Mobilizing Hope: Climate Change and

Global Poverty Darrel Moellendorf

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/mobilizing-hope-climate-change-and-global-poverty-d
arrel-moellendorf/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Urban Ecology and Global Climate Change Rahul Bhadouria

https://ebookmass.com/product/urban-ecology-and-global-climate-
change-rahul-bhadouria/

Hope Over Fate: Fazle Hasan Abed and the Science of

Ending Global Poverty Scott Macmillan

https://ebookmass.com/product/hope-over-fate-fazle-hasan-abed-
and-the-science-of-ending-global-poverty-scott-macmillan/

Escaping Nature: How to Survive Global Climate Change

Orrin H Pilkey

https://ebookmass.com/product/escaping-nature-how-to-survive-
global-climate-change-orrin-h-pilkey/

Great Powers, Climate Change, and Global Environmental

Responsibilities Robert Falkner

https://ebookmass.com/product/great-powers-climate-change-and-
global-environmental-responsibilities-robert-falkner/
Global Climate Change and Plant Stress Management
Mohammad Wahid Ansari

https://ebookmass.com/product/global-climate-change-and-plant-
stress-management-mohammad-wahid-ansari/

Global Climate Change and Human Health 2nd Edition Jay

Lemery

https://ebookmass.com/product/global-climate-change-and-human-
health-2nd-edition-jay-lemery/

(eTextbook PDF) for Global Climate Change: Turning

Knowledge Into Action

https://ebookmass.com/product/etextbook-pdf-for-global-climate-
change-turning-knowledge-into-action/

Water Conservation in the Era of Global Climate Change

Binota Thokchom

https://ebookmass.com/product/water-conservation-in-the-era-of-
global-climate-change-binota-thokchom/

Philosophy and Climate Change Mark Budolfson

https://ebookmass.com/product/philosophy-and-climate-change-mark-
budolfson/
Mobilizing Hope
 Mobilizing Hope
Climate Change and Global Poverty

DA R R E L M O E L L E N D O R F

1
 3
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2022

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Control Number: 2021054465

ISBN 978–​0–​19–​087561–​9

DOI: 10.1093/​oso/​9780190875619.001.0001

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed by Sheridan Books, Inc., United States of America
For Daniel Callies, Eszter Kollar, Ellen Nieβ, and Merten Reglitz,
the original team
The hardest hit, as everywhere, are those who have no
choice. They live, if not in slums, in bungalows that by
tomorrow may be leaf-​huts, trailers, cars, camps, or the
open air.
—​Theodor W. Adorno, Minima Moralia

Today, however, we have to realize that a true ecological

approach always becomes a social approach; it must inte-
grate questions of justice in debates on the environment,
so as to hear both the cry of the earth and the cry of the poor.
—​Pope Francis, Laudato Si

The work against anxiety about life and the machinations

of fear is that against its creators, who are for the most part
easy to identify, and it looks in the world itself for what can
help the world; this can be found.
—​Ernst Bloch, The Principle of Hope

Today’s despair is a poor chisel to carve out tomorrow’s

justice.
—​Martin Luther King, Jr., Where Do We Go from Here
 Contents

Preface  xi

Introduction  1

1. Hope for a Warming Planet  15

 eyond a Reasonable Doubt 
B 15
Well Below 2°C  21
The Anti-​Poverty Principle  25
Hope-​Makers  30

2. Uncertainty and Precaution  35

 New World 
A 35
Visions of Prosperity  36
Epistemic Gaps and Planning Havoc  39
Irreversibly Rising Seas, Abrupt Warming, and
Mass Starvation  41
Risk and Uncertainty  43
The Argument for Precaution  46
The Environment, Bathing Babies, and Space Invaders  49
Legacy  51

3. Intergenerational Justice  54
 oral Judgments and Moral Theory 
M 54
Help and Do No Harm  56
Discounted Utilitarianism  65
Intergenerational Equality  68
Anti-​Catastrophe  70
Musings  72

4. Global Poverty and Responsibility for Climate Change

Mitigation Policy  73
 nequal Progress 
U 73
Human Development  74
viii Contents

 evelopment as Empowerment 
D 77
The Right to Promote Sustainable Development  81
Responsibility for Mitigation  85
Solidarity in Mitigation  90
Solidarity, Justice, and Hope  95

5. Justice and Adaptation  97

 daptation and Mitigation 
A 97
The Aims of Adaptation  99
Poverty and Adaptation Capacity  102
A Pro-​Poor Formula  104
Adaptation and the Right to Promote Sustainable
Development  107
Support for Adaptation  108
Conditions and Threats  112
Solidarity in Adaptation  116
An Abundance of Reasons  119

6. Hope for the Paris Agreement  120

The Paris Agreement and the Right to Promote
Sustainable Development  120
Problems with Paris  121
The Problems of Political Economy  125
Mobilizing for Paris  129
Growth, the Environment, and Technology  134
Green Growth, Zero Growth, and Sustainable Development  140
Hope for Paris  151

7. Supplementing Mitigation: A Pro-​Poor Approach  152

 e Geophysical Limit on Mitigation 
Th 152
The Problems of Political Economy Revisited  153
Negative Emissions Technology  155
Solar Radiation Management  161
Messing with Nature  170
Technology and Innovation  176

8. Hope for the Anthropocene  177

 e Era of Human Impact 
Th 177
Wars and Walls  179
The Misanthropocene  181
 Contents ix

 ealistic Utopias 
R 184
Valuing Nature  192
Human Development and Natural Value  199
Hope in the Anthropocene  202

Notes  205
Index  233
 Preface

I wrote first drafts of both my first article on climate change and my

first article on hope fifteen years ago when I was a visiting scholar
at Rhodes University in Grahamstown, South Africa. I finished the
first draft of this manuscript back in South Africa (a country I once
made my home), but this time while serving as a Distinguished
Visiting Professor at the University of Johannesburg. Over 50 per-
cent of the population of South Africa lives in poverty. The coin-
cidental relationship between the surroundings of poverty and
working on justice, climate change, and hope stands out to me.
However, my writings have always stressed that the relationship be-
tween poverty and climate change is more than coincidental. In this
book as well, that is the central theme.
This book contains similarities of theme, argument, and
positions with many of my previous writings on climate change.
There are, however, differences and developments, enough, I hope,
to justify this publication. The arguments are packaged and ar-
ranged differently, and the exposition is, with luck, more accessible.
My discussions of adaptation and the Anthropocene go in entirely
new directions. Hope is also central to the discussion in a way
that it never has been before in my writing about climate change.
Additionally, I had the opportunity to teach a course on the polit-
ical philosophy of Martin Luther King Jr. in the winter semester of
2020–​21. Although I had read King many times before, never sys-
tematically. I expected him to have much interesting to say about
hope, and I was not disappointed. But I was surprised to learn what
a sophisticated theorist of mass mobilization he is. I learned much
from teaching him, and it has been incorporated in the political
xii Preface

discussions in this book, especially those in Chapter 6 related to the

Green New Deal.
Something truly remarkable occurred between the time the idea
for this book came to me and when it was completed. A series of
school strikes and mass demonstrations, inspired in part by the
lone efforts of a brave Swedish schoolgirl, Greta Thunberg, burst
onto the scene. Although those protests have been interrupted by
the COVID-​19 pandemic, I trust and hope that we will soon see
more of them. This is the most important, and certainly the most
hope-​inspiring, development in climate change politics to date.
I’d like this book to reach an audience beyond academic philos-
ophy and political theory, an audience that has also cheered these
protests and perhaps even participated in them. The central con-
viction of this book is relevant beyond academia—​namely, that
a hopeful politics, one based upon a vision of generalized global
prosperity and sustainability, best addresses the problems of cli-
mate change. Hope is a tonic against resignation and debilitating
anxiety. A rapid and thorough transition in the global economy
is needed. A hopeful vision can serve as the basis for mobilizing
broad popular support for the needed transition, and such broad
support is capable of defeating the economic interests and political
inertia that resist change.
Neither hope nor academic work happens alone. I have been
buoyed, inspired, critiqued, corrected, and helped by colleagues,
students, and friends. Two cohorts of undergraduate students in my
climate change and justice course at Goethe University, Frankfurt,
suffered early versions of the manuscript and provided me with
engaging feedback. Students in Claudia Blöser’s class at Johannes
Gutenberg University of Mainz, as well as Claudia herself, gave me
excellent comments on an early version of the manuscript. Many
thanks to all of them. I’m grateful to the students and colleagues of
the Philosophy Department at the University of Johannesburg (UJ),
who have been a source of helpful criticism. That would not have
happened without the efforts of Hennie Lötter, whom I would like
 Preface xiii

especially to thank. The comments of Hennie, David Bilchez, Chad

Harris, Thad Metz, Asheel Singh, and Brian Penrose at a University
of Johannesburg Philosophy Department talk helped me to avoid
some mistakes and to clarify certain arguments. Colleagues in
the Department of Philosophy at the University of Birmingham
offered tough but helpful criticism of the final chapter. I have
Merten Reglitz to thank for organizing that. That chapter was also
discussed at a conference called “Interpreting the Anthropocene”
at Goethe University, Frankfurt. I’m grateful for the comments
from participants and the audience. Just as I was finishing the man-
uscript, Philipp Schink very generously organized a workshop on it
under the auspices of the Forschungskolleg Humanwissenschaften.
I’m immensely grateful to him and to the commentators, Vuko
Andric, Claudia Blöser, Fergus Green, Dominic Lenzi, Fabian
Schuppert, Rosa Sierra, and Eva Weiler. As I was working on
this manuscript, Daniel Callies and I wrote a paper, published as
“Assessing Climate Policies: Catastrophe Avoidance and the Right
to Sustainable Development,” in Politics, Philosophy, and Economics
20 (2021). That was truly a collaborative project; I can’t say con-
fidently where Daniel’s thinking ended and mine began. But sev-
eral of the arguments that we developed in that paper, with some
alterations, found their way into Chapters 6 and 7 of this book. I am
deeply grateful to Daniel for his input there.
I was remarkably lucky to have several friends in the profession
read drafts of the whole manuscript and offer helpful comments.
My warmest thanks for that go to Chris Armstrong, Daniel Callies,
Jamie Draper, Merten Reglitz, Lukas Sparenborg, and Amadeus
Ulrich. It’s an incredible privilege to have such generous and in-
sightful people in my professional life. I am deeply grateful to all of
them. I’m also grateful to Lukas Sparenborg for his help preparing
the manuscript.
Part of the time needed to write the book was provided by sab-
batical leaves from Goethe University, Frankfurt, where I am pro-
fessor in the Departments of Political Science and Philosophy,
xiv Preface

and a member of the research center Normative Orders. I’m

thankful for the leave time provided to me. The Forschungskollege
Humanwissenschaften in Bad Homburg offered me office space
as I was finishing the manuscript. My thanks to Matthias Lutz-​
Bachmann, the director, and Iris Koban, the managing director,
for their generosity. I am also appreciative of the use of the elec-
tronic library of San Diego State University, which I may access as
an emeritus professor.
Ellen Nieβ keeps my professional life organized, and manages
to keep her sense of humor while confronting the challenges that
I pose to her efforts. I am deeply grateful to her. I have learned a
great deal from my colleague Rainer Forst and the participants in
the Political Theory colloquium at Goethe University, Frankfurt
That colloquium is truly wonderful, and I have benefited much
from being a part of it. The research center Normative Orders at
Goethe University is a remarkable intellectual institution; I am very
fortunate to be a member.
I would like to thank Peter Ohlin at Oxford University Press for
his confidence in the project and his patience with my disappointing
pace of delivery. And I am thankful to an anonymous reader
supplied by the press for the critical comments that improved the
manuscript considerably, and also to Sue Warga, proof reader at the
press, who helped make the book more readable.
Book projects take place within a life of many other facets,
projects, and problems, but when one is lucky the circumstances
and the people of one’s life combine to offer support that makes the
writing possible. I began this book with a brain still addled by che-
motherapy, in recovery from a life-​threatening illness, and I con-
tinued it off and on in a period of profound personal turmoil. The
work itself, I suppose, has been an effort in mobilizing hope. Many
of my friends gave the life counsel and support that encouraged
me to find my way back to the manuscript and to completing it.
Chea, Don, Gerard, Jason, Michael and Theresa, and Per were es-
pecially helpful, as were my siblings. Marino’s good humor and
 Preface xv

companionship have been constants, even when the world was

painfully turned upside down. And Andrea’s companionship has
been zauberhaft. However, none of this would have been possible
without the remarkable generosity of Frank, once an anonymous
benefactor but now my friend. To him I am grateful beyond words.
 Introduction

Most books have many aims. This one is no different. One cen-
tral aim of this book is to explain the important ways in which the
problems of climate change and global poverty are intertwined. The
intertwining that interests me is moral. If we care about poverty,
as we should, we need to be concerned about climate change. But
also, addressing climate change needs to be attentive to poverty.
Although the intertwining is moral, it exists because of complex
causal interactions, such as those between the engines of human
development and the workings of the climate system. There is no
understanding of what to do about climate change without under-
standing these.
As I first wrote this the circumstances in Zambia served as an ex-
ample. From its base at the bottom of the gorge to its upper rim, the
handsome arched wall of the Kariba Dam stands 128 meter (420
feet) high and 579 meters (1,900 feet) wide. The dam construction
was a marvel of engineering, construction, social planning, and
environmental transformation by the administrators of Northern
and Southern Rhodesia (present-​ day Zambia and Zimbabwe)
and Nyasaland (present-​day Malawi). A feat of colonial will, the
construction required the forced relocation of more than 50,000
Batonga people living in the gorge, the stripping and burning of
the valley vegetation, and the transfer of some 6,000 elephants,
antelopes, rhinos, leopards, zebras, and assorted birds and reptiles
in an effort with the grandiose name “Operation Noah.” More than
a million cubic meters of concrete were poured, and $480 mil-
lion was spent. When the construction ended and the sluice gates
closed, the immense Lake Kariba slowly filled the gorge. After five
2 Mobilizing Hope

years, the wall holding back the mighty Zambezi River contained
the world’s largest man-​made lake, extending 220 kilometers (170
miles) in length.
The dam promised electricity and modernity to the people of
the region. Power to the people, of a sort. Independence, how-
ever, would not come to Zambia for several more years. Surely a
democratic idea, power to the people is also an ideal of human
development. There is a well-​ established correlation between
improvements in human development and the wide dissemina-
tion of modern forms of energy, in particular electricity and clean
cooking fuels.
Massive hydroelectric projects that run roughshod over local
people and ecology are hardly commendable, but electrification
that puts an end to energy poverty is. Home electrification extends
the time during which children can do homework, facilitates the
use of computers and internet technology, allows clean cooking that
reduces respiratory illness caused by indoor pollution. Streetlights
provide a measure of safety for women and girls at night. And the
grid powers schools, hospitals, and factories.
In stressing the importance of electrification for advancing the
Russian Revolution, V.I. Lenin once quipped, “Communism is
Soviet power plus the electrification of the whole country.”1 Like
Karl Marx, Lenin looked forward to a communist era characterized
by such a high level of overall production that human prosperity
would become generalized. Abundance would render obsolete the
need to divide society into classes in order to discipline producers
to work so that a minority would be free to enjoy the social surplus.
Whatever one thinks of the possibility, or even the desirability, of
such a classless society, countries making developmental progress
in the twentieth century have repeatedly demonstrated the impor-
tance of electrification. Significant human development gains are
reliably accompanied by dramatic increases in per capita energy
consumption.
 Introduction 3

A recent United Nations policy brief declares that “reducing the

global disparity in energy is key to reducing income inequalities,
gender inequalities and inequalities in other dimensions such as
rural/​urban income disparities. A lack of adequate, reliable and
affordable supplies of modern energy disproportionally impacts
women and children. It is also more severe in rural communities
and it limits their productive opportunities, enterprise growth and
employment, exacerbating income inequality and persistent pov-
erty.”2 Extreme poverty is horrifically brutal. The anthropologist
and medical doctor Paul Farmer relates a typical story of poverty
and medical neglect in rural Haiti. It is of a woman with metastatic
breast cancer who had been to fourteen different clinics, finding
none willing to operate because she could not pay the $700 fee. “A
young woman takes my arm in a common enough gesture in rural
Haiti. ‘Look at this, doctor.’ She lifts a left breast mass. The tumor
is not at all like the ones I was taught to search for during my med-
ical training in Boston. This lesion started as an occult lump, per-
haps, but by this September day has almost completely replaced
the normal breast. It is a ‘fungating mass,’ in medical jargon, and
clear yellow fluid weeps down the front of a light-​blue dress. Flies
are drawn to the diseased tissue, and the woman waves them away
mechanically.”3 Although every experience of illness is unique,
Farmer’s account of poverty and sickness is sadly illustrative.
Extreme poverty is the leading cause of death globally.
At full capacity the Kariba Dam drives turbines on the north
side that produce more electricity than any other source in Zambia.
Still, energy poverty is endemic. According to the World Bank,
only about 42 percent of Zambia’s population has access to elec-
tricity. And in rural areas, a mere 12 percent have access.4 At the
time of this writing, after two years of drought, the water level be-
hind the dam remained way down. Low water levels diminished the
functioning of the turbines and threatened to halt them altogether.5
Due to insufficient capacity, even those Zambians with access
4 Mobilizing Hope

to electricity experience rolling blackouts for up to twenty hours

every day.
The Zambian drought threatens more than access to electricity.
In the west and south of the country the drought brought mass-​
scale food insecurity. Crops wilted under the heat and aridity. As a
result, some 2.3 million people, 1,500 kilometers to the north of my
temporary residence in Johannesburg, were desperately hungry.
As the terrible Australian bush fires made for dramatic media cov-
erage, with pictures of homes caught in firestorms and tales of her-
oism by ordinary people, comparatively little attention from the
international press was directed at the millions of people on the
brink of famine caused by years of drought.
The drought in Zambia is a harbinger of future trends. As
greenhouse gases bake the planet, climate models predict both
temperature increases above the planetary average and precipi-
tation decreases (with some regional exceptions) against histor-
ical averages in southern Africa.6 The Zambian case illustrates
the vulnerability of the world’s poor to climate change. Suffering
a two-​year drought would put stress on any community. However,
for communities that survive largely by means of subsistence
farming, extended periods of water scarcity are a matter of life and
death. Increased incidence of prolonged drought threatens lives
on the scale of millions. The slow agony of a dearth of water, how-
ever, makes for much less riveting copy than ferocious fires raging
through the bush.
Even before the water through the turbines of Kariba Dam
slowed, the money coming in to modernize the facility dried
up. The utility that runs the generating station, jointly owned by
Zimbabwe and Zambia, has been cash-​strapped for years. Revenues
from electricity rates are a trickle of what is needed to finance the
modernization of the generating stations. Although the popula-
tion of Zambia has been growing, by the governments’ admission
there has been inadequate corresponding investment in hydroelec-
tric power generation since the 1970s, resulting in a failure to keep
 Introduction 5

pace with increasing demand.7 The bad news, however, just keeps
flowing. In March 2014 the Zambezi River Authority reported that
a cavernous crater had been created at the base of the spillway from
fifty years of water pounding onto the ground. Were the grand con-
crete wall to give way, a massive tsunami would tear through the
lower valley, inhabited by some 3.5 million people.
The dream of mass electrification remains deferred. Zimbabwe
is in arrears with international lenders. Zambia’s sovereign debt
nearly matches its gross domestic product. Money to renovate
and shore up the dam is not easy to come by from international
lenders. As debt obligations grow, Zambia defaulted on interna-
tional loans. However, new international financiers have been
willing to step in. The Chinese Belt and Road Initiative has been a
source of finance for infrastructure in the region. But suspicions
mount that China is pursuing debt trap diplomacy in order to
gain access to Zambia’s vast copper mining assets as collateral for
the loans.8
A changing climate threatens famine, energy poverty, and geo-
political vulnerability in southern Africa. Mitigation, to the extent
possible, is an anti-​poverty project, as is adapting to that measure of
change that isn’t mitigated. In this book I defend and deploy what
I call the Anti-​Poverty Principle. Moreover, policy efforts to avoid
dangerous climate change must allow for the differential capacities
of states to absorb the costs of protection, or such efforts risk
creating poverty traps of their own. I argue in these pages that re-
sponsibility for climate change policy must be based on the ability
of states to pay for the needed measures. This conception of respon-
sibility is required if we take seriously the right of states to promote
sustainable development, for both a price on carbon, whether the
result of regulation, markets, or taxes, and new capital investments
in energy generation could raise the costs of human development
in low-​income regions. Responsibility in a climate change policy
regime should rest squarely on the ability of states to take on policy
burdens without harming the human development level of the
6 Mobilizing Hope

population. This is required by the right of states to promote sus-

tainable development.
Recognizing the importance of energy to the human devel-
opment project, the countries negotiating the United Nations
Framework Convention on Climate Change in 1992 included in
Article 3 several important norms. Paragraph 1 requires that states
protect the climate system on the basis of equity and in accordance
with differentiated responsibilities and respective capacities, and
specifically that developed countries take the lead in addressing
the problems of climate change. Paragraph 2 asserts the privileges
of low-​and medium-​income countries. Paragraph 3 requires co-
operation on the basis of the recognized different socioeconomic
contexts of countries. Paragraph 4 asserts that states have the right
to promote sustainable development, the liberty to develop and
pursue national development plans appropriate to their needs.
Finally, Paragraph 5 calls for an international economic frame-
work that is supportive of such plans.9 In light of these agreed-​upon
commitments it would be not only disrespectful of poor states
but wildly unrealistic to propose any international climate change
policy that did not leave states at liberty to access inexpensive forms
of energy for purposes of promoting human development. Respect
and realism align in this instance.10
The year 2015 was a landmark year for international ambi-
tion setting. The United Nations agreed to seventeen Sustainable
Development Goals (SDGs), the first of which was to end poverty
in all of its forms everywhere.11 As a specific aim, the UN seeks to
end extreme poverty by 2030. SDG 13 is to take urgent action to
combat climate change and its impacts. At the Paris meeting of
the United Nations Framework Convention on Climate Change
(UNFCCC) that same year, the member states reaffirmed the goal
limiting warming to “well below 2°C” and to pursue efforts to limit
“temperature increase to 1.5°C.”12 (Hereafter, I use “Framework
Convention” to refer to the treaty document, and “UNFCCC” to
refer to the organization founded on the treaty.) The task for the
 Introduction 7

coming several decades could not be more dramatic: to decar-

bonize the global economy and to expand immensely the produc-
tion and consumption of energy so as to fuel poverty eradication
programs globally.
The ambitions of 2015 are far from realized. A recent
International Energy Agency report asserts that the gaps between
aspiration and reality in both climate change policy and electrifi-
cation are massive: “The energy world is marked by a series of deep
disparities. The gap between the promise of energy for all and the
fact that almost one billion people still do not have access to elec-
tricity. The gap between the latest scientific evidence highlighting
the need for ever-​more-​rapid cuts in global greenhouse gas emis-
sions and the data showing that energy-​related emissions hit an-
other historic high in 2018.”13 There is need for urgent policy action.
Policy, however, must be guided by a sound understanding of what
matters morally. And an understanding of what matters morally for
purposes of guiding policy has to be developed in light of an intel-
ligent diagnosis of the problem and the available levers the public
authorities can pull or could pull if citizens so demanded.
Another aim of this book is to anchor the moral assessments that
are its central message in a realistic explanation of the problem.
I seek to explain the moral intertwining of climate change and
global poverty, but the factual intertwining matters to what I have
to say. No academic discipline is broad enough to provide a full
understanding of climate change. I am a philosopher by training,
but one working in a Political Science department. I often rely on
theories and findings from the social and natural sciences after
working to understand them, though without claiming originality
in doing so. The intertwining that I explicate is important for what
we should do politically. Responding to climate change and global
poverty makes moral demands on us as authors and subjects of
our laws, as democratic citizens. If we fail politically, we fail mor-
ally. Even so, our understanding of the causes of our failings up
to this point requires knowledge gained from the empirical social
8 Mobilizing Hope

sciences. To address the moral problems of climate change and

global poverty, we must go outside of normative philosophy to the
social sciences for explanations of our circumstances. John Dewey
once wrote that when moral philosophers acquire a well-​informed
empirical understanding of the context of their concerns, their
philosophical accounts are improved. Their philosophy “loses its
peculiar flavor of the didactic and pedantic; its ultra-​moralistic and
hortatory tone.”14 And so I seek greater empirical understanding
to inform the moral judgments of this book; we need such under-
standing to guide our attempts at just responses to climate change.
The works of international relations specialists, political scientists,
and economists enrich our moral understanding of the avenues
available for action.
I can’t claim confidence that we have reason to be optimistic that
the problems of climate change and global poverty will get suc-
cessfully addressed in the coming decades. The climate system is
so inadequately understood that there is reason to worry that bad
surprises, thresholds crossed, will overwhelm our capacities to
adapt. Moreover, there are strong economic interests in the fossil
fuel industry tantalizing politicians to slow the response to cli-
mate change, and even outrageously to deny the existence of the
problem. Political support for these views also can be found among
industry workers and their communities whose fates are tied to
the extraction and refining of fossil fuels. Convincing these people
to support political programs that their employers find threat-
ening will require intelligent political mobilization and attention
to their concerns. This is a major and important political task. To
ignore it would put success in doubt. The politics that fall under
the broad banner of the Green New Deal are important in this re-
gard. A failure to mitigate sufficiently could result in, say, a quarter
of the Earth’s population living in fortresses more or less adapted to
a changed climate while the rest are trapped in poverty, struggling
to adapt, and on the move from drought-​prone regions or low-​
lying coastal areas. The disruptions within states and the pressure
 Introduction 9

for cross-​border migration could be immense. More militarized

borders, ever higher walls, frequent resource conflicts, and wide-
spread hunger could be in the forecast.
Nonetheless, this book also aims to show that there is reason
not only to hope, but to act in ways that mobilize hope. Political
mobilization can be supported by a hopeful vision of a possible
better world. Broad mobilization requires a vision of global soli-
darity, increased prosperity for working people, and sustainable
communities. And intelligent political mobilization can inspire
hope that such a vision is within reach. Since 2018 the efforts of
millions of schoolchildren and other young people around the
world have offered inspiration. Fridays for Future and affiliated
groups, such as Scientists for Future, have helped galvanize a global
movement, as have other groups such as Extinction Rebellion and
the Sunrise Movement. Each of these groups has organizational
and political limitations, but importantly they lend encourage-
ment, training, and organizational acumen to a new generation of
activists. Hope is both cause and effect of a certain sort of politics.
Hope does not require optimism. Unlike optimism, hope can
be mobilized and sustained with less confidence that things are
going in the right direction. A hoped-​for end need not be likely, just
reasonably possible. St. Thomas Aquainas identified the object of
hope as the arduous but possible good.15 Hope can be maintained
in darker times than can optimism. And to the extent that there is
hope, there is some light in the darkness. The light is extinguished
only when reasonable possibilities have vanished altogether. That
is not our circumstance. Not yet, anyway. Recalling the great phi-
losopher of hope, Ernst Bloch: “It is not yet the evening to end all
days, every night still has a morning. Even the defeat of the wished
for good includes its future possible victory as long as not all
possibilities of becoming different, becoming better are exhausted
in history and world.”16 The alternatives have not so narrowed;
paths to a prosperous and sustainable global order remain avail-
able. Mobilizing hope involves understanding and communicating
10 Mobilizing Hope

those paths and demanding that political leaders pursue them. This
book aims to make a modest contribution to that effort.
Many worthy books call out to us to be read, far too many good
ones to read them all. Why spend the time to read this one at the
expense of another one? I owe the curious potential reader a short
summary of what she would be getting into if she chose to devote
herself to this book. Chapter 1 argues that, despite some objections
to the contrary, there are good reasons for policymakers to aim to-
ward the goal of limiting warming to 1.5°C. The chapter rejects two
reasons for not making this temperature target a policy goal. One
is the Uncertainty Objection, which stresses our ignorance about
how much warming is produced by our emissions and what the
broader effects of that warming will be. Such uncertainty is real,
but it’s not a reason not to act. The second reason is the Priority
to Global Poverty Eradication, which claims that we should pursue
development first and deal with climate change later. The pursuit of
human development is currently among the most important aims
of humanity, but to neglect climate change mitigation and adap-
tation in order to pursue it would be self-​defeating. This chapter
introduces and defends the Anti-​Poverty Principle. The Anti-​
Poverty Principle identifies dangerous climate change as that which
would prolong or worsen poverty. Finally, the chapter introduces
the idea of hope-​makers, bits of evidence or explanations of the
likelihood of our hopes coming to pass. These may be states of af-
fairs or theories, or even human action capable of contributing to
the outcome. Despite the reasons to worry, there are hope-​makers
that dangerous climate change can be avoided. The most important
among these is the upsurge in climate activism, especially by young
people around the world.
The concerns of the first chapter are developed further in
Chapter 2. Growth in productive capacity suggests the possibility
of realizing a progressive vision of prosperity in which economic
necessity has been overcome for everyone. This attractive vision of
globalized freedom from the drudgery of enforced labor arose in
 Introduction 11

response to possibilities afforded by the Industrial Revolution, but

the activities that have given rise to this unprecedented growth in
productive capacity have also created the Anthropocene. Pervasive
impact on planetary systems has raised the uncertain possibility of
environmental catastrophe. Uncertainty is a reason to take 1.5°C
seriously as a warming limit. This chapter draws a distinction be-
tween risks and uncertainties. There is a reason to take precaution
when there is the real possibility of an uncertain but especially bad
outcome. The possible cataclysmic outcomes of climate change sat-
isfy the conditions in which precaution is required. Although the
case for precaution is moral, we also have reasons of self-​respect to
want our legacy to be positive. And it is better to err on the side of
precaution than to do too little.
Matters become more theoretical in Chapter 3. Indeed, this
is probably the most theory-​centered of all of the chapters in this
book. It is devoted to a discussion of intergenerational justice
and climate change. It takes note of the long-​term, intergener-
ational effects of climate change. Our capacity to affect the living
circumstances of future people raises the question of which prin-
ciple of intergenerational justice best explains our duty to mitigate
climate change on behalf of future generations. In this chapter I ex-
amine four possible principles: Help and Do No Harm, Discounted
Utilitarianism, Intergenerational Equality, and Anti-​Catastrophe.
The survey reveals serious problems with the first three of these
principles. In the end, Anti-​Catastrophe has a considerable degree
of plausibility. Moreover, its plausibility is augmented by the fact
that it is consistent with the Framework Convention.
Chapter 4 takes up international justice and responsibility in cli-
mate change mitigation. It argues that human development, as un-
derstood by the United Nations Human Development Programme
(UNDP), is rightly a high priority, and that respecting the right to
promote sustainable development is a matter of international jus-
tice. Taking that right seriously requires a conception of responsi-
bility in a climate change mitigation regime that protects the human
12 Mobilizing Hope

development interests of states. And the only conception that non-​

contingently does that is one that assigns responsibility based on a
state’s human development level. Solidarity in climate change mit-
igation requires assigning the burdens of achieving a zero-​carbon
global economy in accordance with protecting the right to promote
sustainable development.
Chapter 5 is concerned with the aims of adaptation and the
moral requirement that high-​income industrialized countries sup-
port adaptation in poor countries. As noted previously, the Anti-​
Poverty Principle identifies dangerous climate change as that which
would prolong or worsen poverty. Avoiding such danger requires
prioritizing adaptation projects in poor countries. The Pro-​
Poor Formula offers guidance for doing so in setting adaptation
priorities. It includes factors of effectiveness, size, and the poverty
gap. Support by wealthy countries for adaptation projects in poor
ones has thus far been measly. This chapter explores the reasons
this is the case, and the permissible responses on the part of poor
countries. In addition, it argues that despite the local benefits of ad-
aptation projects, there is a sound basis for the politics of interna-
tional solidarity in adaptation policy.
The prospects for the Paris Agreement of 2015, an important
even if incomplete accomplishment of international climate diplo-
macy, are discussed in Chapter 6. The agreement salvaged an in-
ternational process that was in trouble, and the pledge-​and-​review
process of generating mitigation targets provided a procedural safe-
guard for the right to promote sustainable development. However,
the sum of the mitigation pledges made fell far below that needed
to meet the Paris goals of limiting warming to 1.5°C, or at least well
below 2°C. In order to realize the goal of Paris, mitigation pledges
will have to become more ambitious, and, of course, they will have
to be pursued and realized. However, progress has been frustrat-
ingly slow. By far the most political of the book’s chapters, Chapter 6
details four Problems of Political Economy that help to explain this
unsatisfactory pace. The most serious political problem among
 Introduction 13

these is due to the power of the fossil fuel industry to influence poli-
tics according to its interests. Here I draw on Martin Luther King Jr.’s
theory of mass mobilization to argue that countering the power of
the fossil fuel industry requires popular mobilization. Inspirations
for the politics of mobilization can be found in a hopeful vision of
a sustainable and prosperous world. The political program of the
Green New Deal, based on an expansion of employment and in-
come through green growth, constitutes such a vision. However,
the idea that economic growth must have limits has been raised by
some activists and theorists. But the politics of green growth is su-
perior on several counts to a politics of reduced expectations and
zero growth. A hopeful politics that combines a vision of prosperity
with sustainability can help to motivate a politics of mass mobiliza-
tion for rapid de-​carbonization.
A policy of limiting warming in accordance with the Paris
Agreement limits is a pro-​poor policy. Chapter 7 emphasizes the
Geophysical Limit, the upper limit on concentration of CO2eq in
the atmosphere for maintaining a reasonable likelihood of keep
warming within the Paris Agreement targets. The concentration in
2019 already rendered the likelihood of limiting warming to 2°C
no better than 50 percent. Since there is compelling reason to judge
warming in excess of 1.5°C as dangerous, a realistic appraisal of the
prospects suggests that robust mitigation alone is unlikely to avoid
dangerous climate change. Policy should encourage the research
and development of forms of Negative Emissions Technology to
draw CO2 out of the atmosphere. Because the prospect of having
this technology at sufficient scale is uncertain, and the deployment
of it in any case could lead to a temporary temperature overshoot,
research into the possibility and merits of using Solar Radiation
Management should be carried out. And the best time to develop
a regulatory framework for the possible deployment of such tech-
nology is before it is fully developed. The chapter explores and
rejects the criticism that intentionally manipulating the planetary
climate shows improper regard for nature. Because mitigation
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Ihminen, joka on vain varjo, — sanoi hän, — katoaa täältä…
mitä merkitsee, kuinka hän häviää luotamme? Pian, hyvin pian,
mekin katoamme.

— Ja hänen kirouksensa seuraa meitä! — huusi kreivitär kätkien

kasvot käsiinsä ikäänkuin päästäkseen näkemästä mielikuvituksensa
luomaa näkyä.

Pappi lähti hetkeksi hänen luotaan toivoen hänen jonkun verran

tyyntyvän yksinäisyydessä. Palatessaan hän näkikin kreivittären
istuutuneen ja olevan ulkonaisesti rauhallisemman, herkeämättä
katsellen kylästä pohjoiseen ulottuvaa hiekkalakeutta. Sitä tietä oli
hänen rakastettunsa monesti saapunut hänen luokseen, sitä pitkin
he usein olivat ratsastaneet yhdessä. Ja sitä tietä he olivat lähteneet
Pariisia kohti juuri tällaisena aamuna ja juuri tähän samaan aikaan,
auringon paistaessa, leivojen laulaessa toivorikkaina hietakumpujen
yllä ja pienten, lämpöisten laineiden loiskuessa hevosten kavioille.

Tästä kaikesta ei La Tribe, vieras, tiennyt mitään. Vain kreivittären

jännittynyt katse ja liikkumattomuus vahvistivat pappia siinä luulossa,
mihin suuntaan kreivitär ratkaisisi. Tuntien itsensä onnelliseksi siitä,
että kreivitär oli hiukan rauhoittuneempi, ja peläten uutta samanlaista
kohtausta, joka oli heille äsken sattunut, hän hiipi uudelleen
tiehensä. Jonkun ajan kuluttua hän tuli takaisin, mutta hyvin
vastenmielisesti ja ainoastaan siksi, ettei Carlat jättänyt häntä
rauhaan.

Hän palasi tällä kertaa pyytämään portin pikku oven avainta,

selittäen aikovansa mennä puolitiehen ajopengertä siellä viittauksilla
kehoittaakseen vihollista saapumaan neuvotteluun. Tämä ehdotus
tehtiin oikeastaan vain hänen omantuntonsa ja muiden miesten
rauhoittamiseksi, eikä juuri minkäänlaisten tulosten toivossa.
 — Onhan mahdollista, — lisäsi pappi epäröivällä äänellä, sillä
häntä pelotti herättää kreivittäressä turhia toiveita, — että tarjoamalla
rahalunnaita…

— Menkää, — sanoi kreivitär päätään kääntämättä.

— Tarjotkaa heille mitä tahansa, mutta, — hänen äänensä sävy

muuttui katkeraksi, — varokaa heitä! Montsoreau on melkein samaa
kuin Montereau! Pitäkää sillasta vaari!

Pappi meni ja palasi puolen tunnin kuluttua. Tuskin olivat hänen

askeleensa alkaneet kaikua portaissa, kun kreivitär jo hypähti
seisomaan, vaikka oli puhunut papille ikäänkuin kaikki toivo olisi jo
sammunut, ja tuijotti pappiin kysyvästi avoimin huulin, kasvot
kalmankalpeina. Pappi ravisti päätään.

Heidän joukossaan on eräs pappi, — sanoi hän murtuneella

äänellä, — jonka Jumala vielä tuomitsee. Tämä on hänen
suunnitelmansa, eikä hänellä ole mitään armoa eikä sääliä.

— Ettekö tuo mitään… häneltä?

— He eivät salli hänen enää kirjoittaa.

— Ettekö nähnyt häntä?

— En.
XXXV.

SEINÄÄ VASTEN.

Eräässä porttikäytävän viereisessä huoneessa, johon kreivi

Hannibal oli kannettu, se kun oli lähin ja hänelle sopivin paikka, istui
muuan mies sivuttain tähystysaukon kapeassa syvennyksessä,
katse ikäänkuin naulittuna siihen kiinni. Tämä huone oli tavallisesti
Carlatien käytettävänä ja kuului linnan vanhimpaan osaan. Siinä oli
paitsi tähystysaukkoa hyvin syvällä muurissa kaksi muutakin
ikkunaa, kuitenkin suurempia kuin se aukko, josta Bigot, sillä hän se
oli, niin itsepintaisesti tirkisteli. Mutta nämä suuremmat ikkunat olivat
etelän ja merenlahden puolella. Juuri tällä hetkellä paistoi
puolipäivän aurinko täydeltä terältä niistä sisään, mutta se, mikä
kiinnitti Bigotin huomiota pidättäen häntä tässä epämukavassa
asennossa, oli nähtävästi toisaalla. Tähystysaukosta saattoi nähdä
ajopenkereen, ja normandialainen voi sen kautta pitää silmällä
linjaan tulijoita ja sieltä lähteviä. Sieltä näkyi myöskin ajopenkereen
päässä aivan lähellä rantaa kohoavan, kaamean laitteen poikkipiena.

Kreivi Hannibal makasi oven takana litteällä työntövuoteella. Häkin

tapainen teline esti peitettä vaivaamasta hänen haavoittunutta
jalkaansa. Hänen silmänsä olivat kuumeesta kirkkaat, ja pörröinen
tukka ja hoidotta jäänyt parta lisäsivät hänen ulkomuotonsa villiyttä.
Mutta hän oli tajuissaan, ja kun hänen katseensa siirtyi ikkunan
ääressä istuvasta Bigotista vieressä tuolilla istuvaan vanhaan
vapaaehtoiseen, joka veisteli puusta päreitä, muuttui ilme hänen
tuimilla kasvoillaan miltei lempeäksi.

— Vanha hupakko! — sanoi hän, eikä hänen äänensä, vaikka

olikin muuttunut, ollut menettänyt kaikkea voimaansa ja tuimuuttaan.
— Tarvitsiko ylipäällikkö silloin lastaa, kun hautasit hänet Gaetan
muurien alle?

Ukko kohotti silmänsä työstään ja katsahti ulos lähimmästä

ikkunasta.

— Päivästä yöhön on pitkä aika, — sanoi hän tyynesti, — ja

kupinreunasta suuhun, arvoisa herra!

— Olisi varmasti, jos minulla vain olisi tallella molemmat jalkani, —

vastasi Tavannes puolittain ivallisesti, puolittain hymyillen. — Mutta
näin ollen… missä on tikarini, se katoaa minulta tavantakaa?

Se oli luisunut peitteeltä lattialle. Badelon nosti sen sieltä ja pani

vuoteelle herransa ulottuville.

Bigot kiroili vihoissaan. — Se olisi vieläkin pitemmällä, — murisi

hän, — jos kuuntelisitte minun neuvoani. Sallikaa minun teljetä ovi,
ja silloin kestää kauan, ennenkuin nämä kalastaja-kollot sen
murtavat. Badelon ja minä…

— Olette täysissä voimissanne, — ivasi kreivi Hannibal.

— Voisimme pitää siinä puoliamme. Siihen meillä kyllä on voimaa,

— kehaisi normandialainen, vaikka tuhkanharmaista kasvoista ja
siteestä näki, ettei hänen puheessaan ollut perää. Hän ei voinut
liikahtaakaan tuskatta, ja Badelonin polvi oli kaksin verroin paksu
hänen omista kääreistään.

Kreivi Hannibal tuijotti kattoon. — Te ette voisi iskeä kahtakaan

kertaa, — sanoi hän. — Älkää minulle valehdelko. Eikä Badelon voi
astua edes kolmea askelta! Erinomaisia taistelijoita! — lisäsi hän
äänellä, jossa ei ollut pelkkää katkeruutta. — Olettepa hyvä turva
miehelle, jota kuolema tavoittaa. Ei, nyt on aika kääntää kasvonsa
seinää vasten. Ja koska minun nyt kerran on lähdettävä, niin ei saa
sanoa, ettei kreivi Hannibal uskaltanut lähteä yksin! Sitäpaitsi…

Hänet keskeytti Bigotin sadatus, joka oli osaksi tuskan huudahdus.

— Olkoon hän kirottu! — huusi hän vimmastuneena. — Tuo

sitäpaitsi merkitsee häntä! Minä tiedän sen. Hän on ollut meidän
turmiomme siitä saakka, kun ensi kerran näimme hänet, niin, tähän
päivään asti! Hän on lumonnut teidän ylhäisyytenne, kunnes verenne
on muuttunut vedeksi. Sillä muuten te ette olisi milloinkaan tahtonut
pelastaa sitä kättä, joka petti meidät, pelastaa sitä miestä, joka…

— Vaiti! — huusi kreivi Hannibal hirvittävällä äänellä ja nousten

kyynärpäittensä varaan tähtäsi tikarillaan ikäänkuin lennättääkseen
sen. — Vaiti, taikka lävistän sinut kuin villin pedon, etkä sinä muuta
olekaan! Ole vaiti ja kuuntele! Ja sinä, vanha ketjukoira, kuuntele
sinäkin, sillä minä tunnen itsepintaisuutesi! Tässä ei ole puhe siitä,
että tahtoisin pelastaa sen miehen, vaan siitä, että tahdon kuolla
niinkuin olen elänytkin, pelkäämättä mitään, pyytämättä mitään!
Helppoa olisi teljetä ovi ja kuolla niinkuin saarrettu susi purren
viimeiseen hengenvetoon asti. Sehän olisi helppoa, sinä vanha
susikoira! Hauskaa ja mukavaa urheilua!
 — Niin, se olisi kunniakas kuolema! — huudahti sotavanhus
kirkastuvin katsein. — Juuri niin toivoisin kuolevani!

— Niin minäkin! — iski kreivi Hannibal hänen sanoihinsa hymyillen

julmasti, niin että hampaat välkkyivät. — Minä myöskin! Enkä
kuitenkaan sitä tahdo. En tahdo, koska sillä tavalla kuoleminen olisi
kuolemista vastoin tahtoaan, ja siitä he riemuitsisivat. Antaisimmeko
laahata itsemme kuolemaan? Emme, vaan jos meidän täytyy kuolla,
niin kuolemme vapaasti. Tahdomme kuolla kunniakkaasti, kuten
Tavannesien tulee! Niin, että kun olemme kuolleet, heidän täytyy
sanoa: »Siinä kuoli mies!»

— Ainakin kreivittären täytyy! — mutisi Bigot ivallisesti.

Kreivi Hannibal kuuli sen, ja hänen silmänsä leimahtivat, mutta

hän hillitsi itsensä.

— Niin, hänenkin! — sanoi hän hetken kuluttua. — Miksi ei hänkin

niin sanoisi? Kun kerran aloitimme tämän pelin hänen tähtensä, niin
pelataan se loppuun, vaikka häviämmekin, emmekä saa heittää
kortteja kädestämme siksi, että häviämme! Sitäpaitsi, miekkonen, jos
kuolen soppeen hammasta purren, niin herra de Tignonville kuolee
myös!

— Ja eikö se olisikin kohtuullista? — kysyi Bigot nousten vihansa

vimmassa. — Miksi ei? Kenen syy on, että nyt makaamme täällä
noitten kalastaja-kollojen vankina? Kuka johti meidät harhaan ja
petti? Hän sen teki! Soisin, että paha olisi perinyt hänet jo vuosi
sitten! Soisin, että hän nyt olisi kourissani! Kuristaisin hänet pelkillä
sormillani! Ja hänkö ei saisi kuolla! Miksi ei?
 — Miksikö? Siksi, houkka, että hänen kuolemansa ei pelastaisi
minun henkeäni, — vastasi kreivi Hannibal rauhallisesti. — Jos se
pelastaisi, olisi hän varmasti kuoleman oma! Mutta se ei auta. Ja
meidän on nytkin tehtävä samoin kuin ennenkin. Olen säästänyt
häntä, valkomaksaista metsäkoiraa, kaksikin kertaa, ja meidän
täytyy samoin jatkaa loppuun asti, koska emme saa parempaakaan
aikaan! Olen miettinyt tätä asiaa ja tehnyt päätökseni. Mutta huolehdi
sinä vain siitä, vanha koira, että tikarini on kätketty lastojen väliin,
josta helposti saan sen esille. Ja sitten, kun meidät on vaihdettu ja
kreivitär on saanut takaisin silkkihansikkaansa… pistääkseen sen
povelleen! — hän irvisti, ja äkillinen puna nousi hänen tylyille
kasvoilleen, — jos pääpappi silloin tulee ulottuvilleni, lähetän hänet
edelläni sinne, minne itsekin menen.

— Niin, niin! —sanoi Badelon. — Ja jos teidän iskunne menisi

harhaan, kyllä minun osuu! Minäkin olen silloin saapuvilla ja pidän
huolen siitä, että hän lähtee. Minäkin olen silloin paikalla.

— Sinäkö?

— Niin, miksi en olisi? — vastasi vanhus tyynesti. — Muuten voisi

sattua, että saan ontua tällä jalallani ja kärsiä nälkää kainalosauvoilla
nilkuttaen, kuten vanha Claude Boiteux, joka otti osaa Milanon
valloitukseen ja nyt kerjää Chateletin kulmassa.

— Hullutuksia, miekkonen. Sinä saat uuden isännän.

Badelon nyökkäsi. — Niin, uuden isännän uusine tapoineen! —

sanoi hän hitaasti ja miettivästi. — Ja minä olen väsynyt. Ne ovat nyt
toista maata, ne herrat, kuin nuoruudessani. Käsky ja isku seurasivat
silloin toisiaan. Nyt olen jo vanha, ja useimmilta kuulee: »Vanha
porsas, muista pysyä matkan päässä! Rouvani kärsii hajustasi!»
Ennen he ratsastivat ja metsästivät ja olivat turnajaisissa, liikkuen
ulkona kesät ja talvet. Nyt he kähertävät tukkansa, maalaavat
kasvonsa ja lepäävät silkkivuoteilla huvitellen naisten kanssa, jotka
eivät kehdanneet ennen vanhaan minun lapsuudessani näyttäytyä
hovissa tai ruokapöydässä. Hiirien vikinä on heille mieluisempaa
kuin leivon laulu.

— Mutta jos annan sinulle kultaketjuni, — sanoi kreivi Hannibal

tyynesti, -— pelastaa se sinut sellaisesta pulasta.

— Antakaa se Bigotille, — vastasi ukko. Lasta, jota hän oli

vuoleskellut, oli pudonnut hänen polvilleen, ja katse oli kiintynyt
menneeseen, etäiseen nuoruuteen. — Minä puolestani olen väsynyt
ja seuraan teitä. Hyvä on kuolla näyttäen hampaitaan ennenkuin on
kadottanut kaiken voimansa. Pitäkää vain tikarinne, jos haluatte,
minä panen sen oikein mukavasti lastan viereen. Mutta minä olen
siellä myös…

— Ja sinun iskusi osuu, niinkö? — huudahti Tavannes innokkaasti.

Hän kohosi taas kyynärpäiden varaan, ilon välähdys synkissä
silmissään.

— Olkaa siitä huoleti, teidän ylhäisyytenne. Katsokaa, vapiseeko

tuo? — ja hän ojensi kättään. — Ja kun teidät on surmattu, isken
minä siihen keropäähän niinkuin espanjalainen, äkkikäännös
ylöspäin, ennenkuin terä vedetään pois, kuten Ruiz minulle opetti.
Jospa he nyt olisivat tässä! —jatkoi vanhus suoristaen vartaloaan,
punan kohotessa kasvoille. — Olisipa kumma, jollen saisi jostakin
siepatuksi miekkaa, niin että hakkaan maahan ainakin kolme heistä
matkaseuraksi Tavannesille! Ja Bigot saa sitten mennä tapaamaan
hänen ylhäisyyttänsä marskia, ja niinkuin minä tein papille, niin tekee
marski Montsoreaulle. Ho, hoo! Marski opettaa hänelle Jarnacin
tempun, olkaa siitä huoleti! — ja julma hymy sai ukon viikset
käyristymään.

Kreivi Hannibalin silmät säkenöivät ilosta. — Vanha karhu! —

huusi hän ojentaen kätensä sotavanhukselle, joka kunnioittavasti
kosketti sitä huulillaan. — Lähdemme siis yhdessä! Joka loukkaa
veljeäni, loukkaa Tavannesia!

— Loukkaa Tavannesia! — huusi Badelon, ja hänen verestävät

silmänsä säikkyivät taisteluhalua. — Loukkaa Tavannesia!
Muistatteko, kuinka Jarnacin luona…

— Niin! Jarnacin luona!

— Kun hyökkäsimme heidän ratsuväkensä kimppuun, oli minun

saappaani vain jalan päässä teidän ylhäisyytenne saappaista! Eikö
totta?

— Tuskin jalankaan päässä.

— Ja Dreuxin luona, — jatkoi ukko nousten ja tehden ylpeän

liikkeen, — kun tallasimme maahan saksalaiset peitsimiehet — ne
olivat kuin ruohoa edessämme, ikäänkuin höyheniä tai niinkuin lehtiä
tuulessa, — niin enkö minä silloin suojannut teitä oikealta puolelta
väistymättä taistelun tuoksinassa?

— Niinpä niin, juuri niin.

— Ja St. Quentinin luona, paetessamme espanjalaisia, sillä kuten

muistatte, se päivä oli voiton päivä heille ja me saimme maksaa sen
kalliisti…
 — Niin, silloin olin nuori, — huudahti vuorostaan Tavannes
säteilevin silmin. — St. Quentin! Silloin oli elokuun kymmenes päivä.
Ja sinä olit vasta tullut palvelukseeni ja tartuit ratsuni ohjaksiin…

— Ja me ratsastimme tiehemme yhdessä, viimeisten joukossa,

niin totta kuin Jumala minut näkee! Ja niin me iskimme
ympärillemme, että he jättivät meidät rauhaan etsiäkseen helpompaa
saalista.

— Aivan niin, kelpo miekkamies! Muistan sen niinkuin eilispäivän.

— Entä Cerisolessa, kun taisteltiin tasangolla Espanjan sodassa?

Kaikista tappeluista, joissa olen ollut mukana, se muistutti eniten
turnajaisia. Cerisolessahan sain kiinni teidän ratsunne. Muistatteko?
Silloin, kun äkkiä hyökkäsimme murtaen Guaston rintaman…

— Cerisolessako? — mutisi kreivi Hannibal hitaasti. — Mutta

minähän…

— Minä otin kiinni hevosenne ja autoin teidät uudestaan satulaan!

Ettekö muista, teidän ylhäisyytenne? Ja sitten Landrianossa, jossa
Leyva jälleen voitti meidät.

Kreivi Hannibal tuijotti häneen. — Landrianossako? — mutisi hän

hämmästyneenä. — Mutta sehän tapahtui vuonna
yhdeksänkolmatta, enemmän kuin neljäkymmentä vuotta sitten!
Varmaankin isäni…

— Ja entä Roomassa, teidän ylhäisyytenne! Voi niitä entisiä

Rooman päiviä! Kun espanjalaisten joukkue kapusi muureille, Ruiz
ensimmäisenä, toisena minä, ettekö silloin pitänyt juuri minun
jalastani kiinni? Ja minähän kiskoin teidät ylös sveitsiläispaholaisten
ahdistaessa ankarasti! Ah, nepä olivat päiviä, teidän ylhäisyytenne!
Minä olin nuori siihen aikaan, ja tekin olitte nuori ja kaunis kuin
aamu…

— Sinä hourailet! — huudahti Tavannes saaden vihdoinkin

puhevuoron. — Roomassako? Sinä hourailet, ukko! Enhän silloin
vielä ollut syntynytkään. Isänikin oli siihen aikaan vasta poikanen!
Tehän mellastitte siellä vuonna kaksikymmentäseitsemän,
neljäkymmentäviisi vuotta sitten!

Vanhus siveli hehkuvia kasvojaan silmäillen ympärilleen

huoneessa saman näköisenä kuin ihminen, joka on äkkiä herätetty
unestaan. Valo sammui hänen silmissään kuin sammuksiin
puhallettu kynttilänliekki. Istahtaen tuolilleen hän näytti kutistuvan
kokoon toisten jäädessä tuijottamaan häneen.

— Niin, nythän minä muistan, — mutisi hän hitaasti. — Se olikin

Chalonsin prinssi Philibert Oranialainen.

— Maannut jo neljäkymmentä vuotta haudassa!

— Niin, neljäkymmentä vuotta! Kaikki he ovat jo kuolleet! — mutisi

vanhus katsellen kyhmyistä nyrkkiään, avaten ja puristaen sitä
vuorotellen. — Ja minä käyn jo lapsekkaaksi! On jo aika, todellakin
aika, että seuraan heitä! Nyt käteni vapisee, mutta olkaa huoleti,
teidän ylhäisyytenne, silloin se ei vapise! Kuolleet, niin, kaikki he
ovat jo kuolleet!

Hän vaikeni surumielisenä, ja katseltuaan häntä hetken säälivästi

Tavannes vaipui omiin, kylläkin synkkiin mietteisiinsä. Aurinko alkoi
laskea, ja vaikka se paistoi vieläkin kirkkaasti etelänpuolisista
ikkunoista, tuntui kuitenkin jonkinlainen varjo lankeavan hänen
ajatustensa tielle. Ne eivät enää riemuinneet uhmassa kuten
aamupäivällä. Niiden sijaan loihti tyyni harkinta hänen sielunsa
silmien eteen menneen elämän. Ihmiselämän kaikki toiveet,
kunnianhimo, tehdyt ja tekemättä jääneet teot, Nostradamuksen
ennustama kuninkuus, niiden miesten kasvot, joiden hengen hän oli
säästänyt, ja sellaisten, joilta hän oli sen ottanut…ja yhden naisen
kasvot, kaikki soluivat synkässä kulkueessa hänen ohitsensa.

Se nainen ei siis kuitenkaan joutuisi hänen omakseen. Hän oli

pelannut rohkeaa peliä ja jäisi häviölle, mutta tahtoi pelata sen yhtä
rohkeasti loppuun asti, niin että huomenna häntä muistettaisiin
ylevänä miehenä. Olikohan häntä ollenkaan alettu ajatella? Silloin
Angersin majatalossa hän oli ollut huomaavinaan muutoksen,
ikäänkuin kreivittäressä olisi jokin herännyt lämpöön ja eloon,
tapahtunut jokin pieni käänne miehensä puoleen. Ainakin oli se ollut
hänelle mieluinen ajatus. Ja lisäksi tuotti mielihyvää se kuvitelma,
että kreivitär vastedes, ollessaan jo Tignonvillen omana, salaa ja
lempeästi muistelisi häntä. Tästä hän oli jokseenkin varma. Ja tämän
naisen ajatuksissa hänestä vähitellen tulisi sankari, samoin kuin se
mies, joka oli sijalle valittu, muuttuisi mitättömäksi, kun
yhteiselämässä näyttäisi oikean laatunsa.

Se tuotti mielihyvää, mutta siinä olikin melkein kaikki, mitä hänellä

oli mieluista jäljellä, ja lisäksi se ajatus, että hän tahtoi kuolla yhtä
ylpeästi kuin oli elänytkin. Mutta kun päivä kului pitemmälle, ilman
käydessä huoneessa kuumaksi ja ummehtuneeksi ja kivun yltyessä
hänen reidessään, muuttui hänen mielentilansa. Hänessä syttyi hurja
raivo ja intohimo, jota hänen oli vaikea hillitä. Kuolla tällä tapaa, niin
ettei mikään hänen toiveistaan, rahtunenkaan hänen
kunnianhimostaan toteutuisi! Kuolla näin loukkoon kurjan papin ja
keihäitä saaneen roskajoukon ahdistamana ja kuitenkin ollut mukana
Dreuxissä ja Jarnacissa, uhmannut kuningastakin ja rohjennut
käyttää Pärttylin yötä omiin tarkoituksiinsa! Kuolla näin ja jättää
kreivitär tuolle nukelle! Vaikka hän olikin voimakas mies, jolle
mielenlujuudessa ei monikaan mies vertoja vetänyt, otti kuitenkin
kovalle, jotta hän saattoi maata siinä hiljaa, ilman pienintäkään
merkkiä siitä, mitä mielessä riehui. Kerran hän sentään kohosi
kyynärpäittensä varaan murahtaen jotakin. Oliko se pilkallinen
hymähdys vai kirous? Bigot ei tiennyt, mutta kun kreivi nähtävästi
aikoi sanoa jotakin, kiirehti Bigot hänen luokseensa.

— Mitä teidän ylhäisyytenne haluaa?

— Vettä, — sanoi kreivi Hannibal, — vettä, hupakko! — Ja

juotuaan hän kääntyi seinään päin, ettei kiusaus puhua tai kysyä
jotakin kreivittärestä pääsisi ylivoimaiseksi.

Sillä hänen mielensä täytti halu vielä kerran ennen kuolemaansa

nähdä kreivitär, katsoa hänen silmiinsä ja koskettaa hänen kättänsä,
ainoastaan kerran vielä tavata tämä nainen, jonka hän tiesi olleen
luonansa yöllä ja vasta aamunkoitossa poistuneen. Mutta silloin hän
oli ollut niin heikko, että oli tuskin ollut tietoinen toisen läsnäolosta.
Jos hän nyt kysyisi kreivitärtä taikka pyytäisi saada häntä nähdä,
olisi se raukkamaisuuden osoite, mitä tahansa hänellä olisikin
sanottavaa. Se sananparsi, että joka etsii kuninkaan kasvoja, etsii
hänen suosiotaan, piti paikkansa hänen suhteessaan kreivittäreen,
ja tällaisella pyynnöllä hänen puoleltaan saattoi olla vain yksi
merkitys. Mutta tätä hän ei tahtonut, vaikka vaipuikin yhä
syvemmälle kuoleman kylmään aallokkoon, ja vaikka syyskuun
auringon mennessä mailleen ja lopun lähestyessä tuossa hiljaisessa
huoneessa hänen sielussaan heräsi kiihkeä kaipaus ja hurja kapina
kohtaloa vastaan. Hänen maatessaan siinä äärettömässä
yksinäisyydessään hänen mietteensä olivat hyvin katkeria. Hän
käänsi kasvonsa seinää vasten.

Tässä asennossa hän hetken kuluttua nukahti. Bigotin silmissä

kuvastui raivo ja sääli. Huoneessa oli kauan hiljaista. Kreivi
Hannibalin nukahtaessa oli auringonlaskuun vielä ollut kolme tuntia.
Hänen herätessään oli huoneessa vielä valoisaa, jopa suorastaan
kirkasta. Hän makasi hetken aikaa unen ja valveilla olon vaiheilla,
mutta sitten hän äkkiä tuli tietoiseksi asemastaan, tämän päivän
merkityksestä, siitä, mitä oli tapahtunut, ja omasta
avuttomuudestaan, ja vastoin tahtoakin pääsi valitus hänen
huuliltaan. Hän luuli aluksi torkahtaneensa vain hetken ja makasi yhä
edelleenkin kasvot seinään päin kääntyneinä toivoen unen vielä
palaavan.

Mutta uni ei enää palannut, ja vähitellen, maatessaan siinä

kuunnellen ja miettien ja käyden mieleltään yhä levottomammaksi,
hän alkoi kuvitella olevansa yksin huoneessa. Valo sattui heleästi
siihen seinään, johon päin hänen kasvonsa olivat. Kuinka tämä oli
mahdollista, jos Bigotin leveät hartiat täyttivät yhä tähystysaukon?
Päästäkseen tästä selvyyteen hän kutsui miestä nimeltä.

Ei kuulunut vastausta.

— Badelon! — mutisi hän. — Badelon!

Oliko siis hänkin, tuo uskollinen vanhus, mennyt? Siltä näytti, sillä
ei nytkään kuulunut vastausta.

Kaiken ikänsä oli kreivi Hannibal tottunut siihen, että häntä

viivyttelemättä palveltiin, että hänen määräyksiään toteltiin jo melkein
ennen kuin sanojen kaiku oli hälvennyt. Eikä mikään aikaisempi
kokemus, ei mikään hänen kärsimyksistään Angersin tappion jälkeen
ollut niin selvästi saattanut häntä tuntemaan voimattomuuttaan ja
asemaansa ja valtansa todellista menetystä kuin tämä. Veri
syöksähti hänen päähänsä, ja melkeinpä nousivat kyyneleet silmiin,
jotka eivät olleet niitä vuodattaneet lapsuusvuosien jälkeen eivätkä
tahtoneet vuodattaa nytkään, vaikka hän olikin heikko. Hän kohosi
kyynärpään varaan ja katseli ympärilleen raskain sydämin: niin oli
laita kuin hän oli arvannutkin. Badelonin tuoli oli tyhjä,
ikkunasyvennys oli myöskin tyhjä. Sen kapeasta aukosta hän näki
kaistaleen rantaa ja matalan, kallioisen kukkulan, jonka huippu hohti
lämpimänä laskevan auringon viimeisissä säteissä.

Laskeva aurinko! Niin, se laski, sillä kukkulan alaosa alkoi näyttää

kalsealta ja sen juurella oli ranta jo harmaa. Hän oli siis nukkunut
kauan, ja aika oli tullut. Hän hengähti syvään ja kuunteli. Mutta sekä
sisällä että ulkona vallitsi hiljaisuus, jota ajopengertä vasten vyöryvä
raskas maininki ei häirinnyt, vaan teki yhä huomattavammaksi. Päivä
oli ollut tyyni, mutta auringon laskiessa oli alkanut puhaltaa hiljainen
tuuli.

Hän puri hampaansa lujasti yhteen ja kuunteli yhä. Hänelle oli

sanottu, että vaihdon piti tapahtua tuntia ennen auringonlaskua. Mitä
tämä siis merkitsi? Viiden minuutin kuluttua olisi aurinko jo laskenut;
hän näki, kuinka lämpöraja kukkulan kyljessä jo kohosi ylemmä.
Entä Bigot ja Badelon? Miksi he olivat jättäneet hänet hänen
nukkuessaan? Tuntia ennen auringonlaskua! Mitä, huoneessahan
alkoi jo hämärtää, nurkat tuolla näyttivät jo harmailta ja tummilta, ja…
mitä tuo oli?

Hän säpsähti niin kovin, että jalkaan koski kipeästi, ja tuska puristi
valituksen hänen huuliltaan. Vuoteen jalkopään kohdalla, vaikka hän
ei ollut sitä ennen huomannut, makasi nainen pitkällään lattialla pää
käsivarsien varassa. Hän makasi liikahtamatta pää ja ristiin puristetut
kädet tähystysaukkoon päin, paksun, sykkyräisen tukan peittäessä
kokonaan hänen niskansa. Eräs nainen! Kreivi Hannibal tuijotti
häneen herkeämättä, mutta kuvitellen sitten näkevänsä unta hän
sulki silmänsä hetkeksi, avaten ne sitten uudelleen. Ei, hän ei nähnyt
unta. Nainen oli kreivitär, hänen vaimonsa!

Hän hengähti syvään, mutta ei puhunut mitään, vaikka väri hitaasti

nousi hänen kasvoilleen, ja tähysti naista kiinteästi, päästä
kantapäähän asti, ikkunan alla valojuovassa valkoisina lepäävistä
käsistä pieniin kenkiin saakka. Nyt hän häiritsemättä sai sitä, mitä
niin hartaasti oli halunnut, katsella kreivitärtä! Tuskinpa kukaan
sadasta henkilöstä, jotka tunsivat kreivittären, olisi heti huomannut
häneksi tuon lattialla pitkällään makaavan naisen, josta ainoastaan
kädet olivat näkyvissä. Mutta kreivi Hannibal tunsi hänet, olisi
tuntenut hänet satojen, vaikkapa tuhansien naisten joukosta pelkistä
käsistä.

Mitä hän teki täällä ja tällä tapaa? Miettiessään sitä kreivi Hannibal
huomasi, että hänen katsellessaan kreivitärtä aurinko oli laskenut,
valo kadonnut kukkulan huipulta ja että ulkopuolinen maailma ja
huone, jossa he olivat, alkoivat käydä viileiksi. Johtuiko tästä, ettei
lattialla makaava enää pysynyt hiljaa? Hän näki väristyksen
puistattavan kreivitärtä ja vielä toisenkin kerran. Sitten hänestä tuntui
kuin hän olisi kuullut pienen voihkaisun. Oliko hän itse tullut hulluksi
vai rukoiliko kreivitär todellakin puoliääneen, väännellen itseään kuin
tuskissaan, hakaten otsaansa käsivarsiaan vasten ja sitten taas
pysyen aivan liikkumatta kuin ruumis? Kun tämä puuska oli
päättynyt, oli iltarusko jo kadonnut taivaalta, ja kukkulat peittyivät
hämärään.
XXXVI.

HÄNEN KUNINGASKUNTANSA.

Kreivi Hannibal ei olisi itsekään tiennyt, miksi hän ei heti puhutellut

puolisoaan. Hän pysyi vaiti epämääräisen vaiston varoittamana, ja
hänen katseensa oli ikäänkuin imeytynyt kreivittäreen, kunnes tämä
nousi lattialta ja heti kohtasi hänen katseensa, mutta ei säpsähtänyt,
vaikka hän oli luullut niin käyvän. Sensijaan kreivitär seisoi hiljaa ja
miettiväisenä, katsellen häntä surumielisen vakavasti, ikäänkuin ei
näkisi ainoastaan häntä, vaan samalla vainajan, ja väristen yhä
uuden puuskan vallassa.

— Nyt se on jo ohi! — kuiskasi kreivitär vihdoin. — Malttakaa,

herra, älkää pelätkö, koetan pysyä rohkeana. Mutta jotakin olen
velkaa hänellekin.

— Hänelle! — mutisi kreivi Hannibal, ja kalmankalpeus levisi

hänen kasvoilleen.

Kreivitär hymyili oudon hehkun säteillessä hänen silmistään. —

Hänelle, joka oli rakastettuni! — huudahti hän väräjävällä äänellä. —
Jota aina muistelen hellästi, vaikka olenkin kieltänyt hänet ja jättänyt
kuoleman omaksi. Se oli oikeudenmukaista. Hän, joka niin usein on
pannut minut koetteelle, tietää sen olevan oikeudenmukaista. Ja
hän, jonka olen uhrannut… hänkin sen nyt tietää! Mutta vaikeata on
olla oikeudenmukainen. — Hän hymyili vapisevin huulin. — Teidän,
joka saatte kaikki, tulisi olla helppo suoda hänelle hiukkanen, helppo
antaa minulle anteeksi, helppo malttaa mieltänne!

Kreivi Hannibalilta pääsi tukahtunut huudahdus, puoleksi valitus ja

karjaisu. Voimattomuudessaan hän riuhtoi peitettä, vaipuen sitten
hervottomaksi.

— Vettä! — mutisi hän. — Vettä!

Kreivitär toi kiireesti vettä ja kohottaen hänen päätään

käsivartensa varaan kurotti sitä hänen huulilleen. Kreivi Hannibal joi
ja laskeutui silmät ummessa takaisin vuoteelle. Hän makasi niin
liikkumatta ja niin kauvan, että kreivitär pelkäsi hänen pyörtyneen,
mutta hetken kuluttua hän puhui.

— Niinkö te teitte? — kuiskasi hän. — Niinkö todella?

— Niin, — vastasi kreivitär väristen. — Jumala antakoon minulle

anteeksi! Niin tein! Minun täytyi niin tehdä taikka…

— Ja onko nyt jo liian myöhäistä… vaihtaa?

— On, liian myöhäistä, — ja nyyhkytys tukahutti kreivittären

äänen.

Kuinka uskomatonta, kuinka luonnotonta — mutta kyyneleitä alkoi

tihkua kreivi Hannibalin suljettujen silmäluomien alta vierien hitaasti
karheita poskia pitkin partaan asti.
 — Minä olisin mennyt, — mutisi hän. — Jos olisitte siitä puhunut
minulle, olisin säästänyt teiltä tämän.

— Tiedän sen, — vastasi kreivitär epävarmalla äänellä. — Miehet

kertoivat minulle.

— Ja kuitenkin…

— Se oli oikeudenmukaista. Ja te olette mieheni, — vastasi

kreivitär. — Ja enemmänkin, minä olen miekkanne vanki, ja niinkuin
te säästitte minua, kun teillä oli valta, niin minäkin säästin teitä
heikkoutenne aikana.

— Voi, hyvä Jumala! — huusi kreivi Hannibal, — mutta kuinka

kalliista hinnasta!

Tämä liikutti ja viehätti kreivitärtä kesken hänen syvintä kauhuaan

ja suruaan, vaikka ajopenkereellä yhä seisoi hirsipuu, jonka hän oli
aina näkevinään edessään. Sillä hän tiesi nyt puhuttavan siitä
hinnasta, minkä se oli hänelle maksanut. Hän tiesi, ettei kreivi
Hannibal ollut milloinkaan omasta puolestaan pitänyt ihmishenkeä
kalliina, vaan olisi silmää räpäyttämättä voinut nähdä Tignonvillen
kärsivän.

Ja tämä huolehtiminen hänestä, arvo, joka annettiin kilpailijankin

hengelle, kun se oli hänelle kallis, liikutti häntä syvästi, ehkä
syvemmin kuin mikään muu tällä hetkellä olisi voinut liikuttaa. Hän
näki sen valossa kaiken sen, mitä aikaisemmin oli tapahtunut, mitä
heidän välillään oli sattunut tuon kohtalokkaan sunnuntain jälkeen
Pariisissa. Mutta hän ei sanonut mitään. Hän ei tahtonut sanoa
enempää kuin jo oli sanonut. Niin kauan kuin se mies, jonka hän oli
uhrannut, odotti hautaustaan, eivät lemmen eivätkä edes
sovinnonkaan sanat saaneet tulla hänen huulilleen.

Tällä välin se mies, joka makasi hänen vieressään, piti sitä

uskomattomana. — »Se oli oikeudenmukaista», — oli hänelle
sanottu, ja hän tiesi sen todeksi. Tignonvillen hulluus, juuri se ja
ainoastaan se oli vienyt heidät satimeen ja toimittanut hänet itsensä
vangiksi. Mutta mitä on oikeudenmukaisuudella tekemistä tämän
maailman menon kanssa? Hänen kokemuksensa mukaan oli
voimakas käsi Ranskassa samaa kuin oikeus, ja omistaminen oli
lakina. Hän oli voimakkaan käden oikeudella ottanut kreivittären, ja
samalla oikeudella kreivitär olisi voinut hänestä vapautuakin.

Mutta hän ei ollut niin tehnyt. Se juuri oli uskomatonta. Hän oli
sensijaan tahtonut olla oikeudenmukainen. Sitä ei ollenkaan
käsittänyt. Avatessaan silmänsä hetkisen äänettömyyden jälkeen,
jonka ulkoa kuuluva laineiden loiske teki vieläkin juhlallisemmaksi,
Tavannes näki kreivittären polvistuneen hämärässä huoneessa pää
painuksissa vuoteen yli ja kasvot kätkettyinä käsiin. Hän tiesi
kreivittären rukoilevan ja melkein luuli jälleen näkevänsä unta.
Mitään tällaista ei koskaan ennen ollut hänelle sattunut, ja
heikenneenä ja tuskissaan hän rukoili, ettei tämä näky milloinkaan
hälvenisi, ja ettei hänen milloinkaan tarvitsisi tästä unesta herätä.

Ajatus siitä, mitä oli tehnyt, oli kreivittärelle hirvittävä.

Taistellessaan siinä kammonsa kanssa ja yhä uudelleen palaavan
kauhun puistattamalla hän kerran heitti kätensä peitteen poikki
koskettaen kreivi Hannibalia. Tämä säpsähti ja äkillinen liike vihlaisi
niin hänen kipeää raajaansa, että hän tuskasta huudahti. Kreivitär
katsahti häneen ja oli juuri sanoa jotakin, mutta samassa alkoi
holvikäytävästä kuulua jalkain töminää ja monien eri äänien sekavaa