Operations Management Processes and

Supply Chains 11th Edition Krajewski

Solutions Manual
Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/operations-management-processes-and-supply-chain
s-11th-edition-krajewski-solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Operations Management Processes and Supply Chains

Global 11th Edition Krajewski Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/operations-management-processes-
and-supply-chains-global-11th-edition-krajewski-solutions-manual/

Operations Management Processes and Supply Chains 11th

Edition Krajewski Test Bank

https://testbankfan.com/product/operations-management-processes-
and-supply-chains-11th-edition-krajewski-test-bank/

Operations Management Processes and Supply Chains 10th

Edition Krajewski Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/operations-management-processes-
and-supply-chains-10th-edition-krajewski-solutions-manual/

Operations Management Processes and Supply Chains 12th

Edition Krajewski Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/operations-management-processes-
and-supply-chains-12th-edition-krajewski-solutions-manual/
Operations Management Processes and Supply Chains 10th
Edition Krajewski Test Bank

https://testbankfan.com/product/operations-management-processes-
and-supply-chains-10th-edition-krajewski-test-bank/

Operations Management Processes and Supply Chains 12th

Edition Krajewski Test Bank

https://testbankfan.com/product/operations-management-processes-
and-supply-chains-12th-edition-krajewski-test-bank/

Operations Management Managing Global Supply Chains 1st

Edition Venkataraman Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/operations-management-managing-
global-supply-chains-1st-edition-venkataraman-solutions-manual/

Operations Management 9th Edition Krajewski Solutions

Manual

https://testbankfan.com/product/operations-management-9th-
edition-krajewski-solutions-manual/

Operations Management Managing Global Supply Chains 1st

Edition Venkataraman Test Bank

https://testbankfan.com/product/operations-management-managing-
global-supply-chains-1st-edition-venkataraman-test-bank/
 Forecas(ng  
 
Chapter  8  

    Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-1

 What  is  a  Forecast?  

Forecast  
 
A  predic)on  of  
future  events  used  
for  planning  
purposes.  

Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-2

 Demand  Pa8erns  
• A  !me  series  is  the  repeated  observa(ons  of  
demand  for  a  service  or  product  in  their  order  of  
occurrence  
• There  are  five  basic  (me  series  pa8erns  
– Horizontal  
– Trend  
– Seasonal  
– Cyclical  
– Random  

Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-3

 Demand  Pa8erns  
Quan(ty  

Time  
Figure  8.1  

(a)  Horizontal:  Data  cluster  about  a  horizontal  line  

Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-4
 Demand  Pa8erns  
Quan(ty  

Time  
Figure  8.1  

(b)  Trend:  Data  consistently  increase  or  decrease  

Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-5
 Demand  Pa8erns  

Year  1  
Quan(ty  

Year  2  

 |  |  |  |  |  |  |  |  |  |  |  |  
 J  F  M  A  M  J  J  A  S  O  N  D  
Figure  8.1   Months  
(c)  Seasonal:  Data  consistently  show  peaks  and  valleys  
Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-6
 Demand  Pa8erns  
Quan(ty  

 |    |    |    |    |    |  
 1    2    3    4    5    6  
Figure  8.1   Years  
(d)  Cyclical:  Data  reveal  gradual  increases  and  decreases  over  
extended  periods  
Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-7
 Demand  Management  Op(ons  
• Demand  Management  
– The  process  of  changing  demand  pa8erns  using  
one  or  more  demand  op(ons  

Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-8

 Demand  Management  Op(ons  
• Complementary  Products  
• Promo(onal  Pricing  
• Prescheduled  Appointments  
• Reserva(ons  
• Revenue  Management  
• Backlogs  
• Backorders  and  Stockouts  

Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-9

 Key  Decisions  on  Making  Forecasts  
• Deciding  What  to  Forecast  
– Level  of  aggrega(on  
– Units  of  measurement  

• Choosing  the  Type  of  Forecas(ng  Technique  

– Judgment  methods  
– Causal  methods  
– Time-­‐series  analysis  
– Trend  projec(on  using  regression  
 
Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-10
 Forecast  Error  
• For  any  forecas(ng  method,  it  is  important  to  
measure  the  accuracy  of  its  forecasts.    

• Forecast  error  is  simply  the  difference  found  by  

subtrac(ng  the  forecast  from  actual  demand  for  a  
given  period,  or  
Et  =  Dt  –  Ft    
where  
 Et  =  forecast  error  for  period  t  
 Dt  =  actual  demand  in  period  t  
 Ft  =  forecast  for  period  t  
Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-11
 Measures  of  Forecast  Error  
Cumula(ve  sum  of  forecast  errors   Standard  devia(on    
(Bias)  
(Et  –  Ē ) 2  
CFE  =  Et     =  
n  –  1  

Average  forecast  error   Mean  Absolute  Devia(on  

Ē =  
CFE   |Et  |  
n   MAD  =   n  

Mean  Squared  Error   Mean  Absolute  Percent  Error  

Et2   (|Et  |/ Dt)(100)  
MSE  =   n   MAPE  =    
 

n  
Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-12
 Example  8.1  
The  following  table  shows  the  actual  sales  of  upholstered  
chairs  for  a  furniture  manufacturer  and  the  forecasts  made  
for  each  of  the  last  eight  months.    
Calculate  CFE,  MSE,  σ,  MAD,  and  MAPE  for  this  product.  
  Month   Demand   Forecast   Error   Error2   Absolute   Absolute  %  Error  (|
t   Dt   Ft   Et   Et2   Error  |Et|   Et|/Dt)(100)  
1   200   225   –25  
2   240   220   20  
3   300   285   15  
4   270   290   –20  
5   230   250   –20   400   20    8.7  
6   260   240   20   400   20    7.7  
7   210   250   –40   1,600   40    19.0  
8   275   240   35   1,225   35    12.7  
Total   –15   5,275   195   81.3%  

Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-13

 Example  8.1  
The  following  table  shows  the  actual  sales  of  upholstered  
chairs  for  a  furniture  manufacturer  and  the  forecasts  made  
for  each  of  the  last  eight  months.    
Calculate  CFE,  MSE,  σ,  MAD,  and  MAPE  for  this  product.  
  Month   Demand   Forecast   Error   Error2   Absolute   Absolute  %  Error  (|
t   Dt   Ft   Et   Et2   Error  |Et|   Et|/Dt)(100)  
1   200   225   –25   625   25   12.5%  
2   240   220   20   400   20    8.3  
3   300   285   15   225   15    5.0  
4   270   290   –20   400   20    7.4  
5   230   250   –20   400   20    8.7  
6   260   240   20   400   20    7.7  
7   210   250   –40   1,600   40    19.0  
8   275   240   35   1,225   35    12.7  
Total   –15   5,275   195   81.3%  

Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-14

 Example  8.1  
Using  the  formulas  for  the  measures,  we  get:  

Cumula(ve  forecast  error  (mean  bias)  

CFE  =   –15  
Average  forecast  error  (mean  bias):  
CFE   15  
Ē   =   n   =              8  
                   =   –1.875  

Mean  squared  error:  

Et2   5,275  
MSE  =   =   =   659.4  
n   8  

Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-15

 Example  8.1  
Standard  devia(on:  

  =   [Et  –  (–1.875)]2   =  27.4  

n  –  1  

Mean  absolute  devia(on:  

|Et  |   195  
MAD  =   n   =                        =  24.4  
8  
Mean  absolute  percent  error:  
(|Et  |/  Dt)(100)   81.3%  
MAPE  =     n   =                                =  10.2%  
8  

Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-16

 Example  8.1  
• A  CFE  of  –15  indicates  that  the  forecast  has  a  slight  bias  to  
overes(mate  demand.    
• The  MSE,  σ,  and  MAD  sta(s(cs  provide  measures  of  
forecast  error  variability.    
• A  MAD  of  24.4  means  that  the  average  forecast  error  was  
24.4  units  in  absolute  value.    
• The  value  of  σ,  27.4,  indicates  that  the  sample  distribu(on  
of  forecast  errors  has  a  standard  devia(on  of  27.4  units.    
• A  MAPE  of  10.2  percent  implies  that,  on  average,  the  
forecast  error  was  about  10  percent  of  actual  demand.    
These  measures  become  more  reliable  as  the  number  of  
periods  of  data  increases.  
Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-17
 Judgment  Methods  
• Other  methods  (casual,  (me-­‐series,  and  trend  
projec(on  using  regression)  require  an  adequate  
history  file,  which  might  not  be  available.  
• Judgmental  forecasts  use  contextual  knowledge  
gained  through  experience.    
– Salesforce  es(mates  
– Execu(ve  opinion  
– Market  research  
– Delphi  method  

Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-18

 Causal  Methods:  Linear  Regression  
• A  dependent  variable  is  related  to  one  or  more  
independent  variables  by  a  linear  equa(on  
• The  independent  variables  are  assumed  to    “cause”  
the  results  observed  in  the  past  
• Simple  linear  regression  model  is  a  straight  line  
Y  =  a  +  bX  
where  
 Y  =  dependent  variable  
 X  =  independent  variable  
 a  =  Y-­‐intercept  of  the  line  
 b  =  slope  of  the  line  

Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-19

 Linear  Regression  
Y Devia(on,   Regression  
or  error   equa(on:  
Es(mate  of   Y    =  a    +  bX
Dependent  variable  

Y    from  
regression  
equa(on  
Actual  
value  
of  Y

Value  of  X    used  

to  es(mate  Y

X
Figure  8.3  
Independent  variable  

Copyright ©2016 Pearson Education, Inc. All rights reserved. 8-20

Another random document with
no related content on Scribd:
täysin maksetut kuluneina vuosikymmeninä. Ei tästä meidän
pikkuviljelijäluokasta näin ollen mitään tervettä synny.

— Ja lakikin on puutteellinen, eikä sitäkään noudateta, ainakaan

mitä hintaan tulee. Pitäisi useimmissa tapauksissa mennä hintojen
alle sadan markan hehtaarilta, ja lautakunnat hinnoittavat kahteenkin
sataan saakka. Mitenkäs tämän selität?

— Piru häntä ymmärtää. Lautakunnatkin on monenlaisia. Mitään

yhteistä toimintaohjetta ei heillä lienekään, sanoi Vikki.

Aapo nousi lähteäkseen.

— Mitäpä siitä… laki kuin laki… kyllä se siitä vielä saattaa muuttua
hyväksikin.

— Saattaapa saattaa… Ja jos ei me pysytä isäntinä, niin kyllähän

mökkiläisinä, naurahti Vikki. — Saahan meistä valtio lukuisan
aluskunnan, kun ei jakseta sitoumuksia täyttää.

— Reilua se saattaisikin olla valtion mökkiläisenä olo. Ei olisi

isäntä kintuilla kurisemassa, naureskeli Aapokin.

— Joo… tulisihan se uusi yhteiskunta sitten hyvälle pohjalle.

Antaa herrojen leikkiä talosillaoloa, kun eivät ymmärrä mökkiläisten
elämästä enempää kuin sika lusikasta.

— Niinpä niin. Käyhän mökissä, kehoitteli Aapo ovella.

— Käynpähän sitten kun taloksi tulee, virkkoi Vikki. — Sinullahan

sitä on sitten vara auttaa naapuriasikin, kun nait sen rikkaan akan
itsellesi Puromäestä.
 — Mikäpä ne naimiset tietää… ja rikkaudet. Jos vain varaa olisi,
niin mielelläni auttaisin, kun kerran olet sellaiseen kiipeliin joutunut.

— Eihän tässä nyt vielä hätää muutamaan vuoteen… mutta sitten

se alkaa… eikä ole varaa peräytyä.

— Elähän sure päätäsi vialle. Ehkäpä se siitä menee vielä

hyvinkin, koetti Aapo rauhoitella. — Tee vain työtä lujasti…

— Hiisiäkös minä nyt päästäni… olipa tämä tällaisten elämä nyt

miten tahansa. Ei se silkinhienoksi tule milloinkaan.

Kulkiessaan kuun valaisemaa metsätietä oli Aapolla uutta

ajateltavaa. Vikki ei ollut ainoa, joka uuden lain nojalla sai raskaan
velkataakan hartioilleen.

12.

Marraskuu on lopuillaan. Arvolassakin ajelevat miehet jo

metsätöissä, ja Aatami katselee eräänä päivänä miestensä
puuhailua pihamaalla, kun ovat metsään lähdössä. Kirkkaassa
aamuvalossa hohtavat hanget ja miesten ripeät liikkeet tekevät
Aatamin mielen pakostakin iloiseksi. Muhoillen hän katselee pirtin
ikkunasta pihamaalle.

On jo melkein unohtunut mieliharmi torpparien maakysymyksestä.

Tosin heistä vain muutamat ovat viime viikkoina käyneet verotyössä,
mutta sekään ei ole Aatamia saanut vielä perinpohjin suuttumaan.
Rahaa sieltä tulee veropäivistä, ja rahalla sentään aina näkyy
saavan työmiehiä. Tosin ne nyt paljon vaativat, mutta kun on mistä
maksaa, niin saakoot. Sittenpä ei liene valittamista. Ja
alustalaisethan sen maksavat.

Vaikka lakannevatko valittamasta, jos hyvinkin saavat. Jos antaisit

heille talosi, niin samaa virttä veisaisivat. Semmoista se on.

Mitä sitten tullee mökkiläisten oman maan asumisestakaan. Uusi

aika muka vaatii parannuksia ja ne olisi maanomistajan tehtävä.
Talollisille vain lisää kuormaa kuin kamelille ja herroilta pois
entinenkin. Maat pirstotaan ja annetaan huijarien käsiin. Lienee
heissä tosin joku kunnon mieskin, mutta enin osa on lurjuksia, toisen
avulla eläviä.

No, jopahan viimeinkin suoriutuvat siitä metsään.

Aatami käveli kamariinsa ja otti kaapista sikarin. Emäntä kuului

liikkuvan keittiössä, mitäs jos menisi kahvia saamaan.

— Yksinkö sinä taas täällä puuhailet? aloitti isäntä hyvätuulisesti.

— Tulen minä tässä aikaan yksinkin, sanoi emäntä tavalliseen

kolkonpuoleiseen tapaansa. Mitä se ukon turilas taas siihen tuli;
varmaankin kurisemaan. Pitääpä sanoa sille, että tänään tulevat ne
maanjakajat, se kun niin sitä suututtaa.

— Menisit vähän itseäsi siistimään sinäkin, kun tulee vieraita,

sanoi emäntä, ja hänen kasvolihaksiaan nyki omituisesti.

— Ketä?

— Sepä maanjakolautakunta. Miten monta miestä lieneekään.

Pitääkin tässä niille jo laittaa kahvia tulemaan.
 Aatamin kasvoilta katosi hyvän tuulen kajastus. Hetken perästä
hän kysyi:

— Mistä sinä olet tietävinäsi, että tulevat?

— Miehet tuota sanoivat, ja näkyy se niistäkin papereista, jotka

silloin Sepän käydessä pöydän alle pyyhkäisit. Tuolla ne ovat
kaapissa.

Vähään hetkeen ei Aatami sanonut mitään. Rummutteli vain

pöytää sormillaan, ja uurre otsassa syveni syvenemistään.

Hän oli ennenkin ihmetellyt, miksi ei Loviisa, hänen vaimonsa, ollut

yhtä mieltä hänen kanssaan alustalaisten vapautumisasiassa, ja sitä
piti taaskin miettiä. Nytkin tuossa ihan kuin kiusalla puhuu.

— Sinulla näyttää olevan hyvä mieli, kun talon maat repostellaan

piloille, sanoi Aatami. — Mikä sinulla on siinä oikein tarkoituksena?

— Se mikä muillakin! Kun kerran laki kuuluu olevan nyt

semmoinen ja naapuritkin antavat maata mökkiläisilleen, niin mitä se
auttaa sinun ryhtyä vastaan harikoimaan. Sepä se niin vihaksi
pistääkin, kun sinä olet niin itsepäinen ja pöllö, että vastaan hankaat.
Tulee tässä ihan naurunalaiseksi naapurien silmissä. Monet heistä
sopivat mökkiläistensä kanssa ilman lautakuntien ja virkamiesten
apua, niin sinä tässä vain vanhoissa nahkoissasi…

Aatami rykäisi ja nousi. Ei akan kanssa maksanut kiistellä. Se piti

aina puolensa, ja sehän se tässä talossa olikin isännöinyt jo vuosia.
Hänellä ei ollut muuta kuin koreasti taipua vain.

Kyllä hän sen akan mahdin jo tunsi. Ei ollut hyvä sen kanssa
kauan riitaa haastaa. Kerrankin oli hän vastustanut lehmän
myymistä, ja akka oli ollut vähällä tappaa hänet. Oltiin jo vuoteessa
ja puhuttiin lehmäkaupasta, jonka hän uhkasi purkaa, niin silloinkos
tämä tynnöri suuttuu ja alkaa pahoinpidellä häntä. Oli läkähtyä sen
painon alla.

Aatami huokasi. Se on ristinsä itsekullakin ja niinpä hänelläkin. Oli

laittanut hänelle ristin akasta.

Aatami käveli pihamaalla ja korjaili työaseita renkien jäljiltä. Ei

oikein osannut ryhtyä mihinkään, kun akka taas oli hävittänyt hänen
hyvän tuulensa.

Tuolta niitä jo tulikin miehiä tien täydeltä. Senkö täytistä ne aina

täällä hyppäävät. Ja ketä kaikkia heidän mukanaan oli niin paljon?

Ketäs muita kuin mökkiläisiä. Nyt niillä on hätä ja hyvä mieli.

Aatami meni kamariinsa. Olisi pitänytkin lähteä kylään tahi

metsään.
Nyt se oli jo myöhäistä. Ja eihän heistä kuitenkaan pääse rauhaan.

*****

Lautakunta oli pitänyt kokouksen, ja viimeinen toimitus, palstojen

lohkominen, jäi nyt mittarin tehtäväksi. Aatami oli koko ajan istunut
puheisiin puuttumatta. Hädin tuskin vastasi, kun jotakin häneltä
kysyttiin.

Seppä muhoili ja meni istumaan isännän viereen.

— Nythän se alkaa meidän puolestamme olla valmista. Mittari

tekee lopusta selvän, sanoi hän ja hetken perästä jatkoi:
 — Kyllä jää vielä maata Arvolaan, vaikka alustalaisetkin saavat
osansa.
Ja mitäpä maallisista tavaroista, jatkoi Seppä iskien Tanelille silmää.
— Paremmat tavarathan ne meillä siellä taivaassa on tallennettuna.

Aatami katsahti vihaisesti Seppään.

— Älä sinä pilkkaa niitä asioita. Tuskinpa sinulla on mitään tallella

niissä paikoissa.

— No pääsen minä ainakin sinne, sanoi Seppä.

— Vai eikö muka samasta portista naapurin kanssa sovittaisi

menemäänkään?

— En minä viitsi sinun kanssasi kiistellä, sanoi Aatami ja poistui

tuvasta.

Miehet hymähtelivät poistuessaan.

13.

Savuniemen Hentulla oli kaksi taloa, joista toiseen kuului maata

kaksisataaviisikymmentä hehtaaria. Tämän päätilan maalla oli yksi
torppa kaksi mäkitupaa. Sivutalon maalla, joka oli pienempi, oli sama
määrä alustalaisia.

Heikki itse hoiti leväperäisesti talouttaan. Veropäiviä tekevät

mökkiläiset suorittivat suurimmalta osalta talon työt, ja kun laajat
vainiot olisivat vaatineet palkkatyöväkeä, ei sitä Heikki raskinut pitää,
varsinkin kun viime aikoina palkat olivat kohonneet tuntuvasti.
Muutamilla peltolohkoilla olivat ojat jo menneet umpeen, ja
metsäviljelyksien ojanvarret kasvoivat pajukkoa.

Menihän sitä silti eteenpäin ja rahaakin säästyi jo muutamina

vuosina, kun karjantuotteilla sai hyvää hintaa eikä tulopuolta käytetty
maan parannukseen.

Vaikka Hentu oli vielä verrattain nuori, vasta äsken neljäkymmentä

täyttänyt, ei hän käynyt itse työmailla, vielä vähemmin otti osaa
töihin. Kesäisinä päivinä raukaisi lämmin ilma, ja talvella oli parempi
makailla lämpimässä kamarissa. Niinpä Hentun vaimo, ankara
emäntä-Leena, sai hoitaa yksin koko talouden ja suoriutuikin siitä
suuremmitta kommelluksitta.

Kun oli paljon työtä emäntäparalla, tuli siinä aina sanoneeksi

milloin mitäkin. Ja kenellepä sitä muille olisi sanonut kuin Hentulle ja
palvelijoille.

Aamusta myöhään iltaan kuuluikin Leenan tuikea ääni vuoroin

kartanolta ja tuvasta.

Tietää sen, kun sai vielä muun työn lisäksi karjaa hoitaa palvelijain
avuksi.

Kyläkunnalla oli henkisenä ravintona juoruaminen, ja useimmiten

puhuttiin savuniemeläisistä. Olihan sitä puhumista milloin mistäkin.
Ja jos ei ollut, niin tekaistiin lisää. Olihan niin mukava puhua
laiskasta isännästä, joka ei tehnyt muuta kuin makasi ja kävi
välttämättömillä asioilla, ja emännästä, joka pauhasi aamusta iltaan.
 Alustalaisten kanssa olivat välit heillä aina kireät. Hentu oli kova
vaatimaan työtä paljon toisilta, vaikka ei itse sitä tehnyt. Emäntä
kohteli kylmästi verotyöläisiä ja sai näin heidät niskoittelemaan.

Kapina-aika meni menojaan ilman mitään hankausta

kumpaiseltakaan puolelta, mutta kun torpparilaki astui
päiväjärjestykseen, kiristyivät välit. Alustalaiset alkoivat puhua
vapautuksestaan, ja vaikka isäntä oli lakia valmistettaessa sitä
kehuskellut, ei hän nyt enää tahtonut kuulla puhuttavan koko laista.

Tästä tekivät edistysmielisemmät naapurit sen johtopäätöksen,

että Hentu olikin vain makeillakseen puhunut siten ja ajatellut toisin.
Joku heistä koetti puhua järkeä Hentulle, mutta jätti sen pian, kun
näki, ettei siitä ollut hyötyä.

Hentu, samoin kuin moni muu, ei käsittänyt ajan vaatimuksia.

*****

Oli muuan sovinnollisempi hetki Savuniemessä. Leena ei

porannut, ja Hentu sai rauhassa oikoa jäseniään pirtin sängyssä.
Ulkona satoikin lumiräntää. Eihän Leena voinut ajaa Hentua edes
navettaan lammaskarsinan korjuuseen, johon oli häntä edellisenä
päivänä luudanvartta heilutellen ajellut.

Hentu käryytteli piippuaan ja hautoi Harjamaan Aapon palsta-

asiaa. Miten kävisi jutun oikeudessa? Saisiko Aapon siirtymään
takamaalle, vai jäisikö paikoilleen?

— Joko harjamaalaiset ovat maksaneet ne suola- ja villavelkansa?

kysyi
Hentu. Ei ollut muistanutkaan sitä kysyä ennemmin Leenalta.
 Leenasta oli vastaaminen vaikeata, kun oli asiasta pitänyt niin
suurta melua.

— Jo maksoivat, akka kävi tuomassa. Pian ne taas tulevat jotain

pyytämään.

Siihen ei Hentu sanonut mitään. Olisi kuitenkin tehnyt mieli puhua

harjamaalaisista. Sisuksia kaiveli yhtämittaa se lautakunnan päätös
Aapon palsta-asiassa. Ei tuntunut hyvältä maansa menettäminen
toisillekaan mökkiläisille, mutta Aapolle ei sitä olisi antanut mistään
hinnasta. Ei vaikka olisi maksanut kaksituhatta hehtaarilta. Täytyihän
pakolla antaa vaikka ilmaiseksi, niinkuin se nyt meneekin, kun ei
edes kahtasataa hehtaarilta tulisi saamaan. Asianajaja oli näet
sanonut, ettei hintaa saanut ainakaan kovin paljoa nousemaan, niillä
kun on se lakinsa, johon vetoavat.

Laki sitten muka. Otetaan kuin ryöväämällä maat ja vielä

perintömaat.
Nytkin menisi hyvää metsää Aapolle, jos valitus ei auttaisi.

Ja sitten oli Aapo siinä talon lähellä torppineen aina silmän

kaihteena. Hyvin se pakana oli hyötynyt ja vaurastunut. Mikäpäs on
toisen maalla… Olikin semmoinen työhurja ja maantonkija. Saisi sen
nyt siitä siirtymään, niin jäisi hyvä talonpaikka pojille, kun kerran
eroilevat ja jakavat keskenään loput Savuniemen maat.

— Mitä sinä siinä miettiä toljotat, kun et puhu mitään? sanoi

Leena. — Makaat niin paljon, että pääsi mätänee. Tokko lienee siellä
enää yhtään tolkullista ajatusta.

— Onhan sitä sinulla siihen sijaan viisautta, tokaisi Hentu.

 Nousipa mies jo istumaan sängyssä ja latasi uudelleen piippunsa.
Karautti pariin kertaan kurkkuaan ja nielaisi vahvan limasyljen.

Se oli merkkinä toimintahalun heräämisestä Hentussa. Hän

aikoikin lähteä taas mittaamaan Aapon palstan rajoja, päästäkseen
selvyyteen, miten paljon häneltä menisi maata siihen
kahteenkymmeneen hehtaariin. Kahteen eri kertaan oli hän jo maata
mitannut, pääsemättä täyteen selvyyteen asiasta.

Hentu oli kuullut, että Aapokin oli mitannut palstansa rajat ja kun
oli selvillä maanmittauksesta, sanonut saaneensa varman selon,
mistä paaluttamaton raja tulisi kulkemaan.

Hentu oli sitä jo kerran häneltä kysynyt, mutta Aapo ei ollut

ryhtynyt sitä selostelemaan. »Tottapahan sitten näet, kun mittari
tulee», oli vain sanonut.

Pisteli vihaksi, kun ei saanut selvää siitä asiasta. Alituiseen vaivasi

mieltä sekin, että jos vielä menee kovin laaja alue maata Aapolle,
eikä valitus auta, niin tulee talolle iso vahinko. Helvetti. Kaikkeen sitä
joutuukin.

Hentu nousi sängystä ja katseli hattuaan ja kintaitaan.

— Mihin sinä sitten menet? kysyi Leena.

Hentu murahti jotain maan mittauksesta ja katseli ulos ikkunasta.

Siellä alkoikin jo ilma seestyä. Sopi hyvin lähteä liikkeelle.

— Sinne taas aikaasi viettämään ja vielä renkien kanssa, aloitteli

Leena. — Olet jo siellä monen miehen kanssa aikaa hukannut ja
pitää vielä lähteä pöllöttelemään. Mittari tässä sitten mukamas…
mittaa vain ruokaa mahaasi ja unta päälle, mokomakin mittari!

Leena nauroi asialle. Kun mokomakin tolho rupeaa kaikkea

kuvattelemaan.
Eihän voinut nauramattakaan olla semmoiselle, vaikka vihaksikin
pisteli.

Hentu näytti myrtyneeltä ja kiiruhti ulos.

Otti ohjakset tallin naulasta ja käski rengin mukaansa.

— Joko sitä taas mennään mittaamaan Harjamaan Aapolle

maata? pistätteli poika. — Pitäisi ottaa vesuri matkaan, että
saataisiin rajat aukaista.

— Pitelehän, poika, leukojasi, sanoi Hentu.

Kaikki tässä, kun yksin rengitkin isäntäänsä vastaan…

Päivä olikin jo kulunut iltapuolelle, ja metsässä tuli pian pimeä.

Mittaaminen oli taaskin jätettävä kesken.

— Lähtään pois, ei nyt näe enää, sanoi isäntä rengilleen.

— Ei näe. Tämä mittarin työ kun on semmoista tarkkaa työtä,

sanoi poika ja naurahteli.

… Kovinpa olet suustasi… mietti Hentu, mutta ei huolinut sanoa

mitään.
 14.

Savuniemeläinen oli lähtenyt kaupunkiin kuulemaan, milloin saisi

odottaa päätöstä riita-asiasta.

Hentu istui asianajajan luona ja kuunteli tämän sulavia puheita.

Tuli ihan hyvälle tuulelle sitä kuunnellessa. Sanoi vielä
tilanomistajaksi, ja Hentu tiesi, että se oli kaikkein kunnioittavin
nimitys maanomistajista.

Hentu oli saanut hyvän sikarin ja veteli sitä hattu polven nenässä.

— … voitetaan siinä asiassa?

— No sen nyt pitäisi olla päivänselvää, että voitto tulee, sanoi

juristi. — Sellaiset paperit on ainakin tehty, että varma minä olen
voitosta.

Hyvälle tuntui Hentusta. Olisi vain pitänyt kysyä sen palkkaa, jos
rahoista sattui jäämään, kun kaksisataa oli antanut papereita
jättäessään.

— Mitenkäs ne tuomarin palkat?

Juristi elostui huomattavasti.

— Niin, se sattui mukavasti nyt, kun tilanomistaja on itse täällä. Ei

tarvitse postissa lähettää.

Hentu höristi korviaan. Mitä se puhui lähettämisestä? No, voihan

siitä mennä vielä muutamia kymppejä.
 — Eihän sitä paljoa palkoista… vaikka pitäähän sitä vähän… kyllä
kai sitä niillä maatiloilla menee nyt rahoja palkkoihin… on pitänyt
meidänkin korottaa… Se olisi sitten vielä kahdeksansataa.
Kaksisatanen meni papereista, eikä riittänytkään, ja nyt menee vielä
asiamiehelle.

Hentun korvalliset olivat käyneet kauniin punertaviksi. Kaiveli

lompakkoaan. Eihän siellä kuin satanen ja joku kymppi päälle. Olisi
pitänyt ostaa vielä apteekista tippoja kotimatkalle.

— … jään nyt velkaa tuomarille. Ei sattunut mukaan.

— Noo, isäntä saa lähettää sitten loput postissa. Kyllähän se käy.

Hentu kirosi ulos päästyään. Kokonaista tuhat markkaa Aapon

takia! Ja jos vielä menee koko juttu penkin alle. Helvetti!

Kotiin päästyä oli tehtävä tili matkasta Leenalle. Oli vielä jäänyt
sen ostokset tekemättä, kun rahat meni juristille.

Hentu kynsi korvallistaan. Olisi saanut edes kunnollisen unirauhan

ensiksi.

— Nyt sinä sen syöttiläs valehtelet, että tuhat markkaa! kivahti

Leena.
— Olet taas ostanut korpirojua ja juonut, häikköläinen… että voi
hyvä
Jumala sinua!

*****

Leenan hameet oli kurottu vyötäryksille, ja jaloissa läiski väljät

lipokkaat. Hihat oli kääräisty ylös, ja paljaissa käsivarsissa ja
säärissä oli lantavesitahroja. Oli taas pitänyt auttaa lehmää navetan
sillan alta, johon se oli pudonnut, kun silta oli mädäntynyt. Sanat
tulivat hänen nuorekkaasta suustaan yhtenä ryöppynä.

Hentu oli kallistunut tuvan sänkyyn ja kuunteli Leenan ehtymätöntä

sanatulvaa.

On sillä akalla supliikkia, mietti hän. Pelastusarmeijaan olisi

puhujaksi omiaan.

— Tokko sinun suustasi lähtee yhtään sanaa! kiljui Leena

viimeiseksi.

— Eihän tässä saa suunvuoroa, sanoi Hentu ja nauroi. Eihän

itkemäänkään osannut räähkälle ruveta.

*****

Hentun oli pitänyt kesken uniensa lähteä metsään navetan

siltapuita kaatamaan. Eihän voinut akan suunsiivoa enää kuunnella.

Olipa siinä kaunista metsää. Voi häikköläinen, kun olikin

pitkävartisia ja oksattomia mäntyjä. Kun ei vain se Aapon raja
sattuisi näitä seutuja hipomaan, jos niinkuin tappiokin sattuisi
tulemaan. Mitä? Eikö siinä ollutkin jo niinkuin linjakeppejä pystyssä?
Olipa niinkin. Päät valkoisiksi vuoltuja ja linjaan lyöty läpi metsän.

Hentu kirosi. Aapo on ne siihen lyönyt. On mitannut palstan ja

merkinnyt siihen muka tulevan rajan. Mutta ei tule tähän rajaa kuuna
päivänä.

Hentun sisässä kiehui niin, että piti ihan karkeasti kiroilla. Koko
saatana se mies, kun kehtaa noin kepitellä toisen maata!
 Näytetään sille, kenen maata tämä on.

Ja Hentu alkoi kaataa puita suunnitellun rajalinjan Harjamaan-

puoleiselta suunnalta. Menipä vielä syvemmälle metsään, melkein
Aapon metsäpellon aitovarteen, ja valikoi parhaimmat puut
kaataakseen.

Pian oli Hentu kaatanut kymmenisen puuta ja tunsi vahingoniloa

teostaan. Olisihan joutanut odottamaankin päätöstä, mutta kun se
kerran niin mahtailee, niin sille on näytettävä, kuka on isäntä
maallaan.

Tosin ei Aapo ollut kaatanut kepittämältään seudulta yhtään puuta

ja oli jo edellisinäkin vuosina ottanut polttopuunsa peltojensa
aitavieruksilta. Tuntui hieman pahalta sitä ajatellessa, kun oli näin
tullut tunkeutuneeksi Aapon alueelle, kun tämäkään ei ollut sitä
tehnyt aikaisempina vuosinakaan.

Aapon alue! Olihan juristi sanonut varmasti voittavansa, eihän se

tuhatmarkkanen helvettiin, jos sillä ei kerran asiat muutu. Ja
olivathan puut lain mukaan hänelle kuuluvia.

Tosin Aapo oli ilmoittanut ne lunastavansa ja maksavansa niistä

lain säätämän hinnan, ja se oli kai tullut sinne pöytäkirjaankin, mutta
asiahan ei ollut vielä sillä päätetty. Antaa vain kirveen heilua.

Aapo oli kuullut metsästä hakkaamista ja tuli paikalle.

Eikö ollutkin se Hiljainen piru tullut kaatamaan hänen metsäänsä.

Hän oli sitä jo pelännytkin, ja nyt se tuossa liehui kuin tulipalossa.

Aapo puri hammasta ja kirosi.

 — Kuulehan, mies, eikö sinulla ollut metsää muualla, kun piti
tähän tullaksesi? sanoi hän Hentulle.

Hentu ei ollut kuulevinaan ja hakkasi edelleen.

Aapo koetti hillitä kiukkuaan. Kun puu kaatui ja Hentu löi kirveensä
kantoon, sanoi hän niin rauhallisesti kuin voi:

— Sinulla ei ole mitään oikeutta tulla tästä puita kaatamaan,

ennenkuin asia on päättynyt. Eikö sinulla hyvä mies ollut enää
metsää muualla?

— Eihän tämä ole vielä sinun maatasi, eikä taida tulla

olemaankaan.
Kyllä minä omasta metsästäni saan kaataa mistä haluan.

— Se on helvetin valhe! kivahti jo Aapokin suuttuneena. — Minä

olen palstan mitannut ja rajan merkinnyt, ja se ei tule siitä
muuttumaan, ja niin kauan kuin sinulla ei ole oikeuden siirtopäätöstä,
jolla saat palstani toiseen paikkaan, ei tule sinulle myöskään tästä
metsästä yhtään puuta.

Hentu naurahteli vahingoniloisesti.

— Talon puitahan nämä on lain mukaan, sanoi.

— Mutta minä olen ilmoittanut haluavani ne ostaa ja se on merkitty

pöytäkirjaan.

— Semmoisella pöytäkirjalla saa pyyhkäistä… sanonko ma mitä.

— Sano vain, ja laille saa tehdä saman tempun, niinkö?

 — Kyllä hyvinkin semmoiselle laille, sanoi Hentu ja katseli jo uutta
puuta kaataakseen.

— Kylläpä mies kunnioittaa lakia, jota omat edustajansa ovat

olleet tekemässä, sanoi Aapo. — Eikö yhtään hävetä?

— Ei! huusi Hentu.

Ja alkoi hakata puuta enää Aapoa kuuntelematta.

Aapo ei jaksanut enää hillitä kiukkuaan. Meni ja tempasi kirveen

Hentulta ja heitti sen metsään.

— Et jukoliste kaada enää yhtään puuta, ennenkuin asia on

päättynyt.
Helvetin roisto!

Hentu kävi kiinni Aapoon, mutta oli heikompi, ja Aapo heitti hänet
maahan niinkuin märän kintaan.

Taisi hieman sattuakin, koskapa nousi vaivalloisesti jälleen

jaloilleen. Oli sattunut kanto hartiain alle.

— Nyt sinä parhaan tempun teit, sanoi Hentu surkealla äänellä ja

kyyrysillään kävellen. — Jos miesmurhan teit, niin…

Aapo ei voinut olla enää nauramatta. Hentuun lienee sattunut vain

sen verran, että kipeätä teki, mutta sitä piti kyyrysillään kävellen
näytellä suuremmaksi.

— Miksi et uskonut mitä sanoin, virkkoi Aapo.

— Kun kerran valituksen teit, niin jaksat kyllä odottaa ratkaisua. En

minäkään mene metsää kaatamaan, ennenkuin asia on selvä.
 — Nyt tästä vasta oikeusjuttu nousee, sanoi Hentu poistuessaan.
—
Linnassa istuu Harjamaan Aapo tästä asiasta.

— Vaikka ikäni istun, mutta minun alueeltani et metsää raiskaa,

ennenkuin oikeus sitä minulle toisesta paikasta määrää, huusi Aapo
vielä hänen jälkeensä.

15.

Joulukuu jo tuprutteli lumiaan. Kivet ja kannot peittyivät

lumilakanoihin, ja metsissä oksaholvien alla luikertelivat mökkieläjäin
polkemat pahaiset tieurat. Mäkituvissa taisteltiin kylmää ja nälkää
vastaan.

Rinteen Ottokin palailee koskemattomien korpien kautta

tallaamaansa oikopolkua mökilleen ja miettii omia raskaita
mietteitään. Valtion työssä ovat hänen palkkaansa alentaneet, ja
kova talvi on edessä. Joulu lähenee, ja pitäisi saada akalle ja
kakaroille lämpimämpiä vaatteita, eikä pahaa tekisi, jos saisi silloin
hieman parempaa ruokaakin, suu ja vatsa kun pyrkii vielä
muistelemaan niitä vanhoja hyviä aikoja.

Niin, vanhoja aikoja, jolloin sai kuitenkin vatsansa täyteen. Oli

juhlinakin vehnäskahvia ja ruokaa kylliksi. Sepä se olikin merkillisintä
tämän uuden ja sen vanhan ajan välillä.

Otto oli sitä miettinyt monasti ja koettanut etsiä ratkaisua, mutta se

oli kuin sotkuinen vyyhti, josta ei saanut tekemälläkään selvää.
 Mitäpä hänen olisi tarvinnut miettiä koko yhteiskunnallista
kysymystä, jos olisi ollut omaa maata, jota viljellen olisi saanut
riittävän toimeentulon perheelleen. Ei hän olisi silloin välittänyt
sosialisteista eikä porvareista. Olisivat joutaneet reistailla
keskenään, ja hän olisi elänyt omaa hiljaista elämäänsä
salomökissään. Laittanut peltonsa sellaiseen kuntoon, että olisi
touko kasvanut kuin seinää. Lehmiä olisi saanut pitää ja elää
rasvaisesta niinkuin rikkaatkin.

Sepä se oli, kun ei ollut maata, ei edes torppapahaista. Jos se olisi

hänellä ollutkin, saisi hän nyt omaa maata niinkuin muutkin torpparit.
Ei olisi tarvinnut vanhoilla päivillään lähteä valtion työhön, eläisi
niinkuin muutkin omastaan.

Miksi ei annettu mäkitupalaisille samoja mahdollisuuksia kuin

torppareillekin?

Olisivat muka menneet pieniksi talollisten maat. Se siinä oli, eikä

mikään muu. Ja sekin, että piti halvalla heidän mielestään antaa
maansa.

Olihan sellaisiakin, jotka antoivat tinkimättä eivätkä liikaa

hintaakaan vaatineet. Mutta niitä oli kovin vähän.

Eipä hänkään sattunut semmoisen isännän maalle, niinkuin nyt

Petäjäniemen Anttikin on. On se onnettomuutensa muutamilla,
minkä hänelläkin.

Otto oli jo vihannutkin nurinkurista yhteiskuntaa, joka ei antanut

jokaiselle rehelliselle työläiselle riittäviä elämänehtoja, mutta
huomannut, ettei sekään auttaisi mitään. Valtion työmaalla kiroiltiin ja
puhuttiin uudesta vallankumouksesta, joka olisi tehtävä. Mikä apu
heille siitä lähti? Kyllähän joskus hänenkin luontonsa kapinoi,
varsinkin silloin kun puutteet tulivat oikein huutaviksi ja akka vaikersi
ja valitti. Kiroilemaan pani silloin.

Taival työmaalta kotimökille oli pitkä, ja Ottoa alkoi jo väsyttää. Ilta

oli jo hämärtynyt, ja kuu hopeoi hankia. Otto istui kaatuneen puun
rungolle ja laski kontin viereensä. Siellä kolisi leivänpala, jota hän oli
järsinyt työmaalla, meluisessa miesjoukossa, kylmän metsäkämpän
lavitsalla.

Siellä olikin, metsäkämpässä, lukuisasti mäkituvan miehiä

syömässä kylmää, särpimetöntä ateriaansa. Tyhjänpäiväinen
maatilkku ei kyennyt heille antamaan elämisen apua, ja palkat eivät
suuren perheen kanssa riittäneet edes välttämättömiin tarpeisiin.

Siellä puhuttiin maan saannista. Useimmat heistä olisivat

mieluimmin kotitöitä tehneet, jos olisi ollut tilaisuutta siihen, mutta
uusi torpparilaki oli tehnyt heidän toiveensa turhiksi siinä suhteessa.
Nyt suunniteltiin maan saantia anarkian keinoilla. Ja kyllä hänkin
uskoi, että kerran olot korjautuvat ja kaikki halulliset saavat maata,
mutta keinoista hän ei ollut selvillä, eikä siitä, mitä tietä muutokset
tulevat. Mistäpä hän sitä… tällainen tietomies… kirveen ja lapion
varassa kiikkunut ikänsä. Ei ollut aikaa hänellä tutkia aviiseja eikä
muita. Jäseneksi oli liittynyt yhdistykseen, jos häntä vielä sieltä
kautta apu odottaisi. Oli sekin niin epävarmaa.

Oo-ho, jos sitä taas yrittäisi taipaleelle, kuulemaan akan iänikuista

valitusta ja pentujen parkumista.

Päästyään kotipihalleen seisahtaa Otto ja jää katselemaan kuun

valaisemaa tienoota. Kovinpa se nyt olikin kaunista. Äsken satanut
lumi oli kuin pehmoista pumpulia. Teki mielen melkein keveäksi.