Kortney Keisel collection All Six Books

sweet ROM KOM and dystopian

romance Kortney Keisel
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/kortney-keisel-collection-all-six-books-sweet-rom-kom
-and-dystopian-romance-kortney-keisel/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Kortney Keisel Kollection king , queen , princess ,

prince , complex , compared , all 6 books Kortney
Keisel

https://ebookmass.com/product/kortney-keisel-kollection-king-
queen-princess-prince-complex-compared-all-6-books-kortney-
keisel/

Windy Lake: Sweet Small-Town Romance Collection Ruby

Hill

https://ebookmass.com/product/windy-lake-sweet-small-town-
romance-collection-ruby-hill/

Nancy Springer Complete COLLECTION All her books Nancy

Springer

https://ebookmass.com/product/nancy-springer-complete-collection-
all-her-books-nancy-springer/

Sweet Royal Romance Suspense: Complete 9-Book

Collection Cami Checketts

https://ebookmass.com/product/sweet-royal-romance-suspense-
complete-9-book-collection-cami-checketts/
Steel Titans MC Collection: Books 1-3 (Motorcycle Club
Romance) Franca Storm

https://ebookmass.com/product/steel-titans-mc-collection-
books-1-3-motorcycle-club-romance-franca-storm/

Modern Romance Collection Books 5-8 Maisey Yates &

Jackie Ashenden & Pippa Roscoe & Rosie Maxwell

https://ebookmass.com/product/modern-romance-collection-
books-5-8-maisey-yates-jackie-ashenden-pippa-roscoe-rosie-
maxwell/

The Ballers and Babes Collection Books 1-3 Lauren

Blakely

https://ebookmass.com/product/the-ballers-and-babes-collection-
books-1-3-lauren-blakely/

Winter Wonderland Romance: A Sweet Winter Romance

Shanna Hatfield

https://ebookmass.com/product/winter-wonderland-romance-a-sweet-
winter-romance-shanna-hatfield/

Rosehaven Academy Collection: Books 7-10 Leila James

https://ebookmass.com/product/rosehaven-academy-collection-
books-7-10-leila-james/
COMPLEX
KORTNEY KEISEL
This is a work of fiction. Names, characters, places, and incidents either are the
product of the author’s imagination or are used fictitiously. Any resemblance to
actual persons, living or dead, events, or locales is entirely coincidental.
Complex Copyright © 2022 by Kortney Keisel
All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any manner without
written permission from the author, except for the use of brief quotations in a book
review.
First edition May 2022
Cover design by Red Leaf Book Design
www.kortneykeisel.com
 To my sister Stacy
I’ve looked up to you since I was a little girl. You are fun,
witty, a good mom, and you share the same passion for
romance books and movies that I do.
Thank you for all of your support with my writing. I couldn’t
do it without your help.
 TRIGGER WARNING

Complex deals with themes of infertility. There are discussions

throughout about not being able to become pregnant and bear
children.
 CONTENTS

Trigger Warning
Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31
Chapter 32
Chapter 33
Chapter 34
Chapter 35
Chapter 36
Chapter 37
Chapter 38
Chapter 39
Chapter 40
Chapter 41
Chapter 42
Chapter 43
Chapter 44
Chapter 45
Chapter 46
Chapter 47
Chapter 48
Epilogue
Acknowledgments
About the Author
Also by Kortney Keisel
CHAPTER 1
 TESSA

B lack Widow has an excellent superhero outfit.

For one, the jumpsuit is slimming—I’d like to take
a moment to thank all black clothing—and it’s form-fitting,
handling curves like a Ferrari on a racetrack. There’s also a
sexy V neckline and a cute belt. What more could a woman
want?
Yes, I can totally picture myself rocking that spandex suit.
“Tessa?” Colleen Samson stares at me with raised brows,
knocking me back into the present.
Daydreaming while your boss is talking isn’t professional.
In fact, it’s something Colleen has told me never to do, but I
couldn’t help myself. She asked me to save her job. Logically,
my next thought was about what people wear when they save
things.
And just so we’re clear, I’d never wear a cape.
“Did you hear what I said?” she asks. Her dark-brown hair
is slicked back into a tight ponytail. The tightness pulls on her
face better than a face-lift would, though I’m pretty sure she’s
had one of those too.
I lean forward in my chair. “Yes, I’m listening. You said
you need my help to save your job, but I don’t understand
what you mean. Why would your job be in jeopardy?”
Colleen paces the edge of her office. Giant windows
overlook the city and the Tampa Riverwalk. Hotel artwork
hangs on the walls with live potted plants in the corners,
making the room feel softer.
She stops in front of me, pinning me with her serious gaze.
“You’re the only person I trust.”
Call in all the Marvel sidekicks, because this sounds
intense.
“Trust me with what?” I ask.
She takes the seat next to mine, gripping my forearm. “I’m
in trouble, Tessa.”
I glance down at her hand on my arm. It’s as if the lights
have dimmed, and we’re now being spotlighted on the Dr. Phil
Show. The audience is on the edge of their seats, waiting for
our tender moment to bring them to tears.
I’m on the edge of my seat too. Colleen Samson and I have
never had a heart-to-heart, despite having common issues to
cry about together.
I put my hand on top of hers. “What’s wrong?”
Her brown eyes drop. “The Turks and Caicos resort is over
budget.”
Oh.
This isn’t the tear-inducing situation I had built up in my
head.
“How over budget are we talking?” I ask.
She glances up at me, pulling her hand into her lap.
“Around six hundred thousand dollars.”
My eyes widen. We’ve never been over budget by that
much.
“I got a little carried away with the décor and the design of
this hotel.” She grimaces. “I just wanted it to rival our
competitors. And I’m sure when it opens, its revenue will earn
back what we spent. But Stuart White is shortsighted. If he
finds out I went over budget, he’ll fire me. I won’t be able to
get another job in this industry.”
 One of our primary assignments is to make sure we build
and open these hotels within the budget. Stuart White, the
owner of WhiteSands Resorts, is meticulous about how funds
are allocated. It’s one of the reasons he’s been so successful.
“Surely Mr. White already knows that the job is over
budget,” I say. “How could he not?”
“I’ve been working with accounting, sorting through
everything. Everyone’s agreed not to bring it to Mr. White’s
attention until I can fix my mistakes.”
“Doesn’t it look worse if you keep him in the dark about
this? Maybe you should talk with Mr. White and explain what
happened. He’ll understand.”
Colleen puffs out a laugh. “That’s not how things work in
the corporate world. You can’t explain away a half-a-million-
dollar mistake and still expect to keep your job.” She shrugs.
“Who knows? He might also fire you, since you’re my
assistant, and you worked closely with me on the project.”
My chest tightens. My career goals are my only goals. If I
get fired, I have nothing else. Succeeding in my job is my life.
It has to be, since I found out I lost in the motherhood lottery.
It’s something they casually drop in maturation programs.
If you haven’t started your period by the time you’re
seventeen, go see your doctor. But no one explains to you what
that might mean. No one says, Hey, you’re the lucky one in
five thousand women born without a uterus. Congratulations
on having a missing body part!
Like, why couldn’t I have been born without an appendix?
I don’t think my mom expected me to be missing my
uterus either, judging by her sobbing when the doctor
diagnosed me with MRKH syndrome.
But it’s fine. My condition isn’t as severe as most women
with the same diagnosis. I had a minor surgery when I was a
teenager, and now my life goes on as normal. I’m just missing
a uterus and can’t have kids.
No big deal.
 And I’m fine as long as I avoid the baby clothing section
in Target—those tiny mannequins in their footie pajamas kill
me.
So I’m fine. I’m a career woman now…unless, of course, I
get fired.
Colleen grips my arm again. “The best thing for us to do is
to fix this problem on our own before Stuart ever finds out
about it.”
“Can we?”
If there’s a way for neither of us to be fired, that’s the route
I want to take.
Sign me up!
Colleen offers a slight smile. “I have a plan to find the
funds. I just need you to delay the construction of the hotel by
a week or two to buy me some time.”
“Me?” I ask. “What could I do?”
“I need you to go to Turks and Caicos and oversee the
project.”
I blink back at her. “But I thought you were going. You
always go.”
“I have some cysts that need to be surgically removed,”
Colleen says, turning into the same nonfeeling robot she
always does when talking about her infertility issues. “I would
push the surgery back, but the doctor is insistent that it needs
to happen now.”
My expression softens. “I’m so sorry.”
She lifts her chin. “There’s nothing to be sorry about.”
I don’t press the issue. Colleen doesn’t like talking about
her endometriosis, which is ironic since the entire reason I
work for her is because my parents thought that she’d be a
good role model for me—someone I could talk to, someone
who wanted a career more than children, which is what I told
my parents I wanted after my diagnosis.
 Colleen was my parents’ friend long before she was my
boss. She used to work for my dad when she was in college.
He always said she was a sharp woman who would be
successful someday, and he was right. She’s everything I
aspire to be—smart, ambitious, strong-minded. She’s willing
to take risks in her career. Her style is impeccable. She’s a
champion for women—look how much support she’s given me
—and she’s a respected businesswoman.
It’s always good to have a role model.
When I was young, my mom was my role model. I wanted
to grow up and be just like her. I wanted to stay home, bake
cookies, do the laundry, volunteer in the classroom, and raise
the most incredible kids.
I had it all figured out.
Until I didn’t.
Until I was forced to change my course.
Now my course is corporate America, and Colleen Samson
is my tour guide. One day, I want her job—Vice President of
Hotel Openings.
Tessa Johnson, VP.
Oh, that sounds nice.
It’s the type of thing you could casually drop into
conversations. How’s your day going? And by the way, did you
know I am Vice President of Hotel Openings?
Very doable.
And when I get the VP job, I’ll finally be able to give my
dad something he can brag about to the random cashier at the
grocery store. Something that will convince everyone in my
family I have more to offer than relationship advice and style
tips. Right now I’m pretty sure they think that’s all I bring to
the table. I swear, half the time, they don’t believe me when I
tell them I’m going places in my career—and not just literal
places like Turks and Caicos. I’m talking about the corner
office with a view. And for some reason, I really want my
family to be proud of me, to recognize all that I can contribute.
 Not just my family, but everyone.
I already have to work harder than most of the employees
in my company. When I walk into a meeting, people
automatically assume I’m the intern there to take drink orders.
Nobody takes me seriously. It’s as if they think my value is
looking pretty. For once, it would be nice to be recognized for
my work ethic, not for my appearance.
That’s been the story my whole life. My looks are the only
thing anyone has ever complimented me on. Sometimes I
wonder what people would say if I weren’t attractive. Like if
my face was totally disfigured and I had massive, puss-oozing
warts growing all over my body, would I still have value?
It doesn’t feel like it.
I shake my head. I can’t believe my thoughts went to puss-
oozing warts.
That’s just gross.
“Because of my surgery,” Colleen continues, “I’m sending
you to Turks and Caicos in my stead. Is that okay?”
I smile. It’s more than okay. Opening the Turks and Caicos
hotel would be a huge stepping-stone in my career.
“Yes!” I say, doing one of those smile laughs. “Thank
you!” I can’t wait to tell my family and see the looks on their
faces.
“Don’t I always take care of you?” Colleen says.
“Yes, and I’m grateful for every opportunity you’ve given
me.”
“Good.” She nods. “So when you’re there, you’ll help me
fix this budget mess?”
Oh. I was so wrapped up in the fact that I get to open a
hotel on my own that I forgot about the project being over
budget.
“What do you need me to do again?” I ask.
“I need you to buy me some time so that I can get all the
accounting figured out. It’s going to take a little longer since
I’ll be down for my surgery. Maybe you could slow down the
construction process, so we don’t pass the final inspection on
the first try—anything that will give me more time to get it all
organized. Just a week or two, that’s all I need. Nothing big.
Do you think you can do that?”
How is she going to get the accounting figured out? Is she
going to raise more capital and bring in investors? Or maybe
she’ll move money from other hotel projects to this one. All of
that seems like the type of decisions that more people than
Colleen would have to be included in. But what do I know?
I’ve never seen this part of the process. I’ve never been so on-
the-ground involved in the opening of a new hotel. And
besides, who am I to question Colleen?
“But if I delay the construction process, it will delay the
grand opening. Won’t Mr. White be upset about that?” I ask. I
don’t want to ruin my one shot to prove myself to the owner of
the company.
Colleen shakes her head. “Not half as upset as he would be
if we were over budget. And, if the delays happen organically,
if it looks like it was no one’s fault, then how could he be
upset? Construction sites get behind all the time, for many
different reasons. We need to tap into that.”
“Um…” My head drops as I think about what she’s asking.
“Tessa, if you do this, you’ll single-handedly save my
career, everything I’ve worked for. I’d hate to be fired for one
little mistake. I’d hate to see you fired for that as well. You
have so much potential.” Her brown eyes plead with me. “I’d
do it myself if I weren’t getting surgery, but I can’t put it off.
You’re our only hope.”
Is Colleen intentionally quoting Star Wars? Because it
makes everything feel a little melodramatic. But then again,
I’ve never seen her so vulnerable. She really is in trouble.
And it would be stupid for both of us to lose our jobs,
especially if there were a way to find the extra money we need
to cover the costs. Delaying the project by a week or two
won’t hurt anything, but it would save a lot. And Colleen has
already done so much for me and my career. It’s time I return
the favor.
“Okay,” I say, nodding. “I can delay the construction
process a little bit.”
Her smile widens. “I knew I could count on you, Tessa.
Your family has always been so good to me. And, who knows?
There may be a promotion within the company when you
return.”
I shake my head. “I’m not expecting anything.”
“I know, but maybe you should. It’s the least I can do for
you after we get this Turks and Caicos situation figured out.”
A promotion? That would be incredible. I was already
willing to help Colleen before she promised that. Now the
stakes just got higher.
In the span of one meeting, I got assigned to open the next
hotel for my company, and I agreed to save my boss’s job.
It’s been a very productive twenty minutes.
CHAPTER 2
 TESSA

“I wish we could add something special to the Turks and

Caicos Resort to make it stand out,” Colleen says to
Mr. White.
The three of us are meeting in his office to make sure I’m
up to speed on the hotel before flying out tomorrow morning.
Colleen tilts her head as if she’s deep in thought. “We need
something new that our competitor doesn’t have.”
Competitor.
We’re never allowed to call Escape Hotels by their name
when speaking to Mr. White—it’s The Company Who Must
Not Be Named.
“Are you suggesting we add a new activity to the hotel
entertainment?” Mr. White asks. His neon-white veneers
match his last name but completely contradict his jet-black
hair and black unibrow.
I’ve often wondered if Stuart White knows he has a
unibrow. Surely he does. He’s the owner of a multimillion-
dollar hotel chain. At some point during his fifty-year career,
someone must have mentioned it. Like a secretary—Mr. White,
here’s the contract you asked for, and by the way, your two
eyebrows merge together above the bridge of your nose to
create one massive brow.
No, a secretary wouldn’t say anything unless she wanted to
get fired.
So he probably doesn’t know.
 Personally, I’d love to teach him how to use a pair of
tweezers or introduce him to some hot wax. Better yet, my
friend and personal brow lady, Jade. She’s the best in all of
Tampa at sculpting and waxing. He’d need to schedule back-
to-back appointments with her. One twenty-minute session
would not be enough to get his brows—er, his brow—under
control.
“Tessa?” Colleen looks at me, jarring me out of my
thoughts. She’s probably so disappointed right now. That’s two
days in a row that I’ve been caught in a daydream.
My unibrow fantasy made me completely miss my cue.
“Do you have anything to add?” She gives me a pointed
stare.
We rehearsed all of this before we came into Mr. White’s
office. I’m supposed to propose a new idea that Mr. White will
hopefully love and implement. An idea that will add more time
to the construction process. The only problem is that my idea
will also add to the cost, but Colleen assures me it will be fine.
I raise my hand—only halfway—because apparently, I
have the confidence of a fourth-grader when I’m in front of
Mr. White.
Why are you raising your hand?
Immediately I jerk my arm down. “Yes, I have a few
ideas.” I roll my shoulders back.
It’s showtime.
“I think we need to offer more food selections for kids
down by the pool. The projections show that families that
travel with young children like having the autonomy to get
their kids normal food during the day. If we added these
outdoor food places, one could serve chicken nuggets. One
could serve cheeseburgers and fries, and the other could serve
ice cream. They also need to be open all day, 11:00 a.m. to
10:00 p.m.”
“I’m not sure your idea is cost-effective,” Mr. White says.
“We’d lose more money than what we’d gain.”
 “I disagree,” I say with a flirtatious smile pointed back to
him. I’m not really flirting with him. Gross. He’s like a hairy
grandpa, but that charismatic smile of mine serves a purpose.
This is my Tessa Charm kicking in—at least that’s what my
siblings call it. “Right now, the Turks and Caicos resort
doesn’t have anywhere for parents to grab their children a
quick bite to eat poolside.”
His lips lift, a slight hint that my smile is working.
“Can you imagine a family gathered around their computer
screen, looking at pictures of the WhiteSands Turks and
Caicos Resort? The father turns over his shoulder with a big
smile and says to his three children, ‘They have free ice cream
and chicken nuggets poolside all day long.’ The children
would cheer, and the dad would book a week in paradise at
your resort.”
My story got a little dramatic, but if I know anything about
Stuart White, I know that he’s a sucker for the theatrics.
He rests his elbows on the desk in front of him. “Does our
competitor have something like this?”
“Not poolside,” I say.
Mr. White frowns. “Don’t you think the hotel is too far
along for major changes like this?”
“If your name is on the hotel, then I think you can make
changes whenever you want.” Colleen’s ego-stroking smile
accompanies her words.
Is that what my smile looks like? I hope not. It’s one step
shy of maniacal.
“I suppose I can still make changes,” Mr. White says. He
looks at me. “Why don’t you get the architect to draw up the
food areas on the blueprints?”
I smile back at him. “Yes, sir. Consider it done.”
Our plan has worked, and Mr. White took my idea. I’m
dying inside—the good dying where your heart explodes with
happiness, sunshine, and rainbows. There might even be some
unicorns floating around, sneezing glitter.
 “And be sure to let our contractor in Turks and Caicos
know of the changes.”
“I will.”
Mr. White opens a cream folder on his desk. “We also have
a new program that Human Resources is rolling out due to the
lawsuit.”
He’s referring to the disgruntled construction worker who
was fired from the Turks and Caicos job site two months ago.
He’s suing WhiteSands Resorts for mental and physical
harassment by the head contractor, claiming it was a hostile
work environment.
I’d love to grab a bag of popcorn and get the details of that
situation It would be like having a front-row seat to Judge
Judy—a trainwreck you can’t look away from. But Human
Resources is being super tight-lipped about the whole thing
while investigating the allegations, so I’ll have to settle for the
few bits and pieces I know.
“The program is called Corporate Cares,” Mr. White
continues.
Corporate Cares? Yeah, that sounds super sincere, not like
a fake name at all.
What it actually sounds like is one of those commercials
where they show you starving dogs and completely break your
heart, so you’ll send them money. Is WhiteSands Resort
starting an underground dog-saving project?
“The Corporate Cares program is designed to boost
employee morale by offering team-building activities,” Mr.
White says—so I guess it’s not an underground dog-saving
project. “And since we’ve already had some trouble in Turks
and Caicos with the local subcontractors, I want to implement
this program immediately. It’s imperative moving forward that
our company keeps a good relationship with the islanders.” He
hands me the folder. “You don’t have to do anything big, just a
few little things here and there so I can tell Human Resources
we’ve covered our bases.”
 “That’s where Tessa’s strengths come in,” Colleen says.
“She’s good with people.”
“Let’s not waste too much time on this, though. Just
enough to smooth things over with the locals and
subcontractors.”
Colleen gives me a knowing smile. She heard the words
waste time, and her ears perked up like a dog.
This Human Resources program might be the perfect
organic delay Colleen was hoping for, and not only that, it was
sanctioned by Mr. White.
Maybe delaying the hotel opening will be easier than I
thought.
CHAPTER 3
 LUKE

S weat trails down my back as I press an I-beam level

against the wall. I make a few marks, then use my
mouth to hold the pencil as I shift the level over a few
inches.
My eyes squint to examine the bubble in the middle,
making sure everything is straight. As I reach for my pencil,
my phone rings, startling me enough that the level slides down
the wall.
I grab my phone. “Yeah?”
“Mr. McKenna, it’s Tessa Johnson.”
Stupid telemarketers.
“No, thanks,” I say over the pencil in my mouth. “I don’t
care about my child’s education, and my car’s warranty has
already expired.”
I click off the call and put my phone away in my pocket.
My hands go back to the level, lining it up perfectly. I’m all set
to mark my spot when my phone rings again, and everything
shifts.
I groan, reaching for my device. It’s the same person. Once
these companies get your number, they never stop.
I answer with a little too much anger. “Put me on your do
not call list.”
“Mr. McKenna, maybe you didn’t hear me the first time.
It’s Tessa Johnson calling.”
 My nose scrunches together. “Who?”
“Tessa Johnson from WhiteSands corporate office. I’m
Colleen Samson’s assistant.”
All these corporate people think I know them by heart.
“Although”—her voice takes on a customer service tone
—“I am calling to inform you that you’ve won an all-
expenses-paid vacation to Bora Bora.”
I don’t bite. I need to get back to work.
“Okay.” My voice cuts off her awkward laugh. I drop the
level to my side and spit out the pencil, letting it fall to the
ground. “What do you want?”
I don’t like hearing from Colleen Samson’s office. For the
last few weeks, every phone call from her has been bad news
for me.
Add this here.
Change that there.
Make this bigger.
Knock this wall out.
I swear these people don’t know what they want. Make a
plan and stick to it. It’s not that hard.
“We have some changes,” Tessa says, seamlessly flipping
into business mode.
I’m sure you do.
I bite my tongue, because I want to keep my job. Traveling
from island to island to be the general contractor of new hotels
and remodels is exactly the lifestyle I want. I make good
money, get to build stuff, stay busy, see the world, and I don’t
have to put down roots in one place.
It’s the perfect scenario.
No attachments. No complications.
“What changes?” I ask coolly.
 “Mr. White would like to add three different food stations
scattered around the pool area. Each station would serve
something different. We’re having ice cream at one,
cheeseburgers at—”
“I don’t need to know the details,” I say. “I’m pretty busy,
so just get to the point.”
“I was getting to the point.” She sucks in a breath before
continuing. “I’m sending you new blueprints with three
outdoor prepping and warming stations.”
I spit out a humorless laugh. “Kitchens?”
“No, not quite that elaborate. If you would’ve let me
explain their purpose, you’d know what I was talking about.
I’ll email you the specs from the architect. But just so you
have an idea, we need enough space for warmers, a grill, a
refrigerator—”
“No,” I say.
“No, what?”
“No, I will not add three kitchens to the outdoor patio
area.”
“But they’re not kitchens.”
“It doesn’t matter what they are. The hotel is supposed to
open in two months. It’s too late to add something like that,
even if they’re small.”
“I don’t believe it’s your call to make. Stuart White
himself approved these changes.”
“Unless you want to come down here and swing a hammer
yourself, it is my call to make.”
“Actually”—her voice rattles with excitement—“that’s the
other thing I wanted to talk to you about. Colleen Samson was
supposed to fly out tomorrow to oversee the hotel’s opening,
but she can no longer come. I’ll be taking her place.”
My brows lift. “You?”
“That’s right,” she says. “Prepare your hammer.”
 I scratch the side of my head. This might be the best news
I’ve heard all day. Colleen Samson and I have worked together
on the last three hotels, and I can’t stand her. She’s a stuck-up
pain in the neck. And it’s not because she’s a woman—I love
powerful women. A single mom raised me, and I have two
strong-willed sisters who I’m sure will end up ruling the world
someday.
But Colleen Samson is on an entirely different level. She’s
bossy and selfish. I’m glad to be rid of her.
“My flight gets in tomorrow evening,” Tessa says. “I’ll
email you the information so you can pick me up from the
airport.”
“I don’t do airport pickups. You can take a taxi.”
“I could take a taxi, but I’m assigning you to pick me up so
that we can get on the same page as soon as I arrive.”
Assigning me?
“Also, I’ll be staying with you in the rental house. I’m told
there are two bedrooms.”
“Colleen usually stays in a fancy hotel when she comes to
check up on the project. Why are you staying with me?”
“Colleen asked if I would stay in the rental house to save
money on the project, and I agreed.”
“That’s not the deal I signed up for. No offense, but I don’t
want to share the rental house with you.”
“That makes two of us. But this arrangement isn’t up to
you. I need you to have the spare bedroom clean and ready for
my arrival tomorrow night.”
I let out a slow, dramatic breath as I wipe the sweat off my
forehead. The more this Tessa woman talks, the more she
sounds like a carbon copy of Colleen Samson.
“Mr. McKenna? Are you still there?”
“It’s Luke,” I huff. Mr. McKenna is my father, who also
happens to be the man I hate most in the world. Not a name I
like to go by.
 “Luke. I’ll see you tomorrow at the airport?”
I bend down, picking up my pencil from off the floor. “Do
I have a choice?”
Her voice is firm. “We’re going to be working together for
the next two months. I think it’s important that we get to know
each other and become friends. Don’t you agree?”
“No, I don’t need friends,” I mutter.
“You don’t need friends?”
“Nope. My focus is on getting the hotel open on time. That
should be your focus too.”
“I see.” She’s quiet for a moment, as if she doesn’t quite
know how to respond. “I’ll email you my flight itinerary and
the information about the new outdoor food areas.”
“I already told you, it’s too late for your kitchens. We’d
have to dig up concrete and run a gas line to get an oven out
there.”
“That does sound difficult and time-consuming, but you
don’t have a choice. As I said, Stuart White approved the
changes.”
“Does Stuart White want the resort to open on time?”
“Um…yes…of course.”
“Well, if he keeps changing the blueprints, it won’t.” In the
last month, Colleen Samson’s office has sent over thirty new
changes. That’s right, thirty. Corporate is driving me crazy. It’s
as if they want to put me behind schedule.
There’s a loud thud, and I turn my head to see Nano and
two other men carrying in a heavy granite countertop.
“Luke?” Tessa asks.
“Hold on,” I say into the phone. I watch the men turn
toward the lobby. “Hey, Nano, that countertop is for the front
desk. We can get some more men to help lift it up the stairs.”
“How about we get some more men now,” Nano grunts.
 “I’m coming. I just have to deal with some lady from
corporate who wants to add three kitchens to the pool area and
move in with me. She thinks she’s my boss or something.”
“Uh, Luke,” she cuts in. “You’re not on mute.”
I shift the phone against my ear, watching as a few other
men stop what they’re doing and run over to help Nano carry
the solid countertop. “I didn’t think I was.”
She huffs. “Well, just so we’re clear, I am your boss.”
“No, Stuart White is my boss. Colleen Samson is my boss.
You’re just an assistant.”
“I’m an executive assistant.”
“Means nothing.”
“Are you always this rude?” she snaps.
I’m not rude—maybe a little abrasive. At least that’s what
my sisters say.
I press the phone against my shoulder and lift the level
back up to the wall. “I’ll add the three kitchens, but it will put
us behind schedule. When we don’t open on time, you can
take the credit.”
“And when those kitchens increase the resort’s sales, I’ll
also take the credit.”
“I bet you will. If that’s all you want, I’ve got to get back
to work.”
“That’s all I want,” she says. “I’ll see you in Turks
tomorrow. You’re picking me up from the airport.”
“Fine.”
The phone goes silent, but I’m marking a few
measurements with both hands, so I don’t immediately click
off.
“Well, somebody’s a little arrogant,” Tessa says.
I don’t think she realizes the call hasn’t ended yet.
She’s slamming something forcefully over and over—I’m
guessing a stapler.
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Kynäilijä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Kynäilijä
Helppotajuinen opas kirjoitusten sepittämisessä

Author: Johannes Linnankoski

Release date: December 15, 2023 [eBook #72423]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: Werner Söderström, 1900

Credits: Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KYNÄILIJÄ

***
KYNÄILIJÄ

Helppotajuinen opas kirjoitusten sepittämisessä nuorisoseuroja,

kansakoulun jatkokursseja ja itsekseen opiskelevia varten

Kirj.

VIHTORI PELTONEN

Porvoossa, Werner Söderström, 1900.

SISÄLLYS:

Alkusana.
I. Yleisiä perusteita.
II. Alustavia töitä.
III. Kokoonpano.
IV. Esittäminen.
ALKUSANA.

Aikana semmoisena, kuin nykyinen, jolloin kansan syvät rivit

heräävät omintakeiseen kansalliseen ja yhteiskunnalliseen elämään,
tarvitaan kynäilytaitoakin entistä enemmän, jopa siinä määrässä, että
miltei joka miehen tulisi olla jonkunvertainen kynäniekka.
Talonpojaltakin alkaa aika jo vaatia omaa liikekirjevaihtoa, taitoa
laatia kokousten pöytäkirjoja, sanomalehtikirjoituksia ja kaikenlaisia
asiapapereita, jopa julkisia puheita ja esitelmiä — muilla aloilla
toimivista puhumattakaan.

Mutia taito — se ei ole joka miehen. Sanomalehtimiehenä on

minulla kenties paremmin kuin millään muulla alalla ollut tilaisuus
huomata miten puutteellisella kannalla kansamme tässä suhteessa
vielä on. Mutta sen ohessa olen havainnut kuinka harras, ellen
sanoisi itsepintainen, kansanmiehen ja varsinkin sen nuorison
pyrkimys on päästä kynäilytaidon omistajaksi ja kuinka suuria
edellytyksiä kansa tässä suhteessa omaa, kun vaan pikkuinenkaan
hyväntahtoinen ohjaus tulee syrjästä avuksi sen pyrkimystä
tukemaan.

Useimmissa tapauksissa on kuitenkin ollut pakko jäädä kaikkea

ohjausta vaille, varsinkin kun mitään kansantajuista, itsekseen
opiskeleville soveliasta opasta ei tähän saakka ole kielellämme
ilmestynyt. Kun tämä puutteellisuus on tunnustettu siksi toistuvaksi,
että parissa yleisessä nuorisoseurojen kokouksessakin semmoisen
aikaansaaminen on lausuttu suotavaksi, ei ihmeteltäne jos
allekirjoittanut rohkenee täten tehdä jonkunlaisen kokeen kipeimmän
ensi tarpeen tyydyttämiseksi. Siltä kannalta tätä tekelettä
arvosteltakoonkin, tietäen että myöhempi aika on synnyttävä
paremmat opastajatkin.

Minä luotan nuorisoon, sen elpyneeseen haluun ja harrastukseen.

Sillä on nykyaikana seuransa ja yhdistyksensä, ilta- ja jatkokurssinsa
ynnä monet muut pyrkimyksensä. Ajattelen että tokko sitä
laskettanee häveliäisyyden puutteeksi, jos itse suosittelen opustani
edistysrientoisen nuorisomme kursseihin ja ehdotan oppaani
esittämää ainetta kurssiaineeksi muiden joukkoon. Ja missä seuroja
ja kursseja ei ole, siellä voi jokainen kirjasen johdolla ottaa tässä
aineessa kurssin kotonaan, oman pöytänsä ääressä. Iloni olisi suuri,
jos oppaani voisi päästä nuorisomme vaatimattomaksi toveriksi näitä
»kurssi-iltoja» istuttaessa.

Lopuksi pyydän lausua vilpittömät kiitokseni professori E.N.

Setälälle, joka hyväntahtoisilla huomautuksillaan on minua
tehtävässäni avustanut.

Tekijä.
I.

Yleisiä perusteita.

Sisällys ja muoto.

Mitä on sisällys ja mitä on muoto?

Kun talonrakentaja ryhtyy uutta rakennusta puuhaamaan, ei hän

heti ensi työksi hanki rakennusaineita. Hän ottaa kynän käteensä ja
paperiliuskan eteensä. »Tuohon tulee pirtti, tuohon keittiö, tähän
täytyy saada sali sopimaan, tähän taas haltijaväen kamari, tuolle
sijalle lastenkamari ja eteinen», tuumii hän vetäen viivoja paperille.
»Pirtin tulee olla niin pitkä ja niin leveä, salin avaruus niin ja niin»,
jatkaa hän merkiten paperille numeroita ja muutellen viivoja. — »Nyt
tiedän mitä rakennuksen tulee sisältää», päättää hän
suunnitelmansa.

»Mutta», jatkaa hän vaipuen uudestaan miettimään. »Tässä on

kyllä pohjapiirustus, mutta miltähän rakennus tulee
kokonaisuudessaan näyttämään?» Hän vetää uudelleen viivoja ja
tekee numeroita. »Pituus on niin ja niin monta metriä, korkeutta
täytyy tulla ainakin niin ja niin paljo, muuten se näyttää ladolta»,
sanoo hän. »Porrassuojan katto on liitettävä itse rakennuksen
kattoon, siten se näyttää parhaimmalta», jatkaa hän, »ja ikkunat on
tehtävä entistä korkeammat.» — »Eipä se tule olemaan muotoakaan
vailla, jos noin tekee», päättää hän tyytyväisenä.

Sama on kirjallisten esitystenkin laita. Kirjoittaja on rakentaja,

uuden rakennuksen luoja. Hänen täytyy jo ennen työhön ryhtymistä
tietää, että hänen kirjoitukseltaan tullaan vaatimaan sekä sisällystä
että muotoa.

<tb>

Mihin tämä vaatimus perustuu?

Tarjoa pienelle lapselle ruma esine, niin näet kuinka hän käy
totiseksi ja työntää sen pois luotaan. Ojenna sen sijaan hänelle sievä
leikkiase — hän hymyilee ja ottaa sen ihastellen vastaan.

Kauneuden vaisto on siis synnynnäinen, jokainen omaa sitä

jossakin määrässä. Ihminen rakastaa kaunista. Kauniin parissa hän
viihtyy; kaunis tekee häneen ylentävän, kohottavan vaikutuksen.
Siksi ihminen etsii kauneutta. Hän pyrkii sitä itse omistamaan,
vaikuttamaan sillä ympäristöönsä ja kaikissa teoissaan luomaan
kauniita muotoja.

Mutta yksin muodon kauneus ei häntä tyydytä. Hänen huomionsa

tosin ensi hetkenä kiintyy ulkopiirteisiin, s.o. muodolliseen puoleen,
mutta pian hän tunkeutuu syvemmälle: sisällystäkin tutkimaan. Ja
juuri sisällyksestä useimmiten riippuu minkä arvon hän esineelle
lopullisesti antaa.
 Sisällyksen vaatimus nimittäin perustuu ihmisen henkiseen
olemukseen. Sisällyksen etsimistä ja löytämistä tarkoittaa hänen
elämänsä ja kehityksensä, hänen työnsä ja toimensa. Sisällyksetön
elämä ja sisällyksetön työ eivät tyydytä hänen luonteensa sisintä
vaatimusta, sillä ne eivät vastaa sitä päämäärää, minkä hän tietää
niille asetetuksi.

Mutta mikä on kaunista?

Eri henkilöt ovat siitä usein eri mieltä: toinen pitää sitä rumana,
minkä toinen katsoo kauniiksi. Se mikä talonpojan mielestä on
hyvinkin siroa, ei tyydytä säätyläisen kauneudenvaatimuksia, ja päin
vastoin. Austraalialainen neekeri kaunistaa itseään tatueeraamalla,
eurooppalainen sanoo että hän siten piirtelee itsensä inhottavan
rumaksi. Mikä on kaunista?

»Makuasioista ei pidä kiistellä», sanoo latinalainen sananlasku.

Siihen vaikuttaa suuresti luonne, tottumus, henkinen kehitysaste
ynnä monet muut seikat. Mutta tästä huolimatta muodollisella
kauneudella on kuitenkin muutamia määrätyitä ehtoja ja edellytyksiä,
jotka ovat kaikille yhteisiä.

Ihminen, jolla on tavallista suurempi pää tahi tavallista pitemmät

kädet, tekee meihin epämiellyttävän vaikutuksen, s.o. loukkaa
luontaista kauneudenaistiamme. Kauneuden ensi ehto siis on että eri
osain tulee olla kokoonsa nähden keskenään suhteellisia.

Pöytä, jonka yksi jalka on suora, toinen käyrä, yksi kulmikas,

toinen pyöreä, vaikuttaa kauneudenaistiamme loukkaavasti, sitä
enemmän mitä erilaisempia toisiaan vastaavat osat ovat. Vaaditaan
siis että eri osain tulee olla muotoonsa nähden sopusointuisia
keskenään.

Mutta olkootpa eri osat kuinka sopusuhtaisia tahansa, ei niistä

synny kaunista kokonaisuutta, jos ne sattuvat väärille paikoille.
Ajatellaanpa vaan millaisen muodollisen hämmennyksen synnyttää
esim. niinkin pieni hairahdus, kuin että jonkun esineen erilaatuiset
koristeet joutuvat vaihdoksiin, toisiin paikkoihin kuin ne on tarkoitettu.
Kolmas kauneuden ehto siis on että kukin osa saa oikean,
luonnollisen paikkansa kokonaisuudessa.

Vaan eipä vielä tälläkään ehyt kokonaisuus ole taattu. Esine, jonka
eri osat eivät liity läheisesti toisiinsa, on ruma ja ehyttä kokonaisuutta
vailla. Eri osain tarkka, elimellinen toisiinsa liittyminen on siis
kauneuden neljäs pääehto.

Muodollisella kauneudella on vielä muitakin ehtoja, riippuen siitä

minkälaatuisista muodoista on kysymys. Edellämainitut neljä ovat
ne, joista etupäässä riippuu kirjallisten esitysten muodollinen
kauneus.

Mikä on sisällökästä?

Tähän kysymykseen saattaa sommitella pitkiä selityksiä, mutta

siihen saattaa vastata aivan lyhyestikin. Sokrates sanoi: »ainoastaan
se on kaunista, mikä on tarkoituksenmukaista», s.o. esineen
todellinen kauneus, sisällyksen kauneus riippuu sen
tarkoituksenmukaisuudesta.

Saamme siis ohjeen: sisällyksen arvo riippuu siitä, missä määrin

esine, työ ja teko vastaa sille ajateltua käytäntöä eli tarkoitusta.
 Onko muodolla ja sisällyksellä mitään keskinäistä yhteyttä vai
ovatko ne toisistaan riippumattomia?

Ajatellaanpa että joku laittaa itselleen vaatekaapin, jonka

ulkopiirteet ja värit ovat mitä sirointa vaatekaapin kuosia. Siinä on
siis muotoa. Sisältä hän varustaa sen tiheään asetetuilla hyllyillä
kirjakaapin tapaan. Siinä on siis sisällystäkin. Mutta se on aivan
epäkäytännöllinen vaatekaapiksi, sillä sen sisällys ei ole
sopusoinnussa muodon kanssa.

Toinen esimerkki. Erään maamme rautatieradan varrella on erittäin

kaunismuotoinen, kirkon yleviä piirteitä tarkoin jäljittelevä rakennus.
Kun juna seisahtuu lähellä olevalle pysäkille kuulee outojen
matkustajain tavallisesti huudahtavan: »siinäpä siromuotoinen
tehtaankirkko!» Mutta tuskin voi arvata heidän hämmästystään, kun
joku paikkakuntaa tunteva hymähtäen selittää: »ei se kirkko ole, se
on — viinatehtaan konttori- ja asuinrakennus».

Vaaditaan siis sisällyksen ja muodon sopusointuisuutta. Kun

sisällys ja muoto ovat keskenään sopusointuisia, syntyy siitä
kokonaisuuden tarkoituksenmukaisuus, s.o. kokonaisuuden kauneus
eli täydellisyys.

Edellämainitut kauneuden ja sopusointuisuuden vaatimukset

koskevat kaikkia inhimillisiä tehtäviä. Niinpä kaikenlaisia kirjallisia
esityksiäkin — olipa niillä kirjeen, puheen, esitelmän, kertomuksen
tai tieteellisen tutkimuksen muoto. Niiden vaikutus kuulijoihin tai
lukijoihin riippuu siitä, missä määrin esitys vastaa sisällyksen ja
muodon vaatimuksia. Sisällökäs, ehyt ja sopusuhtainen esitys tekee
tarkoitetun vaikutuksen: miellyttää ja tempaa mukaansa, jopa saa
meidät omistamaan ja toteuttamaan siinä lausuttuja ajatuksia.
Hajanainen ja sotkuinen esitys sen sijaan, vaikkapa se sisältää aivan
samat asiat, vaikuttaa päin vastoin: ikävystyttää ja väsyttää.

Onnistumisen ehdot.

Ihminen ei synny mestarina. Hän on kasvatuksen ja luontaisen

kehityksen tulos, hänen työnsä taas edellisten tulos.

Tehtävissään onnistuakseen tarvitsee ihminen ensinnäkin

perehtyä työalaansa. Lahjat ja luontaiset taipumukset ovat eri
ihmisillä erilaiset, mutta kyvykkäimmänkin tulee tarkoin tuntea työn
suorittamistavat.

Eikä tässä kyllin. Tarvitaan vielä lisäksi uutteraa, huolellista työtä ja

ankaraa itsearvostelua. Usein ihmetellään maailman suuria
kirjailijoita ja muita neroja, mutta harvoin aavistetaan että heidän
taitonsa, suurten synnynnäisten taipumusten ohessa, on ankaran
työn tulos. Paljon on heiltä vaadittu uutteraa harjoitusta, ennenkuin
he ovat kyenneet hämmästyttävää mestariteoksiaan luomaan.

Mutta jos maailman nerokkaimmilta kyvyiltä tätä vaaditaan, mitä

sitte tavallisilta, keskinkertaisilta ihmisiltä. Välttämättömiä ehtoja
kirjallisissa tehtävässä onnistuaksemme siis on: työtapojen tarkka
tunteminen, väsymätön uutteruus, ankara itsearvostelu ja
huolellisuus työn suorittamisessa. Meidän tulee olla vaateliaita
työmme suhteen: kirjoittaa ja hyljätä ja yhä uudelleen kirjoittaa,
kunnes työ tulee täysikelpoista. Meitä tulee työssämme elähdyttää
pyrkimys saada aikaan mahdollisimman hyvää, sillä paraskaan ei ole
kyllin hyvää.
 Tätä saavuttaaksemme meidän tulee antautua lämmöllä
tehtäväämme. Ainoastaan siten voimme siihen kiintyä ja
ajatuksemme syventyä tutkittavaan aineeseen. Silloin esitys syntyy
luonnollisesti eikä pakottamalla.

Jos meillä on täysi selvyys näistä vaatimuksista, on meillä

onnistumisen avain hallussamme. Me varmistumme askel
askeleelta, kunnes ehyt työ muuttuu meille vähitellen tottumukseksi,
toiseksi luonnoksi, s.o. me opimme taidon — juuri tuon, jota yleensä
ollaan taipuvaisia uskomaan synnynnäiseksi lahjaksi.
II.

Alustavia töitä.

Esitysten laatu.

Kirjalliset esitykset ovat hyvin erilaisia. Janamme ne

sisällykseensä nähden kolmeen pääryhmään: kertomuksiin,
kuvauksiin ja tutkisteluihin.

Kertomus esittää yhtäjaksoisesti tapauksia ja vaiheita elämästä.

Kun se kertoo jonkun henkilön elämänvaiheita, sanotaan sitä
elämäkerraksi (biografiaksi).

Kuvaus luo eteemme jonkun rajoitetun katseltavan: esineen,

eläimen, kasvin, seudun, kylän, kaupungin, ilmiön y.m. Kun kuvaus
esittää jonkun henkilön luonnetta ja sisäisten ominaisuuksien
kehitystä, saa se luonnekuvan (karakteristiikin) nimen.

Tutkistelma nimensä mukaisesti tutkii ja selvittelee asioita ja

olosuhteita, niiden syitä ja seurauksia, sisäistä yhteyttä j.n.e. Tähän
osastoon kuuluvat m.m. tieteelliset teokset.
 Likimainkaan kaikki esitykset eivät ole puhtaasti yhtä lajia, vaan
useinkin eri lajien rinnakkain esiintymistä. Niinpä monesti yhtyy
kertomus ja tutkistelma, kertomus ja luonnekuva. Samoin voipi
samasta aineesta tehdä useampia eriluontoisia esityksiä. Niinpä
jostakin henkilöstä, esim. Snellmanista, joko elämäkerran,
luonnekuvan tahi tutkistelman, riippuen siitä käsitteleekö esitys
hänen elämänvaiheitaan (elämäkerta), hänen luonteensa
ominaisuuksia (luonnekuva) tahi hänen vaikutustaan aikansa oloihin
(tutkistelma). Samoin voi jostakin esineestä, esim. vaatteista, tehdä
kertomuksen niiden historiasta ja kehityksestä, kuvauksen eri
kansojen ja eri aikakausien puvuista sekä kolmanneksi tutkistelman
vaatteista terveyden, kauneuden, kestävyyden y.m. kannalta
katsottuna.

Aiheen valitseminen ja rajoittaminen.

Kirjallisten esitysten aiheet voivat joko olla ennakolta määrätyitä

tahi jää niiden valitseminen kirjoittajan vapaaseen valtaan. Aihetta
valitessa on huomioon otettava kirjoittajan tiedot ja kehityskanta. On
valittava semmoinen aihe, jonka kirjoittaja voi hyvästi esittää. Niinpä
ei alottelijan sovi heti ryhtyä omintakeisia kirjoituksia laatimaan, vaan
on hänelle erittäin kehittävänä alkuasteena ennen kirjoitettujen
kyhäelmien mukaileminen. Saavutettuaan siinä jonkunlaisen
kätevyyden hän siirtyy pienempiin, selväpiirteisiin omintakeisiin
aineisiin, ensin kertomukseen, joka on itsenäisten esitysten helpoin
laji, sekä siitä vähitellen kuvauksiin ja tutkistelmiin, jotka vaativat
suurempaa taitoa. Tässä, niinkuin kaikessa muussakin, on »tyvestä
puuhun noustava», jos mieli koskaan mitään kunnollista aikaan
saada.
 Kun aihe on määrätty, on ensi tehtävä sen tarkastaminen ja
rajoittaminen. On tarkoin punnittava mitä se sisältää, muuten saattaa
heti alussa syntyä väärinkäsitys aiheen tarkoituksen suhteen tai
eksymme pintapuolisuuteen ja ydin jää löytämättä. Monet aiheet sitä
paitsi sisältävät useampia suunnan mahdollisuuksia. Niistä on aina
yksi valittava ja sille asetettava varma, määrätty päämaali.

Ainesten kerääminen.

Ainesten laatu. Kun talonrakentaja on määrännyt rakennuksen

tarkoituksen ja laatinut suunnitelmansa, on hänen ryhtyminen
rakennusaineita hankkimaan. Samoin on kirjoittajan, aiheensa
valittua ja rajoitettua, ruvettava esityksensä aineksia kokoamaan.
Sitä nimitämme ainesten keräämiseksi.

Ensi tehtävä on selvitellä millaisia aineksia kysymyksessä oleva

esitys vaatii, sillä ainekset ovat aina etsittävät tehtävän laadun
mukaan. Kertomuksen aineksia kerätessä on huomioon otettava:
aika ja paikka, henkilöt, toiminnan alku, jatkuminen ja loppu, syyt ja
seuraukset. Elämäkerrassa taas: henkilö, syntyminen, aika, paikka,
vanhemmat, kasvatus, kehitys, toiminta, kuolema ja elämäntyön
tulos. Kuvauksessa tarkataan kuvattavan aiheen ori puolia: muotoa,
sisäisiä ominaisuuksia, kokonaisvaikutusta y.m., aina aiheen laadun
mukaan. Luonnekuvauksessa kiinnitetään huomio henkilön lahjoihin
ja luontaisiin taipumuksiin, kasvatuksen vaikutukseen ja sisäisten
ominaisuuksien kehitykseen, niiden ilmenemiseen toiminnassa ja
niiden vaikutukseen kuvattavan henkilön ympäristössä.
Tntkistetmassa selvitellään asian tai tapahtuman alkuaiheita, olojen
syitä, vaikutuksia ja seurauksia, niiden oikeellisuutta, väitteitten ja
päätelmäin pätevyyttä y.m.
 Keräämistapa. Ajatellessamme ja selvitellessämme aihetta, johtuu
aineksia mieleemme, mutta muistimme ei jaksa niitä säilyttää, sitä
vähemmän kokonaisuudeksi järjestää. Siksi ne ovat kokoon
kerättävät ja muistiin merkittävät.

Keräys toimitetaan paperille. Siihen merkitsemme kaikki, mitä

asiasta tiedämme ja muistamme. Elleivät näin saadut ainekset riitä,
ryhdymme lisäaineksia hankkimaan. Niitä saamme kirjoista, joissa
muistamme käsiteltävästä aineesta jotakin puhutun. Onpa usein
tarpeen varta vasten hankkia asiaa koskevia teoksia. Toiseksi
kyselemme muiden asiantuntijain tietoja ja neuvoja. Varsin
hyödyllistä on tutustua aivan vastakkaisiin, jopa nurinkurisiinkin
mielipiteisiin. Ne vaan valaisevat asiaa sekä selventävät ja
varmentavat kirjoittajan omaa kantaa. Kolmanneksi on usein tarpeen
lyhtyä asiaa persoonallisesti tutkimaan ja tekemään havainnolta
päästäksemme täyteen selvyyteen hämäristä ja epäilyksen alaisista
kohdista. Niinpä täytyy kirjailijain joskus uhrata kokonaisia vuosia
jonkun aineen lähempään tutkimiseen, jopa tehdä sitä varten
varsinaisia tutkimusmatkoja.

Ainesten paperille merkitseminen toimitetaan lyhyesti, ainoasti

muutamalla sanalla, juuri siksi että asia siitä mieleen palautuu.
[Katso erästä myöhempää kappaletta »Ainekeräys- ja
jäsennysnäyte».] Niinkuin kivet, hirret, sammaleet y.m. vedetään
rakennuspaikalla eri läjiin, samoin erilaatuiset kirjoitusainekset
merkitään eri liuskoille tahi eri ryhmiin samalle paperille. Niin tehden
on niitä järjestämään ruvetessa helppo käsitellä.

Paperille merkitään kaikki asiaa koskevat seikat. Niinpä mieleen

johtuvat onnistuneet lauseet ja sattuvat käänteet, sillä ne eivät
tavallisesti kirjoittaessa enää uudelleen mieleen palaudu, mikä
tietenkin on esitykselle vahingoksi.

Ainesten kerääminen on erinomaisen tärkeä tehtävä, se kun on

koko esityksen perus. Siksi se on erityisellä huolella toimitettava,
saadaksemme esityksen niin asialliseksi ja sisällysrikkaaksi kuin
suinkin. On muistettava, että kun huolellinen ainesten keräys on
suoritettu, on suurin työ tehty.

Vanhaan aikaan käytettiin ainesten keräämisessä n.s. kriiaa. Se oli

8-osainen aineslista, jonka kuhunkin osaan etsittiin tarvittavat
ainekset. Nykyään ei enää kriiaa semmoisenaan käytetä, vaan
kirjoittaja kokoaa aineksia niin moneen ryhmään, kuin tarve
kulloinkin vaatii.

Ainesten tarkastaminen ja pohtiminen. Keräystyön päätyttyä ovat

ainekset ensin tarkastettavat, ennenkuin rupeamme niitä
käyttämään. On arvosteltava ainesten runsaus, s.o. kunkin aineslajin
riittäväisyys rakennuksen suuruuteen nähden. Jos huomaamme
varaston liian niukaksi, on keräystyötä jatkettava.

Mutta tarkastus ei saa supistua yksin ainesten runsauteen, vaan

sitäkin tähdellisemmin niiden laatuun. Vähäarvoiset ja asiaan
kuulumattomat ainekset ovat säälimättä hyljättävät, vaikkapa se
joskus saattaa tuntua vaikealtakin. Ellei niin tehdä, eksytään helposti
vähäpätöisyyksiin ja lasketaan ala-arvoista kelvollisen joukkoon,
joten koko laitos turmeltuu. Toiselta puolen voivat tällaiset ainekset
houkutella esittäjän »puhumaan pellon aidoista, kun pitäisi puhua
itse pellosta». Juuri tässä tulee kirjoittajan itsearvostelu
kysymykseen.
 Joskus saattaa asiaan kuuluvia kelvollisiakin aineksia keräytyä
liiaksi. Niistä täytyy vähemmän tärkeät hyljätä ja käyttää vaan sen
verran, kuin asian valaiseminen todella vaatii. Sillä ainesten
liikarunsaus on omansa hämmentämään aiheen johtavaa lankaa ja
tekemään esityksestä rungottoman ainesläjän. — Poikkeuksena
tästä ovat tieteelliset tutkimukset, joihin usein kerätään kaikki
saatavana olevat ainekset ja joiden pienillä, hajanaisillakin tiedoilla
voi olla mitä suurin merkitys sekä aikalaisille että varsinkin
myöhemmille tutkijoille.