Key Concepts in the Study of

Antisemitism Sol Goldberg

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/key-concepts-in-the-study-of-antisemitism-sol-goldber
g/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Key Concepts in Geomorphology 1st Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/key-concepts-in-geomorphology-1st-
edition-ebook-pdf/

Key Concepts in Agriculture and Farming Hazem Shawky

Fouda

https://ebookmass.com/product/key-concepts-in-agriculture-and-
farming-hazem-shawky-fouda/

World Protests: A Study Of Key Protest Issues In The

21st Century 1st Edition Isabel Ortiz

https://ebookmass.com/product/world-protests-a-study-of-key-
protest-issues-in-the-21st-century-1st-edition-isabel-ortiz/

Indian Economy Key Concepts | Sixth Edition (English)

Karuppiah

https://ebookmass.com/product/indian-economy-key-concepts-sixth-
edition-english-karuppiah/
eTextbook 978-0078137204 Organizational Behavior: Key
Concepts Skills & Best Practices

https://ebookmass.com/product/etextbook-978-0078137204-
organizational-behavior-key-concepts-skills-best-practices/

Un sol ardiente Robyn Hill

https://ebookmass.com/product/un-sol-ardiente-robyn-hill/

Universal Principles of Typography: 100 Key Concepts

for Choosing and Using Type Elliot Jay Stocks

https://ebookmass.com/product/universal-principles-of-
typography-100-key-concepts-for-choosing-and-using-type-elliot-
jay-stocks/

Study guide for Single Variable Calculus: Concepts and

Contexts

https://ebookmass.com/product/study-guide-for-single-variable-
calculus-concepts-and-contexts/

Messing Around with Math: Ready-to-use problems that

engage students in a better understanding of key math
concepts Dr. David Costello

https://ebookmass.com/product/messing-around-with-math-ready-to-
use-problems-that-engage-students-in-a-better-understanding-of-
key-math-concepts-dr-david-costello/
 Key Concepts
in the Study
of Antisemitism
Edited by
Sol Goldberg · Scott Ury · Kalman Weiser
Palgrave Critical Studies of Antisemitism and Racism

Series Editor
David Feldman
Birkbeck College—University of London
London, UK
Palgrave Critical Studies of Antisemitism and Racism considers antisemitism
from the ancient world to the present day. The series explores topical and the-
oretical questions and brings historical and multidisciplinary perspectives to
bear on contemporary concerns and phenomena.
Grounded in history, the series also reaches across disciplinary boundaries
to promote a contextualised and comparative understanding of antisemitism.
A contextualised understanding will seek to uncover the content, meanings,
functions and dynamics of antisemitism as it occurred in the past and recurs
in the present. A comparative approach will consider antisemitism over time
and place. Importantly, it will also explore the connections between anti-
semitism and other exclusionary visions of society. The series will explore the
relationship between antisemitism and other racisms as well as between anti-
semitism and forms of discrimination and prejudice articulated in terms of
gender and sexuality.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/15437
 Sol Goldberg · Scott Ury ·
Kalman Weiser
Editors

Key Concepts in the

Study of Antisemitism
Editors
Sol Goldberg Scott Ury
University of Toronto Tel Aviv University
Toronto, ON, Canada Tel Aviv, Israel

Kalman Weiser
York University
Toronto, ON, Canada

Palgrave Critical Studies of Antisemitism and Racism

ISBN 978-3-030-51657-4 ISBN 978-3-030-51658-1 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-51658-1

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland AG 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher,
whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation,
reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any
other physical way, and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation,
computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in
this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher
nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material
contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains
neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Cover credit: Peter Cripps/Alamy Stock Photo Design by eStudio Calamar

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 To our children
Odelya
Matan and Shira
Orly and Talia
 Acknowledgments

This volume, the culmination of over five years of intellectual engagement

and scholarly collaboration, would not be possible without the support and
assistance of many parties. The editors would therefore like to express their
profound gratitude for the invaluable financial and moral support provided
by the following bodies and institutions: the Social Sciences and Humanities
Research Council of Canada, the Canadian Embassy in Israel, the Israel
and Golda Koschitzky Centre for Jewish Studies (York University), the
Anne Tanenbaum Centre for Jewish Studies (the University of Toronto),
the Stephen Roth Institute for the Study of Contemporary Antisemitism
and Racism (Tel Aviv University), Tel Aviv University’s Office of the Vice-
President, and the Coburn Trust at the University of Toronto. We would also
like to thank the members of our project steering committee who helped us
conceive this volume—Professors Jonathan Judaken and Adam Teller. We rec-
ognize also the invaluable support provided by graduate student assistants,
university staff members, and colleagues in convening highly stimulating pro-
ject seminars and workshops in Tel Aviv and Toronto and a 2018 summer
institute at York University dedicated to pedagogy about antisemitism. And,
of course, we express our gratitude to the various authors whose contribu-
tions helped create a rich and diverse collection of essays. Finally, we wish to
thank our spouses, without whose loving support and cooperation no schol-
arly achievements would be possible.

vii
 Praise for Key Concepts in the Study
of Antisemitism

“This stimulating and useful book offers a fresh organizational approach to

the multifaceted and often contentious field of the study of antisemitism.
It brings together an impressive range of expertise and offers an interesting
range of perspectives on the complexities, controversies and historical dynam-
ics of antisemitism.”
—Adam Sutcliffe, Professor of European History, King’s College London, UK

“This book is the rarest of things: a handy reference work that is also intel-
lectually challenging and methodologically innovative. Designed especially for
the college classroom, the 22 essays in this volume offer substantive yet acces-
sible overviews of major topics, not all of which are typically examined even
in standard works on the subject. Written by leading scholars in the field,
each entry cuts across boundaries of period, geography and discipline to pro-
duce fresh insights and perspectives. Amidst a spate of recent publications on
antisemitism, Key Concepts stands out as a novel tool that will enhance our
understanding of a complex and seemingly intractable phenomenon.”
—Jonathan Karp, Associate Professor in the History and Judaic Studies
Department at Binghamton University, New York, USA

“Finally, a comprehensive and innovative approach to a contested histor-

ical and political phenomenon. Instead of following the downtrodden path
of a chronological narrative, the editors break up the topic up into well
thought out Key Concepts, while the authors in turn provide fresh perspec-
tives on a wide array of entangled topics that are essential for understanding
anti-Semitism. Readable, insightful and provocative.”
—Stefanie Schüler-Springorum, Director, Center for Anti-Semitism Research,
Technical University of Berlin, Germany

ix
 Contents

1 Introduction 1
Kalman Weiser

2 Anti-Judaism 13
Jonathan Elukin

3 Anti-Semitism (Historiography) 25
Jonathan Judaken

4 Anti-Zionism 39
James Loeffler

5 The Blood Libel 53

Hillel J. Kieval

6 The Catholic Church 65

Magda Teter

7 Conspiracy Theories 79
Jovan Byford

8 Emancipation 93
Frederick Beiser

9 Gender 105
Sara R. Horowitz

xi
xii CONTENTS

10 Ghetto 121
Daniel B. Schwartz

11 The Holocaust 133

Richard S. Levy

12 Jewish Self-Hatred 147

Sol Goldberg

13 Nationalism 161
Brian Porter-Szűcs

14 Nazism 173
Doris L. Bergen

15 Orientalism 187
Ivan Kalmar

16 Philosemitism 201
Maurice Samuels

17 Pogroms 215
Jeffrey S. Kopstein

18 Postcolonialism 229
Bryan Cheyette

19 Racism 245
Robert Bernasconi

20 Secularism 257
Lena Salaymeh and Shai Lavi

21 Sinat Yisrael (Hatred of Jews) 273

Martin Lockshin

22 Zionism 287
Scott Ury

Works Cited 301

Index 331
 Notes on Contributors

Frederick Beiser is Professor of Philosophy at Syracuse University, New

York. He was born and raised in the United States but received his univer-
sity education in the U.K. at Oriel and Wolfson Colleges, Oxford. Since 1980
he has held research fellowships in Germany, first as a Thyssen and then as a
Humboldt fellow. He has taught at several American universities, including
Harvard, Yale, the University of Pennsylvania, the University of Wisconsin,
Madison, the University of Colorado, Boulder, and Indiana University,
Bloomington. He is the author of Hermann Cohen: An Intellectual Biography
(2018). In 2015 he received the Bundesverdienstkreuz from Joachim Gauck,
the President of Germany, for his many books on German philosophy.
Doris Bergen is the Chancellor Rose and Ray Wolfe Professor of Holocaust
Studies at the University of Toronto. She is the author or editor of five books,
including Twisted Cross: The German Christian Movement in the Third Reich
(1996) and War and Genocide: A Concise History of the Holocaust (2016).
A Fellow of the Royal Society of Canada, Bergen was part of the team that
designed the National Holocaust Monument in Ottawa, Canada. She serves
on the Academic Committee of the United States Holocaust Memorial
Museum in Washington, DC.
Robert Bernasconi is the Edwin Erle Sparks Professor of Philosophy and
African American Studies at Penn State University. He is the author of two
books on Heidegger (The Question of Language in Heidegger’s History of
Being and Heidegger in Question) and one on Sartre (How to Read Sartre). In
addition, he has published numerous essays on the critical philosophy of race
and on Hegel, Levinas, and Derrida, among others. He is the editor of three
journals: Critical Philosophy of Race, Levinas Studies, and Eco-Ethica.

xiii
xiv NOTES ON CONTRIBUTORS

Jovan Byford is Senior Lecturer in Psychology at The Open University,

UK. His research interests include the relationship between psychology
and history, conspiracy theories, Holocaust memory, and antisemitism.
He is the author of five books, including Conspiracy Theories: A Critical
Introduction (2011) and Denial and Repression of Antisemitism: Post-
Communist Remembrance of the Serbian Bishop Nikolaj Velimirović (2008).
He also co-edited the book Psychology and History: Interdisciplinary
Explorations (2014).
Bryan Cheyette is Chair in Modern Literature and Culture at the University
of Reading, UK. He is the editor or author of eleven books, including
Ghetto: A Very Short Introduction (2020), Diasporas of the Mind: Jewish and
Postcolonial Writing and the Nightmare of History (2014), a Times Higher
Book of the Year, and volume seven of The Oxford History of the Novel in
English (2016). He writes regularly for The Times Literary Supplement and is
currently working on Testimonies: Slaves, Camps, Refugees.
Jonathan Elukin is an Associate Professor in the history department at
Trinity College, Hartford, Connecticut. He is the author of the mono-
graph Living Together, Living Apart: Rethinking Jewish-Christian Relations
in the Middle Ages (2013), and of numerous publications on antisemi-
tism, including “Shylock, the Devil and the Meaning of Deception in The
Merchant of Venice,” European Judaism (2018), and “Post-Biblical Jewish
History through Christian Eyes: Josephus and the Miracle of Jewish History
in English Protestantism,” in David Wertheim, ed., The Jew as Legitimation:
Jewish-Christian Relations beyond Antisemitism and Philosemitism (2017).
Sol Goldberg is an Associate Professor (Teaching Stream) in the Department
for the Study of Religion and the Anne Tanenbaum Centre for Jewish Studies
at the University of Toronto. His teaching and research focus on philos-
ophy of religion, Jewish philosophy, and theoretical issues in the study of
antisemitism.
Sara R. Horowitz is Professor of Comparative Literature and Humanities
at York University in Toronto. She is the author of Voicing the Void: Muteness
and Memory in Holocaust Fiction, and served as the senior founding edi-
tor of the Azrieli Series of Holocaust Memoirs, Canada. She is the editor of
Lessons and Legacies, Volume X: Back to the Sources (2012), and co-editor of
the forthcoming Shadows on the City of Lights: Jewish Post-War French Writing
and also of Hans Günther Adler: Life, Literature, Legacy (2016). In addition,
she is the founding co-editor of the journal KEREM: Creative Explorations in
Judaism.
Jonathan Judaken   is the Spence L. Wilson Chair in the Humanities at
Rhodes College. He has written, edited, or co-edited five books, including
the monograph Jean-Paul Sartre and the Jewish Question: Anti-antisemitism
and the Politics of the French Intellectual (2006), and the collections, Race
 NOTES ON CONTRIBUTORS xv

After Sartre: Antiracism, Africana Existentialism, Postcolonialism (2008)

and Naming Race, Naming Racisms (2009). Most recently, he edited a
roundtable issue of the American Historical Review titled, “Rethinking
Anti-Semitism” (2018), and co-edited a special issue of the journal Jewish
History on “Jews and Muslims in France Before and After Charlie Hebdo and
Hyper Cacher” (2018). He is also a co-editor of The Albert Memmi Reader
(forthcoming, 2020). He is currently completing a monograph enti-
tled, Critical Theories of Anti-Semitism: Confronting Modernity and Modern
Judeophobia.
Ivan Kalmar is Professor of Anthropology at the University of Toronto.
Over his career, much of his work has focused on the image of Jews and
Muslims in western cultural history. He is the author of Early Orientalism:
Imagined Islam and the Notion of Sublime Power (2011) and co-editor of
the volume, Orientalism and the Jews (2005). He has recently guest-edited
a special issue of Patterns of Prejudice (2018) dealing with “Islamophobia
in the East of the European Union,” and a special issue on “Islamophobia
in Germany: East/West” for the Journal of Contemporary European Studies
(2020). He is writing a book on illiberalism in Central Europe for Bristol
University Press.
Hillel J. Kieval is the Gloria M. Goldstein Professor of Jewish History
and Thought at Washington University in St. Louis. His research interests
range from pathways of Jewish acculturation and integration to the impact
of nationalism and ethnic conflict on modern Jewish identities; and from
cross-cultural conflicts and misunderstandings to the discursive practices
of modern antisemitism. Among his publications are The Making of Czech
Jewry: National Conflict and Jewish Society in Bohemia, 1870–1918 (1988),
Languages of Community: The Jewish Experience in the Czech Lands (2000),
and, forthcoming, Blood Inscriptions: Science, Modernity, and Ritual Murder
at Europe’s Fin de Siècle.
Jeffrey Kopstein is Professor of Political Science at the University of
California, Irvine. In his research, Professor Kopstein focuses on interethnic
violence, voting patterns of minority groups, and anti-liberal tendencies in
civil society, paying special attention to cases within European and Russian
Jewish history. His co-authored book, Intimate Violence: Anti-Jewish Pogroms
on the Eve of the Holocaust (2018) won the 2019 Bronisław Malinowski
Award in the Social Sciences, given by the Polish Institute of Arts and
Sciences of America for a book “of particular value and significance dealing
with an aspect of the Polish experience.”
Shai Lavi is Director of the Van Leer Jerusalem Institute and a Professor in
the Faculty of Law at Tel Aviv University where he is also the co-director
of the Minerva Center for the Study of End of Life. He earned his first and
second degrees in law and sociology at Tel Aviv University and his doctorate
xvi NOTES ON CONTRIBUTORS

in law at the University of California, Berkeley. His book on the end of

life, The Modern Art of Dying: A History of Euthanasia in the United States,
won the 2006 Sociology of Law Distinguished Scholarly Book Award of the
American Sociological Association. He has been a visiting professor at Cornell
University, the University of Toronto, Yeshiva University, and Humboldt
University of Berlin.
Richard S. Levy has taught German history and the history of the
Holocaust at the University of Illinois in Chicago since 1971. He is author
of The Downfall of the Anti-Semitic Political Parties in Imperial Germany
(1975), editor of Antisemitism in the Modern World: An Anthology of Texts
(1991), Antisemitism: A Historical Encyclopedia of Prejudice and Persecution,
2 vols. (2005), and co-editor of Antisemitism: A History (2010). He has pub-
lished twenty scholarly articles or chapters in anthologies. He co-founded and
edited H-Antisemitism, an internet electronic discussion forum, from 1993 to
2004.
Martin Lockshin is University Professor Emeritus at York University in
Toronto, where he has taught for over 40 years. He is the author of six books
and many articles, mostly dealing with rabbinic literature, Jewish intellectual
history, and Jewish Bible interpretation over the ages. He is particularly inter-
ested in the development of the school of peshat (plain interpretation of the
Bible) in the Middle Ages, a phenomenon that occurred at more or less the
same time in Jewish and Christian circles. He lives in Jerusalem.
James Loeffler is the Jay Berkowitz Professor of Jewish History at
the University of Virginia, where he also serves as the Ida and Nathan
Kolodiz Director of the Jewish Studies Program. His books include Rooted
Cosmopolitans: Jews and Human Rights in the Twentieth Century (2018),
which won the American Historical Association Rosenberg Prize in Jewish
History and the Association for Jewish Studies Schnitzer Prize in Modern
Jewish History. He is a co-editor of the Association for Jewish Studies Review.
Brian Porter-Szűcs is an Arthur F. Thurnau Professor of History at the
University of Michigan-Ann Arbor. He is the author of Poland and the Modern
World: Beyond Martyrdom (2014), Faith and Fatherland: Catholicism, Modernity,
and Poland (2010), and When Nationalism Began to Hate: Imagining Modern
Politics in 19th Century Poland (2000), which was recently translated into
Polish. He is also co-editor of Christianity and Modernity in East-Central
Europe (2010), and of Negotiating Radical Change: Understanding and
Extending the Lessons of the Polish Round Table Talks (2000). In his current
research project, he explores the history of economic thought and the origins of
neoliberalism in the Polish People’s Republic.
Lena Salaymeh is British Academy Global Professor in the Oxford School
of Global and Area Studies, affiliated with Oxford’s Middle East Centre, St
Antony’s College. She is a scholar of law and history, with specializations in
 NOTES ON CONTRIBUTORS xvii

Islamic jurisprudence, Jewish jurisprudence, and critical research methods.

Her scholarship on law and religion combines legal history and critiques of
secularism. She was recently awarded a John Simon Guggenheim Fellowship
and her book, The Beginnings of Islamic Law (2016), received the American
Academy of Religion Award for Excellence in the Study of Religion. She has a
PhD in Legal and Islamic History from the University of California, Berkeley
and a JD from Harvard.
Maurice Samuels is the Betty Jane Anlyan Professor of French at Yale
University, where he chairs the Judaic Studies Program and is the found-
ing director of the Yale Program for the Study of Antisemitism. A recipi-
ent of the John Simon Guggenheim Fellowship, he is the author of four
books, including Inventing the Israelite: Jewish Fiction in Nineteenth
Century France (2010), The Right to Difference: French Universalism and the
Jews (2016), and The Betrayal of the Duchess (2020), which tells the story of
modern France’s first antisemitic affair.
Daniel B. Schwartz is a Professor of Modern Jewish History at George
Washington University, DC. He is the author of The First Modern
Jew (2012), which won the 2012 Salo Baron Prize for best first book in
Jewish studies and was a 2012 National Jewish Book Award finalist in the
category of history. His most recent books are Spinoza’s Challenge to Jewish
Thought: Writings on His Life, Philosophy, and Legacy (2019) and Ghetto: The
History of a Word (2019).
Magda Teter is a Professor of History and the Shvidler Chair of Judaic
Studies at Fordham University, NY, and the author of Jews and Heretics in
Catholic Poland (2005), Sinners on Trial (2011), Blood Libel: On the Trail of
An Antisemitic Myth (2020) and many articles in English, Hebrew, Italian,
and Polish. Teter’s work has been supported by the John Simon Guggenheim
Memorial Foundation, the Harry Frank Guggenheim Foundation, the
Radcliffe Institute for Advanced Studies at Harvard University, and the
Cullman Center for Scholars and Writers at the New York Public Library. She
has served as the co-editor of the AJS Review and as the Vice-President for
Publications of the Association for Jewish Studies.
Scott Ury is Senior Lecturer in Tel Aviv University’s Department of Jewish
History, where he is also Director of the Eva and Marc Besen Institute for
the Study of Historical Consciousness and Senior Editor of the journal History
& Memory: Studies in Representation of the Past. Previously, he was Director
of Tel Aviv University’s Stephen Roth Institute for the Study of Antisemitism
and Racism. He is the author of Barricades and Banners: The Revolution of
1905 and the Transformation of Warsaw Jewry (2012), and co-editor of six
volumes on various aspects of modern Jewish history including the recent
Hebrew-language collection Antisemitism: Historical Concept, Public Discourse
(2020).
xviii NOTES ON CONTRIBUTORS

Kalman Weiser is the Silber Family Professor of Modern Jewish Studies and
the Associate Director of the Israel and Golda Koschitzky Centre for Jewish
Studies at York University in Toronto, Canada. He specializes in Jewish his-
tory and the language and culture of Yiddish-speaking Jews. He is the author
of Jewish People, Yiddish Nation: Noah Prylucki and the Folkists in Poland
(2011), and co-editor of Czernowitz at 100: the First Yiddish Language
Conference in Historical Perspective (2010) and also of the expanded and
revised second edition of Solomon Birnbaum’s Yiddish: a Survey and a
Grammar (2015).
 CHAPTER 1

Introduction

Kalman Weiser

This is a volume born of a common frustration, one that its co-editors first
experienced when they independently began teaching university-level courses
about antisemitism more than a decade ago. The academic study of antisem-
itism is a fascinating endeavor. It raises conceptual and methodological que-
ries that transcend disciplinary boundaries and chronological eras. Its research
literature is rich and contentious, examining thousands of years of recorded
history through multiple theoretical lenses and at times from opposing ide-
ological perspectives. In short, antisemitism is a subject that is wont to raise
more questions than answers.
But antisemitism is not merely a topic of “academic” interest, a historically
delimited phenomenon that can be approached with equanimity from the safe
distance of the present. Sadly, as recent events demonstrate, manifestations of
violence and hatred toward Jews continue to rear their ugly head, along with,
and at times in conjunction with, other forms of intolerance and bigotry.
Precisely those features that make studying the body of scholarship about
antisemitism so engaging for the researcher—notably, its intellectual breadth,
depth, and the often politicized nature of its controversies—also make teach-
ing about it a formidable task, especially for the instructor attempting to
strike a balance between the ideals of objective and engaged scholarship. The
wide divergences in the cultural assumptions, political views, and moral intui-
tions that students bring to the classroom only magnify this challenge, which
is likely to be felt now more than ever by instructors on today’s politically
charged campuses.

K. Weiser (*)
York University, Toronto, ON, Canada
e-mail: kweiser@yorku.ca

© The Author(s) 2021 1

S. Goldberg et al. (eds.), Key Concepts in the Study
of Antisemitism, Palgrave Critical Studies of Antisemitism
and Racism, https://doi.org/10.1007/978-3-030-51658-1_1
2 K. WEISER

Take, for example, the experience of two of this volume’s three ­co-editors
who teach undergraduate courses about antisemitism in metropolitan
Canadian universities. Students are of diverse backgrounds in a multieth-
nic, multireligious city such as Toronto. While assertions of Jews’ collective
guilt for the crucifixion of Jesus still occasionally surface, most students are
little inclined to announce adverse attitudes toward Jews. Rather, they fre-
quently arrive in the classroom seeking insight into the Holocaust, often the
only historical event focusing on Jews taught in the Canadian high school
curriculum. Many are only remotely aware that the Nazis’ brand of murder-
ous Jew-hatred taps into a hoary tradition of anti-Jewish ideas and practices.
Given the common North American understanding of Jews as foremost a
faith community, students primarily conceive of antisemitism as a form of reli-
gious bigotry, one today restricted to the margins of respectable society in an
ostensibly tolerant, multicultural country such as Canada. Jews are regularly
perceived not as a minority group long subjected to forms of discrimination
and intolerance but as part of a privileged white majority and consequently
immune to or, in comparison with visible minorities, insignificantly affected
by the hatred of contemporary racism. Students sometimes react with surprise
or indignation when Jewish (and occasionally non-Jewish) classmates, even
ones with little awareness of the Israeli–Palestinian conflict, feel insulted or
threatened by imagery and rhetoric that periodically appears in anti-Zionist
and anti-Israel campaigns that they deem inherently malicious, unjust, and
prejudicial.
An entirely different reality faces the third co-editor, who teaches at an
Israeli university with a largely Jewish student body. These students typi-
cally arrive in the classroom with a very different set of assumptions about
the nature and history of antisemitism, as well as a different understanding
regarding the historical relationship between its perpetrators and victims.
Israeli students are the product of a state educational system that privileges an
interpretation of antisemitism as an enduring theme in the millenniums-old
history of the Jewish people. Indeed, providing a refuge from antisemitism is
understood as part of the raison d’être for Israel’s existence. For many Jewish
students, antisemitism is a sui generis problem that has proven an existential
threat to diasporic Jewish life from time immemorial, one to which Zionism
has thus far provided the most effective response. Yet, many also see anti-
semitism as continuing to affect Jews everywhere—whether in the form of
continued hostility toward Jews and Jewish communities outside Israel or as
part of hostile campaigns seeking to delegitimize the State of Israel in the
international sphere. Meanwhile, Palestinian citizens of Israel present in the
same classroom seldom embrace Israel’s founding narrative or recent legis-
lative efforts to define it formally as a Jewish nation state. On the contrary,
they commonly view themselves as the unjust victims rather than the benefi-
ciaries of Zionism, which they understand as a discriminatory ethno-nation-
alist ideology. Their assumptions about the nature of antisemitism, its causes
and manifestations, its entanglement with other forms of bigotry, and its
 1 INTRODUCTION 3

relationship to Zionism are at times miles apart from those of many of their
Jewish classmates. Together with some Jewish classmates, they define their
opposition, whether to Zionism as a whole or to specific Israeli policies, not
as motivated by anti-Jewish animus but as a strictly ethical protest meant to
redress injustice.
Undoubtedly, such examples could be refined and multiplied to
include other political contexts and demographic groups across the globe.
Heightened sensitivity to social and political contexts, as well as cultural and
political biases, is, however, not the only challenge awaiting the instructor.
The task of teaching about antisemitism is rendered even more difficult by
the paucity of suitable literature for use in the university classroom. Well-
meaning but often simplistic or politically motivated narratives dominate
offerings intended for students. Even the better textbooks available are ham-
pered by the ambition to follow the phenomenon of Jew-hatred across vast
temporal and territorial expanses for the benefit of students who often possess
scant knowledge of either history or geography. In their quest for thorough-
ness, they necessarily support, wittingly or unwittingly, the historically ques-
tionable thesis of antisemitism as “The Longest Hatred,” an uninterrupted
but constantly evolving chain of Jew-hatred from antiquity until the present
day (Wistrich 1992, 2010).
This view’s popularity is perhaps not surprising in light of a long-standing
tendency to treat antisemitism as merely the dark side of Jewish or modern
European history. Indeed, the lion’s share of textbooks and anthologies about
antisemitism are produced by specialists in these fields. Vital contributions
to the investigation of antisemitism from such varied disciplines as Religious
Studies, Psychology, Sociology, Legal Studies, and Critical Race Theory have
yet to be integrated systematically into the available literature directed at a
student reader. Moreover, few graduate students in the Humanities or Social
Sciences receive explicit training to conduct research or teach about antisem-
itism, either as a distinct phenomenon or in relation to other forms of racism
and prejudice that require a wider, multidisciplinary framework.
The available literature directed at a student audience is, however, bur-
dened by an even more fundamental challenge: the absence of a general
scholarly consensus about the very definition and dimensions of the phe-
nomenon under investigation. For centuries, theological justifications proved
sufficient for religious thinkers—Jews, Christians, and Muslims—to account
for Jew-hatred. Long before the introduction of “antisemitism” into any lex-
icon, Jewish communities used terms such as Sinat-yisrael (Jew-hatred) and
rishes (evil) to express an antipathy they considered a well-nigh permanent,
albeit lamentable, consequence of their status as the unique upholders of a
sacred covenant with God and an unenviable reminder that they remained in
exile from their ancient homeland. By the early nineteenth century, however,
expectations concerning the inevitability of this hostility began to decline.
At that time, many Jews began to undergo secularization and to abandon
elements of their cultural particularity and social separateness, seeking to
4 K. WEISER

participate fully in the societies of European countries (and their colonial off-
shoots). The “Jewish Question,” the question of whether Jews’ integration
into gentile societies was desirable and under what conditions, preoccupied
thinkers across the continent. Ultimately, after much debate, most moderniz-
ing states had emancipated their Jewish populations by the twentieth century,
spelling an end to most legal disabilities and their historic status as an autono-
mous “state within a state.”
The term “Antisemitismus” (antisemitism) grew in popularity in the last
third of the nineteenth century. It was then introduced in Germany as a
term to designate both individual and organized political opposition to the
Jews’ rapid and unprecedented socioeconomic integration across European
society following their civil and political emancipation. Its proponents—self-
proclaimed Antisemites—wished to “turn back the clock,” to limit or reverse
what was perceived as Jews’ illegitimate and threatening dominance in a
number of professional and cultural fields. While some insisted that the term
meant a secular and rational—rather than religious-based—opposition to
Jews, one rooted in their purported racial foreignness as “Semites,” it quickly
spread across cultural and disciplinary borders to designate a variety of types
of hostility toward them. Today, its veneer of pseudo-scientific sophistication
stripped away, it serves as a catch-all phrase to describe virtually any act or
attitude that targets Jews qua Jews (Engel 2009).
The thorough ambiguity of the term makes context all the more impor-
tant in trying to define and identify incidents and aspects of antisemitism.
Popular and humoristic quips defining antisemitism as hating Jews more than
is “absolutely necessary” (ascribed to the British philosopher Isaiah Berlin,
himself a Jew) or as “the socialism of fools” (usually attributed to the German
socialist August Bebel) not only tell us much about the societies in which
they originated. They also point to some of the fundamental questions con-
temporary scholars continue to explore in their attempts to understand the
origins, nature, and definition of antisemitism. Does, for example, antisemi-
tism constitute a rational phenomenon, a consequence of intergroup frictions
between Jews and gentiles such as economic or political competition that is
on par with those found between other human collectives? Is it a form of
xenophobia, prejudice, or racism similar to others, mutatis mutandis? Or is
it something exceptional, if not unique? If so, does this exceptionalism lie in
some aspect(s) of Judaism, Jewish culture, or the Jews’ character or nature?
Or does it reside in non-Jews or their culture? Is it a psychological or social
disorder that can be mitigated—perhaps even cured—through changes in
theological interpretations, educational practices, or political, societal, and
economic structures? Or is it an inescapable fate that will accompany the Jews
for eternity?
Scholarly perspectives are in competition even over the very nature of
antisemitism as a historical phenomenon, if indeed it constitutes a single
phenomenon. Although some scholars take antisemitism to be an intrinsic
feature of Western civilization with consistent features across time and space
Another random document with
no related content on Scribd:
 »Kerron sinulle myöhemmin, kun meillä on enemmän aikaa
jutella.»

»Odotahan», jatkoi Helen. »Sinähän puhuit usein — kas sehän on

totta, juuri tuosta nuoresta miehestä, jonka kanssa äsken juttelit, kun
huusin sinua — Phil Actonista.» Hän katsahti puhuessaan tielle,
mutta Phil oli sillä välin hävinnyt.

»Älä puhu hänestä, Helen kulta — se oli vain minun

koulutyttöhulluttelujani. Kun palasin kotiin, niin huomasin, kuinka
mahdotonta kaikki oli. Mutta nyt minun täytyy mennä toisten luo.
Etkö tule tervehtimään heitä?»

Mutta ennen kuin Helen ehti vastata, huusi joku: »Nyt ne

lähtevät!» ja jokainen katsoi torille, missä kilpailevat autot toitottivat
sinisen bensiinipilven keskellä.

Helen nosti kiikarinsa: »Nyt emme voi mennä, Kitty. Sinun täytyy
odottaa siksi, kunnes autot ovat lähteneet. Sitten tulen kanssasi.»

Helenin laskettua kiikarinsa ojensi hänen vieressään seisova Stan

kätensä: »Annahan minunkin kurkistaa, Helen. Vanha ystäväni,
tuomari Morris Prescottista kuuluu olevan palkintotuomarina.» Hän
nosti kiikarin silmilleen. »Tuolla hän on; katsohan häntä, Helen —
hän on maailman paras mies!» Hän antoi kiikarin vaimolleen. »Jos
tahdot nähdä oikean lännen lakimiehen, niin katso tuota kookasta
miestä, jolla on harmaa puku.»

Samassa kuului takaa syvä, miehekäs ääni: »Terve, Manning! Kai

teillä on hetkinen aikaa jutella vanhojen ystävienne kanssa?»
 Stanford käännähti ja tarttui iloisesti yllätettynä Rovastin
ojennettuun käteen. Pitäen yhä kiinni siitä hän kääntyi vaimonsa
puoleen, joka katsoi heihin hymyillen: »Helen, tässä on herra
Baldwin — Rovasti, tiedäthän.»

»Totta kai tunnen Rovastin», huudahti Helen ojentaen vuorostaan

kätensä. »Stanford on kertonut minulle niin paljon teistä, että olen jo
etukäteen rakastunut teihin.»

»Ja minä», vastasi Rovasti sinisten silmien loistaessa

mielihyvästä, »minä luulen olleeni aina rakastunut teihin. Minua
ilahduttaa, että Manning on osoittanut omaavansa niin hyvän maun.
Onko siellä idässä enemmänkin teidän kaltaisianne tyttöjä? Jos niin
on, niin minun täytyy tehdä matka sinne, ennen kuin tulen liian
vanhaksi.»

»Will-setä!» huusi Kitty. »Häpeän sinun puolestasi! En olisi luullut

sinun häpäisevän kotilaakson väkeä tällä tavoin!»

Rovasti nosti lakkiaan ja harasi harmahtavaa tukkaansa kuin olisi

joutunut kiinni pahasta teosta. Sitten hän vastasi: »No mutta Kitty,
tiedäthän, etten voisi rakastaa ainoatakaan toisia tyttöä niin kuin
sinua. Sinähän kuulut minulle yhtä paljon kuin omalle isällesi ja
äidillesi. Mutta katsohan, kultaseni, meidän täytyy olla kohteliaita
vieraillemme, senhän voit ymmärtää.»

Kun kaikki olivat tarpeekseen nauraneet Rovastin selitykselle,

kertoi
Kitty, että rouva Manning oli hänen hyvä ystävänsä ja koulutoverinsa
Helen Wakefield ja että hän tulisi Kittyn luo viemisille vietettyään
kuherruskuukautensa Graniittiylängöllä.
 »Aiotte viettää ulkoilmaelämää Graniittiylängöllä, niinkö?» sanoi
Rovasti Stanfordille. »Siellä tapaatte varmasti jonkun minun
pojistani.
He lähtevät sinne ensi viikolla kokoamaan karanneita härkiämme.»

»Sehän olisi hauskaa», vastasi Stanford. »Helen on juuri

valittanut, ettei täällä näe ainoatakaan paimenta. Osoitin hänelle Phil
Actonin, mutta hän ei näytä tyydyttävän Helenin vaatimuksia. Hän ei
ota uskoakseen, että hän on paimen.»

Rovasti nauroi. »Hänhän on ollut paimen koko ikänsä. Parempaa

ette löydä mistään. Mutta hän ei tänä vuonna ota osaa
ratsastuskilpailuun.»

»Miksi ei?»

»En tiedä. Hän on saanut jonkin hullun päähänpiston, ettei aio

ruveta markkinailveilijäksi, niin hän sanoi. Mutta minulla on tänä
vuonna kartanossani toinen mies», hän lisäsi ikäänkuin haluten
vaihtaa puheenaihetta, »joka ratsastaa miltei yhtä hyvin kuin Phil
viime vuonna. Hänen nimensä on Patches. Hän on kelpo poika.»

Kitty, joka oli katsellut tielle Rovastin puhuessa, laski kätensä

Helenin käsivarrelle. »Katsohan tuonne, Helen. Tuolla Patches on —
tuo mies, joka istuu hevosen selässä tien risteyksessä, aivan vuoren
juurella nuorien ulkopuolella.»

Helen suuntasi kiikarinsa Kittyn neuvon mukaan. »Näen hänet»,

hän huudahti. »No niin, hän on enemmän sen näköinen kuin
kuvittelen oikean paimenen olevan. Onpa hän tosiaan komea!»
Hänen lähemmin tarkastellessaan ratsastajaa levisi hämmästynyt
ilme hänen kasvoilleen. »Mutta Kitty!» hän sanoi matalalla äänellä,
niin että heidän vieressään seisovat miehet eivät voineet kuulla
hänen sanojaan. »Tiedätkö ketä tuo mies muistuttaa?» Hän epäröi ja
laski alas kiikarin katsoakseen ystäväänsä puoliksi huvittunut,
puoliksi hämmentynyt ilme kasvoillaan, »hän muistuttaa Lawrence
Knightiä».

Kittyn ruskeat, iloiset silmät välkkyivät veitikkamaisuutta. »Mutta

rouva Manning, häpeän sinun puolestasi! Ennen kuin
kuherruskuukautesi on tuskin alkanut, niin sinun ajatuksesi jo niinkin
vähäpätöisestä aiheesta kuin härkäpaimenen ilmaantumisesta
johtuvat entiseen miljoonamiesihailijaasi. Minä —»

»Kitty! Ole vaiti!» varoitti Helen.

Hän kohotti jälleen kiikarinsa katsoakseen paimenta uudelleen.

»Sinulla taitaa olla omantunnonvaivoja, vai mitä?» naljaili Kitty

hiljaa. »Mutta sanohan, lapsikulta, kuinka oikeastaan menetit hänet.»

»En minä menettänyt häntä», vastasi Helen yhä katsellen

Patchesia, »vaan hän menetti minut.»

Kitty oli olevinaan suunniltaan hämmästyksestä. »Mitä?

Monimiljoonikko
Knightin ei onnistunut kietoa kaunista Heleniä kultaisiin pauloihinsa?
Onpa vaikea sitä uskoa!»

»Katsohan tuota miestä», kuiskasi Helen ylpeänä osoittaen

miestään, »niin voit uskoa sen.»

Kitty nauroi niin hilpeästi, että Stanford kääntyi hymyillen heihin

päin.
 »Älkää ihmetelkö, herra Manning», selitti Kitty, »me vain
uudistamme vanhoja muistojamme.»

»Älkää vain laiminlyökö kilpailua», vastasi tämä, »vaunut ovat

valmiina lähtemään. Näyttää siltä kuin lähtömerkki annettaisiin
tuossa tuokiossa.»

»Ja ajattelehan», jatkoi Kitty mietteitään Stanfordin jälleen

käännyttyä poispäin, »etten koskaan saanut edes nähdä Knight-
raukan kuvaa. Mutta sinähän pidit paljon hänestä, etkö pitänytkin,
Helen?» lisäsi hän Helenin jälleen kohottaessa kiikarin silmilleen. Ja
nyt rouva Manning kuuli hänen äänensä olevan vakavamman kuin
äsken. Tuntui kuin Kitty olisi ystävänsä kohtaloista etsinyt neuvoa ja
tukea omille päätöksilleen.

»Kyllä, Kitty, pidin hyvin paljon Lawrence Knightistä», vastasi hän

vilpittömästi. »Hän oli monessa suhteessa kelpo poika — minun
hyvä ystäväni. Sekä Stanford että minä pidämme vieläkin hänestä;
he ovat koulutovereita. Mutta Kitty kulta, eihän Larrya saattaisi ottaa
vakavalta kannalla — hänhän on niin — kuinka sanoisin —
auttamattomasti arvoton.»

»Arvoton! Hänkö — monine miljoonineen?»

»Kitty, kyllä tiedät, mitä tarkoitan. Mutta me olemme totisesti

puhuneet tarpeeksi Lawrence Knightistä. Minun pitää vielä katsoa
tuota paimenta. Hän näyttää oikealta mieheltä. Minkä Rovasti
sanoikaan hänen nimensä olevan?»

»Patches.»

»Niin — niinhän se oli. Hullunkurinen nimi — Patches.»

 »Honourable Patches», lisäsi Kitty.

»Sepä hupaista! Tulehan tänne, Stan. Ota kiikari ja katso tuota

paimenta.»

Stanford suuntasi kiikarin vaimonsa osoittamaan suuntaan.

»Eikö hän muistutakin Larry Knightiä?»

»Larry Knightiä?» Stanford katsahti vaimoonsa. »Tuo karjapaimen!

Larry Knightiä? Sitä en totisesti voi sanoa. Hyvä Luoja! olisipa
hienostunut ja keikarimainen Larry mielissään tietäessään olevansa
sinun mielestäsi härkäpaimenen näköinen!»

»Mutta otahan kiikarisi! Nyt ne lähtevät!»

Helenin katsoessa kiikariinsa antoi tuomari Morris lähtömerkin, ja

ensimmäinen kilpaileva auto lähti liikkeelle nousten kevyesti mäkistä
tietä ihailevien kansanjoukkojen lomitse. Silmänräpäystä
myöhemmin Helen Manning näki tapauksen, joka sai jokaisen
katselijan sydämen värähtämään kauhusta.

Suuren auton kiitäessä täyttä vauhtia vuorenrinnettä ylös riistäytyi

muuan pieni poika äitinsä kädestä, ja ennen kuin kukaan huomasi,
oli lapsi juossut keskelle tietä, jota myöten auto huimaavaa vauhtia
läheni. Huutava ja riemuitseva väkijoukko vaikeni. Helen saattoi
nähdä lapsen kasvot sen kääntyessä onnellisena nauraen äitiinsä
päin. Kauhun jäykistämänä hän ei saattanut laskea kiikariaan, vaan
odotti kuin kivettyneenä onnettomuutta, joka ei näyttänyt olevan
vältettävissä. Saattaisiko ajaja ajoissa väistää? Ja vaikkapa hän sen
tekisikin, eikö lapsi kenties äkillisen pelon vallassa juoksisi suoraan
vaunun eteen? Sitten Helen näki paimenen, joka oli herättänyt
hänen mielenkiintoaan, nojautuvan eteenpäin satulassa ja painavan
kannuksensa syvälle hevosen kylkiin. Tuskasta säpsähtäen se
hyppäsi köyden yli ja karautti vinhaa vauhtia lasta ja lähenevää
autoa kohden. Ihmisjoukko katseli mykistyen miehen uhkarohkeutta.
Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä. Sivuuttaessaan lapsen Patches
nojautui sivulle satulassaan siepaten sen käsivarsilleen samassa
hetkessä kuin auto suhahti ohitse.

Samassa väkijoukko puhkesi äänekkääseen riemuun. Miehet

huusivat ja hurrasivat, naiset nauroivat ja itkivät. Paimenen tuodessa
pelästyneen lapsen takaisin sen äidin luokse ojentautui kymmeniä
käsiä kiittämään ja tervehtimään häntä. Mutta kiihtynyt hevonen ei
pysynyt paikoillaan, — joku kohotti nuoraa, ja Patches hävisi muiden
ratsastajien joukkoon.

Helenin silmät olivat kosteat, mutta hän hymyili. »Ei», hän virkkoi
hiljaa Kitylle ja Stanfordille, »se ei ollut Lawrence Knight. Larry
raukka ei olisi pystynyt sellaiseen.»

Oli jo iltapäivä, kun Kitty syötyään päivällistä vanhempiensa ja

veljiensä kanssa erään prescottilaisen ystävänsä luona sivuutti torin
matkallaan Manningien luo, joiden kanssa oli päättänyt viettää
iltansa. Pienen puiston rauhaisimmassa nurkassa, raatihuoneen
takana, hän tapasi Patchesin. Paimen, joka nyt oli vaihtanut
ratsastustamineensa tavalliseen pukuun, istui yksinään penkillä
lukien kirjettä eikä edes huomannut Kittyn lähestymistä. Tämä
pysähtyi huomatessaan Patchesin ja silmäili häntä hetkisen uuden
mielenkiinnon vallassa.

Hän oli jo aivan Patchesin vieressä, ennen kuin tämä näki hänet.
Mies hypähti viipymättä seisaalleen, työnsi kirjeen taskuunsa ja
seisoi hänen edessään hattu kädessä valmiina tervehtimään Kittyä.
Katsoessaan mieheen Kitty tunsi selvemmin kuin ennen, että tämä
mies olisi hienoimmassakin seurassa kuin kotonaan.

»Taisin häiritä teitä», sanoi Kitty. »Tieni vei tästä ohitse.»

»Ette ollenkaan», väitti Patches. »Olen iloinen, jos voitte lahjoittaa

minulle hetkisen juhlapäivästänne. Tiedän teillä olevan täällä
joukoittain ystäviä — ja minä olen vallan yksin. Curly ja Bob juhlivat
tänään voimiensa takaa, — Rovasti ja äiti ovat päivällisellä
tuttaviensa kanssa, ja Phil on piilottautunut jonnekin!»

Oli hänen kaltaistaan mainita Philin nimi miltei ensimmäisiksi

sanoikseen. Ja taas Kitty, kuten viimeisten kuukausien aikana usein
ennenkin, vertasi vaistomaisesti näitä kahta miestä toisiinsa.

»Minua vain halutti sanoa teille —», hän empi miten jatkaa, »herra
Patches —»

»Anteeksi», keskeytti mies hymyillen.

»No niin, Patches, olkoon menneeksi, mutta te näytätte tuossa

puvussa aivan toisenlaiselta. Tahdoin vain sanoa teille, että näin,
mitä tänään aamupäivällä tapahtui. Se oli suurenmoista!»

»Ei, neiti Reid, te tiedätte, ettei se ollut mitään. Autonajaja olisi

luultavasti joka tapauksessa väistänyt lasta. Minä toimin taas aivan
harkitsematta, hetkellisestä mielenjohteesta. On niin minun
tapaistani tehdä aina jotakin turhaa ja järjetöntä.»

»On paljon luultavampaa, että autonkuljettaja olisi ajanut lapsen

yli, hänhän oli sitä paitsi taitamaton eikä näyttänyt ensinkään
varmalta», vastasi Kitty lämpimästi. »Oli onni, että joukossa oli joku,
joka toimi rupeamatta ensin ajattelemaan. Kaikki sanovat samaa.
Vanha Rovasti-kulta on niin mielissään, kuin olisitte hänen oma
poikansa.»

»Liioittelette», vastasi Patches ilmeisesti hämillään tytön

kiitoksesta. »Sanokaahan, huvittaako juhla teitä? Ja mikä Philiä
vaivaa? Ettekö te saa häntä ottamaan osaa ratsastuskilpailuun?
Emmehän voi antaa mestaruutta pois Yavapai Countysta, vai mitä?»

Miksi hänen täytyikin aina johdattaa puhe Philiin? kysyi tyttö

itseltään.

»Luulen Philin tietävän ystäviensä mielipiteen hänen

menettelystään», hän vastasi viileästi. »Jollei hän tahdo ottaa sitä
huomioon, on se hänen asiansa.»

Patches huomasi tehneensä erehdyksen ja riensi siirtymään

varmemmalle pohjalle.

»Tehän näitte autokilpailujen alun? Kai jäätte tänne katsomaan

palkintojen jakoa?»

»Jään kyllä. Olen juuri matkalla tapaamaan ystäviäni, herra ja

rouva Stanford Manningia. Aiomme yhdessä mennä katsomaan
kilpailujen jatkumista.»

Hän katsoi kiinteästi Patchesiin, mutta pieninkään ilme tämän

kasvoissa ei osoittanut, että hän olisi ennen kuullut nimen.

»Se on varmastikin näkemisen arvoista», vastasi hän. »Ainakin on

se kaikkien mielipide.»

»Minulla ainakin tulee olemaan hauska iltapäivä», vastasi tyttö,

»sillä rouva Manning on parhaimpia tyttöystäviäni, emmekä ole
tavanneet pitkiin aikoihin.»

»Vai niin! Silloinhan teillä varmasti on hyvin hauskaa.»

Oliko hänen vastauksensa sävy hiukan liian innokas? Oliko hänen

lauseensa yksinäisyydestä ollut vain tyhjä puheenparsi ja ilostuiko
hän kenties kuullessaan, että Kittyn iltapäivä oli varattu?

»Mutta nyt minun täytyy kiiruhtaa, sillä muutoin he voivat luulla,

etten kenties tulekaan», sanoi hän. »Pitäkää hauskaa, Patches, sen
totisesti olette ansainnut. Näkemiin!»

Patches jäi hetkeksi seisomaan tytön kulkiessa puiston poikki.

Sitten hän katsahti nopeasti ympärilleen kuin toivoen, ettei kukaan
näkisi häntä, ja kiiruhti kadun yli Western Unionin toimistoon.
Hetkistä myöhemmin hän nouti hevosensa tallista, jonne oli sen
jättänyt. Kittyn ja hänen ystäviensä katsellessa autokilpailujen
jatkumista oli Patches jo monen mailin päässä ratsastaen Risti-
Kolmiota kohden vinhaa vauhtia, aivan kuin sheriffi olisi seurannut
hänen kintereillään.

Ollessaan ystäviensä seurassa näki Kitty päivän kuluessa Philin

useita kertoja. Mutta hän ei kehoittanut miestä yhtymään heidän
seuraansa. Loukkautuneena Kittyn välinpitämättömyydestä ei
paimen tahtonut tunkeutua tähän hilpeään seuraan. Mutta illalla,
Kittyn odottaessa hotellin eteisessä herra ja rouva Manningia, Phil
tuli hänen luokseen.

»Olen koko päivän koettanut saada puhua kanssasi», sanoi hän

moittien.
»Etkö voi olla hetkeäkään minun seurassani?»
 »Älä ole hupsu, Phil», vastasi tyttö, »olethan nähnyt minut
kymmenet kerrat tänä päivänä.»

»Nähnyt sinut, niin kyllä», vastasi mies katkerasti.

»Mutta Phil, olisithan saattanut tulla luokseni, jos vain olisit

tahtonut.»

»Minulla ei ole halua tunkeutua sinne, missä seurani ei ole

tervetullut», vastasi Phil.

»Phil!»

»Ethän sinä osoittanut tahtovasi minua seuraasi.»

»Miksi olisin osoittanut? Sinä et ole lapsi. Minä olin ystävieni

seurassa. Olisit voinut tulla luoksemme, jos sinulla oli siihen halua.
Olisin kernaasti esittänyt sinut herra ja rouva Manningille.»

»Kiitos, mutta minua ei huvita esittää ihme-elävää ihmisille, jotka

eivät vähääkään välitä minusta muulloin kuin silloin, kun teen
temppuja, jotka heitä huvittavat.»

»Hyvä, Phil», vastasi tyttö kylmästi. »Jos sinusta tuntuu siltä, niin
en tosiaan halua esitellä sinua ystävilleni. He ovat aivan yhtä
hyväntahtoisia ja sydämellisiä kuin sinäkin. En tahdo vaivata heitä
kenelläkään, joka ei heistä pidä.»

Kitty oli vihainen, ja täydellä syyllä. Mutta niin vihainen kuin olikin,
hän tunsi syvää myötätuntoa miestä kohtaan, jonka katkeruus kuten
hän hyvin tiesi — aiheutui vain hänen rakkaudestaan. Ja Phil tiesi,
että hän nyt oli menettänyt Kittyn — että Kittyn ystävät olivat
riistäneet hänen unelmansa.
 »Luulen», virkkoi hän hetkisen vaiettuaan, »että minun on parasta
lähteä takaisin karjakartanoon, mihin kuulun. Tänne en sovi.»

Hänen äänensä toivottomuus koski tyttöön, mutta hän tunsi, ettei

olisi oikein yrittää rohkaista Philiä. Tämä päivä, jonka hän oli
viettänyt kaupunkilaisystäviensä seurassa, ja kaikki ne muistot, jotka
hänen keskustellessaan rouva Manningin kanssa olivat uudelleen
heränneet eloon, saivat hänet vakuuttuneeksi siitä, että se elämä,
johon Phil kuului, ei ajan mittaan voisi tyydyttää häntä.

Kun hän ei vastannut, jatkoi Phil katkerasti: »Huomasin, etteivät

hienot ystäväsi vieneet aivan kokonaan sinun päivääsi. Sinullahan oli
aikaa pieneen kahdenkeskiseen keskusteluun Honourable Patchesin
kanssa.»

Nyt Kitty vihastui toden teolla. »Unohdat asemasi, Phil», vastasi

hän kylmän arvokkaasti. »Niin kauan kuin arvostelet ystäviäni kuten
äsken arvostelit, ja puhut tuohon sävyyn herra Patchesista, luulen
tosiaan, että olet oikeassa sanoessasi kuuluvasi karjakartanoon.
Tuossa herra ja rouva Manning tulevat. Hyvästi!» Hän taivutti
päätään ja jätti Philin.

Hetkisen Phil seisoi kuin kivettyneenä — sitten hän vaistomaisesti

kääntyi lähteäkseen hotellista.

Oli jo aamuyö, kun Patches heräsi siihen, että joku liikkui

keittiössä. Hetkisen hän kuunteli, mutta nousi sitten vuoteestaan ja
hiipi keittiön ovelle yllättääkseen öisen vieraan.

Kun Phil näki hänet, ei hän ensi hetkessä sanonut sanaakaan,

vaan jäi seisomaan leipäveitsi toisessa ja Stellan leipoma maukas
leipä toisessa kädessään, tuijottaen hämmästyneenä Patchesiin.
Mutta sitten hänen hämmästynyt ilmeensä muuttui epäluuloiseksi ja
hän kysyi tiukasti: »Mitä perhanaa teet täällä?»

Patches näki, että toiselle oli sattunut jotakin erikoista. Philin ääni
ja käyttäytyminen olivat kuin juopuneen. Mutta hän tiesi, ettei Phil
milloinkaan käyttänyt väkijuomia.

»Nukuin», hän vastasi rauhallisesti. »Sinä herätit minut. Kuulin

liikettä täältä ja tulin katsomaan, kuka tähän vuorokauden aikaan
liikkuu keittiössä, siinä kaikki.»

»Vai siinä kaikki? Mitä sinulla on tekemistä täällä? Miksi et ole

Prescottissa?»

Patches näki Philin kiihtyneen mielentilan ja osoitti ihailtavaa

kylmäverisyyttä. »Luulin, että minulla on oikeus tulla tänne silloin kun
tahdon. En osannut aavistaa, ettei se olisi sinun mieleesi.»

»Miksi lähdit Prescottista?» kysyi Phil yhä kiihtyneempänä.

»Aivan yksityisistä syistä, Phil», vastasi Patches tyynesti. »En

halua selittää niitä sen tarkemmin.»

»Vai et! Sinulla taitaakin olla hiivatin paljon yksityisasioita, joita et

voi selittää.»

»Onpa niinkin», vastasi Patches hymyillen vanhaa

itsehalveksunnan hymyä. »Mutta kuulehan, Phil, sinä olet
hermostunut ja suunniltasi jostakin, muuten et tällä tavoin hyökkäisi
kimppuuni. Sinä et itse asiassa pidä minua epäilyttävänä, ja tiedät
sen itsekin. Et ole oma itsesi, vanha veikko, enkä aio pitää
ainoatakaan sanaasi loukkauksena, jollen tiedä sinun sanovan niitä
harkitusti ja rauhallisessa mielentilassa. Olen pahoillani, Phil —
oikein pahoillani — ja antaisin kaikkeni, jos voisin auttaa sinua.
Kenties voin joskus myöhemmin osoittaa sen, mutta nyt luulen
olevan parasta ja viisainta, että sanon sinulle hyvää yötä.»

Hän kääntyi odottamatta Philin vastausta ja palasi huoneeseensa.

XIII LUKU.

Graniittiylängöllä.

Toisella puolen Granite Mountainia, missä Phil ja Patches olivat

katselleet villejä hevosia, on pieni tasanko korkealla vuoristossa,
mutta vielä korkeampien kallioiden ympäröimänä. On ikäänkuin
luonto olisi pystyttänyt tämän paikan ympärille voimakkaan
suojavartion säilyttääkseen sen kauneuden koskemattomana.

Graniitliylänkö tarjoaa niille harvoille, jotka löytävät tien sinne,

monta viihtyisää aukeamaa ja suojaista metsikköä, joissa kukkien ja
ruohon värikäs matto peittää maan, joissa jättiläismäiset tammet ja
sykomorit kohottavat mahtavat pylväänsä kannattamaan vihreän
lehvistön holvikattoa ja joissa metsälähteiden vesi on kirkasta ja
raikasta. Tänne toi Stanford Manning vaimonsa viettämään
kuherruskuukautta. Stanford pystytti teltan ja valmisti ruoan, sillä hän
ei tahtonut edes palvelijoiden häiritsevän näiden ensimmäisten
viikkojen onnentäyteistä tunnelmaa. Ja Helen antoi hänen toteuttaa
rakkaimman unelmansa pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Maatessaan iltahämärässä riippumatossa, jonka Stanford oli

sitonut lehtikatoksen alle, ja katsellessaan miestään tämän kootessa
puita nuotiotuleen Helen iloitsi, kun mies oli suunnitellut kaiken näin.
Mutta enemmän hän iloitsi siitä, että mies piti tällaisesta elämästä.
Kun kaikki oli valmiina lähenevää yötä varten, tuli Stan hänen
luokseen, ja yhdessä he katselivat, kun aurinko vähitellen väistyi
Granite Mounlainin huipulta ja hehkuva pilvi peitti sen verhoonsa.
Vaieten he näkivät vuorien muuttuvan synkiksi ja harmaiksi ja
loisteen häviävän taivaalta.

Ja kun pehmeä pimeys viimein oli kietonut seudun vaippaansa, ja

tähdet tuikkivat lehtien ja oksien lomasta ja nuotiotuli levitti iloista
loimuaan, puhui mies kaikesta siitä, mitä hän elämässään oli saanut
kokea. Aivan kuin toivoen nuoren vaimonsa tuntevan hänet
paremmin kuin ainoakaan toinen ihminen, hän kertoi salaisista
toiveistaan ja taisteluistaan, pettymyksistä, suunnitelmista ja
voitoista, joista miehet vain harvoin puhuvat; poikavuosistaan ja
kotoisesta elämästään, isästään ja äidistään, ankarista
nuoruusvuosistaan ja rautaisesta pyrkimyksestään saada koulutus,
joka varustaisi hänet elämän taisteluun, siihen työhön, jonka hän oli
valinnut osakseen; hän kertoi paljosta, jota Helen tähän saakka oli
tuskin aavistanut.

Mutta eniten Stanford puhui niistä päivistä, jolloin hän ensi kertaa
oli nähnyt Helenin, ja kuinka nopeasti ja varmasti tämä tuttavuus oli
muuttunut ystävyydeksi ja sitten rakkaudeksi, jonka kiihkeyttä hän
tuskin vieläkään uskalsi tunnustaa. Hän kertoi, kuinka hän oli luullut
Helenin rakastavan hänen ystäväänsä, rikasta Lawrence Knightiä, ja
kuinka hän oli lähtenyt kauaksi länteen tehdäkseen työtä ja
unohtaakseen.

»Mutta en voinut unohtaa», sanoi hän. »En voinut päästä irti

vakaumuksesta, että sinä kuulut minulle, että jokin korkea, salainen
laki oli määrännyt meidät toisillemme. Ja tehdessäni työtä ja
koettaessani unohtaa elin unelmieni maailmassa. Silloin näin ensi
kerran tämän paikan. Olin matkalla yhtiöni asioissa ja yövyin juuri
tälle paikalle. Ja sinä iltana suunnittelin kaiken juuri sellaiseksi kuin
se on tänä iltana. Pystytin teltan tuohon ja tein nuotion ja ripustin
riippumattosi puiden alle ja istuin, sinun kanssasi hämärässä. Ja
haaveillessani nauroin itselleni, sillä en voinut uskoa, että unelmani
milloinkaan kävisi toteen. Ja sitten, kun palasta Prescottiin, sain
eräältä ystävältä Clevelandista kirjeen, joka kertoi Larryn lähteneen
ulkomaille, ja toisen kirjeen yhtiöltäni, jossa minut kutsuttiin takaisin
itään. Ja niin pysähdyin Clevelandiin ja —», hän nauroi onnellista,
riemukasta naurua, »nyt tiedän, että unet käyvät toteen.»

»Hupsu poika», sanoi Helen hellästi. »Ja ajattelehan, että minä en

tiennyt mitään. Kun lähdit, olin niin varma palaamisestasi, etten
ajatellutkaan muuta mahdollisuutta. Ajattelin, että sinä et vain
tahtonut sanoa mitään, koska pidit itseäsi liian köyhänä ja koska
tahdoit osoittaa pystyväsi johonkin, ennen kuin pyysit minua
vaimoksesi. Minun ei johtunut mieleenikään, että sinä olisit voinut
epäillä rakkauttani tai luullut minun rakastavan toista. Minusta tuntui,
että sinun täytyi tietää se. Niin minäkin elin unelmissani.»

»Mutta etkö ymmärrä, tyttö», vastasi Stanford ikäänkuin hänen

olisi ollut vaikea uskoa omaa onneaan, »etkö ymmärrä? Larryhän on
kelpo poika, ja te kaksi olitte aina hyviä ystäviä, ja sinä näytit olevan
kiintynyt häneen. Rikkauksillaan hän saattoi tarjota sinulle paljon
sellaista, mikä minulle oli mahdotonta ja —»

»Tietenkin pidän Larrystä, kaikkihan pitävät hänestä. Mutta eihän

hänellä ole mitään muuta tekemistä kuin olla hieno ja miellyttävä ja
huvittava. En usko, Stan, että hän eläessään on tehnyt mitään
tarpeellista tai hyödyllistä. Hänellähän on kamaripalvelija, joka auttaa
häntä pukeutumisessakin. Hän on sivistynyt ja älykäs ja hauska ja
iloinen ja hyväsydäminen, aivan kuin herttainen lappalaiskoira, ja
pidänkin hänestä aivan kuin pitäisin kiltistä koiranpenikasta.»

Stanford nauroi. Helenin kuvaus Lawrence Knightistä oli osunut

naulankantaan.

»Larry-parka, hän säälittää minua», sanoi mies. »Hänestä olisi

tullut erinomainen mies, jollei häntä olisi hemmoteltu ja lellitelty ja
imarreltu ja kadehdittu — ja kaikki vain hänen isänsä rahojen takia.
Hänellä on sydän paikallaan, ja pohjaltaan hänessä on ainesta mihin
hyvänsä. Hänen urheilusaavutuksensa koulussa osoittivat sen. Ja
siksi pidimmekin hänestä hänen hyödyttömyydestään huolimatta.»

»Toivoisin, että olisit tuntenut isäni, Stan», virkkoi Helen hetken

kuluttua miettivästi, aivan kuin hänkin olisi halunnut paljastaa
elämäntoverilleen kaiken, mikä muodosti hänen sisäisen
maailmansa.

»Sitä minäkin toivoisin», vastasi tämä. »Hän mahtoi olla kelpo

mies.»

»Hän oli minun ihanteeni», vastasi Helen lämpimästi. »Toinen

ihanteistani, tarkoitan. Hänen kuolemaansa saakka me kaksi olimme
aina yhdessä — äitihän kuoli ollessani aivan pieni. Monta kertaa isä
otti minut mukaansa lähtiessään sairaskäynneille potilaidensa luo, ja
näillä pitkillä retkillä hän puhui minulle sellaista, jota en luule
monenkaan isän puhuvan tyttärelleen. Ja koska hän oli isäni ja
lääkäri ja koska meillä kahdella ei ollut ketään muuta kuin toisemme,
pidin häntä maailman viisaimpana ja parhaimpana miehenä, enkä
uskonut, että hän milloinkaan voisi tehdä mitään väärää. Siten tuli
minun miesihanteeni olemaan se, jonka isäni asetti korkeimmalle
miesten joukossa — sinun kaltaisesi, Stan. Ja miltei viimeiseksi
keskustellessamme ennen isän kuolemaa hän sanoi minulle —
muistan hyvin hänen sanansa: 'Tyttäreni, ei kestä kauan, kun joku
rakastuu sinuun ja pyytää sinua elämänkumppanikseen. Säilytä
ihanteesi koskemattomana sydämessäsi ja muista, että olkoonpa
miehellä mitä etuja hyvänsä sinulle tarjottavana — olipa se rikkautta
tai loistava asema — jollei hän ole sinun ihanteesi, jollet voi ihailla ja
kunnioittaa häntä hänen luonteensa ja miehekkyytensä takia, niin
sano ei, sano ei, olipa se miten vaikeata tahansa. Mutta kun tulee
mies, joka vastaa sinun ihannettasi, jota sinun täytyy ihailla ja
kunnioittaa hänen luonteenominaisuuksiensa takia, niin ole hänen
toverinsa, olipa hänen kukkaronsa vaikka kuinka tyhjä ja hänen
asemansa vaikka kuinka alhainen.' Ja tiedätkö, Stan, heti kun
tutustuin sinuun, niin tiesin, että sinä olit minun ihanteeni. Mutta
toivoisin, että isä olisi elänyt niin kauan, että olisi tutustunut sinuun.»

Hetken aikaa he tuijottivat nuotiotuleen vaieten, löytäen

keskinäisessä rakkaudessaan tosi onnen, joka ei kaipaa sanoja.

Heidän kuherruskuukautena kallistui jo loppua kohden, kun rouva

Manning eräänä iltapäivänä ilmoitti olevan välttämätöntä, että
talouden päämies lähti hankkimaan ruoka-aineksia illallista varten.

»Ja mitä hänen majesteettinsa keittäjätär haluaa», kysyi tämä.

»Kenties kauriinpaistia?»

Helen pudisti nauraen päätään. »Silloin saisit lähteä pitkälle.»

»Mutta sinähän tulet mukaan.»

 Jälleen Helen pudisti päätään. »Minulla on muuta tekemistä.
Enhän voi aina kulkea kintereilläsi, kun olet metsällä. Älä mene kovin
kauas — vain sen verran, että voit kuulla huutoni — ja tuo minulle
samanlainen lihava metsäkana kuin toissapäivänäkin.»

Hän näki miehensä häviävän pensaikkoon ja jäi puuhailemaan

nuotion ääreen. Silloin tällöin hän kuuli laukauksia ja hymyili
itsekseen ajatellessaan, kuinka he täällä elivät oikeiden
luonnonlasten tavoin. Sitten hän huomasi juomaveden loppuneen ja
lähti noutamaan sitä.

Hän oli jo puolitiessä lähteelle jotakin laulua hyräillen, kun loivalta

rinteeltä kuuluva omituinen ääni sai hänet säpsähtämään. Hän
pysähtyi kuuntelemaan. Laulu kuoli hänen huulilleen. Stanford ei
saattanut tulla niin rajusti pensaikon läpi eikä siltä suunnalta. Ja
samassa, kuin vahvistukseksi hänen vaistomaiselle ajatukselleen,
kuului laukaus etäämpää laaksosta ja ääni pensaikossa kävi yhä
kuuluvammaksi, aivan kuin suuri eläin olisi yrittänyt tunkeutua
lävitse. Ja äkkiä, Helenin jäädessä avuttomana paikoilleen tietämättä
mitä tehdä, hyökkäsi metsiköstä teräväsarvinen ja hurjasilmäinen
härkä.

Jähmettyneenä kauhusta ei Helen saattanut liikahtaa eikä päästää

ääntäkään. Hän seisoi kivettyneenä uhkaavan vaaran edessä ja
kykenemättömänä kääntämään katsettaan hirviöstä, joka
äkkiarvaamatta oli rikkonut pienen aukeaman rauhan. Härän takana
hän näki ratsastajan syöksähtävän esiin yhtä hurjaa vauhtia kuin
ahdistettu eläin. Kuin unessa hän näki hevosen piiskan ja selän
valuvan hikeä, miehen kannustaessa sitä härkää kohti ja
heiluttaessa lassoaan päänsä päällä.