Higher Education and Career Prospects

in China 1st ed. 2020 Edition Felicia F.

Tian
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/higher-education-and-career-prospects-in-china-1st-e
d-2020-edition-felicia-f-tian/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Exploring Student Loneliness in Higher Education: A

Discursive Psychology Approach 1st ed. 2020 Edition Lee
Oakley

https://ebookmass.com/product/exploring-student-loneliness-in-
higher-education-a-discursive-psychology-approach-1st-
ed-2020-edition-lee-oakley/

Equality and Differentiation in Marketised Higher

Education 1st ed. Edition Marion Bowl

https://ebookmass.com/product/equality-and-differentiation-in-
marketised-higher-education-1st-ed-edition-marion-bowl/

Higher Education and Regional Development 1st ed.

Edition Rómulo Pinheiro

https://ebookmass.com/product/higher-education-and-regional-
development-1st-ed-edition-romulo-pinheiro/

Higher Education, Globalization and Eduscapes 1st ed.

Edition Per-Anders Forstorp

https://ebookmass.com/product/higher-education-globalization-and-
eduscapes-1st-ed-edition-per-anders-forstorp/
Social Welfare in Transitional China 1st ed. 2020
Edition Keqing Han

https://ebookmass.com/product/social-welfare-in-transitional-
china-1st-ed-2020-edition-keqing-han/

Transformation of Higher Education in the Age of

Society 5.0: Trends in International Higher Education
1st Edition Reiko Yamada

https://ebookmass.com/product/transformation-of-higher-education-
in-the-age-of-society-5-0-trends-in-international-higher-
education-1st-edition-reiko-yamada/

Higher Education Marketing in Africa: Explorations into

Student Choice 1st ed. Edition Emmanuel Mogaji

https://ebookmass.com/product/higher-education-marketing-in-
africa-explorations-into-student-choice-1st-ed-edition-emmanuel-
mogaji/

The Rhetoric of Widening Participation in Higher

Education and its Impact 1st ed. Edition Navin Kikabhai

https://ebookmass.com/product/the-rhetoric-of-widening-
participation-in-higher-education-and-its-impact-1st-ed-edition-
navin-kikabhai/

Dismantling Race in Higher Education: Racism, Whiteness

and Decolonising the Academy 1st ed. Edition Jason
Arday

https://ebookmass.com/product/dismantling-race-in-higher-
education-racism-whiteness-and-decolonising-the-academy-1st-ed-
edition-jason-arday/
Higher Education
and Career
Prospects in China

Felicia F. Tian · Lin Chen

Higher Education and Career Prospects in China
 Felicia F. Tian • Lin Chen

Higher Education
and Career Prospects
in China
Felicia F. Tian Lin Chen
Fudan University Fudan University
Shanghai, China Shanghai, China

ISBN 978-981-15-1509-5    ISBN 978-981-15-1510-1 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-981-15-1510-1

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2020

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
­publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
­institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Singapore Pte Ltd.
The registered company address is: 152 Beach Road, #21-­01/04 Gateway East, Singapore
189721, Singapore
To Huiqing Lin, Sijun Xu, and Qifan Wang
 Foreword

For 40 years, I have taught ambitious, talented undergraduates at Yale

College. Over these four decades, the Yale student body has become more
diverse. Today, the percentage of students from elite private schools has
declined and the percentage of those who are the first in their family to
attend university has increased. Yet, the majority in each class still come
from some of the country’s most academically strong and cosmopolitan
schools and has parents who have spent heavily on extracurricular activi-
ties. To minimize the impact of such familial advantages on a student’s
ability to thrive at Yale, the university goes beyond offering generous
financial aid to develop programs and identify mentors for those whose
high school was not nationally ranked or whose parents did not go beyond
high school. Nevertheless, even as the leadership acknowledges that the
cumulative advantages of family background create initial inequalities,
they also firmly believe that all ambitious, bright students can flourish and
that an elite Ivy School education will be an “equalizer.”
Given the enormous differences in the resources and history of higher
education in China and the US, readers may initially expect that the strug-
gles and achievements of economically disadvantaged students in China
would fundamentally differ from what I have observed at Yale. Chinese
students enter an elite university on the basis of scores on a uniform exami-
nation of specific subjects, not through the evaluation of a dossier that may
privilege extracurricular and athletic achievements above scores on a stan-
dardized test. Moreover, the Scholastic Assessment Test (SAT) exams in
the United State, unlike the Chinese university entrance exams, do not test
mastery of specific course material; rather, they try to capture the far more

vii
viii FOREWORD

amorphous and culturally shaped metric of intellectual capacity. In China,

tuition is generally low enough that it does not dictate a student’s choice of
school as in the US. The Chinese Ministry of Education, not the leadership
of an individual college, supervises, sometimes even proscribes the curricu-
lum. Finally, in China, a national system of household registration catego-
rizes every citizen as either an urban or a rural resident, and in most
provinces, that distinction channels high school students into separate and
unequal school systems. Yet, when Felicia Tian and Lin Chen systematically
probe the impact of cumulative advantage among a group of rural and
urban born students who entered one of China’s most elite universities in
the fall of 2014, their conclusions about the hard-earned maturity and self-
awareness among these students will challenge prevailing assumption about
the exceptionalism of both US and Chinese universities.
Drawing on my experience of teaching undergraduates at another elite
university in China, I would also stress that the experience of these students
in Shanghai is not unique to this university or to this particular birth cohort.
I first went to China as a sociological researcher in 1979, and for the next
40 years, questions about how the “accident of birth” shaped career have
informed my research. In several projects, I specifically focused on estimat-
ing whether educational credentials independent of “all else” allowed an
individual to surpass the social status of their parents or earn more than
others from their generation. Most relevant for evaluating the generaliz-
ability of the case studies in Higher Education and Career Prospects in
China, however, was my experience of teaching undergraduates at Peking
University in 2008.
I first went to China in 1979, as one of the first American sociologists
allowed to do fieldwork in the People’s Republic of China (PRC). Between
1981 and 2006, I completed multiple training workshops and field projects,
using focus groups, oral histories, and large-scale representative surveys.
I also was lucky enough to work with several members of the first generation
trained as sociologists after 1978, some of whom. such as Wang Feng and
Yanjie Bian, later became my co-investigators and co-­authors. But it was
only in 2008, when I spent a semester teaching at Peking University (PKU),
that I fully immersed myself in teaching undergraduates. As expected, the
PKU students closely resembled undergraduates at Yale in terms of their
creativity, superb study skills, and high ambitions for their future careers.
But, more unexpectedly, they also closely resembled their Yale peers in terms
of their confusion and anxiety about how best to use their undergraduate
years to identify and prepare for the successful careers that they, their par-
 FOREWORD ix

ents, and their high school teachers all expected. And for those who came
from the countryside or small county towns, and whose parents had not
graduated from college, the anxiety was often palpable even to a visiting
professor.
Thus, I found Tian and Chen’s account of what they term “the emerg-
ing adult experience” among the rural born undergraduates resonated
with what I had observed with my students at PKU. Among my students
were also a small number of rural-born high achievers, who told me they
were embarrassed by their poor English and whose worn sneakers and
torn backpacks set them apart. Among the first- and second-year students
in my lecture course, they often seemed to sit alone in the cafeteria and did
not move in tandem with others. Yet, from their essays and from conversa-
tions in office hours, I heard the same kind of exploration and reflection
that Tian and Chen found as they listened to the struggles of their rural-­
born students. Then from the more extended interaction with the seniors
who took my research methods course, I witnessed the same hard-earned
self-confidence about a professional future that would not be identical to
that of urban, particularly Beijing, born classmates, but would fulfill their
personal ambition. Like Tian and Chen, I also was impressed by how these
resilient, high-achieving, rural-born students achieved a new relationship
with their parents. Like many of the rural-born students profiled in this
book, my rural-born undergraduates stressed that because their parents
had never been to college, and usually had never left their home province,
by their final year at PKU, they not only had fulfilled their parents dreams
to send a child to university but they also occupied the role of an adult in
their household. Their entry into PKU represented the same “bright
promise of the entire family” that Tian and Chen flag, and by graduation,
they had earned the right to disagree with their parents. Short conversa-
tions with a visiting faculty provide less substantial evidence than the
extended interviews that Tian and Chen collected systematically over four
years. But the parallels to my experience at PKU convinced me that the
emphasis that Tian and Chen give to exploration and reflection is neither
exceptional nor unique.
As an academic monograph, Higher Education and Career Prospects in
China makes a substantial contribution to ongoing scholarly debates about
the validity of MMI and EMI (maximum maintained inequality and effec-
tively maintained inequality) under conditions of massified higher educa-
tion. It also complicates those debates by demonstrating the centrality and
complexity of human agency. Thus, Tian and Chen’s conclusions will push
x FOREWORD

colleagues who favor quantitative analysis to more fully specify their mod-
els. In addition, because the vivid case material so powerfully illustrates
how school-based programs and interventions by mentors empower stu-
dents to overcome initial disadvantage and thrive at the u­ niversity, Higher
Education and Career Prospects in China should be an essential resource for
faculty and administrators in secondary schools and universities across
the world.

New Haven, CT, USA Deborah Davis

September 2019
 Acknowledgments

This project began simultaneously with us becoming faculty members at

Fudan University in 2014. We were like freshmen on our own. College was
not the same as the time when we were undergraduates any more. It was
more of a hustle-bustle than it used to be. Similar to all the freshmen, it
took us a while to find the right position and to fit in as new faculty members.
We thank all the students who shared their stories, feelings, and per-
spectives over the four years. We deeply appreciate that they gave us the
opportunity to ride along with them, knowing about their ups and downs.
To protect students’ anonymity and privacy, we grouped their similar
experiences to form the stories presented in this book, in order to avoid
any potentially identifiable information. The names in the book are all
pseudonyms.
This project is indebted to many people along the four-year period,
including Professor Ke Xu, Xiaohui Zhao, Huaxian Wang, Weihua Zhang,
and several student research assistants, Yunyu Yangzhang, Yilin Wu, Qiang
Zhu, Jie Xing, Zhixuan Xiang, Yunru Tian, and Danni Liang. This project
received financial supported from the Grant “The Career Planning of
Contemporary Chinese College Students: Mechanisms and Policy
Implications,” issued by The Central Committee of the Communist Youth
League (19YB088). The data collection was also supported by the School
of Social Development and Public Policy at Fudan University.
We thank Palgrave Macmillan, especially Sara Crowley Vigneau and
Connie Li, for all the editing support.
Lin Chen is grateful to have Felicia as an indispensable collaborator on
this project as well as a true ally since 2014. I look forward to more

xi
xii ACKNOWLEDGMENTS

c­ ollaboration in the future. I also want to thank my mother, who is t­ urning

70 years old next year and always will be the most gentle person I know.
So I want to dedicate this book to her.
Felicia F. Tian feels very lucky to have Lin Chen as an awesome collabo-
rator. I am sure we will have more exciting work from our collaboration in
the future. I thank my mother, my husband, and my daughters, Yichen
and Yiwei, who provide general support for my writing.
Finally, we thank Emerald Publications for permission to use extracts of
our analysis in the early stages of this project:

Tian, F. F., & Chen, L. (2018). Unequal at the College Door: Career
Construction Among Freshmen at an Elite Chinese University. Interna­
tional Journal of Sociology and Social Policy, 38(11/12), 1041–1056.
 Contents

1 Introduction  1
1.1 Family Background and the College-to-Work Transition  3
1.2 Cumulative Advantage  6
1.3 Forging One’s Own Path  9
1.4 Our Study 13
1.5 Overview of the Book 16
References 17

2 Rural–Urban Inequality in Chinese Higher Education 21

2.1 College Expansion and Changes in Employment 21
2.2 Rural–Urban Inequality Upon College Graduation 26
2.3 Rural–Urban Inequality Upon College Admission 29
2.4 Rural–Urban Inequality During College 33
2.5 Rural–Urban Inequality and Career Construction 35
References 36

3 WU, the Prestigious Path, and Initial Difference 41

3.1 WU 41
3.2 The Prestigious Path 44
3.3 Initial Differences in Career Awareness 49
3.4 How Initial Difference Accumulates During the
Freshman Year 54
3.5 Initial Understandings of Career Matters 60
References 62

xiii
xiv Contents

4 Advantage Begets Advantage 65

4.1 The Path: Accumulated Advantages 66
4.2 The Path: “Fake It Till You Make It” 70
4.3 The Path: Difficult to Keep Up 75
4.4 Advantage Begets Advantage 82

5 Keep Searching, Keep Trying: Always Have Hope 85

5.1 Dan 85
5.2 Freshman Year: Feeling Perplexed and Purposeless 86
5.3 Sophomore Year: The Search for Meaning Continues 90
5.4 Junior Year: Understanding Trade-Offs 94
5.5 Senior Year: Still Wondering About the Future 98
5.6 Self-Determination for the Future103
References105

6 Building My Résumé: Every Experience Counts107

6.1 Yina107
6.2 Freshman Year: High School All Over Again108
6.3 Sophomore Year: Résumé Building113
6.4 Junior Year: Prepare for the Job Market117
6.5 Senior Year: Do Your Best or Be Yourself120
6.6 The Power of Looking Ahead123
References125

7 Forging My Own Path: Becoming the Person I Plan for

Myself127
7.1 Fei127
7.2 Freshman Year: “I Am Different”128
7.3 Sophomore Year: Picking up Where She Left Off133
7.4 Junior Year: Reevaluating Her Choice137
7.5 Senior Year: “Defining My Own Path”140
7.6 The Meaning of Success in College144
References145
 Contents  xv

8 Conclusion147
8.1 Reflections on College and the Construction on Careers149
8.2 Study Implications155
8.3 Summary159
References161

Appendix: Interview Guides163

 List of Tables

Table 1.1 Demographic and socioeconomic characteristics of incoming

social science students 14
Table 3.1 “To-Do” list as a WU student 46
Table 3.2 Coefficients from logistic regression predicting the initial
understanding of career and the initial understanding of job 51
Table 3.3 Reasons for participating in student organizations 58

xvii
 CHAPTER 1

Introduction

Rong was born in Shanghai. Both of his parents have bachelor’s degrees.
His dad works as a senior director in a global top-500 company. His
mother is a corporate lawyer. He attended the most prestigious high
school in Shanghai and many of his classmates went abroad for college.
Rong had gone to London for a semester as an exchange student during
high school, but—not appreciating the food and weather in England—he
decided to attend college in China. He chose to attend Wuhai University
(WU) because it was his parents’ wish; they were alumni and it was close
to home. Rong had been visiting WU since childhood, so the campus was
familiar. Nor was the teaching style foreign to him. “My high school had
the same teaching style as this university,” he said, “so it is not at all diffi-
cult for me to get used to study here. Now I have much more freedom to
choose the courses that really interest me and can help me to launch a
good career.” He came to the college with clear expectations about his
future. He admired Steve Jobs and Elon Musk; he planned to follow their
entrepreneurial path and open his own start-up. His parents encouraged
him to do so. But his father reminded him that for a start-up to succeed,
the most critical task is to sell the idea to venture capitalists early on. To
get his feet wet in the world of finance, he decided to start out with a job
in an investment bank.
Fei is a classmate of Rong’s. She is from a deprived mountain village in
northwestern China. Both of her parents are farmers; one of them attended
high school but did not finish. Most of her peers from the village went to

© The Author(s) 2020 1

F. F. Tian, L. Chen, Higher Education and Career Prospects
in China, https://doi.org/10.1007/978-981-15-1510-1_1
2 F. F. TIAN AND L. CHEN

work in factories in Shenzhen or Guangzhou right after middle school. She

is one of the very few who actually went to high school. All she did there
was cram. She had to score high enough to get into a college; otherwise,
she would have to follow her peers into a life of manual labor. She had
never planned to go to WU because her score was not enough, but just
before she took the college entrance examination, her high school was
listed in WU’s Take-Off Plan, which lowered the test scores to recruit stu-
dents from impoverished, rural areas. When the college offer arrived, her
parents burst into tears. She was thrilled too but immediately realized that
she did not even know how she would physically get to the school. There
was no high-speed train near her village. The journey to Shanghai ended up
taking her about 24 hours and three different trains. Arriving in the city,
she had only the vaguest idea of what the college looked like. She was
pretty sure a bright future awaited her because this was all parents and
teachers told her. But after the first semester, Fei found that college seemed
not to work the way she had expected. The teaching style at WU was a
“culture shock” to her. “We are like trains,” she explained. “In high school,
the teachers were like the train conductors, traveling along with us. But in
college, the professors are like train dispatchers… It’s all up to us.”
Rong and Fei come from very different backgrounds. How different
will their career prospects be after they graduate? If this question were
asked in China 30 years ago, the answer would have been simple: their
future prospects would be equally bright. In the 1980s, when less than a
quarter of Chinese high school graduates were able to attend college, and
jobs were assigned by the state, a bachelor’s degree guaranteed a good
job. Graduating with the same degree from the same university, Rong and
Fei would have been given similar job placements.
Yet, if the question is asked now, it is not easy to answer. More than
three quarters of Chinese high school graduates now attend college, and
though a bachelor’s degree still leads to a job for most graduates, it is not
necessarily a good job. Though the unemployment rate for Chinese col-
lege graduates remains very low, a sizeable proportion cannot find work
immediately and may end up in jobs that do not require a college educa-
tion. Given the abundance of college students, employers no longer treat
bachelor’s degrees like they used to; they now look more closely at the job
candidates’ skills and capabilities. In this case, Rong and Fei’s future will
not likely rest on their diplomas but rather on what they actually do in
college. Their career chances are more likely to be related to their family
 1 INTRODUCTION 3

backgrounds, their geographic origins, and the experience they gain in

their studies.
This book explores how differences in family background operate on
college campuses and how they may lead to differences in the college-to-­
work transition among students. It documents the career development
and emerging adulthood experience of 32 Chinese undergraduate stu-
dents like Rong and Fei––students who are enrolled in an elite university
but whose origins may be either urban or rural. This book shows that,
although students rarely acknowledge it, college magnifies family back-
ground differences, giving urban students an initial “leg up” to succeed in
college. But the book does not stop here. College also provides opportu-
nities for students to reflect on their past in making their future. This
book, in short, reveals the hidden role that family background plays in
shaping the way college students construct their careers. Intertwined with
college experience, family background can constrain, while an initial
advantage begets further advantages; family background can also enable,
which triggers reflection for students to create their own ways into the
labor market and the real world.

1.1   Family Background and the College-to-Work

Transition
The expansion of higher education logically results in degree inflation. As
colleges enroll more students, the supply of graduates increases, reducing
the value of a bachelor’s degree. This is not specific to China; it occurs in
many places around the world. In Dismissed by Degree, economists Joseph
Fuller and Manjari Raman of Harvard Business School argued that degree
inflation traps college graduates in a labor market situation of underem-
ployment (Fuller & Raman, 2017). In 2014, the Federal Research Bank of
New York issued a report estimating that, on average, 30% of American
college graduates are underemployed; the percentage has risen, particu-
larly in the wake of the 2008 recession (Abel, Deitz, & Su, 2014). Burning
Glass Technologies, an analytical software company that provides data and
analysis of job growth and labor market trends, warns of the harsh realities
faced by contemporary college students: “Employers are seeking a bach-
elor’s degree for jobs that formerly required less education, even when the
actual skills required haven’t changed or when this makes the position
harder to fill” (Burning Glass, 2014).
4 F. F. TIAN AND L. CHEN

The problem of degree inflation might appear to affect everyone

equally, but it is made even worse by the existence of sharp differences in
employment outcomes for people of different family backgrounds. College
students from relatively wealthy families usually obtain the highest-paying
jobs (Rivera, 2012). First-generation college graduates often suffer dis-
proportionately from degree inflation. Analyzing the labor market out-
comes of 2012 graduates from 15 public universities in Michigan, Aronson,
Callahan, and Davis (2015) found that first-generation students did not
fare as well as those with at least one parent with a bachelor’s degree did
in terms of employment status, debt and income levels, and subjective
assessments of job opportunities and financial stress. Though school-to-­
work transition is generally viewed as a challenge, first-generation college
students see it as a “crisis” (Aronson, 2008).
It is logical, then, to ask how this difference in the college-to-work
transition is related to students’ family backgrounds. Career construction
does not start after students arrive on campus. Rather, students arrive with
varying amounts of prior knowledge about careers and explore their
options further in college. They grow up in environments that shape their
ideas and expectations about their future careers. They develop career
expectations and knowledge from the experiences of parents and relatives,
from the future portrayed by teachers, and from reading, movies, TV pro-
grams, and so on (Xiao, Newman, & Chu, 2016).
This question about the implications of family background for the
college-­to-work transition reminds us of the decades of debate on whether
college is an equalizer or a gatekeeper. Subscribers to the equalizer view
assume that college is a shelter from the outside world where the power of
the past prevails. Once students are admitted to college and arrive on cam-
pus, they enter an environment full of new opportunities to explore. They
live and interact with faculty and peers, far away from parents and neigh-
bors. This is the belief college students—particularly first-generation stu-
dents—generally hold. They imagine that college is salvation, an opportunity
to say goodbye to the past, and hard work will enable them to achieve
upward mobility (Silva & Snellman, 2018).
Some social scientists have taken the equalizer view further, believing
that college can narrow the socioeconomic gap among students that
results from differences in family background. This subset of scholars
believes that college not only washes students’ pasts away but also encour-
ages students from disadvantaged families to keep up, as long as they fully
participate in college activities, attending student clubs and interacting
 1 INTRODUCTION 5

with faculty and peers (Tinto, 1987, 1988). Brand and Xie (2010) used
two national representative samples and sophisticated statistical models to
demonstrate that the students who are least likely to attend college are the
ones who economically benefit from it the most. In How College Affects
Students, Ernest T. Pascarella and Patrick T. Terenzini (1991) present a
comprehensive review of the research literature on higher education from
the 1970s to the 2000s. Their conclusion can be summed up in a single
short sentence: Students who engage in college activities succeed. From
their argument, the higher dropout rates among first-generation and
minority college students in the United States are likely related to their
lower levels of participation in extracurricular activities, fewer interactions
with faculty and staff, and lower college satisfaction.
Another set of scholars emphasizes an opposing set of findings that sup-
ports the view of college as a gatekeeper for perpetuating the power of the
past (i.e., family background). These scholars emphasize that the college
environment is not neutral but rather operates according to cultural rules,
norms, and expectations that cultivate privilege (Bourdieu, 1989).
According to this view, students from affluent families, raised to under-
stand the code and conduct of the privileged, enjoy an initial advantage in
college compared to other students for whom college culture is more dif-
ficult to assimilate (Massey, Charles, Lundy, & Fischer, 2003). This initial
edge allows students from advantaged backgrounds to access college
resources easier and earlier, as higher education distributes rewards accord-
ing to prior achievements (Fischer, Mooney, Charles, & Massey, 2009;
Stuber, 2012).
In her 2014 presidential address to the American Sociological Association,
Anette Lareau (2015, p. 1) succinctly summarized the gatekeeper view:
“The key issue was… the uneven rewards dominant institutions bestowed
on different types of strategies.” In a recent award-winning book, Armstrong
and Hamilton (2013) vividly showed that the American college fosters a
“risky” partying culture. But this culture does not work for working-class
students because they lack the necessary knowledge and resources. Yet,
most working-class students still follow it because it looks cool and main-
stream. As might be expected, however, it fails in the end.
Taken too far, both views sound like myths. The equalizer view regards
college as a neutral place where family background can be completely tran-
scended. According to the equalizer myth, Rong and Fei would experi-
ence no difference in their career construction process, despite the sharp
differences in their parents’ education, income, expectations about the
Another random document with
no related content on Scribd:
 "Tule pois, Pekka", sanoo Elina. Ja poliisiin kääntyen lisää tyttö
äidillisellä huolenpidolla; "Ei konstaapelin pidä suuttua. Se on niin
kiivas tämä Pekka."

Pekka saattaa Elinan kotia. Heidän mielensä ovat omituisen

herkässä vireessä kuin olisivat he soittokoneita, joita oudot voimat
näppäilevät. Kadunkulmissa he pysähtyvät katselemaan taivaalle,
jossa revontulet ovat kasvaneet yli koko taivaankuvun. Keskellä on
kuin värikäs kruunu, ja siitä juoksevat valot ympäriinsä, hyppien ja
sähisten.

Kaksi lasta revontulien alla, kaukana pohjoisessa.

VI

Veripunainen on esirippu takaseinällä, ja veripunaisella liinalla on

verhottu puhujanpöytä sen edessä. Nuori mies, joka siellä pöydän
takana on äänessä, näyttää vyötäröltään myöten vereen
vajonneelta. Eli paremminkin näyttää siltä kuin olisi punaisessa
seinässä poikittainen rako tai haava, josta mies on puskenut
yläruumiinsa esille ja huutaa nyt jotain, joka on yhtä kuumaa kuin se
aine, jossa hänen jalkansa kahlaavat ja yhtä hätäisesti ponnistelevaa
kuin hänen yläruumiinsa tuskallinen kiemurtelu ylöspäin, pois sieltä
punamerestä.

Miten on Pekka tänne joutunut? Ja vielä puhujaksi!

Se juttu on aivan luonnollinen seuraus Pekan luonteesta ja

erinäisistä tapahtumista. Suurlakko toi jo kerran työväenasian niin liki
Pekan sydäntä että Elinan kuoleman jälkeen nuorukainen
ennenpitkää itsestään luisui tämän aatteen helmaan. Koulunkäynti
jäi hunningolle, kun hän vain levottomasti kuljeksi pitkin maita
manteria kuin riivaajaisen takaa-ajamana. Milloin hän samoili
metsissä Keihonkankaalla päin milloin ulkosataman laitureilla viipyili,
himokkaasti tuijotellen kirkkaitten laineitten lipinään, milloin taasen
hiipi kirkkomaalle. Siellä hän, kun kukaan ei nähnyt, heittäytyi
hillittömästi surunsa valtaan, kaksin käsin halaillen pientä valkeaa
ristiä. Vieläpä joskus, kun sikseen sattui, luiseva nyrkki heristeli päin
taivaan kupua, ja käheitä sadatuksia kuului haudan kupeelta.

Katkeruudessaan Pekka joskus toivoi että olisi tosiaankin sellainen

mahtaja olemassa, jonka tahtomatta ei varpunenkaan oksalta
tipahda eikä hiuskarva kenenkään päästä taitu. — Tulisipa se
mahtaja tähän ylettyville, niin parran sen leukapielistä nyhtäisin. —
Ja Pekka kuvitteli miten tulisi ilmassa liihotellen sellainen
pitkäpartainen ukko, josta heti tietäisi että tämä on nyt se. Silloin
katsottaisi minkäverran se osaa lukea ihmislapsen ajatuksia. Jospa
sen saisi hyvinkin nöyrällä puheella ja kiitoksilla narrattua kyllin
lähelle, niin silloin partaan kiinni jotta karvat pöliseisi. Se tietysti
lähtisi säikäyksissään nousemaan taivaalle, mutta Pekka vain
roikkuisi parrassa kiinni; tipahtaisi vasta sitte kun väsyisi. — Siinä
olisi sitte valmis äkkiloppu tälle surkeudelle.

Sellaiset kuvittelut voivat kyllä hetkeksi huumata mieltä. Mutta

auttamaan eivät nekään kykene. Pekka jäi yhäti levottomuuteensa,
orpouteensa. Niin tuli lopulta muuanna päivänä eteen se kysymys,
jonka Elina jo kerran teki: Herrajumala, mutta millä sinä elät? Pekka
mietti hetkisen, ja käveli sitte Kumliinin konepajalle. Niin tuli hänestä
työmies. — Entisistä tovereistaan oli Pekka jo vierautunut. Mutta nyt
sai hän uusia tuttavia, oikeita sosialisteja, katkeria, intomielisiä,
köyhiä — uskovia, yhteen ainoaan aatteeseen uskovia. Pekka painui
joukkoon yhteisen virran mukana, ensin välinpitämättömänä sitte
lämmeten, ja viimein intoutuen hänkin, eli oikeammin rakastuen.
Pekan orvoksi jäänyt rakkaus löysi suuren ja lämmittävän aatteen,
jolle hän antautui epätoivoisesti ja tinkimättömästi.
 Pekka on kyllä tutkistellut itseään ja tietää olevansa hukkuva, joka
on tarttunut oljenkorteen. Mutta hän on valmis sanomaan Lutherus-
vainajan tavalla: tässä seison enkä muuta voi. — Nuoriso-osaston
kokouksessa Pekka nyt pitää puhetta, kun häntä siihen on pyydetty.
Aluksi hän haparoi ja takaltelee, mutta vauhtiin päästyä rupeaa puhe
sujumaan paremmin. Kuulijat eivät ole turhan nuukia eivätkä
arvostele puhetta niinkuin lehtori Nurkkinen ainekirjoitusta. Tarvitaan
vain sanoja, joihin voidaan uskoa ja jotka antavat
yhteenkuuluvaisuuden tuntoa yhteisessä taistelussa ihmisoikeuksien
puolesta. Pekka puhuu uudesta sosialistisesta yhteiskunnasta,
tuotantovälineitten sosialisoimisesta, kahdeksan tunnin työpäivästä,
ja vapaudesta, jonka koneet suovat ihmiselle, kun ne kerran otetaan
pois riistäjiltä ja alistetaan yhteishyvän palvelukseen. Puhe kiihtyy,
leimuaa nuorekasta intomieltä, ja päättyy sanoihin: Ylös yöstä,
sorretut, ylös vapauteen ja auringon valoon. Eläköön sosialistinen
yhteiskunta! Eläköön vapaus, veljeys ja tasa-arvo!

Punaisena ja kiihtyneenä tulee Pekka alas lavalta. Jotkut

läpyttävät käsiään. Sitte seuraa lausuntoa ja väliaika, jolloin
ryypätään kahvia ravintolan puolella. Tunkeillaan pöytien ääreen,
rentoinaan tytöille ja tarinoidaan. Puheenjohtaja kiittää Pekkaa,
mutta lisää että olisi sietänyt olla vähemmän siitä kaikkien ihmisten
veljeydestä ja enemmän luokkarajoista.

"Ne kun pitäisi nyt saada ne luokkarajat niin selviksi ja porvarit niin
keljuiksi että se olisi sitte jokaiselle aivan selvä. Sellainen on
piirisihteerin määräys että sitä asiaa on tästälähtien yhtenään
jauhettava ja pantava väriä niin paksusti että sokeakin näkee. Totuus
ei ole siinä että se on totta, vaan siinä että se nähdään ja kuullaan,
niin sanoi piirisihteeri, aivan näillä sanoilla sanoi. Pitää panna niihin
luokkarajoihin väriä paksusti, sanoi, ja että pitää jokaisen
luokkatietoisen työläisen käydä vielä salaa pyllistämässäkin sinne
porvarien ovenpieliin että ne oikein löyhkäisivät. Niin sanoi, hehheh."

Pekan tekee mieli huomauttaa että sehän on kieroa peliä ja että

sellaiset piirisihteerit sietäisi hirttää munistaan, mutta sanookin vain:

"Sitä minä en usko että siitä mitään autuutta lopultakaan ratkeaa,

jos luokkarajoja maalaillaan sinne, mistä niitten entisetkin rippeet
pitäisi repiä pois. Minä en tahdo kylvää vihaa, ja jos oppini ei kelpaa,
niin olkoon minun puolestani. Tehän minua pyysitte puhumaan."

"Niin, niin", myöntelee puheenjohtaja kyhnyttäen takapuoltaan

pöydännurkkaan, "mutta meillä kun on nyt tämä puoluekuri ja
ohjesäännöt. Se on sitä meetvurstin ohjelmaa."

"Te kai tarkotatte että Erfurtin?"

"Öhöö, tuota, örvurstin, niin. Sitähän minä meinasin."

Puheenjohtaja lähtee kokoussaliin, jossa ohjelmaa jo jatketaan.

Pekan ei tee mieli nyt sinne. Jotain tympeän tahmaista ja paksua on
pyyhkäisty hänen aaterakennelmansa seiniin. — Se on kai sitä
puoluesihteerin patenttiväriä, ajattelee Pekka. Kyllä tästä vielä tulee
kerran sekä metwurstia että verimakkaraa, jos siihen tapaan
maalausta ja pyllistystä jatketaan.

*****

"Kuulkaapas nuori toveri!"

Nurkkapöydässä istuu punanokkainen mies kaljapullon ääressä.

Se on
"Kansan voiman" aputoimittaja. Se viittilöi sormellaan.
 "Tulkaapas tänne. Painakaa puuta."

Pekka istuu. Punanokka tilaa tahraiselle pöydälle lisää kaljaa ja

lasin.

"Minä olen vähän päissäni, ja minua miellyttäisi puhua.

Kuulkaahan nyt nuori veljeni — eli piru tässä teititelköön — sano
sinä minua vaikka setäksi eli porsaaksi, mutta minä sanon näin:
Minä kuuntelin sun paasaustasi äsken tuolla. Ja nyt minä kysyn
sinulta niinkuin pappi, joka rippikansaa vannottaa, että uskotko sinä,
Pekka Suojanen, mitä puhut?"

"Kysytkö sinä sitä setänä vai porsaana?"

"Minä kysyn sitä setänä, joka vilpittömästi tarkottaa sinun

parastasi, ja porsaana, joka on pienen ikänsä rypenyt tämän
siunatun aatteen allikoissa. Kakaise aatokses ulos huoleti."

"Minun täytyy uskoa, jos haluan elää."

Toimittaja viheltää pitkään.

"Viuh, vai sillä tavalla! Mutta eipäs hätäillä. Kelpaako kalja?

Satunhan kyllä tietämään asioistasi yhtä ja toista. Sinun luonnollasi
on vaikea tulla toimeen maailmassa, mutta kaikkein vaikein tämän
talon seinien sisällä. Tämä on hitonmoinen katkeroituneitten
komplotti. Ja tämä on valtiollinen puolue, Pekka — täällä on
ulvottava susien mukana. Et sinä täältä autuutta löydä, eikä me
sitäpaitsi sinua tarvitakkaan. — Niin, siitä sinun jutustasi minun
täytyy tehdä se häpeällinen tunnustus että kerran humalapäissäni
eksyin hautuumaalle nukkumaan, sinne portista oikealle, ja satuin
siellä aamupuolella näkemään — —. So, so, veljeni, älä punastu.
Satuin vahingossa näkemään, ja sitte kun sinä olit mennyt pois, ja
kun kävin lukemassa nimen siitä ristiltä, niin minä, vanha porsas,
itkin. Tunsinhan minä toki teidät molemmat, kun kaikki kaupungin
kissatkin tunnen. Kuule sinä, Suojasen Pekka, sinä teet viisaimmin
kun painut takaisin kouluun — eli luet privatistina. Kaiva nenäsi
kirjoihin! Kirjat ja viina ovat kaksi välikappaletta, joihin suru hukkuu.
Sinä olet oikea ihmisen alku, Pekka, ja sinulla on sisua. Tee kirjoista
portaat, ja kiipeä sinne, jossa saa vapaasti hengittää. Tänne sinä
ennenpitkää tukehdut."

"Vieläpä tuo setässäkin henki pihisee."

"Pihisee, pihisee — mikäs pahan tappaisi. Eihän vielä ole kieltolaki

niskassa. — Ai helvetti! Minulla on huomiseen lehteen kiivas epistola
kieltolain puolesta, ja toinen joka muurailee luokkarajojen
perustuksia. Katseleppas huomenna lehdestä. Toisessa on
nimimerkkinä 'Töllin ukko' ja toisessa 'Vanha työmies'. — Terve nyt
nuori veljeni. Minun täytyy hiton hamppua joutua korrehtuurin lukuun.
Hei, näkemiin!"

Pekka huomaa jääneensä toimittajan laskun maksajaksi: kuusi

pulloa kaljaa ja kahvi ilman leipää. Kun Pekka koteutuu mörskäänsä,
tuo hän vielä lisälaskuna takaraivossaan melkoisen haavan.

"Jessus varjele! Missä se tuli?" ihmettelee Laitilaiska.

"Lankesin Talolla, portaissa", valehtelee Pekka.

Sillä sitä ei ilkeä sanoa että on lyöty. — Niin se kävi että Pekka
kun koetti Talolla, apeuttaan lieventääkseen, vähäsen tanssahtaa,
niin siinä sattui sällien kanssa tulemaan riitaa. Lopuksi, kadulle
tullessa, löi muutama heppu takaapäin Pekan puolipyörryksiin.
Nyrkkiraudalla löi, ja sanoi että: Siinä on sulle veljeyttä. Toinen vielä
potkiskeli kaatunutta, ja lisäsi: Ja tästä saat rakkautta.

Nyt haava pestään ja sidotaan liinalla. Pekka heittäytyy mahalleen

Laitilan ovensuusänkyyn, joka on hänen asumuksenaan 8 mk
kuukaudelta.
Makaa silmät ummessa, eikä ajattele enään mitään. Eikä usko
mitään.
Makaa koko pitkän yön ja seuraavan päivän, joka on sunnuntai.
VII

Leveitä portaita myöten laskeutuu valkolakkisten joukko alas

pimeälle torille. Näkymättömistä lähteistä kohisevat hurraahuudot
heitä vastaan. Pekka tulee aivan viime hännässä, ja jää
huumaantuneena seisomaan portaitten puoliväliin. — Tämä tuntuu
niin uskomattomalta, niinkuin unennäöltä tai pilanäytelmältä, jossa
Pekkaa petetään niinkuin jotain Jeppe Niilonpoikaa. — Eihän tämä
ole mahdollista. Ylioppilas! — Mutta silmiään ja korviaan ei voi
kieltää. Ne sanovat: kuuntele, katso!

Pekka on jo kuullut, mutta nyt alkavat jo silmätkin erottaa torin

hämärästä jotain, tuolta alhaalta, alempaa kuin arvasi katsoakkaan.
Sieltä nousevat huudot ja puheensorina, suuresta lainehtivasta
ihmisjoukosta, johon valkolakkien jono ryöppyää kuin puron kuohu
tai rannalta vyöryvä lumi. Elävä, vilisevä hanki on vyörynyt portaita
alas, ja sulaa nyt tummaan ihmismereen, jonka aalloille se jää
keinumaan valkoisina läikkinä. — Ilohuutoja, syleilyjä, kukkia! Äänet
vaimentuvat yhtenäiseksi huminaksi, joka alkaa virrata pois
valkoisten lumiläikkien ympärillä. Kadut nielevät kitaansa tämän
kuohuvan ilon. — Pekka lähtee painumaan mukaan, muistaen
hämärästi että on kerittävä joukkoon yhteisille illallisille.
 "Onkos se Pekka Suojanen?" kysyy kuiva ääni.

Pekka näkee vierellään oudon miehen, joka tarkastelee hänen

kasvojaan.

"Kyllä on", vastaa Pekka, ja alkaa selvitä huumauksestaan. Hän

katsoo ympärilleen. Näkee muitten jo menneen. Tuntematon vain
seisoo edessä, tarkastellen niin tunkeilevasti että Pekka saattaa
tuntea noitten tummien nappisilmien aivan koskettelevan
jokapaikkaa, kasvoja, käsiä — sivelevän jokaista vaatekappalettakin
päästä jalkoihin asti. Sellaisen täytyy ärryttää.

"Onkos teillä mitä asiaa?"

"Hiljemmin tuulessa, nuori mies. — Olettepa aikalailla isänne

näköinen."

"Oletteko te nähnyt isän? Milloin? Missä?"

Tuntematon ei vastaa, viittaa vain päällään menevien perään:

"Menettekö sinne?" kysyy hän hiljaa, ei enään kuivasti, vaan aivan

toisella sointuvalla äänellä.

Pekan tekee mieli häätää tuo tungettelija pois. Mutta miehen

surumielinen ääni ja tyyni katse vetävät puoleensa, melkein
lämmittävät. Sellaista miestä ei hän ole koskaan tavannut. Laiha se
on, vanhanpuoleinen, pujopartainen, hienosti puettu, liikkumattomat
kasvot kuin paikalleen valetut. Mies odottaa vastausta.

"Mitäpä minä oikeastaan siellä teen. Nuorempia ovat; en heitä

paljoa tunne."
 "Well. Jos nyt sitte joutaisitte hetkiseksi minun mukaani. Kertoisin
teille isästänne — isältänne — terveiset."

"Minä tulen."

Tuntematon kutsuu ajurin, joka kadunkulmassa näkyy odottavan

häntä. Ajetaan muutamia ristinvälejä, käännytään, ja tullaan
kirkkaasti valaistulle oviaukolle. Siinä on ravintola, hieno paikka —
peililasia kaikkialla niin että tahtoo eksyä ja kävellä seiniin pahki.

"Hitåt, vassogo'!" Kumarteleva eteisvartija riisuu palttoot.

"Jag tror herrn är en ny student?"

"Ja visst", vastaa tuntematon, seuralaisensa puolesta.

"Då ska' herrn ha mössan på. Det brukas så. Vassogo'." —

Eteisvartija ojentaa kumartaen lakin takaisin.

"Pankaa lakki päähän", sanoo tuntematon.

Tuntematon taitaa olla tuttu talossa, tai vaikuttaa hän muuten

hienolla ulkoasullaan. Senverran on Pekka jo pääkaupunkia kokenut
että ravintolain rengit voivat olla hyvin töykeitä.

He joutuvat suureen saliin ja istuvat siellä perimmäiseen

nurkkapöytään, josta Pekka näkee yli salin. Liinalla loistaa punainen
lappu: Beställt. — Pöytä oli siis tilattu edeltäkäsin. Pekka ei enään
ihmettele mitään, vaan antautuu tyytyväisenä tuntemattoman
hoideltavaksi. Taasen hän uppoaa unenkaltaiseen mielentilaan.
Lasien kilinä, hieno seura, pilvenä leijaava sikaarintuoksu, kaikki tuo
tekee niin hyvää. Maksakoon sitte mitä tahansa. Kai tästä jotenkin
suoriutuu.
 "Sallitte kai minun tarjota pienen iltapalan?" kysyy vieras.
"Juotteko?
Tarkotan otatteko esimerkiksi olutta ja ruokaryypyn?"

Pekka nyökkää. Hän antaa vieraan valikoida annokset ja tilata

mitä tahansa. Hän myöntyy kaikkeen koska on tottumaton ja koska
ei voi, vaikka tahtoisikin, vastustaa tuota tyynen isällistä miestä. Hän
vaipuu tuoliinsa selkäkenoon ja nauttii olemisesta, omituisesta
turvallisuuden tunnosta, ajattelematta mitään.

He kulauttavat olutta vaahtoavista tuopeista. Heidän pöytäänsä

tuodaan ruokia, joita Pekka ei tunne. He ryyppäävät pienistä
pikareista pisaraisen kellertävää tulista ainetta, joka on kuin viinaa,
mutta ei maistu paljon millekkään. Ruuat korjataan pois aivan
huomaamatta, ja kahvipunssit ilmestyvät tilalle. Se on Grönstedtin
sinileimaa — Pekka tietää kyllä että se on parasta lajia.

Koko atrian aikana on puhuttu tuskin mitään. He ovat vain

tarkastaneet toisiaan. Pekasta alkaa mies tuntua omituisesti tutulta,
mutta mahdotonta on muistaa missä mokoman otuksen olisi
tavannut. Tottavieköön; eihän se ole sanonut edes nimeään! Mutta
Pekka ei ole se, joka käy utelemaan. Olkoon, kylläpähän kerkiää
vielä tarinoineen. Pekka nauttii vain olostaan, kilinästä, oudoista
kasvoista, tarjoilijattarien vartalon keinunnasta, sikarista, punssista,
joka pehmeällä kädellä hyväilee rintaa kuin hellä nainen — sellainen,
jota ei ole, mutta josta kaikki nuorukaiset joskus haaveilevat.

"Nuori mies", sanoo tuntematon, kohottaen lasinsa. "Valkean

lakkinne malja! — — Sallinette minun lopultakin esittää itseni. Olen
tässä viipynyt monenmoisessa pienessä tarkastelussa, niinkuin
tietysti olette huomannut. Valitan jos tämä on piinannut teitä. Mutta
ettehän voi kieltää että on omituista todeta esimerkiksi sellainen
pikkuseikka kuin äsken sikaria valitessamme. Kätemme sattuivat
silloin vierekkäin. Katsokaahan. Teidän etusormenne on kuin
jäljennös omastani. Antakaa kätenne. Kas nyt — eikös ole sama
ihan kynttä myöten; minun vain hiukkasen ryppyisempi."

Heti miehen ensi sanoissa on tuo sama kuiskaava sointu kuin

äsken kadulla hänen kysyessään "menettekö sinne?" Pekka on
kuullut sen äänen ennenkin. Ja samalla kun hän ojentaa kätensä
miehelle, kuiskaa hän:

"Isä!"

He puristavat toistensa käsiä, ensikertaa, isä ja poika.

Pekan on niin outo ollakseen ettei kykene puhumaan mitään. Isä

vain kertoilee tuolloin tällöin jonkun tarinan kaukaisista maista,
merimiesjutun tai jonkun muun sellaisen, jolle sopii nauraa. He
nauttivat toistensa läsnäolosta kuin kaksi eksynyttä, jotka ovat
kohdanneet toisensa metsässä ja tulleet hetikohta tutuiksi.

Kaikestapäättäen on isä paljon maailmaa nähnyt ja kirjavia

onnenvaiheita kokenut mies. Eikä hän näy liikkuneen yksistään
koneenkäyttäjänä, vaan kaikenkaltaisissa ammateissa, vieläpä
kaivosmiehenä, kullanhuuhtojana, sähköteknikkona,
automobiilitehtaan mekanikkona — enimmäkseen Amerikassa,
mutta viimeiseksi Ruotsissa.

Sieltäkäsin hän kertoo yli vuoden päivät pitäneensä silmällä Pekan

vaiheita ja pistäyneensä jo viime kevännä näinikään tarkastamassa
kotikaupungista tulleita uusia ylioppilaita.
 "Minä jäin kaksikin vuotta jälkeen toisista", huomauttaa Pekka, —
"kun olin välillä työssä".

"Kuulin sen tovereiltasi", sanoo isä. "Onko sinulle karttunut paljon

velkoja?"

"Toista tuhatta."

"Olet tainnut laskea väärin. Tai ehket tiedä että muutamassa

tämän kaupungin pankissa on sinun nimelläsi hiukkasen pääomaa?"

"Isä!"

"Ei ratketa tunteellisiksi. Senverran olen toki minäkin pojalleni

velkaa. Ja se on rehellisesti ansaittua, eikä se silti minua köyhdytä.
— Miten äitisi muuten jaksaa?"

"En tiedä."

"Sepä kummallinen vastaus!"

"Ei se ole sen kummempi kuin etten tosiaankaan tiedä. Jätin äitin
jo neljä vuotta takaperin. En ole voinut sitä naista sietää sen
jouluaaton jälkeen. Ymmärrättehän? Ja sitte tuli muitakin asioita —
minun täytynee tässä sanoa että tuli pikkuvelikin, jonka isää en
varmasti tiedä."

"Olen kuullut jo sen asian, ja siihen tyytynyt. Ota huomioon että

äitilläsi oli syytä menettelyynsä. Minä olen maailmalla rietastellut
aikalailla."

"Se ei kuulu minuun. Se on teidän ja hänen välinen asia."

"No, et liene sattunut kuulemaankaan hänestä mitään?"

 "Kyllä. Kuuluu olevan kotipitäjässään ja pitävän pientä kauppaa ja
kahvilaa. Rakentavat siellä paraillaan rautatietä. Ei ole muijalla
poikineen hätäpäivää."

"Oletko varma siitä?"

"Luulen niin."

"Kaiken varalta saat tästä toisenkin pankkikirjan. Se on hänen

nimelleen. Toimita jotenkuten äitillesi, jos joutuu ahdinkoon. Tässä
ovat molemmat kirjat."

"Kaksikymmentä tuhatta minun nimelläni! Mitä minä teen näin

paljolla?"

"Tuhlaa pois. Se on sitä varten. Maksa velkasi, pueta itsesi

parhaalla räätälillä, käy parhaissa paikoissa, matkusta ulkomailla —
miten vain haluttaa, kunhan tuhlaat sen kepeällä kädellä. Tulet
kokemaan että siten se kasvaa parhaan koron: saat elämäniloa, ja
itseluottamuksesi kasvaa. Niitä kahta asiaa koettaa tämä isänperintö
sinulle antaa — ei rahaa. Tuhlaa, poikani, se tekee sinulle hyvää.
Yksi asia vain polta aivoihisi tulikirjäimilla: älä hanki tautia. Äläkä
kajoa muuhun — eli olkoon menneeksi — muihin naisiin kuin niihin,
joita rakastat. Se olkoon tämän perinnön opetuspuoli."

"Se osa perintöä tuli liian myöhään. Olen jo tuhlannut sen kaiken
edeltäkäsin."

"Tammefan! Vai edeltäkäsin! Se kai merkitsee että sait taudin?"

"Kyllä. Mutta olen jo tervennä taasen."

 "Yhdentekevää. Aivan oma asiasi. — Tarkotan vain sitä että tulin
yhtäkkiä huomanneeksi miten oikeastaan opetukset, samoinkuin
muukin perintötavara, ovat vain tuhlaamista varten. Mainiota.
Tuhlannut edeltäkäsin! — Your health. Maljasi poika. Kiitän sinua."

"Isä, ei pidä pilkata. Minä en ole tanssinut ruusuilla ja kukkasilla.

Ei ole ihme jos siinä menossa keikahtaa monellaiseen liemeen
kiehumaan.
Mutta sittenkin minä sanon että on parempi ostaa selvällä rahalla
kuin
pettää."

"Aivan kuten tahdot. Enhän minä sinua pilkannut. Ole turvassa ja

iloitse, nuorimies. Jätänkin sinut rauhaan nyt että voit vielä iloita
toveriesi kanssa. Siellä oli aika sieviä tyttöjä joukossa. — Fröken, får
jag betala!"

Niin sitä siis mennään! Isä tilaa vielä kaksi autoa oven eteen.

"Mihin menette, isä? Missä asutte?"

"Poikani, minä en asu enään missään. Huomenna lähden toiselle

puolen maapalloa. Siellä on minulla pieni farmi vanhain päiväin
varalta. Niinkuin lienet tarinoistani ymmärtänyt, olen minäkin
kiehunut monessa liemessä, ja siksi haluan nyt levätä."

"Jos silloin jouluaattona olisitte odottanut hetkistä enemmän, olisin

minä tullut teidän mukaanne. Säikähdin silloin niin etten ehtinyt."

Kyynelet tulvahtavat äkkiä vanhan miehen silmiin. Hän kuivaa ne

nopeasti. Hetken perästä sanoo hän:

"Me olemme jo puhuneet kylliksi. Luulen että autot odottavat."

 Aivan turtana antaa Pekka viedä itsensä ulos, ja nousee autoon,
jonka isä maksaa edeltäkäsin. Vielä kerran kysyy tämä:

"Olinpa unohtaa kysyä mitä alaa rupeat lukemaan."

"Insinööriksi", vastaa Pekka autosta.

"Vai niin. Se on hyvä, all right. Terve nyt, tuohon käteen. Hyvästi."

"Hyvästi."

Auto lähtee huristamaan sinne, mihin toisetkin valkolakit ovat jo

menneet. Ja autossa istuu nuori ylioppilas, itku kurkussa, kaksi
pankkikirjaa povellaan. Vuoroin hän puristaa niitä, vuoroin sivelee
lakkiaan, päästäkseen varmuuteen siitä ettei tämä ole vain
unennäköä.
VIII

Aalto solisee heikosti kivikossa, tullen jostain, mistä tulleneekin,

luikertelee sitte kivien välitse, ja loiskahtaa rantaan. Tulee toinen
aalto, yhä toisia, loputtomiin. Ruovikko kahisee niitten tullessa, ja
sitte ne nukahtavat rantasomerolle.

Aamuviriä se on, joka päivemmällä tyyntyy. Silmiään avaamatta

tietää että taivas on pilvetön ja tuuli etelässä — aamun arka tuuli,
jossa vielä on mukana unen raukeutta, heräävien kukkien tuoksua ja
lintujen laulua. Pekka kuuntelee miten päivä paistaa. — Kuunnella
auringonpaistetta — sehän kuulostaa ylen runolliselta, mutta kyllä
sellainen toimitus kuitenkin on mahdollista. Korvillaan näkee paljon
tällaisena heinäkuisena aamuhetkenä. Tietää senkin edeltäkäsin että
silmänsä avatessaan näkee edessään auringon kuvajaiset
seinähirsillä, vaakasuorina viivoina, niinkuin ne vastapäisen seinän
hirsien lomitse siivilöityvät. — Siinähän ne ovat, aivan kuin ennen.
Siunattu keskikesä!

Pekka heittää viltin päältään ja pistäytyy järvessä aamu-uinnilla.

Siinä haihtuu jäsenistä viimeinenkin raukeus. Hieno nälän tunto
herää sen tilalle kautta koko ruumiin, juuri sellainen tunto, jonka
vallassa on mieluista keittää kahvia. Pekka tietysti keittää kahvia,
ripustaen pannun arinakivien päälle kepin nenään, tulta hoidellessa
sitte vain hyvillämielin katsellen sauhun tupruilua ja verratonta
asumustaan tuossa.

Mistäpä parempi kesähuvila joutilaalle miehelle! Harmaja

jäkälöitynyt heinälato on Pekan kadehdittava kesälinna.
Nauroivathan ne talossa aluksi sellaista asumisen mallia; mutta
pilkoillaan toki vuokrasivat ladon. — Nyt ei liene enään ketään
järjellistä ihmistä, joka ei mielellään vaihtaisi elämänsä laatua Pekan
kanssa.

Ei ole huolta mistään. Joutilas aatos saa kynältään kuppelehtia

missä haluaa, aivot saavat levätä ja ruumis koota voimia. Ihminen on
hänkin joltain osaltaan kasvin kaltainen, joka imee elämää ilmasta ja
maasta. Mutta kasvi, se vain ujosti kasvaa ja kukkii. Ihmisen veri
kesän auringossa punertuu väkeväksi viiniksi, joka paisuttaa suonia
ja pyrkii tekoon.

Pekka juo kahvinsa emaljituopista, ja leikkaa puukollaan paksun

viipaleen ruisleivän kyljestä. Mielinmäärin on hän kuljeksinut vierailla
mailla, katsellut suuria kaupungeita ja syönyt ranskanpullaa. Siksipä
nyt ruisleipä on hänen kielensä herkku, ja lahdeke kotimaan sinisen
järven rannalla hänen mieluinen maailmansa.

— Kyllä se isä silti oli viisas mies, ajattelee Pekka. — Ottipa ja

antoi poikapahalleen elämän toiseen kertaan. Heh-heh. Vaikka en
pääsekkään tästä kirotusta suomalaisen suvun taipumuksesta, joka
väkipakolla riepoittaa pohtimaan maailman asioita ja kaivelemaan
itseään kaikellaisilla joutavanpäiväisillä resoneerauksilla — josta
syystä olen ainaisessa "henkisessä krapulassa" — niin tuntuupa
sittenkin kuin elämä katselisi minua lempeämmällä silmällä, tai minä
elämää, mitenpäin tuon nyt haluaa ottaa. Pääasia on etten enään ole
miestä huonompi, en missään suhteessa. "Ole oma itses, mies",
sanoo Ibsen. Miksipä en olisi! Olenkos sitte kuka muu? Teen mitä
ikinä haluan, maksan selvällä rahalla, ja niin olen maailman kanssa
kuitti. Verraton keksintö tuo raha. Se on väärennetty passi, jonka
kaikki tietävät vääräksi, mutta silti kaikki hyväksyvät.

— Kultainen kolikko, kunnioitanko sinua, himoanko sinua? Älä

luule. Halveksinko sinua, vihaanko sinua? Älä luule sitäkään.
Tavallaan minä melkein pidän sinusta. On hupaista laskea sinut,
ympyriäisen muotosi mukaan, kierimään mihin haluat ja mihin sinua
halutaan. Sitäkin mieluummin sen teen, kun olen sinussa
haistavinani taipumuksen vetää isäntääsi nenästä. Luulenpa että
senkin lantin päällä, jonka köyhälle ojennan, istuu piru ja nauraa. —
Älä silti, ystäväni kolikko, moiti minua kiittämättömäksi. Aijon sinua
vielä joskus kiittääkkin, mutta vasta senjälkeen kun olen sinusta
päässyt erilleni. Älä kursaile; kyllä sinä hyvinkin siedät pienen
vilpittömän kiitosmaininnan. Sillä se, joka on katsellut maailmaa
sinun tomppelisi yläkerrosten akkunoista, on nähnyt hyvän ja pahan,
ja saattaa, jos sikseen sattuu, tulla hyväksi ihmiseksi. — Teeppäs,
kolikko, kerran huviksesi luettelo historian parhaimmista ja
jalommista ihmisistä — luulisin että iloksesi havaitsisit suuren osan
sukukuntaasi kerran asustaneen heidän tai heidän esi-isiensä
kukkarossa.

— Siispä kykenet sinäkin, kolikko, johonkin. Mutta omistaa ei

sinun avullasi voi mitään, ei tomuhitustakaan. Ne, jotka eivät tätä
usko, koettakoot kokeeksi kullan voimalla omistaa esim. aviovaimon
— huihai.

— Muistuupa mieleeni hupainen näky eilispäivältä, kun mansikoita

etsiskellen kyykin tuolla aholla. Kaksi nuorta haaveili siinä pensaan