The Comprehensive Textbook of

Clinical Biomechanics 2nd Edition

Edition Jim Richards
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-comprehensive-textbook-of-clinical-biomechanics
-2nd-edition-edition-jim-richards/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Textbook of Clinical Embryology 2nd Edition Vishram

Singh

https://ebookmass.com/product/textbook-of-clinical-
embryology-2nd-edition-vishram-singh/

The Oxford Textbook of Clinical Research Ethics Reprint

Edition

https://ebookmass.com/product/the-oxford-textbook-of-clinical-
research-ethics-reprint-edition/

Textbook of Clinical Neuroanatomy 3rd Edition Vishram

Singh

https://ebookmass.com/product/textbook-of-clinical-
neuroanatomy-3rd-edition-vishram-singh/

Songwriting Für Dummies 2nd Edition Jim Peterik

https://ebookmass.com/product/songwriting-fur-dummies-2nd-
edition-jim-peterik/
The Oxford Textbook of Clinical Research Ethics 1st
Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/the-oxford-textbook-of-clinical-
research-ethics-1st-edition-ebook-pdf/

Textbook of Clinical Echocardiography

(Endocardiography) 5th Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/textbook-of-clinical-
echocardiography-endocardiography-5th-edition-ebook-pdf/

Textbook of Clinical Neuroanatomy - E-Book 3rd Edition

Singh

https://ebookmass.com/product/textbook-of-clinical-neuroanatomy-
e-book-3rd-edition-singh/

Comprehensive Clinical Nephrology 6th Edition John

Feehally

https://ebookmass.com/product/comprehensive-clinical-
nephrology-6th-edition-john-feehally/

The World of Nano-Biomechanics, Second Edition Atsushi

Ikai

https://ebookmass.com/product/the-world-of-nano-biomechanics-
second-edition-atsushi-ikai/
YOU’VE JUST PURCHASED
MORE THAN
A TEXTBOOK!
Evolve Student Resources for Richards: The Comprehensive
*

Textbook of Clinical Biomechanics, 2nd Edition, include the

following:
• Access to a 15-hour eLearning course
•  ver 100 high-quality animations,
O
bringing abstract concepts to life
• Interactive tests to check learning
•  tarts from basic principles and
S
builds up to complex concepts
•  ighly practical with a constant
H
clinical emphasis
•  ritten for all health care professionals
W
including physiotherapists and podiatrists

Activate the complete learning experience that comes with each

NEW textbook purchase by registering with your scratch-off access code at

http://evolve.elsevier.com/Richards/biomechanics/
If you purchased a used book and the scratch-off code at right has
already been revealed, the code may have been used and cannot
be re-used for registration. To purchase a new code to access these
valuable study resources, simply follow the link above. Place Peel Off
Sticker Here

REGISTER TODAY!
You can now purchase Elsevier products on Evolve!
Go to evolve.elsevier.com/html/shop-promo.html to search and browse for products.

* Evolve Student Resources are provided free with each NEW book purchase only. 2015v1.0
The Comprehensive
Textbook of Clinical
Biomechanics
For Elsevier
Commissioning Editor: Rite Demetriou-Swanwick/Poppy Garraway
Development Editor: Joanna Collett/Veronika Watkins
Project Manager: Andrew Riley
Designer: Paula Catalano
Illustrator Manager: Amy Faith Heyden
The Comprehensive
Textbook of Clinical
Biomechanics
Second Edition

JIM RICHARDS BEng, MSc, PhD

Professor of Biomechanics
Lead for the Allied Health Research Unit
University of Central Lancashire
Preston, UK
© 2018 Elsevier Ltd. All rights reserved.

First edition 2008

Second edition 2018

No part of this publication may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or
mechanical, including photocopying, recording, or any information storage and retrieval system, without
permission in writing from the Publisher. Details on how to seek permission, further information about the
Publisher’s permissions policies and our arrangements with organizations such as the Copyright Clearance
Center and the Copyright Licensing Agency, can be found at our website: www.elsevier.com/permissions.

This book and the individual contributions contained in it are protected under copyright by the Publisher
(other than as may be noted herein).

Print with eLearning Course ISBN: 978-0-7020-5489-1

eBook with eLearning Course ISBN: 978-0-7020-6495-1
Text-only ISBN: 978-0-7020-5490-7
Text-only eBook ISBN: 978-0-7020-7468-4
Previous edition ISBN: 978-0-443-10170-0

Notices
Knowledge and best practice in this field are constantly changing. As new research and experience broaden our
understanding, changes in research methods, professional practices, or medical treatment may become
necessary.
Practitioners and researchers must always rely on their own experience and knowledge in evaluating and
using any information, methods, compounds, or experiments described herein. In using such information or
methods they should be mindful of their own safety and the safety of others, including parties for whom they
have a professional responsibility.
With respect to any drug or pharmaceutical products identified, readers are advised to check the most
current information provided (i) on procedures featured or (ii) by the manufacturer of each product to be
administered, to verify the recommended dose or formula, the method and duration of administration, and
contraindications. It is the responsibility of practitioners, relying on their own experience and knowledge of
their patients, to make diagnoses, to determine dosages and the best treatment for each individual patient, and
to take all appropriate safety precautions.
To the fullest extent of the law, neither the Publisher nor the authors, contributors, or editors, assume any
liability for any injury and/or damage to persons or property as a matter of products liability, negligence or
otherwise, or from any use or operation of any methods, products, instructions, or ideas contained in the
material herein.

The
publisher’s
policy is to use
paper manufactured
from sustainable forests

Printed in China
CONTENTS

Section 1 8 METHODS OF ANALYSIS OF

MECHANICS AND MOVEMENT..........................................156
JIM RICHARDS ■ DOMINIC THEWLIS ■
BIOMECHANICS THEORY.......................... 1 JONNIE SINCLAIR ■ SARAH JANE HOBBS

1 MATHS AND MECHANICS........................2 9 ANATOMICAL MODELS AND

JIM RICHARDS
MARKER SETS.......................................180
JIM RICHARDS ■ DOMINIC THEWLIS ■
2 FORCES, MOMENTS AND RICARDO MATIAS ■ ROBERT NEEDHAM ■
MUSCLES................................................24 NACHIAPPAN CHOCKALINGAM
JIM RICHARDS
10 ELECTROMYOGRAPHY..........................208
3 GROUND REACTION FORCES AND PAOLA CONTESSA ■ CARLO J. DE LUCA ■

PLANTAR PRESSURE...............................45 SERGE H. ROY ■ JIM RICHARDS

JIM RICHARDS ■ AOIFE HEALY ■
NACHIAPPAN CHOCKALINGAM Section 3
CLINICAL ASSESSMENT.......................... 240
4 MOTION AND JOINT MOTION...............79
JIM RICHARDS ■ DOMINIC THEWLIS ■ 11 THE BIOMECHANICS OF CLINICAL
ROBERT NEEDHAM ■ NACHIAPPAN CHOCKALINGAM
ASSESSMENT........................................241
JAMES SELFE ■ JIM RICHARDS DAVE LEVINE
5 WORK AND POWER DURING DOMINIC THEWLIS
■ ■

HUMAN MOVEMENT...........................104
JIM RICHARDS 12 BIOMECHANICS OF ORTHOTIC
MANAGEMENT.....................................282
6 INVERSE DYNAMICS THEORY...............124 JIM RICHARDS ■ AOIFE HEALY ■
JIM RICHARDS NACHIAPPAN CHOCKALINGAM

Section 2 13 BIOMECHANICS OF THE

METHODS OF MEASUREMENT
AND MODELLING................................... 137
7 MEASUREMENT OF FORCE AND
PRESSURE.............................................138
JIM RICHARDS ■ AOIFE HEALY ■ DOMINIC THEWLIS ■
MANAGEMENT OF LOWER
LIMB AMPUTEES...................................323
NATALIE VANICEK
REFERENCES.........................................340

NACHIAPPAN CHOCKALINGAM INDEX...................................................355

v
EDITOR
JIM RICHARDS BEng, MSc, PhD
Jim Richards was appointed Professor in Biomechanics
and research lead for Allied Health Professions at
University of Central Lancashire in 2004. Professor
Richards’ work includes the clinical application of bio-
mechanics, the development of new assessment tools
for chronic disease, conservative and surgical man-
agement of orthopaedic and neurological conditions,
and development of evidence based approaches for
improving clinical management and rehabilitation.
The focus of Professor Richards work is to encour-
age inter-professional research and to develop direct
parallels with research to the ‘real world’ of allied
health work. Professor Richards holds a number of
vi
International Professorial Chair positions and is an
associate editor for “The Knee” and on the edito-
rial board for “Gait and Posture”. Professor Richards
has authored over 130 peer reviewed journal papers,
over 170 conference papers and written and edited a
number of textbooks including Biomechanics in Clinic
and Research (2008) and the 5th edition of Whittle’s
Gait Analysis (2012). He has also contributed to Tidy’s
Physiotherapy (2003, 2008, 2012), the 10th edition of
Mercer’s Textbook of Orthopaedics and Trauma (2012),
Experimental Research Methods: A Guidebook for
Studies in Trauma Care (2015) and Patellofemoral Pain:
A Clinical Guide (2017).
CONTRIBUTORS
NACHIAPPAN CHOCKALINGAM BENG, MSC,
PHD, CENG, CSCI, PFHEA
Professor of Clinical Biomechanics in the School of
Life Sciences and Education at Staffordshire
University, UK
PAOLA CONTESSA BSC(ENG),
MSC(ENG), PHD
Research Scientist at Boston University, Research
Scientist at Delsys Inc., USA
CARLO J DE LUCA, PHD
was Professor of Biomedical Engineering, Founder
and Director of the NeuroMuscular Research
Center, Research Professor of Neurology, Professor
of Electrical and Computer Engineering, Professor
of Physical Therapy and Founding President of
Delsys Inc. In 2015 he was appointed Professor
Emeritus of Boston University College of
Engineering, USA
AOIFE HEALY BSC, MSC, PHD
Senior Research Officer in the School of Life Sciences
and Education at Staffordshire University, UK
SARAH JANE HOBBS BENG(HONS), PHD
Reader in Equine and Human Biomechanics and
research lead for Centre for Applied Sport and
Exercise Sciences at University of Central
Lancashire, UK
DAVID LEVINE, PT, PHD, DPT, OCS
Professor and Walter M. Cline Chair of Excellence in
Physical Therapy at The University of Tennessee at
Chattanooga, USA
RICARDO MATIAS PT, PHD
Researcher at the Neurobiology of Action Group,
Champalimaud Foundation and Neuromechanics
of Human Movement Research Group, University
of Lisbon, Portugal
ROBERT NEEDHAM BSC, MSC, FHEA
Lecturer in Biomechanics in the School of Life
Sciences and Education at Staffordshire
University, UK
SERGE ROY SCD, PT
Director of Research, Delsys Inc, Natick, MA; and
Adjunct Research Professor at Sargent College of
Health and Rehabilitation Sciences at Boston
University, USA
JIM RICHARDS BENG, MSC, PHD
Professor in Biomechanics and research lead for
Allied Health Professions at University of Central
Lancashire, UK
JAMES SELFE DSC, PHD, MA, GDPHYS, FCSP
Professor of Physiotherapy in the Department of
Health Professions at Manchester Metropolitan
University, UK
JONATHAN SINCLAIR BSC (HONS), PHD
Senior Lecturer and Course Leader for MSc Sport &
Exercise Sciences, Sport, Exercise & Nutritional
Sciences at University of Central Lancashire, UK
vii
viii Contributors
DOMINIC THEWLIS BSC (HONS), PHD
Associate Professor of Biomechanics and NHMRC
R.D. Wright Career Development Fellow at Centre
for Orthopaedic and Trauma Research, University
of Adelaide, Australia
NATALIE VANICEK BSC (HONS), MSC,
PGCHE, PHD
Reader in Biomechanics focusing on preventing falls
and improving musculoskeletal function at the
University of Hull, UK
For Jackie, Imogen and Joe
ACKNOWLEDGEMENTS
I owe an enormous debt of gratitude to all my col-
leagues and students past and present. Particularly I
wish to thank my contributors for their tireless work
and contributions.
I would also like to take this opportunity to say
farewell to my friend and mentor Professor Carlo John
De Luca who passed away on July 20, 2016 at the age
x
of 72. Carlo has been an inspiration to me and to
countless others. Throughout his life he challenged the
status quo which led to significant breakthroughs on
the frontiers of neuromuscular control, signal process-
ing and EMG sensor technology. This is an example to
us all. Carlo you have left an unrivalled legacy in your
field, you will be missed.
INTRODUCTION
Over the years many clinicians have commented about
the increase in the need for what is described as Evi-
dence Based Practice or Evidenced Based Medicine.
The users’ guides to evidence-based medicine (Journal
of the American Medical Association, 1992) states that;
■ The understanding of basic mechanisms of
disease are not sufficient guides for clinical
practice alone.
■ Systematically recorded observations and repro-
ducible measurements are needed to study the
effectiveness of clinical practice.
Two of the challenges in clinical practice are, the
reproducibility of measurements of effectiveness and
the clinical relevance of the measures made. Two
questions that have become commonplace in clinical
research in the last few years are:
■ What are Minimal Clinical Important Differ-
ences (MCIDs)? These can be defined as smallest
measureable differences between the patient and
a defined “normal”.
■ What are Minimal Clinically Important Changes
(MCICs)? These can be defined as the small-
est change in score in the domain of interest
due to a treatment which patients perceive as
beneficial.
So the questions that need to be asked of biome-
chanics are:
■ Can biomechanics offer new and sensitive meas-
ures of assessment?
■ Can biomechanics assess the effectiveness of
different treatments?
■ Can biomechanics offer immediate, informed
and direct feedback to clinical practice?
This book covers the concepts and theory necessary
to understand the nature of biomechanical measure-
ments, and the methods available to collect, analyse,
and interpret biomechanical data in a clinically
meaningful way. This includes: the mathematical and
mechanical concepts necessary for the understand-
ing of the musculoskeletal system and the interpreta-
tion of biomechanical measurements, the variety of
methods available for biomechanical measurement,
and the biomechanics of conservative management
of musculoskeletal and neurological pathologies. This
book also covers the biomechanics of prosthetics and
orthoses and the biomechanics of common move-
ment tasks used in clinical assessment. This therefore
should allow undergraduate and postgraduate allied
health professionals to advance their biomechanical
knowledge and understanding in a way relevant to
both training and clinical practice.
A substantial interactive virtual learning environ-
ment and teaching resource runs parallel with this
book. The virtual learning environment contains
lessons relating to the material covered in the paper
text book. This also includes many interactive ques-
tions to help the learner determine the level of their
understanding as they proceed. This virtual learning
environment “course” is highly illustrated and con-
tains animations which describe the mathematical
and mechanical concepts needed to understand bio-
mechanics. These animations demonstrate the theory
covered, and allow the user to control animations of
the various clinical case studies included in the text.
This aims to provide a stream of online information
on biomechanics in a modular format for teaching
and learning, and builds understanding and appli-
cation of biomechanics at a steady pace. This struc-
tured approach is designed to act as a companion to
xi
xii Introduction
undergraduate and postgraduate courses featuring
clinical biomechanics.
BOOK STRUCTURE
This book is divided into three sections: Section 1
Mechanics and Biomechanics Theory, Section 2
Methods of Measurement and modelling and Section
3 Clinical Assessment. This structure also allows the
lecturer to plan their teaching in relation to specific
learning outcomes, and aims to help both lesson deliv-
ery and the development of structured courses.
Section 1 Mechanics and
Biomechanics Theory
Chapter 1: Maths and Mechanics
Chapter 1 covers the basic mathematics and mechanics
needed to understand the much more complicated
problem of the mechanics of the human body. This
chapter shows how problems may be broken down
into separate parts. The techniques covered in the
chapter aim to make the more advanced biomechani-
cal problems covered later much easier to solve.
Chapter 2: Forces, Moments and Muscles
Chapter 2 considers the use of mathematics and
mechanics techniques in relation to the musculoskel-
etal system in more detail. Using these techniques and
the study of the properties of the body segments, the
joint moments, muscle forces, and joint reaction forces
in upper limb and lower limb are also considered.
Chapter 3: Ground Reaction Forces and
Plantar Pressure
Chapter 3 considers the use of ground reaction forces
and the various measures that may be drawn from
them. This covers ground reaction forces during
postural sway, walking and different running styles
and the methods of measuring Impacts, Impulse
and Momentum. In addition, this chapter considers
foot pressure measurements.
Chapter 4: Motion and Joint Motion
Chapter 4 covers the basic methods of gait assess-
ment through to the description and discussion of
the involvement of the three-dimensional move-
ment of the foot, ankle, knee, hip and pelvis and some
more advanced methods of analysing the function
of walking.
Chapter 5: Work and Power During
Human Movement
Chapter 5 covers the concepts of linear and angular
work energy and power and how these can be deter-
mined from force data, and demonstrates the concept
of how angular work and power can be used to analyse
the action of joints and muscles during walking and
running. In addition the method of calculating the
energies involved in the movement of body segments
is also considered.
Chapter 6: Inverse Dynamics Theory
Chapter 6 covers the concept of inverse dynamics. This
is an important link between the more basic biome-
chanical models considered so far and includes exam-
ples of how we can consider and calculate dynamic
joint moments and forces and considers the conse-
quences of not considering dynamic forces.
Section 2 Methods of Measurement
and Modelling
Chapter 7: Measurement of Force and Pressure
Chapter 7 covers the measurement of Force and Pres-
sure. This includes the different methods of assessing
force and pressure and the identification of a variety
of measurements that are commonly used in research
and clinical assessment.
Chapter 8: Methods of Analysis of Movement
Chapter 8 covers strengths and weaknesses of different
methods of movement analysis from the use of camera
technology through to inertial measurement units.
This includes the processes required to collect and
analyse movement data and the consideration of
possible errors.
Chapter 9: Anatomical Models and Marker Sets
Chapter 9 covers different marker sets that can be used
in movement analysis. This includes both modelling
of the foot, lower limb, spine and shoulder joint. The
nature of six degrees of freedom measurement is con-
sidered and the associated errors encountered when
considering different models and coordinate systems.

Chapter 10: Electromyography
Chapter 10 covers the nature of an electromyographic
(EMG) signal and the different methods of measuring
muscle activity using EMG. This includes the setup
and use of EMG and considers standard data process-
ing techniques used in EMG and which factors affect
the quality of the EMG signal. In addition, this chapter
also covers some more recent advancements in EMG
data collection and processing that allows individual
motor units to be measured.
Section 3 Clinical Assessment
Chapter 11: The Biomechanics of Clinical Assessment
Chapter 11 covers the biomechanics of common
movement tasks used in clinical assessment of the
lower limb. This includes step and stair ascent and
descent, sit to stand, timed up and go, gait initiation,
and squats and dips. In addition the use of isokinetic
Introduction xiii
and isometric testing are also covered and how these
can relate to different aspects of muscle function and
physiological cost.
Chapter 12: Biomechanics of Orthotic Management
Chapter 12 covers the biomechanics of orthotic man-
agement of the lower limb. This includes the theoretical
mechanics of indirect and direct orthotic management
and clinical case study data of the use of the devices
covered.
Chapter 13: Biomechanics of the Management of
Lower Limb Amputees
Chapter 13 covers the compensatory kinematic and
kinetic strategies used by lower limb amputees during
level walking and stair climbing in relation to their
level of amputation and the effect of prosthetic
componentry.
GLOSSARY OF TERMS
AAR: Active Angle Reproduction
accelerometer: electro-mechanical devices which
measure acceleration
AFO: Ankle Foot Orthosis
ambulation: Walking
angle of gait: The angle of foot orientation away
from the line of progression
angular displacement: The rotational component of
a body’s motion
angular velocity: The rate of change of angular
displacement
anterior: The front of the body or a part facing toward
the front
anthropometry: The study of proportions and prop-
erties of body segments
biomechanics: The study of mechanical laws and
their application to living organisms, especially the
human body and its movement
CAST: Calibrated Anatomical System Technique
cadence: The number of steps taken over a period of
time, usually steps per minute
cardan sequence: Ways of defining one local (LCS)
or segment coordinate system (SCS) relative to
another
centre of mass: The midpoint or centre of the mass
of a body or object
centroid: The two-dimensional coordinates of the
centre of an area
clusters: Rigid plate with four or more reflective
markers
CKC: Closed Kinetic Chain
concentric: Where the muscle shortens as it contracts
under load
coplanar: Lying or acting in the same plane
xiv
coronal plane: Frame of reference for the body –
viewed from the front (see frontal plane)
direct linear transformation (dlt): The common
mathematical approach to constructing the three-
dimensional location of an object from multiple
two-dimensional images
dorsiflexion: To flex backward, as in the upward
bending of the fingers, wrist, foot, or toes
double support: The stance phase of one limb over-
laps the stance phase of the contralateral limb creat-
ing a period during which both feet are in contact
with the ground
eccentric: Where the muscle lengthens under load
electrogoniometer: A device for measuring changes
in joint angle over time using either a potentiometer
or strain gauge wire
Em: Energy expenditure per metre (J/kg/m)
EMG or electromyography: The study of the electri-
cal activity of muscles and muscle groups
Es: Instantaneous energy of any body segment
Ew: Energy expenditure per minute (J/kg/min)
extension: A movement which increases the angle
between two connecting bones
filtering: The process of manipulating the frequencies
of a signal through analogue or digital processing
flexion: A movement which decreases the angle
between two connecting bones
Foot angle: The angle of foot orientation away from
the line of progression
force platform: A device for measuring the forces
acting beneath the feet during walking
force twitch: The force generated by the contraction
of a single motor unit

frontal plane: Frame of reference for the body –
viewed from the front
g: Acceleration due to gravity
gait: The manner of walking
gait analysis: The study of locomotion of humans
and animals
gait initiation: To start walking
GCS: Global coordinate system
global frame of reference: A set of orthogonal
axes, one of which is parallel with the field of
gravity
goniometer: a simple hand-held device for measur-
ing joint angles
GRF or ground reaction force: The reaction force
as a result of the body hitting or resting on the
ground
gyroscopes: electro-mechanical devices which meas-
ure angular velocity
habituation: Becoming accustomed
hemiplegia: Paralysis of one side of the body
hs: Height of the centre of mass above the datum
IMU: inertial measurement unit
impulse force: Area under a force-time curve
instantaneous power: Power at a particular moment
in time
Is: Moment of inertia about the proximal joint
Isometric: Where the joint angle and muscle length
do not change during contraction
Isotonic contraction: Where the tension in the
muscle remains constant despite a change in muscle
length
JCS: Joint coordinate system
KAFO: Knee Ankle Foot Orthosis
KAM: Knee Adduction Moment
kinematics: The study of the motion of the body
without regard to the forces acting to produce the
motion
kinetic energy: The energy associated with motion,
both angular and linear
kinetics: The study of the forces that produce, stop,
or modify motions of the body
ks: Radius of gyration of body segment
Glossary of Terms xv
LCS: local coordinate system
linear displacement: Distance moved in a particular
direction
linear velocity: Speed at which an object is moving in
a particular direction
loading response: Period immediately following the
initial contact of the foot
markers: small reflective balls that are used to track
movement
mid stance: The period from the lift of the contralat-
eral foot from the ground to a position in which the
body is directly over the stance foot
mid swing: This is the period of swing phase imme-
diately following maximum knee flexion to the time
when the tibia is in a vertical position
Monopodal: Standing on one leg
moment of inertia: The rotational inertial properties
of an object
motion or movement analysis: A technique of
recording and studying movement patterns of
animals and objects
motoneuron: neurons that originate in the spinal
cord
motor unit (MU): functional unit of muscles com-
prising of a single motoneuron and all the fibers
innervated by the motoneuron.
motor unit action potential (MUAP): response of
all single muscle fibre action potentials belonging to
one motor unit
ms: Segment mass
non-collinear: Points that do not lie in a straight
line
obliquity: Pelvic movement when viewed in the
coronal plane
OKC: Open Kinetic Chain
PAR: Passive Angle Reproduction
pascals: Units of pressure
pedotti diagram: Ground Reaction Force vector
diagram
plantarflexion: The downward bending of the foot
or toes
posterior: The back of the body or a part placed in
the back of the body
xvi Glossary of Terms
potential energy: The energy associated with the ver-
tical position of the centre of mass of an object
power: The rate of performing work
pressure: force divided by area
pressure time integral: area under the pressure-time
graph
preswing: The period immediately before the lifting
off of the stance foot
pronation: To rotate the foot by abduction and ever-
sion so that the inner edge of the sole bears the
body’s weight
radius of gyration: This is a fictitious distribution of
the mass around the centre of mass
range of motion: The angular excursion through
which a limb moves
rehabilitation: Restoring a patient or a body part to
normal or near normal after a disease or injury
relative velocity: A measure of velocity in terms of
the height of the individual. The units reported are
statures/s
RMS: Root Mean Squared
rs: Position of the centre of mass from the proximal
joint
SACH: A type of prosthetic foot with a solid ankle
and a cushioned heel
sagittal plane: Frame of reference for the body –
viewed from the side
SCS: Segment coordinate system
single support: The period during the gait cycle
when one foot is in contact with the ground
SNR: Signal-to-noise ratio
spatial: Distance
stance phase: The period when a foot is contact with
the ground
step length: Distance between two consecutive heel
strikes
step time: Time between two consecutive heel strikes
stride length: Distance between two consecutive heel
strikes by the same foot
stride time: Time between two consecutive heel
strikes by the same foot
supination: To rotate the foot by adduction and
inversion so that the outer edge of the sole bears the
body’s weight
superposition: when one wave is superimposed ‘sat
on top of ’ another
swing phase: Period when a foot is not in contact
with the ground
temporal: Timing
total support: The total time the body is supported
by one leg during one complete gait cycle
translation: Movement in a particular direction
transverse plane: Frame of reference for the body –
viewed from above
TTDPM: Threshold to detect passive motion
vs: absolute velocity of the centre of mass
varus/valgus: Angle of the ankle or knee joint viewed
in the coronal plane
work done: product of a force and displacement
walk mat and walkway: A device to measure the
temporal and spatial parameters of gait
x , y and z : Linear velocities in the x, y, and z
directions
ωs: Absolute angular velocity of segment
Section 1 MECHANICS AND
BIOMECHANICS THEORY
 1 MATHS AND MECHANICS
JIM RICHARDS

T his chapter covers the key terminology, basic mathematics and mechanics
needed to understand the much more complicated problem of the mechanics of
the human body. It illustrates how problems may be broken down into separate
parts and shows the techniques used for the more advanced biomechanical prob-
lems covered later.

A I M units in your calculations then problems become a lot

To consider and describe the maths and mechanics necessary to
build and understand more complex biomechanical concepts.
O B J E C T I V E S
■ To describe key terms used when describing the body
■ To describe how vectors can be resolved
■ To explain how Newton’s laws relate to the human body
and the difference between mass and weight
■ To explain how the action of force vectors on joints can
be explored
■ To explain frictional forces under the foot
■ To explain what is meant by a turning moment.
1.1 KEY TERMINOLOGY
1.1.1 Units – System International
The system of units we use for measurement is the
Système International (SI), which was devised in 1960.
It defined a system of units to be used universally. The
system of measurement units was based on the MKS
(metre, kilogram, second) system. These and only
these units should be used when working out prob-
lems, do not use pounds and feet! If you do not use SI
2
harder to solve, and you don’t want that, do you?
Some of the common SI units that are used in bio-
mechanics are given later. Many of these units have a
close relationship with one another, which aims to
make problems easier to solve (Table 1.1).
1.1.2 Indices
Indices are a way of expressing very large or very small
numbers without including lots of zeros (Table 1.2).
For example, 100 000 m may be written as 100 km,
and a pressure of 10 000 000 pascals may be written as
10 MPa. This can be very useful in biomechanics, in
particular for pressure measurement when the values
can be very large.
1.1.3 Introduction to Anatomical Terms
The motion of the limbs is described using 3 perpen-
dicular planes: sagittal, coronal and transverse. The
sagittal plane can be described as a view from the side,
the coronal (sometimes called the frontal) plane is a
view either from the front or the back and the trans-
verse plane is a view from above or along the long axis
of a body segment. Therefore, flexion and extension
is described as movement in the sagittal plane (or
dorsiflexion and plantarflexion when considering the
ankle), abduction and adduction is described as
Another random document with
no related content on Scribd:
hauskannäköinenkin, solakka, keskikokoinen, tukka tummanruskea,
kasvot säännölliset ja soikeat, vaikka hieman pitkänlaiset, silmät
kirkkaat, tummanharmaat ja avoimet, hyvin miettiväinen ja nähtävästi
hyvin rauhallinen. Kenties sanotaan, että punaiset posket eivät estä
olemasta fanaatikko ja mystikko, mutta minusta näyttää Aljoša olleen
tavallista suuremmassa määrässä realisti. Tietysti hän luostarissa
täydellisesti uskoi ihmeisiin, mutta minun käsittääkseni ihmeet eivät
koskaan saata realistia ymmälle. Eivät ihmeet taivuta realistia
uskoon. Jos todellinen realisti ei ole uskovainen, niin hän aina löytää
itsestään voimaa ja kykyä olla uskomatta ihmeeseenkin, ja jos ihme
tulee hänen eteensä kieltämättömänä tosiasiana, niin hän
mieluummin on uskomatta tunteitaan kuin myöntää tosiasian. Ja jos
hän sen myöntääkin, niin hän sen myöntää vain luonnollisena
tosiasiana, jota hän ei siihen asti ole tuntenut. Realistissa ei usko
synny ihmeestä, vaan ihme uskosta. Jos kerran realisti uskoo, niin
hänen juuri realisminsa vuoksi täytyy ehdottomasti myöntää ihmekin.
Apostoli Tuomas ilmoitti, että hän ei usko ennenkuin näkee, ja kun
hän näki, niin hän sanoi: »Minun Herrani ja minun Jumalani!» Saiko
ihme hänet uskomaan? Luultavinta on, että ei, vaan hän uskoi
ainoastaan sen tähden, että tahtoi uskoa ja kenties jo täydelleen
uskoi olemuksensa sisimmässä salasopukassa silloinkin, kun lausui:
»En usko ennenkuin näen.»

Sanotaan kenties, että Aljoša oli tylsä, kehittymätön, ei käynyt

kouluaan loppuun j.n.e. Totta oli, että hän ei ollut käynyt loppuun
kouluaan, mutta suuri vääryys olisi ollut sanoa häntä tylsäksi tai
tyhmäksi. Toistan vain, mitä jo edellä sanoin: hän astui tälle tielle
vain sen vuoksi, että se siihen aikaan teki syvän vaikutuksen hänen
mieleensä ja näytti ihanteellisen pääsytien hänen pimeydestä valoon
pyrkivälle sielulleen. Lisättäköön, että hän oli jo osittain viimeisiin
aikoihimme kuuluva nuorukainen, s.o. rehellinen luonnonlaadultaan
ja semmoinen, joka tahtoi heti koko henkensä voimalla päästä sitä
toteuttamaan sekä pian tehdä sankarityön valmiina uhraamaan
tämän sankariteon tähden kaikkensa, henkensäkin. Valitettavasti
nämä nuorukaiset eivät ymmärrä, että henkensä uhraaminen kenties
on helpoin kaikista uhrauksista useimmissa tapauksissa ja että
esimerkiksi viiden tai kuuden vuoden uhraaminen nuoruutta
kuohuvasta elämästään raskaaseen ja vaikeaan opiskeluun,
lukutyöhön, jos ei muun, niin sen takia, että kymmenkertaistaisivat
voimansa sen saman totuuden palvelemiseksi ja sen sankarityön
tekemiseksi, johon ovat mieltyneet ja jonka ovat ottaneet
suorittaakseen, — sellainen uhri monille heistä on melkein
ylivoimainen. Aljoša valitsi vain päinvastaisen tien kuin muut, mutta
hänessä oli sama halu pian tehdä sankariteko. Heti kun hän asiaa
vakavasti mietittyään tuli siihen vakaumukseen, että on olemassa
Jumala ja kuolemattomuus, hän luonnollisesti sanoi itselleen:
»Tahdon elää kuolemattomuutta varten enkä hyväksy puolinaista
kompromissia.» Aivan samoin hän olisi, jos olisi tullut siihen
johtopäätökseen, että kuolemattomuutta ja Jumalaa ei ole olemassa,
liittynyt ateisteihin ja sosialisteihin (sillä sosialismi ei ole ainoastaan
työväenkysymys tai niinsanotun neljännen säädyn kysymys, vaan
ensi sijassa ateistinen kysymys, kysymys ateismin nykyaikaisesta
ilmenemismuodosta, kysymys Baabelin tornista, joka rakennetaan
nimenomaan ilman Jumalaa, ei jotta maasta ulotuttaisiin taivaaseen,
vaan jotta taivas vedettäisiin maahan). Aljošasta oli suorastaan
omituista ja mahdotonta elää entisellä tavalla. On sanottu: »Jaa pois
kaikki ja seuraa minua, jos tahdot olla täydellinen.» Aljoša sanoi
itselleen: »Enhän voi 'kaiken' asemesta antaa kahta ruplaa ja
toteuttaa sanoja 'seuraa minua' vain käymällä
jumalanpalveluksessa.» Lapsuuden ajoilta oli kenties hänen
muistissaan säilynyt jokin kuva kaupunkimme luona olevasta
luostarista, jonne äiti oli saattanut hänet ottaa mukaan
jumalanpalvelukseen. Ehkäpä vaikuttivat myös laskevan auringon
vinot säteet jumalankuvan edessä, jota kohti riivattu äiti oli hänet
ojentanut. Miettiväisenä hän silloin tuli luoksemme, kenties vain
katsomaan, oliko täällä kaikki vai oliko täälläkin vain kaksi ruplaa, ja
— hän kohtasi luostarissa tuon vanhan munkin…

Tuo munkki oli, kuten jo aikaisemmin olen selittänyt, ukko Zosima,

mutta tässä pitäisi mainita muutama sana siitäkin, mitä yleensä
luostarinvanhimmat luostareissamme ovat. Ikävä vain, että tässä
asiassa en tunne olevani kyllin pätevä enkä vahva. Koetan sentään
selittää lyhyesti ja pintapuolisesti. Ensiksikin asiantuntijat ja pätevät
henkilöt vakuuttavat, että luostarinvanhimmat ja
luostarinvanhinjärjestelmä tuli meidän venäläisissä luostareissamme
käytäntöön vasta äskettäin, ei sataakaan vuotta takaperin,
jotavastoin se kaikkialla kreikkalaiskatolisilla Itämailla, varsinkin
Sinailla ja Athos-vuorella, on ollut olemassa jo toista tuhatta vuotta.
Väitetään luostarinvanhinjärjestelmän olleen ja täytyneen olla
olemassa meilläkin Venäjällä vanhimpina aikoina, mutta Venäjän
koettelemusten aikana, tataarilaisvallan aikoina, sekasorron kaudella
ja entisen yhteyden idän kanssa katkettua Konstantinopolin
valloituksen jälkeen, tämä laitos oli meillä jäänyt unhoon ja
luostarinvanhimmat hävisivät. Mutta tämän laitoksen elvytti meillä
taas eloon viime vuosisadan loppupuolella eräs suurista
uskonsankareistamme (kuten häntä nimitetään) Paísi Velitškovski ja
hänen opetuslapsensa, mutta vielä nytkin, lähes sadan vuoden
kuluttua, se on käytännössä vain sangen harvoissa luostareissa ja
sitä on toisinaan miltei vainottukin Venäjällä ennenkuulumattomana
uutuutena. Erityisesti se on kukoistanut meillä Venäjällä eräässä
kuuluisassa erämaassa, Kozelskaja Optinassa. Milloin ja kenen
toimesta se juurtui kaupunkimme luona olevaan luostariin, sitä en voi
sanoa, mutta siinä oli jo kolmas polvi luostarinvanhimpia ja luostarin
vanhin Zosima oli niistä viimeinen, mutta hänkin oli jo haudan
partaalla vanhuudesta ja sairaudesta eikä ollenkaan tiedetty, kuka
täyttäisi hänen sijansa. Kysymys oli meidän luostarillemme tärkeä,
koska luostarimme ei siihen saakka ollut millään saavuttanut
erikoista kuuluisuutta: siellä ei ollut pyhimysten jäännöksiä, ei
ihmeellisellä tavalla ilmestyneitä ja ihmeitä tekeviä pyhäinkuvia eikä
sillä edes ollut esitettävänä kuuluisaa perimätietoa, joka olisi liittänyt
sen vaiheet historiaamme, sillä sen ei tiedetty tehneen historiallisia
urotekoja eikä palveluksia isänmaalle. Se oli kohonnut
kukoistukseen ja tullut tunnetuksi yli koko Venäjän juuri luostarin
vanhinten takia, joita näkemään ja kuulemaan sinne vaelsi
joukoittain hurskaita Venäjän joka puolelta tuhannen virstan takaa.
Siis, mitä on luostarinvanhin, staarets? Luostarinvanhin on mies,
joka ottaa teidän sielunne ja teidän tahtonne omaan sieluunsa ja
tahtoonsa. Valitessanne itsellenne luostarinvanhimman te luovutte
omasta tahdostanne ja alistatte sen täydelliseen kuuliaisuuteen
hänelle kokonaan kieltäen itsenne. Tämän koetuksen, tämän hirveän
elämänkoulun ottaa siihen antautuva itselleen vapaaehtoisesti,
toivoen pitkän koetusajan jälkeen voivansa voittaa itsensä siinä
määrin, että voi viimein, oltuaan kuuliainen koko elämänsä ajan,
saavuttaa täydellisen vapauden, t.s. vapauden itsestään, ja välttää
niiden kohtalon, jotka ovat eläneet koko elämänsä löytämättä itseään
itsessään. Tämä keksintö, nimittäin luostarinvanhimmat, ei ole
teoreettinen, vaan siihen on Itämailla johtanut käytäntö, joka meidän
aikanamme on jo tuhat vuotta vanha. Velvollisuudet
luostarinvanhinta kohtaan eivät ole tavallista »kuuliaisuutta»,
jommoista aina on ollut olemassa venäläisissäkin luostareissa.
Luostarinvanhin on hänen tahtoonsa alistuvan elinkautinen rippi-isä,
eikä sitovan ja sidotun välinen yhdysside ole katkaistavissa.
Kerrotaan esimerkiksi, että kerran vanhimpien kristittyjen aikana eräs
tällainen alokas ei täyttänyt kuuliaisuuden vaatimusta, jonka hänen
luostarinvanhimpansa oli hänelle asettanut, ja poistui hänen luotaan
luostarista sekä siirtyi toiseen maahan, Syyriasta Egyptiin. Siellä hän
monia ja suuria sankaritekoja tehtyään sai viimein sen armon, että
joutui kärsimään kidutusta ja marttyyrikuoleman uskon puolesta.
Mutta kun kirkko hautasi hänen ruumistaan pitäen häntä jo
pyhimyksenä, niin yht'äkkiä diakonin lausuessa: »Salatut, tulkaa
julki!» ruumisarkku ja siinä makaava marttyyrin ruumis lensi pois
paikaltaan ja paiskautui ulos kirkosta, ja näin tapahtui kolme kertaa.
Lopulta vasta saatiin tietää, että tämä pyhä marttyyri oli rikkonut
kuuliaisuuden ja poistunut luostarinvanhimpansa luota eikä
senvuoksi voinut ilman luostarinvanhimman suostumusta saada
anteeksi suurista sankariteoistaan huolimatta. Mutta kun paikalle
kutsuttu luostarinvanhin päästi hänet kuuliaisuuden velvollisuudesta,
niin silloin vasta hänet voitiin haudatakin. Tietysti tämä on vain vanha
legenda, mutta tässä on äskeinen tapahtuma: eräs meidän
nykyaikaisista munkeistamme sai pelastuksen Athos-vuoren
luostarissa, ja äkkiä hänen luostarinvanhimpansa käski hänen
poistua Athoksesta, jota hän koko sydämestään rakasti pyhäkkönä
ja rauhallisena turvapaikkana, sekä käski hänen mennä ensin
Jerusalemiin rukoilemaan pyhillä paikoilla ja sitten Venäjän
pohjoiseen osaan, Siperiaan: »Siellä on sinun paikkasi eikä täällä.»
Hämmästynyt ja murheen murtama munkki meni Konstantinopolissa
ekumeenisen patriarkan luo ja pyysi tätä päästämään hänet
kuuliaisuuden velvollisuudesta, mutta ekumeeninen valtias vastasi
hänelle, että ei vain hänen, ekumeenisen patriarkan, ole mahdoton
vapauttaa häntä, vaan koko maan päällä ei ole eikä voi olla sellaista
valtaa, joka voisi päästää hänet kuuliaisuudesta, minkä
luostarinvanhin on pannut hänen velvollisuudekseen, paitsi tuon
luostarinvanhimman itsensä valta. Luostarinvanhimmilla on siis
erinäisissä tapauksissa rajaton valta, joka on kaiken yläpuolella.
Juuri tästä syystä luostarinvanhinjärjestelmää monissa luostareissa
meillä alussa miltei vainottiin. Mutta kansa alkoi heti pitää suuressa
arvossa luostarinvanhimpia. Meidän luostarimme luostarinvanhinten
luo esimerkiksi virtasi sekä rahvasta että mitä huomattavimpiakin
henkilöitä langetakseen heidän edessään maahan, tunnustaakseen
heille epäilynsä, syntinsä ja kärsimyksensä ja pyytääkseen neuvoa
ja opetusta. Tämän nähdessään luostarinvanhinten vastustajat
huusivat muitten syytösten ohessa, että tässä omavaltaisesti ja
kevytmielisesti alennettiin ripin salaisuutta, — vaikka alokkaan tahi
maallikon yhtäjaksoinen ripittäytyminen luostarinvanhimmalleen ei
tapahdu sakramenttina. Asia päättyi kuitenkin niin, että
luostarinvanhinjärjestelmä säilyi ja kotiutui vähitellen venäläisiin
luostareihin. Saattaa kyllä olla totta sekin, että tämä koeteltu ja jo
tuhat vuotta vanha ase ihmisen siveelliseksi uudestisyntymiseksi
orjuudesta vapauteen ja siveelliseen täydellisyyteen saattaa muuttua
kaksiteräiseksi aseeksi, niin että se kenties johtaa jonkun nöyryyden
ja lopullisen itsensävoittamisen asemesta päinvastoin kaikkein
saatanallisimpaan ylpeyteen, toisin sanoen kahleisiin eikä
vapauteen.

Luostarinvanhin Zosima oli kuudenkymmenenviiden vuoden

ikäinen, polveutui tilallisista, oli muinoin aikaisimmassa
nuoruudessaan sotilaana ja palveli Kaukaasiassa yliupseerina.
Epäilemättä hän oli tehnyt Aljošaan vaikutuksen jollakin erikoisella
henkisellä ominaisuudellaan. Aljoša asui ukon omassa kammiossa,
ja ukko piti paljon hänestä sekä päästi hänet läheisyyteensä. On
huomattava, että asuessaan silloin luostarissa Aljoša ei ollut
mihinkään sidottu, saattoi poistua minne tahtoi vaikkapa
päiväkausiksi ja piti puoliviittaansa vapaaehtoisesti, jotta ei olisi
toisenlainen kuin muut luostarissa. Mutta tietysti tämä miellytti häntä
itseäänkin. Kenties Aljošan nuorukaiselliseen mielikuvitukseen
voimakkaasti vaikutti se voima ja kunnia, joka alati ympäröi hänen
luostarinvanhintaan. Ukko Zosimasta sanoivat monet, että kun hän
niin monet vuodet oli päästänyt puheilleen niitä, jotka tulivat hänen
luokseen avaamaan sydämensä ja hartaasti halusivat hänen
neuvoaan ja lääkitsevää sanaansa, niin hän oli vastaanottanut
sieluunsa semmoisen määrän tunnustuksia, murheita, näkyjä, että
hän lopulta kehittyi niin ihmeen tarkkanäköiseksi, että saattoi
ensisilmäyksellä, jonka hän loi luokseen saapuvaan tuntemattomaan
ihmiseen, arvata mitä varten tämä oli tullut, mitä hän tarvitsi, vieläpä
millainen tuska jäyti hänen omaatuntoaan, ja hän yllätti, saattoi
hämilleen ja toisinaan pelästyttikin tulijan tuntemalla hänen
salaisuutensa, ennenkuin tulija oli lausunut sanaakaan. Mutta tämän
ohessa Aljoša oli melkein aina huomannut, että ne, jotka
ensimmäisen kerran menivät ukon luo kahdenkeskiseen
keskusteluun, olivat mennessään pelon ja levottomuuden vallassa,
mutta tulivat melkein aina hänen luotaan säteilevinä ja iloisina, ja
synkimmätkin kasvot olivat muuttuneet onnellisiksi. Aljošaa
hämmästytti tavattomasti sekin, että ukko ei ollut ensinkään ankara,
päinvastoin hän melkein aina oli iloinen kohtelussaan. Munkit
sanoivat hänestä, että hän nimenomaan kiintyy sielullaan siihen,
joka on suuri syntinen, ja kaikkein syntisimpiä hän enimmän
rakastaakin. Munkkien joukossa oli vielä vanhuksen viimeisinäkin
elinvuosina hänen vihamiehiään ja kadehtijoitaan, mutta heitä oli
enää hyvin vähän ja he olivat vaiti, vaikka heidän joukossaan oli
muutamia sangen kuuluisia ja mahtavia luostarin henkilöitä, kuten
esimerkiksi eräs vanhimmista munkeista, suuri vaikenija ja
harvinainen paastooja. Suuri enemmistö kuitenkin jo oli ehdottomasti
Zosiman puolella, ja sangen monet häntä rakastivat koko
sydämestään, palavasti ja vilpittömästi. Muutamat olivat suorastaan
yltiöpäisesti kiintyneet häneen. Tämmöiset sanoivat suoraan,
joskaan eivät aivan ääneen, että hän on pyhä ja että siitä ei enää ole
epäilystäkään, ja aavistaen hänen pian kuolevan he odottivat kohta
tapahtuvia ihmeitä ja suurta kunniaa luostarille lähitulevaisuudessa
vainajasta. Ukon ihmeitätekevään voimaan Aljoša uskoi empimättä
aivan niinkuin hän empimättä uskoi myös kertomukseen kirkosta
ulos lentäneestä ruumisarkusta. Hän näki, kuinka monet tulivat
sairaitten lasten tai täysikasvuisten sukulaistensa kanssa ja rukoilivat
vanhusta panemaan kätensä niiden päälle ja lukemaan niiden
puolesta rukouksen ja kuinka he pian palasivat, jotkut jo seuraavana
päivänä, ja lankesivat kyynelsilmin maahan vanhuksen eteen
kiittääkseen häntä sairaitten parantamisesta. Oliko se parantamista
vai luonnollinen käänne parempaan päin taudin kulussa, sitä ei
Aljoša ollenkaan ottanut kysyäkseen, sillä hän luotti jo täydelleen
opettajansa henkiseen voimaan, ja tämän kunnia oli ikäänkuin hänen
oma voittonsa. Mutta erityisesti värisi hänen sydämensä ja hän
ikäänkuin säteili, kun vanhus tuli ulos eri puolilta Venäjää
saapuneitten, rahvaaseen kuuluvien pyhissäkävijäin luo, jotka suurin
joukoin odottivat erakkomajan ovella hänen ulostuloaan
nimenomaan nähdäkseen vanhuksen ja saadakseen hänen
siunauksensa. He lankesivat maahan hänen eteensä, itkivät,
suutelivat hänen jalkojaan, suutelivat maata, jolla hän seisoi,
parkuivat, eukot ojensivat häntä kohti lapsiaan, hänen luokseen
tuotiin riivaajaisen vaivaamia. Vanhus puhui heidän kanssaan, luki
heidän puolestaan lyhyen rukouksen, siunasi heitä ja laski heidät
menemään. Viime aikoina hän oli toisinaan taudinkohtauksista niin
heikontunut, että tuskin jaksoi tulla ulos kammiostaan. Pyhissäkävijät
odottivat välistä luostarissa hänen näyttäytymistään useita päiviä.
Aljošan mieleen ei noussut mitään kysymyksiä, miksi he häntä niin
rakastavat, miksi he lankeavat maahan hänen eteensä ja itkevät
liikutuksesta, kun vain näkevät hänen kasvonsa. Oi, hän ymmärsi
Erinomaisen hyvin, että venäläisen rahvaanmiehen nöyrällä sielulla,
ovat kiduttaneet työ ja suru ja ennen kaikkea ainainen vääryys ja
ainainen synti, sekä omat että maailman synnit, ei ole
voimakkaampaa tarvetta ja lohdutusta kuin löytää pyhäkkö tai
pyhimys, langeta sen eteen ja kumartaa sitä: »Jos meillä onkin
syntiä, valhetta ja viettelyksiä, niin onpa kuitenkin maan päällä
jossakin pyhä ja korkein. Hänelläpä on sen sijaan totuus, hän tietää
totuuden: siis totuus ei kuole maan päältä, ja saapuu se kaiketi
joskus meillekin ja vallitsee koko maata, niinkuin luvattu on.» Aljoša
tiesi, että juuri näin kansa tuntee ja ajatteleekin, hän ymmärsi sen,
mutta sitä, että vanhus juuri olikin tuo pyhimys, tuo jumalallisen
totuuden vartija kansan silmissä, — sitä ei ollenkaan epäillyt
itsekään yhdessä noitten itkevien talonpoikien ja heidän sairaitten
eukkojensa kanssa, jotka ojensivat vanhukselle lapsiaan. Se
vakaumus taas, että vanhus kuoltuaan tuottaa luostarille tavattoman
kunnian, vallitsi Aljošan mielessä kenties vielä voimakkaampana
kuin kenenkään muun mielessä luostarissa. Yleensäkin noina
viimeisinä aikoina oli jokin syvä, palava sisällinen innostus alkanut
yhä voimakkaammin leimuta hänen sydämessään. Häntä ei
ollenkaan saattanut levottomaksi se, että tuo vanhus sentään oli
hänen edessään ainoa lajiaan; »hän on kuitenkin pyhä, hänen
sydämessään on uudistumisen salaisuus kaikkia varten, se voima,
joka viimein saattaa totuuden voimaan maan päällä — ja kaikista
tulee pyhiä, ja he rakastavat toisiansa, eikä ole rikkaita eikä köyhiä,
ei ylennettyjä eikä alennettuja, vaan kaikki ovat kuin Jumalan lapsia,
ja todellinen Kristuksen valtakunta lähestyy.» Tämmöistä haaveili
Aljošan sydän.
 Aljošaan näytti tehneen mitä syvimmän vaikutuksen hänen,
molempien veljiensä tulo, joita hän siihen asti ei ollenkaan ollut
tuntenut. Veljensä Dmitri Fjodorovitšin kanssa hän tuli pikemmin
läheisiin väleihin, vaikka tämä oli saapunut myöhemmin kuin hänen
toinen (samasta äidistä syntynyt) veljensä Ivan Fjodorovitš. Hänen
oli kovin tehnyt mieli tutustua veli Ivaniin, mutta nyt, kun tämä oli ollut
jo kaksi kuukautta ja he olivat tavanneet toisensa jokseenkin usein,
he eivät vielä ollenkaan olleet päässeet lähelle toisiaan. Aljoša oli
itsekin harvapuheinen ja ikäänkuin odottavalla kannalla ja häpesi
jotakin, ja veli Ivan taas, jonka Aljoša huomasi alussa luovan häneen
pitkiä ja uteliaita katseita, näytti pian lakanneen kokonaan
ajattelemasta häntä. Aljoša huomasi sen ja oli siitä jonkin verran
ihmeissään. Hän ajatteli veljen välinpitämättömyyden johtuvan
heidän ikäerostaan ja erilaisesta sivistyksestään. Mutta Aljoša ajatteli
muutakin: noin vähäinen mielenkiinto ja osanotto häntä kohtaan
Ivanissa saattoi johtua jostakin Aljošalle aivan tuntemattomasta
seikasta. Jostakin syystä hänestä näytti siltä, että Ivanin ajatukset
askaroivat jossakin sisällisessä ja tärkeässä asiassa ja että hän pyrki
johonkin kenties hyvin vaikeasti saavutettavaan päämäärään, joten
hän ei joutanut kiinnittämään huomiotaan häneen, ja siinä oli ainoa
syy siihen, että hän katseli Aljošaa niin hajamielisesti. Aljoša mietti
sitäkin, oliko tässä mahdollisesti jonkinmoista halveksimista tyhmää
munkin alokasta kohtaan oppineen jumalankieltäjän puolelta. Hän
tiesi varsin hyvin, että veli oli ateisti. Jos tuommoista halveksimista
oli olemassa, niin hän ei saattanut siitä loukkaantua, mutta
jonkinmoisen itselleen käsittämättömän ja levottomuutta herättävän
ihmettelyn vallassa hän odotti, että veli tahtoisi lähestyä häntä. Veli
Dmitri Fjodorovitš puhui Ivan-veljestä mitä suurimmalla
kunnioituksella ja aivan kuin erikoisella ymmärtämyksellä. Häneltä
Aljoša myös sai tietää kaikki sen tärkeän asian yksityiskohdat, joka
viime aikoina oli huomattavalla tavalla ja läheisesti sitonut molemmat
vanhemmat veljet toisiinsa. Dmitrin ihastuneet lausunnot veli Ivanista
olivat Aljošan mielestä sitäkin kuvaavampia, kun veli Dmitri oli Ivaniin
verrattuna miltei sivistymätön mies ja molemmat veljet rinnatusten
asetettuina olivat ihmisinä ja luonteina niin selvät vastakohdat, että
vaikea oli kuvitellakin kahta erilaisempaa henkilöä.

Tähän aikaan tapahtui tuon epäyhtenäisen perheen jäsenten

kohtaaminen eli paremmin sanoen perhekokous luostarinvanhimman
kammiossa ja teki erittäin syvän vaikutuksen Aljošaan. Tämän
kokouksen aihe oli oikeastaan teennäinen. Juuri tähän aikaan olivat
Dmitri Fjodorovitšin ja hänen isänsä Fjodor Pavlovitšin väliset
erimielisyydet perintöön ja omaisuutta koskeviin laskelmiin nähden
joutuneet nähtävästi mahdottomalle asteelle. Välit kärjistyivät ja
kävivät sietämättömiksi. Fjodor Pavlovitš näyttää ensimmäisenä ja
luultavasti leikillään esittäneen ajatuksen, että kokoonnuttaisiin ukko
Zosiman kammioon, ja vaikka ei turvauduttaisikaan suorastaan
hänen välitykseensä, niin olisi kuitenkin tavallaan sopivampaa tehdä
siellä sopimus, jotapaitsi luostarinvanhimman arvo ja persoona
saattoivat vaikuttaa vakuuttavasti ja sovittavasti. Tietysti Dmitri
Fjodorovitš, joka ei ollut koskaan ollut luostarinvanhimman luona
eikä ollut häntä edes nähnyt, luuli, että tarkoituksena oli pelästyttää
häntä luostarinvanhimmalla, mutta koska hän itsekin salaisesti moitti
itseään siitä, että oli viime aikoina riidellessään isänsä kanssa
monesti esiintynyt kovin tuikeasti, niin hän suostui esitykseen.
Mainittakoon tässä, että hän ei asunut isänsä talossa kuten Ivan
Fjodorovitš, vaan erillään toisessa päässä kaupunkia. Nyt tapahtui,
että Pjotr Aleksandrovitš Miusov, joka tähän aikaan asui luonamme,
erityisesti tarttui tähän Fjodor Pavlovitšin ajatukseen.
Neljäkymmentä- ja viisikymmentäluvun liberaalina, vapaa-ajattelijana
ja ateistina hän kenties ikävystyksestä tai ehkäpä kevytmielisesti
huvitellakseen otti innokkaasti osaa tähän asiaan. Hänessä heräsi
yht'äkkiä halu saada nähdä luostari ja »pyhimys». Koska hänen
vanhat riitansa luostarin kanssa yhä jatkuivat ja oikeusjuttu heidän
maittensa rajoista ja joistakin hakkuuoikeuksista metsään ja
kalastusoikeuksista joessa yhä oli vireillä, niin hän kiiruhti
käyttämään tätä hyväkseen sillä verukkeella, että hän muka itse
halusi neuvotella apotin kanssa siitä, eikö jotenkin voisi saada
heidän riitojaan päättymään sovintoon. Se, joka tuli näin jaloin
aikomuksin, otettaisiin tietysti vastaan luostarissa paljon
huomaavaisemmin ja kohteliaamminkin kuin semmoinen, joka tulee
vain uteliaisuudesta. Kaikki nämä näkökohdat saattoivat luostarissa
tehdä jonkinlaisen sisäisen vaikutuksen sairaaseen
luostarinvanhimpaan, joka viime aikoina ei juuri ollenkaan ollut
poistunut kammiostaan ja oli sairauden vuoksi kieltäytynyt ottamasta
vastaan tutuimpiakin kävijöitä. Asia päättyi niin, että vanhus suostui
ja päivä määrättiin. »Kuka on pannut minut toimittamaan jakoa
heidän välillään?» sanoi hän vain hymyillen Aljošalle.

Kuultuaan kokouksesta Aljoša tuli hyvin levottomaksi. Ainoa näistä

käräjöivistä ja riitelevistä, joka saattoi ottaa tuon kokouksen
vakavasti, oli epäilemättä vain Dmitri. Muut kaikki saapuvat
kevytmielisistä ja kenties luostarinvanhinta loukkaavista vaikuttimista
— sen Aljoša ymmärsi. Veli Ivanin ja Miusovin tulon syynä on
uteliaisuus, ehkäpä kaikkein karkeinta lajia, ja hänen isänsä taas
mahdollisesti tahtoo panna, toimeen jonkinmoisen ilvenäytelmän. Oi,
vaikka Aljoša olikin vaiti, niin hän varsin hyvästi ja syvästi tunsi
isänsä. Sanon vieläkin, että tämä poika ei ollut ensinkään niin
yksinkertainen kuin minä kaikki häntä pitivät. Raskain mielin hän
odotti määrättyä päivää. Epäilemättä hän oli hyvin huolissaan
omasta puolestaan, omasta sydämestään, ja toivoi, että nuo
perheriidat saataisiin jollakin tavoin loppumaan. Mutta enimmän hän
kuitenkin oli huolissaan vanhuksen puolesta: hän vapisi hänen
puolestaan, hänen kunniansa puolesta, pelkäsi häntä loukattavan,
pelkäsi varsinkin Miusovin hienoa, kohteliasta ivaa ja oppineen
Ivanin ylempää tulevaa, äänetöntä arvostelua, — tämmöiseksi hän
kuvitteli asian. Hän aikoi jo uskaltaa niin paljon, että varoittaisi
vanhusta ja sanoisi hänelle jotakin noista mahdollisesti saapuvista
henkilöistä, mutta tarkemmin mietittyään hän jätti sen tekemättä.
Hän ilmoitti vain määräpäivän edellisenä päivänä erään tuttunsa
kautta veljelleen Dmitrille, että hän pitää hänestä paljon ja odottaa
hänen täyttävän mitä on luvannut. Dmitri vaipui mietteisiin, sillä hän
ei voinut muistaa mitään luvanneensa, ja vastasi vain kirjeellä, että
hän kaikin voimin koettaa hillitä itseään »halpamaisuuden edessä»
ja että vaikka hän syvästi kunnioittaa luostarinvanhinta ja veljeään
Ivania, niin hän on varma siitä, että tässä on joko jokin ansa hänelle
tahi arvoton ilveily. »Kuitenkin mieluummin nielaisen kieleni kuin
unohdan kunnioituksen pyhää miestä kohtaan, jota sinä pidät niin
suuressa arvossa», lopetti Dmitri kirjeensä. Aljošaa se ei kovin
paljon rohkaissut.

Toinen kirja

Sopimaton kokous

1.

Tultiin luostariin
 Sattui tulemaan kaunis, lämmin ja kirkas päivä. Oli elokuun loppu.
Kohtauksen luostarinvanhimman luona oli määrä tapahtua kohta
päiväjumalanpalveluksen jälkeen, noin puoli kahdentoista aikaan.
Meidän luostarivieraamme eivät kuitenkaan saapuneet
jumalanpalvelukseen, vaan tulivat juuri sen päättyessä. He tulivat
kaksissa ajopeleissä. Ensimmäisissä ajopeleissä, komeissa
vaunuissa, joita veti kaksi kallisarvoista hevosta, saapui Pjotr
Aleksandrovitš Miusov mukanaan kaukainen sukulaisensa, hyvin
nuori, noin kahdenkymmenen vuoden ikäinen mies Pjotr Fomitš
Kalganov. Tämä nuori mies valmistautui yliopistoon, mutta Miusov,
jonka luona hän jostakin syystä toistaiseksi asui, houkutteli häntä
mukaansa ulkomaille, Zürichiin tai Jenaan, jotta hän siellä menisi
yliopistoon ja suorittaisi opintonsa. Nuorukainen ei vielä ollut tehnyt
päätöstään. Hän oli miettiväinen ja hajamielisen näköinen. Hänen
kasvonsa olivat miellyttävät, ruumiinrakenne vahva ja hän oli
jokseenkin pitkä. Hänen katseensa oli omituisen liikkumaton: kuten
kaikki hyvin hajamieliset ihmiset hän saattoi katsella jotakuta kauan
ja katsettaan pois kääntämättä eikä kuitenkaan nähnyt sitä, johon
katsoi. Hän oli vaitelias ja jonkin verran kömpelö, mutta saattoi
tapahtua — ei kuitenkaan muulloin kuin hänen ollessaan
kahdenkesken jonkun kanssa — että hän yht'äkkiä tuli hyvin
puheliaaksi, rajuksi ja naurunhaluiseksi ja nauroi mene tiedä mille
kaikelle. Mutta hänen innostuksensa sammui yhtä nopeasti ja äkkiä
kuin oli syntynytkin. Hän oli aina hyvin, jopa hienosti puettu. Hänellä
oli jonkin verran aivan omaa omaisuutta ja hän odotti saavansa vielä
paljon enemmän lisää. Aljoša ja hän olivat ystäviä.

Vanhoilla, rämisevillä, mutta tilavilla ajurinrattailla, joita veti pari

harmaanpunertavaa hevosta, jotka jäivät paljon jäljelle Miusovin
vaunuista, saapuivat Fjodor Pavlovitš ja hänen poikansa Ivan
Fjodorovitš. Dmitri Fjodorovitšille oli jo edellisenä päivänä ilmoitettu
aika ja hetki, mutta hän oli myöhästynyt. Tulijat jättivät ajopelinsä
muurin luo majataloon ja tulivat jalan sisälle luostarin portista. Paitsi
Fjodor Pavlovitšia eivät muut kolme luultavasti koskaan olleet
nähneet mitään luostaria, ja Miusov tuskin oli noin
kolmeenkymmeneen vuoteen käynyt kirkossa. Hän katseli jossakin
määrin uteliaana ympärilleen tekeytyen hieman mahtipontisen
luontevaksi. Mutta hänen tutkivalle älylleen ei luostarin sisäpuolella
tarjoutunut muuta nähtävää kuin kirkko ja talousrakennukset, jotka
muuten olivat varsin tavallisen näköiset. Viimeiset ihmiset olivat
tulossa kirkosta, ottivat lakin päästään ja tekivät ristinmerkkejä.
Rahvaan joukossa oli myös matkustavia ylempien
yhteiskuntaluokkien jäseniä, pari kolme rouvaa, eräs hyvin vanha
kenraali. Kaikki he olivat asettuneet majataloon. Kerjäläiset
ympäröivät heti tulijamme, mutta kukaan ei antanut heille mitään.
Ainoastaan Petruša Kalganov otti kukkarostaan
kymmenkopeekkaisen ja hätääntyen ja hämmästyen Herra ties mistä
syystä pisti sen kiireesti erään eukon kouraan lausuen nopeasti:
»Jakakaa tasan»! Ei kukaan hänen seuralaisistaan hänelle
huomauttanut mitään tämän johdosta, niin että hänellä ei ollut syytä
hämmästyä, mutta tämän huomattuaan hän joutui yhä enemmän
hämilleen.

Mutta tämähän oli omituista! Oikeastaan heitä olisi pitänyt odottaa,

ehkäpä jonkinmoisella kunnioituksellakin. Olihan yksi heistä
äskettäin lahjoittanut tuhat ruplaa, ja toinen oli rikas tilanomistaja
sekä niin sanoakseni hienoimpaan sivistyneistöön kuuluva mies,
josta kaikki nämä täällä olivat osittain riippuvia joessa kalastamiseen
nähden, mikäli oikeusjuttu saisi senlaatuisen käänteen. Ja
kuitenkaan ei kukaan ollut virallisesti heitä vastaanottamassa.
Miusov katseli hajamielisenä kirkon vieressä olevia hautakiviä ja
aikoi huomauttaa, että nuo haudat luultavasti olivat tulleet
kalliinpuoleisiksi hautaajille, joiden kai oli maksettava oikeudesta
haudata niin »pyhään» paikkaan, mutta ei sanonut mitään:
yksinkertainen liberaalinen ironia muuttui hänessä miltei kiukuksi.

— Piru vieköön, keneltä täällä oikein kysyisi, tässä

sekamelskassa… Olisi päätettävä siitä, sillä aika kuluu, — lausui hän
äkkiä aivan kuin puhuisi itsekseen.

Äkkiä saapui heidän luokseen vanhanpuoleinen, kaljupäinen

herrasmies, jolla oli leveä kesäpäällystakki ja imelät silmät. Nostaen
hattuaan hän pehmeästi sammaltaen esittäytyi kaikille yhteisesti
sanoen olevansa tulalainen tilanomistaja Maksimov. Hän ryhtyi heti
huolehtimaan matkamiehistämme.

Luostarinvanhin Zosima asuu erakkomajassa, erakkomajassa

erillään, noin neljänsadan askelen päässä luostarista, metsikön läpi,
metsikön läpi…

— Sen minäkin tiedän, että on mentävä metsikön läpi, — vastasi

hänelle Fjodor Pavlovitš, — mutta tietä me emme oikein muista,
emme ole käyneet pitkään aikaan.

— Tuosta portista ja sitten suoraan metsätietä… metsätietä.

Menkäämme! Sallitteko… minä itsekin… minä itse… Tänne tänne…

He menivät ulos portista ja lähtivät kulkemaan metsätietä.

Tilanomistaja Maksimov, joka oli noin kuudenkymmenen vuoden
ikäinen mies, kulki tahi paremmin sanoen miltei juoksi sivulla
katsellen heitä nytkähtelevällä, melkein mahdottomalla
uteliaisuudella. Hänen silmissään oli jotakin mulkoilevaa.
 — Katsokaahan, meillä on luostarinvanhimmalle yksityistä asiaa,
— huomautti Miusov ankarasti, — me olemme niin sanoakseni
saaneet audienssin »tämän persoonan tykönä», ja siksi me, vaikka
olemmekin teille kiitolliset tien neuvonnasta, emme pyydä teitä
astumaan sisään kanssamme.

— Minä olin, olin, jo olin… Un chevalier parfait! — ja tilanomistaja

näpähdytti ilmassa sormiaan.

— Kuka on chevalier? — kysyi Miusov.

— Luostarinvanhin, suurenmoinen vanhus, vanhus… Luostarin

kunnia ja kaunistus. Zosima. Hän on sellainen luostarinvanhin.

Mutta hänen sekavan puheensa keskeytti munkki, joka oli

rientänyt matkamiesten jälkeen. Hänen päässään oli korkea hytyrä,
ja hän oli keskikokoinen ja hyvin kalpea ja kuihtunut. Fjodor Pavlovitš
ja Miusov pysähtyivät. Munkki kumarsi syvään ja erittäin kohteliaasti
ja lausui:

— Isä igumeni pyytää teitä nöyrimmästi, hyvät herrat, käytyänne

erakkomajassa tulemaan hänen luokseen aterialle. Kello yksi, ei
myöhemmin. Ja teitä myös, — sanoi hän kääntyen Maksimovin
puoleen.

— Sen minä ehdottomasti teen! — huudahti Fjodor Pavlovitš

suuresti ilostuneena kutsusta. — Ehdottomasti! Ja tiedättekö, me
olemme kaikki luvanneet käyttäytyä täällä säädyllisesti… Entä te,
Pjotr Aleksandrovitš, tuletteko tekin?

— Kuinka minä en tulisi? Mitä varten minä sitten olen tänne tullut,
jos en nähdäkseni täällä kaikki heidän tapansa? Yksi seikka minua
vain vaivaa, nimittäin se, että olen nyt teidän seurassanne, Fjodor
Pavlovitš…

— Niin, Dmitri Fjodorovitšia ei vielä ole olemassa!

— Ja mainiota olisikin, jos hän löisi tilaisuuden laimin. Luuletteko,

että nämä teidän rötöstyksenne ovat minusta miellyttäviä, lisäksi
vielä teidän seurassanne? Me siis tulemme päivälliselle, lausukaa
kiitoksemme isä igumenille, — sanoi hän kääntyen munkin puoleen.

— Ei, minun velvollisuuteni on opastaa teidät itse

luostarinvanhimman luo, — vastasi munkki.

— Jos niin on, niin minä menen isä igumenin luo, menen sillävälin
suoraan isä igumenin luo, — alkoi tilanomistaja Maksimov sipistä.

— Isä igumenilla on tällä hetkellä työtä, mutta miten suvaitsette…

— lausui munkki epäröiden.

— Kovin tunkeileva ukonrahjus, — huomautti Miusov ääneen, kun

tilanomistaja Maksimov lähti juoksemaan takaisin luostariin päin.

— Hän on von Sohnin näköinen, — sanoi äkkiä Fjodor Pavlovitš.

— Semmoista te vain tiedättekin… Miksi hän olisi von Sohnin

näköinen?
Oletteko itse nähnyt von Sohnin?

— Olen nähnyt hänen kuvansa. Jos ei kasvonpiirteitten puolesta,

niin jossakin selittämättömässä suhteessa. Todellinen von Sohnin
kaksoiskappale. Minä tunnen aina pelkän fysionomian mukaan.
 — Saatatte olla siinä suhteessa asiantuntija. Mutta nähkääs,
Fjodor Pavlovitš, te suvaitsitte äsken itse mainita, että me olemme
luvanneet käyttäytyä säädyllisesti, muistattehan. Hillitkää itsenne,
sanon teille! Jos rupeatte täällä narria näyttelemään, niin en aio olla
yhtä maata teidän kanssanne… Katsokaa, millainen mies hän on, —
kääntyi hän munkin puoleen, — minua ihan peloittaa mennä hänen
kanssaan oikeitten ihmisten luo!

Munkin kalpeille, verettömille huulille ilmestyi hieno, äänetön

hymy, josta ei puuttunut eräänlaista viekkautta, mutta hän ei
vastannut mitään ja aivan selvää oli, että hän oli vaiti oman arvon
tunnosta. Miusov rypisti vielä enemmän kulmiaan.

»Oh, piru heidät kaikki periköön, siinä on vain vuosisatain

kuluessa kehitetty ulkomuoto, mutta todellisuudessa se on vain
petkutusta ja roskaa!» välähti hänen päässään.

— Tuossa onkin erakkomaja, olemme perillä! — huudahti Fjodor

Pavlovitš.
— Aita edessä ja portti kiinni!

Ja hän alkoi tehdä suuria ristinmerkkejä pyhimysten kuvien

edessä, joita oli maalattu portin päälle ja sivuihin.

— Maassa on elettävä maan tavalla, — huomautti hän. —

Kaikkiaan viisikolmatta pyhää on täällä erakkomajassa etsimässä
sielunsa pelastusta, katselevat toisiaan ja syövät kaalia. Eikä
yksikään nainen astu tästä portista sisälle, sepä juuri onkin erityisesti
merkillepantavaa. Ja asian laita on tosiaankin niin. Mutta mitenkä
onkaan, muistelen kuulleeni, että luostarinvanhin ottaa vastaan
naisväkeä? — kääntyi hän äkkiä munkin puoleen.
 — Rahvaan naisia on parast'aikaa täällä, loikovat tuolla käytävän
luona ja odottavat. Ylempisäätyisiä naisia varten on tänne käytävän
yhteyteen, mutta aitauksen ulkopuolelle, rakennettu kaksi pikku
huonetta, nuo ikkunat tuolla, ja luostarinvanhin menee heidän
luokseen sisätietä, milloin on terve, siis kuitenkin aitauksen
ulkopuolelle. Nytkin eräs nainen, harkovilainen tilanomistajatar,
rouva Hohlakov, odottaa hervottoman tyttärensä kanssa. Varmaankin
on luostarinvanhin luvannut tulla heidän luokseen, vaikka on viime
aikoina ollut niin heikko, että tuskin näyttäytyy kansalle.

— Siis erakkomajasta on kuitenkin pieni pujahdusreikä naisten luo

laitettu! Älkää luulko, pyhä isä, että minä mitään tarkoitan, puhun
muuten vain. Tiedättekö, Athoksessa, oletteko kuullut, ei ole vain
naisten käynnit kielletty, vaan ei saa ollenkaan olla naisia eikä
mitään naarasolentojakaan, kanoja, kalkkunoita, lehmävasikoita…

— Fjodor Pavlovitš, minä käännyn takaisin ja jätän teidät tänne

yksin, ja minun poistuttuani teidät talutetaan täältä ulos, ennustan
teille sen!

— Miten minä teitä häiritsen, Pjotr Aleksandrovitš? Katsokaahan,

— huudahti hän äkkiä astuen aidan sisäpuolelle, — katsokaahan,
millaisessa ruusulaaksossa he asuvat!

Vaikka tällä kertaa ei ollutkaan ruusuja, niin tosiaankin oli siellä

suuri joukko harvinaisia ja ihania syyskukkia kaikkialla, mihin niitä
vain oli voinut istuttaa. Ilmeisesti niitä vaali taitava käsi. Kukkalavat
oli laitettu kirkkojen tarhoihin ja hautojen väliin. Pikku talo, jossa oli
luostarinvanhimman kammio, oli puinen ja yksikerroksinen, ja sen
oven edessä oli kuisti. Senkin ympärille oli istutettu kukkia.