Ethnography: A Theoretically Oriented

Practice Vincenzo Matera

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/ethnography-a-theoretically-oriented-practice-vincenz
o-matera/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Ethnography: A Theoretically Oriented Practice 1st ed.

Edition Vincenzo Matera

https://ebookmass.com/product/ethnography-a-theoretically-
oriented-practice-1st-ed-edition-vincenzo-matera/

A Mental Ethnography: Conclusions from Research in LSD

Niccolo Caldararo

https://ebookmass.com/product/a-mental-ethnography-conclusions-
from-research-in-lsd-niccolo-caldararo/

Vincenzo Antonelli: A Dark Mafia Romance (Brutal

Attachments Book 3) Z.Z. Brulant

https://ebookmass.com/product/vincenzo-antonelli-a-dark-mafia-
romance-brutal-attachments-book-3-z-z-brulant/

3D Printing for Energy Applications Vincenzo Esposito

https://ebookmass.com/product/3d-printing-for-energy-
applications-vincenzo-esposito/
The Social Organization of Best Practice: An
Institutional Ethnography of Physicians’ Work 1st ed.
Edition Fiona Webster

https://ebookmass.com/product/the-social-organization-of-best-
practice-an-institutional-ethnography-of-physicians-work-1st-ed-
edition-fiona-webster/

The Strengths Model: A Recovery-Oriented Approach to

Mental Health Services

https://ebookmass.com/product/the-strengths-model-a-recovery-
oriented-approach-to-mental-health-services/

Science Interrupted: Rethinking Research Practice with

Bureaucracy, Agroforestry, and Ethnography (Expertise:
Cultures and Technologies of Knowledge) Timothy G.
Mclellan
https://ebookmass.com/product/science-interrupted-rethinking-
research-practice-with-bureaucracy-agroforestry-and-ethnography-
expertise-cultures-and-technologies-of-knowledge-timothy-g-
mclellan/

Writing Friendship: A Reciprocal Ethnography 1st ed.

2020 Edition Paloma Gay Y Blasco

https://ebookmass.com/product/writing-friendship-a-reciprocal-
ethnography-1st-ed-2020-edition-paloma-gay-y-blasco/

Object Oriented Programming_hard_man_v1.pdf Amany Fawzy

Elgamal

https://ebookmass.com/product/object-oriented-
programming_hard_man_v1-pdf-amany-fawzy-elgamal/
 Ethnography
A Theoretically Oriented Practice

Edited by
Vincenzo Matera
Angela Biscaldi
Ethnography
Vincenzo Matera · Angela Biscaldi
Editors

Ethnography
A Theoretically Oriented Practice
Editors
Vincenzo Matera Angela Biscaldi
Department of Cultural Heritage Department of Social and Political
University of Bologna Sciences
Ravenna Campus, Italy University of Milan
Milan, Italy

ISBN 978-3-030-51719-9 ISBN 978-3-030-51720-5 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-51720-5

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer
Nature Switzerland AG 2021
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc.
in this publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such
names are exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for
general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and informa-
tion in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither
the publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with
respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been
made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Contents

1 Ethnography: A Theoretically Oriented Practice

Introduction 1
Vincenzo Matera and Angela Biscaldi

Part I Grounds for Sociocultural Anthropology: USA,

UK, FR, IT

2 Ethnography Before Ethnography: Genesis

and Developments of Fieldwork in North America 21
Enzo Vinicio Alliegro

3 Before and After Science: Radcliffe-Brown, British

Social Anthropology, and the Relationship Between
Field Research, Ethnography, and Theory 51
Alessandro Mancuso

4 “Ethnography in France”: Ethnographic Practices

and Theories in Marcel Griaule Between the Empirical
and Rhetorical 81
Angela Biscaldi and Vincenzo Matera

v
vi CONTENTS

5 The Structural Formula of the Team: Reflections

on Ernesto de Martino’s Ethnographic Method 103
Giovanni Pizza

Part II Anthropology (Theory) vs Ethnography

(Fieldwork)

6 Illusion of Immediate Knowledge or Spiritual

Exercise? The Dialogic Exchange and Pierre
Bourdieu’s Ethnography 129
Ferdinando Fava

7 The Bridge and the Dance: Situational Analysis

in Anthropology 159
Marco Gardini and Luca Rimoldi

8 Politics Within Anthropology 181

Vincenzo Matera

9 Stumbling Blocks: The Irruption of the Interpretive

Approach in Twentieth-Century Anthropology 207
Patrizia Resta

Part III Visual, Dialogical, Sensorial, Multi-sited

Ethnography

10 The Anthropologist’s Eye: Ethnography, Visual

Practices, Images 231
Francesco Faeta

11 Dennis and Barbara Tedlock: The Dialogic Turn

in Anthropology 263
Angela Biscaldi
 CONTENTS vii

12 Ethnography and Embodiment 277

Ivo Quaranta

13 Exploring Mobility Through Mobility: Some

of the Methodological Challenges of Multi-sited
Ethnography in the Study of Migration 293
Bruno Riccio

Part IV Deconstructions

14 Participant Observation: The Personal Commitment

in Native Life—A Problematic Methodological Topos 313
Gabriella D’Agostino

15 The Weberian Line of Anthropology: George Marcus

from Writing Culture to Design 341
Alessandro Simonicca

16 Making the Invisible Ethnography Visible: The

Peculiar Relationship Between Italian Anthropology
and Feminism 371
Michela Fusaschi

17 Beyond the Field: Ethnography, Theory, and Writing

in Anthropology 395
Fabio Dei

Author Index 417

Subject Index 423

 Notes on Contributors

Enzo Vinicio Alliegro (Ph.D.) is Associate Professor of anthropological

disciplines at the University of Naples Federico II. His study interests are
focused on the history of anthropology—both Italian and North Amer-
ican—historical and symbolic anthropology, anthropology of the terri-
tory and the environment in crisis. He is author of the book Terraferma.
Un’altra Basilicata tra stereotipi, identità e [sotto]sviluppo (2019).
Angela Biscaldi (Ph.D.) is Associate Professor at the Department of
Social and Political Sciences, University of Milano. Her research focuses
on ethnography of communication, with particular emphasis on perfor-
mativity, agentivity and indexicality in everyday educational practices. She
is coauthor, with Vincenzo Matera, of the book Antropologia dei social
media (2019).
Gabriella D’Agostino (Ph.D.) is Full Professor of Cultural Anthro-
pology at Palermo University, Dipartimento Culture e Società. She is
author of the book Sous le traces. Anthropologie et contemporanéité (2018),
and Editor of the journal of Human Sciences “Archivio Antropologico
Mediterraneo” https://journals.openedition.org/aam/. http://www.arc
hivioantropologicomediterraneo.it/.
Fabio Dei is Associate Professor of Cultural Anthropology in the Univer-
sity of Pisa. He is Editor of the new Journal Rivista di antropologia
contemporanea. He is author of the book Cultura popolare in Italia. Da
Gramsci all’Unesco (2018).

ix
x NOTES ON CONTRIBUTORS

Francesco Faeta is Full Professor of Cultural Anthropology. He has

taught at the University of Calabria and the University of Messina and
now teaches, as an external teacher, at the School of Specialization for the
DEA Cultural Heritage of the University “La Sapienza” of Rome. He is
author of the book La passione secondo Cerveno (2019).
Ferdinando Fava (Ph.D.) is Associate Professor of Cultural and Urban
Anthropology, at the Department of Scienze Storiche, Geografiche e
dell’Antichità of the University of Padova, and “Chercheur Membre
Statutaire” CNRS-UMR 7218 LAVUE (Laboratoire Architecture Ville
Urbanisme Environnement) Équipe LAA. He is author of the book Qui
suis-je pour mes interlocuteurs ? Préface de Marc Augé. Avant-propos de
Monique Selim (2015).
Michela Fusaschi (Ph.D.) is Associate Professor in the Department of
Political Sciences of the University of Roma Tre (Italy). She is one of the
main authors in the anthropology of the FGM/C practices, proposing
an interpretative approach based on the concepts of bio-politics and
moral economy. She is author of the book Corpo non si nasce, si diventa.
Antropologiche di genere nella globalizzazione (2018).
Marco Gardini is enlisted as Researcher at the Department of Political
and Social Sciences at the University of Pavia. He is author of the book
La Terra Contesa. Conflitti fondiari e lavoro agricolo in Togo (2017).
Alessandro Mancuso (Ph.D.) is Assistant Professor at the University of
Palermo (Italy). He did a long fieldwork among the Wayuu people of
Colombian Guajira. He is author of the book Altre persone. Antropologia,
visioni del mondo e ontologie indigene (2018).
Vincenzo Matera is Full Professor of Cultural and Social anthropology
at the University of Bologna, Department of Cultural Heritage (Ravenna
Campus). He also teaches Social history of culture at USI (Università della
Svizzera Italiana), Faculty of Communication, Culture and Society. He is
author of the book Antropologia contemporanea (2017) and editor of the
special issue De-constructing the Field, Archivio Antropologico Mediter-
raneo online, XVI (2013), 15 (2)—http://www.archivioantropologico
mediterraneo.it/.
Giovanni Pizza (Ph.D.) is Associate Professor in Cultural and Medical
Anthropology at the Department of Filosofia, Scienze Sociali, Umane e
della Formazione of the University of Perugia (Italy). He is author of the
 NOTES ON CONTRIBUTORS xi

book Il tarantismo oggi. Antropologia, politica, cultura (2015), and Editor

of AM. Rivista della società di antropologia medica—https://www.antrop
ologiamedica.it/am-rivista-della-sicieta-italiana-di-antropologia-medica/.
Ivo Quaranta is Associate Professor in Cultural Anthropology and
Ethnology at the Department of History and Cultures of the University
of Bologna (Italy) and Director of the Research Center in International
and Intercultural Health (CSI) (University of Bologna). He is editor of
the book Assemblages, Transformations and Politics of Care (2019).
Patrizia Resta is Full Professor of Cultural Anthropology at the Depart-
ment of Humanities Studies, Cultural Heritage, Education Science of
the University of Foggia (Italy). Her scientific interests deal with specific
thematic fields such as Legal Anthropology, blood feud and conflict reso-
lution. She is author of the book Pensare il sangue (2002) and Editor
of the book Di terra e di mare. Pratiche di appartenenza a Manfredonia
(2009).
Bruno Riccio (Ph.D.) is Full Professor of Cultural Anthropology and
the director of the research center on Mobility Diversity and social Inclu-
sion (MODI) at the Department of Education of the University of
Bologna (Italy). He is Editor of the book From Internal to Transnational
Mobility (2016), cofounder of the Italian Society for Applied Anthro-
pology and codirector of the journal Antropologia Pubblica https://riv
iste-clueb.online/index.php/anpub.
Luca Rimoldi (Ph.D.) is researcher in Cultural Anthropology at the
Department of Political and Social Science of the University of Catania
(Italy). He conducts ethnographic research in Italy and Senegal, focussing
on memory, work and forms of social exclusion. He is author of the book
Lavorare alla Pirelli-Bicocca. Antropologia delle memorie operaie (2017).
Alessandro Simonicca is Associate Professor of Cultural Anthropology
at Sapienza University of Rome and, currently, Director of the Ethnolog-
ical Mission of the Ministry for Foreign Affairs for South America. He is
author of the book Sull’estetico etnografico (2019).
 CHAPTER 1

Ethnography: A Theoretically Oriented

Practice Introduction

Vincenzo Matera and Angela Biscaldi

Over the last four decades, ethnography, which had long been imagined as
a self-evident and unproblematic process of data collection, has become a
complicated and tricky issue. This is especially true for anthropologists.
The dense reflection and the vivid discussion about ethnography that
emerged in the 1970–1980s inside the anthropological academic commu-
nity clearly prove it. Ethnographic practice, ethnographic theory, and
ethnographic writing are far from easy, epistemologically straightforward
activities. Nevertheless, as a result of its widespread perception as both
a powerful and easy-to-use tool to gain qualitative research data about a
community, it became a privileged research method for sociologists, and
also for psychologists and, finally, even for interculturally oriented scholars
of any social science and humanities field (such as pedagogy).

V. Matera (B)
Department of Cultural Heritage, University of Bologna, Ravenna Campus,
Italy
e-mail: v.matera@unibo.it
A. Biscaldi
Department of Social and Political Sciences, University of Milan, Milan, Italy
e-mail: angela.biscaldi@unimi.it

© The Author(s) 2021 1

V. Matera and A. Biscaldi (eds.), Ethnography,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-51720-5_1
2 V. MATERA AND A. BISCALDI

With this volume we offer both a historical overview and a critical

reflection on ethnography—how it originated, and how it was concep-
tualized, represented, and discussed by anthropologists.
It is intended as a tool for deepening the conditions that have seen
the emergence of the research practice, the branches it has taken in rela-
tion to particular theoretical needs, the role it played in the construction
of anthropological knowledge and the limits that sometimes affected its
effectiveness.
It is also a “dense” support that is rich in indications and suggestions
for anyone interested in practicing ethnography, studying it, becoming an
anthropologist, or, more in general, doing social research.
Furthermore, it aims to emphasize the particular and innovative char-
acter of the Italian anthropological tradition with reference to an anthro-
pological gaze full of political sensitivity, long unexpectedly overlooked;
it aims to account for the great liveliness that Italian anthropology has
taken on, especially in recent decades, in the critical confrontation with
the international guidelines of the discipline.
The aspect that characterizes the volume is the central idea that
animates it: repositioning ethnography at the core of the anthropolog-
ical tradition and showing the extent to which ethnography is strongly
connected to a sophisticated theoretical reflection and deeply embedded
in cultural and social anthropology. Outside this intellectual endeavor,
ethnography itself has little value, and nor does the knowledge one
may hope to obtain through the naive use of a so-called “ethnographic
method.”
This does not mean to deny that ethnography also exists outside
anthropology, for example in research based on Max Weber’s theory
of social action, in the symbolic interactionism of the Chicago School
or in ethnomethodology, but anthropology is certainly the discipline in
which ethnography originated and which has cultivated it deeper and for
longer. It is the discipline that maintains the most intimate and exclusive
relationship with ethnography.
As a consequence, ethnography can no longer be viewed as the simple
empirical side of anthropology, or as a “practical” mode of research, a kind
of technique; it requires a recognition of its high theoretical value since
the real core of ethnography (and anthropological knowledge) lies in the
way in which it formulates research problems and conceptually defines its
objects.
 1 ETHNOGRAPHY: A THEORETICALLY ORIENTED … 3

“Being there” in itself has no value; otherwise, the best ethnographers

would be the missionaries—and there are those who have said this—or
they would be the “natives” themselves—and there are those who have
said this, as well.
So, the common thread of the essays contained in this volume, beyond
the particular perspectives of the individual authors, therefore lies in the
belief that ethnography is a theoretical elaboration tool and, because of
this, it becomes an indispensable part in any production of knowledge on
social and cultural facts.
We think that outside this frame, ethnography is nothing, just as little
knowledge is believed to be able to derive by a “simple use” of the
ethnographic method (that without reference theory does not exist).
In the chapters of the volume, in fact, there are many ethnographic
approaches, aimed at grasping worlds, networks, or flows of meanings,
which both sprang from and are projections of theoretical concepts and
intellectual sensibilities, but there is no “method.”
To confirm what we say, we quote the sentence of a famous British
social anthropologist, suspiciously very critical of the practice he had prac-
ticed for a long time, with intensity and with remarkable results during
his career:

Anyone who is not a complete idiot can do fieldwork, […]. It has been
my woeful experience that many a student comes home from the field to
write just another book about just another people, hardly knowing what
to do with the grain he has been at such pains to garner. (Evans-Pritchard
1973, p. 3)

This statement should not be understood as an absolute criticism of field-

work. Rather, it is an implicit call to those solid foundations of theory
that allow the anthropologist to win the decisive battle, that is not fought
in the field but in the study afterward, Evans-Pritchard said. In fact, theo-
retically oriented ethnography is necessary in order to go beyond the
surface of everyday projects, actions and words, toward those invisible
bonds that bind individuals together and give body to the community
(or communities) to which they belong.
Today (the last couple of decades), communities have opened up and
become porous; the protagonists of primordial myths have been replaced
(or joined) by movie stars or football champions, political leaders, and
rock stars; the “dense” description is being replaced (or flanked) by the
4 V. MATERA AND A. BISCALDI

anthropology of global processes (Comaroff and Comaroff 1992; Fabietti

et al. 2020).
Anyway, ethnography is not a simple “global interview.” There is
always something more, there is always another “level” that is not
directly perceptible and that escapes the immediate conceptualization of
the “here”—on the spot—and the “now”—in the present—of empirical
research, of fieldwork.
This “something” is certainly ambiguous, indeterminate, incoherent,
asymmetrical, open to intertwining sometimes inextricable, but never
completely meaningless; moreover, it is always attributable to constraints
(for example, “material conditions of existence”) and to power relation-
ships (for example, “dominant and dominated”); in other words, it is
identifiable.
This means that subjective, personal, and individual action is always
rooted in society, history, and culture (Wright Mills 1961; Ginzburg
1986; Comaroff and Comaroff 1992; Appadurai 1996, 2004). The ways
of this rooting are opaque, and we have the task of trying to make
them as transparent as possible (cfr. Hannerz 2010). Without this projec-
tion in wider frames, toward the wider world of power and meaning,
ethnography loses its potential.
So ethnography emerges in this volume as a fragment—a multiplicity
of fragments—which aims to be reunited with a (partial) totality (Fillitz
2013). How? There is no univocal answer to this crucial theoretical and
methodological question, even if we consider the current enlargement of
the classic ethnographic “field” (Matera 2013).
Instead, there are many. Some of these are outlined in this volume. In
fact, the volume presents both a historical overview of ethnography and a
thematic discussion of its major trends, which have oriented research prac-
tice in the field in different periods. It also presents more marginal—in the
sense that they are undervalued in history of anthropology or introduc-
tory textbooks—modes of ethnographic research (for example feminist
and phenomenological approaches), those that had less impact and reso-
nance inside the academic community, but that nonetheless had a solid
theoretical frame and a range of insights with regard to their effectiveness
as paths to gaining anthropological knowledge.
The volume is divided into four parts.
Part I, Grounds for sociocultural anthropology: USA, UK, FR,
IT, lays the foundations for our discussion. Enzo Vinicio Alliegro,
in Ethnography before ethnography argues that, although anthropologists
 1 ETHNOGRAPHY: A THEORETICALLY ORIENTED … 5

are used deconstructing mythological narratives to unveil their under-

lying logic of power and functioning, they themselves contribute and are
victim to them. This is the case in the history of ethnography, which is
often simplistically traced back to the works of Malinowski and Radcliffe-
Brown in the early twentieth century. Through a thorough comparison
with the specialist literature and relying on a large mass of documen-
tary sources, the article deals with the origins of ethnography, focusing
on the pioneering research activities conducted in the United States of
America. In the second half of the nineteenth century, the sensitive and
bloody question of the natives made the study of the so-called “red-
skins” urgent, and led to a methodology based on a long stay in the
field. Even though an ill-concealed guilt has clouded this research period
for a long time, after over a hundred years, it is now possible to go back
to the contribution and brilliant intuitions of such students as Franz H.
Cushing and James Mooney, who, along with colleagues of the Bureau of
American Ethnology, laid the foundations of conscious scientific ethno-
logical methodology, acknowledged as such first by M. Mauss and then by
Claude Lévi-Strauss. Particularly worthy in this sense is the “transforma-
tive spiral” triggered during his fieldwork experience, by which Cushing
changed from an “extraneous unidentified object” into a trustworthy
“subject” according to a dynamic that recalls the anecdote that Clifford
Geertz tells at the beginning of his perhaps most famous essay:

My wife and I were still very much in the gust-of wind stage, a most
frustrating, and even, as you soon begin to doubt whether you are really
real after all, unnerving one, when, ten days or so after our arrival, a large
cockfight was held in the public square to raise money for a new school…
(1973, p. 413)

In the ethnographic cases presented in Alliegro’s essay, the radical impor-

tance of the experience marks the researchers in the body, as well as in
the mind, and it stands out and qualifies their research as ethnographic.
Why then, is the birth of ethnography linked to Malinowski?
Alessandro Mancuso, in Radcliffe-Brown, Evans-Pritchard and the
Issue of the Relationships between Fieldwork Methods, Ethnography and
Theory in British Social Anthropology, analyzes another crucial context for
ethnography, the British one, and focuses on the figure of A. R. Radcliffe-
Brown, who has contributed to the consolidation of the procedures for
the construction of anthropological knowledge.
6 V. MATERA AND A. BISCALDI

Mancuso underlines how Radcliffe-Brown’s theoretical social anthro-

pology program as a “natural science of society” empirically founded
on the “comparative method” for generalization purposes on social
phenomena has been seen as a fundamental research tool useful not only
to guarantee reliability scientific work to collect and record ethnographic
documentation, but also to empirically test theoretical hypotheses.
In the first part of the paper, Mancuso exposes some points of debate
inside British Social Anthropology before 1960 on how to organize
fieldwork research and ethnographic monographs by trying to concil-
iate the stress that Radcliffe-Brown puts on the search for the normative
and structural aspects of social life with the Malinowskian imperative of
presenting thorough documentary evidence of every detail of “natives’”
views, beliefs, discourses, and behavior, also taking in account individual
variation. In the second part, he focuses on the new twist to which
these epistemological dilemmas about the aims of fieldwork research and
ethnography were submitted after Evans-Pritchard’s turn to a view of
social anthropology as a discipline which rather deals with the study of
“moral systems” and it is closer to history and humanities than to the
models of natural sciences.
Angela Biscaldi and Vincenzo Matera, in Ethnography in France.
Ethnographic practices and theories in Marcel Griaule explore how
ethnography in France—a relatively neglected scholarly practice till the
late twenties—developed and was actually practiced and conceptualized
during the two world wars up to the late fifties, when Marcel Griaule
published his now classic Méthode de l’Ethnographie (1957), the first
ethnographic handbook available in French. The chapter highlights how
the idea of ethnography of Marcel Griaule was really variable and contin-
gent, going from a documentary ethnography, to a semi dialogical and
exegetical ethnography—as it emerges from the famous Conversation
with Ogotemmeli—, to a new redefinition of ethnography as judiciary
inquiry, as it was strongly expressed in Méthode. On the background of
Griaule’s ethnographic in progress idea, there was the project of the Insti-
tute of Ethnology established by a physical anthropologist (Paul Rivet),
a sociologist of Durheimian obedience (Marcel Mauss), and a socialist,
politically influential academic philosopher (Lucien Lévy-Bruhl) at the
University of Paris in 1925. During the twenties and thirties, the Insti-
tute of Ethnology promoted several “ethnographic expeditions” (among
which the renowned Dakar-Djibouti mission, conducted in 1931–1933
by a research collective led indeed by the young Marcel Griaule), which
 1 ETHNOGRAPHY: A THEORETICALLY ORIENTED … 7

contributed to codify ethnography as a specific set of practices which ulti-

mately merged into the general scientific framework offered in Griaule’s
handbook. From this standpoint, Conversations with Ogotemmeli appears
as an exception, even if this exception probably become in the work
of Marcel Griaule’s daughter, Genevieve, the bridge between this first
ethnographic practice in France and the dialogical anthropology of the
80s in the United States. The chapter asks what kind of characteristics
may help to describe a “French ethnographic tradition,” and according
to which kind of features it might be considered specific in comparison
to other relevant anthropological/ethnographic national traditions of the
same time period (USA, UK, Italy). It finally asks to what extent a French
ethnographic tradition contributed to developing a certain anthropolog-
ical style (understood as a set of ethnographic practices and theories
together).
Giovanni Pizza, “The structural formula of the équipe [team].” Reflec-
tions on the historical-ethnographic method of Ernesto de Martino is the last
chapter in Part I. The author proposes some reflections on the ethno-
graphic methodology of Ernesto de Martino (Naples 1908–Rome 1965),
in particular as regards what he himself called “la formula strutturale
dell’équipe.” What is an “ethnographic équipe [team]”? It is the main
question that the essay tries to answer. As he has been considered the
“father” of a specific vein in Italian anthropology, de Martino is really an
original thinker and an anthropologist whose theoretical lines as well as
methodologies are really unique and original. In the chapter, after revis-
iting some of the main ethnographic research carried out by de Martino
and his team in Southern Italy (above all the one in Apulia on taran-
tism), the author goes deep inside what has been considered as an “Italian
style” in ethnography, stressing the advantages and limits of this pecu-
liar scientific practice in the history of global cultural anthropology. The
reinterpretation presented in Pizza’s text becomes the premise to resume
the “Italian ethnographic style” with a somewhat ironic register. Pizza
proposes a rereading of the ethnographer de Martino articulated in three
main points: the role of fieldwork in the production of anthropolog-
ical knowledge; the effects in terms of Italian mimesis of Demartinian
ethnography; the “cognitive blindness” recently observed in the results
of its production, after the southern Italy trilogy. Today, we wonder why
de Martino did not take into consideration the entry of the Italian State
on the southern scene, despite it seeming to be an anachronistic oper-
ation (a bit like criticizing Tristi Tropici for the lack of “ethnographic
8 V. MATERA AND A. BISCALDI

acumen”), because it is an important way to trace the foundations (and

also the entanglements) of Italian anthropology from the postwar period
up to now.
Part II, Anthropology (Theory) vs Ethnography (Fieldwork),
opens with the essay by Ferdinando Fava, Illusion of immediate knowledge
(immediacy) or spiritual exercise? The dialogic exchange and Pierre Bour-
dieu’s ethnography. This contribution attempts to locate the ethnographic
practice of Pierre Bourdieu by articulating two perspectives that are
distinct but not separate. First of all, it illustrates the function that ethnog-
raphy assumed in the construction of the central concepts of his “theory
of practice” (habitus, field, temporality, symbolic capital) in his scientific
and biographical trajectory. It then identifies the characteristics of Bour-
dieu contemporary reception and appropriation in socio-anthropological
research contexts.
How to read Bourdieu? This is the question that Fava asks at the begin-
ning of the text to point out the complexity of reading the author’s work
in a nontemporally offset way, so to speak, with respect to the author
himself. Rather, it is a question of bringing out the logic of his research
practice without reducing it to pure methodology.
It follows very similar reasoning to the idea that the basis of an intel-
lectual product is always a process of research, reflection, study, and
thought.
Ethnography is a product that is accessible to any reader. However,
without the elements that can help to reconstruct the process that under-
lies it, it is de-historicized and reified by the writing. There is always a
distance between theoretical statements and empirical practices; in the
case of ethnography, this distance has appeared to be constant since the
time of Malinowski. How is it possible to look closely without losing sight
of the structures that produce what you look at.
Fava tries to answer this question in detail and with strict reference to
Bourdieu’s texts. Accounting for the “total meaning of the experience” is
what he proposes, an outcome that can only be achieved through the
gradual and progressive convergence of different research practices on
the same subject. This is a modus operandi to be continuously reviewed
to escape the “illusion of immediacy”: social relations are not reduced
to interactions between subjectivities animated by intentions and motiva-
tions; rather, they are always stuck in social and economic positions. Here
there is a distrust of an ethnography completely focused on action. A
French and an Algerian, a conversation between a “white” and a “black”
 1 ETHNOGRAPHY: A THEORETICALLY ORIENTED … 9

activate a communication between dominant and dominated, imbued

with relationships of strength, colonial history, and politics.
In the final part, Fava’s chapter presents the inversion that characterizes
the way Gerard Althabe takes Bourdieu’s perspective: for Althabe, unlike
Bourdieu, it is the world of the dominant that takes on meaning in the
world of the dominated.
Luca Rimoldi and Marco Gardini present an essay entitled An
Anthropologist on the Bridge. Max Gluckman and his Analysis of Social
Situations. It explores the ethnographic method of the Manchester
school: a method based on the detailed descriptions of particular social
situations, the analysis of different strategies and positioning of the
actors involved, which aims to present the materials that anthropologists
collected in the field, but which uses them not as illustrative examples of
given structural principles, but rather as points of entry for understanding
the dynamism and variability of the contexts under investigation.
Specifically, the chapter explores the methodological contribution of
Max Gluckman in his Analysis of a Social Situation in Modern Zulu-
land (1940–1942; 1958). By analyzing the literature on this essay, it
takes into consideration the communities and innovations that this text
has produced over time.
Although influenced by the structural-functionalist frame, the analysis
that Gluckman carries out in describing the events of January 7, 1938,
builds a bridge to a contemporary public anthropology. The three parts
in which the essay is divided show the complexities of Gluckman’s idea of
ethnography, expressed in the extended case study. Moreover, the ethno-
graphic method proposed by Gluckman and practiced by the researchers
of his Seven-Years-Research-Plan at the Rhodes-Livingston Institute and,
later, by his students at the Manchester School, enriched the context of
ethnographic analysis by bringing in new figures (colonial administrators
and officials, missionaries, mine owners, and trade unionists), new sources
(documents of colonial administrators, censuses, written and oral histor-
ical sources), new roles that groups and individuals play in producing,
reproducing or questioning norms and values.
The chapter highlights the interconnections between ethnographic
practice and a sophisticated theoretical reflection.
Vincenzo Matera, Politics within Cultural and Social Anthropology,
aims to underline the theoretical depth of ethnography, retracing some
significant steps of anthropology in the second half of the twentieth
century. The goal is to trace and highlight the effects of the discovery of
10 V. MATERA AND A. BISCALDI

history and consequently of politics (and ethics) within the production of

anthropological knowledge, also, though not only, through ethnography.
In particular, the essay runs through Antonio Gramsci’s intuitions
regarding the political potential of popular culture, and connects them
to the developments of the Italian line of reflection, which are not always
linear and sometimes ambivalent.
It reveals the impossibility of a “neutral” anthropology and the power
of a political sensitivity in the approach, ethnographic or otherwise, to
social and cultural phenomena.
The text also highlights that the Gramscian conceptualization of
popular culture, which had and continues to have a lot of influence on
cultural analysis, inside and outside anthropology, all over the world, has
been elaborated in the enclosure of a cell.
The chapter also focuses on one of the most famous books written
by an Italian anthropologist and translated outside Italy: Vittorio
Lanternari’s, The Religions of the Oppressed. A Study of Modern Messianic
Cults. When Lanternari’s book was published in the American edition
(1963), a great deal of criticism was directed at it. Some of this criticism
was made by specialists in particular areas on the risks of large gener-
alizations. In his reading of this debate, which is significant of the link
between cultural anthropology and ethnography that was prevalent in the
immediate postwar period, Matera would like to point out that omissions
of ethnographic details and misunderstandings of the cultural significance
of a specific element do not always undermine the theoretical, analytical,
and heuristic relevance of the reading of such a large phenomenon as the
one at the center of Lanternari’s analysis. And vice versa, we should also
consider how much even maniacal ethnographic precision, achieved after
years of specific in-depth study in the same “field,” does not ultimately
prove itself to be devoid of any theoretical significance; in short, it is “mis-
sionary knowledge” of very little use for the purposes of anthropological
theory.
The last chapter of Part II is Patrizia Resta Stumbling blocks. The
irruption of the interpretive approach in twentieth century anthropology.
Geertz’s interpretive anthropology has guided the anthropological debate
of the mid-twentieth century, laying the deconstructionist approach foun-
dation privileged by the anthropological discipline at the end of the same
century. In a broader perspective, without attempting to exhaust the
topic, this chapter proposes to relaunch some questions: first, that of
ethnographic practice. Did Geertz’s reflections undermine the authority
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Palaavien
parissa
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Palaavien parissa

Author: Marja Salmela

Release date: December 8, 2023 [eBook #72358]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: WSOY, 1915

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PALAAVIEN

PARISSA ***
PALAAVIEN PARISSA

Kirj.

Marja Salmela

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1917.

SISÄLLYS:

"Kunnes kuolema meidät eroittaa"

Ilja Riffkin
Paul Pavlovitsin kasvot
Vierustoverit
Suuri todistajain joukko
(S.H.)

He palasivat. Sodan kelmeät, ruhjotut ja vankeutensa näännyttämät

uhrit palasivat kotiin.

Pohjolan kuulakan kirkas ilma ympäröi heitä. Riisuutumiseensa

alistunut luonto heille hymyili. Liput liehuivat, torvet raikuivat heidän
kunniakseen. Ystävälliset kädet ojentautuivat heitä palvelemaan.
Mutta heidän katseensa puhui kärsimyksistä, jotka olivat siirtäneet
heidät etäälle kaikesta mikä heitä ympäröi.

Paljon kokeneina, paljon kadottaneina, sodan kauhut syvälle

syöpyneinä sieluun he kaikki palasivat. Mutta kullakin heistä oli oma
tarinansa, niin raskas ja kipeä, ettei sitä jaksanut yksin kantaa, ei
toiselle uskoa. Lyhyt pieni sana, viittaus vain, — alla piili järkyttävä
todellisuus.

Tällaisina he palasivat elämään, joka ei koskaan enään voinut

asettua entiselleen.
"KUNNES KUOLEMA MEIDÄT
EROITTAA"

I.

Istuimme yöjunassa vastakkain. Matkustajia oli ihmeen vuoksi siksi

vähän, että hyvin olisimme voineet paneutua pitkäksemme, mutta
maattuamme jonkun aikaa silmää ummistamatta, olimme kumpikin
asettuneet istumaan.

Jo maatessani olin tuon tuostakin salaa koettanut tarkastaa

toveriani. Hän oli ollut vaunussa minun noustessani siihen ja
huomioni oli kohta kiintynyt häneen sekä hänen ystävällisen
käytöksensä, että hänessä silmäänpistävän väsymyksen johdosta.

Toverini oli erittäin miellyttävä, oikeinpa kaunis nainen. Hänen

piirteensä olivat hienot ja tumma, hiukan aaltoileva tukka oli upean
runsasta. Erityisesti kiintyi kuitenkin huomioni hänen hienoon,
läpikuultavan valkoiseen ihoonsa, joka antoi koko hänen
ulkomuodolleen erehdyttävän germaanilaisen leiman.

Monista, tuohon hienoon hipiään uurtautuneista rypyistä päätin,

että toverini, joko oli kärsinyt paljon, tai oli vanhempi kuin miksi häntä
aluksi luulin. Muutama hänen tummasta tukastaan esiin pilkistävä,
hopeankarvainen hiussuortuva todisti myöskin samaa.

Asetellessani tavaroitani junaverkkoon, olimme vaihtaneet

muutamia sanoja. Myöhemmin sattui eräs ruusuistani putoamaan
lattialle, (Eräs ystäväni oli osaaottavassa rakkaudessaan tuonut
minulle kolme tummanpunaista ruusua, joiden merkityksen kohta
ymmärsin.) Kumarruimme yhtaikaa nostamaan ruusuani ja
jouduimme siten katsomaan toisiamme aivan silmästä silmään.
Silloin näin, että hän oli itkenyt, ja että katse oli kärsimyksestä
väsynyt.

Ajattelin rakkaita, reippaita poikiani, ja päätin mielessäni että

toverini oli yksi niistä lukemattomista, joiden sisin viime-aikaisten
tapahtumien kautta oli verille raastettu.

Olisin mielelläni sanonut jotain, mutta lämmin osanotto, joka avaa

monen suun, sulkee sen usein minulta. Niin nytkin.

Olimme istuneet kotvan aikaa kumpikin ajatuksiimme painuneena,

kun toverini yhtäkkiä, junan seisoessa jollain asemalla, katkaisi
äänettömyyden.

— Mikä kauhea yö! Kuuletteko tuulen vaikerrusta?

Olin sitä jo kauvan tarkannut. Olin kysynyt itseltäni oliko se vain

kuvittelua, heijastus omista tunteistani, vai säestikö luonto todella
ihmissydänten tuskaa. Taivaskin tuntui minusta kätkeytyneen niin
etäälle, että sen ainoa ilmaus olemassa olostaan oli virtanaan valuva
sade. — Taivaskin itki maan lasten kanssa.

Toverini tarttui kohta ja tulisesti sanoihini.

 — Mutta maa ei itke, se riehuu. Kuuletteko? Ettekö jo iltapäivällä
huomanneet miten armottomasti myrsky ahdisti nuorta nousemassa
olevaa metsää. Se pani vanhat, jäykkäniskaiset puutkin taipumaan.
Ja siellä, missä ei metsä ollut suojaamassa, pieksi se maata kuin
raipaniskut alastonta selkää. — Kuulkaa! Ilma on täynnä
temmellystä.

En kohta vastannut. En ollut selvillä siitä, mistä jatkaa. Sitä paitse

tahdoin jättää johdon toverini käsiin, nähdäkseni, mihin suuntaan
hänen ajatuksensa kääntyisivät.

— Onko teillä ketään rintamassa, kysäisi hän äkkiä.

— Kolme kukoistavaa poikaa. Minä olen leski.

Matkatoverini kasvojenilme muuttui äkkiä. Sisar ei olisi voinut

osoittaa sydämmellisempää osanottoa kuin hänen katseensa.

— Kolme, — kolme! — Hän huojuttelihe edes takaisin.

— Kolme, vahvistin katsoen ruusuihin. Hän ymmärsi heti ja se

vaikutti odottamattoman voimakkaasti häneen. Hän painoi nenäliinan
silmilleen ja istui pitkän aikaa siten, luullakseni taistellen itkua
vastaan, — Tummanpunaisilla ruusuilla on erityinen merkityksensä
miehelleni ja minulle, sanoi hän selittävästi ottaessaan nenäliinan
silmiltään, — Siinäkin kukkaisvihossa, jonka hääpäivänämme sain,
oli valkoisten ruusujen joukoissa vihon toisella kulmalla kimppu
hehkuvan punaisia.

— Miehenne on rintamassa, arvelin varmana siitä, että selitykseni

hänen mielenliikutukseensa oli yhtä oikea kuin luonnollinen. Mutta
minä erehdyin.
 — Ei,— ei vielä ainakaan — — Ja sittekin — — Minä olen jo
maistamassa sitä tuskaa, — (hän katsoi minuun kuin vaa'alla
punnitakseen tyyneyttäni) johon te jo ehkä olette tottuneet, lisäsi hän
hieman epäröiden.

Tottunut? Saattoiko, senlaiseen tottua. Siihen alistuttiin: tyynesti,

kapinoiden tai murtuen. Senlaiseen ei kukaan tottunut, ei äiti
ainakaan. Sanoin sen suoraan.

Mainitessani äitiyttä ja äidin tunteita, näin hänen katseessaan

terävän, miltei loukkautuneen välähdyksen, mutta muuten näkyivät
sanani herättäneen vastakaikua hänessä. Hän tarttui kaksin käsin
minun käteeni ja puhkesi puhumaan kai enemmän oman mielensä
kevennykseksi kuin uskoutuakseen minulle.

— Miten hyvää tekeekään kuulla tuollaista! Löytyy oikeastaan niin

vähän ihmisiä, jotka osaavat rakastaa, todella rakastaa. Mutta se,
joka sitä osaa, hän on samalla avannut sydämensä elämän
suurimmalle ilolle ja sen suurimmalle tuskalle. Ne käyvät usein
käsityksin. Olen kokenut sitä ennen ja nyt taaskin, — Katsokaa, —
hän alensi äänensä kuiskaukseksi, — mieheni on paraikaa
Pietarissa, Hän on siinä asemassa, että oikeastaan voisimme olla
aivan rauhalliset, mutta tämä kauhea sota on kuin myrsky, joka ei
säästä suojatuintakaan lahden poukamaa. — Me saimme viime
viikolla huolestuttavia uutisia. Boris matkusti silloin heti Pietariin. Hän
lupasi minun tähteni koettaa kaiken voitavansa. Ja minä tiedän että
hän koettaa. Vaan en sittekään saanut rauhaa kotona.

Lausuin arveluni, että asiain näin ollen oli ymmärtämätöntä surra

ennen aikojaan. Olihan monta mahdollisuutta.
 Hän käsitti minua väärin. Näin sen hänen katseensa tulisesta
leimauksesta ja tavasta, jolla hän kohotti päätänsä.

— Boris ei koskaan, ei koskaan alennu ostamaan itselleen

etuuksia! Tietäisitte minkälainen hän on. Oikeus merkitsee hänelle
enemmän kuin mikään muu maailmassa. Oikeus merkitsee
enemmän kuin elämä ja onni!

Hänen äänensä värähti ylpeätä, ihanoivaa rakkautta.

— Oh, jatkoi hän, ja sanat tulivat kuin ryöppynä, — kukaan ei

oikeastaan tunne häntä. Hän näyttää usein ympäristölleen karun
pinnan. Monet arvelevat, ettei hänessä ole mitään, ei kerrassaan
mitään erikoista. Mutta minä tunnen ja tiedän. — Olisinko minä
muuten valinnut juuri hänet niiden monien joukosta, —

Lause katkesi kesken. Tuntui siltä kuin hän olisi hämmästynyt

omaa avomielisyyttään. Mutta vaikka sanat olivatkin aivan kuin
vahingossa luiskahtaneet hänen huuliltaan, en voinut olla tarttumatta
niihin. Olin alunpitäen arvellut, että toverini oli voimakas,
eheäpiirteinen persoonallisuus. Ja koko hänen esiintymisensä oli
vahvistanut käsitystäni. Sentähden minä hyvilläni kaikesta mikä
houkutteli häntä puhumaan, tartuin äsken katkenneen puheen
päähän. Sanoin hieman hymyillen hyvinkin uskovani, että hänellä
tyttönä oli ollut paljon pyytäjiä. Olihan hän kaunis vieläkin.

Kohteliaisuuteni näkyi ilahduttavan häntä, vaikka hän puolittain

torjui sen. — Mitä vielä, minähän jo olen vanha. — Mutta hän
naurahti samassa, ja minusta tuntui siltä kuin hän tietämättään olisi
nauttinut siitä, että ajatukset hetkeksi suuntautuivat pois hänen
sisintään raatelevasta surusta. Ehkäpä hän juuri siitä syystä puoleksi
naurahtaen jatkoi: Eihän sitä oikeastaan tällaisesta jutella, mutta
moni kohta on yksinomaan koomillisena jäänyt mieleeni. Olin
ainoastaan viidentoistavuotias tyttöletukka kun leikki alkoi. Herra oli
muuten puolihassu. Hän tuli kasvatti-isäni kotiin ja aikoi aivan
väkipakolla sekä suudella että kihlautua. Me juoksimme ruokasalin
pöydän ympärillä, minä pakoon, hän perässä. Mutta luuletteko että
minä siihen aikaan ymmärsin pitää sitä minään, en pahana enkä
hyvänä. Olipahan vain kuin hippasilla juoksua.

Hän nauroi hetken itse makeasti. Mutta sitte hänen kasvojensa

ilme äkkiä muuttui. — Vaan siihenpä lapsuuden huolettomat päivät
loppuivatkin, — tai oikeammin kohta sen jälkeen, — Hän huokasi
raskaasti ja hänen valkealle otsalleen muodostui kaksi syvää
laskosta. Ne syntyivät syvinä ja terävinä ja ilmestyivät niin
kotiutuneesti hänen otsalleen, etten voinut olla kiinnittämättä
huomiota niihin. Toverini oli nainen, joka oli kärsinyt paljon. Siitä olin
vakuutettu.

Osanottoni esti minua hetkeksi jatkamasta puhelua. Mutta haluni

lähemmin tutustua matkatoveriini oli siksi suuri, etten voinut jättää
keskustelua siihen. Olin sitä paitsi vakuutettu siitä, että hän
ennenkaikkea kaipasi henkilöä, jolle hän saattoi avautua. Ja vento
vieras oli tällä kertaa ehkä sopivampikin kuin joku läheinen, etenkin
vieras, jonka omat kokemukset tavallaan tekivät hänet läheistä
läheisemmäksi. Jatkoksi toverini viime sanoihin lausuin siksi sen
arvelun, että vasta suuri ja todellinen rakkaus oli kypsyttänyt hänet
naiseksi. Lapsuusaika ja lapsenmieli jäivät häneltä hänen
tutustuessaan tulevaan mieheensä.

Odotin että huomautukseni johdosta toverini kasvot äkkiä

kirkastuisivat ja hän innostuisi kertomaan tutustumisestaan
mieheensä. Mutta taaskin erehdyin. Poimuihin painunut otsa pysyi
yhä laskoksissaan, ja suun ympärillä väreili haikea piirre.

— Ei, sanoi hän hitaasti ajatuksiinsa painuen, — pikemmin voin

sanoa että se ilta, joka teki lapsesta naisen, samalla kypsytti minut
rakkaudelleni. — Nähkääs, sille, joka ei kasva vanhempiensa
kodissa, ei ole oikeata huoletonta lapsuutta, — tai jos onkin,
tapahtuu kypsyminen äkkiä ja usein katkeralla tavalla. Näin kävi
minun. Olin aivan pieni isäni kuollessa. Äitini, joka oli vanhaa,
arvossapidettyä sukua, heikko terveydeltään, sekä aikansa lapsena
sidottu toimimaan yksinomaan kodin piirissä, lupautui hoitamaan
erään leskeksijääneen serkun taloutta, Hänen asemansa muodostui
siksi, miksi naisten yleensä tällaisissa tapauksissa. Hän oli
armoleivän syöjä, jonka asema oli tavallistakin vaikeampi siksi, että
hänellä päälle päätteeksi oli lapsi. Itse en pitkään aikaan ymmärtänyt
asemaani, äitini asemaa vielä vähemmän. Mutta sitte tuli
herääminen. Ja niin katkera kuin se olikin, saan ehkä kiittää
kypsymistäni kärsimyksen ymmärtämiseen siitä, että katseeni
monien joukossa kiintyi juuri Borikseen.

Hän kavahti äkkiä pystyyn ja tarttui molempiin käsiini. Minä tunsin

otteesta miten hän vapisi, — Te ette voi aavistaa mitä hän on
minulle, kuiskasi hän ääni liikutuksesta värähdellen. — Nyt tunnen
selvemmin kuin koskaan, miten kaikki minussa, koko elämäni on
tarkoittanut ja yhä tarkoittaa häntä, yksin häntä. Hänelle olen elänyt
ja elän — kaikesta huolimatta — ilolla. Ilman häntä? — Ei, ei! —
Minä en voi sitä ajatellakaan. Se on mahdottomuus. Minä en voi, —
en tahdo.

— Sadat, tuhannet ja miljoonat ovat ehkä ajatelleet samoin, ja

sittekin — — Te tiedätte itse — — Sanoin sen niin pehmeän
säälivästi kuin mahdollista, vaikka äidinsydämeni värisi tuskasta.

Hänen katseensa painui. — Olen sanonut sitä itselleni. Olen

kysynyt miksi juuri me säästyisimme. — Ja sittekin. Ehkä
ymmärtäisitte minua, jos tietäisitte minkälaista elämämme on ollut.
Hän oli hyvin sairas kun menimme naimisiin. Meillä ei ollut varoja, ei
omaisia. Me omistimme vain toisemme. Hän makasi vuoteessa.
Minä tein työtä yöt päivät ja siinä ohessa hoidin häntä. —
Vuosikausia olen kamppaillut saadakseni pitää hänet. Ja nyt, kun
hän on terve ja kukoistava, kun olen saavuttanut voiton elämäni
suuressa taistelussa, nytkö minun olisi luovuttava hänestä? —
Luovuttava? Niin, miksei, jos hänen onnensa olisi kysymyksessä.
Silloin minä jaksaisin. Mutta luovuttaa hänet, sodan kauhuihin — —

Hän painui hervottomasti takaisin paikalleen ja rajut nyyhkytykset

vapisuttivat koko hänen ruumistaan.

Minä nousin, tartuin hänen päähänsä ja painoin sen rintaani

vastaan. Sykkihän siinä äidin sydän. Ja olinhan itse antanut
rakkaimpani juuri sodan kauhuihin.

Luulen, että hän käteni kosketuksessa tunsi mielialani, sillä hän

tarttui toiseen käsistäni ja painoi sen kiihkeästi huulilleen. Puhua hän
ei voinut.

En tiedä, miten kauan olimme siinä, hän itkien kokon

lyyhistyneenä paikallaan, minä vieressä seisomassa, painaen hänen
päätään rintaani vasten ja silloin tällöin hyväilevästi puristaen häntä
lähemmäksi itseäni. Ajan kulku tuntuu tuollaisina hetkinä
pysähtyneen. Sisäinen näkemyksemme on niin teroittunut, sisäinen
korvamme niin herkkä, että kaikki ulkonainen on kuin lakannut
olemasta.
 Sinä hetkenä jaksoin melkein tuntea kiitollisuutta siitä, että omasta
kohdastani olin tullut pakoitetuksi uhraamaan niin paljon. Tunsin
mikä luja ja läheinen yhdysside se oli minun ja kärsivien
lähimmäisteni välillä. Tunsin, etten ollut vain äiti, jolta kaikki mikä on
hänelle kalleinta oli viety, olin osa kärsivässä kokonaisuudessa. Ja
tuska, jota tunsin ei ollut vain minun, se oli kaikkien. Mutta ymmärsin
samalla, että se taudin kipeänä ilmaisuna nostattaisi meidät
taisteluun itse tautia ja sen alkujuurta vastaan.

— Lapsi, sanoin niin hiljaa ja hyväilevästi kuin taisin, ja ääneni

värähti, sillä sitä nimitystä en ollut käyttänyt sen jälkeen kuin
nuorimpani läksi rintamaan. — Lapsi, teidän täytyy panna levolle.

Tunsin kuinka hän vapisi rintaani vasten. Ajattelin taaskin sitä, että
hän oli vain yksi lukemattomien joukosta. Mutta se, että näin hänet
osana kärsivää kokonaisuutta, ei suinkaan siirtänyt häntä
etäämmälle minusta. Päinvastoin. Suuri suru opettaa meitä suuresti
rakastamaan ei ainoastaan muutamia, vaan kaikkia. Sinä on sen
siunaus.

— Teidän täytyy välttämättä panna maata, sanoin nyt miltei

käskevästi.
— Te tarvitsette voimia hänen tähtensä.

Enempää ei tarvittu. Hän nousi kuin kuuliainen lapsi ja rupesi

purkamaan tavaroitaan. Kun suojahuivit ja päänalunen olivat
paikoillaan, asettui hän pitkäkseen ja minä peitin hänet. Sitte
paneuduin itsekin maata.

Makasimme taas vastatusten kuten pari tuntia aikaisemmin, mutta

miten paljon olikaan mahtunut noihin tunteihin! Ne olivat tehneet
meidät, ventovieraat läheisiksi toisillemme ja ne olivat kai ainakin
jonkun verran syventäneet ymmärtämystämme muitakin kärsiviä
kohtaan.

Katsoin matkatoveriini ja näin, että hän valvoi. Käännyin selin

häneen toivossa että hänen ehkä siten olisi helpompi nukkua. Itse en
voinut unta ajatellakaan. Nyt, kun en enää toisen tähden eläytynyt
hänen kokemuksiinsa, olin kokonaan poikieni luona. Makuupaikkani
pehmeys pakoitti minua ajattelemaan heidän kylmää vuodettaan
juoksuhaudoissa. Lämpö junavaunussa muistutti minulle, että
kamala surmantuli ehkä oli heille ainoa valon ja lämmön liesi.

Ymmärrän hyvin äitiä, jonka selkään ilmestyi jälkiä

raipparangaistuksesta silloin, kun hänen poikaansa tuhansien
peninkulmien päässä piestiin. Lapsi pysyy aina — olipa hän
ulkonaisesti kuinka etäällä tahansa — osana äidistään, vieläpä
osana, joka äidinsydämelle välittää kaikkein syvimmät ja herkimmät
tuntemukset.

Heräsin omista ajatuksistani kuullessani vierustoverini liikahtavan.

Käännyin häneen päin ja näin hänen makaavan silmät selkosen
selällään,
katse lasittuneena, keskitettyä tuskaa ilmaisevana tähdättynä
kattoon.
Hän ei nähtävästi ollut nukkunut sen enempää kuin minäkään.

Koetin löytää sopivaa puheen alkua, mieluimmiten sellaista, joka

veisi hänen ajatuksensa pois häntä kalvavasta huolesta, ja joka
kuitenkin olisi siksi lähellä sitä, että se pystyisi kiinnittämään hänen
mieltään. Pääsinkin ilokseni käsiksi aikaisemmin katkenneeseen
puheenpäähän.
 — Koska emme kuitenkaan nuku, voimme yhtä hyvin keskustella
kuin maata vaiti, huomautin alotteeksi.

Matkakumppalini vavahti kuin odottamatonta kosketusta

säikähtävä. Hänen ajatuksensa olivat nähtävästi olleet etäällä.

— Niin puhella, toisti hän hitaasti, tietämättä itsekään mitä sanoi.

Mutta minä en hellittänyt. — Te pidätte minua kenties

tunkeilevana, mutta minusta me surun sitein olemme tulleet niin
lähelle toisiamme että meillä jo on jonkinlaisia oikeuksia. Sentähden
pyytäisin teiltä jatkoa erääseen kohtaan, josta itse aikaisemmin
aloitte puhua.

Hän katsoi kysyvästi minuun. Näin että hänen ajatuksensa

ainoastaan vähitellen ja vaivalla kääntyivät pois tavallisesta
uomastaan.

— Niin, jatkoin itsepintaisen päättävästi. — Te mainitsitte

aikaisemmin pikku tapahtumasta, joka lapsesta äkkiä teki kypsyneen
aika-ihmisen, Mutta tapahtuma jäi teiltä kertomatta sen kautta että
ajatuksenne silloin luiskahtivat toiseen uomaan.

— Niin todellakin! — Hän näytti havahtuvan. — Joku teidän

kysymyksistänne kai herätti eloon tuon muiston. Se koski itsessään
hyvin mitätöntä tapahtumaa. — — Hän näytti epäröivän, — Mutta se
jätti pysyväisen jäljen elämääni, lisäsi hän ja huokasi.

Huomautin, etten suinkaan tahtonut kuulla mitään, jos puhuminen

rasitti häntä tai jos se muuten herätti surullisia muistoja. Mutta silloin
hän vilkastui. Hän tahtoi mielellään kertoa. Se päinvastoin oli
helpoitukseksi.
 Hän palasi kertomukseen ensimäisestä kosijastaan. — Tiedättekö,
niin hullulta kuin se kuluukin, oli kasvatti-isäni hyvillään
tapahtumasta. Häntä tyydytti nähdä minussa haluttua tavaraa. Mutta
samalla hän oli hyvillään siitä, etten ollut valmis kiittämään ja
myöntymään ensi tarjoukseen. Puhuessaan asiasta hän viskasi
silmilleni sanan, jonka vaikutusta hän ei itse edeltäkäsin arvannut.
Hän mainitsi jotain siitä, että haluttu tavara helposti löytää ottajansa
eikä jää toisten elätettäväksi.

— Ne sanat herättivät minut. En tahtonut syödä armoleipää.

Tahdoin itse ansaita. — Näen itseni vieläkin, kuudentoista maissa
olevana tyttösenä, paksu palmikko niskassa seisomassa kasvatti-
isäni huoneessa.

— Setä, sanomalehdissä olleen ilmoituksen perustuksella olen

aikonut hakea erästä ääneenlukijan paikkaa. Minä tahdon ansaita.

Vanhus nahkaisessa nojatuolissaan rähähti nauruun, kumartui

hieman eteenpäin ja katsoi yli kakkulainsa minuun. Katse pisti kuin
naskali. Terävä, aatelinen kotkannenä näytti entistäänkin
terävämmältä, — Sinä unohdat mitä alkujuurta sinä olet. Meidän
sukumme jäsenet eivät ansaitse leipänsä, ei ainakaan sillä tavalla.

— Silloin haen toista työtä. — Siinä oli kova kovaa vastaan,

— Ja otat, jos minä siihen suostun. — Katse käski minut ulos, ja

minä menin, — menin äidin huoneeseen ja itkin siellä sekä
tappiotani, asemani riippuvaisuutta että ennen kaikkea pimeältä
näyttävää tulevaisuuttani. Olin hillittömässä surussani itsekäs ja
ajattelematon kuin nuori ainakin. En tullut ajatelleeksikaan, että
sanani yhtenään sattuivat kuin piiskan sivallus äitiin, ja että hillitön
suruni hänelle oli veitsen terän upottamista yhä syvemmälle kipeään
haavaan, — — Kun mielenkuohuni oli vähän asettunut, tunsin äidin
pehmeän, pienen käden päälaellani. Se käsi oli pehmeätä silkkiäkin
pehmoisempi, ja sen hyväilyt sekä lohduttivat että hallitsivat minua,
— nyt kuten usein ennenkin. — Hänen siinä minua hyväillessään,
tulin kohottaneeksi katseeni häneen, ja silloin — näin mitä en
koskaan ennen ollut nähnyt: näin miten syvästi hän itse kärsi.

Toverini kertomus katkesi siihen. Hän painui muistoihinsa enkä

tahtonut häiritä häntä. Mutta hetken kuluttua hän itsestään jatkoi:

— Missä määrin äitini varhaisemmat kokemukset olivat syynä

siihen surumielisyyteen, jonka huomasin pysyväisesti asustavan
hänen olemuksensa pohjalla, siitä en koskaan päässyt kokonaan
perille. Mutta sen ymmärsin, että hän oli kokenut paljon raskasta.
Hänen ainoa poikansa, minua viisitoista vuotta vanhempi veljeni, oli
osaksi hurjan elämänsä, osaksi kasvatti-isäni ankaruuden johdosta
nuorena lähtenyt Amerikkaan ja sille tielle hävinnyt. Veliraukallani oli
kai peruja isäni suvusta, jonka miehiset jäsenet olivat tunnetut sekä
pelikiihkostaan että suurellisesta yli-varojensa-elämisestä. Monet
kodin naisjäsenistä olivat sekä tavalla että toisella saaneet kuitata
heidän laskujaan.

Toverini huokasi syvään, mutta jatkoi taas.

— Kun, äiti sinä iltana katsoi minuun, kysyi hänen katseensa:

Vieläkö sinäkin? Eikö maljani jo ole täysi. — — Ymmärrätte että sinä
iltana kypsyin täysi-ikäiseksi. En ollut lapsi enään. Olin nainen. Ja
riippuvassa asemassa olevan naisen tavoin keinottelin siitä alkaen,
päästäkseni pyyteitteni perille. Opin iloitsemaan siitä, että olin kaunis
ja että nuorekkaalla naiskauneudella oli vaikutuksensa vanhaan
ukonrähjäänkin. Opin käyttämään näpperyyttä, sanansutkauksia ja
leikinlaskua aseinani. Sanalla sanoen: lapsellinen välittömyys vaihtui
valtioviisaan naisen harkittuun menettelyyn. Mutta enemmän kuin
mitään muuta opin sittekin suhteessani äitiin. Siitä illasta asti oli hän
elämäni keskipiste. Hänelle, hänen hyväkseen elin. Ja siitä
maaperästä nousi myöskin vastaisuudessa rakkauteni Borikseen.

Muistot olivat kokonaan temmanneet toverini muassaan. Luulen

ettei hän ollut tietoinen milloin hän puhui, milloin hän painui
ajatuksiinsa. Kaikkein vähimmin hän muisti sitä, että hänellä oli
kuulija.

— En tiedä, jatkoi hän kuin itsekseen, olisinko minä toisissa

oloissa kasvaneena kiintynyt Borikseen. Joskus ajattelen, että me
joka tapauksessa olisimme löytäneet toinen toisemme. Mehän
olemme luodut toisiamme varten. Toiste taas tuntuu siltä, kuin juuri
ahtaat olot ja rakkauteni äitiin olisivat kehittäneet minussa sitä, mikä
kohta ensi näkemältä kiinnitti minut Borikseen.

— Te ette koskaan ole rakastaneet toista miestä?

— En koskaan. — Lämmin ilon kajastus kirkasti hänen väsyneet

kasvonsa, ja hän kohoutui äkkiä istumaan.

— Se oli oikeastaan omituinen pieni asianhaara, joka tutustutti

meidät toisiimme. Eräs lapsuusaikani leikkitovereista oli oltuaan
useampia vuosia ulkomailla kasvatettavana palannut kotiin. Hänen
veljensä kuului ihailijoitteni joukkoon, ja kun pidettiin kutsut
täysikasvuisena kotiinsaapuneen kunniaksi, kutsuttiin minutkin sinne.
Boris oli myöskin kutsuttujen joukossa, ja me kiinnyimme kohta,
joskin hyvin eri tavalla toisiimme.

— Te olette ehkä miehenne ainoa rakkaus, kuten hän teidän,

rohkenin tiedustella.