Bodies of Work: The Labour of Sex in

the Digital Age 1st ed. Edition Rebecca

Saunders
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/bodies-of-work-the-labour-of-sex-in-the-digital-age-1s
t-ed-edition-rebecca-saunders/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Sex Work, Labour and Relations: New Directions and

Reflections Teela Sanders

https://ebookmass.com/product/sex-work-labour-and-relations-new-
directions-and-reflections-teela-sanders/

Sex Differences in the Central Nervous System 1st

Edition Rebecca M. Shansky

https://ebookmass.com/product/sex-differences-in-the-central-
nervous-system-1st-edition-rebecca-m-shansky/

The Importance of Work in an Age of Uncertainty: The

Eroding Work Experience in America David L. Blustein

https://ebookmass.com/product/the-importance-of-work-in-an-age-
of-uncertainty-the-eroding-work-experience-in-america-david-l-
blustein/

The Disneyfication of Animals 1st ed. Edition Rebecca

Rose Stanton

https://ebookmass.com/product/the-disneyfication-of-animals-1st-
ed-edition-rebecca-rose-stanton/
The Narrative Subject: Storytelling in the Age of the
Internet 1st ed. Edition Christina Schachtner

https://ebookmass.com/product/the-narrative-subject-storytelling-
in-the-age-of-the-internet-1st-ed-edition-christina-schachtner/

Internet sex work : beyond the gaze Sanders

https://ebookmass.com/product/internet-sex-work-beyond-the-gaze-
sanders/

The Marketing of Children’s Toys 1st ed. 2021 Edition

Rebecca C. Hains

https://ebookmass.com/product/the-marketing-of-childrens-
toys-1st-ed-2021-edition-rebecca-c-hains/

Technology Adoption in the Caribbean Tourism Industry:

Analyzing Service Delivery in the Digital Age 1st ed.
Edition Andrew Spencer

https://ebookmass.com/product/technology-adoption-in-the-
caribbean-tourism-industry-analyzing-service-delivery-in-the-
digital-age-1st-ed-edition-andrew-spencer/

The Digital Lives of Black Women in Britain 1st ed.

Edition Francesca Sobande

https://ebookmass.com/product/the-digital-lives-of-black-women-
in-britain-1st-ed-edition-francesca-sobande/
DYNAMICS OF VIRTUAL WORK
Dynamics of Virtual Work

Series Editors
Ursula Huws
Hertfordshire Business School
University of Hertfordshire
Hatfield, UK

Rosalind Gill
Department of Sociology
City, University of London
London, UK
Technological change has transformed where people work, when and
how. Digitisation of information has altered labour processes out of all
recognition whilst telecommunications have enabled jobs to be relocated
globally. ICTs have also enabled the creation of entirely new types of
‘digital’ or ‘virtual’ labour, both paid and unpaid, shifting the borderline
between ‘play’ and ‘work’ and creating new types of unpaid labour con-
nected with the consumption and co-creation of goods and services. This
affects private life as well as transforming the nature of work and people
experience the impacts differently depending on their gender, their age,
where they live and what work they do. Aspects of these changes have
been studied separately by many different academic experts however up
till now a cohesive overarching analytical framework has been lacking.
Drawing on a major, high-profile COST Action (European Cooperation
in Science and Technology) Dynamics of Virtual Work, this series will
bring together leading international experts from a wide range of disci-
plines including political economy, labour sociology, economic geogra-
phy, communications studies, technology, gender studies, social
psychology, organisation studies, industrial relations and development
studies to explore the transformation of work and labour in the Internet
Age. The series will allow researchers to speak across disciplinary bound-
aries, national borders, theoretical and political vocabularies, and differ-
ent languages to understand and make sense of contemporary
transformations in work and social life more broadly. The book series will
build on and extend this, offering a new, important and intellectually
exciting intervention into debates about work and labour, social theory,
digital culture, gender, class, globalisation and economic, social and
political change.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/14954
 Rebecca Saunders

Bodies of Work
The Labour of Sex in the Digital Age
Rebecca Saunders
University of Huddersfield
Huddersfield, UK

Dynamics of Virtual Work

ISBN 978-3-030-49015-7    ISBN 978-3-030-49016-4 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-49016-4

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2020

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

Cover illustration: © TEK IMAGE / Getty Images

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgements

Grandad, you’d fucking hate this book, but it wouldn’t have been possible
without you.
Daniel, Sara, Luke and Emily, thank you. For your massive hearts
and brains.

v
 Contents

1 Introduction  1

Part I Digital Labour and the Porn User  15

2 Digital Excess and the Labour of Looking 17

3 Sexual Datafication 57

Part II Material Labour and Contemporary Pornography  95

4 Sex Is Hard Work 97

5 The Labour of Visibility133

6 Violent Pornography and the ‘Frenzy’ of Labour163

vii
viii Contents

Part III Pornography and Anti-Capitalism 193

7 ‘It’s Like Being Paid to Fuck My Girlfriend’: Alternative

Pornographies and Unalienated Labour195

8 Interventionist Pornography251

Bibliography291

Index323
 1
Introduction

Digital Pornography and Digital Capitalism

Bodies of Work explores the essential relationship between contemporary
pornography and digital capitalism. Major modes of capitalist valorisa-
tion which have developed or intensified through digital technologies
such as the information economy, the economisation of affect and the
attention economy are deeply connected to and typified by digital por-
nography. Pornography’s development through the late twentieth and
twenty-first centuries has been entwined with the development of the
economic functioning of digital technologies (Lane 2000; Nair 2015). As
a film genre defined by its somatic impact, pornography is a potent means
of attracting digital users’ attention and generating an affective intensity
that forever returns users to their digital devices. A disproportionate
amount of the human time that is fed into digital interfaces involves
engaging with pornographic content. Statistics hailing from a variety of
accountability monitoring apps, scientific and psychological journals and
trade publications claim that 15% of all websites are pornographic (Barrie
2017), that 20% of all searches on mobile devices across the world are for
pornography (Covenant Eyes 2019) and that online pornography attracts

© The Author(s) 2020 1

R. Saunders, Bodies of Work, Dynamics of Virtual Work,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-49016-4_1
2 R. Saunders

more users than Amazon, Netflix and Twitter combined (Castleman

2016). Pornography’s profound embeddedness in the culture and eco-
nomics of the digital renders it a central node in specifically digital modes
of value accumulation and labour. Bodies of Work is interested in explor-
ing the most significant ways in which pornography is interpolated into
emergent modes of digital valorisation and how its relationship to atten-
tional, informational, immaterial and neoliberal forms of labour have
impacted on the development of the film genre itself.
This book focuses on digital pornographic film, the visuality of which
renders it peculiarly representative of the workings of postindustrial capi-
talism. Where the imagistic status of pornography is understood in an
anti-pornography theoretical framework as a refusal to engage with the
realities of its economic status—anti-pornography theorist Gail Dines
describes a binary, for example, between analysing pornography ‘as a
mode of representation,’ or in terms of the ‘structural inequalities that
exist on the level of production […] as a global capitalist industry’ (2010,
p. 63)—Bodies of Work asserts that the visuality of pornography is crucial
to understanding its relationship to postindustrial capitalism. Film and
economic theorist Jonathan Beller considers the image form central to
the evolution of capitalism through the twentieth century. In his 2006
work The Cinematic Mode of Production, the economisation of looking is
presented by Beller as the basis of capital’s expansion into what he calls
‘the yet-unalienated zones of the body as the new frontier […] for pro-
duction’ (2006, p. 199). Visuality is the basis of capitalism’s evolution
through the twentieth century, which saw forms of labour and ideals of
productivity extend into new areas of human subjectivity and into new
corners and qualities of human time. Developments in dominant forms
of labour and structures of accumulation over the last century which have
been explored through lenses of immaterial labour, digital labour, free
labour, autonomism and postindustrialism, and which have become pro-
foundly bound up with the growth of digital technologies, are funda-
mentally linked to visuality. Beller therefore asserts ‘the utter
reconfiguration of capital-logic and hence of labor and accumulation in
and as visuality,’ the image becoming ‘essential to the general manage-
ment, organization, and movement of the economy’ (2006, pp. 19, 14).
Digital theorist Seb Franklin also asserts the centrality of the image to
 1 Introduction 3

mid-twentieth-century developments in capitalism, stating that ‘[t]he

changing function of images is crucial […] to the emergence of post-­
Fordist economism’ (2011, p. 6). The centrality of the visual to capital-
ism’s development is bound up with the centrality of digital technologies
to this economic evolution. In Media and New Capitalism in the Digital
Age, Eran Fisher describes the expansion of capitalism’s ambit into new
elements of human life as significantly connected to digital technologies:
‘Network production is able to mobilize forces of production that have
been hitherto unexploited and inaccessible (like freetime), elusive (like
joy and fun) […] there is a close affinity between new capitalism and new
technology’ (2010, p. 141). Digital technologies have developed through
and hugely intensified the economic significance of visuality, with the
economisation of looking, emotions, relationships and communicative
sociality taking place through the necessarily visual phenomena of screens
and interfaces (Mirzoeff 2006; Darley 2000). Digital capitalism is bound
to the visual in ways that make pornography an epitome of its function-
ing. Where digital technologies have intensified what Beller terms ‘the
value-productive dimensions of sensual labor in the visual register’ (2006,
p. 3), digital pornography has become a crucial imagistic integument
across which new forms of accumulation operate and a potent symbol of
the immaterial forms of productivity characteristic of postindustrialism
which economise previously unproductive and pleasurable aspects of
human existence.
Digital pornography is central to and symbolic of changes in a capi-
talism which has developed through digital networks to valorise atten-
tional, affective, relational and informational aspects of human life.
Media and economic theorists have begun to assert the metonymic
importance of pornography to digital forms of capitalist accumulation.
Joost van Loon describes online pornography as ‘capitalism’s ultimate
desiring machine’ (2008, p. 88). Matteo Pasquinelli declares that
‘Internet pornography is the dark side […] of an heavily computer-
based mode of economic production […] immaterial labour and net-
work society should no longer be mentioned without netporn as well’
(2014, p. 2). Adam Arvidsson similarly considers pornography key to
the workings of digital capitalism:
4 R. Saunders

The Internet realizes the hidden potential of the masturbatory economy

[…] The porn industry seems to supply a paradigm case for the emerging
‘new’ or ‘second’ (in the sense of Web 2.0) information economy […]
exemplary of the ways in which consumers or viewers are positioned as
value producing subjects by the new information economy in general.
(Arvidsson 2007, pp. 74, 70)

That contemporary pornography is a specifically digital phenomenon

and that it is a profoundly affective visual form circulating on digital net-
works, is therefore crucial to understanding pornography’s relationship to
capital and labour in the twenty-first century.
Part I of this book focuses, then, on the relationship between digital
pornography and the attentional and informational economies. It con-
siders the centrality of pornography to these central aspects of digital
capitalism and begins the exploration of how contemporary pornogra-
phy’s relationship with these digital modes of labour and valorisation
shape the culture and content of pornographic film itself. Linda Williams’
seminal work Hard Core traced the development of pornographic film as
a genre, historicising it in relation to the emergence of protocinematic
technologies and to gendered scientific knowledge of the human body.
Bodies of Work considers how contemporary pornography’s development
in relation to digital forms of capitalist accumulation has significantly
shaped and altered the porn film genre. Where Williams’ historicised
analysis of pornographic film ends with its feature-length form of the
1970s and 1980s, Bodies of Work analyses fundamental changes in the
film genre as a result of its evolution within economised digital networks.
Where Williams found dominant cinematographic trends and iconogra-
phies of pornographic film to revolve around representations of sexual
pleasure, Bodies of Work asserts a fundamental shift away from pleasure in
the representational objective and meaning of contemporary, digital por-
nography. Pornographic film has become a genre centrally concerned not
with sexual pleasure but with representing, conceptualising and celebrat-
ing sex as a form of labour. Contemporary pornography’s relationship
with digital economics is shown to have fundamentally changed the film
genre. Tenets of pornography which have rendered this cultural form
generically opposed to functionality and appropriate productivity, such
 1 Introduction 5

as obscenity, excess and subversion, are reappropriated as vital bases for

digital forms of economisation.
Part II analyses the impact of digital pornography’s interpolation with
new forms of attentional and informational valorisation on significant,
dominant trends in contemporary pornographic film. It asserts the con-
tinuity between material and immaterial forms of labour enacted across
digital pornographic images, exploring links between the highly imma-
terial forms of productivity considered in relation to the porn viewer and
the highly material bodily labour undertaken by porn performers. Each
chapter of Part II focuses on a different, major iconographic develop-
ment in digital pornography to demonstrate how the film genre has
come to revolve around the display of bodily labour, asserting that these
most significant generic developments are a consequence of pornogra-
phy’s interpolation with emergent modes of digital valorisation. The
impact of digital modes of valorisation is shown to enact a major shift in
the purpose of the porn film genre, and the broader history of pornog-
raphy as a literary and visual phenomenon, as something no longer con-
cerned with sexual pleasure, but with sex as work. In uncovering the new
forms of valorisation with which digital pornography is suffused, Bodies
of Work demonstrates the ways these digital forms of productivity
through visuality demand a material labour which is revealed in the
imagistic surface of the films themselves. As the image is understood to
be crucial to contemporary capital’s extraction of value, so the image
form of pornography reveals this productivity. The new modes of labour
and accumulation which have evolved from and operate through the
visuality of pornography are shown to play across the image itself. Just as
digital forms of labour and accumulation are reconfigured as visual, so
the visual surfaces of digital pornography can be read, as they are in
Bodies of Work, as revealing their relationship with capital. Contemporary
pornography is therefore shown to be forged through digital modes of
capitalist valorisation.
6 R. Saunders

Pornography and the Anti-productive

Sexual Body
This book draws out major elements of filmic pornography—its deeply
embedded generic connections with excess and subversion, its heteronor-
mativity, its provision of visibility and its connections with ‘the real’—
and demonstrates how each has become a function of capitalist
productivity. Pornographic film is shown to have become a film genre
explicitly about the regulation of the sexual body for capitalism, demon-
strating an important shift in the perception and role of the non-(re)
productive sexual body. This fundamental shift in the representational
rationale of the porn film genre signals capitalism’s changed relationship
to the sexual body. The economic utility of the sexual body no longer
derives solely from its strict regulation in relation to reproduction or het-
eronormativity, but precisely from its subversive, pleasurable, anti-­
productive aspects. Where this monetisation of the liberated and
individualised sexual body through consumerism has been explored
by theorists like Rosemary Hennessy and Kevin Floyd, digital porno-
graphic interfaces constitute a vital new mode of capital’s valorisation of
sexuality.
This shift in pornographic film from a genre constituted through the
drive to represent pleasure to one centrally concerned with representing
labour demonstrates pornography’s symbiotic relationship with postin-
dustrial capitalism. Where capitalism’s evolution through the twentieth
century is defined by its proliferation into and monetisation of aspects of
human existence previously outside the sphere of labour, pornography’s
historical status as consummately unproductive demonstrates precisely
capitalism’s economisation of the unproductive and even anti-societal
and revolutionary aspects of human life and the human body. Digital
pornography’s generic evolution is coeval with that of capitalism.
Pornography, as a representational form and as a conceptual category
has deep historical, cultural and judicial associations with anti-­
productivity. As a broad literary and visual genre, multitudinous types of
pornography through history cohere around an opposition to the eco-
nomic utility of sex. Thematically, in its early literary and pictorial
 1 Introduction 7

European forms from the eighteenth century onwards, pornography rev-

elled in what philosopher Zygmunt Bauman calls the ‘destructive poten-
tial’ of the ‘unmanageable surplus’ (1999, pp. 21, 20) of sexual energy. In
its representations of copulating monks and nuns, orgies, bestiality and
incest, pornography typified the anti-societal exploration of sexual plea-
sure for its own sake. Pornography was fundamentally opposed to cultur-
ally, religiously and judicially enshrined notions of economically and
morally productive sexual behaviour.
In its focus on sexual pleasure in unruly sexual worlds free from soci-
etal rules, pornography as a cultural form has therefore been defined by
its opposition to work. In Eros and Civilization Herbert Marcuse distin-
guishes, for example, between ‘sexual passion and civilized work’ (1974,
p. 81) stating that work is necessarily ‘non-libidinal’ because ‘labor is
“unpleasantness”’ (1974, p. 82). He concludes that civilisation is ‘founded
on the suppression of instincts,’ the energy required to build it ‘subtract[ed]
[…] from sexuality […] the work impulses […] thus fed by aim-­inhibited
sexuality’ (1974, pp. 81–2). Economist Franco Berardi reiterates this
essential division between sex and work more recently, asserting in The
Soul at Work that ‘[c]lassical industrial labor […] had no relation with
pleasure […] Industrial labor was characterized mainly by boredom and
pain’ (2009, pp. 84, 86–7). Sexual pleasure for its own sake is theoreti-
cally well established across sociological, psychoanalytic, literary, cultural
and political-economic schools of thought as fundamentally opposed to
labour and productivity.
That is not to say, as is asserted for example in anti-pornography schol-
arship, that the sexual body is outside of capitalism. The regulation of the
sexual body as heterosexual, marital, private and so on in order to be (re)
productive is crucial to the development of capitalism. Channelling sex-
ual desires and regulating the sexual body was essential to the functioning
of primogeniture, to the imposition of wage labour and to the creation of
the workforce itself where, by the sixteenth century a dominant conceit
held that ‘the number of citizens determined a nation’s wealth’ (Federici
2004, p. 85). It is the very utility of the sexual body which necessitated a
violent religious, judicial and cultural regulation that historically placed
pornography outside the proper productivity of the sexual body. It is the
capitalist imperative to control sex which produced a concomitant sense
8 R. Saunders

of an inherently ungovernable, dangerous and immoral human sexual-

ness typified by pornography. In The Body and Society, historian Bryan
Turner therefore summarises the ecclesiastical construction of the sexual
body as a ‘vessel of unruly, ungovernable, and irrational passions’ (1984,
p. 19). Silvia Federici similarly describes the development of a Judeo-­
Christian dichotomy between the ‘forces of Reason’ and ‘self-control’ and
the ‘low instincts of the Body’: ‘lewdness, idleness, systematic dissipation
of one’s vital energies’ (2004, pp. 133–4). The notion of legitimate types
and motivations for sex as heterosexual, reproductive, private and marital
was highly moralised but as Federici’s reference to the worried over ‘dis-
sipation of vital energies’ gestures towards, it was a morality rooted in the
need for libidinal energies to be channelled into economically productive
ends. Federici goes on to state explicitly the relationship between capital-
ism’s need of the sexual body as vital to producing value and its charge of
regulating sexual behaviour as a potentially dangerous break on bodily
productivity:

The body […] appeared not only as a beast inert to the stimuli of work, but
also as the container of labor-power, a means of production, the primary
work-machine […] the violence of the ruling class […] aimed at a radical
transformation of the person, intended to eradicate in the proletariat any
form of behavior not conducive to the imposition of a stricter work-­
discipline […] Nakedness was penalized, as were many other ‘unproduc-
tive’ forms of sexuality and sociality. (2004, pp. 136–7)

The sexual body represented a potentially dangerously unproductive las-

situde and subversiveness, while simultaneously constituting the key to
capitalist accumulation. The development of heteronormative and reli-
gious rules regarding sex has therefore been focused on outlawing the
potential unproductivity of the sexual body. It is within this context of
the capitalist construction of dangerously anti-social and immoral ways
of desiring and of having sex in which pornography’s cultural and legal
illicitness is historically formed. Pornography revels precisely in the irra-
tionality and unruliness of sexuality which entwined capitalist, Protestant
and bourgeois structures of socio-moral meaning have sought to disci-
pline away. Pornography’s history of censorship is rooted in the
 1 Introduction 9

socio-economic danger it is understood to pose to this economically nec-

essary regulation of sexual desires and behaviours. Historians such as Julie
Peakman, Lynn Hunt and Joseph Slade all explore pornography’s status
as anti-authoritarian. Hunt asserts that ‘early modern pornography […]
was linked to [scientific] free-thinking […] heresy […] and to attacks on
absolutist political authority’ (1993, p. 11.). In his study of Enlightenment
erotica, Peter Wagner considers the anti-Catholic and anti-monarchy
pamphlets circulating in eighteenth-century France as an important vehi-
cle of revolutionary thought. Joseph Slade similarly describes porn as
essential to destabilising ‘the status quo by reconfiguring the power struc-
tures that rest on the control of communication’ (2001, p. 40).
Pornography’s historically illegitimate and peripheral cultural and eco-
nomic status is rooted in its epitomisation of the dangerously anti-­
productive potential of human sexuality. Pornography’s flagrant
celebration of anti-productive forms of sex posed a fundamental threat to
capitalist authority.
Where photographic and filmic pornography, as well as related visual
practices such as sex shows and stripteases, use real bodies in their pro-
duction, they also constitute an opposition to the capitalist control of the
sexual body on the basis of sex work. Federici charts the historical devel-
opment of prostitution from an act with relative social legitimacy in feu-
dal societies to its steady deregulation and eventual strict moral and
judicial illegality under capitalism. Prostitution opposed capitalism’s need
to discipline women both in relation to their work and in relation to their
sexual behaviour in order to control population growth. Capitalism’s suc-
cess was dependent on a gendered division of wage labour that estab-
lished women’s work as unpaid and domestic. Federici asserts, ‘We can
thus connect the banning of prostitution and the expulsion of women
from the organized workplace with the creation of the housewife and the
reconstruction of the family as the locus for the production of labor-­
power’ (2004, p. 95). The enforcement of unpaid domestic as well as
reproductive labour meant the restriction of women from public, waged
work. The state’s ‘new disciplinary methods […] to regulate procreation
and break women’s control over reproduction’ (2004, p. 86) established
the reproductive sexual work of women as naturalised and valueless. As
women’s sexual labour became, in Federici’s words ‘mystified as a natural
10 R. Saunders

vocation and labelled “women’s labor”’ (2004, p. 75), so sex work consti-
tuted an unwanted assertion of the value of women’s work in general and
the work of sex in particular. As a result, the sexual, working woman is
constructed as profoundly immoral, as irreparably destroying female vir-
tue and as violently punishable. Sex work defied the capitalist require-
ment that women’s labour not be commodified in the public market and
that their sexual bodies specifically be something without exchange value
that naturally belonged to the state and to husbands: ‘a communal good
anyone could […] use at will’ (Federici 2004, 97). Putting sex to work
therefore explicitly troubled the capitalist utility of the female sexual
body as necessarily private, reproductive and marital and fundamentally
uncommodifiable. Like pornography, sex work is therefore also histori-
cally opposed to the capitalist utility of the (female) sexual body. Where
pornography requires a performative form of sex work, it is also con-
nected to this historical opposition of public, non-procreative sexual
work to capitalist productivity.
Bodies of Work historicises pornography not as a consummate example
of capitalist functioning but as opposed to capitalism’s productive
demands of the sexual body on the level of both representation and pro-
duction. The dehistoricised understanding of pornography and porn per-
formance as a symbol of the worst excesses of exploitative and patriarchal
capitalism—anti-pornography theorist D.A. Clarke describes sex work,
for example, as ‘the very paradigm of exploited labour’ because ‘buying
and selling human beings is wrong’ (2004, pp. 155–6) and Jessica Spector
asserts that ‘the market is not a neutral mechanism of exchange: there are
some goods whose sale transforms or destroys their initial meaning’
(2006, p. 401)—is itself rooted in the capitalist regulation of the female
sexual body as necessarily preserved from economisation. Federici dem-
onstrates that the assertion of sex work as inherently damaging to wom-
en’s entire being and social status is a consequence of capitalist oppression:
the assertion of women’s sexual activity as inherently unproductive was
enforced in order that it be productive for capitalism.
By understanding pornography’s historical opposition to the capi-
talist regulation of sex, Bodies of Work can uncover the ways in which
crucial aspects of the anti-productive sexual body such as excess,
obscenity, the carnivalesque and sexual radicalism have become
 1 Introduction 11

monetised through new modes of digital accumulation. The dehistori-

cisation of pornography’s relationship to economically regulated
labour also tends to utilise a dehistoricised or exclusively industrial
understanding of capitalism. Clarke locates the exploitation of porn
performance in the ‘preindustrial,’ for example, describing it as rooted
in ‘our historical [and] primate legacy’ (Clarke 2004, p. 152), but also
invokes a specifically industrial capitalism: she states that the ‘rela-
tionship of capital to labour in the sex industry […] is classically
Dickensian’ and exhibits the inherent patriarchy of capitalism in an
inevitable ‘relationship between “Seller (male), Buyer (male) and
Product (female)”’ (2004, pp. 156–7). Carolyn Bronstein similarly
locates the capitalist exploitation of pornography in a natural ‘violent
male impulse toward women,’ describing ‘a continuum between the
expected, “normal” violence of the heterosexual male and the patriar-
chal family (e.g., battering, rape, incest) and the larger-scale expres-
sion of male violence, including militarism, [and] capitalism’ (2011,
p. 205). Bodies of Work seeks to historicise pornography’s status as
opposed to the capitalist productivity of the sexual body on the basis
of its anti-productive representational rationale and its links with sex
work, in order to demonstrate how its contemporary relationship with
digital forms of postindustrial capitalism has economised its anti-pro-
ductive and radical elements. Bodies of Work clarifies the vital ways in
which capitalism has evolved to regulate the sexual body precisely
through the anti-productive elements of sex typified by pornography.
Part III of this book considers this anti-productive tenet of the por-
nographic in relation to the growth of alternative pornographies. It
explores the rise of alternative pornographies in relation to the inter-
polation of labour into contemporary pornographic film, and cri-
tiques their politicised status as opposed to capitalism. Just as digital
pornography demonstrates capitalism’s expansion into valorising plea-
surable aspects of life, so it is also bound up with postindustrial capi-
talism’s connections with autonomism and with the capacity for
labour to exceed the restrictions placed on it by capital. The ‘release’
of more aspects of subjectivity for capitalism considered throughout
this work not only expands capitalism’s sphere of valorisation, it also
opens capitalism up to the potential for workers’ resistance. The final
12 R. Saunders

chapter of Bodies of Work introduces the new concept of intervention-

ist pornography to explore the potential radicalism of pornography,
and its capacity to reject the capitalisation of the sexual body and
exploitative capitalism more broadly. Where the historicisation of sex
work demonstrates that the very conceptualisation of sex as unpro-
ductive is a capitalist construct that embeds sex in productivity, Bodies
of Work ends by considering how pornographic sex might function in
opposition to capitalist exploitation and alienation without recourse
to a fundamentally liberated and unproductive sexual self.

Digital Pornography as Capitalist Interface

By historicising pornography’s profound connections to the un- and anti-­
productive sexual body, the ways in which pornography has become a
crucial interface for capitalism’s valorisation of the sexual body in the
digital age can be explored. Where the sexual body was regulated for capi-
tal through centralised state violence, now it is regulated precisely through
its associations with sexual pleasure, transgression and liberation. As phi-
losopher Daniel Smith asserts in his exploration of Deleuzian imma-
nence, sexual cultures and identities are not pre-given phenomena: ‘Your
desire—that is, your drives and affects—are not simply your own indi-
vidual mental or psychic reality […] They are […] part of the capitalist
infrastructure’ (Smith 2007, p. 74). Just as a heterosexual imperative is
produced through the requirements of nascent capitalism in the sixteenth
century or gay culture in the late twentieth century evolved through its
relationship with neoliberal and consumer capitalism, so the develop-
ment of sexual behaviours, desires and identities in the digital age must
be analysed as a consequence of digital capitalism. Bodies of Work asserts
that digital pornographic interfaces have become the principle way in
which capital extracts value from the sexual body in the twenty-first cen-
tury. It asserts too that it is in the developments of the pornographic film
genre that contemporary capitalism’s regulation of the sexual body can be
read. Where visuality is a vital means through which postindustrial and
digital forms of capitalism operate, it is through pornographic film that
the contemporary capitalist disciplining of the sexual body becomes
Another random document with
no related content on Scribd:
 Mutta Monsieur Raveneau de Lussan oli sekä bukanieri että
kirjailija; ja kun hän oli päättänyt sissiuransa, kirjoitti hän kirjan, jossa
kuvasi sen juurta jaksain ja osoitti samalla, että vaikkei hän ollutkaan
kasvatettu liike-elämää varten, oli hänellä kumminkin hyviä aatteita
rahain hankkimiseen.

Ja vielä enemmän — hänellä oli sangen hyvä ajatus omasta

arvostaan ja maineestaan; sen sijaan että olisi antanut seikkailunsa
toisten ihmisten kuvattavaksi — jos nimittäin kukaan olisi pitänyt niitä
sen arvoisina —, otti hän itse hoitaakseen asian. Hän oli saanut
hyvän kasvatuksen ja elänyt aikansa ylimyspiireissä, ja kun jälleen
palasi noihin piireihin, halusi hän maalata sille kuvan itsestään
bukanierinä. Kuvat ja käsitykset sellaisista eivät tavallisessa
muodossaan olleet lainkaan mieluisat Ranskan ylempien piirien
silmissä, ja siksipä Mr. de Lussan tahtoi mielellään liittää kuvaansa
myötätuntoa ja ihailua herättäviä sankaripiirteitä. Hän lähti
bukanieriksi riistämään Espanjan aarteista riittävän osan
maksaakseen velkansa ja kohotakseen taas kunnialliseen asemaan
ja toimeentuloon; ja estääkseen sissiuraansa tulemasta kuvatuksi
aikalaisille tavalliseen halventavaan ja moittivaan tyyliin hän päätti
kuvata sen itse.

Kun tahtoo esiytyä hyvässä valossa ihmisten silmissä, on usein

eduksi, että sankari itse kertoo elämänsä omalta näkökannaltaan,
varsinkin jos elämässä sattuu olemaan pimeitäkin puolia; ja
mahdollisesti saa de Lussan kiittää mainettaan ylevämielisenä
merisissinä juuri siitä kirjasta, jonka hän sepitti vaihdettuaan
tapparan kynään. Mutta vaikka hän olisikin antanut urhoteoilleen
miellyttävämpää väriä kuin ne todella ansaitsivat, niin me saamme
siitä olla vain iloisia. Sillä vaikka sissi de Lussan olisikin jossakin
määrin kirjailija de Lussanin mielikuvituksen luoma, niin olemme sen
kautta saaneet paljon viehättävämmän ja romantillisemman
kertomuksen kuin mitä tavallinen poropeukalo-sissi olisi kyennyt
aikaansaamaan.

Mr. de Lussanin todella hyviä ominaisuuksia oli m.m.

hurskasmielisyys. Hän oli aina ollut uskonnollinen luonne — monista
heikkouksistaan ja hakauksistaan huolimatta; ja kelpo katolilaisena
hän alati piti arvossa kirkkoja, pappeja ja jumalanpalvelusta. Sekä
purjehtiessaan Atlannin poikki laivallaan, jonka miehistönä oli korea
valikoima vintiöitä monesta Europan kansakunnasta, että noustuaan
maihin läntisellä mantereella halusi hän yhä säilyttää vanhan
maailman hurskaat tavat ja menot.

Hänellä oli vankka voima käytettävänään, johon kuului paljon

toisiakin rappiollejoutuneita aatelismiehiä ja kokeneita
miekankäyttäjiä, niin että hän mantereelle noustuaan kykeni
valtaamaan erään vähäisen kaupungin. Heikko vastarinta oli pian
kukistettu, ja ylevämielinen merisissimme huomasi olevansa
onnellinen valloittaja, jonka säälistä kokonaisen yhdyskunnan henki
ja onni riippui. Asettaen uskonnollisen kelpoisuutensa ylimpään
sijaan vei hän heti joukkonsa kaupungin kirkkoon, jossa
paikkakunnan papiston täytyi toimittaa kiitosjumalanpalvelus ja
laulaa Te deum. Vasta kun velvollisuudet taivasta kohtaan oli
suoritettu, muistettiin maallisetkin velvollisuudet, ja de Lussan lähetti
miehensä kiertämään ympäri kaupunkia ja ryöstämään kaikki, mikä
kelpasi mukaan ottaa.

Apaja koettiin kaikella ahkeruudella, mutta kun saalis oli kerätty

kokoon, kävi ylevämielinen päällikkö sangen arvelevaiseksi ja
tyytymättömäksi. Kelpo kaupunki tuntui kaikesta päättäen olevan
koko joukon köyhempi kuin oli kuviteltu, ja de Lussan päätti, että
tavalla tai toisella oli haavi pantava kiertämään uudelleen. Tätä
pulmaa pohtiessaan hän sattui kuulemaan, että joukko aatelisnaisia
oli rosvojen tulosta kuultuaan paennut jonkun matkan päässä
olevalle sokerin viljelystilalle, ajatellen etteivät hurjat vainolaiset
ymmärtäisi lähteä kaupunkia kauemma kalaan.

Mutta siinä jalosukuiset naiset suuresti erehtyivät. Heti saatuaan

asiasta vihiä lähetti de Lussan miesjoukon vangitsemaan heidät ja
tuomaan takaisin kaupunkiin. Heillä ei tosin saattanut olla
huostassaan paljoakaan rahaa tai jalokiviä, mutta kun he kuuluivat
arvokkaisiin ja toivottavasti varakkaisiinkin perheisiin, voisi näiltä
puristaa kelpo lunnaat heidän puolestaan. Naisparat saatettiin
varmaan talteen, kunnes heidän omaisensa ja ystävänsä saivat
haalituksi kokoon tyydyttävät lunnaat; päästettyään sitten heidät
vapaiksi de Lussan arvatenkin kehoitti heitä menemään kirkkoon ja
kiittämään taivasta siitä, että olivat joutuneet niinkin säädyllisten
sissien käsiin.

Ryöstelyretkillään pitkin Etelä-Amerikan rannikkoa ylevämielinen

sissipäällikkö keksi montakin ikävää seikkaa, jotka suuresti
loukkasivat hänen hienotunteisuuttaan ja joista hänellä ei
arvatenkaan ollut matkalle lähtiessään aavistustakaan. Sellaisen
pettymyksen tuottivat hänelle m.m. moniaat hänen omaan
joukkoonsa kuuluvat englantilaiset bukanierit. Näillä poloisilla ei näet
ollut pikkuistakaan kunnioitusta uskontoa kohtaan.

Heti johonkin kaupunkiin tai kylään tultua nuo juuttaat usein ensi
työkseen marssivat kirkkoon, tervasivat pyhäinkuvat, silpoivat
alttarikoristeet miekoillaan permannolle ja varastivat hopearistit,
kynttiläjalat, jopa — kauheata sanoakin — pyhät ehtoollisastiat.
Sellainen menettely kerrassaan hirmustutti de Lussania. Kirkkojen
häväistys ja niiden kalleuksien ryöstö oli hänestä kuolemansynti,
eikä hän koskaan sallinut mitään sellaista, jos vain voi estää sen.
Valloitettuaan kaupungin, jossa oli rikkaita luostareja ja kirkkoja,
kielsi hän jyrkästi ryöstämästä niitä ja tyytyi vain vastaanottamaan
kelpo korvaussumman, jonka munkit ja papit olivat velkapäät
myöntämään hänen hurskaasta menettelystään.

Mutta pakanallisia englantilaisia oli vaikea pitää silmällä. He

tahtoivat ryöstää kirkon omaisuutta yhtä kernaasti kuin maallikoillekin
kuuluvaa, ja syntisten teitä oli hurskaan päällikön tukala valvoa. Jos
hän olisi arvannut moista tapahtuvan, olisi hän valinnut joukkoonsa
pelkästään ranskalaisia.

Toinen seikka, mikä tuotti hienolle aatelismiehelle pettymystä ja

ikävyyttä, oli bukanierien nauttima maine naisten keskuudessa. Hän
huomasi piankin, että naisilla Espanjan siirtomaissa oli mitä hirvein
käsitys kuuluisan "rannikon ritariston" tavoista. Paljon enemmän kuin
miehet pelkäsivät naiset maitakiertäviä sissejä, pitäen näitä kamalina
kannibaaleina, joiden himo oli ihmislihan perään, varsinkin kun se oli
nuorta ja hentoa. Tämä merkillinen tietämättömyys vaeltavan
ritariston todellisesta luonteesta suretti syvästi de Lussania. Ollen
tosi aatelismies ja kelpo ritari hän surkutteli suuresti noita
yksinkertaisia olentoja, joilla oli niin nurja käsitys hänestä ja hänen
miehistään, ja missä vain oli tilaisuutta, koetti hän saada käsiinsä
joutuneet naiset vakuutetuiksi siitä, että hän mieluummin oli
kokonaan syömättä kuin olisi himoinnut naisia eineekseen.

Eräässä tilaisuudessa, kun hän kohteliaasti saattoi nuorta neitosta

säilytyspaikkaan, jossa tämän yhdessä muiden hyväsukuisten
naisten kanssa piti varrota lunnaidensa maksupäivää, joutui hän
aivan ymmälle, kun neitonen kyyneleet silmissä rukoili, ettei hän toki
paikalla nielaisisi häntä. Tämmöinen eriskummallinen puhe loukkasi
kohteliaan ranskalaisen tunteita niin syvälti, ettei hän siinä tuokiossa
kyennyt mitään vastaamaan; ja kun hän vihdoin hämmästyksestä
toinnuttuaan tiedusti, kuinka neiti voi niin järjettömiä puhella, vastasi
tämä, että hän oli katsellut häneen niin nälkäisesti, että hän oli
pelännyt ettei mies jaksaisi odottaa, kunnes… Siinä neitonen
mykistyi, sillä hän ei voinut saada sanotuksi: kunnes hänet oli
valmistettu pöytään pantavaksi.

"Mitä hullua!" huudahti ylevämielinen bukanieri. "Luuletteko te, että

minä aion ahmaista teidät kadulla?" Ja kun tyttöpoloinen ei itkultaan
voinut mitään vastata, vaipui ritarikin nyreään äänettömyyteen, jota
jatkui, kunnes molemmat saapuivat määräpaikkaan.

Sankarillamme oli nyt kaksi päämäärää edessään. Ensiksikin

hänen piti kahmaista haltuunsa niin paljon aarteita kuin suinkin voi
löytää, ja toiseksi näyttää maan väestölle, varsinkin naispuoliselle,
että vaikka hän olikin tavallaan yhteiskunnan kovaosaisia, oli hän
kuitenkin säilyttänyt kelpo aatelisen mielenlaadun ja hurskaat tavat.

On hyvin luultavaa, että ensimmäinen näistä tarkoitusperistä ei

aina luonnistunut niin hyvin kuin hän oli toivonut. Hyvä joukko
saalista oli kyllä kertynyt, mutta osa siitä oli sellaista, jota ei käynyt
helposti rahaksi vaihtaminen eikä mukaan vieminen; ja sitten oli
hänen kintereillään joukko ahneita ja tunnottomia lurjuksia, jotka alati
korkeaäänisesti vaativat saaliikseen niin paljon rahaa, jalokiviä ja
muita pieniä tilaa vaativia arvoesineitä kuin suinkin saivat
päälliköltään kiristäneeksi. Tästä joukon ahneudesta johtui, että
hänen oma osansa kutistui paljon pienemmäksi kuin esim. Morganin,
joka osasi paremmin pitää puolensa.
 Toisessa tarkoitusperässään oli hänellä sen sijaan enemmän
menestystä, ja näytteeksi siitä kerromme ainoastaan seuraavan
hänelle sattuneen hupaisan ja merkillisen seikkailun. Hän oli
ruvennut piirittämään muuatta suurenpuoleista kaupunkia, joka oh
vahvasti varustettu, ja vasta tuimain ottelujen jälkeen hänen onnistui
valloittaa se. Voiton saatuaan hän tietysti marssitti miehensä
kirkkoon kiittämään taivasta — harhauskoisten englantilaistenkin
täytyi tulla mukaan, vaikka toinen juttu oli, millä tavalla he sitten
jumalanpalveluksen jälkeen rupeisivat huvittamaan itseään. Kirkosta
hajaannuttiin katselemaan, mitä kaupunkilaisilla oli arvoesineitä
tallessaan. Tällä matkalla teki päällikkö tuttavuutta monensäätyisten
kaupunkilaisten, m.m. erään erittäin kauniin nuoren espanjattaren
kanssa.

Tämä kaunotar huomasi joutuneensa hyvin huolettaviin

olosuhteisiin kaupungin valloituksen jälkeen. Hän oli ollut naimisissa
erään kaupungin kaikkein arvokkaimman säätyhenkilön, sen
rahastonhoitajan kanssa, jolla oli ollut melkoinen omaisuus ja yksi
kaupungin komeimpia taloja; mutta taistelussa sissejä vastaan oli
mies saanut sankarikuoleman, ja nyt nuori vaimo ei ollut ainoastaan
tullut äkisti leskeksi, vaan joutunut noiden jumalattomain
merirosvojen käsiin, joiden pelkkä nimikin jo herätti kuolettavaa
kauhua kaikissa espanjalaisissa. Ei siis ihmettä, että hän surulla ja
vavistuksella odotti, mitä lähin tulevaisuus hänelle uutta huolta toisi.

Kuten jo kerrottu, seurasi juhlajumalanpalvelusta yleinen

ryösteleminen; joka talo nuuskittiin tarkoin ja vapisevain asukkaiden
piti itsensä kantaa kaikki kalleutensa noille hurjimuksille, jotka
raivosivat ja repivät heidän kauneissa suojissaan, kiroilivat julmasti,
kun eivät löytäneet mielestään tarpeeksi, ja nauraa hohottivat, kun
jostakin salaisesta kätköstä odottamatta keksivät lisää rahoja tai
jalokiviä.

Bukanierien upseerit olivat tietysti pitämässä puoltansa aarteita

etsittäessä; ja niinpä sattui, että Mr. de Lussan omassa korkeassa
persoonassaan, kultanyörinen takki yllä ja sulkaniekka hattu päässä,
valitsi äskettäin edesmenneen rahastonhoitajan palatsin erityisen
huolenpitonsa ja tutkimisintonsa esineeksi.

Oivan kapteenin esiytyminen surevan lesken luona vaikutti tähän

sangen yllättävästi. Pelkäämänsä hurjan ja raivoisan raakalaisen
asemesta, joka hampaat irvessä ja veriset vaaterääsyt yllä olisi
kohta karannut hänen kimppuunsa, hän näkikin kohteliaan ja
siroasuisen aatelismiehen, joka halusi toimittaa tehtävänsä hälinättä
ja mellastamatta niinkuin mikä hienotunteinen veronkantaja ikinä.
Jos kaikki bukanierit olisivat yhtä höyliä väkeä kuin tämä, niin olivat
hän ja kaikki hänen ystävänsä turhalla pelolla vaivanneet itseään.

De Lussan ei suorittanut tutkimuksiaan loppuun yhdellä kertaa, ja

seuraavain parin kolmen päivän kuluessa oppi nuori leski jotakuinkin
tuntemaan sissien luonnetta ja tapoja yleensä ja tämän sissipäällikön
erittäin; ja hän huomasi, kuinka suuressa määrässä hänen kohtelias
vieraansa erosi muusta rosvoseurasta. Hän oli kiitollinen siitä
hienotunteisesta tavasta, millä tämä siirsi hänen omaisuuttaan
omaan haltuunsa; samoin huvitti tuon hienoon maailmaan tottuneen
miehen seurustelu häntä sanomattomasti — ja annapa olla, kolmen
päivän perästä tunsi kuumaverinen espanjatar hyvinkin suurta
myötätuntoa ritariaan kohtaan. Koko kaupungissa ei hänen
mielestään ollut toista mokomaa miestä, jota olisi voinut verratakaan
kohteliaaseen bukanierikapteeniin.
 Pianpa tajusi de Lussan menestyksensä; sillä kun sissien tapana
ei ollut kauan viipyä paikassaan, oli nuoren naisen — jos tahtoi
antaa rahainsa ja aarteidensa valloittajan tietää, että tämän oli
onnistunut valloittaa hänen sydämensäkin — pakko jouduttaa asiaa.
Ja ollen sangen sukkelatuumainen ilmaisi hän seuraavalla käynnillä
suoraan de Lussanille rakastavansa tätä ja tahtovansa ruveta hänen
vaimokseen.

Ritarillinen ranskalainen tuli hyvin ymmälle tästä imartelevasta

tunnustuksesta ja esityksestä. Se miellytti häntä suuresti — mutta
hän ei voinut oikein ymmärtää sitä. Rouvan mieshän oli kuollut vasta
jokunen päivä sitten — hän itse oli ottanut vaikuttavaa osaa siihen
surulliseen tapaukseen ja myöskin toimittanut tuon kelpo miehen
kunnolla hautaan — ja hänestä tuntui jotenkin luonnottomalta, että
nuori leski piti niin erinomaista kiirettä hankkia häitä, ennenkun
peijaispidotkaan vielä olivat lopussa.

Hän voi vain yhdellä tapaa selittää itselleen tämän äkillisen

muutoksen murheesta uuteen kiintymykseen. Hän uskoi, että tämän
maan ihmiset olivat samanlaisia kuin heidän kukkansa ja
hedelmänsä. Appelsiineja saattaa tippua puista täysin kypsinä, mutta
kukat kukkivat yhäti edelleen. Aviomiehet ja -vaimot tahi rakastajat ja
rakastetut voivat kuolla, mutta tämän kansan troopillisissa sydämissä
ei tarvinnut uusia kiintymyksiä herätä, sillä rakkauden kukka asui
niissä ikuisesti, kunhan vain ilmautui sille uusi poimija.

Kun de Lussan ei ollut lähtenyt tälle retkelleen nimenomaan

naimakauppoja tekemään, vaikka kuinkakin houkuttelevia
tilaisuuksia ilmautui, on luonnollista, että hän hellävaroen ilmaisi
leskelle ajatuksensa. Mutta kun hän seikkaperäisemmin tutustui
tämän tuumiin, niin rupesi hän ajattelemaan, että asiaa kannatti
pohtia.

Nuori nainen ei ollut mikään ajattelematon hupakko, joka antoi

äkkihurmauksen kiehtoa itsensä. Ennenkun hän oli tunnustanut
asettavansa de Lussanin etusijaan kaikista tuntemistaan miehistä, oli
hän tarkoin tutkinut tämän luonnetta ja käytöstä sekä mitä
huolellisimmin punninnut asiaa; ja kaiken tämän perusteella oli hän
sommitellut suunnitelmia, jotka hänen mielestään saattaisivat sen
onnelliseen täytäntöön molemminpuoliseksi tyytyväisyydeksi.
 Tutustuessaan näihin suunnitelmiin hämmästyi de Lussan yhtä
paljon rouvan käytännöllisestä mielevyydestä kuin hänen äkillisestä
rakkaudentunnustuksestaan. Kaunotar tiesi aivan hyvin, ettei ritari
voinut ottaa häntä mukaansa. Eikä hän omasta puolestaan
halunnutkaan lähteä, sillä hän ei tuntenut yhtään myötätuntoa
sellaisiin rajuihin seikkailuihin ja mokomiin hurjiin seuralaisiin. Hänen
ihanteenaan oli rauha ja mukavuus ja onnellinen kotielämä. Lyhyesti
sanoen: hän toivoi, että kaunis kapteeni eroaisi joukostaan ja jäisi
hänen luokseen.

Luonnollisesti seikkailijan silmät levisivät suuriksi hänen tällaista

puhetta kuullessaan; mutta rouva ei vielä ollut tyhjentänyt koko
asevarastoaan, vaan jatkoi suunnitelmainsa selittämistä.

Hän tiesi yhtä hyvin kuin kapteeni itse, etteivät tämän miehet sallisi
päällikkönsä jäädä aarteineen kaupunkiin elämään kaikessa
mukavuudessa, sillä aikaa kuin heidän itsensä pitäisi ilman johtajaa
jatkaa säännötöntä uraansa kaikenlaisten vaarojen ja vastusten
alaisina, ehkäpä tappion ja kuolemankin uhkaamina. Jos hän
ilmoittaisi eroavansa miehistään, niin nämä todennäköisesti
surmaisivat hänet. Mikään rauhallinen ero joukon ja sen päällikön
välillä ei siis voinut tulla kysymykseen, eikä rouva sellaista tahtonut
esittääkään.

Hänen suunnitelmansa oli aivan toinen. Niin pian kuin mahdollista,

mieluimmin jo samana iltana, piti de Lussanin lähteä aivan
rauhallisesti kaupungista ja matkata jonkun matkan päähän
ympäristöön. Rouva hankkisi hänelle hevosen ja neuvoisi hänelle
selvän tien, jota hän jatkaisi tiettyyn piilopaikkaan, josta bukanierit
eivät huolellisimmalla hakemisellakaan häntä löytäisi. Kun nämä
olisivat kadottaneet kaiken toivon kapteeninsa suhteen, arvelisivat
he varmastikin tämän joutuneen kuljeksivien intiaanien käsiin — sillä
mahdotontahan oli, että hän ilman heidän tietämättään voisi saada
surmansa kaupungissa —, jättäisivät etsimisen sikseen ja lähtisivät
uusiin seikkailuihin.

Sittenkun bukanierit olisivat matkoissaan eikä vaaraa enää heidän

paluustaan, voisi urhea ja kohtelias kapteeni — joka ei enää ollut
mikään bukanieri — turvallisesti tulla kaupunkiin, missä nuori leski
olisi mitä onnellisin saadessaan sanoa häntä miehekseen, viedä
hänet kauniiseen taloonsa ja tehdä hänet koko sen suuren
omaisuuden herraksi ja valtiaaksi, minkä autuaasti nukahtanut
rahastonhoitaja oli jättänyt jälkeensä.

Tämä oli todella viehättävä tarjous — kaunis vaimo ja kaunis

varallisuus. Mutta leski lupasi vielä enemmänkin. Hän tiesi hyvin,
että ritari, joka äskettäin oli valloittanut ja ryöstättänyt kaupungin,
tuntisi asemansa hiukan arkaluontoiseksi uusien kansalaistensa
keskuudessa, ja sen vuoksi oli hän valmis torjumaan mielitiettynsä
tieltä kaikki tukaluudet, mitkä mahdollisesti voisivat hänessä herättää
arveluja.

Hän vakuutti käyttävänsä kaiken suuren vaikutusvaltansa

kaupunkilaisiin ja viranomaisiin, jotta nämä eivät suinkaan nurjin
silmin katselisi sissi-sulhasta, vaan myöntäisivät hänelle saman
korkean viran, mikä hänen edeltäjänäänkin oli ollut, nimittäin
rahastonhoitajan toimen. Ja kun de Lussan ällistyneenä huomautti,
että tuommoinen onnenkeikaus toki oli mahdotonta, lähti tulinen
nuori leski heti toimeen ja hankki todellakin kaupungin kuvernööriltä
ja muilta viranomaisilta näiden allekirjoittaman vakuutuksen, että jos
hra kapteeni tosiaan suostuisi rouvan esityksiin, niin kaikki, mitä
tämä oli luvannut, pidettäisiin pyhänä.
 Nytpä joutui ylevämielinen sissimme oikein ymmälle, ja vaikka hän
ensin oli ajatellut suorastaan hylätä kosinnan, rupesi hän vähitellen
huomaamaan monia hyviä puoliakin naimahaluisen lesken
esityksessä — ehkäpä oli lemmekäs avioliitto, ylhäinen asema ja
kaikki muut mukana seuraavat ajalliset edut sittenkin parasta, mitä
hän elämältä voi toivoa osakseen. Ensiksikin, jos hän naisi tuon
viehättävän olennon ja asettuisi tähän kaupunkiin kaikkien
kunnioitusta nauttivana henkilönä ja korkea-arvoisena virkamiehenä,
niin vapautuisi hän kaikesta sissielämän kurjuudesta, joka yhä
enemmän oli ruvennut kyllästyttämään häntä — ei vain toveriensa
epämieluisain ominaisuuksien vuoksi, vaan myöskin siksi, että
maakunnassa noustiin vastarintaan sissejä vastaan ja espanjalaisten
voimat kasvoivat päivä päivältä. Seuraavassa otteluksessa hän
mahdollisesti saisi musketin luodin ruumiiseensa, joka tekisi äkisti
lopun hänen elämästään ja jättäisi kunniavelat kotona Ranskassa
maksamatta. Toisekseen, sissiretket eivät aineellisessakaan
suhteessa olleet, kuten jo mainittu, vastanneet hänen toiveitaan.
Jollei hän voinut palata kotimaahan taskuissa kylliksi rahaa
kuolettaakseen karhunsa, niin ei hänen ollut ajattelemistakaan sinne
palata. Kaiken kaikkiaan tuntui sangen järjelliseltä ja tyydyttävältä
ajatus, että jollei hän vastaisuudessa voinut rauhallisena ja
kunniallisena miehenä asettua vanhuudenlepoon Ranskassa, niin
yhtä hyvä ja parempikin oli viettää rauhallista ja kunniallista elämää
jo miehuudenkukoistuksessa täällä Amerikassa.

On helppo kuvitella, kuinka ajatukset ranskalaisen seikkailijan

aivoissa oikein pyörivät. Mitä enemmän hän ajatteli kaunista leskeä,
varallisuutta ja kunnioitettua asemaa, sitä enemmän hän vihasi
hurjaa seuraansa ja tähänastista tointaan. Jos hän olisi todella voinut
luottaa viranomaisten vakuutteluihin, niin olisi hän epäilemättä
suostunut naimatarjoukseen. Mutta — ja nyt seurasi iso "mutta" —
nuo viranomaiset olivat espanjalaisia ja hän oli ranskalainen. Viikko
sitten tuon kaupungin asukkaat olivat vielä olleet onnellisia, eläneet
rauhassa ja hyvinvoinnissa. Nyt heiltä oli riistetty suuri osa heidän
omaisuuttaan, monet olivat kärsineet persoonallista loukkausta,
toiset saaneet surmansa, useitten talot oli hävitetty. Ja hän oli sen
joukon johtaja, joka nuo tihutyöt oli pannut toimeen. Tokko sittenkään
oli todennäköistä, että he unhottaisivat kärsimänsä vääryyden
ainoastaan sen takia, että hän oli nainut rikkaan naisen heidän
keskuudestaan ja suostunut vastaanottamaan heidän
rahastonhoitajansa toimen?

Paljon uskottavampaa oli, että heti kun hänen miehensä olivat

puittaneet tiehensä, he unhottaisivat antamansa lupaukset ja
muistaisivat ainoastaan hänen käytöstään heitä kohtaan; ja että,
vaikka hän ehkä eläisikin siihen asti kuin ennättäisi naida lesken ja
ottaa vastaan luottamustoimen, niin ei kuluisi kauankaan, ennenkun
nuori vaimo olisi uudelleen leski ja virka jälleen haltijaa vailla.

Niinpä päätti de Lussan ummistaa silmänsä ja korvansa

houkuttelevilta tarjouksilta ja mieluummin elää vapaana bukanierinä
kuin siirtyä tuonelaan ukkomiehenä ja ent. rahastonhoitajana. Hän
ilmoitti ihanalle leskelle, että hänen kutsumuksensa oli pysyä
perhesiteistä riippumattomana ja lähteä uudelleen kovaan, kalseaan
maailmaan taistelemaan, polttamaan, ryöstämään ja osoittamaan
kohteliaisuuksia naisille. Sitten, peläten, että mustain silmäin
kyyneleet voisivat saada hänet horjumaan, hän joudutti joukkonsa
kokoon ja lähti saaliineen surumielin matkoihinsa, jättäen jälkeensä
murehtivan kaunottaren ja nyrkkiä puivat kaupunkilaiset.

Jos nuoren espanjattaren kiintymys pulskaan bukanieriin olisi ollut

niin syvä, että hän olisi unohtanut hänen karkean ammattinsa ja
kaikesta huolimatta seurannut sydämensä valittua, niin olisi hän
arvatenkin ollut ylpeä miehestään, sillä niinä aikoina naiset kaikkein
enimmän ihailivat miehekästä uljuutta ja sotaista kuntoa. De Lussan
saikin pian tilaisuuden osoittaa, ettei hän ainoastaan ollut kelpo
soturi, vaan myöskin kykenevä kenraali; ja hänen myöhemmät
toimensa Keski-Amerikan länsirannikolla olivat pikemminkin
järjestettyä sodankäyntiä kuin kurittomain bukanierien partioretkiä.

Hän piiritti ja valloitti vahvan Panaman kaupungin, jolla aina oli

erityinen vetovoima sisseihin, ja sen jälkeen hän marssi pitkin
kannaksen länsirannikkoa valloittaen ja ryöstäen monia muita
kaupunkeja. Kun hän tästä lähtien hoiti raha-asioitaan järkevällä
tavalla, koitui hänelle retkistään melkoista hyötyä, ja ajan pitkään
hän huomasi jo kykenevänsä luopumaan ammatista ja palaamaan
Ranskaan.

Mutta palatessaan takaisin kunnianarvoisiin seurapiireihin hän

halusi tehdä sen kunnianarvoisan miehen hahmossa. Hän nakkasi
pois töyhtöhattunsa, ison tapparansa ja raskaat pistoolinsa ja
pukeutui tavallisen hienostuneen ja rauhaarakastavan aatelismiehen
asuun. Hän hankki itselleen vaikutusvaltaisia tuttavia Ranskan
siirtomaissa Länsi-Intiassa ja sai näiltä suosituskirjeitä Ranskan
suurrahastonhoitajalle sekä palasi kotimaahan ylimyksenä, joka
onnistuneilla liikeyrityksillä uudessa maailmassa oli hankkinut
itselleen suuren rikkauden.

Sissi, jolla ei ainoastaan ollut miellyttäviä persoonallisia

ominaisuuksia ja käytännöllistä rahainhankkimisja säilyttämisvaistoa,
vaan sen ohessa myöskin huomattavaa kirjallista kykyä, oli
harvinaisuus vertaistensa joukossa. Ja niinkuin hän kirjassaan on
kuvannut omaa elämäänsä ja toimiansa, on hän jälkimaailmalle
säilynyt ylevämielisen seikkailijan loistavana perikuvana.

XXI luku.

BUKANIERI KATOO; SISSI ASTUU SIJAAN.

Länsi-Intian ja Etelä-Amerikan bukaniereistä oli kasvanut varsin

pelättävä laittomain ja säälittömäin meriseikkailijain yhdyskunta.
Alettuaan valtaamalla Espanjan aarrelaivoja, joiden lastit oli verellä
ja hiellä puristettu uuden maailman alkuasukkailta, he olivat
voimistuneet käydäkseen espanjalaisten siirtomaakaupunkien ja -
linnojen kimppuun. Mutta sitä mukaa kuin heistä tuli varsinaisia
sodankävijöitä ja he liikkuivat säännöllisin pikku armeijoin, alkoi
sivistyneen maailman huomaavaisuus herätä. Panama esim. oli
Espanjan tärkeimpiä kaupunkeja uudessa maailmassa; Englanti eli
sovinnossa Espanjan kanssa; kun siis etupäässä englantilaisista
seikkailijoista kokoonpantu sotilasvoima Englannin alamaisen
johdolla valloitti ja ryösti tuon espanjalaisen kaupungin, joutui
Englanti varsin tukalaan asemaan: jollei se käynyt kurittamaan
valtikkansa alaisia bukaniereja, oli se vaarassa joutua sotaan
Espanjan kanssa.

Senvuoksi lähetettiin siis Jamaikaan uusi englantilainen kuvernööri

ankarin ohjein käyttää kaikkea valtaansa pitääkseen kurissa
bukaniereja ja nujertaakseen heidän järjestönsä, ja samassa
mielessä tämä korkea virkamies kotiin palatessaan pani varkaan
kaitsemaan varkaita, asettamalla bukanierikapteeni Morganin
tuomitsemaan ja hirttämään entisiä ammattiveljiään.
 Mutta myöskin rauhallisia suostutteluja käytettiin uhkausten ja
rangaistusten rinnalla bukanierien taivuttamiseksi luopumaan
laittomasta elinkeinostaan, ja aulein lupauksin koetettiin heitä
houkutella asettumaan Jamaikaan lainkuuliaisina kansalaisina. Heille
tarjottiin maa-alueita ja kaikkinaista apua, jos rupeisivat rauhallisiksi
maanviljelijöiksi ja kauppamiehiksi.

Nämä hunajakakut eivät kuitenkaan houkutelleet

rannikkoveljeksiä; toimintahaluisen seikkailijan ja rauhassa
maleksivan maanviljelijän välillä on suuri ero. Monet heistä,
huomaten mahdottomaksi lähteä partioretkille laivain saannin
vaikeuden takia, palasivat ammatin alkuperäiseen haaraan ja
rupesivat lihankuivaajiksi ja -kaupustelijoiksi; toisten taas kerrotaan
mieluummin vetäytyneen villien intiaanien pariin elämään heidän
mistään riippumatonta luonnonelämäänsä kuin antautuivat
kunniallista elinkeinoa harjoittamaan.

Myöskin Ranskan hallitusmiehet olivat hyvin toimeliaita

hillitsemään maanmiestensä bukanieritointa; ja tästä lähtien voi
sanoa, että rannikkoveljesten järjestö, jonka päämääränä oli
Espanjan kaupan ja siirtomaiden kuristaminen, itse teossa lakkasi
olemasta. Mutta tästä ei kuitenkaan saa olettaa, että bukanieritoimen
herpautuessa merisissiammatti olisi sellaisenaan kuollut. Kun me
tervaamme ampiaispesän, niin hävitämme sen kautta kiukkuisen ja
säälittömän yhdyskunnan, mutta ampiaisia emme sillä tapa, vaan
hajoitamme sen yksilöt laajalle entistä kiukkuisempina.

Samalla tapaa kävi niiden bukanierien, jotka eivät tahtoneet

luopua sissielämästään. Ajettuina tiehensä Jamaikasta, San
Domingosta, jopa kuuluisasta tyyssijastaan Tortugastakin, he
löysivät turvapaikan ainoastaan Uudesta Providencesta Bahama-
saaristosta, ja sielläkään eivät he saaneet viipyä kauan. Sitten he
hajautuivat kaiken maailman vesille. He eivät enää olleet
bukanierejä, s.o. minkään järjestön jäseniä, eivätkä he enää
myöskään pitäneet yksinomaisena päämääränään sodankäyntiä
Espanjaa vastaan, vaan he kävivät sotaa yhtä tuimasti kaikkia
kansallisuuksia vastaan. Englannin ja Ranskan kauppahaahdet,
jotka ennen olivat olleet turvassa heiltä, olivat nyt mieluisia saaliita
näille uusille merisisseille, joita eivät johtaneet mitkään erityiset
ystävyyden- eikä vihamielisyydentunteet. Järjestäytymisensä
kadottaneina he herpautuivat pelkurimaisiksi eivätkä enää käyneet
linnoitettujen kaupunkien eivätkä jykeiden sotalaivain kimppuun. He
tyytyivät ahdistamaan rauhallisia kauppa-aluksia, ryöstäen ne puti
puhtaiksi ja sitten irvisuin upottaen ne miehineen päivineen meren
syvyyteen.

Kuten jo mainittu, harjoitettiin tätä uudenaikuista sissitointa kaikilla

maailman merillä. Mutta tottuneina vanhastaan saamaan
hedelmällistä saalista uuden maailman rannikoilta pysyttelivät he
ainakin aluksi mielihalusta juuri niillä vesillä, ja esityksessämme
tyydymmekin seuraamaan heidän toimintaansa siellä. Mutta heidän
toimintapiirinsä laajeni suunnattomasti entisestään. Heidän apajansa
eivät enää sijainneet yksinomaan Länsi-Intian luonnonsiunaamilla
seuduilla, missä jo oltiin katkerasta kokemuksesta viisastuttu ja
ryhdytty ponteviin toimenpiteisiin heidän varaltaan.

Nykyisten Yhdysvaltain etelä- ja itärannikko oli tuttu jo vanhoillekin

bukaniereille, joiden sanotaan ensimmäisinä laskeneen jalkansa
Pohjois- ja Etelä-Karolinan rannoille, kauan ennen kun niihin
maataviljeleviä siirtolaisia oli asettunut ja kun intiaani- ja
puhveliparvet olivat maisemain ainoina elähyttäjinä. Nämä
varhaisemmat bukanierit käyttivät usein niiden lahdelmia ja
luonnonsatamia turvapaikkoinaan, joihin voivat ankkuroida
jakaakseen saaliin keskenään, hankkiakseen lihaa ja raitista vettä ja
joissa voivat levätä mitään häiriöitä pelkäämättä. Ja luonnollista oli,
että kun espanjalaisia vihaavasta bukanieristä tuli ajan
vaatimuksesta riippumaton sissi, joka ei pelännyt eikä totellut
minkään kansakunnan lippua, niin hän entistä mieluummin ja
turvallisemmin koteutui Karolinan rauhallisille rannoille.

Kun tämä maanääri tuli asutuksi ja sen pääpaikka Charles Town,

nykyinen Charleston, kasvoi tärkeäksi kauppakaupungiksi, tarjoutui
sisseille siellä paljon enemmän elämännautintoja kuin ennen
pelkkäin intiaanien siellä samoillessa. He kävivät ahkeraan pienissä
rannikko- siirtoloissa ja purjehtivat rohkeasti itse Charlestoninkin
satamaan. Mutta toisin kuin ennen Porto Bellon ja Maracaibon
onnettomat asukkaat, eivät Amerikan siirtolaiset lainkaan
säikähtäneet nähdessään merisissilaivan saapuvan satamaansa,
sillä he tiesivät sen saapuvan rauhallisena kaupankävijänä eikä
ryöstönhaluisena vihollisena.

Varhaisempain englantilaisten siirtolaisten vaurastumista esti

suuresti emämaan heitä kohtaan harjoittama nylkyripolitiikka. Heidän
ei ollut sallittu tuottaa tarpeitaan mistään muualta kuin Englannin
satamista, ja tuotteensa heidän oli samaten myytävä yksinomaan
Englannin kauppiaille — siis aivan samanlainen menettely, jota
pahoin moitittu Espanjakin harjoitti omia siirtomaitaan kohtaan.
Kaikesta, mitä he ostivat, täytyi heidän maksaa oikein nylkyrihinnat,
ja omia tavaroitaan ei heillä ollut lupa kuljettaa niille markkinoille,
missä olisivat saaneet niistä parhaan maksun.

Siksipä olikin sissilaivan ilmestyminen Charlestonin satamaan

hyvin tervetullut näky. Sellainen oli yleensä täynnä ryöstötavaraa,
jota kapteeni voi myydä säällisiin hintoihin, ja miehillä oli taskuissa
runsaasti Espanjan kultaa, jota he eivät kitsastelleet vaihtaa
väkijuomiin ja muihin merikarhulle tarpeellisiin tavaroihin, joiden
hintoja kaupungin kauppiaat voivat huoleti koroittaa mieltänsä
myöten. Tämä ystävällinen kaupankäynti sissien ja Karolinan
siirtolaisten välillä paisui niin tuntuvaksi, että yhteen aikaan siellä
tunnettiin vain yksinomaan Espanjan kultakolikolta, joita sissit olivat
laskeneet liikkeeseen.

Mutta sissi oli harvoin siksi hienotunteinen, että ymmärsi jättää

ystävänsä rauhaan, kun asiat oli toimitettu; ja useinpa sattui, että he,
tyytymättä ryöstämään sellaisia laivoja, joita heidän
kauppatuttavansa Charlestonissa olivat tottuneet pitämään
muukalaisina, purjehtivatkin julkeasti rannikkoa pitkin etsien saalista
laivan lipusta välittämättä. Ja kun sissilaiva, jonka kapteeni ja suurin
osa miehistöäkin oli englantilaisia, tapasivat Englannin lippua
kantavan ison kauppalaivan, oli sellainen sille aivan yhtä makea pala
kuin jos se olisi ollut espanjalainen, ranskalainen tai hollantilainen; ja
jos miehistö oli kyllin häpeämätön yrittääkseen vastarintaa, sai se
seurata laivansa mukana merenpohjaan.

Vihdoin kävivät sissit niin uskaliaiksi yrityksissään, että Englannin

hallitus ei ryhtynyt ankariin toimenpiteisiin ainoastaan nujertaakseen
sissitoimen, vaan rangaistakseen kaikkia siirtolaisia, jotka rohkenivat
käydä kauppaa sen harjoittajani kanssa. Näille asetuksille sissit
nauraa hohottivat ja siirtolaiset myhäilivät, ja Charlestonissa oli
paljon kelpo väkeä, joka uskalsi viittailla, että jos kuningas tahtoi
heitä auttamaan häntä sissien nujertamisessa, niin pitäisi hänen
näyttää heille ensin keino, miten saada hyviä tavaroita
kohtuuhintoihin. Niinpä jatkoivat sissit kauppalaivojen ahdistelua
missä vain tilaisuutta oli, ja Karolinan asukkaat odottivat edelleen
kärsimättöminä markkinapäiviä, jotka aina seurasivat sissilaivan
saapuessa rantaan. Mutta tätä asiaintilaa ei kuitenkaan voinut kauan
jatkua, ja aika tuli, jolloin Charlestonin asukkaat muuttivat mieltään.
Siirtolaiset alkoivat kasvattaa riisiä ja tupakkaa suurissa määrin ja
niistä kertyi niin runsaita satoja, että siirtolain varallisuus rupesi
tuntuvasti vaurastumaan. Mutta myöskin sissit tunsivat suurta
mielenkiintoa riisi- ja tupakkalasteihin, ja kun he olivat siepanneet
kiinni neljä tai viisi näillä tavaroilla kuormattua Charlestonin laivaa,
niin keksivät tuon kaupungin asukkaat aivan äkkiä hallituksen
ankarain toimenpiteiden järjellisyyden. Sissi oli tästä lähin heidän
silmissään aivan sietämätön ilkiö, joka ei tyytynyt varastamaan
ainoastaan kaikkien maiden tuotteita ja myymään niitä heille
saaliisiin hintoihin, vaan joka julkesi varastaa juuri heidän
tavaroitaan, heidän kelpo tupakka- ja riisilastejaan, joiden oli määrä
mennä Englantiin.

Charlestonin asukkaat tulivat täyteen pyhää kiukkua; ja kun tähän

aikaan kaupunkiin tuli parvi sissejä, jotka heidän toverinsa jonkin
riidan takia olivat työntäneet rannalle, ja nämä rupesivat
haastelemaan muka kärsimästään haaksirikosta ja vetosivat vanhain
ystäväinsä avuliaisuuteen, niin vanhat ystävät työnsivätkin heidät
tyrmään, ja aivan lyhkäisen oikeudenkäynnin jälkeen seitsemän
miestä yhdeksästä tapasi itsensä killumasta hirsipuussa.

Tällainen vastaanotto, joka uudistui niin tiheään, että mereltä

saapuvat sissilaivat näkivät rantoja koristamassa kosolti hirsipuita,
joissa heidän tovereitaan riippui, jäähdytti meriseikkailijain intoa
tuntuvasti; ja monien vuosien mittaan välttivät he ennen niin
ystävällistä Charlestonin satamaa kuin ruttopesää.