Digital Inequalities in the Global South

1st ed. Edition Massimo Ragnedda

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/digital-inequalities-in-the-global-south-1st-ed-edition-
massimo-ragnedda/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Urban Planning in the Global South 1st ed. Edition

Richard De Satgé

https://ebookmass.com/product/urban-planning-in-the-global-
south-1st-ed-edition-richard-de-satge/

Disinformation in the Global South 1st Edition Herman

Wasserman

https://ebookmass.com/product/disinformation-in-the-global-
south-1st-edition-herman-wasserman/

Visual Politics in the Global South Anastasia Veneti

https://ebookmass.com/product/visual-politics-in-the-global-
south-anastasia-veneti/

Labour Questions In The Global South 1st Edition

Edition Praveen Jha

https://ebookmass.com/product/labour-questions-in-the-global-
south-1st-edition-edition-praveen-jha/
The Decolonial Turn in Media Studies in Africa and the
Global South 1st ed. Edition Last Moyo

https://ebookmass.com/product/the-decolonial-turn-in-media-
studies-in-africa-and-the-global-south-1st-ed-edition-last-moyo/

Poverty, Inequality, and Innovation in the Global South

Oliver Mtapuri

https://ebookmass.com/product/poverty-inequality-and-innovation-
in-the-global-south-oliver-mtapuri/

Digital Strategies in a Global Market: Navigating the

Fourth Industrial Revolution 1st ed. 2021 Edition
Natalia Konina

https://ebookmass.com/product/digital-strategies-in-a-global-
market-navigating-the-fourth-industrial-revolution-1st-
ed-2021-edition-natalia-konina/

The Digital Global Condition Elizabeth Kath

https://ebookmass.com/product/the-digital-global-condition-
elizabeth-kath/

Global Sports Fandom in South Korea : American Major

League Baseball and Its Fans in the Online Community
1st ed. Edition Younghan Cho

https://ebookmass.com/product/global-sports-fandom-in-south-
korea-american-major-league-baseball-and-its-fans-in-the-online-
community-1st-ed-edition-younghan-cho/
GLOBAL TRANSFORMATIONS IN
MEDIA AND COMMUNICATION RESEARCH
A PALGRAVE AND IAMCR SERIES

Digital
Inequalities
in the
Global South
Edited by
Massimo Ragnedda
Anna Gladkova

IAMCR
AIECS
AIERI
 Global Transformations in Media
and Communication Research - A Palgrave
and IAMCR Series

Series Editors
Marjan de Bruin
HARP, Mona Campus
The University of the West Indies
Mona, Jamaica

Claudia Padovani
SPGI
University of Padova
Padova, Italy
The International Association for Media and Communications Research
(IAMCR) has been, for over 50 years, a focal point and unique platform
for academic debate and discussion on a variety of topics and issues
generated by its many thematic Sections and Working groups (see
http://iamcr.org/) This new series specifically links to the intellectual
capital of the IAMCR and offers more systematic and comprehensive
opportunities for the publication of key research and debates. It will
provide a forum for collective knowledge production and exchange
through trans-disciplinary contributions. In the current phase of glo-
balizing processes and increasing interactions, the series will provide a
space to rethink those very categories of space and place, time and
geography through which communication studies has evolved, thus
contributing to identifying and refining concepts, theories and methods
with which to explore the diverse realities of communication in a chang-
ing world. Its central aim is to provide a platform for knowledge
exchange from different geo-cultural contexts. Books in the series will
contribute diverse and plural perspectives on communication develop-
ments including from outside the Anglo-speaking world which is much
needed in today’s globalized world in order to make sense of the com-
plexities and intercultural challenges communication studies are facing.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/15018
 Massimo Ragnedda • Anna Gladkova
Editors

Digital Inequalities in
the Global South
Editors
Massimo Ragnedda Anna Gladkova
Northumbria University Faculty of Journalism
Newcastle upon Tyne, UK Lomonosov Moscow State University
Moscow, Russia

Global Transformations in Media and Communication Research - A Palgrave and

IAMCR Series
ISBN 978-3-030-32705-7    ISBN 978-3-030-32706-4 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-32706-4

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive licence to Springer Nature
Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of
translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval,
electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now
known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information
in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the
publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to
the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The
publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and
institutional affiliations.

Cover illustration: KTSDESIGN/SCIENCE PHOTO LIBRARY/gettyimages

Cover design: eStudioCalamar

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Contents

1 Introduction  1
Massimo Ragnedda and Anna Gladkova

2 Understanding Digital Inequalities in the Global South 17

Massimo Ragnedda and Anna Gladkova

Section I Digital Inequalities in South Asia  31

3 Impacts of the Digital Divide on the E-government

Portals of Nepal 33
Bhanu Bhakta Acharya

4 A Widening Digital Divide and Its Impacts on Existing

Social Inequalities and Democracy in Pakistan 59
Sadia Jamil

5 Widening the Wedge: Digital Inequalities and Social

Media in India 79
Padma Rani, Manjushree G. Naik, and Binod C. Agrawal

6 ICTs, Power Prejudice and Empowerment: Digital

Exclusion of the Poor in Rural Bangladesh103
Mohammad Sahid Ullah

v
vi Contents

Section II Digital Inequalities in Central and Western Asia 135

7 Weaponization of Access, Communication Inequalities as

a Form of Control: Case of Israel/Palestine137
Hanna M. Kreitem

8 Digital Inequalities in CIS Countries: Updated Approach

to the Analysis of Situation159
Olga Smirnova

9 A Comparison of High-Skill and Low-Skill Internet

Users in Northeast Anatolia, Turkey177
Duygu Özsoy and Glenn Muschert

Section III Digital Inequalities in Africa 197

10 Digital Infrastructure Enabling Platforms for Health

Information and Education in the Global South199
Danica Radovanović, Georges Vivien Houngbonon,
Erwan Le Quentrec, Ghislain Maurice Norbert Isabwe,
and Josef Noll

11 Moving Beyond the Rhetoric: Who Really Benefits from

Investments in Digital Infrastructure in Low-Income and
Low-­Literacy Communities in Malawi?223
Edister Samson Jamu, Tiwonge Davis Manda,
and Gowokani Chijere Chirwa

12 Digital Inequality and Language Diversity: An Ethiopic

Case Study247
Isabelle A. Zaugg

13 The End of the Public Sphere: Social Media, Civic

Virtue, and the Democratic Divide269
Last Moyo
 Contents  vii

Section IV Digital Inequalities in South America 287

14 The Digital Divide: Observations from the South About

a Failed Dialog with the North289
Cristian Berrío-Zapata

15 Social Inequality, Technological Inequality and Educational

Heterogeneity in the Light of the Conectar Igualdad
OLPC Programme (Salta, Argentina, 2015–2017)319
Alejandra García Vargas, Laura Golovanevsky,
and María Rosa Chachagua

16 Afro-Creole Nationalism and the Maintenance of the

Digital Divide: The Case of Jamaica347
Nova Gordon-Bell

Afterword: Knowledge—Whose Knowledge?363

Bruce Mutsvairo

Index369
 Notes on Contributors

Bhanu Bhakta Acharya a scholar on e-government programs and poli-

cies, immigrants’ information and communication technology (ICT) use,
and the digital divide, is affiliated to the University of Ottawa, Canada.
Author of five books on communication and journalism, Acharya has
published several research articles in scholarly journals, attended
international conferences, and advocated for capacity-building of
communication professionals, including journalists, with regard to
employing professional standards and ethical practices. His primary
research interests include digital divide, diaspora communication,
e-government, journalism, and media ethics.
Binod C. Agrawal Mentor, Media Research Centre, Manipal Institute of
Communication, Manipal Academy of Higher Education, Manipal, India.
Cristian Berrío-Zapata is a professor at the Faculty of Archivology and
coordinator of the postgraduation of Information Science at the Institute
of Applied Social Sciences (ICSA), Universidade Federal do Pará (UFPA),
Brazil. He holds a degree in Psychology and a major in Technology
Management and Competitiveness, master’s degree in Administration,
and PhD in Information Science. He researches information and
communication technology (ICT) from a critical perspective,
including power and discourse in the areas of digital divide, technology
appropriation, and information asymmetries. His research projects
are the critical perspective on information science, gender digital
divide, digital divide in universities, and epidemics as information
phenomena.

ix
x NOTES ON CONTRIBUTORS

María Rosa Chachagua CONICET (Sciences and Technologies

National Council) Postdoctoral fellow. PHD in Communication and
Media (Universidad Nacional de la Plata). Researcher in the Centro de
Investigaciones Interdisciplinarias sobre Tecnologías y Desarrollo Social
(Universidad de Jujuy y CONICET) and in Universidad Nacional
de Salta.
Gowokani Chijere Chirwa is a Lecturer in Economics at the University
of Malawi—Chancellor College. Currently, he is pursuing PhD in
economics at the University of York, UK.
Anna Gladkova is PhD in Journalism, Leading Researcher and Director
of International Affairs Office at the Faculty of Journalism, Lomonosov
Moscow State University, Russia. Her research interests include ethnic
media, digital inequalities and digital divides. She is co-vice chair of the
Digital Divide Working Group (IAMCR), IAMCR Ambassador in Russia
and member of the IAMCR International Council.
Laura Golovanevsky PhD in Economics (Universidad de Buenos Aires),
Master in Social Sciences (Universidad Nacional de Jujuy), Postdoctoral
Programme in Social Sciences (Universidad Nacional de Córdoba).
Professor in Universidad Nacional de Jujuy. Researcher in CONICET
(Sciences and Technologies National Council). Director of the Centro de
Estudios para el Desarrollo Económico con Equidad (CESDE-School
of Economics, Universidad de Jujuy) and researcher in the Centro de
Investigaciones Interdisciplinarias sobre Tecnologías y Desarrollo
Social (Universidad de Jujuy y CONICET). Secretary of Postgraduate
Studies (School of Economics, Universidad de Jujuy).
Nova Gordon-Bell is a lecturer in media and communication and
Coordinator of Graduate Studies at the Caribbean School of Media and
Communication (CARIMAC), University of the West Indies at
Mona, Jamaica. Dr. Gordon-Bell’s extensive professional experience
in the public and private sector spans public information, journalism,
advertising and publishing. She has served on the board of directors
of several public bodies and as consultant in media and communication
for non-governmental organizations involved in community activism,
climate resilience and service.
Georges Vivien Houngbonon is an economic researcher at Orange
Labs. His research employs econometrics techniques and individual-level
data to answer questions related to the economics of digital technologies,
 NOTES ON CONTRIBUTORS xi

the economics of development, and industrial organization. He holds a

PhD from the Paris School of Economics, and postdoctoral positions at
the Toulouse School of Economics and Ecole Centrale of Paris.
Ghislain Maurice Norbert Isabwe is the CEO of Future Competence
International Ltd (Rwanda), an associate professor at the University of
Agder (Norway) and a visiting professor at Makerere University (Uganda).
He is a specialist in Human Computer Interaction and eLearning. He
focuses on human-centred design and development of technology-
enhanced learning. He holds a PhD in ICT from the University of Agder.
Sadia Jamil has completed her PhD in Journalism at the University of
Queensland (UQ), Australia. She holds postgraduate degrees in the
disciplines of Media Management (University of Stirling, Scotland) and
Mass Communication (University of Karachi). To date, she is the recipient
of a number of awards and scholarships including the University of
Queensland’s Centennial Award (2010), UQ’s International
Postgraduate Research Support Award (2010), the Norwegian
UNESCO Commissions’ conference grants (2015–2019), Union
Insurance’s Cairo Air Crash Journalists Victim Memorial Gold Medal
(2007) and Daily Jang’s and the News’ Sardar Ali Sabri Memorial
Gold Medal (2007). She is affiliated with the International Association
of Media and Communication Research (IAMCR) and acting as the
Co Vice Chair of IAMCR’s Journalism Research and Education
Section. Her research work includes studies into journalism, new
media and urban development, safety of journalists and impunity,
freedom of expression, and press freedom. Jamil’s forthcoming edited
book entitled Combating Threats to Media Freedom and Journalists’
Safety is due to be released in 2020 by IGI Global.
Edister Samson Jamu is a Lecturer in Psychology, with a bias toward
organizational and social psychology, at the University of Malawi—
Chancellor College. His research interests focus on talent management,
higher education, and social inclusion among others.
Hanna M. Kreitem is a PhD researcher in Media and Communication,
and Digital Sociology with research interests in effects of Internet and
technology on societies including digital inequalities related to emerging
technologies as well as inequalities perpetuated as a form of
oppression. His research now looks at Internet artificial limitations
and their relation to tangible outcomes of Internet use, and working
xii NOTES ON CONTRIBUTORS

on research projects related to weaponization of access, and the

blockchain disadvantaged. With background in Computer Science
and Business Administration, and knowledge in digital rights activism
in different regions of the world, Hanna possesses distinctive
understanding of how technology and technology companies work,
and reflects this in his works.
Erwan Le Quentrec is a manager in the Sociology and Economics
Department at Orange Labs (SENSE). He leads a team of specialized
researchers on the role and impacts of ICT in different fields: education
and vocational training, work, health, customer relationship management.
Also, he leads collaborative innovation in the education sector for Africa,
AMEA region. He holds a PhD in Economics from the University of
Bourgogne.
Tiwonge Davis Manda is a Senior Lecturer in Computer Science at the
University of Malawi—Chancellor College. His research mainly focuses
on the design, implementation and maintenance of digital infrastructure,
together with related political and socioeconomic implications.
Last Moyo holds a PhD in Media and Communication Studies from the
University of Wales (UK). His teaching and research interests are in
digital media, political economy, critical theory, peace journalism,
and development communication. His teaching and research
experience spans Africa, Europe, and Asia, where he taught a broad
range of media and communications subjects at various universities.
Glenn Muschert is Professor of Sociology in the Department of
Humanities and Social Sciences at Khalifa University (Abu Dhabi, UAE).
His research focuses on digital inequalities, sustainable development, and
the solution of social problems.
Bruce Mutsvairo is Professor of Journalism at Auburn University in
the USA.
Manjushree G. Naik Research Associate, Media Research Centre,
Manipal Institute of Communication, Manipal Academy of Higher
Education, Manipal, India.
Josef Noll is a professor at the University of Oslo and Visionary at the Basic
Internet Foundation. He envisions a world with free access to basic informa-
tion (#Basic4all). He is a specialist for wireless networks and security. He is a
 NOTES ON CONTRIBUTORS xiii

co-founder and steering board member of the Center for Wireless Innovation
Norway and Mobile Monday Norway, the Norway section of the worldwide
community for nerds and professionals in mobile services.
Duygu Özsoy is Assistant Professor of Communications in the
Department of Radio, Television and Cinema at Atatürk University
(Erzurum, Turkey). Her research focuses on Internet studies and digital
technologies, particularly as applied to Turkey’s non-Western
modernization process and transformation through globalization.
Danica Radovanović is a digital inclusion advisor and senior researcher
at the Basic Internet Foundation. She is a PhD Chevening Scholar, Oxford
Internet Institute, University of Oxford, and a doctorate graduate from
the Faculty of Technical Sciences, Novi Sad. Her work focuses on social
media, digital inclusion and digital literacy skills programs, and
Internet governance and strategies.
Massimo Ragnedda is Senior Lecturer in Mass Communication at
Northumbria University, UK, where he conducts research on the digital
divide and social media. He is co-vice chair of the Digital Divide Working
Group (IAMCR).
Padma Rani Professor and Director, Manipal Institute of
Communication, Manipal Academy of Higher Education, Manipal, India.
Olga Smirnova Associate Professor, Head of Periodical Press, Faculty of
Journalism, Lomonosov Moscow State University.
Mohammad Sahid Ullah is a professor in the Department of
Communication and Journalism at the University of Chittagong,
Bangladesh. He has more than 50 academic publications and book
chapters on new media and public engagement, journalism education,
media laws, communication and social change, political economy, and
empowerment. His work has been published in the International
Communication Gazette, South Asia Research, Asia-Pacific Media
Educator, Journalism Studies, Journal of Science Communication, and
Media Asia. Ullah was the best paper winner in the first World Journalism
Education Congress (WJEC) in 2007, worked as SAGE-Tejeswar Singh
Memorial Fellow and visiting scholar at Nanyang Technological University,
Singapore, and Jonkoping University, Sweden. Ullah holds a PhD from
the School of Media and Arts, University of Queensland, Australia and
served Co and Vice Chairs of the Law Section of the International
xiv NOTES ON CONTRIBUTORS

Association for Media and Communication Research (IAMCR) for a

decade (2006–2015).
Alejandra García Vargas PHD in Communication Studies (Universidad
Nacional de Córdoba). Researcher and professor in Universidad Nacional
de Jujuy and Universidad Nacional de Salta. Codirector of the Centro de
Estudios para el Desarrollo Económico con Equidad (School of Economics,
Universidad de Jujuy) and researcher at Centro de Investigaciones
Interdisciplinarias sobre Tecnologías y Desarrollo Social (Universidad de
Jujuy y CONICET). Secretary of Gender and Human Rights Academic
Area (School of Social Sciences, Universidad de Jujuy). Chair of the
National Board in Communication Public Policy Politics and Media Laws
at the Red de Carreras de Comunicación de Argentina (REDCOM) and
researcher in Comunicación, Política y Ciudadanía Working Group at
Consejo Latinoamericano de Ciencias Sociales (CLACSO).
Isabelle A. Zaugg is a communication scholar and filmmaker whose
research interests revolve around language and culture, media, and digital
technologies in the global public sphere. Her research investigates the
relationship between gaps in support for digitally disadvantaged languages
and patterns of mass extinction of language diversity, with a primary focus
on the Ethiopian and Eritrean languages that utilize the Ethiopic script.
Her research addresses the extent to which the Ethiopic script and its
languages are supported in the digital sphere, including tracing the history
of its inclusion in Unicode. Zaugg has proposed policy, governance, and
advocacy solutions to better support digitally disadvantaged languages, in
turn supporting their long-term survival. Zaugg is a lecturer at Columbia
University in the City of New York, where she was a Mellon-Sawyer
Postdoctoral Fellow from 2017 to 2019, helping to lead the Sawyer
Seminar in “Global Language Justice” at Columbia University’s Institute
for Comparative Literature and Society (ICLS). She holds a PhD in
Communication and an MA in Film & Video from American University in
Washington, DC, and a BA in Art-Semiotics from Brown University.
 List of Figures

Fig. 7.1 Geopolitical areas of the West Bank. (Based on the UN

Office of Humanitarian Affairs in Occupied Palestinian
Territory map available at: https://unispal.un.org/
UNISPAL.NSF/0/6B9EABA6D3EA5CE2852578
410058A8C6)142
Fig. 7.2 Percentage of households with telephone lines in Israel/
Palestine in 1983. (Based on data from Salomon, I., and
Razin, E. (1988) The Geography of Telecommunications
Systems: The Case of Israel’s Telephone System) 144
Fig. 10.1 Example of a health message 214
Fig. 10.2 Extract from the educational video on cysticercosis 215
Fig. 11.1 Location of Malawi 231
Fig. 11.2 Mobile-cellular telephone subscriptions per 100
inhabitants. (Source: ITU 2019) 237
Fig. 11.3 Mobile money transactions—fourth quarter 2018 240
Fig. 15.1 Villa Mitre secondary school (Salta city) 331
Fig. 15.2 Case study rural schools’ location in Salta (Argentina) 332
Fig. 15.3 Percentage of computer-owning-households according to
the household’s family income per capita quintile (taking
into account the income of each province). NWA region.
2011. NWA region: it includes the provinces of Catamarca,
Jujuy, Salta, Santiago del Estero and Tucumán. (Source:
Our own elaboration based on microdata of ENTIC and
EAHU (INDEC)) 340

xv
xvi List of Figures

Fig. 15.4 Percentage of computer-owning households according to

the household’s family income per capita quintile (taking
into account the income of the jurisdiction). NWA region.
2017. (Source: Our own elaboration based on microdata
of MAUTIC and EPH (INDEC)) 341
Fig. 15.5 Percentage of households with Internet access (fixed or
mobile) according to the household’s family income per
capita quintile (taking into account the income of the
jurisdiction). NWA region. 2011. (Source: Our own
elaboration based on microdata of ENTIC and EAHU
(INDEC))342
Fig. 15.6 Percentage of households with Internet access according
to the household’s family income per capita quintile (taking
into account the income of the jurisdiction). NWA region.
2017. (Source: Our own elaboration based on microdata
of MAUTIC and EPH (INDEC)) 343
 List of Tables

Table 3.1 Nepal: E-government indicators 40

Table 3.2 Coding details of ministry-level websites 44
Table 5.1 Frequency of use of Facebook and other SNS 89
Table 5.2 Frequency of use of social media for business 90
Table 5.3 Influence of social media in interaction 91
Table 5.4 Usage of social media for political activities 92
Table 5.5 Influence of social media on voting decision 93
Table 5.6 Usage of social media to support social/civic issues 94
Table 6.1 Visitors/service seekers in the UDCs 127
Table 9.1 Characteristics of the sample of Internet users in Northeast
Anatolia (n = 8)182
Table 10.1 Key development outcomes in selected Sub-Saharan African
countries201
Table 11.1 A tool for applying a Digital Human Capital framework to
digital inclusion initiatives 228
Table 11.2 Households’ access of ICT equipment/services, access, and
usage of ICT services survey, 2014 234
Table 11.3 Individuals’ access of ICT equipment/services, access, and
usage of ICT services survey, 2014 235
Table 11.4 Percentage contribution to total volume of mobile money
transactions by type 239
Table 11.5 Percentage contribution to total value of mobile money
transactions by type 239
Table 12.1 Digital support, digital use, and digital vitality of Ethiopian
and Ethiopic-based Eritrean languages 258
Table 13.1 Insults, threats, and potential hate speech on bloggers 277

xvii
 CHAPTER 1

Introduction

Massimo Ragnedda and Anna Gladkova

Digital Inequalities in the Global South focuses on the rising digital

inequalities in countries from geographical areas that are insufficiently
covered and underrepresented. While in the so-called Global South
(Mahler 2015) access to the Internet has risen tremendously in the last
years (shrinking the first level of the digital divide), new inequalities are
emerging between those who have access to broadband Internet and those
who do not, between gender, between different socioeconomic back-
grounds, and between users with different levels of education. Going
beyond the first level of the digital divide, new forms of inequalities also
emerged in relation to different digital skills, digital competencies, and
different motivations in using information communication technologies
(ICTs). Both limited access to and use of the Internet affect citizens’ exis-
tential opportunities (van Dijk 2005) and negatively influence the process
of social inclusion (Warshauer 2004), thus contributing to offline disad-
vantages (Chen 2013). Finally, new forms of digital inequalities are related

M. Ragnedda (*)
Northumbria University, Newcastle upon Tyne, UK
e-mail: massimo.ragnedda@northumbria.ac.uk
A. Gladkova
Faculty of Journalism, Lomonosov Moscow State University, Moscow, Russia

© The Author(s) 2020 1

M. Ragnedda, A. Gladkova (eds.), Digital Inequalities in the Global
South, Global Transformations in Media and Communication
Research - A Palgrave and IAMCR Series,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-32706-4_1
2 M. RAGNEDDA AND A. GLADKOVA

to the so-called third level of the digital divide (Ragnedda 2017), namely,
the different capacity/ability to fully exploit the Internet and to transform
its use into tangible outcomes. The third level of the digital divide, there-
fore, ‘relate to gaps in individuals’ capacity to translate their internet access
and use into favorable offline outcomes’ (Van Deursen and Helsper 2015:
30). Such inequalities in the social benefits of using the Internet are grow-
ing everywhere but especially in the Global South. This book, therefore,
fits into the lively debate, opened by the advent of ICTs, on inequalities in
access (first level of the digital divide), uses (second level of the digital
divide), and outcomes generated online and valuable in the social realm
(third level of the digital divide).
Digital Inequalities in the Global South focuses on social, cultural, and
economic consequences of digital inequalities where the majority of the
world’s people now live (Asia, Africa, and Latin America). These commu-
nities are at a distinct disadvantage when digital technologies are intro-
duced (Boas et al. 2005), specifically in terms of participation and types of
digital engagement. Since more and more activities and public services
moved online, those who are excluded tend to miss the opportunities
offered by the advent of the Internet. The main idea in this book, there-
fore, is to underline, with specific case studies, how marginalized commu-
nities are now attempting to participate in the information age, despite
high costs and the lack of relevant content and technological support.
How are these barriers preventing (or limiting) disadvantaged communi-
ties from using computers and the Internet? Is the Global South still at risk
of being left behind? How has the Global South changed in the last years?
How is the Global South facing these challenges?
The rapid progress of the digital technologies’ infrastructure is crucial
for countries seeking to combat poverty and exclusion and guarantee basic
services. The development of ICTs opens new opportunities to attain
higher levels of progress and growth and may help in creating an
environment that fosters innovation, nurtures science, empowers active
citizens, and spurs business growth and has become a priority for
developing countries. However, these advantages are often overemphasized
and seem the reflection of the Western gaze in relation to peripheral
societies. The Global South is caught in a growing paradox. On the one
hand, rapid technological advancement is fostering economic prosperity,
creating greater communication and information possibilities, and helping
in fighting for democracy. On the other hand, not everybody is enjoying
the possibilities offered by digital technologies, and digital inequalities are
 1 INTRODUCTION 3

increasingly hindering economic and social development, exacerbating

already existing inequalities. There is, therefore, a need to go beyond this
techno-evangelist and Western-centered approach that sees the
development of ICTs as the main leading force able to drive economic,
cultural, and social development by adopting a critical approach that
underlines also the disadvantages that digital inequalities are bringing to
the Global South.
The book presents a wide range of case studies of digital inequalities
that are accessibly presented in ways that will be illuminating for students
and experienced researchers alike. We have split the book into four main
sections that acknowledge not only the geographical diversities but also
the necessity of ordering the chapters into sections according to these
diversities.
In the first section of this book, namely, ‘Digital Inequalities in South
Asia’, four different chapters discuss the phenomenon of digital inequalities,
focusing on four different countries: Nepal, India, Pakistan, and
Bangladesh. In the second section of this volume, we have included three
chapters under a section called ‘Digital Inequalities in Central and Western
Asia’. These chapters underlined the rising digital inequalities in Palestine,
South East Turkey, and Commonwealth of Independent States (CIS)
countries. In the third section of this book, we give voice to four countries
in Africa, namely, Malawi, Ethiopia, Zimbabwe, and an overview of sub-­
Saharan Africa. In the fourth and final section of this book, called ‘Digital
Inequalities in South America’, we have included three chapters from
South America, namely, Jamaica, Argentina, and a transnational analysis of
Colombia, Chile, Mexico, and Brazil.
More specifically, the book starts with an introductory theoretical chap-
ter clarifying the importance of studying digital inequalities in the Global
South, written by Massimo Ragnedda and Anna Gladkova. The core idea
is that social inequalities are strongly intertwined with digital inequalities.
The chapter briefly introduces the concept of digital inequalities and their
evolution over the years. This chapter also orients the reader to the theo-
retical grounding provided by social theorists and explains how this can be
applied to a variety of settings in comparative international perspectives.
Finally, the chapter provides the reader with a view on the project as a
whole by surveying some of the dynamics that shape and influence digital
inequalities.
The first section on ‘Digital Inequalities in South Asia’ opens with a
chapter that focuses on the ‘Impacts of the Digital Divide on E-government
Another random document with
no related content on Scribd:
hän oli nuoruudessansa.

— Entä sitten! Mitä sillä tarkoitat?

— Sanon sinulle suoraan: olet minut pettänyt.

— Tästä yhdennäköisyydestäkö sen päätät?

— Olisiko siinä mitään ihmeellistä? Muistathan, että minä,

nähdessäni koti-opettajan, jo hieman rupesin epäilemään sinua,
mutta kun sittemmin johtui mieleeni, ettei sallimus koskaan niin
taitavasti pystyisi kumoamaan ihmisen suunnitelmia, niin hylkäsin
tuon epäluulon. Eikä edellinen yhdennäköisyys sitä paitse olekaan
niin suuri kuin tämä jälkimäinen; tiedäthän mitä tarkoitan. Sillä Stella
on niin selvästi tuon elävältä haudatun näköinen, että, vaikka minulta
puuttuukin todistuksia, varmaan tiedän, että olet minut pettänyt.

— Koska sinulla ei ole todistuksia, niin olet myös väärässä.

— Vai sillä tavalla, mies, nytpä olet joutunut kiikkiin! Käsität asian
heti vakavalta kannalta, lyömättä sitä ollenkaan leikiksi.

— Olet itse puhunut niin vakavasti, ettei näytä olevan syytä ruveta
laskemaan leikkiä.

v. Nitin näin vastatessa kuulosti hänen äänensä epävarmalta ja

pelokkaalta. Mutta kun vapaaherra raivostuneena tarttui hänen
kaulukseensa ja häntä lujasti pudistellen kiljaisi: — olet syyllinen! —
niin v. Nit entistä tyynemmin vastasi:

— Syytön, aijoit kai sanoa!

 — Älkäämme sanoja saivarrelko, sanoi vapaaherra, joka jo oli
irroittanut kätensä v. Nitin takinkauluksesta — sanon vain, että olet
minut pettänyt.

— Hyvä olisi, jos niin olisin tehnyt, vastasi v. Nit — mutta — lisäsi
hän empien — mutta enpä ole sinua pettänyt.

— Voi, miksi viivyinkään silloin poissa kokonaisen, kuukauden!

Syytä siihen minulla tosin oli, mutta hölmö olin, kun luulin lapsen
siinä ajassa muuttuneen niin, ettei sitä enään olisi voinut tuntea.
Silloin oli talvi, mutta en tullut ajatelleeksi, että kasvot pakkasella
hyvin säilyvät. Olisin voinut ottaa lapsen arkusta ja näyttäen sitä
sinulle sanoa: sinä petit minut! Parempi olisi ollut, etten olisi luottanut
sinuun, sinä arka ja pelkurimainen omantunnon-mies, joka olet liian
kehno, ollaksesi hyvä, ja liian pelkuri, ollaksesi konna.

Vapaaherra oli aluksi puhunut ikäänkuin itsekseen, mutta sitten

hän kiihottui kiihottumistaan, niin että viimeisiä sanoja lausuessaan
hän hurjilla ja tutkivilla silmillään oli säikähyttämäisillään v. Nitin
kuoliaaksi. Tämä koetti kuitenkin pitää puoliansa ja vastasi niin
tyynesti kuin suinkin osasi:

— Vieläkin vakuutan sinulle, että nämä epäluulosi ovat pelkkiä

houreita.

— Vai houreita! ja kuitenkin sinun epävarma äänesikin todistaa

sellaista luuloa vastaan. Etpä edes saata katsoa minua suoraan
silmiin! Et vain, mokomakin hempeämielinen pelkuri, sinä pelastit
lapsen vaihettamaila sen toiseen, joka oli kuollut, eikö totta?

— Se ei ole totta; tuo onneton yhdennäköisyys johtaa sinut

harhaan.
 Ikäänkuin ei olisi tuota kuullut ja niinkuin jo olisi ollut aivan varma
asiasta, vapaaherra yhä jatkoi:

— Entä mitä luulet olevan seurauksena tuosta tyhmyydestäsi?

Olisit seurannut neuvoani ja antanut tuon mainion hapon vaikuttaa,
niin lapsi olisi päässyt tämän maailman vaivoista ja tullut autuaaksi,
sanoi vapaaherra pilkallisesti naurahtaen — silloin olisimme
molemmat olleet turvassa, sillä yhdessä me seisomme ja yhdessä
kaadumme. Mutta kun noudatit omaa tyhmää mieltäsi, elää lapsi,
ehkä saattaakseen meidät turmioon. Sillä sattuma voi toimittaa
hänelle monta todistusta asiasta. Et varmaankaan hyvää työtäsi
tehdessäsi muistanut Oidiposta, Kyyrosta ja muita lapsia, jotka
kuolemaan määrättyinä kuitenkin teioittajiensa armosta ovat jääneet
elämään ja myöhemmin kostaneet niille, jotka olivat heidän
kuolemaansa tahtoneet. Sellaiset tapaukset eivät johtuneet sinulle
mieleen, minä sitä vastoin pidän niitä mahdollisina.

— Luuletko aivan tosissasi, että tuollaiset tarinat sopivat tähän?

Suotta sinä turhia pelkäät. Lapsi, jota tarkoitat, meni sen tien,
vakuutti herra v. Nit, ollen asiastansa aivan varma.

— Sinä olet kaksinkertainenkin konna: ensin otit suorittaaksesi

sellaista, jota pidit vääränä, ja sitten rikoit lupauksesi.

v. Nit ajatteli itsekseen, että se tekee oikein, joka rikkoo sellaisen

lupauksen, ja että hän siinä tapauksessa tuskin onkaan konna. Näin
hän ajatteli, vaikka ei uskaltanut sitä sanoa. Vapaaherra jatkoi:

— En viitsi pitemmälti puhua syyllisyydestäsi tai kuunnella, mitä

sinulla olisi puolustukseksesi sanottavaa. Olen vain vakuutettu, että
sinä olet minut pettänyt. Mutta ainakin nyt sinun täytyy minua totella.
Kummituspuvussasi pitää sinun yöllä kello kahdentoista aikaan hiljaa
hiipiä siihen huoneeseen, jossa Stella tulee makaamaan. Ilmapuntari
on melkoisesti laskenut, nyt jo vähän sataa tihuuttaa ja pian puhkeaa
myrsky raivoamaan. Pyydän vieraitamme jäämään yöksi ja toimitan
asian niin, että Stella saa yösijansa siinä huoneessa, jossa on sala-
ovi ja joka muutoinkin on sopivin vieraita varten. Maisterin mentyä
levolle, menen itse avaamaan pienen oven, jonka olen pyytänyt
häntä pitämään lukittuna, estääkseni sinua unissasi siitä kulkemasta.
Sitten pistäydyt huoneeseeni saamaan sellaiseen nesteeseen
kastetun pensselin, joka ei tapa heti paikalla, vaan vitkalleen ja
varmasti. Tällä pensselillä sivelet tytön kauniita huulia ja sitten palaat
samaa tietä kuin olet tullutkin. Jos hän sattuisi olemaan hereillä ja
näkemään sinut, niin hän joko pelosta käy puhumattomaksi, jolloin
aivan hyvin voit toimittaa tehtäväsi, taikka hän kirkaisee, jolloin sinun
tyhjin toimin on peräytyminen, joutumatta kuitenkaan mihinkään
vaaraan, koska hän tietysti luulee sinua aaveeksi. Jos onnistut, saat
palkkioksesi suurimman Ristilään kuuluvan talon.

Kun v. Nit ei kohta vastannut, vaan aikoi tarttua lasiin, esti

vapaaherra hänet siitä:

— Seis, mies! Tuo ei tällä kertaa tule kysymykseen, sehän pilaisi

koko suunnitelman. Ymmärrätkö?

— Ymmärrän kyllä, että sinä olet kaikista paholaisista pahin.

Pelkästä epäluulosta, koska tuo nuori, viaton tyttö sattuu olemaan
erään toisen näköinen, tahdot hänet murhata. Ja jotta et itse joutuisi
vaaraan, käytät minua aseenasi. Mutta minä en ryhdy sellaiseen.

— Silloin sinusta jo tästä päivästä alkaen tulee keppikerjäläinen

— Jos minusta tulee kerjäläinen, niin samalla sinäkin joudut

vankilaan.
Minulle se jo silloin onkin yhdentekevää.

— Oma tunnustuksesi sekä todistukset, mitkä sinulla on

tarjottavana, eivät riitä saattamaan minua, vaan yksistään sinut
vankeuteen. No, suostutko suunnitelmaani?

Herra v. Nit ei vastannut, vaan näytti miettivän asiaa. Mutta

samassa kun vapaaherra silmänräpäykseksi käänsi päänsä pois,
sieppasi toinen rommipullon ja ennenkuin vapaaherra ennätti
tempaista sen hänen kädestään v. Nit oli jo ehtinyt ryypätä siitä
pitkän kulauksen. Vapaaherra ällistyi niin, ettei ensi aluksi saanut
sanaakaan suustansa. Herra v. Nit, johon tuo juovuttava juoma jo oli
vaikuttanut, niin että hänen puheensa oli vain epäselvää lepertelyä,
sanoi mokeltaen:

— Nyt en enää pysty mihinkään, vaikka kuinka tahtoisin.

Ymmärrättekö, herra vapaaherra?

Tämä huomasi hänen todellakin olevan niin humalassa, ettei enää

kelpaisi mihinkään. Mutta peläten, että hän ehkä kuitenkin kykenisi
asian ilmoittamaan taikka asianomaista varoittamaan, otti
vapaaherra pullon ja, kallistaen sen v. Nitin suuhun, sanoi:

— Näen kyllä, ettet enää kelpaa mihinkään. Parasta siis, että

hotkaiset loputkin. Toinen kulaus ehkä maistuu ensimäistä vielä
paremmalta.

— Niinkuin sanoin, änkytti v. Nit — ensimäisen ryypyn otin hyvää

sillä tar… tarkoittaen… en suinkaan sinun tar… tarkoitustasi varten,
hm, hm… älä sitä luu… luulekaan. Tämän otan, koska se mais…
maistuu niin mai… mainion hyvältä.
 Pian hän nukkui kuin kivi. Sen nähdessään vapaaherra mutisi:

— Nyt et kykene mihinkään. Makeaa unta!

Hän palasi kukkatarhaan ja katkaisten erään syyskukan puhui

itsekseen:

— Tämän annan Stellalle. Edellinen suunnitelmani olisi ollut

parempi, mutta kelpaa se tämäkin.

Tihkusade oli muuttunut rankkasateeksi ja hän läksi sisään

vieraittensa luokse.

*****

Vapaaherran läsnäolo oli vaikuttanut kaikkiin vastenmielisesti.

Hänen mentyään tuntui ikäänkuin kivi olisi vierähtänyt heidän
rinnaltaan.

Harald ja Irene lauloivat dueton. Pastori ja Stella istuivat vierekkäin

kuunnellen ihastuneina laulua. Tietämättänsä Stella puristi pastorin
kättä.

Kuinka tämä silloin tunsikaan olevansa onnellinen! Kuitenkaan ei

hän vastannut tytön kädenpuristukseen.

Laulun päätyttyä Stella sanoi:

— Ennen maailmassa… niin, Erkki sen kyllä tietää… osasin

minäkin vähän näppäillä kitaran kieliä ja se on niiltä ajoilta ainoa
asia, jota ilolla muistelen. Toimittaisitteko minulle sellaisen
soittokoneen? Eihän se soi yhtä kauniisti ja täyteläisesti kuin piano,
mutta laulun säestykseksi sen sävelet sopivat melkein yhtä hyvin,
vaikka kuulostavatkin surullisemmilta.

Pastori, joka oli hyvin mieltynyt soittoon, vaikka ei itse ollut sitä
harjoittanut, ei tähän saakka ollut siitä Stellan kanssa keskustellut.
Mutta nyt hän oikein innostui, kuvitellessaan kuinka ihanaa olisi
kuulla Stellan laulavan kitaran säestyksellä ja lupasi heti hankkia
sellaisen. Sillä vaikka Stella olisi pyytänyt häneltä vieläkin
tarpeettomampaa kapinetta, niin hän ei olisi hennonut sitä kieltää.

— Harald kyllä opettaa sekä Erkkiä että minua laulamaan ja hänen

tullessaan sitten Irenen kanssa meille, me laulamme heille, niinkuin
he nyt ovat laulaneet meille. Eivätkä he ensinkään naura, vaan
vieläpä kiittävätkin meitä!

Harald oli mielissään siitä, että Stella halusi Erkin laulutoverikseen.

Ei hän oikein käsittänyt syytä siihen, mutta iloiseksi ainakin muuttui
hänen mielensä. Erkkikin oli onnellisen näköinen ja myhäili.

Irene ehdotti, että mentäisiin puistoon kävelemään, mutta sitten

vasta surulla huomattiin, että taivas oli mustassa pilvessä ja että jo
satoikin. Täytyi siis jäädä sisään odottamaan, kunnes sade
mahdollisesti lakkaisi.

Kaunis ilma oli pettänyt pastorin, niin ettei hän kotona ollut tullut
sanoneeksi, että häntä lähetettäisiin hevosella noutamaan, jos
sattuisi sade tulemaan. Eikä hänen tehnyt mieli pyytää hevosta
vapaaherraltakaan, koska tiesi hänet hyvin araksi hevostensa
puolesta. Kun vapaaherra sisälle palattuaan suvaitsi ehdottaa, että
he jäisivät sinne yöksi, niin ei siis hänellä eikä Stellalla ollut mitään
sitä vastaan.
 Loppu iltaa kului erittäin hauskasti. Vapaaherra esiintyi niin
kohteliaasti ja huvittavasti, että hänen läsnäolonsa ei enää tuntunut
ensinkään painostavalta. Stella ei tullut hyväksi ystäväksi
ainoastansa pikku Ullan ja Solmun, vaan myös Aleksin kanssa,
vaikka tämä, kuten kaikki neljän-, viidentoista vaiheilla olevat pojat,
suuresti ujosteli nuoria naisia. Stella käyttäytyi niin iloisesti ja
kainostelematta, ikäänkuin ei hänelle olisi johtunut mieleenkään,
mikä suuri ero oli hänen oman, tietämättömän syntyperänsä ja
näiden lasten korkean sukuperän välillä. Ja varmaa on, ettei hän
tullut sitä muistaneeksikaan.

Itse vapaaherrakin näytti mieltyneen Stellaan, niin että tarjosi

hänelle äsken katkaisemansa kukkasen. Mutta nyt ei Stella
käyttäytynytkään aivan luontevasti, koska ensin kysyvästi vilkaisi
pastoriin, ennenkuin otti sen vastaan.

Vapaaherra huomasi sen ja sanoi:

— Ettehän toki pelkää minua! Vai kuinka, Stella neiti?

— En juuri pelkääkään.

— Vastauksenne ei ainakaan ole ylen imartelevaa laatua, naurahti

vapaaherra ja kääntyi puhelemaan pastorin kanssa.

Illallisen syötyä pastori ja Harald läksivät ullakkokamariin.

Vapaaherra oli näet otaksunut pastori Ortmanin parhaiten viihtyvän
siellä, ja niin olikin laita.

— Näetkö, mitä minulla on tässä? sanoi Harald ja veti esille

laatikon, jossa oli kitara.
 — Oikeinpa Stella arvasi, koska näytät osaavan tuotakin soittaa.
Tarkoitatko, että hän ensi aluksi saisi tämän lainaksi?

— Joksikin ajaksi vain, vastasi Harald hymyillen. Pastori ymmärsi,

mitä hän tarkoitti ja nyökkäsi myöntäen päätään.

Samaan aikaan tytötkin hiljakseen pakinoivat keskenänsä. Siihen

otti tuon tuostakin osaa rouva Orrberg, jonka huone oli aivan Irenen
huoneen vieressä ja jolla oli tapana aina illallisen syötyä keventää
talouspuuhista ja piikojen huolimattomuudesta väsynyttä mieltään,
kertomalla milloin niistä, milloin nuoruutensa ajoista. Toisinaan
hänellä kuitenkin oli hauskempaakin tarjottavatta, koska hän oli
vähinsä lueskellut ja vieläkin sunnuntai-iltapäivisin lueskeli
romaaneja, vaikka ei kerrallaan saanut monta sivua luetuksi, niin että
yhden kirjan lukeminen joskus kesti kokonaisen vuoden.

— Vai sinisessä kamarissa sinä tuletkin nukkumaan, sanoi Irene

— ja ihan yksin.

— Luuletko minun pelkäävän? vastasi Stella. Onhan sinun ja

minun huoneeni välinen ovi avoinna ja vielä ovi rouva Orrberginkin
huoneeseen.

— Tarkoitatte kai vapaaherrattaren huonetta, huomautti rouva

Orrberg, joka oli hyvin arka vapaasukuisen herrasväkensä arvosta ja
piti sitä loukkauksena, kun Stella oli sanonut "minun huoneeni". Eikä
hän vielä ollut oikein selvillä siitä, miltä kannalta Irenen tuttavallinen
suhde Stellaan olisi käsitettävä.

— Mutta entä jos sänkyvaatteet olisivat nihkeitä, niin että voisit

kylmettyä, Stella hyvä! Anna minun maata siellä, minä olen
kestävämpi.
 — Niinkö luulet, vastasi Stella hymähtäen. Et siis näy muistavan
kaikkia niitä vaivoja, joista olen sinulle kertonut ja kuinka kaikin
puolin olen saanut kärsiä. Sellaiseen minä olen paremmin tottunut
kuin sinä, jatkoi hän, hiukan ylvästellen muistoistaan, jotka muutoin
tavallisesti saattoivat hänet murheelliseksi.

— Mitä turhia te kinastelette! Eikö neiti Irenen ole parasta maata

omassa sängyssään pikku Ulla neidin kanssa ja Stella neidin siellä,
missä hänelle on sija valmistettu. Kun minä olen pitänyt siitä huolen,
ei kenenkään tarvitse pelätä nihkeitä liinavaatteita.

Rouva Orrbergin oli vapaaherra käskenyt valvoa järjestystä, johon

myös kuului, ettei Irenen ja Stellan sallittaisi harjoittaa sellaista
vallattomuutta, että he toisten nuorten tyttöjen tapaan saisivat koko
yön turhia lörpötellä.

— Mutta sinähän nukut ensi yötä täällä, väitti Irene — ja luultavasti

pelkäät olla yksinäsi, vaikka ovi minun huoneeseeni onkin avoinna.
En soisi sinun pelkäävän.

— Aikooko neiti saattaa koko talon pahaan huutoon, vai oletteko

todellakin niin arka, että pelkäätte, nukkuessanne ensi yötä
vieraassa paikassa?

Enemmän rohkaistuna Irenen hänelle osoittamasta

ystävällisyydestä kuin rouva Orrbergin nuhdesaarnasta, oli Stella jo
siirtymäisillään siniseen huoneeseen, kun pikku Ulla, joka
keskustelun aikana oli herännyt ja ääneti sitä kuunnellut, äkisti nousi
sängyssä istumaan ja sanoi:

— Minä tahdon nukkua Stellan kanssa. Pidän kyllä kauheasti

isosta siskostakin, mutta hänen kanssansahan aina saan maata. Nyt
tahdon nukkua Stellan kanssa.

— Niin saatkin, pikku Ulla. Kas niin, Stella, riisu nyt ja suutele
minun sijastani Ullaa. Vaikka voinhan itsekin sen tehdä. Hyvää yötä!

Rouva Orrbergilla, joka ehkä pelkäsi vapaaherraa vielä enemmän

kuin rakasti Ireneä, ei enään ollut mitään sanomista, kun hän näki
Irenen näin päättävästi käyttävän pikku Ullan päähänpistoa
hyväkseen. Arvelipa hän sitäpaitsi, ettei vapaaherra saisi sitä tietää,
koska hän aikoi kieltää tyttöjä siitä kertomasta.

Yleensä Stella vaipui uneen hyvin pian, saatikka sitten nyt, kun
hän oli kävellyt niin pitkän matkan. Kotona hän tavallisesti paneutui
maata jo yhdeksän ja kymmenen välillä, ja nyt oli kello jo kymmenen.
Pian hän näki unta kauniista, valkoisista enkeleistä, jotka olivat
hänen vieressään nukkuvaa pikku enkeliä vielä ihanammat.

Irene ei saanut unta yhtä helposti. Hän ei ennen ollut maannut

tässä huoneessa, jossa hänen äitinsä oli kuollut. Sellainen muisto ei
ole omiansa unettamaan, ei ainakaan sellaisena yönä kuin tämä. Oli
juuri ollut täysikuu, mutta kun taivas oli pilvessä, ei kuutamostakaan
ollut suurta apua. Ulkona satoi ja tuuli vonkui ja humisi. Salamat tuon
tuostakin himmeästi valaisivat huonetta, jonka ikkunat olivat peitetyt
paksuilla verhoilla.

Irene makasi siis hereillään, muistellen kaikellaisia pieniä ja

mitättömiä asioita, jotka kuitenkin olivat hänelle suuren arvoiset.
Muistipa hän senkin kerran, kun Harald oli sanonut että hänestä
Irenen nähdessään tuntui ikäänkuin yölliset pilvet olisivat antaneet
sijaa siniselle taivaalle ja kirkkaille tähdille. Ja Irenen silloin
sanoessa: Te imartelette minua, hän oli vastannut: vain tämän
ainoan kerran. Tämä vastaus oli lrenelle niin mieluisa, kun se todisti
hänen täyttä totta tarkoittavan. Ja lupauksensa hän oli uskollisesti
pitänyt, sillä sittemmin ei hän ollut häntä imarrellut. Mutta miten
lienee ollutkaan, Irene oli kuitenkin pahoillaan siitä ettei hän ollut
rikkonut lupaustansa. Tyttö olisi niin mielellään suonut, että hän
vieläkin olisi häntä imarrellut.

Tämä pani hänet miettimään ja hän kysyi itseltään: rakastanko

häntä? Tuota samaa oli hän usein ennenkin kysynyt ja saanut
vastaukseksi empivän: en. Mutta tällä kertaa tykytti hänen
sydämensä entistä kovemmin ja nyt hänen täytyi samaan
kysymykseen vastata myöntäen. Ja sitä seurasi toinen kysymys:
rakastaakohan hänkin minua? Kainosti hän vastasi tähän
kysymykseen: kenties!, ja ikäänkuin asia sillä olisi ollut taattu hän
miltei tietämättänsä teki vielä kolmannenkin kysymyksen:
Pääsemmeköhän koskaan nai…? Mutta samassa hänen mieleensä
muistui v. Assar ja hän säikähti. Hän muisti vielä isänsäkin ja pelästyi
yhä pahemmin. Ihanat tuulentuvat, joita hän niin kevyesti ja
vaivattomasti oli rakennellut, sortuivat samassa maahan.

Sydämen ankara sykintä pani hänen ajatuksensa sekaisin ja

hänen päänsä oli täynnä epäselviä mielikuvia. Sänky esirippuineen
tuntui hänestä haudalta, johon hän oli elävältä haudattu. Tämä
ajatus oli vähällä tukahuttaa hänet, hän hyppäsi pois vuoteesta, puki
ylleen ohuen yöpuvun ja meni lähimmän akkunan luo. Saadakseen
vähän enemmän valoa huoneeseen hän veti rulla-akuttimen ylös ja
istahti akkunan viereen, haihduttaaksensa ajatuksiaan pilvien ja
salamain katselemisella.

Mutta kun se ei onnistunut, siirtyi hän toisen akkunan luo,

kiertämättä kuitenkaan akutinta ylös. Hän vain pisti pienen päänsä
akkunan ja akuttimen väliin ja alkoi katsella ulos niinkuin äskenkin.
Ja nyt se onnistui paremmasti.

Ensin hän kuitenkin kuunteli viereisissä huoneissa makaavien

hengitystä ja erotti selvästi jokaisen hengityksen erikseen. Vaikka
rouva Orrberg makasi kauempana kuin muut, kuului hänen
hengityksensä kovemmin kuin toisten, sillä hän kuorsasi
nukkuessaan. Pikku Ullan hengityksen Irene tunsi hyvin: se kuulosti
hiljaiselta ja ikäänkuin vähän sortuneelta. Stella taas hengitti hiljaa ja
tyynesti.

Stellasta ajatukset väkisinkin siirtyivät Haraldiin, mutta kun

samassa salama leimahti, valaisten taivaanrannan tulipunaisella
hohteella, niin hän taas unohti Haraldin ja rupesi harkitsemaan tuon
luonnonilmiön syytä ja alkuperää. Irenen fysiikan-tiedot eivät
suinkaan olleet perinpohjaisia, mutta hän oli kuitenkin joskus lukenut
jonkin kirjasen, jossa näitäkin asioita kosketeltiin.

Hän muisti jonkun sanoneen tämän välähdyksen johtuvan sangen

etäällä tapahtuneesta ukkosenpurkauksesta, jonka jylinää emme
kuule, mutta jonka hohteen erotamme tummalla yötaivaalla. Toiset
arvelevat, että salaman saavat aikaan ilmassa palavat ainekset, joko
sähkön vaikutuksesta tai ilman sitä. Kumpi käsitys lienee oikea?
Luulta, että milloin toinen, milloin toinen on oikeassa.

Nyt hän kuuli Stellan hengittävän vähän kovempaa. Irene siirtyi

pois akkunasta ja asettui istumaan sen vieressä olevalle tuolille.
Stella puhui unissaan:

— Se sopii mainiosti. Harald ja Irene.

 Noin hän varmaankin oli puhuvinaan pastorille. Ja kuinka se
olikaan
Irenestä mieluista!

Kauvan hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa iloita niistä suloisista

tunteista, joita Stellan unissaan puhuminen hänessä herätti, sillä
kohta sen jälkeen hän oli kuulevinaan, että jotakin ovea hiljaa
avattiin. Hän katsahti sinnepäin, mistä tämä ääni kuului, ja näki
huoneen perimmäisessä nurkassa seinän avautuvan.

Huone oli pitkä ja kapea nurkkahuone, jossa oli kolme ikkunaa,

mitkä kaikki olivat pidemmällä seinällä, joka oli osa rakennuksen
päädystä. Tähän kuuluivat myös nuo toisessa kerroksessa olevat
kaksi makuuhuonetta, joista jo olemme puhuneet. Sänky oli
lyhyemmällä seinällä, mikä taas oli osa rakennuksen pääsivua. Irene
istui siis sen akkunan vieressä, joka oli lähimpänä Stellan
makuuhuonetta. Ja viistoon hänestä hän nyt näki seinän ikäänkuin
aukenevan.

Aukosta astui sisään haamu, joka sai hänen verensä hyytymään.

Ulkomuodoltaan se voitti kaikki pahat peikot ja aaveet, joista hän
lapsuudessaan oli kuullut kerrottavan. Ikäänkuin kiveksi
muuttuneena Irene istui loukossaan, voimatta huutaa tai liikahtaa
paikaltaan. Hän voi kuitenkin katsella ja silmillänsä seurata aaveen
liikkeitä, sillä ikkunasta, jonka akuttimen hän oli kiertänyt ylös, tuli
sen verran valoa, että hän saattoi erottaa kaikki.

Haamu astui vuoteen luo ja, vedettyään verhot syrjään, näytti

hakevan sieltä jotakin. Sitten hän veti verhot jälleen sängyn eteen ja
näytti olevan kahdenvaiheilla, mitä nyt olisi tehtävä. Yht'äkkiä valaisi
salama huoneen ja nyt se huomasi Irenen, joka oli istunut piilossa
pimeässä nurkassa. Nopeasti se lähestyi tuota valkoista esinettä,
jonka se oli havainnut.

Mutta silloin Irene tointui. Yhdellä harppauksella hän syöksyi

Stellan huoneeseen. Ovi, jonka hän paiskasi jälestään kiinni, pelasti
hänet kaikesta vaarasta, kun sen avain oli hiljakkoin kadonnut.

Kovasti kirkaisten vaipui Irene pyörtyneenä lattialle. Nyt vasta hän

oli voinut huutaa.

— Mitä siellä, mikä on hätänä? kysyi unenhorroksissa rouva

Orrberg — oliko se Irene neidin ääni? Mitä on tapahtunut?

— Ei mitään muuta, kuin että näin pahaa unta, vastasi Irene,

virottuaan tainnoksistansa.

— Enkö varoittanut teitä sinne menemästä? Kun tiesi olevansa

niin perin arka, niin mitä tarvitsi ryhtyä sellaiseen! Oma syy, kuka
käski mennä!

— Tule tänne meidän viereemme, Irene kulta! Mahdumme kyllä,

yksi kummallekin puolelle pikku Ullaa, kuului Stellan ääni.

Irene ei vastannut heti, vaan näkyi miettivän. Vihdoin hän vastasi:

— Niinkuin tahdot, Stella! Mutta sinun täytyy maata seinän

puolella.

— Koska sinä tottelet minua, niin minäkin tottelen sinua, vastasi

Stella.

Väsymys, joka aina seuraa suurta mielenliikutusta, vaikutti, että

Irene ennen pitkää vaipui syvään uneen.
 *****

Irene heräsi kuitenkin ennenkuin Stella, joka, valvottuaan tavallista

hiukan myöhempään, nyt aamulla veteli unia sitä pidempään.
Surumielin Irene katseli häntä ja Ullaa, jotka niinkuin kaksi enkeliä
makasivat siinä vierekkäin.

Sen, että rouva Orrberg jo aikoja sitten oli noussut, ymmärtänee

jokainen emäntä, joka suvaitsee lukea tätä kertomusta. Kukaan ei
siis huomannut, että Irene jo kello seitsemältä poistui huoneesta.

Rohkeasti hän astui huoneeseen, jossa alkuyöstä oli maannut, ja

kauan tutkittuaan hän löysi pienen salaoven. Vaikka hän usein oli
ollut tässä huoneessa, niin ei hän koskaan ennen ollut sitä
huomannut, mikä osoitti, että tämä salaovi oli hyvin taitavasti
seinään sovitettu.

— Siis se ei ollutkaan mikään aave, arveli Irene itsekseen —

sellaiset eivät tarvitse ovia. Ihminen se vain oli.

Hänen täytyi mennä muutaman huoneen läpi, ennenkuin tuli saliin.

Kaikki pahat ajatukset poistaaksensa, hänen teki mieli soittaa.

Saliin tultuaan hän kummastukseksensa näki Haraldin, joka oli

tullut porstuanpuoleisesta ovesta. Irene ei tietänyt, että Harald oli
pyytänyt vapaaherralta luvan saada joka aamu kello seitsemästä
kahdeksaan, ennenkuin hänen opetustuntinsa alkoivat, tulla alas
saliin soittamaan.

— Näytte ihmettelevän, että minä olen täällä. Jo neljänä päivänä

olen ollut täällä joka aamu.
 — Sitä en ole kuullut. Tulin tänne samassa tarkoituksessa kuin
ehkä tekin… tulin soittamaan.

— Siitä syystä kai olitte niin epäkohtelias, että jätitte vieraanne

yksin?

— Hän nukkuu vielä.

— Mutta olen kuullut, ettette koskaan nouse näin varhain. Miksikä

nyt?

— Älkää olko niin utelias, sanoi Irene, silmäillen nuottilehteä.

— Vain tämän yhden ainoan kerran, vastasi Harald.

Kuullessaan tämän vastauksen, joka muistutti hänelle erästä toista

kertaa, Irene tunsi veren nousevan poskilleen. Hän joutui siitä
hämilleen ja aikoi rientää pois salista, mutta Haraldin rukoileva ääni
esti hänet menemästä.

— Älkää nyt vielä menkö. Älkää toki, hyvä Irene neiti!

Haraldin ääni oli niin rukoileva ja neidiksi puhutteleminen, joka

muutoin tavallisesti poistaa kaiken tuttavallisuuden, vaikutti Ireneen
kummallisella tavalla, vaikka se ei ollut edeltäpäin mietittyä.

— Eihän teillä olekaan minulle mitään sanottavaa, sanoi hän,

koettaen kääntää asian leikiksi, koska Harald ei näyttänyt aikovan
katkaista äänettömyyttä.

— Ei olekaan. Mutta jos uteliaalla kysymykselläni vähänkään

loukkasin teitä, niin pyydän kaikesta sydämestäni anteeksi.
 — Ei, ei, enhän minä sitä tarkoittanut, vastasi Irene.
Vastustamattoman halun pakoittamana hän sitten jatkoi:

— Onkohan mielestänne siinä mitään pahaa, että nuori tyttö, jolla

ei tähän asti ole ollut ketään, johon turvautuisi, hädässään uskoutuu
sellaiselle, johon hän voi luottaa? Näen silmistänne, että vastaatte:
"ei". Mitä minulla on sanottavaa, ei kentiesi ole niinkään tärkeätä,
mutta ainakin olette te ainoa, jolle uskallan sen ilmoittaa. Toivon, että
minua oikein ymmärrätte ja… annatte minulle anteeksi.

Ja nyt kertoi Irene yön tapaukset, Iisäilemättä mitään, kertoen

asian sellaisenaan ilman selityksiä ja arveluja.

Harald tarttui hänen käteensä, puristaen sitä lämpimästi, ja kun

hän tiesi pastorin pian tulevan hänen soittoaan kuuntelemaan, niin
hän palasi ullakkokamariinsa,' jotta hänen ei tarvitsisi soittaa, kun se
ei nyt häntä haluttanut. Pastori istui piirrellen paperille erästä nimeä,
jota hän näytti Haraldille. Mutta kun tämä ei kiinnittänyt siihen mitään
huomiota, niin pastori kysyi, mitä hän nyt ajatteli.
 — Mietin vain, ilmoitanko sinulle heti mikä mieltäni painaa, vai
teenkö sen tuonnempana. Olen myös kahden vaiheilla, sanonko siitä
kaikki vaiko ainoastaan osan ja olisiko parempi puhua totta vai
vähän valehdella..

Pastori oli niin ihmeissään, ettei tullut puhuneeksi mitään. Vasta

oltuaan hetken ääneti, hän vastasi:

— Sano niin vähän kuin mahdollista, kun se vain on totta.

— Niin vähän kuin mahdollista on tässä suhteessa sama kuin

kaikki mikä on tarpeen ja se kuuluu näin: Anna tämän olla ainoan
kerran, jolloin lasket Stellan tähän harmaaseen linnaan, tähän
kuoleman kotiin. Ja nyt ole n sanonut sanottavani. Pitkältä sitä ei
ollut, mutta kaikki mitä tarvitaan.

— Enempää en pyydä tietääkään, ja mitä Stellaan tulee, niin siinä

on kylliksi.

— Luultavasti saat vast'edes kuulla enemmän, kun olen ehtinyt

tarkemmin punnita asiaa, taikka jos jotakin tapahtuu, mikä tekee sen
tarpeelliseksi.

Pastorin ja Haraldin välillä oli sellainen ystävyys ja keskinäinen

luottamus, että edellinen sanoessaan, ettei hän tahtonut saada tietää
enemmän, ei ollenkaan puhunut liikoja. Hän ei edes ryhtynyt
arvelemaan, mikä vaara mahtoi Stellaa uhata, vaan luotti lujasti
Haraldin sanaan, tietäen, että se oli jotakin pahaa. Hän ei vihjaissut
siitä Stellallekaan, ei edes silloin, kun tämä heidän paluumatkallaan
kertoi, ettei hän enään ensinkään pelännyt tuota harmaata linnaa.
Mutta vaimentaakseen hänen haluaan käydä vast'edes Ireneä
tervehtimässä, pastori keksi hyvin tepsivän keinon, sanoen puoliksi
surullisesti, puoliksi leikillään:

— Mutta luuletko, Stella, että nyt on minun vuoroni kammota sitä?

— Oikeinko totta? ihmetteli Stella. Silloin minäkin rupean taas

pelkäämään. Ja jos olisin maannut yksin siinä huoneessa, missä
Irene makasi, niin en varmaankaan kuten äsken olisi
pelkäämättömyydestäni kerskaillut. Sillä yöllä Irene tuli luokseni eikä
enää mennyt sinne makaamaan. Varmaan siinä huoneessa näkee
pahoja unia… Antakaa anteeksi, Erkki, mutta nyt minua jälleen alkaa
kammottaa. Ja jos tekin pelkäätte… niin silloin minä vasta rupeankin
pelkäämään.

Pastori ei tahtonut mennä pidemmälle. Stellan suloinen ääni,

herttainen suu ja ilme hänen silmissään ihastuttivat pastoria niin
suuresti, että hän unohti kaiken muun. Eipä hän tullut huomanneeksi
sitäkään, että Stella oli mitä kuuliaisin lapsi, joka pienimmissäkin
asioissa noudatti hänen tahtoansa, ollen samalla kertaa sekä hänen
hallitsijattarensa että orjansa.

Emme tahdo lopettaa tätä lukua tekemättä seuraavaa

huomautusta. Yksi tässä kertomuksessa esiintyvistä henkilöistä oli
nähnyt aaveen, toinen sai siitä aihetta kaikenlaisiin epäluuloihin ja
tietämättänsä niiden syytä, otti kolmas noudattaaksensa hänelle
annettuja varoituksia. Neljäs, jota tämä kaikki koski, ei tiennyt koko
asiasta yhtään mitään.