Full download Introduction to Veterinary Science 3rd Edition, (Ebook PDF) file pdf all chapter on 2024

Introduction to Veterinary Science 3rd
Edition, (Ebook PDF)

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/introduction-to-veterinary-science-3rd-edition-ebook-p
df/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
ACSM’s Introduction to Exercise Science 3rd Edition,

(Ebook PDF)
https://ebookmass.com/product/acsms-introduction-to-exercise-
science-3rd-edition-ebook-pdf/
(eBook PDF) An Introduction to Psychological Science,

3rd Canadian Edition
https://ebookmass.com/product/ebook-pdf-an-introduction-to-
psychological-science-3rd-canadian-edition/
Introduction to Nuclear Science 2nd Edition, (Ebook

PDF)
https://ebookmass.com/product/introduction-to-nuclear-
science-2nd-edition-ebook-pdf/
Introduction to Management Science 12th Edition, (Ebook

PDF)
https://ebookmass.com/product/introduction-to-management-
science-12th-edition-ebook-pdf/
Introduction to Political Science 1st Edition, (Ebook
PDF)
https://ebookmass.com/product/introduction-to-political-
science-1st-edition-ebook-pdf/
Introduction to Logic 3rd Edition, (Ebook PDF)
https://ebookmass.com/product/introduction-to-logic-3rd-edition-
ebook-pdf/
Medical and Veterinary Entomology 3rd Edition, (Ebook

PDF)
https://ebookmass.com/product/medical-and-veterinary-
entomology-3rd-edition-ebook-pdf/
Introduction to Environmental Engineering and Science

3rd Edition Gilbert M. Masters
https://ebookmass.com/product/introduction-to-environmental-
engineering-and-science-3rd-edition-gilbert-m-masters/
An Introduction to Physical Science 14th Edition,

(Ebook PDF)
https://ebookmass.com/product/an-introduction-to-physical-
science-14th-edition-ebook-pdf/
Third Edition
Introduction to
VETERINARY
SCIENCE
James B. Lawhead • meecee Baker
Copyright 2017 Cengage Learning. All Rights Reserved. May not be copied, scanned, or duplicated, in whole or in part. WCN 02-200-203
CONTENTS
Preface ix
About the Authors xv
Acknowledgments xvii
Unit I ■ Comparative Anatomy and Physiology

CHAPTER 1 Basic Cell Biology 2 CHAPTER 5 The Respiratory System 78
Cell Makeup ..................................................... 3 The Respiratory Tract
T ......................................79
Cell Structure ................................................... 6 Mechanisms of Breathing ...............................83
Cell Function .................................................... 8 Clinical Practice..............................................84
Protein Synthesis............................................10
CHAPTER 6 The Renal System 89
Mitosis and Cancer.........................................11
Renal System Structures ................................91
Mammalian Reproduction ..............................12
Renal System Functions .................................94
Clinical Practice..............................................13
Kidney Structures and Urine Formation and
CHAPTER 2 Tissue Types and Functions 18 Regulation......................................................95
Epithelial Tissues............................................20 Urine and Blood Evaluation ............................98
Connective Tissues .........................................24 Clinical Practice............................................102
Muscle Tissues ...............................................25 CHAPTER 7 The Digestive System 107
Nerve Tissues .................................................28 Digestive System Structures .........................109
Clinical Practice..............................................29 Monogastric Digestion ..................................116
CHAPTER 3 The Musculoskeletal System 33 Species Variation..........................................120
Musculoskeletal System Functions .................34 Clinical Practice............................................123
Bone Structure ...............................................35 CHAPTER 8 The Reproductive System 130
Joint TTypes and Movements ............................36 Male Anatomy and Hormonal Function .........132
Axial and Appendicular Skeletons...................37 Female Anatomy and Hormonal Function .....134
Bone Growth and Remodeling ........................45 Pregnancy and Parturition.............................138
Relation of Bones, Muscles, Clinical Practice............................................143
and Movement ...............................................46
Clinical Practice..............................................48 CHAPTER 9 The Nervous System 151
Neuron Function...........................................153
CHAPTER 4 The Circulatory System 54 Brain Structure and Function........................156
Blood Components and Functions..................56
Anatomy and Function of the
Mammalian Heart Structures..........................60 Spinal Cord ..................................................158
Blood Vessels and Blood Flow ........................61 Sensory Somatic and Autonomic Nervous
Electrocardiograms, Heart Sounds, and Systems .......................................................159
Blood Pressure ...............................................66 Clinical Practice............................................164
Clinical Practice..............................................72
vii
viii Contents
CHAPTER 10 The Endocrine System 169 CHAPTER 11 The Immune System 184
Endocrine System.........................................171 Antigens and Immunity.................................186
Endocrine Glands .........................................172 Immunity and Immune Response .................190
Clinical Practice............................................179 Clinical Practice............................................194
Unit II ■ Nutrition
CHAPTER 12 Basic Nutrients 202 Pet Food Labels............................................221
Nutrients ......................................................204 Equine Nutrition and Fiber Digestion ............225
Clinical Practice............................................214 Ruminant Nutrition and Fiber Digestion ........228
Clinical Practice............................................231
CHAPTER 13 Species Comparison 218
Animal Nutrition ...........................................220
Unit III ■ Diseases

CHAPTER 14 Principles of Infectious Disease 236 CHAPTER 16 Classification of Diseases 273
Koch’s Postulates .........................................238 Disease in Clinical Practice ..........................275
Disease Agents.............................................239 CHAPTER 17 Zoonoses 289
Clinical Practice............................................255 Zoonotic Diseases ........................................291
CHAPTER 15 Disease Prevention 263 Clinical Practice............................................298
Disease Prevention .......................................265 CHAPTER 18 Diagnosis of Disease 301
Vaccines.......................................................267 Disease Diagnosis........................................302
Clinical Practice............................................269 Clinical Practice............................................313
Unit IV ■ Surgery
CHAPTER 19 Principles of Surgery 320 Laceration Healing........................................326
Principles of Surgery.....................................323 Surgical Considerations ................................333
Unit V ■ Professionalism and Careers

CHAPTER 20 Safety 342 Educational Requirements for
Safety Regulations and OSHA.......................343 Veterinary Careers ......................................355
Safety in Veterinary Practice .........................344 Decision Making in Veterinary Practice..........356
CHAPTER 21 Careers and Decision Making

in Veterinary Science 351
Career Profiles .............................................353
Glossary 363
Bibliography 370
Index 375
PREFACE
Agriscience programs vary nationwide and most have These new activities will help instructors reinforce
undergone extensive curricular changes within the student learning using a variety of applications.
past decade. Many include advanced placement-type • The new safety chapter provides guidelines to
coursework, such as veterinary science. While teaching help teachers ensure student safety in the class-
agricultural education at Greenwood High School in room and field laboratories, while another new
Millerstown, Pennsylvania, Dr. Baker searched for ma- chapter further explores veterinary careers.
terials to be used in a new veterinary science course.
• Technical material has been further explained by
After a futile hunt, and hearing similar concerns from
the author, Dr. James Lawhead. These expanded
other instructors, Dr. Baker teamed with Dr. Lawhead,
and updated explanations will help students
a practicing veterinarian who served the local area
grasp more advanced material.
where she taught, in an effort to author a veterinary
science text that was both student and teacher friendly. • Additional photos and figures bring the veteri-
The authors believe that two of the most useful nary practice into the classroom, helping to keep
features in this book are the “A Day in the Life” of students engaged.
a veterinarian, coupled with the “Clinical Practice” • The new edition discusses the most current tech-
chapter features. These two elements tie the real-life nology used in veterinary practice, providing a
work of a veterinarian, which can have less than de- look into recent advances in the field of veterinary
sired outcomes, with the technical and, sometimes, dry medicine.
and difficult text material. Therefore, the next time a
student says, “I want to be a veterinarian,” a venture
into Introduction to Veterinary Science will provide the
learner with a realistic preview of both veterinary work EXTENSION TEACHING/LEARNING
and the academic rigor needed to achieve success in the MATERIALS
profession.
Simply put, the goals of this text are to afford learn- Instructor’s Companion Website
ers a base knowledge of veterinary science by moving
The Instructor Resources are now available on the
through topics ranging from the cell to surgery, and
companion website. Updated for the third edition, this
to provide a view of the practice of veterinary medi-
robust suite of teaching resources includes the follow-
cine through the eyes of an experienced practitioner.
ing components to help minimize instructor prep time
Chapters 1 and 2 begin the text with a comprehensive
and engage students:
investigation of cells and tissues. Following chapters
examine the musculoskeletal, circulatory, respiratory, • Instructor’s Guide to Text—The Instructor’s Guide
renal, digestive, reproductive, nervous, endocrine, and provides answers to the end-of-chapter questions
immune systems. The basic physiology learned in the and additional material to assist the instructor in
beginning of the text is then applied in concluding the preparation of lesson plans.
chapters covering nutrition, species differentiation in • PowerPoint—Chapter outlines with images for
nutrition, principles and prevention of infectious dis- each textbook chapter.
ease, disease classification, zoonotic diseases, disease
• Computerized Test Bank in Cognero—Hundreds
diagnosis, and surgery.
of modifiable questions for exams, quizzes, in-
class work, or homework assignments, in an on-
NEW TO THIS EDITION line platform.
• Image Gallery—Hundreds of images from the
• Additional hands-on activities that use easy- textbook that can be used to easily customize the
to-find materials have been added to the chapters. PowerPoint outlines.
ix
x Preface
CHAPTER 1
Each chapter in the textbook begins with
clear educational objectives to be learned Basic Cell Biology
by the student in the reading, a list of
important key terms, and an introduction
overview of the chapter content.
Objectives
Upon completion of this chapter, you should be able to:
■ Explain the molecular makeup of cells. ■ Discuss mitosis and its clinical significance in diseases
■ Identify the basic structures of the cell and their such as cancer.
corresponding functions. ■ Detail meiosis in mammalian reproduction.
■ Review the basic function of the cell. ■ Connect cellular parts and function to clinical veterinary
■ Describe the process of protein synthesis. practice.
Key Terms
anesthetize glucose metabolism active transport
antibiotics diabetes anabolism endocytosis
cancer glycogen catabolism benign
lipid enzymes homeostasis malignant
hydrophilic antibodies diffusion pathologists
hydrophobic exocytosis osmosis
Introduction
The cell is the basic structure of animal life. However, the body but also many different cell types. The com-
the cell contains other structures and molecules. Cells bination of these cell types makes an animal function.
conduct many functions and are also able to reproduce. This chapter will discuss the structure of cells, and how
Animals not only have millions of cells that comprise they work.
Chapter 4 The Circulatory System 55
A Day in the Life

ADR—Ain’t Doin’ Right…
I remember the day in veterinary school when our
stethoscopes arrived. The air filled with excitement as
we listened to our own heartbeats. This instrument be-
came a necessary tool in everyday life as I began to ex-
amine animals. I must admit I felt cool walking around
the hospital in a white lab coat with a stethoscope
Photograph courtesy Richard Musselman.
draped around my neck! It seems like yesterday, even

though more than a few years have passed.
Several months ago I examined a cow that was
ADR—ain’t doin’ right. As I walked into the pen, I
could see she obviously wasn’t feeling well at all. She
appeared quite droopy, had lost a lot of weight, and had
developed a swelling under her jaw. During the phys-
ical, I listened to her heart. It sounded like the noise
FIGURE 4–1 A hedgehog.
from a washing machine in midcycle. The heart made a
sloshing sound with every beat. Using the stethoscope,
I diagnosed hardware disease. The cow had eaten journal article. I had never even met one in real life.
a piece of metal that migrated from the stomach and Therefore, I advised the teacher of my lack of experi- Each
ach chapter features ““A Day in the Life”
lodged close to the heart. The location and structure of ence but agreed to examine Sonic.
the heart provided me with the information necessary to
interpret the symptoms of this disease. Hardware dis-
Sonic arrived at the office in a cage (Figure 4–1).
He looked just like a miniature porcupine. Because
of a veterinarian vignette that relays
ease is often found during my appointed rounds. The
next diagnosis is not.
hedgehogs are nocturnal animals, Sonic was apparently
taking his afternoon nap when he arrived at the office.
James Herriot–type stories with relevance
This week, Dr. Deppen and I were both doing eve-
ning small animal appointments at the office. It was
I disturbed him as I tried to examine his leg. Sonic
jumped and snorted in an attempt to scare me. To be to clinical practice and the real-life work
snowing heavily and we were hoping to finish at a rea- honest, it worked! His prickly quills were quite sharp.
sonable hour. Dr. Deppen was seeing Lucky, a 12-year-
old Schnauzer mix that had a history of having what the
My assistant and I then put on thick leather gloves and
proceeded with the examination. Sonic countered with
of a veterinarian.
owners thought was a seizure. She detected that the another protective measure. He rolled himself into a
dog’s heart rate was too slow and the rhythm was very tight ball, so tight his legs were completely hidden. I
irregular. I had a chance to listen to the dog’s heart as referred to the journal article for help.
well and agreed that we should do more tests to detect Following the recommendations, I anesthetized
the underlying problem. Sonic with an inhalant anesthetic. We placed him in
The author James Herriot portrayed veterinary the large clear mask. The anesthetic was slowly deliv-
work in his best-selling collection of stories, All Crea- ered with every breath. Finally Sonic relaxed enough so
tures Great and Small. Times have changed consider- I was able to have a more thorough look. Once Sonic’s
ably since Herriot practiced. Much more information leg was exposed, the problem was quite obvious. The
and sophisticated medicines and techniques are now rags that Sonic used as a nest had tattered edges with
readily available. Still, I cannot possibly be an expert loose strings. One of these strings had wrapped tightly
on all animals. Last year our office received a call from around his foot and stopped the circulation. The foot
a local school. The sixth grade class mascot, Sonic the had turned dark and was oozing. All mammals rely on
hedgehog, had a sore foot. In this case, my experience circulation to maintain their bodies. What happened to
with hedgehogs was limited to reading just one obscure Sonic’s foot when the blood supply was stopped?
Preface xi
Chapter 3 The Musculoskeletal System 41
Thoracic Vertebrae Lumbar Vertebrae a species. The typical dog has 20 caudal vertebrae, but
this can range from 6 to 23.
The appendicular skeleton includes the bones of
the forelimbs and hind limbs. A study of this part of
the skeleton provides a clear examination of compar-
ative anatomy. Although the same anatomic terms are
used for all mammals, great differences exist in the
numbers and sizes of bones in the mammalian appen-
dicular skeleton. For instance, a dog has four or five
© 2017 Cengage Learning®

toes, whereas a horse has only one.
The forelimb, or thoracic limb, does not have a bony
connection to the axial skeleton. The scapula, or shoul-
der blade, lies flat against the rib cage (Figure 3–15).
The scapula connects to the axial skeleton with a group
of muscles. This attachment allows the scapula to move
Sternum Rib
FIGURE 3–13 Radiograph of a cat, showing the thoracic and lumbar
spine. Ribs and sternum are also visible.
over the rib cage. This rotation ranges as high as
25 degrees in animals such as cats while running. This Each chapter contains combinations
flexibility is also useful in cats as they land after a jump.
attach to these vertebrae, forming a sling that supports
As the cat falls, it extends its front legs fully at both the
scapula and the elbow. As the front feet hit the ground,
of charts, illustrations, photographs,
internal organs.
The sacrum, a group of three sacral vertebrae,
fuses to support the pelvis (Figure 3–14). In addition,
the elbow flexes and the scapula rotates. The cat makes
this very coordinated act look quite graceful. Clinically, radiographs, and the like that help to
this is of significance when cats fall from extreme
the sacrum articulates with the last lumbar vertebra
and the first caudal vertebra. The sacrum then joins
heights. In large cities, this happens often as cats tumble
from balconies or windows of tall buildings. In high-rise
illustrate and enhance the concepts
with the pelvis, allowing the hind limbs to support the
presented.
syndrome, the falling cat rarely breaks a leg; however,
weight of the body. This connection can be damaged. it will often break its lower jaw. The high speed of the
The pelvis may split away from the sacrum when falling cat forces the jaw to contact the ground.
dogs and cats are hit by cars (HBC). During this type
of accident, fracture of the pelvis itself is also com-
mon. Very painful lameness often results from a split
pelvis or pelvic fracture. Many of these fractures heal
if the animal’s activities are restricted. In severe cases,
surgeries may be required.
The final group of vertebrae is called caudal. These
small vertebrae comprise the tail. As mentioned, the
numbers of vertebrae vary among species and within
Lumbar Vertebrae
Pelvis
Spine
FIGURE 3–14 Radiograph of the lumbar spine of a dog. A portion of the

pelvis is also visible. This dog is showing an age-related change called Chapter 1 Basic Cell Biology 5
spondylosis. In spondylosis, bone spurs are formed that can eventually
bridge between vertebrae. FIGURE 3–15 The scapula.
Purines Pyrimidines
NH2 O O
C N C N C
N C HN C HN C C 3
CH
CH CH
HC C C C O C CH
N N N N N
H2N
Thymine
Adenine Guanine
NH2
C
N CH
Base
(Purine or O C CH
Pyrimidine) N
OH Cytosine
HO P O CH2 O
O
O C C
H H C
H H HN CH
C C
O C CH
OH H N
OH Uracil
Deoxyribonucleotide
(In Ribonucleotides)
FIGURE 1–5 Chemical structure of a nucleotide.
allowing veterinarians to diagnose what specific organ- Notice that the bases are the same except for thymine
ism is causing the sickness. and uracil. The order of base combination determines
Nucleic acids provide plans for the differing con- what amino acids are used to make proteins. This infor-
struction of proteins. Nucleic acids are fabricated with mation is stored in the cell’s genetic material.
a series of nucleotides. The nucleotides are made up Both DNA and RNA have a backbone of sugar al-
of a five-carbon sugar, a phosphate group, and a ni- ternating with phosphate. The nitrogenous bases are
trogen-containing base (Figure 1–5). Ribonucleic acid attached to this backbone. In DNA, a double-stranded
(RNA) claims ribose as its sugar, whereas deoxyribo- molecule is formed as the bases are loosely bonded
nucleic acid (DNA) has deoxyribose as its sugar. There together. The molecule has a twisted structure, which
are four different bases for RNA and DNA (Table 1–1). is described as a double helix (Figure 1–6). The bases
join, specifically, thymine to adenine and cytosine
to guanine. Later in the chapter, a process of tran-
scription will be described, in which the sequence of
Table 1–1 RNA and DNA Bases DNA nitrogenous bases is converted to a molecule
DNA Bases RNA Bases of RNA. In this situation, adenine in the DNA mole-
cule bonds to a uracil base of RNA. The sequence of
1. Adenine 1. Adenine nitrogenous bases is used to define the amino acids
2. Cytosine 2. Cytosine used in protein synthesis. A group of three nitroge-

nous bases is the code for a specific amino acid. The
3. Guanine 3. Guanine order of the nitrogenous bases makes up the genetic
code of the animal. Each gene provides the code for
4. Thymine 4. Uracil one peptide chain.
xii Preface
10 Unit 1 Comparative Anatomy and Physiology
Cytoplasm Extracellular enzyme begins at a specific series of bases (thymine,

Fluid adenine, cytosine) called a promoter. The RNA poly-
merase moves along the length of the DNA molecule,
creating a complementary strand of RNA. The RNA
bases are added in the specific order that bonds to the
bases of the DNA. The corresponding bases were dis-

cussed earlier in the chapter. This process continues un-
til the polymerase reaches a terminator series of bases
(adenine, thymine, thymine). The mRNA is released
and the DNA helix reconnects.
FIGURE 1–12 Endocytosis: A large particle is engulfed by the cell
membrane and brought into the cytoplasm within a vacuole.
DNA mRNA
Double Helix Strand
Cytoplasm Extracellular
Fluid C G C
G C G
A T A

C G C
A T A
A T A
FIGURE 1–13 Exocytosis: A membrane-bound sac joins with the cell C
C
membrane to release the particle.
T U A
C C G
(Figure 1–12). During endocytosis, the cell membrane
wraps around the particle, pinches off, and moves into T U A
the cytoplasm as a vacuole. Lysosomes then join with
the vacuole, providing the enzymes necessary to break G G C
down the particle. The smaller fragments produced are C C G
then released into the cell. RNA
In cells producing protein, the opposite process oc- T Polymerase U A
curs. In exocytosis, a membrane-bound sac containing A A T
the protein joins with the cell membrane and releases
A
it into the ECF (Figure 1–13). These sacs are produced T U
within the Golgi apparatus. In intestinal cells, fat drop- G G C
lets can be taken into the cell through endocytosis. The
C G RNA
vacuole is transported across the cell and released into C
Nucleotide
the bloodstream by exocytosis. T
A
G C
PROTEIN SYNTHESIS
T A
Objective
C G
■ Describe the Process of Protein Synthesis
G C
As mentioned previously, every cell contains all the
genetic material of the animal. The expression of cer-
tain genes produces specific proteins that allow cell

Cytosine Uracil
specialization. Protein synthesis begins within the nucleus
on the basis of the DNA structure. During transcription, Adenine Thymine
information within the DNA is transferred to a strand of
messenger RNA (mRNA) that moves into the cytoplasm. Guanine
Chapter 3 The Musculoskeletal System An enzyme called RNA polymerase binds to FIGURE 1–14 Transcription of mRNA: RNA polymerase separates the
DNA, causing a separation of the double-helix strands strands of DNA and creates a strand of mRNA coded by the nucleotides
(Figure 1–14). This pulling apart exposes a gene. The of the DNA molecule.
cat from that of a horse. Having muscles closely associ- Articular
ated with the skeleton provides movement of the bones Cartilage
Proximal Epiphysis
at a joint. The movement of bones allows locomotion
Bone Physis
and function of the animal. Marrow Metaphysis
The strength of bones also protects more fragile
tissues. The rib cage gives protection to the heart and Cancellous or
lungs, whereas the skull protects the delicate brain. Spongy Bone
Bone acts as a reservoir for calcium and phosphorus.
In times of need, the minerals are moved from the bone
Medullary Cavity
and sent into the bloodstream. Excess minerals can be
stored in the bone. Calcium plays an essential role in
muscle contraction and enzyme activity. Phosphorus is Artery
necessary for energy metabolism within the cell. Bone,
in response to several hormones, maintains a tight A Compact Diaphysis
regulation on the blood level of these minerals. These Bone Tissue
hormones, calcitonin and parathyroid hormone, will be
Endosteum
discussed in much greater detail in Chapter 10.
The long bones are present in the legs (and arms in
humans). The femur and humerus are classified as long
bones. They have a dense outer shell and a hollow shaft.
Bone marrow is made in this hollow center, the medul-
Periosteum
lary cavity. Bone marrow in turn produces blood cells.
Metaphysis
Physis
BONE STRUCTURE Distal Epiphysis Each chapter is further enhanced by the

Objective
■ Detail the Structure of Bone
addition of repeat objectives to aid in
Splitting a long bone along its length shows the typ-
ical structure of bone (Figure 3–3). The outer shell is
student comprehension.
composed of dense or compact bone. The term cortical
bone is also used for this region. The greater the forces
placed on a bone, the thicker this layer will be. In the
femur, this compact bone is thickest in the middle of
the shaft, where greatest strain occurs.
Within compact bone lies a more loosely arranged
bone, called spongy or cancellous bone. Spongy bone B
is found within the long bones but not inside the flat
bones of the skull or pelvis. It only fills the ends of
these long bones. Spongy bone is made up of tiny
spicules and plates of bone. The spicules look random
but are actually arranged to maximize strength. The
spongy arrangement keeps the weight of the bones

much lighter than that of a solid bone of the same di-
mension. The medullary cavity is located in the hollow
center of the shaft. The bone marrow lies within the
medullary cavity and the spaces of the spongy bone. As
FIGURE 3–3 A. Illustration of bone structure. B. Photograph of the internal
mentioned earlier, bone marrow produces blood cells. structure of bone.
Bones are covered with a thin connective tissue
called the periosteum. The periosteum blends into
tendons and ligaments, binding them to the bone. The provides protection as the bones move against one
periosteum has an extensive blood and nerve supply. another within a joint. The open spaces within bone
Hence trauma to the periosteum is quite painful. The are covered with a similar connective tissue, the en-
portion of bone within the joint is covered with car- dosteum. Both the periosteum and endosteum provide
tilage and not by periosteum. This articular cartilage cells necessary for the repair of damage.
Preface xiii
SUMMARY
Being able to identify respiratory structures and their rate provides a key piece of information to practition-
associated functions, from the nose to the lungs, allows ers when assessing the overall health of animals. The
veterinarians to diagnose and treat such disease condi- status of the respiratory system affects the breathing
tions as pneumonia and roaring. Moreover, respiratory and therefore the total health of animals.
REVIEW QUESTIONS
1. Define any 10 of the following terms: 5. The human larynx is sometimes called the .
respiration 6. The trachea branches into two .
palpated
endotracheal tube
7. Gas exchanges occur in the smallest openings of A chapter summary highlights the topics
the respiratory system. These openings are called
inspiration
expiration
the . that have been presented, and the end of
cyanosis 8. The muscles between the ribs are called the .
pneumonia
pleural friction rub
9. Name the reflex action that occurs when there is each chapter is also followed by a series
an irritation in the nose.
contagious
roaring 10. What substance lines the lungs, making them eas- of review questions and student activities.
heaves ier to inflate?
bronchodilators 11. What controls the rate of respiration?
2. True or False: Mucus lines the epithelial tissue in 12. What is the normal respiration rate for a dog?
the nostrils.
13. What plays a more significant role in the control of
3. True or False: The cartilage rings of the trachea are respiration, oxygen, or carbon dioxide?
shaped like an O.
14. What medical tool is used to evaluate breathing?
4. The is the common area shared by the
15. What species can develop a condition referred to
nose and throat.
as roaring?
ACTIVITIES
Materials needed for completion of the activities: release the balloons yet. Plug the third opening of
stethoscope the Y piece. Hypothesize what will happen when
the balloons are released. Will the large balloon
balloons
Y-shaped polypropylene connecting tubes deflate and fill the smaller balloon to equalize the
size? Or will the smaller balloon deflate into the
1. Use the stethoscope to listen to normal lung other balloon? Surfactant prevents this problem
sounds. Have the “patient” take deep, slow from occurring between alveoli. Even though the
breaths. The patient should breathe quietly, not alveoli may be of different sizes, the pressure in
making noise through the nose and mouth. The each is similar. Without it, the small alveoli would
stethoscope can detect these noises. Listen to dif- deflate.
ferent areas on the chest, from both the front and 3. Observe the respiratory rates of classmates and
the back. pets or livestock. Compare to the normal rates
2. Take two identical balloons and inflate them listed in Table 5–1.
to different sizes. Slip a balloon onto an end of Chapter 21 Careers and Decision Making in Veterinary Science 355
Y-shaped polypropylene connecting tubes. Do not
Courtesy of Dr. David Sweet.

FIGURE 21–4 Dr. David Sweet, with assistance of registered veterinary
technician Michele Antoch, examines a surgical incision on a dog.
Courtesy of Dr. Cathy Hanlon.
EDUCATIONAL REQUIREMENTS FOR

VETERINARY CAREERS
Objective
FIGURE 21–3 Dr. Hanlon working with a sedated raccoon that had been ■ Explain the Educational Requirements for a Variety of
captured in a live trap. Veterinary Careers
Veterinary technicians must complete either a two-
methods for prevention of rabies, and responds to year associate degree or four-year bachelor of science
questions about rabies from other public health profes- degree program. Further, they must pass a state
sionals and the public. licensing exam. The number of institutions offering
such coursework has grown significantly over the past
Veterinary Surgeon several years. Veterinary assistants are not required
Dr. David Sweet graduated in 1989 from the University to complete any formal classes. However, increasing
of Pennsylvania School of Veterinary Medicine. Fol- numbers of technical schools and community colleges
lowing his graduation, Dr. Sweet pursued further offer veterinary assistant programs.
training as an intern at the University of Pennsylvania Both technicians and assistants help the veter-
and a surgical residency at the North Carolina State inary practice by performing a wide range of tasks
University. Following that training, Dr. Sweet accepted (Figure 21–5). These individuals may greet patients,
an instructorship at Washington State University and keep records, bill clients, and restrain animals, as well
returned to the University of Pennsylvania as an assis- as feed, exercise, and provide basic health care for
tant professor. During his training, Dr. Sweet met the patients. The responsibilities vary from employer to
The new chapter on careers investigates rigorous qualifications necessary to become a diplomate
in the American College of Veterinary Surgeons. This
employer with technicians performing more technical
duties. Numbers of available jobs for veterinary assis-
occupations in veterinary science, honor earned by Dr. Sweet distinguishes him as a sur-
gical specialist.
tants and technicians will continue to grow with the
demand for veterinarians.
Dr. Sweet works at a referral practice. The cen- Level of degree separates veterinary assistants
including veterinary technicians, veterinary ter employs veterinary specialists in many fields,
including surgery. The veterinary practice provides
from veterinary specialists. Almost 30 programs grant
degrees in veterinary specialties. Most of these pro-
grams deliver master’s and doctorate degrees, al-
assistants, private practitioners, and
a service that allows private practitioners to refer
difficult cases for more specialized treatment. Dr. though a few award associate and bachelor’s degrees.
Sweet performs both soft tissue and orthopedic sur- Specialists may provide such supportive services as
veterinary specialists. gery (Figure 21–4). He performs many complicated
and difficult surgeries. As with all veterinarians, he
nutrition counseling, ration balancing, or radiology ex-
pertise to veterinary clinics. Conversely, other special-
attends continuing education conferences to learn ists may be employed in academia, where they perform
new procedures and information. research or extension duties in veterinary-related
ABOUT THE AUTHORS
Dr. James Lawhead is a veterinarian in a private Harrisburg, Pennsylvania, and Washington, D.C. In
mixed animal practice located in Millerstown, Penn- addition, Dr. Baker serves as an adjunct professor at
sylvania. As lead partner, he works primarily with the North Carolina State University. She earned both
dairy cattle, dogs, and cats. Dr. Lawhead joined this her bachelor’s and doctorate degrees from Pennsyl-
practice in 1987 following graduation from the Univer- vania State University in agricultural education and
sity of Pennsylvania School of Veterinary Medicine. a master’s of science degree from the University of
He gained acceptance to veterinary school following Delaware in agricultural economics. Dr. Baker was
completion of his bachelor’s degree at Juniata College. the first woman to be elected president of the Na-
Dr. Lawhead has a special interest in dairy cattle nu- tional Vocational Agriculture Teachers’ Association
trition, providing nutritional services to a number of (now known as the National Association of Agricul-
his clients. Dr. Lawhead enjoys teaching as well and tural Educators). Formerly, she taught high school
actively supports local school districts with lectures agriculture and worked in the executive office of
and demonstrations. the Pennsylvania Department of Agriculture as co-
ordinator of agricultural education. Dr. Baker lives
Dr. MeeCee Baker owns Versant Strategies, an ag- on her family beef farm with her husband, Jim, and
ricultural and rural affairs firm that serves clients in daughter, Libby.
xv
ACKNOWLEDGMENTS
Although only two authors are listed for this text, the freshen objectives and questions for the third edition.
number of people responsible for the final product is We appreciate the use of reference material supplied
quite large. The authors would like to thank all of those by Mechelle Regester. The veterinary science students
people who supported and contributed to the text, es- at Greenwood High School completed activities, les-
pecially the Cengage Learning Team. Cengage Learn- sons, and accompanying assignments to help fine-
ing deserves special recognition for faith in the authors. tune the text and ancillary material. We appreciate
We would like to thank all the veterinarians and their thoughtful consideration.
staff at Millerstown Veterinary Associates for their In addition, we would like to thank Dr. David
assistance and contributions. Their help in obtaining Sweet, Dr. Cathy Hanlon, Dr. Abby Maxson Sage, and
case material and photographs for the text was in- Dr. Lawrence Hutchinson for their contributions of
valuable. Likewise, we appreciate the support of the photographs and support to the project.
clients who encouraged the use of their case material Having input from experts in various fields helped
for the text. Special thanks are in order for Leesa to strengthen the core material of the text. Our utmost
Landis, Dr. Robert Mikesell, and Krista Pontius for thanks to Dr. William Bacha Jr., Dr. Linda Bacha, and
their long hours of technical help in putting together Dr. Arthur Hattel for the photographic material pro-
the text. Caleb Wright, a Versant intern and newly vided. The histology and pathology photographs are a
minted agricultural education teacher, helped to tremendous benefit to the text.
xvii
Unit I
Comparative Anatomy
and Physiology
CHAPTER 1
Basic Cell Biology
Objectives
Upon completion of this chapter, you should be able to:
■ Explain the molecular makeup of cells. ■ Discuss mitosis and its clinical significance in diseases
■ Identify the basic structures of the cell and their such as cancer.
corresponding functions. ■ Detail meiosis in mammalian reproduction.
■ Review the basic function of the cell. ■ Connect cellular parts and function to clinical veterinary
■ Describe the process of protein synthesis. practice.
Key Terms
anesthetize glucose metabolism active transport
antibiotics diabetes anabolism endocytosis
cancer glycogen catabolism benign
lipid enzymes homeostasis malignant
hydrophilic antibodies diffusion pathologists
hydrophobic exocytosis osmosis
Introduction
The cell is the basic structure of animal life. However, the body but also many different cell types. The com-
the cell contains other structures and molecules. Cells bination of these cell types makes an animal function.
conduct many functions and are also able to reproduce. This chapter will discuss the structure of cells, and how
Animals not only have millions of cells that comprise they work.
2
Chapter 1 Basic Cell Biology 3
A Day in the Life

There Just Never Seems to be a Typical Day . . .
I headed to the office with the thought of doing only cow
work on this particular day. However, those plans were
short lived. Shortly after I arrived at work, two nervous
owners walked through the door with their Labrador re-
triever. Poor Jake had just been run over by the own-
er’s car! Amazingly, Jake was doing very well, although
he was a bit excited. Apart from a couple of cuts on his
jaw, he was ready to go home and play.
Then, at my first farm call of the day, the farmer
wanted me to look at his dog, Millie. Millie had a grape-

fruit-size lump under her jaw. The lump felt like it was
full of fluid. I asked him to bring Millie to the office so
I could work on her there. I finished my farm calls and
headed back to the small animal clinic.
Once there, I anesthetized Millie and made an in-
cision into the skin. Pus flowed from the lump (Figure FIGURE 1–1 Draining an abscess on the side of the face of an
1–1). I flushed the large pocket left behind and started anesthetized cat.
Millie on a course of antibiotics, drugs that fight bacte-
rial infections. Although I do not know why it started, I surgery. The surgery went well, and I was able to re-
do know Millie was fighting an infection with her body’s move the entire lump.
cells. In private practice, cells affect me every day. Today
Next I had the opportunity to remove a tumor from I saw Millie’s cells attacking the bacteria in her neck.
Penny, a 12-year-old cocker spaniel. Last week I gave Penny, on the other hand, had cancer
cancer-causing cells divid-
Penny a physical examination and administered blood ing uncontrollably. To understand how mammals work and
tests. Penny appeared healthy, and we elected to do how to treat them, I first had to learn how cells function.
CELL MAKEUP of these molecules. They possess the basic structure of

(CH2O)n (Figure 1–3). In this formula, n describes the
Objective number of carbon atoms in the molecule. The genetic
■ Explain the Molecular Makeup of Cells
material in the cell has the five-carbon sugars ribose
and deoxyribose. Glucose (blood sugar), a six-carbon
Cells and their structures are composed of molecules. sugar, is used for energy in the cells. The amount of
Biochemistry is the study of these molecules in living glucose in blood is routinely monitored. If there is too
creatures. One goal of this chapter is to identify the dif- much or too little glucose in the blood, the animal will
fering types of molecules and their properties. not function normally. In diabetes, the blood sugar
Lipids or fats combine hydrogen, carbon, and oxy- increases to very high levels, but the animal does not
gen in a form that is poorly dissolvable in water (this utilize it properly. Diabetes requires treatment to lower
is why fat floats to the top of water). Fat consists of the blood sugar.
a molecule of glycerol and three fatty acid molecules Polysaccharides are composed of many monosac-
(Figure 1–2). Fats are stored in the cells of the body as charides. One example of a polysaccharide is starch,
a source of high energy. such as glycogen, which is used to store energy within
Phospholipids are similar but have only two fatty the cell. Glycogen is made when monosaccharides
acid groups and a phosphate group (PO4). This is sig- are taken into the cell and then assembled into a long
nificant because one end of the molecule is attracted to chain. Polysaccharides can be joined with protein mol-
or soluble in water (hydrophilic) and the other end is ecules to form glycoproteins, which assist in building
repelled by water (hydrophobic). These characteristics the cell structure.
of phospholipids are important in the structure of the Proteins play a key role in the structure and func-
cell membrane. tion of cells. Proteins make up 50% of the dry weight of
Carbohydrates supply energy and provide struc- animals. Proteins are large molecules of many amino
ture within the cell. Monosaccharides are the simplest acids. (Twenty-two different amino acids are used to
H NH
3
H C OH CH2
O O
C CH2
H C OH
CH2 CH2
H C OH
CH2 CH2
H
H2N C C OH H2N C C OH
Glycerol
H O H O
O Glutamic Acid (Glu) Lysine (Lys)
HO C R
RLong Hydrocarbon Chain Fatty Acid

OH
C
H O H H H H H H H HC CH
H C O C C C C C C C C H HC CH H3C CH3
C CH2
H H H H H H H
CH2 CH2
O H H H H H
H2N C C OH H2N C C OH

H C O C C C C C C H
H O H O
H H H H H
Tyrosine (Tyr) Leucine (Leu)
O H H H H H
H C O C C C C C C H
FIGURE 1–4 Chemical structure of selected amino acids.

H H H H H H
Lipid
make proteins; Figure 1–4.) A single protein can include
200 to 300 of these amino acids. It was mentioned earlier
that proteins could be joined to sugars. They may also
FIGURE 1–2 Chemical structure of glycerol, a fatty acid, and a typical
be joined with lipids and phosphate groups. Protein
lipid.
molecules are not only very large but also quite com-
plex molecules. Chemical bonding between amino acids
will fold the amino acid chains into a three-dimensional
structure. This complex structure is essential for the
function of certain protein molecules.
Proteins have many functions in cells. Muscle is
CH2OH largely composed of protein that is specially arranged
to allow cells to contract and move. Further, enzymes
C O
H H CH2OH O OH are protein molecules that speed the chemical reactions
H in the body (i.e., enzymes act as catalysts). Proteins also
C C C C
OH H H OH add strength to many of the structures in the body.
HO OH H CH2OH Proteins are found within the cell membrane and are
C C C C
commonly found in the intercellular matrix of tissues.
H OH OH H Protein can bind with other molecules to aid in their

transport in the bloodstream. In addition, proteins
Glucose Fructose found in blood help to carry oxygen, stop bleeding,
and fight off infection. These infection-fighting proteins
are called antibodies. In practice, antibodies specific
FIGURE 1–3 Chemical structure of selected sugars. to different diseases are measured in the blood, thus
Chapter 1 Basic Cell Biology 5
Purines Pyrimidines
NH2 O O
C N C N C
N C HN C HN C C 3
CH
CH CH
HC C C C O C CH
N N N N N
H2N
Thymine
Adenine Guanine
NH2
C
N CH
Base
(Purine or O C CH
Pyrimidine) N
OH Cytosine
HO P O CH2 O
O
O C C
H H C
H H HN CH
C C
O C CH
OH H N

OH Uracil
Deoxyribonucleotide
(In Ribonucleotides)
FIGURE 1–5 Chemical structure of a nucleotide.
allowing veterinarians to diagnose what specific organ- Notice that the bases are the same except for thymine
ism is causing the sickness. and uracil. The order of base combination determines
Nucleic acids provide plans for the differing con- what amino acids are used to make proteins. This infor-
struction of proteins. Nucleic acids are fabricated with mation is stored in the cell’s genetic material.
a series of nucleotides. The nucleotides are made up Both DNA and RNA have a backbone of sugar al-
of a five-carbon sugar, a phosphate group, and a ni- ternating with phosphate. The nitrogenous bases are
trogen-containing base (Figure 1–5). Ribonucleic acid attached to this backbone. In DNA, a double-stranded
(RNA) claims ribose as its sugar, whereas deoxyribo- molecule is formed as the bases are loosely bonded
nucleic acid (DNA) has deoxyribose as its sugar. There together. The molecule has a twisted structure, which
are four different bases for RNA and DNA (Table 1–1). is described as a double helix (Figure 1–6). The bases
join, specifically, thymine to adenine and cytosine
to guanine. Later in the chapter, a process of tran-
scription will be described, in which the sequence of
Table 1–1 RNA and DNA Bases DNA nitrogenous bases is converted to a molecule
DNA Bases RNA Bases of RNA. In this situation, adenine in the DNA mole-
cule bonds to a uracil base of RNA. The sequence of
1. Adenine 1. Adenine nitrogenous bases is used to define the amino acids
2. Cytosine 2. Cytosine used in protein synthesis. A group of three nitroge-

nous bases is the code for a specific amino acid. The
3. Guanine 3. Guanine order of the nitrogenous bases makes up the genetic
code of the animal. Each gene provides the code for
4. Thymine 4. Uracil one peptide chain.
P
Protein
Prote
rotein
in
Phospholipid
Phos
Phosph
phoolipid
lipid

R
Repelled
Repe
epelled
epelllle
ed
d by Water
Water
A
Attracted
Attracte
ttracted
d to Water
Water
Phosphate
Sugar
FIGURE 1–7 Illustration of cell membrane. The cell membrane has a dou-
ble layer of phospholipid. In addition, protein molecules are present on
Hydrogen Bonds
and within the phospholipid layers.
the inside of the cell contained. The cell membrane is

so fine that it cannot be seen with a normal light micro-
scope. The cell membrane is about half protein and half
lipid (phospholipid type). One end of phospholipids
is attracted to water, whereas the other end is repelled
by water. The cell membrane, which is surrounded by
water on both sides, has two layers of lipid in its wall
(Figure 1–7). The ends of the lipid that are attracted to
water face outward. Protein is also included in the mem-
brane, both between the lipid molecules and on the sur-
face. The position of the protein molecules is not firmly
established; rather, the molecules are mobile within the
membrane. Cholesterol, another molecule in the cell
membrane, provides stabilization of the membrane.
Cell membranes are semipermeable, meaning they
allow certain substances but not others to pass. Some
molecules, such as water, are able to pass through easily.
The specialized proteins in the cell membrane influence

Cytosine Guanine which molecules are able to pass readily. In addition, the
intrinsic membrane proteins can act as receptors. These
Thymine Adenine
receptors can process a signal from the extracellular
fluid to influence the cell’s interior (e.g., a hormone can
FIGURE 1–6 DNA structure: The structure is described as a double helix.
Phosphate and sugar groups make up the two strands. The strands are trigger a reaction within the cell). Other molecules, such
joined by hydrogen bonds between two nitrogenous bases. as proteins, starches, and some ions, are unable to pass.
Many of the organelles within the cell are also sur-
rounded by a membrane. The basic structure remains
CELL STRUCTURE the same for all the membranes. The specifics of the
makeup differ, depending on function.
Objective Cell contents are divided into the nucleus and the
■ Identify the Basic Structures of the Cell and Their cytoplasm. Cytoplasm generally describes the organelles
Corresponding Functions and fluid in the cell. A nucleus comes as a standard part
of most cells (with a few exceptions such as the red blood
Many cell types exist. These cells not only look dif- cell; Figure 1–8). The nucleus contains the genetic material
ferent but function differently as well. Nevertheless, (i.e., DNA) of the cell, which controls cellular activities
many features are common among cells. Specialized by coding for protein synthesis. The DNA in the nucleus
structures within the cells are called organelles. These is called chromatin. As the cell divides, the chromatin
organelles are present in most but not all cells. Red clumps into chromosomes. Identical DNA is passed to
blood cells, for example, lack a nucleus. all daughter cells. All the cells in the body have the same
The cell membrane (or plasma membrane) is com- chromatin. However, cells take on different roles by using
mon to all cells. It serves as the boundary that keeps certain areas of the chromatin more than others.
Another random document with
no related content on Scribd:
häneen. Ja minne minä lähtisin? Isänikö luo? Hän kohtelisi minua
julmasti. Jään tänne. Kuninkaalla ei ole valtaa herttuan yli. Herttuani
on hallitseva ruhtinas.» Hän toisteli hädässään tuon ilkeämielisen
lauenburgilaisen sanoja, joka osaksi vakavasti osaksi piloillaan peitti
ruhtinasvaipallaan kaikki ilkityönsä.
»Ei auta, neito», vastasi Kustaa Aadolfin hovipoika. »Ruhtinas tai

muu, kuningas on sodassa hänen esimiehensä, ja lauenburgilaisen
on totteleminen.»
»Herttua», väitti slovenitar, »on mitä ylhäisintä sukuperää, mutta

kuningas on vain halpaa ruotsalaista talonpoikaissukua.»
Lauenburgilainen oli varmaankin kertonut hänelle Kustaa Waasan
talonpoikaispuvusta alkunsa saaneen tarun. Leubelfing nousi
loukkaantuneena ja astui suorana kuin seiväs Corinnaa kohti,
pysähtyi aivan hänen eteensä ja kysyi ankaran näköisenä: »mitä
puhut?» Tyttö oli pelokkaana myös noussut, ilme hänen kasvoissaan
muuttui äkkiä, ja hän kietoi kätensä hovipojan kaulaan sanoen:
»Rakas herra! Kaunis herra! Auttakaa minua! Teidän täytyy auttaa
minua! Rakastan Lauenburgin herttuaa, enkä luovu hänestä! En
koskaan!» Hän huusi ja rukoili, suuteli ja syleili hovipoikaa ja painoi
häntä rintaansa vasten, mutta astui äkkiä sanomattomasti hämillään
askeleen taaksepäin ja ivan vääntämille huulille ilmaantui mitä
omituisin hymy.
Hovipoika tuli kalmankalpeaksi. »Pikku siskoni», sipatti Corinna

viekkain katsein, »jos sinä koettaisit vaikutusvaltaasi» — samassa
silmänräpäyksessä Leubelfing tarttui lujasti hänen käsivarteensa,
pakoitti hänen polvistumaan ja suuntasi pistolinsa, johon hän
nopeasti oli tarttunut, pienen pään ohimoa kohti. »Laukaise vain»,
huusi Corinna melkein mielettömänä, »ja tulkoon ilosta ja
surkeudesta loppu!»: mutta väänsi ja kiersi pientä kaulaansa mitä
taitavimmin ja notkeimmin, koettaen välttää pistolin suuta.
Leubelfing asetti kylmän rautaisen pistolin suun keskelle naisen

otsaa ja sanoi kuolemankalpeana mutta tyynesti: »kuningas ei tiedä
siitä mitään, niin totta kuin toivon tulevani autuaaksi.» Vastaukseksi
sai hän epäilevän hymyn. »Kuningas ei tiedä siitä mitään», toisti
hovipoika, »ja sinä vannot tämän ristin kautta» — hän oli kultavitjasta
riuhtaissut sen esiin naisen povesta — »keneltä olet sen saanut?
Äidiltäsikö, sanot? — Sinä vannot minulle tämän ristin kautta, ettet
sinäkään mitään tiedä! Tee se pian, taikka ammun!»
Hovipoika laski aseensa, sillä hän kuuli kavioiden kapsetta,

sotilastervehdyksen hälinää ja kuninkaan raskaiden askelten tulevan
ylös rappusia. Hän loi vielä kerran maasta nousevaan Corinnaan
hartaasti rukoilevan katseen, joka näkyi ilmaisevan, mitä huulet eivät
milloinkaan olisi lausuneet: »ole armollinen! Olen sinun vallassasi!
Älä ilmaise minua! Rakastan kuningasta!»
Kustaa Aadolf astui sisään, kokonaan toisenlaisena nyt kuin kaksi

tuntia sitten ratsastaessaan kotoa. Hän oli ankara kuin tuomari
Israelissa, täynnä pyhää vihaa ja tulista kiivautta, niiden raamatun
sankarien kaltainen, joiden täytyi poistaa huutava vääryys kansansa
keskuudesta, ettei koko kansa joutuisi turmioon. Hän oli vastikään
nähnyt kauhistuttavan, iljettävän kohtauksen, miten saksalaiset
aatelismiehet saksalaisen ruhtinaan johdolla ryöstivät saksalaista
talonpoikaisjoukkoa, joka friedlantilaista paeten etsi suojaa
ruotsalaisten leiristä.
Herrat olivat erään toverinsa teltassa juoneet, pelanneet korttia ja

napupeliä aamun sarastukseen saakka. Mitä epäilyttävin seikkailija
oli pitänyt pankkia ja riistänyt heidät putipuhtaiksi. Vaihdettuaan
muutaman sanan keskenään, päästivät he kaikesta päättäen
epärehellisen pelaajan hätyyttämättä menemään, koska hän oli
aatelia ja siis heidän kaltaisensa, mutta hyökkäsivät sen sijaan kotiin
palatessaan väsyneinä ja ärtyisinä keskelle leiritietä patoutuneeseen
vaunukasaan. Lauenburgin herttua oli ratsastaessaan telttansa ohi
vilkaissut sisään, huomannut pesän tyhjäksi, heti epäillyt kuningasta
syypääksi siihen ja täyttä laukkaa rientänyt toveriensa perästä,
yllyttäen heitä saaliinhimoiseen tekoon, jonka hän tiesi vihlovan
Kustaa Aadolfin sydäntä, niinpian kuin hän saisi siitä tiedon.
Kuningas tahtoi omin silmin nähdä heidän ilkityönsä ja ratsasti

keskelle sekasortoa, missä kirstuja ja arkkuja murrettiin auki, hevosia
pistettiin kuoliaaksi tai ryöstettiin, turvattomia ihmisraukkoja
rääkättiin, ja niitä, jotka puolustivat itseään, haavoitettiin. Kustaa
Aadolfia kohti nousi rukoilevia käsiä, hartaita pyyntöjä, kirouksia ja
sadatuksia, ikäänkuin hän olisi istunut Jumalan valtaistuimella.
Kuningas hillitsi vihansa; hän jätti sen purkamisen toistaiseksi. Hän
antoi ensiksi käskyn pitää huolta rääkätyistä pakolaisista, ja sitten
koko aatelisjoukkue sai määräyksen saapua hänen luokseen
yhdeksännellä tunnilla. Kotimatkalla hän pysähtyi ruoskurin teltan
eteen, kehoitti häntä kääriytymään punaiseen vaippaansa ja
seuraamaan pienen välimatkan päässä.
Tässä mielentilassa oli Kustaa kuningas, kun hän näki

lauenburgilaisen rakastajattaren. Hänen katseensa tarkasti tyttöä,
jonka kesytön kauneus ei häntä miellyttänyt ja jonka räikeä puku
loukkasi hänen kirkkaita silmiään.
»Ketkä ovat vanhempasi», kysyi hän, välittämättä tytön omasta

nimestä tai vaiheista.
»Kroatilainen päällikkö; äitini kuoli varhain», vastasi tyttö, ja hänen
tummat silmänsä välttivät Kustaa Aadolfin kirkasta katsetta.
»Lähetän sinut takaisin isäsi luo», sanoi kuningas.
»Ei», vastasi tyttö, »hän pistäisi minut kuoliaaksi.»
Säälin tunne vähensi kuninkaan ankaruutta, ja hän mietti

lievempää rangaistusta. »Olet miehen puvussa kuljeskellut leirissä;
se on kielletty», syytti hän tyttöä.
»En koskaan», vastasi Corinna vilpittömästi loukkaantuneena,

»niin siveetön en ole koskaan ollut.»
»Mutta», jatkoi kuningas, »sinä rikot toisten avioliittoa vastaan ja

teet nuoren, jalon ruhtinattaren onnettomaksi.»
Slovenittaren silmissä säihkyi kiihkeä mustasukkaisuus. »Mutta jos

hän rakastaa minua enemmän, rakastaakin minua yksin, mitä minä
sille voin? Mitä minua toinen liikuttaa?» sanoi hän uhmaten ja
halveksien. Kuningas katseli häntä hämmästynein katsein, ikäänkuin
kysyen itseltään, oliko tuo tyttö lapsena koskaan saanut kristillistä
opetusta.
»Olen pitävä sinusta huolen», sanoi kuningas sitten. »Nyt käsken

sinun kokonaan ja ijäksi jättämään lauenburgilaisen. Rakkautesi on
kuoleman synti. Totteletko?» Nainen kesti kuninkaan katseen, silmät
ensin soihtuina leimahtaen sitten itsepintaisesti tuijottaen, ja pudisti
päätään. Kustaa Aadolf kääntyi ovella seisovan ruoskurin puoleen.
»Mitä tuo täällä tekee?» kysyi tyttö väristen. »Onko se pyöveli?

Mestaako hän minut?»
»Hän leikkaa hiuksesi, sitten ensi lähetys vie sinut Ruotsiin ja
siellä saat pysyä kasvatuslaitoksessa, kunnes sinusta tulee
evankelinen nainen.»
Pieniin aivoihin tulvehti äkkiä sellainen määrä ihmeellisiä

aavistuksia ja outoa pelkoa, että ne olivat mennä sekaisin. Ajettu
päälaki! Saattoiko olla mitään nöyryyttävämpää tai häpeällisempää!
Entä Ruotsi, tuo jäinen maa talviöineen, josta hän oli kuullut
puhuttavan, sehän oli kummitusten ja peikkojen maa! Mitä harkittua
ja julmaa kidutusta merkitsikään tuo outo sana kasvatuslaitos?
Evankelinen nainen, eikö se merkinnyt samaa kuin vääräuskoinen.
Täytyikö hänen päälle päätteeksi luopua taivaallisesta osuudestaan;
hänen, joka ei rikkonut paastoja, eikä laiminlyönyt hartauden
harjoittamista… Hän tarttui rikkirevityissä vitjoissa riippuvaan ristiin ja
suuteli sitä kiihkeästi.
Sitten hän antoi katseensa harhailla ympäri huonetta ja pysähdytti

sen täynnä kostonhimoa hovipoikaan. Hän avasi jo huulensa
syyttääkseen kuningasta aviorikoksesta, samasta, josta häntä
itseään syytettiin. Kustaa Aadolf seisoi tyynenä syrjempänä. Hän oli
ottanut Leubelfingin kirjeen käteensä ja katseli sitä likinäköisine
silmineen. Tarkkaavain kasvonpiirteiden lempeä ja
oikeudenmukainen ilme, jossa oli jotain majestetista ja jumalaista,
peloitti Corinnaa; se oli hänestä outoa ja kaameata, jonkatähden hän
pelkäsi sitä. Kesyttämättömältä tytöltä, joka oikealla tavalla tiesi
arvostella jokaisen miehen ymmärrettävän intohimon vääntämiä
kasvoja niitä säikähtämättä, jäi tämä jalo ja inhimillinen ilme
ymmärtämättä. Hän ei voinut kauemmin katsella kuningasta.
»Oikeastaan», ajatteli hän, »on tuo lumikuningas jäätynyt ihminen,
joka ei huomaa naisen läsnäoloa, eikä rakkautta, mikä salaisesti
häntä ympäröi. Voisin saattaa tuon nuoren ihmisen turmioon! Mutta
mitäpä hyötyä siitä olisi? Ja sitäpaitsi — hänhän rakastaa
kuningasta!»
Ruoskuri astui askeleen eteenpäin ja ojensi kätensä slovenitarta

kohti. Nuori nainen ei nähnyt mitään pelastumisen mahdollisuutta.
Salaman nopeudella hän kääntyi hovipojan puoleen ja kuiskasi
hänen korvaansa: »Lueta minulle kymmenen messua, sisko! Niitä
kalliimpia! Olen kyllä ansainnut paksun kynttilän! No niin, toista
seuraa onni, ja toista» — hän työnsi kätensä taskuun, veti esiin
tikarin, viskasi tupen menemään ja leikkasi taidokkaasti poikki
kaulasuonensa, kuin olisi se ollut kyyhkysen. Leirin keittiössä hän
lienee oppinut sillä lailla tikaria käyttämään.
Ruoskuri levitti punaisen vaippansa, laski naisen siihen pitkälleen,

kääri hänet siihen ja kantoi kuin nukkuvan lapsen ulos sivuovesta.
Viereisestä huoneesta alkoi kuulua vilkasta ja sopimattoman

äänekästä keskustelua ja kellon lyödessä yhdeksän astui kuningas,
jolle Leubelfing avasi kaksoisovet, saapuvilla olevain saksalaisten
ruhtinaitten ja herrain pariin.
Heitä lienee ollut noin viisi- tai kuusikymmentä ja he muodostivat

ahtaassa huoneessa tiheän piirin. Herrat eivät käyttäytyneet
erikoisen kunnioittavasti, monet olivat suorastaan välinpitämättömiä,
ikäänkuin häpy olisi ollut heille yhtä tuntematon kuin pelkokin.
Rohkeita ja viekkaita oli vierekkäin, kunnianhimoisia ja typeriä,
hurskaita ja julkeita. Useimmat heistä olivat antaneet väkeään
armeijaan, eikä heitä voinut jättää huomioon ottamatta. Kustaa
Aadolfista vasemmalle pysytteli vaatimattoman näköisenä kapteeni
Erlach, jolla oikeastaan ei ollut täällä mitään tekemistä. Tämä soturi
oli aikansa jumalisimpana sankarina astunut Kustaa Aadolfin
joukkoihin ja oli usein sanonut kuninkaalle surkuttelevansa kaikkia
niitä syntejä, joita hänen täytyi täällä suuressa valtakunnassa nähdä:
kiittämättömyyttä, kavaluutta, juonittelua, ansojen virittämistä,
salapeliä, näyttelemistä, jälkien peittelemistä, lahjomista, maitten
myyntiä, petosta, — kaikki syntejä, jotka hänen schweitsiläisillä
vuorillaan olivat peräti tuntemattomia ja mahdottomia. Hän oli ehkä
tullut saapuville vain voidakseen kertoa läheiselle ystävälleen,
Ranskan lähettiläälle, jota kapteenin siveellinen yksinkertaisuus
miellytti, jotain uutta, jolle ranskalaiset luonnostaan ovat niin
kärkkäitä, vai olisiko hän tehnyt sen nähdäkseen sielunsa
ylennykseksi miten hyve vie paheesta voiton. Hän siristi tyynesti
silmiään ja pyöritteli kädet ristissä peukaloitaan. Vastapäätä tätä
hyveen esikuvaa, kuninkaasta oikealle, seisoi synti
henkilöllistyneenä: Lauenburgilainen upeimmassa puvussaan ja
kalleimmassa pitsikauluksessaan, levottomasti siirrellen jalkojaan,
pirullisesti hymyillen ja silmiään pyörittäen. Hän oli kohdannut
ruoskijan apulaisen, jolle vaippa oli uskottu. Sen laskoksien alla oli
hän tuntenut ihmisruumiin, astunut sen luo ja nostanut vaippaa.
Kustaa Aadolf loi koolla oleviin tuomitsevan katseen. Sitten

puhkesi myrsky. Ihmeellistä — näitten ylpeitten kasvojen, uhmaavan
esiintymisen ja aatelittomia sydämiä peittävien korskeitten pukujen
ärsyttämättä käytti kuningas tahallaan raakaa, talonpoikaista
puhetapaa, mikä ei muuten ollut hänelle ominaista.
»Ryöväreitä ja varkaita olette te ensimäisestä viimeiseen! Häpeä

teille! Ryöstätte omia maamiehiänne ja uskonveljiänne! Hyi! Inhoan
teitä! Sydämeni täyttyy kiukulla! Vapautenne puolesta olen
tyhjentänyt aarreaittani — neljäkymmentä tynnyriä kultaa — enkä
sen vertaa teiltä ole ottanut, että olisin saanut edes parin
ratsastushousuja! Niin, kernaammin olisin minä alastomana
ratsastanut, kuin olisin vaatettanut itseäni saksalaisten varoilla! Teille
minä olen lahjoittanut kaikki, mikä tielleni on sattunut, enkä itseäni
varten ole pidättänyt edes sikopahnaa!»
Näin kovin ja karkein sanoin soimasi kuningas tätä aatelistoa.
Palaten taas aineeseensa, kiitti hän herrojen rohkeutta ja

moitteetonta käytöstä taistelukentällä ja toisti useamman kerran:
»Urhoollisia te olette; niin, sitä te olette! Ratsastajina ja sotilaina
olette nuhteettomia!» mutta sitten leimahti hänen vihansa uudestaan
ja vielä voimakkaampana: »jos nousette kapinaan minua vastaan»,
uhkasi hän heitä, »käyn suomalaisten ja ruotsalaisten joukkojeni
etunenässä teidän kimppuunne ja isken ympärilleni, että repaleet
lentävät!»
Hän päätti puheensa kristillisillä neuvoilla ja pyysi heitä painamaan

mieleensä sen opetuksen, minkä he nyt olivat saaneet. Kapteeni
Erlach pyyhkäsi kyyneleen silmästään. Herrat koettivat olla sen
näköisiä, kuin asia ei olisi heitä erikoisesti liikuttanut, mutta heidän
käytöksensä oli tullut huomattavasti sävyisemmäksi. Muutamiin
näytti puhe vaikuttaneen ja joitakuita liikuttaneenkin. Saksalainen
kestää paremmin karkeata suoraa sättimistä kuin laimeata saarnaa
tai hienoa, purevaa ivaa.
Tähän saakka olisi kaikki ollut niinkuin olla pitikin. Silloin

Lauenburgilainen, kääntyen osaksi kuninkaan osaksi säätyveljiensä
puoleen, päästi huuliltaan häpeämättömän julkeat, röyhkeät sanat:
»Miksi teidän majesteettinne viitsii joutavasta suuttua? Mitä me

herrat olemme tehneet? Keventäneet alamaisiamme!»
Kustaa kalpeni. Hän viittasi luokseen rankaisumiehen, joka oli

oven takana.
»Laske kätesi tämän herran olkapäälle!» komensi hän. Ruoskija
astui esiin, mutta ei uskaltanut totella, sillä herttua oli vetänyt
miekkansa tupesta, ja vaaraa ennustava sorina kuului piiristä.
Kustaa riisti lauenburgilaiselta aseen, nojasi terää jalkaansa

vasten ja jännitti sitä kunnes se katkesi. Sitten hän tarttui ruoskijan
paksuun, karvaiseen käteen, painoi sen hervottomana seisovan
lauenburgilaisen olkapäälle, piti sitä jonkun aikaa siinä ja sanoi:
»Poika, olet hallitseva ruhtinas, enkä voi sinuun kajota, mutta
pyövelin käsi tarttukoon sinuun!»
Hän kääntyi ja meni. Pyöveli seurasi häntä verkalleen.
Kohtaus oli saattanut miltei kouristuksentapaiseen nauruun

hovipojan, jonka tungos salissa oli työntänyt raskaiden
damastiverhojen peittämään ikkunakomeroon. Corinnan verinen
loppu oli sekä järkyttänyt että keventänyt hänen mieltään, ja hänen
sankarinsa lannistamat ruhtinaat näyttivät hänestä komedian
henkilöiltä. Hän oli kuin poika, joka hyvillään ja nauruaan pidättäen
kuuntelee kuinka hänen isänsä, jonka valtaa ja mainetta hän ihailee
ja jonka suojassa hän tietää olevansa, antaa läksytyksen
velvollisuutensa unohtaneelle rengilleen. Mutta kuullessaan
ensimäisen tavuun, minkä lauenburgilainen lausui, lyyhistyi hän
pelosta; niin kammottavasti muistutti lauenburgilaisen ääni hänen
omaa ääntään. Sama sointi, sama tarmo ja metallinen kaiku. Pelko
muuttui kauhuksi, kun lauenburgilainen Kustaa kuninkaan poistuttua
purskahti teennäiseen nauruun ja puhkesi kimeästi puhumaan: »tuo
ruotsalainen talonpoika sätti kuin tallirenki! Tuhat tulimmaista, miten
me hänet suututimmekin tänään. Pereat Gustavus! Eläköön
saksalainen vapaus! Tuletkos, arvoisa veljeni, telttaani korttia
lyömään? Annan aukaista tynnyrin würzburgilaista!» Hän pisti
kätensä lähinnä seisovan ruhtinaan kainaloon. Tämä herra vetäytyi
kohteliaasti hänestä erilleen ja vastasi arvokkaasti kumartaen:
»valitan. Olen lupautunut muualle.»
Lauenburgilainen kääntyi seuraavan rajakreivin puoleen ja pyysi

häntä mukaansa vieläkin iloisemmin ja innokkaammin: »Et saa
kieltäytyä, toveri! Sinun täytyy saada tappiosi korvatuksi!» Rajakreivi,
joka oli äkkipikainen herra, käänsi hänelle selkänsä. Joka kerta kun
lauenburgilainen uudisti pyyntönsä kieltäydyttiin yhä lyhyemmin ja
tylymmin. Hänen askeltensa ja liikkeittensä eteen muodostui autio
paikka, ja huone tyhjentyi vähitellen.
Vihdoin seisoi hän yksin keskellä huonetta, josta kaikki olivat

poistuneet. Hän huomasi selvästi, että hänen säätytoverinsa aina
vastedes tulisivat häntä tarkasti välttämään. Tuntiessaan itsensä
leimatuksi mieheksi vääntyivät hänen kasvonsa vihasta ja hän
kohotti puristetut nyrkkinsä, uhmaten joko kuningasta tai kohtaloa.
Hovipoika ei voinut kuulla, mitä hän mumisi, mutta ylhäisen kreivin
kasvonilme oli niin pirullinen, että salainen kuuntelija oli vähällä
mennä tiedottomaksi.
IV.
Illan hämärtäessä samana vaiherikkaana päivänä ilmoitettiin

kuninkaalle oikean turvallisuuskirjan näyttäneen friedlantilaisen
sotapäällikön tulosta. Asia koski nähtävästi viime ottelussa
kaatuneiden hautaamista tai jotain muuta kahden sotajoukon välillä
kysymykseen tulevaa sopimusta.
Hovipoika vei päällikön huoneeseen, joka oli vastikään tyhjentynyt,

ja pyysi hänen odottamaan. Leubelfing ilmoittaisi heti päällikön
tulosta. Mutta wallensteiniläinen, laiha mies, jolla oli keltaiset, suljetut
kasvot, pidätti häntä sanoen tahtovansa levähtää hetkisen kiireisen
ratsastuksensa jälkeen. Hän heittäytyi huolimattomasti tuolille ja
rupesi keskustelemaan kaikellaisista vähäpätöisistä asioista
hovipojan kanssa, joka oli jäänyt seisomaan hänen eteensä.
»Äänenne tuntuu minusta tutulta», sanoi hän ohimennen.

»Saanko tietää nimenne.» Leubelfing oli varma siitä, ettei hän
milloinkaan ennen ollut nähnyt näitä kylmästi komentavia eleitä, ja
vastasi uljaasti: »olen kuninkaan hovipoika, Leubelfing Nürnbergistä,
teidän armonne!»
»Käsiteollisuuden kukoistuspaikasta», huomautti päällikkö
välinpitämättömästi. »Tehkää hyvin, nuori herra, ja koettakaa tätä
hansikasta; se on vasemman käden hansikas. Jesuitat, jotka minua
nuoruudessani kasvattivat, totuttivat minut nöyrästi ja uskollisesti
nostamaan tielle pudonneita esineitä, mikä tottumus on käynyt
minulle hiukan hankalaksi nyt päällikkönä ollessani. Mutta en ole
siitä tavasta päässyt.» Hän veti taskustaan nahkaisen
ratsastushansikkaan, jommoisia siihen aikaan yleensä käytettiin.
Hansikas oli erikoisen hieno ja kapea niin että yhdeksän kymmenettä
osaa wallensteiniläisistä ja ruotsalaisista sotilaskäsistä olisi heti ensi
yrityksellä puhkaissut sen kaikki saumat. »Löysin sen ulkoportaitten
alimmalta rapulta.»
Leubelfingiä lonkkasi hieman päällikön puheen käskevä sävy,

mutta hän tarttui kuitenkin miellyttävän kohteliaasti ja ilman
minkäänlaista epäluuloa hansikkaaseen ja veti sen hentoon
käteensä, johon se kävi, kuin olisi se siihen tehty. Päällikkö hymyili
merkitsevästi. »Se on teidän», sanoi hän.
»Ei ole, herra päällikkö», vastasi hovipoika kummastuneena, »en

käytä niin hienoa nahkaa.»
»Antakaa sitten minulle takaisin!» ja päällikkö otti taas hansikkaan.
Sitten vieras nousi hitaasti tuoliltaan ja kumarsi, sillä kuningas oli

tullut sisään.
Kustaa Aadolf astui muutamia askeleita häntä kohti hämmästyen

yhä enemmän. Kuninkaan ulkonevat, säteilevät silmät suurenivat.
Sitten sanoi hän epäröiden vieraalleen: »Tekö täällä, herra herttua?»
Kuningas ei ollut milloinkaan nähnyt friedlantilaista itseään, mutta oli
kyllä usein katsellut hänen kuviaan, joita oli kaikkialle levitetty, ja pää
oli siksi omituinen, ettei mitenkään voinut erehtyä. Wallenstein
myönsi kumartaen uudestaan.
Kuningas vastasi kumarrukseen vakavan kohteliaasti. »Tervehdän

teidän ylhäisyyttänne ja tarjoan palvelustani. Mitä haluatte, herttua?»
Hän viittasi hovipoikaa menemään.
Leubelfing pakeni viereiseen huoneeseensa, joka oli vaillinaisesti

kalustettu ja muodosti kapean juovan kuninkaan vastaanotto- ja
makuuhuoneen, talon rauhallisimman huoneen välille. Hovipoikaa
kammotti. Se ei johtunut peljätyn sotapäällikön läheisyydestä, vaan
myöhäisen käynnin herättämästä kaameudesta. Hän tunsi hämärästi
kohtalonsa riippuvan tästä käynnistä.
Pikemmin pelosta kuin uteliaisuudesta avasi hän hiljaa syvän

kaapin oven, jota tietä hän kerran — tulkoon se nyt ilmi — mutta vain
yhden ainoan kerran, oli seinänraosta tirkistänyt kuningasta
saadakseen katsella häntä häiritsemättä ja kyllikseen. Keskustelu,
jota hän nyt salaa kuunteli, oli niin ihmeellinen ja omiaan pitämään
huolta siitä, että joko silmä tai korva lakkaamatta painui rakoa
vasten.
Vastakkain istuvat miehet katselivat hetkisen ääneti toisiaan,

kuitenkaan tuijottamatta. He tiesivät, että rauhanneuvottelun tai
sopimuksen sanat olivat mahdottomat ennen ratkaisevaa ja asiain
tilaa muuttavaa taistelua, senjälkeen kuin Saksan kohtalon
määräävä shakkipeli oli alkanut arvoituksellisine siirtoineen ja
salattuine suunnitelmineen, ja mutkistunut kaikilla suunnilla.
Friedlantilainen lausuikin tämän heti julki. »Teidän majesteettinne»,
sanoi hän, »asiani on yksityistä laatua». Kustaa hymyili kylmän
kohteliaasti. Friedlantilainen alkoi:
»Tapanani on lukea vuoteella, kun en saa unta. Eilen tai varhain
tänä aamuna löysin eräästä ranskalaisesta muistelmajulkaisusta
mieltäkiinnittävän jutun. Tositapaus ja sanatkin tarkoin mainitut, jotka
amiraali todistajana oikeudessa lausui — tarkoitan amiraali
Colignyta, jota kunnioitan erinomaisena sotapäällikkönä. Jos teidän
majesteettinne suvaitsee, kerron sen. Amiraalin luo tuli eräänä
päivänä hänen liittolaisensa, Poltrot — vai mikä hänen nimensä
lienee ollut. Miltei mielipuolena heittäytyi hän tuolille ja alkoi puhua
itsekseen ja käyttää hyvin kiihkeitä sanoja amiraalin valtiollisesta ja
sotilaallisesta vastustajasta, Franz Guisesta, luvaten toimittaa
lotringilaisen pois hengiltä. Kuten sanottu, se oli mielipuolen puhetta
ja amiraalin vallassa oli antaa sille merkitystä tai olla kokonaan
välittämättä — suosittaisin kohtausta draamankirjoittajalle, se olisi
voimakas. Amiraali vaikeni, kun hän piti miehen puhetta tyhjänä
loruna, ja Franz Guise kaatui kuulan…»
»Jos Coligny menetteli niin», keskeytti kuningas, »paheksun minä

sitä.
Hän teki epäinhimillisesti ja epäkristillisesti.»
»Ja epäritarillisesti», ivasi friedlantilainen kylmästi.
»Asiaan, teidän korkeutenne», pyysi kuningas.
»Teidän majesteettinne, samantapaista olen minä nähnyt tänään,

murhaajaksi tarjoutunut on vain pannut toimeen vielä
mutkikkaamman kohtauksen. Erään teikäläisen tulosta ilmoitettiin, ja
kun minä juuri olin työssä, käskin viedä hänet sivuhuoneeseen. Kun
tulin huoneeseen, oli hän nukahtanut keskipäivän helteeseen ja
puhui kiihkeästi unissaan. Vain muutamia katkonaisia sanoja, mutta
ajatuksen saattoi arvata. Jos ymmärsin oikein, on teidän
majesteettinne kuolettavasti loukannut häntä, en tiedä miten, ja hän
on päättänyt, onpa pakotettukin mistä hinnasta hyvänsä — ainakin
melkoisesta hinnasta — surmaamaan Ruotsin kuninkaan, mikä on
sitä helpompaa, kun hän on läheisissä tekemisissä ja joka päivä
seurustelee teidän majesteettinne kanssa. Herätin hänet unesta ja
kysyin hänen asiaansa. Se koski vuosia sitten keisarin palvelukseen
paennutta reininmaalaista; elikö tämä vielä vai ei. Perintöasia.
Ilmoitin, mitä tiesin, ja laskin tuon petturin menemään. En kysynyt
hänen nimeään, hän ei olisi kuitenkaan sanonut oikeata. Olisi myös
ollut mahdotonta ja samalla huutava vääryys vangita hänet unessa
lausuttujen katkonaisten sanojen perustuksella.»
»Aivan niin», myönsi kuningas.
»Teidän majesteettinne», sanoi friedlantilainen painostaen jokaista

tavuuta, »teitä on varoitettu!»
Kustaa mietti. »En tahdo tuhlata aikaa enkä myrkyttää mieltäni

seuraamalla näin epämääräisiä ja jo hävinneitä jälkiä. Olen Jumalani
kädessä. Eikö teidän ylhäisyydellänne ole muita todistajia tai
todisteita?»
Friedlantilainen veti esiin hansikkaan. »Korvani ja tämä riepu

tässä! Unhotin sanoa, että uneksija oli solakka, kasvot veltot, tyhjät;
luultavasti oli hänellä aivan kasvojenmukainen naamio, jommoisia
mitä suurimmalla taidolla valmistetaan Veneziassa. Mutta hänen
äänensä oli miellyttävästi voimakas, barytoni tai syvä altto,
jotakuinkin samanlainen kuin hovipojallanne, ja hansikas, joka putosi
häneltä huoneeseeni, käy myöskin tälle herralle kuin valettu.»
Kuningas nauroi sydämellisesti. »Voin panna pääni Leubelfingin

syliin ja nukkua rauhassa», vakuutti hän.
»En minäkään voisi epäillä tuota nuorta miestä», vastasi
friedlantilainen. »Hänellä on vilpittömät, rehelliset kasvot,
samanlaiset reippaat pojankasvot kuin kotiseutuni paljasjalkaisilla
talonpoikaistytöillä. En kuitenkaan, teidän majesteettinne, mene
kenestäkään takuuseen. Ulkomuoto voi pettää, enkä minä — vaikkei
se pettäisikään — tahtoisi pitää läheisyydessäni hovipoikaa, en edes
lemmikkiäni, jos hänellä olisi samallainen ääni kuin vihamiehelläni ja
hänen kätensä olisi samankokoinen kuin salamurhaajan käsi. Siinä
on jotain salaperäistä, kohtalokasta. Ja se voi olla turmiollista.»
Kustaa nauroi. Hän näytti ajattelevan, että suuri nousukas,

tehtyään jättiläissopimuksen habsburgilaiskeisarinsa kanssa, oli
joutunut pilventakaisten haaveitten ja kuvitelmien valtakuntaan ja oli
siksi nyt enemmän kuin koskaan kaikenlaisen taikauskon vallassa.
Kuningas huomasi selvästi miten friedlantilaisen usko kohtaloon ja
hänen yrityksensä tehdä tehottomaksi tätä kohtaloa olivat
ristiriidassa keskenään. Mutta vakuutettuna Jumalan olemassaolosta
ei Kustaa tahtonut ainoallakaan sanalla tai viittauksella kosketella
alaa, missä hän arveli helvetin kujeiden pitävän peliään. Hän ei enää
jatkanut keskustelua vaan nousi kiittäen herttuaa hänen vilpittömästä
tarkoituksestaan. Samalla hän kuitenkin tarttui hansikkaaseen, jonka
friedlantilainen oli välinpitämättömästi heittänyt heidän välillään
olevalle pienelle pöydälle, mutta hän teki sen niin huolettomana ja
tarkastamatta hansikasta ollenkaan lyhytnäköisillä silmillään, että
terävänäköisen Wallensteinin ehdottomasti täytyi hymyillä
noustessaan tuoliltaan lähteäkseen.
»Minua ilahduttaa», sanoi kuningas leikillisesti, saattaessaan

friedlantilaista ovelle, »että teidän ylhäisyytenne huolehtii
hengestäni».
»Sehän on luonnollista», vastasi Wallenstein. »Vaikka teidän
majesteettinne ja minä taistelemmekin armadoillamme toisiamme
vastaan, kuuluu teidän majesteettinne ja minä — herttua vältti
kohteliaasti sanaa 'me' — kuitenkin yhteen. Ei voi ajatella toista
ilman toista, ja», laski hän vuorostaan leikkiä, »jos jompikumpi,
teidän majesteettinne tai minä, suistuisi maailmankiikun toisesta
päästä, löisi toinenkin pää säälimättä maahan».
Kuningas vaipui mietteisiin ja hänen päähänsä juolahti vasten

tahtoaan ajatus, että jokin tähtien asento tai tähtisikermä oli
osoittanut friedlantilaiselle, että heidän kuolinhetkensä riippuvat
toisistaan, osoittanut toisen seuraavan toista kuin salaa hiipien.
Ihmeellistä kyllä sai tämä ajatus hänessä vallan huolimatta hänen
jumalanpelostaan. Kristillinen kuningas tunsi, miten taikauskon
ilmakehä, joka ympäröi friedlantilaista, alkoi tunkeutua häneenkin.
Hän astui taas askeleen ovea kohti.
»Teidän majesteettinne pitäisi», lopetti friedlantilainen miltei

tutunomaisesti vierailunsa, »suojella itseään ainakin lapsenne
vuoksi. Prinsessa on hyvä oppimaan, kuten olen kuullut, ja on teidän
majesteettinne silmäterä. Kun ei ole poikia! Minäkin olen samallainen
pelkkien tyttöjen isä!» sanoi herttua jäähyväisiksi.
Hovipoika oli kuunnellut salaa, ja keskustelu oli kuin aave nostanut

pystyyn hänen hiuksensa. Hän näki vielä Kustaan heittäytyvän
tuolilleen ja leikkivän hansikkaan kanssa. Hän vei silmänsä pois
raosta, astui horjuen huoneeseensa, heittäytyi maahan vuoteensa
viereen rukoillen taivaan suojelusta sankarilleen, jolle hänen pelkkä
läsnäolonsa — kuten friedlantilainen arveli ja hän jo itsekin alkoi
uskoa — saattoi tuottaa aavistamatonta turmiota. »Millä hinnalla
tahansa», lupasi hän epätoivoissaan, »riistäydyn minä hänestä, minä
jätän hänet, jottei minun tuhoisa läsnäoloni tuottaisi hänelle
onnettomuutta».
Kun häntä ei kutsuttu, hiipi hän kuninkaan luo vasta tuona

lomahetkenä, joka sitten kului suurimmaksi osaksi yhdentekevässä
keskustelussa, lukuunottamatta hovipojan saamaa nuhdetta: »missä
olet tänään päivällisaikaan kuljeskellut, Leubelfing? Minä huusin
sinua ja sinä olit poissa.» Hovipoika vastasi tähän, kuten olikin, että
hän oli tuntenut aamun järkyttäväin kohtausten jälkeen tarvetta
hengittää raitista ilmaa, hypännyt hevosen selkään ja kiidättänyt sitä
Wallensteinin leiriin päin, miltei hänen tykkiensä kantamiin. Hän
koetti saada kuninkaan laittamaan hänet ystävällisesti luotaan, mutta
ei onnistunut siinä. Keskustelu sai taas luontevan suunnan, ja kello
löi yhdeksän. Silloin otti Kustaa hajamielisen näköisenä hansikkaan
taskusta ja sanoi sitä katsoen: »tämä ei ole minun. Oletko sinä
huolimattomuudessasi sen hukannut ja minä erehdyksestä vetänyt
sen käteeni? Katsotaan!» Hän otti leikkisästi kiinni hovipojan
vasemmasta kädestä ja veti pehmeän nahan hänen sormiinsa. »Se
sopii», sanoi hän.
Mutta hovipoika heittäytyi hänen eteensä maahan, tarttui hänen

käsiinsä ja antoi kyynelten vuotaa niille. »Hyvästi, herrani, kaikkeni!»
nyyhkytti hän. »Suojelkoon sinua Jumala ja hänen joukkonsa!»
Nousten äkkiä pystyyn juoksi hän kuin mieletön ulos. Kustaa nousi ja
huusi häntä takaisin. Mutta kuului vain nelistävän hevosen
kavionkapsetta, eikä kuningas — omituista kyllä — yöllä eikä
seuraavanakaan päivänä pannut toimeen tiedusteluja hovipoikansa
paosta ja poissaolosta. Tosin hänellä oli tarpeeksi muuta
ajattelemista; sillä hän oli päättänyt lopettaa majailun Nürnbergin
luona.
Leubelfing antoi hevosensa nelistää, kunnes se lopulta itsestään
väsyi leirin perimmässä laidassa. Ratsastajankin mieli alkoi
rauhoittua. Kuutamossa oli valoisaa kuin päivällä, ja hevonen astui
rauhallisesti. Pakolainen harkitsi tarkkaan tapahtumaa ja hänen
silmiinsä tuli salaperäisyyden verhosta rakkauden ja vihan
sytyttämällä kirkkaudella hänen aave-seuralaisensa. Se oli
lauenburgilainen. Olihan hän nähnyt, miten tuo rikoksen leimaama
mies oli puristanut nyrkkiään kuninkaan oikeudenmukaisuudelle!
Eikö lauenburgilaisen ääni muistuttanut hänen omaa ääntään? Ja
olihan Leubelfingissä ollut tarpeeksi naista huomaamaan tuona
kammottavana hetkenä ruhtinaan nyrkin pienuuden. Asia oli selvä,
lauenburgilainen suunnitteli kostoa ja vainosi kuninkaan kallista
henkeä. Ja tänä kaameana hetkenä, jolloin kuningasta uhattiin ja
hänen luokseen koetettiin hiipiä, oli Leubelfing paennut hänen
luotaan. Pohjaton huoli rakkaimmasta, mitä hänellä koskaan oli ollut,
kouristi hovipojan sydäntä, ja ajatellessaan, ettei hän enää sitä
omistanut, puhkesi hän suruissaan tuskaisaan nyyhkytykseen,
hillittömästi tulvehtiviin kyyneliin. Ruotsalaiselta vahdilta,
harmaaviiksiseltä musketöriltä vääntyi suu hauskaan virnistelyyn,
kun hän näki solakan ratsastajan itkevän. Hän kysyi
hyväntahtoisesti: »Tekeekö nuoren herran mieli kotiin?»
Leubelfing tukahutti itkuaan ja ratsasti hitaasti eteenpäin. Kun

Luoja oli antanut hänelle rohkeuden, jonka taistelutanner oli tehnyt
kaksinkertaiseksi, päätti hän pysyä edelleenkin leirissä. »Kuningas
tulee lopettamaan majailun», ajatteli hän itsekseen, »minä pääsen
johonkin rykmenttiin, ja marssit ja väsymys auttavat minua
pysymään tuntemattomana. Sitten tulee taistelu!»
Hän huomasi nyt erään everstin, joka valppaasti tarkastaen

ratsasti pitkin leiriteitä. Kuuvalo oli niin kirkas, että olisi helposti
saattanut lukea kirjeen. Hovipoika tunsi hänet ensi silmäyksellä
isänsä ystäväksi, samaksi, joka oli ollut kapteeni Leubelfingin
sekundanttina kaksintaistelussa, jossa tämä oli saanut surmansa.
Hovipoika ohjasi raudikkonsa ruotsalaisen everstin vasemmalle
puolelle. Eversti, joka oli viime aikoina enimmäkseen ollut
etuvartiostossa, katseli tutkivasti nuorta ratsastajaa. »Joko minä
erehdyn», alkoi hän, »taikka olen, joskin jonkun välimatkan päästä,
nähnyt teidän armonne ratsastavan hovipoikana kuninkaan rinnalla?
Tosiaan, nythän minä tunnen teidät, vaikka olettekin jonkun verran
kuutamon-kalpea ja surumielisen näköinen.» Ikäänkuin jokin muisto
olisi äkkiä hänet vallannut, jatkoi hän: »Oletteko nürnbergiläinen ja
sukua kapteeni Leubelfing-vainajalle? Olette pelottavassa määrin
hänen näköisensä, tai oikeastaan hänen lapsensa, Gustel-
huimapään näköinen, joka kuudentoista vanhaksi ratsasti meidän
mukanamme. Mutta kuutamo se pettää ja loihtii. Nouskaamme.
Tässä on telttani.» Hän jätti hevoset, sekä omansa että hovipojan,
odottavan litteänenäisen ja leveänaamaisen palvelijan huostaan,
joka otti vastaan isäntänsä hyväntahtoisesti ja typerästi hymyillen.
»Olkaa kuin kotonanne», kehoitti vanhus hovipoikaa, ja tarjosi

hänelle telttatuolin istuutuen itse kovalle vuoteelleen. Valoneuvoina
oli kaksi levotonta tulisoihtua.
Everstin leveä, rehellinen käsi alkoi muitta mutkitta silittää

hovipojan päätä. Hiusrajassa otsalla tuli vanha mutta syvä arpi
näkyviin. »Gustel, veitikka», pääsi vanhukselta, »luuletko, että olen
unhottanut, miten unkarilainen varsa heitti takajalkansa ilmaan ja
viskasi sinut jukopäänsä yli, niin että sinä lensit kauas ilmassa ja me
kaikki kolme jo luulimme sinun heittäneen henkesi, äitisi parkui, isäsi
tuli kalpeaksi kuin aave ja minä itse säikähdin pahasti? Oiva sotilas
oli Leubelfing-vainaja, kunnon kapteenini ja rakkain ystäväni! Vähän

Full download Introduction to Veterinary Science 3rd Edition, (Ebook PDF) file pdf all chapter on 2024

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

You might also like

Full download Introduction to Veterinary Science 3rd Edition, (Ebook PDF) file pdf all chapter on 2024

Uploaded by

Document Information

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Full download Introduction to Veterinary Science 3rd Edition, (Ebook PDF) file pdf all chapter on 2024

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Introduction to Veterinary Science 3rd

Edition, (Ebook PDF)

ACSM’s Introduction to Exercise Science 3rd Edition,

(eBook PDF) An Introduction to Psychological Science,

Introduction to Nuclear Science 2nd Edition, (Ebook

Introduction to Management Science 12th Edition, (Ebook

Introduction to Logic 3rd Edition, (Ebook PDF)

Medical and Veterinary Entomology 3rd Edition, (Ebook

Introduction to Environmental Engineering and Science

An Introduction to Physical Science 14th Edition,

Unit I ■ Comparative Anatomy and Physiology

Unit III ■ Diseases

Unit V ■ Professionalism and Careers

CHAPTER 21 Careers and Decision Making

Chapter 4 The Circulatory System 55

A Day in the Life

draped around my neck! It seems like yesterday, even

Chapter 3 The Musculoskeletal System 41

© 2017 Cengage Learning®

© 2017 Cengage Learning®

FIGURE 3–14 Radiograph of the lumbar spine of a dog. A portion of the

FIGURE 1–5 Chemical structure of a nucleotide.

2. Cytosine 2. Cytosine used in protein synthesis. A group of three nitroge-

10 Unit 1 Comparative Anatomy and Physiology

Cytoplasm Extracellular enzyme begins at a specific series of bases (thymine,

© 2017 Cengage Learning®

© 2017 Cengage Learning®

© 2017 Cengage Learning®

BONE STRUCTURE Distal Epiphysis Each chapter is further enhanced by the

spongy arrangement keeps the weight of the bones

88 Unit 1 Comparative Anatomy and Physiology

Courtesy of Dr. David Sweet.

EDUCATIONAL REQUIREMENTS FOR

A Day in the Life

© 2017 Cengage Learning®

CELL MAKEUP of these molecules. They possess the basic structure of

RLong Hydrocarbon Chain Fatty Acid

© 2017 Cengage Learning®

FIGURE 1–4 Chemical structure of selected amino acids.

H OH OH H Protein can bind with other molecules to aid in their

© 2017 Cengage Learning®

FIGURE 1–5 Chemical structure of a nucleotide.

2. Cytosine 2. Cytosine used in protein synthesis. A group of three nitroge-

© 2017 Cengage Learning®

the inside of the cell contained. The cell membrane is

The specialized proteins in the cell membrane influence

»Ei auta, neito», vastasi Kustaa Aadolfin hovipoika. »Ruhtinas tai

»Herttua», väitti slovenitar, »on mitä ylhäisintä sukuperää, mutta

Hovipoika tuli kalmankalpeaksi. »Pikku siskoni», sipatti Corinna

Leubelfing asetti kylmän rautaisen pistolin suun keskelle naisen

Hovipoika laski aseensa, sillä hän kuuli kavioiden kapsetta,

Kustaa Aadolf astui sisään, kokonaan toisenlaisena nyt kuin kaksi

Herrat olivat erään toverinsa teltassa juoneet, pelanneet korttia ja

Kuningas tahtoi omin silmin nähdä heidän ilkityönsä ja ratsasti

Tässä mielentilassa oli Kustaa kuningas, kun hän näki

»Ketkä ovat vanhempasi», kysyi hän, välittämättä tytön omasta

»Lähetän sinut takaisin isäsi luo», sanoi kuningas.

»Ei», vastasi tyttö, »hän pistäisi minut kuoliaaksi.»

Säälin tunne vähensi kuninkaan ankaruutta, ja hän mietti

RLong Hydrocarbon Chain Fatty Acid