Kidnapped by the Mountain Man :

Filthy, Dirty, Small-Town Love (Waylon

Family Ranch) (Waylon Family Ranch
(Rugged Mountain Ink) Book 2) Khloe
Summers
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/kidnapped-by-the-mountain-man-filthy-dirty-small-tow
n-love-waylon-family-ranch-waylon-family-ranch-rugged-mountain-ink-book-2-khloe-s
ummers/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Stalked by the Mountain Man: Filthy, Dirty, Small-Town

Love (Waylon Family Ranch) (Waylon Family Ranch (Rugged
Mountain Ink) Book 4) Khloe Summers

https://ebookmass.com/product/stalked-by-the-mountain-man-filthy-
dirty-small-town-love-waylon-family-ranch-waylon-family-ranch-
rugged-mountain-ink-book-4-khloe-summers/

Protector Cowboy: Filthy, Dirty, Small-Town Love

(Waylon Family Ranch) (Waylon Family Ranch (Rugged
Mountain Ink) Book 1) Khloe Summers

https://ebookmass.com/product/protector-cowboy-filthy-dirty-
small-town-love-waylon-family-ranch-waylon-family-ranch-rugged-
mountain-ink-book-1-khloe-summers/

Mail Order Mountain Man: Waylon Family Ranch (Rugged

Mountain Ink) Khloe Summers

https://ebookmass.com/product/mail-order-mountain-man-waylon-
family-ranch-rugged-mountain-ink-khloe-summers/

Forbidden Cowboy: Filthy, Dirty, Small-Town Love

(Waylon Family Ranch) (Waylon Family Ranch Book 3)
Khloe Summers

https://ebookmass.com/product/forbidden-cowboy-filthy-dirty-
small-town-love-waylon-family-ranch-waylon-family-ranch-
book-3-khloe-summers/
Bookworm: Rugged Mountain Ink (Filthy, Dirty, Small-
Town Love) (Rugged Mountain Ink (Filthy, Dirty, Small-
Town Sweetness) Book 10) Khloe Summers

https://ebookmass.com/product/bookworm-rugged-mountain-ink-
filthy-dirty-small-town-love-rugged-mountain-ink-filthy-dirty-
small-town-sweetness-book-10-khloe-summers/

Lumberjack: Rugged Mountain Ink (Filthy, Dirty, Small-

Town Sweetness) Khloe Summers

https://ebookmass.com/product/lumberjack-rugged-mountain-ink-
filthy-dirty-small-town-sweetness-khloe-summers/

Scarred Cowboy: Filthy, Dirty, Small-Town Love Khloe

Summers

https://ebookmass.com/product/scarred-cowboy-filthy-dirty-small-
town-love-khloe-summers/

Captured and Bound: Rugged Mountain Goliaths (Mountain

Goliaths: Rugged Mountain Ink Book 4) Khloe Summers

https://ebookmass.com/product/captured-and-bound-rugged-mountain-
goliaths-mountain-goliaths-rugged-mountain-ink-book-4-khloe-
summers/

Hunted and Kept: Mountain Goliaths (A Lite Stalker,

Secret Baby Romance) (Mountain Goliaths: Rugged
Mountain Ink Book 2) Khloe Summers

https://ebookmass.com/product/hunted-and-kept-mountain-goliaths-
a-lite-stalker-secret-baby-romance-mountain-goliaths-rugged-
mountain-ink-book-2-khloe-summers/
Kidnapped by the Mountain Man

Rugged Mountain Ink

Khloe Summers

Summer to Winter Publishing

 Copyright © 2023 Summer to Winter Publishing

All rights reserved

The characters and events portrayed in this book are fictitious. Any similarity to real persons, living or dead, is coincidental and not intended by the author.

No part of this book may be reproduced, or stored in a retrieval system, or transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording,
or otherwise, without express written permission of the publisher.

Cover design by: RebecaCvrs

Editor: Link Phoenix

www.authorkhloesummers.com
 Chapter One
Cora

Fictional men. What’s not to love? They’re the perfect adaptation of real-life men, minus all the
stupid things they do. I realize that’s a dim light to shed on the male species as a whole, but that’s
where I am right now. And if anything, I’m honest. Honest to a fault. Honest to the core. Honest to the
point where I kind of make myself sick.
“Are you listening to anything I say, Cora?” My father’s tone is condescending and wrought
with frustration. My wedding is in two days, and admittedly, I’ve become less and less attached to
this realm and more attached to the idea that someone on a white horse is going to come save me.
Last night I was reading this book about a mob boss. He was tall, inked, and oozed this
masculinity that no one could deny. He kidnapped some girl and held her against her will because her
family owed him money. Of course, they fell in love and had amazing, earth-shattering sex. I’m not
saying exceptional sex is the prize… but it would be nice.
What I want, more than anything, is to be taken away and held captive. It’s the only way I think
I’d ever break free of this situation.
How sad is that?
“Okay. We’ll talk later,” my father snaps, standing from the couch to head toward the back
room with Mom. I remember days when I admired his patience. His favorite thing to say is, ‘patience
is a virtue to a farmer.’ At least, that was his favorite thing to say. Since Mom got sick, he’s been
wound tight as a two-dollar watch.
As he leaves the room, the doorbell rings and I’m left with the chore of opening it. Yes,
opening the door is a chore. Especially considering I’d much rather be hidden upstairs in the cozy
corner of the makeshift library. It’s mostly just the corner of a room with a few giant bean bags and a
small bookshelf I built from scrap wood out back, but it’s cozy, and when I close the door and turn out
the lights, I could be anywhere.
The doorbell rings again and I’m sprung from my thoughts.
It’s probably one of the ranch hands looking for my father, but I doubt he’ll be coming to the
door or answering any questions today. He was up all night with Mom, and something tells me he just
crawled back into bed with her.
I tie my robe closed, stand from the chair, and make my way to the door.
The bell rings again.
Okay, someone is impatient.
I swing open the door with a gust of frustration. “Yes… how can I help you?”
The second the words come from my mouth, I want to swallow them down and try again.
The man standing in front of me is six and a half feet tall and inked from his neck as far down as I can
see. He’s broad and his gaze is dark.
“Sorry, Ma’am,” he says. “I’m here to deliver a horse from Waylon’s ranch. Your dad
bought breeding rights for one of our studs. He’s here for the weekend,” the man smiles the most
boyish of grins, “and he’s ready to go, if you know what I mean.”
I’ve heard the voice before, but I can’t place him. My cheeks flush with warmth and I drag
my fingers back through my hair, suddenly aware of how terrible I must look. It’s been at least two
days since I’ve showered and I’m pretty sure I’m still wearing last night's baked ziti on my collar.
“Yeah, umm… my father. Let me call him for you. I’ll be right back.”
I slam the door shut, unexpectedly hard, and whirl in an excited circle before grabbing my
cell and darting up the stairs like a lunatic. Why am I excited? Who knows? I’m set to be married in
two days, so enthusiasm over an attractive man who isn’t fictional is against the rules. Also, my father
told me first thing this morning he wasn’t dealing with business today, so I’m not sure where I’m
running off to.
My body seems to have a clue, though. I spray dry shampoo in my hair and brush it out quickly,
cover my stench with perfume, and change into something less… dirty. I settle on a yellow sundress
and a black cardigan. Not because I’m trying to impress anyone, but because it’s the first thing I see.
At least that’s what I tell myself.
All this while, I try to place the voice of the man I’ve just seen.
On my way back down the stairs, I peek out the side window. The man is still standing
there, tight jeans cupping his ass as he rolls up the sleeves on his white button down, showing off
even more tattoos. I can’t tell what they are from here. He strokes his big hand over his salt and
pepper beard and glances up. His eyes… they’re dark and speckled with gold, or maybe green.
His eyes!
Damn it! I’m staring.
With my face burning, I creep down the last of the stairs and peep through the door. “Sorry.
I was just seeing if you were still here.”
The man nods. “I am. You’ve changed.”
“Oh, did I? I didn’t notice.” I chuckle, but again, I want to die.
“How did you not notice you changed?” The man’s voice is deep and graveled.
I’m making no sense. I know it. “Oh, well… what’s your name? You sound familiar.” I
reach my palm out toward him.
He crinkles his brow and takes my hand in his, swallowing it up. “Austin. You?”
“Cora. You’re Austin? Austin from Waylon’s farm?”
He nods, and that grin comes back again. “And you’re Cora.”
Oh God. Maybe he doesn’t remember me. We’ve talked at work once or twice, and I
accidentally dialed him that one time, which resulted in a weird call back.
I laugh. “Yeah. How have you been?”
“Good.” He nods back toward the trailer. “Gotta stud in the trailer, though. He’s pretty
worked up. He might knock out a hip if I don’t get him moving soon.”
The second he says it, my ears perk to things other than the sound of his voice. Things like
the sides of a horse trailer being kicked and a huffing, unhappy horse.
 Could this be any more embarrassing?
“Yeah! Let me walk you to the pasture. I know where Dad wants him.”
Austin nods and guides me toward the horse trailer, where his stud is for sure losing his
shit.
“Stand back.” His big arm stretches out in front of me, protecting me from the giant
Clydesdale about to burst from the trailer. “He doesn’t always act like this, but when he’s ready to go,
he—”
“Oh, trust me, I know. I’ve been around horses my entire life. We talked about that before,
remember?”
Oh wow. Could I be more awkward? Maybe I should lay down right here and let the horse
trample me. At this point, that option seems better than the alternative of my mouth continuing to run.
He doesn’t answer me right away. Instead, he straightens the reins on his stud and walks out
of the trailer. Finally, he looks toward me. “How could I forget the girl who burst into tears about the
unethical treatment of pigs?”
Okay, he does remember… for all the wrong reasons. “To be fair, I have a lot of other
things going on.”
“So you don’t care about the treatment of pigs?”
“No! I mean… yes. I care a lot. I just mean… the crying part. I’ve been kind of a mess
lately.”
Austin holds the reins of the excited horse at his side, and we move down the hill and
toward the far left pasture where Dad moved Mindy, another Clydesdale, for this appointment.
“You would think I’d have run into you more often at Waylon’s ranch,” Austin says, opening
the pasture gate. He unlatches the horse from his reins and shuts the gate behind him. “But it looks like
you have your hands full. It’s gotta be exhausting working here and up at Waylon’s.”
“It’s a long story.” I smile softly and grab a weed from beside the gate post and pull it apart
as I talk. “I was studying to be a veterinarian, then everything got complicated here, and I need the
extra money.”
Austin rakes his gaze over me. “Farm vet?”
I nod and brush a strand of hair from my vision, and the glimmer of the giant stone on my
hand catches my attention. I don’t usually wear it, but Rick is coming over later, and he likes to see it
on me.
“Engaged, huh?” Austin grabs my hand in his, rubbing his calloused finger over the stone.
“Fuck. Looks like some rich boy is about to be a lucky guy.”
I stare at the ring, trying not to look disappointed… because I’m not. At least that’s what I
keep telling myself. “Yeah.” I look down at the ground and scuff my boot through the dirt. “I suppose
he is. You married?”
Austin shakes his head. “Never been, and don’t think I’ll ever be. The way I figure it,
relationships are best served with an escape clause.” He clears his throat. “No offense or anything.
I’m sure you and Mr…”
 “Altmire. Rick Altmire.”
Austin’s eyes narrow. “The Rick Altmire? The one from Colorado Springs that owns all
those condos near the ski resorts outside of town?”
I nod. “That’s the one.”
“Fuck. Maybe I was wrong. You’re the lucky one. You’re about to be set for life. Why can’t
Richie Rich pay for your vet school?”
I smack him playfully. “Please! Anyone would be lucky to have me. And he’s paying a
bunch of other things, so…”
“Is that right?” Austin cocks his head to the side, his gaze still on me, before looking back
toward the pasture. “So, it’s a marriage of convenience? You’re not in love?”
My eyes bulge at the directness of his question. “Wow! Don’t beat around the bush or
anything.”
He shrugs. “What? I’ve seen that guy. He’s… not attractive. And you’re…”
“I’m what?”
“You’re… not unattractive. And well, you said he was paying for things, so I figure,
marriage of convenience. What’s the dude paying for?”
My eyes bulge again. “Wow… you just go for it, don’t you?”
“Is it a secret?”
I contemplate his question. I guess it’s not, though I’m not sure I want whatever judgment is
coming to me. “The farm started losing money a few years ago. We went into debt. Then Mom got
sick and now she needs surgery. Rick is paying for all that.”
I expect another smart-ass remark, but instead, Austin’s face goes blank. “Oh fuck. You’re
seriously marrying him for his money? That’s low, even for me, and I’m kind of an asshole.”
I roll my eyes and shake my head. “Nice talk.” I start walking back up the hill toward the
house. It was a mistake to come down here, and an even bigger mistake to trust a man I barely know
with information he knows nothing about.
“What?” He laughs.
I glance back at him. “Rick knows what’s happening. It was his idea.”
Austin’s brows narrow. How is he getting more handsome by the second? “So, he knows
you don’t love him and he’s marrying you anyway?”
I suck in a deep breath and nod, crossing my arms over my chest as we step back up onto
the front porch. “The only people that don’t know are my parents. My dad is stressing over the
wedding. I think he wants to add something to it. You know, the whole father takes care of things
mentality, but I can’t get into it for the life of me.” I exhale. “It’s an exchange. I marry him, have his
children, and carry on the bloodline. In turn, he supplies my family with enough cash to keep the ranch
going and take care of a few other things.”
Austin laughs. “So, you’re a horse.”
My eyes shut and my eyebrows narrow. “A horse? No. I’m not a horse. Why would I be a
horse?”
“Well,” Austin cocks his head to the side again, “kind of. I mean, you're accepting money
for breeding rights. And no offense, but why does a rich guy like that need a country girl for
breeding?”
“What’s wrong with a country girl?” We’re on the side of the house, stuck in a deadlock.
He laughs. “Nothing. They’re the best kind of girls. I’m just trying to figure out why some
rich guy, who didn’t love you, would want you to have his babies. He could hire anyone and not pay
off their farm.”
I shake my head and turn away. “If that’s all I can help you with, have a great day, sir.”
“Sir?” He laughs. “Maybe that’s it. It’s a sex thing. Are you a kinky submissive or
something?”
I turn back, anger in my tone as I say, “Maybe it’s because I’m so incredibly sweet and
gorgeous? Did you ever think of that?”
“I did… then I realized the sweet part would be a lie.” He grins and looks down at the
paver blocks on the walkway, his head shaking back and forth. “If you need someone to remind you of
how dumb you’re being, you have my number.”
I step into the house, remembering again how great fictional men are. “That I do.”
 Chapter Two
Austin

I haven’t made it three feet back to the truck when I see my stud making his way out of the
east pasture and toward the half dozen Appaloosa grazing. This isn’t good. Typically, when
someone’s hiring us, they’re paying a high dollar for sperm. In this case, my stud’s breeding rights are
worth nearly a grand a pop. He can’t be giving it to every horse in the pasture or we’re going to have
trouble.
I grab a rope from the back of the truck and head down to the meadow, whistling to the
brain-dead stud that’s mind is focused on one thing… the female he’s about to hump.
Fucking hell.
“Rocky… come on!” I holler as I jog down the hill. It’s no use. Within seconds, he’s done
the deed and relaxed into mindless grazing.
“What are you doing?” Cora bites from the top of the hill. She’s making her way back down
toward me, oblivious to the horse drama that’s ensued. It’s right in line with the way she’s oblivious
to everything else going wrong in her life.
“The east gate was open to the north gate. Rocky just bred with one of your appaloosas.
Luckily, he didn’t hurt her. I assume Richie Rich is paying for this as well?”
She rolls her eyes and sighs as she plods through the first gate and toward the second,
pulling at the lock. “I didn’t leave the gate unlocked. Your horse broke through the latch.”
He’s not my horse. He’s Waylon’s, but I don’t correct her. It doesn’t matter. What’s been
done is done. “Well, good for him. I mean, he went after what he wanted.”
Cora’s brows raise in what looks like disgust. “Or… he broke the gate lock and went to
town with a female that wasn’t that into him.”
We both glance toward the pasture where Rocky and the Appaloosa are grazing side by
side.
I laugh. “Not sure your theory backs up. They look pretty happy to me.”
My comments are met with another eye roll. “Yeah, well, how do I explain this to
everyone?”
“You don’t. I’ll come back next week. Was that horse in heat?”
“Must be. He went after her.”
“Doesn’t mean she’ll get pregnant. I’ll bring Rocky back in next week and we’ll try again.”
Cora sighs loud enough that I glance toward her. Her arms are crossed over her chest,
pressing her large breasts up. She’s gorgeous and for the life of me, I can’t figure why she’d ruin her
life to marry a man for just money. There’s always a way to make more money.
“If I’d realized the horses were still grazing in the north lot, I’d have made different
decisions. Ugh!” She glares at me, then whistles to the rest of the horses in the lot, calling them into
the barn. She’s done this a lot before. I see it in the way she moves. She’s comfortable around the
animals and they’re comfortable with her. When she’s got everyone in the barn, she whistles toward
the Appaloosa who’s grazing with Rocky. “Come on, girl. Let’s go.”
The horse ignores her.
I grin. “We like to think we have control over them, but they do what they want, don’t
they?”
She rolls her eyes again before grabbing a harness from the barn and marching into the
green pasture toward the horses. Her full curves sway in the light of the afternoon sun and there’s a
soft glow to her cheeks that I’m sure is anger, but still… it’s hot as hell.
The Appaloosa isn’t as impressed. She takes off and heads into the east field, ignoring
Cora’s attempt to wrangle her. Rocky follows.
This could go on for hours.
“Do you want my help?”
She glares at me. “I think you and your horse have been help enough. But if you want to get
him under control, that would be nice.”
Laughing, I acknowledge her request and latch his harness in place, before calmly walking
him back toward the gate.
Cora pays no mind. Instead, she chases her horse from east to north until she’s so far out in
the pasture that wrangling by hand becomes impossible.
“I could go get her for you,” I say, looking toward Cora. Her expression is ragged and not
at all amused.
“I want her out there,” she says, pulling her long dark hair to her shoulder. We both know
that’s not true, but I go with it.
“What?” she snaps, trying not to grin.
I shake my head, the smile mounting. “Nothing.”
“Nothing? That smirk is nothing?” She hitches her hip and widens her gaze. “I suppose you
could’ve done all that better?”
“Yeah,” I bob my head, “kind of.”
A gasp leaves her full lips, and she shakes her head. “You’re a pain in the ass!”
“I think that’s why no one likes me.” I laugh and rub Rocky’s soft nose as he tucks into my
chin. He must smell the peppermint on my breath.
Cora bites at the inside of her cheek and stares toward me as though she has much more to
say than what’s coming out of her mouth.
Finally, she bursts. “What is your problem?”
“Can I be honest?”
She shakes her head. “No. You can be polite, though.”
“Well, if I’m being polite, I’d like to let you know that your horse has wandered out of the
north pasture. Looks like someone left that gate open as well.”
 Cora’s face turns red, and she huffs out a sigh before turning away from me. “I didn’t leave
the gates open!”
“I didn’t say you did, but someone did.”
She turns away from me and toward the barn, disappearing behind the wide red doors
without saying a word.
I feel bad for her. It sounds like she’s had the weight of the entire farm on her shoulders.
Between that, her obligatory wedding. and her mom being sick, she hasn’t had it easy.
I look toward Rocky. He’s a big bastard with the sensibilities of a mountain man. That’s
why we connect so well. “We should go get your girl, shouldn’t we?”
Reasonably, I know he doesn’t understand, but there’s something about the way we look at
each other that tells me we have a mind meld. I grip hold of his mane, pull myself up bareback, and
tap my legs until he moves forward.
Rope in hand, we maneuver his girl into a corner, and I toss the lasso. Of course, I ring on
the first shot. Nothing can replace experience.
We’re back in the east pasture before Cora’s even left the barn.
“This what you’re looking for?” I toss the rope toward her and slide down off Rocky,
feeding him a peppermint from my pocket. Maybe that’s what he was working for all along.
“Is there a reason you’re showing off?” Cora grabs the rope off the ground and guides the
Appaloosa toward her stall, checking the latch on the gate before pulling the rope up and over her
head.
“I needed to prove I could do it.”
She looks up and away. “Well, you did. Feel better?”
“Much. Worked up quite a thirst, though. You think you could spare a bottle of water or a
glass of sweet tea?”
I realize I’m pushing it, but I’d love to know who Cora is when she isn’t wound so tight.
After a long silence, she glares up at me. “I don’t think that would be appropriate.”
I narrow my gaze. “And why not?”
“For one, I’m nearly a married woman. Having a drink with another man is wrong. Two… I
don’t like you.” She folds her arms over one another.
I grin. “You like me.”
She huffs. “Why would you ever think I liked you? You’re… you’re… a pompous jerk.”
I nod, laughing. “Can’t fight you on that one. Still, though, a drink seems like the kind of thing a
polite little country girl would give a big man after saving her horse, don’t you think?”
She laughs. “Saving my horse? Your stud caused a ton of trouble here. You should be the one
getting me a drink!”
“I’d be happy to.” I grin. “You free tonight?”
She rolls her eyes and closes the barn door behind her. “I just told you. I’m engaged.”
 “Well then, I’ll be sure not to ask for your hand in marriage while we drink this sweet tea.”
Her gaze turns toward me as though she’s in thought. Finally, her full lips part. “One.” She
holds up her finger. “One glass of lemonade, and you drink it standing on the front porch.”
I nod toward her, a grin on my face the size of Colorado itself. “Deal.”
 Chapter Three
Cora

I’ve never watched a man drink so intently in my life.

In Austin’s giant hand, the glass of lemonade I’ve poured looks small. He tips his head back
and sucks down the liquid, his Adam's apple bobbing as he drinks.
When he’s finally gulped the last bit, he embellishes a refreshed sigh and hands me the glass,
our fingertips brushing against each other in the exchange.
If he were anyone else, I’d offer him more, but right now I need to distance myself from
everything tall, dark, and cocky. If I don’t, the unbearable regrets already running through me are only
going to get worse.
Then why am I finding him so frustratingly cute? Truthfully, he’s everything I’d ever pick for
myself. He’s tall, inked, dark, insanely hot, and he’s got this smart-ass attitude that I’m drawn to. And
when he went and got my horse, I acted pissed. But really, I wanted to jump all over the man. It was
the first time in ages anyone has done anything to take the pressure off me.
That, however, is the wrong reaction for an engaged woman to be having.
I suck in a deep breath and cage the glass between my hand, hoping he leaves without me
asking again, because I’m not sure I have the strength to keep pushing him away.
His arms flex at his side and he looks toward me. “You make that?”
“Make what?”
“The lemonade.”
I tip my head to the side. “Yes. Why? You going to tell me you could do it better?”
“I’m not sure anyone could’ve done it better. It was perfect. You should sell the stuff.”
I laugh. “Are you telling me I should have a lemonade stand? I’m not sure that’s going to pay
my adult bills, but thanks.”
“I guess, if that’s what you want to do with your life. I was thinking bottle it and sell it at the
market. The same way people sell pies. You might make a killing, enough to save the ranch on your
own.”
“Yeah right. Making pies takes actual talent. This is lemonade. Everyone knows how to make
lemonade.”
He laughs. “Not everyone. I’ll give you a glass of my sister’s sometime. Trust me, yours is
better by a country mile.”
“Well, that’s nice of you to say, but I’m not going to get rich selling yellow water at the
market.”
“Liquid gold.” He grins. “I’m telling you. I know a guy who sells vegetables every week. I’m
sure he’d be happy to give you the details.” His gloves pass between his hands as he talks. They're
covered in dirt and worn.
 “We’ll see. I’m not sure the juice is worth the squeeze.”
He laughs at my sad attempt at a joke, then turns toward the car rumbling up the driveway. It’s a
Tesla and I recognize it right away.
“I’m guessing that’s Richie Rich?”
My stomach tightens and I look up at Austin. “You have to go.”
His forehead wrinkles. “Why? I want to meet the guy.”
The car door shuts, and Rick strides up the driveway with his stare set on Austin. He’s a tall,
spindly guy with a clean-shaven face and a look of arrogance that’s both unsexy and unearned. He lifts
his black sunglasses and settles them into the front pocket of his suit coat and reaches out a hand. “I
don’t think we’ve met.”
Austin grins a shit faced grin. “Austin Sparks. I brought the stud you hired for breeding.”
Next to Austin, Rick looks frail. I shouldn’t think these things about him.
“Great. How’d it go?”
Austin looks toward me, then back to Rick. I can see a million thoughts rushing through his
mind.
“I’ll let your fiancé tell you about that.”
He laughs. “She wouldn’t have a damn clue. I’d rather hear it from you.”
My heart stills and falls in my chest. I work damn hard on this farm and I sure as hell have a
good clue, but there’s too much on the line and I don’t want to rock the boat. Mom is counting on me,
even if she doesn’t know I’m marrying him for money.
Austin’s jaw tightens. “She did great out there. I’d reckon she knows quite a bit. More than you,
I’d assume.”
Though it’s wrong in every sense of the word, Austin’s words blossom in my chest like a giant
bouquet of something unfamiliar. A good unfamiliar. And though I shouldn’t, I want more. More of his
praise, more of his focus. It’s as though he sees me like no one else does.
Rick doesn’t respond with more than a nod.
Austin glances toward me and I see it in his eyes. The unmistakable scream for me to come to
my senses. It’s the same look my best friend Kate had when I told her what I was doing. It’s a look
telling me how insane I’m being.
Austin says his goodbyes and makes his way toward his truck as Rick pushes inside the house.
I immediately feel his loss.
But why? A few brief conversations in passing, a weird, accidental phone call, and now a two
hour appointment where we irritated the hell out of each other doesn’t make for a genuine connection.
None of that matters in the grand scheme of things… right?
“Well, that guy was dirty.” Rick pulls a chair out from the table.
“Dirty?”
“Yeah, like he could use a shower.”
 “He’s a rancher, Rick. It’s the middle of the day… so he’s working.”
“It didn’t look like he was working. It looked like he was drinking on your front porch.”
I pour Rick a glass of lemonade. “He was thirsty.”
He laughs darkly. “Yeah, I bet he was.” There’s a pause in his breath. “How’d the breed go?”
No matter what I say, he’s going to find fault in it. It’s a thing he does, like a hobby.
“No luck today.” It’s a partial truth.
He cackles again. “Should I hire another guy?”
“No. It was my fault. I left the gates open.”
He reaches toward me and pulls me onto his lap. “Ah, best to get your head on straight before
too long or next time the mistake could be bigger.” There’s condescension in his tone.
I bite back a smart-ass remark.
“Are you getting excited for the wedding?” he continues. “My mother called this morning. She
put the order in for the cake.”
The cake. The last time we had this conversation, we were going to order it together.
“Great.” I bite my bottom lip. “What flavor did you order?”
“Chocolate with raspberry filling. I know you have a slight allergy to raspberry, but Mom says
it’s a classic and we can make it work. Alright?” He rubs my stomach. “I’m sure you don’t want the
extra calories, anyway.”
I stand from his lap and roll my neck in a small circle, trying to ignore the pileup of
comments.
This is for Mom. This is for Mom. This is for Mom. I repeat the words over and over until
I’m breathing right again.
“Hey, Rick,” I say, turning back toward him.
His gaze is now on his phone. “Yeah.”
“What’s in this for you? Why couldn’t you marry some pretty girl from the city. I mean…
you don’t love me.”
He stands from the table and tucks his phone into his pocket, his eyes on me as though I’m
suddenly the most important person in the world. “Who says I don’t love you?”
My brows crinkle. “Well, we never said it and you—”
“Don’t be crazy, Cora. Of course I love you.” He turns back to the table, picking up the
glass of lemonade. “You’ll love me too, in time.” He takes a sip of the cool liquid then his tongue
beats against the roof of his mouth as his lips pucker. “More sugar next time, babe. This is… yeah…
more sugar.”
My stomach turns, and my entire body aches with the need to escape. I grab the keys off the
counter and pull my purse from the back of the door. “I told Kate I’d meet her at the bridal shop for
lunch. I’ll catch you later.”
“You knew I’d be here, and you told Kate you would meet her at the bridal shop?”
 “Sorry. It’s the only time she could meet me, and the wedding is in two days, so…”
He puckers his lips for a kiss and my chest tightens. I know he doesn’t love me. We haven’t
spent enough time together for that. This is a business transaction and until Austin pointed it out, I
hadn’t noticed how unbalanced it was. He’s up to something, and I’m guessing it’s not me he’s
worried about helping.
 Chapter Four
Austin

Working hard is all I know. I spend days at my own ranch, working on the sheep and then head
down to Waylon’s to help with drives as needed. Outside of that, I don’t have much of a life. It’s the
way my father was, and it’s the way I am. We were born to work hard and then work even harder.
Play was something that folks who have no work ethic do.
Until recently, it never bothered me much. I liked the solitude of my quiet spot on the mountain
and there was no one I really gave two fucks about seeing.
Then, I met Cora.
We only spent the afternoon together, but I can’t stop thinking about how terribly wrong that
asshole Rick is for her, and for anyone really.
I’d hoped for her sake that the man had a single redeemable quality, but it seems that’s not the
case. If my momma was still around, she’d have said, ‘that boy’s too big for his britches.’ It roughly
translates to ‘fuck that piece of shit.’
You can tell he’s a guy who’s never done any real work but likes to talk like he has. The kind of
guy who’d mistake a Phillips-head for a flat-head, then tell you some fuckery to rationalize why he
gave it to you so he didn’t look stupid.
I hate those guys.
I stare as I sit on the opposite side of the street, sipping on a hot coffee, my hat low as I watch
Cora through the window of the bridal store. I could lie and say I hadn’t meant to be here, but I
followed her from her house, so… that would be a lie. She stands up on a circular stage and stares
into the mirror, wearing a white gown that sits off her shoulders and drapes to the ground.
She’s gorgeous, but I’m guessing the asshole she’s marrying will find fault in everything she
does for the rest of her life. Then again, he probably picked the dress himself. I wouldn’t put it past
him.
“Austin?” Waylon pulls a chair out at my table, his face wrinkled up with confusion.
“You’re in town? What the hell are you doing here? This is like seeing a big foot at a Starbucks.”
“Yeah.” I scrub my hand down over my beard, trying to think of a reason I’d be plunked
down at the coffee shop on a Monday afternoon. “Needed a little break, I guess. What about you?
Shouldn’t you be at the ranch?”
“Axel broke on one of the tractors, so I needed a pin. I suppose I could’ve sent one of the
guys, but I guess I sensed that the world stop spinning when you sat your lazy ass in that chair.” He
laughs and sets his Stetson on the table next to us, raking his hand through his dark beard.
I only grace him with a slight chuckle. “You’re a real bastard, cousin.”
I glance toward the shop window again. Cora has her head buried against Kate’s shoulder. At
this point, I’m within every law of nature to go hold her, right?
“Hey… are you okay?” Waylon draws my sight line. “That’s Cora, isn’t it?” He squints.
“Did you hear about her wedding to that rich guy from the Springs?”
 It’s funny to me when Waylon says ‘rich guy’ because he’s got the kind of money most
people can only dream about.
I nod, keeping my mouth sewn shut ensuring I don’t say anything stupid.
“It’s sad if you ask me. I bet this has something to do with getting his hands on her family’s
property.”
My attention turns toward Waylon. “What do you mean?”
“Well, they have six hundred acres backing up to the national forest. It’s prime real estate.
You can’t buy that kind of land anymore. It’s all shit that’s been grandfathered down.”
I knew that fucker had something in mind.
“What’s it worth? The guy has all kinds of money. What does he need her land for?”
Waylon shrugs. “Not sure, but someone needs to warn that girl before she does something
stupid.”
I don’t tell him that’s why I’m here, watching her. I don’t tell him I thought of her every
second since I pulled away from the farm, and I don’t tell him that I suddenly have the urge to murder
every fucker that looks at her the wrong way. Instead, I nod in agreement and take a sip of the dark
roast coffee that’s gone cold.
“Anyway,” Waylon sighs, standing from the table, “I know you have firm rules on time and
people, so I won’t keep you. Will you be up at the cattle drive next week? I think we might need an
extra set of hands.”
I glance across the street, Cora still in tears against Kate’s shoulder.
I always say yes to Waylon when it comes to a drive, but now, I’m not so sure what I have
going on next week.
“I’ll get in touch,” I say, causing a look on his face that’s somewhere between shock and
harbored acceptance.
“Sure. No worries if you’re busy, man. Let me know if you need any help moving your
sheep. You’re taking them up to Henry’s next month, right?”
My mind is so far from the sheep that I nod vacantly and stare back toward Cora. Waylon
must sense something is off and sits again.
Fuck. Guess I need to work on my stalking skills.
“Are you two friends?”
I glance toward him. “Something like that.”
“What does that mean, Austin? I’ve known you all my life, and I’ve never seen you look at
a woman like you’re looking at Cora. What’s going on?”
I sigh and stare toward Waylon. We’re family, but as adults we’ve always kept our
relationship work related. Hell, the man got married a few months back, and I didn’t know a thing
about it until the wedding.
“Nothing, man. Just relaxing, like I said.” I take another sip of the stone-cold coffee and
ignore the urge to turn toward Cora again.
 Waylon narrows his gaze. “Really? Because if I were a betting man, I’d say you were here
only to watch that girl. You have a thing for her?”
“She’s getting married, so it doesn’t matter.”
Waylon’s eyes widen and he laughs, stroking his beard. “Fuck. She’s a great girl, man. I’m
just shocked she’s got your attention. You were always so adamant about being alone.”
I smile. “You realize that you’re one to talk, right? You were right next to me all those years
talking about how much you couldn’t do it again. Then, poof, you’re a married man and bouncing
around this place like you’ve got wings.”
“A good woman will do that to you.” He laughs. “Just go fucking talk to her. The wedding
is a sham, anyway. Maybe you could change her mind.”
“That’s not the response I was expecting.” I smile coyly, hiding my face with another sip of
coffee. “Either way, I helped her out today and I think maybe I like her a little more than she likes
me.”
“Well,” Waylon stands, “only one way to find out, and it’s not by sitting here.”
“What do you suggest I do,” I laugh, “kidnap her?”
He laughs and tips his hat toward me. “Is it kidnapping if she’s an adult?”
I offer a grim smile and watch as he makes his way back to his truck on the other side of the
street.
I’m sure he didn’t mean to incite an abduction, but the idea roots in my head like the answer
to everything.
 Chapter Five
Cora

I lean against the car door and say my goodbyes to Kate. I’ve sucked the life from her today
and I feel bad about it.
“Who was this guy?” she presses, desperate for me to talk more about Austin. I mentioned him
without actually saying his name. They’re family, and that may cause some weirdness.
“He’s no one. Stop!” My tone is playful.
She shakes her head and makes this wistful face with her hands clasped together at her cheeks.
“But you said he’s so… dreamy.”
I hold back a smile. “Stop! He’s just a guy, and it was one conversation. A conversation I
shouldn’t even be talking about considering the place I’m in right now.”
She shrugs. “Fuck that. Rick’s an ass and everyone knows it!”
I nudge her shoulder. “Stop. He’s not that bad! Besides, marrying him means my mom gets her
surgery. There’s nothing more important than that.”
She nods, a frown now on her face. “What about a great big loan? Have you tried that?”
“Yeah. Well, my dad tried. I have no liquid assets, so the bank isn’t my friend yet. But, on
the plus side,” I chirp, lightening my voice, “I got us chocolate champagne for tonight.”
“You’re changing the subject.” She grins, leaning in for a hug. “I love you, and I’m late
picking up Milo from Mrs. Robinson, so I better run. She says the first three hours are free, and then
she sells the puppies to the highest bidder. Do you think she’s for real?” Kate laughs.
“Kind of,” I giggle, squeezing her tight.
As I do, I catch the glimpse of Austin striding toward me from across the street like he
owns the town.
Thankfully, Kate turned after heading out the door and went the other way. She’s halfway up
the street as Austin nears me. He looks the same as he did earlier. Jeans, white button down, rolled
halfway up the sleeves… except his ball cap is twisted backward now.
Why? Why did he have to turn it back? He was hot enough already. My clit thumps and
moisture gathers between my legs.
“Hey. Long time no see.” I smile and open my arms to greet him with a hug.
His cheeks flush red like maybe he’s surprised, and for a second, I wonder if maybe a hug
was too much. But he leans in and holds me against his big, warm body like he owns me… like he’s
owned me for ages and knows exactly how I like to be touched.
There’s a scent of cedar on his skin, and a nearly inaudible growl in his throat. His big, rough
hands touch the small of my back and my brain goes untuned from reality. I’m lost and nothing else
matters but our bodies and this moment. I close my eyes and disappear for who knows how long. It’s
not until a man coughs on the sidewalk that I’m jolted back to reality.
Another random document with
no related content on Scribd:
 Tämän ylhäisen ylenkatseen kukistamana Crainquebille seisoi
pitkän aikaa tyhmistyneenä ja sanattomana, jalat katuojassa. Ennen
menoansa hän yritti antaa selitystä:

— En minä teitä tarkoittanut, kun sanoin: "Alas lahtarit!" En teitä

enkä muitakaan. Se oli vain eräs aate.

Poliisi vastasi vakavalla sävyisyydellä:

— Olipa aate tai mikä tahansa, mutta niin ei olisi pitänyt sanoa;
sillä kun ihminen tekee velvollisuutensa ja saa kärsiä paljon vaivaa,
ei häntä saa loukata tyhmillä sanoilla… Minä kehohan teitä
uudestaan menemään.

Pää kumarassa ja kädet kupeella retkuvina katosi Crainquebille

sateeseen ja pimeyteen.
PUTOIS

Lapsuudenkotimme puutarha, sanoi herra Bergeret, tuo puutarha,

jota oli parikymmentä askelta laidasta laitaan, oli meille ääretön
maailma täynnä riemuja ja kammoja.

— Lucien, muistuuko vielä Putois mieleesi? kysyi Zoé hymyillen

erikoiseen tapaansa, huulet suljettuina ja nenä kouristuneena yli
neulomuksen.

— Muistuuko hän mieleeni!… Kaikista olennoista, jotka ovat

kulkeneet silmieni editse lasna ollessani, on juuri Putois parhaiten
säilynyt muistossani. Kaikki hänen kasvojensa ja luonteensa piirteet
ovat ilmielävinä edessäni. Hänellä oli suippo pää…

— Matala otsa, lisäsi Zoé.

Ja veli ja sisar luettelivat vuorotellen, yksitoikkoisella äänellä ja

kujehtivalla juhlallisuudella, jonkinmoisen tuntomerkki-ilmoituksen
kohta kohdaltaan:
 — Matala otsa.

— Mulkosilmät.

— Vilhuva katse.

— Pieniä ryppyjä ohimolla.

— Terävät, kiiltävän punaiset poskipäät.

— Korvalehdet aivan uurteettomat.

— Ilmeettömät kasvonpiirteet.

— Ainoastaan kädet, jotka olivat alati liikkeessä, ilmaisivat hänen

ajatuksiaan.

— Laiha, hieman koukkuselkäinen, hintelä vartaloltaan.

— Mutta silti tavattoman väkevä.

— Taivutti helposti viidenfrangin rahan etusormen ja peukalon

välissä…

— Joka hänellä oli julma.

— Hänen äänensä oli laahaava…

— Ja puhe mesimakeaa.

Kesken kaiken herra Bergeret huudahti vilkkaasti:

— Zoé, mehän unohdimme: "kellahtava tukka, harva hiuskasvu".

Alottakaamme uudestaan.
 Pauline, joka ihmetellen oli kuunnellut tätä omituista luetteloa,
kysyi isältään ja tädiltään, kuinka he olivat voineet oppia ulkoa tuon
pitkän hokemaisen ja miksi he lukivat sitä noin ikäänkuin mitä
messua.

Herra Bergeret vastasi vakavasti:

— Pauline, se mitä äsken kuulit on pyhitetty, voisinpa sanoa

liturginen teksti Bergeret-sukua varten. On paikallaan, että se siirtyy
sinun huostaasi, jotta se ei hukkuisi tätisi ja minun kerallani. Sinun
isoisäsi, tyttöseni, sinun isoisäsi Éloi Bergeret, joka ei mielistynyt
mihin hyvänsä, piti tätä "hokemaista" suuressa arvossa, varsinkin
katsoen sen syntyyn. Hän nimitti sitä "Putois'n anatomiaksi". Ja hän
sanoi monesti pitävänsä Putois'n anatomiasta, eräissä suhteissa,
enemmän kuin Laskiais-ukon. "Jos kohta Xenomaneen tekemä
kuvaus", sanoi hän, "onkin oppineempi ja rikkaampi harvinaisista ja
valikoiduista määräsanoista, niin menee Putois'n kuva paljon sen
edelle ajatusten selvyydessä ja tyylin läpikuultavuudessa"… Hän
ajatteli täten siitä syystä, että tohtori Ledouble Tours'ista ei vielä ollut
selittänyt Rabelais'n neljännen kirjan kolmattakymmenettä, yhdettä-
ja kahdettaneljättä lukua.

— En ymmärrä rahtuakaan, sanoi Pauline.

— Syy on siinä, ettet tunne Putois'ta, tyttöseni. Tiedätkös, että

Putois oli kaikkein tutuin olento meidän lapsuudessamme, Zoé-tätisi
ja minun. Isoisäsi kotona puhuttiin alinomaa Putois'sta. Joka ikinen
kohdastaan uskoi nähneensä hänet.

— Kuka tuo Putois sitten oli? kysyi Pauline.

 Vastauksen asemesta herra Bergeret purskahti nauruun, ja
myöskin neiti
Bergeret nauraa hihitti yhteenpuristetuin huulin.

Pauline silmäili toisesta toiseen. Hänestä oli outoa nähdä tätinsä

nauravan näin sydämen pohjasta, ja vielä oudompaa, että hän
nauroi samalle asialle kuin velikin. Se oli todellakin kummallista, sillä
veljellä ja sisarella oli muutoin hyvin erilainen käsitystapa.

— Isä rakas, sano, kuka tuo Putois oli. Koska minun se muka
kuitenkin pitää tietää, niin sano se sitten.

— Putois, tyttöseni, oli puutarhuri. Hän oli kunnioitettavan

maanviljelijä-perheen poika Artois'sta ja asettui Saint-Omeriin
taimitarhuriksi. Mutta tarvitsijat eivät olleet häneen tyytyväisiä, ja liike
ei luonnistunut. Hän lopetti sen kokonaan ja rupesi päivätyöläiseksi.
Niiden, jotka häntä käyttivät, ei aina kestänyt kehua kauppojaan.

Tässä neiti Bergeret keskeytti yhä nauraen:

— Muistatko, Lucien, kun isän pöydältä mustetolppo, kynät,

kirjelakka tai sakset olivat kateissa, niin hän sanoi: "Luulenpa, että
Putois on taas pujahtanut täällä."

— Niin, virkkoi herra Bergeret, Putois ei juuri ollut hyvässä

maineessa.

— Siinäkö kaikki? kysyi Pauline.

— Ei, tyttöseni, ei vielä aivan. Putois oli siitä merkillinen, että hän
oli meille tuttu, kotoinen, ja kuitenkin…

— … hän oli olematon, sanoi Zoé.

 Herra Bergeret katsahti sisareensa nuhtelevasti:

— Kuinka sinä puhut, Zoé! Ja miksi rikkoa lumous tuolla tavoin?

Vai oli Putois olematon? Uskallatko väittää niin, Zoé? Ja pysyä
väitteessäsi? Oletko kyllin ajatellut olemassaolon ehtoja ja olemisen
muotoja voidaksesi vakuuttaa, että Putois oli olematon, ettei häntä
koskaan ole ollut? Ei, Putois oli olemassa, siskoseni. Mutta
myönnettäköön, että se olemassaolo oli aivan erikoista laatua.

— Minä ymmärrän yhä vähemmän ja vähemmän, sanoi Pauline

lannistuneella mielellä.

— Saat hetikohta havaita oikean asianlaidan, tyttöseni. Tiedä siis,

että Putois syntyi täysikasvuisena tähän maailmaan. Minä olin vielä
lapsi, tätisi jo pikkuneidiksi venähtämässä. Asuntonamme oli
pienoinen talo eräässä Saint-Omerin esikaupungissa. Siellä
vanhempamme viettivät rauhaista ja syrjäänvetäytynyttä elämää,
kunnes heidät löysi muuan vanha Audomarin asuja, leskirouva
Cornouiller, joka eli Monplaisir nimisellä sukutilallaan parin
peninkulman päässä kaupungista ja joka osui olemaan äitini isän
täti. Hän käytti sukulaisoikeuttaan vaatiakseen, että vanhempamme
joka sunnuntai tulisivat syömään päivällistä Monplaisiriin, niissä
heidän oli herttaisen ikävä olla. Hän sanoi kuuluvan hyvään tapaan
kokoontua perhepäivällisille sunnuntaisin, ja että ainoastaan
halpasäätyiset ihmiset eivät noudattaneet tätä vanhaa tapaa. Isä oli
aivan itkeä ikävästä Monplaisir-vierailuilla. Oli sydäntä vihlovaa
nähdä hänen epätoivoaan. Mutta rouva Cornouiller ei sitä nähnyt.
Hän ei nähnyt mitään. Äiti oli urheampi. Hän kärsi yhtä paljon kuin
isänikin, ehkäpä vielä enemmän, mutta hän hymyili.

— Naiset ovat syntyneet kärsimään, sanoi Zoé.

 Zoé, kaikki, mitä elää tässä maailmassa, on määrätty kärsimään.
Turhaan vanhempamme kieltäytyivät näistä kovanonnen kutsuista.
Rouva Cornouiller'n ajoneuvot saapuivat heitä noutamaan joka
sunnuntai sydänpäivän jälkeen. Heidän oli täytymys lähteä
Monplaisiriin; se oli velvoitus, jonka kiertäminen oli ehdottomasti
kielletty. Se oli vahvistettu järjestys, jonka ainoastaan ilmikapina
saattoi rikkoa. Viimein isä teki kapinan ja vannoi pyhästi ei enää ikinä
ottavansa kuuleviin korviin rouva Cornouiller'n kutsuja. Äidin huoleksi
hän jätti keksiä kulloinkin sopivia verukkeita ja syitä näihin kieltoihin,
mutta tähän toimeen äiti ei lainkaan soveltunut. Hän ei osannut
teeskennellä.

— Sano ennemmin, Lucien, ettei hän tahtonut. Hän olisi osannut

valehdella kuin muutkin.

— Totta kyllä, että jos hänellä oli hyvät syyt tukena, niin hän veti
ne ennemmin esille kuin sepitti huonoja. Muistatko, sisko, kuinka hän
kerran tuli sanoneeksi päivällispöydässä: "Luojan kiitos, että Zoé on
saanut hinkuyskän; nyt emme voi pitkään aikaan lähteä
Monplaisiriin."

— Niin, se on totta! sanoi Zoé.

— Mutta sinä paranit taas, Zoé. Ja rouva Cornouiller tuli eräänä

päivänä sanomaan äidillemme: "Ystäväiseni, odotan teitä varmasti
sunnuntaiksi päivälliselle Monplaisiriin miehenne kanssa." Äitimme,
jolle hänen miehensä nimenomaan oli antanut toimeksi keksiä
pätevän kiellon aiheen, sepitti tässä äärimmäisessä ahdingossa
esteen, jota ei ollut olemassa. "Olen hyvin pahoillani, rakas täti.
Mutta meidän on mahdoton tulla. Odotan puutarhuria sunnuntaiksi."
 Tämän kuullessaan rouva Cornouiller vilkaisi salin lasiovesta
villiytyneeseen puutarhapahaseen, missä syreenit ja kuusamet
osoittivat olevansa ventovieraita tarhurinveitselle eikä, kaikesta
päättäen, ikinä tulevansakaan sen tuttavuuteen.

"Vai odotatte puutarhuria? Mitä varten?"

"Työhön puutarhaamme."

Ja kun äitini tahtomattansa tuli katsahtaneeksi tuohon

nelikulmikkoon hoidotonta nurmea ja puolimetsistyneitä kukkia, jota
hän juuri ikään oli sanonut puutarhaksi, käsitti hän kauhistuen,
kuinka epätodennäköinen hänen esteensä oli.

"Tuo mies", sanoi rouva Cornouiller, "voi yhtä hyvin tulla työhön
teidän… puutarhaanne maanantaina tai tiistaina. Muutoinkin se on
parempi. Ei pidä tehdä työtä sunnuntaina."

"Hän ei pääse viikolla muilta töiltä."

Olen usein huomannut, että kaikkein mielettömimmät ja

hassunaikaisimmat syyt kohtaavat vähimmin vastaväitteitä: ne
ällistyttävät vastustajan kokonaan. Rouva Cornouiller jätti
kärttämisen paljon vähemmälle, kuin olisi odottanut henkilöltä, jolla
oli niin vähän taipumusta antamaan myöten. Nousten lähtöön
nojatuolistaan hän kysyi:

"Mikä hän on nimeltään, ystäväiseni, tuo teidän puutarhurinne?"

"Putois", vastasi äitini arvelematta.

Putois oli mainittu nimeltä. Siitä hetkestä hän oli olemassa. Rouva
Cornouiller lähti pois, mutisten mennessään:
 "Putois! Se nimi tuntuu minusta tutulta. Putois? Putois! Hänet
tunnen aivan varmaan. Mutta en saa oikein mieleeni… Missä hän
asuu?"

"Hän käy päivätöissä. Kun häntä tarvitaan, lähetetään sana sinne,

missä hän milloinkin on työssä."

"Kuten arvasinkin: laiskuri ja maankiertäjä… hulttio. Älä luota liioin

häneen, ystäväiseni."

Siten Putois myöskin oli saanut oman luonteensa.

II

Herrat Goubin ja Jean Marteau olivat tulleet parhaiksi keskelle

keskustelua, ja herra Bergeret opasti heidät mukaan:

— Puhuimme juuri hänestä, jonka äitini eräänä päivänä antoi

syntyä puutarhuriksi Saint-Omeriin ja jolle hän samalla pani nimen.
Siitä pitäin hän on ollut toiminnassa.

— Rakas ystävä, sanoisitteko sen vielä toistamiseen? virkkoi herra

Goubin hieroen lornettilasiaan.

— Mielelläni, vastasi herra Bergeret. Ei ollut mitään puutarhuria.

Puutarhuri oli olematon. Äitini sanoi: "Minä odotan puutarhuria." Ja
puutarhuri tuli. Ja ryhtyi toimimaan.

— Rakas ystävä, kysyi herra Goubin taas, kuinka hän saattoi

toimia, kun häntä ei ollut olemassa?
 — Hänellä oli jonkinmoinen olemassaolo, vastasi herra Bergeret.

— Te tarkoitatte siis kuviteltua olemassaoloa, huomautti herra

Goubin halveksivasti.

— Eikö sitten kuviteltu olemassaolo muka olekaan mitään?

huudahti talon isäntä! Eivätkö taruperäiset henkilöt kykene
vaikuttamaan ihmiseen? Ajatelkaa mytologiaa, herra Goubin, ja te
näette, että ne ovat kuviteltuja, eivätkä suinkaan todellisia olentoja,
joilla on syvin ja kestävin vaikutus mieliin. Aina ja kaikkialla ovat
olennot, joilla ei ole enemmän todellisuutta kuin Putois'lla,
herättäneet kansoissa vihaa ja rakkautta, kammoa ja toivoa,
kehoittaneet rikoksiin, vastaanottaneet uhreja, säätäneet tapoja ja
lakeja. Herra Goubin, ajatelkaa vain ikuista mytologiaa. Putois on
myytiilinen henkilö, tosin vähimmin tunnettuja, sen myönnän ja
halvinta laatua. Kömpelö satyyri, joka muinoin istui
pohjoisranskalaisten talonpoikiemme pöydässä, havaittiin kyllin
arvokkaaksi esiytymään eräässä Jordaens'in taulussa ja La
Fontainen sadussa. Sycoraxin karvainen poika pääsi Shakespearen
ylhäiseen maailmaan. Putois ei ollut yhtä hyväonninen, taiteilijat ja
runoilijat jäävät aina ylenkatsomaan häntä. Häneltä puuttuu
suuruutta ja merkillisyyttä, tyyliä ja karakteria. Hän syntyi liian
järkiperäisissä mielissä, ihmisten keskuudessa, jotka osasivat lukea
ja kirjoittaa ja joilla ei ollut tuota lumoavaa mielikuvitusta, joka kylvää
satuja ympärilleen. Luulen jo, hyvät herrat, puheeni riittävän
osoittamaan teille Putois'n todellista luonnetta.

— Minä käsitän sen, sanoi herra Goubin. Ja herra Bergeret jatkoi

kuvaustaan:

— Putois oli olemassa. Sen voin vakuuttaa. Hän oli olemassa.

Ajatelkaa asiaa, hyvät herrat, niin te tulette vakuutetuiksi siitä, että
oleminen ei laisinkaan sisällä substansia, vaan merkitsee ainoastaan
attribuutin ja subjektin yhdyssidettä, ilmaisee vain suhdetta.

— Epäilemättä, sanoi Jean Marteau, mutta olla olemassa ilman

attribuutteja, se ei ole juuri paljon tyhjää parempi. Joku, en muista
enää kuka, on joskus sanonut: "Minä olen se, joka on." Antakaa
huono muistini anteeksi. Ei voi pitää kaikkea mielessään. Mutta tuo
tuntematon, joka puhui noin, menetteli siinä ylen ajattelemattomasti.
Antaessaan tällä varomattomalla puheella ymmärtää, että hän oli
vailla ominaisuuksia, vailla kaikkia suhteita, hän julisti, ettei häntä
ollut olemassa, ja tuhosi ajattelemattomuudessaan oman itsensä.
Lyön vetoa, ettei hänestä ole sen koommin kuultu puhuttavan.

— Olette menettänyt, vastasi herra Bergeret. Hän korjasi tämän

liian itsekkään sanansa pahat seuraukset omistamalla itselleen
kukkuramitalla määräsanoja, ja hänestä on puhuttu paljon,
useimmiten tolkuttomia.

— En ymmärrä, sanoi herra Goubin.

— Se ei ole tarpeellistakaan, vastasi Jean Marteau.

Ja hän pyysi herra Bergeret'n puhumaan Putois'sta.

Olette hyvin rakastettava, kun sitä pyydätte, sanoi isäntä.

— No niin. Putois syntyi yhdeksännentoista vuosisadan

jälkipuoliskolla Saint-Omer'ssa. Hänelle olisi ollut edullisempaa
syntyä muutamia vuosisatoja aikaisemmin Ardennien korvessa tai
Brocélianden metsässä. Silloin hänestä olisi tullut häijy henkiolento,
ihmeteltävä oveluudeltaan.

— Kuppi teetä, herra Goubin, suvaitsetteko? kysyi Pauline.

 — Putois oli siis häijy henkiolento? uteli Jean Marteau.

— Niin, hän oli häijy, vastasi herra Bergeret; hän oli häijy
tavallaan, mutta ei kuitenkaan ehdottomasti. Hänen laitansa oli
niinkuin pirujen, joita sanotaan hyvin pahoiksi, mutta joissa tapaa
paljon hyviä puolia, kun heihin paremmin tutustuu. Ja olisin
taipuvainen uskomaan, että Putois'lle on tehty vääryyttä.

Rouva Cornouiller, joka tuntien vastenmielisyyttä häntä kohtaan

heti paikalla oli epäillyt häntä hulttioksi, juopoksi ja varkaaksi, alkoi
harkita, että koska äitini, joka ei ollut rikas, käytti häntä, niin hän ei
mahtanut olla isopalkkainen. Ja niin hän kysyi itseltään, eikö hänelle
olisi edullisempaa pitää Putois'ta työssä kuin Monplaisirin omaa
puutarhuria, jolla oli parempi maine, mutta myöskin suuremmat
vaatimukset. Alkoi juuri marjakuusien leikkaamisaika. Hän ajatteli,
että jos rouva Éloi Bergeret, joka oli köyhä, ei antanut paljoa
Putois'lle, niin hänen, rikkaan, tarvitsisi antaa vielä vähemmän, sillä
onhan tapana että rikkaat saavat helpommalla kuin köyhät. Ja hän
näki jo hengessä marjakuusensa leikattuina pensasaidoiksi, palloiksi
ja pyramiideiksi tuottamatta hänelle suuriakaan kustannuksia.

"Pidän kyllä silmät auki", sanoi hän itselleen, "ettei Putois saa
vetelehtää eikä näpistää mitään. En jätä mitään onnenkaupalle, ja
kaikki on sulaa voittoa. Nuo maankiertäjät ovat välistä taitavampia
työssään kuin muut kunnolliset työmiehet."

Hän päätti siis tehdä kokeen ja sanoi äidilleni:

"Ystäväiseni, lähetä Putois minun luokseni. Annan hänelle työtä

Monplaisirissa."
 Äitini lupasi sen hänelle. Ja hän olisi tehnyt sen mielellään. Mutta
se ei todellakaan ollut mahdollista. Rouva Cornouiller odotti Putois'ta
Monplaisiriin, ja odottaa hän saikin. Mutta hänellä oli
johdonmukaisuutta ajatuksissaan ja lujuutta aikomuksissaan.
Tavatessaan taas äitini hän valitti, ettei Putois'sta ollut kuulunut
mitään.

"Ystäväiseni, et varmaankaan ole sanonut hänelle, että odotan

häntä?"

"Olen kyllä, mutta hän on oikullinen, eriskummainen…"

"Oh, minä tunnen nuo ihmiset. Osaan tuon Putois'nne ulkoa. Mutta
ei ole niin tolkutonta työmiestä, joka kieltäytyisi tulemasta
Monplaisiriin työhön. Minun taloni on tunnettu, toivoakseni. Putois
saa mukautua minun määräyksiini, ja viivyttelyittä, ystäväiseni.
Sanohan minulle vain, missä hän asuu; menen itse häntä
tavoittamaan."

Äitini vastasi, ettei hän tiennyt missä Putois majaili, ettei hänellä
ollut mitään vasituista olinpaikkaa, ei kotia eikä kontua. "En ole häntä
sen koommin nähnyt, tätiseni. Luulen että hän tahallaan
piilotteleikse…"

Olisiko hän voinut puhua todempaa?

Mutta rouva Cornouiller kuunteli häntä epäluulo mielessä; hän

epäili äitimme salaavan häneltä Putois'taan, pitävän häntä piilossa
tiedusteluilta, pelosta että menettäisi hänet tai saattaisi hänet
vaateliaammaksi. Hän piti äitiä todellakin liian itsekkäänä. Monet
koko maailman omaksumat ja historian vahvistamat tuomiot ovat
aivan yhtä hyvin perusteltuja kuin tämäkin.
 — Se on toden totta se, sanoi Pauline.

— Mikä on totta? kysyi Zoé puolinukuksissa.

— Että historian tuomiot usein ovat vääriä. Muistan, isä rakas,

kuinka eräänä päivänä sanoit: "Madame Roland oli hyvin
yksinkertainen vedotessaan puolueettomaan jälkimaailmaan,
oivaltamatta että jos hänen omat aikalaisensa olivat ilkeitä apinoita,
niin heidän jälkeläisensä myöskin tulivat olemaan ilkeitä apinoita."

— Pauline, kysyi neiti Zoé ankarasti, mitä yhteyttä on Putois'n

historialla sen kanssa, mitä sinä juttelet?

— Hyvin suuri yhteys, täti hyvä.

— Sitä en saata huomata.

Herra Bergeret, joka ei suinkaan vihannut poikkeuksia aineesta,

vastasi tyttärelleen:

Jos kaikki vääryydet tulisivat lopullisesti hyvitetyiksi tässä

maailmassa, niin ei olisi tarvinnut kuvitella toista noita hyvityksiä
varten. Kuinka voit vaatia, että jälkimaailma arvostelisi oikeuden
mukaan kaikkia kuolleita? Millä keinoin kuulustella heitä siitä
pimeästä, jonne he ovat paenneet? Kun alkaisi voida tehdä heille
oikeutta, unohtaa jo heidät. Voiko yleensä kukaan noudattaa
oikeutta? Ja mitä on oikeus? Rouva Cornouiller ainakin tuli lopulta
käsittämään, että äitini ei häntä pettänyt ja että Putois pysyi
saavuttamattomissa.

Hän ei kuitenkaan hellittänyt tiedustelemasta. Hän kyseli kaikilta

sukulaisiltaan, ystäviltään, naapureiltaan, palvelijoiltaan,
tavaranhankkijoiltaan, tunsivatko he Putois'ta. Ainoastaan pari kolme
vastasi, etteivät he olleet koskaan kuulleet hänestä puhuttavan.
Enimmät muistelivat varmasti nähneensä hänet.

"Tuon nimen olen kuullut", sanoi kyökkipiika, "mutta en vain

yhtään muista hänen muotoaan."

"Putois! — tietystikin minä tunnen hänet", sanoi radanvartia,

raapien korvallistaan. "Mutta en osaa sanoa, kuka hän on."

Tarkimman tiedon antoi herra Blaise, veronkanto-virkailija. Hän

ilmoitti käyttäneensä Putois'ta halonhakkuussa talollaan 19:nnestä
23:nteen päivään lokakuuta samana vuonna, jolloin pyrstötähti näkyi.

Eräänä aamuna rouva Cornouiller tulla tömähti huohottaen isäni

työhuoneeseen.

"Olen nähnyt Putois'n!"

"Oh, niinkö?"

"Olen nähnyt hänet."

"Luuletteko niin?"

"Aivan varmaan. Hän oli purkamassa herra Tenchant'in muuria.

Sitten hän poikkesi Abbedissain kadulle, hän kävi kiiruusti. Haihduin
jäljiltä."

"Oliko se varmasti hän?"

"Ei epäilemistäkään. Viisissäkymmenin iältään, laiha,

koukkuselkäinen, maankulkurin näköinen, likainen työmekko yllä."

"Tuo kuvaus saattaa tosiaankin soveltua häneen", sanoi isäni.

 "Näettekös nyt? Muutoin huusin häntä nimeltä. Huusin: Putois! ja
hän kääntyi katsomaan."

"Se on juuri se tapa", sanoi isäni, "jota etsivät poliisit käyttävät

päästäkseen varmuuteen oikeasta henkilöstä pahantekijöitä
tavoittaessaan."

"Sanoinhan jo, että se oli hän!… Löytyipäs kuin löytyikin tuo teidän
Putois'nne; minä olinkin etsimässä. Niin, se on hyvin epäilyttävän
näköinen mies. Olette olleet kovin varomattomia, te ja vaimonne, kun
olette pitäneet häntä työssä. Minä osaan lukea kasvoista, ja vaikka
näinkin hänet vain selkäpuolelta, niin voisin vannoa, että hän on
varas ja ehkäpä murhamieskin. Hänen korvalehtensä ovat
uurteettomat, ja se on pettämätön merkki."

"Ah — te huomasitte, että hänen korvalehtensä olivat

uurteettomat?"

"Minä en päästä mitään silmieni sivuitse. Rakas herra Bergeret,

jollette tahdo tulla murhatuksi vaimonne ja lastenne keralla, niin
älkää päästäkö enää Putois'ta taloonne. Ja vielä viime neuvo:
vaihtakaa toiset lukot joka oveen."

Muutamia päiviä myöhemmin sattui rouva Cornouiller'lle se vaurio,

että varastettiin kolme meloonia hänen kyökkipuutarhastaan. Kun ei
voitu päästä varkaan jäljille, epäili hän Putois'ta. Santarmeja
kutsuttiin Monplaisiriin, ja se minkä he saivat selville vahvisti rouva
Cornouiller'n epäluuloja. Kokonaiset parvet maankiertäjiä verottivat
tähän aikaan paikkakunnan puutarhoja. Mutta tällä kertaa varkaus
näytti yhden ainoan henkilön työltä ja erikoisella oveluudella tehdyltä.
Ei merkkiäkään, mistä hän olisi murtautunut puutarhaan, ei kengän
jälkeä kosteassa mullassa. Varas ei voinut olla kukaan muu kuin
Putois. Se oli korpraalin arvelu, — hän tiesi pitkät jutut Putois'sta ja
terhentelihe saavansa talteen sen veitikan.

Saint-Omerin Sanomat omistivat kirjoituksen rouva Cornouiller'n

kolmelle meloonille ja julkaisivat kaupungista saatujen tietojen
mukaan Putois'n muotokuvan "Hänellä on", sanottiin lehdessä,
"matala otsa, mulkosilmät, vilhuva katse, pieniä ryppyjä ohimolla,
terävät, kiiltävän punaiset poskipäät. Korvalehdet ovat aivan
uurteettomat. Laiha, hieman koukkuselkäinen, hintelän näköinen
vartaloltaan, mutta todellisuudessa tavattoman väkevä: hän taivuttaa
helposti viidenfrangin rahan etusormen ja peukalon välissä."

"On hyviä syitä", vakuutti lehti, "panna hänen ansioluetteloonsa

pitkä sarja varkauksia, kaikki hämmästyttävällä oveluudella tehtyjä."

Koko kaupunki puhui Putois'sta. Eräänä päivänä saatiin kuulla,

että hänet oli otettu kiinni ja kiskottu vankilaan. Mutta pian päästiin
selville, että häneksi luultu mies olikin Rigobert niminen
allakankaupustelija. Koska ei voitu keksiä mitään kannetta tätä
miestä vastaan, pääsi hän vapaaksi, istuttuaan neljätoista kuukautta
tutkintovankeudessa. Ja Putois pysyi löytymättömissä. Rouva
Cornouiller joutui uuden, edellistä julkeamman varkauden uhriksi.
Hänen ruokasäiliöstään varastettiin kolme pientä hopealusikkaa.

Hän tunsi Putois'n käsialan, panetti suojaketjun makuukammionsa

ovelle eikä enää nukkunut öisin.

III
Kun Pauline kello kymmenen tienoissa illalla oli vetäytynyt omaan
huoneeseensa, sanoi neiti Bergeret veljelleen:

— Älä vain unohda kertoa, kuinka Putois vietteli rouva

Cornouiller'n kyökkipiian.

— Se oli kyllä mielessäni, sisko hyvä, vastasi herra Bergeret.

Olisihan paras kohta koko kertomuksesta hukattu, jos se jäisi pois.
Mutta kaikki järjestyksessään.

Oikeus haki Putois'ta innokkaasti käsiinsä, mutta teki työtä turhaa.

Kun huomattiin, ettei hän ollut löydettävissä, tuli jokaiselle
kunnianasiaksi löytää hänet; ja eräille ovelapäille se onnistuikin. Ja
kun oli paljon ovelapäitä Saint-Omerissa ja sen ympäristössä, niin
nähtiin Putois yht'aikaa kaduilla, viljavainioilla ja metsässä. Siten
liitettiin hänen luonteeseensa vielä eräs ominaisuus: tuo
kaikkiallisuuden kyky, joka on niin monella sadun sankarilla. Olento,
jolla on mahti vilahduksessa jättää taakseen pitkät taipaleet ja joka
äkisti ilmestyy siihen, missä häntä kaikkein vähimmän odotetaan,
saattaa säikähdyttää rohkeimmankin pahanpäiväiseksi. Putois'sta
tuli koko Saint-Omerin kauhu. Rouva Cornouiller, joka varmasti uskoi
että Putois oli varastanut häneltä kolme meloonia ja kolme
teelusikkaa, eli vavistuksessa Monplaisiriin sulkeutuneena. Ei
rautaveräjät, ei lukot eikä säpit saaneet häntä rauhoittumaan. Putois
oli hänelle kammottavan epäaineellinen olento, joka kulki lukittujen
ovien lävitse.

Eräs kotoinen tapahtuma sai hänen kauhunsa kaksinkertaiseksi.

Hänen kyökkipiikansa oli joutunut revonritaan, ja tuli aika, jolloin hän
ei enää voinut salata harha-askeltaan. Mutta hän kieltäytyi
itsepäisesti ilmaisemasta viettelijäänsä.
 — Kyökkipiian nimi oli Gudule, sanoi neiti Zoé.

— Niin, hänen nimensä oli Gudule, ja hänelle olisi luullut riittävän

suojaksi lemmen vaaroja vastaan pitkän kaksijakoisen parran, joka
kasvoi hänen leuallaan. Äkisti putkahtanut parta varjeli sen
kuninkaantyttären neitsyyden, jota Pragin kaupunki palvelee
pyhimyksenään. Parta, joka ei enää ollut nuorta pahaista, ei riittänyt
suojaamaan Gudulen siveyttä. Rouva Cornouiller patisti Gudulea
sanomaan sen miehen nimen, joka ensin tehtyään hänelle tekoset
jätti hänet oman onnensa nojaan. Gudule hyrskyi yhtenä
kyyneltulvana, mutta oli vaiti. Eivät auttaneet ei rukoukset eikä
uhkaukset. Rouva Cornouiller pani toimeen pitkän ja seikkaperäisen
tutkimuksen. Hän tiedusteli ovelasti mies- ja naisnaapureiltaan,
tavaranhankkijoiltaan, puutarhurilta, radanvartialta ja santarmeilta; ei
mikään johtanut häntä rikollisen jäljille. Hän koetti uudelleen saada
Gudulen tunnustamaan kaikki.

"Oman etusi tähden, Gudule, sano minulle, kuka hän on."

Gudule pysyi mykkänä.

Yht'äkkiä välähti silloin rouva Cornouiller'n mieleen:

"Se on Putois!"

Kyökkipiika itki eikä vastannut.

"Se on Putois! Kuinka en sitä ennemmin arvannut? Se on Putois!

Poloinen! Poloinen! Poloinen!"

Ja rouva Cornouiller jäi siihen uskoon, että Putois oli toimittanut

hänen kyökkipiialleen pienokaisen. Koko Saint-Omer ylituomarista
lyhdynsytyttäjän koira-räyskyyn asti tunsi Gudulen ja hänen
torivasunsa. Kun kuultiin uutinen, että Putois oli viekoitellut Gudulen,
oli kaupunki täynnä hämmästystä, ihmettelyä ja iloisuutta. Putois'sta
tuli kuuluisa naistenkyttä, yhdentoista tuhannen neitseen ylkä.
Köykäisillä syillä pantiin hänen päähänsä vielä viiden kuuden muun
lapsen isyys, jotka tulivat maailmaan sinä vuonna ja yhtä hyvin
olisivat voineet olla tulematta, katsoen siihen huviin, mikä heitä
odotti, ja siihen iloon, minkä he tuottivat äideilleen. Eritoten mainittiin
herra Maréchalin, "Kalastajasovun" kapakan isännän, palvelijatar,
muuan leivänkuljettajatar ja pikku kyssäselkä olento Pont-Biquet'n
puolelta, jotka olivat suostuneet Putois'n puheisiin ja sittemmin
kartuttaneet kansaa kukin pienokaisellaan. "Tuo hirviö!" siunustelivat
kummitädit.

Ja Putois, näkymätön satyyri, uhkasi korjaamattomilla vaurioilla

kaikkea nuorta hamekansaa kaupungissa, jonka neitoset, niin
väittivät vanhat ihmiset, ikimuistoisista ajoista asti, aina olivat olleet
siveitä ja hiljaisia.

Mutta vaikka Putois siten oli levittäytynyt kaikkialle kaupunkiin ja

sen ympäristöön, kiinnitti häntä kuitenkin meidän kotiimme tuhannet
näkymättömät siteet. Hän liikkui porttimme ohitse ja hän kuuluu
toisinaan kiivenneen puutarhamuurimme ylitse. Ei koskaan nähty
suoraan hänen kasvojaan. Mutta alinomaa me huomasimme hänen
varjonsa, hänen äänensä, hänen askeltensa jäljet. Useammat kerrat
olimme erottavinamme hänen selkänsä hämärästä jossakin tien
käänteessä. Minuun ja sisareeni nähden hän muutti hieman
luonnettaan. Hän pysyi häijynä ja pahanilkisenä, mutta hän muuttui
samalla lapselliseksi ja hyvin yksinkertaiseksi. Hän tuli vähemmän
todelliseksi ja, uskallan väittää, runollisemmaksi. Hän astui
lastentarujen viattomaan piiriin. Hän vivahti Pöpöön, Vitsojais-äijään
ja Nukku-Mattiin, joka ripottaa illoin hietaa lasten silmiin. Hän ei ollut