Organic Synthesis Using Biocatalysis

1st Edition Goswami

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/organic-synthesis-using-biocatalysis-1st-edition-gosw
ami/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Strategies and Tactics in Organic Synthesis 1st Edition

Michael Harmata

https://ebookmass.com/product/strategies-and-tactics-in-organic-
synthesis-1st-edition-michael-harmata/

Carbon Monoxide in Organic Synthesis - Carbonylation

Chemistry Gabriele Bartolo. (Ed.)

https://ebookmass.com/product/carbon-monoxide-in-organic-
synthesis-carbonylation-chemistry-gabriele-bartolo-ed/

Organic Corrosion Inhibitors: Synthesis,

Characterization, Mechanism, and Applications
Chandrabhan Verma

https://ebookmass.com/product/organic-corrosion-inhibitors-
synthesis-characterization-mechanism-and-applications-
chandrabhan-verma/

Stereochemistry and Organic Reactions Conformation,

Configuration, Stereoelectronic Effects and Asymmetric
Synthesis 1st Edition Dipak Kumar Mandal

https://ebookmass.com/product/stereochemistry-and-organic-
reactions-conformation-configuration-stereoelectronic-effects-
and-asymmetric-synthesis-1st-edition-dipak-kumar-mandal/
Green Sustainable Process for Chemical and
Environmental Engineering and Science: Sonochemical
Organic Synthesis 1st Edition Dr. Inamuddin (Editor)

https://ebookmass.com/product/green-sustainable-process-for-
chemical-and-environmental-engineering-and-science-sonochemical-
organic-synthesis-1st-edition-dr-inamuddin-editor/

Biocatalysis for Practitioners Gonzalo De Gonzalo

https://ebookmass.com/product/biocatalysis-for-practitioners-
gonzalo-de-gonzalo/

Nanomaterials for Biocatalysis Guillermo R. Castro

https://ebookmass.com/product/nanomaterials-for-biocatalysis-
guillermo-r-castro/

Advances in Carpet Manufacture 2nd Edition K K Goswami

https://ebookmass.com/product/advances-in-carpet-manufacture-2nd-
edition-k-k-goswami/

Metal-free synthetic organic dyes Kruger

https://ebookmass.com/product/metal-free-synthetic-organic-dyes-
kruger/
 Organic Synthesis
Using Biocatalysis

Edited by
Animesh Goswami
Chemical Development, Bristol-Myers Squibb,
New Brunswick, NJ, USA

Jon D. Stewart
Department of Chemistry, University of Florida,
Gainesville, FL, USA

Amsterdam • Boston • Heidelberg • London • New York • Oxford

Paris • San Diego • San Francisco • Singapore • Sydney • Tokyo
Elsevier
Radarweg 29, PO Box 211, 1000 AE Amsterdam, Netherlands
The Boulevard, Langford Lane, Kidlington, Oxford OX5 1GB, UK
225 Wyman Street, Waltham, MA 02451, USA

Copyright © 2016 Elsevier Inc. All rights reserved.

No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic
or mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system,
without permission in writing from the publisher. Details on how to seek permission, further
information about the Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations
such as the Copyright Clearance Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our
website: www.elsevier.com/permissions.

This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the
Publisher (other than as may be noted herein).

Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience
broaden our understanding, changes in research methods, professional practices, or medical
treatment may become necessary.

Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating
and using any information, methods, compounds, or experiments described herein. In using
such information or methods they should be mindful of their own safety and the safety of others,
including parties for whom they have a professional responsibility.

To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors, assume
any liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability,
negligence or otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions, or
ideas contained in the material herein.

British Library Cataloguing in Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

A catalog record for this book is available from the Library of Congress

ISBN: 978-0-12-411518-7

For Information on all Elsevier publications

visit our website at http://store.elsevier.com/
 List of Contributors

Samantha K. Au
School of Chemical and Biomolecular Engineering, Georgia Institute of
Technology, Parker H. Petit Institute of Bioengineering and Bioscience, vii
Atlanta, GA, USA
Andreas S. Bommarius
School of Chemical and Biomolecular Engineering, Georgia Institute
of Technology, Parker H. Petit Institute of Bioengineering and Bioscience;
School of Chemistry and Biochemistry, Georgia Institute of Technology,
Atlanta, GA, USA
Chen Cao
Department of Bioengineering, Graduate School of Bioscience and
Biotechnology, Tokyo Institute of Technology, Nagatsuta-cho, Midori-ku,
Yokohama, Japan
Pere Clapés
Department Química Biológica y Modelización Molecular, Instituto de Química
Avanzada de Cataluña, IQAC-CSIC, Barcelona, Spain
Rodrigo O.M.A. de Souza
Biocatalysts and Organic Synthesis Lab, Organic Chemistry Department,
Chemistry Institute, Federal University of Rio de Janeiro, Rio de Janeiro, Brazil
Brent D. Feske
Chemistry and Physics Department, Armstrong State University, Savannah,
GA, USA
Michael J. Fink
Vienna University of Technology, Institute of Applied Synthetic Chemistry,
Vienna, Austria
Animesh Goswami
Chemical Development, Bristol-Myers Squibb, New Brunswick, NJ, USA
Gideon Grogan
Department of Chemistry, University of York, Heslington, York, UK
Harald Gröger
Faculty of Chemistry, Bielefeld University, Universitätsstr,
Bielefeld, Germany
viii List of Contributors

Jonathan Groover
Chemistry and Physics Department, Armstrong State University, Savannah,
GA, USA
Melissa L.E. Gutarra
Escola de Química, Federal University of Rio de Janeiro, Pólo Xerém, Estrada
de Xerém, Xerém, Duque de Caxias, Rio de Janeiro, Brazil
Romas Kazlauskas
Department of Biochemistry, Molecular Biology & Biophysics and The
Biotechnology Institute, University of Minnesota, Saint Paul, MN, USA
Tomoko Matsuda
Department of Bioengineering, Graduate School of Bioscience and
Biotechnology, Tokyo Institute of Technology, Nagatsuta-cho, Midori-ku,
Yokohama, Japan
Marko D. Mihovilovic
Vienna University of Technology, Institute of Applied Synthetic Chemistry,
Vienna, Austria
Leandro S.M. Miranda
Biocatalysts and Organic Synthesis Lab, Organic Chemistry Department,
Chemistry Institute, Federal University of Rio de Janeiro, Rio de Janeiro, Brazil
Thomas S. Moody
Department of Biocatalysis and Isotope Chemistry, Almac, Craigavon,
Northern Ireland, UK
Ramesh N. Patel
SLRP Associates, Consultation in Biotechnology, Bridgewater, NJ, USA
Laila Roper
Department of Chemistry, University of York, Heslington, York, UK
J. David Rozzell
Provivi, Santa Monica, CA, USA
Florian Rudroff
Vienna University of Technology, Institute of Applied Synthetic Chemistry,
Vienna, Austria
Jon D. Stewart
Department of Chemistry, University of Florida, Gainesville, FL, USA
 CHAPTER 1
Introduction, Types of
Reactions, and Sources
of Biocatalysts
1

Animesh Goswami*, Jon D. Stewart†

*
Chemical Development, Bristol-Myers Squibb, New Brunswick, NJ, USA
†
Department of Chemistry, University of Florida, Gainesville, FL, USA

1 INTRODUCTION
1.1 Enzymes and Their Roles in Nature
Enzymes are nature’s catalysts, facilitating the creation, functioning, mainte-
nance, and ultimately the demise of all living cells. Enzymes are proteins com-
posed of 20 natural amino acids joined together by peptide bonds, in some
cases augmented with additional organic or inorganic species known as cofac-
tors.1 In addition to their primary molecular structures dictated by the amino
acid sequence, enzyme catalytic function also depends upon subsequent fold-
ing into specific three-dimensional shapes that contain a variety of secondary
and tertiary structural elements. These architectures determine not only enzyme
function but also how they interact with the external solvent medium in which
they are dissolved or suspended. This can have important ramifications when
enzymes are employed under partially or completely nonaqueous conditions.
Like all catalysts, enzymes increase reaction rates by lowering their activation
energies. The most important difference between enzymes and simple catalysts
such as a proton or hydroxide is that the former are much more restrictive in the
range of acceptable substrates. The three dimensional structure of the enzyme
allows binding of only those starting materials (usually referred to as substrates)
whose structures are congruent with the size, shape and polarity of the catalytic
portion of the enzyme (the “active site”). Formation of this noncovalent complex
prior to chemical conversion is the key to the high selectivity of enzyme-catalyzed reac-
tions since it places the substrate into a specific location where its functional groups are
oriented precisely with those on the enzyme.

1
Some RNA molecules also possess catalytic abilities; however, their substrate and range of chemical
conversions seems rather limited and for this reason, catalytic RNA molecules lie outside the scope
of this book.
Organic Synthesis Using Biocatalysis. http://dx.doi.org/10.1016/B978-0-12-411518-7.00001-9
Copyright © 2016 Elsevier Inc. All rights reserved.
2 Organic Synthesis Using Biocatalysis

Noncovalent complex formation allows chemical reactions between specific

amino acids on the enzyme and functional groups on the substrate to occur
in an environment that is kinetically equivalent to a unimolecular process.
Transforming what would otherwise be bimolecular reactions into effectively in-
tramolecular conversions is a major reason that enzymes can accelerate reactions
by up to 23 orders of magnitude over the background (uncatalyzed) reaction [1].
Selectivity is the second benefit from forming a noncovalent enzyme–substrate
complex prior to chemical conversion. By focusing the catalytic attention of the
enzyme onto a specific area of the substrate, reactions can be restricted to a
single portion of the molecule that may or may not be the most reactive por-
tion of the overall substrate structure. This allows enzyme-catalyzed reactions
to be selective in many respects: chemoselective (carrying out only one specific
transformation while others are possible), regioselective (transforming only one
among several possible sites), and stereoselective (producing and/or consuming
one stereoisomer in preference to others).

2 DEFINITION OF BIOCATALYSIS
In nature, enzymes catalyze transformations of metabolites that occur within
and/or outside of living cells. Although some enzymes accept only a limited
variety of substrates, a large fraction is more tolerant and allows conversions
of nonnatural starting materials. The field of biocatalysis rests upon this partial
promiscuity. If enzymes were truly selective for only a single substrate, it would
be impossible to utilize them for synthesizing new molecules from nonnatural
substrates. The goal is to identify or engineer enzymes that are sufficiently gen-
eral to accept a variety of related substrates, but selective enough to yield single
products or stereoisomers. We use the term “biocatalysis” to describe the use of
enzymes (either native or modified) for synthetic transformations of nonnatural
starting materials. Enzymes used for in vitro synthetic transformations are called
biocatalysts, and the processes are called biocatalytic transformations.

3 SCOPE OF THIS BOOK

Some enzymes catalyze the reactions that build up large molecules from simple
building blocks, for example, complex carbohydrates from carbon dioxide and wa-
ter or the synthesis of steroids and terpenoids from acetate. Others are involved in
the degradation of large assemblies to small molecules, for example, hydrolysis of
proteins to amino acids and the oxidative degradation of lignin. Although some of
these native conversions are industrially important and practiced on large scales, the
use of enzymes to produce their normal primary and secondary products of cells
lies outside the scope of this book. Here, our focus is on preparing nonnatural com-
pounds using enzymes since this addresses the need commonly encountered in or-
ganic synthesis. However, it should be noted that the native reactions of an enzyme
can often be used as starting points for their applications to nonnative reactions.
The field of metabolic engineering also lies outside the scope of this book. These
efforts use two or more enzymes to catalyze sequential steps in a pathway that
Introduction, Types of Reactions, and Sources of Biocatalysts Chapter 1 3

links a simpler starting material such as glucose with a final intracellular target
product such as butanol or lysine. In some cases, the complete pathway already
exists within a single organism; in others, enzymes from different sources are
assembled into an artificial metabolic pathway in a suitable host cell. The key
difference between biocatalysis and metabolic engineering is that the molecu-
lar skeletons are provided in vitro in the former case and in vivo in the latter.
Although it is economically attractive to produce a target molecule by meta-
bolic engineering, this benefit must be balanced against the (usually) lengthy
optimization phase required for efficient production and the restriction that
intermediates and the final product should be nontoxic to the host cells.

4 KEY BENEFITS OF EMPLOYING ENZYMES

IN SYNTHESIS
Enzymes offer several attractive features as catalysts for organic synthesis. They
often show high selectivities, they can operate under mild conditions and they
are completely biodegradable catalysts constructed solely from renewable re-
sources. They are thus ideal strategies as chemistry embraces sustainability.

4.1 Selectivity: Chemo-, Regio- and Stereo-

Biocatalytic reactions can show very high selectivities in all respects (Figure 1.1).
When similarly-reactive functional groups are present in a molecule, the enzymes
often catalyze only the reaction of one while leaving the others intact. For example,
nitrile hydratases catalyze the partial hydrolysis of a nitrile group to yield a primary
amide without cleaving an ester moiety present in the same molecule or further
hydrolyzing the amide product, a property referred to as “chemoselectivity.”
“Regioselectivity” is another useful property displayed by many enzymes. This
refers to the transformation of one functional group while leaving other iden-
tical (or nearly identical) moieties at different locations within the molecule
untouched. For example, among three esters in a triacylglyeride, many lipases
hydrolyze only one position, and do not catalyze further hydrolysis of the dies-
ter product.
All but one of the amino-acid building blocks have at least one chiral center,2
and for this reason, enzymes are intrinsically asymmetric catalysts. The asymmet-
ric nature of enzymes results in enantioselectivity when biocatalysts convert a
prochiral starting material into a single product enantiomer, for example, in ke-
tone or imine reductions. The same asymmetric nature also causes the biocata-
lysts to preferentially transform only one stereoisomer of a starting material that
contains a mixture of diastereomers or enantiomers. Such a process is referred to
as a kinetic resolution and the ratio of rate constants for the fast- and slow react-
ing enantiomers is termed the enantioselectivity (E) ratio. E values higher than
100 are commonly observed for biocatalysts, and values in this range allow both
the residual starting material (the slow-reacting enantiomer) and the product
2
Glycine is the only achiral amino acid normally found in proteins.
4 Organic Synthesis Using Biocatalysis

FIGURE 1.1
Types of selectivity exhibited by enzymes. Biocatalytic processes can provide chemo-,
regio-, and stereoselective conversions. Representative examples can be observed in reactions
catalyzed by nitrile hydratases, lipases and dehydrogenases.

(from the faster-reacting enantiomer) to be obtained with high optical purities

from a single reaction run to 50% conversion.

4.2 Biocatalyst Reaction Conditions

Enzymes have generally evolved to function best under the conditions that ex-
ist within their respective cellular environments. This usually means ambient
temperatures (20–40°C), near-neutral pH values, and with water as the solvent.
Such conditions are particularly appropriate for sensitive starting materials and/
or products, and this constitutes an important reason to employ enzymes in
organic synthesis. It should be noted, however, that some enzymes have evolved
to function under extreme conditions. For example, thermophilic bacteria that
thrive at temperatures more than 100°C have been valuable sources of enzymes
with much higher-than-usual thermal stabilities. In addition, enzymes normally
found outside cells (extracellular enzymes) are also generally more stable since
their operating environment is less predictable and largely uncontrolled. This
diversity in thermal stabilities often allows one to choose a reaction tempera-
ture that balances good reaction rates with enzyme stability and also maximizes
space–time yields.
Introduction, Types of Reactions, and Sources of Biocatalysts Chapter 1 5

In nature, most enzyme-catalyzed reactions occur in an aqueous environment

and many synthetic applications, therefore, also utilize water as solvent. This is
often advantageous with regard to maximizing the sustainability of a chemical
process. Moreover, enzymes are usually most stable in water. These benefits,
however, must be balanced against two disadvantages of using water as a sol-
vent for biocatalytic processes. Water is a reactant in hydrolytic processes and
its concentration must be minimized when such reactions are run in reverse in
order to shift the equilibrium, for example, when using enzymes to synthesize
esters or amides from carboxylic acids and alcohols or amines, respectively. In
such cases, water-organic biphasic systems or completely organic solvents can
be used. The second complication associated with aqueous conditions is that
many of the starting materials and products of synthetic interest have very lim-
ited solubilities in water. This either requires the use of dilute solutions, which
lowers space–time yields and also generates large volumes of wastewater that
must be treated, or the use of organic solvents as additives or replacements for
water.
Biocatalysts are proteins and composed of natural amino acids. In some cases,
additional natural ligands (cofactors) are present. This means that biocatalysts
are inherently nonhazardous materials, although it should be noted that, be-
cause they are proteins, some enzymes may cause allergenic reactions in suscep-
tible individuals. Although such reactions are rare, normal care should be taken
when handling solid enzyme powders.

5 MECHANISM AND KINETICS

OF ENZYME-CATALYZED REACTIONS
Although it is not necessary to determine kinetic parameters in order to use
enzymes for chemical synthesis, this knowledge can often be useful in deciding
which avenues offer the best opportunities for process improvements. Likewise,
it is not essential – but often highly useful – to understand the mechanism
of the enzyme-catalyzed reaction for the same reasons that one often benefits
from knowing the mechanisms of any reaction employed in a synthetic route.
Although every individual enzymatic reaction has a unique combination of
kinetic properties and reaction mechanism, several useful generalizations are
summarized in the subsequent section.

5.1 Features of Enzyme Catalyzed Reactions

As noted previously, noncovalent association between the enzyme and its
substrate(s) is the essential first step in biocatalytic reactions. Although early
theories of enzyme catalysis focused primarily on interactions between the en-
zyme and substrate, it was later appreciated that maximizing selective, nonco-
valent interactions between the enzyme and the high-energy transition state(s)
that linked enzyme-bound complexes of substrates and products was the key
to efficient rate enhancements. A somewhat oversimplified view is that ground-
state interactions determine substrate specificity and transition-state interac-
tions yield rate enhancements.
6 Organic Synthesis Using Biocatalysis

In addition to noncovalent associations (by van der Waals forces, hydrogen

bonds, electrostatic and hydrophobic interactions), some enzymes also form
covalent bonds between the enzyme and portions of the substrate. Lipases are
a well-known example of this phenomenon. These enzymes utilize a specific
protein hydroxyl group (most commonly a serine side chain) to form an ester
intermediate with the substrate that is subsequently cleaved by an exogenous
nucleophile to form the final reaction product and regenerate the free protein
hydroxyl group, making the active site suitable for the next catalytic cycle.

5.2 Coenzymes
Although some enzyme-catalyzed reactions utilize only functional groups found
in the protein, the limited number and variety of amino-acid side-chain moieties
severely limits the range of accessible reactions. For example, there are neither
common amino acids with electrophilic side chains nor amino-acid functional
groups suitable for redox catalysis.3 Nature has circumvented this problem by
evolving a suite of coenzymes (also known as cofactors) that specialize in par-
ticular types of chemical conversions. Table 1.1 lists some common cofactors
for biocatalytic processes. In some cases, for example, biotin and some flavins,
these cofactors are covalently coupled to the enzyme within the active site. Other
cofactors such as nicotinamides are bound reversibly by noncovalent forces dur-
ing the entire catalytic cycle. Finally, a few cofactors such as pyridoxal phosphate
form reversible covalent linkages with the resting form of the enzyme that are
cleaved during the catalytic cycle, and then re-formed at the end. When needed
by specific enzymes, provision for cofactor supply must also be made. Because
of their expense, cofactors are normally supplied in substoichiometric quanti-
ties (usually ≪ 0.1 mole %). This means that they must be regenerated prior to
the start of the next catalytic cycle, and strategies for cofactor regeneration have
been developed as an essential adjunct for biocatalytic reactions, particularly for
reductions and oxidations.

5.3 Kinetics and Reaction Mechanisms

Reaction mechanisms describe the sequence of bond breaking and bond mak-
ing steps, whereas kinetics are concerned with the nature and timing of the
noncovalent complexes that form and break down during the catalytic cycle.
Depending on the number of substrates and products, kinetics can be simple or
complex. Single-substrate/single-product reactions are the most straightforward
schemes, although there are relatively few examples of such reactions in bioca-
talysis. More commonly, two or more molecules are bound and/or released. This
introduces the question of timing with respect to formation and breakdown of
enzyme – ligand complexes. Three common reaction mechanisms for a two-
substrate/two-product reaction are illustrated schematically in Figure 1.2. In an
ordered mechanism, the enzyme cannot productively bind the second substrate

3
The only exception is disulfide bond formation between a pair of suitably positioned cysteine
side-chains.

Table 1.1   Cofactors Commonly Encountered in Biocatalytic Reactions Applied to Chemical Synthesis
Name Cofactor Structure Chemical Function
Nicotin- Donates a hydride for polar
amide adenine reductions of functional
dinucleotide, groups such as C ═ O and
reduced form C ═ N; acts as an electron
(NADH)a source for monooxygenases
Nicotinamide Donates a hydride for polar
adenine dinucleotide reductions of functional
phosphate, reduced groups such as C ═ O and
form (NADPH)b C ═ N; acts as an electron
source for monooxygenases
Flavin Forms a hydroperoxy
mononucleotide intermediate from O2 that is
(FMN) used by monooxygenases;
following 2 electron
reduction, donates a hydride
for reductions of electron-
deficient C ═ C bonds
Introduction, Types of Reactions, and Sources of Biocatalysts Chapter 1
Enzyme
Alcohol dehydrogenase/
ketoreductase; alkene
reductase/enoate reductase;
amino acid dehydrogenase;
monooxygenase;
dioxygenase
Alcohol dehydrogenase/
ketoreductase; alkene
reductase/enoate reductase;
amino acid dehydrogenase;
monooxygenase;
dioxygenase
Alkene reductase/enoate
reductase; amino acid
oxidase; Baeyer–Villiger
monooxygenase
(Continued)
7

Table 1.1   Cofactors Commonly Encountered in Biocatalytic Reactions Applied to Chemical Synthesis (cont.)
Name Cofactor Structure Chemical Function
Flavin adenine Forms a hydroperoxy
dinucleotide (FAD) intermediate from O2 that is
used by monooxygenases;
following 2 electron
reduction, donates a hydride
for reductions of electron-
deficient C ═ C bonds
8
Organic Synthesis Using Biocatalysis
Enzyme
Alkene reductase/enoate
reductase; amino acid
oxidase; Baeyer–Villiger
monooxygenase

Thiamine Allows umpolung anion Pyruvate decarboxylase;

pyrophosphate formation by aldehyde benzoylformate
carbonyl groups; facilitates decarboxylase;
a-keto acid decarboxylations phenylpyruvate
decarboxylase

Pyridoxal phosphate Following reversible Schiff’s Transaminase; threonine

base formation, the cofactor aldolase
stabilizes an anion on the
carbon adjacent to the amine

Known as DPNH in the very old scientific literature

a

Known as TPNH in the very old scientific literature

b
Introduction, Types of Reactions, and Sources of Biocatalysts Chapter 1 9

FIGURE 1.2
Three possible kinetic mechanisms for a two-substrate/two-product reaction depicted in
Cleland notation. Substrates are designated as “A” and “B”, products as “C” and “D” while “E”
represents the enzyme and “E*” is a covalently modified enzyme that forms transiently as part
of the normal catalytic pathway in the ping-pong mechanism.

(B) until it previously bound the first (A). Enzymes that follow this scheme of-
ten show substrate inhibition when the concentration of B is very high (relative
to that of A) since this favors formation of a dead-end E · B complex that must
dissociate prior to re-joining the productive pathway. A random mechanism re-
moves this restriction and either substrate can be bound first. Product release
steps can be similarly described.4 From a kinetic standpoint, cofactors that do
not remain permanently bound to the enzyme are equivalent to substrates and/
or products. Cofactors that remain bound to the enzyme during turnover are
kinetically treated as part of the enzyme itself. In either an ordered or random

4
It should be noted that “substrate” and “product” are meaningful only when the direction of the
reaction is specified. Like all catalysts, enzymes accelerate both the forward and reverse reactions.
10 Organic Synthesis Using Biocatalysis

mechanism, the key species is the ternary complex of enzyme with both sub-
strates (E · A · B) since this must be formed in order for the reaction to occur.
Enzymes that form a covalent bond with a part of the substrate often follow a
ping-pong mechanism (Figure 1.2). By definition, these must be ordered mech-
anisms. Ping-pong mechanisms always share two essential features. First, they
involve a covalently modified form of the enzyme (or cofactor) as an obligate
intermediate.5 In addition, the first product must be released from the active site
before the second substrate binds. Together, these two properties of enzymes that
follow ping-pong mechanisms open the possibility that the covalent intermedi-
ate might be redirected into alternative products by restricting access to the nor-
mal second substrate. Employing lipases for synthetic (rather than hydrolytic)
acyl transfer reactions is a very common example of this strategy and others can
be found in the appropriate sections of later chapters.
Although the methods for determining steady-state kinetic parameters can be
complex and the details lie outside the scope of this book, a general understand-
ing of their meaning is useful for applications to biocatalysis. It should be borne
in mind that most substrates and products in biocatalytic reactions have limited
aqueous solubilities. This complicates kinetic studies since the actual concentra-
tion “seen” by the enzyme may not be the same as the concentration added to
the reaction mixture unless all of the material is fully dissolved. Therefore, one
must be cautious when applying kinetic constants measured under one set of
experimental conditions (often dilute aqueous solutions) to reactions run un-
der process conditions that may involve partially dissolved substrates, organic
cosolvents, etc.

5.4 Kinetic Constants

Two steady-state kinetic constants are most useful in evaluating biocatalytic re-
actions. “kcat” is often known as the turnover number and higher values indicate
more catalytically efficient enzymes. This first-order rate constant describes the
speed at which an enzyme converts bound substrates to products and re-forms
the free enzyme to prepare for the next round of catalysis. It includes both the
“chemical” steps (bond making and bond breaking) as well as the product re-
lease step(s). Note that it is not uncommon for product release to be the slowest
step. As a practical matter, one normally seeks enzymes with kcat ≥ 1 s−1 under
the process conditions to ensure reasonable space–time yields along with ac-
ceptable catalyst loading levels.
“KM”, also known as the Michaelis constant, is a composite of several microscopic
rate constants that primarily describes substrate/product binding and has units
of concentration (typically M). Consistent with normal biochemical convention,
the binding interaction is considered in the dissociation direction and smaller
numerical values of KM therefore signal tighter substrate/product binding. When
5
The covalently modified form of the enzyme has been variously notated as “F,” “E,*” or “ E’ ” in
the literature.
Introduction, Types of Reactions, and Sources of Biocatalysts Chapter 1 11

the chemical step is slow relative to substrate release,6 KM is approximately equal

to the actual thermodynamic dissociation constant (denoted as KD). KM is also
equivalent to the substrate concentration required to give a reaction velocity (V)
that is one-half the maximal value (denoted as Vmax = kcat · [enzyme]). If only
a single substrate is involved, only a single KM value is required to describe the
reaction. On the other hand, for enzymes that require multiple substrates, each
has an associated KM value. Because a complete kinetic characterization is labori-
ous in these situations, KM values are often determined for only the substrate of
interest by varying its concentration while holding all others constant. Such stud-
ies yield apparent KM values (KM,app). These are very common for nicotinamide-
dependent reactions since the cofactors are typically held at a constant value
during biocatalytic processes.
Although not a kinetic constant per se, the ratio kcat/KM is often used to char-
acterize enzyme performance in a biocatalytic process. This ratio is often re-
ferred as the specificity constant and has units of a second-order rate constant
(M−1 · s−1). The kcat/KM ratio reflects the difference in relative energies between
the free enzyme and free substrate compared to the rate-limiting transition
state(s). The maximum value is approximately 1 × 108 M−1 · s−1, which is
the diffusion limit of small molecules in aqueous solution. In approximate
terms, kcat/KM describes the performance of an enzyme-catalyzed reaction
under nonsaturating conditions whereas kcat reflects its behavior under satu-
rating conditions. The most appropriate descriptor for a given biocatalytic
process depends upon the enzyme/substrate affinity and the concentrations
actually employed.

5.5 Kinetic Constants and Kinetic Resolutions

When presented with a mixture of substrate isomers, enzymes often show a pref-
erence for transforming only one. When the isomers are enantiomers, the pro-
cess is referred to as a kinetic resolution. Continued conversion of the favored
enantiomer increases the optical purity of the residual starting material in favor
of the slow-reacting enantiomer whereas the product is drawn primarily from
the fast-reacting enantiomer. The enantioselectivity (E) value is defined as the
numerical ratio of rate constants for the faster- versus the slower-reacting enan-
tiomer. Whether kcat or kcat/KM values are more appropriate in determining the
E ratio for a given reaction depends on the substrate concentration employed
and the enzyme/substrate affinity. A simple means to calculate the E value from
experimentally observable values are available [2]. As noted previously, one
usually targets enzymes with E values ≥ 100 in order to achieve good kinetic
resolutions.
It is important to note that racemic mixtures are the thermodynamic minima
for all reactions. Because enzymes catalyze reactions in both directions, even
enzymes with very high stereoselectivities will ultimately yield racemic mixtures

6
This is not an uncommon situation in practice, particularly when enzymes catalyze reactions of
nonnatural substrates.
12 Organic Synthesis Using Biocatalysis

if reactions are allowed to reach equilibrium. This can be a problem if extended

reaction times and/or very high catalyst loadings are employed. Obtaining race-
mic products from an enzyme-catalyzed reaction does not necessarily mean that
the enzyme has low stereoselectivity; the reaction should be explored further by
reducing the reaction time and/or enzyme concentration.7

5.6 Kinetic Constants and Temperature

Like all chemical reactions, the rates of enzyme-catalyzed conversions increase
with increasing temperature as predicted by the Arrhenius relationship. This re-
lationship only applies to a limited range, however, since enzymes are deactivat-
ed by higher temperatures. In addition, substrates and/or products may degrade
at elevated temperatures, particularly in water. This means that temperature ef-
fects on reaction rate and stability are diametrically opposed and the best choice
is necessarily a compromise. In practice, most biocatalytic processes are run at
temperatures between room temperature and approximately 50°C. Somewhat
higher optimum reaction temperatures may be achievable with thermophilic
enzymes possessing higher deactivation temperature.

6 TYPES OF ENZYME-CATALYZED REACTIONS

COMMONLY USED IN BIOCATALYSIS
Though nature uses many different types of enzymes to catalyze a wide vari-
ety of different transformations, only a limited number of reaction types have
been widely used in biocatalysis. An overview of the most common varieties is
provided below, approximately arranged by decreasing number of published ex-
amples. Detailed descriptions are available in subsequent chapters dedicated to
specific reaction types. Table 1.2 summarizes reaction types, starting materials,
products, and enzymes required for the most common types of biocatalytic reac-
tions. This provides a quick reference for retrosynthetic planning and designing
syntheses of specific molecules.

6.1 Hydrolysis and Synthesis of Carboxylic Acid Derivatives

such as Esters and Amides
This is the most common application of biocatalysis in organic synthesis and
represents the majority of published examples. Enzymes that catalyze acyl trans-
fer reactions of esters and amides are widely distributed in nature and belong
to the lipase/esterase and protease/amidase families, respectively. They play key
roles in the metabolism of lipids and proteins and the choice of names, lipase
versus esterase, is subject to debate. Normally, acyl transfer occurs almost ex-
clusively to water, resulting in hydrolysis. This is particularly valuable for am-
ide hydrolysis that normally requires forcing conditions and strong acid or

7
Finding products that are completely racemic nearly always indicates that the catalyst concentration
and or reaction time is too great. Even poorly stereoselective enzymes typically afford some optical
enrichment and only reaching true thermodynamic equilibrium completely erases this preference.
Introduction, Types of Reactions, and Sources of Biocatalysts Chapter 1 13

Table 1.2   Summary of Common Biocatalytic Transformations

Starting
Reaction Type Material(s) Product(s) Common Uses Enzyme Types
Hydrolysis Esters Alcohols and Synthesis of alcohols Lipase, esterase,
carboxylic acids and carboxylic acids; protease
resolution of esters,
alcohols, acids
Amides Amines and Synthesis of amines Lipase, esterase,
carboxylic acids and carboxylic acids; protease
resolution of amides,
acids and amines
Nitriles Amides Synthesis of primary Nitrile hydratase
amides; resolutions of
nitriles
Nitriles Carboxylic acids Synthesis of carboxylic Nitrilase
acids; resolutions of
acids
Epoxides 1,2-Diols Synthesis of diols; Epoxide hydrolase
resolution of epoxides
Esterification Carboxylic acid Ester Synthesis of esters; Lipase, esterase,
and alcohol resolutions of protease
carboxylic acids and
alcohols
Amidation Carboxylic acid Amide Synthesis of amides; Lipase, esterase,
and amine resolutions of protease
carboxylic acids and
amines
Transesterification Alcohol and Alcohol and Synthesis of esters; Lipase, esterase,
ester ester resolution of esters, protease
alcohols
Transamination Ketone and Ketone and Synthesis of amines Transaminase
amine amine
a-Keto acid and a-Keto acid and Synthesis of a-amino Amino acid
a-amino acid amino acid acids transaminase
Dehydro- Halohydrin Epoxide Synthesis of epoxides; Halohydrin
halogenation resolution of halohydrins dehalogenase
and epoxides
Carbonyl Ketone Alcohol Synthesis of alcohols Alcohol
reduction dehydrogenase/
ketoreductase
Aldehyde Alcohol Synthesis of alcohols Alcohol
dehydrogenase/
ketoreductase
(Continued)
14 Organic Synthesis Using Biocatalysis

Table 1.2   Summary of Common Biocatalytic Transformations (cont.)

Starting
Reaction Type Material(s) Product(s) Common Uses Enzyme Types
Activated alkene a,b-Unsaturated Saturated Asymmetric reduction Alkene reductase
reduction aldehyde, ketone, aldehyde, ketone, of C ═ C bonds (also known as
ester ester enoate reductase
and ene-reductase)
Reductive Ketone, 2-keto Amine, 2-amino Synthesis of amines Amino acid
amination acid acid dehydrogenase
Alcohol oxidation Secondary Ketone Synthesis of ketones Alcohol
alcohol dehydrogenase,
alcohol oxidase
Primary alcohol Aldehyde Synthesis of aldehydes Alcohol
dehydrogenase,
alcohol oxidase
Amine oxidation Amine Aldehyde, ketone Synthesis of aldehydes Amine oxidase
and ketones; resolu-
tions of amines
a-Amino acid a-Keto acid Synthesis of a-keto Amino acid
acids; resolutions of oxidase,
amino acids amino acid
dehydrogenase
Hydroxylation Saturated Alcohols Synthesis of alcohols Monooxygenase,
carbon–hydrogen peroxidase
bond
Aromatic Phenols Synthesis of phenols Monooxygenase,
carbon-hydrogen dioxygenase,
bond peroxidase
Oxidative Phenyl ethers Phenol, aldehyde Synthesis of phenols; Monooxygenase,
dealkylation dealkylation of methyl peroxidase
or other alkyl ethers
Alkylated anilines Amine, aldehyde Synthesis of amines; Monooxygenase,
dealkylation of methyl Peroxidase
or other secondary
amines
Baeyer–Villiger Ketone Ester Synthesis of esters Baeyer–Villiger
oxidation and lactones monoxygenase
Cyanohydrin Aldehyde or 2-Hydroxy Synthesis of Oxynitrilase
formation ketone nitrile 2-hydroxy nitriles (Hydroxynitrile
lyase)
Introduction, Types of Reactions, and Sources of Biocatalysts Chapter 1 15

Table 1.2   Summary of Common Biocatalytic Transformations (cont.)

Starting
Reaction Type Material(s) Product(s) Common Uses Enzyme Types
Aldol Aldehyde 2-Keto acid Synthesis of Pyruvate
condensation 2-hydroxy ketones decarboxylase,
benzoyl formate
decarboxylase,
phenylpyruvate
decarboxylase
Aldehyde 2-Hydroxy Synthesis of Deoxyribose
aldehyde 3,4-dihydroxy phosphate aldolase
aldehydes
Aldehyde, 1-Phosphorylated Synthesis of Dihydroxyacetone
dihydroxyacetone 2-keto-3,4-diol polyhydroxylated phosphate aldolase
phosphate 2-ketones
Aldehyde 2-amino acids Synthesis of 3-hydroxy Threonine aldolase
2-amino acids
The table is organized by reaction type, rather than by enzyme type to facilitate use in synthetic applications.

base. The reverse reaction (ester and amide synthesis) cannot be carried out un-
der aqueous conditions due to the large molar excess of water (whose concentra-
tion is 55 M in pure water). Enzymes can catalyze the reverse reaction – ester and
amide synthesis from acids and alcohols or amines – under nonaqueous con-
ditions, although the yields are limited by thermodynamic constraints unless
steps are taken to remove the water formed during the reaction. This limitation
can be circumvented by using enzymes to catalyze transesterification and trans-
amidation, using an ester or amide as the starting material and relying on Le
Chatêlier’s principle to shift the equilibrium to the desired product (Figure 1.3).
Acyl transferase enzymes have been widely used to synthesize chiral esters, am-
ides, alcohols, and amines. In many cases, these conversions involve kinetic
resolutions of alcohols, acids, esters, amines, and amides. Of course, since each
enantiomer makes up half of the racemic mixture, kinetic resolutions can pro-
vide a maximum 50% yield. This limitation can be overcome by racemizing
or inverting the configuration of the unreacted substrate during the enzymatic
reaction. Such a scheme is referred to as a dynamic kinetic resolution and theoreti-
cally allows complete substrate conversion to product along with 100% chemi-
cal yield of a single product enantiomer.

6.2 Carbonyl Reductions to Alcohols

Another common biocatalytic route to alcohols involves enzyme-mediated
reductions of the corresponding aldehydes or ketones. Because the starting
materials are prochiral, such processes are not kinetic resolutions and are there-
fore not subject to the 50% yield limitation. Enzymes that catalyze carbonyl
16 Organic Synthesis Using Biocatalysis

FIGURE 1.3
Hydrolysis and synthesis of carboxylic acid derivatives such as esters and amides.

reductions have been variously named as alcohol dehydrogenases or ketoreduc-

tases.8 Because carbonyl reductions involve the formal addition of H2 (usually
in the form of a hydride ion along with a proton), a second cosubstrate that
supplies reducing equivalents must be included along with the aldehyde or ke-
tone of synthetic interest. Nicotinamides are the most common hydride sources
for enzymatic reactions and they occur in the form of nicotinamide adenine
dinucleotide (NADH) and its phosphorylated analog (NADPH). Some enzymes
are highly selective for one cofactor type or the other whereas others accept
both NADH and NADPH (a property referred to as dual specificity). Carbonyl
reduction converts the nicotinamides into their oxidized forms and these must
be reduced back to their original oxidation states prior to reuse in subsequent
rounds of catalysis. Several methods for in situ cofactor regeneration have been
developed in response to the high cost of nicotinamides and cofactor turnover
numbers of more than 1000 are commonly achievable. This usually makes the
cofactor contribution to the overall process costs negligible (Figure 1.4).
Alcohol dehydrogenases/ketoreductases are widely distributed in nature where
they play many roles in metabolism. Bakers’ yeast is a particularly prolific

FIGURE 1.4
Carbonyl reductions to alcohols.

8
The “alcohol dehydrogenase” nomenclature is more common in the biochemical literature where-
as “ketoreductase” is typically used in biocatalysis since this is the synthetically more useful direc-
tion for the reaction.
Another random document with
no related content on Scribd:
kullasta vaimoa. Ruumiin hän kyllä saa syntymään, mutta henkeä ei
kultakuvaan tule — se olisi Ilmarisen pitänyt huomata jo työhön
ryhtyessään. Ei lämmitä häntä kultakuvan kylmä kylki, ja hän
tarjookin kultaneidon naimahaluiselle Väinämöiselle, vieläpä
leikillisesti — mikä piirre hänessä muutoin on perin harvinainen —
vakuuttelee, ettei se suinkaan »ole suuri suun piolta.» Vieläkin hän
tekee yhden vaimon hankkimisyrityksen, ajaa Pohjolan nuorempaa
tytärtä kosimaan ja ryöstää tämän mukaansa, kun tyttö ei hyvällä
lähde. Vaan eipä tästäkään hänelle iloa koidu. Arkipäiväisenä ja
uneliaana hän nukkuu sikeästi majatalossa, ja sill'aikaa toinen
naurattelee hänen naistansa. Suuttuupa silloin hidasverinen
seppäkin ja loitsii — mikä muuten ei kuulu hänen tapoihinsa —
naisensa meren lokiksi eikä enää puutu naimisasioihin.

Ilmarisen epäröivä jopa merellä pelkurimainen luonne käy selvästi

ilmi samporetkellä. Häntä kyllä harmittaa, että Pohjola rikastuu
hänen samponsa turvissa, mutta hän ei tee mitään sammon
hankkimiseksi Kalevalaan. Vieläpä hän pelotteleekin kaikenlaisilla
vaaroilla, kun Väinämöinen rohkeasti kehoittaa lähtemään sammon
ryöstöön. Hän on maalla-eläjä, joka perin vastahakoisesti uskaltaa
kalliin henkensä Wäinämöisen välkeälle tielle, merelle. Lemminkäistä
hän kyllä ivaa, kun tämä miekallaan haukea tavoittaessaan
mulskahtaa venheestä mereen, mutta samalla joutuu itsekkin
seppänä epäedulliseen valoon, kun särkee miekkansa haukeen.
Yhtä saamattomana hän, niin taitoniekka kuin onkin, ei kykene
hauen leukaluusta kannelta tekemään, vielä vähemmin
epärunollisena edes yrittääkään sitä soittaa, vaikkapa kaikki muut
yrittävät. Eikä hän samporetkellä osota mitään erityistä innostusta tai
kykyä muuhun kuin soutamiseen ja sampovuoren ovenlukkojen ja -
saranain rasvaamiseen; vieläpä todellisen vaaran uhatessa vain
valittelee ja peittäytyy veneessä viltin alle. Hän ei ole sankarisielu,
vaan pelkästään arkipäiväinen seppä. Pohjan akan Kalevalaan
lähettämien vaarojen pois karkoittamisessa hän tosin käytännön
miehenä hieman auttelee Väinämöistä, mutta pääkunnia kaikesta on
tällöin Väinämöisen.

Irrallisempana edellisten pääurosten rinnalla esiintyy luonteineen

ja tekoineen Wäinämöisen »ylimäinen ystävä» Lemminkäinen, oikea
suomalaisen kansanrunon suosikki. Kuten jo hänen monista
nimityksistään — Lemminkäinen, Ahti, Kaukomieli y.m. — voimme
huomata, on hänenkin kokonaiskuvansa kansanrunossa kudottu
yhteen monen eri henkilön teoista ja luonteenpiirteistä. Mutta sitenpä
onkin syntynyt erittäin monipuolinen ja mielenkiintoinen sankarikuva,
joka sekin ansioineen ja vikoineen omalta kannaltaan hyvin edustaa
suomalaista kansanluonnetta. Väinämöistä sopisi meidän katsoa
Suomen kansan kokonaisedustajaksi, Ilmarinen taas on lähinnä
hämäläisheimon edustaja, ja vilkas, seikkaileva Lemminkäinen
edustaa lähinnä karjalaisluonnetta. Hänessä virtaa liikkuva, eloisa
veri, joka pakottaa hänet alituisesti retkeilemään ja seikkailemaan
kotikylän ulkopuolella, uhmailemaan vaaroja ja etsimään naisiloja.
Runotar on hänen kuvaamiseensa tuhlannut runsaasti väriä, niin että
paikoin tuntuu itse Väinämöinenkin jäävän häneen verraten varjoon.
Hän on nuori ja pulska mies, »veitikka verevä», jota naiset eivät voi
vastustella ja joka elelee neitojen kisoissa kuin kotonaan. Hänen
mielijuomiansa on olut, joka panee veren kuohumaan hänen
suonissaan, niin että hän useinkin toimii äkkipikaisesti ja
häikäilemättömästi. Hän on »kärkäs käskemättä» ja suuri kerskuri,
mutta osottaa samalla pelotonta sotaista mieltä sekä asetaitoa,
osaapa tarvittaessa loitsiakin milt'ei Väinämöisen veroisesti.
Hurjapäisenä, ylpeänä, riidan- ja sodanhaluisena hän kuitenkin on
erittäin hellä äidilleen, vaikkapa kääntääkin äitinsä varoitukset
leikiksi, niitä tottelematta. Kaikkialla hän on oma itsensä, jonkinlainen
Kalevalan »yli-ihminen.»

Hänen ensimäinen urotyönsä on ylpeän ja kauniin Kyllikin

ryöstäminen Saaresta vaimoksi. Äiti häntä varoittelee lähtemästä
kosiin, koska oli köyhä ja halpasukuinen, mutta ylpeästi viittaa
Lemminkäinen vastustamattomaan viehätysvoimaansa sekä lupaa
Kyllikille jumalaisella miekallaan sukunsa suurentavansa. Tosin
Saaren naiset hänelle nauravat, kun hän kylän kujalla ajaa rekensä
kumoon, mutta pianpa Lemminkäinen kääntää naisten naurun
lemmenleikiksi. Kyllikki on ainoa, jonka vuoksi hän saa turhaa työtä
tehdä, mutta niinpä hän vihdoin kyllästyykin ja ryöstää Kyllikin
rekeensä. Saapa hän lopuksi mairein sanoin ja vakavin valoin
Kyllikinkin suostumaan itseensä ja palajaa onnellisena kotiin.

Mutta sankarin avio-onni ei ole pitkä. Vastoin valaansa menee

Kyllikki kerran, Lemminkäisen liiaksi kalamatkalla viipyessä, kylän
kisoihin. Lemminkäisen veri kuohahtaa, kun hän sen kuulee;
hänessä herää jälleen vastustamaton sodanhalu, jota mitkään äidin
tai vaimon rukoukset eivät voi viihdyttää; eivät aarteet eikä kotoinen
olut hänelle enää kelpaa. Kyllikin sijaan hän tahtoo hankkia
vaimokseen Pohjolan kuulun neidon ja lähtee päätä pahkaa, loitsuilla
ja sota-aseilla hyvin varustettuna, Pohjolaan. Täällä hän
taikakeinojansa avulla puikahtaa Pohjolan pirttiin kenenkään
huomaamatta keskelle mahtavia loitsijoita, ja loitsii itse niin ankarasti
joukkoon, että »tulta iski turkin helmat, valoi silmät valkeata», ja
kaikki Pohjolan tietäjät nujertuvat sellaisen loitsuvoiman edessä mikä
minnekin. Röyhkeästi hän sitten pyytää Pohjan akalta tytärtä,
»piikajoukosta pisintä», mutta saakin aivan kuin Ilmarinen ensin
tehtäväkseen vaarallisia ansiotöitä. Kerskaillen hän lähtee
hiihtämään Hiiden hirveä, niin että »tuli suihki suksiloista, savu
sauvojen nenistä», mutta vasta metsänhaltioita suostuttelemalla hän
lopulta monen seikkailun jälkeen saa hirven taatusti kiinni. Ukko
ylijumalan avulla hän taltuttaa suitsiinsa myös Hiiden raisun
hevosen, mutta kolmannessa ansiotyössä, Tuonelan mustan joen
joutsenen ammunnassa, hänet hukka perii. Pohjolan sokea
karjanpaimen, jota hän oli pilkannut, täällä kostoksi salaa ampuu
hänet kyynuolella ja silpoo miekallaan kappaleiksi Tuonelan
synkkään jokeen. Sinne olisikin sankarimme kadonnut, jollei hänen
hellä ja huolehtiva äitinsä, saatuaan Lemminkäisen kotiin jättämästä
ennemerkistä tiedon poikansa tuhosta, olisi verrattomassa
äidinrakkaudessaan pannut maat ja taivaat liikkeelle ja haravoinut
poikaansa kokoon Tuonelan joesta sekä jumalien voiteilla häntä
henkiin herättänyt. Tosin hän nyt lähtee kotiin äitinsä kera, mutta
sydän on edelleen »noissa Pohjan neitosissa.»

Ja Ilmarisen häiden jälkeen hän uudelleen sonnustaa itsensä

Pohjolaan — tällä kerralla kostamaan sitä häväistystä, että hänet
yksin, koska muka oli toraisa, tappelija ja naisten viettelijä, oli jätetty
häihin kutsumatta. Mitkään äidin varoitukset tai vaaroilla pelottelut
eivät häntä nytkään voi pidättää, sillä sellaista häpeää hän, urosten
uros, ei voi sulattaa. Hän kylpee, pukeutuu vahvaan sota-asuunsa ja
luottaen oivalliseen miekkaansa sekä loitsutaitoonsa lähtee äidin
kuvaamaa vaarallista tietä ajamaan Pohjolaan. Rohkeutensa ja
neuvokkaisuutensa avulla hän selvittäytyy noista kamalista
vaarapaikoista ja käyttäytyy niin röyhkeästi ja ylimielisesti
Pohjolassa, että Pohjolan isäntä vihdoin miekalla koettaa häätää
pois tuota kutsumatonta vierasta. Mutta kaksintaistelussa
Lemminkäinen sivaltaa isännältä pään poikki »kuin naatin
naurihista», vieläpä julkeaa pyytää vettä veriä käsistään
pestäksensä. Silloin emäntä vimmastuu ja kutsuu kaikki Pohjolan
miekkamiehet Lemminkäistä häätämään. Ylivoiman edessä
sankarimme viisaasti väistyy ja rientää suinpäin kotiinsa sekä sieltä
vahvoilla eväillä varustettuna Saareen vainolaisia piiloon. Saaressa
hän viettää niin julkeaa ja hauskaa elämää Saaren neitojen ja
vaimojen parissa, että Saaren mustasukkaiset miehet vihdoin
päättävät karkoittaa tuon rauhanhäiritsijän pois. Tälläkin kertaa
Lemminkäinen sukkelasti väistyy ylivoiman tieltä ja pääsee vihdoin
monien vaivojen ja seikkailujen jälkeen kotivalkamille, jätettyään
Saaren naiset rannalle itkemään hänen äkillistä poislähtöään. Apea
oli lähtijänkin mieli, ja vielä apeammaksi se käy, kun hän huomaa,
että koti on poltettu poroksi ja armas äiti kadonnut. Kerrankin hän
oikein katuu tottelemattomuuttaan ja hurjapäisyyttään. Vihdoin hän
löytää äitinsä metsän piilopirtistä ja on heti yhtä huoleton veitikka
kuin ennenkin. Vielä kerran hän yrittää kostoretkelle Pohjolaan,
ottaen vanhan aseveikon Tieran sotatoverikseen. Mutta nolosti käy
tälläkin kertaa. Heidän laivansa jäätyy Pohjolan emännän lähettämiin
pakkasiin, ja alakuloisina palajavat uroot kovia vastuksia kestäen
kotiin. Lemminkäisen ylpeää itseensäluottamusta ja naisiin
mieltymystä ei tosin ankarin pakkanenkaan jaksa täysin masentaa.

Näin on Lemminkäinen puuhaillut yksikseen. Vasta samporetkellä

hän esiintyy muiden sankarien mukana ja osottaa pitkin matkaa
rohkeaa, kerskailevaa ja levotonta luonnettaan. Hänpä se
varomattomuudellaan aiheuttaa retken puolinaisen onnistumisenkin,
kun Väinämöisen varoituksista huolimatta paluumatkalla laulaa
karjahtelee niin kovasti, että Pohjolan väki herää ja lähtee
sammonryöstäjiä takaa ajamaan, mistä ennen mainittu meritaistelu
on seurauksena.

Näiden Kalevalan kolmen pääuroon ohelle on kansanruno

asettanut muutamia muita miesluomia, jotka nekin tavalla tai toisella
liittyvät edellisiin ja runojen kokonaisvirtaan, niin että yhteys kaikkien
eri osien ja sankarien välillä mitenkuten säilyy. Sellainen sivuhenkilö
on ennen muita synkkä Kullervo, jonka tuhoisa teko — Ilmarisen
emännän surma — muodostaa käänteen Kalevalan juonessa,
rikkomalla Kalevalan ja Pohjolan siihenastiset hyvät välit. Kullervo
edustaa kodittoman orjan kolkkoa osaa, on juurikuin orjuutta
kärsineiden suomalaisheimojen — inkeriläisten, vatjalaisten ja
virolaisten — kovaosainen vertauskuva. Harvinaisella runollisella
voimalla ja 'jylhyydellä Kalevala esittää hänen elämänsä
murhenäytelmän. Hänen kotinsa hävitetään tuimassa heimoriidassa,
itse hän syntyy orjuuteen, mutta osottaa jo lapsena tavattomia
ruumiin ja hengen voimia. Orjassa ne eivät pääse huonon kohtelun
vuoksi kehittymään suotuisaan suuntaan; ulkonaiset olosuhteet ja
oman sydämen voimakkaat vietit ja intohimot saattavat Kullervon
rikoksien tielle. Sukukoston hän näyttää imeneen jo äidin maidossa,
ja sitä peläten hänen setänsä Untamo ensin koettaa toimittaa hänet
pois päiviltä ja sitten, kun Kullervo uhkamielisesti tekee kaikki työt,
jotka hänen sankariluonteelleen olivatkin sopimattomia, nurinpäin,
myö hänet muutamasta raudankappaleesta Ilmariselle. Ei osaa
Ilmarisen emäntäkään orjaa oikein kohdella; ajattelemattomasti hän
Kullervon eväsleipään leipoo sisälle kiven. Kun Kullervo, jota
paimenen halpa virka jo on tarpeeksi harmittanut, lisäksi särkee
tuohon leipäkiveen ainoan muiston isästänsä, perintöveitsensä,
kuohahtaa hänen kostonhaluinen verensä, ja sepän emäntä saa
hengellään maksaa ilkityönsä. Koston makuun päästyään Kullervo
nyt tahtoo kostaa Untamolle isänsä Kalervon kodin hävityksen, mutta
joutuu sitä ennen kuolleiksi luulemiensa vanhempainsa luo.
Täälläkään hän ei töissään menesty, ne kun eivät ole hänen
voimiensa mukaisia, ja vihdoin hän eräällä metsämatkalla
tietämättään viettelee oman kadoksissa olleen sisarensa, joka
hyppää koskeen häpeäänsä sovittamaan. Näyttääpä kuin olisivat
kaikki kohtalon voimat liittoutuneet häntä vastaan. Rikos vie
rikokseen. Töykeästi kohtelee Kullervo kotiväkeään ja vihdoin kostaa
perinpohjin Untamollekin. Mutta silloinpa onkin mitta täysi. Rikokset
huutavat sovitusta, ja sovitukseksi Kullervo jylhästi painaa
miekkansa kärjen omaan rintaansa.

Kullervonkin nimen ympärille on kansanrunoissa kutoutunut

alkuperäisestä eri henkilöille kuuluvia tekoja ja piirteitä, jotka kaikki
yhdessä ovat jylhentäneet tuon onnettoman sankarin synkkää
kokonaiskuvaa ja muodostaneet sen niin kammottavan traagilliseksi.
Hän se Kalevalan henkilöistä onkin ensinnä ja eniten herättänyt
kaunotieteilijäin ja -taiteilijain mielenkiintoa.

Verrattain vähäpätöinen sivuhenkilö on nuori Joukahainen, jonka

esiintyminen kuitenkin on tarpeellinen saattamaan Väinämöistä
kosiopuuhiin. Hän on luihu ja kateellinen ylvästelijä ja kerskuri, joka
ei voi kärsiä Väinämöisen suurta tietäjämainetta. Vastoin
kotiväkensä kieltoa hän lähtee kilpasille Väinämöisen kera, mutta
joutuu kilpalaulannassa niin surkeasti tappiolle, että ainoasti
lupaamalla sorean Aino-siskonsa Väinämöiselle puolisoksi pelastaa
hätääntyneen henkensä. Tätä hän sitten kyllä katkerasti pahoittelee
ja yrittää salakavalasti kostaa Väinämöiselle ampumalla häneen
nuoliaan, kun hän Pohjolaan kosiin merta myöten ajelee. Sattuvasti
kuvailee kansanruno Joukahaisen maltitonta vahtausta, kun hän
levottomana siirtyy pirtistä vaanimaan ulos pihalle ja pihalta yhä
ulommaksi pelloille ja kosken partaalle. Ja vahingoniloisena hän
toivottelee Väinämöiselle tuhoa meren aalloissa. — Kalevala ei
hänestä sen enempää piittaakaan, tehtyään ensin muutamilla
piirteillä hänen halpamaisen luonteensa selväksi.
 Hauska tuttavuus on Lemminkäisen sotatoveri, urhea Tiera, joka
ohimennen lukijalle esitetään. Kun Lemminkäinen Tieran sotaista
mieltä herättääkseen hänelle muistuttelee heidän entisiä yhteisiä
urotekojaan, herää hänessä sotainen into niin kiivaasti, ettei edes
äsken naitu nuorikko voi häntä pidättää. Niin kiireesti hän
jouduttautuu Lemminkäisen mukaan, että vasta ulkona viimeistelee
pukuansa. Muutamilla piirteillä on Kalevala hänestäkin luonut
havainnollisen pikkukuvan.

Nolon osan on Kalevalassa saanut Pohjolan isäntä. Häntä ei edes

mainita millään erityisnimelläkään; hän peittyy täydellisesti
voimakkaan vaimonsa Louhen liepeihin. Kotiväki ei piittaa
rahtuakaan hänen käskyistään ja kun hän kerran koettaa ominpäin
isännyyttään näyttää, häätämällä miekoin talostaan julkeaa
Lemminkäistä, saa hän surkeasti surmansa. Hän on täydellinen
»tohvelisankari». Hänen vastakohtanaan esiintyy Kalevalan lopussa
talonsa ylpeänä isäntänä »ruma Ruotus paitulainen» (= raamatun
Herodes), joka röyhkeästi kohtelee avunanojaa.

Kalevalan miesjumalat ja muut tilapäiset mieshenkilöt

sivuutamme, kun ne ovat ulkopuolella esityksemme piiriä.

*****

Näin asettaa Kalevala eteemme suuren joukon mieskuvia kaikki

elävinä ja yksilöllisinä. Suppea esityksemme ei voi antaa muuta kuin
perin kalpean aavistuksen siitä monipuolisesta elämästä, jota
Kalevala mestarillisesti kuvailee. Vielä vähemmän se voi selvitellä
sitä verratonta runollista kauneutta ja värikkyyttä, joka sen kuvauksia
koristaa. Voidakseen tästä kaikesta täysin nauttia, täytyy itsekunkin
lukemalla syventyä Kalevalan omiin runoihin. Niiden lukeminen kyllä
runsaasti lukijan vaivat palkitsee.
KALEVALAN NAISET
Esittänyt O.A. Kallio

Kalevalan varsinaiset pää- ja toimihenkilöt ovat tosin, kuten

luonnollista onkin, miehiä, mutta samalla on Kalevala antanut
naisillekin sangen huomattavan sijan. Miehet töineen ja toimineen
ovat ikäänkuin Kalevalan vahva luusto, naiset sen, lihasto; tai toista
vertausta käyttääksemme, miehet ovat sen ajatteleva pää ja toimiva
käsivarsi, naiset sen tunteva ja lämmittävä sielu ja sydän. Harva
kansanrunoelma asettaa eteemme sellaisen joukon havainnollisia
naiskuvia kuin Kalevala. Sodat, taistelut ja verityöt eivät ole
Kalevalan pääsisällyksenä kuten esim. kreikkalaisten ja saksalaisten
vanhain kansanrunoelmain. Suomalaisen kansanluonteen
mukaisesti Kalevala pysyy enimmälti kodin ja perheen piirissä,
yksityisolojen, mielialojen ja tunnelmain maailmoissa. Ja tämä
Kalevalan idyllinen, lyyrillinen luonne johtuu suuressa määrin juuri
siitä, että naisilla siinä on niin vaikuttava asema. Varsinkin äidit ovat
Kalevalassa saaneet harrasta huomiota ja myötätuntoa osakseen.
Missäpä muussa kansanrunoelmassa on äidin huolta ja
lapsenrakkautta kuvattu niin kauniisti kuin Kalevalassa? Ainon äiti,
Lemminkäisen äiti, Louhi, Lokka, Kullervon äiti, Marjatta — kaikki he
hellällä äidinrakkaudella huolehtivat, tosin joskus vääräänkin
suuntaan, lastensa parhaasta; ja helposti suo äidinsydän anteeksi
lapsensa hairahdukset. Tosin muutamain Kalevalan äitien
alkukuvana lienee kristinuskon kantaäiti, neitsyt Maaria, josta
katolinen kirkko keskiajalla muodosteli naisen ihannekuvan, mikä
sitten siirtyi kansan mielikuvitukseen ja sen runoihin, mutta silti
Kalevalan äidit ovat suuressa määrin yksilöllisiä henkilöitä omine
erikoisuuksineen. Äitien rinnalla on meillä Kalevalassa joukko
viehkeitä neitosia, kuten Aino, Kyllikki, Pohjan impi ja Annikki, jotka
ovat omiansa panemaan Kalevalan sankarien päät pyörälle ja
saattamaan äideilleen päänvaivaa kosijain suhteen. Onpa vielä
lisäksi ahkeria ja toimekkaita emäntiä ja palvelustyttöjä, kuten
Osmotar ja »Pohjan piika pikkarainen», puhumattakaan monista
soreista haltiattarista, joita ilmat, metsät ja vedet ovat täynnä. Tämä
naishenkilöjen kirjava paljous se antaakin Kalevalalle aivan erikoisen
viehätyksen.

*****

Mahtavin, edustavin naishenkilö Kalevalassa on Louhi, Pohjolan

emäntä, sukunsa, talonsa ja tavaransa neuvokas ja voimakas
suojelija ja johtaja. Hänellä on miehen tarmo ja ryhti, kun hän
esiintyy heimonsa edustajana Kalevalan sankareja kohtaan;
äidillisellä huolella hän valvoo perheensä parasta. Ulkomuodoltaan
hän ei ole viehättävä. Hänen lisänimensä onkin »Pohjan akka
harvahammas» — siis sellaisena miltei noita-akan näköinen. Hän
osaakin loitsia kuin parhain tietäjä ja muuttaa helposti muotoansa.
Talossaan hän esiintyy mieluisille vieraille rehtinä emäntänä ja
hallitsee täydellisesti vähäpätöistä miestänsä. — Louhen intohimona
on saada talonsa ja sukunsa rikkaaksi ja mahtavaksi. Senpätähden
hän koettaa hankkia itselleen kuuluisan ja äveriään vävyn sekä
tyttärensä lunnaiksi onnea ja rikkautta tuottavan ihmemyllyn sammon
Pohjolaan. Hän kestitsee runsaasti Väinämöistä, joka perin kurjassa
tilassa on mereltä joutunut Pohjolan rantaan, ja lupaa saattaa hänet
takaisin Kalevalaan, vieläpä tyttärensäkin hänelle, jos Väinämöinen
sammon takoisi. Kun sitten Ilmarinen Väinämöisen sijasta saapuu
Pohjolaan sampoa takomaan, käskee Louhi tyttärensä käyttämään
kaikkea naisellista viehätysvoimaansa Ilmarisen lumoamiseksi, jotta
tuo taitava seppo todellakin viehtyisi ryhtymään sammon taontaan.
Sammon saanti se tässä on hänelle pääasia, tytär vain
houkutuskeino. Ja iloisena hän sitten, kun sampo on valmis,
toimittaa Ilmarisen tiehensä sekä saattaa sammon syvälle »Pohjolan
kivimäkehen, yheksän lukon ta'aksi» valtansa ja voimansa
vastaiseksi perustaksi. Tyttären Ilmariselle antaminen joutui jäämään
siksensä, kun oli toivoa saada mahtavampikin vävy.

Riihatonta Lemminkäistä toimellinen Louhi ei voi suvaita. Hän

muistuttaa Lemminkäiselle, että tällä oli jo entinen emäntä, eikä siis
voinut Louhen tytär enää tulla kysymykseen; mutta kun
Lemminkäinen röyhkeästi yhä vaatii Pohjolan »impiparvesta
ihaninta», panee hän kosijalle sellaiset ansiotyöt tehtäviksi, joihin
tämä viimein sortuu. Ja Lemminkäinenpä se yksin jätetään Pohjolan
suuriin häihin kutsumatta, koska on »tehnyt häissäkin häpeät». Kun
Lemminkäinen siitä suuttuneena surmaa hänen mitättömän
miehensä, kostaa hän sen ankarasti ja vainoaa murhaajaa
hellittämättä.

Kun Väinämöinen ja Ilmarinen saapuvat kilpakosijoina Pohjolaan,

koettaa Louhi kaikilla järkisyillä saada tytärtään menemään vaimoksi
rikkaalle Väinämöiselle, koska sellainen naimiskauppa olisi ollut
Louhelle edullinen, mutta ei hän toki tahdo väkisin pahoittaa
tytärtään vastenmieliseen avioliittoon. Kuitenkin saa Ilmarinen vielä
suorittaa perin vaikeita ansiotöitä, ennenkuin Louhi lopullisesti
suostuu. Vaan sitten hän pitääkin Ilmariselle ja tyttärelleen
mahdottoman komeat häät, joihin hän kutsuttaa kaiken maailman
kansan. Haikein mielin hän vihdoin laskee tyttärensä, hyvillä
neuvoilla ja varoituksilla varustettuna, lähtemään uuteen kotiin.
Tällöin vasta tuossa miesmäisessä naisessa todelliset naisen ja
äidin tunteet pääsevät arvoonsa.
 Erittäin tarmokkaana esiintyy Louhi sammonryöstörunoissa. Hän
puolustaa tuota hartaimman intohimonsa esinettä, valtansa ja
rikkautensa lähdettä, kuin naarasleijona pentujaan; hän kokoo
sotajoukon ja varustaa laivan ajamaan takaa sammon ryöstäjiä; hän
toimittaa heidän tielleen jo etukäteen kaikenlaisia vaaroja; ja
neuvokkaasti, rohkeasti hän, kun hänen sotalaivansa särkyy
Väinämöisen loitsimaan salakariin, kokoo sen kappaleet allensa,
asettaa soturinsa siivilleen, muuttautuu jättiläislinnuksi ja istuikse
suoraan vihollistensa laivan mastoon. Ja kun taistelussa sampo
särkyy, niin että vain sen tyhjä kansi jää Louhen käsiin, koettaa hän
vieläkin kaikin keinoin vahingoittaa kalevalaisia; koston paha henki
on saanut hänet kokonaan valtoihinsa, naisellisuus on hänestä
tyystin kadonnut. Lopulta hän, tuntien sammon menetettyään
kadottaneensa voimansa, luopuu pahoista aikeistaan ja laskee
piilottamansa auringon ja kuun jälleen Kalevalalle paistamaan.

Jylhänä, suurenmoisena niin hyvässä kuin pahassakin kohoaa

Louhen mahtava olemus Kalevalan henkilökuvista aivan etualalle,
miessankarien rinnalle. Kaikesta itsekkyydestään huolimatta hän
johdonmukaisella luonteellaan ja toiminnallaan herättää
mielenkiintoa, jopa lopussa tavallaan myötätuntoa, sillä sortuuhan
hän kotiaan ja tavaraansa suojellessaan.

Puhtaasti äitinä on Lemminkäisen äiti Kalevalan täydellisin

äidinkuva. Hurjapäisen poikansa puolesta hän panee kaikki alttiiksi.
Tämä ainoa poika on, miehen aikaisin kuoltua, hänen hellikkinsä ja
silmäteränsä, jota hän alituisesti varoittelee, neuvoo ja pidättelee
syöksymästä uhkarohkeihin yrityksiin, ja jota Tuonelan joesta
pelastaakseen hän panee maat ja taivaat liikkeelle. Äidillisessä
rakkaudessaan hän helposti unohtaa ja antaa anteeksi lemmikkinsä
hairahdukset ja kovakorvaisuuden. Kun Lemminkäinen lähtee
Saareen Kyllikkiä kosimaan, varoittelee äiti vanha häntä kaikin tavoin
menemästä niin ylhäisiä kosimaan; tai kun Lemminkäinen kerta
toisensa perästä sonnustautuu retkelle Pohjolaan, milloin kosimaan,
milloin kostamaan, käyttää äiti, poikansa henkeä peläten, kaikkea
äidillistä vaikutusvoimaansa pidättääkseen rakasta poikaansa kotona
emon luona kaukana surman teiltä. Mutta rajupäinen poika ei kuule
äidin varoitteluja, ja silloin tällä ei ole muuta keinoa kuin neuvoa ja
opettaa poikaansa, jotta tämä terveenä selviäisi vaaroista.

Kotona hän levottomin mielin seuraa poikansa seikkailuja ja

odottelee kärsimättömänä tämän kotiin paluuta. Kun Lemminkäisen
ollessa ensimäisellä Pohjolan-retkellä hänen kotiin merkiksi
jättämästään harjasta veri alkaa vuotaa, arvaa äiti tuhon
kohdanneen Lemminkäistä. Miniä, Kyllikki, ei ehdi vielä ajatella
mitään, kun äiti jo suinpäin syöksyy ulos tielle poikaansa etsimään ja
juoksee Pohjolaan niin että »mäet mätkyi mennessänsä, norot nousi,
vaarat vaipui». Pohjolassa hän panee kiertelevän Louhen tiukalle, ja
kun Louhi sanoo Lemminkäisen mahdollisesti joutuneen susien
suuhun tai karhujen kitahan, tiuskaisee hän ylpeänä ja itsetietoisena:
Jo vainen valehtelitki! Susi ei syö minun sukua, karhu ei kaa'a
Lemminkäistä.» Vihdoin Louhi sanoo Lemminkäisen lähteneen
Tuonelan joelle, ja silloin äiti taas juoksemaan kadonneen jälestä
»suuret suot sutena, kulki korvet kontiona, ve'et saukkona samosi».
Saatuaan auringolta varman tiedon siitä, että Lemminkäinen on
surmattu Tuonelan jokeen, hän Ilmarisella teettää jättiläisharavan,
jolla hellittämättä haravoi poikansa jäännökset joesta kokoon.
Huolimatta korpin pilkasta hän sommittelee kappaleet yhteen, saa
Suonettaren avulla ruumiin eheäksi ja vihdoin mehiläisen lopulta itse
»luojan kellarista, kamarista kaikkivallan» hakemien voiteiden avulla
hengenkin poikaansa palajamaan. Ei hän tätä toru eikä moiti, vaan
on perin iloinen saadessaan vallattoman veitikkana lähtemään kotiin.
Samalla tavalla hän hellii ja suojelee Lemminkäistä silloinkin, kun
tämä, Pohjolan isännän surmattuaan, toiselta Pohjolan-retkeltään
pakenee kotiin ylivoiman tieltä. Hän tiedustelee hellästi
Lemminkäisen pahoilla-olon syytä ja kokee kaikin tavoin häntä
lohdutella, vieläpä neuvoo hänelle varman piilopaikankin
kaukaisessa meren saaressa, jääden itse kotiin alttiiksi Pohjolan
väen kostolle. Niin hätäinen on äidin sydän, että hän ei ollenkaan
huomaa Lemminkäisen vannovan vain pari kesää pysyvänsä poissa
sotateiltä, vaikkapa äiti oli luvannut piilopaikan neuvoa vain sillä
ehdolla, että Lemminkäinen vannoisi kymmenen kesää välttävänsä
sotaseikkailuja. Ja vaikka Lemminkäinen yksin on syypää siihen, että
äiti saa paeta Pohjolan väkeä metsään kurjuuteen ja nämä polttavat
poroksi heidän talonsa, heltyy äidin sydän heti, kun saa nähdä
poikansa terveenä palajavan piiloretkeltään. Tällaisen
hemmottelevan äidinrakkauden hoivissa Lemminkäisestä kai
kasvaakin tuollainen riihaton hurjapää, joka ei hetkistäkään pysy
alallaan. Mutta ottamalla huomioon, että Lemminkäinen on äitinsä
ainoa poika ja vanhuuden tuki, on tuollainen hellyys helposti
ymmärrettävissä; se on anteeksi annettavaa äidillistä ja naisellista
heikkoutta.

Samantapaista äidin huolta ja hätää osottaa Marjatta neito

etsiessään kadonnutta pojuttansa »alta jauhavan kivosen, alta
juoksevan jalaksen, katsoen joka kanervan, kaivellen katajanjuuret»,
ja iso on hänenkin ilonsa, kun lapsi vihdoin suolta löytyy.

Liikuttavin on sittenkin Kullervon äidin rakkaus ja

anteeksiantamus. Hänkin on väsymätönnä etsinyt metsään
kadonnutta tytärtään, sillä »emon etso eellimäisnä, emon etso, emon
kaiho», mutta turhaan hän on etsinyt. Sitä suurempi on hänen ilonsa,
kun kuolleeksi itkemänsä poika Kullervo vielä palajaa äidin luo. Ja
vaikkapa Kullervo, tosin kyllä tietämättään, tekee mitä kauheimman
rikoksen, pitää tuon samaisen metsään kadonneen sisarensa,
»turmelee emonsa tuoman», ei äiti kuitenkaan kiroo Kullervoa, vaan
päinvastoin lohduttelee ja tyynnyttelee häntä. Hän juurikuin koettaa
ymmärtää kurjan poikansa katkerat kokemukset ja löytää niistä
lieventäviä asianhaaroja pojan rikokselle. Lemminkäisen äidin tavoin
hän kaikin keinoin kieltelee Kullervoa sotaan lähtemästä, ettei sinne
sortuisi. Kun sitten Kullervo jäähyväisiksi ynseästi kohtelee
kotiväkeänsä, jopa äitiäänkin, niin kaikki muut vastalahjaksi hänet
hylkäävät; äiti yksin verrattomassa, anteeksiantavassa
rakkaudessaan ei unhota kurjaa Kullervoa. »Et älyä äidin mieltä,
arvoa emon sydäntä», hän vastaa Kullervolle, kun tämä kysyy,
surisiko äiti häntä, jos kuulisi hänen kuolleen sotatielle, ja jatkaa:
»Itkenpä minä sinua, kun sun kuulen kuolleheksi; itken tulville
tupamme, siltalauat lainehilla, lumet itken iljeniksi, iljenet suliksi
maiksi, sulat maat vihottaviksi, vihottavat vieroviksi; mit'en itkeä
ilenne, itkeä inehmisissä, itken saunassa saloa, saunan lauat
lainehilla.» Voiko tosiaan äidinrakkaus rikoksellista poikaa kohtaan
mennä pitemmälle kuin tässä ihanassa kuvauksessa? Tuskin.

Lastensa parasta katsova on myös Ainon äiti, vaikkapa hän

erehtyy keinoissaan ja vasta myöhään sen huomaa. Aivan oikein
hän epää poikaansa Joukahaista lähtemästä kilpasille Väinämöisen
kanssa ja sitten myöhemmin kokee estellä hänen kostopuuhiaan,
mutta tyttärensä Ainon suhteen hän äidillisessä
lyhytnäköisyydessään menettelee väärin. Hänkin näet toivoo
tyttärelleen mahtavia sulhasia, ja kun hän Joukahaiselta kuulee, että
tämä oli luvannut Ainon Väinämöiselle puolisoksi, niin hän ihastuu
ikihyväksi, koska siten näkee hartaimman toivonsa toteutuvan.
Ottamatta ollenkaan lukuun Ainon omaa tahtoa ja valintavapautta
hän äidillisellä vallalla koettaa pakoittaa itkevää Ainoa iloitsemaan ja
koristautumaan Väinämöistä varten. Äidin tarkoitus on kyllä hyvä,
mutta hän ei jaksa käsittää, että Ainossa jo on täysin hereillä oman
sydämen naisellinen itsetietoisuus, uuden sukupolven
katsantokanta. Vasta kun hän saa kuulla Ainon menneen surussaan
»alle aaltojen syvien», hän huomaa erehtyneensä pakoittaessaan
tytärtään »vastoin mieltä miehelähän». Ja sitä katkerampi ja
lohduttomampi on nyt hänen surunsa, niin suuri hänen kyyneltensä
tulva, että niistä kasvaa kolme jokea, joiden keskellä olevilta luodoilta
sadat kultaiset käköset alakuloisella kukunnallaan juurikuin
säestävät hänen mielipahaansa.

Näihin äidinkuviin voisimme vielä lisätä seppo Ilmarisen äidin.

Lokka, »luopuisa emäntä», odottelee hartaalla halulla Ilmarista ja
hänen kuulua nuorikkoaan Pohjolan hääjuhlista kotiin. Kun sitten
»reen kapina kankahalta» kuuluu, riemastuu hän suuresti, sillä nyt
hän ensi kerran saa nähdä poikansa toivotun morsiamen ja
nuorikon, joka »on kuin puola puolikypsi tahi mansikka mäellä».
Ilmarisen onni ja menestys on ollut äidin hellin huoli, ja kun hän nyt
näkee pojan onnellisena kauniin nuorikon rinnalla, ei äidin riemulla
ole rajoja. Muhkeat tupaantuliaiskemut, joissa »oli kysta kyllin
syö'ä», ovat puolestaan osotuksena Lokan äidinilosta ja
vieraanvaraisuudesta. — Samoin Väinämöisen äiti, vaikkapa jo
onkin vainaja, vielä haudasta seuraa mielenkiinnolla poikansa
kohtaloita ja antaa hänelle äidillisiä neuvoja.

Nämä kauniit äidinkuvat ovat Kalevalan ihanimpia kohtia ja

osaltaan arvokas todistus esivanhempiemme sydämellisistä
perhesuhteista.

Entäpä Kalevalan neidot, kassapäiset kaunottaret?

 Heidän hempeästä parvestaan kohoaa yli muiden Pohjan neito,
»maan kuulu, ve'en valio», Kalevalan sankarien sydämen aivoitus ja
sentähden tavallaan koko Kalevalan keskus. Moninaisesti kuvailee
Kalevala hänen kauneuttaan ja hempeyttään, joka kosijoita
vastustamattomasti vetää puoleensa. Hän itse hyvin tietää sulonsa
voiman eikä suinkaan suostu ensimäisen kosijan kumppaniksi. Hän
osaa vikkelästi, mutta samalla herttaisen suopeasti torjua kosijain
tarjoukset, kunnes hänen sydämensä on päässyt täysin selville
vaalistaan. Äiti ei voi häntä pakoittaa vastenmieliseen liittoon;
ylväästi hän sydämen asioissa vaatii itselleen valintavapauden.
Väinämöinen saa turhaan hikoilla hänen tähtensä ja panna maat ja
manalat liikkeelle. Neito tosin kohtelee arvokasta Väinämöistä
kaikella kunnioituksella, mutta osaa sukkelasti väistää Väinämöisen
kosinnat. Kun Väinämöinen ensi kertaa Pohjolasta palatessaan
näkee hänet taivaan kaarella kaikessa ihanuudessaan ja heti häntä
kosaisee, kertoo neito herttaisesti hymyillen edellisenä iltana
kuulleensa rastaan lehdossa lauleskelleen »tytärten mieltä» ja
»miniän mieltä». Ja laulun loppuponsi oli muka ollut se että »harvoin
saapi orja lemmen, ei miniä milloinkana», kun sitä vastoin neito on
kotonaan »kuin marja hyvällä maalla». Kun Väinämöinen ei peräydy,
panee hän, kosijan itsensäkehumiseen kiinni iskien, tälle
mahdottomilta näyttäviä koetöitä ja lupaa »ehkä» niiden suorittajalle
menevänsä. Siten hän sillä kertaa selviää Väinämöisestä, tämä kun
ei voi tehtäviään loppuun suorittaa.

Sen sijaan näyttää Pohjolan neiti jo alunpitäen tunteneen sisäistä

vetovoimaa nuorekkaan muhkeaa Ilmarista kohtaan, vaikk'ei,
naisellisesta kyllä, tahdo sitä aivan heti tunnustaa. Mielellään hän
siis äitinsä kehotuksesta koristautuu kaikin tavoin, kun Ilmarinen
saapuu Pohjolaan sampoa takomaan, ja saakin sirkoin silmin,
punehtivin poskin yksivakaisen sepän häneen ihastumaan. Mutta
kun seppo sammon taottuaan tosissaan pyytää neitoa vaimokseen,
hän kuitenkin ikäänkuin sulhasta koetellakseen vielä tekee
kaikenlaisia pieniä estelyitä, joista totinen seppä niin pahastuu, että
pyrkii suinpäin kotiinsa. Juurikuin katuen käytöstään Ilmarista
kohtaan hän sitten, kun Väinämöinen ja Ilmarinen kilpakosijoina
saapuvat Pohjolaan, heti ilmaisee menevänsä Ilmariselle, »otsan
hyvyydelle, varren kaiken kauneudelle», vaikkapa äiti kyllä
kehottelee häntä menemään rikkaalle Väinämöiselle. Tälläkin kertaa
hän hyvin somasti, kosijaa loukkaamatta, selviää Väinämöisen
uudistetusta kosinnasta, sanomalla ettei Väinämöinen olekkaan
suorittanut loppuun koetöitään, eikä häntä haluta merelläkulkijan
toveriksi. Hieman neuvotonta sulhoaan Ilmarista hän sitten kaikella
morsiamen osanotolla opastaa suoriutumaan uusista ansiotöistä,
sillä nyt hän on jo koko sydämellään Ilmariseen kiintynyt. Tosin
hääjuhlien aikana, kun joka taholta häntä pelotellaan miniän kovalla
kohtalolla, huoli ja ikävä väkisinkin tahtovat armaasta kodosta
erotessa hänet masentaa ja itkemään saattaa, mutta rakkaus
Ilmariseen voittaa, ja hellien jäähyväisten jälkeen hän lähtee
Ilmarisen mukana uusia kohtaloita kohti.

Ilmarisen emäntänä hän esiintyy erittäin toimellisena, pitäen

varsinkin karjastaan mallikelpoista huolta. Ja entinen vallaton
veitikkamaisuus tulee hänessä esiin, kun hän ilkamoiden ja orjan
ihmisarvoa ollenkaan ajattelematta, leipoo Kullervon eväsleipään
sisälle kiven. Tarkoitus hänellä tuskin oli paha; teko oli pikemmin vain
nuorekasta kujeilua. Mutta Kullervoon kohdistettuna se käy hänelle
turmioksi, sillä Kullervo, tuo elämän kovasti kolhima orja, ei sellaista
sydämetöntä leikkiä ymmärrä; hengellään saa »sepon ilkoinen
emäntä» maksaa kepposensa, hänen katumuksensa on liian myöhä.
Että Ilmarisen rakkaus ei ollut avioliitossa kylmennyt, sitä todistaa se
syvä ja epätoivoinen suru, joka hänet kuukausmääriksi valtaa
emännän kuoltua.

Pohjan neidon sukua on ylväs »Kyllikki, korea neiti, Saaren neiti,

Saaren kukka». Hänkään ei hevillä »suostu sulhosihin, mielly
miehihin hyvihin», koska tuntee hyvin suuren sukunsa ja kuulun
kauneutensa arvon. Turhaan itse taivaankappaleet häntä pojillensa
kosiskelevat; suotta tulevat Virosta sulhot; turhaanpa lieto
Lemminkäinenkin, tuo kaikkien naisten vastustamaton lumooja,
kokee Kyllikkiä suostutella ja hänen tähtensä »sadat airot poikki
souti, sadat saappahat kulutti». Kyllikki yksin on taipumaton, ja
niinpä täytyykin Lemminkäisen rohkeasti ryöstää hänet rekeensä.
Aluksi neito on vallan suunniltaan, mutta Lemminkäisen rohkean
ylväs olemus ja kauniit lemmenvakuuttelut saavat hänet vihdoin
taipumaan. Kuitenkin hän, tuntien Lemminkäisen seikkailunhaluisen
luonteen ja saadakseen nauttia rauhassa avioelämän onnea, vaatii
sulhonsa vannomaan »valat ikuiset ei sotia käyäksensä kullankana
tarpehella, hopeankana halulla». Lemminkäinen vannookin, mutta
vaatii vastavalaksi, peläten nuorten naisten kyläilemishalua, Kyllikin
lupaamaan, ettei hän kävisi kylissä »hyvänki hypyn halulla,
tanhujuoksun tarpehella». Ja hyvässä sovussa he sitten saapuvat
Lemminkäisen kotiin, joka Kyllikin mielestä tosin on »nälkäraunion
näköinen». Lemminkäinen lupaa tehdä uudet ja paremmat tuvat; ja
riemastuksin ottaa hellä äiti poikansa pulskan nuorikon vastaan.

Niin elävät he jonkun aikaa onnellisina, kunnekka Lemminkäisen

kerran liian kauan kalankudussa viipyessä Kyllikki ikävissään
unohtaa valansa ja lähtee kylän kisoihin. Kiusaus oli liian suuri, jotta
hänen nuori ja verevä luontonsa olisi jaksanut sitä vastustaa. Mutta
samassapa on Lemminkäisen sisar Ainikki, joka varmaan tunsi
itsensä kodissa syrjäytyksi Kyllikin rinnalla, valmis — siinäkin
kuvaava naisellinen piirre — kantelemaan Lemminkäiselle.
Kauheasti suuttuen Kyllikille tämä lähtee päätä pahkaa — ehkäpä
mielissäänkin, kun on nyt saanut laillisen tekosyyn — sotaretkelle
Pohjolaan. Turhaan Kyllikki häntä enää pidättelee ja suostuttelee;
koskaan hän ei enää voita takaisin levottoman Lemminkäisen
rakkautta. Siinä siis ankara varoitus naisillekin pysymään
sanassaan, muuten käy huonosti!

Perin soma neitokuva on Ilmarisen viisas ja vireä sisar »Annikki,

hyväniminen, yön tytti, hämärän neiti», joka pitää pitkät puhteet ja
valvoo varhaiset aamut. Kun hän ahkerana »nenässä utuisen
niemen» huuhtoo vaatteita, näkee hän Väinämöisen komealla
purrella viilettelevän merellä niemen lähitse. Aavistaen purjehtijalla
olevan vallan erikoisia aikeita hän naisellisen uteliaasti alkaa
tiedustella matkan tarkoitusta. Väinämöinen aluksi juurikuin häpeää,
vanha mies, kosiomatkaansa ja peittelee sitä kaikenlaisilla
verukkeilla. Hän muka menee kalankutuun tai »hanhien hakuhun»
tai »suurihin sotihin», mutta viisas Annikki ei ole niin helposti
petettävissä. Hän kyllä varustuksista ja aseista tuntee, milloin
mennään minnekin, eikä Väinämöisen auta, kun tilapäinen
kosimisyrityskin epäonnistuu, muuta kuin kertoa viehättävälle
Annikille silkka totuus. Sitäpä tämä oli jo aavistanutkin. Siinä
tuokiossa hän »heitti hunnut huuhtomatta, vaattehet viruttamatta» ja
riensi kiirehtimään hidasta veljeään kilpakosijaksi. Huoli veljen
onnesta on hänelle kallis. Mutta samalla hän perin vikkelästi osaa
katsoa omaakin etuaan. Ensin hän vaatii Ilmarisen takomaan
itselleen kaikenlaisia naiskoruja, ennenkuin ilmaisee tärkeät tietonsa.
Seppä lupaa sen, ja silloin Annikki, moitittuaan veljeään
saamattomuudesta, kertoo hänelle, kuinka Väinämöinen jo menee
muhkeasti Pohjolaan kosiin »kokan kultaisen kuvussa, melan
vaskisen varassa». Tuleepa kiire jo sepollekin, ja toimeliaana auttaa