The Oxford handbook of economic

imperialism Zak Cope (Editor)

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-economic-imperialism-zak-co
pe-editor/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The New Oxford Handbook of Economic Geography Gordon L.

Clark

https://ebookmass.com/product/the-new-oxford-handbook-of-
economic-geography-gordon-l-clark/

The New Oxford Handbook of Economic Geography, 2nd

Edition Dariusz Wójcik

https://ebookmass.com/product/the-new-oxford-handbook-of-
economic-geography-2nd-edition-dariusz-wojcik/

The Oxford Handbook of the History Phenomenology

(Oxford Handbooks)

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-the-history-
phenomenology-oxford-handbooks/

The Oxford Handbook of Daniel Defoe (Oxford Handbooks)

Seager

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-daniel-
defoe-oxford-handbooks-seager/
The Oxford Handbook of Religious Space Jeanne Halgren
Kilde

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-religious-
space-jeanne-halgren-kilde-2/

The Oxford Handbook of Polling and Survey Methods

(Oxford Handbooks)

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-polling-and-
survey-methods-oxford-handbooks/

The Oxford Handbook of Decadence Jane Desmarais

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-decadence-
jane-desmarais/

The Oxford Handbook of Pierre Bourdieu Unknown

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-pierre-
bourdieu-unknown/

The Oxford Handbook of Psychotherapy Ethics Trachsel

https://ebookmass.com/product/the-oxford-handbook-of-
psychotherapy-ethics-trachsel/
T h e Ox f o r d H a n d b o o k o f

E C ON OM IC
I M P E R IA L I SM
The Oxford Handbook of

ECONOMIC
IMPERIALISM
Edited by

ZAK COPE
and
IMMANUEL NESS

1
 3
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2022

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-​in-​Publication Data

Names: Cope, Zak, editor. | Ness, Immanuel, editor.
Title: The oxford handbook of economic imperialism /
edited by Zak Cope and Immanuel Ness.
Other titles: Handbook of economic imperialism
Description: New York : Oxford University Press, 2022. |
Includes bibliographical references. |
Identifiers: LCCN 2021033766 | ISBN 9780197527092 (updf) |
ISBN 9780197527085 (hardback) | ISBN 9780197527108 (epub)
Subjects: LCSH: Imperialism—Economic aspects. |
Postcolonialism—Economic aspects. | International economic relations.
Classification: LCC JC359 .O94 2022 | DDC 337—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2021033766

DOI: 10.1093/oxfordhb/9780197527085.001.0001

1 3 5 7 9 8 6 4 2

Printed by Integrated Books International, United States of America

 Contents

Editors ix

1. Introduction: Economic Imperialism in Theory and in Practice 1

By Zak Cope and Immanuel Ness

PA RT ON E : T H E ORY
2. Imperialism and Its Critics: A Brief Conspectus 15
By Zak Cope
3. Classical Marxist Imperialism Theory: Continuity, Change, and
Relevance 43
By Murray Leigh Noonan
4. Marxist Theories of Imperialism in the Post–​Cold War Era 67
By Efe Can Gürcan
5. Theories of International Trade and Economic Imperialism 81
By Bill Dunn
6. Capitalism, Imperialism, and Crises 101
By Shireen Moosvi
7. The Clash of Interpretations: World-​Systems Analysis and
International Relations Theory 115
By Chamsy El-​Ojeili and Patrick Hayden

PA RT T WO : I N T E R NAT IONA L P OL I T IC A L
E C ON OM Y
8. Neoliberalism, Globalization, and Late Capitalism: Capital,
Ideology, and Making the World Market 135
By Toby Carroll
vi   Contents

9. Imperialism from the Eleventh Century to the Twenty-​First

Century 153
By Amiya Kumar Bagchi
10. Slavery, Capitalism, and Imperialism 171
By Sébastien Rioux
11. Development, Underdevelopment, and the North–​South Divide 195
By Kunibert Raffer
12. Global Value Chains and Global Value Transfer 213
By Susan Newman
13. International Exploitation, Capital Export, and Unequal Exchange 231
By Jonathan F. Cogliano, Soh Kaneko, Roberto Veneziani,
and Naoki Yoshihara
14. Imperialism, Unequal Exchange, and Labour Export 251
By Raúl Delgado Wise
15. Surplus Labour: Imperialist Legacies and Post-​Imperialist
Practices 267
By Christoph Scherrer
16. Locating Agrarian Labour within the Contours of Imperialism:
A Historical Review 285
By Arindam Banerjee
17. Women, Domestic Labour, and Economic Imperialism 301
By Han Cheng
18. Protecting Water and Forest Resources against Colonization in the
Indigenous Américas 323
By Macarena Gómez-​Barris
19. Imperialism, the Mismeasurement of Poverty, and the Masking of
Global Exploitation 333
By Seth Michael Donnelly
20. Tertiarization, Financialization, and Economic Imperialism 355
By Kalle Blomberg
 Contents   vii

21. The Hegemony of the Global Exploitation of Humans and Nature:

The Imperial Mode of Living 373
By Ulrich Brand and Markus Wissen
22. The Political Economy of Militarism 389
By Adem Yavuz Elveren

PA RT T H R E E : WOR L D R E G ION S

23. South Asian Economies in Two Imperialist Regimes between 1950

and 2020 411
By Vamsi Vakulabharanam
24. Power Competition and Exploitation in Southeast Asia 437
By Johannes Dragsbaek Schmidt
25. The Capitalist World System and Economic Imperialism in
East Asia 455
By Minqi Li
26. Pacific Islands: Sources of Raw Materials 475
By Marta Gentilucci
27. Extractivism and Resistance in North Africa 497
By Hamza Hamouchene
28. Railway Imperialisms in East Africa: Laying the Tracks for
Exploitation 515
By Tim Zajontz
29. Southern Africa: A New Geometry of Imperialism 535
By Ricado Jacobs and William G. Martin
30. Asymmetric Interdependence: North America’s Political Economy 553
By Julián Castro-​Rea
31. Colombia and OECD: How Institutional Imperialism Shapes the
Global Order and National Development 567
By Brayan Camilo Rojas and Ernesto Vivares
viii   Contents

32. Eastern Europe’s Post-​Transitional Integration into Western

Economic Relations through Social Labour Recognition 589
By Ivan Rubinić and Maks Tajnikar
33. Land Grabbing in Southeastern Europe in Historical Context 615
By Nazif Mandaci
34. Colonial Legacies and Global Networks in Central Asia and
the Caucasus 635
By Brent D. Hierman

Index 655
 Editors

Dr. Zak Cope

Visiting Researcher, School of History, Anthropology, Philosophy and Politics, Queen’s
University Belfast
Prof. Immanuel Ness
Professor and Department Chairperson, Political Science, Brooklyn College, City
University New York

Contributors

Prof. Amiya Kumar Bagchi

Emeritus Professor, Institute of Development Studies Kolkata
Adjunct Professor, Monash University
Dr. Arindam Banerjee
Associate Professor, Faculty of Economics, School of Liberal Studies, Ambedkar
University Delhi
Mr. Kalle Blomberg
Independent Researcher, with MA in Sociology from Stockholm University
Prof. Ulrich Brand
Professor of International Politics, University of Vienna
Prof. Toby Carroll
Associate Professor, Department of Asian and International Studies, City University of
Hong Kong
Dr. Julián Castro-​Rea
Department of Political Science, University of Alberta, Canada
Dr. Han Cheng
Department of Economics, Franklin and Marshall College, Lancaster, Pennsylvania
x   Editors

Dr. Jonathan F. Cogliano

Department of Economics, University of Massachusetts, Boston
Dr. Zak Cope
Visiting Researcher, School of History, Anthropology, Philosophy and Politics, Queen’s
University Belfast
Mr. Seth Michael Donnelly
Public high school teacher, activist, author, and member of Haiti Action Committee
Bill Dunn
Department of Political Economy, Faculty of Arts and Social Sciences, University of Sydney
Dr. Chamsy El-​Ojeili
Senior Lecturer, Sociology, Victoria University of Wellington, New Zealand
Prof. Adem Yavuz Elveren
Associate Professor of Economics in Fitchburg State University, MA
Research Fellow in the Economics Research Forum
Dr. Marta Gentilucci
Department of Human Sciences for Education, University of Milan-​Bicocca
Dr. Macarena Gómez-​Barris
Founding Director of the Global South Center and Chairperson of Social Science and
Cultural Studies at Pratt Institute
Prof. Efe Can Gürcan
Associate Dean of Research and Development for the Faculty of Economics,
Administrative and Social Sciences, İstinye University, Turkey
Dr. Hamza Hamouchene
Transnational Institute (TNI)
North Africa Programme
Prof. Patrick Hayden
Editor, Journal of International Political Theory, Director of Postgraduate Taught Studies,
School of International Relations, University of St Andrews, United Kingdom
Prof. Brent D. Hierman
Associate Professor, Department of International Studies and Political Science, Virginia
Military Institute
 Editors   xi

Mr. Ricado Jacobs

Sociology Department, Johns Hopkins University
Dr. Soh Kaneko
Faculty of Economics, Oita University, Japan
Prof. Minqi Li
Department of Economics, University of Utah
Prof. Nazif Mandaci
Department of International Relations, Yasar University
Dr. William G. Martin
Sociology Department, Binghamton University
Shireen Moosvi
Retired Professor of History, Aligarh Muslim University
Secretary of Aligarh Historians Society
Prof. Susan Newman
Head of Economics, School of Social Sciences and Global Studies, The Open University,
United Kingdom
Dr. Murray Leigh Noonan
Casual Academic in the Faculty of Arts and Education, School of Humanities and
Social Sciences, Deakin University, Waurn Ponds Campus, Victoria, Australia
Associate Member of the Contemporary Histories Research Group based at Deakin
University
Prof. Kunibert Raffer
Retired Professor at the Department of Economics, University of Vienna
Prof. Sébastien Rioux
Department of Geography, University of Montreal
Ms. Brayan Camilo Rojas
Department of International Studies and Communication, FLACSO, Ecuador
Ivan Rubinić
Studio Europa Maastricht, Maastricht University
Prof. Christoph Scherrer
Department of Social Sciences, University of Kassel
xii   Editors

Dr. Johannes Dragsbaek Schmidt

Adjunct Associate Professor, Department of Political Science, Aalborg University
Prof. Maks Tajnikar
Full Professor, School of Economics and Business, University of Ljubljana
Dr. Vamsi Vakulabharanam
Associate Professor of Economics, University of Massachusetts, Amherst
Prof. Roberto Veneziani
School of Economics and Finance, Queen Mary University of London
Prof. Ernesto Vivares
Department of International Studies and Communication, FLACSO, Ecuador
Raúl Delgado Wise
Professor and Director of the Doctoral Program in Development Studies, Autonomous
University of Zacatecas, Mexico
Prof. Markus Wissen
Professor of Social Sciences, Berlin School of Economics and Law
Naoki Yoshihara
Department of Economics, University of Massachusetts, Amherst
Dr. Tim Zajontz
Centre of African Studies (CAS), School of Social and Political Science,
University of Edinburgh
 chapter 1

I n t rodu ction
Economic Imperialism in Theory and in Practice

By Zak Cope and Immanuel Ness

The Oxford Handbook of Economic Imperialism presents the latest scholarship on the
economics of imperialism in the modern age. Written by academics and researchers
working in the field of international political economy, the Handbook provides detailed
studies of economic imperialism’s roots, goals, methods, and impact around the world,
examining the rich and varied critique of economic imperialism, and its most signifi-
cant theories, intellectual traditions, and analysts.
We began editing the present volume right at the outbreak of the global coronavirus pan-
demic in early 2020. In many respects, the pandemic itself highlights central features of con-
temporary imperialism, as new diseases like COVID-​19 originate from biodiversity hotspots
like tropical rainforests, with deforestation one of the most serious forms of environmental
degradation facilitating novel human and animal interaction. Trade inequalities built into
the world economy lead to the unfettered exploitation of the environment and people in
poorer nations, creating conditions under which viruses such as COVID-​19 spread.
The pandemic presented us with many challenges as editors. The consequent disrup-
tion of people’s schedules unfortunately meant that many agreed contributions were
not forthcoming. In addition, the antithetical views of the editors on many of the is-
sues raised in this volume posed serious editorial difficulties. We were thus unable to
include chapters on such subjects as trade liberalization in developing countries; glob-
alization and balance of payments; the settler colonial economy; colonial reparations;
ecology, imperialism, and sustainability; climate change and imperialism; imperialism,
free trade, and protectionism; economic imperialism and monetary policy; imperi-
alism and social revolution; and chapters on Russia, the Caribbean, Australasia, West
Africa, Southwest Asia, and other world regions. Yet despite these challenges, we have
assembled a wide range of penetrating and incisive chapters that illuminate the contours
of today’s internationally stratified world economy.
2    Zak Cope and Immanuel Ness

The Oxford Handbook of Economic Imperialism is divided into three sections, namely
‘Theory’, ‘International Political Economy’, and ‘World Regions’. We outline the contents
of each section as follows.

Theory

The first section of the Handbook, ‘Theory’, consists of six chapters that provide an over-
view of the major theories of economic imperialism. In particular, the chapters elaborate
on Marxist, world systems, crisis, and dependency theories as these relate to the study
of economic imperialism. This section highlights the intellectual history of theories of
economic imperialism, and some of their most significant progenitors, and outlines the
theoretical foundations for the applied understanding of economic imperialism.
Zak Cope’s chapter, ‘Imperialism and Its Critics: A Brief Conspectus’, provides a
survey of the literature on imperialism. It begins by defining the concept of economic
imperialism, and proceeds to describe five modes of economic imperialism, namely, co-
lonialism, internal colonialism, settler colonialism, investment imperialism, and une-
qual exchange, each predicated upon and reinforcing national oppression. The chapter
concludes by highlighting the pronounced tendency of ‘anti-​imperialist’ discourse to
lend support to some of the world’s most repressive authoritarian states.
Murray Noonan’s chapter, ‘Classical Marxist Imperialism Theory: Continuity,
Change, and Relevance’, argues that the classical Marxist theories of imperialism con-
tinue to have explanatory power despite the transformations that have occurred in
global capitalism and international politics since the early decades of the twentieth cen-
tury. Marxist thinkers and activists like Rudolf Hilferding, Nikolai Bukharin, Vladimir
Lenin, and Rosa Luxemburg were instrumental not only in identifying changes in cap-
italism that occurred after Marx’s death in 1883 but also in linking those changes with
geopolitical conditions that ultimately led to World War I. The chapter offers a critical
examination of the work of the classical Marxist theorists of imperialism, highlighting
the strengths and weaknesses of their analyses and the relevance of their work to under-
standing contemporary imperialism.
Efe Can Gürcan’s chapter, ‘Marxist Theories of Imperialism in the Post–​Cold War
Era’, describes how post–​Cold War theories of imperialism developed in two distinct
waves. He suggests that the first wave was prompted mostly by reactions to ‘transna-
tional’ capitalist globalisation, with its critics focusing on the contradictions of neo-
liberalism as the clearest manifestation of present-​day imperialism. Since the crisis of
global capitalism in 2007 there has emerged a second wave of theorizing about im-
perialism which places greater emphasis on the North–​South divide, and redeploys
Lenin’s terminology of uneven development, labour aristocracy, and super-​profits. The
chapter discusses how contemporary theories of imperialism can contribute to a mul-
tidimensional understanding of the phenomenon in (geo)political, economic, and so-
ciocultural terms.
 Introduction   3

Bill Dunn’s chapter, ‘Theories of International Trade and Economic Imperialism’,

introduces and reviews a long theoretical tradition which highlights unequal trade re-
lations between countries, contesting the Ricardian view of mutual gains from com-
parative advantage. Focusing on mercantilism, ideas around changing terms of trade,
and theories of unequal exchange, the chapter assesses the utility of theories of trade
inequality in the twenty-​first century. It argues that trade and trade inequalities must be
understood in parallel with changing class relations within countries and in the context
of the expansion of foreign investment. The author emphasizes the point that trade rela-
tions arise within broader structures of international political and economic inequality.
Shireen Moosvi’s chapter ,‘Capitalism, Imperialism, and Crises’, situates the ec-
onomic crises that have occurred throughout the history of modern capitalism in
changing modes of capital accumulation and related forms of economic imperialism.
She examines the theories of capitalist crisis of Ricardo, Marx, Schumpeter, Luxemburg,
and Lenin, and discusses the varied responses of the leading economies to the economic
recession of 2007 and beyond.
The chapter by Chamsy El-​Ojelli and Patrick Hayden, ‘The Clash of Interpretations:
World-​Systems Analysis and International Relations Theory’, explores and critically
defends one of the most ambitious social scientific theories, world-​systems analysis,
by setting it against other major paradigms within the field of international relations.
Specifically, the chapter compares world systems analysis with realist and liberal inter-
national relations paradigms, exploring conceptual differences around units of analysis,
structures and actors, power, social dynamics and forces, and normative commitments.
The chapter concludes by discussing the literature on globalization and competing
Marxian and world systems approaches.

International Political Economy

The second section of the Handbook contains fifteen chapters that apply key concepts in
the theory of economic imperialism to the contemporary world economy. International
political economy is based on the recognition that economic systems are inextricably
linked to wider political and social systems at the international level. As such, this sec-
tion of the Handbook examines the interplay between economic and political processes
in the global economy, and explores mechanisms of value transfer, dependency, and ex-
ploitation in international relations.
Toby Carroll’s chapter, ‘Neoliberalism, Globalization, and Late Capitalism: Capital,
Ideology, and Making the World Market’, details the mutually reinforcing relation-
ship between globalization, neoliberalism, and late capitalism. The chapter explains
how intensifying patterns of competition have resulted in the political diminution of
progressive social forces and the increased leverage of competitive fractions of capital
and powerful capitalist states. The author concludes that while resistance to neoliber-
alism is evident in many, sometimes reactionary forms, the all-​enveloping nature of late
4    Zak Cope and Immanuel Ness

capitalism and the ongoing reinvention of neoliberalism as the only solution to grave
socioeconomic maladies make the task of reimagining and realizing alternative social
orders formidable.
Amiya Kumar Bagchi’s chapter, ‘Imperialism from the Eleventh Century to the
Twenty-​First Century’, provides a historical overview of the development of capitalist
imperialism. It argues that in the eleventh century several city states formed in Italy
that were controlled by merchants and financiers and which dominated southern Italy
and Sicily through trade and finance, prefiguring the dependency of the colonial and
semi-​colonial countries from the eighteenth century onward. Following the logic of
capital accumulation, the new nation states at that time began acquiring colonies,
with England the sole superpower until it was challenged by Germany in World War
I. After the interregnum of the interwar years, the United States emerged as the most
powerful nation economically and militarily, its paramountcy having been challenged
by the Soviet Union until it went into terminal decline from the late 1970s. Bagchi
argues that the United States’ superpower status is currently challenged by China and
Russia.
Sébastien Rioux’s chapter, ‘Slavery, Capitalism, and Imperialism’, problematizes the
relationship between slavery, capitalism, and imperialism. It explores how slavery and
the slave trade played a historical role in capital accumulation and economic imperi-
alism from the early modern period to the Industrial Revolution. The author examines
the central importance of slavery in the expansion of capitalist trade and production, as
well as its role in the constitution of an international division of labour premised upon
the uneven exploitation of distant spaces and populations. The chapter explores the
ways in which capitalist techniques shaped slavery and its institutions and investigates
the rationalization of slave production in the context of an increasingly competitive in-
ternational commodities market. It considers the fundamental importance of struggles
and resistance against slavery in the context of capitalist imperialism and concludes
with a discussion of modern-​day slavery and its roots in militarized borders, wars of en-
croachment, and the economics of dependency.
Kunibert Raffer’s chapter ,‘Development, Underdevelopment, and the North–​South
Divide’, examines the endurance of the North–​South divide on a planetary scale. It
discusses what Max Weber had termed capitalism based on the principle of looting,
which transferred enormous values to the Global North, financing its industrialization.
In the process, Southern economies were disarticulated and extraverted to benefit co-
lonial powers. The author analyses key features of the present world economy, showing
how trade structures disadvantage Southern countries through unequal exchange and
transfer pricing, and how financial structures discriminate against Southern countries
by denying them meaningful debtor protection. The author explains how tax evasion by
some Northern countries deprives Southern countries of resources needed to finance
development and discusses the role of international organizations such as the IBRD,
the IMF, and the WTO. The author describes the ways in which agreements such as the
Lomé and Cotonou treaties have hampered development and perpetuate the North–​
South divide.
 Introduction   5

Susan Newman’s chapter, ‘Global Value Chains and Global Value Transfer’, discusses
the restructuring of production that has taken place over the last thirty years, namely the
rise of global value chains and global production networks, and explains how this has
shaped the transfer of value from the Global South to the Global North through direct
channels of appropriation along these chains and the associated tendency towards the
impoverishment of workers engaged in primary production. The chapter describes new
financial avenues for the appropriation of value created in the Global South that have
opened as global value chains intersect with the financialization of commodity chains
and the rise of global wealth chains as routes through which multinational corporations
channel value to avoid fiscal claims, legal obligations, and regulatory oversight.
The chapter by Jonathan Cogliano, Soh Kaneko, Roberto Veneziani, and Naoki
Yoshihara, ‘International Exploitation, Capital Export, and Unequal Exchange’,
discusses how international exploitation and unequal exchange emerge in the global
economy by focusing on simple economic models with and without credit markets.
Free trade of commodities among rich and poor countries results in a transfer of labour
time between countries, allowing the citizens of some countries to consume more of
the world’s social labour than they have contributed. Capital movements across borders
together with strong restrictions on the movement of people result in net exporters of
capital exploiting (or benefiting from unequal exchange at the expense of) net capital
importers. The authors argue that under perfect competition, mutual benefits from free
trade in goods and capital can coexist alongside unequal flows of revenue and labour in
the world economy. They conclude that market imperfections and the open use of coer-
cion are not necessary for international exploitation to emerge, but they may be central
for it to persist over time.
Raúl Delgado Wise’s chapter, ‘Imperialism, Unequal Exchange, and Labour Export’,
describes how monopoly capital has become the central actor in the global economy.
Through mega-​mergers and strategic alliances, this fraction of capital has reached un-
paralleled levels of concentration and centralization, leaving every major global in-
dustry dominated by a handful of large multinational corporations. In the expansion
of their activities, the largest monopolies have created global processes of finance, pro-
duction, services, and trade that have allowed them to seize the strategic and profitable
sectors of peripheral economies and appropriate the economic surplus produced at
enormous social and environmental costs. The chapter analyses the current modalities
of unequal exchange engendered by the implementation of structural adjustment
programmes in the Global South, these having been the vehicle for the disarticulation
of economic structures in the periphery and their re-​articulation to serve the needs of
core capitalist economies under sharply asymmetric and subordinated conditions. The
author argues that these developments have led to the emergence of a new international
division of labour centred on the direct and indirect export of labour which has trig-
gered new modalities of unequal exchange.
The chapter by Christoph Scherrer, ‘Surplus Labour: Imperialist Legacies and Post-​
Imperialist Practices’, describes how informal labour relations and underemployment
persist in many former colonies. The overabundance of persons offering their labour
6    Zak Cope and Immanuel Ness

in relation to limited demand for the same stems from the insufficient absorption of
peasants set free from their land. In many late industrializing countries most workers
leaving agriculture do not find gainful employment, with many such countries prema-
turely de-​industrializing. Based on a comparison between the conditions prevalent in
early industrializing nations and present-​day latecomers to industry and advanced serv-
ices, the chapter highlights how the generally violent passage from an agrarian-​rural to
a capitalist industrial-​urban economy is aggravated by imperialist legacies and current
post-​imperialist practices for many countries of the Global South.
Arindam Bannerjee’s chapter, ‘Locating Agrarian Labour within the Contours of
Imperialism: A Historical Review’, discusses how neoliberal globalization has had pro-
found implications for agrarian labour, particularly in the Global South. Analysing neo-
liberalism through the lens of interconnected historical developments in the North and
the South, the author understands it as a set of continuities and discontinuities between
the old imperial order and new structures of imperialism. The chapter highlights the
economic and political resistance that has emerged in various contexts as a response to
neoliberal policies.
The chapter by Han Cheng, ‘Women, Domestic Labour, and Economic Imperialism’,
discusses the relationship between the oppression of women and economic imperi-
alism. Women’s unpaid domestic labour is a fundamental factor of capital accumula-
tion. The oppression of women in production, reproduction, and gender relations is an
integral aspect of neoliberal social structures. The author describes how consumerist
lifestyles in the developed countries are sustained by the exploitation of the labour and
bodies of women from the developing countries. He concludes that the super-​exploita-
tion of women has triggered a global crisis of labour power reproduction and the rise of
female-​led social and economic justice movements.
The chapter by Macarena Gómez-​Barris, ‘Protecting Water and Forest Resources
against Colonization in the Indigenous Américas’, considers recent forms of resistance
in the Americas that contest the legacy of neoliberalism, debt, and economic imperi-
alism emanating from the United States. Specifically, the author examines Chile as a lab-
oratory for neoliberalism and the social and political movements therein that directly
challenge histories of wealth accumulation through extractive and racialized capitalism.
The chapter examines how state violence and an expanding prison and military infra-
structure is used to criminalize protest and describes creative strategies of resistance and
refusal.
The chapter by Seth Donnelly, ‘Imperialism, the Mismeasurement of Poverty, and the
Masking of Global Exploitation’, investigates the calculation of global poverty and reveals
the strong ties of the metric to the neoliberal political and economic establishment.
Donnelly deconstructs the widely publicized statistics that purport to show how ex-
treme poverty in the world has dramatically fallen. He subjects the analytical categories
and methodology employed by the World Bank to calculate its poverty statistics to a
systematic critique. By artificially reducing global poverty through statistical manipula-
tion, the World Bank can proclaim the success of the neoliberal project, legitimating its
further expansion. The chapter contends that if more accurate measurements are used,
 Introduction   7

such as the United Nations Conference on Trade and Development (UNCTAD) $5 per
day standard, global poverty has increased.
Kalle Blomberg’s chapter ,‘Tertiarization, Financialization, and Economic
Imperialism’, investigates the increasing share of value associated with services in the
core countries of the global economy. In conventional accounts this value is synony-
mous with the inherent productivity of these activities and is assumed to derive from
their human capital content. In this crucial intervention, Blomberg explains that the
proliferation of what Marx called fictitious capital has characterized neoliberal devel-
opment in the core of the global economy. The growth of fictitious capital obscures the
reality that both the expansion of finance and the growth of services in the affluent coun-
tries are underpinned by value extracted in the dual exploitation of labour and nature in
low-​wage countries.
In the next chapter, ‘The Hegemony of the Global Exploitation of Humans and
Nature: The Imperial Mode of Living’, Ulrich Brand and Markus Wissen introduce
the concept of the “imperial mode of living” as an innovative contribution to current
debates on imperialism. The term refers to the norms of production, distribution, and
consumption built into the political, economic, and cultural structures of everyday life
for the populations of the Global North and for those countries denoted as ‘emerging
economies’ in the Global South. This form of living is rooted in social class, economic
structures, everyday practices, subjectivity, ideology, and ecological transforma-
tion at the world scale. The designation and meaning of the “imperial mode of living”
is historically contextualized, and the authors provide an account of its contemporary
dimensions.
In the last chapter of Part Two, ‘The Political Economy of Militarism’, Adem Yavuz
Elveren examines the relationship between economic growth and military domination.
Elveren examines how high military expenditures relate to militaristic values in the po-
litical, social, and economic spheres. The chapter examines the determinants and eco-
nomic costs of military expenditures through the prism of neoclassical, Keynesian, and
Marxist perspectives. The chapter emphasizes three issues relating to the economics of
militarism: first, its role in capital accumulation and in the absorption of economic sur-
plus; second, the value of militarism to imperialist geopolitical security; and, finally, the
impact of militarism on employment and economic growth.

World Regions

Part Three of the Oxford Handbook of Economic Imperialism presents twelve chapters
on economic imperialism as it operates within major geographic regions of the world
today. This section includes examinations of the dynamics of value transfer and under-
development in South Asia, East Asia, Southeast Asia, North Africa, eastern Africa,
southern Africa, North America, South America, the Pacific Islands, eastern Europe,
and Central Asia and the Caucasus.
8    Zak Cope and Immanuel Ness

Vamsi Vakhulabharanam’s chapter, ‘South Asian Economies in Two Imperialist

Regimes between 1950 and 2020’, explores the relationship between imperialism and the
emergence of neoliberal capitalism in South Asia. The South Asian region experienced
a steep economic decline during the period 1750–​1950, primarily due to the British co-
lonial rule that transformed it from a production hub to a source of raw materials, a
tribute-​paying region, and a market for manufactured goods. Between 1950 and 1980,
the newly independent nations of South Asia implemented Import Substitution
Industrialization (ISI) policies that aimed at reducing their dependence on imperi-
alist powers, and they began experiencing the growth of their economies after a long
hiatus. Yet while South Asian countries developed an expanded industrial base and an
educated workforce, their dependence on the imperialist countries persisted. From 1980
and 2020, many of the South Asian economies were restructured towards becoming
more open and more market-​oriented. Vakulabharanam demonstrates that South Asian
economies have in the process again become suppliers of cheap raw materials and pri-
mary produce. The chapter reveals the significant contrast between the two imperialist
phases after 1950 and shows how South Asian relations of economic dependency with
imperialist countries have been differently structured in each period.
Next, Johannes Dragsbaek Schmidt’s chapter, ‘Power Competition and Exploitation
in Southeast Asia’, examines exploitation, class conflict, and dependency in Southeast
Asia. Schmidt argues that understanding the economic and political dimensions of
imperialism requires a careful theoretical and empirical study of history. This chapter
critically examines the historical and contemporary implications of Southeast Asia’s in-
corporation into the world market and traces how rival colonial powers established ex-
ploitative mechanisms to extract economic surplus from the region. The author argues
that US imperialism did not simply replace the former colonial European powers but
also supplemented Japanese and British economic imperialism in the region. Schmidt’s
chapter challenges the conventional wisdom that American economic imperialism and
hegemony was not based on the British and Japanese use of brute force.
In the next chapter, ‘The Capitalist World System and Economic Imperialism in East
Asia’, Minqi Li explores economic imperialism in China and the East Asian region, and
its impact on the world capitalist economy. Historically, East Asia (defined as China,
Korea, Japan, and Taiwan) accounted for about two-​fifths of the world population and
economic output. It was not incorporated into the capitalist world system until the
mid-​nineteenth century, when British imperialism used opium to open the Chinese
market. As the East Asian countries responded to the challenges imposed by British-​
led western capitalism, Minqi Li shows how their economic and geopolitical fortunes
diverged. While China, Korea, and Taiwan were peripheralized, Japan became an impe-
rialist power by the early twentieth century. World War II ended with the United States
as the predominant power in the world as well as in East Asia. The US-​led geopolitical
restructuring created favourable political conditions for economic take-​off in Japan,
South Korea, Taiwan, and eventually China. As China develops into the world’s largest
economy measured by purchasing power parity, and expands its global investments,
a growing number of scholars and journalists from non-​Marxist as well as Marxist
 Introduction   9

perspectives have designated it as a new imperialist power. The chapter measures value
flows (represented by labour time embodied in export commodities) between China,
Japan, South Korea, and the rest of the world and shows that China continues to transfer
more surplus labour to the rest of the world than it receives. As such, the author argues
that China should be characterized as a non-​imperialist semi-​peripheral country. Yet
as China’s demands for energy commodities and raw materials continues to grow, it
intensifies global ecological and geopolitical contradictions. These contradictions are
unlikely to produce a world war fought between China and the United States, but these
dynamics of capitalist development contribute to the acceleration of global environ-
mental crisis and set limits to China’s long-​term economic growth.
Marta Gentilucci’s chapter, ‘Pacific Islands: Sources of Raw Materials’, analyses ec-
onomic imperialism, resource extraction, decolonization, and sovereignty in the re-
gion. The chapter highlights how Pacific Islanders have the desire to be present and
acknowledged within the world economy. The first part of the chapter is focused on
an overview of colonial imperialism in the region, both historically and currently.
Gentilucci shows how decades of economic imperialism have commodified natural
and human resources and thereby influenced the course of social change in the region.
In particular, in all the islands of the Pacific, plantations and mines have had a huge
social impact, including the expropriation of lands, the arrival of migrant workers,
recruited mainly in Oceania and Asia, and long-​term ecological consequences. The
chapter focuses on the different ways in which social actors resist, transform, and do-
mesticate imperialist forces. The chapter shows how mining is an ambivalent phe-
nomenon which in some communities is a means to achieve valuable economic,
social, and cultural goals and objectives. Gentilucci analyses mining activity from the
lens of indigenous eco-​cosmologies—​a cohabitation of spaces in which visible and
invisible, endogenous, and exogenous forces are constantly negotiated and balanced
with the goal of identifying alternative spaces to the rigid dichotomy between subjec-
tion and resistance.
Turning to North Africa, Hamza Hamouchene’s chapter, ‘Extractivism and Resistance
in North Africa’, explores the vast expansion of accumulation through dispossession in
the Maghreb region. Northern African countries are key suppliers of natural resources
in the global economy, from large-​scale oil and gas extraction in Algeria, to phos-
phate mining in Tunisia and Morocco, and to water-​intensive agribusiness paired with
tourism in Morocco and Tunisia. Hamouchene views this extractivist model of develop-
ment as reaffirming the role of North Africa countries as suppliers of natural resources,
entrenching their subordinate position in the global capitalist economy. The stark cases
presented in this chapter exemplify broader patterns of primitive accumulation in the
Global South, where accumulation by dispossession takes the form of the extraction
and pillage of natural resources, and the degradation of environments and ecosystems
through the privatization and commodification of land and water. Hamouchene
demonstrates that ruinous imperialist policies are accompanied by a surge in the forces
of mobilization, and resistance from local populations demanding that wealth be shared
and distributed equitably. Nevertheless, these examples do not reveal a significant
10    Zak Cope and Immanuel Ness

political movement emerging that is capable of ending abject forms of imperialism in

the region.
Tim Zajontz’s chapter, ‘Railway Imperialisms in East Africa: Laying the Tracks for
Exploitation’, shows how the region has been exploited by foreign imperialist states,
from Britain and Germany to China. Zajontz contends that physical infrastructure
built by foreign states is central to East Africa’s imperialist exploitation. The chapter
first recounts how rail infrastructure developed in Britain’s East Africa and Uganda
Protectorates as well as in German East Africa, fostering colonial primitive accumula-
tion by forcing local and imported labour to construct the means that would accelerate
the theft of the continent’s natural wealth. The chapter examines how contemporary in-
frastructure development in the region has continually served economic imperialisms.
Focusing on East Africa’s gradual integration into the Belt and Road Initiative (BRI),
China’s transition to a neo-​imperialist investor in the region’s infrastructure market is
explained. Drawing on David Harvey’s theorization of spatio-​temporal fixes as a ten-
dency inherent to capitalist imperialism, Zajontz documents how debt-​financed large-​
scale infrastructure projects, such as Kenya’s new Standard Gauge Railway, serve the
geographical expansion of overaccumulated Chinese capital and lock the region into
Chinese-​centred systems of accumulation. The chapter concludes that Africa’s contem-
porary infrastructure boom perpetuates the continent’s dependent integration into the
global capitalist economy and facilitates new forms of accumulation by dispossession.
The chapter by Ricado Jacobs and William G. Martin, ‘Southern Africa: A New
Geometry of Imperialism’, examines how imperialism and anti-​imperialism has shaped
the region of Southern Africa. Their complex narrative traces the historical periods of
imperialist rule and accumulation, from the formation of a regional mineral-​labour net-
work in the late nineteenth century to contemporary neoliberal forms of imperialism. It
describes the multitudinous, region-​specific mechanics of value extraction from nat-
ural resources, industrial enterprises, and financial and commercial flows. The chapter
highlights South Africa’s changing role as the centre of the region, and transformations
in its relations with the most powerful countries in the world economy. The chapter
describes the new wave of accumulation by extraction in Southern Africa, and the rel-
ative failure of postcolonial states to stem the emergence of new grassroots democratic
movements.
In his chapter ‘Asymmetric Interdependence: North America’s Political Economy’,
Julian Castro-​Rea calls our attention to the well-​attested dominance exercised by the
United States over Mexico and Canada. However, he argues that this general perspective
misses the crucial contribution that Mexico and Canada have made to the expansion
and current prosperity of the United States. Measured in terms of its territorial outreach,
natural resources, economically active population, markets, defence, and beyond, the
United States would not have emerged as the global imperialist power without the
contributions of Mexico and Canada. Castro-​Rea’s chapter reviews the historical evi-
dence and the contemporary record to demonstrate that North America is a global re-
gion where interdependence, although asymmetric, has been and still is a basic defining
feature.
 Introduction   11

The chapter by Brayan Camilo Rojas and Ernesto Vivares, ‘Colombia and the OECD:
How Institutional Imperialism Shapes the Global Order and National Development’,
examines how imperialism shapes and politically frames national development in rela-
tions between the most and least powerful countries in the world economy. The chapter
focuses on Colombia’s incorporation into the Organization of Economic Cooperation
and Development (OECD) between 2010 and 2018. Starting from a critical interna-
tional political economy (IPE) approach, the chapter investigates the role assumed by
the OECD as neutral and purely technical, and analyses the dynamics of power in the
intersections of domestic-​international economics. The authors show how the OECD
technically shapes and politically frames national development in key areas that define
the insertion of the country into the world economy. They demonstrate how external
forces determine domestic policies of development which in effect maintain Colombia’s
dependent economic position. In this process, multilateral recommendations become
central conditionalities that define the relationship between powerful foreign interests
and local capital. The chapter describes how international economic integration took
shape in Colombia through policies that were erroneously viewed as models for eco-
nomic development.
Turning to Europe, the chapter by Ivan Rubinić and Maks Tajnikar, ‘Eastern Europe’s
Post-​Transitional Integration into Western Economic Relations through Social Labour
Recognition’, examines economic inequality, social labour recognition, and unequal
exchange in eastern Europe. The integration of eastern and southeastern European
economies into the European Union promised to improve the standard of living in the
region. However, the chapter reveals that the integration has generated unequal labour
exchange and that while transition countries have experienced a radical capital inten-
sity increase, they have suffered from below-​equilibrium prices obtained in commodity
markets. The chapter argues that eastern European transition state initiatives to homog-
enize and catch up with western countries is hindered by enduring unequal relations,
enabling western Europe to exploit international inequalities and exercise economic
dominance over the East.
Nazif Mandaci’s chapter, ‘Land Grabbing in Southeastern Europe and Its Historical
Context’, examines land grabbing, enclosure, and primitive accumulation in south-
eastern Europe. The chapter suggests that some parts of the region are re-​experiencing
in the post-​Soviet era what happened in the seventeenth and eighteenth centuries due
to the decline of the Ottoman land tenure system, under conditions involving profound
sociopolitical transformation and integration with global capitalism. Mandaci contends
that today, despite growing connections with the European Union, the region has
remained on the western European periphery as a provider of raw materials and food
to (post)industrial Western centres. Just as declining Ottoman control and the collapse
of its imperial land tenure system in the eighteenth century led to the rise of chiftliks
(large agricultural estates), with powerful landlords and indentured peasants, so too has
the dissolution of the agricultural systems of the socialist regimes in the 1990s paved
the way for a process in which large portions of arable land became concentrated in
the hands of a small group of former nomenklatura, tycoons, and foreign agribusiness
12    Zak Cope and Immanuel Ness

partners. The chapter suggests that although the types of regime governing southeastern
Europe have changed throughout history, primitive accumulation practices that harm
small farmers have been maintained under different political banners. Current practices
of enclosure have turned land into a financial asset favouring foreign capitalists rather
than the local population, with small landholders adversely affected by the accelerating
trend of what Mandaci calls a ‘(re)concentrating land ownership’, analogous to the land
grabbing presently witnessed in Africa and Latin America.
The final chapter in the Handbook, ‘Colonial Legacies and Global Networks in
Central Asia and the Caucasus’, by Brent D. Hierman, addresses the persistent eco-
nomic and political effects of the Russian Empire’s establishment of extractive colonial
institutions in Central Asia and the Caucasus. At a fundamental level, the infrastructure
built by the Russian Empire in the nineteenth century and modified by the Soviet Union
in the twentieth century to exploit the region’s resources endure into the present; how-
ever, the outflow of wealth and resources no longer moves towards a single imperial core.
As this chapter details, new networks of extraction have been built. China has emerged
as the terminus for much of the region’s natural resources, whereas Russia is the leading
destination for the region’s labour migrants, thereby capturing a significant amount of
human capital. Additionally, a large amount of wealth is transferred out of the region
into Western financial institutions where it is held, laundered, and sometimes moved
on. Hierman’s chapter argues that the flourishing of these global networks of extraction
strengthens the overwhelmingly autocratic regimes of the region and hinders the de-
velopment of civil society. Finally, the chapter addresses the prospects for halting these
extractive processes but ultimately concludes that this is unlikely, given the interwoven
nature of political and economic power across the region.
Taken together, the chapters of the Oxford Handbook of Economic Imperialism dem-
onstrate the persistence of economic imperialism in today’s world and the enduring
control wielded by great powers even after the end of formal empire. In addition, it
reveals how emerging powers are today expanding their economic control in new ge-
ographic contexts. This Handbook seeks to re-​establish the conceptual significance of
imperialism as a major topic in political economy and as being crucial to understanding
the structures, relations, and processes responsible for the endurance and expansion of
poverty and inequality between countries and nations.
Zak Cope
Belfast
Immanuel Ness
New York
September 2021
PA RT O N E

T H E ORY
 Chapter 2

Im periali sm a nd
Its Criti c s
A Brief Conspectus

Zak Cope

Introduction: What Is Economic

Imperialism?

Imperialism is the policies and actions followed by a nation or country to acquire

more territory, impose its culture and language, or otherwise dominate another na-
tion or country for the purpose of achieving its own end, be it military, political, or
economic (McNabb 2016, 18). The subcategory ‘economic imperialism’ connotes ‘for-
eign control of assets and decisions, including where such control exists in fact but
not in law’ (Austin 2003, 145). Imperialism in this sense may be ‘formal’ or ‘informal’,
‘colonial’ or ‘postcolonial’, and implies the unrequited transfer of capital, labour, or
natural resources from one nation or country to another (Griffin and Gurley 1985,
1091–​1092). Winston Churchill (1898, 220) wrote that, ‘Imperialism and economics
clash as often as honesty and self-​interest’ (Toye 2010, 44). Indeed, the concept of im-
perialism has distinct political, cultural, sociological, ideological, and psychological
dimensions, and incorporates multiple intersecting strands of class, gender, and na-
tional inequities which an economist must consider in a multidisciplinary and mul-
tivariate analysis (Michie et al. 2002; Munro 2014; Bohrer 2019; Agostinone-​Wilson
2020). Abstracting from these, we may outline five modes of imperialism in its eco-
nomic sense, namely, colonialism, internal colonialism, settler colonialism, investment
imperialism, and unequal exchange, each predicated on and reinforcing national op-
pression. We conclude by highlighting the democratic limits of much contemporary
‘anti-​imperialism’.
16   Zak Cope

Colonialism

Colonialism is the practice by which a powerful nation or country subjugates

another. The word ‘colonialism’ applies to the domination of non-​European societies
by European ones by way of conquest and settlement, particularly in the five centuries
between the so-​called Age of Discovery in the fifteenth century and decolonization in
the decades following World War II (Abdel-​Fadil 2018, 1811). However, colonialism
is not synonymous with the economic, political, and cultural domination of overseas
territories only (Fieldhouse 1982, 11–​13). Moreover, despite reaching its apogee in the
modern empires of Spain, Portugal, the Netherlands, Britain, France, Belgium, Russia
and Germany, colonialism is not something exclusively practiced by Europeans against
non-​Europeans; Europeans have colonized other Europeans (Bartlett 1994; Noack et al.
2012; Kuzio 2020), and non-​Europeans have colonized other non-​Europeans (Darwin
2007; Karsh 2007; Biccum 2018; Manjapra 2020).
Some authors have articulated the view that for the colonized countries coloni-
zation was, to paraphrase pro-​slavery US Senator John C. Calhoun in 1837, a ‘positive
good’ (Ferguson 2002; Easterly and Levine 2012; Gilley 2017; Dell and Olken 2020).
Undoubtedly, ‘imperial accountancy’ has demonstrated that colonialism has had het-
erogeneous effects at the world level, sometimes encouraging specific forms and paths
of development depending on the degree of independence exercised by the colonized
populations (especially, on whether they were subject to wholesale land expropriation),
their position within the international division of labour, and the economic activities
they have pursued (Gardner and Roy 2020, 77–​93). In South America, for example, co-
lonial economies that relied on intensive labour exploitation (those involved in mining
and sugar production) have led to lower levels of development than those that did
not (such as those involved in the cultivation of subsistence crops, cattle raising, and
manufacturing) (Bruhn and Gallego 2012).
Yet the prima facie case for the view that colonialism was overall harmful for the
colonized is that the present (highly militarized) borders between rich and poor coun-
tries broadly coincide with historical boundaries between former colonial powers and
colonies (Collste 2010, 86; Walia 2021). Indeed, ‘most of the existing international ine-
quality in standards of living was built up in the colonial period when today’s affluent
countries ruled today’s poor regions of the world: trading their people like cattle, de-
stroying their political institutions and cultures, and taking their natural resources’
(Pogge 2005: 38). The populations of Africa and Asia, except Japan and including the
subjects of British India and Africa, the French, Dutch, German, Portuguese, Spanish,
and American empires, as well as China, with its semicolonial features, had roughly the
same standards of living at the end of the colonial period as they had had two centuries
earlier, that is, between 1750 and 1950 (Lucas Jr. 2003). Today, of the twenty-​one coun-
tries with a human life expectancy figure below sixty years, all are former colonies (WHO
2016). Among countries colonized by European powers during the past five hundred
 Imperialism and Its Critics     17

years, those that were relatively rich in 1500 are now relatively poor (Acemoğlu et al.
2002a). To understand the history of genocide, famine, and war in the last five hundred
years is to acknowledge the key role of colonialism (Moses and Stone 2007; Moses 2008).
In Africa, colonialism has had a negative effect on development (Heldring and
Robinson 2012). Considering human stature as an indicator for health and nutri-
tional quality, the biological standard of living in Africa fell under colonialism, with
colonized Africans losing fully 1.1 centimetres in height between 1810 and 1970 as a re-
sult of land dispossession and the resultant adverse labour market conditions, coercive
labour regimes, infectious disease proliferation from additional trade contacts and low
public health expenditures, and colonial conflicts (Baten and Maravall 2021). The tax
burdens imposed by colonial powers on small farmers, workers, and subjects in Africa
far exceeded investment in public goods while the bulk of the funds allocated went to-
ward the maintenance of the metropolitan government (Young 1994). Present-​day cor-
ruption in Africa, one of the major impediments to socioeconomic development on the
continent, is linked to the historical systematic use of material inducements to compel
local African rulers to collaborate in the colonial project of dominating and exploiting
their own peoples, with the practices of postcolonial Africa’s political and bureaucratic
elites sometimes being an extension of colonial era policies and practices (Mulinge and
Lesetedi 1998; Langan 2017). More broadly, corruption in developing countries has his-
torical roots tracing back to colonialism, with European settlement leading to higher
levels of corruption for all countries where Europeans remained a minority in the popu-
lation, that is, for all developing countries (Angeles and Neanidis 2015).
In the Indian subcontinent, one of the wealthiest regions in the world prior to British
rule, between 1757 and 1947 there was no increase in per capita income, and India fell
behind in both absolute and relative terms (Habib 1989; Bagchi 2014; Gupta 2019).
During the devastating colonial famines of 1876–​1879 and 1896–​1902, between twelve
and thirty million Indian people starved to death, mortality rates often being highest in
areas serviced by British railroads (Davis 2002, 26–​27, 142, 319, 332). The earlier stages
of British conquest and colonization under the East India Company were also marked
by large-​scale famines, in particular the Bengal famine of 1769–​1770 in which around
10 million people, or a third of the population, perished. Although precolonial India
had certainly known famine, its frequency, scale, and magnitude expanded dramati-
cally and in line with the disruption to indigenous social and economic structures that
accompanied colonial interference and extractions, especially the heavy and unpredict-
able cost of land revenues (Sheldon 2009; Siddiqui 2020).
Colonialism contributed to metropolitan capital accumulation by the indirect ex-
port of unemployment to the colonies through discriminatory trade policies. England,
France, and subsequently Germany and the United States, protected their own
industries from foreign competition while forcing ‘free trade’ on their colonies (Chang
2002). By flooding the colonial market with its own manufactures, Britain caused de-
industrialization in India and elsewhere, converting the tropical regions into suppliers
of cheap primary goods from the beginning of the nineteenth century. The rapid devel-
opment of industry in the industrial countries did not lead to increased unemployment
Another random document with
no related content on Scribd:
minkä olemme eläneet yhdessä, käyttäytynyt mallikelpoisesti, muuta
en voi sanoa, mutta hänen entisestä elämästään on sittenkin jäänyt
niin paljon hänen sieluunsa, että me emme voi koskaan vaihtaa
ajatuksia ja sen kautta kehittyä. Olen ollut jonkinmoisessa opettajan
asemassa hänen suhteensa. Siinä kaikki. Vaimoni on alistunut
tähän, sillä hän on uskonut sen kautta tulevansa joksikin
paremmaksi. Mehän ihmiset tahdomme aina pyrkiä siihen
yhteiskuntaluokkaan, joka on yksi aste korkeammalla, kuin se, mihin
meillä on kehityksemme ja lahjojemme kautta oikeus kuulua.
Vaimoni on tehnyt kaiken pysytelläkseen siinä, mihin hän
avioliittonsa kautta minun kanssani joutui. Hän vaikeni hetkiseksi.

— Olen elämässä aina jäänyt varjon puolelle. Olin yhäti etsinyt

olentoa, jonka seurassa saisin ajatuksineni olla vapaa. Unohdin sen
valitessani vaimoni.

— Etkö voisi erota vaimostasi, etsiä toista naista?

— Sellaiset luonteet kuin minä, valikoimme aina väärin.

— Kuinka sinä niin voit sanoa?

— Me voimme verrattoman hyvin ymmärtää toisia ihmisiä. Me

näemme heissä kaikki suuret ja hyvät ominaisuudet huononkin alta.
Voimme siis monelle olla suoranaisena oppaana ja tukena. Mutta
kun valikoimme elämäntoveria, niin silloin olemme sokeita, sillä
silloin ei enää järki määrää tekojamme vaan tunne, ja tunne on
meissä aina harhaan viepä. Ystävämme voimme valita hyvästi,
mutta huonosti vaimot. Mutta eihän tämä kaikki ole pääasiassa
määräämässä, miksi tahdon kuolla. Siihen on aivan toiset syyt
olemassa. Minä uskoin tavattoman hyvää ihmisistä ja tahdoin
uhrautua suurelle asialle — sinä et tiedä kuinka lapsellisen
isänmaallinen minä vieläkin olen täysi-ikäisenä miehenä — mutta
uhrautua jollekin asialle, se on samaa, kuin antautua toisten
lypsylehmäksi. Kaikkine suurine ja puhtaine harrastuksineni olenkin
aina ollut valtaan pyrkijöitten kätyrinä.

— Mutta kun tämän kaiken tiedät, niin etkö silloin voi järjestää
elämääsi uudella tavalla?

Hän hymyili omituisesti ja vastasi:

— Ihminen tietää niin paljon yhtä ja toista omasta itsestään, jota

hän ei kuitenkaan voi muuttaa. Voisinhan olla aivan niinkuin muutkin,
voisinhan ansaita rahoja työlläni ja joutoajan käyttää saamieni
rahojen tuhlaamiseen, mutta silloinhan vain tarpeettomasti olisin
olemassa, enkä elämästä nauttisi vähääkään, ja samalla ehkä olisin
toisen tiellä, joka on minua etevämpi. Elämällä ei ole minun
silmissäni enään mitään tarkoitusta. Siksi tahdon lähteä siitä pois.

— Mutta olethan kirjallisessa tuotannossasi…

— Siinä pienessä, joka on ollut…

— Pienessä kyllä, mutta siksi huomattavassa, olethan siinä aina

saarnannut juuri elämän iloa.

— Paratiisin ulkopuolella on niin hyvä puhua paratiisista!

Optimistisimpiä kirjoja kirjoittavat aina pessimistit. Jos he olisivat
todellakin optimistia, niin miksi he siitä enää kirjoittaisivat,
mieluummin eläisivät itse kaiken. Mutta juuri tuon tuotantoni tähden
täytyy minun kadota maailmasta. Jos jatkan elämää, jos kirjotan
kirjoja, niin väitän kaiken ennen kirjoittamani valheeksi. Jokainen
suurikin mies kieltää oppinsa viimeisellä hetkellä, sillä kaikki opit ovat
teoriioja, jotka eivät koskaan sovi yhteen elämän kanssa. Mutta kun
olen vapaa-ajattelija, niin tahdon edes jollain tavoin elää kuolemani
jälkeen, ja se voi tapahtua ainoastaan juuri noiden muutamien
kirjojeni kautta. Jos oman käden kautta kuolen, niin kadottavat kirjani
kaiken merkityksen. Minun täytyy kadota, aivan kuin kohtalon julma
käsi riistäisi minut elämästä.

— Silloinhan valehtelet maailmalle.

— Sen kyllä teen, mutta mitä siitä, jos sen kautta voin heille antaa
hiukan elämän uskoa sillä, mitä jää jälkeeni. Sinä huomaat, että olen
ottanut asian aivan järkevästi ja tarkan harkinnan mukaan. Minä olen
päättänyt kuolla ja tahdon, että sinä siinä autat minua.

— Jos kerran olet niin kaikkea harkinnut, niin mikset voi odottaa
siksi, kunnes luonto tekee tehtävänsä?

— Voisin kyllä, mutta miksi suotta hankkisin itselleni suuria

ruumiillisia kärsimyksiä, kituisin kauan, enkä sinä aikana millään
tavoin voisi henkisesti työskennellä. Et suinkaan ole niin kirkollinen,
jotta luulet sielun tuskien kautta kirkastuvan? Jos annat minulle
morfinia, niin ethän silloin tee muuta kuin tekee asekauppias, joka
myy itsemurhantekijälle revolverin.

— Se on kyllä totta, mutta asekauppias ei itse surmaa ostajaa,

sanoin minä. Mutta senhän minä teen, jos annan sinulle
ruiskutuksen.

— Voithan jättää ruiskun pöydälleni, ja minä itse siitä otan.

— Laki kieltää lääkäriä auttamasta potilaan kuolemaa.

 — Minä ymmärrän, sinä pelkäät vahingoittavasi virkamiesuraasi.
Voithan sinä kaiken hyvin peittää. Sinähän kuolemantodistuksen
annat. Onhan minulla syöpä, hyvin pitkälle kehittynyt syöpä, jonka
mikä muu lääkäri tahansa voi myöskin todentaa. Kukaan ei usko
minun kuolleen muulla tavalla. Et kai otaksu minua niin lapselliseksi,
etten uskoisi lääkärien usein kirjoittavan kuolemantodistuksiin
muutakin kuin mitä on totta, ainoastaan pelastaakseen oman
asemansa sen kautta. Ja sen minä ymmärrän, sillä ihmisiähän hekin
ovat.

— Lääkärin velvollisuus on pitää yllä ihmiselämää niin kauan kuin

mahdollista, sanoin minä.

— Vastoin asianomaisen omaa tahtoakin?

— Vastoin sitäkin. Monasti tuollainen päätös on epätoivon

aiheuttama, ja kun ihminen on päässyt vaikeimman hetken yli, niin
hän kyllä on valmis jatkamaan elämää.

— Jatkamaan kyllä. Mutta eihän elämän arvo ole siinä, kuinka

kauvan ihminen elää, vaan miksi hän elää, ja sellainen ihminen, joka
kerran on päättänyt kuolla ja itsemurhayrityksen jälkeen jää
elämään, on aina kadottanut elämänsä suurimman ajatuksen, sen,
jota varten hän oli luotu ja itse oli päättänyt elää.

Minä tunsin, miten hän ahdistamalla ahdisti minua juuri siihen,

mihin hän tahtoi tulla. Sieluni sisimmässä tunsin, että hän oli
oikeassa. Tiesin kyllä, että lakipykälät aikojen kuluessa muuttuvat.
Tiesin myös, että kerran täytyy lain antaa ihmiselle suurempi valta
tässäkin suhteessa. Jos nyt auttaisin häntä, täyttäisin hänen
pyyntönsä, niin toimisin ainoastaan niiden sääntöjen mukaan, jotka
ehkä sadan vuoden kuluttua ovat olemassa. Seisoohan lääkäri niin
monessa suhteessa yläpuolella niiden lakipykälien, jotka ovat
laaditut ihmisiä varten. Miksi en siis voisi toimia lain perustuksella,
joka jonkun ajan kuluttua kehityksen pakoituksesta luodaan.

Hän näki varmaankin, miten ajatuksissani taistelin, sillä hän sanoi:

— Muutamia vuosia sitten luin, miten Amerikassa tästä samasta

asiasta on väitelty ja miten silloin humaaninen ja vapaamielinen
käsitys pääsi voitolle, vaikkakaan en tiedä, onko laiksi muodostunut.
Noin vuosi sitten luin, miten Ranskassa muuan vaimo miehensä
kärsiessä kamalia ruumiillisia tuskia juuri syöpätaudin tähden,
niinkuin minäkin kärsin, miehensä pyynnöstä lopulta otti kirveen ja
rakkaudesta häntä kohtaan löi hänet kuoliaaksi. Kun nainen tuli
oikeuden eteen, vapautti lautakunta hänet. Nyt pyydän minä sinulta
vapautusta tuskistani.

Hän tarttui käteeni ja lausui rukoilevalla äänellä: — Sinä olet ollut

ainoa, jolle elämässä olen voinut olla avomielinen. Ensi kerran tein
sen silloin, kun kerroin aikovani mennä naimisiin. En silloin
noudattanut sinun neuvoasi, sillä olin aivan varma siitä, että olin
oikeassa. Kun olin asian kertonut sinulle, niin olin entistään
varmempi kaikesta siitä, mitä sanoin, samoin nytkin. Minä en sovi
siihen elämään missä olen, siis on minun väistyttävä.

Mitä tiesin, mitä tunsin, en voi tällä hetkellä enää tarkkaan itselleni
tilittää. Hän oli mielestäni oikeassa, sen vaan muistan päättäneeni.
Jos ihminen kerran tahtoo kuolla, olosuhteitten ja luonteen
pakoittamana on selvällä järjellä päätöksen tehnyt, niin miksi silloin
lääkärit ei häntä siinä auttaisi. Lääkäri on elämän suuren puiston
puutarhuri, jos oksa taittuu, on hänen se leikattava pois eikä
odotettava siksi, kunnes se viimein itsestään rungosta irtaantuu.
 En sanonut enään sanaakaan. Täytin morfiiniruiskun ja laskin sen
pöydälle. Hän puristi lujasti kättäni. Läksin pois. Mutta kotia
päästyäni ja tyyneesti asiaa punnittuani, alkoivat epäilykset nousta
sieluuni. Miksi suotta toimin tuollaisen lain mukaan, jota ei vielä ole
olemassa. Olin mielestäni tehnyt oikein, ehdottomasti oikein, mutta
laki sen kielsi. Jos taas olisin noudattanut lakia, niin enköhän silloin
oman itseni edessä olisi tuntenut toimineeni väärin.

Jos kotieläin on haavoittunut, ja huomaamme, ettei se koskaan

enään tule terveeksi, niin me surmaamme sen ja vaadimme, että
siihen on käytettävä keinoja, jotka tuottavat mahdollisimman vähän
tuskia. Miksi ihmisen suhteen meidän on pidennettävä hänen
kärsimyksiään siksi, kunnes luonto viimein saa voiton lääkäreistä?

Meidän velvollisuutemme on auttaa ihmistä elämään kokonaisesti

ja terveesti, mutta miksi olemme rajoitetut niin suuressa määrässä,
että usein, tehdessämme muka suurinta oikeutta, teemmekin
suurinta vääryyttä.

Palasin hänen luokseen, tahdoin ottaa ruiskun pois.

Hän oli ennättänyt jo sitä käyttää. Leski itki. Hän kertoi minulle
sairaan viimeisistä hetkistä. Hän oli aivan kuin nukkunut ja hiljaa
sammunut.

Ruisku oli pöydällä, kukaan ei ollut sitä huomannut. Pistin sen

taskuuni.

Huomasin, kuinka rouva halusi surullaan tehdä itsensä

intressantiksi. Hän puhui siksi paljon, että suru ei voinut olla
todellista. Jos hän olisi ollut sanaton tai olisi ollut melkein mielipuoli,
silloin olisin ollut vaiti. Mutta hän teki erikoisen numeron siitä "kuinka
hänen rakas miehensä oli hänet jättänyt." Silloin huomasin, että
minun oli otettava osaa tähän suruun — olinhan ainakin niin paljon
velvollinen tekemään, — tartuin senvuoksi hänen käteensä ja
lausuin tuon sovinnaisen, typerän lauseen:

— Otan osaa suruunne!

Hän huomattavasti tyyntyi tästä lauseesta, sillä hän puristi lujasti

kättäni ja vaipui tuoliin, peittäen teatraalisesti käsillään kasvonsa,
mutta huomasin, miten hän istuessaan jalallaan korjasi hamettaan,
joka oli jäänyt rumalle laskokselle. Vaistomaisesti hän myöskin
käänsi jalkansa niin, että sen kaunis jalkapöytä näkyi. Hän ei
hetkeäkään unohtanut, että suru oli hänelle edullinen.

Kun tulin eteiseen, oli siellä jo pöydällä suruharso, ja toverini

kuolemasta oli kulunut vasta kaksi tuntia!

Nainen ei ole usein mitään muuta kuin nainen! —

MORFINISTI-LÄÄKÄRI

Hän oli tässä samassa kaupungissa praktiseeraava nuori lääkäri.

Kun hän kerran oli virkaveli, niin olihan luonnollista, että aloimme
seurustella keskenämme. Kohteliaana miehenä hän heti kaupunkiin
tultuaan saapui tervehtimään minua. Heti ensimäisestä hetkestä
alkaen teki hän minuun hyvin edullisen vaikutuksen. Siihen oli
myöskin osaksi syynä se, että hän ei millään tavalla ryhtynyt
puhumaan meidän yhteisestä ammatistamme, vaan heti paikalla
johti keskustelun muille aloille. Hän oli monessa suhteessa
harvinaisen intelligentti ihminen, jolla oli paljon muitakin harrastuksia
paitsi ne, jotka kuuluivat ammattialaan, varsinkin taiteellisia.
Edulliseen vaikutukseen oli myöskin syynä hänen suorastaan
lumoava persoonallisuutensa. Hän oli niitä ihmisiä, jotka heti
pakoittavat meidät ajattelemaan heistä mahdollisimman paljon
hyvää. Itse olen lääkäri, tiesin, kuinka suuri merkitys oli
persoonallisella lumouksella potilaisiin nähden, ja olin aivan varma
siitä, että hänellä on suuri tulevaisuus, sillä lääkärin miellyttävä
persoonallinen vaikutus määrää sen paljoa suuremmassa suhteessa
kuin hänen tietonsa ja taitonsa.

Lääkärinä olin tullut huomaamaan, että lahjakkaisuus ostetaan

hyvin tavallisesti henkisten puutteellisuuksien kustannuksella.
Monasti onkin tuntunut minusta, että henkinen elinvoima on yksi ja
ainoa, ja jos yhdessä suhteessa ihminen kohoaa yläpuolelle
tavallisuuden, hän toisessa suhteessa kadottaa jotakin. Olihan
luonnollista, että minä silloin ehdottomasti tulin ajatelleeksi, että
hänellä täytyy olla suuria henkisiä vikojakin.

Kun tuttavuutemme oli jonkun aikaa kestänyt, otin tämän seikan

puheenaiheeksi. Hän ei välttänyt keskustelua vaan ryhtyi siihen heti.

— Minun mielestäni, sanoi hän, ovat ihmisen viat aivan kuin

ääriviivat piirustuksessa, tuntemalla viat me myöskin tiedämme
vastaavat hyvät ominaisuudet. Mitä muuten vikoihin tulee, niin olen
arvellut, että hyödyllisempää on kehittää hyviä puolia itsessään kuin
taistella huonoja vastaan. Tällaisen menettelyn lopputulos on
ihmiselle ehdottomasti lopulta edullisin.

— Mutta tuohan on suoranaista yli-ihmisoppia. Sehän antaa

ihmiselle oikeuden tyydyttää kaikkia huonoja ominaisuuksia
itsessään.

— On kyllä, mutta eikö kaiken lopullinen arvo riipu siitä, mikä on

se plus, jonka ihminen jättää jälkeensä.

— Taikka se minus, jonka hän myöskin siinä tapauksessa tekee!

— Te käsitätte minua hiukan väärin, sanoi hän, luullessanne, että

minä sallin ihmisen tyydyttää kaikkia huonoja ominaisuuksia. Huonot
ominaisuudet ovat meidän sielussamme niitä perkeleitä, jotka me
verrattoman hyvin voimme valjastaa vetämään hyvien asioiden
vaunua.
 Tällä leikillisellä käänteellä oli hän taittanut keskustelun kärjen.
Minä olin valmis uskomaan, että hän oli niitä suuria ihmeellisiä
poikkeuksia, joita luonto ainoastaan harvassa tapauksessa tuottaa.

Pian huomasin, että hän oli niitä ihmisiä, jotka tahtovat elää
elämän kaikissa eri muodoissa mahdollisimman kokonaisesti. Tuntui
aivan siltä, kuin hän olisi tahtonut poimia elämän puusta hedelmiä
enemmän, kuin se jaksoi kantaa.

Tiesin, että tällainen elämisen ahneus ehdottomasti tuo

mukanansa muutamia paheita, niiden joukossa senkin, että
keinotekoisilla aineilla koettaa saada organisminsa kestäväksi
silloinkin, kun luonnonlakien mukaan sen pitääkin saada levätä.

En voi enää varmaan muistaa, miten epäilys minussa heräsi,

mutta kun aloin pitää häntä silmällä, niin tulin huomaamaan, että hän
oli morfinisti. Huomasin nimittäin jonkun kerran aivan selvästi sen
eroituksen, mikä ihmisen katseessa on, ennenkun hän on
ruiskuttanut ruumiiseensa myrkkyä ja sen jälkeen.

Tiesinhän tämän paheen lääkäripiireissä jokseenkin yleiseksi.

Olinhan kuullut siinä suhteessa suorastaan peloittavia juttuja, jonka
vuoksi en sillä ensi alussa pannut sen suurempaa painoa.
Ymmärsinhän minä sen niin erinomaisen hyvin! Olihan kiusaus ollut
minulla itsellänikin. Kun on koko päivän uutterasti tehnyt työtä ja
hoitanut praktiikkaansa, kun on yöllä saanut nousta parikin kertaa
unesta, mennäkseen hoitamaan potilaita vaikeissa
taudinkohtauksissa, kun sitten on uusi pitkä työpäivä edessänsä ja
pelkää kesken uupuvansa, niin onhan suloista terästää voimiansa,
varsinkin kun tietää sen voivan tapahtua niin helposti. Pieni ruiskutus
ainoastaan, ja ihminen on taas täydessä vireessänsä.
 Ehkä enemmän onnellisen sattuman kuin luonteen lujuuden kautta
olin voinut tämän vaaran välttää. Sen vuoksi katselinkin häntä
ainoastaan ihmisenä, joka sattuman kautta oli joutunut siihen, mistä
itse olin päässyt vapaaksi.

Emme koskaan puhelleet tästä asiasta, jos satuinkin sen

mainitsemaan, niin siirsi hän piankin keskustelun toisaanne. Mutta
kun hän alkoi tuomita ankarasti kaikkia muita huumauskeinoja,
joiden orjaksi ihmiset saattavat tulla, niin ymmärsin siitä, että hän
sillä tahtoi ikäänkuin puolustaa itseään.

Hänen seuransa oli minulle niin virkistävä, hänen keskustelunsa

niin pirteätä, hänen mielipiteensä usein niin sattuvia ja uusia, että
millään tavalla en olisi tahtonut häntä loukata, peläten että sen
kautta mahdollisesti kadottaisin hänen seuransa. Sen vuoksi
päätinkin välttää keskustelussa kaikkea sellaista, joka jollain tavalla
viittaisi hänen paheeseensa, ja sitäpaitsi, onhan joka ihminen vapaa
ja oikeutettu tekemään itsensä kanssa, mitä hän tahtoo.

Vasta jos me toiselle ihmiselle tuotamme vahinkoa, silloinhan on

ympäristön oikeus ja velvollisuus sekaantua asiaan.

Muuan potilas, joka pitemmän aikaa oli ollut hoidettavanani ja tuon

potilaille ominaisen muuttamishalun vaikutuksesta oli etsinyt häntä ja
antautunut hänen hoidettavakseen, sattui kuolemaan.

Olin ollut aivan varma omasta hoitotavastani, ja vaikkakin tauti oli

harvinainen, oli se siksi selvä ja lääketiede todisti sen tavallisesti
mahdolliseksi parantaa, että potilaan äkillinen kuolema suorastaan
kummastutti minua. Tulin silloin ehdottomasti ajatelleeksi, että joku
muu lisätauti oli ilmaantunut ja potilas sen vaikutuksesta kuoli, enkä
siis tahtonut virkaveljeltäni mitään tiedustella.
 Mutta kun potilas kuului varakkaaseen vanhaan sukuun, jonka
jäsenet olivat aina tulleet ruumiinavauksen alaiseksi, niin pyysivät
sukulaiset minua toimittamaan tämän tehtävän. Kun virkaveljeni
häntä viimeksi oli hoitanut, ehdotin että hän sen tekisi, mutta, kun
hän puolestaan kuuli suvun minua pyytäneen tähän toimeen, hän
hienotunteisesti vetäytyi syrjään ja uskoi ruumiinavauksen minun
huostaani.

Silloin se tuli ilmi!

Hän oli aivan väärällä tavalla hoitanut potilasta ja viimeksi antanut

hänelle lääkkeitä, jotka äkkiä olivat jouduttaneet potilaan kuolemaa.
Sen näin aivan selvästi, ei ollut pienintäkään epäilystä siitä. Ruumiin
sisälmyksissä oli kaikki myrkytyksen tuntomerkit. Otin nämät erilleen,
pannakseni ne säilymään ja käyttääkseni niitä todistuskappaleina.

Kollegiaalisuus esti minua nostamasta asiasta suurempaa melua.

Mutta pidin vääränä, ellen ainakin hänelle huomauttaisi asian oikeata
laitaa.

Miksi hän oli määrännyt juuri tällaiset vaaralliset lääkkeet, olihan

hän sekä telefoonissa että suullisestakin keskustellut potilaasta, ja
olin antanut hänelle aivan selvän selityksen taudin laadusta ja
käyttämästäni hoitotavasta? Vaikka hän olisi ollut aivan vasta-alkaja,
niin olisi hän voinut lukea hoitotavan mistä lääketieteellisestä
teoksesta tahansa. Mistä johtui se, että hän oli tehnyt juuri
päinvastoin kuin hänen piti?

Tulin ajatelleeksi, että ihminen silloin, kun hänen tahtonsa jollakin

tavoin heikkenee, tekee juuri niin kuin hän ei saisi tehdä. Hän oli
lääkkeitä määrätessään epäilemättä ollut morfinisteille ominaisen
himmennystilan alaisena. Se oli selvitys kaikkeen.
 Päätin mennä hänen luokseen ja virkatoverina vaatia että hänen
täytyi päästä vapaaksi paheestaan, josta potilaille voi olla niin
turmiollisia seurauksia.

Hän otti minut tapansa mukaan hyvin ystävällisesti vastaan. Hän

oli niin huolettoman näköinen, puhuessani ruumiinavauksesta, että
hän ei varmaankaan aavistanut, mitä hän oli tehnyt ja mitä minä
tiesin.

En voinut ensi alussa ryhtyä suoraan asiaan, sillä hänen luonaan

oli muuan kaupungin apteekin farmaseutti, jonka kanssa olin
huomannut hänen paljon seurustelevan. He kuuluivat jollain tavoin
olevan kaukaista sukuakin toisilleen.

Viimein farmaseutti läksi ja me jäimme kahden. Silloin sanoin

aivan suoraan, mihin tulokseen olin tullut ruumiinavauksessa. Hän
kielsi kaiken aivan jyrkästi.

— Se ei ole totta, sanoi hän, minä en ole voinut tehdä sellaista

erehdystä!

— Minä en olisi tullut luoksenne, ellen olisi asiastani aivan varma.

Potilas on kuollut suoranaiseen myrkytykseen, se on minun
horjumaton vakaumukseni lääkärinä, ellette sitä usko, niin
voimmehan lähettää elimet pääkaupunkiin tutkittavaksi.

— Ei ei, sanoi hän, se on aivan tarpeetonta!

Hän vaipui aivan kalpeana tuolilleen istumaan.

Minun tuli tällä hetkellä sydämestäni häntä sääli. Tiesin, että

ihminen tällaisen kolauksen jälkeen on valmis tekemään kaiken
voitavansa, välttääkseen samanlaatuisia tekoja, ja siihenhän minä
olinkin tahtonut tulla.

Hän istui vähän aikaa vaiti ja kysyi sitten:

— Mitä aijotte nyt tehdä, ilmoitatteko asian lääkintöylihallitukselle?

— En ole vielä päättänyt, mitä teen.

— Jos ilmaisette asian, niin täytyy minun luopua lääkäritoimestani.

— Luonnollisesti!

— Vastatkaa minulle suoraan, ettekö itse koskaan ole erehtynyt?

kysyi hän.

— Olen kyllä. Diagnosin tekeminen, josta kaikki riippuu, on usein

hyvin vaikea, suurinkin auktoriteetti voi siinä suhteessa erehtyä.
Mutta minä en vielä koskaan ole suorastaan myrkyttänyt potilasta.

— Tämä on ollut erehdys, aivan varmaan erehdys, sanoi hän. En

voi ymmärtää, kuinka olisin voinut tehdä sellaisen virheen, sillä
alkeellisimmillakin lääkäritiedoilla pitäisi minun tietää, että juuri teidän
noudattamanne tapa oli oikea. Ja minä olen sitä jatkanut.

— Koko ajanko?

— Niin.

— Onko teillä diariumi?

— On.

— Merkitsettehän siihen kaikki potilaille antamanne lääkkeet?

 — Onhan se velvollisuutemme!

— Näyttäkää se minulle!

Hän ojensi kirjan.

— Milloin olette viimeksi määrännyt hänelle lääkkeitä?

— Neljä päivää sitten.

— Oletteko siitä aivan varma?

— Olen. Muistan sen aivan varmasti muutamista muista seikoista,

jotka ovat sen yhteydessä. Minua tultiin hakemaan samassa, kun
aijoin mennä tanssiaisiin. Sieppasin hännystakin ylleni. No niin, ne
ovat pikkuseikkoja. Olin silloin unohtanut reseptikirjanikin toisen takin
taskuun ja unohtanut siis paljon muutakin. Olin hyvin väsynyt ja
vasta, kun pääsin kotia…

Hän vaikeni ja heikko puna nousi kasvoille.

— Olitte unohtanut, morfiniruiskun kotia ja vasta silloin… sanoin

minä.

Hän ponnahti seisaalleen ja lausui hyvin terävästi:

— Kuinka Te uskallatte sitä väittää?

— Olen pitänyt Teitä silmällä jo pitemmän aikaa.

— Siis vakoillut?

— En suinkaan. Olen vain pitänyt velvollisuutenani ammattia

harjoittavana lääkärinä varjella lääkärikunnan kunniaa.
 Hän naurahti.

— Käytätte kovin suuria sanoja.

— Ehkä Teidän mielestänne.

Selailin kirjaa.

Ei missään ollut mainittu reseptistä, jonka hän neljä päivää sitten

oli potilaalle kirjoittanut.

— Täällä ei ole mitään reseptiä mainittuna, sanoin minä.

— Olen unohtanut sen kirjoittaa ennen tanssiaisiin menoani.

— Meidän on helppoa päästä selville siitä, mitä olette antanut.

— Millä tavoin?

— Saamalla reseptinne kopion apteekista tai ottamalla lääkkeisiin

liitetyn potilaan kotoa. Kumman teemme?

— Apteekista on viisaimpaa, vastasi hän, sillä potilaan kotoa

etsiessä voisi se herättää huomiota. Vai tahdotteko juuri sitä?
Aijotteko käyttää tätä, lykätäksenne kilpailijanne syrjään?

En vastannut hänelle mitään. Tuntui vastenmieliseltä vastatakaan

tuollaiseen epäilykseen. Sanaakaan sanomatta menin telefooniin ja
soitin apteekkiin. Ilmoitin päivämäärän ja mitä reseptiä tarkoitin.
Pyysin tuomaan kopion siitä minulle. Tänä aikana oli hän noussut
paikoiltaan ja käveli huoneessa. Hetkisen kuluttua hän poikkesi
makuuhuoneeseensa, pyytäen anteeksi lähtöään. Hän palasi
ilmoittaen, että palvelijatar kohta tuo kahvia. Katsoin häneen
terävästi. Huomasin hänen ruiskuttaneen itseensä morfinia.
Äskeinen keskustelun aiheuttama jännitys oli hänen kasvoistaan
kadonnut. Aivan kuin ei mitään tätä ennen olisi meidän välillämme
keskusteltu hän puheli kahvia juodessamme viimeisistä
pääkaupungin uutisista.

Pian saapui apteekinoppilas ja toi alkuperäisen reseptin.

Olin ollut oikeassa. Ojensin reseptin hänelle. Hän tuijotti siihen

sanaakaan sanomatta. Huomasin, miten hän aikoi repiä sen, mutta
samassa olin jo siepannut sen hänen käsistään. Tämä hänen
tekonsa oli ollut niin odottamaton, että saatoin uskoa jo hänestä mitä
tahansa ja pelkäsin, että hän riistäisi sen väkisin minulta. Mutta hän
hallitsikin itseään ja sanoi tyyneesti:

— Olen vallassanne, mitä aijotte tehdä?

— Äsken huomasin Teidän ajattelevan, että jollain tavoin tahtoisin

syrjäyttää Teidät, vastasin. Olisinhan huono lääkäri, ellen koettaisi
ymmärtää. Sen johtopäätöksen mukaan, minkä Teistä olen tehnyt,
olette morfinisti. Ja sen tähden olette väsymyksen hetkenä
erehtynyt. Selitys on Teille hyvin edullinen. Eikö olekin?

— Minä kiitän Teitä, sanoi hän hiukan ivaillen.

— Kunnianne, asemanne, kaikki on nyt minun hallussani, mutta

minä en tahdo Teitä syöstä turmioon, vaan antaa Teille tilaisuuden
muuttamaan elämänne. Teidän täytyy päästä tuosta paheestanne,
sen kai lääkärinä itsekin huomaatte?

Hän ei vastannut mitään, katsoi vain toisaanne.

— Ehdoitan sen vuoksi että…

 — Minä en ole morfinisti. Kaikki tämä on tapahtunut tavallisen
ruumiillisen väsymyksen vaikutuksesta.

Minusta hän oli aivan kuin pieni lapsi, joka, jouduttuaan

pahanteossaan kiinni, luulee pelastuvansa kaikesta rangaistuksesta
jyrkästi kieltämällä.

Minä tahdoin häntä auttaa ja senvuoksi sanoin:

— Siinä tapauksessa on tekemäni ehdoitus sitä mukavampi Teille.

— Ja se on?

— Antaudutte kolmeksi kuukaudeksi tarkastuksen alaiseksi.

— Aijoin sitä Teille itsekin ehdoittaa.

— Sitä parempi.

— Miten olette aikonut asian järjestää?

Tämä hänen äkillinen myöntyväisyytensä tuotti minulle suurta iloa.

— Voimmehan valita taudin, josta yhteisesti sovimme ja jonka

hoitaminen ei vaadi mitään muuta erikoista kuin lepoa. Tulette
sairashuoneeseen ja pysytte siellä huoneessanne kolme kuukautta.
Mitä potilaisiinne tulee, niin lupaan sinä aikana niitä hoitaa ja
palauttaa ne sitten takaisin Teille.

— Milloin aloitamme?

— Milloin itse asioittenne vuoksi katsotte sopivammaksi.

— Vaikka huomenna!
 — Hyvä on. Menen sairashuoneelle ja valmistan kaikki tuloanne
varten. Voitte täydellisesti luottaa hienotunteisuuteeni tässä asiassa.
Kukaan ei saa tietää, miksi oikeastaan olette siellä.

— Minä kiitän.

Hän ojensi minulle kätensä, ja minä tartuin siihen.

Olin valmistanut sairashuoneessa kaikki hänen tuloaan varten.

Hän vietiin ensiksi kylpyhuoneeseen. Siellä hän sai riisua kaikki
vaatteensa ja pukea toiset ylleen. Olin tarkastanut niiden taskut, jotta
hän ei olisi niihin voinut kätkeä morfinia.

Kävin häntä joka päivä katsomassa. Hän oli ensimäisenä päivänä

huoleton ja iloinen. Toisena hän jo oli ärtyinen ja lausui minulle
muutamia hiukan katkeria sanoja, joille en kuitenkaan pannut sen
suurempaa painoa, sillä tiesinhän, että morfinista luopuminen tekee
potilaan alussa tavattoman hermostuneeksi. Senvuoksi odotinkin
kolmatta päivää hyvin suurella jännityksellä. Olin aivan varma siitä,
että hän tulisi kärsimään kamalia tuskia, ja olin jo päättänyt antaa
hänelle pienemmän annoksen morfinia. Kun hän kuitenkin oli
kieltäytynyt jyrkästi käyttämästä tätä ainetta, en tahtonut sitä hänelle
antaa muuten kuin hänen nimenomaisesta pyynnöstään. Petyin
odotuksessani. Hän oli harvinaisen iloinen ja puheli kanssani
kaikenlaisista asioista varsinkin viimeisistä ennätyksistä lääketieteen
alalla. Monissa väitteissään hän oli suorastaan nerokas. Ja minä olin
iloinen siitä, että hän niin helposti oli päässyt paheestaan vapaaksi.

Kolmena seuraavana päivänä oli hänen laitansa aivan

samanlainen. Minua hiukan hävetti se, että olin vaatinut häntä
olemaan kolme kuukautta tarkastuksen alaisena, ja aijoinkin jo
hänelle ehdottaa ajan lyhentämisestä.
 Kun sitä seuraavana päivänä astuin hänen huoneeseensa aikana,
joka ei ollut tavallinen, kuulin jo oven taakse sieltä keskustelua. Kun
avasin oven, oli hänen seurassaan muuan sairashuoneen hoitajatar,
nainen, jonka tiesin hyvin mielellään etsivän itselleen seuraa
potilaiden joukossa. Heti huoneeseen tultuani hän poistui.

Virkaveljeni oli alussa hiukan hämillään, mutta voitti sitten piankin

ja alkoi leikillisesti kertoa kaikellaisia juttuja siitä, kuinka naiset olivat
häntä piirittäneet. Minä yhdyin tähän leikilliseen puheeseen ja
lausuin, etten laisinkaan ihmetellyt sitä, sillä olihan hän joka
suhteessa suoranainen lumooja. Lähdettyäni hänen luotaan en
kuitenkaan voinut poistaa pientä epäilystä. Kun sairaanhoitajattarella
oli hallussaan morfinia, niin epäilin, että virkaveljeni oli pyytänyt ja
saanut häneltä kaipaamaansa ainetta. Tullakseni tästä asiasta
varmaksi, muutin sairaanhoitajattaren pienen tekosyyn nojalla aivan
toiseen osastoon ja asetin hänen sijaansa vanhemman hoitajattaren,
johon kaikessa saatoin täydellisesti luottaa.

Kun nyt seuraavana päivänä saavuin potilastani katsomaan, oli

hän kyllä iloinen, mutta käsien hermostuneesta liikkeestä huomasin,
että iloisuus oli teeskenneltyä. Olen lääkärinä tullut siihen huomioon,
että ihmiset oppivat valehtelemaan kasvoillaan ja silmillään mutta
kädet ilmaisevat hyvin usein totuuden.

Parin päivän päästä oli hän jo niin heikko, että hän tullessani
lepäsi vuoteessaan.

Hänen täytyi nyt jo pyytää minulta morfinia, hänen täytyi se nyt

tehdä ja senkautta todistaa, että minä olin ollut oikeassa. Mutta hän
ei sitä tehnyt. Kun ihmettelin hänen vuoteessa makaamistaan ja
kysyin häneltä syytä siihen, nauroi hän ainoastaan ja sanoi
päättäneensä hyvän tilaisuuden tultua levätä perinpohjaisesti.