Power Electronics 1st Edition Hart

Solutions Manual
Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/power-electronics-1st-edition-hart-solutions-manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Power Electronics Circuits Devices and Applications 4th

Edition Rashid Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/power-electronics-circuits-
devices-and-applications-4th-edition-rashid-solutions-manual/

Electronics A Physical Approach 1st Edition Snoke

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/electronics-a-physical-
approach-1st-edition-snoke-solutions-manual/

Electronics Fundamentals A Systems Approach 1st Edition

Floyd Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/electronics-fundamentals-a-
systems-approach-1st-edition-floyd-solutions-manual/

Laser Electronics 3rd Edition Verdeyen Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/laser-electronics-3rd-edition-
verdeyen-solutions-manual/
Electronics for Electricians 7th Edition Herman
Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/electronics-for-electricians-7th-
edition-herman-solutions-manual/

Statistics Unlocking the Power of Data 1st Edition Lock

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/statistics-unlocking-the-power-
of-data-1st-edition-lock-solutions-manual/

Electric Power Systems A First Course 1st Edition Mohan

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/electric-power-systems-a-first-
course-1st-edition-mohan-solutions-manual/

Sociology and Your Life With POWER Learning 1st Edition

Schaefer Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/sociology-and-your-life-with-
power-learning-1st-edition-schaefer-solutions-manual/

Power of Art 3rd Edition Lewis Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/power-of-art-3rd-edition-lewis-
solutions-manual/
 CHAPTER 7 SOLUTIONS

4/03/10
7-1)
 D  N2  0.4  1 
a ) Vo = Vs   = 36    = 12 V .
 1 − D  N1  0.6  2 
Vo2 122
b) I Lm = = = 1.67 A.
Vs DR 36(0.4)(6)
Vs D 36(0.4)
iLm = = = 1.44 A.
Lm f 100(10) −6 (100, 000)
iLm
I Lm ,max = I Lm + = 2.39 A.
2
i
I Lm ,min = I Lm − Lm = 0.947 A.
2
VD 12(0.4)
c) Vo = o = = 0.16 V .
RCf 6(50)(10) −6 (100, 000)
Vo 0.16
= = 1.33%
Vo 12

7-2)
 D  N2  0.6  1 
a ) Vo = Vs   = 4.5    = 16.9 V .
 1 − D  N1  0.4  0.4 
Vo2 (16.9) 2
b) I Lm = = = 7.03 A.
Vs DR 4.5(0.6)(6)
Vs D 4.5(0.6)
iLm = = = 1.08 A.
Lm f 10(10) −6 (250, 000)
iLm
I Lm,max = I Lm + = 7.57 A.
2
i
I Lm,min = I Lm − Lm = 6.49 A.
2
D (0.6)
c) Vo = = = 1.6%
RCf 15(10)(10) −6 (250, 000)
7-3)
 D  N2 N 2 Vo  1 − D  3  1 − .32 
a) Vo = Vs    =  =   = 0.145
 1 − D  N1 N1 Vs  D  44  .32 
N
or 1 = 6.90
N2
Vo2 32
b) I Lm = = = 0.640 A.
Vs DR 44(0.32)(1)
iLm = 0.4 I Lm = 0.4(0.640) = 0.256 A.
Vs D 44(0.32)
Lm = = = 184  H .
iLm f (0.256)(300, 000)

7-4) Example design

Vs = 24 V . Po = 40 W . Vo = 40 V .
N 2 Vo  1 − D 
=  
N1 Vs  D 
Let D = 0.4 (arbitrary )
then
N 2 40  1 − 0.4  N1
=   = 2.5, or = 0.4
N1 24  0.4  N2
Vo  N2  40
I Lm =  = (2.5) = 4.17 A
(1 − D) R  N1  (1 − 0.4)40
Vo2 402
where R = = = 40 
P 40
Let iLm = 40% of I Lm = 0.4(4.16) = 1.67 A
Let f = 100 kHz
VD 24(0.4)
Lm = s = = 57.6  H
iLm f 1.67(100, 000)
D 0.4
C= = = 20  F
 Vo  40(.005)(100, 000)
R f
 Vo 
7-5) For continuous current
iLm
I Lm,min = I Lm −
2
2
V VD
I Lm,min =0= o − s
Vs DR 2 Lm f
Vo2 2 Lm f 52 (2)(500)(10−6 )40, 000
R= = = 11.7 
(Vs D) 2 [24(0.385)]2
R  11.7   continuous current
R  11.7   discontinuous current

7-6) Switch is closed for DT, current returns to zero at t = tx:

Vs DT
I Lm,max =
Lm
diLm −Vo  N1 
Switch open : =  
dt Lm  N 2 
−Vo  N1  −Vo  N1 
t
Vs DT
iLm (t ) =    d  + iLm ( DT ) =   (t − DT ) +
Lm  N 2  DT Lm  N 2  Lm
−Vo  N1  Vs DT
I LM (t = t x ) = 0 =   (t x − DT ) +
Lm  N 2  Lm
Vs DT  N 2 
tx =   + DT
Vo  N1 
7-7)
N 
a) Vo = Vs D  2  = 100(.35)(1) = 35 V .
 N1 
Vo 1− D 1 − .35
= = = 0.16%
Vo 8LxCf 2
8(70)(10) 33(10)−6 (150, 000)2
−6

Vo 35
b) I Lx = = = 1.75 A.
R 20
 N   D .35
iLx = Vs  2  − Vo  = [100(1) − 35] −6
= 2.17 A.
  N1   Lx f (70)(10) (150, 000)
2.17
I Lx ,max = 1.75 + = 2.83 A.
2
2.17
I Lx ,min = 1.75 − = 0.67 A.
2
V DT 100(.35)
c) iLm = s = 0.233 A.
Lm 1(10)−3150, 000
d ) isw = I1 + iLm = i pri
I sw,max = I Lx ,max (1/1) + I Lm,max = 2.83 + 0.233 = 3.06 A.

7-8)
N  1
a) Vo = Vs D  2  = 170(0.3)   = 5.1 V .
 N1   10 
Vo 1− D 1 − 0.3
= = = 0.175%
Vo 8LxCf 2
8(20)(10) 10(10)−6 (500, 000)2
−6

b)
The currents in the converter are shown below. The winding currents are for the windings
in the ideal transformer model, not the physical windings. The physical primary winding
current is the sum of winding #1 and Lm currents.
 Vs DT 170(0.3)
c) iLm = = = 0.3 A.
Lm 340(10) −6 500, 000
1 1
Peak energy in Lm : Wmax = Lm ( iLm ) = (340)(10) −6 (0.3) 2 = 15.3  J
2

2 2
W
P= = Wf = 15.3(10) −6 (500, 000) = 7.65 W .
T

7-9)
N   N  V 50
a ) Vo = Vs D  2   D  2  = o = = 0.625
 N1   N1  Vs 80
N
If 3 = 1, then D  0.5
N1
N 2 0.625 N
Let D = 0.3, then = = 2.08 or 1 = 0.48 (not unique)
N1 0.3 N2
Vo2 502 V 50
R= = = 10 ; I Lx = o = = 5 A.
P 250 R 10
V (1 − D) 50(1 − .3)
iLx = o = = 3.5 A.
Lf 100(10) −6100, 000
3.5
I Lx ,min = 5 − = 3.25 A.  0  continuous current
2
Vo 1− D 1 − 0.3
b) = = = 0.058%
Vo 8LxCf 2
8(100)(10) 150(10) −6 (100, 000) 2
−6

7-10)
N  1
a) Vo = Vs D  2  = 100(0.25)   = 5 V .
 N1  5
using Lx = 20  H ,
Vo 1− D 1 − 0.25
= = = 0.33%
Vo 8LxCf 2
8(20)(10) 10(10)−6 (375, 000)2
−6

b)
The currents in the converter are shown below. The winding currents are for the windings
in the ideal transformer model, not the physical windings. The physical primary winding
current is the sum of winding #1 and Lm currents.
 Vs DT 100(0.25)
c) iLm = = 0.20 A.
Lm 333(10) −6 375, 000
1 1
Lm ( iLm ) = (333)(10) −6 (0.2) 2 = 6.66  J
2
Peak energy in Lm : Wmax
2 2
W
P= = Wf = 6.66(10) −6 (375, 000) = 2.5 W .
T

7-11)
N   N  V D 125(0.3)
a ) Vo = Vs D  2    1  = s = = 0.75
 N1   N 2  Vo 50
V 50
b) I Lx = o = = 2 A.; I Lx ,min = (0.4)(2) = 0.8 A.; iLx = 2(2 − 0.8) = 2.4 A.
R 25
V (1 − D)T V (1 − D)T 50(1 − 0.3)
iLx = o  Lx = o = = 58.3  H .
Lx iLx 2.4(250, 000)
Vo 1− D 1− D 1 − 0.3
c) =  C= = −6
= 4.8  F .
Vo 8 Lx Cf 2  Vo  2 8(58.3)(10) (0.005)(250, 000) 2
8 Lx  f
 Vo 
7-12)
N1
Let = 1, then D  0.5
N3
Let D = 0.35, then
N1 Vs D (170)(.35)
= = = 1.2396
N2 Vo 48
N1
Rounding , let = 1.25
N2
Vo  N1   48 
Then D =  =  (1.25) = 0.353
Vs  N 2   170 
Let f = 200 kHz , and design for iLx = 40% of I Lx
Vo (1 − D) 48(1 − 0.353)
Lx = = = 124  H
0.4 I Lx f 0.4(3.125)200, 000
Po 150
where I Lx = I o = = = 3.125 A.
Vo 48
Alternatively, solving for the minimum Lx for continuous current ,
iLx Vo Vo (1 − D)
I Lx ,min = 0 = I Lx − = −
2 R 2 Lx f
(1 − D) R (1 − 0.353)(15.36)
Lx ,min = = = 24.9  H
2f 2(200, 000)
Vo2 482
where R = = = 15.36 
Po 150
Lx must be greater than 24.9  H with margin, (e.g ., 25% greater )
making Lx  31  H

Using Lx = 124  H ,
1− D 1 − 0.353
C = = 1.63  F
 Vo  2 8(124)(10) −6 (0.01)(200, 000) 2
8 Lx  f
 Vo 
7-13)
150  Vs  175 V .
Vo = 30 V .
20  Po  50 W  0.667  I o  1.667 A.
Example design :
N
Let 1 = 1, then D  0.5
N3
Let D = 0.3 for Vs = 150 V .
N1 Vs D (150)(0.3)
Then = = = 1.5
N2 Vo 30
Vo  N1   30 
For Vs = 175 V ., D =  =  (1.5) = 0.35
Vs  N 2   175 
 0.3  D  0.35,
which is an acceptable range of D. Other choices are possible.
Using the design criterion of iLx = 40% of I Lx ,
Vo (1 − D)
Lx =
0.4 I Lx f
The worst case is for the smallest D and the smallest I Lx .
Letting f = 250 kHz (arbitrary ),
30(1 − 0.3)
Lx = = 315  H
0.4(0.667)(250, 000)
1− D 1 − 0.3
C = −6
= 2.22  F
 Vo  2 8(315)(10) (0.002)(250, 000) 2
8 Lx  f
 Vo 

7-14)

The current in the physical primary winding is the sum of iL1 and iLm in the model. The physical
currents in windings 2 and 3 are the same as in the model.
7-15)
N 
a) Vo = 2Vs  s  D = 2(50)(0.5)(0.35) = 17.5 V .
N 
 p
V 17.5
b) I Lx = o = = 2.19 V .
R 8
V 17.5
iLx = o (0.5 − D)T = (0.5 − 0.35)150, 000 = 0.29 A.
Lx 60(10) −6
iLx 0.29
I Lx ,max = I Lx + = 2.19 + = 2.33 A.
2 2
i 0.29
I Lx ,min = I Lx − Lx = 2.19 − = 2.04 A.
2 2
Vo 1 − 2D 1 − 2(0.35)
c) = = = 0.018%
Vo 32 Lx Cf 2
32(60)(10) −6 39(10) −6 (150, 000) 2
7-16)
7-17)
diLm
Sw1 closed : vP1 = Vs = 50 = vLm = Lm
dt
diLm VLm 50
= = −3
= 25(10)3 A / s
dt Lm 2(10)
0.35
For DT = = 2.33  s  iLm = 25(10)3 2.33(10) −6 = 58.3 mA.
150, 000
Sw2 closed : vP 2 = −Vs , VP1 = −Vs
diLm
= −25(10)3 A / s
dt
diLm
Both switches open : VP1 = 0  =0
dt
7-18) The input voltage vx to the filter is Vs(Ns / Np) when either switch is on, and vx is zero when both
switches are off. (See Fig. 7-8.) The voltage across Lx is therefore
N 
vLx = Vs  s  0  t  DT
N
 p 
= −Vo DT  t  T / 2
 N  T   1 
VLx = Vs  s  DT − Vo  − DT    =0
  N p  2    T / 2 
N 
Vo = 2Vs  s  D
N 
 p
7-19)
 Vs   N s   24  1 
Vo =    =     = 17.1 V .
 2(1 − D)   N p   2(1 − 0.65)   2 
Vo2 17.12
I Lx = = = 1.22 A.
Vs R 24(10)
N 
VSw,max = 2Vs  p  = 2(24)(2) = 96 V .
 Ns 
7-20)
 Vs   N s  V N p / N s 50
Vo =     o = =
 2(1 − D)   N p
 Vs 2(1 − D) 30
Let D = 0.7 ( D  0.5)
N s  50 
=   (2)(1 − 0.7) = 1.0
N p  30 
Vo2 502 Vo2 502
R= = 62.5; I Lx = = = 1.33 A.
Po 40 Vs R 30(62.5)
7-21)
Ps = Po
Vs I Lx = Vo I o
 N   2(1 − D)T 
I x = I o = I Lx  p   
 Ns   T 
 N  
Vs I Lx = Vo  I Lx  p  2(1 − D ) 
  Nd  
 N  1 
Vo = Vs  S  
 N p   2(1 − D) 
 

7-22)

The simulation is run using a Transient Analysis with a restricted time of 3 to 3.02 ms,
representing two periods of steady-state operation. The steady-state output voltage has an average
value of approximately 30 V and peak-to-peak ripple of approximately 600 mV, ignoring the
negative spike. The average transformer primary and secondary currents are 912 mA and 83.5
mA, respectively. The output voltage is lower than the predicted value of 36 V because of the
nonideal switch and diode, mostly from the switch. The output voltage ripple is 2%, matching the
predicted value. The converter would operate much better with a switch that has a lower on
resistance.
30.5V
Output voltage
(3.0041m,30.295)

(3.0200m,30.057)

30.0V

(3.0141m,29.697)

29.5V
3.000ms 3.004ms 3.008ms 3.012ms 3.016ms 3.020ms
V(Output) AVG(V(Output))
Time

4.0A

Primary current

2.0A (3.0200m,912.072m)

0A
I(TX1:1) AVG(I(TX1:1))
200mA

0A
(3.0200m,83.489m)
Secondary current

SEL>>
-200mA
3.000ms 3.005ms 3.010ms 3.015ms 3.020ms
I(TX1:3) AVG(I(TX1:3))
Time
7-23)

Using a nonideal switch and diode produces lower values for the currents. For iLx, the maximum,
minimum, and average values in PSpice are 1.446 A, 0.900 A, and 1.17 A, compared to 1.56 A,
1.01 A, and 1.28 A, respectively. However, the peak-to-peak variation in iLx in PSpice matches
that of the ideal circuit (0.55 A).

2.0A
(3.6286m,900.720m)
(3.6114m,1.4463)
SEL>>
0A
I(Lx)
2.0A

0A (3.6114m,1.5068)
(3.6287m,603.330m)
-2.0A
I(L1)
2.0A

0A (3.6114m,1.4463)
(3.6287m,903.647m)

-2.0A
-I(L2)
1.0A

0A (3.6115m,539.288m)

-1.0A
3.60ms 3.61ms 3.62ms 3.63ms 3.64ms 3.65ms 3.66ms
I(L3)
Time
7-24)
Design for θco= -210° and a gain of 20 dB for a cross over frequency of 12 kHz.
From Eq. 7 − 85, K = 3.73 : co = 2 12000 = 75400 radis
co75400
z = = = 20200 rad / s
K 3.73
R
For gain = 20 dB, 2 = 10
R1
Let R1 = 1 k , R2 = 10 k 
1 1
C1 = = 4.95 nF ; C2 = = 355 pF
R2z  p R2
7-25)
 comp = 45 − (−105) = 150
   150 
K = tan  comp  = tan   = 3.73
 2   2 
Gain = 15 dB + 9.5 dB = 24.5 dB
G = 1024.5/20 = 16.8
R2
= 16.8
R1
Let R1 = 1 k  and R2 = 16.8 k 
K 3.73
C1 = = = 7.07 nF
2 f co R2 2 (5000)(16,800)
1 1
C2 = = = 508 pF
K 2 f co R2 3.73(2 5000)(16,800)

7-26)

Using Vs = 6 V as in Example 7-8, the frequency response of the open-loop system shows that
the crossover frequency is approximately 16.8 kHz. The phase angle at the crossover frequency is
17°, which is much less than the desired value of at least 45°. Therefore, the system does not have
the desired degree of stability.
 120

Phase

80

Magnitude (dB)
40

(16.814K,16.866)

(16.814K,48.439m)
0

-40
10Hz 100Hz 1.0KHz 10KHz 100KHz
DB(V(error)) P(V(error))
Frequency

7-27)

a) A frequency response of the circuit yields Vo ≈ -2.5 dB and θ ≈ 103° at 10 kHz.

Another random document with
no related content on Scribd:
 "Tule pois, Pekka", sanoo Elina. Ja poliisiin kääntyen lisää tyttö
äidillisellä huolenpidolla; "Ei konstaapelin pidä suuttua. Se on niin
kiivas tämä Pekka."

Pekka saattaa Elinan kotia. Heidän mielensä ovat omituisen

herkässä vireessä kuin olisivat he soittokoneita, joita oudot voimat
näppäilevät. Kadunkulmissa he pysähtyvät katselemaan taivaalle,
jossa revontulet ovat kasvaneet yli koko taivaankuvun. Keskellä on
kuin värikäs kruunu, ja siitä juoksevat valot ympäriinsä, hyppien ja
sähisten.

Kaksi lasta revontulien alla, kaukana pohjoisessa.

VI

Veripunainen on esirippu takaseinällä, ja veripunaisella liinalla on

verhottu puhujanpöytä sen edessä. Nuori mies, joka siellä pöydän
takana on äänessä, näyttää vyötäröltään myöten vereen
vajonneelta. Eli paremminkin näyttää siltä kuin olisi punaisessa
seinässä poikittainen rako tai haava, josta mies on puskenut
yläruumiinsa esille ja huutaa nyt jotain, joka on yhtä kuumaa kuin se
aine, jossa hänen jalkansa kahlaavat ja yhtä hätäisesti ponnistelevaa
kuin hänen yläruumiinsa tuskallinen kiemurtelu ylöspäin, pois sieltä
punamerestä.

Miten on Pekka tänne joutunut? Ja vielä puhujaksi!

Se juttu on aivan luonnollinen seuraus Pekan luonteesta ja

erinäisistä tapahtumista. Suurlakko toi jo kerran työväenasian niin liki
Pekan sydäntä että Elinan kuoleman jälkeen nuorukainen
ennenpitkää itsestään luisui tämän aatteen helmaan. Koulunkäynti
jäi hunningolle, kun hän vain levottomasti kuljeksi pitkin maita
manteria kuin riivaajaisen takaa-ajamana. Milloin hän samoili
metsissä Keihonkankaalla päin milloin ulkosataman laitureilla viipyili,
himokkaasti tuijotellen kirkkaitten laineitten lipinään, milloin taasen
hiipi kirkkomaalle. Siellä hän, kun kukaan ei nähnyt, heittäytyi
hillittömästi surunsa valtaan, kaksin käsin halaillen pientä valkeaa
ristiä. Vieläpä joskus, kun sikseen sattui, luiseva nyrkki heristeli päin
taivaan kupua, ja käheitä sadatuksia kuului haudan kupeelta.

Katkeruudessaan Pekka joskus toivoi että olisi tosiaankin sellainen

mahtaja olemassa, jonka tahtomatta ei varpunenkaan oksalta
tipahda eikä hiuskarva kenenkään päästä taitu. — Tulisipa se
mahtaja tähän ylettyville, niin parran sen leukapielistä nyhtäisin. —
Ja Pekka kuvitteli miten tulisi ilmassa liihotellen sellainen
pitkäpartainen ukko, josta heti tietäisi että tämä on nyt se. Silloin
katsottaisi minkäverran se osaa lukea ihmislapsen ajatuksia. Jospa
sen saisi hyvinkin nöyrällä puheella ja kiitoksilla narrattua kyllin
lähelle, niin silloin partaan kiinni jotta karvat pöliseisi. Se tietysti
lähtisi säikäyksissään nousemaan taivaalle, mutta Pekka vain
roikkuisi parrassa kiinni; tipahtaisi vasta sitte kun väsyisi. — Siinä
olisi sitte valmis äkkiloppu tälle surkeudelle.

Sellaiset kuvittelut voivat kyllä hetkeksi huumata mieltä. Mutta

auttamaan eivät nekään kykene. Pekka jäi yhäti levottomuuteensa,
orpouteensa. Niin tuli lopulta muuanna päivänä eteen se kysymys,
jonka Elina jo kerran teki: Herrajumala, mutta millä sinä elät? Pekka
mietti hetkisen, ja käveli sitte Kumliinin konepajalle. Niin tuli hänestä
työmies. — Entisistä tovereistaan oli Pekka jo vierautunut. Mutta nyt
sai hän uusia tuttavia, oikeita sosialisteja, katkeria, intomielisiä,
köyhiä — uskovia, yhteen ainoaan aatteeseen uskovia. Pekka painui
joukkoon yhteisen virran mukana, ensin välinpitämättömänä sitte
lämmeten, ja viimein intoutuen hänkin, eli oikeammin rakastuen.
Pekan orvoksi jäänyt rakkaus löysi suuren ja lämmittävän aatteen,
jolle hän antautui epätoivoisesti ja tinkimättömästi.
 Pekka on kyllä tutkistellut itseään ja tietää olevansa hukkuva, joka
on tarttunut oljenkorteen. Mutta hän on valmis sanomaan Lutherus-
vainajan tavalla: tässä seison enkä muuta voi. — Nuoriso-osaston
kokouksessa Pekka nyt pitää puhetta, kun häntä siihen on pyydetty.
Aluksi hän haparoi ja takaltelee, mutta vauhtiin päästyä rupeaa puhe
sujumaan paremmin. Kuulijat eivät ole turhan nuukia eivätkä
arvostele puhetta niinkuin lehtori Nurkkinen ainekirjoitusta. Tarvitaan
vain sanoja, joihin voidaan uskoa ja jotka antavat
yhteenkuuluvaisuuden tuntoa yhteisessä taistelussa ihmisoikeuksien
puolesta. Pekka puhuu uudesta sosialistisesta yhteiskunnasta,
tuotantovälineitten sosialisoimisesta, kahdeksan tunnin työpäivästä,
ja vapaudesta, jonka koneet suovat ihmiselle, kun ne kerran otetaan
pois riistäjiltä ja alistetaan yhteishyvän palvelukseen. Puhe kiihtyy,
leimuaa nuorekasta intomieltä, ja päättyy sanoihin: Ylös yöstä,
sorretut, ylös vapauteen ja auringon valoon. Eläköön sosialistinen
yhteiskunta! Eläköön vapaus, veljeys ja tasa-arvo!

Punaisena ja kiihtyneenä tulee Pekka alas lavalta. Jotkut

läpyttävät käsiään. Sitte seuraa lausuntoa ja väliaika, jolloin
ryypätään kahvia ravintolan puolella. Tunkeillaan pöytien ääreen,
rentoinaan tytöille ja tarinoidaan. Puheenjohtaja kiittää Pekkaa,
mutta lisää että olisi sietänyt olla vähemmän siitä kaikkien ihmisten
veljeydestä ja enemmän luokkarajoista.

"Ne kun pitäisi nyt saada ne luokkarajat niin selviksi ja porvarit niin
keljuiksi että se olisi sitte jokaiselle aivan selvä. Sellainen on
piirisihteerin määräys että sitä asiaa on tästälähtien yhtenään
jauhettava ja pantava väriä niin paksusti että sokeakin näkee. Totuus
ei ole siinä että se on totta, vaan siinä että se nähdään ja kuullaan,
niin sanoi piirisihteeri, aivan näillä sanoilla sanoi. Pitää panna niihin
luokkarajoihin väriä paksusti, sanoi, ja että pitää jokaisen
luokkatietoisen työläisen käydä vielä salaa pyllistämässäkin sinne
porvarien ovenpieliin että ne oikein löyhkäisivät. Niin sanoi, hehheh."

Pekan tekee mieli huomauttaa että sehän on kieroa peliä ja että

sellaiset piirisihteerit sietäisi hirttää munistaan, mutta sanookin vain:

"Sitä minä en usko että siitä mitään autuutta lopultakaan ratkeaa,

jos luokkarajoja maalaillaan sinne, mistä niitten entisetkin rippeet
pitäisi repiä pois. Minä en tahdo kylvää vihaa, ja jos oppini ei kelpaa,
niin olkoon minun puolestani. Tehän minua pyysitte puhumaan."

"Niin, niin", myöntelee puheenjohtaja kyhnyttäen takapuoltaan

pöydännurkkaan, "mutta meillä kun on nyt tämä puoluekuri ja
ohjesäännöt. Se on sitä meetvurstin ohjelmaa."

"Te kai tarkotatte että Erfurtin?"

"Öhöö, tuota, örvurstin, niin. Sitähän minä meinasin."

Puheenjohtaja lähtee kokoussaliin, jossa ohjelmaa jo jatketaan.

Pekan ei tee mieli nyt sinne. Jotain tympeän tahmaista ja paksua on
pyyhkäisty hänen aaterakennelmansa seiniin. — Se on kai sitä
puoluesihteerin patenttiväriä, ajattelee Pekka. Kyllä tästä vielä tulee
kerran sekä metwurstia että verimakkaraa, jos siihen tapaan
maalausta ja pyllistystä jatketaan.

*****

"Kuulkaapas nuori toveri!"

Nurkkapöydässä istuu punanokkainen mies kaljapullon ääressä.

Se on
"Kansan voiman" aputoimittaja. Se viittilöi sormellaan.
 "Tulkaapas tänne. Painakaa puuta."

Pekka istuu. Punanokka tilaa tahraiselle pöydälle lisää kaljaa ja

lasin.

"Minä olen vähän päissäni, ja minua miellyttäisi puhua.

Kuulkaahan nyt nuori veljeni — eli piru tässä teititelköön — sano
sinä minua vaikka setäksi eli porsaaksi, mutta minä sanon näin:
Minä kuuntelin sun paasaustasi äsken tuolla. Ja nyt minä kysyn
sinulta niinkuin pappi, joka rippikansaa vannottaa, että uskotko sinä,
Pekka Suojanen, mitä puhut?"

"Kysytkö sinä sitä setänä vai porsaana?"

"Minä kysyn sitä setänä, joka vilpittömästi tarkottaa sinun

parastasi, ja porsaana, joka on pienen ikänsä rypenyt tämän
siunatun aatteen allikoissa. Kakaise aatokses ulos huoleti."

"Minun täytyy uskoa, jos haluan elää."

Toimittaja viheltää pitkään.

"Viuh, vai sillä tavalla! Mutta eipäs hätäillä. Kelpaako kalja?

Satunhan kyllä tietämään asioistasi yhtä ja toista. Sinun luonnollasi
on vaikea tulla toimeen maailmassa, mutta kaikkein vaikein tämän
talon seinien sisällä. Tämä on hitonmoinen katkeroituneitten
komplotti. Ja tämä on valtiollinen puolue, Pekka — täällä on
ulvottava susien mukana. Et sinä täältä autuutta löydä, eikä me
sitäpaitsi sinua tarvitakkaan. — Niin, siitä sinun jutustasi minun
täytyy tehdä se häpeällinen tunnustus että kerran humalapäissäni
eksyin hautuumaalle nukkumaan, sinne portista oikealle, ja satuin
siellä aamupuolella näkemään — —. So, so, veljeni, älä punastu.
Satuin vahingossa näkemään, ja sitte kun sinä olit mennyt pois, ja
kun kävin lukemassa nimen siitä ristiltä, niin minä, vanha porsas,
itkin. Tunsinhan minä toki teidät molemmat, kun kaikki kaupungin
kissatkin tunnen. Kuule sinä, Suojasen Pekka, sinä teet viisaimmin
kun painut takaisin kouluun — eli luet privatistina. Kaiva nenäsi
kirjoihin! Kirjat ja viina ovat kaksi välikappaletta, joihin suru hukkuu.
Sinä olet oikea ihmisen alku, Pekka, ja sinulla on sisua. Tee kirjoista
portaat, ja kiipeä sinne, jossa saa vapaasti hengittää. Tänne sinä
ennenpitkää tukehdut."

"Vieläpä tuo setässäkin henki pihisee."

"Pihisee, pihisee — mikäs pahan tappaisi. Eihän vielä ole kieltolaki

niskassa. — Ai helvetti! Minulla on huomiseen lehteen kiivas epistola
kieltolain puolesta, ja toinen joka muurailee luokkarajojen
perustuksia. Katseleppas huomenna lehdestä. Toisessa on
nimimerkkinä 'Töllin ukko' ja toisessa 'Vanha työmies'. — Terve nyt
nuori veljeni. Minun täytyy hiton hamppua joutua korrehtuurin lukuun.
Hei, näkemiin!"

Pekka huomaa jääneensä toimittajan laskun maksajaksi: kuusi

pulloa kaljaa ja kahvi ilman leipää. Kun Pekka koteutuu mörskäänsä,
tuo hän vielä lisälaskuna takaraivossaan melkoisen haavan.

"Jessus varjele! Missä se tuli?" ihmettelee Laitilaiska.

"Lankesin Talolla, portaissa", valehtelee Pekka.

Sillä sitä ei ilkeä sanoa että on lyöty. — Niin se kävi että Pekka
kun koetti Talolla, apeuttaan lieventääkseen, vähäsen tanssahtaa,
niin siinä sattui sällien kanssa tulemaan riitaa. Lopuksi, kadulle
tullessa, löi muutama heppu takaapäin Pekan puolipyörryksiin.
Nyrkkiraudalla löi, ja sanoi että: Siinä on sulle veljeyttä. Toinen vielä
potkiskeli kaatunutta, ja lisäsi: Ja tästä saat rakkautta.

Nyt haava pestään ja sidotaan liinalla. Pekka heittäytyy mahalleen

Laitilan ovensuusänkyyn, joka on hänen asumuksenaan 8 mk
kuukaudelta.
Makaa silmät ummessa, eikä ajattele enään mitään. Eikä usko
mitään.
Makaa koko pitkän yön ja seuraavan päivän, joka on sunnuntai.
VII

Leveitä portaita myöten laskeutuu valkolakkisten joukko alas

pimeälle torille. Näkymättömistä lähteistä kohisevat hurraahuudot
heitä vastaan. Pekka tulee aivan viime hännässä, ja jää
huumaantuneena seisomaan portaitten puoliväliin. — Tämä tuntuu
niin uskomattomalta, niinkuin unennäöltä tai pilanäytelmältä, jossa
Pekkaa petetään niinkuin jotain Jeppe Niilonpoikaa. — Eihän tämä
ole mahdollista. Ylioppilas! — Mutta silmiään ja korviaan ei voi
kieltää. Ne sanovat: kuuntele, katso!

Pekka on jo kuullut, mutta nyt alkavat jo silmätkin erottaa torin

hämärästä jotain, tuolta alhaalta, alempaa kuin arvasi katsoakkaan.
Sieltä nousevat huudot ja puheensorina, suuresta lainehtivasta
ihmisjoukosta, johon valkolakkien jono ryöppyää kuin puron kuohu
tai rannalta vyöryvä lumi. Elävä, vilisevä hanki on vyörynyt portaita
alas, ja sulaa nyt tummaan ihmismereen, jonka aalloille se jää
keinumaan valkoisina läikkinä. — Ilohuutoja, syleilyjä, kukkia! Äänet
vaimentuvat yhtenäiseksi huminaksi, joka alkaa virrata pois
valkoisten lumiläikkien ympärillä. Kadut nielevät kitaansa tämän
kuohuvan ilon. — Pekka lähtee painumaan mukaan, muistaen
hämärästi että on kerittävä joukkoon yhteisille illallisille.
 "Onkos se Pekka Suojanen?" kysyy kuiva ääni.

Pekka näkee vierellään oudon miehen, joka tarkastelee hänen

kasvojaan.

"Kyllä on", vastaa Pekka, ja alkaa selvitä huumauksestaan. Hän

katsoo ympärilleen. Näkee muitten jo menneen. Tuntematon vain
seisoo edessä, tarkastellen niin tunkeilevasti että Pekka saattaa
tuntea noitten tummien nappisilmien aivan koskettelevan
jokapaikkaa, kasvoja, käsiä — sivelevän jokaista vaatekappalettakin
päästä jalkoihin asti. Sellaisen täytyy ärryttää.

"Onkos teillä mitä asiaa?"

"Hiljemmin tuulessa, nuori mies. — Olettepa aikalailla isänne

näköinen."

"Oletteko te nähnyt isän? Milloin? Missä?"

Tuntematon ei vastaa, viittaa vain päällään menevien perään:

"Menettekö sinne?" kysyy hän hiljaa, ei enään kuivasti, vaan aivan

toisella sointuvalla äänellä.

Pekan tekee mieli häätää tuo tungettelija pois. Mutta miehen

surumielinen ääni ja tyyni katse vetävät puoleensa, melkein
lämmittävät. Sellaista miestä ei hän ole koskaan tavannut. Laiha se
on, vanhanpuoleinen, pujopartainen, hienosti puettu, liikkumattomat
kasvot kuin paikalleen valetut. Mies odottaa vastausta.

"Mitäpä minä oikeastaan siellä teen. Nuorempia ovat; en heitä

paljoa tunne."
 "Well. Jos nyt sitte joutaisitte hetkiseksi minun mukaani. Kertoisin
teille isästänne — isältänne — terveiset."

"Minä tulen."

Tuntematon kutsuu ajurin, joka kadunkulmassa näkyy odottavan

häntä. Ajetaan muutamia ristinvälejä, käännytään, ja tullaan
kirkkaasti valaistulle oviaukolle. Siinä on ravintola, hieno paikka —
peililasia kaikkialla niin että tahtoo eksyä ja kävellä seiniin pahki.

"Hitåt, vassogo'!" Kumarteleva eteisvartija riisuu palttoot.

"Jag tror herrn är en ny student?"

"Ja visst", vastaa tuntematon, seuralaisensa puolesta.

"Då ska' herrn ha mössan på. Det brukas så. Vassogo'." —

Eteisvartija ojentaa kumartaen lakin takaisin.

"Pankaa lakki päähän", sanoo tuntematon.

Tuntematon taitaa olla tuttu talossa, tai vaikuttaa hän muuten

hienolla ulkoasullaan. Senverran on Pekka jo pääkaupunkia kokenut
että ravintolain rengit voivat olla hyvin töykeitä.

He joutuvat suureen saliin ja istuvat siellä perimmäiseen

nurkkapöytään, josta Pekka näkee yli salin. Liinalla loistaa punainen
lappu: Beställt. — Pöytä oli siis tilattu edeltäkäsin. Pekka ei enään
ihmettele mitään, vaan antautuu tyytyväisenä tuntemattoman
hoideltavaksi. Taasen hän uppoaa unenkaltaiseen mielentilaan.
Lasien kilinä, hieno seura, pilvenä leijaava sikaarintuoksu, kaikki tuo
tekee niin hyvää. Maksakoon sitte mitä tahansa. Kai tästä jotenkin
suoriutuu.
 "Sallitte kai minun tarjota pienen iltapalan?" kysyy vieras.
"Juotteko?
Tarkotan otatteko esimerkiksi olutta ja ruokaryypyn?"

Pekka nyökkää. Hän antaa vieraan valikoida annokset ja tilata

mitä tahansa. Hän myöntyy kaikkeen koska on tottumaton ja koska
ei voi, vaikka tahtoisikin, vastustaa tuota tyynen isällistä miestä. Hän
vaipuu tuoliinsa selkäkenoon ja nauttii olemisesta, omituisesta
turvallisuuden tunnosta, ajattelematta mitään.

He kulauttavat olutta vaahtoavista tuopeista. Heidän pöytäänsä

tuodaan ruokia, joita Pekka ei tunne. He ryyppäävät pienistä
pikareista pisaraisen kellertävää tulista ainetta, joka on kuin viinaa,
mutta ei maistu paljon millekkään. Ruuat korjataan pois aivan
huomaamatta, ja kahvipunssit ilmestyvät tilalle. Se on Grönstedtin
sinileimaa — Pekka tietää kyllä että se on parasta lajia.

Koko atrian aikana on puhuttu tuskin mitään. He ovat vain

tarkastaneet toisiaan. Pekasta alkaa mies tuntua omituisesti tutulta,
mutta mahdotonta on muistaa missä mokoman otuksen olisi
tavannut. Tottavieköön; eihän se ole sanonut edes nimeään! Mutta
Pekka ei ole se, joka käy utelemaan. Olkoon, kylläpähän kerkiää
vielä tarinoineen. Pekka nauttii vain olostaan, kilinästä, oudoista
kasvoista, tarjoilijattarien vartalon keinunnasta, sikarista, punssista,
joka pehmeällä kädellä hyväilee rintaa kuin hellä nainen — sellainen,
jota ei ole, mutta josta kaikki nuorukaiset joskus haaveilevat.

"Nuori mies", sanoo tuntematon, kohottaen lasinsa. "Valkean

lakkinne malja! — — Sallinette minun lopultakin esittää itseni. Olen
tässä viipynyt monenmoisessa pienessä tarkastelussa, niinkuin
tietysti olette huomannut. Valitan jos tämä on piinannut teitä. Mutta
ettehän voi kieltää että on omituista todeta esimerkiksi sellainen
pikkuseikka kuin äsken sikaria valitessamme. Kätemme sattuivat
silloin vierekkäin. Katsokaahan. Teidän etusormenne on kuin
jäljennös omastani. Antakaa kätenne. Kas nyt — eikös ole sama
ihan kynttä myöten; minun vain hiukkasen ryppyisempi."

Heti miehen ensi sanoissa on tuo sama kuiskaava sointu kuin

äsken kadulla hänen kysyessään "menettekö sinne?" Pekka on
kuullut sen äänen ennenkin. Ja samalla kun hän ojentaa kätensä
miehelle, kuiskaa hän:

"Isä!"

He puristavat toistensa käsiä, ensikertaa, isä ja poika.

Pekan on niin outo ollakseen ettei kykene puhumaan mitään. Isä

vain kertoilee tuolloin tällöin jonkun tarinan kaukaisista maista,
merimiesjutun tai jonkun muun sellaisen, jolle sopii nauraa. He
nauttivat toistensa läsnäolosta kuin kaksi eksynyttä, jotka ovat
kohdanneet toisensa metsässä ja tulleet hetikohta tutuiksi.

Kaikestapäättäen on isä paljon maailmaa nähnyt ja kirjavia

onnenvaiheita kokenut mies. Eikä hän näy liikkuneen yksistään
koneenkäyttäjänä, vaan kaikenkaltaisissa ammateissa, vieläpä
kaivosmiehenä, kullanhuuhtojana, sähköteknikkona,
automobiilitehtaan mekanikkona — enimmäkseen Amerikassa,
mutta viimeiseksi Ruotsissa.

Sieltäkäsin hän kertoo yli vuoden päivät pitäneensä silmällä Pekan

vaiheita ja pistäyneensä jo viime kevännä näinikään tarkastamassa
kotikaupungista tulleita uusia ylioppilaita.
 "Minä jäin kaksikin vuotta jälkeen toisista", huomauttaa Pekka, —
"kun olin välillä työssä".

"Kuulin sen tovereiltasi", sanoo isä. "Onko sinulle karttunut paljon

velkoja?"

"Toista tuhatta."

"Olet tainnut laskea väärin. Tai ehket tiedä että muutamassa

tämän kaupungin pankissa on sinun nimelläsi hiukkasen pääomaa?"

"Isä!"

"Ei ratketa tunteellisiksi. Senverran olen toki minäkin pojalleni

velkaa. Ja se on rehellisesti ansaittua, eikä se silti minua köyhdytä.
— Miten äitisi muuten jaksaa?"

"En tiedä."

"Sepä kummallinen vastaus!"

"Ei se ole sen kummempi kuin etten tosiaankaan tiedä. Jätin äitin
jo neljä vuotta takaperin. En ole voinut sitä naista sietää sen
jouluaaton jälkeen. Ymmärrättehän? Ja sitte tuli muitakin asioita —
minun täytynee tässä sanoa että tuli pikkuvelikin, jonka isää en
varmasti tiedä."

"Olen kuullut jo sen asian, ja siihen tyytynyt. Ota huomioon että

äitilläsi oli syytä menettelyynsä. Minä olen maailmalla rietastellut
aikalailla."

"Se ei kuulu minuun. Se on teidän ja hänen välinen asia."

"No, et liene sattunut kuulemaankaan hänestä mitään?"

 "Kyllä. Kuuluu olevan kotipitäjässään ja pitävän pientä kauppaa ja
kahvilaa. Rakentavat siellä paraillaan rautatietä. Ei ole muijalla
poikineen hätäpäivää."

"Oletko varma siitä?"

"Luulen niin."

"Kaiken varalta saat tästä toisenkin pankkikirjan. Se on hänen

nimelleen. Toimita jotenkuten äitillesi, jos joutuu ahdinkoon. Tässä
ovat molemmat kirjat."

"Kaksikymmentä tuhatta minun nimelläni! Mitä minä teen näin

paljolla?"

"Tuhlaa pois. Se on sitä varten. Maksa velkasi, pueta itsesi

parhaalla räätälillä, käy parhaissa paikoissa, matkusta ulkomailla —
miten vain haluttaa, kunhan tuhlaat sen kepeällä kädellä. Tulet
kokemaan että siten se kasvaa parhaan koron: saat elämäniloa, ja
itseluottamuksesi kasvaa. Niitä kahta asiaa koettaa tämä isänperintö
sinulle antaa — ei rahaa. Tuhlaa, poikani, se tekee sinulle hyvää.
Yksi asia vain polta aivoihisi tulikirjäimilla: älä hanki tautia. Äläkä
kajoa muuhun — eli olkoon menneeksi — muihin naisiin kuin niihin,
joita rakastat. Se olkoon tämän perinnön opetuspuoli."

"Se osa perintöä tuli liian myöhään. Olen jo tuhlannut sen kaiken
edeltäkäsin."

"Tammefan! Vai edeltäkäsin! Se kai merkitsee että sait taudin?"

"Kyllä. Mutta olen jo tervennä taasen."

 "Yhdentekevää. Aivan oma asiasi. — Tarkotan vain sitä että tulin
yhtäkkiä huomanneeksi miten oikeastaan opetukset, samoinkuin
muukin perintötavara, ovat vain tuhlaamista varten. Mainiota.
Tuhlannut edeltäkäsin! — Your health. Maljasi poika. Kiitän sinua."

"Isä, ei pidä pilkata. Minä en ole tanssinut ruusuilla ja kukkasilla.

Ei ole ihme jos siinä menossa keikahtaa monellaiseen liemeen
kiehumaan.
Mutta sittenkin minä sanon että on parempi ostaa selvällä rahalla
kuin
pettää."

"Aivan kuten tahdot. Enhän minä sinua pilkannut. Ole turvassa ja

iloitse, nuorimies. Jätänkin sinut rauhaan nyt että voit vielä iloita
toveriesi kanssa. Siellä oli aika sieviä tyttöjä joukossa. — Fröken, får
jag betala!"

Niin sitä siis mennään! Isä tilaa vielä kaksi autoa oven eteen.

"Mihin menette, isä? Missä asutte?"

"Poikani, minä en asu enään missään. Huomenna lähden toiselle

puolen maapalloa. Siellä on minulla pieni farmi vanhain päiväin
varalta. Niinkuin lienet tarinoistani ymmärtänyt, olen minäkin
kiehunut monessa liemessä, ja siksi haluan nyt levätä."

"Jos silloin jouluaattona olisitte odottanut hetkistä enemmän, olisin

minä tullut teidän mukaanne. Säikähdin silloin niin etten ehtinyt."

Kyynelet tulvahtavat äkkiä vanhan miehen silmiin. Hän kuivaa ne

nopeasti. Hetken perästä sanoo hän:

"Me olemme jo puhuneet kylliksi. Luulen että autot odottavat."

 Aivan turtana antaa Pekka viedä itsensä ulos, ja nousee autoon,
jonka isä maksaa edeltäkäsin. Vielä kerran kysyy tämä:

"Olinpa unohtaa kysyä mitä alaa rupeat lukemaan."

"Insinööriksi", vastaa Pekka autosta.

"Vai niin. Se on hyvä, all right. Terve nyt, tuohon käteen. Hyvästi."

"Hyvästi."

Auto lähtee huristamaan sinne, mihin toisetkin valkolakit ovat jo

menneet. Ja autossa istuu nuori ylioppilas, itku kurkussa, kaksi
pankkikirjaa povellaan. Vuoroin hän puristaa niitä, vuoroin sivelee
lakkiaan, päästäkseen varmuuteen siitä ettei tämä ole vain
unennäköä.
VIII

Aalto solisee heikosti kivikossa, tullen jostain, mistä tulleneekin,

luikertelee sitte kivien välitse, ja loiskahtaa rantaan. Tulee toinen
aalto, yhä toisia, loputtomiin. Ruovikko kahisee niitten tullessa, ja
sitte ne nukahtavat rantasomerolle.

Aamuviriä se on, joka päivemmällä tyyntyy. Silmiään avaamatta

tietää että taivas on pilvetön ja tuuli etelässä — aamun arka tuuli,
jossa vielä on mukana unen raukeutta, heräävien kukkien tuoksua ja
lintujen laulua. Pekka kuuntelee miten päivä paistaa. — Kuunnella
auringonpaistetta — sehän kuulostaa ylen runolliselta, mutta kyllä
sellainen toimitus kuitenkin on mahdollista. Korvillaan näkee paljon
tällaisena heinäkuisena aamuhetkenä. Tietää senkin edeltäkäsin että
silmänsä avatessaan näkee edessään auringon kuvajaiset
seinähirsillä, vaakasuorina viivoina, niinkuin ne vastapäisen seinän
hirsien lomitse siivilöityvät. — Siinähän ne ovat, aivan kuin ennen.
Siunattu keskikesä!

Pekka heittää viltin päältään ja pistäytyy järvessä aamu-uinnilla.

Siinä haihtuu jäsenistä viimeinenkin raukeus. Hieno nälän tunto
herää sen tilalle kautta koko ruumiin, juuri sellainen tunto, jonka
vallassa on mieluista keittää kahvia. Pekka tietysti keittää kahvia,
ripustaen pannun arinakivien päälle kepin nenään, tulta hoidellessa
sitte vain hyvillämielin katsellen sauhun tupruilua ja verratonta
asumustaan tuossa.

Mistäpä parempi kesähuvila joutilaalle miehelle! Harmaja

jäkälöitynyt heinälato on Pekan kadehdittava kesälinna.
Nauroivathan ne talossa aluksi sellaista asumisen mallia; mutta
pilkoillaan toki vuokrasivat ladon. — Nyt ei liene enään ketään
järjellistä ihmistä, joka ei mielellään vaihtaisi elämänsä laatua Pekan
kanssa.

Ei ole huolta mistään. Joutilas aatos saa kynältään kuppelehtia

missä haluaa, aivot saavat levätä ja ruumis koota voimia. Ihminen on
hänkin joltain osaltaan kasvin kaltainen, joka imee elämää ilmasta ja
maasta. Mutta kasvi, se vain ujosti kasvaa ja kukkii. Ihmisen veri
kesän auringossa punertuu väkeväksi viiniksi, joka paisuttaa suonia
ja pyrkii tekoon.

Pekka juo kahvinsa emaljituopista, ja leikkaa puukollaan paksun

viipaleen ruisleivän kyljestä. Mielinmäärin on hän kuljeksinut vierailla
mailla, katsellut suuria kaupungeita ja syönyt ranskanpullaa. Siksipä
nyt ruisleipä on hänen kielensä herkku, ja lahdeke kotimaan sinisen
järven rannalla hänen mieluinen maailmansa.

— Kyllä se isä silti oli viisas mies, ajattelee Pekka. — Ottipa ja

antoi poikapahalleen elämän toiseen kertaan. Heh-heh. Vaikka en
pääsekkään tästä kirotusta suomalaisen suvun taipumuksesta, joka
väkipakolla riepoittaa pohtimaan maailman asioita ja kaivelemaan
itseään kaikellaisilla joutavanpäiväisillä resoneerauksilla — josta
syystä olen ainaisessa "henkisessä krapulassa" — niin tuntuupa
sittenkin kuin elämä katselisi minua lempeämmällä silmällä, tai minä
elämää, mitenpäin tuon nyt haluaa ottaa. Pääasia on etten enään ole
miestä huonompi, en missään suhteessa. "Ole oma itses, mies",
sanoo Ibsen. Miksipä en olisi! Olenkos sitte kuka muu? Teen mitä
ikinä haluan, maksan selvällä rahalla, ja niin olen maailman kanssa
kuitti. Verraton keksintö tuo raha. Se on väärennetty passi, jonka
kaikki tietävät vääräksi, mutta silti kaikki hyväksyvät.

— Kultainen kolikko, kunnioitanko sinua, himoanko sinua? Älä

luule. Halveksinko sinua, vihaanko sinua? Älä luule sitäkään.
Tavallaan minä melkein pidän sinusta. On hupaista laskea sinut,
ympyriäisen muotosi mukaan, kierimään mihin haluat ja mihin sinua
halutaan. Sitäkin mieluummin sen teen, kun olen sinussa
haistavinani taipumuksen vetää isäntääsi nenästä. Luulenpa että
senkin lantin päällä, jonka köyhälle ojennan, istuu piru ja nauraa. —
Älä silti, ystäväni kolikko, moiti minua kiittämättömäksi. Aijon sinua
vielä joskus kiittääkkin, mutta vasta senjälkeen kun olen sinusta
päässyt erilleni. Älä kursaile; kyllä sinä hyvinkin siedät pienen
vilpittömän kiitosmaininnan. Sillä se, joka on katsellut maailmaa
sinun tomppelisi yläkerrosten akkunoista, on nähnyt hyvän ja pahan,
ja saattaa, jos sikseen sattuu, tulla hyväksi ihmiseksi. — Teeppäs,
kolikko, kerran huviksesi luettelo historian parhaimmista ja
jalommista ihmisistä — luulisin että iloksesi havaitsisit suuren osan
sukukuntaasi kerran asustaneen heidän tai heidän esi-isiensä
kukkarossa.

— Siispä kykenet sinäkin, kolikko, johonkin. Mutta omistaa ei

sinun avullasi voi mitään, ei tomuhitustakaan. Ne, jotka eivät tätä
usko, koettakoot kokeeksi kullan voimalla omistaa esim. aviovaimon
— huihai.

— Muistuupa mieleeni hupainen näky eilispäivältä, kun mansikoita

etsiskellen kyykin tuolla aholla. Kaksi nuorta haaveili siinä pensaan