Iso, pieni matkani englannin kanssa

Englanti on kieli, jota osaavat käytännössä kaikki. On vaikea löytää, ainakaan nuorempien
keskuudesta, ihmistä, joka ei pystyisi pitämään yllä jonkinnäköistä keskustelua englanniksi. Tämä
johtuu englannin valta-asemasta maailman kielimarkkinoilla. Englantia tuntuu tulevan joka tuutista ja
torvesta. Näin moni myös oppii englannin kielen, haluamattaan, hukkumalla sen valtavirtaan- minä
mukaan lukien.
Ensimmäisiä muistojani englannin kielen kanssa on vaikea muistella, sillä, kuten sanoin
englannin kieli on “vain osa elämää”, siinä missä suomen kielikin. Kuten me kaikki, olen aina lapsesta
asti altistunut englanninkielisille lauluille ja Tv-ohjelmille. En kuitenkaan oppinut puhumaan tai
muodostamaan englanninkielisiä lauseita kuin vasta vuosi tai kaksi takaperin. Tämä johtuu siitä, että
englanti yksinkertaisesti pelotti minua. Englantia olen opiskellut koulussa aina kolmosluokalta saakka,
mutta koulussa en ole oppinut paljoa. Jotenkin kouluympäristö ei vain ollut kovin motivoiva kielen
oppimiselle. En oppinut useaan vuoteen, muutamaa hassua kielioppisääntöä ja yleissanoja
lukuunottamatta juurikaan mitään hyödyllistä. Tämä oli ymmärrettävästi varsin demotivoivaa ja
tämän takia aikalailla kartoin englantia kokonaan aikaisen nuoruuteni. Englanninkielestä muodostui
tietynlainen mörkö. En ajatellut koskaan oppivani sitä.
Jossain 5-luokan vaihteessa puhuin siskolleni englannin kielen vaikeudesta ja hän vastasi
suunnilleen näin: “Älä huoli, jossain kohtaa sun päässä vaan naksahtaa ja sä osaat puhuu sitä”. Tämä
jäi syvästi mieleeni ja odotin vuosia tätä “naksahdusta” , mutta sitä ei vain tuntunut tulevan. Ennen
kuin. Ennen kuin aloin käyttää Youtubea, tiktokia ja kaikkia muita some alustoja englanniksi. Tämä
tapahtui jossain 7- luokalla, kun kyllästyin suomenkieliseen kontenttiin. Mrbeast sun muut kanavat
pyörivät loopilla ja kielitaitoni kehittyi vauhdilla. Muistelisin, että puoli vuotta videoiden katsomista
siihen meni, mutta viimein se tapahtui. Viimein päässäni “naksahti” ja aivan yhtäkkiä osasin
englantia. Olen aina tuntenut kielitaitoni kukkineen varsin myöhään, sillä suurin osa sisaruksistani
oppi sen jo varhain tai ainakin niin he ovat antaneet minun ymmärtää…
Yksi ikimuistoisimmista hetkistä tässä englannin kielen “opiskelussa” on ollut kun tajusin itse
sanan “as” merkityksen. Olin aivan satunnaisen Youtube-videon kommenteissa ja törmäsin
lauseeseen, joka meni jotenkin näin: “As kindergartener I used to do…” Mietin pitkään mitä tämä
lause nyt tarkoittaa. Mutta sitten aivan yhtäkkiä se loksahti paikalleen. Se vastasi suomen
“-na”-päätettä! Kävin läpi lisää kommentteja ja törmäsin “as”-sanaan yhä useamman kerran ja aina
päättelemäni merkitys kävi järkeen. Melkein pystyin tuntemaan, kun hermosolut loivat tiiviitä
yhteyksiä aivoissani. Tunne oli suorastaan euforinen. Tämän jälkeen en ole enää saanut samanlaista
tunnetta, mutta tämä tunne motivoi minua suuresti jatkamaan englannin kielen kuluttamista ja
sinnikästä yrittämistä. Erinäisiä palkitsevia muistoja englannin kielen kanssa on kyllä enemmänkin,
mutta tämä tapaus on jäänyt selkeimmin mieleeni. Johtuen siitä, että se oli ensimmäinen sana, jonka
merkityksen itse päättelin.
Tällä hetkellä voisin kuvailla itseäni “conversationally fluent”:ksi englannin kielen puhujaksi.
Sanavarastoni on varsin suppea, mutta tarpeeksi jokapäiväiseen keskusteluun äidinkielenään englantia
puhuvan kanssa. Käytän ja vahvistan englantiani yhä suurimmaksi osaksi viihdettä kuluttamalla:
elokuvien, sosiaalisen median sun muiden parissa. Tähän rinnalle on kuitenkin tullut myös online
kaverit eri puolilta maailmaa. Elokuvat, some ja muut “comprehensible input”:ksi kutsutut asiat
vahvistavat kuuntelutaitoani ja runsastavat sanavarastoani. Kuulemani sanat saattavat jäädä mieleeni
ensi näkemästä tai saatan samantien unohtaa sanan kokonaan. Online kavereille juttelu on tällä
hetkellä ainut tapa, jolla aktiivisesti käytän englantia. Tällä tavalla harjoittelen kielioppiani ja
lauseiden muodostamista. Myös sanojen tuntemus vahvistuu, kun kaivelen mieleni uumenista
harvemmin käytettyjä sanoja ja pakotan itseni käyttämään niitä. Myös koulusta tutta Alias-peli
tyyppinen sananselitys on tullut tutuksi, kun pitää selittää espanjalaiselle tai indonesialaiselle
kaverille, mitä tarkoittaa joku harvemmin käytetty englanninkielinen sana tai vaikka Sisu.
Englannin kielen opiskelu on aina ollut itselleni varsin passiivista. Muistan vain iki harvan
kerran, kun olen vaivautunut lukemaan englannin kielen kokeisiin. 3-6 luokilla olin yksinkertaisesti
liian laiska lukemaan kokeisiin ja tästä syystä oli englantini hyvin heikkoa. Siinä 7-luokan vaihteessa,
kun tämä englannin kielen vallankumous tapahtui, alkoivat arvosanani kohota huomattavasti. Tällöin
en lukenut lukeisiin, sillä osasin englantia niin hyvin, etteivät koulussa opitut asiat olleet enää uusia
(olin kyllä myös laiska, ei sitä kiistäminen).
Sanoisin juuri tällaisen passiivisen opiskelun sopivan minulle parhaiten. Se ei aiheuta stressiä
eikä vaadi minulta oikein mitään työtä. Voin vain viihtyä ja rentoutua. Ja niin kielen opiskelun
pitäisikin mielestäni olla. Ei mitään teoreettista tykytystä, josta luokan välkyinkään ei saa selvää. Eikä
tuhottoman pitkiä sanastoja, jotka pitää muistaa ensi viikon perjantaihin mennessä. Juuri nämä asiat
saivat pikku Danielin puntit tutisemaan ja pelkäämään englantia enemmän, kuin muumien mörköä.
Sen sijaan englannin kielestä voitaisiin muotoilla kaikkien rakastamaa Muumimammamaista helposti
lähestyttävää aihetta. Mielestäni tämä käy ottamalla mukavan asennon ja painamalla Netflixistä
jonkun viihdyttävän ohjelman päälle. Mielellään ilman suomenkielisiä tekstityksiä niin voit ja joudut
kuuntelemaan englantia. On paljon eri tapoja oppia kieliä ja tämä on se minun ja monen muunkin top
1 tapa oppia niitä. On tosin oltava myös muitakin oppimistapoja juurikin kielioppiin perehtymistä ja
itsensä haastamista varten. Tässä tulevat esiin opettajat ja kokeet. Mielestäni sekä kielioppi ja kokeet
pitäisi poistaa kokonaan alakoulun englannin opetussuunnitelmassa, ja keskittyä enemmänkin tähän
comprehensible inputiin. Kuitenkin ylemmillä luokka-asteilla ovat kielioppi ja kokeet paikallaan. On
aina hyvä haastaa itseään ja saada palautetta kielitaidostasi. Nämä asiat tulevat varmasti vahvistamaan
asemaansa kun kielen opiskelu nousee, kouluasteiden myötä, yhä enemmän vaativaksi ja
akateemisemmaksi. Itse psykologiasta kiinnostuneena tulee minun varmasti opiskeltava aimo liuta
erinäisiä termejä niin suomeksi, kuin englanniksi. Toisaalta tämä on aihe, joka minua todella
kiinnostaa, joten tällainen systemaattinen opiskelu voi mennä siinä sivussa enempää miettimättä.
Englantia tarvitsee nykyään ihan jokapäiväisessä elossa ja työskentelyssä, siltä ei vain voi
välttyä. Vielä en käytä englantia kovin “järkevästi” vaan lähinnä kulutan kontenttia ja viihdyn sen
siivellä. Paitsi, että olen oppinut paljon paljon uusia asioita englanninkielisistä videoista, jos se
lasketaan järkeväksi tekemiseksi. Mm. juuri psykologiasta ja filosofiasta olen oppinut huomattavasti
englanninkielisten Youtube videoiden parissa. Luulen tulevaisuudessa englannin kielen käyttämistä
eräänlaisena työkaluna oppimiseen yleistyvän huomattavasti, sillä suomeksi julkaistaan suhteellisen
vähän tutkimustietoa ja oppimateriaaleja. Saatan myös joutua työskentelemään työpaikalla, jossa
englanti on työnteko- ja hallintokieli. Kehittääkseni kielitaitoani on minun ennen kaikkea käytettävä
kieltä enemmän- etenkin puhumiseen, sillä en ole koskaan puhunut englantia spontaanista kenenkään
kanssa. Myös lukiossa ja yliopistossa opittavat asiat tulevat edesauttamaan etenkin sanavarastoani.
Siinä missä puhuminen on selvästi heikoin lenkkini, on kirjoittaminen omasta mielestäni vahvin.
Harjoittelen kirjoittamista päivittäin online kavereille kirjoittaessani ja se kehittyy mielestäni hyvää
vauhtia. Tietenkin tätä täytyy myös harjoitella lisää, etenkin virallisemmalla tasolla, sillä usein heitän
englannin kirjoittamiset täysin leikiksi.
Kuten olen useaan kertaan jo sanonut on englanti maailman suosituin kieli oppia ja
käytännössä kaikki osaavat sitä. Kaikilla on omat tapansa ja metodinsa oppia kieltä: toinen saattaa
vain rentoutua Netflixin parissa ja toinen painaa kiivaasti sanoja päähänsä, mutta molemmat voivat
osata ilmaista samat asiat ihan yhtä hyvin. Mikään oppimistapa ei ole missään nimessä väärin ja on
aina hyvä kokeilla toisia oppimistapoja vaihteeksi. Jokaisella on oma tarina kerrottavanaan
matkastaan englannin kielen kanssa. Oli tarina tylsä, kiinnostava, pitkä tai lyhyt kaikilla on jotain
sanottavaa. Tämä oli oma, pieni, isoihin vaatteisiin puettu, tarina matkastani maailman
trendikkäimmän kielen kanssa!