GEOL 2nd Edition Wicander Solutions

Manual
Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/geol-2nd-edition-wicander-solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

GEOL 2nd Edition Wicander Test Bank

https://testbankfan.com/product/geol-2nd-edition-wicander-test-
bank/

Historical Geology 8th Edition Wicander Solutions

Manual

https://testbankfan.com/product/historical-geology-8th-edition-
wicander-solutions-manual/

Historical Geology 8th Edition Wicander Test Bank

https://testbankfan.com/product/historical-geology-8th-edition-
wicander-test-bank/

BUSN 2nd Edition Kelly Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/busn-2nd-edition-kelly-solutions-
manual/
Economics 2nd Edition Hubbard Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/economics-2nd-edition-hubbard-
solutions-manual/

Microeconomics 2nd Edition Bernheim Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/microeconomics-2nd-edition-
bernheim-solutions-manual/

Prealgebra 2nd Edition Miller Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/prealgebra-2nd-edition-miller-
solutions-manual/

Calculus 2nd Edition Briggs Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/calculus-2nd-edition-briggs-
solutions-manual/

Macroeconomics 2nd Edition Hubbard Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/macroeconomics-2nd-edition-
hubbard-solutions-manual/
Instructor’s Manual Chapter 8
GEOL Earthquakes and Earth’s Interior

Chapter 8
Earthquakes and Earth’s Interior

Table of Contents
▪ Chapter Outline
▪ Learning Outcomes
▪ Chapter Summary
▪ Lecture Suggestions
▪ Enrichment Topics
▪ Common Misconceptions
▪ Consider This
▪ Key Terms
▪ Internet Sites, Videos, Software, and Demonstration Aids

Chapter Outline
Introduction
LO1 Elastic Rebound Theory
LO2 Seismology
LO3 Where Do Earthquakes Occur, and How Often?
LO4 Seismic Waves
LO5 Locating an Earthquake
LO6 Measuring the Strength of an Earthquake
LO7 What are the Destructive Effects of Earthquakes?
LO8 Earthquake Prediction
LO9 Earthquake Control
LO10 What Is Earth’s Interior Like?
LO11 The Core
LO12 Earth’s Mantle
LO13 Earth’s Internal Heat
LO14 Earth’s Crust

Learning Outcomes
After reading this unit, the students should be able to do the following:
LO1 Explain the elastic rebound theory
LO2 Describe seismology
LO3 Identify where and how often earthquakes occur
LO4 Identify the different types of seismic waves
LO5 Discuss how earthquakes are located
LO6 Explain how the strength of an earthquake is measured
LO7 Describe the destructive effects of earthquakes
LO8 Discuss earthquake prediction methods
LO9 Discuss earthquake control methods
LO10 Describe Earth’s interior

60
Instructor’s Manual Chapter 8
GEOL Earthquakes and Earth’s Interior

LO11 Explain the features of Earth’s core

LO12 Describe the structure, density, and composition of Earth’s mantle
LO13 Explain the source of Earth’s internal heat
LO14 Describe the features of Earth’s crust

Chapter Summary
▪ Earthquakes are vibrations caused by the sudden release of energy, usually along a fault.

▪ The elastic rebound theory is an explanation for how energy is released during
earthquakes. As rocks on opposite sides of a fault are subjected to force, they accumulate
energy and slowly deform until their internal strength is exceeded. At that time, a sudden
movement occurs along the fault, releasing the accumulated energy, and the rocks snap
back to their original undeformed shape.

▪ Seismology is the study of earthquakes. Earthquakes are recorded on seismographs, and

the record of an earthquake is a seismogram.

▪ An earthquake’s focus is the location where rupture within Earth’s lithosphere occurs and
energy is released. The epicenter is the point on Earth’s surface directly above the focus.

▪ Approximately 80% of all earthquakes occur in the circum-Pacific belt, 15% within the
Mediterranean–Asiatic belt, and the remaining 5% mostly in the interior of the plates and
along oceanic spreading ridges.

61
Instructor’s Manual Chapter 8
GEOL Earthquakes and Earth’s Interior

▪ The two types of body waves are P-waves (primary waves) and S-waves (secondary
waves). P-waves are the fastest seismic waves and travel through all materials, whereas
S-waves are somewhat slower and can travel only through solids. P-waves are
compressional (expanding and compressing the material through which they travel),
whereas S-waves are shear (moving material perpendicular to the direction of travel).

▪ Rayleigh (R-waves) and Love waves (L-waves) move along or just below Earth’s
surface.

▪ An earthquake’s epicenter is determined using a time–distance graph of the P- and S-

waves to calculate how far away a seismic station is from an earthquake. The greater the
difference in arrival times between the two waves, the farther away the seismic station is
from the earthquake. Three seismographs are needed to locate the epicenter.

▪ Intensity is a subjective, or qualitative, measure of the kind of damage done by an

earthquake. It is expressed in values from I to XII in the Modified Mercalli Intensity
Scale.

▪ The Richter Magnitude Scale measures an earthquake’s magnitude, which is the total
amount of energy released by an earthquake at its source. It is an open-ended scale with
values beginning at 1. Each increase in magnitude number represents about a 30-fold
increase in energy released.

▪ The seismic-moment magnitude scale more accurately measures the total energy released
by very large earthquakes.

▪ The destructive effects of earthquakes include ground shaking, fire, tsunami, landslides,
and disruption of vital services.

▪ Seismic risk maps help geologists in determining the likelihood and potential severity of
future earthquakes based on the intensity of past earthquakes.

▪ Earthquake precursors are changes preceding an earthquake and include seismic gaps,
changes in surface elevations, and fluctuations of water levels in wells.

▪ A variety of earthquake research programs are underway in the United States, Japan,
Russia, and China. Studies indicate that most people would probably not heed a short-
term earthquake warning.

▪ Because of the tremendous energy involved, it seems unlikely that humans will ever be
able to prevent earthquakes. However, it might be possible to release small amounts of
the energy stored in rocks and thus avoid a large earthquake and the extensive damage
that typically results.

▪ Earth has an outer layer of oceanic and continental crust below which lies a rocky mantle
and an iron-rich core with a solid inner part and a liquid outer part.

62
Instructor’s Manual Chapter 8
GEOL Earthquakes and Earth’s Interior

▪ Studies of P- and S-waves, laboratory experiments, comparisons with meteorites, and

studies of inclusions in volcanic rocks provide evidence for Earth’s internal structure and
composition.

▪ Density and elasticity of Earth materials determine the velocity of seismic waves.
Seismic waves are refracted when their directions of travel change. Wave reflection
occurs at boundaries across which the properties of rocks change.

▪ Geologists use the behavior of P- and S-waves and the presence of the P- and S-wave
shadow zones to estimate the density and composition of Earth’s interior, as well as to
estimate the size and depth of the core and mantle.

▪ Earth’s inner core is probably made up of iron and nickel, whereas the outer core is
mostly iron with 10–20% other substances.

▪ Peridotite, an igneous rock composed mostly of ferromagnesian silicates, is the most

likely rock making up Earth’s mantle.

▪ Oceanic crust is composed of basalt and gabbro, whereas continental crust has an overall
composition similar to granite. The Moho is the boundary between the crust and the
mantle.

▪ The geothermal gradient of 25°C/km cannot continue to great depths; within the mantle
and core, it is probably about l°C/km. The temperature at Earth’s center is estimated to be
6500°C.

Lecture Suggestions
1. Choose a recent earthquake and discuss with the class the geological reason for that
quake. Was the amount of destruction great or small? If great, where and why? If the
magnitude of the quake was large but the destruction was small, why? It’s especially
interesting if the quake occurred away from a plate boundary.

2. The difference between P- and S-wave motions can be effectively illustrated using a
Slinky.

3. Check out the earthquake database of the National Earthquake Information Center,
maintained by the U.S. Geological Survey, in Golden, Colorado (see information under
Internet Sites, Videos, Software, and Demonstration Aids below). Collect data on
numbers and magnitudes of earthquakes that have occurred in the past week or two. The
class will be interested to see how many quakes occur every day.

4. Demonstrate density differences among iron (meteorite, if available), peridotite, basalt,

and granite to suggest how concentric layers in Earth’s interior may have developed.

63
Instructor’s Manual Chapter 8
GEOL Earthquakes and Earth’s Interior

5. Bring to class samples of the interior of Earth: granite and basalt for the two types of
crust, peridotite for the mantle, and, if possible, an iron–nickel meteorite for the core.
Point out, of course, that these are not entirely accurate representations.

Enrichment Topics
Topic 1. A Rise in Earthquakes? Some people think that there are more earthquakes
happening now than ever before. Certainly, we hear more about descructive earthquakes and
tsunamis than ever. But are there more? What might cause a rise and fall in the number or
magnitude of earthquakes. The truth is, there are not more earthquakes nor has any cycling
ever been discovered. Are there other explanations for why there appear to be more
earthquakes now? Here is the USGS answer to the question of whether there are now more
earthquakes than ever: http://earthquake.usgs.gov/learn/faq/?categoryID=6&faqID=110. This
is a listing of recent earthquakes:
http://earthquake.usgs.gov/earthquakes/eqarchives/year/eqstats.php

Topic 2. What a Unit Means. This chart, from the USGS, is useful for students who want to
check on what a unit oar partial unit change in magnitude means for the displacement and
energy of an earthquake. http://neic.usgs.gov/neis/eqlists/eqstats.html

Magnitude Ground Motion Change Energy Change

Change (Displacement)
1.0 10.0 times About 32 times
0.5 3.2 times About 5.5 times
0.3 2.0 times About 3 times
0.1 1.3 times About 1.4 times

Topic 3. Intraplate Earthquakes - Virginia. On August 23, 2011 at 1:51 pm, the eastern
United States was rocked by a magnitude 5.8 earthquake with its epicenter near Mineral
Virginia. Most of the residents up the eastern seaboard had no idea what was causing the
ground to shake, causing much ribbing from Californians in the aftermath. Seismic activity is
actually common in the vicinity, but it is usually of smaller magnitude. This quake occurred
on an ancient fault. If you think about large chunks of continent being forced to move around
on a sphere then the occurrence of earthquakes away from plate boundaries is not so
surprising.

Topic 4. Intraplate Earthquakes – New Madrid. The great magnitude New Madrid
earthquakes of 1811–1812, 7.5 to 8, occurred in the middle of the North American Plate far
from any plate boundaries. The faulting in this region appears to be the result of
compressional forces that occur as the plate absorbs strain from westward motion and
convergence with the Pacific Plate. However, this fault zone is developed within, and made
possible by, tectonic events which occurred during the rifting of Pangaea, and possibly the
events which attended the breakup of a supercontinent some 600 million years ago. Rifting of
the earlier supercontinent produced a zone of down-faulted crust, which underlies a structure
known as the Illinois basin and which remained active for some 300 million years. A second
rifting event—that of Pangaea—produced a zone of down-faulted crust known as the
Reelfoot, Delaware, and Oklahoma Rifts to the immediate south and west—in the vicinity of
New Madrid. It is this rift zone that became the axis of the Mississippi River drainage system.

64
Instructor’s Manual Chapter 8
GEOL Earthquakes and Earth’s Interior

Scientists now estimate that there is a 7% to 10% chance of a repeat quake and a 25 to 40%
chance of a magnitude 6 quake in the next 50 years.

Topic 4. More about the Boxing Day Tsunami. On December 26, 2004, the most massive
earthquake in 40 years, measuring 9.0 on the Richter Scale, struck 60 miles off the
northwestern coast of Sumatra. The quake released the stresses that build up as the India plate
subducts into the Sunda Trench beneath the overriding Burma plate. The earthquake was the
result of thrust faulting, and it had a shallow focus. About 1200 km of the plate boundary
slipped, and the average displacement on the fault was about 15 meters. The seafloor above
the fault was likely uplifted several meters, and it was this vertical motion that displaced the
trillions of tons of water above it and generated the tsunami. Several aftershocks, measuring
about 5.0 on the Richter Scale, followed. The tsunami sped across the sea surface, barely
noticeable in open water, but grew as it went up the shoreline. Within one hour, the wave
slammed into Sumatra, and within two, it reached India. The tsunami reached Africa about
eight hours later. The tsunami struck in separate waves, the third being the most massive. In
all, eleven countries around the Indian Ocean suffered damage. Wave heights were greatest
near the earthquake epicenter and decreased with distance, ranging from over 33 feet (10 m)
tall at Sumatra down to 13 feet (4 m) at Sri Lanka, Thailand, and Somalia. The death toll
from the tsunami is around 230,000, making it the most deadly earthquake in recorded
history. About 1.2 million people were left homeless.

Topic 5. Imaging Earth’s Interior with Tomography. There are many beautiful images
available on the Internet that show the results of seismic tomography studies. To find some,
Google seismic tomography, and choose images. Here is one in which scientists have drawn
in features of a subduction zone: http://www.whoi.edu/cms/images/lstokey/2005/1/v42n2-
detrick2en_5301.jpg. And here is another, showing blobs in the mantle:
http://www.geo.cornell.edu/geology/classes/Geo101/graphics/s12fsl.jpg.

Common Misconceptions
Misconception 1: When “the big one” hits, Southern California will break away from the rest
of the continent and fall into the ocean.
Fact: Although California straddles the boundary between two plates of Earth’s crust, and
movement along this boundary (the infamous San Andreas Fault zone) is responsible for
many large earthquakes, nonetheless, this boundary is a transform fault. Thus, the plates on
either side of the transform fault are sliding past, and tectonic forces are really fighting
against separation of the plates. Los Angeles will someday be a suburb of San Francisco
though.

Misconception 2: A one unit increase on the Richter Magnitude Scale means a 10-fold
increase in size.
Fact: It is true that each whole-number increase in magnitude represents a 10-fold increase in
wave amplitude, but each magnitude increase of one unit corresponds to a roughly 30-fold
increase in the amount of energy released.

Misconception 3: Tidal waves are enormous ocean waves caused by earthquakes.

Fact: A tidal wave is a small ocean wave that has nothing to do with earthquakes. The
enormous waves caused by earthquakes or other shocks to the ocean are called tsunami. Since
they are usually caused by earthquakes, they are sometimes called seismic sea waves as well.

65
Instructor’s Manual Chapter 8
GEOL Earthquakes and Earth’s Interior

Consider This
1. Does the observation that lithospheric plates drag the underlying mantle along as they
move support either a slab-pull or ridge-push mechanism of plate movement?

2. What tests could you design to determine whether mantle convection takes place only in
the upper portion or if it involves the entire mantle?

3. Suggest a reason why, as seismic tomography has indicated, there are large pockets of hot
material beneath the interiors of continents rather than along the spreading ridges, and
why there are zones of cold rock that encircle and extend inward beneath the continents
on their Pacific margins.

Key Terms
discontinuity Love wave (L-wave) Richter Magnitude Scale
earthquake magnitude seismograph
elastic rebound theory Modified Mercalli Intensity Scale seismology
epicenter Mohorovicic discontinuity (Moho) S-wave
focus P-wave S-wave shadow zone
geothermal gradient P-wave shadow zone tsunami
intensity Rayleigh wave (R-wave)

Internet Sites, Videos, Software, and Demonstration Aids

Internet Sites
1. National Earthquake Information Center: http://earthquake.usgs.gov/regional/neic/
To determine the size and location of all destructive earthquakes worldwide and to
disseminate the information to interested parties.

2. USGS Earthquake Hazards Program: http://earthquake.usgs.gov/

The latest earthquakes are reported here.

3. The Pacific Northwest Seismograph Network: Earthquake Prediction:

http://www.geophys.washington.edu/SEIS/PNSN/INFO_GENERAL/eq_prediction.html
All about earthquakes of the Pacific Northwest.

4. Northern California Earthquake Data Center (NCEDC): http://quake.geo.berkeley.edu/

An archive and distribution center for earthquake data for Northern and Central
California.

66
Instructor’s Manual Chapter 8
GEOL Earthquakes and Earth’s Interior

5. Understanding Seismic Tomography:

http://www.see.leeds.ac.uk/structure/dynamicearth/flash_gallery/layered_earth/seismic_t
omography.html
A simple description of seismic tomography and its importance.

Videos
1. Japan’s Killer Quake: NOVA presents a 53-minute episode, available online, which
explores the enormous earthquake, tsunami and nuclear crisis that occurred in March
2011. http://video.pbs.org/video/1863101157/

2. Tsunami: The Wave that Shook the World. NOVA, PBS, DVD (2005, 60 min.)
The causes and consequences of the Indian Ocean tsunami that struck in 2004.

3. Earthquake Tsunami: Wave of Destruction. Insight Media, DVD (2007, 30 min.)

The scientific causes of earthquakes and tsunamis with details about the 2004 Boxing
Day tsunami in the Indian Ocean.

4. Earthquakes in the Midwest. NOVA scienceNOW, DVD (2009)

Earthquakes that strike away from plate boundaries as evidenced by those in the
American Midwest.

5. Earthquake—The Science Behind the Shake. NOVA, PBS, DVD

Lives and dollars can be saved if earthquakes can be predicted.

6. Inside Planet Earth. Discovery Channel (2009, 84 min.)

An unusual and unique voyage into Earth’s interior

7. When the Earth Moves. Insight Media, DVD (27 min.)

Earth movement from earthquakes, mass wasting, floods, glaciers, and volcanoes and
how to mitigate the problems caused by these movements.

8. Earthquakes. Insight Media, DVD (13 min.)

The nature and consequences of earthquakes.

9. Earthquakes: Seismic Sleuths. Insight Media (2001, 51 min.)

Scientists who attempt to predict earthquakes by learning all they can about why and
where they occur.

10. Earth Revealed. Annenberg Media: http://www.learner.org/resources/series78.html

(1992, 30 min., free video):
▪ #3: Earth’s Interior. Using oil wells to understand what lies beneath the Earth’s
surface. Geophysical methods, such as seismic wave studies, are described.
▪ #9: Earthquakes. Footage of earthquakes and their aftermath, including how
earthquakes are studied.
▪ #25: Living with Earth, Destructive Natural Phenomena. Annenberg/CPB Collection.
How people cope with living in an earthquake zone, especially those who live along
the San Andreas Fault.

11. The Great San Francisco Earthquake: American Experience Series. PBS, DVD
(1987, 56 min.)

67
Instructor’s Manual Chapter 8
GEOL Earthquakes and Earth’s Interior

The 1906 earthquake on the San Andreas Fault near San Francisco and its impact then
and now.

12. Killer Quake. Nova. PBS, DVD (1994)

The 1994 Northridge earthquake in Los Angeles is studied.

13. Hidden Fury: The Danger Posed by the New Madrid Earthquake Zone. New Madrid
Films (1993, 27 min.)
The 1811 New Madrid quake and the likelihood of another quake on that fault zone.

14. Aftershocks of the Loma Prieta Earthquake—Computer Animations. U.S. Geological

Survey. The Open Video Project: http://www.open-video.org/details.php?videoid=770

Slides
1. The National Geophysical Data Center (NGDC) has relevant slide sets,
http://www.sciencestuff.com/—an assortment of rock and mineral collections, including:
▪ Introductory Earth Science Rocks and Minerals
▪ Natural Crystal Collection
▪ Gem Minerals
▪ Scale of Hardness Collection
▪ Advanced Rock and Minerals Collection

2. National Geophysical Data Center (NGDC) Natural Hazard Slide Sets,

http://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/results?eq_0=5&t=101634&s=0&d=1, including:
▪ Earthquake Damage—General
▪ Earthquake Damage in San Francisco, April 18, 1906
▪ Earthquake Damage in Mexico City, September 19, 1985
▪ Faults

68
Instructor’s Manual Chapter 8
GEOL Earthquakes and Earth’s Interior

▪ Loma Prieta Earthquake, October 18, 1989

▪ Many others

3. National Information Service for Earthquake Engineering (NISEE) Slide Sets,

http://nisee.berkeley.edu/bertero/html/slides.html, including:
▪ Surface Faulting
▪ Ground Shaking
▪ Many others

4. Geo-Tech Imagery DVD, CD, and Slide Sets:

http://www.geo-tech-imagery.com/prod03.htm
▪ Loma Prieta
▪ Northridge
▪ Many others

69
Another random document with
no related content on Scribd:
 Ei luullut Pietari pitkää aikaa nukkuneensa, kun jo vielä aivan
pimeällä ahnaan isännän ääni kuului komentavan vieraitaan riihelle
ja Jeesus siihen vastaavan, että kyllä tullaan. Mutta kun ei Jeesus
kuitenkaan tuntunut nousevan, ei Pietarikaan pitänyt kiirettä, vaan
antoi väsymykselle vallan ja nukahti. Kotvan kuluttua saapui isäntä
vihastuneena komentamaan heitä uudelleen, ja nähtyään heidän
nukkuvan rauhallisesti tarttui keppiin ja suomi sillä hyväisesti laidalla
nukkuvaa Pietaria. Tämä hyppäsi säikähtyneenä ylös ja Jeesuskin
heräsi vakuutellen, että kyllä tullaan, kyllä, aivan heti. Mutta kun
isäntä taas meni pois, jäämättä heitä odottamaan, painautui Jeesus
sijalleen ruveten muka uudelleen nukkumaan. Pietari kuitenkin
hätäili, että nyt on mentävä, sillä muuten voi käydä huonosti.

Jeesus oli päättänyt, että Pietari parka saakoon vielä pienen

osoituksen takaamansa miehen sydämen hyvyydestä ja sanoi:

— Pianhan me riihen puimme. Väsyttää niin kovin, ettei vielä jaksa

nousta. Jos isäntää pelkäät, niin siirry tänne seinän puolelle, ettei
sinua enää lyö.

— Mutta jos lyö sinua? epäili Pietari.

— Ei hän minua lyö. Siirry vain tänne.

Ja Pietari totteli, vaipuen taas raskaaseen uneen.

Kun puimamiehiä ei nytkään ruvennut kuulumaan, suuttui isäntä

todenteolla, otti ruoskan ja lähti heitä hakemaan. Tultuaan pirttiin ja
nähtyään ukkojen huoletonna nukkuvan, äyhkäisi hän kiukuissaan:
"Vai nämä puimamiehet!" ja rupesi taas heitä pieksämään. Mutta
ennen lyömistään hän itsekseen sanoi: "Äsken sai tuo laidalla oleva
jo osansa, joten nyt olkoon seinän puolella olevan vuoro", ja hutki
niin Pietaria uudelleen oikein riittävästi. Nopeasti olivat nyt äijät
jalkeilla ja lupasivat viivyttelemättä saapua riihelle. Pietarin selkää
kivisti ja sydäntä karvasteli, sillä hän oli ymmärtänyt tämän kaiken
olleen hänelle rangaistusta sen johdosta, että oli vastoin luojan
kaikkitietoa mennyt ihmisen takuumieheksi. Hän katsahti arasti ja
pyytävästi Jeesukseen, mutta tämä laski lempeästi hymyillen
kätensä hänen olkapäälleen, ja samalla oli tuska ja huoli Pietarin
ruumiista ja sydämestä kadonnut. He lähtivät riihelle.

Ulkona pauhasi edelleen synkkä syysmyrsky. Pimeässä ja

sateessa haparoiden Jeesus ja Pietari vihdoin osuivat riihen ovelle ja
katsoivat sisään. Vähäisen, ovensuussa riippuvan sarvilyhdyn
valossa siellä isäntä heitä odotellessaan jo oli ruvennut
pudottelemaan lyhteitä parsilta ja komensi nyt heidät tylysti työhön.
Pietari ja Jeesus riisuivat nöyrästi takkikulunsa ja menivät riiheen,
mutta isäntä itse istahti kynnykselle katsomaan ja määräämään.

Siinä istuessaan isäntä vaipui ajattelemaan sitä matkaa, jonka jo

oli tässä maailmassa taivaltanut, ja muisteli kummastuksekseen
melkeinpä kuin kaiholla niitä aikoja, jolloin rikkauden enentämisen ja
vartioimisen huoli ei häntä ahdistanut. Ei ollut köyhyys keveä
kannettava, mutta yhtä vaikea oli toiselta puolen tämä liika
rikkauskin, kun ei mielestään voinut käyttää sitä niin, että olisi
tuntenut onnen ja rauhan siunausta. Mutta nämä ajatukset, jotka
useinkin pilkistelivät hänen sielunsa vanhoista sopukoista kuin
piilosta, hän aina päättäväisesti karkoitti, tehden siten nytkin. Hän
katsoi taas riiheen, miten siellä äijät saivat työtä valmiiksi, eikä ollut
hämmästyksestä uskoa omia silmiään.

Hän ei tiennyt, oliko hän unessa vai valveilla, mutta joka

tapauksessa hän oli näkevinään, että toinen äijistä, joka nyt hohti
niin kummallisen kirkkaasti ja liikkui keveästi kuin olisi ollut henki,
keskeytti työnsä, lähestyi ovea ja otti siitä vaisusti palavan lyhdyn.
Äkillinen pelko riipaisi isännän sydäntä. "Mitähän se tuolla
lyhdyllä…? Kunhan vain ei sytyttäisi riihtä…? No eihän vain…?"
Isäntä koetti huutaa ja rynnätä estämään, sillä hän näki selvästi,
kuinka toinen kuljetti lyhtyä parsien alla joka paikassa ja kuinka tuli
tarttui olkiin ruveten valtoimenaan hulmuamaan, mutta hän ei saanut
ääntäkään. Ja ihmeellisintä oli, että nuo äijät eivät ollenkaan tulta
pelänneet, vaan hääräsivät tuolla liekkien keskellä aivan iltikseen,
vaikka tuli ihan kuin valui heidän päälleen. Isännän aivoissa vilahti
tuskallinen ajatus, että siinä meni nyt kallis riihi viljoineen ja hyvässä
lykyssä vielä koko kartano, kun on tällainen myrskykin; ja saamatta
ääntä kurkustaan ja voimatta liikahtaakaan hän menetti tajuntansa ja
vaipui siihen riihen kynnykselle, missä oli istunut.

Kun hän heräsi, oli täysi päivä ja myrsky oli lakannut.

Kummastellen hän rupesi katsomaan ympärilleen odottaen
näkevänsä vain savuavia raunioita. Mutta eipäs. Kaikki oli
entisellään. Hän meni riiheen ja näki, että vilja oli puitu siististi ja
hyvin, oljet heitetty luukusta ulos, ruumenet kasattu omaan läjäänsä
ja vilja puhtaana omaansa. Ja kovin antava oli ollutkin tämä riihi:
kaksin verroin sai isäntä siitä mitä oli odottanut. Kaiken tämän
nähtyään hän päätyi hyvin kummallisiin ajatuksiin ja meni tupaan
emännältä tiedustamaan, oliko tämä nähnyt niitä kahta vanhaa
miestä, jotka olivat olleet riihellä. Ei ollut emäntä nähnyt, kun eivät
olleet tulleet syömään. "Miksi niin?" — "Ei olisi uskonut, että kaksi
niin vaivaista äijää voi niin pian ja hyvin puida suuren riihen".

Sen päivän perästä ei isäntä enää ollut entisellään, vaan mietiskeli

hartaasti ja kostein silmin ihmettä, jonka oli nähnyt, ja hänen
sydämessään heräsi polttava halu vielä kerran elämässään nuo
vanhukset tavata.

III

Mutta kaukana tältä seudulta istuivat Jeesus ja Pietari korkealla

vuorella ja katselivat ympärillänsä laajana avautuvaa, talvivaippaista
Suomenmaata. Pietari painoi päänsä käsiinsä ja itki. Vapahtaja sääli
häntä ja kysyi:

— Mitä itket, Pietari?

— Itken ihmisten pahuutta. Luulin tekeväni hyvän työn tuolle

köyhälle miehelle hankkimalla hänelle rikkautta, mutta teinkin pahan.
Onko rikkaus siis ihmisille kiroukseksi?

Jeesus katsoi kauas taivaan rannalle, johon syttyi palamaan suuri

ja loistava iltatähti, ja vastasi mietteissään:

— Ei kiroukseksi rikkaus eikä siunaukseksi köyhyys, eikä liioin

päinvastoin. Maallista onnea ja onnettomuutta saavat kumpaisenkin
haltijat maistaa, ja konsa haudassa lepäävät, ovat riisuutuneet yhtä
köyhiksi. Maallinen onni on hauras kuin kuiva korsi, jonka pienikin
kosketus voi murtaa. Ihmisen todellinen onni on hiljainen sydämen
rauha, joka liihoittelee yläpuolella maisen mataluuden tyynenä ja
kirkkaana kuin kesäinen päivä näiden uinuvien salojen yllä. Se on se
sielun auer, jonka kuolo muuttaa ikuiseksi autuudeksi.

Tässä Jeesus pysähtyi ja osoitti kaukana siintävän metsän päälle.

Pietari katsoi ja kauhistui, sillä hän näki selvästi, kuinka

sielunvihollinen laskeutui siellä maahan kuin synkkä pilvi. Sen
jättiläissiivet kuvastuivat kolkkoina himmenevää talvitaivasta vasten
ja niiden taakse sammui sädehtivä iltatähti, ihanan rauhan merkki.
Vavisten kysyi Pietari:

— Mitä hän siellä tekee?

— Tuon metsän takana olevassa kylässä asuu mies, jonka sielu

on suurempi kuin muiden. Jumala antoi hänelle hengen palon, joka
on kytenyt hänessä aina. Siksipä paholainen häntä ahdistaa.

— Käykö hän tässä maassa useinkin? kysyi nyt Pietari arasti.

— Ennen hän todellakin vain kävi, ja ihmiset elivät rauhassa luojan

huomassa, mutta nyt hän on täällä alituiseen, jopa melkein näiden
poloisten keskellä asuukin. Paha on ruvennut hyvin viihtymään
Suomessa. Katso itse!

Ja Jeesus antoi Pietarin nähdä koko sen pahuuden määrän, joka

tähän pieneen maahan mahtui, ja vanha apostoli peitti käsillään
kasvonsa. Hän nousi ja sanoi:

— Lähtekäämme pois! Meillä ei ole täällä mitään tehtävää. Mutta

Jeesus katsoi häneen surumielisesti ja vastasi:

— Kuinka voisimme jättää heidät yksin taisteluaan kestämään?

Etkö näe, että he tarvitsevat Jumalan apua? Etkö muista, että
olemme tulleet tänne kulkeaksemme ovelta ovelle, sydämeltä
sydämelle, ja kolkuttaaksemme, toivoen, että meille avattaisiin?
Katso koko rajattomaan kaikkeuteen, loputtomaan avaruuteen, jossa
lukemattomat maailmat kiitävät rataansa — ne horjahtaisivat niiltä
heti syrjään, ellei niiden ohjaajana olisi yhtä loputon hyvyys kuin
äärettömyys on todellakin ääretön. Vai etkö luule, että paha heti
antaisi niiden törmätä yhteen, jos sillä olisi valta?

— Varmastikin antaisi, vakuutti Pietari.

— Sillä sellainen tuho olisi sille suurimman toiveensa täyttymys.

Siispä usko, että kaiken pohjalla on olemassa jumalan hyvyyden laki,
joka alistaa pahankin aseeksensa. Lähtekäämme taas matkallemme.

He laskeutuivat alas vuorelta, istuivat rekeensä ja alkoivat

hiljalleen ajaa nytkytellä talvisen yön läpi kohti kaukaista kylää. Siinä
ohjaksissa istuessaan vanha Pietari tunsi taas sydämessään
omituista turvallista lohtua, joka laskeutui hänen mieleensä suloisena
hunajasateena, niinä kirkkaina pisaroina, jotka tiukkuvat kalliosta
Kristuksesta. Lämmin rakkauden aalto tulvahti hänen sieluunsa, halu
auttaa kaikkia niitä, jotka raskautetut ovat, ja hän jo hoputti
ruunariepua vähän ripeämpään hölkkään, että pian päästäisiin
tuonne kaukaiseen kylään, jonne paholainen oli äsken laskeutunut.

IV

Seppä seisoi pajassaan ja takoi, ja hehkuvasta raudasta sinkoilivat

kirkkaat tulitähdet. Hän tuijotti kulmat rypyssä tuliseen rautaan ja
nautti saadessaan lyödä koko raskaalla voimallaan. Hän nautti siitä,
että sai pakottaa tuon näköjään taipumattoman ja kylmän aineen
tahtonsa mukaan. Hänen sieluansa viehätti se salaperäinen tunne,
joka hänet aina valtasi työtä tehdessään ja jonka ytimenä oli
kysymys siitä, missä olisi ihmisen taidon raja, jos hän pääsisi
tunkemaan esteiden läpi niin kauas, että viimeinenkin olisi voitettu.
Silloin — silloin olisi ihminen maailman herra, jota kaikki tottelisi —
aineen herra, ehkä hengenkin?
 Takoessaan seppä usein muisteli menneitä aikoja. Oli kuin olisivat
ne häilyvinä kuvasarjoina vilahdelleet ahjon hiilien hehkussa ja
tulisen raudan hohteessa. Hän näki, kuinka hän nuorukaisena seisoi
tässä samassa pajassa avustaen päällelyöjänä vanhaa mestaria,
joka ei milloinkaan puhunut. Ammatti, alituinen vasaran kalke, teki
väkisinkin vaiteliaaksi. Hän näki itsensä nojaamassa moukarin
varteen ja tuijottamassa alasimeen, sitä kuitenkaan katsomatta.
Siinä seisoessaan nuori seppä katsoi omaan sydämeensä ja tutki
siellä versovan, oudon ajatuksen juuria, muotoa ja sisällystä —
päämäärää. Hän ei voinut tarkoin tuota ajatustaan itselleen tulkita,
mutta hän tunsi kuitenkin pääasiassa, mitä se sisälsi: kiivaan halun
päästä tietämään sitä, jota ei vielä tiennyt; nykyisyyden aiheuttaman
ahtauden ja tukahtumisen; salaperäisen himon kerran olla jotakin
muuta ja enemmän kuin nämä täällä, kuin tuo vanha seppä, joka oli
kivettynyt alasimensa ääreen; päästä kerran kuuluisaksi, saada
kunniaa, mainetta; päästä rikkaaksi, niin, hyvin rikkaaksi. Nuo
unelmat väikkyivät nuorukaisen sielussa sekavana, mutta tulisesti
kiihoittavana kuvasarjana, joka ei antanut hänelle yön eikä päivän
rauhaa. Niitä hän aina ajatteli ja kun niistä herätessään huomasi yhä
seisovansa vanhan sepän alasimen ääressä, raivostui ja iski
moukarinsa hurjalla voimalla pölkkyyn, niin että maan kansi kumahti.
Silloin vanha seppä aina keskeytti takomisensa, katsoi häneen
pitkään, tutkivasti, ja lopuksi hymähti surumielisesti. Vanha seppä oli
ollut nuori kerran hänkin, oli unelmoinut haaveensa, nähnyt niiden
täydellisen haaksirikon, huomannut kaiken maallisen turhuuden ja
ruvennut vaieten takomaan, odotellen, milloin Surma, ihmisen ainoa
uskollinen, milloinkaan pettämätön ystävä, hiihtäisi tuolta kaukaa
siintävän suon yli häntä hakemaan, silmät kuopalla ja jäähileet
parrassa hilisten.
 Ja tämän kaiken taas kerran katsottuaan hän pysähtyi ja seisoi
ajatuksissaan vasaransa varteen nojaten. Hän tuijotti ulos ovesta
kauas taivaanrannalle, jonne syttyi suuri ja rauhallisesti liekehtivä
iltatähti, kun talvinen hämärä rupesi hiljaa ja huomaamatta hiipimään
maisen vaelluksen ylle kuin äiti tyynnyttäen ja tuudittaen sitä lepoon.
Silloin hän näki jatkon äskeisiin kuviin, näki itsensä vanhan mestarin
paikalla, jonka entinen omistaja nyt lepäsi maan mullassa, nokiset
näpit koukussa ja kaikki arvoitukset ratkaistuina. Hän näki itsensä
päivin ja öin miettimässä ja askaroimassa, tunkemassa tuleen
mahtavia aineita, lietsomassa, takomassa ja rakentamassa, kunnes
kaikki taas särkyi epäonnistumisen ja epätoivon synkkyyteen, niin
ettei ollut jäljellä muuta kuin järjetöntä sekamelskaa ja naurettavia
tyhmyyksiä. Hän näki, kuinka hän silloin ryntäsi ylös toiveittensa
raunioiden äärestä, kohotti nyrkkinsä taivasta kohti ja kiristäen
hampaitansa kirosi sitä sulkua, jonka luoja oli asettanut ihmisen
tietämisen tielle, vaikka olikin antanut sieluun aavistuksen täydellisen
tiedon olemassaolosta. Yhä uudelleen hän päätti jättää kaikki,
vaipua siihen samaan tylsyyteen, jossa näki muiden ihmisten elävän,
ja takoa vain hevosenkenkiä ja viikatteita, mutta ei voinut.
Vastustamattomana nousi sielun sopukasta outo ja hillitön
uteliaisuus, joka kuumensi aivot, liehui mielikuvituksessa tuhansina
mahtavina terhenkuvina, pani näkemään ihmisen aineen, koko
maailman herrana, jolla oli kädessään ase, valta ja voima, ja ajoi
hänet taas huohottaen ja kädet kuumeesta vavisten koettamaan
uudemman kerran. Tämä suuri kaipaus tukahdutti hänen
sydämestään kaiken muun; ei edes ennen niin voimakas rikkauden
halu häntä enää viehättänyt, vaan hän halveksi tuota kerran niin
köyhää mökkiläistä, jota onni oli ruvennut suosimaan ja joka nyt eli
äveriäänä tuolla toisessa kylässä; ei viehättänyt häntä enää rakkaus,
ei mikään maallinen onni. Hänen sielussaan oli vain yksi paikka, ja
siihen hän tuijotti herkeämättä.

Ja sitten — niin, siitä rupesi nyt olemaan parikymmentä vuotta —

hän muisti erään talvisen illan, jolloin hän samalla tavalla taas oli
joutunut seisomaan rauenneiden toiveidensa raunioilla ja
katkeruudessaan kironnut syntymähetkensä ja luojansa, ja miettinyt,
miten voisi hänelle kostaa tekosensa epätäydellisyyden. Hän oli
puhjennut vihassaan kolkkoon nauruun, joka oli kajahdellut
kammottavasti yön hiljaisuudessa, kunnes olikin sen äkkiä
keskeyttänyt ja jäänyt kuuntelemaan: niin, naurua tuntui jatkuvan
hänen ympärillään. Se kajahteli karmeasti ja pilkallisesti kuin korpin
ääni, ja seppä tunsi samalla, ettei hän enää ollutkaan yksin. Hän
katsahti ympärilleen pimeässä pajassa, jota vain ahjon yhä
tummeneva hehku himmeästi valaisi, ja oli huomaavinaan, kuinka
tuolla pimeässä nurkassa häilähteli vielä pimeämpi varjo,
epäselvänä ja vailla ääriviivoja, mutta jollakin tavalla uhkaavana ja
peloittavana. Voimakas seppä tunsi värisevänsä kauhusta, mutta
miehisti itsensä ja katsoi uudelleen. Silloin tuossa pimeässä varjossa
leimahti palamaan kaksi tulista nastaa, jotka leimusivat vihreällä,
häilyvällä valolla; niistä tuntui sinkoilevan valkohehkuisen raudan
säkeniä, jotka karkeloivat sinne tänne oikullisessa epäjärjestyksessä,
poreillen tuhansina eri värivivahduksina kuin häilyvä tuli hiilen
kupeessa. Ja kuta kauemmin seppä niihin tuijotti, sitä selvemmin
hän tunsi, kuinka noista nastoista, noista suurista, palavista silmistä,
sillä silmiähän ne olivat, koko tuosta pimeyttäkin mustempana
keinuvasta haamusta, häntä kohti virtasi sellainen helvetillisen
ilkeyden ja rajattoman pahan tahdon voima, että se tuntui hiipivän
kuristavana ja tukahduttavana hänen elinlähteisiinsä. Nyt.. nyt tuo
haamu siirtyy tuolta nurkasta lähemmäksi… se ei kävele… se
ikäänkuin liukuu huomaamatta, ja kuta lähemmäksi se tulee, sitä
suuremmaksi se kasvaa, ja sen ympärillä tuulahtaa kuoleman kolkko
kylmyys kuin pistävin viima.

Seppä aivan kyyristyy kokoon tätä muistellessaan ja kädet

puristavat suonenvedon tapaisesti moukarin vartta. Hän tahtoisi
poistaa tuon kauhukuvan mielestään, mutta ei voi, vaan hänen
täytyy tuijottaa siihen yhä uudelleen, kuten on tuhansia kertoja
tehnyt. Hän näkee nostavansa kätensä suojakseen, näkee pimeyden
olennon tulevan yhä lähemmäksi, kunnes se on aivan hänen
edessään, kumartuvan, tuijottavan häntä silmiin kuolettavalla
katseellaan ja hengähtävän hänen päälleen manalan viimaansa.
Silloin hän kaatuu maahan kuin ruumis eikä tiedä, onko hän enää
elossa vai vainaja.

Mutta nyt kuva muuttuukin. Seppä näkee, kuinka maailma

avautuukin hänen edessään ihanana ja viettelevänä, kuinka kaikki,
mitä hän haluaa, on hänelle mahdollista. Ei tarvitse muuta kuin
kurottaa kätensä, ottaa, käskeä, ja kaikki annetaan. Tuo pimeyden
olento se välähdyttelee näitä kuvia hänen eteensä ja kuiskuttelee
hänen korvaansa ehtoa, millä se kaikki hänelle annettaisiin. Mutta
kiusaaja ei tunnekaan sepän sielua niin tarkkaan kuin luulee:
maailman nautinnot, kunnia ja loisto eivät häntä viettelekään, sillä
suurempi päämaali on ne hänelle himmentänyt; hän tahtoo
saavuttaa kaiken olevaisen perustiedon, elämän synnyn
salaisuuden, ja ellei hän sitä saa, jääköön kaikki muu. Kun hän
puolestaan esittää tämän vaatimuksensa, karkaa kiusaaja ylös
hänen äärestään ja peittyy kuin kauhistuneena omaan
läpinäkymättömään pimeyteensä; sitä ei hänkään saa ihmiselle
sanoa, sillä sen tiedon hankkimiseksi täytyy käydä kuoleman portin
lävitse.
 Sitten kiusaaja palaa ja kuiskuttaa hänen korvaansa: "Tietoa en
voi sinulle antaa, mutta taidon voin. Mitä tahansa haluat tehdä, se
sinulle myös onnistuu. Sehän on jo samaa kuin tieto, vai kuinka?
Kahdenkymmenen vuoden kuluttua palaan taas ja silloin perin
sinulta omani pois. Sovitaanko näin?"

"Olkoon menneeksi!" vahvisti seppä kaupan puolestaan, sillä

häntä viehätti ajatus voida tehdä kaikki, mitä halusi. Silloinhan hän
ehkä löytäisi tiedon ominpäin? Niin sai seppä kiusaajalta taidon,
ilman tietoa, kahdeksikymmeneksi vuodeksi, vaihtaen siihen
sielunsa autuuden.

Näitä asioita seppä aina muisteli seisoessaan pajassaan

alasimensa ääressä ja lepuuttaessaan kättänsä. Mitä kaikkea hän
olikaan taiten takonut näinä kuluneina parinakymmenenä vuotena! Ei
ollut sitä tarvekalua, sitä kojetta, sitä ihmeellisintä laitetta, joka ei olisi
sujuen tullut hänen vasaransa alta, jos hän niin tahtoi. Hänestä oli
tullut maan kuulu, jonka taitoon turvasivat viisaat ja tyhmät, ylhäiset
ja alhaiset silloin, kun kaikki viimeiset neuvot olivat pettäneet. Ja hän
oli auttanut, sillä häntä oli huvittanut ihmisten avuttomuus ja
taitamattomuus. Olipa hän ylpeillytkin taidostaan, jopa niin, että oli
pajansa oven päälle kirjoittanut: "Tässä asuu itse mestariseppä".
Korkeilla kirjaimilla se oli siihen pantu, niin korkeilla, että näkyi kauas
tielle saakka. Ihmiset yrittivät hänellä nauraa, mutta lakkasivat
huomatessaan, ettei se ollutkaan turhaa kehumista. He rupesivat
kunnioittamaan tuota synkkää seppää, jopa lopuksi häntä
pelkäämäänkin, mutta hän ei siitä välittänyt, vaan takoi takomistaan,
uupumatta, varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan saakka.

Mutta koko tämän ajan hän oli sydämen katkeruudella itsekseen

hymähdellyt ja tyhmyyttään pilkannut, sillä hän oli huomannut
paljaan taidon hengettömäksi, kun sen rinnalla ei kulkenut yhtä
täydellinen tieto. Elämän murhe laskeutui uudelleen pilvisenä
päivänä hänen mieleensä ja sai hänet unohtamaan, mitä hän
milloinkin takoi. Kun hänen lapsensa, pieni, kultakiharainen poika,
josta hän oli toivonut nousevan maailmaan vielä suuremman sepän
kuin mitä hän itse milloinkaan oli, ei ainoastaan taito-, vaan myös
uljaan tietoniekan, oli painanut silmänsä umpeen Surma-vanhuksen
sokeassa sylissä, oli hän rynnännyt pajaansa ja ruvennut
epätoivonsa ja surunsa vimmassa takomaan. "Taito", oli hän
huutanut, "nyt sinua tarvitaan", ja hän oli tunkenut ahjoonsa kultia ja
hopeita sekä takonut, takonut. Ja alasimelta oli valmistunut
kultakiharainen poikanen, niin ihmeen ihana, ettei luonnossa
milloinkaan parempaa, niin hänen pienen poikansa kaltainen, ettei
eroa voinut huomata, mutta kylmä ja kuollut. Henki oli poissa eikä
saapunut sepän taidosta ja rukouksista huolimatta, ja sillä hetkellä
seppä älysi taidon sokeuden ilman tietoa, sitä syvintä asiaa, josta
kaikki lähtee.

Seppä väsyi taitoonsa, sillä se ei riittänyt siihen, mitä hän eniten

halusi. Ja hän väsyi muuhunkin, takoi vähemmän, ja vietti pitkiä
aikoja nojaten alasimeensa ja tuijottaen ahjon hiilokseen tahi ovesta
ulos taivaanrannalle. Niinpä nytkin, tänä iltana, jolloin outo ja
selittämätön tunnelma oli hänet vallannut.

Hän oli muistanut, että näinä päivinä tuli kuluneeksi parikymmentä

vuotta siitä, jolloin tuo vihamielinen varjohenki oli sanonut tulevansa
noutamaan omaansa pois. Mitähän se sillä oikein tarkoitti?

V
Kuului reen jalasten kitinää ja pajan eteen ajoi huonolla ja väsyneellä
hevosella kaksi vanhaa miestä, joista toinen istui ajopenkillä.
Hevonen liukasteli kaljamalla ja miehet nousivat reestä. Seppä ei
ymmärtänyt, miksi tämä oli hänestä niin erikoisen mielenkiintoista,
sillä olihan satoja, tuhansiakin hevosia hänen pajansa eteen
pysähtynyt, upeita, maan valioitakin, ja hän oli tuskin silmiänsä
alasimesta nostanut. Mutta nyt täytyi uteliaana katsoa, ja
suuttuneena siitä seppä päätti kohdella ynseästi noita äijä-pahoja.
Äijät tulivat vihdoin epäröiden sisään, katsottuaan hetkisen, mitä
pajan oven päälle oli kirjoitettu. He vilkaisivat toisiinsa ja hymähtivät,
jonka jälkeen ajopenkillä istunut pyysi nöyrästi, että seppä kengittäisi
heidän hevosensa. Oli yksi kenkä aivan irti pääsemässä ja toisista
olivat hokat niin pahoin kuluneet, että hepo pakkasi kierällä pahasti
liukastelemaan. Mutta seppä ei vastannut mitään, eipä enää heihin
katsonutkaan, vaan rupesi tuikean näköisenä takomaan, niin että
säkenet sinkoilivat. Silloin sanoi toinen äijä, se, joka oli herrana
istunut:

— Pyytäisimme mestarisepältä hyvän työn apua. Tarvitsisi saada

hevonen parempaan kenkään.

— Eipä tässä nyt ole aikaa sellaiseen, kun on muita kiireitä,

murahti seppä ja takoi takomistaan.

— Mutta sallinet toki sen itsemme tehdä? jatkoi nyt kysyjä. Emme
muuta kuin hiukan työkalujasi lainaisimme.

Silloin seppä katsahti työstänsä vieraisiin, yritti sanoa jotakin,

mutta ei sanonutkaan. Puhe kuivui hänen kielelleen, sillä tuolla
samassa palkeen nurkassa näkyi selvästi se pimeyttä mustempi
haahmo, joka siellä silloinkin oli ollut, keinuen ja liikehtien. Ja sen
silmät kiiluivat sieltä taas vihreinä ja loistavina, tuijottaen seppään
rävähtämättä. Hän heitti pihdit ja vasaran, ja istahti oudosti
huumautuneena pajan takimmaiseen nurkkaan ruuvipenkilleen,
painaen pään käsiinsä ja hieroen otsaansa, jonka alla tuntui
hehkuvan sula rauta. Hän kysyi itseltään, oliko hän enää täydellä
järjellä, oliko hän terve vai sairas, ja näkikö hän tuossa kaksi vanhaa,
väsynyttä miestä? Oliko tuolla nurkassa mitään pimeyden haamua ja
loistivatko sieltä sammumattoman, pohjattoman ilkeyden silmät?

Silloin hän oli näkevinään, kuinka nuo kaksi vanhusta rupesivat

seppinä puuhailemaan. Toinen ukko tarttui palkeen vipuun ja
painalteli sitä totuttuun tapaan, toisen, joka näytti olevan niinkuin
isäntä itse, tarttuessa vasaraan ja pihteihin. Ihmeellisiä seppiä nämä
olivatkin. Ei ehtinyt nähdä, mistä rauta tuli pihteihin, mutta siinä se
vain oli samalla kuin ne alasimelle laskettiin. Eikä liioin tarvinnut
raudan paljon ahjossa käydä, ennenkuin se jo kiehui ja sädehti
valkohehkuvana. Nyt tarttuu ukko vasaraan ja lyö kerran. Ei kuulu
alasimen kilahdusta, mutta uusi ja kaunis hevosenkenkä putoaa
valmiina maahan.

Seppä hieroo silmiään ja katsoo tarkkaan. Nuo äskeiset vanhukset

ovat muuttuneet. Heidän vaatteensa ja koko ulkomuotonsa ovat
ikäänkuin kirkastuneet, niin, käyneet aivan kuin läpikuultaviksi.
Selvästi seppä näkee heidän lävitsensä tuonne pimeään palkeen
nurkkaan, jossa musta varjo nyt rauhattomasti keinahtelee, kuin
pelkäisi; näkeepä seppä senkin, että ilkeiden silmien käärmeellinen
loiste himmenee himmenemistään, vihdoin sammuen kokonaan.
Ihmeellistä! Seppä ei tahdo uskoa silmiään, mutta näkee kuitenkin,
kuinka koko pajan pimeys aivan nurkkia myöten ikäänkuin
kokoontuu yhteen, vyöryilee ja taistelee paikallaan, uhittelee ja
rynnistelee, mutta rupeaa kuin rupeaakin lopuksi vastustamattoman
voiman pakoittamana tunkeutumaan ovesta pihalle kuin paksu
savupatsas. Ahjosta tullutta savuahan se tietysti on, koettaa hän
itselleen vakuuttaa: äijät ovat taitamattomuudessaan tunkeneet
ahjon tupaten täyteen märkiä hiiliä… Mutta ei — ei täällä ole märkiä
hiiliä… "Ja kas, kuinka koko paja nyt on oudosti ja heleästi kirkas".
Äijät vain puuhailevat hevosensa kimpussa. Toinen nostaa jalkaa ja
toinen yrittää lyödä kenkää kiinni. Tottumattomia ovat, ei luonnista.
Mitä nyt?

Seppä haluaa karata ylös nurkastaan, mutta ei pääsekään. Hän

näkee kauhistuneena, kuinka toinen äijä hakee pajasta kirveen ja
sillä iskee hevosen jalat nilkasta poikki. Paikalleen siihen kaatuu
hevonen, mutta kummallista — jalkojen tyngestä ei vuodakaan verta.
Ukko tuo kaviot pajaan ja napsii mukavasti alasimen varassa kengät
kiinni. Entä nyt? Yhä kasvavalla jännityksellä seppä katsoo, kuinka
ukko sitten vain pistää kaviot paikalleen. Ne tarttuvat kiinni ja
hevonen nousee ylös niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.

Nyt seppä ei enää jaksa. Mahtavana aaltona hulvahtaa hänen

aivoihinsa käsitys siitä, että tässä oli nyt se, jota hän oli koko
elämänsä ajan hakenut — täydellinen tieto, se, joka sai elämän
uudelleen syntymään siihenkin, josta se oli jo poistunut. Tarttuen
päähänsä molemmin käsin hän horjuen lähti pajastaan. Hän tahtoi
saada selville tuon salaisuuden, tuon taian, joka sai hevosen jalat
heti liittymään terveiksi; tahtoi perinpohjin kysellä asian ukolta.

Kylmä talven viima ja kirkas tähtitaivas tervehti häntä pajan

ulkopuolella. Mitään ei näkynyt. Oli kuin olisi maa niellyt nuo oudot
kulkijat. Seppä heittäytyi suksilleen ja läksi hurjaa vauhtia hiihtämään
sinne päin, jonne arveli matkamiesten kadonneen.

VI
Jeesus ja Pietari ajaa nytkyttelivät hiljalleen pitkin aavaa suon selkää
ja kinailivat keskenään, kuten heidän tapansa oli. Pietarihan se
taaskin oli väittelyn aloittanut, sanoen:

— Kuinka sinä nyt sen seppä-paran jätit aivan avuttomaksi

paholaisen valtaan? Näithän, että siellä se piileskeli nurkassa
valmiina viemään saalistaan?

Jeesus katseli vakaasti taivaan tuikkivaan avaruuteen ja vastasi:

— Kuinka lienee tullut jätetyksi — tiedä häntä. Mitäpä siellä oli

enää tekemistä, kun oli ruuna saatu kengitetyksi?

— Mutta näithän sinä, millä sielun hädällä seppä puuhiasi seurasi.

Etkö ymmärrä, että tällaisen ihmeen näkeminen pani hänen
mielensä lopullisestikin sekaisin, sillä tässähän nyt tapahtui se, jota
hän on koko ikänsä turhaan etsinyt, se, mikä on lihalliselle ihmiselle
mahdottomuus?

Mutta Jeesus vain katseli taivaan pohjattomuuteen ja kysyi:

— Kuuletko mitään?

Pietari pysäytti ruunan ja kuunteli. Kaukaa jäljestä päin rupesi yhä

selvemmin kuulumaan suksien suhinaa ja sauvan kireätä kitinää
pakkaslumessa. Hän kääntyi katsomaan ja näki, kuinka seppä sieltä
hiihti niin, että nietos savuna sihisi suksien tieltä, ja hänen mielensä
ilahtui, että seppä näin Jeesuksen jälkeen kiirehti. Mutta Jeesus
sanoi taas:

— Kuuntele vielä!
 Pietari kuunteli tarkkaan. Kaukaa edestäpäin kantautui hänen
korviinsa outo humina, kuin olisi tyynessä, tähtikirkkaassa talviyössä
kuoleman tuulenpuuska yksinään vyörynyt eteenpäin pitkin kylmää,
rannatonta, surullista suon selkää. Hän katsoi sinne ja näki pian,
kuinka sieltä hiihti mustilla suksillaan nopeasti ja viivasuorasti heitä
kohti Surma, tuo kolkko vanhus, jonka silmäkuopat olivat tyhjät ja
jonka parrassa jäähelmiä helisi. Hän vilkaisi Jeesukseen, mutta
tämän katse oli vaipunut tutkimattomaksi. Hän sanoi vain:

— Odotetaan ja katsotaan, kuinka tässä käy.

Pietari kyyristyi ajopenkilleen ja rupesi kovasti pelkäämään sepän

puolesta. Tuolta se nyt hiihtää, onneton, suoraan Surman tielle, eikä
tiedä mistään. Ihan varmasti ne pamahtavat yhteen tässä meidän
kohdallamme. Surmakin tuossa aina sokeana kulkea hojottaa, eikä
katso eteensä. Tiedetäänhän tuo — vielä se nyt eteensä, Surma,
joka on sokeaakin sokeampi — —. No nyt tuli turma sepälle!

Pietarin pelko osoittautui kuitenkin turhaksi. Juuri kun seppä

saapui heidän kohdalleen ja painalsi viimeisen kerran sauvoillaan,
suhahti Surma ohi. Vain sen kuolonviima hipaisi hiukan seppää, joka
vaipui tainnoksiin, kaatuen kuin honka maahan. Kaukana humisi jo
Surman onea viima.

Seppä tunsi makaavansa synkässä pimeydessä, jonne ei

kuultanut mistään pienintäkään valon pilkahdusta. Hän tuijotti
turhaan ympärilleen ja ajatteli: "Minä olen nyt siellä — jonne minun
piti joutuakin". Karmiva pelko ja tuska raastoi hänen sieluansa. Mutta
sitten rupesikin kuulumaan lempeätä ääntä, joka virtasi hänen
sydämeensä virkistävänä ja lohduttavana. Se kuului kysyvän
ystävällisesti:
 — Mitä hiihdit, seppä?

Silloin seppä taas muisti kaiken ja hänen sydämensä elämänhimo

tulvahti uudelleen valloilleen. Hän rupesi kertomaan kaikesta, mitä oli
kokenut ja mitä oli turhaan halannut. Hän purki koko sydämensä,
salaisemmatkin asiansa ja toiveensa, ja pyysi lopuksi palavasti sitä
tiedon voimaa, jonka ihmeen oli äsken pajassansa nähnyt. Mutta
lempeä ääni sanoi surumielisesti:

— Täydellinen tieto on elämän loppu. Tietämättömyys sisältää

pyrkimyksen syyn, jota tieto ei enää tarvitse. Siksi kuuluu tieto
Jumalalle ja pyrkimys ihmiselle. Älä siis pyydä sitä. Se on
kuolemaksi.

Mutta seppä ei tyytynyt. Hän pyysi ja rukoili edes tiedon murua. Ei

hän kuolemaa pelännyt. Jos tieto oli sillä ostettavissa, oli hän valmis
siihen heti. Lempeä ääni sanoi silloin:

— Hyvä! Saat tiedon murusen, joka sellaisenakin on suurempi

kuin kellään ihmisellä milloinkaan. Koska olet seppä, niin annan
sinulle voiman liittää yhteen mitä haluat. Sanot vain: 'Tartu kiinni!' ja
niin pitää käymän, oli kysymyksessä elävä tahi kuollut. Mutta älä
käytä voimaasi väärin, vaan muista, että sen on Jumala sinulle
lahjoittanut.

*****

Kun seppä tointui, huomasi hän makaavansa tiellä, autiolla suon

selällä; ketään ei näkynyt, eikä mitään kuulunut. Nuo salaperäiset
matkustajat olivat kadonneet jäljettömiin, eikä seppä oikein päässyt
selville, mitä oli tapahtunut. Oliko hänelle annettu tuollainen voima?
Ihmeellistä oli se, että häntä nyt peloitti tämä asia; hän tunsi, ettei
hän uskaltaisi edes sitä koettaa. Olisiko mitään niin arvokasta, että
siihen kannattaisi ja pitäisi tällaista pyhää valtaa käyttää? Jos
Jumala oli sen hänelle suonut, niin oli sitä käytettävä myös johonkin
Jumalan tarkoitukseen. Hän mietiskeli noita kahta outoa vanhusta ja
muisteli heidän ulkonäköään ja ääntään, ja vähitellen, kun hän siinä
väsyneenä hiihteli kotiansa kohti, rupesi toinen heistä tuntumaan
hänestä tutulta. Missä hän oli nähnyt sen miehen ennen?

Taas rupesivat sepän sielussa leijailemaan vanhat, jo ammoin

unohduksissa olleet kuvat. Kaukaa onnellisen lapsuuden päiviltä
kuului äidin kirkas ääni, kun se puheli pienelle pojalleen siitä
ainoasta, joka on rakkaus ja hyvyys, jonka lempeys loistaa koko
maailman yllä kesäpäivän rauhallisena, syvänä kirkkautena, ja joka
on ainoa tie, totuus ja elämä. Seppä tunsi äkkiä, kuinka kaikki
ongelmat hänelle selvisivät ja kuinka hänen sairaaseen ja
taistelleeseen sieluunsa vilahti valo, kuin aurinko synkän pilven
takaa. Hän vaipui polvilleen siihen tielle, lumisen ja surullisen
lakeuden keskelle, ja nostaen kätensä rukoili katkeran suloisen,
palavan, synnin syvimmästä loasta nousevan rukouksen, tunnustaen
nöyrästi Jumalan armon ja johdatuksen mittaamattoman syvyyden.
Jeesus oli ollut tuo ihmeellinen mies, joka oli käynyt etsimässä häntä
hänen suurimman hätänsä koittaessa ja antanut hänelle ansiotta,
aivan armostaan, aseen käteen.

Seppä nousi, ja onnellinen, salamyhkäinen hymy kirkasti hänen

parrakkaita kasvojaan. "Saadaanpa nähdä!" mutisi hän itsekseen
lähtiessään uudistuneilla voimilla painaltamaan kotiansa kohti.
Taivas rupesi jo hiukan vaalenemaan, ja varhaisen aamun tuntua
alkoi väikkyä ilmassa.
 Saapuessaan pimeään pajaansa seppä tunsi heti, että siellä oli
outo vieras häntä odottamassa. Hän ei kuitenkaan ollut
tietääkseenkään, vaan viritti tulen ahjoon, painalsi paljetta, kuumensi
raudan ja rupesi takomaan hyviä ja hyödyllisiä aseita. Hetken
taottuaan hän sitten kokosi rohkeutensa ja katsoi tuonne entiseen
pimeään nurkkaan.

Niin, siellä se oli. Sieltä tuijotti häneen kaksi vihertävää silmää,

kiinteästi, kertaakaan rävähtämättä, ja ruumiina oli pimeyttäkin
mustempi haamu, joka hiljalleen kuin mielihyvissään keinui
edestakaisin. Sepän tuijottaessa siihen kuin lumottuna se vähitellen
rupesi siirtymään häntä kohti kuin kylmä sumun suikale, kunnes oli
aivan hänen edessään. Vihreiden silmien polte kaivautui sepän
aivoihin kuin tulinen rauta lihaan, ja häntä rupesi ankarasti
värisyttämään. Mutta silloin hän muisti, mitä äsken oli tuolla kaukana
tapahtunut, ja hän sai takaisin rohkeutensa. Hän heitti vasaransa
pois, pyyhkäisi rahin päätä puhtaaksi ja sanoi kylmästi:

— Vieras käypi istumaan.

Silloin hän näki, kuinka paholainen vähitellen ikäänkuin tiivistyi

omaan oikeaan muotoonsa, koska oli saanut tavallaan siihen luvan.
Siinä se nyt istui rahilla, karvaisena ja hirveänä, vihreät silmät
leimuten ja hännänpäässä oleva käyrä kynsi ilkeästi kaivellen pajan
permantoa. Mutta seppä ei pelännyt, vaan kysyi suoraan:

— Mitä olisi asiaa?

Paholainen katsoi häneen pirullisesti hymyillen ja ilmoitti tulleensa

sopimuksen mukaan noutamaan antamansa taidon palkkaa. Ja kun
seppä tiedusti, mitä hän sitten mieluimmin siksi tahtoi, vastasi
paholainen: