New Speakers of Minority Languages: Linguistic Ideologies and Practices 1st Edition Cassie Smith-Christmas full chapter instant download

New Speakers of Minority Languages:
Linguistic Ideologies and Practices 1st

Edition Cassie Smith-Christmas
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/new-speakers-of-minority-languages-linguistic-ideolo
gies-and-practices-1st-edition-cassie-smith-christmas/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Foreign Languages in Advertising: Linguistic and

Marketing Perspectives 1st ed. 2020 Edition Jos Hornikx
https://ebookmass.com/product/foreign-languages-in-advertising-
linguistic-and-marketing-perspectives-1st-ed-2020-edition-jos-
hornikx/
Experimental and Expanded Animation: New Perspectives

and Practices 1st ed. Edition Vicky Smith
https://ebookmass.com/product/experimental-and-expanded-
animation-new-perspectives-and-practices-1st-ed-edition-vicky-
smith/
Asia in the Old and New Cold Wars: Ideologies,

Narratives, and Lived Experiences Kenneth Paul Tan
https://ebookmass.com/product/asia-in-the-old-and-new-cold-wars-
ideologies-narratives-and-lived-experiences-kenneth-paul-tan/
New Directions in Linguistic Geography: Exploring

Articulations of Space Greg Niedt
https://ebookmass.com/product/new-directions-in-linguistic-
geography-exploring-articulations-of-space-greg-niedt/
The Dynamics of Short Sea Shipping: New Practices and
Trends 1st ed. Edition Stratos Papadimitriou
https://ebookmass.com/product/the-dynamics-of-short-sea-shipping-
new-practices-and-trends-1st-ed-edition-stratos-papadimitriou/
Latino and Muslim in America: Race, Religion, and the

Making of a New Minority Harold D Morales
https://ebookmass.com/product/latino-and-muslim-in-america-race-
religion-and-the-making-of-a-new-minority-harold-d-morales/
Ambient Literature: Towards a New Poetics of Situated

Writing and Reading Practices 1st ed. Edition Tom Abba
https://ebookmass.com/product/ambient-literature-towards-a-new-
poetics-of-situated-writing-and-reading-practices-1st-ed-edition-
tom-abba/
Materiality and Managerial Techniques : New

Perspectives on Organizations, Artefacts and Practices
1st Edition Nathalie Mitev
https://ebookmass.com/product/materiality-and-managerial-
techniques-new-perspectives-on-organizations-artefacts-and-
practices-1st-edition-nathalie-mitev/
Shattered Omega: Murder and Mayhem Omegaverse 1st

Edition Cassie Lein
https://ebookmass.com/product/shattered-omega-murder-and-mayhem-
omegaverse-1st-edition-cassie-lein/
NEW SPEAKERS
OF MINORITY
LANGUAGES
Linguistic Ideologies
& Practices
Edited by
Cassie Smith-Christmas, Noel P. Ó Murchadha,
Michael Hornsby & Máiréad Moriarty
New Speakers of Minority Languages
Cassie Smith-Christmas
Noel P. Ó Murchadha • Michael Hornsby
Máiréad Moriarty
Editors
New Speakers of
Minority Languages
Linguistic Ideologies and Practices
Editors
Cassie Smith-Christmas Noel P. Ó Murchadha
University of Limerick Trinity College Dublin
Limerick, Ireland Dublin, Ireland
Michael Hornsby Máiréad Moriarty

Adam Mickiewicz University University of Limerick
Poznań, Poland Limerick, Ireland
ISBN 978-1-137-57557-9 ISBN 978-1-137-57558-6 (eBook)

https://doi.org/10.1057/978-1-137-57558-6
Library of Congress Control Number: 2017954728
© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

The author(s) has/have asserted their right(s) to be identified as the author(s) of this work in accordance
with the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and trans-
mission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or
dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.
Cover design by Tjaša Krivec
Printed on acid-free paper
This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

The registered company is Macmillan Publishers Ltd.
The registered company address is: The Campus, 4 Crinan Street, London, N1 9XW, United Kingdom
Acknowledgements
Bringing this volume to fruition would not have been possible without the
support of the EU COST Action IS1306 ‘New Speakers in a Multilingual
Europe: Opportunities and Challenges’. This network has allowed research-
ers from across Europe the chance to come together and embark on col-
laborative work on multilingualism. A number of chapters in this volume
(Atkinson; Dunmore; Kennard; Nance; Ó hIfearnáin; Moal, Walsh, and
Ó Murchadha; O’ Rourke and Ramallo; Sallabank and Marquis; Selleck;
and Smith-Christmas) had their naissance in two panels, one on linguistic
ideologies and one on linguistic practices, at the whole action meeting in
Barcelona in 2014. Since then, the ideas that have formed these chapters
have continued to grow, and through fruitful dialogue, the authors have
produced the chapters you see in this volume. As well, network members
who were not in the panels but who nonetheless have played a large role in
advancing our understanding of ‘new speakers’ (Bermingham, Carty,
Lantto) have come to play a vital part of this volume.
The editors would like to extend their deepest gratitude to action chairs
Bernie O’Rourke and Joan Pujolar for the inception of the network and
their continued dedication towards it. We would also like to extend the
warmest thanks to Sara Brennan, who has worked tirelessly over the years
in dealing with the administrative side of the network. We would also like
to thank Working Group 10 leader James Costa for his valuable insights
as well as Wilson McLeod for his support.
v
Contents
1 New Speakers, Familiar Concepts? 1

Noel P. Ó Murchadha, Michael Hornsby, Cassie
Smith-Christmas, and Máiréad Moriarty
New Speakers and the Dynamics of Late Modern Society 1
Defining the ‘New Speaker’ 4
Authority, Authenticity, and the New Speaker 5
New Speakers and Minority Languages 7
Structure of the Volume 12
References 17
2 New Gaelic Speakers, New Gaels? Ideologies

and Ethnolinguistic Continuity in Contemporary
Scotland 23
Stuart Dunmore
Introduction: Theoretical Approaches to Language
Revitalisation and Bilingual Education 23
Research Context: GME and Gaelic in Twenty-First-Century
Scotland 26
Method 29
Gàidheil ùra: ‘New Gaels’? 31
New Speakers: Domains of Use? 33
vii
viii Contents
New Speakers of Gaelic: (New) Gaels? 35

Discussion: Gaels and ‘Xians’ in Twenty-First-Century
Scotland 38
Conclusions 39
References 41
3 ‘We’re Not Fully Welsh’: Hierarchies of Belonging

and ‘New’ Speakers of Welsh 45
Charlotte Selleck
Introduction 45
Welsh Language Policy 47
The Research Context 51
Language Policy in the English School: ‘Flexible Bilingualism’ 54
Complications, Contradictions, and Contestation 55
Conclusion 60
References 63
4 ‘We Don’t Say It Like That’: Language Ownership

and (De)Legitimising the New Speaker 67
Julia Sallabank and Yan Marquis
Introduction and Background 67
Language Ideologies in Guernsey 72
Creating a ‘New Speaker’ Community 78
Conclusions 83
References 87
5 Identities and New Speakers of Minority Languages:

A Focus on Galician 91
Bernadette O’Rourke and Fernando Ramallo
Introduction 91
New Speakers of Galician 93
Identities 96
New Speakers Versus Native Speaker Identities 100
References 106
Contents
ix
6 Double New Speakers? Language Ideologies of

Immigrant Students in Galicia 111
Nicola Bermingham
Introduction: Situating Immigrant New Speakers
of Galician 111
Socio-Historical Context of Language Planning in Galicia 113
Research Site: As Rocas 115
Spanish as a Prestigious and Universal Language 117
Issues of Authenticity and Anonymity 121
Conclusions 124
Appendix: Transcription Conventions 126
References 127
7 Land, Language and Migration: World War II

Evacuees as New Speakers of Scottish Gaelic 131
Cassie Smith-Christmas
Land and Language: A Powerful Metaphor 131
Land, Language, and Migration in a Scottish Gaelic Context 133
What Constitutes a ‘Gaelic-Speaking Area’? 135
Interviews 137
Evacuees Marked as Non-native Speakers 137
Language and the Experience of Place 143
Transcription Conventions 145
References 146
8 The Ideological Construction of Boundaries

Between Speakers, and Their Varieties 151
Tadhg Ó hIfearnáin
Language Ideologies 151
At This Juncture of Time and Space 153
Space and Place 154
Porous and Impermeable Boundaries 157
Rights of Speakers 161
The Traditional Language and the New Speaker 162
References 163
x Contents
9 New Basques and Code-Switching: Purist Tendencies,

Social Pressures 165
Hanna Lantto
Introduction 165
Basque Revitalisation and New Basques 166
Data and Methods 168
Results: New Basques’ CS 169
Code-Switching Patterns in New Basques’ Spontaneous
Speech Data 174
Discussion: CS and Speaker Trajectories 181
References 184
10 New Speakers and Language in the Media: Audience

Design in Breton and Irish Broadcast Media 189
Stefan Moal, Noel P. Ó Murchadha, and John Walsh
Introduction 189
Irish-Medium Radio: RíRá ar RnaG 191
Post-traditional Speech in Irish 192
RíRá ar RnaG: A Cultural and Linguistic Outlier on
Raidió na Gaeltachta 193
Breton-Medium Radio: Tud deus ar Vro and Breizh
O Pluriel 197
Breton Radio: A Site of Interaction Between Traditional
and Post-traditional Speech Practices 199
Discussion 205
Conclusion 208
References 210
11 Linguistic Innovation Among Glasgow Gaelic New

Speakers 213
Claire Nance
Introduction 213
Analysis 215
Discussion and Conclusions 223
References 226
Contents
xi
12 Verbal Lenition Among Young Speakers of Breton:

Acquisition and Maintenance 231
Holly J. Kennard
Breton: Decline and Revitalisation 231
The Study 236
Use of Mutation 238
Discussion 246
Conclusions 248
References 249
13 New Speakers, Potential New Speakers, and Their

Experiences and Abilities in Scottish Gaelic 253
Nicola Carty
Introduction 253
Issues in ‘New Speakerness’ and L2 Proficiency 254
Study Design 255
Frequency, Type of Use, and Learning Trajectories 258
Proficiency 259
Discussion and Conclusion 263
Appendix 1: Communicative Adequacy Scale 265
Appendix 2: Spearman’s Rho Results for D and
CAF Measures and Communicative Adequacy 267
References 267
14 New Speakers and Linguistic Practices: Contexts,

Definitions, and Issues 271
David Atkinson
Contextualising Studies of New Speaker Practices 272
Definitions and Ascription 274
‘Deficit’: (In)Competence, (In)Authenticity, Ownership,
and Indexicality 277
Future Directions 280
References 281
xii Contents
15 Reflections on New Speaker Research and Future

Trajectories 283
Cassie Smith-Christmas and Noel P. Ó Murchadha
References 288
Index 289
Notes on Contributors
David Atkinson is a Senior Lecturer in Spanish at the University of Limerick,

Ireland. His main research interests are the sociolinguistics of minoritised lan-
guages in Spain, in particular Catalan; Irish in Ireland, with particular reference
to the media; and critical discourse analysis of the language of politics. He has
published on these areas in a wide variety of international journals. His most
recent work on Irish focuses on, respectively, the interplay between (potential)
speakers’ language-ideological positions and the ways in which the language is
thematised in the media. In the case of Catalonia, he is currently researching the
ways in which established tropes around civic, ethnic, and ethnolinguistic are
being discursively exploited by both left and right political constituencies in the
context of the independence movement.
Nicola Bermingham is a Lecturer in Hispanic Studies in the Department of
Modern Languages and Cultures at the University of Liverpool. She completed
her MA in Hispanic Studies and French at Trinity College Dublin (2011) and
her PhD at Heriot-Watt University, Edinburgh (2017). Her PhD thesis looked
at immigration and language learning in the context of Galicia. Her main
research interests include sociolinguistics, migration studies and minority
languages.
Nicola Carty is the Postdoctoral Research Assistant on the project Comasan
Labhairt ann an Gàidhlig/Gaelic Adult Proficiency at the University of Glasgow.
Her major research interests lie in the acquisition of Gaelic as a second language
by adults. She has conducted research in this area from a range of perspectives,
xiii
xiv Notes on Contributors
including language processing, language testing and assessment, learner motiva-

tion, and language in education policy. Her current research project, in collabo-
ration with colleagues from the Universities of Glasgow and Aberdeen, takes a
corpus-based approach to the development of a framework for the teaching and
learning of Scottish Gaelic.
Stuart Dunmore holds a British Academy postdoctoral fellowship at the
University of Edinburgh. Stuart received his doctorate, which examined long-
term outcomes of Gaelic-medium education, in 2015, having previously studied
at the Universities of Edinburgh and Oxford. His principal research interests lie
in the sociolinguistics of minority language use, ideological perceptions, and the
sociology of the Celtic languages more generally. During his previous fellowship
with Soillse, the interuniversity Gaelic language network, Stuart undertook
research for an assessment of current language planning structures in Scotland
on behalf of policymakers. He is currently preparing his doctoral research for
publication as a monograph.
Michael Hornsby is Professor at the Department of Celtic languages and lit-
eratures, Adam Mickiewicz University, Poznań, Poland. He is one of the mem-
bers of the European Cooperation in Science and Technology (COST) network
on New Speakers in a Multilingual Europe and is an editorial board member of
three journals: Sociolinguistic Studies, Studia Celtica Posnaniensia and Poznań
Studies in Contemporary Linguistics. His most recent publications include articles
on the Lemko minority in Poland (International Journal of Multilingualism) and
on new speakers of Breton and Yiddish (International Journal of the Sociology of
Language) as well as the monograph Revitalizing Minority Languages: New
Speakers of Breton, Yiddish and Lemko (Palgrave Macmillan).
Holly Kennard is a British Academy Postdoctoral Fellow in Linguistics, based
at Somerville College, University of Oxford. She obtained her DPhil from the
University of Oxford in 2013. Her thesis, ‘Breton morphosyntax in two genera-
tions of speakers: evidence from word order and mutation’, investigated the
impact that a gap in the transmission of a language can have on the structure of
a language. Aspects of this research have been published in the Journal of
Historical Linguistics and the Journal of Linguistics. Her current research project
examines new speakers and ‘traditional’ speakers of Breton in more detail,
through the lens of the adaptation of French loanwords in Breton.
Hanna Lantto is a postdoctoral researcher at the University of Eastern Finland.
Hanna received her MA (2008) and PhD (2015) in Spanish Philology at the
University of Helsinki, where she worked as a Basque teacher from 2005 to
xv
2014. The title of her doctoral dissertation was Code-switching in Greater Bilbao:
A bilingual variety of colloquial Basque. She frequently visits the city of Bilbao for
data gathering and research cooperation for her project New Basque speakers as
agents in language revitalization and change. Her major research interests include
language contact and language change, language ideologies, new speakers, and
various phenomena of bilingual speech. She is currently one of the editors of
SKY Journal of Linguistics. She has also worked as a Spanish and Portuguese
teacher, published a small Finnish-Basque-Finnish dictionary together with her
colleagues from Suomitar (Basque Country-Finland Association), and translated
Linguae Vasconum Primitiae (by Bernard Etxepare in 1545), the first book writ-
ten in the Basque language, into Finnish.
Yan Marquis is a freelance researcher, language teacher, and translator who has
been documenting and teaching Guernesiais for 25 years. His research interests
include language change, orthography, and teaching methods for endangered/
minority languages. His recent publications include The Toad and the Donkey:
An Anthology of Channel Islands Literature (co-edited with Geraint Jennings) and
Warro!, an introduction to Guernesiais for children (co-authored with Jo
Dowding). Julia Sallabank and Yan Marquis have co-authored several papers:
‘Speakers and language revitalization: A case study of Guernesiais (Guernsey)’,
in Keeping Languages Alive, edited by Mari Jones and Sarah Ogilvie (Cambridge
University Press, 2013); ‘Ideologies, beliefs and revitalization of Guernesiais
(Guernsey)’, in Endangered Languages: Beliefs and Ideologies in Language
Documentation and Revitalisation, edited by Peter K. Austin and Julia Sallabank
(Oxford University Press/Proceedings of the British Academy, 2014); and
‘Spelling trouble: ideologies and practices in Giernesiei / Dgernesiais /
Guernesiais / Guernésiais / Djernezié …’ in Creating Orthographies for Endangered
Languages, edited by Mari C. Jones and Damien Mooney (Cambridge University
Press, 2017).
Stefan Moal (University of Rennes, Brittany) is an Associate Professor of
Breton language and culture and a member of the CRBC (Breton and Celtic
Research Centre, Brest and Rennes). Stefan obtained his doctorate from the
University of Rennes in 2004 with his thesis on Breton language programmes
on radio and television since the 1960s. His main fields of research are media
studies, bilingual education, and contemporary Breton literature.
Máiréad Moriarty is a Lecturer in Sociolinguistics and New Media at the
Centre for Applied Language Studies, University of Limerick, Ireland. Máiréad
is a member of the Peripheral Multilingualism Project funded by the Finish
xvi Notes on Contributors
Academy and previously held the position of postdoctoral researcher on the

Northern Multilingualism project. Máiréad’s publications are largely in the field
of multilingualism, minority language planning and policy, minority language
revitalisation, and new roles for minority languages in globalising society. She is
the author of Globalizing Language Policy: An Irish Language Perspective, pub-
lished by Palgrave Macmillan.
Claire Nance is a Lecturer in Phonetics and Phonology at Lancaster University.
She completed her BA in Modern and Medieval Languages at Selwyn College,
Cambridge, and her PhD in Celtic and Gaelic at the University of Glasgow. Her
research considers phonetic variation in Scottish Gaelic and is particularly con-
cerned with the social and phonetic outcomes of language revitalisation. Claire
has researched intergenerational change in Gaelic in heartland communities in
the Outer Hebrides and in communities in urban lowland Scotland. Her work
appears in journals such as Journal of Phonetics, Language in Society, Journal of the
International Phonetic Association, and Journal of Sociolinguistics.
Tadhg Ó hIfearnáin works in the School of Culture and Communication at
the University of Limerick, where he teaches linguistics, sociolinguistics, and
aspects of the cultural production and civilisation of Irish and the other Celtic
languages from the early modern period until present, mostly through the
medium of Irish. Specialising in the contemporary sociolinguistics of Irish and
the other Gaelic languages, his research is informed by field-based and theoreti-
cal projects in language policy, ideology, and practice. Recent and ongoing proj-
ects include work on authority and authenticity in language revitalisation,
linguistic standardisation and de-standardisation, perceptions of linguistic dis-
tance in spoken and written varieties, family language policy, the interaction of
individuals and communities with institutional or state authorities in language
policy, and the contemporary sociolinguistics of Manx Gaelic. He is a member
of Údarás na Gaeltachta’s advisory committee on language policy and an honor-
ary patron of Iaith, the Welsh Centre for Language Planning, and serves on the
editorial boards of several of the leading international journals in sociolinguis-
tics. He is a member of the Management Committee of the COST Action ‘New
Speakers in a Multilingual Europe—Opportunities and Challenges’
(2013–2017).
Noel P. Ó Murchadha is an Assistant Professor in Language Education in
Trinity College Dublin. He teaches courses on bilingualism/multilingualism,
language in society, language pedagogy, researching language, and research
methods in the social sciences. Previously, he taught at University College
xvii
Dublin, University of Toronto, and the University of Limerick. His research

focuses on attitudes and ideologies around linguistic variation and on folk lin-
guistics. He has completed projects on teenagers' and educators’ perceptions of
linguistic variation in contemporary spoken Irish and on the standardisation of
modern Irish. His research examines the changing relationship between self and
society in the late modern age and the impact such changes can have on lan-
guage variation and change in a minoritised language context.
Bernadette O’Rourke is a Professor of Sociolinguistics and Spanish at Heriot-
Watt University, Edinburgh. Her research focuses on the role of language in the
construction of social difference and social inequality in multilingual societies.
She is the chair of the European COST Action IS1306 New Speakers in a
Multilingual Europe: Opportunities and Challenges. She is the author of
Galician and Irish in the European Context (Palgrave) and has published widely
on issues around language ideologies, language policy, and language revitalisa-
tion in minority language contexts.
Fernando Ramallo is a Senior Lecturer of Linguistics at the University of Vigo
(Spain). He is a correspondent member of the Royal Academy of Galician
Language and, since 2013, a member of the Committee of Experts of the
European Charter for Regional or Minority Languages (Council of Europe). In
recent years, his main line of research has been closely related to Galician new
speakers (neofalantes) and their role in Galician sociolinguistic change, especially
the social processes linked to the experiences of people who usually speak a lan-
guage different from that of their primary socialisation.
Julia Sallabank is Reader in Language Policy and Revitalisation at the School
of Oriental and African Studies, University of London. Her main research inter-
ests are sociolinguistics/sociology of language; endangered language documenta-
tion and revitalisation; language policy and planning; and Channel Islands
French. Her most recent books are Attitudes to Endangered Languages: Identities
and Policies (Cambridge University Press, 2013) and Endangered Languages:
Beliefs and Ideologies in Language Documentation and Revitalisation edited by
Peter K. Austin and Julia Sallabank (Oxford University Press/Proceedings of the
British Academy, 2014).
Charlotte Selleck is a Lecturer in English language at the University of
Worcester. Her principle research interests are in the field of sociolinguistics,
including sociolinguistic theory, the sociolinguistics of Wales, and interactional
sociolinguistics as well as linguistic ethnography. Charlotte’s doctorate, com-
xviii Notes on Contributors
pleted at Cardiff University and funded by the Economic and Social Research
Council (ESRC), investigated the interplay of linguistic practices, linguistic rep-
resentations, language ideologies, and social inclusion between students at three
related research sites in West Wales. Charlotte subsequently took up a postdoc-
toral research position at the University of Copenhagen, working on the
Standard Language Ideology in a Contemporary Europe (SLICE) project before
her appointment at the University of Worcester.
Cassie Smith-Christmas holds a Government of Ireland Postdoctoral
Fellowship awarded by the Irish Research Council at the University of Limerick.
Prior this appointment, Cassie held a research fellowship with Soillse, the inter-
university Gaelic language network at the University of the Highlands and
Islands. Cassie completed a PhD at the University of Glasgow and has also held
a fellowship with the Institute for Advanced Studies in the Humanities at the
University of Edinburgh, where she wrote her monograph Family Language
Policy: Maintaining an Endangered Language in the Home (Palgrave, 2016).
Among Cassie’s research interests are issues of language and migration, and she
is currently the communications officer for Workgroup 10 of the COST Action
IS1306 ‘New Speakers in a Multilingual Europe: Opportunities and Challenges’
network.
John Walsh is a Senior Lecturer in Irish in the School of Languages, Literatures
and Cultures at the National University of Ireland, Galway. From 2012 to 2015,
he was Vice-Dean for Research in the College of Arts, Social Sciences, and Celtic
Studies. His research interests include critical sociolinguistics, Irish language
policy, language ideology, minority language media, and language and socio-
economic development. The second edition of his book Contests and Contexts:
The Irish Language and Ireland’s Socio-economic Development (Peter Lang) was
published in 2012. He jointly edited Ag Siúl an Bhealaigh Mhóir: Aistí in Ómós
don Ollamh Nollaig Mac Congail (LeabhairCOMHAR, 2016) and TG4@10:
Deich mBliana de TG4 (Cló Iar-Chonnacht, 2008). He is an active member of
the COST (European Cooperation in Science and Technology) network which
researches ‘new speakers’ of various languages including Irish.
List of Figures
Fig. 11.1 Left panel: Sample spectrograms and waveform from the
dataset showing a Glaswegian ‘rise plateau’ contour.
Right panel: Results of the intonational coding 218
Fig. 11.2 Vowel plots showing the formant values for each
speaker group 220
Fig. 11.3 F2-F1 values for each lateral in each speaker group 221
Fig. 12.1 Children’s lenition by verb 243
xix
List of Tables
Table 11.1 Total participants in this study 216

Table 12.1 Linguistic features of Neo-Breton 233
Table 12.2 Lenition in Breton (IPA) 235
Table 12.3 Children’s use of verbal lenition (percentage with n in
parentheses) presented speaker by speaker 240
Table 13.1 New speakers and their linguistic practices 256
Table 13.2 Potentials and their linguistic practices 257
Table 13.3 Raters’ comments focusing on new speakers 262
Table 13.4 Raters’ comments focusing on potentials 262
xxi
1
New Speakers, Familiar Concepts?
Noel P. Ó Murchadha, Michael Hornsby, Cassie
Smith-Christmas, and Máiréad Moriarty
ew Speakers and the Dynamics of Late

N
Modern Society
It seems appropriate to begin this volume by stating that the ‘new speaker’
is not a newly discovered linguistic species. New speakers have existed for
as long as speakers of different languages have been in contact with each
other—in other words, their presence has spanned the millennia
N.P. Ó Murchadha (*)

School of Education, Trinity College Dublin, Dublin, Ireland
M. Hornsby
Centre for Celtic Studies, Faculty of English, Uniwersytet im. Adama
Mickiewicza, Poznań, Poland
C. Smith-Christmas
School of Culture and Communication, University of Limerick, Limerick,
Ireland
M. Moriarty
School of Modern Languages and Applied Linguistics, University of Limerick,
Limerick, Ireland
© The Author(s) 2018 1

C. Smith-Christmas et al. (eds.), New Speakers of Minority Languages,
https://doi.org/10.1057/978-1-137-57558-6_1
2 N.P. Ó Murchadha et al.
(e.g., Lim and Ansaldo 2016; Matras 2009; Thomason 2001). Currently,
there are many millions of new speakers worldwide and unsurprisingly, in
light of its ubiquity, as well as the fact that becoming a new speaker is
often a by-product of migration, what we refer to as the ‘new speaker
phenomenon’ has been the subject of much academic research and public
discourses alike. In January 2016, for example, former UK Prime Minister
David Cameron declared that Muslim women must ‘improve’ their
English within two and a half years of moving to the United Kingdom or
face possible deportation. Thus, in extreme cases, becoming a ‘new
speaker’ of English may be a matter of life and death for some of these
women, depending on the circumstances in the countries which they
have left. They are not alone; as the world now finds itself in the midst of
a refugee crisis, it is abundantly clear that the primary forces underlying
migration are war, starvation, and lack of employment. As becoming a
new speaker of a particular language may make the difference between
the right to remain and being deported, new speakerhood can literally be
a matter of life and death.
less dramatically, in terms of academic research, a vast body of litera-
ture on new speaker issues has emanated from many interwoven
branches of general linguistics: applied linguistics, sociolinguistics, lan-
guage psychology, social psychology of language, ethnography of lan-
guage, and linguistic anthropology, to name a few. However, the
majority of this research has not used the term ‘new speaker’. Instead,
researchers have tended to operationalise terms such as ‘second lan-
guage’, ‘L2’, ‘learner’, ‘non-native’, or ‘non-mother tongue’ as opposi-
tional constructs to terms such as ‘native’, ‘mother tongue’, ‘first
language’, ‘L1’, and ‘primary language’. By now, these terms are well-
established, enduring emic and etic designations used to distinguish
different types of speakers and different ways of using language. Despite
its establishment in the various fields of linguistics, however, this binary
categorisation of speakers can be problematic. As O’Rourke et al.
(2015) write in the introduction to the International Journal of the
Sociology of Language special issue on new speakers, these terms imply a
hierarchy and a deficit model, suggesting an evaluative paradigm that
privileges ‘native’ speakers and ‘native’ speech, and marginalises ‘non-
native’ speakers and their practices. In the important article, ‘Who, if
anyone, is a native speaker?’, Ingrid Piller (2001, p. 117), for example,

challenges the concept of the valorised native speaker by posing a num-
ber of important rhetorical questions:
Does the native speaker’s early acquisition lead to privileged access to the
language? Is the linguistic competence of native speakers somehow funda-
mentally different from that of non-native speakers (who have acquired the
language at a later point in their lives)? Is the speech of native speakers for
instance less error-prone than that of non-native speakers? Does that capac-
ity make them the sole arbiters of correct usage…?
When answered in the affirmative, these questions point to the various

ideological assumptions people may have about language. To paraphrase
Ben Rampton (1990, p. 2), much of what is assumed about ‘native’ and
‘non-native’ speech spuriously emphasises the biological ahead of the
social, conflating language as an instrument for communication on the
one hand with language as a symbol of social identification on the other.
Linguists have long argued that there is no linguistic evidence to sup-
port the hierarchical classification of what are considered different lan-
guages or of different language varieties and styles (e.g., Trudgill 1975,
p. 26). The same logic can be extended to include new speakers and
their practices. Although frequently fundamental to social actors’
engagement with language and society, the concepts of the native speaker
and the non-native speaker are merely socially constructed categorisa-
tions (Cook 1999, 2015; Eckert 2003), in the same way that concepts
such as authenticity (Bucholtz 2003; Coupland 2003; Eckert 2003) and
standard language (Coupland 2003; Coupland and Kristiansen 2011;
Milroy 2001; Lippi-Green 2012) represent reified abstractions.
Dichotomising speakers and ways of using language is unhelpful for
linguists who seek to describe different categories of language users
(Rampton 1990). As Ferguson (1983, p. vii) suggests, the mystique of
the native speaker and the mother tongue should be jettisoned from the
linguist’s set of myths about language (cited in Davies 2000, p. 92). In
view of this, it is germane to reconsider how we conceive of language
and how folk and academic conceptualisations of different types of
speakers feed into broader projects that ostensibly seek to promote mul-
tilingual societies, as well as social and linguistic cohesion. The term ‘new
speaker’ has thus been proposed (and accepted by many) as an alternative

to the deficit model implicit in more established terms like ‘second lan-
guage’, ‘L2’, ‘non-native’, and ‘learner’ (e.g., O’Rourke et al. 2015;
Hornsby 2015a, b; Ortega et al. 2015, Walsh et al. 2015b).
Defining the ‘New Speaker’

At its most basic level, the designation ‘new speaker’ refers to social
actors who use and claim ownership of a language that is not, for what-
ever reason, typically perceived as belonging to them, or to ‘people like
them’. The new speaker label has been used to describe language users
with a wide range of language competences. These competences range
along a continuum from emergent speakers (see García and Kleifgen
2010) or what Carty (Chap. 13, this volume) terms ‘potentials’—that
is, speakers with limited linguistic repertoires—through to expert lan-
guage users (see Piller 2001; Rampton 1990) often with ‘native-like’
language proficiency. Similarly, the new speaker designation has been
applied to a number of disparate contexts. An immigrant who acquires
an additional language in their new environment, for instance, can be
labelled a new speaker (e.g., Bermingham, Chap. 6, this volume;
Duchêne et al. 2013; Márquez Reiter and Martin Rojo 2014). Likewise,
individuals who have learnt a language other than the home or com-
munity language through immersion, bilingual, or subject-only educa-
tional programmes have been classified as new speakers (Walsh et al.
2015b; Dunmore, Chap. 2 this volume). Owing to the reliance of many
minoritised languages on education for their sociolinguistic vitality, the
literature on minoritised languages abounds with descriptions of lan-
guage users who have acquired their proficiency, at least partially, as a
result of schooling (e.g., Robert 2009; Hill and May 2011; Jaffe 2003;
King and Leeman 2014; Ó hIfearnáin 2015; Morris 2014; Dunmore
2015; Nance 2015; Nic Fhlannchadha and Hickey 2016; Kennard,
Chap. 12, this volume; O’ Rourke and Ramallo, Chap. 5, this volume;
Selleck, Chap. 3, this volume).
In addition to differences in their levels of competence and circum-
stances of language acquisition or language learning, the motivations of
new speakers can also vary (Dörnyei et al. 2015, Dörnyei and Ushioda
2011; Gardner 1982; Gardner and Lambert 1972). While instrumentality

(e.g., gaining employment) is consistently an important motivating factor
in acquiring the new language (Ó Riagáin 2007; Murtagh 2009; Walsh
et al. 2015b), symbolic motivations also abound as individuals recognise
the integrative and identificational potential of language (McCubbin 2010;
Sallabank and Marquis, Chap. 4, this volume). Despite the range of lin-
guistic competencies, contexts, and motivations, however, one common
feature of ‘new speakerhood’ is the ability to communicate in a new lan-
guage and the access it provides to new social, cultural, and economic
spheres and markets. Conversely, one of the net results of the presence of
new speakers in any language is often the association of ‘otherness’ with
new speaker profiles and practices (Costa 2015; Hornsby 2015a; Moriarty
2015). Idealised sociocultural and linguistic models of language users fre-
quently delegitimise new speakers in a way that places them at the bottom
of a socially constructed sociolinguistic hierarchy (Cook 1999, 2015; Costa
2015; Hornsby 2015a, b; Ó Murchadha 2016; Sallabank and Marquis,
Chap. 4, this volume). This is because new speakers tend to transgress the
sociocultural profiles of an imagined ideal speaker and because they also,
and not infrequently, move beyond what is regarded as authentic, legiti-
mate, and correct language usage (Ó Murchadha and Ó hIfearnáin forth-
coming). In doing so, new speakers, at least implicitly, challenge pervading
conceptualisations of what users of a particular language should be like and
what shape their linguistic forms and practices should take. As a result of
such transgressions, the practices and profiles of what we now call new
speakers have frequently been ideologically evaluated as sociolinguistically
deviant, since they do not conform to an implicitly agreed model.
Authority, Authenticity, and the New Speaker

Historically, of course, studies in the areas of dialectology and linguistics
can be said to have contributed to the perpetuation, reinforcement, or
even in the construction of models of the ideal language user—models
that often see new speakers and their practices regarded as a bête noire.
Chambers and Trudgill (1998, p. 29) remind us, for example, how the
pursuit of linguistic ‘purity’ in traditional dialectological studies led
researchers to mainly seek out participants who fitted the mould of
NORMs—nonmobile, older, rural males. The focus on NORMs can be

explained as a result of the political and scholarly focus on Romanticism
that became common following the Industrial Revolution where rural
populations, considered unaffected by urbanity, were seen as the authentic
source of traditional cultural knowledge and practice and whose spirit was
seen as underpinning the European nation-state (Bucholtz 2003, p. 399).
Thus, the language varieties of NORMs often became the yardstick used
to establish degrees of linguistic authority and ‘authenticity’. Much of the
early research in this area was thus confined to the study of the language
practices of those seen as most worthy of academic attention. The profiles
and practices of NORMs then became ‘the norm’. This approach histori-
cally established a linguistic hierarchy that privileged the speech varieties
and profiles of a particular gendered cohort of speakers and, by corollary,
rendered others, such as new speakers, less ‘pure’ and less ‘authentic’.
Of course, linguistic hierarchies neither begin nor end with NORMs.
An abundant literature in various academic fields describes (and also reifies)
‘standard’ language use in various different languages. This, allied with
institutional and folk beliefs in the existence of an ideologised standard
variety and in its inherent correctness, establishes and sustains certain lan-
guage varieties as prestige models (Coupland and Kristiansen 2011; Milroy
2001; Lippi-Green 2012). New speaker varieties, as well as many other
varieties, do not typically meet the rigours of these language standards
(Davies 2000). Many researchers in sociolinguistics, as well as in related
fields, have for some time recognised the value of studying language users
whose biographies and linguistic experiences are more diverse and nuanced
than prototypical ‘native speakers’, and some have gone so far as to question
the efficacy of the native speaker model for language learners and ‘non-
native’ users (e.g., Cook 1999, 2015; Davies 2000). However, valuing
speakers in terms of their ‘authentic’ and ‘correct’ language use persists
within academia, and, importantly, within the language communities
themselves. As Sallabank (2013, p. 79) has pointed out: ‘Postmodern ideas
on the constructed, fluid nature of languages and identity are not well
known among “lay” people, so that…respondents tend to have quite tradi-
tional, even “essentialist”, views on these matters’. Notwithstanding, the
fundamental motivations that underlie the poststructuralist study of the
practices and ideologies of new speakers is an approach that contributes
significantly to our current understanding of both language and society and
forms part of the research mosaic that illustrates how social actors experi-
ence and engage with language in contemporary society. Furthermore, and
arguably more pertinently, the study of new speakers allows us to further
explicate the ways in which language users recruit languages and language
varieties in order to understand and negotiate their role in the social order.
New Speakers and Minority Languages

As many authors have illustrated (e.g., Austin and Sallabank 2014;
Crystal 2000; Dorian 2014; Krauss 1992; Nettle and Romaine 2000;
Romaine 2007), the prevailing linguistic trend worldwide has seen the
number of languages used throughout the globe reduce dramatically
over the past centuries. Whatever the stance adopted in relation to
assessments of language vitality and language death (e.g., Grenoble
2016; Huiying Lee and Van Way 2016), it can hardly be refuted that
there are far fewer languages actively used today than used to be the
case. The social, cultural, economic, and political arrangements that
characterise what we might refer to in its various guises as late moder-
nity, late capitalism, or globalisation do not appear to align well with
efforts to maintain linguistic heterogeneity (Skutnabb-Kangas and
Phillipson 2010). As these global flows show few signs of abating, it is
likely that the trend of language loss is set to continue into the future
and that many languages already classified as ‘minority languages’ will
struggle to maintain current levels of vitality (Crystal 2000; Krauss
1992; Nettle and Romaine 2000). Of course, for many of the world’s
more dominant languages, the pattern of language loss that accompa-
nies the geographic, economic, cultural, and sociolinguistic mobility of
globalisation leads to the advent of new speakers of those languages
(e.g., Ammon 2010; Blommaert 2005, 2010; Crystal 2003; Mar-
Molinero 2010; Mufwene 2010). Conversely, however, these same
dynamics can provide the impetus for language shift and can have a
profound impact on the vitality of languages with fewer speakers
(Crystal 2000; Skutnabb-Kangas and Phillipson 2010). As traditional
minority language communities undergo language shift, the presence
of new speakers can provide an additional avenue for the continued
vitality of the language (Jaffe 2015; Ortega et al. 2015; Pujolar and
Puigdevall 2015). Within this context, the continued active use of
minority languages may often be contingent upon new speakers who
elect to adopt a language that is not ‘their own language’ (Ó hIfearnáin
2015).
While the phenomenon of the new speaker is discussed and debated
in the sociolinguistics of majority languages in a variety of ways, the new
speaker is becoming a key factor in minority language sociolinguistics as
well, perhaps because of the aforementioned potential of new speakers to
contribute to language vitality. Further, the new speaker of the minority
language is indeed a relatively ‘new’ phenomenon. Typically, the lan-
guage’s minority status is due in part to the language’s exclusion from
education, and thus the presence of the language in school, as well as a
cohort actively willing to learn the language, is the result of ideological
clarification (see Dauenhauer and Dauenhauer 1998) and shifting socio-
historical trajectories. It is therefore apt to dedicate an edited volume
entirely to the study of new speakers in the context of minority lan-
guages. This is all the more fitting since much of the impetus for the new
speaker framework emerged from research on autochthonous minority
languages. Woolard (1989), for example, used the term ‘new Catalans’ as
far back as the 1980s to refer to Spanish speakers who had learnt Catalan
through the education system. Among the earliest appearances of the
term ‘new speaker’ in the academic literature in the English language is
in a chapter by Robert (2009) on perceptions of linguistic variation in
Welsh. The term has since been embraced in the burgeoning literature
on revival speakers in many minority languages, especially in Europe
(e.g., Moriarty 2015; Ó Murchadha and Ó hIfearnáin forthcoming;
Hornsby and Vigers forthcoming). Far from being an academic categori-
sation, however, the ‘new speaker’ has for some time been part of the
collective consciousness of many minority language communities (Walsh
et al. 2015a). As previously mentioned, the new speaker is no new spe-
cies, and this is reflected in the various labels that we encounter in differ-
ent contexts; for example, ‘neofalante’ in the Galician context (O’Rourke
and Ramallo 2011), ‘euskaldunberri’ in the Basque language (Ortega
et al. 2015), and ‘néo-bretonnant’ in Breton (Hornsby 2005, 2015a, b;
Jones 1998). It is perhaps unsurprising, then, that the genesis of the
COST Action on New Speakers in a Multilingual Europe: Opportunities

and Challenges, from which this volume has emerged, is in fact in the
study of new speakers of minority languages. From this origin, the new
speaker paradigm has since been operationalised in diverse sociolinguis-
tic environments so that one might now encounter investigations of new
speakerdom in minoritised contexts alongside new-speaker-based stud-
ies in some of the world’s most dominant languages. The proliferation of
the model, however, does not diminish the relevance to new speaker
issues in minority languages but rather lays the groundwork for investi-
gating a number of other important questions about language and
identity.
Although the study of new speakers of languages not classified as
minority or minoritised languages yields critical insights that enhance
our understanding of language and society, a sense of immediacy perme-
ates the study of new speakers of languages with few speakers. As the bulk
of research on minority languages seeks to uncover the mechanisms by
which language maintenance, revitalisation, and revival take place, the
investigation of new speakers of minority languages is a pivotal part of
this endeavour. After all, new speakers go against the grain of language
shift and in some instances, minority languages owe their very existence
to the presence of new speakers of the language. For example, while it is
generally accepted that the last ‘native’ speaker of Manx died in 1974, the
language is spoken today by individuals who have acquired proficiency
mainly through educational initiatives and through their own personal
commitment to the language. Were it not for these new speakers, the
Manx language would not exist as a spoken language and the global lin-
guistic palette would subsequently be less diverse. Thus, the contribution
of new speakers to the maintenance of minority languages has the poten-
tial to be a significant force in halting the decline of individual languages,
and it also has the potential to play a role in halting broader processes of
linguistic homogenisation worldwide.
Despite this potential contribution, new speakers tend not to be
uncritically accepted as legitimate minority language users (Ó Murchadha
and Ó hIfearnáin forthcoming; O’Rourke et al. 2015). New speakers of
minority languages are frequently vilified and their practices indexed as
illegitimate, inauthentic, and lacking authority (Hornsby 2015a; Moriarty
2015; Ó Murchadha 2013; Jones 2015; McEwan-Fujita 2010; Armstrong

2013; O’Rourke and Ramallo 2013, 2015; Smith-Christmas and
Armstrong 2014; Sallabank and Marquis, Chap. 4, this volume). While
this has already been illustrated more generally in the earlier discussion of
‘inauthentic’ and ‘non-standard’ language varieties, the fissure separating
traditional and new speaker cohorts can arguably be even more accentu-
ated in minority language contexts than in others. The history of lan-
guage documentation and language revitalisation in minority languages,
for example, reveals a conscious bias towards speakers and speech variet-
ies considered unaffected by language shift and modernisation. Consider,
for instance, the quotation from Professor Angus McIntosh, that pre-
cedes the Foreword in the Survey of the Gaelic Dialects of Scotland (Ó
Dochartaigh 1997, p. vi), where the ‘native speakers’ on whom the
research is based are described as ‘those indispensable and hitherto all too
insufficiently recognised experts who deserve that title in this context by
virtue of being in possession of a knowledge of their own everyday dia-
lect’. The purist ideological stance revealed here (and elsewhere, e.g.,
O’Rahilly 1932, p. 121) is illustrative of a broader pining for ‘traditional’,
‘authentic’ practices in minority languages by linguists and non-linguists
alike. This also surfaces in efforts to reverse language shift (RLS) in minor-
ity languages, as many RLS initiatives have been characterised by a goal
to return the language and its users to pre-shift social and linguistic con-
ditions (Hornsby forthcoming; Ó Murchadha and Ó hIfearnáin forth-
coming; Romaine 2006). Restoration, rather than transformation, has
therefore routinely been the explicit goal of much minority language
management (Hornsby 2015b; Ó Murchadha and Ó hIfearnáin forth-
coming; Ó Murchadha and Migge 2016), even though in many cases, as
Bentahila and Davies (1993) have pointed out, transformation has often
been the unexpected (and sometimes unwelcome) outcome of language
management. To the extent that new speakers are acknowledged in RLS
efforts (see Fishman 1991), the predilection for ‘traditional’, ‘authentic’
speakers and speech practices confines the role of new speakers to that of
‘emulators’ of the valorised ‘traditional’ language users. Despite new
speakers’ potential contribution to the vitality of minority languages,
they thus tend to be relegated to the margins of a sociolinguistic under-
standing of minority languages.
The marginalisation of the role of new speakers in RLS is compounded

by their often peripheral position in traditional minority language com-
munities of practice (e.g., McEwan-Fujita 2010), and there may even be
palpable schisms between native and new speaker cohorts in minority
languages (e.g., Sallabank and Marquis, Chap. 4, this volume). These
divisions may be reflective of new speakers’ lack of integration into
minority language social networks, and social identities of new speakers
are often contested, as are claims to legitimacy, authority, authenticity,
and language ownership (see Selleck, Chap. 3, this volume). Moreover,
the circumstances through which new speakers acquire their new lan-
guages and the linguistic varieties that they practise can be considered
deficient by native speakers and even by new speakers themselves. These
issues, as well as other factors, can militate against a coherent pool of
habitual language users in contexts where languages may already be in a
precarious position. Ultimately, discord may preclude efficient language
management and may impact transmission and, thus, endanger future
language vitality. The negligible recognition traditionally afforded new
speakers of minority languages, and their practices in terms of research
and language planning, as well as the folk enregisterment of new speakers
as sociolinguistically inferior, have served to maintain the status quo.
New speakers, despite their potential contribution to the vitality of
minority languages, therefore, remain at the bottom of a sociolinguistic
hierarchy that primarily values traditional speakers and their practices. To
echo Alasdair MacCaluim’s (2007) observation on Gaelic learners in
Scotland, new speakers have often been confined to the ‘periphery of the
periphery’: they are perceived as ‘other’ vis-à-vis the native speaker cohort
and are thus sometimes marginalised within an already-marginal group.
However, as previously mentioned, new speakers of minority languages
have a potentially pivotal role to play in RLS and are crucial to a deeper
understanding of minority language dynamics more generally. This vol-
ume, therefore, seeks to broaden perspectives on the challenges facing
new speakers of minority languages and does so by focusing on two main
facets of language use in social life: linguistic ideologies and practices.
The focus on ideologies and practices in this volume provides scope for
the investigation of a wide range of issues that surface in relation to new
speakers of minority languages. We interpret both ideologies and practices
Another random document with
no related content on Scribd:
Tuossa harjanteet jyrkkinä kalliopäätyinä, kuin olisivat katkaistut,
sukeltautuvat joen tyyneen pintaan, lähenevät toisiansa kuin yhteen
syleilyyn sulautuaksensa. Mutta siihempä ovatkin käsivarret
rauvenneet, kylmän kankeina ojentuneet toinen toistansa
odottamaan, koskaan kuitenkaan toisiansa tapaamatta. Vikkelä
veden veikko se on näet siihen väliin pistäytynyt, uurtaen syvän
uransa kautta kallion sydämmyksien. Suoraan kuni miekan
halkaisemana on siinä kallio kahtia revennyt, jättäen väliinsä metri
viitisen leveän aukon vedelle veräjäksi. Äkkijyrkkinä kohoovat
repeämän seinät huikaisevan korkealle molemmin puolin: taivas
sinisenä juovana vaan siintää ylipuolella, metsä vihreänä harsona
reunustaa ylhäällä kuilun partaita. Alhaalla halkeimessa taas joki
synkän tyynenä soluu kaltaista tietänsä kuin Manalan musta virta.
Ympärillä on kaikki niin kuolontyyntä ja rauhaisaa, että oikein vistolta
tuntuu seutu tuossa illan salaperäisessä hämyssä; ilta-aurinko vaan
kullaten luopi säteensä tuonne vuoren vihreille harjanteille.
Kuka ei hurmaantuisi tuommoisesta näystä keskellä jylhää

vuorimaata, kenen sydän ei sykähtäisi moiselle kuvalle!
Ja tuossako sitten kaikki?! Ei, ei vielä puoletkaan! Kun näet

olimme aikamme ihailleet tuota omituista paikkaa, lähdimme
uteliaina edelleen tarkastelemaan, mitä enempää vielä saisimme
nähdä. Kauvaksi emme ehdikkään, ennenkuin maisema jo muuttuu,
uusi eteen avautuu. Tuo kapea sola laajenee äkkiä, sen seinämät
kohoavat yhä korkeammiksi, käyden samalla myöskin
epätasaisemmiksi. Äsken tyyni jokikin muuttuu virtavaksi, tuossa
vähän matkan päässä jo pienenä tyrskynä tyristen. Sitäkään ei
pitkälti piisaa, muutaman metri kymmenisen vaan, kentiesi hiukan
rapeamman. — Sitten joki loppuu tyyneen, pyöreähköön
lampareeseen, jota joka puolelta rajoittavat jyrkät vuoriseinät. Ja
tuossa lammen taustalla, enempi oikealla kädellä se näkyy jo itse
putouskin. Korkea kallioseinä on siinä kuin väkivaltaisesti rikki
reväisty ikiliitoksistaan. Suuri ei siihen aukko sittenkään ole syntynyt,
taitaa ylempää olla noin parikymmentä metriä äyräästä äyrääseen.
Siinä ei ole en ään jälkeäkään äskeisen solan säännöllisyydestä:
kaikki kuin silvottua, särettyä, niin särmikästä ja säännötöntä, seinät
epätasaisesti viistot ja röyhyisesti lohkeilleet. Veden kulkuväylä,
metri kolmisen levyinen kallion repeämä, ei sekään ole suora ja
esteetön kuten edellisessä paikassa, vaan kohoaa jyrkkää vuoren
kuvetta kiveröissä mutkissa, ikäänkuin piilossa pujottautuen läpi
ruhjoutuneen kallion. Ja ikäänkuin osottaakseen sitä sitkeätä sidettä,
jonka veden voima on tuossa murtanut, ovat uoman seinämät ja
pohja muodostuneet julman epätasaiseksi louhikoksi, ompa
uomaankin paaden möhkäleitä pysähtynyt. Vesi siinä kulkeekin ihan
kuhisevana vaahtona, tuimasti rajuten ahtaassa raossansa. Se
ikäänkuin ottaa vauhtia tuon pahan paikan läpi päästäkseen,
pudoten könkään päältä ihan tyynestä virrasta huikaisevina
hyppyreinä alas kallion halkeimeen. — Kohinallaan siinä putous
säestää honkain huminaa tuolla ylhäällä jyrkänteiden rinteillä,
suhisten sulloutuu vesi syvänteeseen, pahasti paiskellen paaden
kylkiä sivu kiitäessään. Pahimmin siinä raivon veden vihaisia
puuskuja saa kestää varsinkin muuan suuri kallionmöhkäle, joka on
uskaltanut asettua juuri putouksen alle, kuohun keskelle, veden
vinhaa vauhtia pidättelemään.
Olihan tuokin kaikki jotain katseltavaksi! Tuolla ylhäällä ensin tyyni

joki, joka rauhaisena luikertelee kautta sydänmaan salojen ja
korpien. Vaan sitten on kallio kovan kylkensä tahtonut asettaa puron
tyyntä kulkua estämään. Silloimpa sekin muuksi muuttuu, raivoksi
rakentuu. Hurjistuneena hyökkää se vastustajansa kanssa voittosille,
käyden kahleitansa katkomaan. Se voittaakin. Ja sitten,
väkirynnäköllä ryöstäyttyään noitten sataisten salpojen läpi, se voiton
vimmassaan vielä hetken rajuaa. Pian tuo luonnostaan rauhaisa
puro kuitenkin taasen jo tasaantuu. Ja tuossa lammen tyynessä se
ikäänkuin ihmetellen itsekkin pyörähtää katsomaan sitä jättiläistyötä,
jonka hän on tehnyt, tai kuin väsynyt matkamies kyykähtää
tiepuoleen puhaltamaan ja mielihyvällä taaksensa silmäilemään
onnellisesti hengenvaarallisen vuoripolun päähän päästyään. Sitten
kyllin levähdettyään se iloisena lähtee taasen jatkamaan matkaansa.
Lähtiessään se kuitenkin vielä ikäänkuin oman intonsa ilosta tai
voimansa väen pakosta, pistää pieneksi hypyksi. Kohta kuitenkin
mieli malttuu ja nyt tuo korven kulkija, ikäänkuin häveten äskeistä
riehakkaa vallattomuuttaan, ottaa juhlallisen vakavan muodon. Pian
tuokin tunnelma kuitenkin katoo ja hetkisen kuluttua joki jo taipuu
entiseen tuttuun tapaansa hiljaisena, vaatimattomana metsäpurona
jatkamaan matkaansa taasen kautta kolkkojen korpien, synkkien
salojen, kohti tuntematonta tulevaisuutta. —
Oli se todellakin harvinaisen viehättävä paikka, omituisen synkkä

illan hämärässä ja lumoavan kaunis päivän kirkkaasti paistaessa,
jolloin tuo jo semmoisenaan valtaava taulu sai vielä hurmaavan
hienon harson putouksen yli häilyvästä sateenkaaresta seitsemine
väreineen.
Tarvitsemmeko todellakin lähteä tuhansien penikulmien päähän

kauniita Alppimaisemia hakemaan, ulkomaille niitä ihailemaan, kun
meidän oman Suomemme metsissä ja vuoristoissa semmoisia viljalti
löytyy, kunhan ne vaan tulisivat kaikki kainoista kätköistään esille
kaivetuiksi? Tuo kysymys kuin itsestänsä johtui meidän mieleemme.
Emme malttaneet olla sitä ääneenkin toisillemme toistamatta,
ihastuneet kun kovin olimme tuohon salomaan sydämmessä
kätkyvään "Alppi-maisemaan", joksi sitä hyvällä syyllä kyllä voimme
nimittää. Vahinko vaan, että joki oli niin kovin kuivillaan. Vesiputous
näet kadotti sentakia suuren osan kauneudestaan ja
valtavuudestaan. Annappa että sen näkisi oikein tulvillaan,
putouksen pahimmiten pauhatessa! Silloin se vasta jotain
suuremmoista olisi. Silloin tosiaankaan ei olisi mahdotonta, että
tukkien siinä niin kävisi kuin Niilo oli meille kertonut, "ettei niitä
putoukseen päästettyä sen koommin enään näkyisi". — Olikin siellä
putouksen alla useita silpoutuneita pölkkyjä, jotka vettyneinä kivien
lomissa loikoivat, lienevätkö sitten olleet noita kuulumattomiin
kadonneita tai muutoin sinne joutuneita.
Kaikella on kuitenkin "varjopuolensa", niinpä luonnossakin. Ja jos

ei tuommoista häiritsevää muutoin olisi olemassa, niin kyllä ihminen
pitää huolen sen aikaansaamisesta. Niin oli tuossakin sydänmaan
kuvassa vielä jotain, jonka mielellämme olisimme tahtoneet hävittää
sen kauneutta, puhtautta turmelemasta. Ihmisen ahnaus ja
saaliinhimo se näet ei ole kammonut kajota tuohonkin, tekisipä
melkein mieli sanoa luonnon rauhoitettuun taideteokseen. Kuten
Niilo oli kertonut, niin olikin siinä vasemmalla puolen putousta
vankoista hirsistä rakennettu tukinlaskuränni. Oikein raudoitetut sen
seinät olivat paikotellen sisäpuolelta. Sittenkin näkyi, miten tukit,
huimaa vauhtia läpi rännin kiitäessään, olivat sivumennessään
päillään silponeet paksut hirsiseinät koveroiksi, missä rauta vaan ei
ollut niitä suojaamassa. Siten se vieläkin katsojalle kertoi, että moni
tukki siitä oli kuitenkin sujona alas suhahtanut, vaikka putous ensin
oli aikonut voittamattoman esteen eteen panna. — Vaikka tuo jo
osaksi rappiolle joutunut rakennus häiritsikin paikan
sopusointuisuutta, niin olipa se kuitenkin siinä tavallaan
todistamassa ihmisen herruutta luonnon yli, miten ihminen pystyy
luonnon raa’an voiman voittamaan, sen laatimat pahatkin esteet
murtamaan ja hajottamaan, ei suuremmalla voimallaan, vaan
kaikkivoittavalla nerollaan. Ja semmoisena se herätti katsojassa
jonkunlaista mielihyvän tunnettakin tuossa valtavan luonnonvoiman
voittajana, sen ylpeyden masentajana. —
Aikamme tuota kaikkea katseltuamme ja ihailtuamme,

kiivettyämme ränniä myöten ylöskin, katsomaan miltä putous
ylhäältäpäin näytti, täytyi meidän ruveta puuhaamaan itsellemme
illallista ja yösijaa.
Tekasimme lammen rannalle kivikolle nuotion. Tullessa uistimilla

saamiamme kaloja panimme paistumaan ja kiehumaan. Eikä kauvan
viipynytkään ennenkuin yksinkertainen illallisemme oli valmis.
Sillä aikaa kun insinööri puuhaili keittohommissa, koetimme me

tohtorin kanssa nakata onkea tuossa kuohun alla, nähdäksemme
sattuisikko lohen poikaa tai harria siellä uiskentelemaan. Kun ei
kalaa kuitenkaan kuulunut, niin lähdimme teltille paikkaa
katselemaan. Sitä ei ollut helppo kohta löytää. Muutamalla sivulla oli
kuitenkin kallion kupeeseen muodostunut ikäänkuin porras, juuri
siksi suuri, että siinä kasvavalle ruohikolle telttimme hyvin mahtui.
Kun ei sinne ollut kovin vaikea pääsykään, niin mitäpä muuta kuin
kyhäsimme sinne sauvomien varaan teltin kuntoon. Eihän siihen
kyllä niin kovin mukavaa eikä pitävää voinut saada, vaan arveltiin
tuossa yksi yö toimeen tultavan.
Nuotio olisi ollut kyllä hyvä teltin edessä palamaan, jokseenkin

viileältä kun näet ilma alkoi tuntua tuolla "umpilaaksossa";
semmoiseksi sitä oikeastaan ei voinut nimittää, sillä eihän siinä ollut
muuta laaksoa kuin järvi, josta yön tultua alkoi kylmänkostea usva
vielä muun hyvän lisäksi uhomaan. Arvelimme kuitenkin, että kun on
lämmin illallinen syöty, niin eiköhän tuota sentään tarkene näin
kesäisnä yönä. Ja niin kiertäyttiin mukana oleviin peitteisiin ja
koetettiin saada unta. Mikään helppo asia ei kuitenkaan ollut saada
aluksi unen päästä kiinni, kylmä kun näet kovin tuntuvasti tahtoi
jäseniä hyväillä. Nukuttiin sitä kuitenkin yö miten nukuttiin, toistensa
liki pusertautumalla koettaen hiukankaan säilyttää ruumiin lämpöä.
—
Kun aamulla hyvään aikaan heräsimme, tuntui siltä kuin jäsenet

olisivat melkein jäässä olleet Emme olisi illalla uskoneet, että tuolla
onkalossa niin raittiin yön saisimme. Ilma tuntui kuitenkin olleen
viileänlainen ja tietysti tuo omituinen yösijamme ei ollut siinä
tapauksessa ensinkään viisaasti valittu. Muutoinkin näet jo
tuommoisessa alhaisessa vuorilaaksossa kosteine ilmoineen on
paljon raittiimpi kuin esim. vaaran päällä.
Hierottuamme unen tähteet silmistämme ja laitettuamme itsemme

muutoinkin niin hyvään kuntoon kuin voimme, kiipesimme vielä
kerran ränniä myöten putouksen päälle, vieläpä ylemmäksikin,
lampea rajoittaville kallioille, mitataksemme äyrästen korkeutta.
Barometri-mittauksen mukaan saimme siten könkään eli putouksen
28 metrin, ympärillä olevat vuoret taas 35—40 metrin korkuisiksi.
Hiukan liikaa oli siis Niilo pannut arvostellessaan könkään korkeutta,
vaan ei se mitättömän matala ollut semmoisenakaan kuin se todella
on.
Sitten sitä saatiin ruveta tuumimaan, miten vene saataisiin

könkään ohi, sillä ylipuolelle se oli saatava voimalla millä hyvänsä,
jos mieli matkaa jatkaa. Ränniä myöten se kyllä olisi mukavimmin
noussut, kun meillä oli näet köysiä ja väkipyöriä eli "plokeja"
matkassa, vaan kun rännin alaosa oli hajonnut ja kuohut tuossa
alempana muutoinkin niin pahoja, ettei sinne venettään juuri
uskaltanut panna, niin täytyi meidän tuosta tuumasta kohta luopua.
Ei ollut siis muuta keinoa jälellä kuin kiskoa vene käsivoimilla maata
myöten yli vaaran. Tuohon työhön ryhtyminen ei tosin näyttänyt
kovin houkuttelevalta, kun näet rinne paikotellen oli niin jyrkkä, että
oli täysi työ jo sitä ylös kiivetessä. Ja tuommoista vetotietä oli noin
puoli kilometriä, koko matkan jyrkkää vastamäkeä. Täytyi näet palata
takasin ensimäisen kallion halkeaman alapuolelle, josta oli
jonkunlainen polku vaaran yli. Kun nimittäin ennen muinoin on tämän
kautta Kuusamosta voita y.m. veneillä kuletettu, niin on täytynyt siinä
taivaltaa lastit könkään ohi, kuitenkin niin, että silloin oli ollut eri vene
yli ja eri alapuolella köngästä. Ainoastaan joskus tarpeen pakosta
kuului miesvoimalla vedetyn venekkin yli vaaran. — Nämät tiedot
saimme vasta myöhemmin. Tähän asti oli meille näet kerrottu, että
on sitä tietä ennekin kulettu ja kuormia taivallettu.
Kolkolta näytti yli pääsy, vaan koettaahan täytyi. Tyhjensimme siis

veneen aivan puhtaille pohjille, laittelimme nuorat ja väkipyörät
kuntoon ja — niin sitä ruvettiin hinaamaan ylöspäin.
Ihmeen helposti se sentään nousikin. Jyrkimmän paikan ohi kun

pääsimme, paiskasimme köydet ja muut vetotamineet tiepuoleen.
Pantiin kalikoita poikittain vaan tielle ja kolme vankkaa kopraa kun
tarttui kiini veneeseen ja oikein voimain väellä ponnistettiin, niin
juoksujalassa se aina nousi kappaleen matkaa. Läähättää ja
huohottaa sitä kyllä sitten täytyi aina niin että keuhkot haleta
tahtoivat, vaan huolipa tuosta, kunhan eteenpäin päästiin.
Näin kun tunnin pari olimme puohanneet, niin jopa

"Täräyksemme" taaskin työnsi keulansa joen tyyneen pintaan ja nyt
könkään yläpuolella.
Nyt olimme pelastetut miehet. Vielä oli kuitenkin jälellä tavarain

kantaminen, joka sekään ei mitään leikintekoa ollut. Kyllä siinä
jalkaparat saivat kovan kokea, ylös alas tuota mäkeä raskas tarakka
selässä kiipeiltäessä. Vaan kun toisen verran aikaa oli tuotakin
leikkiä kestetty, niin sittenpä oltiinkin kimpsuineen kampsuineen
taasen valmiit matkaa jatkamaan. — Nelisen tuntia siinä oli tuossa
taivalluksessa meillä mennyt. Vaikeaa yhtä ja toista jo tosin
retkellämme olimme kokeneet, vaan kyllähän nuo neljä tuntia
sittenkin edun veivät kaikelta muulta tähän saakka. Kumma ei
ollutkaan, jos semmoisen yön ja syömättä tehdyn työn jälkeen
olimmekin kelpolailla väsyneet ja nälkäiset kuin sudet. Syötiin siis
säälimättä ja syöty kun oli niin — lähdettiin taasen jatkamaan
matkaa; lepäilemisiin sitä ei aikaa riittänyt.
Sievästi se matka taasen sujui, mitkään esteet kun eivät nyt olleet
tietämme sulkemassa. Kotvasen soudettuamme saavuimmekin
Auttijärvelle, josta Auttijoki alkaa.
Ei tuo järvi ole mikään suuren suuri, onpahan vaan puolisen

penikulman pituinen, jokseenkin suorassa suunnassa luoteesta
kaakkoon. Päistään se ei ole mikään kaunis, mutta keskeltä järveä
katsoen kummallekkin puolelle tekee se korkeine, havumetsää
kasvavine rantoineen ja pienine, sievästi kaareilevine lahtineen
sangen miellyttävän vaikutuksen. Etenkin nuo rannoilta
sopusointuisasti kohoilevat vaarat, jotka tummanvihreine
kukkuloineen taivaan sineä vasten limittäytyvät toinen toisensa
taakse, rajoittaen näköpiirin joka suunnalle, antavat tuolle
järvimaisemalle uhkean kauniin muodon. Näköala pitkin järveä
katsoessa on varsinkin miellyttävä: järvi kapeine selkineen ikäänkuin
katoaa tuonne niemiin päättyvien vaarojen ja kunnasten taa. Jyrkät
rantavaarat luovat tumman varjonsa järven tyynelle sinipinnalle
auringonpuoleisella rannalla. Päivänpuoleinen rannikko taas
kimeltelee kirkkaan keskikesän auringon paisteesta ja sillä puolen
rannat selväpiirteisinä esiintyvät puhtaassa tummanvihreässä
puvussaan. — Auttijärveä voi hyvällä syyllä sanoa Paanajärven
pienoiskuvaksi.
Tämän järven yläpäähän sen piti laskea tuon kuulun Korojoen.

Sen omituisuuksista olimme kuulleet kerrottavan, mitenkä se muka
vuoren halkeamassa kulkisi yhtäsuorana kokonaista
neljäpenikulmaa, ja miten luonto sen ympäristöillä olisi harvinaisen
kummallista. Suurella uteliaisuudella olimme sentähden siitä jo
matkan varrella tiedustelleet, vaan kukaan ei tuntunut joella
kulkeneen. Sitä suuremmalla uteliaisuudellapa siis nyt odotimme
saavamme nähdä kaikki nuot kummallisuudet.
Alku ei kuitenkaan kovin lumoavalta näyttänyt. Emme tahtoneet

joen suuta edes löytää kaislaisessa lahden pohjukassa. Kartasta,
joka tähän asti oli ollut kutakuinkin tarkka, ei ollut nyt enään oikein
luotettavaksi oppaaksi. Järven jatkoksi oli "lanttu" Korojoen vetänyt
melkein suorana viivana, mutta eipä sitä vain ottanut näkyäkseen.
Vihdoin kuitenkin pitkän etsimisen perästä löysimme oikealla kädellä
muutaman puron, jonka arvelimme Korojoeksi, koskei mitään
muutakaan joensuuta löytynyt.
"Jo nyt vesille taidettiin joutua", täytyi väkistenkin sanoa tuota

matalaa liejukkopuroa katsellessaan. "Niin — ja entä sitten, kun
tämänkin sivujokia vielä kulkea pitäisi", tuumimme hiukan
alakuloisina.
Sauvoskelemaan sitä kuitenkin lähdettiin; ei sopinut näet enään

soutamaan, kun airot rantoihin kiinni ottivat. Hiukan puro kuitenkin
syveni ja leveni, kun suusta etemmäs päästiin, jopa mahtui
pikkuairoilla taasen soutamaankin. — Kaloja niitä vaan vielä täälläkin
muljahteli rannoilta aina tuon tuostakin, pelästyneinä paeten
harvinaisia rauhansa häiritsijöitä. Uistimelle nuo sydänmaan vesien
rauhalliset asukkaat olivat aika persoja. Ei tarvinnut kuin siksi
veneen jälkeen nuoraa laskea, että uistin veteen painui, niin kohta
siellä kala oli jo jutamassa; haukia ja ahvenia ne olivat, ei tosin
suuren suuria kooltaan, mutta ei perin pieniäkään. —
Pian alkoi joki näyttää pahat tapansa. Alituisina mutkina se

kiemurteli läpi heinävän alangon. Tuskin oli kipeneen matkaa päästy
eteenpäin, niin nakkasi joki mutkan, palaten melkein yhtä pitkälti
taakseppäin, niin ettei siinä matka tahtonut edetä ensinkään. Ja kuta
ylemmäksi tulimme, sitä hullummin puro oikkuili. Olimmekin jo aivan
kyllästyäksemme soudelleet ja sauvoskelleet, miten milloinkin
saattoi, eikä se sen siittään somennut, vaan päin vastoin. Tosin väliin
maat molemmin puolin näyttivät kohoovan ja silloin luulimme jo
kohta pääsevämme varsinaiselle Korojoelle, vaan vielä mitä, ei se
puro sen paremmaksi muuttunut.
Ilta alkoi jo olla myöhä ja väsymys taasen tuntuva. Kun ei

kulkukaan siitään paranevan näyttänyt, niin eihän siinä muu auttanut
kuin yöpyminen jokirannalle. Aimo nuotion siis siihen rakensimme
hirsistä, joita muutaman latorakennuksen luo oli sattunut yli jäämään;
sinä yönä emme aikoneet vilussa kärvistellä, kuten edellisenä.
Teltinkin laitomme niin hyvän kuin taisimme, voidaksemme oikein
mukavasti unta ottaa. Ja sinne sitä kömmittiin sitten sisälle, kun
ensin oli kelpolailla illasteltu ja nuotiota siltä varalta lisäilty, että se
koko yön palaisi. —
Korkealla heloitteli jo aurinko, kun heräsimme seuraavana

päivänä. Olimme nukkuneet kuin herran pojat, oikein hiki päässä,
niin oli lämmin ollut. Tunsimmekin itsemme taasen aika virkuisi. Se
vaan tahtoi hiukan huoleksi paneutua, mikä tästä matkasta
lopussakin tulisi, tokko enään olimme edes oikealla tolallakaan. Ei
ollut edes ketään, jolta neuvoa olisi voinut kysyä, sillä Autista
lähdettyämme emme olleet ihmistä nähneet, lukuun ottamatta
toistemme tuttuja naamoja.
"Kunpa tapaisi edes jonkunkaan, jotta vähän saisi matkoista

kysellä, kun ei tuosta kartastakaan enään avuksi ole", siinä
alakuloisina aprikoimme. Ja kas! Ihan kuin enkeli taivaasta olisi
siihen ilmestynyt ihmismuodossa, niin totta tosiaankin — tuolla joen
toista rantaa tulla vihkaisee mies aika kyytiä, melkein juoksujalassa.
Enkeli tuo nyt ei tosin ollut, olipahan vaan tavallinen ihminen

housuissa ja takissa, vaan hyvä niinkin. Luoksemme saavuttuansa
hän selitti olevansa isäntä lähimmästä Pernun talosta.
Niittymiestensä luota sanoi lähteneensä laittamaan venettään jokeen
turpoamaan ja samalla matkalla päättäneensä pistäytyä noutamassa
piimäleilin lähellä olevasta niittysaunasta, jonne se oli viime kesänä
unohtunut. Kun oli ihmekseen nähnyt ihmisiä jokirannalla, niin oli
poikennut katsomaan, jotta mitä maankulkureita siellä maleksii,
selitteli mies.
Ensi tehtävänä tietysti oli meillä sitten selittää hänelle nuot

tavalliset kysymykset.
"No jopa taipaleelle lähittä", arveli mies kohta, kuultuaan minne

meidän matkamme piti. "Oikealla tolalla kyllä oletta, vaan eipä siitä
isosti apua, sillä kyllä tässä on taival semmoinen eessä, että
ymmälle siinä panee ennenkuin se on kulettuna. Matkaa ei kyllä olisi
tästä Kurttajoen suuhun, josta teijän täytyy pyrkiä Koivukönkään alle,
kuin viitisen neljännestä suoraan kulkien, vaan joki kun niin
tavattomasti mukkii, niin kyllähän sitä toiset verrat lisää karttuu. Ja
vielä se tästään pahenee jokikin. Ylempänä käy jo Korojokikin niin
matalaksi, että tuskin siellä tyhjä venekkään uipi, saati sitten
lastillinen. Ja Kurttajoki sitten! Sitä on vallan mahoton nousta. Koetin
lykellä siellä venettäni jos kuin pitkälti, ies niin syvää koloa
löytääkseni, jotta olisin venerähjän vähän turpumaan saanut, vaan ei
siitä kuin pohjalauvat parahiksi kastui. Viimekeväinen tulva se näet
tuon joen on pilannut kokonaan… Tulva näkyy könkään luona
repässeen kangasta monta sataa kuutiosyltää ja ajaneen kaiken
hiekan jokeen, jotta tuuma parisen siinä vaan vettä lirisee hietikon
päällä. Niitytki on ruoja monen jalan paksulti peittänyt hiekalla niin
että koko jokivarsi on nyt yhtenä hiekka-alankona. Meni siinä
kymmeniä häkinaloja heinämaata minultakin… Niin — ja sitten sen
Koivukönkään ylipuolelle sitä ei ole yrittämistäkään. Korkea ja jyrkkä
se pahus on tavattomasti, kymmeniä syliä… Kyllä siinä aina keväisin
on aika mylläkkä, vaan nyt tuo ei näytä miltään, kun on melkein
kuivana koko putous… Ja ihan kuiva se on koski könkään
yläpuolellakin, tuskin juuvakseen sai kivien koloista.
Taivaltelemallahan siellä kuitenkin taitaisi eteenpäin päästä
ylempänä, vaan kun siinä on ensin se pitkä ja korkea vaara könkään
kupeessa… No — kai se sentään senkin päälle vene kulkisi, kun
olisi pari hevosta, vaan metsässähän ne ovat hevoset ja otti ne sieltä
nyt käsiinsä… Eipä siinä juuri muusta taitaisi avuksi ollakkaan, kuin
taivaltaa kerrassaan Aartojärveen saakka, kun joki on ylempänäkin
niin kovin kuiva, ettei siellä ole kuin paikotellen vähän vettä. Silloin
sitä taivallusmatkaa karttuisi kokonaan kolmatta neljännestä. Ja
mitäpä siitä sitten, jos Aartojärveen pääsisittäkin, kun ei sieltä
kuitenkaan pääse eteenpäin! Posiojoki on ihan kuivillaan, niin ettei
sitä mitenkään veneellä pääse. Aartojärvestä Koppelojärveen on
taasen puolen virstan kannas, kun välinen joki siinäkin on kuivana…
Sieltä sitä kyllä sitten pääsisi Koppelolammin ja salmien kautta
Peräjärveen, mutta sieltä tulee kaheksan virstaa tietöntä kangasta
Koivulahteen, Kuusamon puolelle laskeville vesille. — Semmoista se
on matka tästä lähtien", selitteli mies toimessaan.
"Kyllä taitaa olla parasta, että pyörrättä takasin tai ainakin jätättä
veneenne tänne ja kuletta tämän taipaleen muilla keinoilla…
Kyllähän sieltä Posionpuolelta saa sitten veneen ostetuksi, kun
kerran sinne pääsee", tuumiskeli isäntä tosissaan.
Kauniilta tuo kaikki ei tietysti meidän korviimme kaikunut, mutta

yhtähyvin aijoimme ensin koettaa kaikki mahdollisuudet, ennenkuin
luopuisimme veneestämme. Siihen keinoon päätimme turvautua
vasta viime hädässä; olimme näet päättäneet viimeiseen asti
koettaa, eikö tuota matkaa samalla veneellä voisi suorittaa.
Hyviä neuvoja annettuaan sen minkä taisi ja teitä meille

neuvottuaan, lähti isäntä jatkamaan matkaansa. Mekin
hankkiuduimme lähtemään eteenpäin. — Ihme kyllä emme senkään
pahemmin masentuneet tuosta toivottomasta kuvauksesta.
Arvelimme vaan, jotta saahan tuota sittenkin koettaa.
Pian näyttäytyi todeksi, mitä pernulainen oli kertonut. Joki mutki

vielä hullummin kuin siihen saakka. Eikä sillä hyvä: matalaksikin se
muuttui, niin että tuon tuostakin täytyi miesten veneestä veteen
astua ja ryhtyä vetokeinoon. Lahoja puun pökkelöitä oli siellä täällä
poikitellen joessa. Niiden yli täytyi vene miten milloinkin kiskoa. Ja
kun jokirannat pian muuttuivat metsäisiksi, koko seutu sai todella
sydänmaan villin muodon, niin jopa siellä sattui eteen myrskyn poikki
joen kaatamia tuoreitakin puita, koivuja, korpikuusia ja petäjiä. Ei
siinä muu auttanut kuin kirveen kanssa raivata tietä, missä
hakkaamalla puut poikki, missä taas oksia pois karsimalla, jotta alta
pääsi pujottautumaan. Semmoista se kulku oli ja aina vaan
huonommaksi näytti käyvän. Saimme paikoin vedellä venettä pitkiä
matkoja melkein kuivaa hietikkoakin myöten. Eteenpäin sitä
kuitenkin päästiin, jospa hiljalleen.
Sivu puolen oli päivä jo kulunut, kun vihdoin pääsimme Kurttajoen

suulle. Siinä oli kaikki niinkuin isäntä oli kertonut: koltasta hietikkoa
niin joki kuin rannatkin ja vettä siksi että juuri nimeksi.
Kävimme jokea ylöspäin jonkun matkaa vakoilemassa,

nähdäksemme päästäänkö sitä enään mitenkään eteenpäin. Pitkälti
ei jokisuulta kuitenkaan ollut enään könkään alle, kilometrin verran
vaan. Aijomme siis koettaa vielä, menipä sitten syteen eli saveen.
Riisuttiin pois takit, housut, kengät ja sukat, sillä kovan työn

tiesimme siinä tulevan. Eipä vaatteista paljon suojaksi olisi ollut
muutoinkaan, kun näet hietikko aina väliin petti, mies yhtäkkiä vajosi
mutaan niin ettei ylös tahtonut enään päästä. Niin ruvettiin sitten
vetää kiskomaan. Ihmeesti se vene kulkikin, helpommin kuin olimme
luulleetkaan, tasainen kun näet oli pohja joessa ja vettä kuitenkin
vähän rasvana. Ijättömiä ei siis tuolla kilometrin taipaleella
kulunutkaan. —
Koivukönkään ohi oli taasen oikein aimo ränni, rakettu tukinuittoa

varten. Kerrassan puolen kilometriä oli siten oikaistu yli korkean
vaaran.
Aijoimme jättää veneemme rännin suulle ja kiivetä ränniä ylös,

nähdäksemme mitä siellä eteen tulisi, vaan samalla alkoi taivas
äkkiä vetäytyä synkkiin pilviin ja aika jyrähdyksiä kuulua. Arvelimme
sentähden olevan parasta ajoissa varustaa itsellemme sateensuojaa
ja laitoimme suuresta purjeestamme teltin veneen yli. Kauvan ei
kulunutkaan ennenkun vettä alkoi vihmoa, nyt ensi kerran koko
matkallamme. Suurempaa sadetta siitä kuitenkaan ei tullut;
pääkuuro näytti menevän ohi itäpuolitse.
Sateen lakattua lähdimme sitten maisemia katselemaan. Ränniä

käytimme kulkutienämme. Aika työ siinä oli kuitenkin sitä myöten
noustessa, väki jyrkkä kun se oli ja sateesta pohjahirret käyneet
liukkaiksi. Oikein väsyksiin asti sitä oli kävellä, ennenkuin toiseen
päähän, könkään luo pääsimme. Siellä oli, kuten aamulla
tapaamamme isäntä oli jo kertonut, vesi tuhojansa tehnyt. Suuren
kappaleen kangasta oli tulva kerrassaan siitä kiskaissut, levittäen
jokeen ja pitkin jokivarsia tuon irroittamansa hiekan paljouden.
Ränninkin pää oli sentakia korkealle ilmaan jäänyt sojottamaan. —
Itse köngäs oli aika korkea, koko joukon korkeampi kuin
Autinköngäs. Kun vettä siinä ei ollut paljon minkään vertaa, eikä
luontokaan sen ympärillä erinomaisempaa, niin ei siitä kuitenkaan
ole sen enempää sanottavaa, kuin että mahtava putous siihen
syntyisi, kun vaan joki olisi vesirikkaampi.
Könkään molemmilla rannoilla oli vieläkin jo rappeutumaisillaan

olevia rakennuksia, joissa kuului puoli vuosikymmentä sitten vilkasta
elämää olleen. Silloin näet tukkilaiset meuhasivat tuolla Tapiolan
synkillä saloilla. Herrat kuului asuneen oikealla puolen putousta,
jätkät taas vasemmalla. —
Könkään ylipuolella menimme poikki joen kuivia kiviä myöten ja

lähdimme hakemaan pernulaisen meille neuvomaa tietä, joka taloille
veisi. Löysimmekin sen lopulta, vaikka aikaa sitä etsiessä meni.
Sitten palasimme veneellemme ja rupesimme sitä tien suulle vetää
könyyttämään. — Poron vasa oli poissa ollessamme veneemme luo
osautunut ja rantaa pitkin huoletonna astuskeli, vaan kun meidät
havaitsi, niin kyllä koipensa löysi: kiiti metsään kuin nuoli; kovin kait
siitä näytti joukkomme kummalliselta.
Tien suulle pääsimme kuin pääsimmekin. Vaan "nyt se vasta paras

alkaa, sanoi Jussi kun paistoi rotan jalkaa". Mäki siinä oli julma
edessä, jyrkkä ja korkea. Kuinka pitkälle tahansa sitä kiipesimmekin
katsastelumatkalla käydessämme, aina se vaan nousi ja yhä nousi.
Laskujemme mukaan oli se korkeimmalta paikaltaan noin 160 metriä
jokilaaksosta laskien. Ei siis mikään pikku kunnas.
Kun tuommoista taivalta oli edessä viitisen kilometriä, niin eipä

ollut juuri lasten leikkiä lähteä kolmen miehen venettä tuota matkaa
vetelemään käsivoimilla. Ja entä melkoisen lastimme kantaminen
sitten! Mahtinsa siinä menetti silmissämme Autinkönkään luona
suorittamamme taivallus, jota olimme jo pienenä urotyönä pitäneet.
Vaan "eihän itku auta markkinoilla, turkki se juoda pitää"! Ei

auttanut meidänkään ruveta siinä vaikeroimaan. Koettaa täytyi. Ei
siis muuta kuin ensin kantamaan tavaroita kappaleen matkaa mäkeä
ylös, sitten vetämään venettä perässä. Kalikoita vaan tielle teloiksi ja
niin se kulkikin että jyrisi. — Ennenkuin aurinko laski, olimme
nousseet mäkeä kilometrin verran, kaikkein pahimman ja jyrkimmän
osan rinnettä. Joudimmepa auringonlaskuakin siinä hetken
ihailemaan. Veripunaisena rusottaen tuo päivänpyörä vaipui
hiljalleen kaukaisten vaarojen taakse, omituisen punervan hohteen
luoden yli Koron jokilaakson. Tuolta korkealta harjanteelta se
näyttikin aika mukavalta tuo metsäisten vaarain kahden puolen
rajoittama vehreä laakso, jonka läpi kimalteleva joki kiveränä
kiemurteli. Vaaran vastapäinen jyrkkä kallioseinämä, laakso alaalla
ja synkkä metsä jyrkänteen päällä muodostivat yhteen kuta kuinkin
sievän sydänmaan kuvan.
Mutta uupuu ne vihdoin voimat väkevänkin, niinpä meidänkin.
Raukesi siinä raajat etummaiset jos takimmaisetkin. Ei tehnyt enään
mieli ponnistamaan eikä liijoin vetämäänkään. Siispä ei muuta kuin
"löimme telttimme ylös" kankaalle tien viereen. Läpiväsyneitä kun
olimme ja ilmakin tuntui lämpöiseltä, emme ruvenneet enään edes
nuotiotakaan puuhaamaan. Haukkasimme vaan mitä eväitä vielä
jälellä oli ja sitten kylelleen, rääkkäyneitä jäseniään hiukan
lepuuttamaan. —
Seuraava päivä oli sunnuntai, heinäkuun 15 päivä. Aurinko

paahtoi jo raukaisevan lämpimästi, kun vihdoin heräsimme raskaasta
unesta. Raukealta tuntui elämä kuitenkin, ruumis väsyneeltä ja
jäsenet kuin ruhjotuilta, kaikki edellisen päivän ylöllisten ponnistusten
seurauksia. Etenkin käsivarret ja selkä olivat pahakseen panneet
tuon rehjastamisen. Ei pääkään paljon muulta kuin pökkelöltä
tuntunut. Sanalla sanoen: elämä ei maistunut juuri hunajalta. Ja
taasenko sama peli edessä! Jo tuo ajatuskin tuntui vastenmieliseltä,
tuommoisessa kunnossa kun oltiin.
"Mutta mikäpä tässä muukaan auttaa, kuin koettaa viimeisillä

voimilla", arveli insinöörikin jo masentuneella äänellä.
"Vaan eihän tässä pitkälle päästä tällä lailla, eväätkin kun jo ovat
lopussa", tuohon tohtori toivottomasti virkahti. "Enkä muutoinkaan
enään tunnu jaksavan… Eikö liene parasta että joku lähtee talosta
ruokaa ja apua hakemaan."
Samaa mieltä olin minä ja mielellään se insinöörikin luopui

edellisestä ehdotuksestaan. Hetken tuumittuamme päätimme siis
että tohtori ja minä lähtisimme taloon avun ja ruuan hankintaan,
insinööri taas jäisi veneen luo, koska hänen jalkansa eivät olleet
oikein kävelykunnossa.
Kahden lähdimme astumaan kangaspolkua, tohtori ja minä. Paljon
ei sillä kertaa jaariteltu, kulettiin vaan alapäisinä sen minkä jaksettiin.
Miten lienee vielä niin onnettomasti sattunut, että harhaannuimme
pois oikealta polulta. Kiertelimme korpia, kävelimme soita, ties
kuinka pitkälti. Väsymys alkoi lopulta voittaa ja nälkä suolissa
valitusvirttään soittaa. Täytyi meidän jo tuon tuostakin mättäälle
heittäytyä levähtämään, kun ei enään tuntunut jalat jaksavan
eteenpäin. Näin harhaillen osuimme vihdoin eräälle järvelle ja
lähdimme sen rantaa kulkemaan, arvellen sieltä lopultakin talon
tapaavamme. Jo näkyykin talo tuolla, mutta — toisella puolen järveä.
Takasin emme kuitenkaan enään ruvenneet kiertämään, vaan
päätimme huutamalla koettaa herättää huomiota, että tulisivat
veneellä yli noutamaan. Kulimme siis vielä kappaleen rantaa pitkin,
kunnes pääsimme talon kohdalle. Siinä sitten oikein huikean huudon
nostimme, päästäen minkä keuhkot kestivät. Ei kuitenkaan näytty
huutoamme kuultavan, vastatuuli kun oli, vaikka väkeä kyllä näkyi
liikkuvan talon luona.
Yhtäkkiä toverini jännittää katseensa ja ojentaa kädellään kohti

toista rantaa. Hänen lakooninen lauseensa: "Häntä" oli kylliksi
minullekkin selville saattamaan, mitä hän oli havainnut.
Ihan oikein! Häntä siellä viuhahti pensikon takana. Eikä se voinut

olla muun kuin hevosen. Nyt olimme siis taasen pelastetut! En tosin
toverini kaulaan kapsahtanut, en edes itkenytkään, mutta heltyä
tahtoi mieli kuitenkin ilosta, tuon havainnon tehtyämme. Nälkä ja
väsymyskin unohtuivat tuossa tuokiossa. Ja tuossa soutaa jo
venekkin meitä noutamaan; muuan poikanen oli niemen takana ollut
soutelemassa ja huutomme kuultuaan tullut katsomaan, mikä se
siellä semmoista mölinää pitää.
Pojalta kuulimme, että todella kaksikin hevosta oli talossa kotona.
"Koettamalla niitä on koetettu metsään ajaa, mutta väkisten ne vaan
ovat aina kotia palanneet kuin aavistaen, että heitä kohta
tarvittaisiin", tuumi poika.
Lähdimme sitten soutelemaan järven yli. Nyt näimme, että oli siinä
talo silläkin puolella järveä, jolla olimme huutaneet, vaikka pitkälle
pistävä niemi oli estänyt meitä sitä näkemästä. "Sen talon isäntä se
oli, joka teidät joella oli tavannut", tiesi poika kertoa.
Toiselle puolen päästyämme tapasimme kohta isännän, joka oli

viljavainioitaan katselemassa toisten miesten kanssa. Selitimme
hänelle lyhyesti, että olimme pulaan joutuneita matkamiehiä, ruuan
ja muunkin avun puutteessa.
"Ruokaa kait sitä kyllä saa, mitä talossa on tarjottavana. Ja teitä

varten kai ne nuo konitkin kotiin änkeysivät, kun ei metsään saatu
ajamallakaan. Vaan eiköhän kuitenkin parasta liene, että heitätte
siihen koko matkanne ja rupeatte minulle heinämiehiksi", arveli
isäntä leikkisästi vastaukseksi.
Tuohon tuumaan emme kuitenkaan ottaneet suostuaksemme,

vaikka hän kyllä selitteli samat vaikeudet meillä edessä olevan kuin
edellinen isäntäkin. Aloimme vaan tiedustelemaan, tokko tuo
maailmattomiakin tulisi maksamaan, jos hän hevosillaan rupeaisi
vedättämään veneemme poikki kannasten.
"Tämä ensimmäinen matka se nyt ei mahottomia maksa, vaan

kyllähän siinä monenkin veneen hinta menee, ennenkuin se toisen
puolen vesiin tulee veätetyksi", arveli tuohon isäntä, kuitenkin sillä
äänellä, että ymmärsimme tuossa puheessa lopun leikkiä olevan.
"Talossapa häntä tarkemmin tuumitaan", lisäsi hän, kehoittaen
sisälle käymään.
Sisälle menimmekin taloon. Siellä sitten syötiin, juotiin ja palan

painoksi pakinoittiin asioista kaikenlaista. Tuli siinä muun muassa
puheeksi metsäin myöntikin; olimme tullessamme nähneet, miten
näidenkin talojen metsät oli pahan pilalle haaskattu.
"Ka, myötyhän ne on ja syöty myöskin", vastasi isäntä katkeralla

äänellä, tiedustellessamme oliko hänkin metsänsä myönyt.
"Taisitte hyvätkin kaupat tehdä?" utelimme edelleen.
"Johan ne hyvät tehtiin! Semmoiset, jotta meni metsät melkein

kuin nopen suuhun… Kaikista ne on myöty tämän lohkon taloista…
Ja kokemattomia kun oltiin metsäkauppoihin, myötiin
summakaupoissa ja niin menivät komeat metsät ihan polkuhinnasta.
Kun sitten jälestäpäin ruvettiin laskemaan, niin oikein hirvittämään
rupesi: liekö tullut kymmentä penniäkään puun hinnaksi. Ja kun edes
ihmisittäin olisivat ottaneet, vaan ihanhan ne veivät metsät
paljaiksi… Kävin kerran vedonaikaan katsomassa ja silloin kun
muuatta kuormaa tarkastelin, niin siinä jo viidestä puusta kokonaista
kolme oli alamittaisia… Enempää ei tehnyt mieli näkemään…
Samoin ne on menneet metsät muiltakin."
Samanlainen katkeruus ilmausi kaikkien puheissa, kun vaan

metsäkaupat tulivat keskustelun alaisiksi. He olivat huomanneet
tulleensa petetyiksi, mutta huomanneet sen liian myöhään. Satoja
tuhansia puita kertoivat he sillä tavoin menneen melkein kuin
lahjaksi. Ne muutamat kymmenet tuhannet, joita talolliset olivat
saaneet, mitäpä olivatkaan ne semmoisista sydänmaan vankoista
metsistä muuta kuin pila hinta! "Kulettamisen hankaluus se varsinkin

New Speakers of Minority Languages: Linguistic Ideologies and Practices 1st Edition Cassie Smith-Christmas full chapter instant download

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

You might also like

New Speakers of Minority Languages: Linguistic Ideologies and Practices 1st Edition Cassie Smith-Christmas full chapter instant download

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

New Speakers of Minority Languages: Linguistic Ideologies and Practices 1st Edition Cassie Smith-Christmas full chapter instant download

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

New Speakers of Minority Languages:

Linguistic Ideologies and Practices 1st

Foreign Languages in Advertising: Linguistic and

Experimental and Expanded Animation: New Perspectives

Asia in the Old and New Cold Wars: Ideologies,

New Directions in Linguistic Geography: Exploring

Latino and Muslim in America: Race, Religion, and the

Ambient Literature: Towards a New Poetics of Situated

Materiality and Managerial Techniques : New

Shattered Omega: Murder and Mayhem Omegaverse 1st

Michael Hornsby Máiréad Moriarty

ISBN 978-1-137-57557-9 ISBN 978-1-137-57558-6 (eBook)

Library of Congress Control Number: 2017954728

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2018

Cover design by Tjaša Krivec

Printed on acid-free paper

This Palgrave Macmillan imprint is published by Springer Nature

1 New Speakers, Familiar Concepts? 1

2 New Gaelic Speakers, New Gaels? Ideologies

New Speakers of Gaelic: (New) Gaels? 35

3 ‘We’re Not Fully Welsh’: Hierarchies of Belonging

4 ‘We Don’t Say It Like That’: Language Ownership

5 Identities and New Speakers of Minority Languages:

6 Double New Speakers? Language Ideologies of

7 Land, Language and Migration: World War II

8 The Ideological Construction of Boundaries

9 New Basques and Code-Switching: Purist Tendencies,

10 New Speakers and Language in the Media: Audience

11 Linguistic Innovation Among Glasgow Gaelic New

12 Verbal Lenition Among Young Speakers of Breton:

13 New Speakers, Potential New Speakers, and Their

14 New Speakers and Linguistic Practices: Contexts,

15 Reflections on New Speaker Research and Future

David Atkinson is a Senior Lecturer in Spanish at the University of Limerick,

including language processing, language testing and assessment, learner motiva-

Academy and previously held the position of postdoctoral researcher on the

Dublin, University of Toronto, and the University of Limerick. His research

Table 11.1 Total participants in this study 216

 ew Speakers and the Dynamics of Late

N.P. Ó Murchadha (*)

© The Author(s) 2018 1

anyone, is a native speaker?’, Ingrid Piller (2001, p. 117), for example,

When answered in the affirmative, these questions point to the various

speaker’ has thus been proposed (and accepted by many) as an alternative

Defining the ‘New Speaker’

2011; Gardner 1982; Gardner and Lambert 1972). While instrumentality

Authority, Authenticity, and the New Speaker

NORMs—nonmobile, older, rural males. The focus on NORMs can be

New Speakers and Minority Languages

COST Action on New Speakers in a Multilingual Europe: Opportunities

2015; Ó Murchadha 2013; Jones 2015; McEwan-Fujita 2010; Armstrong

The marginalisation of the role of new speakers in RLS is compounded

Kuka ei hurmaantuisi tuommoisesta näystä keskellä jylhää

Ja tuossako sitten kaikki?! Ei, ei vielä puoletkaan! Kun näet

Olihan tuokin kaikki jotain katseltavaksi! Tuolla ylhäällä ensin tyyni

Oli se todellakin harvinaisen viehättävä paikka, omituisen synkkä

Tarvitsemmeko todellakin lähteä tuhansien penikulmien päähän

Kaikella on kuitenkin "varjopuolensa", niinpä luonnossakin. Ja jos

Aikamme tuota kaikkea katseltuamme ja ihailtuamme,

1 New Speakers, Familiar Concepts? 1

2 New Gaelic Speakers, New Gaels? Ideologies

New Speakers of Gaelic: (New) Gaels? 35

3 ‘We’re Not Fully Welsh’: Hierarchies of Belonging

4 ‘We Don’t Say It Like That’: Language Ownership

5 Identities and New Speakers of Minority Languages:

6 Double New Speakers? Language Ideologies of

7 Land, Language and Migration: World War II

8 The Ideological Construction of Boundaries

9 New Basques and Code-Switching: Purist Tendencies,

10 New Speakers and Language in the Media: Audience

11 Linguistic Innovation Among Glasgow Gaelic New

12 Verbal Lenition Among Young Speakers of Breton:

13 New Speakers, Potential New Speakers, and Their

14 New Speakers and Linguistic Practices: Contexts,

15 Reflections on New Speaker Research and Future

Table 11.1 Total participants in this study 216

ew Speakers and the Dynamics of Late

Defining the ‘New Speaker’

Authority, Authenticity, and the New Speaker

New Speakers and Minority Languages