ebook download (Original PDF) Pathophysiology of Heart Disease: A Collaborative 6th Edition all chapter

(Original PDF) Pathophysiology of
Heart Disease: A Collaborative 6th

Edition
Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/original-pdf-pathophysiology-of-heart-disease-a-coll
aborative-6th-edition/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Valvular Heart Disease: A Companion to Braunwald's

Heart Disease 5th Edition Catherine M. Otto - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/valvular-heart-disease-a-
companion-to-braunwalds-heart-disease-ebook-pdf/
(eBook PDF) Heart Failure: A Companion to Braunwald's

Heart Disease 4th Edition
http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-heart-failure-a-
companion-to-braunwalds-heart-disease-4th-edition/
(Original PDF) Pathophysiology: Concepts of Human

Disease
http://ebooksecure.com/product/original-pdf-pathophysiology-
concepts-of-human-disease/
Chronic Coronary Artery Disease: A Companion to

Braunwald's Heart Disease 1st Edition- eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/chronic-coronary-artery-disease-
a-companion-to-braunwalds-heart-disease-ebook-pdf/
Heart Failure: A Companion to Braunwald’s Heart Disease
4th Edition Edition G. Michael Felker - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/heart-failure-a-companion-to-
braunwalds-heart-disease-ebook-pdf/
Mechanical Circulatory Support: A Companion to

Braunwald's Heart Disease - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/mechanical-circulatory-support-
a-companion-to-braunwalds-heart-disease-ebook-pdf/
Braunwald’s Heart Disease : A Textbook of

Cardiovascular Medicine, Eleventh Edition Douglas P.
Zipes - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/braunwalds-heart-disease-a-
textbook-of-cardiovascular-medicine-eleventh-edition-ebook-pdf/
Diagnosis and Management of Adult Congenital Heart

Disease 3rd Edition Michael A. Gatzoulis - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/diagnosis-and-management-of-
adult-congenital-heart-disease-ebook-pdf/
Braunwald’s Heart disease: A Textbook of Cardiovascular

Medicine 11th Edition Douglas P. Zipes - eBook PDF
https://ebooksecure.com/download/braunwalds-heart-disease-a-
textbook-of-cardiovascular-medicine-ebook-pdf/
Copyright © 2015 Wolters Kluwer, Inc. Unauthorized reproduction of the content is prohibited.
List of Contributors
STUDENT CONTRIBUTORS Patricia Challender Come, MD
Associate Professor of Medicine
Andrey V. Dolinko (MD 2016) Harvard Medical School
Joshua Drago (MD 2015) Cardiologist, Harvard Vanguard Medical
David B. Fischer (MD 2016) Associates
Boston, Massachusetts
P. Connor Johnson (MD 2015)
Zena L. Knight (MD 2015)
Mark A. Creager, MD
Michael T. Kuntz (MD 2015) Professor of Medicine
Jacob E. Lemieux, D.Phil. (MD 2015) Geisel School of Medicine at
Dartmouth
Diana M. López (MD 2016)
Director, Heart and Vascular Center
David Miranda (MD 2016)
Dartmouth-Hitchcock Medical Center
Morgan J. Prust (MD 2015) Lebanon, New Hampshire
Sruthi Renati (MD 2015)
Elizabeth Ryznar, MSc (MD 2015) G. William Dec, MD
Roman W. DeSanctis Professor of
Sarrah Shahawy (MD 2016)
Medicine
Jayme Wilder (MD 2015) Harvard Medical School
Chief (Emeritus), Cardiology Division
Massachusetts General Hospital
FACULTY CONTRIBUTORS Boston, Massachusetts
Elliott M. Antman, MD
Professor of Medicine Elazer R. Edelman, MD, PhD
Harvard Medical School Thomas D. and Virginia W. Cabot
Professor of Health Sciences and
Cardiovascular Division
Technology
Brigham and Women’s Hospital
Massachusetts Institute of Technology
Director, Harvard–MIT Biomedical
Eugene Braunwald, MD (Foreword) Engineering Center
Distinguished Hersey Professor of Professor of Medicine
Medicine Harvard Medical School
Harvard Medical School Boston, Massachusetts
Founding Chairman, TIMI Study Group
Brigham and Women’s Hospital Michael A. Fifer, MD
Boston, Massachusetts Professor of Medicine
Harvard Medical School
David W. Brown, MD Director, Cardiac Catheterization
Associate Professor of Pediatrics Laboratory
Harvard Medical School Director, Hypertrophic Cardiomyopathy
Cardiology Division Program
Children’s Hospital Massachusetts General Hospital
Boston, Massachusetts Boston, Massachusetts
vi
List of Contributors vii
Gregory D. Lewis, MD William G. Stevenson, MD

Assistant Professor of Medicine Professor of Medicine
Harvard Medical School Harvard Medical School
Director, Cardiology Intensive Care Unit Director, Clinical Cardiac Electrophysiology
Massachusetts General Hospital Program
Boston, Massachusetts Brigham and Women’s Hospital
Peter Libby, MD
Mallinckrodt Professor of Medicine Gary R. Strichartz, PhD
Harvard Medical School Professor of Anesthesia (Pharmacology)
Senior Physician Harvard Medical School
Brigham and Women’s Hospital Director, Pain Research Center
Boston, Massachusetts Vice Chairman of Research, Department of
Anesthesia
Leonard S. Lilly, MD Brigham and Women’s Hospital
Professor of Medicine Boston, Massachusetts
Chief, Brigham and Women’s/Faulkner Gordon H. Williams, MD
Cardiology Professor of Medicine
Brigham and Women’s Hospital Harvard Medical School
Boston, Massachusetts Director, Specialized Center of Research in
Hypertension
Patrick T. O’Gara, MD Director, Center for Clinical Investigation
Professor of Medicine Brigham and Women’s Hospital
Harvard Medical School Boston, Massachusetts
Marc S. Sabatine, MD, MPH

Professor of Medicine
Chairman, TIMI Study Group
Foreword
It is axiomatic that when designing any product or service, the needs of the prospective
user must receive primary consideration. Regrettably, this is rarely the case with medical
textbooks, which play a vital role in the education of students, residents, fellows, practicing
physicians, and paramedical professionals. Most books are written for a wide audience so as
to attract as many readers (and buyers) as possible. Most medical textbooks are tomes written
either for the specialist or advanced trainee or they are technical “how to” manuals.
Medical educators appreciate that the needs of medical students exposed to a subject for
the first time differ importantly from those of practicing physicians who wish to review an
area learned previously or to be updated on new developments in a field with which they
already have some familiarity. The lack of textbooks designed specifically for students leads
faculty at schools around the country to spend countless hours preparing and duplicating
voluminous lecture notes, and providing students with custom-designed “camels” (a camel is
a cow created by a committee!).
Pathophysiology of Heart Disease: A Collaborative Project of Medical Students and Faculty
represents a refreshing and innovative departure in the preparation of a medical text.
Students—the intended user—dissatisfied with currently available textbooks on cardiology,
made their needs clear. They need to understand the pathophysiology of cardiovascular dis-
orders, and how the pathophysiology leads to key clinical and laboratory findings and to the
rationale for management. Fortunately, their pleas fell on receptive ears. Dr. Leonard Lilly, a
Professor of Medicine at Harvard Medical School, who is a brilliant teacher and a respected
cardiologist at the Brigham and Women’s and Faulkner Hospitals, has served as the senior
editor of this project. He has brought together a group of talented Harvard medical students
and faculty who have collaborated closely to produce this superb introductory text specifically
designed to meet the needs of medical students during their initial encounters with patients
with heart disease. Dr. Lilly, who was a co-author of most of the chapters made certain that
there were no repetitions or major gaps, as so often occurs with multi-authored texts. While
Pathophysiology of Heart Disease is not meant to be encyclopedic or all inclusive, it is remark-
ably thorough.
The first five editions of this fine book were received enthusiastically, and Pathophysiology
of Heart Disease is now a required or recommended text at many medical schools not only
in the United States and Canada, but in other countries as well. It has been translated into
several languages, has received two awards of excellence from the American Medical Writers
Association, and has inspired other student–faculty collaborative book projects at Harvard
and at other medical schools. This sixth edition is completely updated, as is required by a
field as dynamic as cardiology. The figures have been upgraded, are now in full color, and
they display complex concepts in uncomplicated ways. This edition will prove to be even
more valuable than its predecessors.
Dr. Lilly and his colleagues—both faculty and students—have made a significant and
unique contribution in preparing this important book. Future generations of medical educa-
tors and students, and ultimately the patients that they serve, will be indebted to them for
this important contribution.
Eugene Braunwald, MD
Distinguished Hersey Professor of Medicine
viii
Preface
This textbook is a comprehensive introduction to diseases of the cardiovascular system.
Although excellent cardiology reference books are available, their encyclopedic content can
overwhelm the beginning student. Therefore, this text was created to serve as a simplified
bridge between courses in basic physiology and the care of patients in clinical settings. It
is intended to help medical students and physicians-in-training form a solid foundation of
knowledge of diseases of the heart and circulation and is designed to be read in its entirety
during standard courses in cardiovascular pathophysiology. Emphasis has been placed on the
basic mechanisms by which cardiac illnesses develop, in order to facilitate subsequent in-
depth study of clinical diagnosis and therapy.
The original motivation for writing this book was the need for such a text voiced by
our medical students, as well as their desire to participate in its creation and direction.
Consequently, the book’s development is unusual in that it represents a close collaboration
between Harvard medical students and cardiology faculty, who shared in the writing and edit-
ing of the manuscript. The goal of this pairing was to focus the subject matter on the needs of
the student, while providing the expertise of our faculty members. In this updated and rewrit-
ten sixth edition of Pathophysiology of Heart Disease, the collaborative effort has continued
between a new generation of medical students and our cardiovascular faculty.
The introductory chapters of the book review basic cardiac anatomy and physiology and
describe the tools needed for understanding clinical aspects of subsequently presented mate-
rial. The remainder of the text addresses the major groups of cardiovascular diseases. The
chapters are designed and edited to be read in sequence but are sufficiently cross-referenced
so that they can also be used out of order. The final chapter describes the major classes of
cardiovascular drugs and explains the physiologic rationale for their uses.
It has been a great privilege for me to collaborate with the 106 talented and creative medi-
cal students who have contributed to the six editions of this book. Their intelligence enthu-
siasm, energy, and dedication have made the production of each manuscript enjoyable and
intellectually stimulating. I particularly recognize David Fischer, who stepped forward as the
main student author liaison for this edition and was instrumental in facilitating organization
of this project.
I am indebted to my faculty colleague coauthors for their time, their expertise, and their
continued commitment to this book. I especially acknowledge Professor Gary Strichartz, who
has been an essential contributor to this project since 1996, and whose input into future edi-
tions I will greatly miss as he transitions to retirement and new pursuits.
I sincerely appreciate the thoughtful and constructive comments received from faculty and
students around the globe pertaining to previous editions of this book. These communica-
tions have been very helpful in directing the current revision, and the many warm remarks
and have been an important source of encouragement. I also acknowledge with gratitude
several individuals who provided material, detailed comments and reviews, or other sup-
port to this edition: Suhny Abbara, Lauren Bayer, Marcelo DiCarli, Sharmila Dorbala, Marie
Gerhard-Herman, Andetta Hunsaker, Raymond Kwong, Gillian Lieberman, Robert Padera,
Helmut Rennke, Frank Rybicki, Christian Sampson, Frederick Schoen, Pinak Shah, Benjamin
Smith, Michael Steigner, and Scott Streckenbach.
It has been a pleasure to work with the editorial and production staffs of our publisher,
Lippincott Williams & Wilkins. In particular, I thank Amy Weintraub, Crystal Taylor, Marian
Bellus, Holly McLaughlin, and Leslie Jebaraj for their skill and professionalism in bringing
this edition to completion.
ix
x Preface
Finally, a project of this magnitude could not be undertaken without the support and
patience of my family, and for that, I am very grateful.
On behalf of the contributors, I hope that this book enhances your understanding of car-
diovascular diseases and provides a solid foundation for further learning and clinical care of
your patients.
Leonard S. Lilly, MD
Table of Contents
List of Contributors vi Chapter 10
Foreword viii The Cardiomyopathies 249
Preface ix P. Connor Johnson, G. William Dec,
and Leonard S. Lilly
Ch a p ter 1
Normal Cardiac Structure Chapter 11
and Function 1 Mechanisms of Cardiac
Jacob E. Lemieux, Elazer R. Edelman, Arrhythmias 268
Gary R. Strichartz, and Leonard S. Lilly Morgan J. Prust, William G. Stevenson,
Gary R. Strichartz, and Leonard S. Lilly
Ch a p ter 2
The Cardiac Cycle: Mechanisms Chapter 12
of Heart Sounds and Murmurs 26 Clinical Aspects of Cardiac
David B. Fischer and Leonard S. Lilly Arrhythmias 287
Morgan J. Prust, William G. Stevenson,
Ch a p ter 3 and Leonard S. Lilly
Cardiac Imaging
and Catheterization 43 Chapter 13
Diana M. López and Patricia Hypertension 310
Challender Come Joshua Drago, Gordon H. Williams,
Ch a p ter 4
The Electrocardiogram 74 Chapter 14
David B. Fischer and Leonard S. Lilly Diseases of the Pericardium 334
Leonard S. Lilly
Ch a p ter 5
Atherosclerosis 112 Chapter 15
Sarrah Shahawy and Peter Libby Diseases of the Peripheral
Vasculature 350
Ch a p ter 6 Sruthi Renati and Mark A. Creager
Ischemic Heart Disease 134
Jayme Wilder, Marc S. Sabatine, Chapter 16
and Leonard S. Lilly Congenital Heart Disease 373
Zena L. Knight and David W. Brown
Ch a p ter 7
Acute Coronary Syndromes 162 Chapter 17
Jayme Wilder, Marc S. Sabatine, Cardiovascular Drugs 400
and Leonard S. Lilly Andrey V. Dolinko, Michael T. Kuntz,
Elliott M. Antman, Gary R. Strichartz,
Ch a p ter 8 and Leonard S. Lilly
Valvular Heart Disease 192
Elizabeth Ryznar, Patrick T. O’Gara, Index 456
Ch a p ter 9
Heart Failure 220
David Miranda, Gregory D. Lewis,
and Michael A. Fifer
xi
Normal Cardiac Structure
and Function
Jacob E. Lemieux
Elazer R. Edelman
1
Gary R. Strichartz
Leonard S. Lilly
Chapter Outline
Cardiac Anatomy and Histology
K nowledge of normal structure and function of the heart is
crucial to understanding diseases that afflict the cardiovas-
cular system. The purpose of this chapter is to describe the heart’s
Pericardium
basic anatomy, its electrical system, and the cellular and molecular
Surface Anatomy of the Heart
Internal Structure of the Heart mechanisms of contraction that allow the heart to serve its critical
Impulse-Conducting System functions.
Cardiac Innervation
Cardiac Vessels
Histology of Ventricular CARDIAC ANATOMY AND HISTOLOGY
Myocardial Cells Although the study of cardiac anatomy dates back to ancient
Basic Electrophysiology times, interest in this field has recently gained momentum.
Ion Movement and Channels The application of sophisticated cardiac imaging tech-
Resting Potential niques such as coronary angiography, echocardiography,
Action Potential computed tomography, and magnetic resonance imaging
Refractory Periods requires an intimate knowledge of the spatial relationships
Impulse Conduction of cardiac structures. Such information also proves help-
Normal Sequence of Cardiac ful in understanding the pathophysiology of heart disease.
Depolarization This section emphasizes the aspects of cardiac anatomy
Excitation–Contraction Coupling that are important to the clinician—that is, the “functional”
Contractile Proteins in the anatomy.
Myocyte
Calcium-Induced Calcium
Release and the Contractile Pericardium
Cycle The heart and roots of the great vessels are enclosed by a
Introduction to Cardiac Signaling fibroserous sac called the pericardium (Fig. 1-1). This struc-
Systems ture consists of two layers: a strong outer fibrous layer and
β-Adrenergic and Cholinergic an inner serosal layer. The inner serosal layer adheres to the
Signaling external wall of the heart and is called the visceral pericar-
dium. The visceral pericardium reflects back on itself and
lines the outer fibrous layer, forming the parietal pericar-
dium. The space between the visceral and parietal layers
contains a thin film of pericardial fluid that allows the heart
to beat in a minimal-friction environment.
2 Chapter 1
The pericardium is attached to the ster- Superior Aorta

vena cava
num and the mediastinal portions of the
right and left pleurae. Its many connections Pulmonary
to the surrounding structures keep the peri- artery
cardial sac firmly anchored within the tho-
rax and thereby help to maintain the heart in
Heart within
its normal position. pericardium
Emanating from the pericardium in a
superior direction are the aorta, the pulmo- Inferior
vena cava Diaphragm
nary artery, and the superior vena cava (see
Fig. 1-1). The inferior vena cava projects
through the pericardium inferiorly.
FIGURE 1-1. The position of the heart in the chest.
The superior vena cava, aorta, and pulmonary artery
Surface Anatomy of the Heart exit superiorly, whereas the inferior vena cava projects
The heart is shaped roughly like a cone and inferiorly.
consists of four muscular chambers. The
right and left ventricles are the main pumping chambers. The less muscular right and left
atria deliver blood to their respective ventricles.
Several terms are used to describe the heart’s surfaces and borders (Fig. 1-2). The apex is
formed by the tip of the left ventricle, which points inferiorly, anteriorly, and to the left. The
base or posterior surface of the heart is formed by the atria, mainly the left, and lies between
the lung hila. The anterior surface of the heart is shaped by the right atrium and ventricle.
Because the left atrium and ventricle lie more posteriorly, they form only a small strip of this
anterior surface. The inferior surface of the heart is formed by both ventricles, primarily the
left. This surface of the heart lies along the diaphragm; hence, it is also referred to as the
diaphragmatic surface.
Observing the chest from an anteroposterior view (as on a chest radiograph; see
Chapter 3), four recognized borders of the heart are apparent. The right border is estab-
lished by the right atrium and is almost in line with the superior and inferior venae cavae.
The inferior border is nearly horizontal and is formed mainly by the right ventricle, with
a slight contribution from the left ventricle near the apex. The left ventricle and a portion
of the left atrium make up the left border of the heart, whereas the superior border is
shaped by both atria. From this description of the surface of the heart emerges two basic
“rules” of normal cardiac anatomy: (1) right-sided structures lie mostly anterior to their
left-sided counterparts and (2) atrial chambers are located mostly to the right of their cor-
responding ventricles.
Internal Structure of the Heart

Four major valves in the normal heart direct blood flow in a forward direction and prevent
backward leakage. The atrioventricular (AV) valves (tricuspid and mitral) separate the atria
and ventricles, whereas the semilunar valves (pulmonic and aortic) separate the ventricles
from the great arteries (Fig. 1-3). All four heart valves are attached to the fibrous cardiac
skeleton, which is composed of dense connective tissue. The cardiac skeleton also serves as
a site of attachment for the ventricular and atrial muscles.
The surface of the heart valves and the interior surface of the chambers are lined by
a single layer of endothelial cells, termed the endocardium. The subendocardial tissue
contains fibroblasts, elastic and collagenous fibers, veins, nerves, and branches of the con-
ducting system and is continuous with the connective tissue of the heart muscle layer, the
myocardium. The myocardium is the thickest layer of the heart and consists of bundles of
Normal Cardiac Structure and Function 3
Left common
Brachiocephalic artery carotid artery
Left subclavian
Superior vena cava artery
Ascending aorta
Left pulmonary
Right superior artery
pulmonary artery
Right inferior Left pulmonary
pulmonary artery veins
Right Pulmonary trunk

pulmonary veins
Left atrial appendage
Right atrial
appendage Left ventricle
Right atrium
Inferior vena cava

Right ventricle
Apex of heart
A Inferior heart border
Left common Brachiocephalic

carotid artery artery
Left subclavian
artery Arch of aorta
Left pulmonary
artery
Superior vena cava
Left superior Right pulmonary
pulmonary vein artery
Left inferior Right superior

pulmonary vein pulmonary vein
Right inferior
Left atrium pulmonary vein
Right atrium
Coronary Inferior vena
sulcus cava
Left Coronary
ventricle sinus
B Right ventricle Inferior heart border
FIGURE 1-2. The heart and great vessels. A. The anterior view. B. The posterior aspect (or base), as viewed
from the back. (From Moore KL, Dalley AF, Agur AMR. Clinically Oriented Anatomy, 7th ed. Philadelphia, PA:
Lippincott Williams & Wilkins; 2014:137–138.)
4 Chapter 1
Anterior
Pulmonic
valve
Aortic
valve
FIGURE 1-3. The four heart valves
Tricuspid viewed from above with atria removed.
valve The figure depicts the period of
Mitral ventricular filling (diastole) during which
valve the tricuspid and mitral valves are open
Annulus
and the semilunar valves (pulmonic and
fibrosus
aortic) are closed. Each annulus fibrosus
Annulus
surrounding the mitral and tricuspid
fibrosus
valves is thicker than those surrounding
the pulmonic and aortic valves; all four
contribute to the heart’s fibrous skeleton,
which is composed of dense connective
Posterior tissue.
cardiac muscle cells, the histology of which is described later in the chapter. External to the
myocardium is a layer of connective tissue and adipose tissue through which pass the larger
blood vessels and nerves that supply the heart muscle. The epicardium is the outermost
layer of the heart and is identical to, and just another term for, the visceral pericardium
previously described.
Right Atrium and Ventricle

Opening into the right atrium are the superior and inferior venae cavae and the coronary
sinus (Fig. 1-4). The venae cavae return deoxygenated blood from the systemic veins into the
right atrium, whereas the coronary sinus carries venous return from the coronary arteries.
The interatrial septum forms the posteromedial wall of the right atrium and separates it from
the left atrium. The tricuspid valve is located in the floor of the atrium and opens into the
right ventricle.
The right ventricle (see Fig. 1-4) is roughly triangular in shape, and its superior aspect
forms a cone-shaped outflow tract, which leads to the pulmonary artery. Although the inner
wall of the outflow tract is smooth, the rest of the ventricle is covered by a number of irregular
bridges (termed trabeculae carneae) that give the right ventricular wall a spongelike appear-
ance. A large trabecula that crosses the ventricular cavity is called the moderator band. It
carries a component of the right bundle branch of the conducting system to the ventricular
muscle.
The right ventricle contains three papillary muscles, which project into the chamber and
via their thin, stringlike chordae tendineae attach to the edges of the tricuspid valve leaflets.
The leaflets, in turn, are attached to the fibrous ring that supports the valve between the right
atrium and ventricle. Contraction of the papillary muscles prior to other regions of the ven-
tricle tightens the chordae tendineae, helping to align and restrain the leaflets of the tricuspid
valve as they are forced closed. This action prevents blood from regurgitating into the right
atrium during ventricular contraction.
At the apex of the right ventricular outflow tract is the pulmonic valve, which leads to the
pulmonary artery. This valve consists of three cusps attached to a fibrous ring. During relax-
ation of the ventricle, elastic recoil of the pulmonary arteries forces blood back toward the
Pulmonary artery
Aorta
Pulmonic valve
Superior vena cava

Interventricular septum
Right atrium
Moderator
band
Trabeculae
carneae
Inferior vena cava
Coronary sinus
Tricuspid valve Right ventricle Papillary muscles

FIGURE 1-4. Interior structures of the right atrium and right ventricle. (Modified from Goss CM. Gray’s
Anatomy. 29th ed. Philadelphia, PA: Lea & Febiger; 1973:547.)
heart, distending the valve cusps toward one another. This action closes the pulmonic valve
and prevents regurgitation of blood back into the right ventricle.
Left Atrium and Ventricle

Entering the posterior half of the left atrium are the four pulmonary veins (Fig. 1-5). The
wall of the left atrium is about 2 mm thick, being slightly greater than that of the right
atrium. The mitral valve opens into the left ventricle through the inferior wall of the left
atrium.
The cavity of the left ventricle is approximately cone shaped and longer than that of the
right ventricle. In a healthy adult heart, the wall thickness is 9 to 11 mm, roughly three times
that of the right ventricle. The aortic vestibule is a smooth-walled part of the left ventricular
cavity located just inferior to the aortic valve. Inferior to this region, most of the ventricle is
covered by trabeculae carneae, which are finer and more numerous than those in the right
ventricle.
The left ventricular chamber (see Fig. 1-5B) contains two large papillary muscles. These
are larger than their counterparts in the right ventricle, and their chordae tendineae are thicker
but less numerous. The chordae tendineae of each papillary muscle distribute to both leaflets
of the mitral valve. Similar to the case in the right ventricle, tensing of the chordae tendineae
during left ventricular contraction helps restrain and align the mitral leaflets, enabling them
to close properly and preventing the backward leakage of blood.
The aortic valve separates the left ventricle from the aorta. Surrounding the aortic valve
opening is a fibrous ring to which is attached the three cusps of the valve. Just above the
right and left aortic valve cusps in the aortic wall are the origins of the right and left coronary
arteries (see Fig. 1-5B).
Interventricular Septum
The interventricular septum is the thick wall between the left and right ventricles. It is com-
posed of a muscular and a membranous part (see Fig. 1-5B). The margins of this septum
can be traced on the surface of the heart by following the anterior and posterior interven-
tricular grooves. Owing to the greater hydrostatic pressure within the left ventricle, the large
6 Chapter 1
Pulmonary veins
Left atrium
Left atrial
appendage
Fibrous ring of
left AV orifice
Chordae tendineae
Left ventricle
Papillary muscles
Anterior cusp of mitral valve
To aortic vestibule
Orifice of right coronary artery Ascending aorta
Posterior cusp of aortic valve

Orifice of left
Pulmonary artery coronary artery
Left cusp of
Right aortic sinus aortic valve
Right cusp of aortic valve
Interventricular septum,
membranous part
Chordae tendineae
Interventricular
septum, muscular part Anterior cusp of mitral valve
Anterior papillary muscle

Right ventricle
Posterior
papillary muscle
Trabeculae carneae
B
FIGURE 1-5. Interior structures of the left atrium and left ventricle. A. The left atrium and left ventricular (LV) inflow
region. B. Interior structures of the LV cavity. (Modified from Moore KL, Dalley AF, Agur AMR. Clinically Oriented Anatomy,
7th ed. Philadelphia, PA: Lippincott Williams & Wilkins; 2014:142–143.)
muscular portion of the septum bulges toward the right ventricle. The small, oval-shaped
membranous part of the septum is thin and located just inferior to the cusps of the aortic
valve.
To summarize the functional anatomic points presented in this section, the following is a
review of the path of blood flow: deoxygenated blood is delivered to the heart through the
inferior and superior venae cavae, which enter into the right atrium. Flow continues through
the tricuspid valve orifice into the right ventricle. Contraction of the right ventricle propels the
blood across the pulmonic valve to the pulmonary artery and lungs, where carbon dioxide is
released and oxygen is absorbed. The oxygen-rich blood returns to the heart through the pul-
monary veins to the left atrium and then passes across the mitral valve into the left ventricle.
Contraction of the left ventricle pumps the oxygenated blood across the aortic valve into the
aorta, from which it is distributed to all other tissues of the body.
Impulse-Conducting System
The impulse-conducting system (Fig. 1-6) consists of specialized cells that initiate the heart-
beat and electrically coordinate contractions of the heart chambers. The sinoatrial (SA) node
is a small mass of specialized cardiac muscle fibers in the wall of the right atrium. It is located
to the right of the superior vena cava entrance and normally initiates the electrical impulse
for contraction. The atrioventricular (AV) node lies beneath the endocardium in the infero-
posterior part of the interatrial septum.
Distal to the AV node is the bundle of His, which perforates the interventricular septum
posteriorly. Within the septum, the bundle of His bifurcates into a compact, cablelike struc-
ture on the right side, known as the right bundle branch, and a broad sheet of fibers that
continues over the left side of the septum, the left bundle branch.
The right bundle branch is thick and deeply buried in the muscle of the interventricular
septum and continues toward the apex. Near the junction of the interventricular septum
and the anterior wall of the right ventricle, the right bundle branch becomes subendocardial
Sinoatrial node
Mitral valve
Membranous part of
Coronary sinus IV septum
Bifurcation of bundle
of His
Atrioventricular node Muscular part of
IV septum
Bundle of His
Left bundle branch
Right bundle branch Purkinje fibers under

endocardium of papillary
muscle
Moderator band
FIGURE 1-6. Main components of the cardiac conduction system. This system includes the sinoatrial node,
atrioventricular node, bundle of His, right and left bundle branches, and the Purkinje fibers. The moderator
band carries a large portion of the right bundle. (IV, interventricular).
8 Chapter 1
and bifurcates. One branch travels across the right ventricular cavity in the moderator band,
whereas the other continues toward the tip of the ventricle. These branches eventually arbo-
rize into a finely divided anastomosing plexus that travels throughout the right ventricle.
Functionally, the left bundle branch is divided into an anterior and a posterior fascicle and
a small branch to the septum. The anterior fascicle runs anteriorly toward the apex, forming a
subendocardial plexus in the area of the anterior papillary muscle. The posterior fascicle trav-
els to the area of the posterior papillary muscle; it then divides into a subendocardial plexus
and spreads to the rest of the left ventricle.
The subendocardial plexuses of both ventricles send distributing Purkinje fibers to the
ventricular muscle. Impulses within the His–Purkinje system are transmitted first to the papil-
lary muscles and then throughout the walls of the ventricles, allowing papillary muscle con-
traction to precede that of the ventricles. This coordination prevents regurgitation of blood
flow through the AV valves, as discussed earlier.
Cardiac Innervation
The heart is innervated by both parasympathetic and sympathetic afferent and efferent
nerves. Preganglionic sympathetic neurons, with cell bodies located within the upper five
to six thoracic levels of the spinal cord, synapse with second-order neurons in the cervical
sympathetic ganglia. Traveling within the cardiac nerves, these fibers terminate in the heart
and great vessels. Preganglionic parasympathetic fibers originate in the dorsal motor nucleus
of the medulla and pass as branches of the vagus nerve to the heart and great vessels. Here,
the fibers synapse with second-order neurons located in ganglia within these structures. A
rich supply of vagal afferents from the inferior and posterior aspects of the ventricles mediates
important cardiac reflexes, whereas the abundant vagal efferent fibers to the SA and AV nodes
are active in modulating electrical impulse initiation and conduction.
Cardiac Vessels
The cardiac vessels consist of the coronary arteries and veins and the lymphatics. The largest
components of these structures lie within the loose connective tissue in the epicardial fat.
Coronary Arteries
The heart muscle is supplied with oxygen and nutrients by the right and left coronary arter-
ies, which arise from the root of the aorta just above the aortic valve cusps (Fig. 1-7; see also
Fig. 1-5B). After their origin, these vessels pass anteriorly, one on each side of the pulmonary
artery (see Fig. 1-7).
The large left main coronary artery passes between the left atrium and the pulmonary
trunk to reach the AV groove. There it divides into the left anterior descending (LAD) coro-
nary artery and the circumflex artery. The LAD travels within the anterior interventricular
groove toward the cardiac apex. During its descent on the anterior surface, the LAD gives off
septal branches that supply the anterior two thirds of the interventricular septum and the
apical portion of the anterior papillary muscle. The LAD also gives off diagonal branches that
supply the anterior surface of the left ventricle. The circumflex artery continues within the
left AV groove and passes around the left border of the heart to reach the posterior surface. It
gives off large obtuse marginal branches that supply the lateral and posterior wall of the left
ventricle.
The right coronary artery (RCA) travels in the right AV groove, passing posteriorly
between the right atrium and ventricle. It supplies blood to the right ventricle via acute
marginal branches. In most people, the distal RCA gives rise to a large branch, the posterior
descending artery (see Fig. 1-7C). This vessel travels from the inferoposterior aspect of the
Pulmonary artery
Left main
coronary artery
Aorta
Left circumflex
coronary artery
Left anterior
Right coronary descending
artery coronary artery
Left circumflex Left circumflex

coronary artery coronary artery
Left anterior
descending
coronary artery
Right Obtuse
coronary Diagonal marginal
artery branch branches Right
coronary
artery
Acute
marginal branch Posterior descending
B coronary artery
FIGURE 1-7. Coronary artery anatomy. A. Schematic representation of the right and left coronary arteries demonstrates
their orientation to one another. The left main artery bifurcates into the circumflex artery, which perfuses the lateral and
posterior regions of the left ventricle (LV), and the anterior descending artery, which perfuses the LV anterior wall, the
anterior portion of the intraventricular septum, and a portion of the anterior right ventricular (RV) wall. The right coronary
artery (RCA) perfuses the right ventricle and variable portions of the posterior left ventricle through its terminal branches.
The posterior descending artery most often arises from the RCA. B. Anterior view of the heart demonstrating the coronary
arteries and their major branches. C. Posterior view of the heart demonstrating the terminal portions of the right and
circumflex coronary arteries and their branches.
heart to the apex and supplies blood to the inferior and posterior walls of the ventricles and
the posterior one third of the interventricular septum. Just before giving off the posterior
descending branch, the RCA usually gives off the AV nodal artery.
The posterior descending and AV nodal arteries arise from the RCA in 85% of the population,
and in such people, the coronary circulation is termed right dominant. In approximately 8%,
the posterior descending artery arises from the circumflex artery instead, resulting in a left dom-
inant circulation. In the remaining population, the heart’s posterior blood supply is contributed
to from branches of both the RCA and the circumflex, forming a codominant circulation.
10 Chapter 1
The blood supply to the SA node is also most often (70% of the time) derived from the
RCA. However, in 25% of normal hearts, the SA nodal artery arises from the circumflex
artery, and in 5% of cases, both the RCA and the circumflex artery contribute to this vessel.
From their epicardial locations, the coronary arteries send perforating branches into the
ventricular muscle, which form a richly branching and anastomosing vasculature in the walls
of all the cardiac chambers. From this plexus arise a massive number of capillaries that form
an elaborate network surrounding each cardiac muscle fiber. The muscle fibers located just
beneath the endocardium, particularly those of the papillary muscles and the thick left ven-
tricle, are supplied either by the terminal branches of the coronary arteries or directly from the
ventricular cavity through tiny vascular channels, known as thebesian veins.
Collateral connections, usually less than 200 μm in diameter, exist at the subarteriolar level
between the coronary arteries. In the normal heart, few of these collateral vessels are visible.
However, they may become larger and functional when atherosclerotic disease obstructs a
coronary artery, thereby providing blood flow to distal portions of the vessel from a nonob-
structed neighbor.
Coronary Veins
The coronary veins follow a distribution similar to that of the major coronary arteries. These
vessels return blood from the myocardial capillaries to the right atrium predominantly via the
coronary sinus. The major veins lie in the epicardial fat, usually superficial to their arterial
counterparts. The thebesian veins, described earlier, provide an additional potential route for
a small amount of direct blood return to the cardiac chambers.
Lymphatic Vessels
The heart lymph is drained by an extensive plexus of valved vessels located in the subendo-
cardial connective tissue of all four chambers. This lymph drains into an epicardial plexus
from which are derived several larger lymphatic vessels that follow the distribution of the
coronary arteries and veins. Each of these larger vessels then combines in the AV groove to
form a single lymphatic conduit, which exits the heart to reach the mediastinal lymphatic
plexus and ultimately the thoracic duct.
Histology of Ventricular Myocardial Cells

The mature myocardial cell (also termed the myocyte) measures up to 25 μm in diameter and
100 μm in length. The cell shows a cross-striated banding pattern similar to that of the skeletal
muscle. However, unlike the multinucleated skeletal myofibers, myocardial cells contain only
one or two centrally located nuclei. Surrounding each myocardial cell is connective tissue
with a rich capillary network.
Each myocardial cell contains numerous myofibrils, which are long chains of individual
sarcomeres, the fundamental contractile units of the cell (Fig. 1-8). Each sarcomere is made
up of two groups of overlapping filaments of contractile proteins. Biochemical and biophysi-
cal interactions occurring between these myofilaments produce muscle contraction. Their
structure and function are described later in the chapter.
Within each myocardial cell, the neighboring sarcomeres are all in register, producing
the characteristic cross-striated banding pattern seen by light microscopy. The relative den-
sities of the cross bands identify the location of the contractile proteins. Under physiologic
conditions, the overall sarcomere length (Z-to-Z distance) varies between 2.2 and 1.5 μm
during the cardiac cycle. The larger dimension reflects the fiber stretch during ventricular
filling, whereas the smaller dimension represents the extent of fiber shortening during
contraction.
Sarcoplasmic
Myofibril reticulum Sarcolemma T tubule
Mitochondrion
FIGURE 1-8. Myocardial cell. Top. Schematic
representation of the ultrastructure of
the myocardial cell. The cell consists of
multiple parallel myofibrils surrounded by
mitochondria. The T tubules are invaginations
of the cell membrane (the sarcolemma) that
increase the surface area for ion transport
and transmission of electrical impulses. The
intracellular sarcoplasmic reticulum houses
most of the intracellular calcium and abuts
the T tubules. (Modified from Katz AM.
Physiology of the Heart. 2nd ed. New York, NY:
Raven Press; 1992:21). Bottom. Expanded
view of a sarcomere, the basic unit of
contraction. Each myofibril consists of serially
connected sarcomeres that extend from one Z
line to the next. The sarcomere is composed
of alternating thin (actin) and thick (myosin) Z Actin Myosin Titin Z
myofilaments. Titin is a protein that tethers
myosin to the Z line and provides elasticity. Sarcomere
The myocardial cell membrane is named the sarcolemma. A specialized region of the mem-
brane is the intercalated disk, a distinct characteristic of cardiac muscle tissue. Intercalated disks
are seen on light microscopic study as darkly staining transverse lines that cross chains of cardiac
cells at irregular intervals. They represent the gap junction complexes at the interface of adjacent
cardiac fibers and establish structural and electrical continuity between the myocardial cells.
Another functional feature of the cell membrane is the transverse tubular system (or
T tubules). This complex system is characterized by deep, fingerlike invaginations of the
sarcolemma (Fig. 1-9; see also Fig. 1-8). Similar to the intercalated disks, transverse tubular
membranes establish pathways for rapid transmission of the excitatory electrical impulses
that initiate contraction. The T tubule system increases the surface area of the sarcolemma
T tubule
Sarcolemma
Ca++ Ca++
Ca++
Ca++ Ca++
FIGURE 1-9. Schematic view Ca++
of the tubular systems of the
myocardial cell. The T tubules, Sarcoplasmic
reticulum
invaginations of the sarcolemma, ATPase
abut the sarcoplasmic reticulum
Ca++
at right angles at the terminal Ca++ Ca++ Ca++
cisternae sacs. This relationship Ca++
is important in linking membrane
excitation with intracellular
release of calcium from the
sarcoplasmic reticulum. Terminal cisternae
Another random document with
no related content on Scribd:
Muikkais suuta morsialle,
Pian niinkun pilkan vuoksi,
Härnäten häjytapaista.
Haispa viinalta vähäsen
Häjyn neitosen nenähän. 75
Kohta koplasi kuvetta,
Tunsi lasin lakkarissa.
Tuosta sai tytölle tuska,
Alko pauhata pahemmin
Sulhaselle suutuksissa: 80
"Heitä lasi lattialle,
Heitä helvetin kovasti,
Heitä heti kappaliksi;
Osta uuri sen siahan,
Taskukello kelvollinen, 85
Kultavitjat ja komiat,
Että hohtais housun päällä,
Kiiltäis kirkon lattialla,
Se olis kaunista katella."
Wasta poika puolestansa 90
Alko vastata vakaasti,
Halki haastella asian;
Kovin kauan kuunteliki
Ihan ilman äänetönnä.
Sanopa ensisanoiksi: 95
"Sitte on sika nimeni,
Jos ma tänne toiste tullen,
Ehkä oli ensikerta,
Kun ma luonasi lepäsin,
Ompa varsin viimmenenki. 100
Kos et kuitenkan hävennyt
Haukkumasta hallin lailla!
Laita poies puolestasi,
Mitkä on minun omani
Avioksi aiottuna, 105
Liiton merkiksi minulta.
Kun ma luulin kunnollisen,
Saavan armahan avion,
Jonka kanssa kaunihisti
Woisin aikani asua 110
Aina asti vanhuutehen,
Suuren suomasta Jumalan,
Joka avion asetti."
Eipä enemmän puhunut

Poika sille puolisolle, 115
Kisko kihlansa takasin,
Jätti tytön tyhjillensä.
Tämä näin typerä tyttö

Outti miestä onnellista,
Lykyllistä lyylätteli; 120
Kun ei toista tullu'kana,
Joutu renkirehjanalle,
Juomarille heittiölle,
Saalihinsa tuhlajalle.
Warsin sarkavaattehetki 125
Häjyn kurkusta kurahti.
Eukko ylpiä ärisi

Julman juomarin tarvoille,
Ihan ensivuoellansa;
Jopa toissa toimitteli 130
Wiinatilkan viriästi
Ukon suuhun ja — omahan.
Tuli julma juoppoeukko,
Loppu äiältä ärinä.
Sitte kahen kallottelit, 135
Wuoron kuppinsa kumosit.
Ei se ukko elänytkän
Marsin kauan vaimon kanssa;
Pian kuoli kulkemasta,
Jätti eukkonsa elohon, 140
Jätti lapset lattialle,
Kaikki kylänkynnykselle,
Äiti ärmätin käsihin,
Jok'ei huolta huomenesta,
Pitänyt pientensä ylite, 145
Piti viinan vinkerästä.
Joka päiv' ol'juovuksissa,
Kanto kaikki vaattehensa,
Puumulinsa, silkkisensä,
Wiinan myöjälle visusti, 150
Weipä vielä kultahelmet,
Että pienen kirkkopeilin,
Tilkan eistä tiettämästi;
Kaikki suimi suuteksensa
Wiinassa ihan visuhun. 155
Wiina viekas se vetäpi
Waimorukan vaattehia,
Tuli loppu lappaminen,
Akkarukan appaminen.
Alko sitte akkurukka 160
Kuleksia kupparina,
Huusais huonoja hyviä,
Teki ämmät terveheksi.
Saihan sitte sarvillansa,
Hankki hameheittiöitä 165
Pahan paikan peitteheksi.
Joshan jollon suuruskouran
Anto akat palkastahan,
Jopa neki julma akka
Waihto viinaksi visusti, 170
Lapsiltansa lallutteli,
Suulta lasten surkioien,
Joita nälkä näännytteli.
Akkarukka allin lailla

Kohmelossa kuikutteli, 175
Kun ei einettä etehen
Ollut mitän ottamista,
Siinä harmista havahti
Kysyi ensin iteltänsä!
"Kuhun joutu koreuteni, 180
Mihen kauneus katosi?
Mik' oli nuorena minulla,
Kun se suuttu sulhopoika,
Kun ma vaatteita valitin,
Sanoin kulkeman sarassa, 185
Kehnosti kun kerjäläisen;
Itellenpä ennen sattu,
Sattu keskelle sanani."
Se sama sanottu vaimo
Neuo ensin neitosia, 190
Sano viisailla sanoilla:
"Ottakai minusta oppi,
Ettei sulhoista suloista
Piä sunkan suututella,
Ensikerran käyessähän, 195
Waikkapa vielä viinaltasi
Henki vähän haisahtaisi;
Ei se sieä sulhopoika
Joutavia jaaritella.
Jos on housut huonommatki, 200
Nuttu sarkanen selässä,
Hattu halpa ja matala,
Häränkoivet kurpposina;
Leip' on kuitenki leviä,
Pellot kanssa kasvamassa, 205
Toista tuomassa eloa.
Minä tieän miestä monta,
Koska on kotikylässä,
Jok' ol viinalle vihanen
Wielä nuorra naimatonna, 210
Ja nyt juopi julmemmasti;
Tieän myöski miestä monta,
Joka lassa lällutteli
Joka verassa viteli,
Uuri vyöllä kirkkotiellä; 215
Nyt on pellot piertamina,
Kaikki suossa suurusjauhot,
Petäjässä pellonsiemen,
Kaikki kauneus lamassa.
Wielä sanon viimmeseksi 220
Teille, naiset naitavaiset,
Ettei piikasten pitäisi
Kenokaulon kaahatella,
Käyä kirkon lattialla,
Etupenkkihin pöhätä; 225
Kaunis katotaan takoa,
Siviä selempätäki.
Ei myös peiliä pitäisi

Kahmaloissa kanniksella,
Siellä huivinne sisässä, 230
Mutta paljoa paremmin
Hengen peilistä pitäisi
Sielun virhiä sihata.
Riikinkukko se koria,
Kaula kaunis ja siliä, 235
Jalat rumat ja rupiset;
Hänen täytypi hävetä,
Eikö ihmisen enemmin
Pitäis häntänsä hävetä?"
Jälkimaine. Tässäki Rautalammin Ihalaisen tekemässä runossa on

kyllä varten olettavia neuoja tyttärillä, joista neuoista toki ei
tarvinnvekan minun pitemmältä kertoa. Näemmä värsyistä 59, 60 ja
v. 81—84 tytön viinanki ryyppäämisestä sulhoa soimanneen. Ei kyllä
haittaisikan mielestämme, tyttöin vähin varalla pitämän, etteivät
menisi juoppolalluille, vaan väärin tehty on kuitenki, siitä sulhoansa
haukkua, jos ryypyn ottaisiki. Haukkumalla tosiaanki ei saa häntä
tavastansa luopumaan, jos ei kaaneilla ja siviöillä puheilla vähitellen.
Paha kyllä on senlaiseen joutavaan tarpeeseen, kun paloviinan
nauttimiseen, itsensä totuttaa, mutta monenki miehen,
vanhempainsa ja omasta ymmärtämättömyydestä jo pojasta alkain
viinaa maistelemaan ruvettua, tulee se sitte vaikiaksi yhtäkkiä
heittää, vaikka kyllä näkeeki älyävämmällä iällänsä, siitä paljo
enemmän turmellusta, kun hyödytystä olevan. Sillä tosiaanki
paloviinasta ei ole mitänä hyödytystä ihmisellä, jos ei muutamissa
erinomasissa tiloissa, niinkun ylellisissä rasituksissa, kovassa vilussa
eli kuumuudessa, sateessa, usvassa ja sumussa, koska sitä
lääketten verostä vähä kerrallansa ja jollen kullon nautitaan.
Semmoisissaki tapauksissa on kuitenki hyvä olut paljo
virvottavaisempi ja terveellisempi.
Mutta mikä on se vähä hyöty paloviinasta niiden tu hansien

turmioin suhten, joita siitä lähtee niin erityiselle ihmiselle, kun koko
maalle ja koko ihmissuvustolle! Se polttaa ja koventaa sisällykset,
etteivät voi täydellisesti ruokia huvettaa, josta usein pitkälliset
reväsimet, muut vatsaviat ja kohtaukset saavat alkunsa, juontuu sitte
veren seassa keuhkohin, aivoon ja ympäri koko ruumiin, pilaa älyn,
mielen, muistin, voiman ja muun kunnon, turvottaa, pöhistää ja
vavistuttaa ihmisen, vähentää luonnollisen lämpimän ruumiissa,
syyttää moninaisia raskahimmia, ikuisia tauteja, heikkopäisyyden,
halvausvian, ampujan, kaaduttajan, ähkyvikoja, vesiahman,
luuvalon, vesipöhön ja muita pöhötauteja, turvottumisen, kelta- ja
keuhkutauteja, verisyljyn ynnä muita lukemattomia vikoja, joiden
viimmenen loppu on levoton omatunto ja kauhistuttava kuolema.
Sillä tavalla useinki turmelee palovina terveyden ihmiseltä, vaan

jos sitäkän ei aina silminnähtämästi tekisi, niin kuitenki aina
menettää ilon, onnen ja siunauksen perikunnissa, turmelee hyvät
tavat ja kauniit, siivolliset menot, tuhlaa arvaamattoman työajan ja
tavaran, saattaa monta miestä hyvättäki elolta maantielle. Myös on
verisillä tappeloilla, murhilla ja kaikenlaisilla pahatöillä tavallinen
alkunsa paloviinasta. Ei kymmennettä osaakan havata niistä ilman
paloviinatta tapahtuneen. — Joka sentähden tahtoo terveenä,
raittiina ja onnellisna elämänsä iltaan päästä, tekee hyvin, jos hän ei
koskaan ota palovinaa suuhunsa, vaan vieroo sitä kun muutaki
myrkkyä. Wielä vähin totuttuaki voipi ryyppäämisen tämän helposti
heittää, vaan viimmen muuttuu tapa tarpeeksi ja ihminen vapaasta,
mielitahtosesta olennosta paloviinan orjaksi. Waan jos siksi ei
muuttuisikan ryyppimisen tapa, niin jopa ilmanki viinaa
maistellessaan ihminen toisinaan tulee siitä runsaammasti
nautitsemaan, niin että juopuu. Waan juopuneenapa mies on mieltä
vailla ja voipi helposti yhtyä senlaisiinki seikkohin, joista saapi
ikuisen turmion nimellensä, arvollensa, elollensa ja kunniallensa,
taikka joutuu raskainten rangastuksen alaseksi. Paras on sentähden
ottaa korviin runoniekan opetus, joka sanoo:
"Jos nyt tahot tarkimmasti,

Osata oikein eleä,
Niin viero viina peräti,
Sekä karta karvojansa.
Ole viinalle vihanen,
Heitä pois lihan hekuma,
Tee jo kelpaava katumus
Armon aikana aiota!"
Parempi toki onki peräti välttää kiusausta, kun suotta sen kanssa
taistelemaan antauta. Muuten vaan viimmen ehkä myöhän taidat
toisen kuulusan runoniekan kanssa havata onnettomuutesi ja
valittaa:
"Wasta minä vanhoillani
Oivalsin tämän asian,
Kuinka kunnia menepi,
Alempi miehen armo,
Kaikki rakkaus katoopi
Entisiltä ystäviltä,
Miesi velkahan veäksen,
Joka ryyppeää rysyltä,
Wiinan viljassa eläpi,
Monet päivät pääksytysten,
Wiikkokauet vieretysten.
Maailman makia seura,

Tapa vanha tarttuvainen,
Jot' ei arvata alusta,
Saapi semmoiset vahingot.
Aivan on asian kanta

Sillä lailla, lapsukaiset;
Minä sen toeksi tieän,
Jok' olen itekki ollut
Taipuva tähän tapahan,
Saanut semmoiset vahingot:
Terveys on turmeltuna,
Kaikki rikkaus kaonna,
Arvoni alentununna;
Matti taskussa makaapi,
Tuskat turkkini povessa,
Ristit, vaivat rinnassani.
Wielä suututin sukuni,
Esivaltani vihotin;
Näytin ihteni olevan
Irvihampaille iloksi,
Hyvänsuoville suruksi."
Muutamin paikoin vähemmin tuttuja sanoja edellisessä

Naimarunossa taitavat olla v. 7. Keisti s.o. kensti, ylävä, ylpia, kopia.
v. 12. Hojotti; meni hopulla; isosti, eteensä katsomatta. v. 13. Lakois
(lakosi); meni lakoon, kaatu, lankesi. v. 17. Pöjötti; tunki itsensä
tuhmasti, mielettömästi. v. 40. Kutjuttelet; kävelet, kulet kehnosti. v.
73. Härnäten; suututellen, pilkaten, v. 76. Koplasi; siveli. v. 120.
Lyylätteli, toivoeli, lauleli tulevan. v. 146. Miinan minkerästä; hajusta,
nenään pistämästä hajusta, v. 203. Kurpposina; kenkinä, karvasina
kenkinä. v. 223. Kaahatella; keviä- mielisesti astua, liikkua, v. 225.
Pöhätä; yhtäkkiä pistäytä.
Matkakertoelma Hiiden linnaan.
(Muualla saatu).
Ammon olima kuulleet mainittaman Hiiden linnasta ja lukimaki

Gananderin Mythologiassa tästä asiasta, jotta voima päättää, tämän
muka jossaki Sotkamon ja Ristijärven kirkkokuntiin rajamailla
löytyvän. Kun ei tästä merkillisestä paikasta mitanä missiä tietty, eikä
kukaan häntä ollu nykyjään käyny kahtelemassa, niin tuumasimaki
asianalkain lähtiä hakemaan.
Jo alko pimittää kun, tiistaina 26:tena päivänä Hei- näkuuta v.

1836, kolmen miehen läksimä Kajanista astua teppomaan. Ilta oli
sateisen päivän perästä raitis, vaan kun myöhemmin alko kolkostua,
päättimä, keskiyön kostuttavalta unelta virkistäytäksemme, eräässä
torpassa muutaman tiiman levätä. Tultua kartanolle, eikä tahtoen
talonväkiä makiasta unestansa herättää, pöhkäsimä yliselle kussa,
lehtikerpuilla peittäytyneet. Unosen kalliita antimia nautitsima.
Aamulla, päivän kanssa liikkeellä, kulkima elävän Salmijärven
kylätse Jormualahden etelärannalle. Tämä lahti pistää, Oulujärven
koillisrannalta, penikourman pituudelta itään päin. Tässä nakkausima
heinämän ja korkian vaaran kupeella olevan ahon laialle
levähtämään. Yksi matkakumppaleista kiipesi korkeimmalle kukku-
lalle, josta hän palattua kerto nähneensä ison osan Oulujärvestä,
kaikkine saarine, niemine, lahtine ja ympärillä olevine taloine. Hyvin
oli häntä tämä näkö vaikuttanut. — Wä'hän edeskäsin käytyämme
tulima ihanaan Hillerin torppaan ja yhtä kaunoseen Loikkalaan,
Paltamon pilajätä, eteläpuolella Jormualahtia. Sihen aski olivat tiet
välttä'viä ja olimaki sinä päivänä kulkeneet 7 neljännestä. Wieläpä oli
mieli, ennen yötä, päästä 5 neljännestä eteenpäin, Paatinmäkeen
joka jo on Sotkamoa. Niinpä saattauttamaki veneeltä sormualahden
nenätse ja läksimä neuottua tietä astumaan, koilliseen päin. Woi
kuitenki näitä maailmoita kulettavia! — Terva- tynnyrien
vyöryttämällä sydänmaalta lahden rannalle, oli tie kulunu vyvälle
kuopalle, jossa sateella kokoutunu vesi jokena juoksi. Mehtäänkänä
ei kaatuneilta puilta ollu menemistä. Kuitenki, jos paljollaki vaivalla,
pujottausima tästä ja tulima, oikialta tieltä jo eksyttyä ja tiettömiäki
samottua, summia suunnan mukaan aivotulle yö sialle.
Loppumatkalla kasteli sadetki jo korvamme.
Syötyä, panima maata pirtinlattialla levitetylle vuoteelle. Aamulla

nostua, maksoma yösiasta ja ruuasta, minkä vähän soveliaksi
katsoma; sillä näillä seuduin eivät millonkaan määrää ruuan hintaa,
vaan heittävät matkustavaisen suosioon, paljastuvat jos vähänki
maksaa, ja välistä vaan pakkaamalla saapi heidät mitänä ottamaan.
Lähettyä liikkeelle, kulkima 6:den neljänneksen taipalen, kaunisten ja
lehteviin kunnasten ja mehtiin kautta, Härmämäkeen. Tällä
talottomalla taipalella sattu eteemmä sauna, jossa kotvan
lepäsimäki. Semmosia mehtäsaunoja laittaa tämän maan kansa
itselleen työpaikoille sydänmaassa, asuen niissä talvellaki
työaikansa niillä tienoin.— Wieläki on täällä omituisen somuudensa
vuoksi muistettava lampi. Pitkä ja kaitanen; puolikuun mukanen;
erinomasesti kirkas vesi, pohjan parin sylen syvyydestä näkyväksi;
kahen puolen korkiat, nousevat mäet tiheimmältä ja kauniimmalta
petäiköltä peitetyt, jossa tuskin hirreksi kelpaamatonta puuta olisit
löytänyt: — kaikki se anto tälle paikalle omituisen, kolianihanasti
vaikuttavan muodon.
Härmänmäessä, joka on Ristijärven rajataloja, haasto meille

emäntä eräästä Wenäläisestä, joka näitse sydänmaan taloitse
kulkien ja herraksi itsiänsä korottaen, miesten poikessa ollessa,
vaimoväeltä komentamalla ruokaa, kyytiä, passuuta ja muuta
senlaista oli narrannut. Tässäki sitä oli hyvin koettu palvella. Kuultua
jälempätä, tämän olleen ainoastaan talonpoika-rietan, joka, aivan
rahatonna ollen, niin konnallisesti koki matkansa perille päästä;
haasto hän meille hyvin vikevästi, ähmissään tästä hävyttömyydestä.
En ole ikänäni kuullu niin jäykkää ja jykeätä Suomen puhetta, joka
näytti oikeen ihmeteltävän voiman kauan sorretussa kielessämme
löytyvän. Lähti siilon pakinata: ei siinä sanoja puuttunut, eikä toinen
lause toistansa kauan vuottanut. Kun olisi käyttäny lyiyspännällä
muistoksi kirjoitaa mitä tässä, ei kiertelemällä, kun lyhyesti vaan
jykeästi käytettiin; niin olisi siitä ollu Suomen kielikäytökselle ja
sanakirjalle paljoki hyövykkiä.
Tästä lähettyä, tulima Eskolan taloon, Pyhännän kylässä, yöksi.

Siitä torstai aamulla ihanaan Liuskonniemen torppaan.
Tästä meni matkamme Hiisijokia ylöspäin, ja lähtimäki liikkeelle
noin kello 10. Päivä oli mitä kauniimpia. Aurinko paisto lämpimästi ja
lieviältä tuulelta vesikalmolle somasesti käyristetyt lainoset
läiskyttivät hiljasesti venettä vasten. — Entä vielä sitä
vaikuttavaisesti ihanaa Hiisijokia! — Kaitanen; monimutkasesti
suikerteleva; kahen puolen korkiat, heinävät niittytörmät, koristetut
kaikkinaisilta kesän kukkasilta ja yleensä istutetut ikivanhoilla
hyötökoivuila, jotka rannalta levittäen pensiät lehvänsä joen päälle,
varjosivat meitä auringon kuumilta säteiltä: — eikö siinä kerraksi
katsomista! — Niittymiehet, siellä täällä työssänsä, elähyttivät vielä
enemmän tämän ihastuttaman näkemän. Itse istuma veneessä,
soudetut kahdelta nuorukaisesti kukostavalta neitoselta vanhan
äitinsä kera. Heidän muoto ja silmät ennustivat kaunista ja puhdasta
sydäntä, ja se sulonen hymy huulillansa näytti, mitä koriat ja iloset
ympärystät ynnä onnellinen, jos köyhempiki elämä, olivat heiän
päälle vaikuttaneet. Istuessamme emmä voineet muuta kun
ihmehtellä tätä paradiisistä matkaa, joka, kolme neljännestä pitkä,
yhtäläisessä somuudessaan oli kuitenki alinomaa vaihehtelevainen.
Wieläki ilahtaa sydän tätä muistellessani ja, valkamaan tultua,
tarjosinki, kiitolliseksi muistoksi tästä ihanasta kulusta, kukkasen
kummalleki neiolle, jonka he, silmät siviästi alaalla ja niiaten, ottivat
vastaan. Niin erkanima toinen toiselle onnia toivottaen ja meidän
matkue astu siitä 3:men neljänneksen matkan Pekolan taloihen,
Hiisijärven kylässä.
Pekolan talot ovat länsipuolella Hiisijärviä. Tämä järvi, ennen

enemmin kun puoli penikuormaa pitkä ja leviä, laskettiin talonpoijilta
v. 1701 ison tulvan keväillä ollessa ja kymmenisen sylen pitusen
hietaharjun läpikaivamalla. Wielä puhuvat vanhat miehet kuulleensa,
tämän juoksemaan päässeen vesijoukon kauhialla räiskeellä metsän
läpi itsellensä tien uurtaneen ja talonki hävittäneen. Oli ennenki
juossu pienonen puro Tuomaanjärvestä tulevaan jokeen, vaan nyt
meni vesi omia teitänsä. Tästä työstä onki Hiisijärveläisille
mahottomat hyvät niittynsä syntyneet. Nyt on järvi tuskin enempää
kun neljännestä pitkä ja leviä. Mikä ennen järven pohjana, oli nyt
niittynä eli 75 vuotiassa koivistona. Länsipuolella oli kuitenki tuulelta
ajeltava hieno hiekka semmosen aian pysyny ruohottumatonna ja
metittymätönnä. Sillä hiekka muuttaupi, pölisten tuulella, ja kinostaa
millon mihinki kuni lumi talvipyryllä, peittäen niin jokainuan nousevan
piikin. Kaukaa katsoen tätä lavialta vaalattavata paikkaa, luulin
ensiste vaahtevaksi koskeksi. Santa on erinomasesti hieno ja
luulisimaki sen lasiteoksi käyttävän.
Pekolan taloissa kuulima Hiien linnan olevan kaksi neljännestä

tästä etelään päin, Sotkamon, Paltamon ja Hyrynsalmen pitäjäin
yhteisillä rajamailla, vaan paraite kuitenki Sotkamoon kuuluva.
Sanovatki miehet joskus näillä paikoilla käyneensä. Nyt havahtimaki,
tehneemmä Paakinmäeltä laskien, parin penikuorman mutkan ja
kulkeneemmä vempelen. Sotkamon kirkolta olisi Hiiden linnalle ollu
tuskin kolme penikuormaa, ja matkamme siis sen kautta kaikkia
lyhyin.
Oli lauantai ja 30:nes päivä Heinäkuuta, kun noin kello 9 e.p.

läksimä, Pekolan vanha ukko oppaaksi saatua, Hiidenlinnalle
astumaan. Ilma oli lämmin, vaan liikkeelle lähettyä alko jo ankarasti
sataa. Kulkima ensistä neljänneksen verran tihiätä ja tietöntä
viiakkoa, kastuen siellä jo pahanpäimäseksi sekä sateelta että
märällä metsältäki. Siellä kotvan telmettyä ja montaki mutkaa tehtyä,
tulima viimmen suon-rannalle. Waan nyt vasta vaivat alkavat! Liejuun
ja vetiseen suohon upposima joka askelelta melkeen polvia myöten.
Soita ja korpia kauan rämmittyä, tuskissamme jo kysäsimäki
oppaalta, eikö paikka lähestyne. Hän vastasi, ei kaukana olevan, ja
viittasi muutamalle suunnalle. Waan mitä siellä ja täällä olevista
puista saattoma merkitä,[4] vei hän meidät välistä yhdelle, välistä
toiselle suunnalle. Niinpä jo penkoen ukon eksyneen, kysymä
useenki häneltä matkasta, vaan saima aina samanlaiset vastaukset.
Jo olima moniaita tiimoja, sateen yhä pitkittäessä, kahlanneet
suossa polvia myöten. Wiimmen tuskausi ukko, tunnusti
eksyneensä, heittäysi puhumattomaksi, ja tässä työssä auttoki häntä
eräs matkakumpaleista, joka, sanankana virkkamatta, alakulossa
vääntäysi jälessä muien, hien otsasta tippuessa ja muutonki
märkänä kun kuikka. Toiset koimma kuitenki, ehkä yhtä märät ja
väsyneet, vaivat leikiksi muuttain, ilosempana pysyä.
Astuessa näkiniä monessaki paikassa merkkiä kontion elelemästä

näillä seuduin: välistä kololle syötyjä eli suomittuja muuriaispesiä,
välistä silpottuja kantoja ja puupökkelöitä; useen vereksiäki, suohon
painuneita jälkiä. Aina kun jälet tapasima sano ukko vakasella ja
juhlallisella äänellä: "tuostai on mehtolainen juosta jolkutellut." —
Wiimmen, sinne tänne sikseen väsyneeksi käytyämme, havahtima
ihmisen jälet suossa, jotka tarkemmin tutkittua, omiksemma tunsima.
Kohta tulimaki samalle paikalle, josta, tiimoja sitte, olima suolle
laskeuneet. Nyt olivat jo voimamme melkeen vähissä. Kuitenki piti,
uuelleen yritettyä, panna viimesensäki; ja otettua tarkemmat
suuntamerkit, tulimaki tällä kerralla suoraan linnalle, noin kello 5 j.p.
—
Niin olima nyt levähtämätä 8 tiimaa semmoisia maita rämpineet!

Muullon ei ollu meillä koko matkalla opasta, ja nyt pitiki näin pahasti
eksyä — Rastiteitä[5] ja neuvoja myöten olima tähän asti hyvästi
kyllä itseksemmä osanneet, jos ei aina tavallistakan rataa.
Niinpä olima toki vihdon matkamme perillä. Pohjas- puolelta
nostua suonsaarelle, kulkima kohti linnaa. Yhtäkkiä kuulima oudon
rääkymisen, ja kuta likemmäksi tulima, sitä kolkommalta ja
kovemmalta se kuulu. Olisi tätä voinu luulla jonku pahan
parkumiseksi; niin kamala ja läpi luien men'evä oli ääni. Etemmä
kulettua näkimä lintuparin, havukkaheimostosta, joilla mahto olla
pesänsä jossaki linnan luolassa, koska lähestyissämme aina
kiivaammasti huutaen milt' eivät tahtoneet päällemmä tulla. Opas
nimitti ne poutiaiseksi. Tästä ei huolien, menimä kuitenki linnalle.
Hiiden linna on keskellä mainittua osiksi metittynyttä, osiksi

kaljakkata suonsaarta. — Lounasesta koilliseen menee sen keskite
läpeinen halkema. Kahen puolen tätä ovat kuutta, seitsentä syltää
korkiat, veitsiviilot kallioseinät, noin 8:ksan syltää toisistaan, ja
välissä syvät lampareet. Oppaamme lausu niillä ei pohjaa
olevankan. Rannat ovat varsinki pohjaspuolella päällekasvaneelta
kuohulta peitetyt. Lounaspuolella on pirttisepeliksi nimitetty suolampi,
josta vesi parikyinmentä syltä pitusen, kaitasen puron kautta juosta
lirisee Hiiden linnan lampiin ja siitä taas koillisessa päin olevaan
toiseen lampiin. Keskimmäisen lammin pohjaspuolella on itse linna.
Puolentoista kyynärän paksunen muuri eriää kalliosta, välissä
heittäen jotaki luolan näkostä. Wieressä on kallio luisumpi. Siitä
rannalle laskeuttua kuulima maan alta, kallion sisästä, hiljasen
jyminän, joka mahto tulla jostaki siellä olevasta lähteestä. Muuta
linnan näkostä emmä havanneet,[6] emmäkä itse haltiata tavanneet,
jos hän vaan ei lie edellä mainitun Poutiaisen haamussa ilmottaunu.
Kaikki yhteenlaskettua, näyttää paikka kyllä oudolta ja kamalalta, ja
mahtavat sentähden esivanhempamme luulleet, ei minkään hyvän
haltian tässä paikassa asuvan. Muuton mahtaa kallio joltaki
maanjäräykseltä halenneen ja semmoseksi kumauneen, jonka
vastaavain kallioseiniin tarkasti tutkimalla havataan.
Pari tiimaa linnalla vivyttyämme, kaikki tarkon tutkimalla ja
mieleen panemalla, menimä yli puron lammin eteläpuolelle. Siellä
vyöryttimä vielä kiven lampiin, josta poreet kotvan jälestä nousivat.
Siitä heittimä paikan ja kulkima neljänneksen matkan etelään päin,
Hillerin torppaan, joka on Sotkamoon kuuluma.
Anoissamme ruokaa vastattiin ei olevan muuta leipää kun

petäjäistä. Nälkä käski kovasti ja täytynnä sihen tytyä. Waikk' ei sitä
olisi siltään saanat nielastuksi, vaan olisi, kuni sanovat, aina
päällimäissä suussa pyörinyt; meni se kuitenki voin, kalan ja maion
kanssa mukiin, varsinki nälän ahistaissa. Syötyä, panima vaatteet
kuivamaan ja vaipuma virvottavaisen unen käsiin.
Tästä läksimä pohjanmaan halki Kuhmoon päin kulkemaan.

Kuhmo on
Sotkamon pitäjän ainoa kappeli ja tästä itäsuuntaa kohti.
Ensistä kulkuna Teirivaaratse kauniita ja pahojaki matkoja

Petäjäniemelle, 5 neljännestä; siitä 3 neljännestä Kusiajärven yli
Häikiövaaralle. Tämä vaara on kamalasti vaikuttava, korkiain,
mehtäviin kukkuloinsa ja niiltä jyrkästi kuinka syvälle laskeviin
laksoinsa vuoksi. Sentähden lie uskottu, hänessä ennen jonku
Häikiön (pahan hengen eli haltian) asuneen, josta hän mahtaa
nimensäki saanut.
Siitä astuma penikuorman taipalen, kauniisti Kuurtajajärven

rannalla olevaan Kuurtajan taloon, jossa yöpymäki. Tässä oli
erinomasesti siistiä ja valastua väkiä, jota ei harvon pohjanmaissaki
ihmeekseen tapaa. Koko edellinen päivä oli paraasta päästä ollut
satamaton ja kaunis.
Maanantaina ensi päivänä Elokuuta läksimä tästä ja tulima, jo
vähän eksyksissäki käytyä, penikuorman taipalen, suuren
Ontojärven rannalla ja sen luodesopussa olevaan Hietaperän taloon.
Siitä saattautima neljänneksen järviä Katajalahteen. Waikka kesken
kiireensä olivat parassa luokopäivänä lähteneet tästä kyytiin, eivät
kyytimiehet kuitenkaan millää kontrahilla tahtoneet ottaa palkkaa
saattamastansa ja täyty heidät kauan houkuttelemalla sihen
taivuttaa.
Tästä oli vielä 9 neljännestä kirkolle. Matkamme meni, paitsi

moniaien talojen sivu, myös kolianihanasti vaikuttavan Multitörmän
ylitse. Siinä kulkima parin neljänneksen pituudelta ikivanhalla
petäiköllä kukoistavaista hietaharjua, josta puien välitse näkyvät
etäiset järvet saarinesa ja talot niittyne, peltone ja huhtane. Täällä oli
myös vanha petäjä, jonka kupeessa luettiin vuosiluku 1788
leikattuna. Jälestä kuulima senaikussa sotaaikana täällä olevan
sotavahin sen puuhun piirtäneeksi.
Noin kello 6 j.p. tulima pappilaan. Terve! sinä vanha pappila

vanhane harmajapäine isäntänesi, jolla, paitsi elämän kaikkia
vastakäymisiä, nuorukaisen ilosuus on vielä jäleltä säylynyt; — Joka
matkustavainen kiittää sinun hyväntahtosesti ja ilosesti
vastaanotettuasi ja ruokittuasi! —
[4] Kumpassin (suuntalin) puutteessa, on pohjanmaita

kulkemalle isoksi avuksi yksinäisten petäjäin kuorta merkitä.
Pohjoseen on se aina paksumpi ja ylemmäksi mustumia kun
etelään käsin, sillä pohjatuulten tähden on se puoli tarvinnutki
vahmemman peitteen. On muitaki merkkiä niink. teien
muurahaispesistä etelä suunnalle meneminen; muurahaisten
asuminen kannoissa päivän puolella; lehvien isompi pituus sinne
käsin jne.
[5] Rastiteiksi kutsutaan sydänmaan teitä, jotka puien

pilkkomisella ovat viitotut. Äkkinäiselle kulkialle on tämä isoksi
avuksi, estäin eksyttäväisille karjanpoluille menemästä.
[6] Gananderi puhuu erään, Hiisi nimisen, Kalevan pojan, 10

(vanhaa) penikulmaa itään päin Kajaanista, keskellä suota,
rakentaneen suuren summattoman linnan hirmusesti isoista
kivistä ja mullasta, sylenpitusilla sinne vievillä porrasvälillä eli
pykälöillä. Katso Gan. Myth. Fenn. sivu 29. Nähtävästi puhuu
Gananderi samasta linnasta, vaikk' emmä me minkäänlaisia
rakentajan jälkiä ja merkkiä paikalla tavanneet.
Satuja.
1. Poika ja Äiti.
Mökkiläispoika varasti rikkaan talon kirjavasusta pienen kirjan ja

toi sen äitillensä eikä salannutkan varastustansa. Äiti sano: "pahoin
kyllä teit, että varastit, mutta ei nyt talo tuosta pienestä kirjasta
häiviä, jonka tähden pidänki sen, enkä laita sinua häpiänalaseksi
sillä, että ilmottaisin ja veisin takasin. Waan kuitenkan ei sinun pidä
vasta mitään tuvasta ottaa." Sillä tavalla nuhteli äiti poikaansa ja
saiki sitä usiasti tehdä, sillä useinki näpisteli poika pieniä kaluja ja toi
ne äitillensä. Niin kasvo hän aikaa voittain julkiseksi varkaaksi ja
joutu viimmen hirsipuuhun. Hirsipuusta sanotaan hänen vummesiksi
sanoikseen lausuneen; "Äitiäni saan minä tästä hyvästäni kiittää. Jos
hän olisi kurittanut minun, ensikerran pienen kirjan varastettuani, ja
vienit kirjan jälle, niin toki en enää toiste olisikan semmoiseen työhön
ruvennut, vaan kun hän ainoastaan nuhteli ja uhkasi, niin siitä vaan
yllyin pahemmaksi."
Te vanhemmat! kasvattakaa lapsenne kurituksessa ja Herran

pelvossa. Sillä joka yhden niistä pienimmistä turmelee, parempi
hänen olisi, että myllynkivi ripustettaisi hänen kaulaansa ja hän
viskottaisi meren syvyyteen.
2. Kaksi koiraa, vanha ja nuori.
Wanha koira neuo nuorempatansa ja lausu: "se ei ole ollenkan

kaunis tapa, ihmisiä haukkua ja vielä pahemmin tehty on, ketänä
purra." Nuori koira rupesi ajattelemaan, mikä kumma siinä oli, että
nyt semmoisia kuuli vanhan lausuelevan, joka kuitenki ennen oli
äkein kaikista ollut ja monta ihmistä pahasti purrut. Wähä
mietittyänsä pian löysiki syyn: saarnaaja oli itse hampaaton ja
muutenki vähävoimanen ketänä haukkumaan.
Niin ihmisetki usein harjottavat kaikenlaista pahuutta

nuoruudessaan, vaan vanhemmallaan ei enää pahoin töihin
kyetessä tekeyvät siivoiksi ja alkavat muita nuhdella.
taikka
Ei ole voista veitsettömän, hampahattoman lihoista.

ebook download (Original PDF) Pathophysiology of Heart Disease: A Collaborative 6th Edition all chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

You might also like

ebook download (Original PDF) Pathophysiology of Heart Disease: A Collaborative 6th Edition all chapter

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

ebook download (Original PDF) Pathophysiology of Heart Disease: A Collaborative 6th Edition all chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

(Original PDF) Pathophysiology of

Heart Disease: A Collaborative 6th

Valvular Heart Disease: A Companion to Braunwald's

(eBook PDF) Heart Failure: A Companion to Braunwald's

(Original PDF) Pathophysiology: Concepts of Human

Chronic Coronary Artery Disease: A Companion to

Mechanical Circulatory Support: A Companion to

Braunwald’s Heart Disease : A Textbook of

Diagnosis and Management of Adult Congenital Heart

Braunwald’s Heart disease: A Textbook of Cardiovascular

Gregory D. Lewis, MD William G. Stevenson, MD

Marc S. Sabatine, MD, MPH

The pericardium is attached to the ster- Superior Aorta

Internal Structure of the Heart

Right Pulmonary trunk

Left atrial appendage

Inferior vena cava

A Inferior heart border

Left common Brachiocephalic

Left inferior Right superior

B Right ventricle Inferior heart border

Right Atrium and Ventricle

Superior vena cava

Tricuspid valve Right ventricle Papillary muscles

Left Atrium and Ventricle

Anterior cusp of mitral valve

Orifice of right coronary artery Ascending aorta

Posterior cusp of aortic valve

Anterior papillary muscle

Right bundle branch Purkinje fibers under

Left circumflex Left circumflex

Histology of Ventricular Myocardial Cells

Eipä enemmän puhunut

Tämä näin typerä tyttö

Eukko ylpiä ärisi

Akkarukka allin lailla

Ei myös peiliä pitäisi

Jälkimaine. Tässäki Rautalammin Ihalaisen tekemässä runossa on

Mutta mikä on se vähä hyöty paloviinasta niiden tu hansien

Sillä tavalla useinki turmelee palovina terveyden ihmiseltä, vaan

"Jos nyt tahot tarkimmasti,

Maailman makia seura,

Aivan on asian kanta

Muutamin paikoin vähemmin tuttuja sanoja edellisessä

Matkakertoelma Hiiden linnaan.

Ammon olima kuulleet mainittaman Hiiden linnasta ja lukimaki

Jo alko pimittää kun, tiistaina 26:tena päivänä Hei- näkuuta v.

Syötyä, panima maata pirtinlattialla levitetylle vuoteelle. Aamulla

Härmänmäessä, joka on Ristijärven rajataloja, haasto meille

Tästä lähettyä, tulima Eskolan taloon, Pyhännän kylässä, yöksi.

Pekolan talot ovat länsipuolella Hiisijärviä. Tämä järvi, ennen

Pekolan taloissa kuulima Hiien linnan olevan kaksi neljännestä

Oli lauantai ja 30:nes päivä Heinäkuuta, kun noin kello 9 e.p.

Astuessa näkiniä monessaki paikassa merkkiä kontion elelemästä

Niin olima nyt levähtämätä 8 tiimaa semmoisia maita rämpineet!

Hiiden linna on keskellä mainittua osiksi metittynyttä, osiksi

Anoissamme ruokaa vastattiin ei olevan muuta leipää kun

Tästä läksimä pohjanmaan halki Kuhmoon päin kulkemaan.

Ensistä kulkuna Teirivaaratse kauniita ja pahojaki matkoja