(eBook PDF) Born to Talk: An

Introduction to Speech and Language

Development 7th Edition
Go to download the full and correct content document:
https://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-born-to-talk-an-introduction-to-speech-an
d-language-development-7th-edition/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

(eBook PDF) Born to Talk: An Introduction to Speech and

Language Development 6th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-born-to-talk-an-
introduction-to-speech-and-language-development-6th-edition/

(eBook PDF) An Introduction to Language 10th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-an-introduction-to-
language-10th-edition/

(eBook PDF) An Introduction to Language 11th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-an-introduction-to-
language-11th-edition/

(eBook PDF) Language Development: An Introduction 9th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-language-development-an-
introduction-9th-edition/
(eBook PDF) Language Development: An Introduction 10th
Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-language-development-an-
introduction-10th-edition/

(Original PDF) An Introduction to Language 9th

Australia Edition

http://ebooksecure.com/product/original-pdf-an-introduction-to-
language-9th-australia-edition/

(eBook PDF) An Introduction to Language Australia New

Zealand Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-an-introduction-to-
language-australia-new-zealand-edition/

An Introduction to Language 11th Edition Victoria

Fromkin - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/an-introduction-to-language-
ebook-pdf/

(eBook PDF) Introduction to EEG- and Speech-Based

Emotion Recognition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-introduction-to-eeg-and-
speech-based-emotion-recognition/
Kathleen R. Fahey • Lloyd M. Hulit • Merle R. Howard
 Contents - VII -
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

rzrst Words 157

Cl,assifying the Chi/,d's First Words 158 • Presuppositions and Conversational 1'urn
1hking 164 • lv1idstage Reviezv: What Is Happening So Far? 165
Early Syntactic Development: A Stage Model 166
Early Stage 1 (MLU: 1.0 to 1.5; Age: 12 to 22 Months) 168 • Late Stage 1: Syn-
tactic Development- Words to Word Combinations (1\1LU: 1.5 to 2.0; Age: 22 to 26
Months) 169 • The Syntactic Level: Arranging Words Appropriately 170 • The
Semantic Level: Determining the Meanings of Early Sentences 171 • 1'he Pragrnatic
Level: An Emphasis on the Functions oj·Early Sentences 173
Comprehension and Production: A Critical and Evolving Relationship 174
Summary 177
Surfing the vVeb 179
Chapter Reviev.r 179

Chapter 5 Children Learning Language: Participating in Language

Samples 180
Purposes of Language Sampling 181
Obtaining Reliable and Valid Language Samples 182
facilitating Interaction 183
Recording the Language Sample 184 • Transcribing the Sample 184
Analyzing the Language Sample 185
GrammaticalAnalysis 186 • SemanticAnalysis 189 • PragmaticAnalysis 190
Sample Analysis and Interpretation 191
Summary 195
Surfing the vVeb 195
Chapter Reviev.r 195
Appendix A: Sample Language Transcription Form 196
Appendix B: Sample Language Transcript: Three-Year-Old Child 197
Appendix C: Language Sample Transcription- Counting Morphemes 200
Appendix D: Language Sample Transcription and Grammar Analysis 203
Appendix E: Sample Language Transcription Form- Eric 206

Chapter 6 The Saga Continues: Language Development Through the

Preschool Years 209
Mean Length of Utterances in Stages 2 and 3: Elaborating Structure 210
Pronouns: Words Used to Represent Nouns 212 • Auxiliary
Verbs 215 • Phrases 215 • Negation 217 • Asking Questions 219 • Requests
and Demands 220
- VIII - Contents
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

Refining Meaning in Stages 2 and 3: Semantics, Pragmatics, Conversations, and

Metalinguistics 221
Pragmatics and Convers(J,tion 223 • 1\1etalinguistics 226
Mean Length of Utterances in Stages 4 and 5: Elaboration ,vith Phrases and Clauses and
Polishing the Act 229
1Worphowgy, Pronouns, Verbs, Negatwn, (J,nd Questions 230 • Phrases Within
Clauses 233 • Emhedtling (J,nd Conjoining Sentences 235 • Pr(J,gmatics, Convers(J,tions,
(J,nd Narr(J,tives 236
J\1et(J,linguistics and Emergent Literacy 242
The Role of Comprehension and Production in Language Development 248
Concepts Underlying Words 248 • Active and Passive Sentences 250 • Figurative
L(J,nguage 251
Learning More Than One Language 252
Bilingu(J,lism 252 • Simult(J,neous L(J,nguage Acquisition 253 • 11.uo
L(J,nguages or a Hybrid? 254 • T'he Imp(J,ct of the Community on Simultaneous
Bilingu(J,lism 255 • Monolingu(J,l Versus Simultaneous Bilingu(J,l Devet.opment 255 • Code
1\1ixing 256 • St(J,ges of Devewpment in Simult(J,neous Bilingu(J,lism 257 • Successive
Bilingu(J,l L(J,ngu(J,ge DevewJ>ment 257 • 1r(J,nsfer from rzrst to Second
L(J,nguage 258 • Influence of the Second Langu(J,ge on the First 258 • St(J,ges of
Development in Successive Bilingualism 25 9 • T'he Optimal Age of Second L(J,ngu(J,ge
Le(J,rning 261
Summary 262
And Th(J,t's Not All, rolks.' 262
Surfing the v\Teb 262
Chapter Revie,v 262

Chapter 7 Taking Language from Home to School 263

The Classroom and Language: Ne,v Demands in Diverse Settings 265
Cultural Diversity in the Classroom 265 • Te(J,cher Preparation, Classroom Environment,
(J,nd Curricul(J,r Apj>ro(J,ches 267
The Language Forms and Curricula of the Classroom 271
T'e(J,cher/Student Di(J,/,ogues: Basic V(J,ri(J,tions 272
Semantic Development 274
}"'(l,ctors Influencing Vocabulary Acquisition 2 75 • Storing, Organizing, and Retrieving
Vocabul(J,ry 277 • Le(J,rning to Define Words 280 • H(J,ving run with Words: Liter(J,l to
}zgurative }orms 282
Syntax and Morphology 286
rzguring Out Passive Sentences 286 • The Principle of 1\1ini1n(J,l Distance 286 • Con-
joining and Embedding: Becoming More Complex 287 • 1Voun and Verb Phrases: Still
Exp(J,nding 290 • Morphologic(J,l i\1odijications 292
 Contents - IX -
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

Conversations and Narratives 294

1opic 1\1aintenance and Presupj>osition 294 • Indirect Requests 295 • Conjuncts and
Disjuncts 296 • Gender Differences in Conversations 297
Narratives 300
Metalinguistics and the Development of Reading and v\Triting 303
Awareness of Speech Sounds 303 • Azvareness of Semanti(,S 304 • Azvareness of.Mor-
phology and Syntax 305 • Azvareness oj"Pragmatics 305 • Learning to Read and
Write 307 • T'he Components oj'Reading and Reading Instruction 307 • Children's
Reading Development 308 • Components of Writing and Its Devewpment 313 • And
the Beat Goes On. . . 321
Summary 322
Surfing the Web 322
Chapter Revie,-v 322

Chapter 8 Development of Speech Sounds and Cultural Variations in Speech

and Language Production 323
Describing Speech Sounds 325
Traditional Phoneti(,S 326 • Distinctive Features 329
Development of Speech Sounds in the Prelinguistic and One-Word Stages 330
Development of Speech Sounds in T,-vo-Word Utterances and Beyond 335
Consonant Clusters 336 • Intelligibility 336
Phonological Vie,vs of Development 337
Coarticulation and Suprasegmental Aspects of Speech Production 340
Cultural Variations in Speech and Language Production 343
Dialects and Accents 344 • Social/Cultural Dialects 345
Regional Dialects 357
Summary 361
Surfing the vVeb 362
Chapter Revie,v 362

Chapter 9 Speech and Language Disorders in the Home, School,

and Community 363
Defining Communication Disorders 363
Interrelationships and Impact of Speech and Language Disorders 368
}our Students with Speech, Language, and Learning Problems 368
Causes and Types of Communication Disorders 372
Environmental }actors 373 • Sensory }actors 374 • Devewpmental Factors 376
Neurowgical Factors 379
- x - Contents
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

Language Disorders of UnknOlun Origin 383

Speech Disorders 384
Articulation Disorders 385 • Voice Disorders 385
}"'luency Disorders 386
Summary 389
Final Thoughts 390
Surfing the Web 390
Chapter Revie\v 391

Chapter 10 The Anatomical and Physiological Bases of Speech, Language,

and Hearing 393
Speech as the Product of Borro,ved Stn1ctures: Four Processes of Speech 393
Respiration 396
Phonation 400
Resonation 405
Articulation 406
The Brain: The Computer Center for Speech and Language 408
Speech and Language Functions of the Brain 410
The Ear: An Energy Transformer 414
17ze Outer Ear 414 • The 1\1idd/,e Ear 414 • T'he Inner Ear 416 • ]racing the Path-
luay of Hearing: A Brief.Summary 418
Summary 419
Surfing the \i\Teb 419
Chapter Revie\v 419

Gwssary 420
Rej"erences and Suggested Readings 433
Name Index 480
Subject Index 485
Preface

Practitioners and researchers fron1 many disciplines continue to conu;bute

ne,v and exciting information about human language acquisition. It is chal-
lenging to keep abreast of the con1plex a1Tay of topics that provides the foun-
dation for hu1nan communication and its development from birth through
the young adult period. This ne,v edition of B<nn to Talk is su itable for students
and practitioners in speech-language pathology, early childhood education,
general education, special edu cation, and related disciplines ,vho seek a con-
ten1porary and co1nprehensive vie,v of speech and language develop1nent in
a reader-fi;endly manner.

New to This Edition

The eText for this title is an affordable, interactive version of the print text that
includes videos and interactive features that provide opportunities for students
to get feedback on their ans,vers to the questions posed.
To learn more about the enhanced Pearson eText, go to:
\V\V\V. pearsonhighered.con1/ etextbooks.

N ew to This Edition
This edition is again available in a digital fo1T11at. The seventh edition provides
not only revie,v opportunities but also application opportunities to deep en
understanding.
• Several Vide o Examples in each chapter allo,v readers to see and hear
content and examples that enhance learning of key concepts. Students
read a b,;ef description of ,vhat the video is about and 'Natch a video that
demonstJ-ates the concept.
• The Video Reflection feature gives readers access to a video, a thought-
provoking question that pops up from the eText, a hint for thinking
about the ans,ve1~ and a ,vrite-in area into ,vhich students apply content
by typing a ,vritten response. Detailed feedback is provided after students
sub1nit their ,vritten response, thereby im1nediately providing the co1Tect
ans,ver.
• At the end of each major section of text, students have access to a brief
section quiz, called Check Your Understanding. The quiz ch ecks compre-
hension of n1ain concepts and feedback is available for each ans,ver.
• At the end of each chapter, students have access to the Chapter Revie,v.
Feedback is available for each of these short essay format o r sh ort-ans,ver
questions.

- XI -
- XII - Preface
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

• A glossary is included in this edition that provides definitions for key

terms in the text. These tenns appear in boldface ,vhen they are first
mentioned. In the eText, readers can click on the tenn to d irectly access
the glossary.
• Search tenns in Surfing the Web sections at the end of each chapter
encourage readers to expand their kno,vledge beyond the text to practi-
cal and interactive application of the concepts. The search tenns provide
a vehicle for extended learning opportunities for students in a multime-
dia context.
In addition, in this seventh edition of Bo1-n to Talk, ,ve have
• Added ne\\' information and reorganized infonnation in Chapter 4 about
the early language environment of parents and infants.
• Reduced language examples and figures in Chapter 4 regarding differ-
ences in talkative versus tacitu1,1 parents, 1naking the remaining examples
the focus of the important concepts underlying their use.
• Added a ne,v chapter (Chapter 5) on language sa1npling that ties Chapter
4, about the one-,vord stage, to Chapter 6, regarding the development of
syntax. Chapter 5 introduces and explains the process of eliciting, o-an-
scribing, analyzing, and interpreting language samples. These processes
are useful for readers as they learn about the language gains children
make.
• Added examples and ,vorksheets to Chapter 5 to encou1-age p1-actice in
language san1pling.
• Reorganized the infonnation in Chapter 6 to discuss the language attain-
ment into t\\'O, rather than four sections: Stages 2 and 3, follo,ved by
Stages 4 and 5.
• Integrated all the infonnation about language/ cultural diversity, includ-
ing social and regional dialects, bilingualism, and diversity in schools,
into other chapters.

About This Text

The p1;mary focus of this book is on language develo,p11umt. The sole purpose
of Chapter 1 (" A Connection of Brains'') is to pique the reader's interest in
language as a unique human experience and to increase appreciation of ho,v
messages are tJ-ansmitted fi-om one hu1nan brain to another. Chapter 2 lays the
grounchvork for considedng the impressive nature and nurture of human con1-
n1tmication. We discuss the many perspectives involved in learning language by
explo1;ng ,vhat human communication is and ho,v ,ve learn it during our early
years. In this edition, ,ve also relate the three perspectives-nativist, behavior-
ist, and social interactionist-to ho,v speech-language pathologists and edu-
cators use them in designing approp1;ate goals and intervention stJ-ategies
for children ,vith typical and atypical language developn1ent. Chapter 3 is an
exploration of ho,v the developn1ent of cognition and perception is related
 Preface - X III -
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

to language learning. In Chapter 4 ,ve begin the journey of early interac-

tions of parents and children that lay the foundation for language acquisition
through the one-,vord stage. In Chapter 5 the process of language san1pling is
described, to help readers appreciate ho,v language developn1ent is described
and docu1nented. Chapter 6 is a continuation of the stage ,node! to present the
joun1ey each child takes in developing the various components of language.
Chapter 7 sho,vs ho,v the integration of all language components, including
literacy, using this real-time approach facilitates an understanding of ho,v one
aspect of language affects all other aspects. Chapter 8 explores ho,v language
is learned and transmitted fi·om one person to another via speech production
and ho,v social and regional dialects influence speech and language. Chapter
9 provides a b1ief overvie,v of developmental and acquired disorders of speech
and language. So1ne readers ,viii be less familiar than others ,vith infonnation
pertaining to the anatomy and physiology of speech, language, and hea1ing.
We include this infonnation in the Chapter 10.
Before we get to our ackno,vledgn1ents, ,ve ,vant to address the gender
strategy ,ve use in this book. As 1ne1nbers of a profession that is more than 80%
female, \\'e are sensitive to the gender problem in co1nmunication. We are also
fiustrated by the li1nitations ofAme1ican English pronouns. For this reason, ,ve
alten1ate the use of feminine and 1nasculine pronouns, ,vith the understanding
that these pronouns are intended to be gender-neuu-al in all contexts. V•le also
generally refer to the child in the singular (versus the plural children) in order
to create an image of one child ,vhose speech and language develop1nent ,ve
study through this book.
There are occasional personal references in this book, indicated by first-
person pronouns and by phrases such as: 11iy sister, daughter, grandchildren, and
father. These references reflect the life expe1iences of the authors, and each is
footnoted for the reader's info1,nation.

Acknowledgments
We are grateful for the invaluable contributions of seve1-al people. Pamela Hulit
provided co1nputer assistance in creating a number of tables included in the
book. Dr. J ill Gilkerson fro1n the LENA Research Foundation provided guid-
ance in the selection of figures fi·o,n LENA publications and language samples
fi·om its database. Lori Shin fi·om the LENA Research Foundation tailored the
graphic art to meet publication specifications. Taylor \•Veber, a graduate stu-
dent in speech-language pathology fi·o,n the University of Northen1 Colorado
(UNC), assisted ,vith the video project and created the glossary. Andy Nagel,
the videographer fron1 Mirage Video Pro, and his assistant Ian ~rorked ,vith us
in a university and public school setting to produce the videos. We appreciate
the special talents of these people, and ,ve are gi-atefi.11 for their efforts on otu·
behalf.
A special thank you is extended to the parents and their children ,vho gi·a-
ciously gave their time and language inte1-actions to the video project, Dr. Mad-
eline Milian for her intervie,v about learning English as a second language and
- XIV - Pref ace
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

bilingual education, and Carol Ha,\rorth for her coordination extraordinaire

and expert speech-language pathology services in the school.
Finally, ,ve thank the follo,\ring people ,vho revie,ved the sixth edition of this
book: Robin Danzak, Sacred Heart University; Stephanie Hughes, Unive rsity
of Toledo; Mich elle Ivey, University of Houston; Donna Thon1as, South eastern
Louisiana Unive rsity.

To the 1nost important people in our lives,

,vith im,neasurable love and gratitude
Pan1ela, Yvonne, Car1nen, Scot,J ohn, Ch,;stopher,
Lance, Benjamin, Peyton , Brianna, Bonita, Lane, Cornelia,
Rosemary, Ernest, Daniel, Anna, Molly, Andre~,, and Samantha
 1
A Connection
of Brains

LEARNING OUTCOMES

Afte r comp letion of this chapt er, you wi l l be ab le t o:

• Define and relat e the terms communication, language, and speech and their
component s.
• Compare t he design f eatures of t he human communication syst em.
• Examine the element s of t he speech chain connecting a speaker's t houghts t o a
listener's understanding of t hose thoughts.

This first chapter is designed to pique your interest in speech and language
as processes v,rithin the broader process \\'e call communication. As a fi.1ture
educator, you ,viii be in a unique position to observe and facilitate the grov,rth
of children in their journeys to be effective communicators. \•Ve define and
describe these processes, and ,ve consider ho,v speech and language interact
to produce a form of communication unique to hu,nans. V•le also consider ho,v
a speaker's thoughts are conveyed to a listener's brain through a se,;es of co1n-
munication u-ansfonnations kno,vn collectively as the speech chain.

he idea for Born to Talk ,vas cultivated long before the first ,vord of the

T odginal ,nanuscript ,vas ,vritten, and it ,vas probably a good thing that
there ~ras a period of latency bet\\reen the concept and the product.
During that latency, r* obse1-ved language develop1nent firsthand in 1ny t\vo
daughters, Yvonne and Carmen. I lea1,1ed more about the po,\rer and ,vonder
of language in observing the,n than I have in all the books and all the journal
articles I have read over the course of 1ny career because I ,viu1essed their pro-
cesses of discovery. I ,vatched and listened as they made connections bet\veen
the ,vorld in ,vhich they ,vere gro,ving up and the ~rords and language fonns
that spilled out of them. They are no,v gro,vn, and they have blessed 1ny ,vife
and n1e ,vith five grandchildren, giving me five n1ore opportunities to obse1-ve
*Lloyd Hulit.
- 1 -
- 2 - Chapter 1
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

speech and language development close-up and personal. Each of them h as

reinforced 1ny appreciation of language as o n e of humankind's greatest gifts
and most p o,verful tools.
My faunily has an eclectus pa1Tot nan1ed Toby. When ,ve ,vere trying to teach
Toby to talk in his first yeai~ h e said , "hello" and "step up." These are certainly
not momentous utterances. They fall sh ort of the magic of Abraha1n Lincoln's,
"Four score and seven years ago ... " and John F. Kennedy's, "Ask not ,vhat
your country can do for you ... ", but they ai·e the beginning of speech or,
at the very least, the beginning of speech-like behavior. \•Vhat ,vas fascinating
about observing Toby ,vas that the process of acquisition ,vas so different fi·o,n
the process in human children, and it ,viii ah\rays be different. His utterances,
no ,natter ho,v many he produces over his lifeti1ne, ,viii ahvays be conditioned
responses, and there is no ,vay ,ve ,viii ever kno,v if there is any connection
bet\veen ,vhat is going on inside his pai-rot brain and ,vhat ,ve believe in our
hu1nan brains he is saying, ,vhich leads us to the po,ver of ESP in speech and
language.
Have you ever \vished you could read someone's 1nind, o r ever ,vished or
,vo1-ried that someone could read your mind? Probably each of us h as ,von-
dered about mental telepathy, and perhaps some of you reading this page
believe you have that gift. We ,vould like to suggest that every person, ,vho is
able to co,nmunicate, is capable of a form of mental telepathy, because human
communication allo,vs one hu1nai1 brain to interact ,vith another human brain
in a ,vondrous and ahnost ,nagical n1anner.
Most people give very little thought to the magic of com1nunication through
sp eech and language because it is acquired so naturally and used so effortlessly
by hun1ans. The purpose of this book is to explore the miracles of speech and
language, to exainine the marvelous anaton1ic structures and physio logical
processes ,ve hun1ans have adapted for talking and listening, to unravel the
components of language fi·o,n sounds to ,vords to elaborate sentence stru cture
that together help us deliver our 1nessages, to investigate the dialectal differ-
ences in our o,vn language, and to consider the problems that occur ,vhen
speech and language do not develop properly or ,vhen something goes ,vrong
after co,nmunication skills have been normal for a ,vhile . By the tin1e you have
turned to the final page in yourj ourney through this book, ,ve believe you ,viii
be convinced that ,vords such as 1nagic and luondrous and miraculous in refer-
ence to sp eech and language are accurately desc,;ptive, but before ,ve go any
fi.1rther, ,ve need to address so1ne basic tenninology.

Defining Communication, Language, and Speech

In the preceding paragraphs, ,ve used the ,vords sj>eech and language in a man-
ner implying that they ai·e not the same thing, ,vhich is co1Tect. They ai·e sep-
arate but related processes in the lai·ger process called communication. To
understand any of these processes, you must understand all of them and ho,v
they are in terconnected.
 A Connection of Brains - 3 -
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

Communication is the sending and receiving of information, ideas, feelings,

or 1nessages. To ap preciate the breadth of co1nmunication, consider j ust so1ne
of the 1nethods by ,vh ich human beings co1nmunicate. \"le transmit messages
of all kinds by talking, ,vriting, using codes (Morse code, text ,nessaging, sen1a-
phore flags, Braille), using facial expressions, gestures, art, music, dance, the
distances ,ve maintain ,vhen ,ve interact, vocal variations, the clothes ,ve ,vea,~
hairstyles, our natural and purchased odors, and 1nore. We send hundreds,
perhaps thousands, of messages every day. Some of our communications are
intended, but many are not. \•Ve hope that most of ,vhat ,ve send is received
according to our intent, but unfortunately this is not ahvays the case. The fact
is, ,ve humans cannot stop con1n1unicating even ,vhen ,ve ,vane to. You may
decide to say nothing, but your saying nothing ,nay be saying 1nore than your
saying something. Even ,vhen you are asleep you ,nay be sending messages. You
may talk in your sleep, of course, but even in the silence of unconsciousness,
you may comn1unicate restlessness by the ~·ay you thrash around in your bed,
or you may co1nmunicate a basic insecurity by the ,vay you curl into the fetal
position, or you may transmit a message of utter tranquility by the relaxed and
peaceful expression on yow· sleeping face. Do you get the point? Co,nmunication
is so n1uch a part of the human exp erience that ,ve are constantly sending and
rece1V1ng messages.

Video Reflection 1.1: Use a Child's Nonverbal Signals to

Understand the Child's Needs
\t\Tatch this video of a speech-language pathologist
(SLP) using the nonverbal signals of a student to
assist her in using h er com1nunication device, then
ans,ver the question.

Educators develop a keen sense of the co1nmunication su·ategies of their

stud ents. You ,vill notice that some students let you kno,v that they under-
stand or d o not understand a particular idea throu gh nodding or sh aking the
head, s1niling or fro,vning, shrugging should ers, raising an eyebro,v, asking
another child for help , or giving that blank stare! These communication sig-
nals are quite important as \\'e gauge the speed, amount, and con1plexity of
our n1essages.
Language is a 1nore difficult phenomenon to describe, so ,ve ,viii build a
definition by first looking at so1ne of the characteristics of language and then
u-ying to piece the1n together. Language is an expression of an ability that is
innate in all humans. We are born ,vich the capacity to use language in the
- 4 - Chapter 1
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

same ,vay a spider is born ,vith the ability to \\'eave ,vebs and a bird is born ,vith
the ability to make a nest. To use language is instinctive in humans, but the
capacity is realized differently in people according to the specific languages to
,vhich they are exposed. A child reared in a family of English-speaking adults,
,vho hears only English during the language acquisition period, zuill speak
English. You might be stu·prised that the logic of that observation escapes son1e
people. Children do not knO\\' they are German, French, Russian, or Japanese
,vhen they are born. They speak the language they hear, but the innate capacity
for that language is the same, no ,natter ,vhere they are born and children
speak the language of their families.
It is i1nportant to understand that language and the expression of language
are nvo very different things. Language exists in the mind, and it exists ,vhether
or not it is expressed. \,\'hen ,ve think through an idea or listen to others and
understand ,vhat they are saying or asking us to do, ,ve call this receptive
language. \•Vhen ,ve decide ,vhat ,ve ,vant to say and then actually speak it, sign
it, or ,vrite it, ,ve call it expressive language.
It is useful to tu1derstand language as a syste1n of abstract sy1nbols organized
according to basic rules that seem to be co1nmon to all the languages known
to humankind. In other ,vords, at the deepest, most basic level, all languages
share com1non con1ponents and each of these co1nponents use rules that allo,v
the 1ne1nbers of the language com1nunity to understand each other.

Video Reflection 1.2: Parent Strategies for a Child's Use of

Polite Language
\•Vatch the video of a parent using strategies to
encourage the use of polite language from her
child, then ans,ver the question.

Let us look at the 1nost fi.1nctional component of language-the ability to

use language as a social vehicle for establishing and maintaining relationsh ips
with others. 'A'e call this component p ragmatics. Consider ho,\' ,ve socialize ch il-
dren in our families and in early childhood settings. In 'A'estern culture, adults
use a combination of obvious instructions, such as, "\•Vait until I finish talking
before you speak," "Say please," "Ask Joey for that toy n icely," and subtle cues,
such as holding up a hand to signal ,vaiting or ,vithh olding the snack, until the
child uses a polite request.
Other culttu·es use varying degrees of verbal and gestural cues as they socialize
their children. Prag1natics involves not only using language according to
socially established standards but also nonverbal behaviors, such as maintain-
ing an approp,;ate distance benveen speakers, establishing and ,naintaining
 A Connection of Brains - 5 -
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

eye contact, and using body lan gu age appropriate to the situation. Most chil-
dren learn prag1natics through daily routines and ,ve expect that youngsters
con1e to school ,vith ,veil-established social co1nmunication patten1s. When
a child comes to school ,vithout age-appropriate pragmatics or if prag1nat-
ics skills vary considerably fro1n the cultural expectations of the classroo1n, it
doesn 't take long for teachers and other students to notice.
Another co1nponent of language is semantics. \•V hen ,ve com1nunicate, no
matter ,.,,hat medium ,ve choose, the goal is to convey 1neaning. Each language
has rules for using \\•ords and for combining the,n into meaningful arrange-
ments. Consider the follo,ving exercise. \t\1rite three nouns and then create
sentences that convey different ideas. The example ,.,,ords in the follo,ving
sentences are flowers, vase, and 1norning.

In th e n1orning, I go to the garden and pick flowers for my vase.

Th is rnorning, I knocked over the vase of flowers.
The flowers in rny favorite vase were dead in th e n1orning.
The deliveryman arrived this 1norning with a beautiful vase of flowers.
Do you want to get your friend a vase of flowers this 1norning?

As you can see, semantics involves the 1neaning that \\'e ,¥ish to convey, even
,vhen ,ve are using the same topic ,vords. It involves our use of vocabulary to
constru ct ideas through relationships bet\veen ,vords. Children benefit fro1n
lots of activities about ,vords. \t\1e ,viii explore this idea a t length in subsequ ent
chapters.
Ideas can be conveyed rather simply through three-to-five si1nple ,vord com-
binations and even non-verbally, but hu1nans develop 1ules for putting together
,vords in complex arrange1nents to boost the po,ver and efficiency of their lan-
gu age. vVe can get a lot d one by speaking in an organized and clear manner.
\t\'e use gran11nar to connect different types of ,vords and the 1ule structure for
these combinations is called syntax. In the sentences on the previous p age,
it is necessary to connect the nouns ,.,,ith other p arts of speech, so that the
meaning occurs. Imagine if \\'e did not have 1ules for combining ,vords. Ho,\'
,vould ,ve make sense of messages if ,ve only had nouns, for example? Read the
sentences aloud using only the three nouns and you ,viii get the point about
the importance of syntax.
The a1Tange1nent of ,vords is i1nportant for stating our meanings, and each
,vord is considered a morpheme-a unit of ,neaning. But ,ve also have s1nall
units of 1neaning that ,.,,e add to ,vords to enhance our messages. For example ,
the ,vord flowers, in the example is not one, but t\vo morphemes. Fwwer is the
na1ne of the object and ,ve use the sat the end to convey that there is more than
one. Thus, the sis a plural 1norphe1ne. We ,viii discuss 1norphe1nes in greater
detail in Chapters 4 and 5.
The fact that ,ve do not a ll speak the same language suggests that some
aspects of language are lea1ned. Languages are different in many ,.,,ays. They
use different ,.,,ords and different rules for organizing ,vords into gram1natical
sentences. English, for example, su·esses ,vord order in its gra1n1nar system,
but other languages, such as Latin, place greater emphasis on ,.,,ord end ings
- 6 - Chapter 1
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

than on order to indicate grammatical relationships. That is, all languages have
rules for making sentences gram,natically correct, but the 1neans by ,vhich
correctness is achieved vary. vVe can conclude, therefore, that although the
capacity for language is innate, and although all languages share very basic
rules, the sp ecific conventions of any given language are learned. The child
,vho ,viii speak English, for example, must learn the sounds of English as ,veil
as its vocabulary and grammar.
Now, let us put some of these pieces together into a definition. Language
is a system of absu·act symbols and rule-governed stiuctures, the specific con-
ventions of,vhich are learned. The symbols of language n1ay be sounds that
are co1nbined into spoken ,vords, or letters that are co,nbined into ,vritten
,vords, o r even the elements of sign language that are co,nbined into larger
units. It is important to note that ,vhatever the symbols, they are arbiu·a,;ly
established by the co nventional usage of a given p eople. Furthennore, the
symbols or their co,nbinations ,viii change over ti1ne because language is
a constantly evolving pheno1nenon. Much more needs to be added to this
definition (and ,viii be in the chapters that follo,v) , but this ,viii serve as a
starting p oint.
We can no,v define speech, a relatively simple task if ,ve understand com1nu-
nication and language. Very simply, speech is the oral expression of language.
So1neti1nes people use the terms language and speech as though tl1ey are inter-
changeable, but they clearly are not. If they \\'ere interchangeable, one could
not exist ,vithout the other because they ,vould be one and the san1e thing.
In fact, speech can and does exist in the absence of language, and language
exists in the absence of speech. Consider Toby the parrot or mynah birds that
can 1ni1nic human speech, often ,vith remarkable clarity. These birds produce
speech , but they do not have langu age. That is, they can produce su;ngs of
sounds ,vith the acoustic characteristics of human speech, and hu,nan listeners
recognize the sequences of sounds as ,vords, but the speech of these birds is
devoid of meaning and, therefore, is not the oral expression of language. They
h ave speech but not language. Some human beings, n1ost notably those ,vith
severe cognitive challenges, ,nay have the abili ty to imitate speech perfectly
even if they do not fully understand the language underlying the speech. They
h ave sp eech that reflects language abilities they do not have. Even normal
children, benveen the ages of 18 and 24 1nonths, often produce a form of
speech kno,vn as echolalia, ,vhich is an imitation of ,vords, phrases, o r even
,vhole sentences in the absence of an understanding of ,vhat they are saying. 1t
vividly recall a 3-year"Old boy named Jerry, ,vho arrived for his langu age therapy
session. Jerry had very little verbal language, but he frequently used echolalia.
v\'hen I said , "Hello, J erry," he responded " H ello, J erry." Then h e pointed
at the sign at the top of the door saying, "E-X-1-T. For 1nore information call
l -800-234-6824." He echoed ,vhat I said and then recalled ,vhat he h eard on a
television commercial.

tKathleen Fahey
 A Connection of Brains - 7 -
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

Language can also exist independently of speech. Children ,vho are born
deaf~ for example, may never learn to speak, but their deafness does not pre-
clude their use of language. If these children have no other proble1ns and
receive proper stimulation and approp,;ate educational opportunities, they
can develop language abilitiesjust as sophisticated and co1nplete as those of the
hea1;ng child ,vho speaks. The child ,vho is deaf and ,vho does not have speech
must learn a different ,vay to express language, most likely through signs and
gestures. In addition, the child ,vho is deaf can receive and express language
through the ,vritten ,vord.
We can best understand speech as a highly co1nplex physiological process
requiring the coordination of respiration, phonation, resonation, and articula-
tion. So1ne of the 1novements involved in producing even the simplest utter-
ances are simultaneous and others are successive, but the synchronization of
these 1novements is critical.
Consider ,vhat happens in the production of the single ,vord statistics. The tip
of the tongue is lifted fi·on1 a resting position to an area on the roof of the mouth
just behind the upper teeth called the alveolar ridge to produce the s sound.
T h e tongue is pressed against the alveolar ,;dge hard enough to produce con-
su;ction but not so hard as to stop the airflo,\' altogether. As the speaker slo,vly
contracts the muscles of exhalation under precise conu·ol, air is forced bet\veen
the tip of the tongue and the alveolar ridge. Leaving th e tongue in the sa1ne
area, the speaker now presses a little harder to stop the airflo,v and tl1en quickly
releases the contact for the production of the t sound. T h e tongue drops to a
neutJ-al position and the vocal folds in the larynx vibrate to produce the vo,vel
a.. The speaker turns off the voice and lifts the tongue to the alveolar ,;dge for
the next t, th en vib1-ates the vocal folds for the vo,vel i ,vhile the tongue stays
in a for,vard but slightly lo,vered position. The speaker tu1ns voicing off again
and moves the tongue to the alveolar ,;dge yet again to produce the controlled
constriction for the next s, follo,ved by increased pressure to stop the ai1ilo~·
and release it for the t. The voice is turned on one more time and the tongue
lo,vered to a neutral position for the i, and then turned off as the tongue arches
to the back of the mouth, ,vh ere it contacts the velum, or fleshy part of the roof
of the mouth, for the k. Finally, the tongue tip darts to the alveolar ,;dge for
the production of the final s sound.
All this occurs in the production of one ,vord! hnagine ,vh at occurs in the
production of a long sentence produced at an average speed. In addition
to the production of each sound, ,ve use suprasegmental aspects of speech.
T h e syllables in each ,vord are produced ,vith va,;ed degrees of su·ess. \•Ve also
use intonation to en1phasize certain ,vords over others to convey meaning,
and ,ve modulate our pitch and phrasing to 1nake speech interesting. Think
of so,neone you knO\\' ,vho speaks too fast, speaks in a monotone, or doesn't
h ave a smooth rhythm. When you consider ho,v many inu;cate adjustments are
made so quickly in the speech mechanism and the supraseg1nental aspects that
,ve use to n1ake our speech flo,v, it is difficult to imagine that anyone lea1,1s to
speak at all. But ,ve do learn to speak, and ,ve do it easily and nattu·ally over a
very brief period of time.
- 8 - Chapter 1
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

Speech and Language Rejoined

No,v that ,ve have established that speech and language are separate, although
related, parts of the communication process, ,ve ,viii reconnect the,n for the
remainder of our analysis. For practical purposes, in people ,vith normal com-
n1unicative abilities, they are not separate. Speech is co,nmonly understood
as oral language, and that understanding ,viii serve our purposes ,veil. It is
certainly clear to anyone ,vho has studied the develop1nent of co1nmunication
in children that speech and language develop together, but ,ve should ah\•ays
remember that they do not develop at the same pace. Most of ,vhat a child ,viii
ever kno,v about language is acquired before entering school, but so1ne speech
sounds are not mastered until age 7 or 8. Even \vithin language itself, not all
di,nensions are acquired according to the same schedule. Rules pertaining to
the structtu·e of language are acquired early and most of the basic vocabulary
of a language is learned early, but ,ve continue to add vocabulary as long as ,ve
live, and most of us are developing our kno,vledge about ho,v to use language
,veil into adulthood during speaking and \\Tl;ting.
Fro1n this point on, ho,\•ever, ,ve ,viii consider speech and language as inte-
grated parts of the sa1ne process in the sa1ne ,vay that pictures and sounds are
integrated parts of television. You can certainly have television ,vi th out pictures:
It's called radio. And you can have television ,vithout sound: That's called net-
,vork difficulty. But television as \\'e expect it includes not only pictures but also
sound. Speech as ,ve expect it in nonnal human beings combines phonated
and articulated noises and the rule-governed suuctures of language.

Check Your Understanding 1.1

I Assess your understanding of communication, language, and speech by
co1npleting this brief quiz.

The Unique Characteristics of Human Speech

To appreciate the po,ver of oral language, ,ve can compare it to the co,nmuni-
cation systems of other animals. Other animals do com1nunicate, of course, but
there is much ,ve do not understand about their systems. Some ani1nals seem to
co1nmunicate very general messages in si1nple ,vays. The beaver, for example,
slaps its tail ,vhen it senses danger. Dogs bark ,vhen they are fi·ightened or
excited. Other animals are able to co1n1nunicate 1nore elaborate n1essages.
Bees dance to tell their fellow bees ,vhere flo,\•ers are. Other insects use their
antennae to insuuct or inform. There is a great deal of interest in the co,nmu-
nication syste1ns of dolphins and singing ,vhales because they seem to be much
more elaborate than the syste1ns of n1ost other animals (Herman & Forestell,
l 985;Janik, 2000; Schuste1man, 1986; Tyack, 2000). Recent research provides
fascinating info1,nation about the co,nmunicative abilities of other species (see
Table 1.1). But, no ,natter ho,v much ,ve discover about the abilities of other
 A Connection of Brains - 9 -
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

Table 1.1 Animal Communication Signals

Communication Signals Purpose of Signal/Effect of

Animal and Abilities Sign al Researchers
Monkeys (vervet) Snake ch utter Warns other monkeys that snake is Akmajian, Demers, and Harnish
nearby/monkeys surround snake (1984)
Aerial predator call Warns other monkeys that eagle is
overhead/monkeys seek cover on
. . ground .
Terrestrial predator call Warns other monkeys that leopard
is nearby/monkeys climb trees and
go to ends of branches
-
Marmots Alarm signal Intensity based on amount of risk
present in situation
Bonobos and Use of symbols Symbols represent objects or Corballis (2007)
chimpanzees act ions; limited combi nations of
symbols to create new meaning
Dogs Conative signals; play bow Invites other dogs to play Hauser, Chomsky, and Fitch
(2002)
Bottlenose dolph ins Distress whistle Signal for " help! "/dolph ins in area
arrive and raise distressed animal to
t he surface
Recogn izes self in mirror (Not evidence of theory of mind) Akmajian, Demers, and Harnish
(1984)
Birds Aerial predator call " seet" Warns other birds that predator is Gallup, (1982)
overhead/take cover in bushes and
stay still
Mobbing call " chink" Warns other birds that stationary
predator is nearby/surround (mob)
the predator
Terrestrial song Warns other male birds to keep
away; invites uncommitted females

- .. to come to his location

...
Ch ickadees Four distinct sounds (Not evidence of recursion) Akmajian, Demers, and Harnish
repeated in limited (1984)
arrangements
Starlings Count different sounds (Not evidence of recursion)
in sequences and match
them for similarities and
differences
Nutcracker Memory for where it stored Locates food in future (not evi-
food dence of recursion)
-
Western scrub jay Memory for when and how Locates food in future (not evi- Hailman and Ficken (1986)
long food is stored dence of recursion)
- 10 - Chapter 1
• • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ••

ani1nals to com,nunicate, ,ve re1nain convinced that no animal has a co1n1nu-

nication system as po'Arerful as hu1nan speech.
One of the first linguists to take a detailed, analytical look at the character-
istics of hu1nan speech in comparison to the co1nmunication systems of other
animals \\'as Charles F. Hockett (1960), ,vho ,vrote a classic essay entitled "The
Origin of Speech," in ,vhich he desc,;bes ,vhat he calls "13 design-features" of
language. Although many ani1nals share some of these features in their com-
n1unication systems, Hockett believed that ,vhen taken together, his 13 features
effectively separate ht1111an speech from other fonns of anin1al co,nmunication.
Since Hockett ,vrote his essay, ne,v theoretical interpretations of ani1nal con1-
n1unication and research data supporting these interpretations suggest that
other species share many of the 13 features Hockett believed differentiated
hu1nan com1nunication from animal co1nmunication. Based on ,vhat ,ve no,v
kno,v, only a fe,v of Hockett's features are not found in the co1n1nunication
syste,ns of other ani1nals. Interestingly, ,ve have found features beyond those
identified by Hockett that can be ascribed to hu1nan communication. Never-
theless, "The Origin of Speech" re,nains an important and interesting part of
the literature on human language, because it challenged linguists at the time
to think about language and the hu1nans ,vho use it in revolutionary,vays. \•Ve
,viii exan1ine Hockett's odginal 13 design features as a 'A'ay of understanding
the po,ver of human co1n1nunication, but ,ve ,viii also attempt to con1pare
and contrast human communication ,vith the comn1unication systems of other
species. Vl'e ,viii then take a look at son1e design features that did not make
Hockett's list. Table 1.2 sho,vs that eight characteristics are present in humans
and other species. Four characteristics are present in hu1nan language, but
quite rare and limited in nonhu1nans, and five characteristics are particular to
hu,nan language.

From Mouths to Ears

Hockett's first design feature is the vo cal-auditory channel. That is, hu1nan
beings co1nmunicate by forcing air through the vocal folds of the larynx and
breaking the vibrating airstream into sounds of speech, ,vhich are organized
into ,vords and sentences. The listener's ear receives these sounds. This feature
is so obvious that ,ve may need to note that other channels can be used in co1n-
n1tmication and are used by other anin1als. Bees, for exa1nple, com1nunicate by
dancing, and that can be desc,;bed as the visual channel. ln fact, human beings
,vho cannot hear use the visual channel ,vhen they produce and receive sign
language. Still other ani1nals co1nmunicate by touch or by odor. The primary
advantage of the vocal-auditory channel for humans is that it leaves our hands
fi·ee to do other things ,vhile ,ve are co,nmunicating. Vl'e can build or repair,
for exan1ple , ,vhile giving or receiving instructions. In1agine ,vhat it ,vould be
like for a consuuction cre,v building a house if everyone had to put do,vn their
tools every ti1ne one person needed to communicate ,vith another through the
gesture-visual channel. There is no question that vocal-auditory communica-
tion is convenient and allo,vs us to be efficient in all tasks that involve con11nu-
nication in conjunction ,vith other physical activities. This feature, of course,
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Kuka? — kysyi Karl August.

— Vedenneito tietysti! Hän kohottaa sille ylös muureja ja valleja ja

torneja ja mitä kaikk hänen valtaansa kuuluu.

Hämmästyksissään siitä, että kuuli tämän jättiläisolennon puhuvan

aivan lapsen tavoin kysyi Karl August: — Oletko tältä paikkakunnalta
kotoisin?

— Olen kyllä, olen syntynyt täällä Vetterin rannalla; mutta suureksi

tultuani läksin kirvesmieheksi merille, ja sitten olen ollut sekä
tuulessa että tuiskussa ja ohjannut päivinäni monta alusta. Mutta
tultuani vanhaksi heräsi minussa halu päästä jälleen kotiini, sillä
Vetterin kaltaisella järvellä ei ole vertojaan!

— Mikä on nimesi? — kysyi Karl August, yhä enemmän kiintyen

uuteen tuttavaansa.

— Johannekseksi minut ristittiin, mutta sitten, — lisäsi hän

ylpeyden ja ujouden sekaisella äänellä, — minua on sanottu
luotsivanhimmaksi. Olen nyt täällä veneenrakennustöissä; muuten
asun yksikseni pienessä mökissä vuorella tästä pohjoiseen.

— Käykäämme istumaan, — sanoi Karl August istuutuen itse

kivelle. —
Kerro minulle jotakin seikkailuistasi.

— Minun seikkailuni ovat liian vähäisiä, voidakseen huvittaa

hienoja herroja! vastasi luotsivanhin jäykästi.

— Mutta sanoppa edes ensiksi, uskotko tosiaankin vedenneitoon

ja hänen mahtiinsa?
 — Ah, älkää kysykökään sellaista! — vastasi ukko varsin
vakavana. — Kangastus ja vedenneito — pitääkö ihmisen nyt olla
niin uppiniskainen, ettei voi pitää hyvänään, mitä Luoja itse tahtoo
hänelle ilmaista, vaan etsii itse sille nimiä ja tekee sen niin
luonnolliseksi, että siihen aivan saattaisi käsin koskea! Ei, ei nuori
herra, tuo joka näkyy ilmassa ei ole mikään kangastus enempää kuin
sekään mikä vesillä kuvastelee on mitään utukuvia, jommoisiksi
epäusko tahtoo sen tehdä. Ja vedenneidon olemassaolon ja sen,
että papit ja profeetat ovat sitä kunnioittaneet, osoittaa paraiten
suojeluskirja, minkä se pappi, joka ensiksi tahtoi mitata Vetterin,
antoi laatia niille, joiden piti lähteä samalle asialle, jottei mikään paha
saisi heitä valtoihinsa. Se mies tiesi mitä teki!

— Niin, ellei se vaan ollut viekas keksintö heidän pelkonsa

voittamiseksi, — huomautti Karl August hymyillen.

Mutta silloin luotsivanhin kavahti pystyyn, pudisti paksun mustan

hiustupsun otsaltaan ja huudahti syvällä äänellä: — Mikä villitys!
Tiedän kyllä, että kirjoihin on siten painettu, mutta ne valehtelevat
sen kuten paljon muutakin! Hyvää yötä, herra! Sen, joka tulee
Vetterille, pitää tulla uskossa eikä esittää kaikenlaisia rikkiviisaita
hairahduksia, muutoin hän aivan hyvin saattaa olla tulematta, sillä
usko, kuten Kristus on itse meille opettanut, tuottaa maailmaan
kaiken ilon.

Hän nyökkäsi lyhyeen, pisti päähänsä lakin, joka kaiken aikaa oli
ollut maassa, ja poistui.

Mutta Karl August kiiruhti jälkeen ja lyöden ukkoa olkapäälle sanoi:

— Odotappa, ystäväni — ei kiirettä! Sano minulle ennen eroamme,
oletko varma siitä, että usko vaikuttaa niin paljon onnen
saavuttamiseen tässä maailmassa?
 — Tietysti, senhän herra tuntee kristinopistaan! josta äsken
mainitsin, — vastasi ukko ja katsoi Karl Augustiin, kasvoissaan
lempeämpi ilme. — Usko, ajatelkaapa sitä, on Luojan paras lahja: se
mitä minä kaikesta sielustani uskon ja tahdon, toteutuu myöskin, sillä
tahto yhtyy uskoon, jollei molemmilla ole syntinen tarkoitus.

— Oletko itse kokenut, mitä kaikkea usko vaikuttaa, kun sillä on

hyvä tarkoitus?

— Olen montakin kertaa, mutta kerran aivan varmasti! Minä

uskoin, että eräs herttainen nainen, jonka puolesta — no, se on kai
samantekevää, rakkaus lienee sama ylhäisessä kuin alhaisessakin
— jonka puolesta olisin tahtonut antaa sydänvereni… Uskoin, sanoin
minä, että ainoastaan katsomalla häneen voittaisin vastalahjaksi
hänen sydämensä. Mutta koskaan ei olisi saattanut ajatella
suurempaa ylimielisyyttä: hän oli rikas ja kaunis, ja minä olin köyhä
ja ruma. No, joka ilta hänen saapuessaan rantaan kohdistin katseeni
häneen, kunnes hän kiinnitti huomionsa minuun. Kun olin päässyt
siihen asti, kävi kaikki kuin itsestään, minä katselin häntä, ja lopuksi
hän antoi myöntävän vastauksen. Sitten en nähnyt paljoa pitkään
aikaan, sillä onnellisten ei tarvitse nähdä. Mutta minä matkustin
maailmalle hakeakseni kultaa meriltä, ja palasin taskut täynnä.
Vierailla mailla minulla ei ollut varoja tuhlata penniäkään, ainoastaan
sen vuoksi, että saisin säästää rahat kotiin ja laskea ne hänen
eteensä, jotta hän näkisi, mitä saatoin tehdä sen hyväksi, jota
rakastin!

Tässä ukko pysähtyi ja keskeytti hieman kertomustaan.

— Tultuani kotiin ei sydämeni valittua enää ollut olemassa. Isä oli

koettanut pakottaa häntä antamaan toiselle sen uskollisuuden, jonka
hän oli luvannut minulle… mutta tyttöpä pelasti sen. Eräänä
sunnuntaiaamuna hän katosi, senjälkeen kun he viimeksi olivat
nähneet hänet Storlycken niityn rannalla. Vetterin vesi virtaa
kirkkaana ja houkuttelevana suruiselle mielelle. Hän uskoi, että me
tapaamme jälleen ja että minä en koskaan rakasta toista; ja niin hän
läksi asumaan vedenneidon palatseihin, kunnes minä
ylösnousemuksessa olen valmis hänen seuralaisekseen. No,
näettekös, herra, kun minä sitten olin kuljeksinut ja tuuminut,
menisinkö hänen perässään, sai usko minussa vallan jälleen. "Jos
sen teet", sanoi se, "niin ette tapaa toisianne
taivaanvaltakunnassa!…" Läksinpä sitten jälleen merille, missä
antauduin luotsinammattiin. Monta alusta saatan sanoa
pelastaneeni, ja monesti olen pannut henkeni alttiiksi. Mutta
uurrettuani ja puurrettuani, kunnes minulla ei enää ollut yhtään
voimia jälellä, vaan itsekseni saatoin ajatella: loppu kyllä rupeaa
lähenemään, muutin jälleen tänne ja rakensin pienen tuvan, jonka
nyt omistan, ja asun siinä iloisena uskoen, että me pian jälleen
tapaamme.

— Kiitos kertomuksestasi! — sanoi Karl August osaaottavaisena.

— Se on tehnyt oikein hyvää sydämelleni.

— Niin, juuri sen vuoksi, että huomasin teillä olevan sydäntä, hyvä
herra, puhuin siitä mitä en suinkaan lorua kenelle hyvänsä… Mutta
nyt olemme luotsivanhuksen tuvan ovella. Astukaa sisään, herra,
jollette halveksi!

Karl August ei suinkaan halveksinut. Mutta jos majan ulkopuoli jo

oli köyhyyden ja kieltäymyksen esikuva, niin sisäpuoli todisti sitä
vieläkin selvemmin: ainoastaan olkikupo lavalla, karkeatekoinen
pöytä ja rahi ynnä muutamia seinällä riippuvia työkaluja — siinä koko
sisustus.
 — Ja tämä riittää sinulle? — kysyi Karl August istuutuen rahille.

— Aivan hyvin, herra. Vetter antaa minulle kalaa ja juotavaa.

Päivärahat, ryhdyttyäni rakentamaan veneitä, tuottavat minulle
myöskin talvileivän.

— Entä vaatteet?

— Vaatteet, — sanoi luotsivanhin, viitaten paikattuun takkiinsa, —

tässä on kesäpukuni. Ja tässä — hän viittasi vielä kuluneempaan
karvanuttuunsa, — tässä on minun talviystäväni! Se kestää kyllä
minun aikani, sillä ihmiset täällä eivät ole ilkeitä, naiset antavat
minulle paikkatilkkuja ja lankaa, ja niin kauan kuin minulla on paikka
paikan päällä, ei takki koskaan mene hajalle.

— Mutta, — lisäsi Karl August, — mainitsit nuorena koonneesi

matkoilla kultaa; mihin olet kaiken sen hukannut?

— Jokaisella, hyvä herra, — sanoi ukko rypistäen tuuheita

kulmakarvojaan, — on salaisuutensa, ja minullakin on omani —
älkäämme puhuko kullasta.

— Herätät ihmettelyäni! Ja hyvin mielelläni kuulisin, mitä olet sillä

tehnyt — äänesi sanoo minulle, ettet ole sitä käyttänyt tavalliseen
tapaan.

— Kenties en, ja kenties minä juuri sen vuoksi ikäänkuin hieman

häpeisin kertoa, miten asianlaita on. Monet asiat, joita toinen ei
käsitä, ovat toiselle selviä. Älkäämme enää puhuko siitä!

Mutta Karl August ei päässyt irti tästä aiheesta, ja vihdoin ukko

sanoi:
 — No, olkoon menneeksi… Olin saanut äidiltäni uskon, joka
varmaankin on synnillinen, koska se on tuottanut minulle suurta
piinaa, ja se oli usko, ettei päiviensä päättäjä koskaan tuli autuaaksi.
No, herra, kun minä sitten aikani olin mietiskellyt, miten kauheaa
kerran tulisi minulle ja sydämeni valitulle, jos me ikuisesti
erkanisimme toisistamme, niin mieleeni muistui, että katolisissa
maissa olin kuullut ja nähnyt luettavan sielumessuja, joiden piti
auttaa vainajia autuuteen. En juuri uskonut lukemisen sitä
vaikuttavan, mutta ajattelin: Luoja kyllä tietää, miksi sen teet, ja Hän
katsoo tarkoitukseen, tapahtukoon se katolisessa tahi kristityssä
maassa. Läksinpä, kuten sanottu, jälleen merille, ja ensimäisessä
katolisessa kirkossa, johon saavuin, puhuin papille, että hän lukisi ja
rukoilisi niin paljon edestä kuin aarteestani riitti. Hän lupasi tehdä sen
ja sanoi minulle, että siinä oli kylliksi, olipa se, jonka puolesta annoin
kullan, tehnyt miten suuren synnin hyvänsä. Sydän keventyneenä
jatkoin matkaani: tunsin näet, että oli olemassa Yksi, joka näki, miten
olin tehnyt itseni köyhäksi, pelastaakseni hänen sielunsa.

Sanaakaan virkkamatta, mutta silmissään katse, joka sanoja

paremmin ilmaisi, että hän täydellisesti oli käsittänyt vanhuksen
tunteen, puristi Karl August hänen kättänsä.

Hiljaa he jälleen molemmin menivät pienen tuvan edessä

kohoavalle mäelle.

Siinä oli vanha tammi, ja luotsivanhus sanoi latvaan viitaten: —

Tässä asuu minun ainoa seurani, joka minulla on ollut monet vuodet!

Karl August kohotti kysyväisenä katseensa. Latvassa oli

tavattoman suuri linnunpesä.
 — Merikotkapari, — kertoi vanhus, — on rakentanut sinne
pesänsä. Linnut ovat toisten kauhu, minun iloni. Milloin minulla on
joku liika ruuanmuru, annan siitä niillekin.

Poistuessaan Karl August koetti pistää muutamia riksejä ukon

taskuun; mutta hän otti ne käteensä ja sanoi vakuuttavasti,
antaessaan rahat takaisin: — Mitä niillä tekisin? En tahdo parempaa;
olen näet vieläkin siinä uskossa, että mitä enemmän täällä
kieltäydyn, sitä varmempi saatan olla siitä, että tapaan rakkaani
siellä, missä meillä kaikilla on hyvä olla… Mutta hyvää yötä nyt, nuori
herra… Kiitos seurasta — vanhuksella ei ole pitkään aikaan ollut
sellaista rauhaa!

Ihastunein mielin Karl August palasi kotiinsa Hevossaaresta.

Hänestä tuntui kuin keskustelu vanhan luotsin keralla olisi
vahvistanut hänen omia voimiaan ja uskoaan. Ja se teki, että hän
vakaasti päätti oleskella Ombergin seuduilla, kunnes näkisi Alman ja
saisi puhua hänen kanssaan — täytyipä hänen olla siellä vaikka
vuosi ja vuorokausi.
XI.

Rauhoittaakseen ylijahtimestaria, joka pelkäsi Karl Augustin käyvän

hänelle vaaralliseksi, muutti nuori mies mainitun viikon jälkeen
päätöksensä siten, että matkustaisi pois vähäksi aikaa.

Hän oli kuitenkin toivonut, että hän näiden kuuden päivän mittaan
saisi jonkun tilaisuuden tavata Almaa. Mutta vedenneito ei ollut
suinkaan suotta muuttanut linnaansa ja palatsiansa: oli noussut
ankara myrsky sateineen ja usvineen, ja sitä kesti kokonaisen viikon.
Ja sellaisissa oloissa oli jotenkin luonnollista, ettei mikään sattuma
tahtonut ojentaa Karl Augustille auttavaa kättänsä.

Samana aamuna, jona Karl Augustin piti matkustaa, teki hän

kävelyretken vuorelle vielä kerran tavatakseen uutta ystäväänsä
luotsivanhinta, jota edellisenä päivänä ei ollut näkynyt
veneenrakennuspaikalla.

Sade ja myrsky olivat kokonaan lakanneet, mutta taivas oli vielä

usvan peitossa, ja kummallisia pilvihahmoja liiteli sinne ja tänne
puunlatvojen yläpuolella.

Karl August kulki mietteissään huomaamatta läheneviä askelia

ennenkuin luotsivanhuksen kumea ääni lausui hänelle
tervehdykseksi: — Jumalan rauha, nuori herra!

— Tulin sanomaan sinulle hyvästi! — virkkoi Karl August. — Miksi

et ollut eilen venerakennuksella — olitko sairas?

— En, mutta minulla oli ansiota toisaalla. Ylijahtimestari käski

minut luokseen; hänellä oli pikku työ, jonka hän arveli minun kenties
tekevän yhtä hyvin kuin jonkun toisenkin.

— Ja mikä se oli? — kysyi Karl August, jonka mieltä kiinnitti

vähäisinkin siltä taholta kuuluva tieto.

— Eipä muuta kuin että Alma neiti tahtoi itselleen tänne pikku
majan, jossa hän saattaisi huvikseen istuskella ja katsella järvelle; ja
sitten hän itse oli pyytänyt — me näet olemme vähän niinkuin
ystävykset — että minä saisin auttaa häntä.

— Vai niin, — sanoi Karl August ja pakottautui näyttämään

ainoastaan kohtalaisesti asiaan kiintyneeltä, — olet siis hyvissä
kirjoissa ylijahtimestarin tyttären kanssa?

— Niin, kehumatta sanoen, hän pitää minusta: häntä ei pelota olla

ukko-rähjän seurana, ja monasti hän on tullut mökkiini ruokalaukku
esiliinassaan. Eilen hän istui varmaankin pari tuntia luonani.

— Pari tuntia, ja eilen — eilen! — Ah, miten Karl Augustia

kiusasikaan, ettei hän juuri eilen ollut tullut lähteneeksi ukon luokse!
Keskustelun kestäessä hän kyllä koetti saada ääneensä suuremman
tasaisuuden, mutta ukko oli kyllä ymmärtänyt, mitä syytä sillä, joka jo
oli moneen kertaan nähnyt Ombergin puolelta ja toiselta, oli viipyä
vielä niin kauan.

— Milloin herra matkustaa takaisin Vetterin yli? — kysyi vanhus.

 — Olen aikonut lähteä tänään Visingsöhön, mutta näyttää siltä
kuin usva ei alkaisi hälvetä.

Luotsivanhus myhähti. — Usva ei kyllä tee mitään haittaa, —

sanoi hän, — se haihtuu pian aamupäivällä. Mutta jollei ukko erehdy
suunnasta, niin ei herra ole vielä toimittanut kaikkia asioitansa.

— Asioitani! — virkahti Karl August punastuen. — Minulla ei ole

täällä mitään muuta asiaa kuin katsella seutua.

— No, miten herra tahtoo! En voi moittia sitä halua, vaikkakin

arvelen, että haluatte nähdä jotain muutakin, mikä kenties ei ole juuri
niin helppoa ilman väylälle ohjaavaa hyvää luotsia… Mutta taidan
viipyä liian kauan! Jos tahdotte nähdä työni, hyvä herra, niin
kääntykää oikealle — ja tultuanne kukkulalle kenties saatte päivän
keretessä nähdä kauniin näyn, jollei usva tule nykyistään
sankemmaksi.

Hämmästyksissään siitä, että huomasi salaisuutensa jo tulleen

toisen tietoon, ei Karl August pidättänyt vanhusta. Mutta vasta sitten,
kun paikattu nuttu oli kadonnut pyökkilehtoon, jatkoi hän matkaansa
kulkien ukon osoittamaan suuntaan.

Noustuaan mäen puoliväliin Karl August pysähtyi nojautuen

tammen runkoon. Hän käytti muutamia hetkiä harkintaan ja koetti
selvittää itselleen, mikä halu häntä vei eteenpäin. Oliko se todellakin
rakkautta? Saattoiko hän pohjaltaan rakastaa naista, jota hän oli
nähnyt vain kaksi kertaa ja puhutellut ainoastaan kerran? Tähän
kysymykseen voi ainoastaan hänen oma sydämensä antaa
vastauksen; ja vastaus oli sellainen, että hän vieläkin nopeammin
kiiruhti eteenpäin. Pian hän saapui sille paikalle, missä puut alkoivat
harventua, ja näki jo melkoisen matkan päässä kivistä, oksista ja
kaarnoista rakennetun pikku luolan.

Tässä merkillisessä huvimajassa oli pitkin seiniä matala

turvepenkki, josta vuoriharjanteen laskeutuneelta kohdalta näki
vapaasti Vetterille; pari purjevenettä juuri viilsi sen kelmeätä pintaa.

Karl August istuutui penkille, — samalle penkille, jolla Alma

kenties levähtäisi tunnin, parin kuluttua. Hänelle pisti äkkiä päähän
kaunistaa Alman koti tuoreilla lehvillä ja kukilla ja päällystää rosoinen
lattia pehmeällä sammaleella.

Päätös pantiin toimeen. Mutta vielä ei hän ollut ehtinyt asettaa

paikoilleen viimeistä sammaltukkoa, kun heikko huudahdus osui
hänen korviinsa. Äkkiä hän nousi ja näki vieressään Alman, iloa
säteilevä ilme nuorteilla kasvoillaan. Hän piti nauhasta kiinni
Kultakäpälää, joka polki jalkaansa ja pärskytteli hienoilla
sieraimillaan; eläin ei tahtonut perehtyä vieraaseen.

— Pyydän anteeksi, — änkytti Karl August, — olin todellakin

varsin rohkea. Sain — sain sattumalta nähdä… en tiennyt…

— Miksi olisitte ollut rohkea? — sanoi Alma toipuen siitä

hämmästyksestään, että näki jälleen vieraan, jonka luuli aikoja sitten
matkustaneen takaisin järven toiselle puolelle.

— Koska tiesin, — vastasi Karl August, nolona silittäen

Kultakäpälän selkää, — että pikku luola kuului henkilölle, joka
kenties ei pitänyt tällaisesta tuntemattoman ottamasta vapaudesta.

— Miksi sanotte tuntemattoman? — lausui Alma hiljaisemmalla

äänellä. — Herra ruukinpatruunaa ei voine pitää vieraana se… mutta
ei kai tarvita mitään vakuutuksia siitä, että minä en voi tahi en tahdo
unohtaa Alvastran ukkosilmaa!

Itsessään ujon Alman olisi ollut mahdotonta lausua kaikkea tätä,

jollei hänen isänsä esiintyminen vierasta kohtaan olisi saanut häntä
vakuutetuksi siitä, että hänen velvollisuutensa oli hyvittää se, mitä
isä oli rikkonut. Kuitenkaan ei Alma ollut ehtinyt lopettaa puhettaan
ennenkuin veri kohosi korkealle hänen poskilleen.

Karl August kuuli ihastuksella jokaisen sanan. — Ja minulle, —

sanoi hän, — on noilla raunioilla, joilla olen käynyt sen jälkeen joka
päivä, pyhempi merkitys: ne säilyttävät minulle häipymättömän
muiston — olen täällä elänyt käännekohdan, joka vaikuttaa koko
elämääni.

Alma seisoi sanattomana: hän ei edes tiennyt, että hänen pieni

jalkansa sysäsi syrjään kaunista sammalkerrosta, jota toinen juuri oli
asetellut. Mutta hän lykkäsi sen nopeasti paikoilleen, kun nuori mies
osoittaen sammaleeseen lausui: — Kas vain, sehän revittiin,
ennenkuin edes oli ehtinyt juurtua — se ei ole mikään kadehdittava
enne!

— Ah, anteeksi! — Ja ennenkuin ajatteli mitä teki, miten suuri tahi

pieni merkitys sillä saattoi olla, oli Alma kumartunut maahan ja
kädellään asettanut sotketun sammalen paikoilleen.

Tämä näky, joka Karl Augustille merkitsi heräävän tunteen viatonta

tiedottomuutta, sai hänen kasvonsa, samoin kuin hänen sielunsa ja
sydämensäkin leimahtamaan. Mutta kaukana siitä, että olisi tahtonut
lisätä hämiä, jota tyttö ilmaisi kääntyessään luolan suulle, kiiruhti Karl
August äänellä, jolle hän antoi kaiken mahdollisen tyyneyden ja
tasaisuuden, kertomaan pikku jutun toisensa jälkeen, kunnes lähes
tunti oli kulunut, ja Alma kelloa katsoen lausui, että oli pian isän
aamiaisen aika, jolloin hän ei saanut olla poissa.

Karl August nousi jättäen hänelle tien vapaaksi. — Saanko, jos

tapaan vanhan luotsin, sanoa hänelle, että luola on saavuttanut
valtiattarensa suosion?

— Ah, miten hauskaa — tunteeko ruukinpatruuna mökissään

asuvan luotsivanhuksen? Pidän hänestä hyvin paljon, kuulen niin
mielelläni hänen kertovan meriseikkailuistaan ja sydämensä
valitusta!

— Niin, minäkin olen saanut osani hänen surustaan ja hurskaasta

taikauskostaan. Mutta sellainen rakkauden tulee olla: vahva uskossa
ja uskollinen kuolemassa!

Hieno puna oli Alman vastaus, kun hän ojensi kätensä

tarttuakseen Kultakäpälän talutusnuoraan, joka hetkisen oli ollut Karl
Augustin kädessä.

Hän seurasi tyttöä mäkeä alas; sitte molemmat pysähtyivät,

ikäänkuin hiljaisesti sopineina, että tässä erottaisiin.

— Saan toivottaa onnellista matkaa, jollemme enää… Tyttö päätti

lauseen hieman kumartamalla.

— Se ei ollut minun ajatukseni! — vastasi Karl August ja katsoi

häneen merkitsevästi. — Mutta jos näihin sanoihin sisältyisi
toivomus, niin silloin lähden Ombergista jo tänään!

Alma ei rohjennut antaa selvästi kehoittavaa vastausta. — Miten,

— lausui hän astuessaan pari askelta eteenpäin, — miten olisin tullut
sellaista toivoneeksi! Minä… minä en ajatellut mitään.
 Karl August kumarsi ääneti. Ja epävarmana, oliko toinen
loukkaantunut siitä, mitä hän oli sanonut, niin että hän tosiaankin
näki vieraan viimeisen kerran, Alma kääntyi vielä kerran takaisin,
nähdäkseen katseliko nuori mies häntä. Hienosti hymyillen hän
vastasi Karl Augustin uuteen jäähyväistervehdykseen ja täysin
tyytyväisenä näkemäänsä riensi kilpaa Kultakäpälän kanssa
pyökkilehdon läpi.

— Mikä viehättävä olento! Millainen viaton lapsenmieli! — ihaili

ääni
Karl Augustin sydämessä.

Samana iltana, kun hän koko päivän oli ollut huumaavan autuuden
vallassa, siinä taivaallisessa uskossa, että oli muuttanut Edeniin,
kirjoitti hän kotiin seuraavat rivit:

"Pyydän teitä, rakkaat vanhemmat, olemaan aivan rauhassa,

jollette pitempään aikaan kuule minusta mitään! Olen terveempi ja
tyytyväisempi kuin olen koskaan ollut. Mutta koska minun on
mahdoton sietää, että niitä vaikutelmia, joiden vallassa olen nyt
kokonaan tässä Jumalan ihanassa luonnossa, sekoittaisi
aineellinen ajatus: tänään sinun tulee kirjoittaa kirje, ajatus, joka
kenties uutena moitteena palaisi joka päivä, niin pyydän Teiltä
edeltäkäsin, rakkaat vanhemmat, anteeksi, että minä joksikin aikaa
kokonaan jätän kirjoittamisen — josta seikasta isä, jos oikein
muistan, joka tapauksessa minua kiittää ja äiti — kaikista äideistä
hellin — varmankin antaa anteeksi pojalleen

Karl Augustille.

J.K. Sensijaan lupaan kautta kunniani, että palattuani isä

huomaa, etten enää ole mikään toimeton uneksija; aion nyt alkaa
elää, elää mukana elämässä ja antaa isälle välttämättömän
korvauksen kaikista niistä vuosista, jotka isä on kärsivällisenä
odottanut."

Tämän kirjeen Karl August vei samana yönä Hjo'hon, missä hän ei
kuitenkaan viipynyt kauemmin kuin tarvittiin kapineiden kokoamiseen
ja sälyttämiseen, jotka hän seuraavana päivänä muutti mukanaan
Hevossaareen. Sieltä hän nyt vuokrasi itselleen kunnollisen huoneen
seuraavaksi kuukaudeksi, aikoen toistaiseksi oleskella
paikkakunnalla — kasvien tutkimista varten.
XII.

— Isäsi on jo kolmasti kysynyt sinua! — sanoi Neta-täti, joka jo

kappaleen matkan päässä talosta tuli Almaa vastaan hänen
palatessaan kukkulalle tekemältään aamukävelyltä.

— Kysynyt minua? — toisti Alma. — Enhän ole laiminlyönyt

aamiaistuntia!

— Et, kello on vielä kymmentä vailla kymmenen, mutta mitä sinä

näin varhain aamusella juoksentelet?

— Ei tätä voi sanoa varhaiseksi, täti! Tahdoin nähdä pienen luolan,

jonka luotsivanhus teki minulle eilen.

— No, senhän näki pian… Mutta tuossa ylijahtimestari itse seisoo

portailla — hän heiluttelee ja viittailee ja nyökyttelee päätänsä
niinkuin henki olisi kysymyksessä. En voi ymmärtää mitä hän sinusta
tahtoo.

— En minäkään, — vastasi Alma, joka nyt pelkäsi, että isä oli

saanut tiedon hänen kohtauksestaan ruukinpatruunan kanssa.
Kuitenkin hän joudutti askeliaan sellaisella kiivaudella, että melkein
hengästyneenä saapui eteisen portaille.
 — Kas niin, kas niin, ei meidän silti tarvitse juosta itsellemme
pikaista keuhkotautia — hoo, ei, ei se ole niin vaarallista, ei
suinkaan, meillähän on vielä viisi minuuttia jäljellä! — Ja
ylijahtimestari astui edellä kaikkein pyhimpään työhuoneeseensa,
jonne Almakin noiden viiden määräminuutin kuluttua saapui.

— No, tyttöseni, — lausui ylijahtimestari seisoen keskellä lattiaa ja

tehden muutamia kierroksia, joiden joustavuus ja sulavuus ilmaisivat,
ettei asia suinkaan ollut surullista laatua, — no, tyttöseni, luulen että
olemme aivan säikähtyneen pikkulinnun kaltaisia. Mitä pelkäämme
— mitä, häh — pikku tutkintoa?

— Pikku tutkintoa? — vastasi Alma kalveten.

— No niin, ei sitä nyt ole pantava niin pahaksi. Jos minä nyt
esimerkiksi alotan tekemällä kysymyksen: miksi sinä kalpenit? niin
sinä vastaat: "isä" — nyt ylijahtimestari puhui hienoimmalla
diskanttiäänellään — "isä-kulta, en tiedä kalvenneeni".

— Ei, isä, niin en olisi vastannut, sillä minä tunsin vereni

vaihtelevan jollakin tavoin.

— Ja miksi niin tapahtui?

— Siksi että pelästyin — en tiedä mitä tahdot minulta tutkia, isä!

— Sen saat pian kuulla. Mutta sinähän näytät pikemmin jäniksen

kuin ylijahtimestarin tyttäreltä! Mene kamariisi ja rohkaise mieltäsi
sillä aikaa kun syön aamiaista — ja tule jälleen luokseni puolen
tunnin kuluttua.

— Kyllä, isä, — lupasi Alma ihastuen siitä, että sai hieman

hengähtää.
 Mutta tultuaan huoneeseensa hän alkoi kiusata itseään
monenlaisilla kuvitteluilla, niin että hänen lopuksi täytyi pitää
helpotuksena totuuden tietämistä; eikä kellonosoitin näyttänyt vielä
täyttä puoltakaan, kun hän jälleen tuli isänsä huoneeseen, katseessa
tosin hieman kiusaantunut ilme, mutta yhtäkaikki vähän
rohkeampana kuin äsken.

— No, olemmeko nyt toipuneet? — kysyi ylijahtimestari asettuen

sohvaan, kun Alma taasen sai luvan istuutua vastapäiselle tuolille.

— Olen, isä hyvä.

— Olemmeko koettaneet arvata jotakin?

— Ei, isä, minä en ole voinut arvata…

— Kiinnitä huomiosi: en kysynyt, oletko osannut arvata mitä aioin

sanoa. — Eh, en, vaan kysyin, oletko koettanut arvata?

— Olen, isä, olen kylläkin.

— No, mihin sinun arvaamiskykysi kohdistui?

— Isä!

— Kas niin, älkäämme olko sokkosilla, vaan jos jonkunlainen leikki

on kysymyksessä, niin kätkekäämme kernaammin sormusta — etkö
pidä sormuksista, pikku heilakka?

— En, isä, — vastasi Alma kovin punastuen, — minä en pidä

sormuksista!

— Mitä kummaa, minä luulen, että me valehtelemme? Sellaiseen

emme ryhdy! Tytöt ovat tyttöjä: sinä pidät sormuksista!
 — En pidä niistä ollenkaan, isä! — vastasi Alma vielä
päättäväisempänä ja katsoi samalla isäänsä niin sanomattoman
rukoilevin ilmein, että toisen täytyi puhaltaa savu piipustaan ja
täyttää se uudelleen, voittaakseen aikaa.

— No, olkoon: sinä et siis pidä sormuksista. Mutta mitä sinulla on

niitä vastaan?

— En saata sanoa sitä selvästi, isä: siinä on jotakin, mitä en voi

selittää.

— Se on toinen asia. Silloin saatamme lukea tämän asian

yliluonnollisiin; mutta siihen asti kunnes se selkenee, emme vaivaa
sormiamme noilla inhoittavilla koristuksilla: anna koreasti tänne
sormuksesi, jok'ikinen! — Viimeiset sanat lausuttiin
päättäväisemmällä äänellä.

Hämmästyneenä Alma kohotti ylös valkoiset pikku kätösensä. Hän

koristi itseään kernaasti kauneilla sormuksilla; eikä hän ollut
tuntematta kaipausta nähdessään isän aivan levollisena vetävän
näppiinsä sormuksen toisensa perästä; sitte kaikki pistettiin rasiaan,
jonka ylijahtimestari lukitsi lipastoonsa.

— Kas niin, kas niin, nyt olemme päässeet noista

kiusankappaleista ja saatamme puhua jostakin muusta! Mitä pitäisit
kauniista, valkoisesta hevosesta, tulisesta, mutta kuitenkin
lauhkeasta kuin lammas, selässään pieni englantilaiskuosinen
naistensatula, ja sen päällä komea ratsastuspuku, sopiva sinun
ikäisellesi ja kokoisellesi tytölle?

— Oi, isä-kulta, hevonen, satula ja ratsastuspuku, — huudahti

Alma, ja ilo säteili hänen silmistään — sehän olisi hurmaavaa!
 — Niin, niin, mutta, mutta! En suinkaan epäile sitä, mutta
tahtoisitko myöskin antaa jotakin siitä lahjasta?

— Mitäpä minä saattaisin antaa isälle?

— Isälle? Mitä kuvitteletkaan — luuletko että minä tahdon

haaskata niin paljon rahaa sinun huviksiisi? Jumala varjelkoon, en
ollenkaan, en ollenkaan; sellaisen jätän sen tehtäväksi, joka tahtoo
hankkia kauniin tytön suosion!

Alma vaikeni. Ilon ruusut pakenivat nopeasti. Hämmentyneenä

hän katsoi lattiaan.

— No, älä nyt istu tuolla tavoin allapäin, silloin kun sinulla on syytä
pitää pää pystyssä. Sanalla sanoen: täällä on kosija, joka aikoo
antaa sinulle hevosen satuloineen ja kaikkineen morsiuslahjaksi.

— Voi, Herran nimessä… isä! Mutta… puoli lausetta tarttui hänen

huulilleen siinä hetkessä, jona isän silmä osui häneen.

— Ei mitään "muttaa" — en ole koskaan sellaista kärsinyt.

Erinomaisesta hyvyydestä tahdon kuitenkin sallia sinun selittää, mikä
sillä "mutta"-sanalla oli tarkoituksena.

— En tahdo vielä mitään morsiuslahjoja, isä! — kuiskasi

tyrmistynyt tyttö painaen päänsä isän polvelle.

Ylijahtimestarin kasvot saivat merkillisen ilmeen. Hän ei karjaissut

kovasti, kuten hänen kiivastuessaan tavallisesti tapahtui, mutta
hänen äänensä olisi kuitenkin kuulunut pitkän matkan päähän, kun
hän kysyi: — Mistä ajasta alkaen sinä siis olet saanut tahdon?