Full download American Government and Politics Today 2013-2014 Edition 16th Edition Schmidt Test Bank all chapter 2024 pdf

American Government and Politics
Today 2013-2014 Edition 16th Edition

Schmidt Test Bank
Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/american-government-and-politics-today-2013-2014-
edition-16th-edition-schmidt-test-bank/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
American Government and Politics Today 2013-2014

Edition 16th Edition Schmidt Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/american-government-and-politics-
today-2013-2014-edition-16th-edition-schmidt-solutions-manual/
American Government and Politics Today Essentials 2013

â€“ 2014 17th Edition Bardes Test Bank
today-essentials-2013-ae-2014-17th-edition-bardes-test-bank/

â€“ 2014 17th Edition Bardes Solutions Manual
today-essentials-2013-ae-2014-17th-edition-bardes-solutions-
manual/
Cengage Advantage Books American Government and

Politics Today Brief Edition 2012-2013 7th Edition
Schmidt Test Bank
https://testbankfan.com/product/cengage-advantage-books-american-
government-and-politics-today-brief-edition-2012-2013-7th-
edition-schmidt-test-bank/
Politics Today Brief Edition 2012-2013 7th Edition
Schmidt Solutions Manual
government-and-politics-today-brief-edition-2012-2013-7th-
edition-schmidt-solutions-manual/

Politics Today Brief 9th Edition Schmidt Test Bank
government-and-politics-today-brief-9th-edition-schmidt-test-
bank/
American Government and Politics Today The Essentials

17th Edition Bardes Test Bank
today-the-essentials-17th-edition-bardes-test-bank/

2016 Edition 18th Edition Bardes Test Bank
today-essentials-2015-2016-edition-18th-edition-bardes-test-bank/
American Government 2014 Election 12th Edition OConnor

Test Bank
https://testbankfan.com/product/american-
government-2014-election-12th-edition-oconnor-test-bank/
Chapter 8: Political Parties
MULTIPLE CHOICE
1. Political parties are responsible for nominating candidates for offices but __________.
a. do not contribute financially to campaigns
b. do not run the government
c. have little power in challenging the party in power
d. have little influence in deciding government policy
e. have no true members
ANS: E PTS: 1 REF: 243 OBJ: LO1
NOT: Conceptual
2. A voter or a candidate who does not identify with a political party is called a(n) __________.
a. conservative
b. independent
c. liberal
d. libertarian
e. naysayer
ANS: B PTS: 1 REF: 244 OBJ: LO1
NOT: Factual
3. A political party is a group of individuals that __________.

a. accepts the decisions of the party’s leaders
b. agrees on all policy issues
c. has been elected to office and obtained positions of power
d. organizes to win elections and operate the government
e. pays monthly dues to an ideological organization
ANS: D PTS: 1 REF: 244 OBJ: LO1
NOT: Conceptual
4. A political party differs from an interest group in that __________.

a. individuals must pay dues to belong to a political party
b. individuals in a political party agree on all major policy issues
c. political parties want to operate the government and interest groups do not
d. political parties do not want to operate the government and interest groups do
e. political parties deal with matters of campaign finance and interest groups do not
ANS: C PTS: 1 REF: 244 OBJ: LO1
NOT: Conceptual
5. Today, a faction is __________.

a. a term that means the same thing as a political party
b. a subgroup within an interest group
c. an umbrella term for both interest groups and political parties
d. a subgroup within a party
e. the percentage of Congress that must agree to a constitutional amendment
NOT: Factual
6. If political parties in the United States did not search out and encourage political hopefuls
__________.
a. voters would have limited choices
b. fewer elections would be uncontested
c. elections would be simplified for the voting population
d. democracy would be strengthened
e. the requirements set out in the Fourteenth Amendment would be unattainable
ANS: A PTS: 1 REF: 245 OBJ: LO1
NOT: Conceptual
7. The political party “out of power” is __________.

a. required to support the party “in power” despite their disagreements
b. expected to force debate on policy alternatives
c. expected to present another perspective on issues but not in a forceful or disrespectful
manner
d. expected to file “opposition briefs” against policies supported by the majority
e. required to support domestic and foreign policies that promote “the American way”
NOT: Conceptual
8. A political system in which only two parties have a reasonable chance of winning is called a
__________.
a. bicameral system
b. bifurcated government
c. bipartisan government
d. representative democracy
e. two-party system
NOT: Factual
9. The first partisan political division in the United States was between the __________.
a. Democrats and the Republicans
b. Federalists and the Anti-Federalists
c. Socialists and the Anti-Socialists
d. Whigs and the Republicans
e. Whigs and the Tories
NOT: Factual
10. In his farewell address, President __________ warned against the dangers of political parties.
a. Washington
b. Adams
c. Jefferson
d. Madison
e. Monroe
NOT: Factual
11. George Washington viewed political parties as a __________.

a. necessity for democracy to function
b. tradition from colonial times that would always exist
c. threat to national unity and popular government
d. legitimate means for interest groups to attempt to gain control of the government
e. vestige of politics under Great Britain and thus a thing of the past
NOT: Conceptual
12. One consequential outcome attributed to the early presence of political parties in American politics
was __________.
a. a need to control campaign contributions
b. a decline in voter turnout in New England
c. an increase in corrupt political transactions
d. the peaceful transfer of power from one party to another
e. frequent violence during political campaigns
NOT: Conceptual
13. From 1800 to 1820, a majority of U.S. voters regularly elected __________ to the presidency and to
Congress.
a. Democrats
b. Federalists
c. Progressives
d. Republicans
e. Whigs
NOT: Factual
14. Which of the following statements about the history of political parties is true?
a. The administration of John Adams was known as the era of good feelings.
b. During the era of good feelings, spirited competition between parties occurred in a context
of mutual respect and polite restraint.
c. During the era of good feelings, little emphasis was placed on personal politics but clear
ideological differences between candidates from different parties were everywhere
evident.
d. With the election of John Quincy Adams, the Republican Party split in two, creating the
Federalists and the Anti-Federalists.
e. After a couple of decades of one-party dominance, organized two-party politics returned in
1824.
NOT: Conceptual
15. The followers of John Quincy Adams called themselves the __________.
a. Anti-Federalists
b. Democrats
c. Federalists
d. National Republicans
e. Progressives
NOT: Factual
16. __________ and his supporters formed the Democratic Party.
a. Alexander Hamilton
b. Andrew Jackson
c. Thomas Jefferson
d. Abraham Lincoln
e. George Washington
NOT: Factual
17. The success of the Democratic Party in the 1820s __________.

a. was linked to their superior efforts to involve wealthy merchants and landowners in the
political process
b. can be largely explained by the fact that so few people participated in politics that it was
relatively simple to influence the people who were actually involved
c. was in part a product of events like parades and rallies, which attempted to draw common
citizens into the political process
d. can be traced to the absence of party identity and loyalty during the decade
e. is surprising, given the party’s lack of concern for making citizens feel that they were an
important part of the political process
NOT: Conceptual
18. Which party did not align itself with the Republican Party in the 1850s?
a. antislavery Democrats
b. Federalists
c. Free Soilers
d. Northern Whigs
e. Southern Whigs
NOT: Factual
19. The __________ emerged in the 1850s as an antislavery party and consisted of former Northern Whigs
and antislavery Democrats.
a. Democratic-Whigs
b. Free Soil Party
c. Jacksonian Democrats
d. Libertarian Party
e. Republican Party
NOT: Factual
20. The Republican Party was formed __________.

a. from a coalition of proslavery factions
b. from a coalition of antislavery factions
c. as a response to Abraham Lincoln issuing the Emancipation Proclamation
d. following the ratification of the Civil War amendments
e. during the administration of James Monroe and the era of good feelings
NOT: Factual
21. In the years after the Civil War __________.
a. the Republican Party was by far the stronger of the two parties
b. most Northern Catholics supported the Republicans
c. the Republicans supported business interests and evangelical Protestant cultural values
d. the Republicans turned to supporting states’ rights
e. the Republicans opposed the prohibition of alcoholic beverages
NOT: Factual
22. The populist movement __________.

a. drew most of its support from the Communist Party
b. originated from the policies of President Andrew Jackson
c. was supported by working-class voters in the East
d. was able to decisively alter national government policies
e. was largely absorbed by the Democratic Party in 1896
NOT: Conceptual
23. Progressivism was __________.

a. a belief that honest, impartial government could effectively curb the growing power of
large corporations
b. a belief that the conditions faced by African Americans needed improvement
c. limited to the Republican Party
d. limited to the Democratic Party
e. a continuation of traditional Democratic Party positions
NOT: Factual
24. The presidential election of 1912 was unique because __________.

a. the Democratic Party temporarily split in two
b. there were three significant contenders for the presidency
c. two Roosevelts ran against each other
d. all of the major parties opposed progressivism
e. the Socialist Party candidate almost won
NOT: Factual
25. Under Woodrow Wilson, the Democratic Party ___________.

a. rejected the policies of progressivism
b. continued to adhere to the same basic policies to which it had adhered to in the nineteenth
century
c. endorsed the idea that government should become involved in the economy
d. shattered into three very distinct parties that were extraordinarily antagonistic toward each
other
e. adopted a policy of isolating the United States from the affairs of the rest of the world
NOT: Factual
26. Which of the following statements about the New Deal era is true?
a. The Great Depression shattered the belief of working-class Americans in Democratic
economic competence.
b. The Great Depression solidified the Republican Party as the dominant and most trusted
party in American government and politics.
c. Roosevelt’s relief programs were generally not available to African Americans, resulting
in African American antagonism toward the Democratic Party that lasted for decades.
d. The Great Depression resulted in the final transformation of the Democrats from a party of
limited government to a party of active government.
e. Republicans held the presidency from the early 1930s until the late 1960s.
NOT: Conceptual
27. During the late 1960s, __________.

a. economically liberal, socially conservative voters left the Republican Party
b. the Democrats gained strength in the South
c. the Republican ascendancy came to an end
d. Republicans attained a majority in Congress
e. urban riots and anti-Vietnam War protests pushed many voters towards conservatism
NOT: Factual
28. New Deal programs, which were designed to address problems created by __________, helped elect a
number of twentieth-century Democratic presidents from, Franklin Roosevelt to Jimmy Carter.
a. the Civil War
b. the Great Depression
c. the spread of communism
d. World War I
e. World War II
NOT: Factual
29. Which of the following statements about shifting party coalitions is true?
a. The first significant gender gap was evident during the 1976 election.
b. The proportion of white voters is increasing faster than the proportion of other ethnic
voters.
c. The Democratic Party has failed to target Latino voters.
d. Latino voters, with the exception of Cuban Americans, have supported Democrats.
e. The Republican Party claims the Northeast and California as strongholds.
NOT: Factual
30. New Democratic voters, who contributed to the increased turnout at the polls during the 2008
presidential election, were __________.
a. older voters over the age of 55
b. more affluent individuals who made over $100,000
c. conservative voters
d. men
e. regular churchgoers
NOT: Factual
31. Which of the following statements about majorities is true?
a. Neither political party has dominated the federal government since 1968.
b. Democrats have been more successful than Republicans in presidential elections since
1968.
c. Congress was dominated by the Republican Party until 1994.
d. Between 1968 and 2012, one of the two major parties controlled the presidency and both
chambers of Congress.
e. Until 1992, voters preferred Democratic presidents and Republican Congresses.
NOT: Conceptual
32. Which political party has controlled the White House for most of the last four decades?
a. Democrats
b. Independents
c. Libertarians
d. Republicans
e. One party has not been dominant over the last forty years.
NOT: Factual
33. The election of 2000 changed the political culture of the United States because __________.
a. voters have expressed greater trust in the electoral process for the first time since the
Watergate scandal
b. the intense primary fight that preceded the election has weakened interest in the two major
parties.
c. states, since then, have been labeled as “red states” or “blue states,” depending on the
leanings of their voters
d. the narrow margin of victory in the popular votes of most states necessitated an overhaul
of the electoral process
e. for the first time in the history of the United States the electoral college vote was not
supported by the popular vote.
NOT: Conceptual
34. In recent years, cultural values have __________.

a. tended to reinforce economic issues in establishing patterns of voter support for the parties
b. become increasingly important in defining the differences between the parties
c. declined in importance
d. tended to push low-income voters towards the Democrats
e. tended to unite Americans regardless of partisan affiliation
NOT: Conceptual
35. Which of the following statements about parties’ core constituents is true?
a. Democrats receive disproportionate support from upper-income voters.
b. Democrats receive disproportionate support from the least well-educated voters.
c. Republicans receive disproportionate support from the least well-educated voters.
d. Republicans receive disproportionate support from individuals with advanced degrees.
e. Businesspersons are more likely to vote for Democrats.
NOT: Factual
36. Which of the following groups is more likely than the others to affiliate with the Democratic Party?
a. women
b. Christian churchgoers
c. Cuban Americans
d. older Americans
e. men
NOT: Factual
37. Which of the following groups is more likely than the others to affiliate with the Republican Party?
a. African Americans
b. Christian churchgoers
c. Hispanics
d. the Jewish electorate
e. women
NOT: Factual
38. During the last half-century, the Democrats have been known as the party of __________.
a. the working class and racial and ethnic minorities
b. economic depression
c. the economic elite and corporations
d. conservative political ideas
e. states’ rights
NOT: Factual
39. During the last half-century, the Republicans have been known as the party of __________.
a. liberal political ideas
b. social welfare programs
c. business
d. the working class
e. racial and ethnic minorities
NOT: Factual
40. Republicans of today emphasize __________.

a. the need for governmental regulation of the economy
b. the importance of the marketplace and put less emphasis on social programs
c. social freedoms, such as those proposed in the Equal Rights Amendment
d. the need to increase taxes on the wealthy and on large corporations
e. national authority versus the state authority
NOT: Factual
41. Democrats of today emphasize __________.

a. limited government
b. a flat tax that would eliminate the progressive income tax system
c. social welfare and protection of seniors’ benefits
d. a major reduction in most social programs in favor of direct payments to individuals
e. an ethic of self-reliance
NOT: Factual
42. According to poll data, __________.

a. many construction workers, military veterans, and rural residents began moving toward
the Democratic Party in the 1960s and 1970s
b. many of America’s superrich elite, including financiers, media barons, software
millionaires, and entertainers, have slowly but surely drifted toward the Republican Party
c. the major financial backing for the Democratic Party comes from individuals who make
less than $50,000 a year
d. in the last two presidential elections less than 10 percent of voters in pro-Bush counties
earned over $100,000
e. Every major identifiable group, from the wealthiest of millionaires to the poorest of
welfare recipients, have now become part of the Republican coalition
NOT: Factual
43. Which of the following statements is true concerning party support?

a. Data from recent elections suggest that party membership is fixed.
b. Data from recent elections suggest that the poor are shifting to the Republican Party.
c. Data from recent elections suggest African Americans and Hispanics have moved to the
Republican Party.
d. Data from recent elections suggest that military veterans and rural residents have moved
toward the Democratic Party.
e. Data from recent elections suggest that America’s rich and superrich elite are shifting to
the Democratic Party.
NOT: Factual
44. Of the 10 states with the highest income per capita, __________ voted for Democrat John Kerry in
2004.
a. four
b. five
c. six
d. seven
e. eight
NOT: Factual
45. The __________-income effect may explain that some urban areas are more prosperous, culturally
liberal, and democratic than the countryside.
a. false
b. opposite
c. reverse
d. socioeconomic
e. total
NOT: Factual
46. The party-in-the-electorate refers to __________.

a. the members of the general public who identify with a political party
b. the formal structure and leadership of a political party
c. all of the elected and appointed officials who identify with a party
d. the members of the electoral college
e. the individuals who choose the members of the electoral college
NOT: Conceptual
47. The members of the general public who identify with a political party are known as __________.
a. a faction
b. the party-in-the-electorate
c. the party-in-government
d. the party organization
e. straight-ticket voters
NOT: Factual
48. Individuals who may or may not participate in election campaigns yet who feel loyalty to a political
party would best be described as __________.
a. a faction
c. the party organization
d. a public interest group
NOT: Factual
49. The structural framework for the political party that recruits volunteers to become party leaders and
identifies potential candidates is __________.
a. a faction
c. the party organization
d. a public interest group
NOT: Factual
50. The leadership of a political party, including election committees; local, state, and national executives;
and paid professional staff, are part of __________.
a. a faction
e. a public interest group
NOT: Factual
51. The party organization is __________.
c. all elected and appointed officials who identify with a party
d. the urban machinery that distributes social benefits
e. responsible only for mundane matters, such as printing signs and scheduling events
NOT: Conceptual
52. The elected and appointed officials who identify with a political party are known as __________.
a. a faction
NOT: Factual
53. The party-in-government is __________.

c. all elected and appointed officials who identify with a party
d. pledged to support all of a party’s political positions
e. no longer significant because of candidate-centered elections
NOT: Conceptual
54. The party-in-government is best described as __________.

a. elected and appointed officials who identify with a party
b. individuals who feel a sense of loyalty to the party
c. members of special interest groups who feel loyalty to a party
d. official members whose job is to raise money for a party
e. voters that align themselves with a party
NOT: Conceptual
55. Which of the following is true of political parties in America?

a. Political parties are extremely hierarchical.
b. Political parties are similar to the hierarchies of corporations.
c. Political parties are extremely powerful.
d. Political parties have a confederal structure.
e. Political parties receive most of the political contributions made in each state.
ANS: D PTS: 1 REF: 258 OBJ: LO1 | LO4
NOT: Applied
56. The meeting held every four years by each major party to select presidential and vice-presidential
candidates, to write a platform, to choose a national committee, and to conduct party business is the
__________.
a. caucus
b. electoral college
c. national convention
d. primary election
e. national referendum
ANS: C PTS: 1 REF: 258 OBJ: LO1 | LO4
NOT: Factual
57. The national convention held by each political party is important because __________.
a. the presidential and vice-presidential candidates are elected by voters
b. the party platform is developed
c. electors for the electoral college are selected
d. potential candidates are nominated for primary elections
e. amendments to the Constitution may be ratified
ANS: B PTS: 1 REF: 258 OBJ: LO1 | LO4
NOT: Conceptual
58. The party ___________ is a document created at each national convention outlining the party’s
policies, positions, and principles.
a. ordinance
b. caucus
c. constitution
d. platform
e. treaty
ANS: D PTS: 1 REF: 258 OBJ: LO1 | LO4
NOT: Factual
59. The party platform __________.

a. is the backbone of a candidate’s campaign because the goals are usually inclusive
b. focuses on social issues and rarely addresses economic issues
c. is developed at the national convention and strictly adhered to by candidates
d. is the general election promises that both parties agree upon prior to debates
e. becomes law three-fourths of the time if the party is elected
ANS: E PTS: 1 REF: 258 OBJ: LO1 | LO4
NOT: Factual
60. According to a series of studies done by the New York Times, __________.
a. once elected, party members are not very likely to enact platform measures
b. delegates to national party conventions are more partisan than party identifiers
c. voters are more likely to vote for the party that runs more commercials on television
d. delegates to national party conventions are more moderate than party identifiers
e. competition within the party for the nomination pulls candidates toward the moderate
center
ANS: B PTS: 1 REF: 258 OBJ: LO1 | LO4
NOT: Factual
61. To become a delegate to the national party convention, a person __________.

a. must gather votes in the general election
b. must currently hold elected office in their state
c. must be appointed by party leaders
d. needs to donate to a candidate’s campaign
e. needs to demonstrate moderate values with which undecided voters will identify
NOT: Factual
62. The task of planning the next campaign and convention, obtaining financial contributions, and
publicizing the national party belongs to the __________.
a. national chairperson
b. presidential nominee
c. state chairperson
d. state committee
e. state delegation
ANS: A PTS: 1 REF: 260 OBJ: LO1 | LO4
NOT: Factual
63. The unit rule states that __________.

a. the electoral votes of a state are allocated in units proportional to the popular vote
b. presidential candidates must receive a majority of the popular vote to receive any electoral
votes
c. the electoral votes of a state are cast for the candidate who gets the largest number of
popular votes in the state
d. the party workers within a political unit must be considered for roles as delegates
e. that all states must choose electors under the same rules
NOT: Factual
64. The rewarding of faithful party workers with government jobs or contracts is known as __________.
a. patronage
b. poll-payoffs
c. power splitting
d. safe seating
e. ticket splitting
NOT: Factual
65. A major reason for the death of city machines is that __________.
a. most social services are now controlled by state and national agencies
b. major parties now win support in urban areas
c. national parties have suppressed them
d. rates of immigration have declined in recent years
e. national legislation made them illegal
NOT: Factual
66. Local party organizations are still important to local campaigns today because __________.
a. local party leaders are influential in determining candidates for national elections
b. national parties depend on money from local party leaders
c. local party leaders control social services
d. local party leaders receive substantial coverage in the media
e. local party leaders provide foot soldiers for political campaigns
NOT: Conceptual
67. A situation in which one major political party controls the presidency and the other controls the
chambers of Congress is known as __________.
a. a divided government
b. a faction
c. splinter-party alignment
d. ticket splitting
e. a two-party system
NOT: Factual
68. A situation in which one party controls a state governorship and the other controls the state legislature
is known as __________.
a. asymmetrical alignment
b. a divided government
c. a faction
d. ticket splitting
NOT: Factual
69. Voting for candidates of two or more parties for different offices is known as __________.
a. dividing government
b. identifying as an independent
c. swing voting
d. ticket splitting
NOT: Factual
70. When people vote for a Republican presidential candidate and for a Democratic congressional
candidate, they are __________.
a. dividing government
b. polarizing the party-in-government
c. realigning the party-in-government
d. swing voting
e. ticket splitting
NOT: Factual
71. The trend of voting for one party’s candidate for president and another party’s candidate for Congress
has __________.
a. decreased in recent years due to strengthened political parties
b. increased sharply since 1952
c. resulted in disaffected voters
d. contributed to political gains for the Democratic Party
e. become technically more difficult because of voting machines
NOT: Conceptual
72. Which is a likely explanation for the high incidence of divided governments in the United States since
1952?
a. lack of trust in government combined with the relative weakness of political parties
b. lack of trust in government combined with both major parties being equally competitive
c. lack of trust in government and an increase in third-party alternatives
d. increasing strength of political parties
e. increasing trust in both parties
NOT: Conceptual
73. When it comes to rallying members in Congress to vote along party lines, political parties
__________.
a. are often very successful in enforcing strict party-line votes
b. depend on “party-centered” elections to influence party members
c. struggle because of numerous bipartisan initiatives
d. struggle because some votes may be less favorable to a member’s state or constituency
e. have been more successful since the arrival of Tea Party-oriented members
NOT: Conceptual
74. An atmosphere of party polarization __________.

a. is traditional in American politics
b. has become rare in recent years
c. is enhanced in Congress because of the creation of safe seats
d. is discouraged by media commentators who argue the necessity of cooperation
e. is embraced by the majority of Americans who are intolerant of opposing political views
NOT: Conceptual
75. A major reason for the two-party system is the electoral system, which is based on ___________.
a. majoritarianism
b. multimember constituencies
c. one-party dominance of elections
d. proportional representation
e. a winner-take-all system
NOT: Factual
76. In a winner-take-all system, __________.

a. whoever gets the most votes wins
b. candidates must get a majority of votes cast to win
c. votes are allocated on a proportional basis
d. only parties receiving more than 5 percent of the vote are allocated seats
e. candidates must have competed in a previous election to be on the ballot
NOT: Conceptual
77. One reason that the two-party system has endured in the United States is __________.
a. the constitutional provision for a bipartisan system that mirrors the bicameral legislature
b. the prevalence of single-member electoral districts
c. the prevalence of multimember electoral districts
d. the rules of proportional representation
e. the constitutional restriction on the speech of third-party candidates
NOT: Applied
78. The group of people who officially elect the president and the vice president of the United States is
known as the __________.
a. central committee
b. electoral college
c. national committee
d. party-in-the-electorate
e. party-in-government
NOT: Factual
79. The electoral system in which minor parties acquire seats in a legislature based on the percentage of
votes that they receive in national elections is known as __________.
a. divided representation
b. patronage
c. plural representation
d. proportional representation
e. ticket splitting
NOT: Factual
80. Which of the following statements about state and federal laws favoring the two-party system is
correct?
a. Minor party candidates are eligible for federal matching funds in primary elections.
b. Minor party candidates are eligible for federal matching funds in general elections.
c. Congress divides seats, staff members, and other privileges based on membership in one
of the two major parties.
d. Minor party or independent candidates need to gather fewer signatures to have their names
placed on ballots.
e. The Federal Election Commission rules for campaign financing place restrictions on the
candidates of the two major parties.
NOT: Conceptual
81. Many political scientists contend that third parties __________.

a. are incapable of effective grassroots organization
b. have consistently failed because they never reflect the political mood of the nation
c. serve as a safety valve for dissident political groups, preventing major confrontations and
political unrest
d. can come into existence only if they are organized around a single charismatic leader
e. can come into existence only if they split off from one of the major political parties
NOT: Conceptual
82. The longest-lived third parties in the United States have been __________.
a. single-issue parties
b. parties with strong ideological foundations
c. splinter parties
d. factions
e. socialist parties
NOT: Factual
83. Which of the following statements about third parties is true?

a. The Green Party dates back to the 1800s and supports globalism.
b. The Libertarian Party was formed by a group that splintered off from the Socialist Party.
c. The Libertarian Party has a left-of-center and pro-environmental orientation.
d. The Socialist Party was an example of a party with strong ideological foundations and
beliefs at odds with those of the majority of Americans.
e. Ross Perot ran as the candidate of the Green Party in 2000.
NOT: Factual
84. Which currently active party supports a laissez-faire capitalist economic program?
a. Reform
b. Libertarian
c. Progressive
d. Prohibition
e. Socialist
NOT: Factual
85. The __________ Party is a left-of-center pro-environmental party that is generally hostile to
globalization.
a. Communist
b. Green
c. Libertarian
d. Reform
e. Socialist
NOT: Factual
86. The __________ Party was created by Ross Perot as a moderate group opposed to federal budget
deficits; today the group represents right-wing nationalism and opposition to free trade.
a. American Independent
b. Green
c. Libertarian
d. Reform
e. Socialist
NOT: Factual
87. Which party would more likely be classified as a splinter party than the others?
a. Bull Moose
b. Libertarian
c. Progressive
d. Prohibition
e. Socialist
NOT: Factual
88. Third parties have influenced American politics by __________.

a. refusing to allow their policies to be adopted by major parties
b. determining whether the Republicans or Democrats win elections
c. focusing their efforts on judicial appointments rather than on presidential or legislative
elections
d. winning elections to state legislative bodies
e. gaining control of municipal governments
NOT: Conceptual
89. Which of the following statements about other democracies in the world is true?
a. The nations of Afghanistan, Iraq, and India have political systems that are dominated by
two parties.
b. France has political parties that represent the anti-immigrant fringe of the population, that
advocate the interests of hunting and fishing, and that embrace communist doctrines.
c. In Germany, the Christian Democratic Party received well over half of all votes cast in the
most recent election.
d. Coalitions are rare in multiparty systems.
e. Coalitions in multiparty systems are difficult to break up.
NOT: Conceptual
90. Coalitions are common in multiparty systems because __________.

a. the leading party usually lacks a majority
b. majority parties become tyrannies
c. permanent unions are requirements for existence of political parties
d. political parties align for the full duration of legislative terms
e. coalitions get exactly what they want without compromise
NOT: Applied
91. Realignment __________.

a. is, of necessity, tied to specific elections
b. takes place when a substantial group of voters switches party allegiance
c. takes place when a dominant party replaces another one
d. took place on schedule in 2004
e. has been predicted as an inevitability for the foreseeable future
NOT: Factual
92. The process in which a substantial group of voters switches party allegiance, producing a long-term
change in the political landscape, is known as __________.
a. dealignment
b. party identification
c. patronage
d. realignment
e. swing voting
NOT: Factual
93. One example of realignment occurred when __________.

a. antislavery Republicans left to join the Democratic Party before the Civil War
b. working-class voters abandoned the Republican Party in 1896 because of Republicans’
populist politics
c. working-class voters abandoned the Republicans in 1932 as a result of the Great
Depression
d. cultural conservatives abandoned the Republicans in 1968, especially in the South
e. evangelical Christians abandoned the Republican Party and voted for Jimmy Carter in
1976
NOT: Factual
94. A decline in party loyalties that reduces long-term party commitment is known as a __________.
a. dealignment
b. divided government
c. realignment
d. swing voting
e. ticket splitting
NOT: Factual
95. Dealignment occurs when __________.

a. a substantial group of voters switches party allegiance
b. a group of voters grows large enough over time to change the political balance in a state
c. voters split their votes between the president and members of Congress
d. loyalties and long-term party commitment decline
e. one party controls the presidency and the other controls Congress
NOT: Factual
96. Linking oneself to a particular political party is known as __________.

a. alignment
c. patronage
d. straight-ticket voting
e. tipping
NOT: Factual
97. Party identification is __________.

a. linking oneself to a particular political party
b. registering one’s support for a political party
c. voting exclusively for the candidates of one political party
d. changing the partisan balance in a district, state, or country
e. switching allegiance from one political party to another
NOT: Factual
98. Voting exclusively for the candidates of one party is known as __________.
a. alignment
c. patronage
d. straight-ticket voting
e. tipping
NOT: Factual
99. In straight-ticket voting, __________.

a. voters frequently adjust their support from one party to another
b. citizens link themselves to a particular political party
c. people vote exclusively for the candidates of one party
d. substantial groups of voters switch party allegiance
e. groups of voters grow large enough to change the partisan balance in a district, state, or
country
NOT: Factual
100. A problem with dealignment theory is that __________.

a. straight-ticket voting is now nearly universal
b. many so-called independent voters are not really all that independent
c. most voters are swing voters
d. realignments in American political history are unheard of
e. closely divided elections are rare
NOT: Applied
101. Voters who frequently change their support from one party to another are known as __________
voters.
a. dealigned
b. disengaged
c. independent
d. swing
e. split-ticket
NOT: Factual
102. Tipping takes place __________.

a. when a substantial group of voters switches party allegiance
b. when increasing numbers of voters call themselves independents
c. when groups of voters grow large enough to change the partisan balance in a district, state,
or country
d. as a result of immigration or differential birth rates
e. only in countries with multiparty systems
Another random document with
no related content on Scribd:
Rache. —
Wolffin elämäkerta, joka pyrkii tekemään oikeutta Heinelle,

paljastamatta silti mitään syvempää henkistä sympatiaa kuvattavaa
kohtaan, on omiaan kehoittamaan lukijaa uudelleen tilittämään
suhdettaan kiisteltyyn, ihailtuun ja parjattuun runoilijaan. Moni lukija
saa kenties tällöin, niinkuin näiden rivien kirjoittaja, ihmeekseen
havaita, että tämä uusi tilinteko on edullisin juuri meidän
nuoruutemme Heinelle, "Laulujen kirjan" runoilijalle. Sitävastoin
antaa uudistettu tuttavuus Heinen proosan ja varsinkin hänen
valtiollisen polemiikkinsa kanssa paljon epäedullisemman tuloksen:
me alamme ymmärtää Treitschken ja Goedecken kantaa. Mutta
kriitillisinkään tarkastelu ei voi meidän silmissämme horjuttaa
"Laulujen kirjan", "Uusien runojen" ja La Mouche-lyriikan tekijän
asemaa laulurunouden parnassolla, runoilijan, jonka jalkojen juureen
jokainen uusi nuoruus jo vuosisadan ajan on laskenut ensimmäisen
kirjallisen ihailunsa. Ja me toteamme — emme ilman pientä
tyydytyksen tunnetta — että meidän miehuutemme Heine ei
olennaisesti eroa nuoruutemme Heinestä, hänestä, joka kerran on
puhunut meille sydämensä surusta satakielten, liljojen, ruusujen ja
lothos-kukkien kielellä.
JOHDATUS GOETHE-LUENTOIHIN.
[Ensimmäinen kirjallisuushistorian luento Turun Suomal.

Yliopistossa, pidetty 29.VI.1922.]
Arvoisat kuulijat!
Lähtiessämme seuraamaan Goethen, kolmen viimeisen

vuosisadan suurimman runoilijan elämää, on meidän
varustauduttava sillä mielellä kuin varustautuu se, joka lähtee
löytömatkalle tuntemattomaan maahan. Meidän on jätettävä kotia
kaikki ennakkoluulot, kaikki etukäteen tehdyt otaksumat, kaikki
iskusanat, jotka jo ennen matkamme alkua toimeliaasti tahtovat
meille ilmoittaa, mitä tulemme näkemään ja mitä kokemaan, ja jotka
palvelusinnollaan vain lamauttavat oman tarkkaavaisuutemme ja
oman ajatuskykymme. Sillä vaikkakaan Goethe ihmisenä ja luovana
nerona ei ole mikään tuntematon maanosa, vaan päinvastoin tutkittu
ja selitetty kuin vain harva historian henkilö, seikkaperäisesti ja
laajasti, niin on kuitenkin jokaisen, joka tahtoo päästä
persoonalliseen suhteeseen häneen, jokaisen, joka elävästi tahtoo
tuntea hänen runoutensa yhteyden hänen inhimillisyytensä kanssa,
itse raivattava itselleen tie hänen luokseen. Ihmishengen syvimpiin
salaisuuksiin, suurten persoonallisuuksien ja nerojen yksinäisyyteen
ei kulje mitään makadamisoituja valtateitä. Meidän on hitaasti ja
kärsivällisesti, alati vastuksia voittaen, lähestyttävä heitä, ja jos
luulemme päässeemme käsittämään vain osankin heidän
arvoituksestaan, on meillä syytä iloon, sillä lopullisin ja ratkaisevin
jää salaisuudeksi. Yhtä vähän kuin kykenemme selittämään sen
luomisen ihmeitä, joka on pannut taivaankappaleet kiertämään
ratojaan, joka on antanut auringolle sen elämääherättävän kyvyn ja
rajumyrskylle sen hävittävän voiman, yhtä vähän kykenemme
selittämään sitä luomista, joka jatkuvasti tapahtuu nerojen työssä.
Mutta silti ei retkemme ole tulokseton eikä vaivamme hukkaan
mennyt. Neron henkilöllisyys auttaa meitä ymmärtämään hänen
luomaansa, runoilijan elämä ja persoonallisuus antaa, niihin
tutustuessamme, uutta valaistusta hänen runouteensa, jonka täten
voimme omaksua syvemmin, täydellisemmin kuin ennen. Näin
hyödymme aina pyrkiessämme lähestymään luovien nerojen
persoonallisuutta. Kirjallisuushistoria ennen kaikkea, johtaessaan
lukijan runoteoksesta tekijään, tahtoo syventää ja avartaa
käsitystämme runoudesta, antaa meille jotakin siitä eletystä
elämästä, josta runoluoma on saanut alkunsa ja siten opettaa meitä
itse elämään tämän runoluoman arvot itsessämme. Sillä ainoa oikea
tapa vastaanottaa runoutta on elää se itsessään.
Meillä on edessämme pitkä, usein varmaan kärsivällisyyttä kysyvä

matka, joka ei jokaisessa vaiheessaan tule antamaan yhtä paljon
tyydytystä, mutta joka, niin toivon, kuitenkin on runsaasti palkitseva
vaivamme — meillä on edessämme matka halki rikkaan, pitkän
elämän, luovalla toiminnalla, kärsimyksillä ja inhimillisillä iloilla
kyllästetyn elämän halki. Meidän on matkamme varrella kiinnitettävä
huomiomme näköjään merkityksettömiin ja vähäpätöisiinkiin
ilmiöihin, koska emme milloinkaan etukäteen tiedä, mikä suhde niillä
mahdollisesti voi olla siihen mikä on tutkimuksemme keskeinen
esine ja aihe: runoilijan persoonallisuus ja sen kuvastus eri
kehityskausina runoilijan tuotannossa. Meidän on näin ollen verraten
laajasti tutustuttava siihen paikalliseen ympäristöön, jonka piirissä
Goethen elämä eri kausinaan on liikkunut, niihin henkilöihin, jotka
pitemmän tai lyhyemmän ajan ovat häneen vaikuttaneet samoin kuin
siihen kirjallisuuteen ja filosofiaan sekä siihen aikakauden henkeen,
josta hän on vastaanottanut herätteitä. Ahkera, vuosi vuodelta yhä
lisääntyvä Goethe-tutkimus tarjoaa tässä aulista apuaan. Mutta
myöskin Goethe itse on jättänyt jälkimaailmalle runsaasti arvokkaita
autobiografisia todistuskappaleita kirjeissään, päiväkirjoissaan,
"Dichtung und Wahrheit"-teoksessaan sekä Eckermannin
muistiinpanemissa keskusteluissa, puhumattakaan siitä
todistuksesta, minkä koko hänen runoutensa välillisesti antaa hänen
elämästään. Usein saamme Goethen runoudesta sen
elämäntunnelman, joka kunakin ajanjaksona ja hetkenä on hänet
täyttänyt, määräten hänen harrastustensa ja hänen mielikuviensa
suunnan ja värityksen — elämäkerrallisista lähteistä taasen saamme
tutustua niihin ulkonaisiin vaiheihin ja kohtaloihin, jotka ovat
vaikuttaneet tämän elämäntunnelman syntymiseen. Vertaamalla
näitä vaikutelmiamme toisiinsa voimme aavistaa sen yhteyden, joka
on eletyn elämän ja runouden välillä.
Goethesta voinee erehtymättä väittää, että hänen runoutensa ei

ole läheskään samassa määrässä tunnettu kuin hänen nimensä ja
osaksi myöskin hänen persoonallisuutensa. Monikin, jonka huulilla
usein on Goethen nimi, omistaa hänen runoudestaan vain
toisenkäden tietoja, ei mieskohtaista tuntemusta. Ja niidenkin
tuntemus, jotka jollakin oikeudella voivat sanoa lukeneensa ja
harrastaneensa Goetheä, rajoittuu tavallisimmin pieneen osaan
hänen valtavaa tuotantoaan. Sitä epäsuhtaa, joka on olemassa
Goethen runoilijamaineen ja hänen teostensa yleisömenestyksen
välillä, ei ole luettava yksistään yleisön syyksi — jos tällaisissa
tapauksissa yleensä on oikeutta muuta kuin todeta asianlaita. Jollei
ota lukuun lyriikkaa, joka onkin ehkä parhaiten tunnettu osa Goethen
tuotantoa, sisältävät hänen yksityiset teoksensa enemmän
pyrkimystä, etsintää, kokeilua kuin lopullista saavutusta, kiteytynyttä,
valmista, virheetöntä taidetta. Suurella osalla Goethen tuotannosta
on torson luonne. Hän tunsi alituista tarvetta muodostella ja muutella
omia teoksiaan, kokoamatta koskaan itseään mihinkään lopulliseen,
niinkuin esim. Dante "Jumalaiseen näytelmäänsä". Hänen kootut
teoksensa sisältävät joukoittain katkelmia, aloitteita, joita ei koskaan
ole kehitetty, aineskokoelmia ja tilapäisteoksia ilman suurempaa
arvoa. Useimpien hänen teostensa kehityshistoriassa on monta
vaihetta. "Götz von Berlichingenistä" on olemassa kolme eri
muunnosta, "Iphigenie" on kirjoitettu neljä kertaa uudelleen. "Wilhelm
Meister" on niinikään elänyt monta vaihetta ja valmistunut lopulta
toisen suunnitelman mukaan kuin tekijä alkuaan itse oli ajatellut.
"Faust" muodostui kuuden vuosikymmenen aikana, niin että voimme
sanoa ihmiselämän jokaisen ikäkauden jättäneen siihen jälkensä ja
muodostelleen sitä, mutta valmiiksi siinä mielessä kuin Danten
mestariteos ei sekään koskaan tullut. Mikään Goethen näytelmistä ei
ole saavuttanut teatterilavalla samaa kestävää menestystä kuin
esim. Schillerin draamat, ja hänen romaaniensa teknilliset
puutteellisuudet ovat myöskin kertomataiteen alalla pelottaneet
hänen myöhempiä lukijoitaan. Jokaisella Goethen lukijalla on
enemmän tai vähemmän tietoisena tunne siitä, että Goethe on paljon
enemmän kuin jokainen hänen yksityinen kirjansa, niin, enemmän
kuin kaikki hänen teoksensa yhteensä, jos niitä arvostelee
saavutuksena, ei pyrkimyksenä. Tämä tunne on epäilemättä oikea.
Sekin, joka tuntee Goethen koko kaunokirjallisen tuotannon, mutta ei
hänen tieteellisiä harrastuksiaan, ei hänen persoonallisia suhteitaan
sellaisina kuin ne ilmenevät hänen kirjeissään eikä hänen
toimintaansa valtioministerinä, tuntee Goethen vaillinaisesti.
Jokaisen tarkkaavaisen Goethe-lukijan johtavat hänen teoksensa
hänen elämäkertaansa, samoinkuin hänen elämäkertansa taas
takaisin hänen teoksiinsa. Homeroksen runous samoinkuin Danten,
Shakespearen ja Calderonin teokset elävät ihmiskunnan
tietoisuudessa aivan toisessa määrässä riippumattomina
tekijöistään, ne eivät, kuten Goethen runous, alati muistuta meitä
siitä runoilijasta ja siitä persoonallisuudesta, joka on taideluoman
takana, ne elävät itsenäisempää, objektiivisempaa elämää. Goethen
koko runouden, yhtä hyvin hänen lyriikkansa kuin hänen
kertomataiteensa ja dramatiikkansa keskeisin henkilö on hän itse,
enemmän tai vähemmän näkyvänä, aina läsnäolevana. Tässä
mielessä on koko hänen tuotannossaan jotakin lyyrillistä tai,
mieluummin, jotakin tunnustuksellista. Jos tahtoisimme yhdessä
ainoassa näkökulmassa tarkastaa Goethen valtavaa, henkisen
elämän eri aloille haaraantunutta produktiviteettia, olisi varmaan
hedelmällisin — ja sentähden juuri goetheläisessä mielessä oikein
— näkökulma se, joka käsittäisi koko hänen tuotantonsa suureksi
ripiksi, tunnustukseksi, jossa hän on pukenut sanoiksi, mitä hän eri
aikoina on tuntenut ja ajatellut, mitä kärsinyt ja toivonut, mitä
rakastanut ja mihin uskonut. Välittömimmin puhuu tämä rippi meille
hänen lyyrillisissä runoissaan, jotka antavat meille hänen lämpimällä
tunteella täytetyn silmänräpäyksensä, välillisemmin hänen
epiikassaan ja draamarunoudessaan, joissa hän on pyrkinyt
luomaan elämäntunteelleen taiteellisesti objektiivisen muodon,
välillisemmin niinikään hänen tutkimuksissaan, mihin hän joutui
etsiessään niitä lakeja, jotka hallitsevat luontoa ja elämää. Tässä
valtavassa tunnustuskirjassa vaatii jokainen yksityinen osa, jokainen
lause kokonaisuuden tuntemusta tullakseen oikein ymmärretyksi,
niin, vielä enemmän kuin tuntemusta, vaatii intuitiivistä eläytymistä
siihen persoonallisuuteen, joka tässä tunnustuskirjassa kertoo
taisteluistaan ja kärsimyksistään, voitoistaan ja tappioistaan
retkellänsä elämän läpi. Yksityisillä, yhteydestään irroitetuilla
lainauksilla Goethen teoksista emme voi todistaa mitään siitä
yksinäislaatuisesta henkilöllisyydestä, siitä alkuilmiöstä, joka sisältyy
käsitteeseen Goethe. Se joka etsii Goethen elämäntyöstä jotakin
teoreettista, loogillista oppirakennelmaa ilman riitaisuuksia, samoin
kuin se, joka siitä hakee kaikille käyttökelpoista käytännöllistä
elämänohjetta, pettyy odotuksessaan. Goethe ei ole filosoofi eikä
moralisti siinä mielessä. Ainoastaan se, joka voi tajuta Goethen koko
elämän ja toiminnan sisältäpäin, omista edellytyksistään alati
kehittyvänä tapahtumana, missä yksityiset teokset merkitsevät vain
sitä tietä, jonka kautta kehitys on kulkenut, olematta siis mitään
tarkoitettuja tuloksia ja päämääriä, ainoastaan se voi nähdä
yhteyden Goethen teosten ja harrastusten moninaisuudessa.
Goethen henkilöllisyys seisoo kirjallisuushistorian kirkkaimmassa

valaistuksessa. Itse on Goethe, joka varsinkin elämänsä
loppupuolella tunsi tarvetta katsoa itseään ja omaa kehityskulkuaan
historiallisesti, antanut arvokkaan ainehiston elämänvaelluksensa
valaisemiseksi ja ymmärtämiseksi. Kuudenkymmenen vuoden
ikäisenä, lopulla vuotta 1809, koottujen teostensa ensi kertaa
ilmestyttyä, alkoi Goethe kerätä aineksia omaelämäkerrallista teosta
varten ja niitä kronologisesti järjestellä, alussa vuotta 1814 oli neljä
osaa "Dichtung und Wahrheit"-teosta valmiina. Senjälkeen veivät
toiset harrastukset runoilijan mielenkiinnon, kunnes hän taas vuosina
1825, 1830 ja 1831 jatkoi omaelämäkertaansa pääsemättä
kuitenkaan pitemmälle kuin vuoteen 1775, siis Weimaraikaansa
saakka. Näihin muistelmiin liittyvät välittömästi hänen 1815
kirjoittamansa italialaiset matkakuvaukset ja 1822 syntynyt "Sotaretki
Ranskaan", jotka kumpikin ovat ikäänkuin luonnoksia
elämäkertateoksen jatkoksi, sekä hänen päiväkirjansa, "Annalen
oder Tag- und Jahreshefte", joihin vanha Goethe sihteerinsä
avustamana on koonnut joukon tietoja ja piirteitä elämästään.
Nythän saattaisi ehkä kuvitella, että perehtymällä yksistään tähän
Goethen omaelämä-kerralliseen ainehistoon ja varsinkin lukemalla
hänen omaa esitystään lapsuus- ja nuoruusvuosistaan, saisimme
historiallisesti tarkimman ja psykologisesti tyydyttävimmän kuvan
runoilijan kehityskulusta. On kuitenkin muistettava, että "Dichtung
und Wahrheit"-teoksessa on Goethe antanut runoilijafantasialleen,
kuten nimikin osoittaa, verraten vapaat ohjat, joten meidän yksistään
tämän kirjan perusteella on mahdotonta muodostaa itsellemme
oikeata kuvaa siitä, minkälainen hänen lapsuutensa ja nuoruutensa
todellisuudessa on ollut — meidän olisi sitä varten riistettävä
historiallisten tosiasiain yltä se runouden harso, johon vanha Goethe
ne on verhonnut, ja se on enemmän kuin mitä kriitillisimmältäkään
lukijalta voi vaatia. Tähän tulee lisäksi että Goethe hienotunteisuus-
syistä ei voinut kertoa suhteistaan ihmisiin täysin vapaasti — seikka,
joka lienee suurelta osalta ollut syynä siihen, että hänen
muistelmansa katkesivat niin varhain. Muistettava on niinikään, että
Goethen elämäkertateoksessa puhuu maailmankuulu runoilija
lapsuudestaan ja nuoruudestaan sellaisena kuin ne hänestä
näyttivät katsottuina siltä korkeudelta, jonne hän ikänsä, maineensa
ja yhteiskunnallisen asemansa puolesta oli joutunut elämänsä iltana.
Näin pitkä perspektiivi ei luonnollisesti ole voinut olla jonkun verran
väärentämättä mittasuhteita, puhumattakaan siitä, että paljon on
voinut painua muistin taivaanrannan taakse. Siihen, mikä
kaksikymmenvuotiaalle kerran oli merkitsevää ja tärkeää
maailmassa, siihen kuuden- tai seitsemänkymmenvuotias tuskin
enää löytää samaa suhdetta. Goethen syvällinen ja hieno
elämäkertateos ei näin ollen oikeastaan, ilmaise meille mitä hän
todella tunsi ja koki kuumeisimpana kehitysaikanaan, kun hänen
tuleva elämänratansa vielä oli tuntemattomuuden peitossa, ja kun
hän verensä levottomuudesta loi ensimmäiset runonsa ja
ensimmäiset kirjansa. Meidän on koetettava — silti hylkäämättä
Goethen omaa elämäkertateosta — päästä takaisin hänen
nuoruutensa lähteille, meidän on pyrittävä seuraamaan häntä hänen
kehitysvuosiensa iloissa ja suruissa sellaisina kuin hän ne silloin
tunsi, tietämättömänä päämäärästään, usein onnettomana, jo
kuolemattomien runotarten valitsemana, vaikka siitä itse
tiedottomana, harrastuksissaan hajanaisena, tunteissaan kiihkeänä,
usein mieleltään ja ruumiiltaan sairaana, itseään soimaavana, mutta
samalla itsetietoisena neronsa aavistelussa, täynnänsä
elämänjanoa, nerokkaana nuorukaisena, vaikkei ehkä vielä nerona,
vastaanottavana elämälle, väsymättömänä sydämeltään, joka aina
oli altis rakkauteen ja ystävyyteen. — Se runsas ainehisto, jonka
Goethe-tutkimus aikojen kuluessa on kerännyt, antaakin meille
tilaisuuden täydentää ja tarkistaa, jopa osaksi asettaa toiselle
psykologiselle pohjalle, mitä runoilija omaelämäkerrallisessa
teoksessa on kertonut lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Me opimme
siitä, ettei nuori Goethe suinkaan kulkenut suoraviivaisesti
maailmanhistoriallista kutsumustaan kohti — mistä hän
nuoruusvuosinaan ei voinut olla edes tietoinen — vaan hapuillen ja
etsien, erehtyen ja kärsien. Hänen neroutensa ei varjellut häntä
niistä kokemuksista ja kärsimyksistä, jotka kuuluvat jokaiseen
ihmiselämään. Goethe ei olisikaan se inhimillisyyden edustaja, joksi
hän on kasvanut jälkeentulevien silmissä, jos hänen elämänsä olisi
ollut poikkeuksellinen siinä mielessä, että siitä olisi puuttunut jotakin
siitä inhimillisestä, jonka erottamattomasti katsomme kuuluvan
ihmiskohtaloon. Niinpä ei Goethe suinkaan ollut riippumaton
ulkonaisista olosuhteista. Saamme havaita, että ne päinvastoin
hyvinkin ratkaisevasti vaikuttivat hänen kohtaloihinsa, jopa hänen
runoilijatoimintaansa, m.m. siten, että ne eräänä aikakautena hänen
elämästään melkein kokonaan vieroittivat hänet runon työstä,
vieläpä kymmeneksi vuodeksi. Me voimme niinikään havaita, miten
ulkoapäin tulevat vaikutukset ja herätteet antavat, ei ainoastaan
ainehistoa hänen runolliseen tuotantoonsa, vaan myöskin usein itse
sen tyylin, johon hän kulloinkin valaa runosuoniansa. Hän on eri
aikoina elämästään tietoisesti lähennellyt, jopa suorastaan jäljitellyt
Shakespearea, Rousseau'ta, kansanlaulua, kreikkalaista tragediaa,
roomalaista lemmenlyriikkaa, persialaista Hafista ja Saadia, hän on
löytänyt sekä gotiikassa että klassillisuudessa omaa itseänsä,
antiikissa ja keskiajassa, mutta hän ei ole pysähtynyt mihinkään, hän
on rientänyt alati eteenpäin, tyydyttämättömänä valtavassa
kaipuussaan löytää lopullinen ilmaisu sille, mitä hän sisimmässään
oli ja mitä hän sisimmässään tunsi liikkuvan. Ulkonaiset olosuhteet ja
ulkoapäin tulevat vaikutukset eivät kuitenkaan koskaan orjuuttaneet
häntä eivätkä hänen luovaa nerouttaan. Hän löysi vapautensa, oman
itsensä, myöskin hänelle alkuaan vieraissa olosuhteissa, samoinkuin
hänelle vieraissa tyylilajeissa. Sillä hetkellä, jolloin ulkonaiset
olosuhteet olisivat muuttuneet hänelle kahleiksi tai hänen
omaksumansa tyyli maneeriksi, oli hän jo molemmat jättänyt.
Goethen näennäisen passiivisuuden takana piili herkkä
itsesäilytysvaisto. Niinkuin kaikki, joiden elämäntyössä ja
henkilöllisyydessä me näemme jotakin jumalallista, on Goethe
tuntenut, niin maan lapsi kuin hän olikin, että pahinta mitä
elämässämme voi tapahtua on että tuotamme sielullemme vahingon.
Kun ajattelemme, miten runsaasti ja näköjään tarkoituksettomasti

luonto tuhlaa yksilöitä maailmaan, kun ajattelemme, miten jokaisen
sukupolven mukana kymmenet ja sadat miljoonat syntyvät ja
katoavat jälkeä jättämättä, kun ajattelemme, miten ahtaat rajat
välttämättömyys yleensä antaa ihmiselämälle, miten saidasti se
mittaa meille meidän mahdollisuutemme, kun ajattelemme
ihmiselämän ja oman elämämme pienuutta ja irratsionalisuutta —
kun tätä kaikkea ajattelemme, seuraamme ihmetyksellä ja
hartaudella sellaista elämänvaellusta kuin Goethen, joka on jättänyt
vuosisatoihin jälkensä, nostamme katseemme elämäntyöhön, joka
nousee korkealle näkyviin ajan hukuttavasta lentohiekasta niinkuin
nousevat vanhojen mestarien rakennustaiteen suuret luomat kaiken
katoavan keskeltä. Kunnioitukseemme ja ihailuumme sekaantuu
kiitollisuutta, sillä tällaisessa ihmiselämässä näemme oman
inhimillisyytemme tavallansa edustettuna ja arvoon nostettuna. Se
antaa meille ikäänkuin vakuutuksen siitä, että huolimatta kaikesta
satunnaisesta ja pienestä, kaikesta surullisen avuttomasta, jonka
tiedämme aina kuuluvan ihmiskohtaloon, ihmiselämä kuitenkin voi
sisällyttää itseensä jotakin kestävää, jotakin yli-yksilöllistä, joka ei
kuolemassa häviä, joka ei katoa yksilön mukana vaan jää elämään
ja vaikuttamaan hänen jälkeensä. Se antaa meidän tuntea, miten
häipyvä silmänräpäys voi sulkea syleilyynsä jotakin ikuista, jotakin
jumalallista, miten yksilö voi nousta nimettömästä ihmismerestä
arvaamattomaan merkitykseen, esikuvalliseksi toisille,
voimanlähteeksi toisille. Me emme voi omaksua neroilta ja
ihmiskunnan suurilta heidän salaisuuttaan, me emme voi koroittaa
itseämme heidän rinnalleen luovassa voimassa, mutta me voimme
heidän oppilainaan kehittää itsessämme niitä moraalisia voimia,
jotka ovat heidän olemassaolonsa ydin, heidän luovan toimintansa
hermo, heidän inspiratsioninsa syvin lähde. Tässä merkityksessä
käsitän moraalilla kaikkea sitä mitä ihminen sisimmässään tahtoo ja,
vielä enemmän, sitäkin, jota hän ei ehkä tietoisesti tahdo, vaan jota
kohti hänen vaistonsa kurkottuvat. Moraali tässä mielessä on
alkuilmiö, se on ihminen paljaimpana, riisuttuna siitä sosiaalisesta ja
historiallisesta tilapäisyydestä ja sovinnaisuudesta, johon elämän
käytäntö hänet pukee. Se mikä Goethessä viime kädessä ja lopulta
on mieltäkiinnittävintä ja tärkeintä, se mihin hänen merkityksensä
ihmiskunnalle perustuu, on juuri hänen moraalinsa tässä mielessä,
s.o. mitä hän on tahtonut sisimmässään. Kun jälkeentulevat
sukupolvet ovat nostaneet Goethen hänen kunnia-asemaansa
viimeisten vuosisatojen henkisessä historiassa, niin tahtoo se sanoa,
että ne ovat nostaneet kunniaan ne elämänarvot, jotka sisältyvät tai
sisällytetään käsitteeseen Goethe. Nämä elämänarvot taas on
Goethe itse eräässä mielessä asettanut, tahtomalla juuri niitä eikä
jotain muuta, suorittamalla valintansa niiden hyväksi ja hylkäämällä
muun. En tarkoita, että tämä valinta olisi ollut tietoista, vielä
vähemmän että se olisi perustunut johonkin älylliseen harkintaan.
Niinkuin kaikki mikä elämässä on syvintä ja samalla tärkeintä on
tämä valinta tapahtunut tiedottomasti, vaistomaisesti.
Mutta vaikkakin se kaunis orgaaninen kasvu, joka on Goethen

elämälle ominainen, pohjautuu syvemmälle kuin hänen tietoiseen
pyrkimykseensä, oli Goethellä kuitenkin nuoruudestaan lähtien
voimakas tunne elämänsä merkityksestä ja arvosta, samoinkuin
kehittynyt tarve suojella ja varjella itseään häiritsevältä vaikutukselta.
Jo hänen ensimmäisinä ylioppilasvuosinaan loukkasi hänen
kehittynyt itsetuntonsa hänen tovereitaan ja kautta koko elämänsä,
ei vähimmin vanhuutensa keskusteluissa Eckermannin kanssa,
asetti hän itsensä poikkeusasemaan omassa ympäristössään ja
ajassaan. Tähän vaistomaiseen tunteeseen elämänsä merkityksestä
liittyi syvä edesvastuun tunne. Mitä epikurolaisia piirteitä
tapaammekin Goethen elämästä, on kuitenkin sanottava, että hänen
elämyksensä ovat olleet hänelle aina elämän vaiheita, kehitysasteita,
niiden pohjalla on ollut aina sisäinen välttämättömyys, ei hetkellinen,
tilapäinen halu. Goethen elämään painaa kauttaaltaan leimansa
syvä vakavuus. Kuta vanhemmaksi hän tuli, sitä
silmiinpistävämmäksi kävi tämä piirre hänessä. Hän tunsi yhä
selvemmin ja voimakkaammin, että hänen sanansa ja tekonsa saivat
merkitystä kauas yli hänen yksilöllisen minänsä. Mutta hänellä ei
ollut tätä tunnetta vain omaan elämäänsä nähden, kaikki inhimillinen
toiminta ja vaikutus kasvoi hänen silmissään vertauskuvalliseksi,
symbooliseksi. Kaikki merkitsi hänelle jotakin yli jokapäiväisen, niin
sanoakseni reaalisen arvonsa. Jokainen teko, jokainen pyrkimys,
jokainen saavutus oli lopullisesti ymmärrettävissä vain suuremmassa
yhteydessä ja syvempää taustaa vastaan kuin minkä tarjosi
yksityinen tapaus erikseen arvosteltuna. Niinpä saattoi Goethe
sanoa vanhuutensa puhetoverille Eckermannille nuo paljon
merkitsevät sanat: "Ich habe all mein Wirken und Leisten immer nur
symbolisch angesehn und es ist mir im Grunde ziemlich gleichgultig
gewesen, ob ich Töpfe machte oder Schusseln" — olen aina pitänyt
kaikkea toimintaani ja työtäni symbolisena ja minulle on pohjaltaan
ollut jotenkin yhdentekevää, olenko laatinut ruukkuja vaiko vateja.
Goethellä oli syvälle juurtunut vastenmielisyys kaikkea

teleologista, tarkoitusperäisyyteen perustuvaa käsitystapaa vastaan.
Koska hänelle, kuten hän kuvakielellään sanoo, ei merkinnyt mitään,
tekikö hän ruukkuja vaiko vateja, ei myöskään mikään hänen
runoluomansa, ei edes hänen kirjallinen tuotantonsa
kokonaisuudessaan ollut hänelle hänen työnsä ja elämänsä
tarkoitus. Jottemme tekisi väkivaltaa hänelle, on meidän myöskin
varottava sovittamasta tätä teleologista arvostelutapaa hänen
elämäänsä. Jos hän loi nuoruudessaan "Mailied'insä" ja
"Wertherinsä" ja vanhuudessaan Marienbadenin elegiat ja "Faustin"
II:n osan, oli tässä kaikessa yhtä vähän "tarkoitettua" kuin
omenapuun kukissa keväällä ja hedelmissä syksyn aikaan. Niinpä ei
meillä ole oikeutta katsoa Goethen teoksia hänen elämänsä
tarkoitukseksi tai mitata edellisten merkityksellä jälkimmäisen arvoa.
Goethe ei ollut yksinomaan eikä ensi sijassa kirjailija, ei edes
runoilija, ja me pienennämme hänen mittasuhteitaan jos me
koetamme sovittaa häntä määrätyn ammatin tai kutsumuksen
puitteihin. Lähes kuusikymmenvuotiaana lausui hän itse: "Ei vaan
ammattina mitään, se on minun luontoani vastaan! Tahdon kaiken,
mitä voin, tehdä leikkien ja juuri sitä mitä eteeni tulee ja
niinkauankuin minulla on siihen halua. Niin olen nuoruudessani
leikkinyt, tietämättäni; niin tahdon tietoisesti jatkaa koko jäljellä
olevan elämäni." Mikään ulkoapäin asetettu "päämäärä", mikään
"tarkoitus" ei saanut rajoittaa elämän vapaata kasvua hänessä, ei
saanut ohjata häntä muualle kuin minne sisäinen välttämättömyys
häntä ajoi. Tässä mielessä merkitsee leikkisana Goethen
käyttämänä suurinta vakavuutta. Jos välttämättä tahdomme jotakin
"tarkoitusta" Goethen elämään, on meidän se etsittävä tästä
elämästä itsestään, sen itseään toteuttavasta pyrkimyksestä, sen
lakkaamattomasta kasvusta omien mahdollisuuksiensa täyteen
mittaan — niinkuin Goethe itse on sanonut: "Elämässä on kysymys
vain elämästä, ei sen tuloksista."
Tämän oman inhimillisyytensä mittojen täyttäminen

korkeimpaansa asti, ei olisi ollut mahdollista, jos hän olisi antanut
jonkin määrätyn elämänkutsumuksen, jonkin ennakolta asetetun
tehtävän vangita ja rajoittaa itseään. Hänen voimakas
elämäntunteensa, joka tapaili äärettömyyksiä, pani hänet kulkemaan
"joka suuntaan äärellisyyteen". Jokainen tie, joka aukeni
tutkimukselle tai runoilijafantasialle oli käytävä loppuun saakka,
jokainen itu hänen persoonallisuudessaan oli kehitettävä kukkaansa
ja hedelmäänsä. Hänellä oli kiire, sillä hänen kaipuunsa veti häntä
alati laajentamaan inhimillisyytensä alaa — hänellä oli aikaa odottaa,
sillä hän tunsi henkensä kypsyvän hänen tahdostaan riippumatta,
niinkuin maamies tietää satonsa tuleentuvan siitä huolimatta,
nukkuiko hän vai oliko hän valveilla. Hän tiesi, että hänen tarvitsi
vain olla uskollinen luonnolle itsessään, täyttääkseen
mahdollisuuksiensa mitan.
Se riippumattomuuden vaisto, se tarve olla eräässä mielessä

mieluummin dilettantti kuin ammattilainen, se halu luopua ennakolta
määrätyn elämänuran houkutuksista, voidakseen sitä paremmin
seurata sisäisen kutsumuksensa ääntä, voidakseen olla ihminen
omien mittojensa mukaan, ainoastaan ihminen, tämä vaisto ja tämä
tarve on usein ollut ominainen niille, jotka ovat elämällään ja
vaikutuksellaan laajentaneet ja syventäneet inhimillisyyttä ja siten
suorittaneet historiallisen kutsumuksen.
Eräs runoilija, pienempi kuin Goethe, mutta viime vuosisadan

suurimpia, Alfred de Musset, on hienosti ja lyyrillisen elävästi
kuvannut tätä vaistoa ja tätä tarvetta. Sen mitä hän on pukenut
sanoiksi on myöskin nuori Goethe tuntenut:
"Muistan vielä päivän", kertoo Musset, "jolloin isäni, ajatellen

tulevaisuuttani, puhui minulle eri elämänurista, kehoittaen minua
tekemään vaalini. Seisoin nojaten ikkunan pieleen ja katsoin kapeaa,
yksinäistä poppelia, joka keinui puutarhassa. Ajattelin kaikkia noita
elämäntehtäviä ja koetin päätellä, mikä niistä sopisi minulle.
Punnitsin niitä mielessäni, mutta yksikään ei minua miellyttänyt ja
niin annoin ajatukseni liidellä edelleen. Äkkiä alkoi minusta tuntua,
että maa liikkui allani. Oli kuin olisi se jylhä, näkymätön voima, joka
ajaa maapalloa eteenpäin avaruudessa, tullut aistimin havaittavaksi.
Näin maan liikkuvan taivasta kohden — minusta tuntui kuin olisin
ollut laivassa ja puutarhan poppeli oli masto. Ojentausin suoraksi,
levitin käsivarteni ja huudahdin: 'On kyllin kutsumusta olla päivän
matkustajana tässä aluksessa, joka ui eetterin meressä! On kyllin
kutsumusta olla ihminen, musta täplä tässä laivassa! Tahdon olla
vain ihminen, yleensä — en mitään muuta!'"
Olla ihminen, yleensä, ei mitään muuta — sitä on Goethe ollut

syvemmässä, täydellisemmässä mielessä kuin kukaan toinen
historiallinen henkilö uudella ajalla. Hän on omalla elämällään
antanut eurooppalaiselle inhimillisyydelle syvemmän merkityksen ja
sisällön, hänen henkeään elää kaikessa siinä, jonka hänen
jälkipolvensa ovat itselleen omaksuneet, siinä sielunvireessä, missä
meidänkin aikamme sykkii. Hän on sillä väsymättömällä, mutta
samalla vaivattomalla energialla, jonka hän oli saanut luonnolta
lahjaksi, kyntänyt useammat ja syvemmät vaot eurooppalaisen
hengen elämään kuin kukaan toinen renessanssin jälkeen.
Vaatimattomasta alustaan nostaa hän saksalaisen kirjallisuuden
kunnia-asemaan Euroopan kirjallisuuksien joukossa. Hän antaa
saksankielelle ennen tuntemattoman ilmehikkyyden ja voiman.
Kaiken hänen kansassaan ja aikakaudessaan liikkuvan pyrkimyksen
ja kysynnän, kaiken tutkijatarpeen ja runoilijanäkemyksen yhdistää
hän nerollaan voimakkaaksi, suureksi synteesiksi. Hän luo omasta
lihastaan eurooppalaisen rodun syvimmän edustajan Faustissa, joka
levottomassa, äärettömyyksiä tavoittelevassa kaipuussaan ja
väsymättömässä pyrkimyksessään kätkee länsimaan kulttuurin koko
sielun, sen suuruuden ja voiman, samoinkuin sen heikkouden ja
tragiikan. Hän näkee korkealta näköalapaikaltaan, aikakautensa
yläpuolella seisten, monien tieteiden aloilla kauemmaksi kuin
ammattitutkijat. Hän kirkastaa ennakkoluulottomuudellaan henkistä
näköpiiriä eri suuntiin. "Olen tullut vanhaksi kaikelle muulle paitsi
totuudelle", sanoo hän elämänsä keskipäivän aikaan. Hän kulkee
joka suuntaan äärellisyyteen, kokeakseen kaikki mahdollisuudet,
mitkä ihmiselämälle yleensä ja hänelle erikoisesti saattoivat olla
tarjolla.
Hänen totuutensa eivät ole ilmaistavissa yksinkertaisissa

oppilauseissa. Ne ovat perusluonteeltaan dynaamisia ja vaikeasti
tavoiteltavissa abstraktisella käsite-kielellä. Päästäksemme niiden
perille tai saadaksemme niistä edes aavistuksen on meidän
seurattava häntä keskelle hänen toimivaa elämäänsä. Meidän on
annettava hänen inhimillisyytensä tulla eläväksi itsessämme, meidän
on pyrittävä käsittämään kuinka syvällä oikeutuksella jälkipolvet ovat
sovittaneet hänen omia sanojaan:
Das ist führwahr ein Mensch gewesen.
Jos sen teemme, olemme varmaan huomaavat, että me Goethen

edessä seisten seisomme samalla aikakautemme syvimpien
kulttuuriprobleemien edessä.
II.
F. GUNDOLFIN GOETHE-TEOS.
Se väsymätön ajatus- ja tutkimustyö, se innostus ja hartaus, joka

Saksassa vuosikymmenestä toiseen on kohdistunut Goethen
persoonaan, ja joka ei usein ole vain muistuttanut
jumalanpalvomista, vaan on toisinaan sitä suorastaan ollut, on kuten
tunnettu luonut mestarista myöskin valtavan määrän laajempia ja
suppeampia kokonaisesityksiä, joiden lukumäärä viime aikoina on
ollut laviinin tavoin kasvamassa. Ahkera ja tarkka, vaikka ei erikoisen
kriitillinen eikä erikoisen ajatusrikas Goethe-tutkija Wilhelm Bode,
joka äsken joutui tapaturmaisen kuoleman uhriksi Weimarissa, ehti
viime vuoden aikana [v. 1922] julkaista viisi kirjaa kymmenniteiseksi
suunnitellusta elämäkerrasta, josta valmistuttuaan olisi tullut laajin ja
biografisessa suhteessa täydellisin Goethe-teos, mikä tähän
mennessä on nähnyt päivänvalon. Vuotta aikaisemmin lähetti Emil
Ludwig kirjamarkkinoille kolmiosaisen teoksen "Goethe, Geschichte
eines Menschen", joka puolittain novellistisessa muodossa ja usein
hiukan haettujen otsakkeiden alla esittää episoodeja Goethen
kehityshistorian eri kausilta, sivuuttaen kuitenkin kokonaan
ensimmäisen Frankfurtin ajan. Tekijä, joka on ennemmin julkaissut
pääasiassa kaunokirjallisia teoksia, m.m. paljon puheenaihetta
antaneen draaman Bismarckista ja Wilhelm II:sta, on pyrkinyt ennen
kaikkea tuomaan etualalle inhimilliset piirteet kuvattavassaan ja
onkin tässä epäilemättä toisinaan onnistunut paremmin kuin monet
niistä, jotka katsoisivat suuren laiminlyönnin tapahtuneen, joll'eivät
he tuon tuostakin vertaisi nuorta Goetheä Apolloon ja kutsuisi
vanhaa olympolaiseksi. Suuresti katsoen polkee Ludwig kuitenkin
pääasiassa vanhoja jälkiä eikä hänen kirjansa, huolimatta monista
älykkäistä yksityishuomioista, kykene antamaan sitä omintakeista
persoonallisen näkemyksen välittämää kuvaa Goethestä, jota tekijä
lienee tavoitellut. Ludwigin esitystä vaivaa myöskin usein
eräänlainen tyylillinen teennäisyys, joka ei ole omiaan kohottamaan
teoksen kokonaisvaikutusta. Muutamia vuosia ennen julkaisivat
Houston Stewart Chamberlain ja Georg Simmel filosoofisluonteiset
Goethe-kirjansa, joissa varsinainen elämäkerrallinen aines on
sysätty syrjään ja joissa tekijät esittävät suuria synteettisiä
näköalojaan Goethen neroudesta ja sen asemasta nykyajan ihmisen
maailmankuvassa. Chamberlain, tunnettu filosoofinen kirjailija ja
suursaksalainen poleemikko, eksyy mielestäni teoksessaan liian
abstraktisiin yleistyksiin, jotka helposti hävittävät lukijan silmistä
kuvauksen esineen ja muuttavat esityksen ilmavaksi leikiksi
käsitteillä. Myöskin tekijän poleeminen tapa on epäedullisesti
painanut leimansa hänen muuten ajatusrikkaaseen ja joka
tapauksessa tutustumisen arvoiseen kirjaansa. Herättävämpi,
mieltäkiinnittävämpi on Simmelin teos, joka filosoofisesta
painavuudestaan huolimatta tuntuu rakentuneen paljon elävämmälle
intuitsionille Goethen persoonasta ja runoudesta kuin Chamberlainin
teos. Goethe "alkuilmiönä", Goethe ideana on Simmelin probleemi.
Hän etsii Goethen persoonan ja eri suuntiin kääntyneen henkisen
luomisen sisäistä yhteyttä, mutta hän ei aseta sille minkään
loogillisen johdonmukaisuuden vaatimuksia eikä näe sitä myöskään
tavanmukaisessa biologis-orgaanisessa kehityskulussa. Hänen
tulkintansa on tavallaan metafyysikon, hän ei etsi vain sitä
individuaalista lakia, joka hallitsee Goethen elämää, hän etsii
Goethen olemassaolon henkistä merkitystä yleensä, hänen
elämänmuotonsa sisältäpäin määrättyä ehdottomuutta, jota ei
mikään biografinen esitys voi selvittää. Koettaessaan määritellä
käsite-kielellään tätä Goethe-alkuilmiötä joutuu kyllä Simmelkin
joskus liian kauas konkreettisesta lähtökohdastaan eikä
helppotajuisuus ole hänen voimakkaita puoliaan, mutta kaiken
kaikkiaan todistaa hänen teoksensa kuitenkin, että hän on
niinsanoakseni elänyt probleeminsa. Lukija, joka ottaa vaivakseen
syventyä hänen kirjaansa — se ei voi tapahtua ilman pientä
ponnistusta — löytää siitä, ei vain joukon nerokkaita ajatuksia, vaan
myöskin eräänlaisen kokonaisnäkemyksen, joka kaikessa
abstraktisuudessaankin on herättävä ja hedelmällinen.
Mainittujen Goethe-monografiojen lisäksi voisi luetella suuren

määrän uusia, täydennettyjä painoksia vanhemmista teoksista,
sellaisista kuin Heinemannin, Engelin, Meyerin, Bielschowskyn,
Witkowskin, joita ilmestyy joka vuosi, puhumatta luonnollisesti
kaikista yksityistutkimuksista, jotka tavalla tai toisella käsittelevät
Goethe-aiheita ja joiden kunnioitettavasta, ettemme sanoisi
pelottavasta lukumäärästä Goethe-Seuran vuosikirjat antavat
aavistuksen. Siinä palvomisessa, jonka saksalaiset, niinhyvin
varsinaiset kirjallisuustutkijat kuin maallikot, omistavat suurimmalle
runoilijalleen ja universaalisimmalle nerolleen, on epäilemättä paljon
suorastaan liikuttavan harrasta ja kaunista, mutta usein saattaa
kuitenkin olla aihetta kysyä, eikö tämä palvonta voisi löytää muita
muotoja kuin minkä painomuste tarjoaa. Sillä monet Goethe-teokset,
monet niistäkin, joita reklaami rummuttaa filosoofi- ja runoilijakansan
tietoisuuteen, antavat itse asiassa varsin vähän sen yli, mitä jo koko
maailma Goethestä tietää. Ei voi myöskään olla panematta merkille,
että kuinka mieltäkiinnittäviä ja syvällemeneviä erikoistutkimuksia

Full download American Government and Politics Today 2013-2014 Edition 16th Edition Schmidt Test Bank all chapter 2024 pdf

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Full download American Government and Politics Today 2013-2014 Edition 16th Edition Schmidt Test Bank all chapter 2024 pdf

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

American Government and Politics

Today 2013-2014 Edition 16th Edition

American Government and Politics Today 2013-2014

American Government and Politics Today Essentials 2013

American Government and Politics Today Essentials 2013

Cengage Advantage Books American Government and

Cengage Advantage Books American Government and

American Government and Politics Today The Essentials

American Government and Politics Today Essentials 2015

American Government 2014 Election 12th Edition OConnor

3. A political party is a group of individuals that __________.

4. A political party differs from an interest group in that __________.

5. Today, a faction is __________.

7. The political party “out of power” is __________.

11. George Washington viewed political parties as a __________.

17. The success of the Democratic Party in the 1820s __________.

20. The Republican Party was formed __________.

22. The populist movement __________.

23. Progressivism was __________.

24. The presidential election of 1912 was unique because __________.

25. Under Woodrow Wilson, the Democratic Party ___________.

27. During the late 1960s, __________.

34. In recent years, cultural values have __________.

40. Republicans of today emphasize __________.

41. Democrats of today emphasize __________.

42. According to poll data, __________.

43. Which of the following statements is true concerning party support?

46. The party-in-the-electorate refers to __________.

53. The party-in-government is __________.

54. The party-in-government is best described as __________.

55. Which of the following is true of political parties in America?

59. The party platform __________.

61. To become a delegate to the national party convention, a person __________.

63. The unit rule states that __________.

74. An atmosphere of party polarization __________.

76. In a winner-take-all system, __________.

81. Many political scientists contend that third parties __________.

83. Which of the following statements about third parties is true?

88. Third parties have influenced American politics by __________.

90. Coalitions are common in multiparty systems because __________.

91. Realignment __________.

93. One example of realignment occurred when __________.

95. Dealignment occurs when __________.

96. Linking oneself to a particular political party is known as __________.

97. Party identification is __________.

99. In straight-ticket voting, __________.

100. A problem with dealignment theory is that __________.

102. Tipping takes place __________.

Wolffin elämäkerta, joka pyrkii tekemään oikeutta Heinelle,

[Ensimmäinen kirjallisuushistorian luento Turun Suomal.

Lähtiessämme seuraamaan Goethen, kolmen viimeisen

Meillä on edessämme pitkä, usein varmaan kärsivällisyyttä kysyvä

Goethesta voinee erehtymättä väittää, että hänen runoutensa ei

Goethen henkilöllisyys seisoo kirjallisuushistorian kirkkaimmassa

Kun ajattelemme, miten runsaasti ja näköjään tarkoituksettomasti

Mutta vaikkakin se kaunis orgaaninen kasvu, joka on Goethen

Goethellä oli syvälle juurtunut vastenmielisyys kaikkea

Tämän oman inhimillisyytensä mittojen täyttäminen

Se riippumattomuuden vaisto, se tarve olla eräässä mielessä

Eräs runoilija, pienempi kuin Goethe, mutta viime vuosisadan

"Muistan vielä päivän", kertoo Musset, "jolloin isäni, ajatellen

Olla ihminen, yleensä, ei mitään muuta — sitä on Goethe ollut

Hänen totuutensa eivät ole ilmaistavissa yksinkertaisissa

Das ist führwahr ein Mensch gewesen.