihmisten raakuus ja
tietämättömyys ne vieläkin tuntuvammiksi. Nälkä ja rakkaus, nämä
luonnon molemmat vitsaukset, kurittivat siellä ihmisparkoja
ankarammin ja ja kiivaammin. He näkivät saitoja isäntiä,
mustasukkaisia aviomiehiä, valheellisia vaimoja, palvelijattaria, jotka
myrkyttivät, ja renkejä, jotka murhasivat, sukurutsaisia isiä, lapsia,
jotka kumosivat taikinapytyn pankolla nukkuvan isoisänsä päähän.
Näillä talonpojilla ei ollut muuta huvitusta kuin humala; heidän
ilonsakin oli raakaa, heidän leikkinsä julmaa. Heidän juhlansa
päättyivät verisiin tappeluihin.

Mitä enemmän he tarkastelivat heidän elämäänsä, sitä enemmän

tulivat Nelilehti ja Pyhä-Sylvanus vakuutetuiksi siitä, että noiden
ihmisten tavat eivät mitenkään voineet ollakaan sen parempia tai
puhtaampia. He käsittivät, että saita maa teki heidät saidoiksi, että
kova elämä kovetti heidät niin muiden kuin omienkin tuskien
suhteen, että jos he olivat mustasukkaisia, omanvoitonpyyteisiä,
kavaloita, valheellisia, joka hetki valmiit pettämään toisiansa, niin oli
tämä kaikki vain luonnollinen seuraus heidän puutteestaan ja
kurjuudestaan.

— Kuinka, tuumaili Pyhä-Sylvanus itsekseen, olen hetkeäkään

voinut luulla, että onni asuu olkikaton alla? Se ei voi olla muuta kuin
klassillisten opintojen vaikutusta. Vergilius sanoo
maanviljelyshoidollisessa Georgica-runoelmassaan, että kaikki
maanviljelijät olisivat onnellisia, jos he vain tuntisivat oman onnensa.
Hän siis myöntää, että he eivät tiedä siitä mitään. Itse teossa olikin
asianlaita sellainen, että hän kirjoitti Augustuksen käskystä, sillä tuo
erinomaisen viisas hallitusmies pelkäsi, että Roomasta loppuisi leipä,
ja koetti sentähden kansoittaa maaseutuja. Vergilius tietysti tiesi
niinkuin kaikki muutkin, että talonpojan elämä on vaivanalainen.
Hesiodos on antanut siitä hirvittävän kuvan.

— Yksi seikka on myös varma, sanoi Nelilehti, nimittäin se, että

joka paikassa on maalaispoikien ja -tyttöjen suurin mielihalu päästä
kaupunkiin rahatöihin. Rannikkomailla tytöt uneksivat
sardiinitehtaista. Kivihiili-alueilla nuoret talonpojat eivät pyydä
parempaa kuin saada laskeutua kaivokseen.

*****

Oli kuitenkin yksi mies näillä vuorilla, jonka muoto kaikkien noiden
huolestuneiden otsien ja nyreiden kasvojen keskellä paistoi
vaivatonta hymyä. Hän ei osannut muokata maata eikä paimentaa
eläimiä; hän ei osannut mitään siitä, mitä ihmiset tavallisesti osaavat,
hän puheli asioita, joissa ei ollut mitään järkeä, ja lauleskeli pitkin
päivää jotakin pikku sävelmää, jota hän ei koskaan laulanut loppuun.
Kaikki ihastutti häntä. Hän oli aina kuin taivaassa. Hänen nuttunsa oli
kursittu kokoon kaiken värisistä ja omituisesti yhteenliitetyistä
kankaanpalasista. Lapset juoksivat pilkaten hänen kintereillään,
mutta kun hänen luultiin tuovan onnea mukanaan, ei hänelle tehty
pahaa, ja hänelle annettiin se vähä, mitä hän tarvitsi. Tämä mies oli
Piki-Pietari, sielultaan pikkulapseksi jäänyt. Hän söi töllien ovilla
pikku koirien kanssa ja nukkui kehdossa.

Huomatessaan, että hän oli onnellinen ja arvellen, ettei häntä

tietystikään tällä seudulla ilman syviä syitä pidetty onnentuojana —
lähti Pyhä-Sylvanus vihdoin pitkien arvelujen jälkeen vetämään
paitaa hänen yltään. Hän tapasi hänet polvillaan maassa, kyynelien
vallassa, kirkon esikäytävässä. Piki-Pietari oli juuri saanut kuulla
Jesuksen Kristuksen kuolemasta, miten hänet oli ihmisten tähden
ristiinnaulittu.

Palattuaan takaisin kylään, jonka vouti samalla oli

kapakanomistaja, nuo molemmat kuninkaan lähettiläät ottivat pienen
naukun hänen kanssaan ja kyselivät, eikö hän sattumalta ehkä
tuntenut onnellista ihmistä.
 — Arvoisat herrat, vastasi hän, menkää tuohon kylään, jonka
valkoisten talojen näette heloittavan tuolla vuoren rinteellä laakson
toisella puolella, ja menkää kirkkoherra Puolikintaan puheille; hän
ottaa teidät hyvin vastaan, ja silloin näette edessänne onnellisen
ihmisen, joka myös ansaitsee onnensa. Tuon matkan te suoritatte
kahdessa tunnissa.

Kylävouti tarjosi heille vuokrattaviksi omat hevosensa. He lähtivät

heti aamiaisen jälkeen.

Eräs nuori mies, joka ratsasti heidän jäljessään paremmalla

hevosella, tavoitti heidät ensimäisessä ylämäessä. Hänellä oli
avomieliset kasvojen piirteet, ja hän oli terveen ja iloisen näköinen.
He ryhtyivät puheisiin hänen kanssaan.

Kuultuaan, että he olivat menossa kirkkoherra Puolikintaan luo,

virkahti nuorukainen:

— Viekää hänelle paljon terveisiä. Minä itse menen vielä vähän

ylemmäksi Urpukummulle asti, jossa asun kauniiden laitumien
keskellä. Sinne kiirehdin.

Hän kertoi heille, että hän oli nainut naisista suloisimman ja

parhaimman, joka oli lahjoittanut hänelle kaksi lasta, kaunista kuin
aurinko, tytön ja pojan.

— Minä tulen kaupungista, jatkoi hän iloisella äänellä, ja olen

ostanut sieltä hyvin kauniita valmiiksi leikattuja pukukankaita
muotilehtineen ja malleineen, joista näkee, miltä ne tulevat
näyttämään valmiina. Liisi (se on vaimoni nimi) ei tiedä mitään tästä
lahjasta, jonka hänelle tuon. Annan hänelle kääryt avaamattomina;
onpa tosiaan hauskaa katsella, miten hänen somat sormensa
kuumeisen kärsimättömästi irroittelevat sidelankoja. Hän tulee hyvin
tyytyväiseksi; hänen ihastuneet silmänsä suuntautuvat minuun
raikkaasta riemusta loistavina; ja hän rientää syliini. Me olemme
onnellisia, Liisini ja minä. Neljä vuotta olemme jo olleet naimisissa ja
me rakastamme toisiamme päivä päivältä yhä enemmän. Meillä on
koko tämän seudun lihavimmat laidunmaat. Meidän palvelijamme
ovat myöskin onnellisia; he ovat yhtä hyviä niittämään kuin
tanssimaan. Teidän pitää tulla meitä tervehtimään jonakin
sunnuntaina, hyvät herrat; saatte maistaa meidän kotitekoista
valkoviiniämme ja nähdä, miten maan sorjimmat tytöt ja komeimmat
pojat tanssivat, miten poika riuhtaisee tuosta viereltänne
tanssitettavansa ja lennättää hänet ilmaan kuin höyhenen vain.
Meidän talomme on noin puolen tunnin matkan päässä täältä.
Käännytään ensin oikeaan noiden kahden kallionkielen välistä, jotka
näette tuolla viidenkymmenen askeleen päässä edessänne ja joita
nimitetään Kauriinjaloiksi; sitten mennään erään virran poikki vievän
puusillan yli, jolloin tullaan pieneen mäntymetsään, joka suojelee
meitä pohjoistuulta vastaan. Vähemmän kuin puolen tunnin kuluttua
olen jo pikku perheeni helmassa, jossa silloin on oleva neljä hyvin
tyytyväistä ihmistä, sen takaan.

— Täytyy pyytää hänen paitaansa, kuiskasi Nelilehti Pyhä-

Sylvanukselle; otaksun että se on ainakin yhtä arvokas kuin
kirkkoherra Puolikintaan.

— Samaa minäkin luulen, vastasi Pyhä-Sylvanus.

Juuri sillä hetkellä, jolloin he vaihtoivat keskenään näitä sanoja,

syöksähti eräs ratsastaja näkyviin Kauriinjalkojen välistä ja pysähtyi
synkkänä ja mykkänä matkustajien eteen.
 Tunnettuaan hänet erääksi omista lampuodeistaan, kysyi nuori
isäntä:

— Mitä on tapahtunut, Ulrik?

Ulrik ei vastannut.

— Onnettomuusko? Puhu!

— Herra, teidän puolisonne, joka kärsimättömästi odotti teitä

tulevaksi, tahtoi lähteä teitä vastaan. Puusilta katkesi, ja hän hukkui
virtaan molempine lapsineen.

Jättäen nuoren vuoristolaisen mielettömän tuskan valtaan he

jatkoivat matkaansa kirkkoherra Puolikintaan luo, ja pappilaan
tultuaan heidät ohjattiin erääseen suojaan, jota kirkkoherra käytti
yhtaikaa sekä vastaanottohuoneena että kirjastona. Kuusihyllyillä oli
noin tuhatkunta teosta ja valkeaksi kalkituilla seinillä vanhanaikaisia
Claude Lorrainin ja Poussinin maisemien mukaan tehtyjä piirroksia;
kaikki siellä ilmaisi sivistystä ja henkisen työn tottumusta, jollaista ei
tavallisesti tapaa maalaispappiloissa. Kirkkoherra Puolikinnas oli
keski-ikäinen mies, älykkään ja hyvän näköinen.

Kahdelle vieraalleen, jotka olivat tahtovinaan asettua näille

seuduille asumaan, hän kehui laakson ilmastoa, viljavuutta ja
kauneutta. Hän tarjosi heille valkoista leipää, hedelmiä, juustoa ja
maitoa. Sitten hän vei heidät vihannestarhaansa, joka oli mainion
hyvin hoidettu ja kukoistava; säleistöt levittivät auringon paahtamalle
seinälle oksiaan mittausopillisen säännöllisesti; hedelmäpuiden
kuontalot kohosivat kaikkialla täyteläisinä ja täsmällisinä ja yhtä
etäällä toisistaan.
 — Eikö teidän koskaan ole ikävä täällä, herra rovasti? kysyi
Nelilehti.

— Aika tuntuu minusta lyhyeltä kirjastoni ja puutarhani kesken

jaettuna, vastasi pappi. Niin rauhallinen ja tyyni kuin elämäni onkin,
ei se silti ole vähemmän toimelias ja työteliäs. Hoidan
jumalanpalvelukset, käyn sairaiden ja tarvitsevaisten luona ja ripitän
seurakuntalaisiani. Noilla kunnon luontokappaleilla ei tosiaan ole
paljon syntejä omallatunnollaan, voinko sitä pahotella! Mutta he
kertovat ne pitkästi. Vähän aikaa on minun myös varattava
saarnojen ja katkismusopetuksen valmistamiseen: etenkin
katkismusopetus tuottaa minulle paljon päänvaivaa, vaikka olen jo
sitä tointa harjoittanut enemmän kuin kaksikymmentä vuotta. On niin
vakava asia puhua lapsille: he uskovat kaikki mitä heille sanotaan.
Sitten on minulla myöskin määrätyt virkistyshetkeni. Teen
kävelyretkiä; ne ovat aina samoja ja sentään sanomattoman
vaihtelevia. Maisema nimittäin vaihtelee vuodenaikojen, päivien,
tuntien ja minuuttien mukaan; se on aina erilainen, aina uusi.
Rumana vuodenaikana kuluvat pitkät illat miellyttävästi muutamien
vanhojen ystävien, apteekkarin, veronkantajan ja rauhantuomarin
seurassa. Me soittelemme. Morina, palvelijattareni, on erinomainen
paistamaan kastanjoita, niillä me kestitsemme itseämme. Onko
mitään sen parempaa kuin kastanjat ja siihen lasi valkoista viiniä!

— Herra rovasti, — sanoi Nelilehti kunnon miehelle, — me

kuljemme kuninkaan asioissa. Me tulemme pyytämään teiltä erästä
lausuntoa, joka on äärettömän tärkeä sekä isänmaalle että koko
maailmalle. On kysymys hallitsijan terveydestä ja ehkäpä hänen
hengestäänkin. Sentähden pyydämme teitä suomaan anteeksi
kysymyksemme, niin kummalliselta ja epähienolta kuin se teistä
saattaakin tuntua, ja vastaamaan siihen aivan suoraan ja
väistelemättä. Herra rovasti, oletteko onnellinen?

Kirkkoherra Puolikinnas tarttui Nelilehden käteen, puristi sitä ja

äänsi tuskin kuuluvasti:

— Minun elämäni on pelkkää kidutusta. Elän ainaisessa

valheessa. Minä en usko.

Ja pari kyyneltä tipahti hänen silmistään.

14. LUKU.

Onnellinen ihminen.

Harhailtuaan turhaan kokonaisen vuoden valtakunnan eri osissa

lähtivät Nelilehti ja Pyhä-Sylvanus vihdoin Simasalon linnaan, jonne
kuningas oli antanut viedä itsensä saadakseen nauttia metsän
raikkaudesta. He tapasivat hänet tiedottomassa tilassa. Hovi oli
kovin levoton hänestä.

Tässä Simasalon linnassa, joka ei ollut muuta kuin pienoinen

metsästyspaviljonki, ei asunut ketään vieraita. Yksityisasiain sihteeri
ja ylimäinen tallimestari olivat hankkineet itselleen asunnon kylästä
ja joka päivä astelivat he metsän halki hallitsijansa luo. Tällä
matkalla kohtasivat he usein pienen miehen, joka asui metsässä
onton plataanipuun koverruksessa. Hänen nimensä oli Muski, ja hän
ei ollut suinkaan kaunis litteine naamoineen, esiinpistävine
poskipäineen ja leveine nenineen, jossa sieramet ammottivat leveän
ympyriäisinä. Mutta hänen nelitahkoiset hampaansa, jotka vähän
väliä punaisten huulten takaa paljastuivat iloiseen irvistykseen,
antoivat jonkunlaista loistoa ja eloisuutta hänen metsäläiselle
ulkomuodolleen. Kuinka hän oli tullut vallanneeksi asunnokseen tuon
suuren onton plataanin, sitä ei kukaan tiennyt, mutta sinne hän vain
oli laatinut itselleen siistin huoneen ja varustanut sen kaikilla
välttämättömillä tarvekaluilla. Totta puhuen hän tarvitsi sangen
vähän. Hän sai toimeentulonsa metsästä ja lammikosta ja eli
pulskasti. Hänelle annettiin anteeksi hänen epäsäännöllinen
asemansa sentähden että hän toimitti pieniä palveluksia ja osasi
huvittaa. Kun linnan naiset ajoivat vaunuissaan metsässä, tarjosi hän
heille pajuvasuista, jotka hän itse oli punonut, hunajakakkuja,
metsämansikoita tai kitkeriä ja sokeroituja linnunkirsikolta. Hän oli
aina valmis tulemaan hartiavoimineen hätään, jos kuorma oli
tarttunut liejuun, ja auttamaan heiniä korjuuseen, jos sade uhkasi.
Väsymättä hän silloin punnersi ja ahersi enemmän kuin muut. Hänen
voimansa ja nopeutensa oli aivan harvinaista. Hän katkaisi käsillään
suden leukaluun, juoksi jäniksen kiinni ja kiipesi puihin niinkuin kissa.
Lapsien huviksi hän laitteli kaislapillejä, pieniä tuulimyllyjä ja
suihkulähteitä.

Nelilehti ja Pyhä-Sylvanus kuulivat kylässä usein sanottavan:

"Onnellinen niinkuin Muski." Tämä lauseparsi jäi heidän mieleensä,
ja eräänä päivänä, kun he kulkivat tuon suuren plataanipuun alitse,
näkivät he Muskin leikkimässä pikku koiranpennun kanssa yhtä
tyytyväisen näköisenä kuin koirakin. Heidän päähänsä pälkähti
kysäistä oliko hän ehkä onnellinen.

Muski ei osannut vastata siihen mitään, sentähden ettei hän ollut

koskaan tullut ajatelleeksi onnea. He selvittivät hänelle yleisin piirtein
ja hyvin yksinkertaisesti, mitä sillä tarkoitettiin. Ja mietittyään
hetkisen vastasi hän, että hänellä oli täydellinen onni. Tämän
vastauksen kuullessaan huudahti Pyhä-Sylvanus rajusti:
 — Muski, me annamme sinulle kaiken, mitä vain voit toivoa,
kultaa, palatsin, uudet saappaat, kaiken mitä vain tahdot; anna
meille paitasi!

Hänen hyväntahtoiset kasvonsa ilmaisivat silloin — ei pahoittelua

eikä pettymystä, jota hän oli kykenemätön tuntemaan, vaan suurta
hämmästystä. Hän teki kieltävän eleen, merkiten sillä, ettei hän
voinut antaa sitä, mitä häneltä pyydettiin. Hänellä ei ollut mitään
paitaa.