Textbook of Medical Physiology 4th

Edition - E-Book Gopal Krushna Pal

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/textbook-of-medical-physiology-4th-edition-e-book-go
pal-krushna-pal/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Guyton and Hall Textbook of Medical Physiology 14th

Edition John E. Hall

https://ebookmass.com/product/guyton-and-hall-textbook-of-
medical-physiology-14th-edition-john-e-hall/

Guyton and Hall Textbook of Medical Physiology 13th

Edition John E. Hall

https://ebookmass.com/product/guyton-and-hall-textbook-of-
medical-physiology-13th-edition-john-e-hall/

Guyton and Hall Textbook of Medical Physiology 14th

Edition John E. Hall

https://ebookmass.com/product/guyton-and-hall-textbook-of-
medical-physiology-14th-edition-john-e-hall-2/

Guyton Hall TextBook of medical Physiology 14th Edition

Johnny Hall

https://ebookmass.com/product/guyton-hall-textbook-of-medical-
physiology-14th-edition-johnny-hall/
eTextbook 978-1455770052 Guyton and Hall Textbook of
Medical Physiology

https://ebookmass.com/product/etextbook-978-1455770052-guyton-
and-hall-textbook-of-medical-physiology/

Ganong’s Review of Medical Physiology 26th Edition Kim

E. Barrett

https://ebookmass.com/product/ganongs-review-of-medical-
physiology-26th-edition-kim-e-barrett/

Ganong’s Review of Medical Physiology 26th Edition

Edition Kim E. Barrett

https://ebookmass.com/product/ganongs-review-of-medical-
physiology-26th-edition-edition-kim-e-barrett/

Guyton & Hall Physiology Review (Guyton Physiology) 4th

Edition John E. Hall Phd

https://ebookmass.com/product/guyton-hall-physiology-review-
guyton-physiology-4th-edition-john-e-hall-phd/

Textbook of Clinical Neuroanatomy - E-Book 3rd Edition

Singh

https://ebookmass.com/product/textbook-of-clinical-neuroanatomy-
e-book-3rd-edition-singh/
Textbook of Medical Physiology

FOURTH EDITION

Gopal Krushna Pal, MBBS, MD

(Physiology), PhD, DSc, BNYT, MD
(AM), MD (Yoga), MABMS, FABMS,
FABAP, FSAB, FRSB (UK)
Professor (Senior Scale), Department of Physiology, Program Director and
Faculty In-Charge, Advance Center for Yoga, Jawaharlal Institute of
Postgraduate Medical Education and Research (JIPMER)
Dean (Faculty of Medicine), Pondicherry University, Honorary Professor,
Sri Aurobindo International Center of Education, Puducherry. Former
Dean, JIPMER, Karaikal, Puducherry, India
AHUJA PUBLISHING HOUSE
Table of Contents

Cover image

Title page

Copyright

Dedication

The Authors

Acknowledgements

Preface to Fourth Editon

Preface to the First Edition

Inside Front Cover

Competency Map in Physiology

Section I: General Physiology

Chapter 1: Importance of Physiology in Medicine

PHYSIOLOGY FOR LEARNING MEDICINE

PHYSIOLOGY FOR MEDICAL PRACTICE

PHYSIOLOGY FOR MEDICAL RESEARCH

PHYSIOLOGY FOR INTEGRAL PROGRESS

Chapter 2: Functional Organization of Human Body and Principles

of Homeostasis

FUNCTIONAL ORGANIZATION OF HUMAN BODY

PRINCIPLES OF HOMEOSTASIS

Chapter 3: Cell and its Functions, Intercellular Connections,

Physiology of Genetics, and Apoptosis

CELL AND ITS FUNCTIONS

Cell Organelles

INTERCELLULAR JUNCTIONS

PHYSIOLOGY OF GENETICS

APOPTOSIS

Chapter 4: Transport Across the Cell Membrane

MEMBRANE CHANNELS
 TYPES OF CARRIERS

TRANSPORT PROCESSES

SIMPLE DIFFUSION

FACILITATED DIFFUSION

OSMOSIS

OTHER TRANSPORT PHENOMENA

ACTIVE TRANSPORT

VESICULAR TRANSPORT

TRANSPORT ACROSS THE EPITHELIA

Chapter 5: Membrane Potential

BASIC PRINCIPLES

GENESIS OF RMP

Chapter 6: Body Fluids

BODY FLUID COMPARTMENTS

MEASUREMENT OF BODY FLUID VOLUMES

IONIC COMPOSITION OF BODY FLUIDS

Section II: Blood

Chapter 7: Introduction to Blood, and Plasma Proteins

THE BLOOD

PLASMA PROTEINS

Chapter 8: Bone Marrow and Hemopoiesis

BONE MARROW

HEMOPOIESIS

Chapter 9: Red Blood Cells: Structure, Functions, Development

Erythropoiesis), and Destruction

RED BLOOD CELLS

ERYTHROPOIESIS

DESTRUCTION OF RED CELLS

Chapter 10: Hemoglobins and Blood Indices

HEMOGLOBINS

BLOOD INDICES

Chapter 11: Pathophysiology of Anemia and Polycythemia

ANEMIA

POLYCYTHEMIA

Chapter 12: Pathophysiology of Jaundice

 BILIRUBIN METABOLISM

TYPES OF JAUNDICE

Chapter 13: Blood Groups and Physiological Basis of Blood

Transfusion

ABO SYSTEM

Rh SYSTEM

OTHER BLOOD GROUP SYSTEM

PHYSIOLOGICAL BASIS OF BLOOD TRANSFUSION

Chapter 14: White Blood Cells

LEUCOPOIESIS

LIFE HISTORY OF LEUCOCYTES

NEUTROPHILS

EOSINOPHILS

BASOPHILS

MONOCYTES

LYMPHOCYTES

LEUKEMIA

Chapter 15: Immunity

NONSPECIFIC DEFENSE
 SPECIFIC DEFENCE MECHANISMS Acquired Immunity)

MECHANISM OF CELLULAR IMMUNITY

MECHANISM OF HUMORAL IMMUNITY

COMPLEMENT SYSTEM

MECHNISMS OF SELF-RECOGNITION Immunological

Tolerance)

APPLIED PHYSIOLOGY

Chapter 16: Platelets

DEVELOPMENT OF PLATELETS

STRUCTURE AND FUNCTIONS

ROLE OF PLATELET IN HEMOSTASIS

PLATELET DYSFUNCTIONS

Chapter 17: Blood Coagulation

MECHANISM OF BLOOD COAGULATION

ANTICLOTTING MECHANISM Fibrinolysis)

REGULATION OF BLOOD COAGULATION

APPLIED ASPECTS

Section III: Nerve and Muscle

Chapter 18: Structure and Functions of Neuron, Nerve Potentials
and Propagation of Nerve Impulse

STRUCTURE OF A NEURON

GENESIS OF NERVE POTENTIALS

INITIATION AND PROPAGATION OF ACTION POTENTIAL

Chapter 19: Classification and Properties of Nerve Fibers, Nerve

Injury and Other Applied Aspects

PROPERTIES OF NERVE FIBERS

CLASSIFICATION OF NERVE FIBERS

NERVE INJURY

OTHER APPLIED ASPECTS

Chapter 20: Neuromuscular Transmission

STRUCTURE OF NEUROMUSCULAR JUNCTION

MECHANISMS OF NEUROMUSCULAR TRANSMISSION

BLOCKADE OF NEUROMUSCULAR TRANSMISSION

NEUROMUSCULAR DYSFUNCTIONS

NERVE ENDINGS IN SMOOTH & CARDIAC MUSCLES

DENERVATION HYPERSENSITIVITY

Chapter 21: Muscle: Structure, Functional Organization, Excitation-

Contraction Coupling and Molecular Basis of Skeletal Muscle
Contraction

STRUCTURE OF SKELETAL MUSCLE

EXCITATION-CONTRACTION COUPLING

TYPES OF CONTRACTION

Chapter 22: Properties of Skeletal Muscle and Applied Aspects

PROPERTIES OF SKELETAL MUSCLE

APPLIED ASPECTS

Chapter 23: Smooth Muscle

TYPES OF SMOOTH MUSCLES

STRUCTURE

ELECTRICAL PROPERTIES

MECHANISM OF CONTRACTION

PROPERTIES OF SMOOTH MUSCLE

Section IV: Autonomic Nervous System

Chapter 24: Functional Organization and Functions of Sympathetic

and Parasympathetic Systems

FUNCTIONAL ORGANIZATION

NEUROTRANSMITTERS OF ANS
 GENERAL ORGANIZATION OF ANS

SYMPATHETIC SYSTEM

PARASYMPATHETIC SYSTEM

SYMPATHOVAGAL BALANCE

Chapter 25: Autonomic Dysfunctions, Autonomic Function Tests and

Spectral Analysis of Heart Rate Variability

AUTONOMIC DYSFUNCTIONS

AUTONOMIC FUNCTION TESTS

SPECTRAL ANALYSIS OF HEART RATE VARIABILITY

Section V: Cardiovascular System

Part A : General Introduction

Chapter 26: Functional Organization of Cardiovascular System

HEART

BLOOD VESSELS

SYSTEMIC Vs PULMONARY CIRCULATION

VOLUME DISTRIBUTION IN VASCULAR COMPARTMENTS

Part B : The Heart

Chapter 27: Functional Anatomy of Heart, Cardiac Muscle and
Cardiac Innervation

FUNCTIONAL ANATOMY

CARDIAC MUSCLE

CARDIAC INNERVATION

Chapter 28: Properties of Cardiac Muscle

SPECIAL PROPERTIES

Chapter 29: Electrophysiology of the Heart, and Origin and

Propagation of Cardiac Impulse

IONIC CURRENTS IN CARDIAC TISSUES

ACTION POTENTIALS IN CARDIAC TISSUES

CONDUCTING SYSTEM OF HEART

INITIATION & PROPAGATION OF CARDIAC IMPULSE

Chapter 30: Electrocardiogram

TECHNICAL ASPECTS

NORMAL ECG

PHYSIOLOGICAL BASIS OF ECG

SYSTEMATIC INTERPRETATION OF ECG

ABNORMAL ECG
 HIS BUNDLE ELECTROGRAM

Chapter 31: Cardiac Cycle

PHASES OF CARDIAC CYCLE

JUGULAR VENOUS PULSE

HEART SOUNDS

Chapter 32: Cardiac Output

DEFINITIONS & NORMAL VALUES

PHYSIOLOGICAL CONDITIONS AFFECTING CARDIAC

OUTPUT

MEASUREMENT OF CARDIAC OUTPUT

FACTORS AFFECTING CARDIAC OUTPUT

REGULATION OF CARDIAC OUTPUT

Chapter 33: Heart Rate and Arterial Pulse

HEART RATE

ARTERIAL PULSE

Part C : Circulation

Chapter 34: Principles of Hemodynamics

PHYSICAL PRINCIPLES GOVERNING CIRCULATION PY5.7

 PERIPHERAL RESISTANCE

LAW OF LAPLACE

Chapter 35: Arterial System and Venous System

ARTERIAL SYSTEM

VENOUS SYSTEM

Chapter 36: Capillary Circulation, Lymphatic Circulation and Edema

Formation

CAPILLARY CIRCULATION PY5.10

LYMPHATIC CIRCULATION

EDEMA FORMATION

Chapter 37: Regulation of Blood Pressure

DEFINITION & NORMAL VALUES

FACTORS AFFECTING BLOOD PRESSURE

REGULATION OF BLOOD PRESSURE PY5.9

SHORT-TERM REGULATION OF BLOOD PRESSURE

LONG-TERM REGULATION OF BP

Chapter 38: Regulation of Local Blood Flow

TYPES OF REGULATIONS PY5.8

Chapter 39: Special Circulations

CEREBRAL CIRCULATION PY5.10

CORONARY CIRCULATION

CUTANEOUS CIRCULATION

SPLANCHNIC CIRCULATION

SKELETAL MUSCLE CIRCULATION

Chapter 40: Fetal and Neonatal Circulation

DESIGN OF FETAL CIRCULATION PY5.10

Part D : Applied and Clinical Aspects of CVS

Chapter 41: Pathophysiology of Hypertension and Hypotension

HYPERTENSION

HYPOTENSION

Chapter 42: Pathophysiology of Shock

HYPOVOLEMIC SHOCK

OTHER TYPES OF SHOCK

TREATMENT OF SHOCK

Chapter 43: Pathophysiology of Heart Failure

 PHYSIOLOGICAL BASIS OF MANAGEMENT

Section VI: Respiratory System

Chapter 44: Functional Organization of Respiratory System

COMPONENTS OF RESPIRATORY SYSTEM

FUNCTIONS OF RESPIRATORY SYSTEM

Chapter 45: Mechanics of Breathing

MUSCLES OF RESPIRATION

PRESSURE CHANGES DURING BREATHING

LUNG VOLUMES AND CAPACITIES

MECHANICAL PROPERTIES OF LUNGS & CHEST WALL

ROLE OF SURFACE TENSION

PROPERTIES OF THE DYNAMIC LUNG

Chapter 46: Pulmonary Ventilation and Gas Exchange in Lungs

PULMONARY VENTILATION

GAS EXCHANGE IN LUNGS

Chapter 47: Pulmonary Circulation and Ventilation-Perfusion Ratio

PULMONARY CIRCULATION
 VENTILATION-PERFUSION RATIO

BRONCHIAL CIRCULATION

Chapter 48: Transport of Gases in Blood

OXYGEN TRANSPORT

CARBON DIOXIDE TRANSPORT

Chapter 49: Regulation of Respiration

NEURAL CONTROL OF RESPIRATION

CHEMICAL CONTROL OF BREATHING

NONCHEMICAL CONTROL OF RESPIRATION

Chapter 50: Physiological Changes at High Altitude

COMPENSATORY MECHNISMS

HIGH ALTITUDE ILLNESS

Chapter 51: Hypoxia, Cyanosis and Oxygen Therapy

HYPOXIA

CYANOSIS

OXYGEN THERAPY

Chapter 52: Hazards of Deep Sea Diving and Effects of Increased

Barometric Pressure
 NITROGEN NARCOSIS

HIGH-PRESSURE NERVOUS SYNDROME

ACUTE O2 TOXICITY

DYSBARISM CAISSONS DISEASE)

AIR EMBOLISM

SCUBA

Chapter 53: Respiration in Abnormal Conditions and Abnormal

Respirations

RESPIRATION IN ABNORMAL CONDITIONS

ABNORMAL RESPIRATIONS

Chapter 54: Artificial Ventilation and Cardiopulmonary

Resuscitation

ARTIFICIAL VENTILATION

CARDIOPULMONARY RESUSCITATION

Chapter 55: Pulmonary Function Tests

CLASSIFICATION OF PFTs

ASSESSMENT OF VENTILATION

ASSESSMENT OF GAS EXCHANGE

ASSESSMENT OF PULMONARY CIRCULATION

Section VII: Gastrointestinal GI) System

Part I: Introduction and Functional Organization

Chapter 56: Functional Organization of GI System and Principles of

GI Regulations

FUNCTIONAL ORGANIZATION

PRINCIPLES OF GI REGULATIONS

Chapter 57: Gastrointestinal Hormones

GI HORMONES OF GASTRIN FAMILY

GI HORMONES OF SECRETIN FAMILY

OTHER GI HORMONES

Part II: GI Secretions

Chapter 58: General Principles of GI Secretion and Secretion of

Saliva

PRINCIPLES OF GI SECRETION

SALIVARY SECRETION

Chapter 59: Gastric Secretion

FUNCTIONAL ASPECTS

GASTRIC SECRETION
 GASTRIC FUNCTION TESTS

APPLIED ASPECTS

Chapter 60: Pancreatic Secretion

FUNCTIONAL ASPECTS

PANCREATIC SECRETION

APPLIED PHYSIOLOGY

PANCREATIC FUNCTION TESTS

Chapter 61: Hepatobiliary System and Biliary Secretion

HEPATOBILIARY SYSTEM

BILE SECRETION

Chapter 62: Intestinal Secretion and Secretion of Large Intestine

SMALL INTESTINE

LARGE INTESTINE

Part III: GI Motility

Chapter 63: Introduction to GI Motility

GI SMOOTH MUSCLES

BASIC PATTERNS OF GI MOTILITY

Chapter 64: Chewing, Deglutition and Esophageal Motility

CHEWING MASTICATION)

SWALLOWING DEGLUTITION)

ESOPHAGEAL MOTILITY

Chapter 65: Gastric Motility

FUNCTIONAL ANATOMY

TYPES OF GASTRIC MOTILITY

APPLIED PHYSIOLOGY

Chapter 66: Intestinal Motility, and Motility of Colon, Rectum and

Anal Canal

INTESTINAL MOTILITY

MOTILITY OF LARGE INTESTINE

Part IV: Digestion and Absorption

Chapter 67: Principles of Digestion and Absorption

CARBOHYDRATES

PROTEINS

LIPIDS

OTHER NUTRIENTS
Section VIII: Endocrine Physiology

Chapter 68: Introduction to Endocrinology

ENDOCRINE GLANDS

GENERAL PHYSIOLOGY OF HORMONES

REGULATION OF HORMONE SECRETION

Chapter 69: Mechanisms of Hormone Action

RECEPTOR FUNCTIONS

SIGNAL TRANSDUCTION PATHWAYS Second Messengers)

Chapter 70: Hypothalamus and Hypothalamopituitary Axis

HYPOTHALAMUS

HYPOTHALAMO-PITUITARY AXIS

Chapter 71: Anterior Pituitary

HORMONES OF ANTERIOR PITUITARY

GROWTH HORMONE

OTHER HORMONES

Chapter 72: Posterior Pituitary

ANTI-DIURETIC HORMONE
 OXYTOCIN

Chapter 73: Thyroid Gland

FUNCTIONAL ANATOMY

SYNTHESIS, SECRETION & METABOLISM OF THYROID

HORMONES

MECHANISM OF ACTION

PHYSIOLOGICAL ACTIONS

APPLIED PHYSIOLOGY

THYROID FUNCTION TESTS

Chapter 74: Adrenal Cortex

FUNCTIONAL ANATOMY

SYNTHESIS & METABOLISM OF ADRENOCORTICAL

HORMONES

GLUCOCORTICOIDS

MINERALOCORTICOIDS

SEX STEROIDS

Chapter 75: Adrenal Medulla

CELL TYPES

CATECHOLAMINES
 Mechanism of Action

APPLIED PHYSIOLOGY

OTHER ADRENOMEDULLARY PEPTIDES

Chapter 76: Endocrine Pancreas, Blood Glucose Homeostasis and

Diabetes

ISLETS OF LANGERHANS

INSULIN

OTHER PANCREATIC HORMONES

BLOOD GLUCOSE HOMEOSTASIS

DIABETES MELLITUS

Chapter 77: Calcium and Phosphate Metabolism, Physiology of Bone

and Parathyroid Gland

CALCIUM AND PHOSPHATE METABOLISM

BONE PHYSIOLOGY

Parathyroid Gland

ROLE OF CALCITONIN, VITAMIN D & OTHER HORMONES

Chapter 78: Pineal Gland, Thymus and Local Hormones

PINEAL GLAND

THYMUS
 LOCAL HORMONES

Section IX: Reproductive System

Chapter 79: Sex Differentiation and Physiology of Puberty and

Menopause

SEX DIFFERENTIATION

PHYSIOLOGY OF PUBERTY

PHYSIOLOGY OF MENOPAUSE

Chapter 80: Male Reproductive System

FUNCTIONAL ANATOMY

SPERMATOGENESIS

TESTICULAR HORMONES

TESTICULAR ABNORMALITIES

Chapter 81: Female Reproductive System

FUNCTIONAL ANATOMY

OOGENESIS

DEVELOPMENT OF OVARIAN FOLLICLE

OVULATION

MENSTRUAL CYCLE
 OVARIAN HORMONES

CONTROL OF OVARIAN FUNCTIONS

APPLIED ASPECTS

Chapter 82: Physiology of Copulation

MALE SEXUAL ACT

FEMALE SEXUAL ACT

Chapter 83: Physiology of Pregnancy and Parturition

PHYSIOLOGY OF PREGNANCY

PLACENTAL HORMONES

MATERNAL CHANGES DURING PREGNANCY

PARTURITION

Chapter 84: Physiology of Breast Development and Lactation

BREAST DEVELOPMENT

LACTOGENESIS AND LACTATION

Chapter 85: Physiology of Contraception

CONTRACEPTIVE METHODS

Section X: Renal System

Chapter 86: Introduction to Renal System and Functional Anatomy
of Kidney

RENAL SYSTEM

FUNCTIONAL ANATOMY OF KIDNEY

JUXTAGLOMERULAR APPARATUS

INNERVATION OF KIDNEY

Chapter 87: Renal Blood Flow and Glomerular Filtration

RENAL CIRCULATION

GLOMERULAR FILTRATION

Chapter 88: Tubular Functions

COMMON PRINCIPLES OF TUBULAR FUNCTIONS

TUBULAR FUNCTIONS

REGULATION OF IONS & WATER REABSORPTION IN

KIDNEY

REGULATION OF K+ EXCRETION

Chapter 89: Concentration and Dilution of Urine

GENERAL CONCEPT

COUNTERCURRENT MECHANISM

Chapter 90: Water Excretion, Diuresis and Diuretics

 WATER EXCRETION

DIURESIS AND DIURETICS

Chapter 91: Acidification of Urine

PHYSIOLOGICAL ASPECTS

MECHANISM OF URINE ACIDIFICATION

RENAL DEFENSE IN ACID-BASE DISORDER

Chapter 92: Kidney Function Tests and Renal Failure

KIDNEY FUNCTION TESTS

RENAL FAILURE

Chapter 93: Physiology of Micturition and Bladder Dysfunctions

URINARY BLADDER

MICTURITION REFLEX

BLADDER DYSFUNCTIONS

Section XI: Neurophysiology

Part A : Introduction to Neurophysiology

Chapter 94: Functional Organization of Nervous System

DIVISIONS OF NERVOUS SYSTEM

 FUNCTIONS OF NERVOUS SYSTEM

CELLULAR COMPONENTS OF CNS

Chapter 95: Synaptic Transmission in Central Nervous System

SYNAPSES IN CNS

MECHANISM OF SYNAPTIC TRANSMISSION

PROPERTIES OF SYNAPSES

NEUROTRANSMITTERS

Part B : The Sensory System

Chapter 96: Introduction to Sensory System and Physiology of

Receptors

INTRODUCTION

RECEPTORS

Chapter 97: Sensory Communication to Spinal Cord

PERIPHERAL NERVE

SPINAL CORD

Chapter 98: Ascending Pathways

DORSAL COLUMN PATHWAYS

ANTEROLATERAL SYSTEM
Another random document with
no related content on Scribd:
sellaisille kuin Nikki Purolakin, jonka pellot kasvoivat vahvaa
pajukkoa.

Maanomistusoloissa oli kyllä nurinkurista ja pikaisesti korjattavaa,

mutta oli merkillepantavaa, että toiset odottivat sitä täyttäen
velvollisuutensa työssä ja kansalaiskunnossa, toiset taas laiskotellen
ja suunnitellen mielettömiä tuulentupia.

Oli jo rauhoituttu, ja muutamat miehistä jo kuorsailivat heinissä,

joita oli vuoteeksi kannettu ladon kupeelle. Ville kujeili tapansa
mukaan tyttöjen kanssa, ja Penttikin aikoi oikaista tuoksuville heinille
lepäämään. Mutta Nikki Purola ei hellittänyt. Virkkoi kuin härnäten:

— Kyllä venäläinen on sopuisa mies ja muutenkin mukava.

Naurusuulla tämäkin vänrikki aina minut vastaan ottaa, kun
puheillaan käyn. Viime sunnuntaina kävi meillä ja piti lapsiakin
sylissään.

— Taisi taputella eukkoasikin, sinkosi Pentti.

Nikki hätkähti, mutta pian hän oli ennallaan.

Suu kureessa virkkoi:

— Mitäpä se siitä, onhan sillä nuorempiakin. Kuuluu hyväilevän

tätäkin
Mikkolan Vilmaa.

Pentti aikoi kirota, mutta hillitsi itsensä. Huomasipas kanalja, millä

pistää. Koko kylä tiesi, että hän oli katsellut Mikkolan tytärtä kuin
omanaan ja antanut tytönkin siitä jo tietää. Olisiko nyt ryssäroisto
käynyt hänenkin kimppuunsa, vai muutenko Nikki tahtoi vain
kiusoitella häntä? Kuka sen tiesi?
 Tuntui pahalta ajatellessakin, että Koljakoff lähenteleisi Vilmaa,
joka oli jo kuin hänen omansa. Eihän tyttö tietysti antanut itseään
liiaksi lähennellä, mutta sittenkin. Sanovat, että Koljakoff saa tytön
mistä vain tahtoo heti kynsiinsä, on semmoinen liehakoitsija. Sillä
pirulla onkin silmät kuin hiilet ja muutenkin… mietti Pentti synkistyen.
Illalla, kun työ loppuu, on hänen mentävä Mikkolaan ja saatava selvä
tästä.

Hän oli kuullut kerrottavan monista ryssien tekemistä

raiskauksista. Miten naiset saattoivatkin olla niin häpeämättömiä? Ja
vielä maaseutujen naiset, jotka tähän asti siveydessä olivat käyneet
kaupunkisisartensa edellä. Nyt ryssien hutsuiksi. Kylläpä oltiin
matalalla!

Pentti nousi ja herätteli heinäväen töihin, itse liehuen tulisesti

kiusaavia ajatuksiaan karkoitlaakseen.

Mutta ladon kupeelle jäi Ville vielä loikomaan. Viihtyisässä

varjossa hän mietti kevyttä elämäänsä. Työ ei ollut koskaan häntä
huvittanut, eikä hän voinut käsittää, miksi jotkut sitä niin rakastivat.
Siitähän sai sellaisen väsymyksen ja pahanolontunteen, että mistään
ei voinut nauttia. Herrojen olo lienee verratonta, kun ei tarvitse edes
ajatella työtä, sellaisten, jotka elivät ilman virkaa ja mitään huolia
taloudesta.

Hänelle kävi Jaakon ja Pentin yhtämittainen hoputus kiusalliseksi.

Ei ollut muuta pelastusta siitä kuin naiminen. Rikas eukko pelastaisi
työnteon vaivasta. Rahanaimisestakin voisi tosin koitua harmia
vastaisuudessa, mutta muutakaan sopivaa keinoa ei keksinyt.

Tuli mieleen rikas naapuri, Kinkomaa, ja talon komea tytär Helena.

Siinä olisi kohtalon langat, kun uskaltaisi tarttua kiinni. Eihän mikään
estänyt koettamasta. Kinkomaassa ei ollut muuta talon perhettä kuin
tyttö kahden pienen veljensä kanssa. Vanhukset olivat kuolleet, ja
taloa hoiti pehtori. Komeasti elettiin, kaipa heillä varoja oli.

Ville oli saanut uuden tuuman. Kinkomaa oli komea talo ja Helena
rehevä ja kaunis tyttö. Mikä esti koettamasta onneaan!
IV.

Maaseutu oli voimakkaassa käymistilassa. Sydänmaitten väestö

huomasi lapsipuolen asemansa, jossa se tähän asti oli ollut, ja
heräsi nyt ripeään edistystyöhön. Kokouksia pidettiin tuon tuostakin,
ja puhujat vetosivat maaseutusivistyksen merkitykseen ja
yhteenliittymiseen valtiollisesti ja yhteiskunnallisesti.

Maattomat eivät voineet tulla mukaan tähän uudistustyöhön.

Sosiaalidemokratia oli saanut heidät sieluineen ja ruumiineen
omakseen. Torpparit ja mäkitupalaiset uneksivat omasta maasta ja
mukaan vedettyinä kannattivat puoluetta, joka oli heitä vastaan. Ei
mitään itsenäisiä isäntiä lisäämään hyvinvoipia porvareja, kituvia
vuokralaisia vain ja heidän äänensä vahvistamaan teollisuustyöväen
pyrkimyksiä.

Jaakko oli mukana maaseudun herätystyössä koko sielullaan eikä

voinut olla karvain mielin ajattelemalta, että torppariväestö ei
kuulunut siihen, vaan harhaan johdettuna joutui sosialistikiihottajien
narriksi. Hän oli tästä koettanut puhua torppareilleen, mutta turhaan.
Yksi ainoa uskoi hänen sanojaan, liittyi maalaisseuraan ja otti osaa
muihinkin edistysrientoihin.
 Maaton väestö oli saanut vielä vallityön kestäessä omituisen
hermosysäyksen. Vanhatkin ja vakaiset mökinmiehet menettivät
selkärankansa ja menivät tuulen mukana omituiseen
ryssäläisveljestymiseen, jossa oli pohjana sosialismin suuresti
huudettu vapaus-veljeys-tasa-arvo.

Miten se koskikaan terveeseen suomalaiseen mieleen tämä

veljeily. Nähdessään sitä omalla pihallaan tunsi Jaakko usein
tulevansa kuin sairaaksi. Työkuntoisuus tässäkin veti rajaviivan
itsenäisen ja selkärangattoman aineksen välille. Ja siksipä veltoista
veljeilijöistä oli uuttera torpanmies, joka taloudellisesti edistyi, porvari
ja demokratian vastustaja. Sosialistinen sanomalehdistö veti rajat
selviksi.

Hautamäessä oli jo saatu heinänkorjuu melkein loppuun

suoritetuksi, kun tuli sateisia päiviä. Jaakko oli kutsunut muutamana
sadepäivänä talon torpparit koolle neuvotellakseen heidän kanssaan
metsän käytöstä heidän alueillaan. Torpparit tulivatkin ja istuivat
juroina talon penkeillä.

Jaakko esitti suunnitelmansa. Jokaisen oli koottava maassa

olevaa puuta keittopuiksi, ja halot, mitä aiottiin talvella käyttää, oli
edellisenä vuotena tehtävä ja katolliset puuvajat rakenneltava joka
torppaan, jossa sellaista ei vielä ollut.

— Mutta siitähän tulee meille kustannuksia, arvelivat miehet.

— Talo saa maksaa vajantekokustannukset, ja onhan teidän

parempi polttaa kuivia puita kuin kituutella tuoreita, äsken metsästä
vedettyjä.
 Toiset suostuivat arvelematta, toiset sanoivat ensin miettivänsä
asiaa. Jaakko sanoi olevan peruuttamattoman vaatimuksensa, että
niin oli tehtävä kuin hän oli esittänyt.

— Vai niin, sanoivat vastustajat, ja heidän silmänsä välähtivät.

Mitä se oli? kysyi Jaakko itseltään. Vihaako ja närkästystä siitä,

että hän vaati miehiä säästämään metsää, kansallisomaisuutta. Jos
heillä olisi oma maa ja metsäosuutensa, kaataisivat he puita
varmasti harkiten ja järkevästi.

Tämäkin sai Jaakon ajattelemaan tulevaisuutta, jolloin päästäisiin

siihen, että torpat muodostettaisiin itsenäisiksi tiloiksi.

Myöhemmällä oli Hautamäessä alkava maalaisseuran kokous, ja

Jaakko oli torpparejaan pyytänyt jäämään kokoukseen. Vain yksi,
Suojärven vanha Eenokki, oli jäänyt. Hän oli jo aikaisemminkin
ottanut poikineen osaa näihin harrastuksiin.

Sade rapisi ikkunaruutuihin. Talon oma työväki korjaili vajoissa

työkaluja, ja toiset vetelivät makeita unia. Kun ei ollut mitään kiirettä,
ei Jaakko heitä häirinnyt.

Vähin erin saapui miehiä ja naisia kokoukseen. Sade esti etempää

saapumasta, ja osanoton niukkuus vaikutti hieman masentavasti.
Ville, ainainen virnistelijä, vielä pilaili. Hän oli päässyt hyvään alkuun
Kinkomaan tyttären kanssa, ja tämä ylpeä tyttö halveksi kaikkea
maalaista ja maalaisten harrastuksia. Villen täytyi soutaa samoja
vesiä. Kun Jaakko pääsi tästä selville, halveksi hän veljeään eikä
ryhtynyt hänen kanssaan puheisiin. Ville oli pöyhkeillyt veljilleen,
sanoen naivansa Kinkomaan tyttären, ja siihen oli Jaakko arvellut:
 — Parasta on. Pääsetkin tästä sitten laiskottelemasta.

Pentti kulki askareissaan äänetönnä. Hän oli käynyt kerran

Mikkolassa ja tavannut Vilman tavanmukaisella iloisella, puheliaalla
tuulellaan. Mutta kun Pentti otti puheeksi vänrikin, punastui tyttö ja
tuli hämilleen. Se oli huono merkki Pentin mielestä ja lisäsi hänen
epäluuloaan. Mualtakin, kuin Nikin suusta heinäniityllä, hän oli
kuullut vihjauksia vänrikin liehittelystä ja Mikkolassa käynneistä.

Pentin tovereita oli muutama kuukausi sitten lähtenyt Saksaan, ja

värvääjä oli kehottanut häntäkin lähtemään. Asia jäi hänen
mieleensä ja kyti siellä hiljalleen. Ryssien väkivalta ja sotkeminen
suututti ja vaati lähtemään, toisaalta taas rauhallinen kotiahertelu ja
iloinen, rehevä Vilma piteli kiinni kotikamarassa.

Miten nyt, jos oli totta, että Vilma oli sellainen ja alentui ryssän
heilaksi hänestä välittämättä? Silloin ei häntä enää pidättäisi mikään.
Ja muutenkin. Poikien povessa, jotka lähtivät vieraalle maalle, kyti
maan vapautusunelma. Sekin osaltaan vaati ajattelemaan lähtöä.

Kun olisi ensin saanut jonkun selvyyden Vilmasta. Olisihan

sittenkin voinut lähteä, jos tiesi, että tyttö oli uskollinen ja lupaisi
odottaa. Vielä suuremmallakin syyllä.

Nyt oli kaikki sekavaa ja epämääräisiä.

V.

Jaakko käveli Nevalaan, jonka isännälle hänellä oli asiaa. Kapea

metsätie kiemurteli ahojen poikki, joita ennen oli kaskettu ja jotka nyt
kasvoivat kaunista koivikkoa, painui väliin pienen metsäniityn poikki
oikaisten Nevalan alueelle, jossa oli lukuisasti torppia ja mäkitupia.

Nevalainen oli aina huonoissa väleissä alustalaistensa kanssa.

Joskus tuli riitaa käräjänkäyntiin asti. Nytkin oli puhuttu kylällä, että
Nevalainen aikoo panna täytäntöön häätötuomion, jonka viime
käräjissä oli saanut eräälle mökkiläiselleen. Vaikka tämä ei
kuulunutkaan mitään Jaakolle, tuntui se hänestä pahalta, ja nyt, kun
sattui muutakin asiaa Nevalaan, hän aikoi pyytää naapuriansa
jättämään häätötoimenpiteensä.

Joskus oli ollut heillä ennenkin puhetta torppariasioista, ja Jaakko

oli kehoitellut häntä sovintoon alustalaistensa kanssa. Nevalainen oli
siihen vain hymähtänyt ja sanonut ajavansa pois kaikki torpparit,
joilla ei ollut vuokrasopimusta.

— Mutta kuka sinun töitäsi sitten tekee? oli Jaakko kysynyt.

— Tietysti minä sitten saan heidät pitää kokonaan töissäni, oli

Nevalainen arvellut.
 — Entäpä jos menevätkin tehtaaseen.

— Samantekevä. Elän minä ilman heitäkin.

Suuret viljelykset oli Nevalaisella ja työväkeäkin lukuisasti. Talossa

elettiin komeasti, ja pojat eivät viitsineet töissä liikkua. Tyttäret olivat
ylpeitä, ja heistä kerrottiin kylillä yhtä ja toista vähemmän edullista.
Vanhempi tytär oli muutamana kesänä pitemmän aikaa poissa kotoa.
Kerrottiin hänen poissaollessaan synnyttäneen ja lasta hoidettavan
kaupungissa. Nuorempi tytär oli tullut äskettäin pääkaupungin
tanssiopistosta ja nyt häh sekoitti päät kylän nuorilta miehiltä
keimailullaan.

Jaakko oli ehtinyt jo peltojen laitaan. Siinä oli mökki, jonka asukas
oli tuomittu jättämään kotinsa.

Jaakkoa kohtasi outo näky. Häätöä pantiin toimeen parhaillaan.

Nimismies, apulaisenaan poliisi, repi irti tuvasta ovia ja akkunoita.
Yksi mies hajoitti katolla savupiippua.

Nevalainen seisoi vieressä ja katseli naureksien. Vähän

syrjemmässä seisoi mökin asukas alakuloisena katsellen
hävitystyötä. Talouskaluja oli heitelty hajalleen pihamaalle.

Jaakon mieltä kirveli ja etoi ilkeä näky. Kuinkahan paljon

Nevalainen hyötyi rumasta teostaan? Peltoa ei ollut kuin muutaman
kapan ala, ja tupa oli melkein viheliäinen. Konna! ajatteli Jaakko.
Tämä on samaa kuin ajamalla ajaisi irtolaisia, maattomia maassa
vehkeilevien ryssien syliin.

Jaakko meni ensin syrjässä seisovan mökinmiehen, Pellonpään

Heikin, pakinoille.
 — Näinkös ne Heikin kodin hävittävät, virkkoi hän koettaen
lähestyä miestä lämpimästi.

Mies katseli arastellen. Hän näytti kuin typertyneeltä näkemänsä

kodin hävityksen johdosta.

— Niinhän ne… Hautamäen isäntä ei taidakaan tällä tavoin

mökkiläisiään häätää?

Nevalainen oli huomannut vieraan ja tuli puheille. Jaakko tervehti

kylmästi.

— Tämä Heikki kun ei muuten tästä lähtenyt, niin piti tällaiseen…

mitä naapurille kuuluu?

— Vaikeatapa se lienee jokaiselle lähtö omasta kodista. Huonoon

tehtävään on naapuri ryhtynyt, sanoi Jaakko vain.

Nevalainen katseli neuvottomana, keksimättä mitä virkkaisi. Eikö

tämä hautamäkeläinen ollutkaan yhtä mieltä…?

— Oli tässä vähän niinkuin tiellä, eihän sitä muuten… Palaa paljon
puitakin näissä tönöissä.

— Vai ei ollut Nevalaisella liikkuma-alaa, naurahti Jaakko, mutta

Nevalainen kiivastui huomatessaan, että naapuri asettui kokonaan
häädettävän puolelle.

— Oliko sulla asiaa? En jouda tässä tyhjää tarinoimaan.

Jaakko hymähti. Ihmepä olisi ollutkin, ellei Nevalainen olisi

nokkaansa nostanut.
 — Tulin vain sanomaan, että raja-aita Hautamäen ja Nevalan
maitten välillä on rikki ja sopimuksen mukaan on se nyt naapurin
korjautettava.

Vai niin. Tehdään sitten rautalangasta, että kestää.

Se oli olevinaan komeutta, ja Nevala ilostui nauramaan, että oli

keksinyt jotain naapuria loukkaavaa.

— Saapahan sen laittaa vaikka piikkilangasta, ryssiltähän sitä saa.

Ukko lähti menemään. Jaakon sana oli sattunut. Vallitöitä johtava

upseeri majaili Nevalassa, ja isäntä oli liehakoinut häntä siksi
notkeaselkäisenä, ettei Nevalan maalta otettu yhtään turvetta
juoksuhautoihin, ja muutenkin näyttiin säästettävän Nevalan metsää.

Ukko oli mennyt vähän matkaa, mutta kääntyi takaisin. Kasvot

hehkuivat punaisina.

— Kyllä minä aidoistani huolen pidän, mutta kuinka on sen sinun

velkasi laita? Korkoineen se tekee vähän yli viisituhatta markkaa. Et
ole sitä kai muistanutkaan.

Kovinpa kipeästi olikin koskenut Nevalaiseen hänen äskeinen

huomautuksensa ryssän liehakoimisesta, koskapa velasta piti
muistuttaa.

— Kyllä minä sen muistan. Onko naapurilla siis tarkoitus sanoa

laina maksettavaksi?

— Vaikkapa maksaisitkin. Se on jo isäukon aikuista asiaa, ja

onhan
Hautamäki nyt hyvissä varoissa.
 Nevala sanoi tämän hieman pisteliäästi. Vaikka Hautamäki oli
paikkakunnan elinvoimaisin ja mailtaan ja metsiltään paras talo, oli
ukko jättänyt poikiensa huollettavaksi hieman velkojakin. Näistä oli jo
osa makseltu Jaakon toimesta. Nevalainen ja pari muuta
saamamiestä oli vielä suorittamatta.

— Ainahan sitä sen verran löytyy, virkkoi Jaakko huolettomasti ja

kääntyi menemään.

Tuntui masentavalta ajatellessa Nevalaisen röyhkeää käytöstä.

Mies oli sangen alhaalla. Ajoi maantielle mökkiläisiään ja kantoi
vallityöstä ryssän avulla maksua kahdesta hevosesta, vaikka niitä ei
työhön käytettykään.

Vaati velkaansa, mutta vaatikoon. Tosin olis kaikki talon tulot

tarvittu suonkuivaukseen, mutta ei sopinut jättää enää odottamaan
lautamiestä. Pentti saa mennä huomenna maksamaan.

Miten käy yhteiskunnan tulevaisuudessa, kun siinä on tällaisia

miehiä? mietti Jaakko alakuloisena. Hän ei voinut ummistaa silmiään
koko kansan kohtaloilta. Terve yhteiskunta piti yllä tervettä valtiota,
mutta terve yhteiskunta muodostui vain terveistä yksilöistä.
Nevalaisen tapaiset miehet olivat mätäpaiseita. Ne eivät
ennustaneet rauhallista tulevaisuutta.

Jaakko oli joutunut omien viljelysten alueelle ja tapasi Pentin, joka

taluttaen pyöräänsä palasi kylästä.

— Missä olet ollut? kysyi Jaakko kävellen veljensä rinnalla.

— Kirkonkylässä.
 Kumpainenkin käveli tämän jälkeen äänettömänä. Jaakko koetti
arvailla, millä asioilla Pentti oli siellä liikkunut. Pentti taas mietti,
sanoako veljelle Saksaan-lähdön aikeistaan.

Pentin oli ensiksi puhuttava. Jaakko ei tahtonut olla utelias.

— Olin kuulemassa keitä on Saksaan lähtenyt, sanoi Pentti.

Jaakon mielenkiinto heräsi. Hän arvasi heti veljensä myöskin

suunnittelevan lähtöä. Eihän se ihmekään ollut. Kaikki
jaloluonteisimmat nuorukaiset sitä suunnittelivat. Toiset pääsivät
lähtemään, mutta useimmilla oli esteensä, mikä milläkin.

— Ja aiotko sitten sinäkin lähteä? kysyi Jaakko.

— Olenhan sitä joskus ajatellut, vastasi Pentti hetken kuluttua. —

Ryssien isännöimisestä pitäisi tässä maassa tehdä kerrankin loppu.
Mutta kansa, joka kerran vielä nousee, tarvitsee kokeneita johtajia.

— Onhan se niinkin, ja minä en sinua tahdo kieltää enkä käskeä.

Sinun on noudatettava vakaumustasi.

Siitä ei puhuttu enää sen enempää. Veljekset olivat harvasanaisia,

ja varsinkin tällä kertaa tuntuivat monet mietteet vaativan vaitioloa.
Pellonveräjällä vain virkkoi Jaakko veljelleen.

— Pitäisi käydä Nevalaiselle velka maksamassa. Minä en joutaisi

huomenna.

— Vaatiko ukko saatavataan? kysyi Pentti vilkkaasti.

— Siltä tuntui. Siihen menee tosin kaikki käteisvarat.

— Heittiö… mistä sinä otat rahat suonkuivaukseen?

 — Jostain kai sitä on saatava.

Lupaava viljapelto lainehti siinä tien kahden puolen. Se olisi kohta

leikattavana. Maa oli mainio lainan takaisin-maksaja. Jaakko oli
käyttänyt isänsä kuoleman jälkeen suuria summia viljelyksiin. Nyt ne
olivat jo melkein maksetut. Huomispäivänä lyhenisi taas velka, ja kun
vilja saataisiin puiduksi, ei olisi enää mitään huolta veloista.

Ville palaili myöskin kylästä. Oli ollut katsomassa Kinkomaan

maita ja metsiä ja viettänyt lopun iltapäivän Helenan seurassa.

Hänen asiansa oli nyt jo selvä. Hän ottaa tytön ja talon.

Joku viikko sitten oli Helena, hänen ollessaan käymässä

Kinkomaassa, uhannut myydä talon. »Myyn koko roskan ja muutan
poikien kanssa kaupunkiin. Mitä naisihminen talolla tekee», oli
sanonut. Ville oli lupautunut ostajaksi ja puolittain leikillä oli hän
luvannut tulla taloa katsomaan ja kauppoja hieromaan. Helena oli
naureksien kehoitellut julkeasti:

— Sopii vain tulla hieroksimaan!

Ja tämän jälkeen vielä merkitsevästi hymyillyt.

Ville oli ollut vain hyvillään tytön julkeudesta ja luvannut varmasti

tulla.

Ja nyt hän oli viettänyt poutaisen kauniin päivän Kinkomaassa.

Aamiaisen jälkeen oli hän kävellyt Kinkomaahan. Helena istui

piharakennuksen kuistilla näperrellen jotain käsityötä. Ville istui
häntä vastapäätä ja nauratteli tyttöä. Häntä miellytti erinomaisesti
tytön rehevä vartalo, joka näytti olevan kuin pehmeästä pumpulista,
iloiset, harmaat silmät ja tuore, punainen suu. Hiukset olivat vaaleat
ja huolellisesti kammatut.

Ville aivan sykähteli siinä häntä katsellessaan.

Tyttö näytti olevan tietoinen rehevyydestään ja koetti sitä vielä

hyvin näytellä pojalle. Hän tiesi sen vaikuttavan, ja siksipä hän ei
liioin peitellyt lyhyen hameen alta polveen asti paljastuvia
pohkeitaan.

— Tulin nyt sitä talonkauppaa tekemään, sanoi Ville.

— Se sopii, mennäänkö maita katsomaan?

— Mennään vaan.

— Mutta ensin meidän on kahvia saatava.

Ja tyttö pyörähti tuvan puolelle sitä laittamaan. Sillä aikaa oli

Villellä tilaisuus katsella ympärilleen. Hän oli kyllä käynyt satoja
kertoja talossa ja nähnyt kaikki tallin ylisiä myöten, mutta nyt hän
tarkasteli kaikkea kuin omaansa. Pellot levisivät sileinä talon
ympärillä. Muuan kumpare, jossa tuulimylly sijaitsi, oli vain kivikkoa,
mutta nytkin näytti siinä olevan hyvä ruis. Tuparakennus, jossa oli
vanhaan malliin kaksi pirttiä, oli jo lahonnutta paikoitellen, mutta
karjakartano ja piharakennus olivat melkein uudet. Helenan isä oli ne
ennen kuolemaansa rakennuttanut ja koettanut saada erilaisiksi kuin
muissa taloissa ja varallisuutta näyttäviksi. Niinpä karjakartanon
katossa oli pitkä rivi ikkunoita, ja piharakennus oli osaksi
kaksikerroksinen.

Ville käveli puutarhassa ja vihelteli tyytyväisenä. Paras talo

paikkakunnalla joutuisi pian hänelle, ja hänen ei tarvitseisi maksaa
siitä penniäkään. Saisi tytön vielä talon mukana. Helenan veljille
tosin oli kerran suoritettava osansa, mutta Hautamäestä tulisi kyllä
riittävästi siihen hänen osastaan.

Pehtori näkyi kävelevän kauempana pelloilla. Siellä korjattiin vielä

heiniä haasioilta. Myöhäänpä olivat pitäneet.

Helena oli tullut kahvikojeitten kera puutarhaan, ja nurmikolla

istuen nautittiin kahvia valkoisen leivän kanssa, jota ei ollut enää
kaikissa taloissa.

Kun Ville tästä huomautti, naureksi tyttö loikoen nurmella.

— Meillä kasattiinkin vehnäjauhosäkkejä viiluille, ja muutakin

makeata.

— Päästäppä isännäksi tähän taloon! ihasteli Ville.

— Miks'ei pääse, sanoithan ostavasi talon.

— Mitäpä siitä sitten, kun ei ole emäntää.

— Niinkuin et sitä saisi! Joutaisin tästä minäkin…

Taas oli tytön silmissä veitikkaa hänen sätkytellessään nurmikolla

sääriään.

— Taidat vain pilailla.

— Kuka kieltää koettamasta, onko se pilaa.

Ville kyllä tiesi talon maat ja metsät, mutta kuin leikiten mentiin
katsomaan. Helena kulki Villen rinnalla kapealla metsätiellä ja puhua
räpätteli mitä sattui. Tie oli paikoitellen kivikkoa, ja he tulivat siinä
tyrkkineeksi tahtomattaan toisiaan. Ville, vaikka olikin kylän
naissankari, ei ollut vielä koskenut Helenaa muuten kuin kädestä, ja
nyt hän tunsi kuin huumausta Helenan läheisyydestä. Tytön
täyteläinen vartalo, nauravat silmät ja punainen suu vetivät ja
viehättivät, ja ennenkuin huomasikaan, oli hän kietaissut tytön
syliinsä.

— No? sanoi tyttö ja kostein silmin jäi katselemaan poikaa. Tämä

sulki hänen suunsa loppumattomilla suudelmilla. Viimein painuivat
he sammalmättäälle istumaan.

— Tähänkö se talon katsominen jäikin? ilvehti tyttö voitostaan.

— Minä otankin sinut, läähätti Ville.

— Silloin sinun on otettava talo myöskin, sanoi tyttö huolettomasti.

Ville palasi kuin unessa kotiinsa. Peltoveräjällä vasta huomasi

olevansa kotona. Istuen veräjäpuulle viritti hän remuavan iloisen
laulun. Piti jotenkuten ilmaista onnellista mieltään. Nyt hänen ei
tarvitseisi tehdä työtä milloinkaan. Pehtori johtaisi taloutta, ja hän
nukkuisi aamuisin pitkään piharakennuksessa ja Helena kantaisi
hänelle aina sänkyyn vehnäskahvit.

Jaakolta oli pyydettävä jo tänään rahaa. Oli sovittu Helenan

kanssa, että heti mennään kaupunkiin kihlautumaan, ja kun
kumpaisellakin oli varoja, päätettiin ulottaa matka pääkaupunkiin
asti.

Jaakko oli kamarissaan kaapilla laskemassa rahoja huomista

velan suoritusta varten, kun Ville astui sisään.

— Hei, hei! Ihanhan sinä hukut setelipinoihin.

 Jaakko kääntyi katsomaan tulijaa, jonka remuavaa tervehdystä
hän kummasteli. Kun hän sitten jatkoi laskuaan äänetönnä, näytti
Ville käyvän neuvottomaksi. Mitähän Jaakko rahoilla? Oli vielä niin
vakavan näköinen. Hänenkin pitäisi joku tuhat saada. Nouseekohan
tästä rajuilma?

— Pitäisi saada minunkin rahaa, virkkoi hän kuin maaperää

tunnustellen.

— Mitä sinä rahalla? Ei taida riittää edes Nevalaisen velkaan, ja

työmiehillekin tarvittaisiin.

Ville ei piitannut Nevalaisen velasta eikä muustakaan. Kuultuaan

vastustusta hän sanoi vaatien:

— Minä tarvitsen huomenna tuhatviisisataa, ja sinä annat sen

tinkimättä.

Jaakko laski setelipinkat laatikkoon ja sulki kaapin.

— Parhaiksi riittää Nevalaisen velkaan… rahat tarvitaan talouteen.

— Osastani olen kai minäkin saapa. Kun muutan Kinkomaahan,

niin joutavat sitten rahasi puolestani.

— Kinkomaahan? Aiotko sinä sitten…

— naida tytön ja ottaa talon, se on selvää, jatkoi Ville, — … minä

tässä rupea aina sinun kynittävänäsi olemaan. Ja siksi minä
tarvitsen rahaa huomenna.

Jaakko istui pöydän päähän ja jäi odottamaan.

 — Niin, niin, huomenna minä lähden Helenan kanssa
kihlautumaan, ja ymmärtänet, että tarvitsen rahaa.

—- Oletko sinä sitä koskaan hankkinut?

— Kai minullakin osani on.

Veljesten sanat kalskahtelivat kylminä.

— Ja pitäisikö sinun naima-intosi vuoksi antaa Nevalaisen odottaa

velkaansa ja… hävittää taloa.

— Se ei kuulu sinuun. Minulla on oikeus. Koetappas kieltää! Minä

eroan heti Hautamäestä, saat maksaa kokonaan osani.

— Samantekevää. Se ei tapahdu kumminkaan vielä huomenna.

Jaakko poistui huoneesta. Ville jäi katselemaan ikkunasta ulos.

Mistään muualta ei hän saisi huomiseksi rahaa, ja lähtöä ei missään
tapauksessa voisi siirtää.

Villen muulloin niin pehmeä luonne kuohahteli Jaakon

välinpitämättömyydestä.

Mistä hän saisi rahaa huomiseksi?

Tuntui niinkuin Helena olisi ollut siinä ja ivaten naureksinut

hänelle.
— Tyhjä mies, vaikka on talosta olevinaan!

Ville puraisi hammasta ja meni ulos, mutta huomattuaan Jaakon

tarkastelevan ulompana ruispeltoa astui jälleen sisään. Ottaen
kynäveitsen taskustaan hän avasi kaapin, luki seteleitä itselleen
pyytämänsä määrän ja sovitti sitten taas kaikki paikoilleen.
 Mutta nyt oli parasta myöskin lähteä heti talosta. Mihin? Tietysti
Kinkomaahan. Samantekevää tänäänkö vai aamulla. Ja parasta oli
pitää tyttöä yhtämittaa kuumana.

Ville meni illallista odottamatta aittaan ja pukeutui kiireesti.

Annikki ilmestyi aitan kynnykselle.

— Kas poikaa… mihin nyt?

— Tulehan tänne.

Ville veti sisarensa aittaan ja sulki oven.

— Minä lähden nyt akan ottoon, mutta elä puhu kenellekään.

Tyttö nauroi ja sitoi veljensä kaulaliinaa.

— Kenet sinä sitten otat?

— Arvaappas.

— Kyllä minä tiedän, Kinkomaan Helenan. Ihanko sinä otat hänet

heti?

— Niin tietysti. Mitäs minä Hautamäessäkään teen.

— Sinä menet Kinkomaahan?

— Tietysti. Pientä nypykkätä vain tulee ikävä.

— Minä käyn sinua katsomassa.

Ville teki lähtöä.