Phraseology and Style in Subgenres of

the Novel: A Synthesis of Corpus and

Literary Perspectives 1st ed. 2020
Edition Iva Novakova
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/phraseology-and-style-in-subgenres-of-the-novel-a-sy
nthesis-of-corpus-and-literary-perspectives-1st-ed-2020-edition-iva-novakova/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

The Op-Ed Novel: A Literary History of Post-Franco

Spain Bécquer Seguín

https://ebookmass.com/product/the-op-ed-novel-a-literary-history-
of-post-franco-spain-becquer-seguin/

Corpus-based Translation and Interpreting Studies in

Chinese Contexts: Present and Future 1st ed. 2020
Edition Kaibao Hu

https://ebookmass.com/product/corpus-based-translation-and-
interpreting-studies-in-chinese-contexts-present-and-future-1st-
ed-2020-edition-kaibao-hu/

An Eye-Tracking Study of Equivalent Effect in

Translation: The Reader Experience of Literary Style
1st Edition Callum Walker

https://ebookmass.com/product/an-eye-tracking-study-of-
equivalent-effect-in-translation-the-reader-experience-of-
literary-style-1st-edition-callum-walker/

Engineering Legitimacy 1st ed. Edition Iva Petkova

https://ebookmass.com/product/engineering-legitimacy-1st-ed-
edition-iva-petkova/
Foreign Languages in Advertising: Linguistic and
Marketing Perspectives 1st ed. 2020 Edition Jos Hornikx

https://ebookmass.com/product/foreign-languages-in-advertising-
linguistic-and-marketing-perspectives-1st-ed-2020-edition-jos-
hornikx/

Fascinating Transitions in Multilingual Newscasts: A

corpus-based investigation of translation in the news
1st ed. Edition Gaia Aragrande

https://ebookmass.com/product/fascinating-transitions-in-
multilingual-newscasts-a-corpus-based-investigation-of-
translation-in-the-news-1st-ed-edition-gaia-aragrande/

Maternal Sentencing and the Rights of the Child 1st ed.

2020 Edition Shona Minson

https://ebookmass.com/product/maternal-sentencing-and-the-rights-
of-the-child-1st-ed-2020-edition-shona-minson/

New Voices and New Perspectives in International

Economic Law 1st ed. 2020 Edition John D. Haskell

https://ebookmass.com/product/new-voices-and-new-perspectives-in-
international-economic-law-1st-ed-2020-edition-john-d-haskell/

The In-Between Spaces of Asylum and Migration: A

Participatory Visual Approach 1st ed. 2020 Edition Zoë
O’Reilly

https://ebookmass.com/product/the-in-between-spaces-of-asylum-
and-migration-a-participatory-visual-approach-1st-
ed-2020-edition-zoe-oreilly/
Phraseology and
Style in Subgenres
of the Novel
A Synthesis of Corpus
and Literary Perspectives
Edited by
Iva Novakova · Dirk Siepmann
Phraseology and Style in Subgenres of the Novel
 Iva Novakova · Dirk Siepmann
Editors

Phraseology
and Style
in Subgenres
of the Novel
A Synthesis of Corpus and Literary
Perspectives
Editors
Iva Novakova Dirk Siepmann
Grenoble Alpes University University of Osnabrück
Grenoble, France Osnabrück, Germany

ISBN 978-3-030-23743-1 ISBN 978-3-030-23744-8 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-23744-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2020

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse
of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by
similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt
from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained
herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with
regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Cover credit: Marina Lohrbach_shutterstock.com

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Preface

The genesis of this book was in a four-year collaborative research project

PhraseoRom1 on the phraseology of contemporary novels, co-funded
by the French National Research Agency (ANR2) and the German
Research Foundation (DFG3). It is one of the few international projects
to truly bring together researchers from both literary studies and lin-
guistics. The book, whose ten chapters report on selected results of this
project, revolves around a detailed analysis and classification of recur-
rent fiction-specific patterns found in fictional genres and their gen-
eral functions, as revealed by sophisticated corpus-driven enquiry. It
focuses both on patterns found in the novel generally and genre-spe-
cific patterns shared by various literary genres. In addition, the book

1https://phraseorom.univ-grenoble-alpes.fr. The PhraseoRom project (2016–2020), led by

I. Novakova (University Grenoble Alpes, France) and Dirk Siepmann (University of Osnabrück,
Germany), brought together 25 researchers from different French and German universities
[University Grenoble Alpes, Sorbonne-Nouvelle Paris 3 University, University of Montpellier
(France), University of Bonn, University of Osnabrück and University of Erlangen-Nuremberg
(Germany)].
2Agence Nationale de la Recherche (ANR).

3Deutsche Forschungsgemeinschaft (DFG).

v
vi      Preface

compares and contrasts the stylistic practices encountered in British,

American and French contemporary novels published since the 1950s
and discusses implications these might have for phraseology or literary
translation.
The book lies at the intersection of corpus, computational linguistics,
and stylistics and is resolutely situated within the digital humanities.
It is our hope that it will lend impetus to genre studies by being the
first large-scale project to employ Natural Language Processing (NLP)
and digital stylistics tools to describe literary genres not just in terms
of traditional rhetoric or grammar, but more so as lexico-grammatical
artifacts based on recurrent patterns. Thus, the book is primarily con-
cerned with phraseological aspects of style. Since our aim is to explore
the recurrent features of fictional genres and their general functions, we
rarely consider specific authors or novels individually here, although our
methodology could also serve to identify author-specific lexico-syntactic
patterns.
Generally speaking, our research has produced persuasive evidence
to suggest that the identification of recurrent patterns, often called
“motifs” in the French literature on the subject (Longrée and Mellet
2013; Legallois 2012), enables researchers to better distinguish the spe-
cificities of different literary genres. Viewed from this angle, literariness
arises from the significant over-representation of particular motifs in
specific literary genres, most of which are so discreetly conventional that
the reader may not consciously notice them. Put succinctly, motifs are
genre markers at sentence level. Where genre theory is concerned, the
innovative potential of our approach is in particular due to the avenues
it opens to considering long-standing debates on feature analysis, genre
distinction and the hybridization of genres from a new vantage point
and by deploying a new, interdisciplinary methodology.

Presentation of the Chapters

The chapters of this book are arranged systematically to build up the
picture, starting with general issues and general fiction and then moving
on to comparisons between specific genres.
 Preface     vii

Chapter 1, written by I. Novakova and D. Siepmann, outlines lin-

guistic approaches to literature, to phraseology and idiomaticity, as well
as new approaches in stylistics and in theories of literary genre for char-
acterizing the recurrent lexico-grammatical patterns in contemporary
fiction. It also summarizes our methodology, presents our corpora and
highlights the book’s innovative features.
Chapter 2 (D. Legallois and S. Koch) proposes an overview of the
term “motif ” which refers to recurring patterns in different disciplines:
folkloristics, narratology, bioinformatics, NLP and linguistics.
Chapter 3 (I. Novakova, D. Siepmann and M. Gymnich) analyzes
the key adverbs and adverbial motifs in English and their functional
equivalents in French novels using the keyword approach (Scott and
Tribble 2006).
Chapter 4 (S. Diwersy, L. Gonon, V. Goossens, M. Gymnich and
A. Tutin) deals with verbs introducing direct speech in English and
French contemporary fiction (especially in the crime, fantasy and
romancesubgenres).
Chapter 5 (F. Grossmann, M. Gymnich and D. Siepmann) investigates
the expressions related to alcohol and tobacco consumption in post-war
English and French fiction from a corpus-stylistic and corpus-driven van-
tage point.
Chapter 6 (L. Gonon and O. Kraif ) compares the “fiction words”
(neologisms) in French and American science fiction during the 1990s
to determine to which extent two different literary traditions may share
a common background of fictional references, mixing elements that
come from various “xenoencyclopedias” (Saint-Gelais 1999).
Chapter 7 (V. Goossens, C. Jacquot and S. Dyka) distinguishes
between the two fictional genres of science fiction and fantasy through
an original semantic and stylistic classification of the recurrent narrative
patterns and related motifs in the corpora.
Chapter 8 (J. Sorba, L. Gonon, S. Dyka and V. Goossens) considers
the discursive functions of motifs generated by the expressions écrire/lire
une lettre, un roman, write/read a letter, a novel in general contemporary
fiction in comparison with a corpus of crime novels.
viii      Preface

Chapter 9 (S. Dyka, L. Fesenmeier and M. Gymnich) studies the

motifs generated by the structures “dans un état de NP/in a state of NP”
from functional and stylistic points of view in six subgenres: general,
crime, romance, fantasy, historical and science fiction.
Chapter 10 (I. Novakova and D. Siepmann) outlines the most salient
results of our research while emphasizing the interdisciplinary approach
applied in differentiating contemporary fiction subgenres. It also points
out the avenues the book opens to fruitful future research in the digital
humanities.

Grenoble, France Iva Novakova

Osnabrück, Germany Dirk Siepmann

References
Legallois, Dominique. 2012. “La Colligation: autre nom de la collocation
grammaticale ou autre logique de la relation mutuelle entre syntaxe et
sémantique?” Corpus 11. http://corpus.revues.org/2202.
Longrée, Dominique, and Sylvie Mellet. 2013. “Le Motif: une unité
phraséologique englobante? Étendre le champ de la phraséologie de la
langue au discours.” Langages 189: 68–80.
Saint-Gelais, Richard. 1999. L’Empire du pseudo: Modernités de la science-fic-
tion. Québec: Nota Bene.
Scott, Mike, and Christopher Tribble. 2006. Textual patterns: Key words and
corpus analysis in language education. Amsterdam: Benjamins.
 Acknowledgements

We owe a great debt of gratitude to Professor Marion Gymnich

(University of Bonn, Germany) for her invaluable aid in re-reading
the various chapters of this book. We sincerely appreciate, too, Denise
Burkhard’s (University of Bonn, Germany) meticulous work in pre-
paring the manuscript for publication, and express our thanks to her.
Finally, we are indebted to Henry Randolph (Tek Ryder Translations,
California, USA) for his skilful editing and proofreading of the draft
chapters.

ix
 Contents

1 Literary Style, Corpus Stylistic, and Lexico-Grammatical

Narrative Patterns: Toward the Concept of Literary Motifs 1
Iva Novakova and Dirk Siepmann

2 The Notion of Motif Where Disciplines Intersect:

Folkloristics, Narrativity, Bioinformatics, Automatic
Text Processing and Linguistics 17
Dominique Legallois and Stefan Koch

3 Key Adverbs and Adverbial Motifs in English Fiction

and their French Functional Equivalents 47
Iva Novakova, Dirk Siepmann and Marion Gymnich

4 Speech Verbs in French and English Novels 83

Sascha Diwersy, Laetitia Gonon, Vannina Goossens,
Marion Gymnich and Agnès Tutin

xi
xii      Contents

5 Alcohol and Tobacco Consumption in English

and French Novels Since the 1950s:
A Corpus-Stylistic Analysis 115
Francis Grossmann, Marion Gymnich
and Dirk Siepmann

6 French and American Science Fiction During

the Nineties: A Contrastive Study of Fiction Words
and Phraseology 151
Laetitia Gonon and Olivier Kraif

7 Science Fiction versus Fantasy: A Semantic

Categorization and its Contribution to Distinguishing
Two Literary Genres 189
Vannina Goossens, Clémence Jacquot and Susanne Dyka

8 Reading and Writing as Motifs in English

and French General Fiction 223
Julie Sorba, Laetitia Gonon, Susanne Dyka
and Vannina Goossens

9 Dans un état de NP and in a state of NP: Bridging

the Syntagmatic Gap in English and French Fiction 251
Susanne Dyka, Ludwig Fesenmeier and Marion Gymnich

10 Towards an Interdisciplinary Approach for

Differentiating Contemporary Fiction Subgenres 279
Iva Novakova and Dirk Siepmann

Appendix A: Corpora 287

Appendix B: Discursive Functions 291

Index 295
 Notes on Contributors

Sascha Diwersy is associate professor of French linguistics in the

Department of Linguistics and the Praxiling research laboratory at Paul
Valéry Montpellier 3 University, France. His main research interests are
in corpus linguistics, syntax, semantics, lexicology, text linguistics and
the study of language varieties. He has authored a textbook on colloca-
tion, corpus-driven lexico-grammatical analysis and contrastive studies
(Kookkurrenz, Kontrast, Profil) and has written some 30 articles. His is
the (co-)author of several large corpora in different languages (French,
German, Spanish, English, Russian) and the (co-)developer of two cor-
pus analysis platforms (EmoBase/Lexiscope, BTLC.PrimeStat/Varitext).
Susanne Dyka currently works at the Institute of English and
American Studies at Osnabrück University and the Institute of
Anglistics at Friedrich-Alexander-University Erlangen-Nuremberg. Her
main research interests are in lexicography and phonology. As a member
of the PhraseoRom project team she specializes in the semantic classifi-
cation of RLTs.
Ludwig Fesenmeier is professor of French and Italian Linguistics
in the Institute of Romance Studies at Friedrich Alexander University

xiii
xiv      Notes on Contributors

Erlangen-Nuremberg, Germany. His main research interests are in

(historical) Romance text linguistics, historical syntax of the Romance
languages as well as Romance variational linguistics. He has co-edited
several volumes and written two other books and more than 70 articles
and reviews.
Laetitia Gonon is an associate professor of French language and sty-
listics at the University Grenoble Alpes, France (UGA, UMR5316 Litt
& Arts). She specializes in the style of crime news items and popular
fiction from the nineteenth century to the present day, particularly their
phraseology. She is currently interested in Anglicisms in French novels
(Flaubert, but also contemporary French bestsellers, detective novels
and sentimental novels).
Vannina Goossens is a postdoctoral fellow at the University Grenoble
Alpes and a member of LIDILEM, as part of the Franco-German ANR-
DFG PhraseoRom project. Her work is in the fields of semantics and
corpus linguistics with focus on studying the semantic structuring of
lexicon and lexical units, polysemy, polylexical sequences and their role
in structuring discourse and literary genres using statistical and texto-
metric methods.
Francis Grossmann is professor emeritus of Linguistics at the
University Grenoble Alpes, France, and a member of the LIDILEM
Research Team. His research has focused in recent years on analysing
the phraseological dimensions of scientific discourse, the lexicon of
emotions and the discursive markers of reported speech. His research
interests further include lexical learning at different levels of education.
He has (co)-authored some fifteen books or entire journal issues. He has
also co-directed several research projects and his work has been pub-
lished in over 70 peer reviewed publications as well as book chapters
and conference proceedings.
Marion Gymnich is professor of English Literature and Culture at the
University of Bonn, Germany. Her research interests include British
literature and culture from the nineteenth century to the present, nar-
rative theory, and genre theory. She has (co-)authored six books, (co-)
edited 14 books and has published more than 100 articles.
 Notes on Contributors     xv

Clémence Jacquot is an associate professor of linguistics and stylis-

tics at the University Paul-Valéry Montpellier 3 and a researcher at the
Praxiling laboratory (UMR 5267). She is a specialist in stylistics and,
during her Ph.D. and as a postdoc in Digital Humanities, did work on
the tools used to interpret literary texts. She is currently interested in
the differences between the narrative subgenres and their description
using digital stylistics tools.
Stefan Koch is a postdoctoral fellow at the University of Erlangen-
Nuremberg (Germany) in the binational PhraseoRom project. He has
to his credit publications on Spanish scriptology, Spanish and Italian
historical linguistics as well as Italian morphology, Romance and general
typology.
Olivier Kraif is professor at the University Grenoble Alpes teaching
in the field of Computer Science and Natural Language Processing.
He has been a researcher in LIDILEM (Laboratoire de LInguistique
et DIdactique des Langues Étrangères et Maternelles) since 2002. He
works in the field of text corpora processing with an emphasis on mul-
tilingual corpora (comparable as well as parallel). His research aims
include developing tools and techniques for investigating linguistic phe-
nomena from lexicon, phraseology, contrastive analysis and translational
studies perspectives.
Dominique Legallois is professor of French linguistics at Sorbonne-
Nouvelle Paris 3 University, France. His main research interests are in
corpus linguistics, discourse analysis and construction grammar. He has
(co-)authored two textbooks on construction grammar (Constructions
in French) and text linguistics (The Grammar of Genres and Styles: From
Discrete to Non-discrete Units) and has written more than 60 articles and
reviews.
Iva Novakova is professor of French and Contrastive Linguistics at
the University Grenoble Alpes and a member of LIDILEM research
team. Her research has focused in recent years on phraseology and
corpus linguistics. She has published more than 80 works in the field
of the emotional lexicon, on the phraseology in literary language, on
causative constructions and on time-modes-aspects. She co-led the
xvi      Notes on Contributors

French-German Emolex (2010–2013) research project EMOLEX on

the emotional lexicon in five European languages. Currently, she is
principal investigator, with Dirk Siepmann, of the PhraseoRom project
(2016–2020), whose main objective is studying the extended phrase-
ology and specific textual motifs of contemporary French, English and
German novels.
Dirk Siepmann is professor of English language teaching at the
Institute of English and American Studies of Osnabrück University,
Germany. His main research interests are in lexicology and lexicography,
translation studies and language teaching. He has (co-)authored two
textbooks on academic writing (Writing in English and Wissenschaftliche
Texte auf Englisch schreiben), and written ten other books and more than
80 articles and reviews. Currently, he is principal investigator, with Iva
Novakova, of the PhraseoRom project (2016–2020).
Julie Sorba is an associate professor in Linguistics at the University
Grenoble Alpes (LIDILEM and UMR5316 Litt & Arts Research
Centers), France. She defended her Ph.D. thesis in comparative linguis-
tics of ancient languages. In recent years, she has pursued her academic
research interests along two main tracks: lexicology and especially phra-
seological phenomena in broad corpora of French contemporary—lit-
erary/non-literary—texts using the tools of corpus linguistics. She has
written more than 40 articles and reviews. She is the co-editor of LIDIL
a Journal of Linguistics and Language Education.
Agnès Tutin is professor in French Linguistics at the University
Grenoble Alpes, France, participates in the LIDILEM research team,
and heads up the Masters in Linguistics program. Her main research
interests are in lexical semantics, phraseology and corpus linguistics. In
her recent work, she has focused on phraseological routines in academic
discourse and spoken corpora.
 Abbreviations

CONT Contrast corpus

CRIM Crime fiction
DF Discursive functions
DISP Dispersion
EN English
FR French
FW Fiction words
FY Fantasy novels
GEN General fiction
HIST Historical novels
LIT Literary corpus
LLR Log-likelihood ratio
LSCs Lexico-syntactic constructions
NLP Natural language processing
NP Nominal phrase
RLT(s) Recurrent lexico-syntactic tree(s)
ROM Romance novels
SF Science fiction novels

xvii
 List of Figures

Chapter 2
Fig. 1 Genome sequences 28
Fig. 2 Verbal valence as elements of the motif
(based on Čech et al. 2017, 16) 30
Fig. 3 Frequency of the motifs (based on Čech et al. 2017, 16) 30
Fig. 4 An example of the RLT pousser la porte (push the door open) 36

Chapter 4
Fig. 1 CA applied to the data set obtained by cross-tabulating verb
class and the combination of language with genre (The verb
class is shown in red, the combined category of genre
and language in blue. Circle size represents contribution) 94
Fig. 2 Vocabulary growth curves for the verb slot of the speech tag
construction in the English and French samples 97

Chapter 5
Fig. 1 Most frequent types of alcohol in the English and French
sub-corpora (n English = 8046; n French = 6837) 141

xix
xx      List of Figures

Fig. 2 “Other” types of alcohol in the English and French

sub-corpora, n = 229 in the English corpus, n = 239
in the French corpus 141
Fig. 3 Take a sip in the English corpus before and after sorting,
n = 303 before sorting; 202 after sorting 143
Fig. 4 Boire une gorgée in the French corpus before and after
sorting, n = 207 before sorting; 113 after sorting 144
Fig. 5 Sip of wine and gorgée de vin in the English
and French corpora 145

Chapter 6
Fig. 1 Distribution of the selected words in the French
corpus (n.b. the OTH label refers to words that have
not been categorized) 162
Fig. 2 Distribution of selected words in the English corpus 163
Fig. 3 Distribution of types of formation for the selected words
in the French corpus 165
Fig. 4 Distribution of types of formation for the selected words
in the English corpus 166

Chapter 9
Fig. 1 Recurrent Lexico-Syntactic Tree for dans un état de
NP in the French sub-corpora 255
Fig. 2 Recurrent Lexico-Syntactic Tree for in a state of
NP in the English sub-corpora 255
 List of Tables

Chapter 2
Table 1 The Dragon-Slayer as a motif chain and its equally
valid story variants (based on Ofek et al. 2013, 3) 28
Table 2 Textual motif “discovery of a body” (based on Muryn
et al. 2016, 9–11) 37

Chapter 3
Table 1 Quantitative differences between different types
of adverbs in English and French 49
Table 2 English and French key manner adverbs
with potential equivalents 53
Table 3 Quantitative differences between selected candidates
for equivalence (occurrences per one million words) 54
Table 4 Distribution of manner adverbs by verb semantics
(log dice >5) 56
Table 5 Natural French equivalents of English adverbs 59
Table 6 Frequency of key adverbs in translation and comparable
corpora revisited 78

xxi
xxii      List of Tables

Chapter 4
Table 1 Corpora used for the study 88
Table 2 Occurrences of direct speech 89
Table 3 Frequencies of verb classes cross-tabulated
by genre combined with language 93
Table 4 Contrastive specificities of verb classes by language 95
Table 5 Contrastive specificities of verb classes by genre
in the French data set 96
Table 6 Contrastive specificities of verb classes by genre
in the English data set 96
Table 7 Frequencies of verb classes cross-tabulated by language 110
Table 8 Frequencies of verb classes cross-tabulated by genre
for English 111
Table 9 Frequencies of verb classes cross-tabulated by genre
combined for French 111

Chapter 5
Table 1 Most frequent RLTs related to the cigarette script
in the English sub-corpus 126
Table 2 Most frequent RLTs related to the cigarette
in the French sub-corpus 132
Table 3 Most frequent RLTs related to the consumption
of alcohol in the English sub-corpus 137
Table 4 Most frequent RLTs related to the consumption
of alcohol in the French sub-corpus 140

Chapter 6
Table 1 Quantitative description of the corpora 153
Table 2 Semantic classes derived from the selected fiction words 161
Table 3 Comparative distribution according to POS 163

Chapter 7
Table 1 French and English science fiction and fantasy corpora 191
Table 2 Cumulative thresholds and number of RLTs
for each language and genre 193
Another random document with
no related content on Scribd:
vikkelästi kätensä hänen kupeelleen ja sieppasi tikarin tupesta.
Ketterästi hän sitten ponnahti loitommaksi vanhuksesta, joka kirkaisi
suuttumuksesta ja levottomuudesta, syöksyen häntä kohti.

»Takaisin!» kiljaisi tyttö. »Pysy etäällä, vanha noita, tai saat tuntea,
kuinka pitkä oman tikarisi terä on!»

Nainen epäröi ja alkoi sitten kiroilla ja sättiä perin hirvittävästi,

samalla huutaen apua.

Bertrade peräytyi ovelle, komentaen vanhaa naista kuoleman

uhalla pysymään paikallaan, ja laski vikkelästi vankat teljet
paikalleen. Tuskin oli viimeinen salpa ehtinyt kolahtaa kohdalleen,
kun Peter of Colfax muassaan kymmenkunta palvelijaa ja sotilasta jo
kolkutti kovasti oveen.

»Mikä siellä sisällä on vikana, Coll?» huusi parooni.

»Tyttö-letukka sieppasi tikarini ja aikoo murhata minut», kirkui

akka.

»Ja sen varmasti teenkin, Peter of Colfax», vakuutti Bertrade,

»jollet heti lähetä noutamaan ystäviäni saattamaan minua pois
linnastasi, sillä en astu askeltakaan tästä huoneesta, ennenkuin
tiedän, että sen ulkopuolella on omaa väkeäni».

Peter of Colfax rukoili ja uhkaili, komensi ja houkutteli, mutta kaikki

turhaan. Niin kului iltapäivä, ja kun pimeys kattoi linnan, lakkasi
parooni yrittämästä, aikoen nälällä pakottaa vankinsa tulemaan
huoneesta.

Pienessä huoneessa Bertrade de Montfort istui penkillä, pitäen

silmällä vankiaan uskaltamatta kääntää katsettaan pois hänestä
sekunniksikaan. Koko sen pitkän yön hän istui siten, ja aamun
sarastaessa hän oli samassa asennossa, väsyneet silmät yhäti
tähdättyinä noita-akkaan.

Varhain aamulla Peter of Colfax alkoi uudelleen taivutella häntä

tulemaan ulos; ja hän jopa myönsi kärsineensä tappion ja lupasi
saattaa tytön turvassa isänsä linnaan, mutta Bertrade de Montfort ei
antanut hänen valehtelevan kielensä pettää itseään.

»Sitten pakotan nälällä sinut tulemaan», tiuskaisi mies vihdoin.

»Ilomielin näännyn nälkään ennenkuin joudun sinun riettaisiin

käsiisi», vastasi tyttö. »Mutta ensin nääntyy tämä vanha palvelijasi,
sillä hän on hyvin iäkäs eikä niin vahva kuin minä. Mitä hyötyä sinulla
niin ollen on kahden ihmisen tappamisesta, kun kuitenkin menetät
saaliisi?»

Peter of Colfax ei vähääkään epäillyt, että hänen kaunis vankinsa

toteuttaisi uhkauksensa, ja pani sentähden palvelijansa rikkomaan
tukevaa ovea taltoilla, kirveillä ja sahoilla.

He työskentelivät tuntikausia tämän valtavan puolustuslaitteen

kimpussa ja saivat vasta myöhään illalla tehdyksi siihen pienen
aukon, parhaiksi niin ison, että siitä mahtui käsi sisälle; mutta
ensimmäinen käsi, joka työntyi aukosta nostamaan salpoja,
kiskaistiin nopeasti takaisin, samalla kun sen omistaja ulvahti
kivusta. Siten tytön kädessä oleva terävä tikari lopetti kaikki ne
toiveet, että huoneeseen päästäisiin särkemättä ovea täydelleen.

Tähän työhön kävivät ulkopuolella olevat miehet sitten uutterasti

käsiksi, samalla kun Peter of Colfax alkoi uudelleen pyydellä heidän
tekemästään pienestä aukosta. Bertrade vastasi ainoastaan kerran.
 »Näetkö tämän tikarin?» kysyi hän. »Kun tuo ovi romahtaa,
uppoaa tämän terä sydämeeni. Tuon oven takana sinun seurassasi
ei ole mitään sellaista, mitä mieluummin en valitsisi kuolemaa tässä
pienessä huoneessa.»

Puhuessaan hän kääntyi mieheen päin, jolle hänen sanansa olivat

tarkoitetut, ensimmäisen kerran näiden väsyttävien, kamalien tuntien
aikana, siirtäen katseensa pois vanhasta noidasta. Se riitti. Hiljaa,
mutta vikkelästi kuin tiikeri syöksähti vanha nainen hänen niskaansa
toisen, petolinnun jalkaa muistuttavan käden tarttuessa hänen tikaria
pitävän kätensä ranteeseen.

»Nopeasti, mylord!» kiljaisi akka. »Salvat ylös, nopeasti!»

Heti Peter of Colfax työnsi kätensä oven pienestä aukosta, ja

sekunnin kuluttua riensi neljä hänen miestänsä vanhan naisen
avuksi.

Helposti he kiersivät tikarin Bertraden sormista, ja paroonin

käskystä he raahasivat hänet alakerran avaraan saliin.

Kun Peter of Colfaxin seuralaiset olivat hänen komennuksestaan

poistuneet, asteli parooni edestakaisin lattiata peittävillä pahnoilla.
Vihdoin hän pysähtyi keskellä huonetta jäykkänä seisovan tytön
eteen.

»Oletko jo tullut järkiisi, Bertrade de Montfort?» kysäisi hän

äkäisesti. »Olen tarjonnut sinulle valinnan, saat joko olla Peter of
Colfaxin kunnioitettu vaimo tai joudut väkisin hänen
rakastajattarekseen. Pappi odottaa ulkosalla; mikä on nyt
vastauksesi?»
 »Sama, joka se on ollut näiden kahden viimeksi kuluneen päivän
aikana», vastasi tyttö ylpeän ylenkatseellisesti. »Ja samana se pysyy
aina. Minusta ei tule raukan, kammottavan, inhoittavan, sikamaisen
miehen vaimoa eikä rakastajatarta. Minusta tuntuu, että kuolisin, jos
tuntisin sinun kätesi kosketuksen ruumiissani. Sinä et uskalla kajota
minuun, pelkuri. Minä, kreivin tytär, kuninkaan sisarentytär,
naimisissa syyläisen sammakon, Peter of Colfaxin kanssa!»

»Suu kiinni, penikka!» karjaisi parooni lyijynharmaana raivosta.

»Olet mennyt liian pitkälle. Tämä riittää! Jollet nyt rakasta minua,
opetan sinut rakastamaan, ennenkuin aurinko nousee.» Ja rumasti
kiroten hän tarttui karkeasti tytön käteen ja kiskoi häntä huoneen
sivuseinässä olevaa pientä ovea kohti.
KYMMENES LUKU

Senjälkeen kun Norman of Torn oli kohdannut Bertrade de Montfortin

ja ollut vieraana John de Stutevillen linnassa, kulutti hän hurjine
laumoineen kolme viikkoa piirittäessään John de Greyn linnaa ja
ryöstäessään sen. Tämä kuningasmielinen ylimys oli ottanut vangiksi
ja hirtättänyt kaksi henkipaton soturia. Mutta kohdattuaan
läänitysherrojen päällikön tyttären ei Norman of Torn enää
kertaakaan kohottanut kättänsä kapinallisia eikä heidän ystäviään
vastaan.

Kohta hänen palattuaan Torniin onnistuneelta retkeltään ilmoitti

tornissa tähystelevä vahti, että linnaa lähestyi kymmenkunta
sotisopaan puettua miestä. Norman lähetti Punapää-Shandyn
ulkomuurille ottamaan selkoa seurueen asiasta, sillä tähän lujasti
varustettuun ja kolkkoon linnoitukseen saapui vieraita harvoin, ja hän
tiesi hyvin, ettei kymmenmiehinen soturiseurue uskaltaisi
vihamielisessä tarkoituksessa tulla hänen suuren lurjusjoukkonsa
kynsien ulottuville.

Roteva, punapäinen jättiläinen palasi pian ilmoittamaan, että

portilla oli Henry de Montfort, Leicesterin kreivin vanhin poika, joka
oli saapunut rauhanlipun suojassa ja halusi puhutella Tornin isäntää.
 »Päästä heidät sisälle, Shandy!» komensi Norman of Torn.
»Keskustelen heidän kanssansa täällä.»

Kun seurue muutamien minuuttien kuluttua opastettiin sisälle,

näkivät tulijat edessään rauta-asuisen miehen, jonka kypärinsilmikko
oli suljettu.

Henry de Montfort eteni ylpeän arvokkaasti henkipaton eteen.

»Tekö olette Norman of Torn?» tiedusti hän. Ja jos hän koetti

salata tuntemaansa vihaa ja inhoa, onnistui se huonosti.

»Niin minua nimitetään», vastasi umpikypärinen mies. »Entä mikä

on tuonut de Montfortin niin monien vuosien jälkeen vanhan
naapurinsa vieraaksi?»

»Tiedätte hyvin, mikä minut on tuonut, Norman of Torn», lausui

nuori mies. »On hyödytöntä tuhlata sanoja, emmekä me voi
turvautua aseisiin, sillä olemme täydelleen vallassanne. Mainitkaa
hintanne! Se maksetaan. Ilmaiskaa se vain nopeasti ja päästäkää
minut ja sisareni täältä!»

»Mitä hullua puhetta tämä on, Henry de Montfort? Sisarenne! Mitä

tarkoitatte?»

»Niin, sisareni Bertrade, jonka ryöstitte maantieltä kaksi päivää

takaperin, sittenkun olitte murhanneet John de Stutevillin palvelijat,
jotka olivat saattamassa häntä kotiin vierailulta paroonin tyttären
luota. Tiedämme sen olevan teidän työtänne, koska vainajien
otsassa oli teidän paholaisenmerkkinne.»

»Shandy!» karjaisi Norman of Torn. »Mitä tämä merkitsee? Kuka

on ollut maantiellä hätyyttämässä naisia minun poissa ollessani?
Sinä olit täällä päällikkönä minun vieraillessani loordi de Greyn
luona. Jos pidät nahastasi, Shandy, puhu totta!»

»Siitä alkaen, kun nujersitte minut kunnon papin majassa, olen

palvellut teitä hyvin, Norman of Torn; teidän pitäisi nyt tietää, että
olen uskollinen ja etten ole kertaakaan valehdellut teille. Ainoakaan
teidän sotilaanne ei ole tehnyt tätä, eikä tämä ole ensimmäinen
kerta, jolloin halpamaiset roistot ovat piirtäneet merkkinsä
tappamiensa henkilöiden otsaan siten itse välttääkseen epäluulot.»

»Henry de Montfort», virkkoi Norman of Torn, kääntyen vieraansa

puoleen, »meillä tornilaisilla ei ole hyvä maine, sen tiedän perin
hyvin, mutta ei kenenkään sovi väittää meidän paljastavan
miekkaamme naisia vastaan. Sisarenne ei ole täällä. Sen takeeksi
annan teille Norman of Tornin kunniasanan. Eikö se riitä?»

»Kerrotaan, ettette koskaan valehtele», vastasi de Montfort.

»Kunpa Jumala soisi minun tietää, kuka tämän tihutyön on tehnyt ja
mistä päin osaisin etsiä sisartani!»

Äänettömästi de Montfort kääntyi ja poistui. Tuskin oli hänen

seurueensa ehtinyt nostosillan ylitse, ennenkuin Tornin linnassa
kuhisi kiiruhtavia miehiä ja siellä vallitsi meluinen hyörinä äkillisen
hälytyksen johdosta.

Noin kolmen kymmen minuutin kuluttua kantoi viisisataa

rautalevyjen suojaamaa hevosta teräsasuiset ratsastajansa synkän
linnoituksen porttiholvin alitse, ja joukon etunenässä ratsastava
Norman-paholainen suuntasi matkan vinhaa vauhtia Peter of
Colfaxin linnalle päin.
 Kiemurrellessaan Tornin varustetulta portilta alaspäin pitkin
kivikkoista tietä tarjosi tämä lukuisa joukko hurjan ja barbaarisen
loistavan näyn.

Miesten varukset olivat kaiken tyylisiä ja kaikista metalleista

valmistettuja, saksilaisten muinaisista rengaspaidoista runsaasti
koristettuihin, milanolaisiin levyvaruksiin saakka. Kulta- ja
hopeakorut, töyhtöisiin kypäreihin, rintasuojuksiin ja kilpiin, jopa
hevosten teräspiikkisiin otsalevyihinkin upotetut jalokivet osoittivat,
kuinka runsas saalis oli joutunut Norman of Tornin huimien rosvojen
osaksi.

Viidensadan keihään kärjessä lepattivat värisevät viirit, ja joukon

yläpuolella hulmusi viisi Tornin harmaata, mustalla haukansiivellä
koristettua lippua, yksi kunkin komppanian kohdalla. Sotilaiden
laajat, lehmuspuiset kilvet olivat harmaalla nahalla päällystetyt, ja
kunkin oikeassa ylänurkassa oli musta haukansiipi. Ratsastajien
päällystakit olivat myöskin samanlaiset; ne olivat tumman harmaata
villakangasta ja mustalla sudennahalla reunustetut, joten rauta-
asujen ja valjaiden upeudesta huolimatta nämä hurjat komppaniat
tekivät tuiman, harmaan, sotaisen vaikutuksen, joka sopi hyvin
niiden maineeseen.

Kun Tornin suuri joukkio oli koottu yhteiskunnan kaikista

kerroksista ja Euroopan kaikista sivistysmaista, oli sen kymmenessä
komppaniassa sekä orjia että aatelisia, brittejä, saksilaisia,
normanneja, tanskalaisia, saksalaisia, italialaisia, ranskalaisia,
skotlantilaisia, piktejä ja irlantilaisia.

Täällä ei tehty erotusta syntyperän nojalla; karannut orja, jonka

kaulassa vielä näkyivät pronssisen kaularenkaan hiertämät merkit,
ratsasti kylki kyljessä ylimyssuvun lainsuojattoman vesan kanssa.
Ainoat pääsyehdot, jotka joukkoon pyrkivältä vaadittiin, olivat halu ja
kyky taistella ja valallinen sitoumus totella Norman of Tornin
säätämiä lakeja.

Tämä pieni armeija oli jaettu kymmeneen satamiehiseen

komppaniaan, ja niitä kutakin komensi taistelija, joka oli osoittanut
arvonsa ja kuntonsa.

Vanhat ystävämme Punapää-Shandy sekä John ja James Flory

johtivat kolmea ensimmäistä komppaniaa, ja jäljelläolevat olivat
muiden tuhansissa otteluissa karaistujen veteranien komennossa.

Aikaisemman ammattinsa nojalla oli Silmäpuoli-Kanty saanut

asevaraston ylihoitajan aina tärkeän paikan, kun taas Erakko-
Peteristä, viimeisestä niistä viidestä hirtehisestä, jotka Norman of
Torn oli kuusi vuotta sitten voittanut isä Clauden majassa, oli tullut
Tornin suuren linnan ylihoitaja, johon perin tärkeään toimeen
kuuluivat myöskin majoitus- ja muonitusmestarin tehtävät.

Tornin vanhus huolehti sekä orjien että aatelismiesten

sotilaskoulutuksesta, sillä aina täytyi täyttää komppanioihin
syntyneitä aukkoja, koska alituisesti kahakoitiin maanteillä ja
taisteltiin läänitysylimysten linnoja vallattaessa; eivätkä he aina
selviytyneet näistä otteluista vaurioitta, vaikka tavallisesti voittoisina.

Heidän tänään samotessaan laakson poikki länttä kohti ratsasti

Norman of Torn ratsujoukon etunenässä, joka tuli pitkänä jonona
hänen jäljessään. Hänen harmaan teräsasunsa yläpuolella kohosi
haukansiipi hänen kypäristään. Se merkki näytti aina taistelussa
hänen miehilleen, missä hän oli. Missä se heilui, sieltä löysi aina
ottelua ja kunniaa ja sen ympärille heidän oli tapa kokoontua.
 Norman of Tornin vierellä ratsasti tuima, harmaapäinen vanhus
hiljaisena ja vaiteliaana, hautoen syvää vihaansa pahanilkisissä
aivoissaan.

Kukin oman komppaniansa etunenässä ratsastivat sitten

kapteenit:
Punapää-Shandy, John Flory, Orja-Edwild, italialainen kreivi Emilio
de
Gropello ja ranskalainen sieur Ralph de la Campanie.

Kylistä ja taloista, jotka he sivuuttivat aamupuolella ja iltapäivän

alussa, tuli miehiä, naisia ja lapsia osoittamaan heille suosiotaan ja
käsiään heiluttamalla toivottamaan heille onnea; mutta ehdittyään
Tornin läheisyydestä loitommalle, missä musta haukansiipi oli
paremmin tunnettu hurjan maineensa nojalla kuin suuren henkipaton
naapuristonsa alhaisolle tekemien hyvien töiden vuoksi, he näkivät
ainoastaan suljettuja ja teljettyjä ovia sekä siellä täällä pienestä
ikkunasta tirkistävät, pelokkaat kasvot.

Sydänyö oli käsissä, ennenkuin he saivat näkyviinsä Colfaxin

mustat, tähtistä taivasta vastaan kuvastuvat tornit. Sijoitettuaan
sotilaansa metsän pimentoon noin kolmen neljänneskilometrin
päähän linnasta Norman of Torn ratsasti mukanaan Shandy ja
viitisenkymmentä miestä niin lähelle linnaa kuin he saattoivat päästä
huomaamattomina. Siellä he laskeutuivat satulasta, ja Norman of
Torn hiipi yksin varovasti eteenpäin.

Käyttäen hyväkseen kaikkia suojaavia esineitä hän eteni ilmi

tulematta ihan pääportin varjoon. Linnan suuren salin ikkunoista loisti
himmeätä valoa, mutta mitään muita elonmerkkejä ei näkynyt.
Norman of Torn hämmästyi kovasti havaitessaan, että nostosilta oli
alhaalla eikä portilla eikä muureilla ollut merkkiäkään vahdeista.
 Koska hän oli ryöstänyt tämän linnan noin kaksi vuotta sitten, tunsi
hän sen huoneiden sisäisen järjestelyn ja tiesi pääsevänsä keittiöstä
sen päällä olevaan pieneen etuhuoneeseen, josta ovi vei suoraan
suureen saliin.

Ja niinpä kävi, että kun Peter of Colfax pyörähti pienen huoneen

ovea kohti, seisahtui hän äkkiä kauhuissaan, sillä hänen edessään
seisoi outo, rautapukuinen soturi kypärinsilmikko suljettuna ja miekka
kädessä. Myöskin tyttö näki vieraan, ja hänen kasvoilleen levisi
toivon ja elpyvän rohkeuden ilme.

»Miekka käteen!» komensi matala ääni englanninkielellä, »jollette

mieluummin halua rukoilla, sillä pian kuolette».

»Kuka te olette, lurjus?» kiljaisi parooni. »Hoi, John! Hoi, Guy!

Avuksi, nopeasti!» kirkui hän, samalla kun hän vetäisi miekkansa
tupesta ja yritti vikkelästi peräytyä salin pääovelle; mutta rauta-
asuinen mies oli hänen kimpussaan ja pakotti hänet ottelemaan,
ennenkuin hän oli ennättänyt astua kolmea askelta.

Peter of Colfaxin maallinen vaellus olisi sinä iltana pikaisesti

päättynyt, jolleivät John, Guy ja eräs kolmas hänen palvelijoistaan
olisi syöksyneet sisälle miekat paljaina.

»Varokaa, herra ritari!» huudahti tyttö nähdessään tämän kolmikon

rientävän isäntänsä avuksi.

Ritarin oli kääntyessään torjumaan heidän hyökkäystään pakko

jättää kauhun valtaama parooni hetkiseksi rauhaan, ja taaskin
viimemainittu pyrki ovelle, ajatellen ainoastaan pakoa; multa tyttö oli
aavistanut hänen aikeensa, juoksi vikkelästi ovelle, kiersi vanhan
lukon avainta ja viskasi sen voimainsa takaa salin kaukaiseen
soppeen. Heti hän katui tekoaan, oivaltaen, että hän olisi voinut
vähentää pelastajansa vastustajia ainakin yhdellä, mutta olikin nyt
pakottanut raukkamaisen paroonin jäämään, eikä sen hurjempaa
tappelijaa ole kuin umpikujaan ahdistettu rotta.

Ritari piti loistavasti puoliaan kaikkia kolmea käskyläisiä vastaan,

ja hetkisen Bertrade de Montfort seisoi paikallaan, lumoutuneena
katsellen tätä miekkailutaidon näytäntöä.

Hätyyttäen vastustajiaan milloin kutakin vuorotellen, milloin kahta

yhtä aikaa, milloin taas kaikkia kolmea samalla haavaa pakotti
äänetön ritari, vaikka häntä rasittikin raskas rauta-asu, heitä
jatkuvasti perääntymään; hänen välähtelevä säilänsä näytti kutovan
teräsverkon heidän ympärilleen. Äkkiä hänen miekkansa pysähtyi
vain silmänräpäykseksi; se oli lävistänyt yhden ahdistajan sydämen,
ja miehen vaipuessa lattialle se taaskin välkkyi likellä kahden
jäljelläolevan sotilaan rintaa.

Toinen sortui lattialle vähemmän kuin kaksi sekuntia myöhemmin,

ja sitten tytön huomio kiintyi kauhistuneen paroonin kasvoihin; Peter
of Colfax siirtyi — hän hiipi hitaasti ja varovasti takaapäin
umpikypäristä ritaria kohti ja hänen kohotetussa kädessään välkkyi
ohut, terävä tikari.

Hetkisen tyttö seisoi jähmettyneenä kauhusta kykenemättä

liikauttamaan edes sormeaan tai huutamaan, mutta vain hetkisen;
sitten hänen lihaksensa taaskin tottelivat häntä, hän kumartui
nopeasti, tempasi raskaan jalkajakkaran ja sinkosi sen suoraan
Peter of Colfaxia kohti.

Se osui mieheen polvien alapuolelle ja kaasi hänet lattialle,

samalla kun ritarin miekka lävisti viimeisen vastustajan kurkun.
 Kaatuessaan parooni sysäsi raskaasti pöytää, joka kannatti salin
ainoata sytytettyä lamppua. Silmänräpäyksessä jäi kaikki
pilkkopimeään. Kuului nopeata, kahisevaa liikettä, joka muistutti
rottien juoksua, ja sitten vallitsi avarassa salissa haudan hiljaisuus.

»Oletteko turvassa ja vahingoittumaton, mylady Bertrade?»

tiedusti vakava ääni englanninkielellä pimeydestä.

»Kyllä, herra ritari», vastasi tyttö. »Entä te?»

»En ole saanut naarmuakaan. Mutta missä on hyvä ystävämme

parooni?»

»Hän virui tässä lattialla vain tuokio sitten, ja hänen kädessään oli
ohut, pitkä tikari. Olkaa varuillanne, herra ritari; hän saattaa
parhaillaan hiipiä kimppuumme.»

Ritari ei vastannut, mutta neito kuuli hänen liikkuvan rohkeasti

huoneessa, Pian hän oli löytänyt toisen lampun ja saanut valoa. Kun
sen himmeät säteet hitaasti hajoittivat sysimustan pimeyden, näki
tyttö kolmen sotilaan ruumiit, kaatuneen pöydän ja lampun sekä
umpikypärisen ritarin; mutta Peter of Colfax oli poissa.

Ritari huomasi paroonin poissaolon samalla kertaa, mutta hänellä

vain pääsi hiljainen, tuima naurahdus.

»Hän ei pääse pitkälle, mylady Bertrade», vakuutti hän.

»Miten tiedätte nimeni?» kysyi tyttö. »Kuka olette? En tunne

varuksianne, eikä rintalevyssänne ole vaakunaa?»

Mies ei vastannut heti, ja Bertraden rinnassa sykähti sydän

voimakkaammin, kun häntä elähytti se toivo, että hänen uljas
pelastajansa saattaisi olla sama Roger de Condé, joka vain
muutamia lyhyitä viikkoja takaperin oli pelastanut hänet Peter of
Colfaxin palkkalaisten käsistä. Vartalo oli varmasti yhtä suora ja
voimakas, ja miekkailutaito myöskin yhtä ihmeteltävä. Hänen täytyi
olla Roger de Condé, mutta eihän viimemainittu ollut puhunut
lainkaan englanninkieltä, kun taas tämä mies puhui sitä hyvin, vaikka
tosin hieman ranskalaisvoittoisesti.

»Mylady Bertrade, olen Norman of Torn», virkkoi umpikypärinen

soturi tyynen arvokkaasti.

Tytön rohkeus lamaantui, ja hänet valtasi hyytävä pelko.

Vuosikausia oli se nimi merkinnyt raakaa julmuutta ja vimmaista
vihaa hänen kaltaisiaan kohtaan. Pieniä lapsia peloiteltiin
tottelemaan hämärästi viittailemalla, että Tornin paholainen saisi
heidät, ja täysikasvuiset ihmiset olivat johtuneet lausumaan sen
nimen kuiskaamalla, huulet tuimasti puristettuina.

»Norman of Torn!» supatti hän. »Jumala armahtakoon sieluani!»

Kypärin suljetun silmikon takana valahti henkipaton kasvoille

tuskainen ja murheellinen ilme, ja vähäinen väristys, ikäänkuin
kolkon toivottomuuden aiheuttama, puistatti hänen
jättiläisvartaloaan.

»Teidän ei tarvitse pelätä, mylady», lohdutti hän surullisesta

»Olette isänne linnassa Leicesterissä, ennenkuin aurinko on ehtinyt
keskitaivaalle. Ja olette paremmassa turvassa vihatun Tornin
paholaisen suojeluksessa kuin olisitte mahtavan isänne tai
kuninkaallisen enonne seurassa.»
 »Kerrotaan, että te ette milloinkaan valehtele, Norman of Torn»,
lausui tyttö, »ja minä uskon teitä. Mutta sanokaahan, minkä tähden
olette niin ystävällinen de Montfortille.»

»Se ei johdu rakkaudesta isäänne eikä veljiänne eikä vihasta

Peter of Colfaxia kohtaan eikä myöskään minkäänlaisen palkkion
toivosta. Minua huvittaa tehdä niinkuin teen, siinä kaikki. Tulkaa!»

Hän saattoi tytön äänettömästi pihalle ja alhaalla olevan

nostosillan ylitse edelleen, kunnes he pian erottivat
ratsumiesryhmän, ja Shandyn hiljaa luikattua Norman of Torn ilmoitti,
kuka hän oli.

»Ota mukaasi kymmenkunta miestä, ja tarkastakaa tuo

hornanloukko! Tuo luokseni Peter of Colfax elävänä, myladyn vaippa
ja ratsu — ja, Shandy, kun kaikki se on tehty, polttakaa koko pesä,
Shandy, mutta ryöstää ei saa, Shandy!»

Shandy katsahti hämmästyneenä johtajaansa, sillä tulisoihtu ei

ollut koskaan ollut Norman of Tornin ase, kun taas saalistaminen oli
ollut hyvin tärkeä puoli, jos kohta ei aina tärkein tarkoitus hänen
lukuisilla retkillään.

Henkipatto pani merkille alapäällikkönsä kummastuksen ja

empimisen, viittasi häntä kuuntelemaan ja puhui:

»Punapää-Shandy, Norman of Torn on taistellut, ryöstänyt ja.

saalistanut, koska hän on siitä pitänyt ja noudattanut periaatetta,
joka on korkeintaan ollut epämääräistä yleistämistä. Tänä yönä
olemme kostamassa mylady Bertrade de Montfortille tehtyä
vääryyttä, ja se, Shandy, on toinen asia. Tuleen, Shandy, tornin
huipusta keittiöön saakka, mutta myladyn palveluksessa ei
saalistamista!»

»Kyllä, mylord», vastasi Shandy ja poistui pienen osastonsa

etunenässä.

Puolen tunnin kuluttua hän palasi muassaan toistakymmentä

vankia, mutta
Peter of Colfaxia ei näkynyt.

»Hän on paennut, mylord», ilmoitti kookas kapteeni, ja niin asia

olikin. Peter of Colfax oli rientänyt linnansa kellariholveihin ja päässyt
sieltä pitkää, maanalaista käytävää myöten joidenkuiden pappien
majapaikkaan Norman of Tornin saarron ulkopuolelle. Tähän aikaan
hän oli useiden kilometrien päässä matkalla rannikolle ja Ranskaan,
sillä hän oli miekankäyttelystä tuntenut henkipaton eikä halunnut
jäädä Englantiin uhmailemaan sekä Norman of Tornin että Simon de
Montfortin vihaa.

»Hän palaa», oli henkipaton ainoa huomautus, kun hän oli saanut
täyden varmuuden paroonin pakoonpääsystä.

He katselivat, kunnes linnasta alkoivat liekit roihuta ainakin

kymmenestä kohdasta vankien seisoessa sykertyneinä yhteen
kasaan pelon ja pahojen aavistusten vallassa, varmasti odottaen
tilintekoa ja hirvittävää kuolemaa.

Varmistuttuaan siitä, ettei ihmisvoima mitenkään kyennyt enää

pelastamaan tuhoon tuomittua rakennusta, antoi Norman of Torn
lähtömääräyksen, ja soturit poistuivat pitkin maantietä, ratsastaen
jonossa johtajansa ja Bertrade de Monfortin jäljessä, jätettyään
äskeiset vankinsa perin ällistyneiksi, mutta vahingoittumattomiksi ja
vapaiksi.

Katsoessaan taaksepäin he näkivät taivaan punertavan valtavista

liekeistä, jotka leimusivat paljon korkeiden tornien yläpuolelle.
Suunnattomia, sakeita savupilviä vieri etelään päin, peittäen
taivaanrannan. Silloin tällöin savu hälveni, jättäen tuokioksi näkyviin
palavan linnan tummat muurit, joiden satoja ikkuna-aukkoja valaisi
sisällä raivoavan tulen punainen hehku. Se oli kaunis, vaikuttava
näky, mutta niin tavallinen noina hurjina, villeinä aikoina, ettei se
kenestäkään ansainnut enempää kuin nopean vilkaisun taaksepäin.

Monenlaisia tunteita liikkui useiden lokaisella, livettävällä tiellä

hitaasti loittonevien ratsastajien rinnassa. Norman of Torn oli sekä
ylpeä että surullinen, ylpeän riemastunut siitä, että oli ehtinyt ajoissa
pelastamaan tämän tytön, joka oli herättänyt hänen rinnassaan niin
kummallisia tunteita, surullinen sentähden, että hän tytön silmissä oli
kammottava olento. Mutta sillä hetkellä riitti hänelle se, että
Bertraden läheisyys tuotti hänelle puhdasta onnea; mitäpä hyödytti
ajatella huomista! Tornin pieni, tuikea, harmaapäinen vanhus kantoi
kiukkuaan, jota hän ei uskaltanut avoimesti purkaa, ja kiroili
sattumaa, joka oli lähettänyt Henry de Montfortin Torniin etsimään
sisartaan, kun taas henkipaton seuralaiset hiljaa sadattelivat
omituista oikkua, joka oli kiidättänyt heidät tälle pitkälle,
taisteluttomalle ja saaliittomalle ratsastusretkelle.

Bertrade de Montfort oli vain ihmeissään siitä, että hänen piti

kiittää hengestään ja kunniastaan tätä hurjaa hirtehistä, joka oli
vannonut erikoisesti vihaavansa hänen sukuaan, koska se oli sukua
Plantagenet-suvulle. Hän ei jaksanut sitä käsittää, mutta hänen
pelastajansa tuntui puhuvan hyvin niin karkeaksi mieheksi. Tyttö
aprikoi, minkälaiset saattoivat tuon suljetun kypärinsilmikon takana
piilevät kasvot olla.

Kerran henkipatto irroitti vaippansa satulansa takakappaleesta ja

kietoi sen tytön hartioiden ympärille, sillä yö-ilma oli kolea, ja toisen
kerran hän laskeutui maahan ja talutti Bertraden ratsua tiessä olevan
pahan kohdan ohitse, jotta hevonen ei liukastuisi ja kaatuisi.

Tyttö kiitti häntä kohteliaaseen tapaansa näistä palveluksista,

mutta muutoin he eivät lausuneet toisilleen sanaakaan. Äänettöminä
he puolipäivän tienoilla saapuivat Simon de Montfortin linnan
näkyviin.

Tornissa oleva vahti tyrmistyi nähdessään niin lukuisan aseellisen

seurueen saapuvan, joten komean linnoituksen muurit heidän
ennättäessään äänenkantaman päähän niistä olivat täynnä sotilaita.

Shandy ratsasti muiden edelle rauhanlipun suojassa, ja hänen

saavuttuaan linnan muurin juurelle huusi Simon de Montfort:

»Keitä olette ja mikä on asianne? Sota vaiko rauha?»

»Päällikkömme on Norman of Torn; hän on tullut rauhallisissa

aikeissa auttaessaan erästä de Montfortia», vastasi Shandy. »Hän
haluaisi tulla linnaan mukanaan yksi seuralainen, herra kreivi.»

»Uskaltaako Norman of Torn astua Simon de Montfortin linnaan —

arveleeko hän minun pitävän rosvojen majapaikkaa?» kiljaisi raju
soturivanhus.

»Norman of Torn uskaltaa ratsastaa, mihin hän itse haluaa, koko

Englannissa», kerskasi punatukkainen jättiläinen. »Haluatteko tavata
häntä rauhallisesti, mylord?»
 »Tulkoon hän sisälle!» myöntyi de Montfort. »Mutta ei
minkäänlaisia koirankureja! Meitä on täällä tuhat miestä, hyvin
aseistettuja ja taistelukuntoisia.»

Shandy palasi isäntänsä luokse ja vei sen vastauksen, minkä

jälkeen
Norman of Torn ja Bertrade de Montfort yhdessä ratsastivat
nostosillan
ylitse ja porttiholvin alitse Leicesterin kreivin, Englannin kuninkaan
Henrik kolmannen langon, linnaan.

Tyttö oli yhäti kiedottuna suojelijansa laajaan viittaan, sillä oli

satanut, joten hän ratsasti isänsä väen silmien editse kenenkään
häntä tuntematta. Linnan pihalla heitä vastassa olivat Simon de
Montfort ja hänen poikansa Henry ja Simon.

Tyttö heittäytyi kiihkeästi ratsailta, viskasi henkipaton vaipan

syrjään ja syöksyi hämmästynyttä isäänsä kohti.

»Mitä tämä merkitsee?» huudahti de Montfort. »Onko tuo vintiö

kohdellut sinua loukkaavasti tai arvottomasti?»

»Sinä pelkurimainen valehtelija!» kiljaisi Henry de Montfort. »Vasta

eilen vannoit kunniasanallasi, ettei sisareni ole vankinasi, ja minä
hupsu, uskoin.» Ja sen sanottuaan nuori mies karkasi miekka
paljaana Norman of Tornin kimppuun.

Umpikypäräisen soturin miekka lennähti tupostaan niin nopeasti,

että silmä ei sitä erottanut, ja yhdellä ainoalla salamamaisella
liikkeellä sinkautti nuoren de Montfortin säilän pihan kiveykselle. Ja
ennenkuin sitten kumpikaan ehti astua askeltakaan, oli Bertrade de
Montfort juossut heidän väliinsä, laski kätensä henkipaton rintalevylle
ja ojensi toisen kätensä kämmenen ulospäin sukulaisensa päin
ikäänkuin suojellakseen Norman of Tornia enemmältä ahdistelulta.

»Olkoonpa hän henkipatto tai paholainen», huusi hän, »hän on

uljas ja kohtelias ritari ja ansaitsee de Montforteilta parasta
vieraanvaraisuutta, mitä he voivat tarjota, eikä kylmää terästä ja
loukkauksia». Sitten hän lyhyesti selosti kummastuneelle isälleen ja
veljilleen muutamien viime päivien tapahtumat.

Ominaiseen, hienon ritarilliseen tapaansa oli Henry de Montfort

ensimmäinen astumaan esille käsi ojossa kiittääkseen Norman of
Tornia ja pyytääkseen anteeksi karkeita sanojaan ja vihamielistä
tekoaan.

Henkipatto vain kohotti avointa kämmentään, sanoen:

»De Montfortien on paras ajatella tarkoin, ennenkuin he tarttuvat

Norman of Tornin käteen. Minä en purista kättä muutoin kuin
ystävyydessä enkä ohimenevää hetkeä, vaan koko elämää varten.
Annan kyllä arvon nykyisille kiitollisuuden tunteillenne, mutta älkää
salliko niiden pimittää teiltä sitä, että olen edelleenkin Norman of
Torn ja että olette nähneet merkkini vainajienne otsassa. Ilomielin
ottaisin vastaan ystävyytenne, mutta haluaisin, että sen saisi mies,
Norman of Torn, kaikkine niine vikoineen ja hyveineen, joita kenties
arvelette hänellä olevan.»

»Olette oikeassa, sir», virkkoi kreivi. »Olemme teille kiitollisia ja

kiitämme teitä siitä palveluksesta, jonka olette tehnyt Montfortin
suvulle, ja niin kauan kuin elämme olemme valmiit tekemään teille
vastapalveluksia. Ihailen uljuuttanne ja rehellistä suoruuttanne, mutta
niin kauan kuin pysytte Tornin henkipattona, ei teidän sovi murtaa
leipää de Montfortin pöydässä, mihin ystävällä olisi oikeus.»