Principles of Economics 7th Edition

Frank Solutions Manual

Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/principles-of-economics-7th-edition-frank-solutions-m
anual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Principles of Economics 7th Edition Frank Test Bank

https://testbankfan.com/product/principles-of-economics-7th-
edition-frank-test-bank/

Principles of Economics 6th Edition Frank Solutions

Manual

https://testbankfan.com/product/principles-of-economics-6th-
edition-frank-solutions-manual/

Principles of Economics 6th Edition Frank Test Bank

https://testbankfan.com/product/principles-of-economics-6th-
edition-frank-test-bank/

Principles of Economics 5th Edition Frank Test Bank

https://testbankfan.com/product/principles-of-economics-5th-
edition-frank-test-bank/
Principles of Economics A Streamlined Approach 3rd
Edition Frank Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/principles-of-economics-a-
streamlined-approach-3rd-edition-frank-solutions-manual/

Principles of Microeconomics 6th Edition Frank

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/principles-of-microeconomics-6th-
edition-frank-solutions-manual/

Principles of Macroeconomics 6th Edition Frank

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/principles-of-macroeconomics-6th-
edition-frank-solutions-manual/

Principles of Economics A Streamlined Approach 3rd

Edition Frank Test Bank

https://testbankfan.com/product/principles-of-economics-a-
streamlined-approach-3rd-edition-frank-test-bank/

Principles of Economics 7th Edition Gottheil Solutions

Manual

https://testbankfan.com/product/principles-of-economics-7th-
edition-gottheil-solutions-manual/
CHAPTER 18 INFLATION AND THE PRICE
LEVEL

Answers to Review Questions

1. The official cost-of-living index, the CPI, measures the cost of buying a particular
“basket” of goods and services, relative to a specified base year. The official basket
of goods and services is intended to correspond to the buying patterns of the typical
family. A family whose buying patterns differ from the average may find that
changes in its cost of living are not well captured by the official CPI. For example, if
the price of peanut butter rises sharply, the cost of living for a family that buys much
more peanut butter than the typical family will increase more than the CPI, all else
being equal.

Learning Objective: 18-01

AACSB: Reflective Thinking
Bloom’s: Understand

2. The price level measures the cost of a basket of goods and services, relative to a base
year. The CPI is one standard measure of the price level. In contrast, the rate of
inflation is the annual percentage change in the price level.

For example, suppose that the basket of goods and services on which the CPI is based
cost $100 in the base year, $150 last year, and $154.50 this year. The price level this
year is 1.545 (= $154.50/$100.00). The inflation rate from last year to this is the
percentage increase in the cost of the basket since last year,
154.50 − 150.00 4.5
= = 0.03 or 3%.
150.00 150

Learning Objective: 18-01

AACSB: Reflective Thinking
Bloom’s: Remember

3. It is important to adjust for inflation when comparing nominal quantities at different

points in time because with inflation, increases in nominal quantities may simply
reflect higher prices rather than increased production or purchasing power. For
example, a 10% increase in a worker’s nominal wage implies a 10% increase in
purchasing power if prices are unchanged, but no increase in purchasing power if
prices have also risen by 10%.
The basic method of adjusting for inflation, called deflating the nominal quantity,
is to divide a nominal quantity by a price index, such as the CPI. For example, the
real wage is equal to the nominal wage divided by a price index and measures the
1
© 2019 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
 purchasing power of the wage. Unlike nominal wages, real wages can be
meaningfully compared over time.

Learning Objective: 18-02

AACSB: Reflective Thinking
Bloom’s: Remember

4. In an indexed labor contract, wages each year would automatically be increased at the
rate of inflation, preserving the purchasing power of the agreed-upon wage. For
example, if prices of consumer goods rise by 2% over the year (that is, the rate of
inflation is 2%), an indexed wage will also automatically rise by 2% so that the
quantity of goods the worker can purchase remains unchanged.

Learning Objective: 18-02

AACSB: Reflective Thinking
Bloom’s: Understand

5. First, quality adjustment bias occurs when government statisticians underestimate

quality improvements. For example, if candy bars weigh 10% more than last year
and also cost 10% more, there is no true inflation in candy bar prices since the price
per ounce is unchanged. However, if the statisticians fail to note the increase in
weight and simply record the 10% increase in price, they will mistakenly overstate
inflation. The more subtle improvements in quality are (for example, more effective
medical procedures), the harder they are to measure precisely, which increases the
risk of overstating inflation.
Second, substitution bias occurs because the CPI assumes a fixed basket of goods
and services that does not allow for the possibility of consumer substitution of less
expensive items for more expensive ones. For example, if a particular type of candy
bar is included in the official basket, and the price of this candy bar rises, then an
increase in the official cost of living will be recorded. However, if people can switch
from one type of candy bar to another desirable that has not increased in price, then
the “true” cost of living will not have risen despite what the CPI shows.

Learning Objective: 18-03

AACSB: Knowledge Application
Bloom’s: Apply

6. The first two sentences are correct; the losses that unanticipated inflation imposes on
creditors (for example) are just offset by the gains to debtors. The third sentence is
not correct, however, as there is an overall cost to society when wealth is redistributed
arbitrarily. First, the role of luck in the distribution of income is increased since the
size of one’s return depends on whether inflation is high or low; this makes people
feel worse off and is a cost to society. Second, when wealth is determined more by

2
© 2019 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
 random forces than by hard work and intelligent investment, the incentives to engage
in the latter are reduced, harming the efficiency of the economy. Finally, people use
up resources attempting to anticipate inflation and protect themselves against it; from
society’s point of view, these resources are wasted.

Learning Objective: 18-04

AACSB: Analytical Thinking
Bloom’s: Analyze

7. The real return on any asset is the nominal return (or nominal interest rate) minus the
inflation rate. The nominal return on cash is zero, so the real return equals the
nominal interest rate minus the inflation rate. That is, the return to cash is negative
whenever there is inflation, and each additional point of inflation reduces the real
return to holding cash (i.e. makes it more negative) by one point.

Learning Objective: 18-05

AACSB: Analytical Thinking
Bloom’s: Analyze

8. True. Suppose the borrower and lender agree on a 2% real return on the loan. If they
correctly anticipate that inflation over the life of the loan will be, say, 5%, then setting
a 7% nominal interest rate on the loan ensures that the lender receives and the
borrower pays a 2% real return, as agreed beforehand. (Note that this ignores any
complications introduced by differential in taxes between the borrower and lender.)

Learning Objective: 16-05

AACSB: Analytical Thinking
Bloom’s: Evaluate

Answers to Problems
1. a. The cost of the goods in the base year is $200 + $600 + $100 + $50 = $950. In
the subsequent year the same goods costs $220 + $640 + $120 + $40 = $1,020.
The CPI in the subsequent year equals the cost of the goods in that year relative to
the base year: $1,020 / $950 = 1.074.

Since the CPI in the base year is 1.000, the rate of inflation (equal to the
percentage increase in the CPI) between the base year and the subsequent year is
7.4%.

b. The family’s nominal income rose by 5%, which is less than the increase in the
family’s cost of living. The family is thus worse off in terms of real purchasing
power.

3
© 2019 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Learning Objective: 18-01
AACSB: Knowledge Application
Bloom’s: Apply

2. The inflation rate between 1990 and 1991 is the percentage increase in the price level
between those years: (136.2 -130.7)/ 130.7 = 4.2%. Inflation rates for the years 1991
through 2000 are presented below.

Inflation Rate
Year CPI (%)
1990 130.7
1991 136.2 4.2
1992 140.3 3.0
1993 144.5 3.0
1994 148.2 2.6
1995 152.4 2.8
1996 156.9 3.0
1997 160.5 2.3
1998 163 1.6
1999 166.6 2.2
2000 172.2 3.4

The inflation rates were relatively low throughout the 1990s, but lower at the end of the
decade than at the beginning.

Learning Objective: 18-01

AACSB: Knowledge Application
Bloom’s: Apply

3. a. Using the CPI data from problem 2, the real entry-level wage for college
graduates in 1997 was $13.65/1.605 = $8.05

b. Since the real wage fell by 8% between 1990 and 1997, the $8.50 real wage in
1997 was 92% of the real wage in 1990:
8.50 = (0.92)(real wage in 1990)
Real wage in 1990 = $9.24

c. Let W1990 stand for the nominal wage in 1990. Then, if we deflate the nominal
wage by the CPI, we have W1990/1.307 = $9.24. Solving for W1990 gives us a
nominal wage in 1990 of $12.08.

Learning Objective: 18-02

AACSB: Knowledge Application
Bloom’s: Apply

4
© 2019 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
4. The rate of inflation between 2014 and 2016 (the percentage increase in the price
185 − 175 10
level) is = = 0.057 = 5.7%. To keep tax brackets at the same points in
175 175
terms of real income, the nominal income categories should each be increased by
5.7%. The tax schedule for the year 2016 is:

Family income Tax rate

<$21,140 10%
$21,141 - $31,710 12%
$31,711 - $52,850 15%
$52,851 - $84,560 20%
>$84,560 25%

Note: If you calculated the inflation rate to more decimal points, your answers will be
slightly different from those above.
Learning Objective: 18-02
AACSB: Knowledge Application
Bloom’s: Apply

5. The real median income is determined by dividing the nominal income by the CPI for
the given year and multiplying the result by 100. The results for each year are given
in the table below:

Nominal Real
Year Income CPI Income
1985 $23,618 107.6 $21,949.81
1995 $34,076 152.4 $22,359.58
2005 $46,326 195.3 $23,720.43
2010 $49,276 218.1 $22,593.31

Based on the information in the table, real median household income rose between
1985 and 2005, but then declined between 2005 and 2010.

In Connect the 2010 nominal income value is replaced with a 2015 nominal income
value of $57,230. CPI value for 2010 was replaced with 2015 CPI value of 237.0.
Real income for 2015 equals $24,147.68

Learning Objective: 18-02

AACSB: Knowledge Application
Bloom’s: Apply

5
© 2019 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
6. a. The cost of the basket in 2015 is $90 + $60 + $80 = $230.

In 2016, the cost is $150 + $70 + $80 = $300.

300 − 230 70
The official “cost of eating” has increased by = = 0.304 or 30.4%
230 230
between 2015 and 2016.

b. Since two chickens now cost more than one ham, people will switch from 30
chickens to 15 hams, for a total ham consumption of 25. The cost of the food
basket in 2016 is now (25 hams)($7 per ham) + (10 steaks)($8 per steak) = $255.

255 − 230 25
The true increase in the cost of eating is = = 0.1086 or 10.9%.
230 230

This is a much lower increase in the cost of eating than the official estimate of
30.4%. The overestimate of inflation in the cost of eating reflects substitution
bias.

Learning Objective: 18-01; 18-03

AACSB: Knowledge Application
Bloom’s: Apply

7. The fourth column in the table below shows the real price of gasoline, calculated as
the nominal price of gasoline divided by the CPI. The fifth column shows the year-
to-year percentage change in the real price of gasoline, and the sixth column shows
the inflation rate (i.e. the year-to-year percentage change in the CPI).

Gasoline Real Percentage change

price CPI price of in real price of
Year ($/gallon) (1982-1984 = 1) gasoline gasoline Inflation
1978 0.663 0.652 1.017
1979 0.901 0.726 1.241 22.0% 11.3%
1980 1.269 0.824 1.540 24.1% 13.5%
1981 1.391 0.909 1.530 -0.6% 10.3%
1982 1.309 0.965 1.356 -11.4% 6.2%
1983 1.277 0.996 1.282 -5.5% 3.2%
1984 1.229 1.039 1.183 -7.7% 4.3%
1985 1.241 1.076 1.153 -2.5% 3.6%
1986 0.955 1.136 0.841 -27.1% 5.6%

The table shows that a large part of the fluctuations in oil prices reflected changes in
the real price of gas, rather than general inflation. Most striking, the real price of gas
fell 27% in 1986 while the inflation rate was 5.6%.

6
© 2019 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Learning Objective: 18-01; 18-04
AACSB: Knowledge Application
Bloom’s: Apply

8. First, calculate inflation for each year. For 2012, inflation is the percentage increase
in the CPI over that year, equal to (105 – 100)/100 = 5%. For 2013, inflation is (110
– 105)/105 = 4.8%. For 2014, inflation is (118 – 110)/110 = 7.3%. The real return
equals the nominal interest rate minus the inflation rate. Subtracting the inflation rate
for each year from the nominal interest rate (6% in each year) gives real returns of 1%
in 2012, 1.2% in 2013, and –1.3% in 2014.

Now consider the three-year period as a whole. At the end of one year, Albert’s
$1,000 is worth $1,060. Assuming that interest is re-invested, at the end of two years
he has ($1,060)(1.06) = $1,123.60, and at the end of three years he has
($1,123.60)(1.06) = $1,191.02, for a total gain of 19.1%. The price level has risen by
18% over the three years, so Albert’s total real return over the three years is 19.1% –
18% = 1.1%.

Learning Objective: 18-05

AACSB: Knowledge Application
Bloom’s: Apply

9. a. Inflation is expected to be (110-100)/100 = 10% in the first year and (121-

110)/110 = 10% in the second year. If Frank charges Sarah a 12% nominal
interest rate, he will earn a real return of 2% per year (12% nominal interest rate –
10% inflation rate).

b. To ensure a 2% annual return on the loan, Frank and Sarah should agree that Sara
will pay a nominal interest rate in each year equal to 2% plus whatever the
inflation rate turns out to be. For example, if inflation turns out to be 8% during
the first year and 10% during the second year, Sarah should pay 10% nominal
interest in the first year and 12% in the second year.

Learning Objective: 18-05

AACSB: Knowledge Application
Bloom’s: Apply

10. A consumer who spent $100 in the base year would spend $17.80 on food and
beverages, $42.80 on housing, $6.30 on apparel and upkeep, and so on. To buy the
goods and services this year, which cost $100 in the base year, the consumer would
have to increase his spending on food and beverages from $17.80 to $19.58 (a
10% increase), on housing from $42.80 to $44.94, and on medical care from $5.70 to
$6.27. Other expenditures would be the same as in the base year. The total cost of the

7
© 2019 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
 basket in the current year is $104.49, so the CPI for the current year is 1.0449
(104.49/100) or 1.045.

Learning Objective: 18-05

AACSB: Knowledge Application
Bloom’s: Apply

8
© 2019 by McGraw-Hill Education. This is proprietary material solely for authorized instructor use. Not authorized for sale or distribution in
any manner. This document may not be copied, scanned, duplicated, forwarded, distributed, or posted on a website, in whole or part.
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Hellé
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Hellé

Author: Marcelle Tinayre

Translator: L. Onerva

Release date: February 19, 2024 [eBook #72994]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: WSOY, 1922

Credits: Tuula Temonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HELLÉ ***

HELLÉ

Kirj.

Marcelle Tinayre

Suomentanut

L. Onerva

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1922.

Näin valistuneena kuuluu nainen vain arvokkaimmalle,

ansioitetulle, oikeuden ja voimakkaiden tekojen miehelle, jossa
hän näkee sen ylevän kauneuden, tarkoitan: sankarillisen
oikeudentunnon, jota hänen isänsä on opettanut häntä
ymmärtämään.

Michelet: nainen.
I.

Lapsuuteni kuvastaa muistossani kuin maisema aamun sarastaessa,

jolloin kukkulat, pistäen siellä täällä esiin laaksojen ja tasankojen yllä
leijailevasta sumumerestä, näyttävät riippuvan maan ja taivaan
välillä. Samanlaisina häämöittävät mielessäni menneisyyden kuvat,
irrallisina, säteilevinä, läpi ruskoisen aamu-usvan…

Näen eteläranskalaisen lakeuden, vaarojen ympäröimän laajan

taivaanrannan. Näen joen, joka vyöryttää keltaisia aaltoja laitumien,
kanervakankaitten ja kastanjametsien halki. Näen kaupungin
punaisine tiilikattoineen, joiden ylitse näkyy romanilaistyylinen
kellotapuli. Näen talon, jossa orpona kasvoin tätini Angélie de
Riveyrac'in ja hänen veljensä Sylvainin luona.

Me asuimme kaupungin ulkopuolella metsän reunassa pienellä

maatilalla, jota komeilevasti nimitettiin Châtaigneraie'ksi.

Puutarhan veräjästä nähtiin milloin postinkantajan, milloin

vuokratilallisten, milloin maantien poloisten kiertäjien käyvän sisälle.
Kaupungin asukkaat, porvarit ja virkamiehet, eivät koskaan sen
kynnyksen yli astuneet. Kolme tai neljä kertaa vuodessa neiti de
Riveyrac pukeutui mustaan pitsihattuun, kietoi kashmir-huivin
hartioilleen ja vuokrasi vaunut lähitienoon ajurilta. Hän vei minut
useampien peninkulmien päähän, rappeutuneisiin linnoihin,
vanhojen naissukulaisten luo, jotka pitivät ankarasti kiinni kankeista
seurustelu tavoista ja joita setäni kutsui »Escarbagnas'n
kreivittäriksi». [Escarbagnas'n kreivitär: Molièren kirjoittama farssi.
Suom. huom.] He tiedustelivat uutisia herra Sylvainista, kertoivat
naapuriston herrasväkien kesken solmituista naimiskaupoista ja
antoivat minulle pisaran maraskinolikööriä, namusia ja pyhäinkuvia,
jotka setäni poltti kotiin palattuamme.

Castillonissa pidettiin setä Sylvainia eriskummallisuutena. Hän oli

joutunut papiston silmätikuksi. Hän ei käynyt koskaan kirkossa; hän
ei vieraillut koskaan paikkakunnan arvohenkilöiden luona, ja
muutamat sanoivat, että hän kirjoitti teoksia pyhää uskontoa
vastaan.

Toiselta puolen katsoivat kaupungin vapaamuurarit pahalla

silmällä neiti de Riveyrac'ia, tuota aatelista ja — kuten he väittivät —
kitsasta vanhaa piikaa, joka seurusteli ystävällisesti talonpoikien
kanssa ja sinutteli palvelijoita, mutta kieltäytyi ottamasta vastaan
rikastuneita kauppiaita, koska hän ei tahtonut olla tekemisissä
senlaatuisien ihmisten kanssa.

Nämä juorut eivät koskaan yltäneet minun korviini saakka. Muistan

itseni viiden tai kuuden vuotiaana. Minun maailmani on kokoonpantu
kotieläimistä, nukeista, joita soudattelen, kääpiökukista, joita hoidan.
Minun pieni lapsen-elämäni on yhtä monipuolinen, yhtä runsas
mielenailahteluista kuin täysikasvuistenkin; lukitut laatikot edustavat
siinä Salaperäisyyttä, hedelmähillot Syntiä, puutarhan suljettu portti
johtaa Äärettömyyteen ja Tuntemattomaan, ja kaivon pohjalla,
väreilevässä veden kalvossa väliin näkyvä hopeinen kiekko, kostean
sammalkehän alla, antaa minulle aavistuksen vaarasta.

Olemmeko rikkaita vai köyhiä? Sitä en tiedä. Minun

lapsenmielitekoni ovat ylettömät, ja mattojen viheriään höytyvään
istutetut punaiset kameliat, lamppujen kreikkalaistyyliset myssyt,
ohkaisiin ikkunaverhoihin kudotut haavemaiset kukat näyttävät
minusta mieluisilta ylellisyyden merkeiltä. Täti Angélie pysytteleikse
tavallisesti ensimmäisessä kerroksessa, vanhalla mahongilla
kalustetussa huoneessaan, johon päivän valo tunkee kalpeana,
musliiniverhojen siivilöimänä kuultona ja jossa suuri, empiretyylinen
piironki, salaperäinen ihmekaappi, levittää ympärilleen lavendelin,
eetterin ja suklaan tuoksua. Tuossa piirongissa on jos jotakin:
kellastuneita pitsejä, esiäitien jalokiviä, niputtain vanhoja kirjeitä,
ikäloppuja virsikirjoja, joiden mustat kannet tuoksuvat homeelle ja
pyhäinsavulle.

Istuen ikkunan ääressä täti Angélie parsii koriin pinottuja

liinavaatteita. Lihavuus, joka tekee hänen vartalonsa
epämuodostuneeksi, on kuitenkin säästänyt hänen puhtaita ja
täsmällisiä kasvonpiirteitään. Hänen nenänsä on suora, huulensa
ohuet, kulmakarvojen viiva hiukan käskevä, niinkuin latinalaisen
keisarinnan, mutta lamartinelainen kaihomielisyys, hänen
nuoruutensa sulous, kajastaa yhä hänen sinisistä silmistään. Kiharat,
vielä ruskeat, valuvat ohimoilta alas kaulalle.

— Mene leikkimään, pienokainen, sanoo hän minulle. Ja, ennen

kaikkea, ei mitään melua portaissa!

Minä poistun hiipien. On varottava häiritsemästä setää, joka

työskentelee pohjakerroksen avarassa salissa, minne pääsy on
kaikilta kielletty. Viisi, kenties kuusi kertaa olen raolleen jääneestä
ovesta nähnyt kirjoilla sälytettyjä hyllyjä, suuren pöydän,
nuottitelineen, harmoonin ja kaksi valkoista kipsirintakuvaa, joiden
terättömät silmät minua pelottavat sisäänpäin kääntyneellä
katseellaan.

Setäni salaperäinen työ herättää minussa levottomuutta ja

kunnioitusta. Myöhemmin tulen tietämään, että Sylvain de Riveyrac
on tiedemies, »etevä» hellenisti, kuten tietosanakirjat sanovat.
Välittämättä arvonimistä, viroista, akatemioista, hän toteuttaa
maaseudun hiljaisuudessa ylpeän, tasaisen ja tyynen elämänsä
unelmaa, pyhittäen työnsä sille tieteelle, jota hän niin palavasti
rakastaa.
II.

Olin kahdeksan vuotias, kun tätini alkoi puhua veljellensä, miten hän
oli suunnitellut minun kasvatukseni. Eikö sopisi lähettää minut
täyshoitolaan, — jos luostari kovin kammoksutti setääni, — koska
herra de Riveyrac oli liiaksi kiinni työssään ja neiti Angélie liian
sairaloinen voidakseen ohjata opintojani?

— Täyshoitolaan? kiivastui setäni. Te tahdotte lähettää

pienokaisen tuollaisiin tylsistyttämistehtaisiin, joissa hän oppii
punastumaan, niiaamaan, soittamaan huonoa musiikkia ja
salaamaan ajatuksiansa kuten kolmenkymmenen vuotias
keimailijatar? Minä kiellän sen kasvattajan oikeudella. Hellé jää
meidän luoksemme. Jos veljemme olisi minulle jättänyt pojan, olisin
minä luonnollisesti ollut hänen ainoa opettajansa. Pienelle
veljentyttärellemme riittää vähäinenkin tietomäärä, ellei hän osoita
aivan erinomaisia taipumuksia. Uskokaa minua, Angélie,
kasvatuksen tulee muovailla sopusointuisia olioita. Ihmishenki on
kuin villi kasvi, joka itse etsii itsellensä sen määrän varjoa ja
aurinkoa, minkä se tarvitseekin.

Hän hyväili hiuksiani, ja surumielisyys viivähti hetkisen hänen

kauniilla kasvoillaan, jotka miehekkään jykevyytensä ohella
kuvastivat neiti Angélien säännöllisiä piirteitä.

— Ah, jospa olisit poika, pikku Hellé!

Hän ilmaisi elämänsä salaisen surun: minä olin Riveyrac-suvun

viimeinen. Minun kanssani oli tuo nimi katoava. Täti Angéliella oli
jonkun verran aatelisylpeyttä, mutta setä Sylvain ei tällaisista
ennakkoluuloista piitannut. Hän ajatteli vain sitä, että minun
sukupuoleni rajoitti hänen henkisen isyytensä vaikutusalaa.

Setäni oli syntynyt isoäitini oltua kymmenen vuotta avioliitossa,

jolloin tuo nainen ahdasmielisessä ja kiihkeässä
uskonnollisuudessaan jo murehti hedelmättömyyttään Jumalan
lähettämänä kirouksena. Vakuutettuna siitä, että tämä oli taivaan
erikoinen armonosoitus, hän oli kiitollisen ilontunteen valtaamana
päättänyt pyhittää näin hartaasti odotetun poikansa elämän
Jumalalle. Kahden toisen lapsen syntyminen ei voinut järkyttää
hänen päätöstään, isoäitini kun uskoi, että Herra häntä täten palkitsi
hänen antamastaan uhrista. Mutta kun Sylvain de Riveyrac lopetti
alkeis-pappisseminaarin, ilmaisi hän tahtonsa olevan elää
yksinäisyydessä ja luovutti perintöosansa veljelleen, johon hän oli
hyvin kiintynyt. Isoäitiini, joka mielessään oli jo iloinnut näkevänsä
hänet pappina, sitten piispana, koski tämä kipeästi. Hän lohdutti
itseään sillä ajatuksella, että Sylvainin eriskummallisuus — ja hänen
epäitsekkäisyytensä — tarjosi ainakin nuoremmalle veljelle
tilaisuuden sitä parempaan asemaan, koska neiti Angélie Riveyrac
aikoi pysyä naimattomana. Riveyrac vanhempi omisti elämänsä
opiskelulle ja mietiskelylle. Pienen kaupungin kateus ja
pahansuopaisuus yritti kahdenkymmenen vuoden kuluessa turhaan
häiritä hänen rauhaansa. Kammioonsa sulkeutuneena kirjoineen,
rakkaimpien mestariteostensa, veistos- ja kaiverrusjäljennösten
keskellä, hän käänsi Aristotelesta, varusti selityksillä Lucretiusta,
välittämättä julkisista kunnianosoituksista, tyytyen vain
kirjeenvaihtoon eräiden kuuluisien europpalaisten tiedemiesten
kanssa. Isäni kuolema ja minun saapumiseni Châtaigneraie'hen
olivat olleet hänen elämänsä ainoat merkkitapahtumat.

Setäni oli sivuuttanut viidenkymmenen vuoden iän. Yksinäisyys

alkoi käydä hänelle vähemmän rakkaaksi, sillä tuo nuhteeton mies ei
suinkaan ollut vailla tunteellisuutta. Lempeä ja älyltään rajoitettu täti
Angélie oli sulostuttanut hänen elämäänsä hienotunteisella
ystävyydellä, mutta, vaikean sydäntaudin vaivaama kun oli, tämä
saattoi hänet jättää. Ja hänellä ei Castillonissa ollut ystäviä. Ollen
siinä iässä, jolloin mies rakkaudesta vapautuneena tuntee isyyden
iloa ja ylpeyttä, olisi setänikin halunnut muovailla ihmissielua
vakavan ja puhtaan ihanteensa kaltaiseksi. Naisena minä luisuin
pois hänen käsistään, kuten hän sanoi, älyni heikommuuden ja sen
aseman vuoksi, jonka yhteiskunta minulle sääsi. Minun lapsensuloni
eivät riittäneet lohduttamaan hänen pettynyttä hellyydenkaipuutaan.

Täti Angélie osoitti minulle kirjaimet sukkapuikon kärjellä;

muutamia viikkoja myöhemmin osasin lukea. Pian jäi lasten aapinen
oman onnensa nojaan. Luin ahmien kaikki, mitä suinkin satuin
saamaan käsiini.

Olin elänyt kahdeksan vuotta itsetiedotonta elämää, ilman

tapauksia, melkeinpä ilman muistojakin. Ei mikään sairaus ollut
heikontanut voimiani eikä herättänyt eloon tuota sairaloista
hermostuneisuutta, joka tekee varhaiskypsät lapset vastenmielisiksi.
Minulla oli onnellinen ja vapaa sielu kuin pienellä faunilla, joka on
laskettu luonnon helmaan, missä sen kaikki vaistot tulevat
tyydytetyiksi. Minä saatoin vaivatta kiivetä viikunapuiden latvaan,
hyppiä ojan yli, juoksennella tuntikausia paljain päin auringon
polttavien säteiden hyväilemänä. Olkapääni olivat leveät, silmäni
harmaat, smaragdin vivahteiset. Kastanjanruskeiden hiusteni
pehmeässä silkissä oli kultainen hohto. Kaikkialla minua katseltiin
sillä mieltymyksellä, jonka herättää terveen ja voimakkaan lapsen
näkeminen. Mutta minä en tiennyt mitään niistä somista pikku
tavoista, joita opetetaan hyvin kasvatetuille tytöille; en osannut
hymyillä, en vastata kysymyksiin enkä osoittaa henkevyyttäni
etukäteen päähän päntätyillä lauseilla. Minä en tuottanut suurtakaan
kunniaa tädilleni, ja »Escarbagnas'n kreivittäret» olivat siitä hiukan
närkästyksissään.

Äkkiä: toinen syntymiseni, unohtumaton herääminen. Kirjat, jotka

olivat avartaneet näköpiiriäni, kutsuivat minussa esiin unelmien
maailman. Sanatkin, liittyen toisiinsa mitä moninaisimmin
vivahduksin, uhkuivat elämää, jota en ollut voinut aavistaakaan. Ne
muodostuivat väreiksi, musiikiksi, tuoksuiksi. Osasin jo nauttia
säkeistöjen poljennosta, loppusointujen kaiusta, tajusin
vaistomaisesti tuon salaisen säännöstelyn synnyttämän kauneuden,
vaikka en käsittänytkään niiden lauseiden merkitystä, joita luin ja
joista muutamat tuntuivat sulavine äänteineen ja naisellisine
tavuineen minusta niin suloisilta, että kertailin niitä ääneen
lumotakseni itseäni. Olin ullakolta keksinyt vanhan kappaleen
Odysseiaa ja nidoksen Lamartinea, joiden punaisissa kansissa,
melkein näkymättömäksi kuluneen seppeleen sisällä oli kirjoitus:
»X:n lyseo». Käännös oli keskinkertainen ja tulvillaan
arkipäiväisyyksiä ja harhaan iskevää kaunopuheisuutta, mutta
vanhan Homeroksen jumalainen viehätys säilyi yhä noissa
kertomuksissa, jotka olivat naiveja kuin imettäjän sadut, noissa
erinomaisten epiteettien toisinnoissa, jotka askarruttivat
mielikuvitustani. En tuntenut maantiedettä enkä historiaa, en edes
ollut varma siitä, oliko Kreikkaa olemassa tai oliko ollutkaan.
Kuitenkin kuljin sen ristiin rastiin, perustin satumaisia kaupunkeja,
rakensin luolia, muodostelin tasankoja, meriä; tähän ympäristöön
sijoitin tutut sankarini. Tällä hetkellä tuskin voisin uudelleen suorittaa
tuota lapsenälyni vaistomaista luomistyötä, joka silloin ei tuottanut
minulle mitään vaivaa.

Kokonaiseen vuoteen en tehnyt mitään muuta kuin luin yhä

uudelleen näitä kahta kirjaa, kirjoitin ja töhersin jonkunlaisia
piirustuksia. Välistä huvittelehdin lausumalla ääneen, vaistomaisin,
laulavin korostuksin, runoja, jotka minua enimmän miellyttivät, noita
Lamartinen korkealentoisia säkeitä, joita rakastin niiden ylevän
rytmin ja surumielisen soinnukkaisuuden vuoksi. Sitten vähitellen
niitä muovailin, sovellutin ne lapsen tunne-elämäni mukaisiksi; minä
kertailin, tietämättäni, ilmaistakseni iloani luonnolle, heräävän
ihmisyyden ensimmäisiä rytmillisiä jokelteluja. Kuinka kaukaisilta
tuntuvatkaan minusta nyt nuo iltapäivät loistavine ruskotuksineen,
jolloin en nähnyt muita rajamerkkejä näköpiirissäni kuin muurin, joka
ympäröi laajaa puutarhaa, punaisten hedelmien ja kukkien
kotimaata, jonka ihmeellinen koreus aina väikkyi
epämääräisimpienkin kuvittelujeni keskipisteenä. Samettilehtisen
viikunapuun alla, jättiläistakiaisten ja villien purasruohojen keskellä,
joiden paksuista, hopeisten untuvien peittämistä varsista kimaltelee
sinisiä tähtiä, siellä näen muistossani pikku Hellén laulavan ilmoille
sielunsa ensi ailahduksia.

Siellä setänikin minut yllätti eräänä päivänä. Matalain oksien

kätköstä hän kuunteli minua kauan; kun minä sitten aivan hämilläni
pakenin, hän otti maahan jääneen kirjan.

Illalla, aterian jälkeen, hän minulta kysyi:

 — Keneltä sait tämän kirjan, Hellé?

— En keneltäkään, setä. Minä löysin sen jo kauan sitten.

— Oletko sen lukenut?

— Olen, setä.

— Voitko minulle kertoa, mitä olet lukenut? Minä sekoitin seireenit

kyklooppeihin, Nausicaan Circeen ja phaieekien hyvän kuninkaan
Penelopen ilkeisiin kosijoihin. Setäni kuunteli minua erittäin
tarkkaavaisesti. Rohkaistuneena lausuin hänelle ensimmäisen
säkeen runoelmasta Vallon. Hän näytti hämmästyneeltä.

— Kummallista, todellakin! sanoi hän täti Angélielle, joka pelkäsi

isällisten nuhteiden olevan tulossa. Pienokaisella on taipumusta
runouteen. Kuulin hänen laulavan yksikseen. Soinnukkaisuus, tahti,
pyrkimys poljentoon ilmenivät näissä hänen lapsenlauluissaan.
Kuinka voi häntä huvittaa kerrata säkeitä, joita hän ei ymmärrä? Ja
kuinka on hän osannut valita Homeroksen eepoksesta kaikkein
luonteenomaisimmat kohdat?

Parin kolmen samanlaisen kokeen jälkeen setä Sylvain selitti

tahtovansa pitää huolta minun kasvatuksestani.

Hra de Riveyrac'ille oli minun lapsuuteni samaa kuin ihmisluonnon

lapsuus. Sensijaan, että hän olisi vuosiluvuilla, selviöillä,
hyödyttömillä pikkuseikoilla väsyttänyt joustavaa ja taipuisaa
muistiani, hän noudatti luonnollista opetustapaa ja kartutti
tietomäärääni pitämällä sarjan soveliaita oppitunteja, johon
sisältyivät myös kansantarinat, runous ja laulu.
 Kovin monta ainetta ei minulle opetettu: lukua, kirjoitusta, lasku- ja
piirustusharjoituksia. Setäni ei antanut minun koskaan tuskitella
vastaan hangoittelevien vaikeuksien kanssa ja, antamatta minulle
sitä ratkaisua tai selvitystä, jota hain, hän taitavasti ohjasi minut
oikealle tolalle. Enimmäkseen olin kirjoineni puutarhassa, mutta
kylminä tai sateisina päivinä sallittiin minun asettua kirjaston
nurkkaan. Näen vieläkin edessäni tuon avaran, ruskeilla
laudoituksilla vuoratun huoneen, missä kirjat kaikkialla peittivät
seiniä. En ole voinut unhoittaa sen erikoista ilmakehää, vanhojen
nidoksien tuoksua, veistosjäljennösten päälle keräytynyttä pölyä.
Kaksi rintakuvaa, molemmin puolin uunia, tyhjine silmäterineen, esitti
Homerosta ja Platoa. Seinällä Goethen ja Schillerin
medaljonkikuvien välissä oli osa Parthenonin friisiä ja suuri
valokuvajäljennös Rafaelin freskosta Atenalaisten koulu. Molempien
ikkunoiden välissä oli lasikaapissa poltettuun saveen muovailtu pieni
Pallas, joka oli löydetty Olympian kaivauksista.

Setäni kirjoitti seisten pulpettinsa ääressä. Sivulta tuleva kajastus

valaisi hänen roomalaista profiiliaan, korkean kauluksen neuleita,
sen ympärille kiedottua mustaa kaulaliinaa, harmaita hiuksia, jotka
kohosivat töyhdöksi päälaelle. Heti kun kello oli lyönyt neljä, hän
laski kynän kädestään. Minä panin päähän olkihattuni ja
kulkiessamme milloin niittyjä pitkin, milloin pitkin puutarhan
säleristikkojen reunustaa, joista raskaat köynnökset riippuivat,
kerroin lukemani, johon opettajani teki selittäviä huomautuksia.

Setä Sylvain vihasi koulujen yksipuolista kirjakasvatusta, joka

perustaa menettelytapansa muistitaitoon, ajattelemisen, älyn ja
kokemuksen kehittämisen asemesta. Luonto oli hänestä lapsen
ensimmäinen kasvattaja, luonto, joka lakiensa kautta opettaa meitä
katselemaan puhtain silmin ja tyynin sydämin elämän ja kuoleman
ilmiöitä. Kasvin ihmeellinen rakenne, sen uudestisyntyminen
siemenen ja hedelmän kautta, oli valmistava minua eläimen ja
ihmisen tutkimiseen, niin että, vähitellen yhtäläisyyksiä keksien,
voisin hämmentymättä tulla tuntemaan niiden elimistön ja tehtävät.
Nuo nuorten tyttöjen pienet kainoudet, tuo puoli-tietäväisyys,
huonosti peitetty uteliaisuus, teeskennelty häveliäisyys, joita
ominaisuuksia perheet ja kasvattajat ylpeydellä vaalivat, olivat hra de
Riveyrac'ista naurettavia ja tuomittavia. Hän ei uskonut ikinä
koituvan mitään hyvää siitä, että väkipakolla tehtiin salaperäisen
rumiksi luonnostaan puhtaat asiat, jotka likaantuvat vain likaisten
ajatusten niitä käsitellessä.

Luonnon tutkimiseen liitti setäni historian tutkimisen. Ne vuodet,

jotka hän tahtoi omistaa kasvatukselleni, hän jakoi kolmeen jaksoon,
sovittaen henkisen ravinnon laadun aivojeni voiman mukaiseksi. Hän
vertasi itseään äitiin, joka lapselleen varhaisimman iän maitohoidon
jälkeen vähitellen antaa kasvisravintoa ja sen jälkeen voimistuttavia
ja ravitsevia liharuokia. Minä luin aluksi sarjan tarinoita, innostuen
Raamatun, Herodotoksen, Odysseian ja Kyroksen kasvatuksen
naiveista kertomuksista. Sitten tuli Plutarkhoksen ja muiden
varsinaisten historioitsijani vuoro, ja lapsuusikäni lähetessä loppuaan
tutustutti setä Sylvain minut filosofian pääjärjestelmiin ja uskontojen
kehitykseen.

Täydentääkseen henkistä kasvatustani, joka oli aloitettu luonnon

välttämättömien lakien tutkimisella, setä Sylvain käytti sokrateslaista
menetelmää kehittääkseen ja ojentaakseen arvostelukykyäni. Hän
koetti saada minut ajatusmaailmassani yhdistämään
eroittamattomasti kauneuden aatteen hyveen aatteeseen; hän ei
koskaan sanonut: »Tämä on pahaa», vaan: »Tämä on rumaa»,
vakuutettuna siitä, että hyvä ja kaunis kuuluvat samaan sopusoinnun
käsitteeseen. Mutta hän vihasi sovinnaista siveellisyyttä,
yhteiskunnallisia valheita, ennakkoluuloja. Hän piti itseään vanhana
filosofina, joka suojelijalleen Athenelle, järjen ja tasapainon
jumalattarelle pyhitti kasvattamansa terveen ja viisaan neidon.

Tällaisessa kasvatuksessa ei ollut tilaa pienille seurataidoille eikä

miellytyskeinoille. Näyttipä siltäkin, että se pitäessään kurissa
mielikuvitustani tukahdutti tunteitteni herkkyyden. Tätini ei surukseen
huomannut minussa, huolimatta viidestätoista ikävuodestani,
jälkeäkään hermostuneista mielenliikutuksista ja hellyyden
puuskista, joita hän rakasti ja jotka hänestä olivat runollisen luonteen
tunnusmerkkejä. Hra de Riveyrac ei katsonut arvonsa mukaiseksi
selittää hänelle, että tuo tunne-elämän liian aikainen kehkeytyminen,
joka aikamme varhaiskypsillä nuorilla tytöillä johtuu
uskonnollisuudesta ja aistien heräämisen tuottamasta
ensimmäisestä hämmingistä, ei suinkaan ole luonnollinen eikä
terveellinen. Hän tukahdutti liikatunteellisuuden, joka olisi turmellut
sen kuvapatsaan puhtaat viivat, jota hän muovaili verkalleen
ihanteensa kaltaiseksi. Kun hän eräänä päivänä tapasi minut
lukemassa Pyhän Katariinan elämää, jonka tätini oli minulle
lainannut, sai hänen kiihkeä vihansa meidät vapisemaan.

— Älköön koskaan enää tuotako tähän taloon noita barbaarien

hirveyksiä! huusi hän heittäen kirjan ikkunasta. Se vielä puuttuisi,
että näkisin Hellén kantavan nunnan kaapua, lukevan rukouksia ja
uskovan paholaisiin! Tytön, jota olen kasvattanut kuin omaa
poikaani! Hänestä tahdottaisiin tehdä luihu, tyhmyri, rippituolien
saalis!

Tätini ei uskaltanut enää väitellä minusta rakkaan ja ankaran

opettajani kanssa. Mutta »Escarbagnas'n kreivittäret», jotka tiesivät,
että olin jättänyt ensimmäisen ehtoolliskäyntini tekemättä, lakkasivat
meillä käymästä.

Vuodet vierivät, toinen toisensa kaltaisina. Olin kuudentoista

vanha, kun tätini kuoli.
III.

Jollei meillä olisi ollut palvelijatartamme Babettea, olisimme, setäni ja

minä, olleet pahemmassa kuin pulassa. Minä olin vielä aivan liian
nuori hoitamaan taloutta, ja vaikka olinkin kääntänyt
Taloudenhoidon, en ollut lainkaan huvitettu niistä kotiaskareista, joita
Xenophon kirjassaan teroittaa mieleen. Setä Sylvain oli maailman
epäkäytännöllisin ihminen. Minulla ei ollut käsitystäkään rahan
arvosta. Tuntien ylemmyytensä omalla alallaan, Babette, vanhana,
suorasukaisena ja uskollisena palvelijattarena, katsoi
velvollisuudekseen huomauttaa:

— Herra, on parasta, että annatte neiti Hellélle lomaa. Kuinka hän

tulee toimeen, saatuaan miehen ja lapsia, osaamatta ommella
nappia kiinni ja tietämättä miten kotletti paistetaan? Hän menee
naimisiin eräänä kauniina päivänä…

— Kenties…

— Kuinka, kenties, keskeytti Babette närkästyen. Kaupungissa on

kyllältä nuoria herroja…

— Nuo lurjukset, pölkkypäät, aasit! keskeytti setä Sylvain.

Haluaisin totta tosiaan nähdä noiden elukoiden tulevan pyytämään