Understanding Risk-Taking 1st ed.

2020
Edition Jens O. Zinn
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/understanding-risk-taking-1st-ed-2020-edition-jens-o-
zinn/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The UK ‘at Risk’: A Corpus Approach to Historical

Social Change 1785–2009 1st ed. Edition Jens O. Zinn

https://ebookmass.com/product/the-uk-at-risk-a-corpus-approach-
to-historical-social-change-1785-2009-1st-ed-edition-jens-o-zinn/

Understanding Hospitals in Changing Health Systems 1st

ed. 2020 Edition Antonio Durán

https://ebookmass.com/product/understanding-hospitals-in-
changing-health-systems-1st-ed-2020-edition-antonio-duran/

Transnational Identities on Okinawa’s Military Bases:

Invisible Armies 1st ed. 2020 Edition Johanna O.
Zulueta

https://ebookmass.com/product/transnational-identities-on-
okinawas-military-bases-invisible-armies-1st-ed-2020-edition-
johanna-o-zulueta/

Understanding Luxury Fashion: From Emotions to Brand

Building 1st ed. 2020 Edition Isabel Cantista

https://ebookmass.com/product/understanding-luxury-fashion-from-
emotions-to-brand-building-1st-ed-2020-edition-isabel-cantista/
The U.S. Banking System: Laws, Regulations, and Risk
Management 1st ed. 2020 Edition Felix I. Lessambo

https://ebookmass.com/product/the-u-s-banking-system-laws-
regulations-and-risk-management-1st-ed-2020-edition-felix-i-
lessambo/

Understanding Disaster Risk: A Multidimensional

Approach 1st Edition Pedro Pinto Santos

https://ebookmass.com/product/understanding-disaster-risk-a-
multidimensional-approach-1st-edition-pedro-pinto-santos/

Understanding Risk Management and Hedging in Oil

Trading: A Practitioner's Guide to Managing Risk 1st
Edition Chris Heilpern

https://ebookmass.com/product/understanding-risk-management-and-
hedging-in-oil-trading-a-practitioners-guide-to-managing-
risk-1st-edition-chris-heilpern/

Understanding Urbanism 1st ed. Edition Dallas Rogers

https://ebookmass.com/product/understanding-urbanism-1st-ed-
edition-dallas-rogers/

Understanding Chinese Culture 1st ed. Edition Guobin Xu

https://ebookmass.com/product/understanding-chinese-culture-1st-
ed-edition-guobin-xu/
CRITICAL STUDIES IN RISK AND UNCERTAINTY

Understanding
Risk-Taking
Jens O. Zinn
Critical Studies in Risk and Uncertainty

Series Editors
Patrick Brown
University of Amsterdam
Amsterdam, The Netherlands

Anna Olofsson
Mid Sweden University
Östersund, Sweden

Jens O. Zinn
University of Melbourne
Melbourne, VIC, Australia
Palgrave’s Critical Studies in Risk and Uncertainty series publishes mon-
ographs, edited volumes and Palgrave Pivots that capture and analyse
how societies, organisations, groups and individuals experience and con-
front uncertain futures. An array of approaches for mitigating vulner-
ability to undesired futures has emerged within social contexts around
the world and across history, with risk being seen as an especially salient
technique to have emerged within, while also characterising, processes
of modernisation. These approaches have attracted the critical attention
of scholars across a wide range of social science and humanities disci-
plines including sociology, anthropology, geography, history, psychol-
ogy, economics, linguistics, philosophy and political science. This series
will provide a multidisciplinary home to consolidate this dynamic and
growing academic field, bringing together and representing the state of
the art on various topics within the broader domain of critical studies
of risk and uncertainty. It aims to provide cutting edge theoretical and
empirical, as well as established and emerging methodological contribu-
tions. The series welcomes projects on risk, trust, hope, intuition, emo-
tions and faith. Moreover, the series is sensitive to the broader political,
structural and socio-cultural conditions in which particular approaches
to complexity and uncertainty become legitimated ahead of others.
Explorations of the institutionalisation of approaches to uncertainty
within regulatory and other governmental regimes is also of interest.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/15840
 Jens O. Zinn

Understanding
Risk-Taking
Jens O. Zinn
University of Melbourne
Melbourne, VIC, Australia

ISSN 2523-7268 ISSN 2523-7276 (electronic)

Critical Studies in Risk and Uncertainty
ISBN 978-3-030-28649-1 ISBN 978-3-030-28650-7 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-28650-7

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2020

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse
of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by
similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt
from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained
herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with
regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Cover image: © John M Lund Photography Inc

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgements

This publication is based on a manuscript I started during a research

visit at the Chair of Ortwin Renn at the University of Stuttgart as part
of a Friedrich Wilhelm Bessel Award I received from the Alexander von
Humboldt Foundation in 2015. I am grateful for the funding which
came with this award and allowed me to pursue a number of innovative
research activities which finally resulted in new research projects and
book publications.
I would also like to thank Patrick Brown, Andy Alaszewski, Isabel
Jackson and Anna Anderson for their helpful comments on an earlier
version of the manuscript to further improve the book in content and
style. It is always a pleasure to work with such inspiring colleagues.
Indeed, finishing the manuscript in time would not have been possible
with the patience and support of my partner Dr. Katrin Steinack, who
helped me in critical situations and helped me to keep coherence and
readability of the manuscript.

v
 Contents

1 Introduction 1
References 11

2 The Meaning of Risk 15

2.1 The Modern Dream: Rationality and Calculability 18
2.2 A Historically New Experience 20
2.3 Limits to the Modern Dream 24
2.4 Tensions Within the Notion of Risk 26
2.5 Beyond the Calculative Orthodoxy 28
References 31

3 Different Disciplines 35
3.1 Biology–Psychology–Economics 35
3.2 From Public Responses to Risk to the Social
Enforcement of Risk-Taking 40
3.2.1 Challenging the Expert-Lay Distinction 42
3.2.2 Risk and Culture 46
3.2.3 Risk and Governmentality 49
3.2.4 Risk Society 53
3.2.5 Limits of Sociological Explanations 57
vii
viii      Contents

3.3 Engaging with the Experience of Risk-Taking

in Everyday Life 60
References 61

4 The Notion of Risk-Taking 69

4.1 Risk Behaviour 70
4.2 Voluntary Risk-Taking 75
4.3 Risk-Taking 80
4.4 Understanding Risk-Taking 81
References 83

5 Key Characteristics of Risk-Taking 89

5.1 Central Distinctions of Risk-Taking 90
5.1.1 Risk-Taking Rationales 91
5.1.2 Risk-Taking Agency 94
5.1.3 Risk-Taking Dimensions 95
5.2 Getting Used to Risk-Taking 102
5.2.1 Learning Risk-Taking 103
5.2.2 Routinising Risk-Taking 106
5.2.3 Normalising Risk-Taking 107
5.3 Risk-Taking as Identity Management 109
5.3.1 Risk-Taking to Protect Identity 110
5.3.2 Identity, Risk-Taking and Distrust
in Institutions 116
5.4 Risk-Taking in Everyday Life 118
5.4.1 Risk-Taking and Social Milieus 120
5.4.2 Risk-Taking Practices in Everyday Life 127
5.4.3 Risk-Taking in the Virtual World 131
5.5 Concluding Comments: Reflexivity in Risk-Taking 135
References 138

6 Negotiating Social Forces 145

6.1 Socio-Structural Factors 147
6.1.1 Risk-Taking as Part of Traditional
Sociocultural Patterns 149
 Contents     ix

6.1.2 Risk-Taking to Prevent Harm and Stay

in Control 153
6.1.3 Risk-Taking to (Re)Gain Control 155
6.1.4 Exploring the Edge as Identity Work 159
6.1.5 Concluding Comments 167
6.2 Organisations and Occupations 168
6.2.1 Organisations 169
6.2.2 Occupations and Professions 173
6.2.3 Concluding Comments 178
6.3 Biographical Risk-Taking and the Life Course 179
6.3.1 Developing Identity and Social Innovation 182
6.3.2 Struggles to Meet Expectations
and Chance-Taking 188
6.3.3 Enabling Precautions 191
6.3.4 Biographical Socialisation and Illness 192
6.3.5 Typological Work on Risk and Uncertainty 195
6.4 Concluding Comments 212
References 213

7 Responsibilisation: Blaming or Empowering Risk-Taking 225

7.1 Responsibilisation of Individuals 228
7.1.1 Insurance 230
7.1.2 Social Policy 232
7.1.3 Technology 236
7.1.4 Responses 238
7.2 Social Work for Empowering Individuals 241
7.3 Concluding Comments 245
References 248

8 Reasonable Risk-Taking in Everyday Life 253

8.1 Rationality in Risk-Taking 254
8.2 The Reasonableness of ‘Non-Rational Action’ 258
8.3 Rationales In-Between 263
8.3.1 Trust 265
8.3.2 Intuition 274
8.3.3 Emotions 280
x      Contents

8.4 A Combining Risk-Taking Rationales 288

8.4.1 Reasonable Risk-Taking in Everyday Life 290
8.5 Concluding Comments 293
References 296

9 Conclusions and Perspectives 307

References 314

Glossary 317

Bibliography 327

Index 363
 List of Figures

Fig. 2.1 Documenta, Kassel/Germany 2017 27

Fig. 2.2 Bicycle travel per inhabitant per year and number
of cyclists killed per billion km 29
Fig. 2.3 The risk frame (Fillmore and Atkins) 31
Fig. 3.1 Grid-group typology (Mary Douglas) 36
Fig. 5.1 Risk-taking rationales 92
Fig. 5.2 Risk-taking rationales and agency 94
Fig. 5.3 Risk-taking rationales, agency and dimensions 95
Fig. 5.4 The risk-taking experience through time—learning,
routinising and responses 104
Fig. 5.5 The risk-taking experience through time: normalising
and scandalising 109
Fig. 5.6 Risk-taking for protecting identity: lifestyle, learned
behaviour and ontological security 111
Fig. 7.1 Two modes of responsibilisation: empowering and blaming 227
Fig. 8.1 Reasonable approaches to risk and uncertainty 289

xi
 List of Tables

Table 3.1 Different discipline approaches to risk-taking 40

Table 3.2 From public response to risk to the social enforcement
of risk-taking 58
Table 4.1 The risk-taking domain: negotiations, conflicts, identity
work 80
Table 5.1 The risk-taking cycle 92
Table 6.1 Socio-structural factors and risk-taking 168
Table 6.2 Pressures encouraging risk-taking in organisations 173
Table 6.3 Risk-taking: professions and occupations 178
Table 6.4 Biographical risk-taking, patterns and examples 181
Table 6.5 Modes of biographical management 205
Table 6.6 Dimensions of transition patterns and time perspectives
of biographical uncertainty 208
Table 7.1 Characteristics of positive risk-taking 246
Table 7.2 Individual and organisational responsibilisation 247
Table 8.1 The double-edged sword: hopehope and faith in risk-taking 263
Table 8.2 Rational, non-rational and ‘in-between’ ways of dealing
with risk and uncertainty 264
Table 8.3 Components of trust 266
Table 8.4 Risk and trust 269
Table 8.5 Emotions and risk 287

xiii
 1
Introduction

Security is mostly a superstition. It does not exist in nature, nor do the

children of men as a whole experience it. Avoiding danger is no safer in the
long run than outright exposure. Life is either a daring adventure, or nothing.
—Helen Keller1

Twenty years from now you will be more disappointed by the things that
you didn’t do than by the ones you did do. So throw off the bowlines.
Sail away from the safe harbor. Catch the trade winds in your sails.
—Mark Twain2

As the famous authors Helen Keller and Mark Twain emphasise in

the above quotes, security is a myth, and taking risks is a necessary
and rewarding part of life. Similarly, an abundance of comments on
social media emphasises that risk-taking is an ordinary but important

1Helen Keller (1880–1968), American author, political activist and lecturer was the first deaf-
blind person to earn a Bachelor of Arts degree.
2Samuel Langhorne Clemens (1835–1910) or better known as Mark Twain was an American

writer, humourist, entrepreneur, publisher and lecturer.

© The Author(s) 2020 1

J. O. Zinn, Understanding Risk-Taking, Critical Studies in Risk and Uncertainty,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-28650-7_1
2    
J. O. Zinn

element of life and the ‘biggest risk in life is not taking a risk at all.
Life is all about risk as we do not ever know the outcome of any sit-
uation, so there is always a risk in it not working out at all. We live
our lives through making certain choices and then decide on what risks
we should take’.3 Thus, risk-taking is not only for entrepreneurs who
decide to invest in a new technology such as fracking, or politicians
who allow genetically modified food to enter the market. Taking risks is
also about average people’s decisions such as to take on a job, or who to
marry (or whether to marry at all), whether to invest in bonds or buy a
house, whether to make a contract with one or another health insurer,
whether to holiday in Cambodia or at home, whether to ride a motor-
cycle or climb the Alps.
However, taking risks is not only a necessary and ordinary part of
life. Risk-taking is also about interrupting the ordinariness and repet-
itiveness of life which rewards us with an intensified feeling of being
alive. Opposing the rather mundane understanding, this position sees
taking real risks as an opportunity which rarely opens in everyday
life and grants us the possibility of proving our composure, of show-
ing character or even greatness (Goffman 1969). As the Philosopher
Anne Dufourmantelle explained in an English-language lecture:
‘Is being in life just being born? Probably not. To me, risking your life is
not dying yet, it’s integrating that you could be dying in your own life.
Being completely alive is a task, it’s not at all a given thing. It’s not just
about being present to the world, it’s being present to yourself, reaching
an intensity that is in itself a way of being reborn’. There is no doubt
that for Dufourmantelle risk-taking was not only an abstract academic
reflection (Dufourmantelle 2011) when at 21 July 2017 she entered the
water at a beach in Ramatuelle—a seaside commune in France’s Côte
d’Azur region—to save two children struggling about 45 metres from
the shore. Tragically, the 53-year-old Dufourmantelle paid a high price
for her courageous attempt to selflessly save the children in trouble.

3April 2016, at https://www.linkedin.com/pulse/living-life-zero-risk-extremely-risky-louise-arm-

strong.
 1 Introduction    
3

She was swept away by the strong currents and could not be resuscitated
whereas the children were finally saved by lifeguards.
Dufourmantelle’s tragedy reminds us that risk-taking is about the
possibility that things can turn out badly, that the negative possibility
we wanted to avoid sometimes materialises. It is then in hindsight that
questions are raised as to whether it was worth taking a risk, whether
the undesired outcome could have been prevented, and whether there
is somebody else to blame. Experts and expert knowledge will come
forward to judge about risk-taking, and politicians may eventually take
decisions to prevent us from taking risks with a potentially catastrophic
outcome. Thus, risk-taking is not only a mundane experience. It is not
merely about an intensified feeling of being alive. It becomes part of the
social machinery which produces knowledge to make sure that the tak-
ing of unreasonable risks is prevented or reduced as it burdens society
with high costs. For example, environmental experts give advice on how
to protect against the risks of flooding when living in flood-prone areas,
health experts advise pregnant women not to drink alcohol or smoke
during pregnancy, financial experts advise that we should invest in pen-
sion schemes to secure that we can have a decent lifestyle when retiring
from active work life. The major purpose of those actions is preventing
unreasonable risk-taking (and exposure to risk) and reducing the social
costs of such activities. Therefore, experts are often puzzled that all the
good knowledge and expert advice does not prevent people from wor-
rying about the wrong issues and exposing themselves to ‘unreasonable’
risks (Renn 2014).
However, there are many examples which show that available knowl-
edge is not always straight forward, and it is sometimes difficult to agree
which risks people can reasonably take or not. A particular domain of
concern and controversial debate is the sphere of risk-taking by young
people. The key issue is where to draw the line between dangerous
risk-taking that should be prevented, such as drink driving, unprotected
sex and illicit drug consumption. Or how such activities could at least
be reduced as much as possible such as becoming a regular smoker.
At the same time, it is widely acknowledged that learning to take risks
and to prepare for the possibility that risk-taking can turn out badly
is an essential part of adolescence. The social desire to protect young
4    
J. O. Zinn

people has become so intense that educators have started to emphasise

that youth should be allowed to take more risks to prepare them for
managing the challenges of adult life, thus necessitating that from time
to time they make risky decisions (Biesta 2014; Gill 2007; Lightfoot
1997).
There is not only a social demand to reduce risk. There is also a social
need for people who are prepared to take high risks. Jobs such as in
commercial fishing, mining, and transport (e.g. road train driving in
Australia), construction workers, tree loppers, defence force, (woodland)
firefighters, pilots and rubbish collectors are known for the compara-
tively high fatality rates (compare, for example, for Australia: Safe Work
Australia 2018, for the USA: Bureau of Labour Statistics 2017). Thus,
one might argue that it is socially desirable to allow people to make up
their own mind which risks they want to take and reward people for
high risk-taking. Indeed, not all high-risk occupations come with high
income. Contemporary societies all over the world are characterised by
significant—and in recent decades growing inequalities—and risk is
part of it. Different social groups are exposed to decision-making sit-
uations where they must take risks which can vary quite considerably,
from potential death to taking a small financial loss. Some groups are
disadvantaged to a degree that they take high risks to meet normative
standards. Others are in such desperate situations that they take extreme
risks to escape, for example, war, political prosecution and torture.
Thus, risk-taking has many faces and people engage in risk-
taking under different conditions for different reasons. Therefore,
Understanding Risk-Taking aims to shed light on the question: Why and
how do people take risks?
The book contributes to the broader realm of risk studies (Burgess
et al. 2016) and responds to John Adams appeal of the mid-1990s that
‘the starting point of any theory of risk must be that everyone willingly
takes risks’ (1995: 16). At the time, he asserted that risk researchers
mainly ignore the role of risk-taking. Since his bleak diagnosis, a grow-
ing body of qualitative research has started to make sense of risk-taking,
but there is no attempt yet to develop the insights of this research into
a theoretical framework. This book contributes to such an ambitious
enterprise and starts to systematise this research domain by introducing
 1 Introduction    
5

several distinctions and concepts to describe and structure available

knowledge about risk-taking.
With its purpose to understand risk-taking, the book stands in a
long tradition of historical debate emphasising a fundamental differ-
ence between the methodologies of understanding (Verstehen) in con-
trast to explaining (Erklären) (Dilthey 1904; von Wright 1971; Apel
1982). Anglophone textbooks group under the notion of the interpre-
tivist (understanding) paradigm a range of approaches such as herme-
neutics, phenomenology, ethnomethodology and symbolic interactionism.
However, there is no need to narrow risk-taking to the social aspects in
contrast to material conditions or the cognitive in contrast to emotional
dimension (or debates about whether one or the other should be given
priority). The more modest purpose of the book is to contribute con-
ceptual tools and sensitizing concepts (Blumer 1954) for the analysis and
understanding of risk-taking rather than engaging in detailed analysis
of the methodological and philosophical debates to develop a compre-
hensive theory. There are long traditions in theorising that scholars pro-
tect against critique and try to modify to fit new insights (Kelle 1994).
In contrast, the idea of the book is to summarise and systematise how
risk-taking research makes sense of empirically observable activities.
On a personal level, the book documents my journey into risk-taking
which began about ten years ago. I started to think about risk-taking in
new ways beyond the dominant paradigm that frames people’s risk-taking
as the result of misinformation and ignorance or thrill-seeking. I learned
that most people have good but very different reasons to take risks
which rest on their personal experiences, their life situation, the desire
to realise their dreams or to protect their loved ones. What might look
like misinformed or unreasonable actions from the outside often turns
out to be a reasonable response to people’s social reality. Therefore, I
started to explore available research and developed conceptual ideas
partly published in earlier articles over the years (Zinn 2008, 2015,
2016, 2019) which inform and provide the basis for this book.
My aim here is not to provide an exhaustive overview of risk-
taking research or a comprehensive theory. Instead, the book refers to
different approaches and concepts in a rather eclectic fashion to iden-
tify central dimensions and aspects of risk-taking. Providing examples
6    
J. O. Zinn

from available research, the book thus pursues an empirically grounded,

bottom-up rather than macro-level top-down, approach of societal
theorising. It follows what has been called a practice turn in social the-
ory (Schatzki et al. 2001; Flyvbjerg 2001; Stern 2003) in two ways. It
relates the development of theoretical concepts closely to observable
social practice. It understands theorising as an open practice to which
it contributes loosely coupled concepts to advance understanding of
empirical observable phenomena.
The book starts its journey into risk-taking with Chapter 2 which
explores the historical roots of risk and its linguistic expression as how
people experience the reality of everyday life is mediated by the histor-
ical development of ideas and the language available to express mean-
ing (Koselleck 1989a, b). There is broad consensus in risk studies
that the notion of risk is part and parcel of Western modernisation, a
complex social process during which the structural and cultural social
life fundamentally changed (van der Loo and van Reijen 1997). There
had already been semantics such as danger, threat and peril. However,
Luhmann suggested that there has been a new contradictory social
experience which fostered the development and regular use of a new
concept: risk (Luhmann 1993: 11). The notion of risk combines both
the need to put something at stake for improving life and the desire to
prevent and reduce possible harm. The chapter concludes by suggesting
that everyday life risk-taking is characterised by the tension between the
need to take risks and the desire to reduce risk.
Taking this insight as a starting point, Chapter 3 explores how
different disciplines contribute to the understanding of risk-taking. The
review of different approaches to risk shows how behavioural biology,
cognitive psychology and rational choice/economics all provide different
kinds of knowledge (Renn 1992; Althaus 2005). For example, behav-
ioural biologists have argued that risk-taking is an evolutionary devel-
oped drive. People therefore seek risk-taking in situations of boredom.
Cognitive psychologists have shown that human brains do usually not
think mathematically but use heuristics which work well in many cases
but can lead to systematic biases in people’s judgements. The norma-
tive assumption of rational decision-making is therefore the excep-
tion rather than the rule and rational considerations can only explain
 1 Introduction    
7

a relatively small part of risk-taking activities. However, sociological

approaches, such as the cultural approach, the risk society and govern-
mentality, even though referring to the social realm, tend to focus on
social macro-processes and overgeneralised models of the self (Arnoldi
2009; Lupton 1999, 2013; Zinn 2008). They therefore lack the ana-
lytical tools for the analysis and understanding of social risk-taking on
the societal micro-level, when individual desires are confronted with the
reality of everyday life. Before such tools for the analysis of risk-taking
can be developed and introduced, some conceptual clarifications are
needed.
For this purpose, Chapter 4 engages with the often-inconsistent use
of concepts in risk studies and argues for a clear distinction between
risk behaviour, voluntary risk-taking and risk-taking. Sometimes risk
behaviour and risk-taking are used as exchangeable concepts. The dis-
tinction between risk-taking and voluntary risk-taking is also blurry. It
is at least contestable when in a socially shaped world risks are taken
mainly voluntarily and when they result from specific living condi-
tions or life situations. This debate provides the ground for the notion
of risk-taking that underpins the book. It sees risk-taking as an active
engagement with the material and culturally interpreted circumstances
of life even when such engagement is sometimes routinised and requires
different degrees of skills. Risk-taking is an ongoing—at times conflict-
ual—process during which people positions themselves in the world
that includes the negotiation of (social) identity. The chapter concludes
with defining risk-taking as an activity people are at least to some degree
aware of (Tulloch and Lupton 2003). This is justified by the observa-
tion that against the assumption of risk-taking resulting primarily from
lacking knowledge or ignorance, risk-takers often know at least to some
degree that they expose themselves to risk and that the outcomes could
be serious or even fatal.
Based on these introductory conceptual considerations, Chapter 5
starts with some basic distinctions to systematise risk-taking. Research
differs substantially regarding at least three different rationales of
risk-taking. Taking risks as an end in itself, such as in risky leisure sports
like skydiving or free climbing, differs clearly from cases were risks
are taken for a particular purpose such as securing a decent income as
8    
J. O. Zinn

an oil rig worker or a valued identity as an aid worker. Both must be

distinguished from risk-taking as a response to vulnerability when peo-
ple are under pressure to take high risk (Hayenhjelm 2006). These
rationales connect to different degrees of agency. Indeed, some people
possess strong agency and feel in full control when taking risks while
others have little choice other than to take risks. Research also pro-
vides evidence for risk-taking being a tool which is used to protect or
regain control over one’s life. These are cases when risk-taking becomes
an important resource to secure social status or to foster substantial
changes in one’s life. Finally, there are at least three dimensions studies
repeatedly refer to when researching risk-taking: first, the abilities and
skills which are required and further honed through risk-taking. These
can be specific skills but also mental toughness and showing composure
when taking risks (Lyng 1990; Goffman 1969). Another dimension is
social recognition which connects to feelings of self-worth and the sense
of meaningfulness in life (Honneth 1995, 2007). Finally, the desire
for safety and security of body and health but also material existence is
strongly related to risk-taking in particular when basic needs (Maslow
1970) and ontological security (Giddens 1991) are affected.
The chapter also outlines the importance of three further aspects of
risk-taking. One aspect refers to the time dimension of risk-taking.
As a process, risk-taking requires the learning of skills which become
routinised with repeating conduct and thereby change the experience
and focus of risk-taking. In contrast to examples where the risk is in
the centre, the chapter suggests that normalised risk-taking refers to
activities when risk-taking is a side effect of an activity. Normalisation
refers to the institutional contexts which present risk as an expectable
side effect. But in contrast to an active involvement, when the risks are
the driver, normalised risk-taking stands for an acceptance that a desired
activity (e.g. competitive cycling, aid work) comes with some risk.
Another aspect addresses the relationship between self-identity and
the social contexts. Rather than engaging in debates about decentred,
fragmented or other new forms of identity formation, for the purpose
of the book it is sufficient that identity work is considered an ongoing
process during which identity is developed, negotiated and sometimes
protected. Risk is part of this process in different ways. Many studies
Another random document with
no related content on Scribd:
 Mutta nyt sanoi Czarniecki:

— Jonkun teistä, hyvät herrat, olisi vietävä kirje minulta

Lubomirskille.

— Minä tunnen hänet ja otan mielelläni mennäkseni, — vastasi

Jan
Skrzetuski.

— Hyvä! — vastasi Czarniecki. — Mitä ylhäisempi lähettiläs, sitä

parempi.

Zagloba kääntyi Wolodyjowskin puoleen ja kuiskasi:

— Nyt hän jo puhuu nenäänsä. Se osoittaa suurta kiihtymystä.

Asia oli niin, että Czarnieckilla oli hopeainen kitalaki sen jälkeen
kuin kuula oli vienyt hänen omansa. Kun hän oli liikutettu, vihainen
tahi levoton, niin hänen äänensä aina muuttui teräväksi ja
rämiseväksi.

Nyt hän kääntyi Zagloban puoleen:

— Kenties tekin lähdette herra Skrzetuskin mukaan?

— Mielelläni! — vastasi Zagloba. — Jos minä en saa mitään

aikaan, niin silloin ei saa kukaan muukaan. On soveliaampaakin, että
niin ylhäissyntyisen herran luo saapuu kaksi miestä.

Czarniecki puri huuliaan, nyki viiksiään ja sanoi aivan kuin

itsekseen:

— Ylhäissyntyinen… ylhäissyntyinen…
 — Sitä etua ei kukaan voi herra Lubomirskilta riistää! — sanoi
Zagloba.

Mutta Czarniecki rypisti kulmakarvojaan ja sanoi:

— Vain valtio on korkea ja suuri! Sen veroisia syntyperänsä nojalla

ei ole olemassa, vaan ihmiset ovat kaikki pieniä, ja nielköön maa
sen, joka tämän unhottaa!

Nämä sanat lausuttiin äänensävyllä, joka sai kaikki vaikenemaan.

Czarniecki oli murheellinen ajatellessaan, että marsalkan
kunnianhimo voi haitata häntä työssä isänmaan pelastamiseksi.
Viimein hän kuitenkin rauhoittui ja sanoi:

— Minun on siis kirjoitettava kirje. Pyydän teitä seuraamaan

minua, hyvät herrat!

Jan Skrzetuski ja Zagloba lähtivät hänen mukanaan, ja puoli tuntia

myöhemmin he jo nousivat hevosen selkään lähteäkseen
Radymnoon, koska kerrottiin marsalkan olevan sotajoukkoineen
siellä.

— Jan! — sanoi Zagloba koputellen nahkakoteloa, jossa oli

Czarnieckin kirje. — Ole niin ystävällinen ja anna minun itseni puhua
herra marsalkan kanssa!

— Tunsitteko todellakin hänet ja opetitte hänelle miekkailua?

— En, sanoin sen vain siksi, että kieli ei kangistuisi suussa eikä
henki lakkaisi kulkemasta, mikä helposti tapahtuu, jos on liian kauan
vaiti. En ole häntä tuntenut enkä opettanut. Eikö minulla muka ole
ollut parempaa tekemistä kuin olla karhuntanssittajana ja opettaa
herra marsalkkaa asettumaan takakäpälilleen? Mutta se on
samantekevää. Siitä, mitä ihmiset hänestä kertovat, olen
huomannut, mikä hän on miehiään, ja minä osaan kyllä kyniä hänet
niinkuin keittäjätär kanan. Mutta yhtä asiaa pyydän sinulta: älä
mainitse sanallakaan, että minulla on kirje herra Czarnieckilta, älä
edes viittaa siihen suuntaan, ennenkuin itse annan sen.

— Mitä ihmettä? Jättäisinkö täyttämättä tehtävän, jota

suorittamaan minut on lähetetty? Semmoista ei minulle ole koskaan
tapahtunut eikä tapahdu. Se on mahdotonta! Vaikka herra Czarniecki
antaisikin sen minulle anteeksi, en kuitenkaan tekisi sitä mistään
hinnasta!

— Siinä tapauksessa vedän sapelini tupesta ja pistän kuoliaaksi

hevosesi, jotta et voisi tulla kanssani. Oletko koskaan nähnyt, että
mikään olisi epäonnistunut, mikä on syntynyt minun aivoissani?
Ajattelehan! Eiköhän sinunkin ole kiittäminen minkä mistäkin
Zaglobaa? Eivätkö herra Michal ja sinun Halszkasi ole hyötyneet
Zagloban neuvoista? Ja me kaikki, kun pelastin miehet Radziwillin
kynsistä? Sanon sinulle, että tuosta kirjeestä voi olla seurauksena
enemmän pahaa kuin hyvää, sillä Czarniecki oli sitä kirjoittaessaan
niin kiihdyksissä, että särki kolme kynää. Muuten voit siitä puhua, jos
minun suunnitelmani epäonnistuu. Lupaan kunniasanallani sen
antaa silloin, mutta en sitä ennen.

— Jos vain se annetaan perille, niin sama minusta on, milloin se

tapahtuu.

— Enempää ei tarvitakaan! Lisää nyt vauhtia, sillä matka on pitkä!

He kannustivat ratsujaan ja lähtivät menemään täyttä laukkaa.

Mutta heidän ei tarvinnut ratsastaa kauan, sillä marsalkan etujoukot
eivät olleet lähteneet vain Radymnosta, vaan jo Jaroslawistakin.
Marsalkka itse oli Jaroslawissa ja majaili Ruotsin kuninkaan
entisessä asunnossa.

Kun he tulivat perille, oli marsalkka parhaillaan syömässä

päivällistä huomattavimpien upseeriensa kanssa. Mutta kun heidät
ilmoitettiin, käski Lubomirski johtamaan heidät heti sisälle, sillä hän
tunsi heidän nimensä, jotka olivat tähän aikaan kuuluisia koko
valtakunnassa.

Kaikkien silmät kääntyivät heihin, kun he astuivat sisään. Varsinkin

Skrzetuskia katsottiin uteliaasti ja ihaillen. Tervehdittyään heitä
kohteliaasti marsalkka heti kysyi:

— Näenkö edessäni sen kuuluisan ritarin, joka toi kuninkaalle

kirjeen piiritetystä Zbarazista?

— Minä sen toin, — vastasi Skrzetuski.

— Suokoon Jumala vain enemmän semmoisia upseereita!

— Ja minä olen Zagloba! — sanoi vanha ritari työntyen

lähemmäksi.

Hän loi katseen koko seurueeseen. Marsalkka, joka tahtoi voittaa

kaikkien suosion, huudahti heti:

— Kukapa ei olisi kuullut miehestä, joka surmasi barbaarien

johtajan
Burlajn ja nostatti koko Radziwillin sotajoukon kapinaan!

— Minä johdin myös sotajoukon herra Sapiehalle, ja totta puhuen

sotajoukko olikin valinnut päällikökseen minut eikä häntä! — lisäsi
Zagloba.
 — Ja te, vaikka olitte niin korkeassa asemassa, luovuitte siitä ja
ryhdyitte palvelemaan herra Czarnieckin komennossa?

Zagloba iski silmää Skrzetuskille ja vastasi:

— Jalosukuinen herra marsalkka! Teidän ylevä esimerkkinne on

opettanut minulle ja koko maalle, kuinka yksityinen kunnia ja etu on
uhrattava yhteishyvän takia.

Lubomirski punastui tyytyväisyydestä, ja Zagloba jatkoi:

— Herra Czarniecki on lähettänyt meidät vartavasten esittämään

teidän ylhäisyydellenne hänen ja koko sotajoukon kunnioituksen
sekä samalla ilmoittamaan huomattavasta voitosta, jonka Jumala on
suonut meidän saada Kannenbergista.

— Olemme jo kuulleet siitä, — vastasi marsalkka jokseenkin

kuivasti, sillä kateus alkoi jo nousta hänen mieleensä, — mutta
mielellämme kuulemme vielä silminnäkijän kertomuksen siitä.

Zagloba alkoi heti kertoa, mutta esitti asiat osittain toisin kuin ne
olivat olleet, sillä Kannenbergin joukko oli hänen mielikuvituksessaan
jo kasvanut kahdentuhannen miehen suuruiseksi, ja sen mukaisesti
hän kuvasi ruotsalaisten tappionkin.

Kaikki kuuntelivat tarkasti. Marsalkkakin kuunteli, mutta hän

synkistyi yhä enemmän, tuli jäykän näköiseksi ja sanoi viimein:

— En kiellä, että herra Czarniecki on etevä sotapäällikkö, mutta

hän ei kuitenkaan yksin voine syödä kaikkia ruotsalaisia, ja meille
muillekin jäänee jokin suupala.

Tähän vastasi Zagloba:

 — Teidän ylhäisyytenne! Ei tätä voittoa saanut herra Czarniecki!

— Kuka sen sitten sai?

— Herra Lubomirski!

Syntyi yleisen hämmästyksen aiheuttama äänettömyys. Marsalkka

avasi suunsa, alkoi vilkuttaa silmiään ja katsoi Zaglobaa niin
ihmetellen kuin olisi tahtonut kysyä tältä:

— Onkohan päässäsi kaikki ruuvit tallella? Mutta Zagloba ei

joutunut hämilleen, vaan jatkoi:

— Kuulin herra Czarnieckin itsensä sanovan koko sotajoukon

edessä: "Eivät meidän sapelimme ole lyöneet vihollista (sanoi), vaan
Lubomirskin nimi sen on lyönyt, sillä kun (sanoi) he kuulivat, että hän
on tänne tulossa, niin he joutuivat sellaisen pelon valtaan, että
näkivät joka sotamiehessä marsalkan sotajoukon ja antoivat
teurastaa itsensä kuin lampaat!"

Jos auringon kaikki valo yht'aikaa olisi langennut herra marsalkan

kasvoille, ei se olisi voinut saada niitä kirkkaammiksi kuin ne nyt
olivat.

— Kuinka? — huudahti hän. — Sanoiko Czarniecki itse noin?

— Kyllä, ja paljon muuta lisäksi, mutta en tiedä, onko minun lupa

sitä toistaa, sillä hän puhui vain uskotuilleen.

— Puhukaa! Jokainen Czarnieckin sana ansaitsee tulla sata

kertaa toistetuksi. Hän on harvinainen mies, sen olen aina sanonut!
 Zagloba katsoi marsalkkaan siristäen toista silmäänsä ja mutisi
partaansa:

— Nyt olet niellyt koukun, ja kohta vedän sinut ylös.

— Mitä te sanoitte? — kysyi marsalkka.

— Sanon, että sotajoukko hurrasi teidän ylhäisyytenne kunniaksi

niin, että se ei olisi sitä sillä tavoin tehnyt edes hänen majesteetilleen
kuninkaallekaan, ja Przeworskissa, jossa me koko yön ahdistelimme
ruotsalaisia, huusi jokainen taisteluun lähtevä rykmentti: "Lubomirski!
Lubomirski!" ja se vaikutti enemmän kuin kaikki: "Hei!" ja "Hakkaa!"
Tässä on todistaja, herra Skrzetuski, uljas soturi hänkin, joka ei
koskaan elämässään ole valehdellut!

Marsalkka katsahti vaistomaisesti Skrzetuskiin, joka punastui

korviaan myöten ja mutisi jotakin.

Mutta samaan aikaan marsalkan upseerit alkoivat kehua ääneen

lähettiläitä.

— Viisaasti teki herra Czarniecki, kun lähetti noin miellyttäviä

ritareita tänne! Molemmat ovat miesten parhaita, ja toisen puhe on
suloinen kuin hunaja!

— Aina olen ymmärtänyt, että herra Czarniecki on minua kohtaan

suosiollinen, mutta nyt tekisin hänen hyväkseen vaikka mitä! —
huudahti marsalkka melkein kyynelet silmissä innostuksesta.

Nyt Zagloba vuorostaan innostui:

— Jalosukuinen herra marsalkka! Kukapa ei teitä ihailisi, kukapa

ei kunnioittaisi teitä, jossa yhdistyvät kaikki kansalaishyveet,
Aristideen rehellisyys ja Scipioitten miehuus! Paljon kirjoja olen
elämässäni lukenut, paljon nähnyt, paljon miettinyt, ja sydäntäni on
viiltänyt se, mitä nyt valtakunnassamme on tapahtunut. Mitä
Oleńkaan nähnyt! Opalinskeja, Radziejowskeja, Radziwilleja, joille
oma mahti, oma kunnia on ollut tärkeintä kaikesta ja jotka yksityisen
etunsa vuoksi joka hetki ovat olleet valmiit luovuttamaan isänmaan!
Ajattelin: tämän maan on syössyt turmioon sen omien poikain
kunnottomuus. Mutta kuka on minua lohduttanut, kuka on rohkaissut
lamautunutta mieltäni? Herra Czarniecki! "Ei!" — sanoi hän. — "Se
ei vielä ole joutunut turmioon, niin kauan kuin sillä on Lubomirski.
Nuo toiset (sanoi) ajattelevat vain itseään, mutta hän katsoo vain sitä
ja etsii vain sitä, että voisi uhrata yksityisen onnensa yhteishyvän
alttarille. Nuo toiset pyrkivät esiin, mutta hän vetäytyy
vaatimattomasti syrjään antaakseen hyvän esimerkin. Nyt (sanoi) on
hän tulossa mahtavan ja voittoisan sotajoukon kanssa, ja jo saapuu
kuulumisia (sanoi), että hän tahtoo panna minut tuon sotajoukon
johtajaksi osoittaakseen siten muille, miten kunnian tavoittelu,
vaikkapa se olisi oikeutettukin, on uhrattava isänmaan takia. Menkää
(sanoi) hänen luokseen ja ilmoittakaa hänelle, että minä en tahdo
tuota uhrausta, en voi sitä ottaa vastaan, koska hän on etevämpi
sotapäällikkö kuin minä ja koska me olisimme valmiit valitsemaan
hänet ei vain päälliköksemme, vaan — Jumala suokoon meidän Jan
Kasimirillemme pitkän iän — jopa kuninkaaksemmekin!"

Tässä Zagloban sanatulva hiukan pysähtyi, sillä hän pelkäsi

menneensä liian pitkälle, ja todellakin seurasi hänen viimeisiä
sanojaan hiljaisuus. Mutta Lubomirski oli kuin taivas olisi auennut
hänen edessään, hän kalpeni hiukan, punastui sitten, kalpeni
uudestaan, hengitti syvään ja lausui viimein:
 — Valtiomme on ja on aina oleva oma hallitsijansa ja omien
kohtaloittensa päättäjä, sillä siinä on ikivanhan vapautemme
perustus… Minä olen vain sen palvelijan palvelija, ja Jumala on
todistajani, että minä en nosta silmiäni niihin korkeuksiin, joihin
kansalaisen ei tule katsella… Mitä taas tulee sotaväen
päällikkyyteen… niin herra Czarnieckin on se otettava vastaan.
Tahdoin juuri olla esimerkkinä niille, joilla aina on mielessä
syntyperänsä ja sukunsa suuruus ja jotka eivät tahdo tunnustaa
mitään valtaa yläpuolellaan, ja tahdon osoittaa, kuinka pro publico
bono on unohdettava oma korkea syntyperä. Vaikka en lienekään
perin huono sotapäällikkö, niin kuitenkin minä, Lubomirski, alistun
vapaaehtoisesti Czarnieckin määräysvallan alaiseksi ja pyydän vain
Jumalaa suomaan meille voiton vihollisesta!

— Roomalainen! Isänmaan isä! — huudahti Zagloba tarttuen

marsalkan käteen ja painaen siihen huulensa.

Mutta samalla vanha kettu loi syrjäsilmäyksen Skrzetuskiin ja iski

tälle silmää.

Kuului upseerien ja muun seurueen äänekkäitä huudahduksia.

Melu kasvoi yhä voimakkaammaksi.

— Viiniä! — huudahti marsalkka.

Ja kun pikarit täytettiin, esitti hän ensin maljan kuninkaalle, sitten

herra Czarnieckille, jota hän nimitti päällikökseen, ja lopuksi
lähettiläille. Zagloba ei ollut myöskään hidas maljoja esittämään ja
voitti niin kaikkien sydämet, että itse marsalkka saattoi heitä ovelle ja
ritarit seurasivat heitä Jaroslawin portille asti.
 Viimein he olivat kahdenkesken. Zagloba ratsasti Skrzetuskin
eteen ja kysyi:

— No, Jan?

— Jumaliste! — vastasi Skrzetuski. — Jos en olisi nähnyt omin

silmin ja kuullut omin korvin, niin en uskoisi tätä, vaikka taivaan
enkeli sen kertoisi!

Mutta Zagloba sanoi:

— Haa! Näetkö nyt! Voin vannoa, että Czarniecki itse korkeintaan

olisi pyytänyt Lubomirskia jakamaan vallan kanssaan. Ja mitä hän
olisi sillä saavuttanut? Sen vain, että Lubomirski olisi kulkenut omia
teitään, sillä jos kirjeessä vedotaan isänmaanrakkauteen ja viitataan
yksityisiin pyyteisiin (olen varma, että se sisältää semmoista), niin
herra marsalkka olisi heti pöyhistäytynyt ja sanonut: "Aikooko hän
opettaa minulle, miten isänmaata palvellaan?…" Minä tunnen nuo
tuommoiset!… Onneksi vanha Zagloba otti jutun hoitaakseen, ja kun
hän vain avasi suunsa, niin jopa Lubomirski heti ei vain suostunut
toimimaan yhdessä, vaan luovutti koko johdon… No, mitä sanot,
Jan? Osaako Zagloba käsitellä ylimyksiä?

— Voin vain sanoa sen, että suuni on yhä vielä auki ihmettelystä!

— Tunnen minä heidät! Vilahduta heille vain silmiin kruunua ja

kärpännahkaviitan reunaa, niin voit silittää heidän kasvojaan kuin
koiran pentua, ja he vielä itse köyristävät selkänsä ja painautuvat
sinua vasten. Ei yksikään kissa niin saattaisi lipoa kieltään
nähdessään edessään eläviä varpusia. Rehellisimmänkin miehen
silmät pullistuvat pelkästä halusta, ja jos sattuu lurjus, semmoinen
kuin oli Vilnon vojevoda, niin hän on valmis pettämään isänmaan.
Niin suuri on ihmisten turhamielisyys! Herra Jumala, jos olisit antanut
minulle yhtä monta tuhatta dukaattia kuin olet luonut tuon kruunun
tavoittelijoita, niin minäkin asettuisin ehdokkaaksi. Zagloba ei ole sen
huonompi kuin Lubomirski, hänellä on vain vähemmän rahaa… Niin,
niin, Jan! Luuletko, että todellakin suutelin hänen kättään? Omaa
peukaloani suutelin ja häntä töykkäsin vain nenälläni. Sulatin hänet
niinkuin voi sulatetaan pannussa ja taivutin Czarnieckin puoleen…
Niin! Suokoon Jumala kuninkaallemme pitkän iän, mutta jos tulee
vaali, niin äänestän mieluummin itseäni kuin Lubomirskia… Roch
Kowalski antaisi minulle toisen äänen ja herra Michal pistäisi
kuoliaaksi vastustuspuolueen jäsenet… Jumal’auta! Sinusta, Jan,
tekisin heti kruunun suurhetmanin ja herra Michalista Sapiehan
sijaan Liettuan suurhetmanin… Rzedzianista tulisi rahavarain
kaitsija… Hänpä vasta kiristäisi juutalaisilta! Mutta vähätpä siitä,
pääasia on, että olen saanut Lubomirskin tarttumaan koukkuun ja
annan siiman Czarnieckin käteen. Ruotsalaiset peitotaan
pehmoisiksi, ja kenen ansio se on? Jostakin toisesta kertoisivat
aikakirjat, mutta se onni ei tule minun osakseni… Kunhan ei
päällepäätteeksi vielä Czarniecki moittisi vanhaa miestä siitä, että
kirjettä ei viety perille… Semmoista on ihmisten kiitollisuus… Haa,
olen minä sen jo ennenkin saanut kokea… Toiset istuvat
staarostoina ja kasvattavat itselleen ihramahaa, mutta sinä, vanha
mies, saat vain keikkua hevoskonin selässä!

‒ Zagloba viittasi kädellään ja jatkoi:

Vähät ihmisten kiitollisuudesta! Kuoltava on kerran kuitenkin, ja

mieluisaa on tietää sitä ennen palvelleensa isänmaata. Paras
palkinto on hyvät toverit. Kun mies nousee hevosen selkään, niin
sellaisten kelpo veikkojen kanssa kuin sinä ja Michal voi mennä
vaikka maailman ääriin… Semmoisiksi olemme me puolalaiset
syntyneet. Hevosen selkään vain ja sitten… Saksalainen,
ranskalainen, englantilainen ja mustanaamainen espanjalainen
hyppäävät heti silmille, mutta puolalaisella on ihmeen paljon
kärsivällisyyttä ja hän antaa tuollaisen ruotsalaisrakkarinkin pitkän
aikaa härnäillä, mutta kun se menee liian pitkälle, niin hän iskee
ruotsalaista kuonolle niin että mies tekee kolme kuperikeikkaa. Sillä
uljaita miehiä meillä vielä on, ja niin kauan kuin niitä on jäljellä, niin
kauan pysyy valtiokin pystyssä. Pane se korvan taakse, Jan!

Kauan vielä puheli Zagloba tähän tapaan, sillä hän oli hyvin
tyytyväinen itseensä, ja semmoisissa tapauksissa hän oli tavallista
puheliaampi ja täynnä viisaita mietelmiä.
KUUDES LUKU.

Czarniecki ei todellakaan uskaltanut uneksiakaan, että herra

kruununmarsalkka rupeaisi hänen komentonsa alaiseksi. Hän halusi
vain yhteistoimintaa ja pelkäsi, että siitäkään marsalkan suuren
kunnianhimon takia ei tulisi mitään. Ylpeä ylimys oli usein lausunut
upseereilleen tahtovansa ahdistaa ruotsalaisia omin päin, sillä jos
hän ja Czarniecki yhdessä saisivat voiton, niin koko kunnia siitä tulisi
Czarnieckille.

Czarniecki tunsi marsalkan ajatustavan ja oli levoton. Hän luki yhä

uudelleen lähettämänsä kirjeen jäljennöksen päästäkseen selville,
oliko kirjeeseen pujahtanut jotakin, mikä voisi loukata tuon
kunniastaan aran herran itserakkautta.

Hän katui muutamia sanojaan kirjeessä ja lopulta sitäkin, että oli

kirjeen lähettänyt. Synkkänä hän istui asunnossaan, meni tavan
takaa ikkunan luo ja katseli, joko lähettiläät palaavat. Upseerit
näkivät hänet ikkunasta ja arvasivat, mitä hänellä oli mielessä, sillä
hän oli huolestuneen näköinen.

— Katsokaa! — sanoi Polanowski Wolodyjowskille. — Nyt ei ole

hyvää tulossa, sillä päällikön kasvot ovat kirjavat, ja se on paha
merkki.

Czarnieckin kasvoissa oli nimittäin paljon rokonarpia, ja kun hän

oli hyvin liikutettu tahi levoton, niin niihin ilmestyi vaaleita ja tummia
läikkiä. Kun hänellä oli terävät piirteet, hyvin korkea otsa, tuuheat
kulmakarvat, kotkannenä ja läpitunkevat silmät, niin hän noiden
läikkien ilmestyessä kasvoihin oli suorastaan peloittavan näköinen.

Hän herättikin pelkoa sekä omissa miehissään että vihollisissa.

Kasakkapäälliköt kadottivat kokonaan mielenmalttinsa, kun heidän
oli taisteltava Czarnieckia vastaan. Itse Chmielnicki pelkäsi häntä.
Juuri hän oli tuottanut kasakoille kauhean tappion Beresteckin luona.
Mutta hänen maineensa kasvoi suureksi vasta tuon taistelun
jälkeisenä aikana, kun hän tataarilaisten kanssa kulki kuin kaikki
hävittävä palo yli arojen, surmasi viimeiseen mieheen kapinoitsevat
joukot, valtasi väkirynnäköllä kaupunkeja ja varustuksia ja kiiti
myrskyn nopeudella Ukrainan toisesta päästä toiseen:

Yhtä raivokkaasti hän nyt ahdisti ruotsalaisia. "Czarniecki ei, lyö

sotajoukkoani taistelussa, vaan tappaa sen kuin salamurhaaja",
sanoi Kaarle Kustaa. Mutta Czarniecki katsoi nyt ajan tulleen lakata
salamurhasta ja ryhtyä taisteluun. Häneltä puuttui vain kokonaan
tykkejä ja jalkaväkeä, joita ilman ei voinut saada mitään pysyväistä
aikaan. Tämänpä vuoksi hän halusi yhtyä Lubomirskiin, jolla tosin oli
niukasti tykkejä, mutta sen sijaan vuoristolaisista kokoonpantu
jalkaväkijoukko.

Czarniecki oli kuin kuumeessa. Viimein hän ei enää voinut pysyä

asunnossaan, vaan meni ulos ovesta ja tavattuaan siinä
Wolodyjowskin ja Polanowskin kysyi:

— Eikö lähettiläitä näy?

 — Ei, nähtävästi heitä pidetään hyvänä! — vastasi Wolodyjowski.

— Mutta minun kirjettäni ei pidettäne hyvänä, sillä muutenhan

marsalkka olisi lähettänyt miehiään tuomaan vastauksen!

— Herra kastellaani! — sanoi Polanowski, joka nautti päällikön

suurta luottamusta. — Ei maksa vaivaa huolehtia. Jos herra
marsalkka liittyy meihin, niin hyvä on, jos ei liity, niin jatkamme
entiseen tapaan. Verta vuotaa joka tapauksessa ruotsalaisesta
ruukusta, ja tunnettu asiahan on, että kun ruukku on alkanut vuotaa,
niin se pian tyhjenee.

— Mutta meidänkin valtakuntamme vuotaa! — vastasi Czarniecki.

— Jos ne nyt pääsevät käsistämme, niin ne voimistuvat, saavat
apujoukkoja Preussista, ja hyvä tilaisuus on mennyt käsistämme!

Hän teki kärsimättömän liikkeen kädellään. Mutta silloin alkoi

kuulua hevosten astuntaa ja Zagloban bassoääni, joka lauloi:

— Kaska leivintupaan meni.

Sanoi Stach: Oi kultaseni!
Ota mukaan!

Tuuli vonkuu, sataa lunta,

eikä ulkona nyt unta
vedä kukaan!

— Hyvä merkki! He tulevat iloisina takaisin! — huusi Polanowski.

Tulijat olivat huomanneet Czarnieckin, hyppäsivät pois satulasta,

antoivat suitset palveluspojan hoitoon ja lähestyivät reippaasti. Äkkiä
Zagloba heitti lakkinsa ilmaan ja huusi matkien marsalkan ääntä niin
taitavasti, että se, joka ei nähnyt huutajaa, olisi erehtynyt:
 — Vivat herra Czarniecki, johtajamme! Czarniecki rypisti
kulmakarvojaan ja sanoi:

— Onko teillä kirje minulle?

— Ei ole! — vastasi Zagloba. — On sen sijaan parempaa.

Marsalkka koko sotajoukkoineen alistuu vapaaehtoisesti teidän
ylhäisyytenne käskynalaisuuteen.

Czarniecki loi häneen tutkivan katseen ja kääntyi sitten

Skrzetuskiin päin aivan kuin olisi tahtonut sanoa:

— Kerro sinä, sillä tuo tuossa on päissään! Zagloba oli tosin jonkin
verran kallistellut pikaria. Mutta Skrzetuski vahvisti hänen puheensa
todeksi, ja Czarniecki oli aivan ällistynyt.

— Tulkaa kanssani! — sanoi hän tulijoille. — Herra Polanowski ja

herra
Wolodyjowski, tulkaa tekin!

Kaikki astuivat taloon sisälle. He eivät olleet vielä ennättäneet

istuutua, kun Czarniecki kysyi:

— Mitä hän sanoi kirjeestäni?

— Hän ei sanonut mitään! — vastasi Zagloba.

— Miksi, se selviää kertomukseni lopussa, mutta nyt in cipiam…

Ja hän kertoi koko asian kulun. Czarniecki katseli häntä yhä

enemmän ihmetellen, Polanowski piteli päätään, ja herra Michal
kierteli pieniä viiksiään.
 — Todellakaan en ole tuntenut teitä tähän asti! — huudahti viimein
Czarniecki. — En usko omia korviani!

— Minua on jo kauan mainittu nimellä Odysseus! — vastasi

Zagloba kainosti. — Missä on kirjeeni?

— Tässä.

— Huomaan olevani pakotettu antamaan teille anteeksi, että ette

ole toimittanut sitä perille. Siinä vasta kettu! Kansleri saisi oppia
teiltä, miten neuvotteluja käydään! Totisesti, jos minä olisin kuningas,
niin lähettäisin teidät Konstantinopoliin…

— Silloin tänne ilmestyisi satatuhatta turkkilaista! — huudahti

herra
Michal.

— Kaksisataatuhatta, jos vähänkään olisin voimissani! — oikaisi

Zagloba.

— Eikö marsalkka epäillyt mitään? — kysyi taas Czarniecki.

— Hänkö? Hän nieli kaikki, mitä hänelle syötin. Luulin, että hän
räjähtää rikki riemusta kuin ruotsalainen kranaatti. Sen miehen voisi
imartelulla houkutella vaikka alas helvettiin.

— Kunhan vain kaikki tämä koituisi ruotsalaisille tuhoksi, mutta

minä toivon, että niin käy! — sanoi Czarniecki iloissaan. — Te olette
ovela mies, mutta älkää liiaksi naurako marsalkalle, sillä moni ei olisi
näinkään tehnyt. Hänestä riippuu paljon. Lubomirskin maat ulottuvat
Sandomiriin asti, ja kun marsalkka sanoo vain sanan, niin koko seutu
nousee kapinaan, talonpojat ryhtyvät vaikeuttamaan ruotsalaisten
paluuta, polttavat sillat, piilottavat ruokavarat metsiin… Te olette
tehnyt minulle palveluksen, jonka muistan kuolemaani saakka, mutta
myös herra marsalkalle minun on oltava kiitollinen, sillä mielipiteeni
on, että hän ei ole toiminut pelkästä turhamaisuudesta.

Hän löi kesiään yhteen ja sanoi paashille, joka astui sisään:

— Hevoset heti tänne!… Rauta on taottava kuumana!

Sitten hän kääntyi everstien puoleen:

— Te kaikki tulette kanssani! Tahdon, että seurueeni on suuri!

— Tulenko minäkin? — kysyi Zagloba.

— Te olette rakentanut sillan minun ja marsalkan välille, ja

senvuoksi on teidän ensimmäisenä sen yli ajettavakin. Luulen
muuten, että teidät kaikki siellä mielellään näkevät luonaan. Tulkaa
mukaan, herra veljeni, muuten luulen teidän aikovan jättää työnne
keskeneräiseksi!

— Vaikea juttu! Mutta minun pitäisi saada hieman vahvistaa

itseäni, sillä voimani ovat vähissä.

— Millä tavoin vahvistaa?

— Paljon olen kuullut puhuttavan herra kastellaanin simasta, jota

tähän saakka vielä en ole saanut maistaa. Olisipa hauska nähdä,
onko se parempaa kuin marsalkan.

— Tyhjennämme kukin lähtöpikarin! Kun sitten tullaan takaisin,

niin on pari nassakkaa asunnossanne teitä odottamassa. — Tämän
sanottuaan Czarniecki käski tuoda pikarit, juotiin oiva kulaus hyvän
mielialan pohjaksi ja lähdettiin matkaan.
 Marsalkka otti Czarnieckin vastaan avoimin sylin, kestitsi ja piti yli
yön. Seuraavana aamuna molemmat sotajoukot yhtyivät ja jatkoivat
matkaansa Czarnieckin johdolla.

Sieniawan luona puolalaiset taas hyökkäsivät ruotsalaisten

kimppuun niin hyvällä menestyksellä, että hakkasivat maahan
jälkijoukon ja saivat aikaan hämmennystä pääarmeijan riveissä.
Vasta päivän sarastaessa karkoitti heidät tykkituli. Sezajskon luona
hyökkäsi Czarniecki vielä voimakkaammin. Huomattavat määrät
ruotsalaisia joukkoja takertui liejuun ja joutui puolalaisten käsiin.
Matka muuttui ruotsalaisille yhä surkeammaksi. Uupuneet ja
nälkiintyneet joukot tuskin jaksoivat kulkea laahustaa eteenpäin. Yhä
useampia sotamiehiä sortui tielle. Tavattiin monia niin kurjassa
tilassa, että he eivät tahtoneet syödä eivätkä juoda, vaan pyysivät
vain saada kuolla. Muukalaiset, joita oli suuri määrä ruotsalaisten
riveissä, alkoivat karata ja mennä Czarnieckin puolelle. Ainoastaan
Kaarle Kustaan murtumaton tahdonlujuus piti armeijan jäännökset
koossa.

Ei siinä kyllin, että vihollinen kulki armeijan kintereillä. Monet

"puolueet" tuntemattomine johtajineen ja talonpoikaisjoukot olivat
kaiken aikaa armeijan tiellä. Nämä järjestymättömät ja verraten
harvalukuiset joukot eivät tosin voineet antautua varsinaiseen
taisteluun, mutta kiusasivat armeijaa lakkaamatta. Tahtoen saada
ruotsalaiset sen luulon valtaan, että tataarilaiset jo olivat saapuneet
avuksi, omaksuivat kaikki puolalaiset joukot tataarilaisten
sotahuudon, ja "Allah! Allah!" kaikui yöt päivät yhtä mittaa.
Ruotsalainen sotamies ei voinut hetkeäkään hengähtää vapaasti, ei
hetkeksikään pistää miekkaa tuppeen. Toisinaan muutamat
kymmenet miehet saivat hälyytetyksi koko armeijan jalkeille. Hevosia
kaatui kymmenittäin, ja ne syötiin heti, sillä muonaa oli mahdotonta
hankkia. Myötäänsä näkivät puolalaiset ratsumiehet kauheasti
silvottuja ruotsalaisten ruumiita ja ymmärsivät, että se oli
talonpoikien kätten työtä. Suurin osa Sanin ja Veikselin välisessä
kulmassa olevia maita oli marsalkan ja hänen sukulaistensa. Kaikki
talonpojat siellä tarttuivat yhtenä miehenä aseihin, sillä välittämättä
omasta vahingostaan oli marsalkka kuuluttanut, että jokainen, joka
ottaa osaa taisteluun, pääsee vapaaksi hänen alamaisuudestaan.
Tuskin oli tämä sanoma levinnyt, kun kaikki viikatteet taottiin aseiksi
ja joka päivä alettiin tuoda leiriin ruotsalaisten päitä, niin että
marsalkan täytyi lopulta kieltää tuo tapa epäkristillisenä.

Silloin alettiin sen sijaan tuoda hansikkaita ja ritarien kannuksia.

Epätoivoon saatetut ruotsalaiset kiduttivat julmasti niitä, jotka
joutuivat heidän käsiinsä, ja sota muuttui päivä päivältä
kauheammaksi. Jokin määrä puolalaisia oli vielä ruotsalaisten
puolella, mutta ainoastaan pelosta. Matkalla Sezajskoon karkasi niitä
paljon, ja jäljelläolevat osoittivat joka päivä sellaista kurittomuutta
leirissä, että Kaarle Kustaa käski teloittaa niitä samalla kertaa suuren
määrän. Tämä oli merkkinä yleiseen karkaamiseen, joka pantiin
toimeen miekka kädessä. Tuskin kukaan puolalaisista jäi jäljelle, ja
Czarniecki, joka täten sai tuntuvan lisän joukkoonsa, alkoi hyökätä
yhä suuremmalla voimalla.

Marsalkka Lubomirski auttoi häntä uskollisesti. Kenties hänen

luonteensa jalommat puolet saivat tällä kertaa, lyhyeksi aikaa tosin,
voiton ylpeydestä ja itserakkaudesta, sillä hän ei säästänyt vaivojaan
eikä pelännyt vaaroja, vaan johti usein itse joukkoja eikä antanut
ruotsalaisille ollenkaan rauhaa. Koska hän oli hyvä soturi, teki hän
suuria palveluksia. Nämä ynnä myöhemmin tehdyt olisivat
säilyttäneet hänen muistonsa kunnioitettuna, jollei hän sittemmin olisi
yhtynyt häpeälliseen kapinaan, joka vahingoitti isänmaata.