Law 101: Everything You Need To Know

About American Law, 5th edition Jay M.

Feinman
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/law-101-everything-you-need-to-know-about-america
n-law-5th-edition-jay-m-feinman/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Cloud Computing with AWS: Everything You Need to Know

to be an AWS Cloud Practitioner 1st Edition Pravin
Mishra

https://ebookmass.com/product/cloud-computing-with-aws-
everything-you-need-to-know-to-be-an-aws-cloud-practitioner-1st-
edition-pravin-mishra/

The New Manager’s Survival Guide: Everything You Need

to Know to Succeed in the Corporate World 1st Edition
Steven Haines

https://ebookmass.com/product/the-new-managers-survival-guide-
everything-you-need-to-know-to-succeed-in-the-corporate-
world-1st-edition-steven-haines/

A Degree in a Book: Economics: Everything You Need to

Know to Master the Subject – in One Book! Elaine
Schwartz

https://ebookmass.com/product/a-degree-in-a-book-economics-
everything-you-need-to-know-to-master-the-subject-in-one-book-
elaine-schwartz/

ChatGPT MASTERY 12 Books in 1: Unlocking the Potential

of AI, Everything you Need to know to Make Money
Mastering AI Irvin

https://ebookmass.com/product/chatgpt-mastery-12-books-
in-1-unlocking-the-potential-of-ai-everything-you-need-to-know-
to-make-money-mastering-ai-irvin/
Basic Concepts in Pharmacology: What You Need to Know
for Each Drug Class, Fifth Edition 5th Edition, (Ebook
PDF)

https://ebookmass.com/product/basic-concepts-in-pharmacology-
what-you-need-to-know-for-each-drug-class-fifth-edition-5th-
edition-ebook-pdf/

Introduction to Business Law, 5th Edition Jones

https://ebookmass.com/product/introduction-to-business-law-5th-
edition-jones/

The First Aid Kit Book: How to Cheaply Build the

Ultimate Survival Medicine Kit at Home and Everything
You Need to Know Harper Wells

https://ebookmass.com/product/the-first-aid-kit-book-how-to-
cheaply-build-the-ultimate-survival-medicine-kit-at-home-and-
everything-you-need-to-know-harper-wells/

ChatGPT Bible: 3 Books in 1. All you need to know about

Artificial Intelligence and its Integration to Improve
your Business Ryan Turner

https://ebookmass.com/product/chatgpt-bible-3-books-in-1-all-you-
need-to-know-about-artificial-intelligence-and-its-integration-
to-improve-your-business-ryan-turner/

Chat GPT Bible - 10 Books in 1: Everything You Need to

Know about AI and Its Applications to Improve Your
Life, Boost Productivity, Earn Money, Advance Your
Career, and Develop New Skills. Codi Byte
https://ebookmass.com/product/chat-gpt-bible-10-books-
in-1-everything-you-need-to-know-about-ai-and-its-applications-
to-improve-your-life-boost-productivity-earn-money-advance-your-
Law 101
 Law 101

Everything You Need to Know About

American Law

Fifth Edition

JAY M. FEINMAN

1
 1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Jay M. Feinman 2018

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-​in-​Publication Data

Names: Feinman, Jay M., author.
Title: Law 101 : everything you need to know about American law /​Jay M. Feinman.
Description: Fifth edition. | New York, NY : Oxford University Press, [2018]
| Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2017052995 | ISBN 9780190866327 (hardback) |
ISBN 9780190866334 (updf) | ISBN 9780190866341 (epub)
Subjects: LCSH: Law—United States—Popular works. | BISAC: LAW /​General. |
LAW /​Administrative Law & Regulatory Practice. | LAW /​Constitutional.
Classification: LCC KF387 .F45 2018 | DDC 349.73—​dc23
LC record available at https://​lccn.loc.gov/​2017052995

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed by Edwards Brothers Malloy, United States of America
To Leah and Bryan, Keith and Allie,
and, more than ever, Carole
 Contents

Preface xi
1 There Are No Secret Books: You Can Understand
the Law 1
2 The Supreme Law of the Land: Constitutional Law 9
What is constitutional law? 9
Why do we need constitutional law? 14
How does the Supreme Court decide what the Constitution means? 18
Where does the Supreme Court get the authority to interpret the
Constitution? 24
What powers does constitutional law give to the rest of the federal
government? 30
What powers do the states have under constitutional law? 42
3 First Freedoms: Constitutional Rights 47
What rights does constitutional law protect? 47
What is due process? 49
Does constitutional law require that everyone be treated equally? 53
How does the Constitution protect freedom of speech? 60
How does the Constitution protect freedom of religion? 74
What other rights are protected by the Constitution? 81
4 Your Day in Court: The Litigation Process 95
What is civil procedure? 95
Why do we need civil litigation and civil procedure? 98
Where do court cases come from? 100
Where can a lawsuit be brought? 102
When can you make a federal case out of it? 105
If you can sue in different places, what law will apply in each place? 109
How does a lawsuit begin? 110
What can the defendant do to respond to a lawsuit? 112
What if there are more than two parties to a lawsuit? 115
What if there are many parties to a lawsuit? 118
How do the parties discover the facts about their case? 119
What else happens before the trial? 123
What happens at trial? 125
What evidence can be presented at trial? 128
What about the jury? 130
What happens after trial? 136
5 Hot Coffee and Crashing Cars: Tort Law 141
What is tort law? 142
Why do we need tort law? 144
Is it a tort when you hit someone? 149
Is it a tort when you injure someone by not being careful? 152
What does the law mean by reasonable care? 156
Contents

How does a plaintiff prove that a defendant has been negligent? 159
What if the victim is partly at fault for an accident? 162
If someone does not intend to injure someone else and acts with reasonable
care, can he or she still be liable in tort? 164
When is a manufacturer liable for injuries caused by its products? 165
What damages can a plaintiff get in a tort case? 171
When are damages awarded to punish the defendant? 176
6 A Deal’s a Deal: Contract Law 179
What is contract law? 179
Why do we need contract law? 180
How do you make a contract? 185
Does a contract have to be in writing to be enforceable? 189
Can anyone make a contract? 191
Once two people make an agreement, is it always enforceable? 192
If a contract is unfair, can a court refuse to enforce it? 195
How does the law treat form contracts and online contracts? 197
Once you make a contract, can you ever get out of it? 202
What happens if one party’s performance depends on something happening and
it doesn’t happen? 204
Will a court order someone to perform a contract? 207
How much does someone have to pay for not keeping a promise? 209
7 You Are What You Own: Property Law 213
What is property law? 213
Why do we need property law? 217
What kinds of property are there? 220
Who owns the Internet? 223
How can someone acquire property? 226
How is property purchased and sold? 229
How is property transferred on death? 234
What is a trust? 239
How do people own property collectively? 239
How else can ownership of property be shared? 243
What are the property rights of a landlord and a tenant? 246
When can the government take your property? 249
8 Crime Doesn’t Pay: Criminal Law 255
What is criminal law? 255
Why do we need criminal law? 259
What is a criminal act? 263
Does someone have to mean to commit a crime to be guilty? 266
When is self-​defense justified? 270
When are the police justified in using force? 273
In what other circumstances is someone justified in committing a crime? 275
Why are criminals allowed to plead insanity as a defense? 278
What other defenses are available? 284
Can someone be convicted for almost committing a crime? 286
What is homicide? 291
Why is rape law so controversial? 296

viii
 Contents

9 Protecting the Innocent, Freeing the Guilty: Criminal

Procedure 301
What is criminal procedure? 301
Why do we need criminal procedure? 303
What are the steps in the criminal process? 306
When can the police conduct a search and seizure? 309
What is the privilege against self-​incrimination? 315
What happens if police violate a defendant’s rights? 319
What is plea bargaining? 322
Why do we have juries? 326
What is the adversary process? 330
How does sentencing work? 333
What about the death penalty? 337
Why does it seem that criminal appeals go on so long? 341

Conclusion 347
Index of Legal Cases 349
Index of Subjects 353

ix
 Preface

Law is everywhere. Check the news any day and you’ll hear about a no-
torious criminal trial, a massive lawsuit, or a new constitutional claim.
And it all seems so complicated. Why are there legal technicalities that
trip up the police and allow criminals to get off? Why does litigation take
so long and cost so much? How do the courts figure out how the words
of the Constitution apply to situations the framers never dreamed of?
Lawyers are trained to understand issues like these, and there are
plenty of resources to help them. The library at my law school has more
than a million volumes and innumerable online resources in which
lawyers can find statutes, judicial opinions, and learned commentary on
the law. This book is for everybody else. Law 101 is a basic explanation
of the rules and principles that lawyers and judges use. The premise of
the book is straightforward: It’s not easy to decide legal questions, but
anyone can acquire a basic understanding of what the questions involve.
Each of the substantive chapters of the book covers one of the basic
subjects that every lawyer learns during the first year of law school: con-
stitutional law, civil rights, civil procedure and the litigation process,
torts, contracts, property, criminal law, and criminal procedure. In each
chapter you will learn the fundamental principles that underlie the sub-
ject, acquire a legal vocabulary, and see how the rules are applied in
ordinary and unusual situations. (If you want simple definitions of even
more legal terms, consult this book’s companion volume, 1001 Legal
Words You Need to Know.) The book not only tells you about the law—​
more importantly, it engages you in the process of lawmaking by asking
you to think about the tough questions and troubling cases that lawyers
and judges face. You will have some fun along the way as well, because
the situations the law deals with are always interesting and sometimes
amusing or outrageous.
After reading this book, when you hear about controversial legal
issues you will have a better sense of the background and the complexity
of the issues and you will be better able to make your own judgments
about what the law should be. You also will be better prepared to think
about the legal problems that you may encounter in everyday life, from
owning a home to suing someone to asserting your constitutional rights.
If you ever have considered going to law school, Law 101 will give you
a taste of what it is like. And if you are a student, either in law school
Preface

or elsewhere, it will give you the big picture of basic legal subjects that
otherwise can be hard to obtain.
Although I am a lawyer and law professor, writing and revising this
book have been as much of an education for me as I hope it will be
for its readers. I have had to rethink many subjects that are not my
specialties, and I have freshly examined areas I have studied for years.
I am very grateful to all of those who helped me in the process. Carl
Bogus, Dennis Braithwaite, Ed Chase, Kim Ferzan, Beth Hillman, Greg
Lastowka, Thomas LeBien, Earl Maltz, Stanislaw Pomorski, Mike
Sepanic, Rick Singer, Allan Stein, and Bob Williams gave me excellent
comments. Elizabeth Boyd, Sheryl Fay, Nicole Friant, Amy Newnam,
and Beth Pascal provided helpful research assistance. Chris Carr and Bill
Lutz gave early support. Rutgers Law School and its deans have pro-
vided an environment in which work of this kind could be done. Most
of all, thanks to John Wright, who made it happen.

xii
Law 101
 1

There Are No Secret Books

You Can Understand the Law

Americans are fascinated by the law. And why not? The law is impor-
tant, intellectually challenging, and sometimes outrageous. Consider
some cases that have made front-​page news:

• Stella Liebeck, seventy-​nine years old, bought a cup of coffee at

the drive-​through window of a McDonald’s in Albuquerque, New
Mexico. As she placed the cup between her legs to remove the lid to
add cream and sugar, she spilled the coffee, scalding herself. Liebeck’s
injuries sent her to the hospital for seven days for burn treatment,
including skin grafts, so she sued McDonald’s, alleging that the coffee
was dangerously hot. A jury awarded her $160,000 to compensate
her for her injuries and $2.7 million to punish McDonald’s, an
amount the jury calculated was equal to two days of coffee sales
for McDonald’s. (The trial judge later reduced the punitive damage
award to $480,000.) Was this an outrageous example of a tort
system run amok, or a fair judgment for an injured victim against a
wrongdoer? See Chapter 5.

• James Obergefell and John Arthur met, fell in love, and established a
decades-​long committed relationship. After John was diagnosed with
ALS, or Lou Gehrig’s disease, a debilitating, progressive illness with
no cure, they wanted to marry before James died. They flew from
their home in Ohio to Maryland, where same-​sex marriage was legal,
and were wed. After John died three months later, James could not
be listed as the surviving spouse on John’s death certificate because
Ohio did not recognize same-​sex marriage. James sued, and the
Supreme Court held that the Fourteenth Amendment required states
to issue marriage licenses to same-​sex couples and to recognize such
Law 101

marriages performed in other states. How do the justices know what

the Constitution means in cases like these? See Chapter 3.

• Ferguson, Missouri, police officer Darren Wilson approached

Michael Brown, an African American teenager, following the robbery
of a convenience store; a struggle took place between Brown and
Wilson and then Brown fled. Witness accounts were in conflict about
just what happened next, but in the end Wilson shot the unarmed
Brown at least six times, killing him. A grand jury investigated and
refused to indict Wilson for homicide. Brown’s death and the grand
jury’s decision contributed to the spread of the Black Lives Matter
movement. When can a police officer use deadly force in arresting a
suspect? See Chapter 8.

Most of the law is not about important cases like the constitutional
protection of same-​sex marriage or dramatic cases like Michael Brown’s
shooting. Law penetrates our everyday life in many ways. Critics charge
that in recent years we have become plagued with “hyperlexis”—​too
much law and too many lawyers—​but law has pervaded our society from
the beginning. Even before the Pilgrims landed in Massachusetts they
formulated the Mayflower Compact, a legal document that governed
their settlement of the new world. In colonial times, legal regulation of
the economy, public conduct, and social morality was at least as exten-
sive as it is today. Common human failings such as fornication, drunk-
enness, and idleness were legally—​and frequently—​punished, and laws
closely regulated economic affairs, prescribing the size of loaves of bread
and the time and place at which goods could be sold. Ordinary litiga-
tion provided an occasion for public gathering, with great orations by
the lawyers and much comment by the public. Today the law affects us
individually when we rent apartments or own homes, marry, drive cars,
borrow money, purchase goods, belong to organizations, go to school
or work, and obtain health care and collectively when the government
taxes, regulates the airwaves and cyberspace, polices crime, and controls
pollution.
For all our endless fascination with the law, it is hard for most people
to learn much about its substance. The law is so complex and volumi-
nous that no one, not even the most knowledgeable lawyer, can under-
stand it all. Moreover, lawyers and legal scholars have not gone out of
their way to make the law accessible to the ordinary person. Just the
opposite: Legal professionals, like the priests of some obscure religion,
too often try to keep the law mysterious and inaccessible.

2
 You Can Understand the Law

But everybody can learn something about the law. That is what Law
101 is for. It explains the basics of the law—​the rules, principles, and
arguments that lawyers and judges use. Not all the law is here; there
is just too much law for anyone to learn more than a few pieces of it
here and there. That’s one reason that most lawyers specialize, so that
they can learn in depth the law of medical malpractice in New Jersey
or federal tax law relating to corporations, for example. But all lawyers
do know pretty much the same things when it comes to basic subjects
and basic concepts, because they all go through a similar law school
experience.
The public seems to be morbidly fascinated by law school as much as
by law. Books and movies from The Paper Chase to Legally Blonde have
fed the folklore of the first year of law school as an intellectually stimu-
lating but grueling and dehumanizing experience. Because the first year
of law school is the near-​universal training ground for lawyers, this book
focuses on the substance of what law students learn there as the core of
knowledge that is useful and interesting to nonlawyers as well.
The first-​year curriculum in nearly every American law school looks
alike. A few topics are fundamental, and this book explores those topics.
Constitutional law involves the structure of government (Chapter 2)
and personal liberties protected from government action (Chapter 3).
Civil procedure concerns the process of litigation (Chapter 4). Tort law
concerns personal injuries (Chapter 5). Contract law is the law of pri-
vate agreements (Chapter 6). Property law governs relationships among
people with respect to the ownership of things (Chapter 7). Criminal
law defines wrongful conduct for which the state can deprive a person of
life or liberty (Chapter 8). Criminal procedure prescribes the process of
criminal adjudication and the rights of defendants (Chapter 9).
Nearly every law school offers courses in constitutional law, contract
law, and the rest, and the courses taught in different schools resemble
each other to a considerable degree in the materials used and the topics
covered. Schools in New Jersey, Iowa, and California all teach basic prin-
ciples of national law, often using the same judicial opinions and statutes.
If you attend law school after reading this book, you will find much of
the first year will be familiar to you. Every course is taught by a different
professor, however, and every professor has a different perspective. Some
of those differences in perspective are trivial, but some are crucial. One
professor may be a political liberal, another a conservative. One may
favor economic analysis as a key to understanding the law, while another
takes a natural law approach. Each of these differences in perspective,
and the many others that occur, leads to a very different understanding

3
Law 101

of what the law is. So while law students and lawyers all understand the
same law in principle, they understand it in different ways.
This book has a perspective, too. It couldn’t be any other way. The per-
spective of this book is informed by much of the best scholarship about
the law. Some of the elements of the perspective are widely accepted, and
others are more controversial. The perspective can be summed up in a
few insights about the law, as follows.
Law is not in the law books. Books are one of the first things that
come to mind when we think about law: fat texts almost too heavy to
lift; dust-​covered, leather-​bound tomes of precedents; law libraries filled
with rows and rows of statutes and judicial opinions. While books tell
us a lot about the law, they are not the law. Instead, law lives in conduct,
not on the printed page; it exists in the interactions of judges, lawyers,
and ordinary citizens.
Think, for example, about one of the laws we most commonly en-
counter: the speed limit. What is the legal speed limit on most interstate
highways? Someone who looked only in the law books might think the
answer is 65 mph, but we know better. If you drive at 65 mph on the
New Jersey Turnpike, be prepared to have a truck bearing down on you,
flashing its lights to get you to pull into the slow lane. The speed limit
according to drivers’ conduct is considerably higher than 65. And legal
officials act the same way. The police allow drivers a cushion and never
give a speeding ticket to someone who is going 66. If they did, the judges
would laugh them out of traffic court. As a practical matter, the court
doesn’t want to waste its time with someone who violated the speed
limit by 1 mph, and as a matter of law, the police radar may not be accu-
rate enough to draw that fine a line anyway. So what is the law on how
fast you can drive? Something different than the books say.
To understand the law, then, we have to examine events as they occur
in the world. We can generalize from those events and create theories
and concepts to inform our understanding of the law, but the touchstone
is always the world and not the idea. One way this is done in law school
is by focusing on individual fact situations that give rise to litigation and
on the judicial opinions that resolve the situations, known as cases. Each
of these cases starts out as a real-​world event, such as Stella Liebeck’s suit
against McDonald’s or the killing of Michael Brown by Officer Darren
Wilson, and becomes the vehicle for thinking about many related events
in a way that allows us to go back and forth between the particular fact
situation and a general principle of law. This book follows that model
and uses many interesting cases to explore legal principles.
Law is not secret. Along with the mistaken notion that the law resides
in the books goes the equally mistaken idea that law is secret, or at least

4
 You Can Understand the Law

inaccessible to the ordinary person. To understand and apply the law

at the advanced, technical level that lawyers do requires professional
knowledge, but to understand the basic substance of the law does not.
Law reflects life. The principles and issues embodied in the law are not
different from those that we experience in other aspects of our lives.
Contract law, for example, is a commentary on the way people make,
interpret, keep, and break their promises in commercial and noncom-
mercial settings. Few nonlawyers can describe the objective theory of
contract formation or the Statute of Frauds (you will be able to after
you read Chapter 6), but they have thought a lot about contracts and
promises. If you cross your fingers when you make a promise, does it
mean that the promise doesn’t count? If you promise to take your chil-
dren to the movies, are you off the hook if an important business meeting
comes up in the meantime? What about if you just don’t feel like it? If
your newly purchased television doesn’t work, can you return it to the
store? And so on.
These are the kinds of issues that we all confront every day. The law
provides a different forum for the discussion of these issues and the ex-
ploration of the principles, and the basic ideas involved are wholly ac-
cessible to the nonlawyer.
There are no simple answers. Law reflects life, and life is complicated.
Therefore, legal problems defy simple solutions.
Life is complicated in two ways. First, things are often messy, so it
is hard to define a legal issue and construct an appropriate solution.
Think about the speed limit. If we formulate a clear rule, in this instance
“driving faster than the speed limit is a crime,” we will inevitably end
up with exceptions, such as “a parent rushing a desperately ill child to
the hospital may exceed the speed limit.” If we formulate a fuzzy rule—​
“drive at a speed that is reasonable under the circumstances”—​we will
engender arguments in every case about how the rule should apply.
Second, life is complicated because we often are of two minds about
an issue. We would like to have clear legal rules to ensure consistency,
fairness, and predictability. But we want to make room for the equities
of individual cases in which the application of a rule would produce an
unfair result, in order to relieve a particular party of the hardship of
the rule.
Politicians often would like us to think that there are simple answers
to tough legal questions. Over the past few years we have become accus-
tomed to sound-​bite politics and simplistic ideologies that assert that all
our problems can be solved by cutting down on frivolous litigation, getting
tough on crime, making people responsible for their actions, or adhering to
some other slogan. From the perspective used in this book, it’s just not so.

5
Another random document with
no related content on Scribd:
 Hän tunkee voimiensa takaa ympäröivää ihmismuuria, itkee ja
rukoilee.
Kaikki on turhaa. Ihmiset hänen ympärillään eivät ymmärrä häntä.
Tuskassaan ei hän muista ainoatakaan saksan sanaa. Vihdoin saa
hän
huudetuksi: Kinder, Kinder!

Muuri hänen ympärillään alkaa liikahdella. Hän pääsee vähitellen

siirtymään paikasta toiseen. Lapsiaan hän vain ei löydä.

Junavaunutkin ovat jo lautalla. Hän ei pääse niiden toiselle

puolelle.
Ja siellä kai lapset ovat.

Silloin huomaa hän, että ollaan liukumassa merelle päin.

Hän lyyhistyy kokoon. Pamela rupeaa itkemään. Hän kuulee,

mutta ei voi auttaa. Hänen on mahdoton liikuttaa jäseniään. Kaikki
käy mustaksi hänen ympärillään. Hän kuulee kolahduksen ja tuntee
kipua päässään, sitte hän ei enää tiedä mitään.

Kun hän herää, ympäröi häntä yhä paksu ihmismuuri. Hän ei

ymmärrä miksi. Vähitellen rupeaa hän kuitenkin muistamaan. Laiva
keinuu ja raittiit tuulet puhaltavat vasten kasvoja. Hän ymmärtää, että
vielä ollaan merellä.

Vieras nainen ojentaa hänelle Pamelan. Marfa ymmärtää, että

nainen on pitänyt lasta sillä aikaa, kun hän itse on ollut tainnoksissa.

Hän ottaa tyttönsä ja vakuuttaa itselleen, että toiset lapset ovat

junan toisella puolella.
 Hän nojaa muutamiin tavara-arkkuihin. Hän on niin väsynyt, että
jalat tuskin kannattavat. Lasten tähden täytyy hänen koettaa levätä,
ettei vastaisuudessa vielä laiminlöisi heitä.

Nyt, nyt tullaan vihdoinkin maihin, siihen maahan, jossa ei sotaa

käydä ja jota lapset olivat ikävöineet. — —

*****

Hoippuen, tyttö käsivarrellaan, kulkee Marfa edestakaisin rannalla.

Tylsänä, epätoivoisena tuijottaa hän merelle päin. Hänen lapsensa
ovat poissa, ovat vieraassa vihollismaassa ilman äitiä.

Yönsä Marfa viettää taivasalla lähellä rantaa. Mutta toisena

päivänä tullaan häätämään häntä pois. Silloin huitoo hän käsiään ja
huutaa. Hän mainitsee: "Schiff" ja "Kinder".

Itse hän ei käsitä miten, mutta hänelle käy selväksi, että laiva ei
tule enää. Se laiva, joka toi hänet, oli viimeinen ja lapset — jäivät.

Tahdottomana antaa hän kuljettaa itseään junaan. Hän ei tiedä,

minne häntä viedään, eikä välitäkään siitä. Lapsi käsivarrellaan jää
hän seisomaan vaunun oven edustalle.

Hän ei tiedä miten kauan hän onkaan siinä seisonut. Koko ajan on
häntä likistetty, tungettu ja survottu. Lapsi sylissä itkee haikean
lohduttomasti…

Äkkiä tuntuu kova sysäys. Äiti Pamela käsivarrellaan horjahtaa —

——

Muut matkustavaiset hätääntyvät samassa. Nainen lapsineen on

suistunut junan alle.
 Koetetaan päästä hätäjarruun käsiksi, mutta ennenkuin juna
saadaan pysäytetyksi ollaan jo matkan päässä.

Vahtituvalta on tapaturma myöskin huomattu. Sieltä kiiruhdetaan

apuun.

Kaksi ruumista makaa raiteilla. Lapsessa ei ole mitään

huomattavaa vammaa, ainoastaan pieni mustelma ohimon kohdalla.
Äidin pää on murskautunut, mutta käsivarret puristavat lujasti lasta.

Elena Edwardownan tarina.

Hän on nuori vielä, mutta tukka on aivan harmaa. Karheana ja

kiharaisena ympäröi se kuin hopeinen sädekehä hienohipiäisiä,
rypyttömiä kasvoja. Kasvot ovat nuorekkaat ja harvinaisen kauniit,
mutta niissä näkyy hävityksen jälkiä. Katse on milloin eloton ja
jäykistynyt, milloin hermostuneen levoton. Ainoastaan silloin tällöin,
kun sairaalla on parempia aikoja, käy katsekin selväksi ja tyyneksi,
vieläpä tutkivan harkitsevaksi.

Kaikki säälivät Sergius Michailowitsch Petroffia. Ja hän säälii

itsekin itseään. Hän oli kerran maailman onnellisimpia ihmisiä.
Hänellä oli kolme lasta, poika ja kaksi pientä tyttöä, kauniita,
lahjakkaita lapsia kaikki, ja sitte kaunis, älykäs ja ihastuttava vaimo.
Mutta sitte tuli se kauhea sota — —

Sergius Michailowitschin toivo herää aina kun Elenalle tulee

parempi aika. Kerran, kun sitä kesti kolme viikkoa, oli hän varma
Elenan täydellisestä parantumisesta. Mutta silloinkin petti toivo.
 Nyt ei Sergius Michailowitsch enää tahdo toivoa. Hän työntää
epäilykset kilpenä eteensä kohta kun toivo pyrkii lähestymään. Hän
on siksi monta kertaa pettynyt, ettei hän enää tahdo maistaa
pettyneen toivon kipuja. Siksi hän aina epäilee.

Nytkin, kun Elena avaa oven ja äänettömästi, melkein kuin varjo

solahtaa huoneeseen, katsoo Sergius häneen epäilevänä.

— Minulla olisi pyyntö sinulle. — Elena puhuu hiljaa. Hänen

katseensa on selvä, mutta surullinen ja verhottu. Se pysähtyy vain
hetkeksi Sergiukseen, sitte taas tähtäytyäkseen kauaksi jonnekin
tuntemattomaan etäisyyteen.

— Etkö käy istumaan? — Sergius puhuu hyväilevästi kuin

sairaalle lapselle. Samalla siirtää hän mukavan tuolin Elenan taakse.

Elena istuutuu, mutta täperästi, tuolin äärimmäiselle laidalle, kuin

pian päästäkseen siitä lähtemään. Sitte luo hän vakavan, miettivän
katseen mieheensä. Näyttää siltä kuin kokoaisi hän ajatuksensa
saadakseen sanottavansa sanotuksi niin selvään ja lyhyesti kuin
mahdollista.

Hän on kuin kaukaa tullut, kauaksi kulkeva, joka vain hetkeksi on

pysähtynyt saadakseen sanoa toiselle jotain hyvin tärkeää. Ja
tahtoessaan tätä, punnitsee hän mielessään voiko hän sen tehdä, ja
onko tuolla miehellä, joka istuu tuossa hänen edessään nahkaisessa
nojatuolissaan, edellytyksiä ymmärtää häntä.

— Sinä aijoit sanoa jotain? — Sergius tahtoo auttaa häntä tolalle.

— Niin, minulla olisi jotain sinulle annettavaa. — Sinä tiedät, että

minä välistä voin ajatella aivan selvään. Sellaisina aikoina olen
koettanut päästä perille kaikesta: sinusta, itsestäni ja
yhteiselämästämme sellaisena kuin se on ollut.

Sergius luo pikaisen, tutkivan katseen vaimoonsa. Tietääköhän

hän ensinkään mitä puhuu?

Elena ei huomaa katsetta. Hän jatkaa. — Minä olen koettanut

asettaa meidät ja muut, asiat ja tapahtumat aivan oman itseni
ulkopuolelle. Sitte olen koettanut niitä tarkastaa ja arvostella ihan
kuin minulle jotain ventovierasta ja minuun kuulumatonta. — —
Tästä olen kirjoittanut kertomuksen muodossa. Se oli minulle
helpompaa siten.

Hän vetää esille pienen, sirosti kokoonkäärityn käsikirjoituksen.

Samassa huomaa hän miehensä katseen ja hän ymmärtää, mitä se
tarkoittaa.

— Älä ole huolissasi. Kyllä minä tiedän, mitä sanon. Minä tiedän,
etten enää voi olla mitään sinulle. — Kun olisin voinut, ei minulla
vielä ollut sitä hyvää tahtoa, jota nyt.

— Älä ajattele niin paljon, Elena! Ehkä silloin piankin voit vahvistua
ja tulla terveeksi.

— Ei, ei. — Hän pudistaa päätään, nousee ja rupeaa hätäisesti

astumaan edestakaisin huoneessa kuin torjuakseen luotaan kaikki
sellaiset ajatukset. Hän tietää, ettei hän voi parantua. Hänen
aivoissaan on kipeitä, tuskan sinne uurtamia vakoja. Kun ajatukset
tapansa mukaan luiskahtavat niihin niinkuin rattaanpyörä valmiiksi
uurrettuun uomaansa, silloin rupeaa taas särkemään. Silloin yllättää
hänet ensin suuri tuska, sitte taas suuri tylsyys.
 — En minä parane, hän sanoo kuiskaamalla. — Kun minä kirjoitin,
tiesin mitä tein. Ja nyt tiedän, mitä sanon. Mutta se suuri tuska tulee
taas, sama, jota tunsin, kun pidin Aljoschaa sylissäni, pidin, enkä
voinut laskea irti ennenkuin väkipakolla väänsivät hänet käsistäni.

— Älä puhu, älä puhu! — Tuskan hiki nousee Sergiuksen otsalle

ja käsi puristautuu nyrkkiin.

Se onneton, kirottu sota, miten paljon se häneltä riisti!

— Minä en ollut hyvä vaimo, Elena jatkaa. — Heräsin myöhään

velvollisuuksieni tuntoon. Ja kun heräsin, oli se myöhäistä. — Hän
vaikenee taas hetkeksi ja jatkaa sitte: — Ehkä kertomukseni on
sinusta kummallinen, kuka ties armotonkin. Ehkä kysyt, miksi en
sinua säästänyt. Minun kannaltani katsoen on se sovitusuhrini, —
ainoa minkä voin tuoda sinulle — tunnustukseni. — Sergius, minä
tahtoisin olla hyvä sinulle! Sinä olet Aljoschan isä.

Elenan käsi hapuilee hetken ilmassa kuin tapaillen jotain

hyväiltävää. Sitte menee hän ikkunan luo ja pysähtyy siihen. — Ehkä
olisin saanut ja voinut antaa enemmän, jollet olisi tyytynyt niin
vähään. — Hän sanoo sen hyvin hiljaa. — Koetit joskus neuvoa
mutta olit kaikesta huolimatta ihastunut leikkivään lapseesi.

— Olin, olen ja olen ijäti oleva, kunhan koetat tulla terveeksi. —

Sergius tarttuu hänen molempiin käsiinsä ja peittää ne intohimoisilla
suuteloilla.

Elena ei näytä sitä huomaavan. Hän seuraa omaa

ajatusjuoksuaan. — Vain korkea päämäärä kykenee kannustamaan
eteenpäin, — hän sanoo, kumartuu miehensä puoleen, kuiskaa
hiljaisen: "Anna anteeksi" ja poistuu huoneesta yhtä äänettömästi
kuin tulikin.

Sergius istuu yksin paperikäärö kädessään.

Uskaltaneeko hän avata?

Onko hän tässä löytävä sairaan mielen kuvitteluja vai ehkä

todellisuutta, jota hän ei ole valmistunut katsomaan silmästä
silmään?

Hän kääntää kansilehden vihkosen toiselle puolelle ja alkaa lukea.

*****

Elena Edwardowna pysyi naimisiinkin jouduttuaan sinä mitä oli

ollut tyttönä: yhtä iloisena, yhtä vallattomana, yhtä kauniina ja yhtä
seuraa rakastavana. Hän ei pukunsakaan suhteen jättäytynyt
huolimattomaksi kuten monet, ei edes lasten ollessa pieniä. Hän
nousi myöhään, käytti runsaasti aikaa pukeutumiseensa ja antoi
palvelijoiden pitää huolta sekä kodista että lapsista.

Sergius Michailowitsch oli ollut ylpeä kauniista ja kaikkien

suosimasta morsiamestaan. Nyt ylpeili hän siitä, että Elena
kymmenvuotisen avioliiton jälkeen oli yhtä nuorekas ja viehättävä
kuin ennen morsiamena.

Tästä huolimatta ei Sergius voinut salata itseltään, että hän olisi

ollut tyytyväinen, jos hänen vaimonsa eräissä suhteissa olisi ollut
toisenlainen kuin se nuori kaunotar, johon hän kohta ensi näkemältä
oli silmittömästi rakastunut.
 Avioliittonsa ensi aikoina oli Sergius usein ollut aivan suunniltaan
mustasukkaisuudesta. Hän sai mielestään yhtenään aihetta siihen.
Missä ikinä he vain näyttäytyivät — yksityisissä perheissä tai
julkisessa seuraelämässä — näki hän, jos vain miesväkeä oli
joukossa, Elenan ihailevan ja palvovan parven ympäröimänä. Elena
singautti heille sukkeluuksiaan, hymyili viehkeintä hymyänsä ja
katsoi veikeästi kulmainsa alta.

Sergius Michailowitsch riehui ja raivosi. Hän luuli usein melkein

pelästyttäneensä Elenan hengiltä. Mutta tämä nauroikin vain, ei
luvannut edes parannusta, selitti päinvastoin, että kyllä Sergius vielä
siihen tottuu. Jokaisen täytyy saada noudattaa luontoaan. Ja hän,
Elena, on sellainen, ettei hän viihdy yksin eikä aina saman kanssa.

Ei siksi, että hän vähääkään välittäisi muista miehistä kuin omasta

jörökistään, mutta siksi, että vilkas ja kirjava seura-elämä on hänelle
samaa kuin vesi kalalle: elinehto.

Ja Sergius tottui, — vastoin omaa, vahvaa, päinvastaiseen

suuntaan käyvää vakaumustaan. Hän tottui siksi että hän huomasi
Elenan sanat todeksi. Elena ei koskaan antanut entistä erikoisempaa
aihetta mustasukkaisuuteen. Johdonmukaisesti ja peittelemättä
osoitti hän ihastustaan seura-elämään. Yhtä avomielisesti nautti hän
hänelle seurapiireissä taatusta valta-asemasta. Hän vastaanotti
ihailijoittensa suitsutusta kuin hemmoteltu lapsi, joka milloin ihastuu
saamistaan leluista, milloin viskaa ne antajille vasten silmiä.

Sergius Michailowitsch oppi vähitellen ihailemaan tätäkin, — sitte

nimittäin kun hän lopultakin oli tullut vakuutetuksi siitä, että Elenalla
oli varma "noli me tangere-kanta".
 Ennen oli Sergius usein vimmastuneena lähtenyt huvitilaisuuksista
kesken kotiin, raivonnut siellä ensin yksin ja sitte Elenalle. Nyt sitä
vastoin saattoi hän pitkät ajat seisoa ovenpielessä ihastellen katsoen
Elenan leikkiä.

Oli tuokin taitoa, ajatteli hän huvitettuna itsekseen. Oikein

sirkusmestaruutta seurustelutaidossa!

Elenalla oli kissan poikasen suloa ja joustavuutta, eikä yksin

liikkeissään. Koko hänen seurustelussaan, hänen ilmeissään, hänen
sanoissaan ja ajatuksissaan oli jotain välitöntä ja odottamatonta, joka
ihastutti ja kietoi. Hän veti kaikkia puoleensa, ei kukaan päässyt
erikoisasemaan. Kaikille oli hänellä ihastuttava hymy ja luokse
kutsuva käytös. Mutta jokainen sai tuntea rajansa.

Tämä oli ihastuttavaa Sergiuksesta. Hän oli tyytyväinen

asemaansa aviomiehenä. Hän oli nainut hemmotellun lapsen,
varakkaan kodin ainoan tyttären, joka oli oppinut saamaan, mitä
ikinä halusi. Hän oli hyvillään siitä, että tuo rikasväriseksi luotu
perhonen ei hänen luonaan ollut kadottanut mitään siipiensä
loistosta.

Tästä kaikesta huolimatta hän välistä kaipasi jotain. Hän kaipasi

äitiä lapsilleen.

Hän oli itse suorapiirteinen, mutkaton luonne. Ammatiltaan oli hän

lakimies ja asianajaja. Työ oli hänen elämänsä keskus. Koti ja
seuraelämä olivat olemassa vain virkistys- ja lepohetkiä varten. —
Hän ei yleensä ymmärtänyt, että ihminen saattoi kokonaan antautua
muulle kuin työlleen. Ja että äitinä olo oli naisen elämän ydin ja
sisällys, siitä oli hän vahvasti vakuutettu. Sen tähden hän ei voinut
ymmärtää, ettei Elena tullut äidiksi, vaikka hänellä jo oli kolme lasta.
 Silloin tällöin koetti Sergius puhua Elenalle tästä. Mutta hän teki
sen takaperoisesti ja kömpelösti. Jo ennen kuin hän oli sanottavansa
sanonut, tunsi hän epäonnistuneensa. Sentähden hän mielellään
kohta kääntyi selin Elenaan. Pääsihän siten edes näkemästä Elenan
viattoman veitikkamaista naamaa hänen kysyessään, mitä Sergius
oikeastaan tarkoitti. Pitikö Elenan aina istua lastenkamarissa, vaikka
siellä oli hoitajia ja hyssyttäjiä jos kuinka paljon? Tai tahtoiko Sergius
ehkä opettaa Elenaa rakastamaan lapsiaan?

Eiköhän se asia onnistunut paraiten, kun kukin teki sitä omalla

tavallaan? Eivät kai lakipykälät pystyneet luomaan yleismallia
äidinrakkaudelle? — Hän tahtoi olla uskollinen itselleen, rakastaa
omia lapsiaan omalla tavallaan. Siihen kai hänellä oli oikeus?

Hetken kuluttua näki Sergius Elenan tanssivan ja hyppivän lasten

kanssa. Ilosta kirkuen kapusivat he kilvan äidin syliin saadakseen
osaa ahneesti halutuista hyväilyistä.

Sergius meni rauhoittuneena huoneeseensa. Mielipaha oli

vaihtunut mielihyvään. Kuvasta, jota hän vasta oli katsellut, olisi
miten vaativa aviomies hyvänsä voinut ylpeillä.

Päästyään tälle asteelle oli Sergius valmis antautumaan työlleen.

Ja hän teki sen niin kokonaan ja täydellisesti, ettei hän huomannut
muutosta, joka vähitellen tapahtui hänen kodissaan.

Se sai alkunsa sinä purevana pakkaspäivänä, jolloin Elena palasi

kotiin aamupäiväkutsuilta Maria Iwanownan luota.

Etehisessä hän viskasi suopeliviittansa odottavalle palvelijalle ja

kiiruhti sitte omaan huoneeseensa peilin eteen. Täällä hän pysähtyi
luoden tutkistelevan, melkein ankaran katseen kuvaansa.
 Hänelle oli tänään tapahtunut jotain outoa, ennen kuulumatonta.
Hän oli ollut kutsuissa, joissa oli jäänyt syrjään ja
huomaamattomaksi sillä välin, kun toinen kiinnitti kaikkien huomion
itseensä. Ja tuo toinen oli vielä päälle päätteeksi mies, mies, joka
tuskin suvaitsi nähdä Elenaa.

Elenan kiiltokärkinen kenkä polkaisi kiivaasti maata. Katse kysyi

taas peilin mieltä.

Puku oli nuhteeton ja hieno, joskaan ei hänen kaikkein

kauneimpiaan, kampaus hyvinkin pukevaa. Niissä ei siis vikaa.

Hän viskasi puuhkan läheiselle tuolille, irroitti päähineensä ja

ojentihe sitte suoraksi lempipaikalleen, sinisenharmaalla silkillä
päällystetylle leposohvalle. Hän tahtoi miettiä.

"Eugen Konstantinowitsch, Eugen Konstantinowitsch", niin he

kaikki kilvan olivat hokeneet. Eikä kenelläkään näyttänyt olevan
silmiä eikä korvia muille kuin tuolle Eugen Konstantinowitschille.

Kauniit silmät hänellä oli, syvät tumman siniset! Ja sellainen

korkea ajattelijan otsa! Kuuli sen hänen puheestaankin, ettei hän
ollut mikään sisällyksetön mies. Mutta juuri siksi harmitti, kun ei
tuollainen mies suvainnut ensinkään huomata häntä, Elenaa, jonka
sanoille muilla oli tapana taputtaa käsiään.

Hyvästijättäessään oli Elena luonut häneen kaikkein kauneimman

katseensa. Mutta sekin oli ollut tuhlattua hyvyyttä. Sen oli hän
huomannut kaikesta. Eugen Konstantinowitschin katse oli vain
sipaisemalla pyyhkäissyt hänen ohitsensa.
 Muuten näkyikin Konstantinowitsch enemmän kiinnittävän
huomiota siihen, mistä puhuttiin kuin siihen, mitä hän näki. Sen oli
Elena pannut merkille.

Tähän asti olivat Elenan ajatukset liidelleet asiasta toiseen yhtä

kepeästi kuin kesäperhoset kukasta kukkaan. Tästä puoleen ne
itsepintaisen johdonmukaisesti kohdistuivat yhteen ainoaan ja
tarkoin määrättyyn kohtaan: päivälliskutsuihin, joissa Elena tiesi
yhtyvänsä Eugen Konstantinowitschiin. Siellä Elena tahtoi päästä
selville siitä, eikö Eugen Konstantinowitsch ollut mies niinkuin
muutkin, eikö hänellä ollut silmiä nähdäkseen, korvia kuullakseen.

Elena huolehti kutsuihin aijotun puvun jokaisesta yksityisseikasta

kuin rynnäkköön johtava päällikkö joukkonsa järjestyksestä.

Kampaajatar vakuutti, että tukanlaittotapa, jota hän nyt oli

käyttänyt, oli "taivaallisen" kaunista ja Sergius pysähtyi hymähtäen
kynnykselle nähdessään vaimonsa.

Elena läksi kutsuihin voitonvarmana, joskin jännitettynä. Hän

palasi vaiteliaana ja ajattelevana. Hän oli ensi kertaa eläissään
tavannut miehen, jossa huomasi sisältöä ja syvyyttä enemmän kuin
kenessäkään muussa, miehen, joka ehkä juuri siitä syystä piti häntä
liian tyhjänä ja mitättömänä. Hän oli vaa'alla punnittu ja havaittu liian
köykäiseksi.

Elena oli valtaistuimeltaan kukistettu, nöyryytetty nainen. Hän oli

suuttunut. Hän kapinoi ja oikkuili, kärsi itse ja pani muita kärsimään.
Hän koetti uskotella itselleen, että hän sairasti loukattua ylpeyttä,
mutta sisimmässään tunsi hän syiden olevan syvemmällä.
 Ärtyisyydestään ja jokapäiväisistä pikkuharmeista huolimatta tunsi
Elena, että hänen elämäänsä oli tullut entistä enemmän sisältöä.
Hän oli päässyt näkemään sellaista, jota ei ennen ollut nähnyt,
kokemaan jotain ennen kokematonta. Hän tiesi rikastuneensa. —
Mutta samalla tunsi hän, että hän nyt oli kulkemassa kohden jotain
suurta ja raskasta.

Ja minkä hän aavisti tulevaksi, se tuli.

Eräänä iltana, kun Sergiuksella oli kiireellisiä töitä, laittautui Elena

Anna Paulownan luo iltaa viettämään. Jo etehisessä huomasi hän
Eugen Konstantinowitschin päällysvaatteet ja lähestyessään
huonetta, missä vieraat istuivat, kuuli hän naisen äänen, josta kohta
arvasi, että se oli Konstantinowitschin äidin ääni.

Elena näki nyt ensi kertaa tuon hienon, vanhan naisen, jonka
läheisestä ystävyyssuhteesta poikaan hän viime aikoina oli kuullut
paljon puhuttavan. Illan kuluessa kääntyi puhe äidinrakkauteen. "Se
on itsekkäisyyttä, sulaa itsekkäisyyttä", lennätti Elena tulemaan kuin
uhalla.

Hieno, vanha nainen sohvannurkassa liikahti hieman.

— Se on aivan totta, hän sanoi luoden pitkän, tutkivan, mutta

samalla ystävällisen katseen Elenaan. — Siinä on kovin paljon
itsekkäisyyttä. — Minua vain ihmetyttää, että te jo nuorena olette
tullut siihen kokemukseen. Te olette päässyt pintaa paljoa
syvemmälle.

Miten Elenan poskia poltti! Syytöksenä esiin viskattu sana

palautettiin kiitoksella ja tunnustuksella.
 Ja Eugen Konstantinowitschin syvä katse siirtyi äidistä Elenaan ja
Elenasta äitiin. Vihdoin hän sanoi matalan sointuvalla äänellään: —
Minulla on aivan vastakkainen kokemus. Sentähden saan ja täytyy
minun
panna vastalauseeni.

Elena muisti alppijärven piiloon peittynyttä pintaa nähdessään

katseen, minkä Eugen pitkien silmäripsien alta lähetti hänelle.

— Hyvä ja paha ovat usein peloittavan lähellä toisiaan. — Äiti

jatkoi puhetta. — Ei sitä hyvää, jolla ei vaaransa, ei pahaa, josta ei
hyvä voi oraalle nousta.

— Ja kuitenkin ovat ne vastakkaista alkujuurta, niin lähellä toisiaan

kuin ovatkin. — Äidin ja pojan katseet sulivat sisäistä ymmärtämystä
osoittavina toisiinsa.

Elena teki lähtöä varemmin kuin oli aikonutkaan. Viskautuessaan

ajurin rekeen tunsi hän vapisevansa kuin haavanlehti. Eugen oli
saattanut häntä etehiseen, oli auttanut turkit hänen päälleen ja
katsellut niin sydämellisen lämpimästi kuin ei koskaan ennen. Hän oli
tänään ollut kuin muuttunut mies suhteessaan Elenaan. Äidin
läheisyyskö sen vaikutti vaiko mahdollisesti se, minkä hän
etehisessä ilmoitti: että he nyt tapasivat viime kerran.

Hitaan hitaasti nousi Elena kotinsa portaita. Etehisessä näki hän

raollaan olevasta ovesta miehensä työhuoneeseen. Sähkölamppu
pöydällä loi varjostimen takaa vihertävää valoa huoneeseen. Sergius
istuu kumartuneena kirjoituspöydän ääressä. Kynä rapsahteli hiljaa
ja tasaisesti.
 Elena tunsi pistoksen sisimmässään. Ei sinne, ei mistään
hinnasta. Hän ei voinut.

Muutaman minuutin kuluttua raottaa hän lastenkamarin ovea.

Tanja
Iwanowna, lastenhoitaja, kuorsailee kuuluvasti nurkassaan.
Ovenpuoleisella seinänvierustalla nukkuvat pikkutytöt.

Elena lähestyy tyttöjään. Mascha nukkuu käsi leuan alla, suu

viehättävässä hymyssä. Näyttää siltä kuin näkisi hän kaunista unta.
Pikku Tamara makaa aivan mykkyrässä, kasvot painettuina
vuoteeseen ja ruumis osaksi koholla, ihan kuin olisi hän ollut
polvillaan ja siihen nukahtanut.

Äiti korjaa asentoja ja peittelee. Yhtäkkiä tuntee hän, että hänen

katsettaan väkipakolla vetää huoneen vastaiselle puolelle.

— Aljoscha, hän sanoo melkein nuhtelevasti. Hän näkee puoli

pimeässä kaksi intohimoisesti ikävöivää silmää. Ne kutsuvat häntä.
"Aljoscha", toistaa hän ja painuu polvilleen vuoteen viereen.

Samassa tuntee hän pojan käsivarret kaulallaan lujassa,

kiihkeässä puristuksessa.

— Si-nä tulit kui-ten-kin.— Lapsi änkytti liikutuksesta.

— Oletko odottanut minua? — Elena saa sen vaivoin sanotuksi.

— Minä odotan sinua aina, aina, kun olet poissa. — Taas pitkä
intohimoinen puristus.

— Rakas pikku poikani!

 — Ei kukaan ole niin kaunis, ei kukaan ole niin hyvä kuin sinä äiti!
Äiti, äiti, minä rakastan sinua niin.

He painuvat toistensa syliin ja itkevät. Toinen itkee ilosta. Äiti on

tullut hänen luokseen niinkuin ei koskaan ennen. Hän tuntee sen.

Toinen, mitä hän itkee? Itkeekö hän äitiyden rikkautta vaiko toisen,
ennen aavistamattoman tunteen raskautta? Itkeekö ehkä sitä, ettei
lapsen lailla saa antaa valtaa sydämensä ikävöiville vaatimuksille?

Vasta kun Aljoscha pitkien hellien hyväilyjen jälkeen on vaipunut

uneen, jättää äiti hänet, itse alkaakseen unetonta yötä.

— Kyllä te vielä opitte tuntemaan äidin rakkautta suurena elämän

siunauksena. — Niin oli Eugen Konstantinowitsch sanonut. Ja
lämmin katse oli seurannut sanoja. Mutta se katse oli kirkas ja
intohimoton. Se ei pyytänyt. Se siunasi.

— Me lähdemme parin päivän perästä Ranskaan. Kaiketi

jäämmekin sinne.
Ilmanala siellä sopii äidilleni.

Miksi ilmotti hän tätä Elenalle etehisessä auttaessaan hänen

päälleen?
Olisiko hän aavistanut —? Tai olisikohan hän itse kaikesta huolimatta
—?

Ei, ei! Se oli yhdentekevää! Heidän tiensä erosivat nyt joka

tapauksessa ainiaaksi.

— Äidinrakkaus, — antava rakkaus, — elämän suurin siunaus!

Siihen oli
Eugen viitannut. Se oli hänen jäähyväislahjansa.
 *****

Tanja Iwanowna, entinen imettäjä, nykyisin lastenhoitaja, kysyy

seuraavina päivinä itseltään, onko hänellä syytä tulla
mustasukkaiseksi emännälleen. Ennen ei tämä liiaksi ole muistanut
lastenkamaria. Nyt näyttää hän aikovan asettua asumaan sinne.

Tanja rauhottuu kuitenkin pian. Äidin huolenpito näkyy enin

kohdistuvan poikaan. Eikä Tanja ole imettänyt Aljoschaa, tyttöjä
ainoastaan. Muutos kääntyy siis pikemmin voitoksi kuin tappioksi.

Sergius Michailowitschkin alkaa huomata, että hänen kodissaan

on tapahtunut jokin muutos. Elena on harvoin kyläilypuvussa ja
kotona on poika miltei aina hänen luonaan.

Sergius on kuin kuormasta päässyt. Aljoschan miettivät, surulliset

silmät ovat aina häntä vaivanneet. Ne ovat aivan kuin syyttäneet
häntä jostakin. Mutta minkä hän sille on voinut, ettei äiti ennen ole
huomannut noiden silmien pyyntöä. Hän, isä, joka hankkii leipää
perheelleen, koettaa olla hyvä puoliso ja isä. Eihän hän voi sen
enempää.

— Teistä on tullut vankat ystävät, isä huomauttaa kerran

hyvämielisenä ja myhähdellen.

— Aljoscha ei ole oikein terve. Minä vien hänet huomenna

lääkäriin.

Elena antaa puheelle odottamattoman käänteen. Sitte nousee hän

hätäisesti ja asettuu soittamaan.

*****
 Seuraavana päivänä suunniteltiin ulkomaanmatkaa talossa.
Lääkäri oli sanonut Aljoschan sydäntä heikoksi. Poika oli vietävä
vahvistumaan. Silloin vahvistuisi sydänkin.

*****

He ovat nyt Riesengebirgessä, ovat olleet täällä jo monta

kuukautta. He ovat muuttaneet ylemmä jota enemmän kesä on
edistynyt. Nyt asuvat he korkealla, ihanalla, aurinkoisella rinteellä
lähellä Kirche Wangia, mistä koko laakso metsäisine rinteineen,
kylineen ja laidunmaineen viehättävän kauniina tarjoutuu kulkijan
ihailtavaksi.

Parasta kaikesta täällä on kuitenkin tämä puhdas, kepeä tunturi-

ilma. Miten usein onkaan Elena sitä sydämessään siunannut. Se ei
vaivaa heikkoa, väsynyttä sydäntä. Se säästää voimaa ja luo
voimaa. Se palauttaa punan poskille ja saa silmät säteilemään.

Elena on nähnyt sen Aljoschassa. Ja sittekin hän pelkää. Mitä?

Sitä hän ei tiedä itsekään, ellei hän pelkää jotain kovaa,
aavistamatonta kohtalon iskua, joka voisi eroittaa heidät, äidin ja
pojan toisistaan nyt juuri, kun he ovat päässeet aavistamaan, mitä
he toisissaan omistavat ja että heidän on mahdoton elää erotettuina
toisistaan.

Äiti ja poika ovat aina yhdessä. Ainoastaan joskus, kun äiti hyvin
pyytää, jättää Aljoscha äidin leikkiäkseen ikätoverinsa Friedrichin
kanssa.

Vaikka pojat ovat yhdenikäiset, on Friedrich Aljoschaa päätä

pitempi. Hän on voimakas, rotevarakenteinen, vaaleatukkainen
germaani. Aljoscha on hintelävartaloinen, kellahtavan kalpea
iholtaan ja hänen suuret, mustat silmänsä katsovat kypsänkysyvinä
ihmisiin.

Elena koettaa parhaansa edistääkseen poikien ystävyyttä. Hän

pelkää pikku Aljoschansa kypsää katsetta ja otsaa, jonka takana
piilee niin paljon ajatuksia. Pojan henkinen kypsyys ja voimien
heikkous kohdistuu syytöksenä häneen, äitiin. Ensin jätti hän
lapsensa ikävöimään, itse huvitellessaan. Sitte antoi hän oman
suuren surunsa kypsyttää poikaa samalla kuin itseään, — välillisesti
joskaan ei suoranaisesti.

Elena pelkää niitä hehkuvia tunteita, joita hän löytää lapsensa

sielussa. Hän pelkää ennenaikaista kypsymistä, joka ei koskaan
tiedä hyvää. Siitä syystä hän myöskin kannustaa Aljoschaa
ihailemaan Friedrichiä, joka osaa ampua jousipyssyllä, osaa
ratsastaa, voimistella ja uida.

Elena rupeaa itsekin harrastamaan tätä kaikkea. Hän tulee

lapseksi lapsensa tähden. "Lapseksi nyt juuri, kun suuri suru on
kypsyttänyt äidiksi ja ihmiseksi", hän ajattelee surunvoittoisesti
itsekseen.

Ainoastaan illoin, kun Aljoscha on nukkunut äidin käsi omassaan,

tulee aika, jolloin Elena saa elää omaa elämäänsä. Silloin hän
nousee, uskoo nukkuvan lapsen hoitajalle, uskolliselle Marialle, ja
hiipii itse ulos.

Etelän yöllisellä taivaalla loistavat jo tähtivalot. Päivän levoton

hyörinä on asettunut. Karjankellotkaan eivät enää kilahtele.
Laaksossa levätään, vuorien rinteillä samoin. Ainoastaan tunturikoski
ja metsän puut pitävät vielä puhetta keskenään.
 Elena astelee yksinäistä tunturipolkua. Hänen katseensa kohoaa
ylöspäin. Ylöspäin kutsuvat taivaan tuikkivat tulet. Ylöspäin ikävöi
hänen oma mielensä.

Hän ajattelee Eugen Konstantinowitschiä, — ei pyytäen

intohimoisen sielunsa hehkulla, — hän ajattelee häntä elämänsä
kauneimpana muistona, jota hän kiittää syntymisestään
korkeampaan ja syvempään elämään.

Uskollinen itselleen on hän aina tahtonut olla. Mutta että ihminen

voi olla uskollinen joko alhaisemmalle tai ylhäissyntyiselle minälleen,
on vasta nyt selvennyt hänelle. Suru sen selvitti. Tai tekikö sen tuo
korkea otsa ja nuo syvät silmät, joita hän ei saanut rakastaa, mutta
joiden kautta hän kuitenkin oppi aavistamaan entistä parempaa
elämän sisältöä.

Elena tuntee sielunsa kohotetuksi yli kaiken pienen, maisen ja

matalan. Hän tuntee sen läheisyyttä, joka on oleellista, on elämän
ydin ja sisältö.

Onko se Jumala?

Hän ei voi määritellä, ei selvittää, mutta hän tuntee, että hän

tahtoo vapautua kaikesta muusta ja elää sille. Hän rukoilee voimaa
tullakseen hyväksi äidiksi ja hyväksi ihmiseksi. Luonnon syvä rauha
huokuu lääkitystä haavoihin. On kuin siunaavat kädet koskettaisivat
sairasta ja värähtävää hänen sisimmässään. Nääntyvä saa uutta
voimaa. Kiitos puhkee huulille.

*****