Analysis with an Introduction to Proof

5th Edition Lay Solutions Manual

Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/analysis-with-an-introduction-to-proof-5th-edition-lay-
solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Introduction to Statistics and Data Analysis 5th

Edition Peck Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/introduction-to-statistics-and-
data-analysis-5th-edition-peck-solutions-manual/

An Introduction To Abstract Algebra With Notes To The

Future Teacher 1st Edition Nicodemi Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/an-introduction-to-abstract-
algebra-with-notes-to-the-future-teacher-1st-edition-nicodemi-
solutions-manual/

Systems Analysis and Design An Object Oriented Approach

with UML 5th Edition Dennis Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/systems-analysis-and-design-an-
object-oriented-approach-with-uml-5th-edition-dennis-solutions-
manual/

Engineering Fundamentals An Introduction to Engineering

5th Edition Saeed Moaveni Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/engineering-fundamentals-an-
introduction-to-engineering-5th-edition-saeed-moaveni-solutions-
manual/
Matching Supply with Demand An Introduction to
Operations Management 3rd Edition Cachon Solutions
Manual

https://testbankfan.com/product/matching-supply-with-demand-an-
introduction-to-operations-management-3rd-edition-cachon-
solutions-manual/

Introduction to Analysis 4th Edition Wade Solutions

Manual

https://testbankfan.com/product/introduction-to-analysis-4th-
edition-wade-solutions-manual/

Contemporary Linguistic Analysis An Introduction 7th

Edition OGrady Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/contemporary-linguistic-analysis-
an-introduction-7th-edition-ogrady-solutions-manual/

Contemporary Linguistic Analysis An Introduction 8th

Edition OGrady Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/contemporary-linguistic-analysis-
an-introduction-8th-edition-ogrady-solutions-manual/

Linear Algebra and Its Applications 5th Edition Lay

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/linear-algebra-and-its-
applications-5th-edition-lay-solutions-manual/
 Section 6.1 x The Derivative 64

This work is protected by United States copyright laws and is provided solely for
the use of instructors in teaching their courses and assessing student learning.
Dissemination or sale of any part of this work (including on the World Wide Web)
will destroy the integrity of the work and is not permitted. The work and materials
from it should never be made available to students except by instructors using
the accompanying text in their classes. All recipients of this work are expected to
abide by these restrictions and to honor the intended pedagogical purposes and
the needs of other instructors who rely on these materials.

Analysis
with an Introduction to Proof
5th Edition

by Steven R. Lay
slay@leeuniversity.edu

Chapter 6 – Differentiation
Solutions to Exercises

The following notations are used throughout this document:

 = the set of natural numbers {1, 2, 3, 4, …}
 = the set of rational numbers

= the set of real numbers
 = “for every”
 = “there exists”
† = “such that”

Section 6.1 – The Derivative

1. (a) False: The limit must be finite.

(b) False: Practice 6.1.5, or consider f (x) = | x | at x = 0.
(c) True: Theorem 6.1.6.

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

 Section 6.1 x The Derivative 65
2. (a) True: Theorem 6.1.7(a).
(b) True: Theorem 6.1.7(b).
(c) False: g must be differentiable at f (c).

f ( x)  f (1) x2  1
3. (a) Yes. lim lim lim x  1 2 and
x o1 x 1 x o1 x  1 x o1

f ( x)  f (1) (2 x  1)  1 2( x  1) f ( x)  f (1)
lim lim lim 2 , so f c(1) lim 2.
x o1 x 1 x o1 x 1 x o1 x 1 x o1 x 1
(b) No. lim f ( x) 1 and lim f ( x) 2 , so f is not continuous at x = 1, and therefore not differentiable at
x o1 x o1

x = 1. Also, note that the left-hand limit for the derivative is equal to – f while the right-hand limit is 3.
f ( x)  f (1) x2  1 f ( x)  f (1) (3 x  2)  1
(c) No. lim lim lim x  1 2 and lim lim
x o1 x 1 x o1 x  1 x o1 x o1 x 1 x o1 x 1
3( x  1) f ( x)  f (1)
lim 3 . Since these one-sided limits are not equal, lim does not exist.
x o1 x  1 x o1 x 1
4. This is routine.

5. (a) Hint in book: Note that x  c ( x1/ 3  c1/ 3 )( x 2 / 3  c1/ 3 x1/ 3  c 2 / 3 ) .

6. (a) f c (x) = 2x sin (1/x)  cos (1/x), for x z 0.

x 2 sin (1/ x)  0
(b) lim x o 0 lim x o 0 x sin (1/ x ) 0, so f c(0) = 0.
x0
(c) f c is not continuous at x = 0 since lim x o 0 f c (x) = lim x o 0 [2x sin (1/x)  cos (1/x)] does not exist.
g ( x )  g (0) x2  0 g ( x)  g (0) x 2 sin (1 / x)  0
(d) We have lim lim lim x 0 and lim lim
x o 0 x0 x o 0 x  0 x o 0 x o 0 x0 x o 0 x0
lim x sin (1 / x) 0 , so gc(0) exists and is equal to 0.
x o 0

7. (a) f c (x) = 1 if x ! 1 and f c (x) = 1 if x  1.

(b) Answer in book: f c(x) = 2x if x  1 or x ! 1, and f c(x) = 2x if 1  x  1.
(c) f c (x) = 1 x 1/ 2 if x ! 0 and f c (x) =  12 | x | 1/ 2 if x  0.
2
(d) Answer in book: f c(x) = 2| x | for all real x.

2 cos (1/x 2 )
8. (a) f c( x) 2 x sin (1/x 2 )  for x z 0 and f c (0) = 0.
x
2 cos (1/x 2 )
(b) 2x sin (1/x2) is bounded by 2 on [1, 1], but is not bounded on [1, 1]. Indeed, let
x
2 2 cos (1 / an2 ) 2
an . Then cos (1/an2 ) 1 for all n, an o 0, and 2(2n  1)S o f
(2n  1)S an 2
(2n  1)S
as n o f .

9. (a) Hint in book: Since f (x) is defined differently for positive and negative x, you have to use Definition 6.1.1.
f ( x)  f (0) f ( x) x2
Solution: For x z 0, we have 0 d | x | o 0 as x o 0. Thus
x0 x x
f ( x)  f (0)
lim x o 0 exists and is equal to zero.
x0

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

 Section 6.1 x The Derivative 66
(b) f c (x) = 2x for x ! 0 and f c (x) = 0 for x d 0.
(c) Answer in book: f c is continuous on  but not differentiable at x = 0.

10. This is routine.

11. (a) If p z 0, consider a sequence (an) of rationals converging to p and a sequence (bn) of irrationals converging to p.
Then lim an p 2 z 0 lim bn. Thus limx o p f (x) does not exist and f is not continuous at p. For p = 0 we have
| f (x)  f (0) | = | f (x) | d x2 o 0 as x o 0, so f is continuous at 0.
f ( x)  f (0) f ( x) x2
(b) 0 d | x | o 0, so f c(0) exists and is equal to 0.
x0 x x

12. If p(x) is divisible by (x  a)2, then p(x) = (x  a)2 q(x) for some polynomial q(x). Then by the product rule, pc(x) =
(x  a)2 q c(x) + 2(x  a) q(x) = (x  a)[(x  a) qc(x) + 2 q(x)]. Thus x  a divides pc(x).

13. Answer in book: ( fgh)c = ( f g) hc + ( f h)g c + (gh) f c.

14. h q (g q f ) is differentiable at c by two applications of the chain rule. We have [h q (g q f )]c (c) =
hc(g q f (c))(g q f ) c (c) = [hc (g( f (c)))][ hc ( f (c))][ f c (c)].

15. This is routine.

16. By the chain rule we have for any x  I, (g q f )c(x) = gc( f (x)) f c(x). Since g c and f are both differentiable, so is
g c q f . Thus by the product rule, (g q f )c is differentiable and we obtain
(g q f )cc(x) = [ g c ( f (x)) ˜ f c(x)]c
= g c ( f (x)) ˜ f cc (x) + f c(x) ˜ [g cq f (x)]c
= g c ( f (x)) ˜ f cc (x) + g cc ( f (x)) ˜ [ f c (x)]2
17. (a) Each point x z c in I can be written as x = c + h, where h z 0. Since x o c iff h o 0, we have
f (x )  f (c) f (c h )  f (c)
limx l c  limh l 0 .
x c h
So if one limit exists, so does the other, and they have the same value.

f (x )  f (c)
(b) Suppose limx l c  k . Then
x c
f (c h )  f (c  h ) f (c h )  f (c) f (c  h )  f (c) ¯°
limh l 0  limh l 0 ¡
2h ¡ 2h 2h °
¢ ±
1 f (c h )  f (c) 1 f (c  h )  f (c)
 limh l 0 limh l 0
2 h 2 h
 21 k 21 k  k .
(c) Follows from part (a), since the sequence (1/n) converges to 0.
(d) For converse to (b), let f be any even function that is not differentiable at 0, such as f (x) = | x |.
­°0 if x  {0,1, 12 , 13 , 14 , 15 ,!}
For converse to (c), define f ( x) ®
°̄1 otherwise.
Then limn o f n[ f (0 +1/n)  f (0) = limn o f n[0 0] = 0, but f is not differentiable at 0. (It is not even
continuous at 0.)

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

 Section 6.1 x The Derivative 67
18. (a) Suppose f is a differentiable even function. Then for all x  ,
f (t )  f ( x) f (t )  f ( x)
f c( x) limt o  x limt o x
t  ( x) tx
ª f (t )  f ( x) º ª f (t )  f ( x) º
limt o  x «  » lim t o x «  »
¬ t  x ¼ ¬ t  x ¼
 f c( x).
(b) Similar to part (a).

19. (a) Hint in book: Note that f (x) = f (x) · f (0) for all x. What does this say about the function f ?
Solution: Since f (x) = f (x) · f (0) for all x, either f is identically 0 or f (0) = 1. The conclusion holds if f is
f (c  h )  f (c )
identically zero. If f (0) = 1 and c  , then by Exercise 17(a), f c(c) lim
ho0 h
f (c ) ˜ f ( h )  f (c ) f ( h)  1 f (h)  f (0)
lim f (c) lim f (c) lim f (c) ˜ f c(0).
ho0 h ho0 h ho0 h0
(b) From part (a) we see that f could be identically 0. Other possibilities are f identically equal to 1,
f (x) = ex, f (x) = e2x, or f (x) = ekx, for any k  . Note that this last case includes f identically equal to one
when k = 0.

Section 6.2 – The Mean Value Theorem

1. (a) False: The interval must be closed as well as bounded. For example, f (x) = 1/x on (0, 1).
(b) False: f must be differentiable on (a, b). For example, consider f (x) = | x | on [1, 1].
(c) False: Let f (x) = x 3 on (1, 1). Then f c(0) = 0, but f (0) is not a max or min of f on (0, 1).

2. (a) True: Corollary 6.2.7.

(b) False: f is continuous, but not necessarily f c. See Exercise 6.1.6.
(c) True: Take the contrapositive of the inverse function theorem, or apply the mean value theorem.

3. Answers in book: (a) Strictly increasing on [2, 3] and strictly decreasing on [0, 2].
(b) Maximum is f (0) = 5 and minimum is f (2) = 1.

4. (a) Strictly increasing on [1, 2] and strictly decreasing on [0, 1].

(b) Maximum is f (2) = 3 and minimum is f (1) = 0.

5. (a) ex  e0 = ecx ! x for c ! 0.

(b) ln x  ln 1 = 1c ( x  1), where c  (1, x). Note that 1x  1c  1.

(c) 53  49 1 1 (53  49), where 49  c  53, and 7  c  53  8.

2 c
1
(d) 1  x  1 12 ( x  0) , c ! 0.
1 c

(e) 1  x  1  24 1 1 ( x  24)  1 ( x  24) since c ! 24.

2 1 c 10
(f ) sin x  sin 0 = (cos c)(x  0) d x. (g) cos x  cos y = (sin c)(x  y).
1
(h) tan x  tan 0 ( x  0), where 0  c  S/2.
cos 2 c
1
( i ) arctan x  arctan1 ( x  1), where c  (1, x).
1  c2
( j ) sin ax  sin bx = (cos c)(ax  bx)

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

 Section 6.2 x The Mean Value Theorem 68
6. f (x) = x on [0, 1] satisfies (i) and (ii). f (x) = | x | on [–1, 1] satisfies (i) and (iii). f (x) = x for 0 < x d 1 and f (0) = 1
satisfies (ii) and (iii). In each case, there is no point c in the relevant interval for which f c (c) = 0.

7. Hint in book: Apply the mean value theorem to f on the interval [x, x + h].
Answer: Applying the mean value theorem to f on the interval [x, x + h], we obtain
f ( x  h)  f ( x ) f ( x  h)  f ( x )
f c(c) , where c  (x, x + h).
( x  h)  x h
Now let D = (c – x)/h. Since x < c < x + h, we have 0 < c – x < h and 0  c  x  1. Thus D  (0, 1).
h
Since c = x + D h, we have f (x + h) – f (x) = h f c (x + Dh), as required.

8. (a) Suppose f c(x) t 0  x  (a, b). If x1  x2 in (a, b), then by the mean value theorem  c  (x1, x2) †
f (x2)  f (x1) = f c(c)(x2  x1). Since f c(c) t 0 and x2  x1 ! 0, we have f (x2) t f (x1). Thus f is increasing on
(a, b).
Conversely,  c  I, if x ! c or if x  c we have [ f (x)  f (c)]/(x  c) t 0. Hence by Exercise 5.1.14,
f ( x )  f (c )
f c(c) lim x o c t 0.
xc
(b) The proof is similar to the solution to part (a).

9. (a) f (x) = x 3 is strictly increasing on , but f c(0) = 0.

(b) f (x) = x 3 is strictly decreasing on , but f c(0) = 0.

x f c( x)  f ( x)
10. By Exercise 6 it suffices to show that g c(x) t 0 for all x  (0, 1). Now g c( x) t 0 iff x f c(x) t f (x).
x2
Apply the mean value theorem to f on [0, x]. Then  c  (0, x) † f (x)  f (0) = f c(c)(x  0). That is, f (x) = f c(c) x.
Since f c is increasing, f c(c) d f c(x). Thus f (x) d x f c(x), as desired.

11. Hint in book: Use Exercise 8.

Answer: From Exercise 8 we know that f is increasing on [a, b]. If f were not strictly increasing there would exist
points x1  x2 in [a, b] † f (x1) = f (x2). Since f is increasing, we must have f (x) = f (x1)  x  [x1, x2]. That is, f is
constant on [x1, x2]. But then f c(x) = 0  x  [x1, x2], a contradiction.

12. By the mean value theorem on [0, x] we have f (x)  f (0) = f c(c)(x 0) for some c  [0, x]. That is, f (x) = x f c(c).
Since 1 d f c(c) d 2, the result follows.

13. Hint in book: (a) and (b) Use the mean value theorem. For (c), use parts (a) and (b) and the intermediate value
theorem.

14. (a) Let g (x) = x2 sin (1/x) for x z 0 and g (0) = 0. In Exercise 6.1.6 we saw that g c(0) = 0. Now
f (x) = x + 2 g(x), so f c(0) = 1  (2)(0) = 1.
(b) For x z 0 we have f c(x) = 1 + 4x sin (1/x)  2 cos (1/x). It is easy to see that every neighborhood of 0 will
contain an interval on which f c(x) < 0. On this interval, f will be strictly decreasing.
(c) f c(x) is not positive throughout an interval containing 0.

15. (a) Given H ! 0, let G = H/(m + 1). Suppose x, y  (a, b), x  y, and | x  y |  G . Then the mean value theorem
applied to f on [x, y] implies that  c  (x, y) † f (x)  f ( y) = f c(c)(x  y). Thus
§ H ·
f ( x)  f ( y ) d m x  y  m ¨ ¸  H.
© m 1¹
Note: We used m + 1 in the denominator to be certain that we were not dividing by zero.
(b) Let f (x) = x for x  (0, 1). Then f is uniformly continuous on (0, 1) since it can be extended to a
continuous function on [0, 1]. But f c(x) = 1/ 2 x is not bounded on (0,1).

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

 Section 6.2 x The Mean Value Theorem 69
16. (a) f (1) = 2 and f (1/2) = 1, but f ([1, 1/2]) = [0,1] ‰ {2}. Thus there is no point between 1 and 1/2 that
maps to 3/2. Thus f does not satisfy the intermediate value property. Hence by Theorem 6.2.9, f cannot be a
derivative.
°­2 x  1 if x  0 °­2 x if x  0
(b) Let g x) ® 2 and h( x) ® 2 .
°̄ x if x t 0 °̄ x  3 if x t 0

17. Hint in book: Use the mean value theorem with the function g – f .
Answer: Let h = g  f. Then h (0) = 0 and hc(x) t 0,  x t 0. Now h (x)  h (0) = hc(c)(x  0) for some c  [0, x].
Thus h (x) t 0. That is, f (x) d g (x).

18. We have g (a) = g (b) = 0, so Rolle’s theorem implies that gc(c) = 0 for some c  (a, b). That is,
kx kx kx
e f c(c)  k e f (c) = 0. But then since e z 0, we have f c(c) = k f (c).

19. (a) Let limx o c f c(x) = r and suppose f c(c) z r. Let H 2


1 f c(c)  r . Choose G ! 0 † | f c(x)  r | < H

whenever 0  | x  c |  G . Let y  (c, c + G ). By the intermediate value theorem, f c(x) assumes all values
between f c(c) and f c( y) for x  (c, y). This contradicts the fact that all f c(x) for x  (c, y) are within H of r.
(b) In Exercise 6.1.6, limx o 0 f c(0) does not exist.

1 1 1 1 1
20. ( f )c( y ) .
f c( x) 2
sec x 1  tan x 2
1 y2

m
21. f (x) = (x1/n) = h q g (x), where g (x) = x1/n and h(x) = xm. Thus
1 1 1 m  1 1 1
f c( x) hc( g ( x)) g c( x) m( x n ) m  1 ( 1n x n ) m
n
xn n xn

m 1
m
n xn r x r  1.
1 1
22. Since f q f (c) = i(c), where i is the identity, we have by the chain rule ( f )c ( f (c)) ˜ f c(c) = 1, so
1
( f 1 )c( f (c)) .
f c(c)

1/D
§ H · H
23. (a) Given H ! 0, if x, y  I with | x  y |  ¨ ¸ , then | f (x)  f ( y) | d M | x  y |D  M H , so f is uniformly
©M ¹ M
continuous on I.
(b) Suppose D ! 1. Let E = D  1 so that D = E + 1 with E ! 0. Then given c  I,
E f ( x )  f (c ) E
| f (x)  f (c) | d M x  c x  c and so d M x  c ,  x  I. Thus
xc
f ( x )  f (c )
f c(c) lim x o c 0,  c  I. Since the derivative exists and is zero on I, f is constant on I.
xc
(c) Hint in book: Consider f (x) = | x |.
Answer: Let f (x) = | x | for x  (1, 1). Then | f (x)  f (y) | = || x |  | y || d | x  y | by Exercise 3.2.6. But f is not
differentiable at x = 0.
g ( x)  g ( y )
(d) Suppose | gc | d M on I. Then by the mean value theorem,  x  y in I  c  (x, y) † f c(c).
x y
Thus | g (x)  g ( y) | d M | x  y |.

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

 Section 6.3 x L‘Hospital’s Rule 70
Section 6.3 – L’Hospital’s Rule

1. (a) True: See the comment before Theorem 6.3.1.

(b) False: g c(x) must be nonzero in a deleted neighborhood of c.

2. (a) True: See the comment before Theorem 6.3.8.

(b) False: Let f (x) =  x.

3. Answers in book: (a) 1; (b) 0; (c) 1/6; (d) 0; (e) 1; (f ) e2; (g) e; (h) 0; (i) 1; ( j) 0
sin x cos x sin x cos x
Justification: (a) lim lim 1 (b) lim lim lim 2 x cos x 0
1 2
1
xo0 x L ' H x o 0 1 x o 0 
x L ' H x o 0 
x x o 0
2

sin x  x cos x  1  sin x  cos x 1

(c) lim 3
lim 2
lim lim 
xo0 x L'H x o 0 3x L'H x o 0 6x L'H x o 0 6 6
cos(S x / 2)  12 S sin(S x / 2) ln x 1x
(d) lim lim 0 (e) lim lim 1
x o1 x 1 L'H x o1 1 x o 1 x 1 L'H x o1 1

2
ln (1  2 x) 1  2x
(f) Let y (1  2 x)1 x . Then lim ln y lim lim 2 , so y o e2.
x o 0 x o 0 x L'H x o 0 1
ln (1  1x ) (1  1x ) 1 ( x 2 )
(g) Let y (1  1x ) x . Then lim ln y lim x ln (1  1x ) lim lim
xof xof xof 1
x
L'H xof  x 2
1
lim 1 , so y o e.
xof 1  1x
§1 1 · § sin x  x · cos x  1  sin x 0
(h) lim ¨  ¸ lim ¨ ¸ lim lim 0
xo0 x
© sin x ¹ xo0
© x sin x ¹ L'H xo0 sin x  x cos x L'H xo0 2 cos x  x sin x 2
1 § 1 ·
ln 1  1 x ¨ ¸
§ 1· 1  1 x © x2 ¹ 1
(i) lim x ln ¨1  ¸ lim lim lim 1
xo f
© x¹ x of 1x L'H x of 1 x 2 x of 11 x
xn nx n 1 n(n  1) x n  2 n!
( j) lim lim lim " lim 0
xo f ex L'H x of e x L'H x of ex L'H L'H xo f ex

4. (a) 1/3; (b) 0; (c) 0; (d) 1; (e) 0; (f) 1/3; (g) 1; (h) 1; (i) 0; ( j) er.
2
tan x  x sec 2 x  1 tan 2 x 1 § sin x · 1 1
(a) lim lim lim lim ¨ ¸ by Exercise 3(a).
xo0 x3 L'H xo0 3x 2 x o 0 3x 2 xo03
© x ¹ cos x 3
2

sin x  x cos x  1 0 x2 2x 2
(b) lim lim 0 (c) lim x lim lim 0
xo0 ex 1 L'H xo0 ex 1 xof e L ' H x o f ex L ' H x o f ex

cos x
ln sin x sin x § x ·
(d) lim lim 1
lim ¨ ¸ cos x 1 by Exercise 3(a).
x o 0 ln x L ' H x o 0
x © sin x ¹
x o 0

(ln x) 2 2
x ln x 2 ln x 2 x ln x 1x 1
(e) lim lim lim lim 0 (f) lim lim
xof x L'H xof 1 xof x L'H xof1 x o1 x  x2
2 L ' H x o 1 2x  1 3
2
ln (1  2 x) 1 2 x 0
(g) Let y (1  2 x)1 x . Then lim ln y lim lim 0 , so y o e 0 = 1.
xof xof x L'H xof 1 1
2x
(h) Let y x . Then lim ln y lim 2 x ln x 0 by Example 6.3.10. Thus y o e 0 = 1.
x o 0 x o 0

ln x 1x sin 2 x § sin x ·§ sin x ·

(i) lim lim lim lim ¨ ¸¨ ¸ 1˜ 0 0 by Exercise 3(a).
x o 0  csc x x o 0   csc x cot x x o 0  x cos x
L'H
© x ¹© cos x ¹
xo 0

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

 Section 6.3 x L‘Hospital’s Rule 71

x x ln 1  rx
( j) Let y 1  rx . Then lim ln y lim ª ln 1  rx º lim ª¬ x ln 1  rx º¼ lim
x of x of ¬ ¼ x of x of 1x
§ r ·§ 1 ·
¨ 2 ¸¨ ¸
© x ¹©1 r x ¹ r
lim lim r , so y o er.
L'H x of 1 x 2 x of 1 r x

4x 1
5. The first equality is correct, but lim x o1 is not indeterminate.
6x  5

6. Suppose limx o f f (x) = L and let H ! 0. Then  M ! 0 † | f (x)  L |  H whenever x ! M. But then 0  y  1/M,
where x = 1/y. Thus | g ( y)  L |  H whenever 0  y  1/M, and limx o 0 g (x) = L. The converse is similar.

7. Hint in book: Adapt the proof of Theorem 5.1.8.

8. Suppose L1 and L2 are both finite limits of f as x o f. Then given H ! 0  K ! a † | f (x)  L1|  H/2 and | f (x)  L2|
 H/2 whenever x > K. But then | L1  L2| d | L1  f (x) | + | f (x)  L2|  H/2 + H/2 = H. Since this holds true for all
H ! 0, we must have L1 = L2. Clearly if L1 = f, then L2 = f.

9. Hint in book: Use the sequential criterion in Exercise 7.

The proof is similar to the proof of Theorem 5.1.13.

10. Given H ! 0,  M † x ! M implies that f (x) ! | k |/H. Then for x > M, | k/f (x) |  H , so limx o f k/f (x) = 0.

11. (a) Let f (x) = x and g (x) = x2.

(b) Let f (x) = x and g (x) = | x |.
(c) Let f (x) = x sin 1x and g (x) = x.

12. [g (b)  g (a)]/[ f (b)  f (a)] is the slope of the chord between ( f (a), g (a)) and ( f (b), g (b)). From the chain rule
dy dy dx
we obtain y , so that g c(c) y f c(c) is the slope of the curve at the point where t = c.
dx dt dt

13. (a) Answer in book: limx o c f (x) = f iff for every M   there exists a G ! 0 such that f (x) ! M whenever x  D
and 0  | x – c |  G.
(b) Suppose limx o c f (x) z f. Then  M   †  G ! 0,  x  D with 0  | x  c |  G † f (x) d M. In particular,
 n    sn  D with 0  | sn  c |  G † f (sn) d M. Then sn o c, but lim f (sn) z f. The converse is
straightforward.
f c( x)
(c) Given M  ,  G ! 0 † ! M whenever x  U and 0  | x  c |  G . For each such x we apply the
g c( x)
f ( x) f c(cx )
Cauchy mean value theorem to obtain cx between c and x such that = > M. Thus
g ( x) g c(cx )
f ( x)
limx o c = f.
g ( x)
(d) Adapt the proof of Theorem 6.3.8.

14. Let f (x) = h(x) – h(c) and g(x) = x – c for all x in [a, b]. Then f and g are continuous on [a, b] and differentiable
on (a, b), and f (c) = g(c) = 0. Furthermore, f c(x) = hc(x) and g c(x) = 1 for all x in (a, b). We have

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

 Section 6.3 x L‘Hospital’s Rule 72
h ( x )  h (c ) f ( x)
hc(c) lim lim . By l’Hospital’s theorem (6.3.2), it follows that
xoc xc xoc g ( x)
f ( x) f c( x) hc( x)
lim lim lim lim hc( x). So hc(c) lim x o c hc( x ) and hc is continuous at c.
xoc g ( x) xoc g c( x) xoc 1 xoc

15. We have | f (x)| f (x) = exp [ f (x) ln | f (x)|]. From Exercise 13(d) we have,
 ln f ( x)  f c( x) f ( x) f ( x)
lim [ f ( x)] ª
¬ ln f ( x) º¼ lim lim lim f ( x) 0, so lim f ( x) 1.
xoc x o c 1 f ( x) x o c  f c( x ) [ f ( x )]2 xoc xoc

16. The correspondence with Definition 5.1.1 is essentially contained in Theorem 5.1.14. The result for the cases
where c = f is straightforward, as is c  , L = f.

17. (a) Use the same definition as in Exercise 16.

(b) Let c  . Then limx o c f (x) =  f iff  M    G ! 0 † f (x)  M whenever x  dom f and
0  | x  c |  G . Likewise, limx o  f f (x) = c iff  H ! 0  M   † | f (x)  c|  H whenever
x  dom f and x  M.
(c) limx o c f (x) =  f iff  sequence (xn) in dom f with xn o c and xn z c  n, lim f (xn) =  f. Also,
limx o  f f (x) = c iff  sequence (xn) in dom f with xn o  f, lim f (xn) = c. The proofs are similar to the proof
of Theorem 5.1.8 and the solution to Exercise 13(b).
(d) The theorems and proofs are analogous to the + f case.

Section 6.4 – Taylor’s Theorem

1. (a) True: The first two terms of Taylor’s theorem correspond to the mean value theorem.
(b) False: They are only equal at x = x 0.

2. (a) True: See the comment before Example 6.4.3.

(b) True: Example 6.4.3.

3. Answers in book: (a) 1.5  3  2.0 ; (c) 1.18  1.4  1.184 .

Additional answer: (b) 1.375 < 2 < 1.4375 .

x 2 x3 x 4 x5 x 6 ec x 7 e 2 27
4. p6 ( x) 1 x      . We have R6 ( x) d | 0.1876 .
2! 3! 4! 5! 6! 7! 7!

5. Answers in book: (a) p6(x) = x – x3/6 + x5/120; (b) within 1/5040.

6. Let f (x) = ln (1  x). Then R 3(x) d 0 and R 4(x) t 0. This implies that p4(x) d f (x) d p3(x).

7. Answer in book: cos 1 | 0.54167 with error less than 0.0014.

8. 8.8 | 2.9664815 with error less than 0.0000021 .

9. Hints in book: (a) Use l’Hospital’s rule and Exercise 6.1.17(b); (b) Consider f (x) = x | x |.

10. This is straightforward.

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

 Section 6.4 x Taylor’s Theorem 73
11. Hint in book: Taylor’s theorem implies that for x  I we have f (x) = f (x) + f (n)(c)(x  x0)n/n! for some point c
between x0 and x. Since f (n)(x0) z 0 and f (n) is continuous, there exists a neighborhood U of x0 such that f (n)(x) and
f (n)(x0) have the same sign for all x  U. Now consider cases.

12. (a) This is straightforward.

(b) f (n) (x) may not be defined for x z x0, and even if it does exist, it doesn’t have to be continuous.

13. (a) f c(x) = ex ! 0 for all x, so Theorem 6.2.8 implies that f is strictly increasing for all x  .
c c
(b) By Taylor’s theorem, R n (1) = e /(n + 1)!. Since 0 d c d 1, 0  1 = e0 d e d e  3. The inequalities in part (b)
follow.
n !a § n! n! · 3 n !a § n! n! ·
(c) We get 0   ¨ n!  n!   "  ¸  . Since n ! b, is an integer. But ¨ n !  n !   "  ¸
b © 2 n! ¹ n  1 b © 2 n! ¹
is also an integer. The difference of these two integers is an integer between 0 and 3/(n + 1). Since n ! 3,
3/(n + 1)  3/4. Thus we have obtained an integer between 0 and 3/4.

Copyright © 2014 Pearson Education, Inc.

Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Sudenmorsian
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Sudenmorsian
Hiidenmaalainen tarina

Author: Aino Kallas

Release date: March 7, 2024 [eBook #73095]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Otava, 1928

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK

SUDENMORSIAN ***
SUDENMORSIAN

Hiidenmaalainen tarina

Kirj.

AINO KALLAS

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1928.

1.

Tämänkaltainen on tarina Aalosta, Priidik metsävahdin

aviovaimosta, joka Saatanalta sudenhahmoon saatettiin, ja näin
Ihmissutena vihityn miehensä viereltä korpiin karkasi, siellä
metsänpetojen ja Diabolus sylvarum'in elikkä Metsändaimonin
kanssa kanssakäymistä pitäen, ja sentautta maarahvaalta
Sudenmorsiameksi kutsuttu.
 Herra, hyvästi varjele meidän sielumme ja ruumiimme kaikelta
vaaralta ja vahingolta, niinkuin hopiaisella haarniskalla, kusta
Kiusaajan nuolet kilpistyvät, nyt ja hamaan ijankaikkisuuteen!

2.

Siihen aikaan, kuin tämä tosi ja murheellinen tarina tapahtui, oli

Suuremõisan perintövaltiaana Hiidenmaalla yhä vielä viimeisiä
vuosiansa Valtamarski Jacobus de la Gardie, ja Pühalepan pappina
Olaus Nicholai Duncan, tullut Jõelehtmestä mannermaalta. Niin
Valtamarskilla oli palveluksessansa Suuremõisan vallassa
Pühalepassa muudan taidollinen ja kaikkinaisessa metsän
toimituksessa ulosoppinut metsävahti, Priidik nimeltänsä,
maarahvaan sukua. Hänen pirttinsä oli lähellä Haavasuon krouvia,
mutta tämä vuorostansa lähellä susien pyyntipaikkaa, laviata
luhtaniittua, joka kreivin käskystä oli vasituisesti suuria sudenajoja
varten varattu.

Sillä näihin aikoihin olivat sudet, kontiot, ilvekset ynnä muu

metsänpetojen heimo luvultansa ylönpaltisesti lisääntynyt Viron-
sekä Liivinmaalla, niin että muukalaisetkin matkamiehet sen
ihmetyksellä tähdellepanivat. Vaan tämä oli tosin kaikki vielä
vanhojen vaino-aikojen perua, sillä kirjoitettiin Anno 1650, ja maa
hänen asukkaittensa lepäsi nyt Ruotsin rakkaassa rauhassa, ja
meidän vahingollinen vihamiehemme, se ristimätöin moskovalainen,
vain Narvajoen takana turhassa kiukussansa hammasta hioi.

Niin oli susien suku myöskin Hiidenmaalla käynyt ylön julkiaksi,

sillä susi, koska nälkä hänen sisuksiansa kalvaa, on uhkarohkia ja
pelkäämätöin peto, ehkä hän kylläisenä onkin luihu luonnostansa.
Niin eivät sudet talvipakkasella enää kavahtaneet aituuksia, vaan
taloihin tunkeutuivat ja veivät lampaan karsinasta elikkä piskin
pihamaalta. Ja vaikka he kesäisin vain yksin elikkä kaksin vaeltivat,
niin yhtyivät he talven tullen isoiksi laumoiksi ja pitivät vartiota
metsäteillä kuin myös valtateitten vaiheilla, tienkäyjien kimppuun
karaten, niin että monikahdat matkalle lähtiessänsä sitoivat seipään
pitkään köyteen ja sitä rekensä perässä retuuttivat, pedoillen
pelotukseksi.

Niin nämä korven pedot, joitten alku on Perkeleestä (sillä eiköstä

olekin Perkele itse Archilupus elikkä Pääsusi?), ja jotka aina ovat
olleet noituuden kätyreitä, eivät enää tytyneet asuskelemaan Kõpun
ja Ristnan korvissa, kussa heidän tyyssijansa vanhastansa oli, vaan
joukolla he tekivät pesueensa Kõrgessaaren kuusiryteikköön ja
suosaarille keskelle itse Hiidenmaata. Siellä emosudet heittivät
heidän penikkansa, ja koska syksy saapui, niin olivat jo nuoret sudet
varttuneet vaeltaakseen vanhempainsa mukana pitkin saarta.

Näin heistä ja heidän heimostansa koitui koko Hiidensaarelle

sangen ankara vitsaus, liiatenkin, koska he ahneudessansa ahmatin
lailla raatelivat enemmän kuin syödä jaksoivat, niinkuin suden luonto
käskee.

Niin vaikka Suuremõisan ja koko Hiidenmaan valtiaat, väkevät

kreivi de la Gardiet sekä myöskin Ruotsin kruunu panivat toimeen
suuria sudenajoja ja rahvasta kaikin keinoin suden surmaan
yllyttivät, isot tapporahat luvaten, niin ei siitä tahtonut apua tulla.
Eivät tepsineet sudenkuopat, ei ketunmyrkky eikä haaskalta väijyntä,
eivätkä myöskään sudenajot opetettuin koirain kanssa, niin
ylöttömästi nämä pedot sikiytyivät, niinkuin siinä olisivat Saatanan
juonet tyköauttamassa olleet.

Niin talviöisin, mutta erinomattainkin Pyhinä Öinä joulun aikaan

(sillä December on maarahvaan suussa Sudenkuu!), taisi kuulla
heidän ulvovan nälkäänsä ja sydämensä kiukkua taivasta kohden
niinkuin väkevät luihkaajat, niin että hevoset pilttuissansa
hätkähtivät, ja maarahvas sanoi taivaantaaton susille pilviriekaleita
elikkä myös tahkokiviä ravinnoksi viskelevän niinkuin koirille luita.

Mutta nämä julkiat susilaumat olivat vain niinkuin Helvetin

esijoukot, jotka se Rietas Henki, kuin ihmisen kadotuksen jälkeen
aina ankarasti seisoo, edellänsä lähetti.

Sillä ei kauvan senperästä, kun luonnolliset sudet näin riettaiksi

riehastuivat, niin ettei missään tainnut heidän elkeiltänsä turvassa
olla, niin jo alkoivat ihmisenlapsetkin susina juosta ja sudentekoja
tehdä, niinkuin olisi häijy Daimoni heihin mennyt. Ja vaikka tämä
noituuden villitys vasta nyt Hiidenmaalle ulottui, joka tosin on niinkuin
Ultima Thule elikkä Herran silmältä sivuun jäänyt paikka, niin oli se jo
itse kristikunnan vahvimmissa varustuksissa, niinkuin Saksanmaalla
ynnä Böhmissä kuin myös Hispaniassa sekä Franskanmaalla jo
aikoja sitten vallan päälle päässyt. Sillä kunnialliset ja säädylliset
ihmiset, jotka hamaan tähän saakka olivat kirkossa käyneet ja
armoaterian autuudeksensa nauttineet, raatelivat nyt raavas- ynnä
lammaskarjaa verenhimoisen suden hahmossa, vaikka ennen eivät
olisi edes verenhaikua sietäneet.

Näin oli Herra hetkeksi aukaissut selkoseljällensä Rumien Henkien

rautahäkit. Eikä tästä voinut mitäkään epäilystä olla, vaan se
todistettiin moninkertaisesti itsensä näitten viheliäisten Ihmissutten
elikkä Lycanthropus'ten suulla, koska heitä tutkittiin per viam
inquisitionis ja vesikokeen kautta, sillä Vesi, joka on puhdas
Elementti, ei epäpuhdasta vastaanota, vaan riettaat ja saastaiset
tyköänsä pois hylkää. Ja monikin Ihmissusi on noitana roviolla
poltettu, niin että hänen sielunsa taidettaisiin puhtaana taivaalle
tarita, vaikka ruumis tulelta tuhottiinkin.

Niin myös Hiidenmaalla usiat Herran laumasta lankesivat tähän

uuteen loukkuun, kuin Saatana oli ulosfundeerannut. Sillä vaikka hän
Liivinmaalla oli yhteen moision armolliseen Frouvaankin ruvennut,
niin hän kuitenkin parhaasta päästä haukutteli oppimatonta yhteistä
kansa parkaa, ettei sen olisi pitänyt osaksensa saaman sitä autuutta,
kuin Kristus taivaasta Isänsä helmasta maan päälle alastoi.

Näin ei tosin yksikään voinut olla varma hänen häijyltä

väijytykseltänsä, sillä siinä ei auttanut ei siveys eikä hurskaus, ei
vanhuuden viisaus eikä nuoruuden uljuus eikä myöskään varuilla-
olo.

3.

Tapahtui sitten, että Priidik, Suuremõisan metsävahti, joka vielä

nuorimies ja naimatoin, lähti yhtenä suvisena huomenena Kassarin
saareen lampaita ostamaan, yli sen matalan salmen, kuin eroittaa
Kassarin sekä Orjakun saaret Keinästä. Ja sattui sangen tyyni sää,
niinkuin kaikki ilman tuulet olisivat Herran sapattia pitäneet, taivas oli
rastaan rinnalla, ja maa hengitti hellettänsä, niinkuin palavaisen
pätsin suu.
 Niin Priidik metsävahti, koska hän oli ennättänyt mäenseljänteelle,
joka Kassarin saaren halkaisee, ja koko saari ynnä hänen niemensä
ja myös meren aava luotoinensa hänen edessänsä aukenivat, äkkäsi
yhden niemen nenässä erinomaista elämätä, ja hänen korvansa
eroittivat vaimoväen kirkunata ynnä lampaitten hätähistä määkimistä.
Mutta koska hän mäeltä alas astui, niin hän näki parisataisen
lammaslauman karkailevan pitkin kivikkorantaa, ja paljaskinttuisten
lasten, joitten seassa oli aikuisiakin vaimonpuolia, niitä lehtivitsoilla
hätyyttävän ja ajelevan kohti vedenrajaa, sillä tämä oli suvinen
lampaanpeso. Niin lampaat alinomaa pääsivät karkuun heidän
saarroksestansa ja juoksuttivat takaa-ajajiansa pitkin rantaa, kunnes
Priidik metsävahdin saapuessa paikalle kaikki lampaat oli ahdettu
aivan vedenrajaan, niinkuin vähään niemennokkaan. Ja karjalapset
seisoivat ketjuna ympärillä, lampaita yhä kinttuihin hosuen, niin ettei
heillä enää mitämaks pakoonpääsöä ollut.

Niin Priidik näki tämän kaksisatapäisen lammaslauman, joka vielä

oli talvitakuissansa ja keritsemätöin, rynnistelevän niinkuin yhtenä
vavahtelevana ruhona, sätkyttelevin jäsenin ja pahasti pelvoissansa.
Ja luontokappaleet hengenhädässänsä ja typeryydessänsä pyrkivät
toinen toisensa päälle, niinkuin susi olisi laumassa ollut, kaulojansa
kurkotellen ja yhä viheliäisesti määkien, jäärät sekä uuhet ynnä
karitsaistensa kanssa, jotka olivat toistensa jalkoihin sotkeutua, sillä
sekasorto oli sangen suuri.

Niin Priidik metsävahti jäi tätä suvista lampaanpesoa katselemaan,

ettei hänellä hoppua ollut, itse ison kiven varjossa lymyten. Mutta
vaimot, joita oli kymmenkunta, sieppasivat lammaslaumasta milloin
minkäkin lampaan, oman merkkinsä jälkeen, kuin hänen kinttuunsa
elikkä korvaansa poltettu oli. Eivätkä he katsoneet, niistä kiireissänsä
kiinni saivat, etukäpälistä elikkä takakintuista. Vaan armotta he
avuttoman lampaan veteen laahasivat, sen kellellensä keikauttivat ja
kaksin käsin alkoivat villoja viruttaa.

Silloin Priidik, ehkä hän taampana seisoi, äkkäsi vedessä

seisoskelevain vaimonpuolten seassa yhden nuoren piikaisen, joka
samalla muotoa oli vedessä uumiinsa saatikka, mutta vähän
erillänsä muista, ja pesi vastahakoista emälammasta, joka kaiken
aikaa oli karata hänen käsistänsä.

Niin Priidik tunsi hänet neitsykäiseksi hänen valloillisista

hiuksistansa ja säppälistä. Mutta tämä piikainenpa ei riuhtonut
lammasta niinkuin muut vaimonpuolet, eikä hän myöskään mielensä
kiivauksissa kiroillut eikä sättinyt, vaan koetti luontokappaletta
lauhduttaa säälivin sanoin ja armeliaasti, puhuen lampaalle
lauhkiasti niinkuin lapselle.

Koska lammas oli pesty yltä sekä alta, niin piikainen sen irti
käsistänsä päästi, ja lammas kohta kuivalle kahlasi, pudistellen vettä
villoistansa, niinkuin uitettu koira.

Mutta samalla piikainen itsekin tuli vedestä rannalle läpimärjissä

vaatteissansa, jotka tiukkuivat vettä.

Niin Priidik metsävahti kiven katveesta näki sangen selkiästi

tämän nuoren piikaisen muodon, sillä eivät märjät vaatteet sitä
varjella tainneet, sekä hänen kasvojensa katsannon, joka oli häneen
päin käännetty. Hänen hiuksensa olivat ruskianpunertavat, niinkuin
rantaruoho, kuhunka keväinen vesi punaisen ruosteen painaa, mutta
silmät tummat, niinkuin suonsilmät, vetävät ja vajottavaiset, ja niitten
kalvo liikkumatoin niinkuin suovesi.
 Niin piikainen nyt tarttui toiseen, vähempään lampaaseen, sen
hellävaroin helmaansa nosti ja alkoi astua veteen taakkaansa
kantaen. Mutta Priidik metsävahti ei tainnut muuta kuin hämmästellä
hänen nuoria voimiansa, että hän jaksoi raskasta lammasta näin
kepiästi käsivarsillansa kantaa nuoresta ijästänsä huolimatta.

Niin Priidik seisoi hievahtamatta ison kiven takana, kunnes kaikki

lampaat oli pesty.

Silloin lapset katkaisivat ketjunsa, ja lampaat hajautuivat joka

taholle niinkuin surman suusta päässeet.

Mutta nyt vaimonpuolet vuorostansa alkoivat märjissä

vaatteissansa mellakoida matalassa ja lämpimässä rantavedessä ja
priiskoitella vettä toistensa niskaan ja silmännäköön.

Ja koska he olivat tästä ilakoinnista kyllänsä saaneet, niin he

tulivat taas vedestä, vaihtaaksensa vaatteensa ja mennäksensä
itsekukin kotiansa.

Mutta Priidikiin oli mennyt sisälle niinkuin iili, ettei hän paikalta
päässyt, vaan hänen yhä katsoman piti.

Niin piikainenkin tuli rannalle, meni syrjemmälle, ja siellä

häveliäästi hiekalle märjän hameensa ja aivinaisen paitansa pudotti,
tuiki tietämättä, että vieraan miehen silmä hänen viattomuuttansa
katseli palavin katsein.

Ja Priidik metsävahti tällöin näki, että piikaisella vasemman rinnan

alla oli ruskia luoma, niinkuin piskuisen yöperhosen siipi, jota rahvas
myös tulenkirjoiksi elikkä noidanluomaksi kutsuu.
 Vaan piikainen kuivan hameen yllensä pujotti, märjät vaatteet
nyytiksi yhteensitoen.

Ja koska he näin kaikin olivat valmiit, niin he yhdessä kylään päin

lähtivät, jättäen lapset lampaita kaitsemaan.

Mutta Priidik metsävahti sanoi itseksensä:

»Totisesti, tämän piikaisen pitää oleman säyseä luonnoltansa,

koska hän näin oli lauhkia ja pitkämielinen lammasten seassa eikä
heitä riuhtonut elikkä muuten kiivastellut. Eiköstä siis mahtaisi hän
myös miehensä ja lapsensa (jos Herra häntä siunaisi) hyvin ruokota
ja hellästi hoitaa ja myös palkollisensa, karjansa ynnä koko talonsa
lempiästi ja sopuisasti vallita, niin että hänen kanssansa olisi
miehellä hyväolo ja rauha ratki?»

Mutta näin hän tosin suostutteli sydäntänsä eikä tahtonut panna

merkille Saatanan puumerkkiä tässä piikaisessa, niinkuin ovat
noidanluoma ynnä punaiset hiukset, vaan kovetti korvansa
varoitukselta, sillä hän oli päätähavin langennut rakkauden loukkuun.

Eikä ehtinyt kulua kuin puoli ajastaikaa, ennenkuin jo tästä

Kassarin saaren piikaisesta, Aalo nimeltänsä, joka saaren rannassa
suvisena huomenena lampaita pesi, oli tullut Priidikin, Suuremõisan
metsävahdin aviovaimo, ja Priidik näin valittunsa lammaslauman
keskeltä toi, niinkuin kerran Jacob enonsa Labanin tyttären Rakelin
Haranin maalta.

4.
 Mutta niinkuin vuorokaudessa on kaksi puolta, yksi päivänpuoli
ynnä yönpuoli toinen, samalla muotoa ovat monikahdat tosin päivän
lapset ja päivän tekoja tekevät, ja toiset taas yön lapset, jotka yön
ajatuksissa askartavat, vaan kolmansissa vaihtuu niinkuin
vuorokaudessakin yö sekä päivä. Ja kaikki tämä tutaan aikanansa,
koska koettelemus sen ilmisaattaa.

Niin Suuremõisan metsävahdista Priidikistä ja hänen

nuorikostansa Aalosta ei ollut alussa kellään mitäkään kertomista, ja
suupalttien sekä kielilakkarien myllyssä ei ollut enempätä vettä kuin
saarten joissa suviseen aikaan. Sillä he elivät hiljaisesti ja rakkaassa
sovussa sekä yksimielisyydessä keskenänsä ja niin myös
kylänmiestensä kanssa, kävivät sangen usiasti kirkossa ynnä P.
Ehtoollisella, niinkuin kristityn tulee, ja myös maalliselle esivallalle ja
moisiolle alamaisuutta ja sanankuuliaisuutta osoittivat kaikissa
menoissansa. Eikä Aalosta tainnut kukaan laittavata sanaa sanoa,
sillä hän oli aamunvirkku ja auttamaan altis, ei pikapuheinen eikä
pensiä, ei myöskään närkästyvä, vaan hyvämielinen ja tavoiltansa
tasainen kuin nurmennukka, vaikka toisia oudostuttikin hänen
katsantonsa kalvakkuus ja hänen hiustensa väri. Sillä se oli niinkuin
kulokatajan, ehkä ne kylläkin nyt lyhyiksi leikatut olivat, ja hän ne
talvella villaiseen huppuun peitteli ja suviseen aikaan pitkällä ja
kapialla liinaisella, jonka päät riippuivat pitsein kanssa kahden
puolen hänen harteillensa, niinkuin naidun naisen sopii.

Niin koska Priidik metsävahti ja Aalo hänen nuorikkonsa olivat

vajaan ajastajan aviosäädyssä olleet, syntyi heille esikoisena
tyttölapsi, joka kannettiin kasteelle Pühalepan kirkossa ja sai
nimeksensä Piret.
 Vaan se Rietas Henki, joka rauhaa vihaa, oli jo valinnut tämän
vaimonpuolen omaksensa, niinkuin lammas merkitään laumasta, ja
vain ovelasti odotti, milloin hänet omaan formuunsa valaisi.

Sillä niinkuin savenvalaja samasta savenpalasta saattaa tehdä

savikruukun elikkä myös uuninkaakelin, niin myös Perkele taitaapi
yhdestä noidasta tehdä suden elikkä kissan elikkä myös vuohen,
ilman että hän mitäkään hänestä poisottaa elikkä häneen tykölisää.
Vaan se tapahtuu, niinkuin savi valetaan ensin yhteen, sitten toiseen
formuun, sillä Perkele on savenvalaja, mutta noidat ovat savi.

Niin keväällä mahlakuussa (niinkuin maarahvas Martius'ta kutsuu)

toimeenpantiin taas suuret sudenajot Suuremõisassa, niin pian kuin
Soelan salmen jää heikkeni, ettei se enää hukan käpälätä kantanut,
ja hänen pakotiensä näin tukittu oli.

Vaan tätä tapahtumata oli jo kauan valmistettu, niinkuin julkista

juhlaa, ja Haavasuon krouviin maarahvasta varten varattu oltta ja
kryyditettyä viinaa ja vielä säkkipillinpuhaltajia, sillä sudenpeijaisissa
piti myös tanssattaman.

Ja samalla muotoa oli tähystäjät pantu soille ja rämeille, ja kaikki

vanhat sudenkeihäät kylissä ruosteesta kirkastettu.

Mutta ei vain kylänrahvas näitä sudenajoja vartonut, vaan myöskin

Saatanan leirissä oli niistä iso ilo, sillä ne tulivat hänelle perin
otolliseen aikaan.

Niin yhtenä huomenena muudan väijystäjä, joka puun latvassa oli

tähystänyt, toi tiedon, että susia oli nähty.
 Ja kaikki Kereman, Värssun, Hagasten, Pulisten, Vahtrapään,
Sarven ja Hillikesten miehet oli käsketty näihin sudenajoihin, kaksi
elikkä kolme miestä itsekustakin talosta, yhteensä kahdeksatta sataa
henkeä ynnä vaimoväen ja alaikäisten kanssa, samoin kaikki
Suuremõisan metsävahdit, Priidik heidän joukossansa.

Niin koitti routainen kevätpäivä, joka päiväsessä tosin jo pälviä

sulatteli, mutta alavilla mailla ja soilla vielä kirren kannatti.

Koska Priidik metsävahti anivarhain huomenella Haavakrouviin

saapui, vilisi siellä väkeä, niinkuin messumarkkinoilla, ja itsekukin oli
pannut parasta päällensä, niinkuin kalliina pitopäivänä.

Niin myöskin Aalo oli lähtenyt katsomaan sudenajoa ja peijaisia, ja

hänellä oli yllänsä väljä ja leviähihainen nuttu, mutta sen alla
lampaanruskia hame, alta poikkiraitainen ja yltäyleensä laskosteltu.
Vaan että vielä pakasti, niin oli hänellä päässä ruskia huppu, kuin
kutsutaan karbus, punapauloilla soriasti palisteltu. Ja vielä oli hänellä
uumillansa vaskiset vyötäisketjut, kilisevistä rahoista kootut, ja
toisella kupeella puukko tinaisine tuppinensa, mutta toisella neulikko.

Mutta koska hän näin täydessä pitoasussansa asteli, ei hän

aavistanut paulaa, kuin hänen polullensa asetettu oli, vaan hän oli
tänä huomenena hilpiä, niinkuin nuori naarashirvi, ja hänen kaunis
katsantonsa oli iloksi ihmisille.

Niin ensin keihäsmiehet lähetettiin pyyntipaikalle verkkoinensa, ja

he lähtivät suin päin ratsujensa seljässä, täyttä ravia ja keihäät
ojossa, niinkuin kasakkain elikkä kalmukkein parvi.

Ja heidän jälkeensä lähtivät vasituiset sudenajajat elikkä

loomarahvas kiertämään tätä Hiidensaarta isossa kaaressa, kirkuen
kurkkunsa täydeltä ja paukutellen heidän tuliluikuillansa, näin
peloittaen sudet piilopaikoistansa, jos he mitämaks älyisivät lymytä
tiheikköön elikkä suosaareen.

Niin kävi suuri humu ja häly näillä Hiiden hettehillä, kussa muuten
vain kurki ynnä kuovi huutaa, ja hukka ulvoo.

Mutta Priidik metsävahti kiiruhti pyyntipaikkaa kohden, jota varten

oli varattu se lavia luhtaniittu. Niin sen toisessa päässä oli sangen
korkia kiviaita, mutta kiviaidan takana piilossa susiverkot, ettei niitä
näkymän pitänyt.

Ja Priidik sekä muut pyyntimiehet nyt vesaikkoon kahden puolen

luhtaniittua lymysivät, näin vartoen ääntä päästämättä.

Niin yhtäkkiä kuului mustarastaan varoitus puusta, ja samalla

tulivat molemmat sudet näkyviin, joita loomarahvas takaa-ajoi, ja
huudot sekä kirkuna niitten kintereillä. Eikä heidän auttanut enää
pensaikkohon piiloutua, sillä koirain äkiä haukku heidät sieltä heti
eteenpäin hoputti. Niin he vain kumpikin vauhtiansa kovensivat, kita
ammollansa, ja tummanpuhuva kieli kaukana riipuksissa.

Niin Aalo, Priidik metsävahdin vihitty vaimo, joka muun rahvaan

seassa seisoi, näki ajetut sudet ohitsensa kuolemanahdistuksessa
syöksyvän.

Ja vaikka he kruudinsauhuunkin peittyivät, koska laukaukset

sivulta sekä takaa tihiästi pamahtelivat, niin hän ennätti nähdä, että
etumainen susi oli vähempi varreltansa, mutta toinen sensijaan iso ja
väkevä metsänpeto, korkia jalvoiltansa, ja sen ruho pitkä ja harmaa,
kuono terävä, ja otsa leviä, ja sen vinot ja villit silmät täynnä korven
vihaa.
 Niin Aalo yhtäkkiä nämä sanat selkiästi korvissansa kuuli:

»Aalo, piikaiseni Aalo, tuletkos kanssani suolle?»

Niin hän hätkähti, niinkuin olisi luotipanoksen kylkeensä saanut,

sillä hän ei tainnut nähdä näitten sanojen sanojata. Vaan hänen
sieluansa ja myös ruumistansa sysättiin sangen kiivaasti suuresta
tuulispäästä, niinkuin voimallinen väki olisi hänet jalkainsa sijalta
ilmaan irroittanut ja siinä yhdellä hirmuisella vauhdilla ympärinsä
pyhässä pyörremyrskyssä pyörittänyt, niinkuin utuista linnun
untuvata, kunnes hänen henkensä salpaantui, ja hän oli pyörtyä
paikallensa.

Mutta kaikki tämä tapahtui nopiammin, kuin lokki meren yllä

siipeänsä liikuttaapi.

Niin toinnuttuansa Aalo näki ensimmäisen suden koko ruumiinsa

ponnistukseen pingoittavan, niin että pää, jalat ynnä häntä yhdeksi
viivaksi suoristuivat, ja näin päätähavin loikkaavan yli kiviaituuksen
mitämaks kahdesti aidan korkeudelta, koska hän luuli sen takana
pelastuksen peittyvän, vaikka siellä väijyikin varma surma.

Mutta silloin isompi ja väkevämpi peto, joka jälkimmäisenä juoksi,

koska kaikkien silmät hänen kumppaniinsa kiintyneet olivat, ottikin
vuorostansa vauhtia sivullepäin ja metsään pakeni, miesten ketjun
katkaisten.

Vaan Aalo juoksujalkaa kiviaidan tykö kiiruhti ja näki siellä suden

jo verkossa rimpuilevan, joka oli peittänyt hänet huppuun, niin ettei
hänellä enää irtipääsöä ollut. Niin tämä satimeen sattunut
metsänpeto läähätti, niinkuin olisi hänen kylkensä halkiamaisillansa
ollut, ja vaahti valui hänen mustanpuhuvasta kidastansa käyrien
kulmahammasten välitse, koska kylänrahvas häntä ärsyttäen
ähätteli.

Niin Aalo näki miehien jo seisovan keihäät ojossa valmiina

iskemään ne suden kylkeen, ja miehensä Priidikin heidän
seassansa.

Ja samalla Aalo taas kuuli, ehkä tällä kertaa etäämpää, niinkuin

olisi kuka korvesta huikannut, mutta niin että se vain häneltä kuultiin:

»Aalo, — Aalo piikaiseni, — tuletkos suden seuraan suolle?»

Ja se kuului niinkuin kutsu ja niinkuin houkutushuuto suolta.

Niin tänä hetkenä meni häneen Daimoni, niin että hän riivattiin.

Ja tämä Henki oli Diabolus sylvarum, Metsän ynnä Suden Henki,

jolla suolla ja korvessa kotonsa on, rohkia ja pelvotoin, voiman ja
vapauden henki, mutta myös raivon ja väkivallan, salattu yli kaiken
ymmärryksen, siivekäs niinkuin myrskytuuli ja palava niinkuin
maailman sydän, mutta kuitenkin Pimeyden kahleissa.

Mutta samassa tuokiossa Priidik metsävahti jo työnsikin keihäänsä

verkossa viskelehtivän suden kylkeen, ja monta muuta miestä hänen
kanssansa, niin että pedon veri korkialle priiskoitettiin.

Vaan eivät edes koirat sudenlihaan koskea tahtoneet, niin karkiata

ja karvasta se on heidänkin kurkullensa, vaan se heitettiin
haaskalintuin hävittää.

Ja myöhään yöhön kuului Haavasuon krouvista riemu ja remu,

säkkipillin piipitys ynnä pyssyin pauke, koska rahvas olven ja viinan
voimalla sudenpeijaisia vietti, ja poikaiset sekä piikaiset tanhujansa
tanssasivat.

5.

O noidat, jotka ennen ja jälkeen Meidän Herramme lihaksitulon

Saatanan
sapattia juhlitte, kukas lukunne luetella taitaa: Simon P. Raamatussa,
Circe ynnä Medea, Roman keisareista Caracalla, Nero, Julianus
Apostata,
Paaveista Sylvester II, Alexander VI, Julius II, ja viimeksi vielä
Faust ynnä Scotus! Kuinkas olisi siis pieni piikainen Aalo
Pühalepassa
Hiidenmaalla tainnut Pimeyden Mahtia vastustaa?

Niin näistä Suuremõisan sudenajoista saakka Aalo, Priidik

metsävahdin aviovaimo, alkoi ikävöidä suolle ja sutten seuraan,
poies ihmisten ilmoilta ja kristillisen seurakunnan yhteydestä,
kuhunka hänet P. Kasteen ja toisten Sakramenttien kautta oli liitetty.
Sillä se Henki, joka oli häneen ruvennut, lietsoi niinkuin palkeilla
liekin paloa hänen verissänsä, että hänen pitäisi Saatanan tahto
täyttämän ja ihmishahmonsa sudenmuotoon muuttaman. Koska
ehtoo joutui, ja sudet hämärän tullen alkoivat likemmäksi
ihmisasumuksia liikuskella, niin että heidän ulvontansa korvan
kuuluville ulottui, niin jo Aalokin pirtin kynnykselle kesken
askareitansa unohtui kohti korpea tuijottamaan, ja sutten ulvonta
kosketti hänen korvaansa niinkuin suloisin soitto, että hänkin heidän
henkensä heimoa oli.