Download Nursing Care of Children Principles and Practice 4th Edition James Test Bank all chapters

Nursing Care of Children Principles and
Practice 4th Edition James Test Bank

Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/nursing-care-of-children-principles-and-practice-4th-e
dition-james-test-bank/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Wongs Nursing Care of Infants and Children 10th Edition

Hockenberry Test Bank
https://testbankfan.com/product/wongs-nursing-care-of-infants-
and-children-10th-edition-hockenberry-test-bank/
Wongs Nursing Care of Infants and Children 11th Edition

Hockenberry Test Bank
and-children-11th-edition-hockenberry-test-bank/
Primary Care Art and Science of Advanced Practice

Nursing 4th Edition Dunphy Test Bank
https://testbankfan.com/product/primary-care-art-and-science-of-
advanced-practice-nursing-4th-edition-dunphy-test-bank/
Wongs Nursing Care of Infants and Children Multimedia

Enhanced Version 9th Edition Wilson Test Bank
and-children-multimedia-enhanced-version-9th-edition-wilson-test-
bank/
Principles and Practice of Psychiatric Nursing 10th
Edition Stuart Test Bank
https://testbankfan.com/product/principles-and-practice-of-
psychiatric-nursing-10th-edition-stuart-test-bank/
Principles of Pediatric Nursing Caring for Children 6th

Edition Ball Test Bank
https://testbankfan.com/product/principles-of-pediatric-nursing-
caring-for-children-6th-edition-ball-test-bank/


Principles and Practice of Radiation Therapy 4th

Edition Washington Test Bank
https://testbankfan.com/product/principles-and-practice-of-
radiation-therapy-4th-edition-washington-test-bank/
Chapter 10: Emergency Care of Children
Test Bank
MULTIPLE CHOICE
1. Which nursing action would facilitate care being provided to a child in an emergency situation?
a. Encourage the family to remain in the waiting room.
b. Assist parents in distracting the child during a procedure.
c. Always reassure the child and family.
d. Give explanations using professional terminology.
ANS: B
Include parents as partners in the child’s treatments. Parents may need direct guidance in concrete
terms to help distract the child. Allowing the parents to remain with the child may help calm the child.
Telling the truth is the most important thing. False reassurance does not facilitate a trusting
relationship. Professional terminology may not be understood. Speak to the child and family in
language that they will understand.
DIF: Cognitive Level: Comprehension REF: p. 203|p. 205

OBJ: Nursing Process Step: Implementation MSC: Physiological Integrity
2. The father of a child in the emergency department is yelling at the physician and nurses. Which action
would be contraindicated in this situation?
a. Provide a nondefensive response.
b. Encourage the father to talk about his feelings.
c. Speak in simple, short sentences.
d. Tell the father he must wait in the waiting room.
ANS: D
Because a parent who is upset may be aggravated by observers, he should be directed to a quiet area.
When dealing with parents who are upset, it is important not to be defensive or attempt to justify
anyone’s actions. Encouraging the father to talk about his feelings may assist him to acknowledge his
emotions and may defuse his angry reaction. People who are upset need to be spoken to with simple
words (no longer than five letters) and short sentences (no more than five words).
DIF: Cognitive Level: Application REF: p. 204

OBJ: Nursing Process Step: Implementation MSC: Psychosocial Integrity
3. Which would be an appropriate nursing intervention for a 6-month-old infant in the emergency
department?
a. Distract the infant with noise or bright lights.
b. Avoid warming the infant.
c. Remove any pacifiers from the baby.
d. Encourage the parent to hold the infant.
ANS: D
Parents should be encouraged to hold the infant as much as possible while in the emergency
department. Having the parent hold the infant may help to calm the child. Distraction with noise or
bright lights would be most appropriate for a preschool-age child. In an emergency healthcare facility,
it is important to keep infants warm. Infants use pacifiers to comfort themselves; therefore, the pacifier
should not be taken away.
DIF: Cognitive Level: Application REF: pp. 204-205

4. Which action should the nurse working in the emergency department initiate to decrease fear in a
2-year-old child?
a. Keep the child physically restrained during nursing care.
b. Allow the child to hold a favorite toy or blanket.
c. Direct the parents to remain outside the treatment room.
d. Let the child decide whether to sit up or lie down for procedures.
ANS: B
Allowing a child to hold a favorite toy or blanket is comforting. It may be necessary to restrain the
toddler for some nursing care or procedures. Because toddlers need autonomy and do not respond well
to restrictions, the nurse should remove any restriction or restraint as soon as safety permits. Parents
should remain with the child as much as possible to calm and reassure the child. The toddler should
not be given the overwhelming choice of deciding which position she prefers.

5. Which nursing action would be most appropriate to assist a preschool-age child in coping with the
emergency department experience?
a. Explain the procedures and give the child some time to prepare.
b. Remind the child that she is a big girl.
c. Avoid the use of bandages.
d. Use positive terms and avoid terms such as “shot” and “cut.”
ANS: D
Using positive terms and avoiding words that have frightening connotations assist the child in coping.
Preschool-age children should be told about procedures immediately before they are done. Time to
prepare only allows time for fantasies and increased anxiety. Children should not be shamed into
cooperation. Bandages are important to preschool-aged children. Children in this age group believe
that their insides can leak out and that bandages stop this from happening.

6. Which action should the nurse incorporate into a care plan for a 14-year-old child in the emergency
department?
a. Limit the number of choices to be made by the adolescent.
b. Insist that parents remain with the adolescent.
c. Provide clear explanations and encourage questions.
d. Give rewards for cooperation with procedures.
ANS: C
Adolescents are capable of abstract thinking and can understand explanations. They should be offered
the opportunity to ask questions and make decisions. Adolescents should have the choice of whether
parents remain with them. They are very modest, and this modesty should be respected. Giving
rewards such as stickers for cooperation with treatments or procedures is more appropriate for the
younger child.

OBJ: Nursing Process Step: Planning MSC: Psychosocial Integrity
7. The emergency department nurse notices that the mother of a young child is making a lot of phone
calls and getting advice from her friends about what she should do. This behavior is an indication of
which of the following?
a. Stress
b. Healthy coping skills
c. Attention-getting behaviors
d. Low self-esteem
ANS: A
Hyperactive behavior such as making a lot of phone calls and enlisting everyone’s opinions is a sign of
stress. This is not a healthy coping skill and may be an attention-getting behavior or indicative of the
mother having low self-esteem, but is more likely an indicator of stress.
DIF: Cognitive Level: Analysis REF: p. 206

OBJ: Nursing Process Step: Assessment MSC: Psychosocial Integrity
8. A preschool child in the emergency department has a respiratory rate of 10 breaths per minute. How
should the nurse interpret this finding?
a. The child is relaxed.
b. Respiratory failure is likely.
c. This child is in respiratory distress.
d. The child’s condition is improving.
ANS: B
Very slow breathing in an ill child is an ominous sign, indicating respiratory failure. Although the
respiratory rate slows when an individual is relaxed, a rate of 10 breaths per minute in an ill preschool
child is not a normal finding and is cause for concern. A rapid respiratory rate indicates respiratory
distress. Other signs of respiratory distress may include retractions, grunting, and nasal flaring.

OBJ: Nursing Process Step: Assessment MSC: Physiological Integrity
9. The nurse observes abdominal breathing in a 2-year-old child. What would this finding indicate?
a. Imminent respiratory failure
b. Hypoxia
c. Normal respiration
d. Airway obstruction
ANS: C
Young children normally exhibit abdominal breathing. When measuring respiratory rate, the nurse
should observe the rise and fall of the abdomen. A very slow respiration rate is an indicator of
respiratory failure. Nasal flaring with inspiration and grunting on expiration would occur when
hypoxia is present. The child with an airway obstruction will use accessory muscles to breathe.

10. What should be the emergency department nurse’s next action when a 6-year-old child has a systolic
blood pressure of 58 mm Hg?
a. Alert the physician about the systolic blood pressure.
b. Comfort the child and assess the respiratory rate.
c. Assess the child’s responsiveness to the environment.
d. Alert the physician that the child may need intravenous fluids.
ANS: A
Hypotension is a late sign of shock in children. The lower limit for systolic blood pressure for a child
older than 1 year is 70 mm Hg plus two times the child’s age in years. A systolic blood pressure of 58
mm Hg calls for immediate action. The nurse should be direct in relaying the child’s condition to the
physician. Comforting the child and assessing the respiratory rate do not address the problem of shock,
which requires immediate intervention. Assessing the child’s responsiveness is included in a
neurological assessment. It does not address the systolic blood pressure of 58 mm Hg. Although this
child most likely requires intravenous fluids, the physician must be apprised of the systolic blood
pressure so that appropriate intervention can be initiated.
DIF: Cognitive Level: Analysis REF: p. 213|p. 215

11. A nurse is checking the emergency medications. The nurse should check for which drug of choice for
management of cardiac arrest?
a. Atropine sulfate
b. Epinephrine
c. Sodium bicarbonate
d. Dopamine
ANS: B
Epinephrine is the drug of choice for the management of cardiac arrest. Atropine sulfate is used to treat
symptomatic bradycardia. Sodium bicarbonate is given to treat severe acidosis associated with cardiac
arrest. Dopamine is indicated for hypotension or poor peripheral circulation in a child.

12. A nurse is performing triage in the emergency department. Which is part of a primary assessment in an
emergency setting?
a. Determine the level of consciousness.
b. Obtain a health history.
c. Obtain a full set of vital signs.
d. Evaluate for pain.
ANS: A
A primary assessment consists of assessing airway, breathing, circulation, the child’s level of
consciousness, and exposure (ABCDEs). Obtaining the child’s health history is a component of a
secondary assessment. Vital signs are included in a secondary assessment, after the ABCDEs are
assessed. Assessing for pain is a component of a secondary assessment.
DIF: Cognitive Level: Comprehension REF: p. 206

13. What is the goal of the initial intervention for a child in cardiopulmonary arrest?
a. Establishing a patent airway
b. Determining a pulse rate
c. Removing clothing
d. Reassuring the parents
ANS: A
The first intervention for a child in cardiopulmonary arrest, as for an adult, is to establish a patent
airway. Assessment of pulse follows the establishment of a patent airway. Clothing may be removed
from the upper body for chest compressions after a patent airway is established.

14. What is the nurse’s immediate action when a child comes to the emergency department with sweating,
chills, and fang bite marks on the thigh?
a. Secure antivenin.
b. Apply a tourniquet to the leg.
c. Ambulate the child.
d. Reassure the child and parent.
ANS: A
Antivenin is essential to the child’s survival because the child is showing signs of envenomation. The
use of a tourniquet is no longer recommended. When a bite or envenomation is located on an
extremity, the extremity should be immobilized. Envenomation is a potentially life-threatening
condition. False reassurance is not helpful for building a trusting relationship.

15. A mother calls the emergency department and reports that her 9-year-old child has just fallen on his
face and one of his front teeth fell out. How should the nurse instruct the mother?
a. Put the tooth back in the child’s mouth and call the dentist right away.
b. Place the tooth in milk or water and go directly to the emergency department.
c. Gently place the tooth in a plastic zippered bag until she makes a dental appointment.
d. Clean the tooth and call the dentist for an immediate appointment.
ANS: B
The parent should be told to keep the tooth moist by placing it in saline solution, water, milk, or a
commercial tooth-preserving solution and get the child evaluated as soon as possible. The parent may
replace the tooth incorrectly so it is best not to advise the parent to put the tooth back in the child’s
mouth. Cleaning or scrubbing the tooth could damage it. It is essential for the child to have an
immediate dental evaluation.

16. A nurse is preparing to admit a child who suffered a submersion injury. The nurse recognizes that
damage to organ systems in submersion injuries is the result of which?
a. Respiratory acidosis
b. Hypothermia
c. Hypoglycemia
d. Hypoxia
ANS: D
Hypoxia is responsible for the injury to organ systems during submersion injuries. Respiratory acidosis
occurs as a result of hypoxia. Severe hypothermia offers protection to the brain. Hypoglycemia is not
responsible for organ damage in submersion injuries.

OBJ: Nursing Process Step: Evaluation MSC: Physiological Integrity
17. What would be the best approach for preventing absorption in an 18-month-old child who has
swallowed over-the-counter antihistamine tablets 30 minutes ago?
a. Diluting the toxic substance with water or milk
b. Administering naloxone
c. Administering activated charcoal with a oral syringe
d. Administering ipecac syrup
ANS: C
Activated charcoal has become the recommended treatment for acute poisonings in the pediatric
population and is most effective when administered within 60 minutes of ingestion. Dilution is used
for acid or alkali ingestions. Naloxone (Narcan) is the antidote for an opioid overdose. It is not
indicated for use in ingestion of antihistamine tablets. Ipecac is no longer recommended as the first
line of treatment for treating accidental ingestions.
DIF: Cognitive Level: Analysis REF: p. 221|p. 223

18. A nurse is assessing a child brought to the emergency department with a submersion injury. The
assessment should focus on which system?
a. Cardiovascular
b. Respiratory
c. Neurological
d. Gastrointestinal
ANS: B
Assessment of the child with a submersion injury focuses on the respiratory system. Airway and
breathing are the priorities. Cardiovascular assessment is secondary to airway and breathing.
Preventing neurological impairment is a goal of intervention. Because the primary problem in
submersion injuries is hypoxia, the focus of assessment is the respiratory system. Gastrointestinal
assessment would be less of a priority than assessment of other body systems.

19. Which is the most critical element of pediatric emergency care?

a. Airway management
b. Prevention of neurological impairment
c. Maintaining adequate circulation
d. Supporting the child’s family
ANS: A
Airway management is the most critical element in pediatric emergency care. Prevention of
neurological impairment is certainly a concern in pediatric emergency care; however, it is not
considered the most critical element. Maintaining adequate circulation is accomplished after a patent
airway is established. The focus of emergency care is stabilizing the child’s physiological status.
Supporting the family is important, but it is not considered to be the most critical element in pediatric
emergency care.
DIF: Cognitive Level: Application REF: p. 206|p. 211

20. Which observation made by an emergency department nurse would raise the suspicion that a
3-year-old child has been maltreated?
a. The parents are extremely calm in the emergency department.
b. The injury is unusual for a child of that age.
c. The child does not remember how he got hurt.
d. The child was doing something unsafe when the injury occurred.
ANS: B
An injury that is rarely found in children or is inconsistent with the age and condition of the child
should raise suspicion of child maltreatment. The nurse should observe the parents’ reaction to the
child but must keep in mind that people behave very differently depending on culture, ethnicity,
experience, and psychological makeup. The child may not remember what happened as a result of the
injury itself, for example, sustaining a concussion. Also, a 3-year-old child may not be a reliable
historian. The fact that the child was not supervised might be an area for health teaching. The nurse
would need to gather more information to determine whether the parents have been negligent in the
care of their child.

OBJ: Nursing Process Step: Assessment MSC: Psychosocial Integrity
21. In which situation where ingestion has occurred would administration of milk or water be indicated?
a. The child is suspected of ingesting leaded paint chips.
b. The child ingested approximately 15 tablets of baby aspirin.
c. The child ingested an over-the-counter product containing acetaminophen.
d. The child ingested an acid or alkali.
ANS: D
Administering water or milk can dilute the toxic effects of acid or alkali ingestion. Ingestion of leaded
paint chips would not indicate treatment with administration of water or milk. Ingestion of aspirin is
not treated with the administration of water or milk. The treatment may involve gastric lavage with
activated charcoal, IV fluids with various additives to decrease absorption and treatment of electrolyte
imbalances, and vitamin K for bleeding tendencies. Ingestion of acetaminophen is not treated with the
administration of milk or water. Gastric lavage within 1 hour and administration of the antidote
N-acetylcysteine (Mucomyst) are indicated.

22. Which initial assessment made by the triage nurse would suggest that a child requires immediate
intervention?
a. The child has thick yellow rhinorrhea.
b. The child has a frequent nonproductive cough.
c. The child’s oxygen saturation is 95% by pulse oximeter.
d. The child is grunting.
ANS: D
One of the initial observations for triage is respiratory rate and effort. Grunting is a sign of hypoxemia
and represents the body’s attempt to improve oxygenation by generating positive end-expiratory
pressure. Nasal discharge would indicate that the child has a respiratory condition but does not mean
the child needs immediate attention. A productive cough is not a finding that would indicate the child
requires immediate attention. An oxygen saturation of 95% is a normal finding.

23. Which vital sign should be measured first when the client is a child?
a. Temperature
b. Heart rate
c. Respiratory rate
d. Blood pressure
ANS: C
When taking children’s vital signs, the nurse observes the respiratory rate first. Temperature should be
measured after other vital signs because it can be upsetting for children. Heart rate is not the first vital
sign measured in children. Blood pressure is taken after other vital signs because it can be upsetting for
children.
DIF: Cognitive Level: Knowledge REF: p. 209

OBJ: Nursing Process Step: Assessment MSC: Health Promotion and Maintenance
24. Which intervention is appropriate for a 2-year-old conscious child with an obstructed airway?
a. Heimlich maneuver
b. Abdominal thrusts
c. Five back blows
d. Five chest thrusts
ANS: A
To clear a foreign body from the airway, the American Heart Association recommends the Heimlich
maneuver for a conscious child older than 1 year of age. Abdominal thrusts are indicated when the
child is unconscious. Back blows are indicated for an infant with an obstructed airway. Chest thrusts
would follow back blows for the infant with an obstructed airway.

25. The nurse should recognize which as an early sign of distributive shock?
a. Hypotension
b. Skin warm and flushed
c. Oliguria
d. Cold, clammy skin
ANS: B
An early sign of distributive shock is extremities that are warm to the touch. Hypotension is a late sign
of all types of shock. Oliguria is a manifestation of hypovolemic shock. Cold, clammy skin is a late
sign of septic shock, which is a type of distributive shock.

26. A nurse is reviewing topics to teach at a parenting class. The nurse should include the information that
the leading cause of unintentional death in children younger than 19 years of age in the United States
is:
a. drowning.
b. airway obstruction.
c. pedestrian injury.
d. motor vehicle injuries.
ANS: D
The CDC has consistently found that motor vehicle injuries are the leading cause of unintentional
death in children younger than 18 years of age in the United States. Drowning is the second leading
cause of unintentional death for children under 18 years of age. Airway obstruction is the third leading
cause of unintentional death for children under 19 years of age. Pedestrian injuries are not the leading
cause of unintentional death in children. It is a significant problem, with most injuries occurring in
children between 1 and 4 years.

OBJ: Nursing Process Step: Evaluation MSC: Health Promotion and Maintenance
MULTIPLE RESPONSE
1. Which may cause an abnormally high heart rate in children? Select all that apply.
a. Hyperthermia
b. Pain
c. Hypoxia
d. Hypovolemia
ANS: A, B, C, D
Hyperthermia, pain, hypoxia, and hypovolemia may all cause an abnormally high heart rate in
children.

2. An emergency department nurse is making a general appearance assessment on a preschool child just
admitted to the emergency department. Which general assessment findings indicate the child “looks
bad?” Select all that apply.
a. Color pale
b. Capillary refill less than 2 seconds
c. Unwilling to separate from parents
d. Cold extremities
e. Lethargic
ANS: A, D, E
Signs of a child “looking bad” on a general appearance assessment include pale skin, cold extremities,
and lethargy. A capillary refill of less than 2 seconds is a “good sign” as well as a child who is
unwilling to separate from parents (separation anxiety, expected).

OTHER
1. Place in order the steps a nurse should follow when initiating cardiopulmonary resuscitation (CPR) on
an infant found unresponsive, not breathing, with no pulse. Begin with the initial step and end with the
last step. Use the following format for your answers: A, B, C, D
a. Open the airway.
b. Check for responsiveness.
c. Begin chest compressions.
d Check for a brachial pulse.
e. Give two breaths.
ANS:
B, D, C, A, E
The steps in CPR are now to begin chest compressions first before opening the airway and giving
breaths. The first step should be checking for responsiveness and a brachial pulse, and then chest
compressions are initiated. After chest compressions the airway is opened and breaths are given. The
chest compression and breathing cycle is continued until help arrives or if alone 911 is called after 2
minutes of giving compressions and breaths.
Another random document with
no related content on Scribd:
Silloin hän äkkiä tunsi ujoutta ja piilotti kasvot käsiinsä.
Mutta vaunujen käännähtäessä suuteli hän jälleen sormiansa ja

lähetteli tervehdyksiä.
Jokainen luuli, että jotain siitä oli aiottu juuri hänelle.
Mutta oli yksi, joka anasti itselleen kaikki.
Hänen siinä seistessänsä kävivät hänen silmänsä niin loistavan

mustiksi.
Rouva Iversen sääli nuorta paronia. Mutta itse asiassa hän kantoi
kauniisti kohtalonsa. Ja pianhan hän olisi unohtanut koko asian.
18.
Nuo muutamat päivät Kristianiassa kuluivat nopeasti suuren

kiireen vallitessa. Rouva Thammersilla ei ollut aikaa ajatella että hän
jälleen jäisi yksin.
Oli ilta. Hän oli palannut hotelliin saatettuaan Dyveken

rautatieasemalle, missä rouva Crone oli äidin tavoin ottanut hänet
huomaansa.
Thora tiesi myöskin voivansa olla aivan levollinen Dyvekeen

nähden, mutta hänestä tuntui että nyt hän oli menettänyt hänet
ainaiseksi.
Dyveke oli itkenyt, mutta riemuinnut vielä enemmän. Nythän hän
pääsi maailmaa katselemaan.
Mutta hän oli ottanut pikku äidiltänsä lupauksen että tämä tulisi
keväällä häntä noutamaan, ja rouva Crone oli sanonut että se oli
ainoa keino saada hänet takaisin lyhyeksi ajaksi, sillä kenellekään
muulle ei hän uskoisi häntä.
Dyveke oli jo kysynyt, eivätkö he silloin menisi jälleen Metsolaan.

Heinrich tulisi tietysti mukaan. — — —
Thora istui tuijottaen raskaaseen harmaaseen ilmaan.
Keväällä! Kenties olivat nuo nuoret silloin jo molemmat haudassa!

Hänestä tuntui, kuin ei hän saisi nähdä Dyvekeä enää koskaan.
Hän katsoi ympärilleen. Tuossa oli kirja, jonka Dyveke oli

unohtanut ottaa mukaansa, tuossa pusero, jonka hän juuri oli riisunut
yltään ja jota hän ei ollut aikonutkaan ottaa mukaan… ja muuan
nenäliina oli myös unohtunut tänne.
Hän otti nuo esineet ja pusersi ne vasten poveansa. Niihin oli kuin
jäänyt jotain Dyvekestä, raikas nuoruuden tuoksahdus.
Sitten pani hän ne matka-arkkuunsa ja ryhtyi järjestelemään

tavaroitaan. Hänen täytyi nyt kaiketi alkaa miettiä, minne suuntaisi
matkansa. Mutta ei hänellä nyt ollut aikaa sitä ajatella, — hänellä oli
niin paljon järjestelemistä.
Hänestä oli kuin olisi ääni kaukaa huoneesta sanonut: Tietysti

sinun on matkustettava Bergeniin — minnekäs muuanne?
Mutta hän ei ollut sitä kuulevinaan — hän ei halunnut antaa
vastausta.
Hänen piti kirjoittaa Dyvekelle kortti Kööpenhaminaan ja toinen,

joka olisi odottamassa hänen huoneessansa, kun hän tuli Berliniin.
Sitten piti hänen mennä viemään ne kirjelaatikkoon. Samalla voi

hän käydä kävelyllä.
Hän meni linnanpuistoon ja istuutui penkille.
Ihmisiä kulki ohitse. Toiset pysähtyivät häntä katsomaan.
Miksikä ne tekivät niin?
Äkkiä tunsi hän katkerasti kuinka yksin hän oli — yksin koko
maailmassa!
Tietysti hän hankkisi itselleen jotain työtä. — Sehän ei olisi

vaikeata. Tehtäväähän oli maailmassa yllin kyllin. Hänen pitäisi
matkustaa rouva Harderin luo. Tämä kyllä auttaisi häntä — — —
Hän katseli ympärilleen. Täällä oli hän leikkinyt lapsena. Aivan

täällä lähellä oli hänen lapsuudenkotinsa, mutta hän ei tahtonut
nähdä sitä. Oli niin tyhjää kaikkialla. Ne, jotka olivat pitäneet
hänestä, olivat poissa.
Hän nousi ja kulki edelleen.
Tuolla penkillä oli hän kerran istunut Samuel Sternin kanssa… kun
he vielä olivat onnellisia. Olikohan penkki vielä sama?
Hän teki kierroksen ettei hänen tarvitsisi kulkea sen ohi.

Ja tuossa käytävässä oli hän kulkenut sinä iltana… jolloin ei enää
ollut onnellinen. Silloin kun palasi hänen luotansa… kun kaikki oli
rikkoontuneena…
Ja varhain seuraavana aamuna oli hän matkustanut Bergeniin…

kuinka kiihkeästi hän oli halunnut pois! Itse hän oli syypää kaikkeen,
— oli itse luonut kohtalonsa!
Kaikki tuon illan ja nykyhetken väliset kokemukset paneutuivat

raskaana taakkana häntä vaivaamaan.
Olo kävi niin raskaaksi ja tukalaksi. Nyt palaisi hän hotelliin.

Huomispäivänä laatisi hän tavaransa kokoon. Tänne ei hän voinut
jäädä kauemmaksi. Hän oli ollut täällä jo kaksi viikkoa. — — —
Kääntyessään nurkkauksessa heräsi hän ajatuksistaan

kuullessaan rouva
Iversenin äänen. Tämä oli juuri kohdannut ruustinnan.
— No, mutta kuinka hauskaa! Niin, nyt me olemme jo poissa kaikki

tyyni. Marit Hennerudhan vielä viipyy Metsolassa jonkun aikaa karjan
takia, kuten tiedätte. Ja sitten on myöskin tukkukauppias Stern vielä
siellä, hänhän taitaa olla niin innokas metsästäjä. Sääli noita kilttejä
eläimiä! Ja sitten on siellä muuan englantilainen perhe, lady
Hammond lordeinensa, lapsineen ja palvelijoineen. Ne kalastavat
kaikki kuin maksusta, ei, paljoa uhemmin vielä — — —
Rouva Thammers veti harson kasvoilleen ja kiiruhti ohitse.
Hänen palatessaan hotelliin oli jo myöhäistä.
Hän meni huoneeseensa. Siellä oli niin sietämättömän yksinäistä,

— hän halusi päästä nopeasti levolle. Häntä ei haluttanut ajatella
minne hän matkustaisi. Ehtihän hän päättää sen huomenna. —
Jälleen tuntui muuan ääni arvelevan, että hänen piti palata

Bergeniin. Siellähän hänen kotinsa oli. Tietenkin hän siellä keksisi
itselleen jotain tehtävää.
Hän ei ollut kuulevinansa — johan hän oli sanonut ettei tahtonut

vielä sitä ajatella. Hän oli nääntymäisillään väsymyksestä. Se oli
oivallista, silloinhan hän saisi heti unta — — —
Hän tuli-ajatelleeksi Samuel Sternin äitiä…se tapahtui nykyisin

varsin usein. Vaikka Thora ei ollut häntä koskaan nähnyt, oli hän
aina ollut ikäänkuin mukana hänen elämänsä taustana.
Kuinka hän nyt toivoikaan että olisi saanut nähdä hänet… että olisi
mennyt hänen luoksensa sen sijaan että pakeni — kuinka toisin
kaikki silloin olisi voinut olla — — —
Hän yritti nukkua, mutta ajatukset temmelsivät yhä. Hän haki

Samuel
Sternin äitiä, voimatta löytää häntä.
Mutta kun Thora todella vaipui uneen, tuli hän hänen luoksensa.
Hänen kasvonsa olivat ystävälliset ja ääni lempeä. Hän sanoi
ainoastaan nämä sanat: »Minä sinut lähetän!»
Herätessään seuraavana aamuna tiesi Thora minne matkustaisi.

Outo rauhan tunne täytti hänen mielensä. Hän pukeutui aivan
hitaasti. Hänestä tuntui että hänen piti tehdä kaikki hyvin hitaasti,
voidaksensa paremmin koota ajatuksensa.
Hän aikoi viipyä vielä päivän Kristianiassa. Eihän ollut mitään

kiirettä. Hänen päätöksensä puhua Samuel Sternin kanssa
vakiintuisi vain päivä päivältä.
Hän meni jälleen kävelylle puistoon.
Hän kulki kaikkia noita entisiä teitä. Tänään voi hän tehdä sen.
Taivas oli pilvessä, mutta aurinko pilkisti väliin esiin.
Mikä siunaus, että tuli jälleen vähän päivänpaistetta! Hän alkoi

tavotella säteitä, saadaksensa ne paistamaan itseensä.
Äkkiä hän pysähtyi. Hän tuli ajatelleeksi että mitäpä muuta hän
olikaan tehnyt koko elämänsä aikana? — — —
Hän seisoi nojaten puuhun.
Hiljainen rauha laskeutui hänen mieleensä. Nyt ei hän enää tekisi

niin! Hän ei ollut voittanut mitään… Ja hänen elämänsä päivä oli jo
kulunut pitkälle. Hän tahtoi olla kiitollinen, jos hänelle oli jäljellä
yksikin ainoa säde vielä. — —
Hän päätti odottaa vielä muutamia päiviä ennenkuin läksisi

matkaan.
*****
Marit Hennerudista oli ylen hauskaa että rouva Thammers palasi

takaisin
Metsolaan.
Oli kirkas syysilta. Ei näkynyt ketään — ainoastaan Sjurin peräti

tyytyväiset kasvot.
Englantilainen perhe oli lähtenyt paimenmajalle kalastusretkelle.
He aikoivat viipyä siellä viikon päivät. Tukkukauppias Stern oli
tuntureilla metsästysretkellä. Häntä ei myöskään voitu aivan pian
odottaa takaisin.
Marit Hennerud ei tiennyt millä huvittaisi vierastansa.
Rouva Thammers hymyili hänelle. — Olkaa vain levollinen ja

jättäkää minut omiin hoteisiini!
Hänestä oli hauskaa että kaikki olivat poissa. Siitähän hän aina oli
pitänyt eniten.
Ensi päivänä meni hän nummelle Sjurin luo. Hänellä oli tuomisiksi
hänelle kirjoja ja kuvia.
Sjurin silmät kyyneltyivät ilosta. Riemu säteili hänen pienestä

kesakkonaamastansa.
— Sinä olet hyvä rouva! En ikinä olisi uskonut että sinulla olisi niin
elävä omatunto ja niin ihmeellinen muisti, että muistaisit sellaista
kuin minä! Ja niin kaunista ja hienoa kuin kaikki vielä lisäksi on!
Rouva Thammers jäi koko aamupäiväksi nummelle.
Hänen täytyi katsella kaikkia kuvia Sjurin kanssa yhdessä ja

tutustuttaa hänet noihin uusiin viisaudenlähteisiin.
Tyynet, lämpöiset, kirkkaat syyspäivät kuluivat niin nopeasti ja

rauhallisesti tuolla ylhäällä. Thora ei käynyt kärsimättömäksi,
odottaminen oli hänelle vain hyödyksi. Hänestä tuntui että ne loivat
hänestä uuden ihmisen ja vahvistivat hänet kestämään sen, mikä
hänen ehkä vielä oli kestettävä.
Eräänä aamuna oli Thuri tuodessaan aamiaista hyvin salaperäisen
näköinen.
No niin, nyt ei rouvan tarvinnut enää olla niin yksin. Nyt olivat
englantilaiset vihdoinkin palanneet, ja tukkukauppias Stern oli tullut
heidän mukanansa.
Rouva Thammers kiitti häntä hymyillen tuosta hyvästä uutisesta.
Hänen akkunansa edessä kasvoi vanha saarni, josta lehdet jo

olivat alkaneet varista. Oksien lomitse voi hän nähdä Samuel Sternin
pienen punaisen huvilan.
Thurin mentyä meni hän akkunan luo ja aukaisi sen.
Hän näki hänen istuvan aamiaisella kuistissa.
Sitten hän tuli ulos poltellen ja kirja mukanansa ja kävi istumaan

rouva Thamarin penkille.
Tunnin kuluttua meni Thora sinne.
Hän ei hämmästynyt Thoran tulosta. Siis tiesi hän jo edeltäkäsin

että hän oli palannut.
— Aivan oikein tehty, sanoi hän hymyillen, — syksy on parasta

kaikesta!
Thora katsoi avoimesti häntä silmiin.
— Samuel Stern, en voi mitään siihen että palaan tänne. En voinut

tehdä toisin! Ja minä tulen teidän luoksenne… Minä tiedän että te
ette ole onnellinen! Nyt ei teidän enää tarvitse käyskennellä täällä
yksin, saatte jonkun, jonka kanssa voitte puhella… Nyt en enää
suostu väistymään! Minulla on oikeus olla täällä, — äitinne on
antanut minulle luvan siihen!
Samuel Stern näytti hämmästyvän tuosta uudesta puheensävystä.

Sitten rupesi hän nauramaan.
— Sanotte etten ole onnellinen. Minua ilahduttaa, jos olette

oikeassa.
En tahdokaan että olisi toisin.
— Kun teidän vain ei tulisi ikävä täällä! Englantilaiset kalastavat

kuin autuutensa kaupalla — — kun sataa, on teille tarjona huvi
nähdä myladyn vaeltelevan suuret guttaperkahousut yllään.
— Ja toiste voitte saada harvinaisen huvin nähdä minut itseni,

takaapäin tai sivulta, kun käyskentelen täällä vapaudessani.
Hän katsahti Thoraan. Hänen katseensa oli synkkä.
— Minusta olisi parempi, jos te menisitte pois. Minä en tahdo että

joku katsoo minuun, kun olen sellaisella tuulella kuin tänään.
Thora hymyili surunvoittoisesti.
— Teidän ei pitäisi aivan kartella puhua minun kanssani. En ole

enää sama kuin ennen… Kuljin niin kauan suruani kannellen,
kunnes se johti minut sinne, missä jokainen ihminen löytää jotain
hänelle varattua, jotain uutta, jonka voi omistaa itsellensä… Nyt olen
oppinut ymmärtämään teitä paremmin.
— Ehkä voitte sitten selittää minulle, miksi ei voi nauttia mistään

hyvästä ennenkuin sen on kadottanut eikä voi siitä enää nauttia…
Kun sen omistaa, ei siitä nauti, siksi että omistaa sen. Oikeastaan ei
omista mitään ennenkuin sen on menettänyt. Ja jos sen saa jälleen,
kadottaa sen taas… Eikö se ole surullisen hullunkurista, mitä?
Eiköhän siinä juuri toteudu tuo kirous, joka aikoinaan kohtasi
ihmiskuntaa, — tuossa, ettei koskaan todella omista sitä, minkä
omistaa!
Thora yritti vastata jotain, mutta ei voinut. He istuivat molemmat

vaieten.
Äkkiä kääntyi Samuel Stern jälleen hänen puoleensa.
— Älkää olko huolissanne minun tähteni. Oikeastaan tunnen nyt

mieleni varsin kevyeksi. Nyt ei minulle näet enää voi tapahtua
mitään. Nyt, kun kaikki pahin on tapahtunut, vieköön lempo minun
puolestani kaiken muun!
Hän nousi, pudisti tuhkan sikaristansa ja pani sen pois.
— Olen aivan iloinen ja tyytyväinen nyt, kun minulla ei ole enää

mitään toivottavaa!… Tuo ainainen loppumaton, synkkä ikävöiminen
ei myöskään juuri tuota mitään nautintoa — eivätkä myöskään
tunnontuskat siitä ettei koskaan toimi kuten tahtoisi. Nyt, kun kaikki
on mennyttä, on tuokin tuska poissa.
Thora Thammers nousi myöskin.
— Tahdotteko tulla pienelle kävelyretkelle?
— Miksikä sitten? Ettäkö te minua lohduttaisitte? Olenhan jo

tunnustanut teille, etten ole sen tarpeessa. Minä olen vain sellainen
ihmeellinen post-festum-luonne. Minua vain vaivaa, että on niin
paljon, jota en ole tullut sanoneeksi oikeaan aikaan. — — — Minne
te sitten aioitte lähteä?
Hän meni sisään ja palasi jälleen. — Minä en sure, siksi että en
usko sitä todeksi. Minua vaivaa, kun ihmiset puhuvat minulle
surustani. — Minne te aioitte?
— Emmekö voi mennä koskelle? Nythän siellä ei ole ketään.
— Minä olen aina pitänyt kosken katselemisesta, jatkoi Thora —

hänestä tuntui parhaalta vaihtaa puheenainetta. — Minusta tuntee
jonkinmoista tyydytystä nähdessään veden syöksyvän pois ja
katoavan, — on kuin se veisi mukanaan osan siitä mikä rasittaa ja
ahdistaa mieltämme.
— Hyi, ei, älkäämme menkö koskelle. Kaikki tuollainen, joka

katoaa eikä koskaan palaa, on sietämätöntä. Minä tahdon että kaikki
palaisi. Tahdon että äitini palaa, kuten aina ennen, kun hän joskus oli
matkoilla. No, lähdemmekö me nyt?
Hän otti hattunsa. — Te pidätte koskesta, menkäämme siis

kaikella muotoa koskelle!
He menivät tietä alas. Samuel Stern alkoi jutella kaikenmoisesta,

hän laski leikkiä Metsolan englantilaisistakin, mutta välillä tuli aina
esiin jotakin siitä, mikä täytti hänen mielensä.
Hän pysähtyi.
— Nyt hän on alkanut tulla luokseni!… Kun olen sillä tuulella että
menen käyskentelemään keskiyöllä, silloin tulee joku ja kulkee
rinnallani. Ennen muinoin se minusta oli eräs toinen, joka tuli niin
ystävällisesti minua tervehtimään ja sanoi: nyt palaan luoksesi!…
Mutta nyt, kun äitini on poissa, on se hän. Kun on aivan hiljaista eikä
ainoatakaan ihmistä ole läheisyydessä, tulee hän ja kutsuu minua
sydämellisellä unohtumattomalla äänellänsä. Ja sitten hän kulkee
hiljaa minun rinnallani!
Hän kääntyi Thoran puoleen.
— Tiedän aivan hyvin mitä te ajattelette. Teidän silmänne ovat

aivan sennäköiset, kuin te tahtoisitte sanoa: Teidän äitinnehän oli
vanha, täytyihän teidän odottaa niin käyvän! — Jotain sellaista sanoi
Marit neiti äskettäin. 'Niin kyllä', minä vastasin, 'sitähän minä vain
juuri odottamistani odottelin!'…
Tuo puhe loukkasi Thoraa. He jatkoivat edelleen kulkuansa.
Thora vaikeni yhä. Hän ajatteli että oli parempi ettei hän
keskeyttänyt
Samuel Sternin puhelua.
— En pidä tyhjyydestä, joka vallitsee kotona huoneissamme, —

minunkin huoneissani, vaikka hän niin harvoin kävi niissä. Minusta
on kuin olisi äitini matkoilla. Mutta nyt en kestä sitä enää kauemmin,
nyt täytyy hänen tosiaankin jo palata. Oli aina yhtä varmaa kuin että
yötä seuraa päivä, että kun tulin kotiin äitini luo, istui hän siellä
tuolissansa. Sain mennä hänen luoksensa hakemaan tukea.
— Minä sanon aina: »Äitini arvelee niin» ja »niin äitinikin sanoo».

Puhun kuin eläisi hän vielä, — en voi tehdä toisin — — —
— Ennen kyllä sattui että tein sellaista, josta tiesin ettei hän siitä
pitänyt. Nyt, kun hän on poissa, on minulla polttava halu tehdä kaikki
hänen mielensä mukaan.
Hän käännähti nyt Thoran puoleen ja sanoi ivallisesti: — Mitä te

ajattelette tuollaisista asioista?
— Ja sitten minua kiusaa se, etten minä ollut hänen luonansa.
Eihän ole ajateltavissakaan, että hän ei olisi tullut, jos minä olisin
ollut sairaana!
— Olin silloin ulkomailla. Ajattelin vain: tietysti äiti paranee… Sitten

koetin ajatella muuta, sillä en sietänyt ajatusta että äiti oli sairas. On
kauheata, että voi olla sellainen — — —
— Olen ollut aivan järjetön. Muistan ihmetelleeni, kuinka äiti voisi

koskaan kuolla. Tietenkin hänen täytyi kuolla joskus — mutta kuinka
se tapahtuisi, sitä en voinut käsittää, sillä hän oli voimakkaampi kuin
kukaan, jonka tunsin. Hän rohkeni käydä käsiksi kaikkeen, jota me
muut pelkäsimme ja karttelimme. Emme käsittäneet että se johtui
siitä, että hänellä oli niin ihmeellinen, rohkea tahto kantaa kaikki
kuormat. Huonosti minä häntä oivalsin. Vasta kun hän vaipui
maahan, ymmärsin minä kuinka väsynyt hän oli pitkän elämänsä
jälkeen, jonka oli uhrannut muille.
— Olin niin tottunut turvautumaan äitiini, kun tuska ahdisti

pahimmin. Hän antoi minulle voimaa jatkaa elämää. Olin niin tottunut
siihen, että aina voin kääntyä hänen puoleensa. Luulen kuvitelleeni,
että kun kuolema saapuisi luokseni, olisi hän ottamassa vastaan
iskun — — —
— Nyt minua kiusaa se, etten huomannut kuinka väsynyt hän oli,
vaikka hän oli minulle niin läheinen… etten ymmärtänyt illan
lähestyvän… ja että hän tarvitsisi lepoa…
Thora Thammers kääntyi hänen puoleensa.
— Mitä te haette? kysyi hän hiljaa.

— Muutamia kukkasia vain, joita tavallisesti on tässä paikassa,
mutta niitä ei ole nyt.
— Eihän nyt ole se aika, sanoi Thora lempeästi.
— Ei, ei kaiketi — lehdet varisevat.
He kulkivat edelleen ja katsoivat lehtiä, jotka irtaantuivat, liitelivät

alas ja laskeutuivat maahan heidän ympärillään.
— Ei koskaan enää! Lopussa! Noissa sanoissa on jotain

ihmissydämeltä ikuisesti salattua, jotain käsittämätöntä! Ja suru ja
kuolema! — Voi luulla tietävänsä, mitä ne merkitsevät, mutta sitä ei
tiedä, ennenkuin kokee — — —
— Minusta on hyvä, ettei ole ketään, joka surisi minua… ettei

minulla ole ketään omaista. Kun on kokenut surua ja tietää, kuinka
se palaa joka aamu auringon mukana uutena ja tuoreena — eikä
pakene päivän laskiessa… kun tietää, kuinka se kysyy hermoja, niin
säästää siltä kernaasti muita — — —
Hän kumartui maahan.
— Näettekö, löysin sentään yhden… Se on äitini lempikukka! Se

kukkii uudelleen varisevien lehtien keskellä! Se johtuu siitä, että
olemme saaneet muutamia auringonpaisteisia päiviä — — —
Thora hymyili hänelle. — Muistakaa vain käyttää niitä hyväksenne!
— Minulle muistuu mieleen muuan poutapäivä. Se oli alkukesällä,

ensi lapsuuteni aikoina. Silloin oli isoäitini hautajaiset. Kellot soivat ja
näin paljon valkoisia liljoja. Mieleni kävi niin oudoksi raskaasta
kellonsoitosta ja valkoisten liljojen raskaasta tuoksusta.
— En käsittänyt mitään. En ollut ennen nähnyt kuolemaa, en
tiennyt siitä mitään. Mutta ilma, kukat, surunvoittoinen kellonsointi ja
nuo monet vakavat, mustapukuiset ihmiset herättivät mielessäni
ankeutta — — —
— Minulle annettiin leivoksia syödä. Ne olivat makroneja.

Syödessäni oli minulla tunne että oli tapahtunut jotain kauheata,
salaperäistä — — —
— Sitten tietysti unohdin tuon kaiken, en ajatellut sitä enää. En

koskaan ajatellut kuolemaa muutoin kuin jonain vieraana seikkana,
joka ei koskenut minua, pelkkänä merkityksettömänä käsitteenä.
*****
— Viime yönä näin unta äidistä. Uneksin olevani pieni lapsi ja hain
häntä huudellen. Ja hän kuuli sen ja tuli luokseni ja sanoi lempeästi:
'Etkö voi nyt antaa minun levätä, lapsukaiseni, pieni silkkikaritsani —
niin nimitti hän minua aina pienenä ollessani. Ja minä vastasin kuten
minulla oli tapana lapsena: Tiedän kyllä että olen silkkikaritsasi,
mutta sinä olet myöskin minun pieni karitsani!'
— Sitten syleilin minä häntä kiihkeästi enkä tahtonut päästää

häntä… Hän sanoi minulle: 'Nyt tulen luoksesi melkein joka yö!
Olimme ennen niin vähän yhdessä, kuten muistat. Oli niin paha, että
minun täytyi lähettää sinut luotani niin varhain! Mutta nyt voin tulla
luoksesi. Kun olet suurimmassa tuskassa, silloin tiedät että minä
tulen luoksesi!' — — —
— On miellyttävää harhailla tuollaisissa unelmissa… Katsokaapa

tuota sudenkorentoa, joka istuu liikkumatonna päivänpaisteessa…
sen siivet vain väräjävät ilosta. Siltä voisi oppia käyttämään
auringonsäteitä paremmin!
— Voisi tosiaankin! — Thora katsoi kelloansa. — On jo

myöhäisempi kuin luulin. On parasta kääntyä takaisin. Mutta
näettekö, kuinka tuolla on kaunista! Tuolla kaukana kanervikon
takana!
Samuel Stern nauroi. — Älkää kiinnittäkö liiaksi sydäntänne siihen,

mikä on kaunista. Ei se ole mitään — kangastus vain!
— Niinkö? — Thora tuskin voi sitä uskoa. Hän huokasi hiljaa,

painoi päänsä alas ja pysähtyi. — Ei, nyt meidän täytyy lähteä! Lady
Hammond istuu varmaankin jo shakkilautansa ääressä ja odottaa, —
lisäsi hän hilpeästi. — Hänen on ikävä lordinsa seurassa, ja te
lupasitte eilen pitää hänelle seuraa.
— Olette oikeassa. Jokaisella on omat velvollisuutensa. Ja entä

te! Te käyskentelette täällä ja surette miestänne ja ikävöitte pikku
lastanne, ja nyt te olette alkanut hakea kadotettua poikaa. Älkää vain
rasittautuko liiaksi!
Nyt puhui hän jälleen omituisen kylmähköön tapaansa. Thora

katsoi häneen vaieten.
Mitään puhumatta jatkoivat he matkaansa.
Thora ajatteli kaikkea tuota, mitä Samuel Stern oli sanonut. Kuinka
olikaan tuo äiti rakastanut häntä, päättäen niistä syvistä jäljistä, jotka
hän oli jättänyt hänen mieleensä!
Ei koskaan vielä hän ollut niin nöyrästi kuin nyt tunnustanut eroa
tuollaisen äidin hiljaisen, uhrautuvan rakkauden ja sen rakkauden
välillä, jota hän kerran oli itse tuntenut Samuel Sterniä kohtaan.
19.
Kului muutamia päiviä.
Lady Hammond oli vallan ihastunut naapureihinsa. Nyt siellä oli

käynyt oikein hauskaksi. Yhtä seikkaa vain hän heissä paheksui:
norjalainen lady ja norjalainen lordi eivät kumpikaan suostuneet
lähtemään kalastusretkille.
Eräänä iltapäivänä oli koko perhe päässyt onnellisesti matkaan

joelle.
Ilma oli jälleen käynyt kauniiksi, ja Thora Thammers meni nummelle.
Hän käyskenteli siellä tuntikauden. Silloin tuli hänelle mieleen mennä
sille paikalle, jossa Samuel Stern oli istunut äitinsä kanssa.
Hän kiersi suuren kalliolohkareen ympäri, joka oli edessä, — ja

näki edessänsä Samuel Sternin. Hänen kasvonsa olivat
kirkkaammat kuin tavallisesti niinä päivinä jolloin hän istui yksin.
Thora aikoi poistua, mutta hän hymyili hänelle.
— Miksi ette tahdo tulla tänne istumaan? Enhän ole nähnyt teitä
juuri vilahdukseltakaan pitkiin aikoihin.
Thora meni lähemmäksi.
He alkoivat nyt puhua Metsolan pikkutapahtumista.

Samuel Stern kertoeli englantilaisista ja Marit Hennerudista, joka
ei tahtonut mennä kihloihin. Muuan noista onnettomista, jotka
odottivat hänen ratkaisuaan, oli äskettäin käynyt Metsolassa. Mies
oli koko seudun paras tarjokas. Mutta Marit ei ottanut kernaasti
häntä kädestä, joten hänen onnistumisentoiveensa eivät liene olleet
kovin suuret.
Thora kävi oikein hilpeäksi. — Ei, hän ei voi koskaan uskoa että
tarjokki on se »oikea», joka on hänelle aiottu. Siitä eivät hänen
omaisensa ole hyvillään.
Mutta äkkiä ei heillä ollut enää mitään sanottavaa.
Kanerva tuoksusi voimakkaasti sateen jälkeen, ja vaivaiskoivun

pienet lehdet levittivät raikasta, kirpeätä lemua. Vähän kauempaa tuli
suomyrtin mieto, metsäinen tuoksu. Ja ilma oli lempeä, avaruus
siinteli.
He katsoivat molemmat valkoisille tuntureille päin.
Sitten kääntyi Samuel suoraan Thoraan päin.
— Minä uneksin niin paljon viime yönä!
— Kertokaa siitä! pyysi Thora hiljaa.
— Minusta oli, kuin olisin sittenkin tullut kotiin. Istuin äitini vuoteen
ääressä ja luin hänelle Mooseksesta ja luvatusta maasta. Silloin tuli
Herra itse hänen luoksensa ja sanoi: »Katso, nyt annan sinulle
tämän maan, se on sinun! Puen sinut ihanuudella, ja sinun pitää
hallita kaikkea mitä sydämesi halajaa!» Ja minusta hän hymyili
minulle. Kohtasin hänen murtuvan katseensa — —
— Unennäköä jatkui — nukuin niin sikeästi. Kuljin häntä hakien
enkä voinut ymmärtää, minne hän oli joutunut. Silloin tuli enkeli
luokseni, ja minä kysyin häneltä: »Sano sinä, jonka tie kulkee tuolla
ylhäällä, oletko nähnyt äitiäni? Sano, etkö ole nähnyt häntä tuolla
ylhäällä hänen omassa maassansa kirkkauden ympäröimänä?
Poista mielestäni katkeruus, jota tunnen siksi ettei häntä ole enää
olemassa — ei täällä eikä muualla… siksi etten saa nähdä häntä
enää koskaan!»…
Enkeli otti minua kädestä, ja silloin löysin äitini. Hän istui omassa
tuolissansa. Ja niin leppoisa ja iloinen hän oli. Olimme niin onnelliset.
Oli niin suloista saada vihdoinkin kerran sanoa hänelle, kuinka paljon
minä pidin hänestä.
— Ja minä sain puhua oikein sydämeni kyllyydestä hänelle:

»Rakas vanha äiti, kuinka hyvä oli että vihdoinkin löysin sinut! Sano,
etkö tiedä kuinka kuljeskelin sinua hakien? Et aavista kuinka täällä
oli koleata ja kylmää ja kuinka paljon kovaa sain kokea
poissaollessasi! Tunnetko kuinka otsani on märkä? Nyt olen löytänyt
levon luonasi!» —
— Ja minä suljin hänen molemmat kätensä omiini: »Sinä

herttainen äitini, tiesinhän että palaisit! Sinulla on niin paljon
tekemistä, sinun täytyy pitää huolta meistä kaikista ja rakastaa meitä
— sitä ei voi kukaan tehdä kuten sinä. On niin ihanaa, kun sinä tulet
tällä tavoin luokseni. Sinun täytyy tulla usein!» — Sitten kysyin
häneltä neuvoa. Minulla on aina niin paljon kyselemistä, kun hän
tulee — — —
— Hän katsoi minuun niin lempeästi — — »Mutta, lapseni, nyt

minun täytyy lähteä, tiedäthän että elämäni on loppunut!» Koetin
pidättää häntä. »Äiti, et saa mennä! Näethän etten saa unta
tuskallisten ajatusteni tähden! Ethän ennen mennyt pois, kun tulin
luoksesi! Minä noudan sinulle paremman tuolin, paraimman, minkä
löydän. Äiti, et usko, kuinka minua kiusaa, ettei se päivä tullut
koskaan, jolloin olisin voinut tehdä jotakin hyväksesi!» — — —
— Mutta sitten huomasin että hän katosi kauas pimeyteen, minun

hakiessani parempaa tuolia…
— Yöllä saa niin ihmeellisiä ajatuksia!
Thora istui puolittain kääntyneenä hänestä poispäin.
— Ei se vielä ollut lopussa! sanoi hän hiljaa. — Kertokaa kaikki!
Samuel Stern ei kuullut hänen sanojansa. Hän istui pää kätten

nojassa.
— Sitten olin heräävinäni ja nousin levolta. Oli vielä hämärä. Tulin

tänne nummelle. Silloin näin hänet kaukana. »Äiti», sanoin minä,
»miksi menet niin kauas luotani! Tule tänne puhelemaan hiukan
kanssani! Et voi uskoa, kuinka kadun etten ollut luonasi, kun sinä olit
sairas. Se kiusaa minua niin, etten voi maata vuoteessani yöllä.» —
»Tiedän sen kyllä», sanoi hän, »tiedän sen, — mutta nyt ei sinun
enää pidä ajatella sitä. Lupaa minulle, ettet enää ajattele sitä!» Ja
hän kulki minun rinnallani. Minä polvistuin hänen eteensä: »Nyt
täytyy minun vihdoinkin saada sanoa sinulle jotain. On kolme asiaa,
jotka olen unohtanut sanoa sinulle. Sinä sanoit että surumme
haihtuisi pian, kun joskus menettäisimme sinut, — nyt voit nähdä,
ettei niin ole. Ja sinun oli tapanasi sanoa, että aika kaikki parantaa
— kaikki haavat — mutta sehän ei ole totta. Sillä minulle tuottaa
sellaista tuskaa, etten voi sitä koskaan unohtaa, tuo, että kun näin
sinut viimeisen kerran, otin sinua vain nopeasti kädestä ja katsoin

Download Nursing Care of Children Principles and Practice 4th Edition James Test Bank all chapters

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Download Nursing Care of Children Principles and Practice 4th Edition James Test Bank all chapters

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Nursing Care of Children Principles and

Practice 4th Edition James Test Bank

Wongs Nursing Care of Infants and Children 10th Edition

Wongs Nursing Care of Infants and Children 11th Edition

Primary Care Art and Science of Advanced Practice

Wongs Nursing Care of Infants and Children Multimedia

Principles of Pediatric Nursing Caring for Children 6th

Principles of Pediatric Nursing Caring for Children 5th

Principles of Pediatric Nursing Caring for Children 7th

Principles and Practice of Radiation Therapy 4th

DIF: Cognitive Level: Comprehension REF: p. 203|p. 205

DIF: Cognitive Level: Application REF: p. 204

DIF: Cognitive Level: Application REF: pp. 204-205

DIF: Cognitive Level: Application REF: p. 205

DIF: Cognitive Level: Application REF: p. 205

DIF: Cognitive Level: Application REF: p. 205

DIF: Cognitive Level: Analysis REF: p. 206

DIF: Cognitive Level: Analysis REF: p. 207

DIF: Cognitive Level: Analysis REF: p. 207

DIF: Cognitive Level: Analysis REF: p. 213|p. 215

DIF: Cognitive Level: Application REF: p. 212

DIF: Cognitive Level: Comprehension REF: p. 206

DIF: Cognitive Level: Application REF: p. 211

DIF: Cognitive Level: Application REF: p. 224

DIF: Cognitive Level: Application REF: p. 229

DIF: Cognitive Level: Comprehension REF: p. 226

DIF: Cognitive Level: Analysis REF: p. 221|p. 223

DIF: Cognitive Level: Comprehension REF: p. 226

19. Which is the most critical element of pediatric emergency care?

DIF: Cognitive Level: Application REF: p. 206|p. 211

DIF: Cognitive Level: Analysis REF: p. 226

DIF: Cognitive Level: Analysis REF: p. 221

DIF: Cognitive Level: Analysis REF: p. 207

DIF: Cognitive Level: Knowledge REF: p. 209

DIF: Cognitive Level: Application REF: p. 211

DIF: Cognitive Level: Comprehension REF: p. 214

DIF: Cognitive Level: Comprehension REF: p. 216

DIF: Cognitive Level: Comprehension REF: p. 212

DIF: Cognitive Level: Application REF: p. 214

Mutta vaunujen käännähtäessä suuteli hän jälleen sormiansa ja

Jokainen luuli, että jotain siitä oli aiottu juuri hänelle.

Mutta oli yksi, joka anasti itselleen kaikki.

Hänen siinä seistessänsä kävivät hänen silmänsä niin loistavan

Nuo muutamat päivät Kristianiassa kuluivat nopeasti suuren

Oli ilta. Hän oli palannut hotelliin saatettuaan Dyveken

Thora tiesi myöskin voivansa olla aivan levollinen Dyvekeen

Dyveke oli jo kysynyt, eivätkö he silloin menisi jälleen Metsolaan.

Thora istui tuijottaen raskaaseen harmaaseen ilmaan.

Keväällä! Kenties olivat nuo nuoret silloin jo molemmat haudassa!

Hän katsoi ympärilleen. Tuossa oli kirja, jonka Dyveke oli

Sitten pani hän ne matka-arkkuunsa ja ryhtyi järjestelemään

Hänestä oli kuin olisi ääni kaukaa huoneesta sanonut: Tietysti

Hänen piti kirjoittaa Dyvekelle kortti Kööpenhaminaan ja toinen,

Sitten piti hänen mennä viemään ne kirjelaatikkoon. Samalla voi

Hän meni linnanpuistoon ja istuutui penkille.

Ihmisiä kulki ohitse. Toiset pysähtyivät häntä katsomaan.

Miksikä ne tekivät niin?

Tietysti hän hankkisi itselleen jotain työtä. — Sehän ei olisi

Hän katseli ympärilleen. Täällä oli hän leikkinyt lapsena. Aivan

Hän nousi ja kulki edelleen.

Hän teki kierroksen ettei hänen tarvitsisi kulkea sen ohi.

Ja varhain seuraavana aamuna oli hän matkustanut Bergeniin…

Kaikki tuon illan ja nykyhetken väliset kokemukset paneutuivat

Olo kävi niin raskaaksi ja tukalaksi. Nyt palaisi hän hotelliin.