Solution Manual for Principles of

Chemistry A Molecular Approach 3rd

Edition Tro 0321971949 9780321971944
Go to download the full and correct content document:
https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-principles-of-chemistry-a-mol
ecular-approach-3rd-edition-tro-0321971949-9780321971944/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Test bank for Principles of Chemistry A Molecular

Approach 3rd Edition Tro 0321971949 9780321971944

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-principles-of-
chemistry-a-molecular-approach-3rd-edition-
tro-0321971949-9780321971944/

Solution Manual for Principles of Chemistry A Molecular

Approach 2nd Edition Tro 0321750098 9781256301561

https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-principles-
of-chemistry-a-molecular-approach-2nd-edition-
tro-0321750098-9781256301561/

Test Bank for Principles of Chemistry A Molecular

Approach 2nd Edition Tro 0321750098 9781256301561

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-principles-of-
chemistry-a-molecular-approach-2nd-edition-
tro-0321750098-9781256301561/

Solution Manual for Chemistry A Molecular Approach 3rd

Edition by Tro ISBN 0321809246 9780321809247

https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-chemistry-
a-molecular-approach-3rd-edition-by-tro-
isbn-0321809246-9780321809247/
Test Bank for Chemistry A Molecular Approach 3rd
Edition by Tro ISBN 0321809246 9780321809247

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-chemistry-a-
molecular-approach-3rd-edition-by-tro-
isbn-0321809246-9780321809247/

Solution Manual for Chemistry A Molecular Approach

Canadian 2nd Edition by Tro ISBN 013398656X
9780133986563

https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-chemistry-
a-molecular-approach-canadian-2nd-edition-by-tro-
isbn-013398656x-9780133986563/

Solution Manual for Chemistry A Molecular Approach with

MasteringChemistry 2nd Edition by Tro ISBN 0321706153
9780321706157

https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-chemistry-
a-molecular-approach-with-masteringchemistry-2nd-edition-by-tro-
isbn-0321706153-9780321706157/

Test Bank for Chemistry A Molecular Approach 4th

Edition by Tro ISBN 0134112830 9780134112831

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-chemistry-a-
molecular-approach-4th-edition-by-tro-
isbn-0134112830-9780134112831/

Test Bank for Chemistry A Molecular Approach 2nd

Edition by Tro ISBN 0321651782 9780321651785

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-chemistry-a-
molecular-approach-2nd-edition-by-tro-
isbn-0321651782-9780321651785/
 Solution Manual for Principles of Chemistry A Molecular Approach
3rd Edition Tro 0321971949 9780321971944
Link full download:
Solution Manual:
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-principles-of-chemistry-a-molecular-approach-3rd-
edition-tro-0321971949-9780321971944/

Test bank:
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-principles-of-chemistry-a-molecular-approach-3rd-edition-tro-
0321971949-9780321971944/

Chapter 2. Atoms and Elements

Objectives
2.1 Images and Moving Individual Atoms
 Describe scanning tunneling microscopy and how atoms are imaged on surfaces.
 Define atom and element.

2.2 Modern Atomic Theory and the Laws That Led to It

 State and understand the law of conservation of mass.
 State and understand the law of definite proportions.
 State and understand the law of multiple proportions.
 Be able to calculate and distinguish the difference between the law of conservation
of mass, law of definite proportions, and law of multiple proportions.
 Describe John Dalton’s atomic theory.

2.3 The Discovery of the Electron

 Describe the cathode ray.
 Describe the properties of electrical charges and the electrostatic forces.
 Describe J. J. Thomson’s experiments with the cathode ray tube and understand how
it provides evidence for the electron.
 Describe Robert Millikan’s oil drop experiment and understand how it enables
measurement of the charge on an electron.

2.4 The Structure of the Atom

 Define radioactivity, alpha particles, beta particles, and gamma particles.
 Describe the plum pudding model and how nucleus, protons, and neutrons play a
role in this theory.
 Discuss the nuclear theory.
 Differentiate between the nucleus, protons, and electrons.
 Describe Rutherford’s experiment with radioactive alpha particles directed at gold foil
and understand how it provides evidence for the structure of the atomic nucleus.

2.5 Subatomic Particles: Protons, Neutrons, and Electrons in Atoms

 Define atomic mass units (amu), atomic number, and chemical symbol.
 Understand the role of chemical symbols and atomic numbers in a periodic chart.
  Define and understand isotopes, mass number, and natural abundance.
 Calculate the mass number from the atomic number (i.e., the number of protons or
which element) and the number of neutrons.
 Define ions, anions, and cations.
 Understand how ions are formed from elements and how the number of electrons
in ions differs from elements.

2.6 Finding Patterns: The Periodic Law and the Periodic Table
 Define the periodic law.

15
Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.
Chapter 2. Atoms and Elements Chapter 2. Atoms and Elements

 Understand how the periodic table groups elements that have similar properties
into columns.
 Define and differentiate among metals, nonmetals, and metalloids.
 Differentiate between main-group and transition elements.
 Know the families or groups—noble gases, alkali metals, alkaline earth metals, and
halogens.
 Know and understand the origin of elements that form ions with predictable charges.

2.7 Atomic Mass: The Average Mass of an Element’s Atoms

 Understand how mass number and natural abundance of isotopes determine
atomic mass.
 Calculate atomic mass from mass number and natural abundance.

2.8 Molar Mass: Counting Atoms by Weighing Them

 Understand the relationship between count and mass of objects.
 Understand the relationship between mole and Avogadro’s number.
 Calculate and interconvert between number of moles and atoms.
 Calculate and interconvert between number of moles and mass.
 Utilize dimensional analysis to calculate moles to atoms and/or moles to mass.

Section Summaries

Lecture Outline
 Terms, Concepts, Relationships, Skills
 Figures and Solved
Problems Teaching Tips
 Suggestions and Examples
 Misconceptions and Pitfalls

16 16
Copyright © 2016 Pearson Education,
Copyright © 2016 Pearson Inc.
Education, Inc.
Chapter 2. Atoms and Elements
Lecture Outline
Terms, Concepts, Relationships, Skills
2.1 Images and Moving Individual Atoms
 Description of scanning tunneling microscopy (STM)
 Introduction to macroscopic and microscopic
perspectives
 Definitions of atom and element
2.2 Modern Atomic Theory and the Laws That Led to It
 Law of Conservation of Mass
o Matter is neither created nor destroyed.
o Atoms at start of reaction are all in the
products.
o Mass of reactants = mass of products.
 Law of Definite Proportions
o Samples of the same compound have the
same proportions of constituent elements
independent of sample source or size.
o Ratio of masses of O to H in H2O is 16:2 or
8:1.
 Law of Multiple Proportions
o Elements in a compound occur as ratios of
whole numbers.
 John Dalton and Atomic Theory
o Elements are composed of particles called
atoms.
o All atoms of an element have the same mass
and properties and can’t change into another
element.
o Compounds are made of atoms in ratios of
small, whole numbers.
2.3 The Discovery of the Electron
 Early experiments establish existence of subatomic
particles.
 Thomson’s cathode ray tube identified the electron:
o High voltage produced a stream of particles
that traveled in straight lines.
o Particles originated independently of
composition of material.
o Each particle possessed a negative charge.
 Millikan’s oil drops used to deduce charge on single
electron:
o Oil droplets received charge from ionizing
radiation.
o Charged drops suspended in an electric field.
o The mass and charge of each oil drop were
used to calculate the mass and charge of a
single electron.
17 17
Copyright © 2016 Pearson Education,
Copyright © 2016 Pearson
Education, Inc.
Chapter 2. Atoms and Elements
Figures and Solved Problems
 Figure 2.1 Scanning Tunneling Microscopy
[A schematic of the technique and atomic
resolution that results.]
 Figure 2.2 Imaging Atoms [Actual images
of iodine atoms on a platinum surface and
Japanese characters written with atoms.]
 [unnumbered figure] A reaction of sodium
and chlorine to make sodium chloride.
[A specific mass of solid sodium and
gaseous chloride gives the same total
mass of sodium chloride salt.]
 Solved Problem, Example 2.1 [Ratio of
masses of carbon and oxygen from carbon
dioxide samples.]
 Space-filling models of carbon monoxide
and carbon dioxide showing ratios of mass
and atom types.
 Solved Problem, Example 2.2 [Ratios of N
to O in nitrogen dioxide and dinitrogen
monoxide.]
 Figure 2.3 Cathode Ray Tube [A schematic
drawing and photograph of a CRT.]
 Figure 2.4 Thomson’s Measurement of the
Charge-to-Mass of the Electron [A
schematic drawing and description of the
experiment.]
 [unnumbered figure in margin] Properties of
Electrical Charge [Attraction and repulsion
of charges; summing charges]
 Figure 2.5 Millikan’s Measurement of the
Electron’s Charge [A schematic drawing
and description of the experiments.]
Inc.
Chapter 2. Atoms and Elements Chapter 2. Atoms and Elements

Teaching Tips

Suggestions and Examples Misconceptions and Pitfalls

2.1 Images and Moving Individual Atoms
 Scanning tunneling microscopy (STM) is a modern discovery
and one that shows a microscopic view of atoms.
o Measured current transformed into 3-D image.
o Technique requires conducting surface like a metal.
 It is useful to reiterate the distances and analogies about
size—the one used compares an atom to a grain of sand.
 STM is not actually showing images of
atoms like one might imagine seeing with a
light microscope.
 Atoms are not colored spheres; the images
use color to accent the differences.

2.2 Modern Atomic Theory and the Laws That Led to It  Measurements to establish early atomic
 That matter is composed of atoms grew from experiments and theories were performed at the macroscopic
observations. level; the scientists observed properties for
 The conservation of mass would be difficult to interpret until all which they could collect data (i.e., mass or
the reactants and products were characterized; for example, volume).
colorless and odorless gases like oxygen and carbon dioxide
would be hard to detect.
o Conceptual Connection 2.1 (What happens to most of
the mass of a log when it burns) can be used as a 1-
minute discussion within small groups.
 Investigating the law of definite proportions requires preparing
or decomposing a set of pure samples of a molecule like
water.
 Investigating the law of multiple proportions requires preparing
or decomposing sets of pure samples from related molecules
like CO and CO2.
o Conceptual Connection 2.2 (The Laws of Definite and
Multiple Proportions) asks for an explanation of the
difference.

2.3 The Discovery of the Electron  Millikan did not measure a single charge on
 Review the attraction, repulsion, and additivity of charges. an electron; he measured a large number of
 Review the physics of electric fields generated by metal them and calculated the value.
plates.
 A live demonstration of a cathode ray tube would be useful;
CRT televisions and computer monitors are slowly
disappearing.
 The mass and charge on Millikan’s oil drops was very large
compared to a single electron.
 Demonstrate how Millikan’s calculation works and why he
could determine a single charge.
 Conceptual Connection 2.3 (The Millikan Oil Drop Experiment)
asks students to determine the number of electrons
represented by a given charge value.

18 18
Copyright © 2016 Pearson Education,
Copyright © 2016 Pearson Inc.
Education, Inc.
Chapter 2. Atoms and Elements Chapter 2. Atoms and Elements

Lecture Outline
Terms, Concepts, Relationships, Skills Figures and Solved Problems

2.4 The Structure of the Atom  [unnumbered figure] Plum-pudding model

 Thomson’s “plum pudding” model (which is a pudding  Figure 2.6 Rutherford’s Gold Foil Experiment
with raisins throughout)—negatively charged [A schematic drawing and description of the
electrons in a positively charged sphere. experiment.]
 Radioactivity occurs in three forms.  Figure 2.7 The Nuclear Atom [A comparison
o gamma rays (energy) of the plum-pudding model and Rutherford’s
o alpha- or -particles (positive charge) suggested alternative—the modern nucleus.]
o beta- or -particles (negative charge)  [unnumbered figure] Scaffolding [occurs
 Rutherford’s experiment elucidates structure of mostly as open space but provides solid
nucleus: support]
o Alpha particles directed at a thin gold film
deflected in all directions, including back at
the  source.
o Only a large positive charge could cause the
-particles to bounce back.
 Rutherford’s nuclear theory
o Most mass and all positive charge contained
in small nucleus.
o Most of atom is empty space with electrons
dispersed in it.
o Positively charged particles are called protons
and are in the nucleus.
o Neutral particles having substantial mass also
appear in the nucleus.

2.5 Subatomic Particles: Protons, Neutrons, and
Electrons in Atoms
 Properties of subatomic particles
o atomic mass units or amu
▪ proton or neutron ~1 amu
▪ electron ~0.0006 amu
o charge
▪ relative value electron = –1 vs. proton
= +1
▪ absolute value = 1.6  10–19 C
 Element and Symbols
o Atomic number defines element
o Isotope: form of element with different #
neutrons
o Ion: form with different # electrons & protons
▪ anion = extra electron(s) = negatively
charged
▪ cation = fewer electron(s) =
positively charged
 [unnumbered figure] Electrical discharge
during a thunderstorm
 Table 2.1 Subatomic Particles [mass in kg
and amu; relative charge and in Coulombs]
 Figure 2.8 How Elements Differ [micro &
macro view of helium and carbon]
 Figure 2.9 The Periodic Table [atomic
number, symbol, name]
 [unnumbered figure] Marie Curie [namesake
of curium]
 Table of isomers of neon [including number
of protons, neutrons, mass, natural
abundance]
 Solved Problem, Example 2.3 Atomic
Numbers, Mass Numbers, and Isotope
Symbols [Cl-35 and Cr-52]

19 19
Copyright © 2016 Pearson Education,
Copyright © 2016 Pearson Inc.
Education, Inc.
Chapter 2. Atoms and Elements Chapter 2. Atoms and Elements

Teaching Tips

Suggestions and Examples Misconceptions and Pitfalls

2.4 The Structure of the Atom  Many science textbooks, particularly ones
 Discuss forms of radioactivity—particles and electromagnetic other than chemistry, still support the Bohr
waves. Rutherford’s experiment makes more sense if one model—the analogy of planets orbiting
knows some properties of an alpha particle. around the sun. The idea of orbitals and not
 Thomson identified electrons and surmised the existence of orbits comes later but it may be useful to
positive charges necessary to form a neutral atom. The plum- start laying the groundwork.
pudding model is the simplest way to account for the
observations: Occam’s Razor = all things being equal, the
simplest explanation is the best.
 A simple analogy to Rutherford’s experiment could be a
billiards table. You can shoot the cue ball and miss or deflect
off the object ball. The analogy is not complete since the
object ball and cue ball have the same mass. But the cue ball
would bounce back in bumper pool if it hits a stationary post.
 The figure about scaffolds supports discussion about an atom
being mostly open space but still being able to have rigidity
and strength in the macroscopic view. This is another example
of apparent differences between the microscopic and
macroscopic properties.

2.5 Subatomic Particles: Protons, Neutrons, and Electrons in  Students are likely to relate both the mass
Atoms and size of the baseball and rice grain.
 Another mass analogy is a ping-pong ball and a glass sphere  Elements, isotopes, and ions test students’
of the same size (air, 0.0013 g/cm 3, glass = 2.4 g/cm3), a ratio understanding of differences among
of ca. 1800. numbers of electrons, protons, and neutrons.
 Electrical charge can be demonstrated with static electricity.
Two balloons can be charged with wool or human hair and will
repel each other.
 Names of elements come from various sources, including
some controversies in recent years. Tom Lehrer’s “Element
Song” can be found on the Internet and shows that a
mathematician can master the list of them.
 Exposure to isotopes may be limited: carbon-14 dating;
hydrogen, deuterium, and tritium. Medicine, particularly
radiology, has many examples of radioactive forms.
 Conceptual Connection 2.4 (Isotopes) can be used as a
1-minute group exercise for drawing the nucleus of two
isotopes and using percent natural abundance.
 Conceptual Connection 2.5 (The Nuclear Atom and Isotopes)
The statements of the differences among them can serve as
the basis of a small group discussion or a clicker question.
 The history of chemistry involves considerable cultural and
gender diversity. Examples to this point include both Lavoisier
(in Ch. 1, French), Dalton (English), Thomson (English), Marie
Curie (Polish/French), Mendeleev (Russian), Millikan
(American).

20 20
Copyright © 2016 Pearson Education,
Copyright © 2016 Pearson Inc.
Education, Inc.
Chapter 2. Atoms and Elements
Lecture Outline
Terms, Concepts, Relationships, Skills
2.6 Finding Patterns: The Periodic Law and the Periodic
Table
 Periodic law and the periodic table
o arrange by mass
o observe recurring properties
 Major divisions of the periodic table
o metals, nonmetals, metalloids
(& semiconductors)
o main-group elements, transition elements
(transition metals)
o numbering systems used
 Family or group
o noble gases
o alkali metals
o alkali earth metals
o halogens
 Predicting ions
o Group 1A = cation (+)
o Group 2A = dication (2+)
o Group 3A = trication (3+)
o Group 5A = trianion (3–)
o Group 6A = dianion (2–)
o Group 7A = anion (–)
2.7 Atomic Mass: The Average Mass of an Element’s
Atoms
 Atomic mass
o natural abundance
o isotopic mass
2.8 Molar Mass: Counting Atoms by Weighing Them
 Counting items
 Moles and Avogadro’s number
 Moles, mass, and atomic mass (in amu)
o Converting between number of moles and
number of atoms
o Converting between mass and amount
 The mole concept
21
Copyright © 2016 Pearson Education,
Copyright © 2016 Pearson
Chapter 2. Atoms and Elements
Figures and Solved Problems
 [unnumbered figure] Dmitri Mendeleev
[Russian postage stamp]
 Figure 2.10 Recurring Properties [elements
with similar properties]
 Figure 2.11 Making a Periodic Table [a
simple table with color coding for similar
properties]
 Figure 2.12 Major Divisions of the Periodic
Table [metals, nonmetals, metalloids] with
Representative Metals, Metalloids, and
Nonmetals [pictures of samples]
 Figure 2.13 Main-Group and Transition
Elements [color-coded table]
 Figure 2.14 Elements with Predictable
Charges [charge of common ions by group]
 Solved Problem, Example 2.4 Predicting the
Charge of Ions [predict charge with
explanation of thought process]
 [unnumbered figure] Data from periodic table
[atomic number, symbol, atomic mass, and
name for chlorine]
 Solved Problem, Example 2.5 Atomic Mass
[calculate atomic mass from isotopic natural
abundance]
 [unnumbered figure] Mass of 22 pennies
 [unnumbered figure] Tablespoon of water
 Solved Problem, Example 2.6 Converting
between Number of Moles and Number of
Atoms
 [unnumbered figure] A two-pan balance to
compare mass
 Solved Problem, Example 2.7 Converting
between Mass and Amount (Number of
Moles)
 Solved Problem, Example 2.8 The Mole
Concept—Converting between Mass and
Number of Atoms
 Solved Problem, Example 2.9 The Mole
Concept (volume occupied by atoms)
21
Inc.
Education, Inc.
Chapter 2. Atoms and Elements Chapter 2. Atoms and Elements

Teaching Tips

Suggestions and Examples Misconceptions and Pitfalls

2.6 Finding Patterns: The Periodic Law and the Periodic Table  The periodic table is best at predicting
 Alternative periodic tables were presented earlier in the history microscopic properties although
of the periodic law. macroscopic ones are also often illustrated.
 Periodic table development used to illustrate role of laws and
theories discussed in Chapter 1.
 Other graphic displays of the modern periodic table can be
found in journals [Schwartz, J. Chem. Educ., 2006, 83, 849;
Moore, J. Chem. Educ., 2003, 80, 847; Bouma, J. Chem.
Educ., 1989, 66, 741.], books, and on the Web.
 Periodic tables, particularly electronic ones, are arranged
according to the periodic law but can compare many features
(e.g., phase of matter, size of atoms, common ions). The book
shows these as a series of figures.

2.7 Atomic Mass: The Average Mass of an Element’s Atoms
 The atomic mass on the periodic table must be reconciled with
an element having only whole number quantities of protons
and neutrons—the values should be near integral amu values
since electrons are so small.
 Conceptual Connection 2.6 Atomic Mass (Non-calculator
question using understanding of percent abundance) can be
used for a clicker question.
 Atomic mass on the periodic table is often
not an integral number of amu even though
elements can have only protons and
neutrons (each with ca. 1 amu of mass);
electron mass is negligible.

2.8 Molar Mass: Counting Atoms by Weighing Them  Most students believe that a calculator is
 Define a strategy that can be used to solve the numerical necessary to attempt any of these problems
problems: Sort, Strategize, Solve, and Check. presented in the section.
 Estimating answers is an important skill—the number of
molecules will be a very large number (i.e., some power of
ten) even from a small mass or number of moles.
 Moles make it possible (and easy) to interconvert mass and
number of molecules.
 Conceptual Connection 2.7 Avogadro’s Number (significance
and significant figures in the value) can be used as the basis
of a small group discussion.
 Conceptual Connection 2.8 The Mole (estimating moles using
mass and atomic mass) can be used as the basis of a small
group activity.

22 22
Copyright © 2016 Pearson Education,
Copyright © 2016 Pearson Inc.
Education, Inc.
Chapter 2. Atoms and Elements Chapter 2. Atoms and Elements

Additional Problem for Converting Calculate the number of moles of iron in a sample that has
23
between Number of Moles and Number of 3.83  10 atoms of iron.
Atoms (Example 2.6)

23
Sort Given 3.83  10 Fe atoms
You are given a number of iron atoms and
asked to find the amount of iron in moles. Find mol Fe

Strategize Conceptual Plan

Convert between number of atoms and atoms  mol
number of moles using Avogadro’s number. 1 mol Fe
6.022  1023 Fe atoms

Relationships Used
6.022  1023 = 1 mol (Avogadro’s number)

Solve Solution
Follow the conceptual plan. Begin with 23 1 mol Fe
3.83  1023 Fe atoms and multiply by the 3.83  10 Fe atoms  6.022  1023 Fe atoms = 0.636 mol Fe
ratio that equates moles and Avogadro’s
number.

Check The sample was smaller than Avogadro’s number so the

answer should be a fraction of a mole. The value of the sample
has 3 significant figures, and the answer is provided in that
form.

Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.

Chapter 2. Atoms and Elements Chapter 2. Atoms and Elements

23

Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.

Chapter 2. Atoms and Elements Chapter 2. Atoms and Elements

Additional Problem for Converting between Mass Calculate the number of grams of silver in an
and Number of Moles (Example 2.7) American Silver Eagle coin that contains 0.288 mole
of silver.
Sort Given 0.288 mol Ag
You are given the amount of silver in moles and asked to
find the mass of silver. Find g Ag

Strategize Conceptual Plan

Convert amount (in moles) to mass using the molar mass mol Ag  g Ag
of the element. 107.87 g Ag
1 mol Ag

Relationships Used
107.87 g Ag = 1 mol Ag

Solve Solution
Follow the conceptual plan to solve the problem. Start 107.87 g Ag
with 0.288 mol, the given number, and multiply by the 0.288 mol Ag  1 mol Ag = 31.07 g Ag

molar mass of silver.

31.07 g = 31.1 g Ag

Check The magnitude of the answer makes sense since we

started with an amount smaller than a mole. The molar
amount and answer both have 3 significant figures.

Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.

Chapter 2. Atoms and Elements Chapter 2. Atoms and Elements

24
Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.

Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.

Chapter 2. Atoms and Elements Chapter 2. Atoms and Elements

22
Additional Problem for the Mole Concept— What mass of iron (in grams) contains 1.20  10
Converting between Mass and Number of atoms of Fe? A paperclip contains about that number
Atoms (Example 2.8) of iron atoms.
22
Sort Given 1.20  10 Fe atoms
You are given a number of iron atoms and
asked to find the mass of Fe. Find g Fe

Strategize Conceptual Plan

Convert the number of Fe atoms to moles Fe atoms  mol Fe  g Fe

using Avogadro’s number. Then convert moles

Fe into grams of iron using the molar mass of 1 mol Fe 55.85 g Fe
23
Fe. 6.022  10 Fe atoms 1 mol Fe

Relationships Used

6.022  1023  1 mol  Avogadro’s number 

55.85 g Fe  1 mol Fe

Solve Solution
55.85 g
Follow the conceptual plan to solve the 22 1 mol Fe Fe
Fe atoms

problem. Begin with 1.20  1022 atoms of Fe, 1.20  10  6.022  1023 Fe atoms  1 mol Fe
multiply by the ratio derived from Avogadro’s
number, and finally multiply by the atomic mass = 1.11 g Fe
of Fe.

Check The units and magnitude of the answer make sense. The
sample is smaller than a mole. The number of atoms and
mass both have 3 significant figures.

Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.

Chapter 2. Atoms and Elements Chapter 2. Atoms and Elements

25

Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.

Chapter 2. Atoms and Elements Chapter 2. Atoms and Elements

Additional Problem for the Mole Concept An iron sphere contains 8.55  1022 iron atoms. What is
(Example 2.9) the radius of the sphere in centimeters? The density of
iron is 7.87 g/cm3.
22
Sort Given 8.55  10 Fe atoms

You are given the number of iron atoms in a sphere d = 7.87 g/cm3
and the density of iron. You are asked to find the
radius of the sphere. Find radius (r) of a sphere

Strategize Conceptual Plan

The critical parts of this problem are density, which Fe atoms  mol Fe  g Fe  V (cm3)
relates mass to volume, and the mole, which relates

number of atoms to mass: 1 mol Fe 55.85 g Fe 1 cm3

23
(1) Convert from the number of atoms to the number 6.022  10 Fe atoms 1 mol Fe 7.87 g Fe
of moles using Avogadro’s number.
(2) Convert from the number of moles to the number V (cm3)  r (cm)
of grams using the molar mass of iron.
3
(3) Convert from mass to volume using the density of V= 4r
iron. 3
(4) Find the radius using the formula for the volume

of a sphere. Relationships Used

6.022  1023  1 mol  Avogadro’s number 
55.85 g Fe  1 mol Fe
d  density of Fe  7.87 g/cm3
V  4/3  r 3 [volume of a sphere with a radius of r ]
Solve Solution
Follow the conceptual plan to solve the problem. 1 mol Fe 55.85 g Fe


22
Begin with 8.55  1022 Fe atoms and convert to 8.55  10 atoms 
moles, then to grams, and finally to a volume in cm 3 . 6.022 1023 atoms 1 mol Fe
Solve for the radius using the rearranged equation. 1 cm 3

 7.87 g Fe = 1.00757 cm3

3
r =3 3V = 3
3 1.00757 cm = 0.622 cm
4 4 

Check The units (cm) are correct, and the magnitude of the answer
makes sense compared with previous problems.

Copyright © 2016 Pearson Education, Inc.

Another random document with
no related content on Scribd:
 Voi, miksi ei kaikki saanut jäädä silleen? Tai miksi en minä
pelastautunut ennen murhenäytelmää? Sillä pitkä, loputon
murhenäytelmä alkoi kolme viikkoa myöhemmin, mitkä kolme viikkoa
olivat täynnä kidutusta, jollaista kukaan tuskin aavistaa tai uskoo
todeksi, jolloin morsiameni jokainen suudelma oli minusta kuin neuvo
ottamaan jalat alleni ja pakenemaan: tämä murhenäytelmä alkoi
häillä.

Nyt olen tullut kertomuksessani siihen hirvittävään tihutyöhön, joka

murskasi viattoman Tincutzan ja oman elämäni. Kelpo Mikaelini, olen
tullut mainitsemaasi luonnottomuuteen, väkivaltaisuuteen,
paheeseen, kaikkeen siihen kiroukseen, jota kaksijalkaiset eläimet
harjoittavat totunnaisuuden, käytännön ja perinnäistapojen varjolla,
myrkyttäen elämän ja kahlehtien viattomat. Sillä yhtähyvin kuin
puhdas morsiameni olin minäkin viaton sairaalloisella tavallani.

Te ette ehkä tiedä, Mikael, mistä on kysymys. Te ette tiedä meillä

olevan häissä tapana, että perheen omat ja vieläpä vieraatkin naiset
hyökkäävät nuoren avioparin makuuhuoneeseen muutama tunti
senjälkeen, kun nämä ovat vetäytyneet yksikseen, karkoittavat
heidät toiseen huoneeseen, penkovat häävuoteen, löytääkseen
sieltä epäämättömän todisteen nuoren vaimon neitseellisyydestä,
todisteen, jonka he joskus kantavat riemusaatossa viereisessä
huoneessa juhlivien kutsuvieraiden nähtäväksi. Olenpa nähnyt
enemmänkin: olen nähnyt tätä lippua kannettavan seipään nenässä
Petroista Cazassuun vievällä tiellä, mielipuolten tavoin elehtivien
naisten saattaessa tätä ilettävää voitonmerkkiä. Heidän jäljessään
tuli viulua vinguttava mustalainen, ja näin kuljetettiin
maanantaiaamun hämärässä »punaista viinaa» onnettoman
neitseen onnelliselle äidille.
 Tiedättekö, Mikael, mitään raaempaa ja inhoittavampaa? Onko
olemassa luonnottomuutta, paheellisuutta tai väkivaltaisuutta, joka
olisi epäinhimillisempää, julmempaa tai ennenkuulumattomampaa
kuin tämä ilakointi, tämä näytelmä, tämä siveetön ja häpeällinen
menettelytapa?…

Mutta minä, minä tiesin… Tiesin kaiken tämän, kun hääpäivä tuli.
Luontoni oli aina noussut näitä tympäiseviä tapoja vastaan, mutta
etenkin tänä vaarallisena aikana, jolloin aistini pettivät minut niin
surkuteltavasti, oli minulle tärkeää saada estetyksi tämä synkkä
ilveily.

»Kutsuin puheilleni isän ja tädin. Vaikka tämä inhoittava tapa

miellyttikin isää, ei hän ollut kovinkaan taipumaton, mutta täti piti
itsepintaisesti kiinni siitä, että sitä oli pidettävä kunniassa, sillä olihan
se peräisin menneiltä ajoilta ja vartioi kunniallisuutta.

Tähän asia jäi, ja eräänä kauniina sunnuntai-iltapäivänä

hääsaattue lähti kirkkoa kohti, loisteliaasti niinkuin tapa vaati, kaikki
jalkaisin, lukuunottamatta kahta ratsastajaa, jotka avasivat tietä.
Heidän jäljessään tuli mies kantaen kahta suurta moskovalaista
kynttilää kullalla kirjaillulla hopeatarjottimella, ja sitten seurasi muu
hääväki. Kirkosta tultaessa ratsastajat asettuivat etunenään,
laukaisten pistoolejaan, liehutellen ilmassa pitkiä nauhakkeita, jotka
oli sidottu heidän käsivarsiinsa, ja hypittäen hevosiaan, jotka olivat
koristetut nauhoin ja hopeahelyin. Tarjottimella oli nyt, tavan mukaan,
leipää ja suolaa. Heti näiden perässä tulin minä, pelosta ja
surkeudesta väristen, kynttilä kädessä ja Tincutza käsipuolessani.
Tincutza, onnellisena koristeissaan, jotka peittivät hänet melkein
kokonaan. Takanamme hääväki, ja kaikki tämä hukkuneena soiton
säveliin, josta huolehti kaksitoista soittoniekkaa neljällä eri
soittokoneella. Kotimatkalla naiset noutivat vettä lähteestä ja
siroittelivat sitä hääsaattueen tielle hedelmällisyyden toivotukseksi.

Tuli ilta ja minun kohtaloni hetki löi. Pöydässä oli parisenkymmentä

kutsuvierasta, sukulaiset siihen luettuna. Juhlapuheet herättivät
ylitsevuotavaa riemua, johon minunkin täytyi yhtyä ja vastata
kaskuilla pöytävieraiden tarinoihin. Viinistä lämmenneenä eräs heistä
sai mauttoman päähänpiston ryhtyä kertomaan, kuinka eräs
aviomies huomattuaan, ettei hänen nuori vaimonsa ollutkaan viaton,
oli piessyt häntä itse hääyönä, istuttanut hänet seuraavana aamuna
rattaille, selkä juhtiin päin, kasvot käännettyinä rattaiden takaosaa
kohti, missä riippui seipään päässä puhkaistu savimaljakko, ja
saattoi hänet näin juhlallisesti takaisin kauhistuneiden vanhempien
luo.

Katselin Tincutzaa: hän oli tyyni, varmana viattomuudestaan.

Mutta minä olin kauhuissani ja huusin, että se, mikä tapahtui
aviopuolisoiden kesken, ei kuulunut kenellekään.

»Saammepa pian nähdä, eikö se kuulu kenellekään!» vastasivat

jotkut läheisistä.

»Todellakin, tämä »pian» osoittautui olevan jotakin hyvin

miellyttävää, sillä kellon lyödessä kahtatoista huomasin, että
kasvoihini alkoi sataa joka suunnalta leivän sisuksesta puristettuja
pieniä pallosia, sitten leivänkappaleita ja hetkisen kuluttua
kokonaisia viipaleita.

»Mitä tämä tarkoittaa?» kysyin minä.

»Se tarkoittaa sitä, että teidän on lähdettävä täyttämään

velvollisuuttanne», vastasi kummi-täti.
 Vannon, ystäväni, etten ymmärtänyt mitään, ennenkuin kummi-
setä vei minut syrjään ja selitti, mistä velvollisuudesta oli kysymys.

Sillävälin kun hän puhui kanssani, auttoivat kummi-täti ja täti

Tincutzaa riisuutumaan meille järjestetyssä makuuhuoneessa. Sitten
he, samoinkuin isäkin, tulivat syleilemään minua, ja muitta mutkitta
avattiin ovi, minut työnnettiin sisään, ja ovi sulkeutui takanani.

»Tänä hetkenä, joka on elämäni kaikkein surullisimpia, muistan

vielä hämärästi nähneeni Tincutzan jumalaisen kauniin pään
lepäävän valkealla pieluksella, mustat suortuvat valtoimina
ympärillään, ja siinä olikin kaikki siksi iltaa: minä kaaduin
pyörtyneenä keskelle lattiaa!…

Kokonaisen vuorokauden makasin kuumehoureissa. Sairastin

kaksi viikkoa. En tiedä, mitä olin puhunut maatessani tajuttomana,
mutta tiedän, että vain harvat kävivät minua katsomassa.
Parannuttuani huomasin olevani vihollisten ympäröimänä. Appeni ja
täti vaativat minulta selitystä sen häpeän johdosta, jota olin tuottanut
heidän talolleen. Minä pelastauduin toistaiseksi teeskentelemällä
olevani noiduttu. [Rahvaan ennakkoluulo, jonka mukaan noitumalla
voidaan riistää mieheltä hänen miehuutensa.] He eivät säälineet
minua, vaan inhosivat minua entistä enemmän.

Tästä hetkestä lähtien ja kokonaista kymmenen kuukautta viha ja

ynseys ympäröivät minua joka puolelta. Minut pidettiin erossa
kaikesta; minulle ei uskottu mitään tehtäviä, rahat säilytettiin aina
lukkojen takana, ikäänkuin olisin ollut varas. Omilla varoillani en
voinut mihinkään ryhtyä — jollen tahtonut jälleen ruveta salepgdiksi
— sillä olin kuluttanut melkein kaikki rahani häälahjoihin. Ja niin alkoi
tuo hirvittävä elämä, jonka pelkkä ajatteleminen kauhistuttaa minua
vielä nytkin.
 *****

En voi kertoa kaikkea yksityiskohtaisesti, se olisi minulle liian

tuskallista…

Teljettynä tähän onnettomuuden taloon uskaltausin kadulle vain

hyvin harvoin ja ainoastaan iltaisin. Vieläpä minulta kiellettiin pääsy
myymäläänkin. Ei ketään vieraita… Ei ketään tuttavia… Ei
minkäänlaista työtä… Kaikki, mitä sanoin tai ehdotin, oli pahasta…
Pöydässä oltiin kuin kuuromykkiä… Ja minä kuljeskelin huoneesta
toiseen tohveleissa ja paitahihasillani kuin mikäkin loinen tai
kummitus tai täyshoitolainen.

Molemmat lankoni tulivat joka sunnuntai. Minä pyysin päästä

heidän kanssaan Galatziin auttaakseni heitä liikeasioissa, joita
jonkunverran ymmärsin. He puhuivat minulle avioerosta. Ja tekin
ehkä arvelette, että se olisi ollut viisainta. — Ei ollenkaan.

Naimisiin mentyämme vaimoni oli kokonaan irtautunut

perheestään. Hänen koko elämänsä oli nyt juurtunut minun
elämääni, kurjaan ja rampaan elämääni. Odottamattoman
urhoollisena hän alistui onnettomuuteensa, ilman kyyneliä ja kaunaa.
Hän uskoi vilpittömästi, että olin noituuden lumoissa ja rukoili
kiihkeästi Jumalaa kukistamaan paholaisen ja parantamaan hänen
puolisonsa, jota hän rakasti tämän heikkoudesta huolimatta.

Ikäänkuin luostariin suljettuina me vietimme päivät päästään

kahdenkesken, tuntien toisiamme kohtaan hellyyttä, jollaista tuskin
tapaa. Minä pyysin häneltä anteeksi… Hän vastasi, ettei hän nähnyt
minussa mitään syytä. Oi, kuinka voisinkaan unohtaa sen ainoan
ihmisen, joka on ymmärtänyt ja säälinyt minua? Ja kuka voi taata,
ettei minusta ilman tuota vihaa, joka myrkytti meidät, olisi voinut tulla
normaali aviopuoliso ja mies, jollaiseksi kaikin voimin pyrin?… En
enää ollut yhtä arka kuin alussa, en enää pelännyt vaimoani, en
enää tuntenut tuota kauhua, joka ensi kertoja lähestyessäni häntä
hyyti vereni. Olipa hetkiä, jolloin tunsin itsessäni hämärää halua,
heikkoa heräämistä, pientä aistillista liikahtelua, mikä sai minut
punastumaan, kun hän syleili ja hyväili minua ja vakuutti minulle
rakkauttaan.

Mutta minkä rakkaus vaivoin luo, sen hävittää viha hetkessä, ja

tätä en koskaan voi antaa anteeksi ihmisille. Aamuisin, tuskin
huoneestamme päästyä, hyökkäsivät molemmat kovan onnen linnut
vaimoparkani kimppuun, tiedustellen, oliko jotain tapahtunut. Kun
hän kieltäytyi puhumasta, alkoivat he neuvoa häntä eroamaan,
saattaen hänet aivan epätoivon partaalle.

Tämä kidutus ja sen vähän johdonmukainen hävittäminen, minkä

luonto koetti parantaa ennalleen, kesti kymmenen kuukautta. Me
olimme menehtyä. Galatzin molemmat pyövelit alkoivat käydä
uhkaileviksi; he loukkasivat minua ja koettivat pakoittaa minua
ehdottamaan vaimolleni eroa. Asemamme kävi sietämättömäksi.
Etsien turvaa toisistamme me kieltäydyimme usein tulemasta
ruokapöytään, söimme monina päivinä vain yhden aterian, kunnes
meissä yhtäkkiä heräsi paon ajatus.

Vaimoni kysyi minulta, saattaisinko ansaita elatuksemme sillä

vähällä, mitä minulla oli jäljellä rahoistani, ja vastatessani
riemastuneena, että voisin tarjota hänelle kaukana tästä
onnettomasta talosta tulevaisuuden täynnä vapautta ja rakkautta,
nousivat onnen kyyneleet hänen silmiinsä. Syleillen toisiamme kuin
kaksi vihollisten saartamaa sisarusta meidän kasvomme ja
vaatteemme kylpivät kyynelissä, ja me elimme korkeimman
autuuden hetkiä, mitä maallinen elämä voi tarjota.

Mutta nämä hetket olivatkin viimeiset, mitkä meidän oli sallittu elää
yhdessä. Ihmisvihan hyökyaalto lähestyi meitä.

Oli helmikuun loppupuoli… Suunnitelmamme oli valmis:

odottaisimme vielä kuukauden ja pakenisimme maaliskuun lopussa
purjehtimalla Stambuliin.

Mutta viime päivinä olimme huomanneet omituisen muutoksen

kiduttajiemme käytöksessä. He olivat yhtäkkiä lakanneet käymästä
aamuisin vaimoni luona, eivät enää kiusanneet häntä, ja minulle
vanhus sanoi eräänä iltana, että saisin tulla ja mennä mieleni
mukaan. Olin hämmästynyt!… Juoksin Tincutzan luo, mutta hän
purskahti itkuun:

»Minusta tuntuu siltä, kuin vaanisi meitä onnettomuus!» sanoi hän

minulle. »Näen pahoja unia: sinun ympärilläsi on itkeviä lapsia, ja
minä olen koristeltu kullalla ja jalokivillä… Se tietää pahaa. Älä lähde
ulos! Kuka tietää, mitä sinulle voi tapahtua?… Olemme kestäneet
tätä vankeutta kymmenen kuukautta, kärsikäämme sitä vielä
muutamia viikkoja!»

Nämä sanat viilsivät sydäntäni kuin tikari ja minua puistatti; mutta,

kunnon ystäväni, ihmisen kohtalo on ennakolta määrätty. Seuraava
päivä vaikeni säteilevänä talvisessa tyyneydessään…. Paksu
lumivaippa peitti maan kuin häikäisevän valkea käärinliina ja
kulkusten kaipausta herättävä ääni täytti ilman. Jäin ikkunaan, ja
minusta tuntui kuin hautaisivat seinät minut alleen. Olin kuin
lumottu… Vastustamaton voima kutsui minua ulos, sinne, missä on
liikuntoa, elämää, vapauden tenhoavaa salaperäisyyttä, josta en ollut
tietänyt mitään kohta kokonaiseen vuoteen. Heittäydyin vaimoni
jalkoihin ja rukoilin, että hän sallisi minun lähteä ulos tunniksi,
puoleksi tunniksi, viideksi minuutiksi, ulkopuolelle näiden seinien,
näiden kattojen, tämän kurjuuden!…

Hän suostui pyyntööni, neuvoen minua ottamaan mukaani tikarin

ja pistoolin ja varoittaen minua antautumasta puheisiin kenenkään
kanssa. Minä suutelin häntä, pukeuduin turkkiin ja astrakaanilakkiin
ja laskeusin alas myymälään.

Voi, siitä koitui minun ja Tincutza-paran turma!… Siitä koitui

turmamme, joskaan ei heti, — sillä minulle ei tapahtunut mitään sinä
aamuna, yhtävähän kuin iltapäivällä tai seuraavanakaan päivänä
ulkona ollessani — mutta vanhus oli varmaankin piileskellyt jonkun
oven takana ja nähnyt minun kulkevan myymälän läpi, ja niin olin
paljastettu.

Viimeisenä sunnuntai-iltana, jonka vietin tuossa talossa — olin

juuri palannut kotiin kävelyretkeltä ja silmieni edessä väikkyi vieläkin
majesteetillinen Tonava, joka kuljetti mukanaan suunnattomia
jäälohkareita — minä suutelin viimeisen kerran häntä, joka oli
kymmenen kuukautta ollut kaikkein hellin puoliso ja puhtain neitsyt.

Olimme rauhallisia… Mutta päivälliselle mennessämme laskeutui

omituinen painostus yllemme eivätkä kyyneleet olleet kaukana
silmistämme. Aterian lopulla kysyi vaimoni:

»Miksi eivät veljeni ole tulleet?»

»He tulevat aivan heti», vastasi isä.

 Me sytytimme vesipiiput ja joimme turkkilaista kahvia. Ulkona oli
yö ja hiljaisuus… Alkoi olla myöhä. Huomatessaan vanhuksen ja
tädin luovan toisiinsa merkitseviä silmäyksiä puhkesi Tincutza
yhtäkkiä nyyhkytyksiin.

Samassa ovi narahti saranoillaan ja molemmat veljet astuivat

sisään synkkinä kuin pyövelit, mukanaan mies, jonka nähdessäni
kalpenin.

Se oli eräs kreikkalainen, joka kerran oli ollut ystäväni, mutta tuli
nyt ilmiantajana ja rikoksellisena.

Seisoen kaikki kolme auki jääneen oven edessä, edes hyvää iltaa
toivottamatta, petturi otti ensimäisenä sananvuoron. Minua osoittaen
hän sanoi romaniankielellä:

»Tuoko siis on teidän herra Isvoranunne? Ymmärrän kyllä, että

hän on noiduttu: sehän on Stavro, mehusaksa ja miesrutsaaja…»

Kuullessaan viimeisen sanan, joka paljasti sekä minun että

ilmiantajan paheen, Tincutza parahti ja kaatui maahan, sillävälin kuin
minä…

Julmina ja kostonhimoisina lankoni laahasivat minut myymälään,

minua potkittiin ja piestiin, kunnes kadotin tajuntani. Sitten…

Sitten heräsin ulkona lumikinoksessa teljetyn portin takana.

Olin kylmästä kohmettunut… Jäsenet, rinta ja pää haavoissa…
Paitahihasillani ja paljain päin talvisessa yössä.

Kokosin kaikki voimani ja laahauduin pyytämään hoivaa eräältä

turkkilaiselta, jolta olin ostanut salep-jauhoa puolitoista vuotta sitten.
Hän otti minut vastaan kuin kristitty ja hoiti minua kuin veli.
 Neljä päivää myöhemmin tuo kunnon mies, ollenkaan tietämättä
kuka olin, toi sairasvuoteelleni uutisen, josta koko kaupunki puhui
tuona aamuna: Tincutza oli löydetty hukuttautuneena Tonavan
vasemmalta rannalta… — — — Tuosta ajasta on nyt kulunut
kolmekymmentäviisi vuotta, ja joka vuosi minä tuona onnettomana
päivänä vaellan Tonavan rannalle, joka vyöryttelee jäisiä aaltojaan,
ja anon anteeksi Tincutzalta, että olen häntä loukannut».

*****

Nuo kolme matkamiestä ajoivat edelleen hiljaista hölkkää X:ään

vievällä tiellä, joka tässä kohden kulkee viljavainioiden poikki.
Aamuviileässä päristelevän hevosen pään yli tuikahteli paimenen
tähti Itämaiden purppuraisella taivaalla.

Leivonen ponnahti pellosta, kohoten nuolena taivasta kohti. Stavro

seurasi sitä katseellaan, kunnes se putosi maahan kuin piikivi.
Jääden katsomaan siihen paikkaan, mihin se oli kadonnut, hän alkoi
laulaa tuolla yleismaailmallisella kielellä, jota osaavat kaikki ne, joilla
ei ole isänmaata, ja sävelellä, jota ei voi paperille kirjoittaa:

Si j'étais une alouette,

Comme elle je foncerais dans l'azur;
Mais je ne descendrais plus sur la terre,
Où les hommes sément le blé,
Où les hommes fauchent le blé,
Où l'on séme et l'on fauche sans savoir pourquoi…

[Jos olisin leivonen, niin nousisin sinitaivaalle, mutta en

enää laskeutuisikaan maan päälle, missä ihmiset kylvävät ja
niittävät, tietämättä miksi.]
II

KIRA KIRALINA

Metsikössä, mihin nuo kolme markkinamiestä olivat pysähdyttäneet

rattaansa aamiaista syödäkseen, ei Stavro tahtonut ottaa kuuleviin
korviinsa toveriensa pyytelyitä, että hän kertoisi heille lapsuudestaan
ja sisarestaan, kuten oli luvannut yövyttäessä majatalon ylisillä. Eipä
silti, ettei hänellä olisi ollut halua kertoa — hänen sielunsa oli nyt
sopivassa vireessä loihtimaan esiin nuo etäiset ajat — mutta olihan
hyvä antaa hiukan pyydellä itseään, kuten aina, milloin tahdotaan
kajota noihin ruostuneisiin sulkuihin, jotka eroittavat meidät
menneisyyden vesistä.

Olimme päässeet savukkeihin ja loikoilimme pehmeässä

sammalikossa, hevosen kierrellessä ympärillämme ruohoa näykkien.
Stavro nousi, kokoili kuivia oksia ja sytytti tulen, ja nuotion näin
ollessa valmis hän nouti rattailta kahvinkeittotarpeet, keitti veden ja
pani kupariseen astiaan sokeria ja kahvia. Taitavana kuin tarjoilija
ikään hän kaatoi höyryävää ja tuoksuvaa juomaa kolmeen
vadittomaan kuppiin, ojensi ne kullekin, istuutui turkkilaiseen tapaan
jalat ristiin ja aloitti:
 »En enää muista vuosilukua enkä edes tarkalleen, minkä ikäinen
olin tuohon aikaan. Mutta tiedän, että Krimin sota syttyi pian näiden
tapausten jälkeen.

Varhaisimmasta lapsuudestani on jäänyt mieleeni ankara isä, joka

pieksi äitiäni joka päivä, minun ymmärtämättä syytä. Äiti oli usein
poissa kotoa, palasi takaisin ja sai lyöntejä ennen lähtöään yhtähyvin
kuin palattuaankin. En tiedä, pideltiinkö häntä pahoin hänen
lähtiessään, jotta olisi saatu hänet joko lähtemään tai jäämään, tai
hänen palatessaan siksi, että hän oli ollut poissa, tai siksi, ettei
hänen olisi pitänyt enää palatakaan.

Muistan vielä hämärästi isän rinnalla vanhimman veljen, joka oli

yhtä kova kuin hänkin, kun taas äidin vierellä vaikeroi minua neljä
vuotta vanhempi sisareni Kira, johon olin syvästi kiintynyt.

Vähitellen sumu hälvenee, kasvan suuremmaksi ja alan

ymmärtää. Ja minulle selvisi ihmeellisiä asioita… Mahdoin olla
kahdeksan- tai yhdeksänvuotias, sisareni kahden- tai kolmentoista,
ja niin kaunis hän oli, että pysyttelin hänen läheisyydessään päivät
päästään vain saadakseni katsella häntä kiireestä kantapäähän. Hän
koristeli itseään aamusta iltaan, ja samoin teki äitinikin, sillä hän oli
yhtä kaunis kuin tyttärensäkin. Kumpikin peilinsä edessä he
maalasivat silmäripsensä öljyyn kastetulla kinorossilla, kulmansa
hiilikynällä, kun taas huulet ja posket värjättiin kirmizillä, samoinkuin
kynnetkin. Ja tämän pitkän toimituksen päätyttyä he suutelivat
toisiaan, kuiskuttivat toisilleen helliä sanoja, ja ryhtyivät sitten
pukemaan minua. Sitten me kaikki kolme otimme toisiamme käsistä,
tanssimme turkkilaiseen tai kreikkalaiseen tapaan, ja syleilimme
toisiamme. Näin me muodostimme oman erillisen perheemme…
 Nyt eivät isä ja vanhin poika enää tulleet iltaisin kotiin. He olivat
molemmat ammatiltaan vaununtekijöitä, taitavimpia ja kysytyimpiä
koko seudulla. Heidän työpajansa oli kaupungin toisessa laidassa,
Karakioin kaupunginosassa, kun me taas asuimme Tshetatzuessa.
Meidän välillämme oli koko kaupunki. Karakioissa oleva talo kuului
isälleni. Hänellä oli kaksi oppipoikaa, jotka saivat häneltä asunnon ja
ruoan, sekä vanha palvelija, joka hoiti hänen talouttaan. Heitä oli
viisi. Emme koskaan käyneet siellä, ja minä tuskin tiesin, missä isäni
työpaja oli, sillä minä pelkäsin häntä. Tshetatzuessa, äitini luona, ei
ollut huolta mistään, siellä huviteltiin… Talvisin juotiin teetä, kesällä
virvokkeita ja ympäri vuoden syötiin cadaifeja [turkkilaisia leivoksia],
juotiin kahvia, poltettiin vesipiippua, koristauduttiin ja tanssittiin…
Elämä oli ihanaa…

Niin, elämä oli ihanaa, paitsi niinä päivinä, jolloin isä tai hänen
poikansa tai molemmat yhdessä syöksähtivät sisään keskelle juhlaa,
pieksivät äitiä, iskivät nyrkeillään Kiraa ja taittoivat keppinsä minun
pääkallooni, sillä nyt otin minäkin osaa tanssiin. Kun puhuimme
sujuvasti turkinkieltä, nimittivät he molempia naisia patshura'ksi ja
minua kitshuk pezevengh'iksi [portto; pieni makrilli]. Nuo onnettomat
heittäytyivät kiduttajiensa jalkoihin, syleilivät heidän polviaan,
rukoillen, että he säästäisivät heidän kasvojaan.

»Ei kasvoihin!» huusivat he. »Jumalan ja Pyhän Neitsyen

nimessä, älkää lyökö kasvoihin!… Älkää koskeko silmiin!… Anteeksi,
anteeksi!…

Ah, millaiset silmät ja kasvot näillä molemmilla olikaan! Ei kukaan

voinut vetää heille vertoja!… Kullankeltaiset hiukset ulottuivat polviin
saakka, hipiä oli hohtavan valkoinen, kulmat, silmäripset ja silmät
mustat kuin ebenpuu. Sillä äidin puolella oli romanialaiseen
sukupuuhun liittäytynyt kolme eri rotua: turkkilainen, venäläinen ja
kreikkalainen, senmukaan kuka kulloinkin oli hallinnut maassa.

Kuusitoistavuotiaana äitini synnytti esikoisensa, mutta minun

avatessani silmäni tälle maailmalle ei kukaan olisi voinut uskoa, että
hän oli kolmen lapsen äiti. Ja tätä naista, joka oli luotu hyväiltäväksi
ja hellittäväksi, piestiin veriin saakka. Mutta jolleikaan isäni tuhlannut
hänelle hellyyttään, korvasivat sen loistavasti hänen rakastajansa,
enkä tosiaankaan koskaan ole päässyt selville siitä, äitinikö
alunperin alkoi pettää miestään ja sai lyöntejä, vai isänikö
pahoinpitelyllään aiheutti äitini uskottomuuden. Joka tapauksessa
eivät häät meillä koskaan päättyneet, sillä nautinnon huokaukset
vuorottelivat tuskanhuutojen kanssa, ja tuskin oli selkäsauna
loppunut, kun jo hymy kirkasti kyynelissä kylpevät kasvot.

Minä pidin vartiota leivoksia syöden, sillävälin kun vieraat —

käytökseltään verrattain säädyllisiä — istuivat turkkilaiseen tapaan
matolla, lauloivat ja soittivat naisille itämaista tanssimusiikkia
kitaralla, jota säestettiin kastanjetteja näpäytellen. Silkkiin puettuna,
lemmenjanoisina, äitini ja Kira tanssivat, kiertelivät, kaartelivat ja
huumautuivat. Kasvot lämpimästä hehkuen he sitten heittäysivät
valtaville tyynyille, piilottivat jalkansa pitkien hameittensa alle ja
leyhyttelivät viuhkojaan. Juotiin hienoja liköörejä ja poltettiin
tuoksuvia yrttejä. Miehet olivat nuoria ja kauniita, aina tummia.
Heidän pukunsa oli moitteeton, viikset teräviksi kierretyt, parta hyvin
hoidettu. Ja heidän hiuksistaan, olivatpa ne sileiksi kammatut tai
kiharaiset, levisi voimakas myskillä sekoitetun manteliöljyn tuoksu.
Siinä oli turkkilaisia, kreikkalaisia ja silloin tällöin romanialaisiakin,
sillä kansallisuus ei näytellyt mitään osaa, kunhan ihailijat vain olivat
nuoria ja kauniita, hienotunteisia eivätkä liiaksi kiihkeitä.
 Asemani oli hyvin epäkiitollinen… Tätä ennen en ole kenellekään
kertonut, mikä kärsimys tuli osakseni tuohon aikaan.

Minun velvollisuuteni oli ikkunalaudalla istuen valvoa ja pitää

varalta, ettei mitään yllätyksiä sattuisi. Tämä oli minulle hyvin
mieluista, sillä vihasin kuolemaan saakka noita Karakioin miehiä,
jotka pieksivät meitä. Mutta rinnassani kävivät velvollisuus ja
mustasukkaisuus hirvittävää taistelua keskenään.

Olin mustasukkainen, suunnattoman mustasukkainen.

Talo oli kiviaitauksen ympäröimän laajan pihan perällä. Osa

ikkunoista oli pihaan päin, kun taas talon takapuoliset ikkunat
viettivät jyrkänteelle, mistä avautui näköala yli sataman. Taloon pääsi
vain yhden ainoan pihanpuolisen oven kautta, mutta, kautta
kunniani, pelastautuminen oli vähemmän vaikeaa, ja jos ylängön
kallioseinämä olisi voinut puhua, niin kuinkahan monen se olisikaan
nähnyt kierittelevän alas pitkin kuvettaan!…

Ikkunalla kyyröttäen minä tarkkasin lyhtyä, joka paloi kaiken yötä

oven yläpuolella ja heristin korviani kuullakseni ruosteisten saranain
narinan.

Mutta samalla halusin myöskin seurata sisällä vietettävää juhlaa.

Äitini ja Kira olivat hullaannuttavan kauniita tiukasti
ruumiinmukaisissa liiveissään, rinnat kaareutuen kuin kaksi melonia,
hiukset valtoimina selässä ja paljailla olkapäillä, otsalla
purppuranpunainen nauha, jonka alla pitkät silmäripset räpyttelivät
vallattomien perhosten lailla kuin tahtoen yhä lietsoa noiden
lemmenkylläisten katseiden tulta.
 Usein vieraat saattoivat itsensä naurettaviksi koettaessaan
miellyttää naisia typerillä loruillaan. Niinpä kävi muuannakin iltana,
kun eräs heistä, tahtoessaan imarrella äitiäni, sanoi, että »vanhoista
kanoista tulee paras soppa». Loukkaantuneena naisparka heitti
häntä päähän viuhkallaan, ja purskahti itkuun. Muuan vieraista
hypähti silloin kiukuissaan pystyyn, sivalsi taitamatonta korvalle ja
sylkäisi häntä päin naamaa. He kävivät toistensa rintapieliin,
painiskelivat ja kaatoivat kumoon vesipiiput. Me nauroimme
katketaksemme. Saadakseen rauhan palaamaan äitini syleili heitä
molempia.

Syleilyillä ja suuteloilla hän palkitsi hyvin moninaisia asioita.

Kauniista äänestä, huvittavasta sanasta, onnistuneesta
leikinlaskusta hän antoi suudelman. Niillä hän myöskin tarvittaessa
saattoi jonkun jöröjukan hilpeämmälle mielelle, sovitti loukkauksen,
tyynnytti liian mustasukkaisen ihailijan, rohkaisi neuvotonta nahjusta.

Kira loisti omalla tavallaan. Vaikka olikin vasta neljätoistavuotias,

oli hän ulkonaisesti niin kehittynyt, että näytti paria vuotta
vanhemmalta. Rohkeana ja kujeilevana Kira, jolla oli pieni
nykerönenä, soma leuka ja poskissa ihastuttavat hymykuopat,
kiusoitteli kepposillaan, ilveilyllään ja leikinlaskullaan ihailijoitaan ja
minua. Edelliset vaativat enemmän, kun hän taas minun mielestäni
antoi heille liikaakin.

Nuoria miehiä, jotka kävivät luonamme, nimitettiin mussafireiksi.

Ja nämä mussafirit suutelivat hänen käsiään ja sandaalejaan aina ja
kaikkialla. Hän veti heitä nenästä tai parrasta, kaatoi mehua
vesipiippuihin, tarjosi heille juomaa omasta lasistaan, rikkoen
samalla lasin vasten heidän hampaitaan vain kiusatakseen heitä,
mutta tuli hetkisen kuluttua takaisin, ja kumartuen asian omaisen
puoleen antoi kiharainsa hyväillen koskettaa huulia, joita äsken oli
haavoittanut…

Kaikki tämä raivostutti minua, sillä rakastin Kiraa paljon enemmän

kuin äitiäni. Minä jumaloin häntä enkä olisi sallinut kenenkään muun
häntä hyväilevän.

Jotta mustasukkaisuuteni mitta olisi ollut täysi, muistan kuinka hän

eräänä iltana, kun hänen sandaalinsa nauha oli auennut tanssissa,
nosti jalkansa erään mussafirin polvelle, pyytäen tätä solmiamaan
sen. Mikä hermojahivelevä tehtävä! Mies tekikin sen, pitkittäen
niinkauan kuin mahdollista nautintoaan, minun teroittaessa
katsettani. Sitten tuo ilkiö alkoi tunnustella hänen nilkkaansa yhä
ylemmäs ja ylemmäs. Ja hän… no niin, hän salli sen tapahtua
sanomatta sanaakaan. Silloin minä huusin kuin poissa suunniltani:

»Isä!… Pelastautukaa!…»

Silmänräpäyksessä molemmat mussafirit hypähtivät ikkunalle ja

katosivat yöhön, kierien alas rinnettä. Toinen heistä, eräs
kreikkalainen, oli kiireessä unohtanut fetsinsä ja kitaransa, jotka äitini
heitti ulos ikkunasta, sillävälin kun Kira piiloitti nopeasti molemmat
vesipiiput.

Tämä näytelmä huvitti minua niin, että vihani lauhtui ja sain

sellaisen naurunpuuskan, että putosin ikkunalaudalta, kierittelin
matolla ja kävin siniseksi kasvoiltani ilman puutteessa. Äitini luuli
minun todella kadottaneen järkeni isän tulosta pelästyneenä.
Molemmat naiset huusivat kauhusta, ja unohtaen isän, tuon
paholaisen, he heittäytyivät epätoivoissaan ylitseni.
 »Ei isä tule!» sain viimein sanotuksi, »minua vain suututti se, että
Kira salli hyväiltävän polviaan. Ja minä kostin! Siinä kaikki!»

Nyt he huusivat ilosta vieläkin enemmän. He taputtelivat ja

suutelivat minua, ja nyt alettiin tanssia ympäri huonetta, tyytyväisinä
siitä, että he olivat selvinneet asiasta säikähdyksellä ja minä pienellä
hyväilyjen tehostamalla ojennuksella.

*****

Näin kului vielä kaksi tai kolme vuotta, ainoat lapsuuteni vuodet,
joiden muisto on säilynyt mielessäni selvänä. Olin yksitoistavuotias,
ja Kira, josta en hetkeksikään tahtonut erota, oli viisitoista.
Aistihurma, joksi sen myöhemmin käsitin, sitoi minut häneen.
Seurasin häntä kaikkialle kuin koira, katselin salaa hänen
pukeutumistaan, suutelin hänen vaatteitaan, joissa viipyi hänen
ihonsa tuoksu. Ja tyttö-parka torjui minua luotaan heikosti ja
hellävaroen, pitäen minua viattomana eikä ollenkaan vaarallisena.
Minulla ei toden totta ollutkaan mitään selviä aikeita, en tietänyt, mitä
tahdoin. Minä riuduin kaipuusta ja hänen läheisyytensä huumasi
minua.

Myöskin on mainittava, että äitini talo oli oikea rakkauden helvetti.

Kaikki uhkui siellä rakkautta: nuo molemmat naiset, samoinkuin
heidän ihailijansakin, puvut, liköörit, hajuvedet, laulut ja tanssit.
Vieläpä rakastajien hullunkurisessa ja dramaattisessa paossakin oli
mielestäni jotain hekumallista ja intohimoista. Vain isän tulo ja
siirtymisemme tupakkaan oli minusta vastenmielistä ja
rakkaudetonta. Mutta siihen alistuttiin kuin lunnaisiin, nautinnon
lunnaisiin. Äitini sanoi:
 »Onnellakin on nurja puolensa; elämänkin maksamme
kuolemalla… Siksipä meidän on osattava elää. Eläkää siis, lapseni,
mielenne mukaan ja ennenkaikkea niin, ettei teillä ole mitään
kaduttavaa viimeisellä tuomiolla».

Kun ohjeenamme oli tällainen elämänviisaus, on helppo kuvitella,

kuinka innokkaita Kira ja minä olimme seuraamaan äitini esimerkkiä.
Hän oli uskonut yksityisomaisuutensa veljiensä käsiin, jotka
harjoittivat itämaisten tavarain salakuljetusta, ja näin hän saattoi
tyydyttää kaikki oikkunsa, salli itseään ihailtavan, vaihtoi rakastajia,
— tyydytettyään heitä enemmän tai vähemmän, — yhtä usein kuin
pukuja, saattoi itsensä alttiiksi isän lyönneille, suojaten parhaansa
mukaan kasvojaan, ja antautui jälleen uusiin huvituksiin.

Olipa hänellä yksi hyvekin: tietäessään olevansa perin syyllinen ja

peljätessään, että hänen puolisonsa raivo kohtaisi meitäkin, hän piti
oven teljettynä, kunnes me olimme ehtineet pelastautua ikkunasta, ja
avasi sitten urheana oven, ottaen yksin vastaan koko rangaistuksen.

Palatessamme jonkun tunnin kuluttua tapasimme hänet

makaamassa sohvalla, kasvot peitettynä punaviiniin kastetulla
leivänsisuksella, jonka piti poistaa turvottuma ja sinelmät. Hän nousi
ylös nauraen kuin mielipuoli ja peiliin katsoen sanoi meille, osoittaen
haavoittuneita kasvojaan:

»Ei se ole juuri mitään. Parin päivän kuluttua ei siitä näy

jälkeäkään… Ja illoin kutsumme taas mussafirejä!… Niin paljon on
lyönneistä hyötyä!»

Olimme levottomia hänen ruumiistaan, se näytti varmaankin

kauhealta…
Hän huudahti:
 »Ah, mitä ruumiista!… Eihän sitä näy!»

Ja haavojen parannuttua alkoi juhliminen entistä ehommin.

Talossa ei valmistettu mitään ruokaa, sillä äitini ei voinut sietää

paistetun sipulin hajua. Hänelle tuotiin läheisestä ravintolasta kaikki
tarvittava ruoka, kuten liemet, lämpimät ruokalajit, leivokset ja
kermahyytelöt tinatuissa kupariastioissa, jotka äitini oli sitä varten
hankkinut. Pesijätär nouti joka maanantaiaamu viikon pesuvaatteet,
tuoden samalla puhtaat takaisin. Vanha turkkilainen ihovoiteiden ja
lääkkeiden kauppias oli näiden ohella ainoa, jonka näin käyvän
talossa, — lukuunottamatta mussafirejä, jotka eivät aina olleet
varmoja siitä, poistuisivatko samasta ovesta, josta olivat tulleet, ja
lukuunottamatta niinikään isääni ja veljeäni, näitä »kutsumattomia
mussafirejä», joiden vierailut olivat meille hyvin epämieluisia. Kun
isäni ei kahteen vuoteen ollut viettänyt öitään äitini talossa ja kävi
vain kolme, neljä kertaa kuussa löylyttämässä meitä, oli talossa
rauhallista.

Paitsi vähäisiä kotiaskareita, ei näillä molemmilla naisilla ollut

muuta tehtävää kuin lepäillä, kylpeä, pukeutua, syödä, juoda, poltella
ja ottaa vastaan ihailijoita. Rukoilemista he eivät myöskään
unohtaneet, mutta eivät koskaan käyneet kirkossa. Ja Jumalalle
uhrattu aika oli hyvin lyhyt. Äitini puolustautui tässä suhteessa
sanoen:

»Hyvä Jumala kyllä näkee, etten nouse häntä vastaan: olen

sellainen, jollaiseksi hän on minut luonut. Noudatan alistuvana
sydämeni ääntä ja käskyjä…»

Kira väitteli vastaan: