Banned Books for Kids: Reading Lists

and Activities for Teaching Kids to

Read Censored Literature American
Library Association (Ala)
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/banned-books-for-kids-reading-lists-and-activities-for-
teaching-kids-to-read-censored-literature-american-library-association-ala/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Read These Banned Books: A Journal and 52-Week Reading

Challenge from the American Library Association
American Library Association (Ala)

https://ebookmass.com/product/read-these-banned-books-a-journal-
and-52-week-reading-challenge-from-the-american-library-
association-american-library-association-ala/

Lists for Curious Kids: Human Body - 205 Fun,

Fascinating and Fact-Filled Lists Delahaye

https://ebookmass.com/product/lists-for-curious-kids-human-
body-205-fun-fascinating-and-fact-filled-lists-delahaye/

Coding for Kids 5 Books in 1: Javascript, Python and

C++ Guide for Kids and Beginners Bob Mather

https://ebookmass.com/product/coding-for-kids-5-books-
in-1-javascript-python-and-c-guide-for-kids-and-beginners-bob-
mather/

Coding for Kids 5 Books in 1: Javascript, Python and

C++ Guide for Kids and Beginners (Coding for Absolute
Beginners) Mather

https://ebookmass.com/product/coding-for-kids-5-books-
in-1-javascript-python-and-c-guide-for-kids-and-beginners-coding-
for-absolute-beginners-mather/
Exploring Energy: From Sunlight to Electricity
(Learning Books For Kids & Teens) Shah Rukh

https://ebookmass.com/product/exploring-energy-from-sunlight-to-
electricity-learning-books-for-kids-teens-shah-rukh/

How to Draw Animals : Drawing Books for Kids - A Step

By Step Guide on How to Draw & Colour Animals The Next
Door Kids (Author)

https://ebookmass.com/product/how-to-draw-animals-drawing-books-
for-kids-a-step-by-step-guide-on-how-to-draw-colour-animals-the-
next-door-kids-author/

52 Award-Winning Titles Every Book Lover Should Read: A

One Year Journal and Recommended Reading List From the
American Library Association

https://ebookmass.com/product/52-award-winning-titles-every-book-
lover-should-read-a-one-year-journal-and-recommended-reading-
list-from-the-american-library-association/

Coping Skills for Kids Workbook: Over 75 Coping

Strategies to Help Kids Deal with Stress, Anxiety and
Anger (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/coping-skills-for-kids-workbook-
over-75-coping-strategies-to-help-kids-deal-with-stress-anxiety-
and-anger-ebook-pdf/

Dad Jokes for New Dads: Embarrass Your Kids Early!

Jimmy Niro

https://ebookmass.com/product/dad-jokes-for-new-dads-embarrass-
your-kids-early-jimmy-niro/
 Thank you for downloading
this Sourcebooks eBook!
You are just one click away from…

Being the first to hear about author happenings

VIP deals and steals
Exclusive giveaways
Free bonus content
Early access to interactive activities
Sneak peeks at our newest titles

Happy reading!

CLICK HERE TO SIGN UP

Books. Change. Lives.

Copyright © 2023 by the American Library Association
Cover and internal design © 2023 by Sourcebooks
Cover design by Sourcebooks
Cover images © YuliaShlyahova/Adobe Stock
Internal design by Tara Jaggers/Sourcebooks

Sourcebooks and the colophon are registered trademarks of Sourcebooks.

All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any form or by any electronic
or mechanical means including information storage and retrieval systems—except in the
case of brief quotations embodied in critical articles or reviews—without permission in
writing from its publisher, Sourcebooks.

Published by Sourcebooks
P.O. Box 4410, Naperville, Illinois 60567-4410
(630) 961-3900
sourcebooks.com

Cataloging-in-Publication Data is on file with the Library of Congress.

 CONTENTS

FOREWORD BY JUDY BLUME

PREFACE
INTRODUCTION: STUDYING THE FIRST AMENDMENT

PART I: THE BULLY AND THE OUTCAST

1. Belle Prater’s Boy by Ruth White

2. Blubber by Judy Blume
3. The Goats by Brock Cole
4. Holes by Louis Sachar
5. Hoot by Carl Hiaasen
6. When Zachary Beaver Came to Town by Kimberly Willis Holt
7. Wringer by Jerry Spinelli
8. One Fat Summer by Robert Lipsyte
PART II: RACISM AND BIGOTRY

9. Roll of Thunder, Hear My Cry by Mildred D. Taylor

10. The Watsons Go to Birmingham—1963 by Christopher Paul
Curtis
11. Monster by Walter Dean Myers
12. The Hate U Give by Angie Thomas
PART III: REALITY AND TOUGH CHOICES
 13. Because of Winn-Dixie by Kate DiCamillo
14. Bridge to Terabithia by Katherine Paterson
15. Melissa by Alex Gino
16. The Higher Power of Lucky by Susan Patron
17. Shiloh by Phyllis Reynolds Naylor
18. Walk Two Moons by Sharon Creech
19. Speak by Laurie Halse Anderson
20. The Contender by Robert Lipsyte
PART IV: OTHER CULTURES AND OTHER LANDS

21. Julie of the Wolves by Jean Craighead George

22. Kira-Kira by Cynthia Kadohata
23. American Born Chinese by Gene Luen Yang
PART V: THE PAST AND THE FUTURE

24. Bud, Not Buddy by Christopher Paul Curtis

25. My Brother Sam Is Dead by James Lincoln Collier and
Christopher Collier
26. The Midwife’s Apprentice by Karen Cushman
27. Chains by Laurie Halse Anderson
28. The Book Thief by Markus Zusak
29. The Giver by Lois Lowry
30. The House of the Scorpion by Nancy Farmer
PART VI: THIS WAS MY LIFE

31. Bad Boy: A Memoir by Walter Dean Myers

32. Hole in My Life by Jack Gantos

ABOUT THE AUTHOR

ABOUT THE AMERICAN LIBRARY ASSOCIATION
 For
Barbara and John Sanders
for loaning me Sara and Anne Marie,
Ragan, Mary Kate, Danny, and Austin
 FOREWORD

If we could clone educators, I’d clone Pat Scales and send her to
guide, support, and encourage every new school librarian and
teacher. But until that’s a possibility, I’ll just have to spread the word
any way I can. For those of you who aren’t familiar with her work,
I’ll begin in the mid-1970s when Pat’s students at Greenville Middle
School in Greenville, South Carolina, did a telephone interview with
me. Their questions were thoughtful, sometimes difficult, and often
laced with humor. I got the feeling they listened to my answers as
carefully as they had prepared their questions. So I was pleased
when Pat and I finally met in person a year or so later at Pat’s first
American Library Association conference. My editor, Dick Jackson,
invited Pat to join his table at the Newbery-Caldecott dinner. I’d
never been to a Newbery-Caldecott celebration, either. I still
remember what I wore, because I had recently moved to New
Mexico and I came decked out in a long, gauzy number, with silver
and turquoise around my neck. More importantly, I remember
Mildred Taylor’s acceptance speech for Roll of Thunder, Hear My Cry.
It wasn’t easy to talk at that dinner but when I heard about
Communicate through Literature, the program Pat had started at
Greenville Middle School, I was fascinated. Here was a young school
librarian inviting the parents of her students into her library once a
month, without the kids, to talk about contemporary young adult
books. Her goals were to help them get comfortable with the books
their children might be reading and to encourage them to use
literature to spark open and honest conversations with their kids. In
doing so, Pat helped these parents remember their own adolescent
years, bringing back all those feelings they had managed to forget,
and eased their fears and concerns about having their kids read
books dealing with real life. Before long, in Greenville, parents and
kids were sharing books. Pat was right—the characters in these
novels made it easier to talk about subjects and feelings that were
on the kids’ minds, though until now they had never brought them
up at home.
In 1981, when I started The Kids Fund, a small foundation
whose goal it was to help bring parents and kids together (because
by then I was receiving volumes of mail from kids who wished they
could talk openly and honestly with their parents), Pat Scales and
Communicate through Literature were our first grant recipient. The
stipend was small, but somehow the Today show got word of it and
asked if they could do a story on Pat’s program. When Pat agreed,
they sent a film crew to Greenville to interview some of her students
and their parents.
Pat and I appeared on the show together, live from New York, to
talk about her work. What I remember best about our segment
(aside from how nervous we were and that Pat was wearing blue)
was that after showing clips of parents and kids at home talking
about books, Bryant Gumbel came at us as if approaching the
enemy. He led off his attack with, “Yeeah…but will it play in Peoria?”
His manner and question left me speechless, but Pat’s priceless
answer, a long, perplexed “Huh…?”, said it all.
 Undaunted by her experience on the Today show, Pat went back
to Greenville and continued to do what she does best—teach and
communicate. She worked with her students, their parents, and
other librarians and teachers. In 1983, she was honored by the
American Association of School Librarians with the American
Association of School Librarians/Social Issues Resource Series
Intellectual Freedom Award for her Communicate through Literature
program.
At a time when fear was starting to creep into both the school
library and the classroom, when some school principals were
beginning to worry about anything that could be taken as
controversial, and you never knew when some zealot might come
into your library waving a book and demanding its removal, Pat
never had an issue with censorship. Maybe because parents and
students alike trusted and respected her, just as she trusted and
respected them. Maybe because she could always explain, in a clear
and sensible way, why the books in her program were important to
her students. And maybe she was just lucky (not all teachers and
librarians survived that era). Luck or not, Pat would fight to her last
breath to protect the rights of her students. She’s helped me and
countless others in defending the rights of all young people to be
intellectually free. Most recently she’s been telling me, with her usual
enthusiasm, about teaching the First Amendment to eighth graders
and high school students. And I’ve been yapping, in my usual way,
about sharing her methods with other librarians and teachers. So I
welcome this book with my own enthusiasm and high hopes. And
say, once again, thanks, Pat. Bravo!

JUDY BLUME
Foreword from First
Edition
2001
 PREFACE

I think I have always been a proponent of the freedom to read; I

just didn’t know how to articulate it until I was an adult and
established in my career. I don’t feel that my reading was ever
censored at home as a child. My dad was an avid reader, and from
my early adolescence, I read most of what he read. There was no
young adult literature in those days, so I read John Steinbeck and
Erskine Caldwell. Did these books affect me? Yes, for all the right
reasons. They made me sensitive to society and the ways others
live. I learned about other cultures by reading books like Pearl Buck’s
The Good Earth. I learned about our past by reading novels like
Gone with the Wind and Huckleberry Finn. I knew then that the
friendship between Huck Finn and Jim was special. I was able to
understand what Huck Finn knew all along—friendship transcends
race. I remember reading Arthur Miller’s play The Crucible and
thinking that nowhere in my American history textbook was there a
discussion of the Salem witch trials. That was the crowning moment
when I realized that textbooks and teachers had control over ideas
and learning in the classroom. But I was lucky. I had a dad who
believed that you couldn’t form your own ideas until you had read
and thought about the ideas of others. You couldn’t know about our
history until you had read all our history, regardless of how ugly
some of it may be.
I don’t remember ever hearing the word censorship. But, as I
look back, I realize that there was plenty of censorship by omission
going on in schools. When I heard discussion in my college children’s
literature class about whether the monsters in Maurice Sendak’s
Where the Wild Things Are might scare children, I knew that the
people who worried about that didn’t know children. I listened to
discussions about Garth Williams’s The Rabbit’s Wedding and
wondered how we could possibly teach children to celebrate love in
all types of families if we didn’t allow them to experience it through
books.
By the time I became a librarian, I had completely dedicated
myself to the ideas and ideals of intellectual freedom. About that
time, Judy Blume came into the lives of young adolescent readers.
All over the nation, her books were being challenged. But my
students were reading her because I was reading her. I was able to
lead them to her books because I knew her books. I was able to talk
about her books because I understood her books. During this time, I
began to realize that having open discussions about books with
children and teenagers is the best way to encourage freedom of
thought. You teach by example. And I wanted to be an example of
free expression. It was also about this time that I began a parent
literature program at the middle school where I served as librarian.
The idea was to have parents read the same books that their
children were reading and to come together once a month to discuss
these books. These parents understood that Blubber by Judy Blume
is a harsh reality of the life of many fifth and sixth graders. But what
they also learned was how to discuss this with their children. They
began calling me and asking for books about teenage sex and
sexuality, death, racism, bullies and the bullied. And we never had a
censorship case.
The program for parents paved the way for teachers in this
school to branch out and teach novels that have been censored and
challenged throughout the nation. These books, like Brock Cole’s
The Goats, Robert Lipsyte’s One Fat Summer, Jean Craighead
George’s Julie of the Wolves, Katherine Paterson’s Bridge to
Terabithia, Mildred D. Taylor’s Roll of Thunder, Hear My Cry, and
James and Christopher Collier’s My Brother Sam Is Dead, are
considered classics in the world of children’s and young adult
literature. But censors don’t care. All these books have challenges
recorded by the American Library Association’s Office for Intellectual
Freedom. The teachers and I team-taught these novels, and we
looked for powerful novels like Suzanne Newton’s I Will Call It
Georgie’s Blues that could make a lasting impact on young readers.
It didn’t matter to us that Neal Sloan, the main character of the
novel, uses profanity to get his mother’s attention. It didn’t matter
that some people might take offense at the way the Reverend Sloan
is presented. It didn’t matter, because we knew that we could have
an open discussion with the students about these issues, and that
through that discussion, they would better understand the conflict of
the novel and the emotions of the character. I read The Giver by Lois
Lowry and The Watsons Go to Birmingham—1963 by Christopher
Paul Curtis aloud to a group of seventy-five middle school students
who gathered each morning to listen. It was amazing to watch the
spontaneous discussion that erupted in the room at the end of each
novel. These students had learned how to think and how to express
themselves.
These experiences led me to write this book. I really believe that
students want to know about their rights. I believe that they have
opinions and want to voice them. When adults try to shield readers
from ideas that may be controversial, such adults are creating a
generation of skeptics and cynics who don’t really know the meaning
of free speech.
The first edition of this book only included ideas for teaching
eleven books for middle school readers that have been challenged or
censored somewhere in this nation. This new and revised edition
includes nine titles from the first edition and twenty-three new titles
appropriate for ages 9–18. Although many more titles could have
been included, I have chosen novels that because of their literary
merit are most likely to be taught or used in book clubs in public
libraries. The ideas for studying the First Amendment remain in this
volume but have been used as the Introduction in an effort to set
the stage for teaching books that have been banned or challenged.
Most readers have a natural interest in their freedom of speech, but
most know little about the subject. Perhaps these ideas will
encourage parents, public and school librarians, and teachers to
make readers aware of how the First Amendment protects their right
to read and affects their lives in so many other ways.
The book is divided into six parts: The Bully and the Outcast;
Racism and Bigotry; Reality and Tough Choices; Other Cultures and
Other Lands; The Past and the Future; and This Was My Life. Each
entry includes a summary of the novel, a section called Before
Reading, five or six Shared Discussion questions that encourage
critical thinking about the overall meaning of the work, and two or
three open-ended questions that ask readers to think about the
challenges to the novel. There are five suggestions for writing
prompts or extension activities to broaden students’ knowledge of
topics in the novel. In the first edition, there was an extensive
annotated bibliography of related fiction and nonfiction that
accompanied each entry. This section, now called Read-Alikes, has
been shortened to include only five titles. This allows space to
include more main entries. At the time of publication, each of these
titles is in print. Please note that the bibliographic information refers
to the print format. Many of the titles are also available as ebooks
and audiobooks.
It is my sincere belief that every time we listen to a student’s
opinion, we practice the principles of intellectual freedom. This isn’t
a responsibility for which many of us were prepared by teacher
training or in library school. It is a learned responsibility, and it is
ours.
It can hardly be argued that either students or teachers shed their
constitutional rights to freedom of speech or expression at the
schoolhouse gate.
—JUSTICE ABE FORTAS,

TINKER V. DES MOINES INDEPENDENT SCHOOL DISTRICT (1969)

 INTRODUCTION

Studying the First Amendment

Too many schools, too many teachers, too many communities are
fearful of the one thing that education is supposed to achieve: the
capacity to think.
—PETER SCHRAG

This is America! Yet, attempts to ban books from school and public
libraries happen on a regular basis. What is amiss in this “land of the
free”? Is this censorship war about fear? Control? Power? Is it a fight
between the schooled and the unschooled? The sighted and the
blind? The thinkers and the nonthinkers? How does this battle affect
the education of our children? What kinds of messages are we
sending to them regarding their constitutional rights?
When I was in library school, there was a course called
Censorship that surveyed such books as Portnoy’s Complaint, Of
Mice and Men, and The Catcher in the Rye. This was in the days
before Sherman Alexie, Judy Blume, Suzanne Collins, Robert
Cormier, Robert Lipsyte, J. K. Rowling, Alvin Schwartz, and Ellen
Hopkins. It was five years before Steven Pico and his fellow high
school students took the Island Trees (New York) school board to
court for removing books from the school library. Most library-school
students took this censorship course for personal enjoyment; they
never realized that fighting censorship could become a very real part
of their job. Today, the battle rages, and public and school librarians
are stumbling in their fight to win the war. The enemy is individuals
and organized groups, from the right and the left, who are
determined to gain power over what the young read, learn, and
view. In some cities, school and library boards are under pressure to
place ratings on books. In other places, students’ names are tagged,
at parental request, for restricted use of certain library materials.
Frightened librarians are limiting young patrons to the “easy” book
section and requiring older readers to bring written parental
permission to read such books as Harper Lee’s To Kill a Mockingbird,
Maya Angelou’s I Know Why the Caged Bird Sings, Pat Conroy’s The
Prince of Tides, and Marjane Satrapi’s Persepolis. Professionals are
self-censoring in the selection process—making every effort to make
“safe” choices. These practices, however, aren’t eliminating the
problem; they are only amplifying the issue.
The problem is obvious. Censors want to control the minds of
the young. They are fearful of the educational system because
students who read learn to think. Thinkers learn to see. Those who
see often question. And young people who question threaten the
“blind” and the “nonthinkers.” The answer is the classroom. As
educators, we cannot, for the sake of the students, allow ourselves
to be bullied into diluting the curriculum into superficial facts that do
nothing but prepare students for tests. We must talk about the
principles of intellectual freedom. We must challenge the young to
think about the intent of our forefathers when they wrote the Bill of
Rights. We must teach students about their First Amendment rights
rather than restrict their use of particular books and materials. And
Another random document with
no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of Veikaten vihille
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Veikaten vihille

Romaani

Author: Kaarlo Terhi

Release date: August 29, 2023 [eBook #71520]

Language: Finnish

Original publication: Hämeenlinna: Arvi A. Karisto, 1915

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VEIKATEN

VIHILLE ***
VEIKATEN VIHILLE

Romaani

Kirj.

KAARLO TERHI

Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1915.

ENSIMÄINEN LUKU.

Esimerkki siitä, että ihmisen ei ole hyvä yksinänsä olla.

Niin oikein! Kravatistahan se alkoikin koko juttu. Mutta nyt, kun

kaikki on onnellisesti ohitse, on aika ihmetellä, miten noin
vähäpätöinen esine voi niin korkeat asiat matkaan saattaa.

Meitä istui Kallenpäivillä v. 1920 seurue herroja ja naisia. Sanon

kiusallakin herroja ensiksi, sillä vaikka valitettavasti mies tavallisesti
joutuukin naisen komennettavaksi, on hän toki nimellisesti aina
vaimon pää ja luomakunnan herra.

Minä olin pitkin iltaa kääntänyt puoleeni suurimman

huomaavaisuuden — naisten taholta. Poikamiehenä sanon sen
ylpeydellä, vaikken olekaan taipuvainen kallistamaan korviani
imartelulle. Vihdoin alkoi kuitenkin tuntua, etteivät seurustelulahjani
yksin kyenneet hankkimaan minulle moista etuoikeutta. Jotakin
mahtoi olla vinossa, siihen viittasi naisten salaperäinen supattelu ja
hillitty tirskuminen.

Herrat olivat vetäytyneet sivuhuoneeseen tupakoimaan.

Tupakkaraittiina jäin nauttimaan naisseurasta, mutta iloni ei tullut
pitkäaikaiseksi. Minua läheni taidemaalari Sutisen rouva, yhtä
tunnettu kauneudestaan kuin purevasta kielestään. Ottaen kaikkein
herttaisimman ilmeen hän kumarsi ja sanoi:

"Herraseni! Oletteko vilkaissut peiliin?"

"En. Pidän kuvastimeen kurkistelemista naisten yksinoikeutena",

vastasin mielestäni purevasti.

Kuitenkin alkoi asemani tuntua kiusalliselta. Kun nainen

suosittelee miehelle kuvastinta, lienee luomakunnan herralla hullusti
asiat. Ajattelin pistäytyä sivuhuoneeseen, mutta suloinen rouva
kysyi:

"Ettekö ole ajatellut mennä naimisiin?"

Mietin hetken ja vastasin:

"Ajatellut! Olen — ja siksi jäinkin naimattomaksi."

Viekas rouva tirkisteli minua toisella silmällään salaperäisesti

hymyillen ja sanoi:

"Olisi hyvä, jos joku huolehtisi teidän ulkoasustanne!"

Tämä letkaus selvitti aseman. Jotakin oli epäkunnossa. Olinko

saanut mustepilkun nenänpäähäni, oliko kaulukseni likainen,
kävelikö hämähäkki selässäni?

Perinpohjin masentuneena etsin turvaa tupakkahuoneesta.

Takanani kuulin rouvien naurun. Naurunko? Ei, se ei ollut kristillistä
naurua, se oli kikatusta. Niin voivat vain naiset nauraa poloisen
vanhanpojan kustannuksella. Lähenin erästä tuttua ja sanoin:
"Lainaahan, veliseni, hieman peiliä."

"Peiliä! Olenko minä keimailijatar, joka käy peili taskussa!"

Tyly vastaus kohteliaaseen pyyntööni nosti sisuani. Minä

suutahdin.

"Mille hitolle täällä sitte virnistellään koko ilta?"

Tuttavani hymähti säälivästi:

"Niin että millekö virnistellään? Kravattisi istuu niskassa!"

Muistin eteisen kuvastimen ja syöksyin sinne. Turha vaiva! Neljä

rouvaa seisoi sen ääressä kurkistellen itseään edestä ja takaa. He
eivät minun tuloani huomanneet. Enkä minäkään heitä häirinnyt
hyvin luvallisissa hommissaan.

Kopeloin rintamuksiani ja otin esiin pahennusta tuottaneen

kravattini. Niskassa se ei kyllä ollut, mutta ei paljoa paremminkaan.
Sovitin sen paikalleen niin hyvin kuin taisin ilman kuvastinta ja lähdin
kaupungille.

Kello oli vasta kahdeksan. Yksinäiseen, kolkkoon nuorenmiehen

kotiini ei minua miellyttänyt mennä. Tein nopean päätöksen ja
pistäysin ravintolaan. Siellä istui muutamia vieraita. Sivuhuoneesta
kuului lasien kilinää ja äänekästä puhelua. Silmäilin hajamielisenä
ruokalistaa, vaikkei minua haluttanut syödä eikä juoda. Äkkiä kuulin
tuttuja ääniä ja päätin liittyä seuraan, toivoen nyreyteni paremmin
haihtuvan.
 Pienessä tupakansavun samentamassa huoneessa istui puolisen
tusinaa herrasmiehiä, Kallenpäiviä viettämässä kai hekin. Useimmat
olivat aviomiehiä sitä lajia, joka tavallisesti kantaa vihkisormustansa
liivintaskussa, saadaksensa kapakassa korvausta menetetystä
vapaudestaan.

Minut vastaanotettiin avosylin. Huomasin, että he aikoivat varata

minulle hovinarrin paikan. Kamreeri Holopainen, vanha veitikka,
alotti:

"Terveeks, Kalle—vanhapoika! Onneks olkoon!" Ja hän syleili

minua innoissaan.

"Terve teille, te jalot sankarit — tohvelisankarit tarkoitan!" pistin

minä katkaistakseni jo alussa heidän pilkkansa kärjen.

Kysyivät, mitä minä suvaitsen. Heillä oli rahaa, he maksavat.

Sanoin, etten ole juomaretkellä, tunnen väsymystä ja lähden kotiin
nukkumaan. Mutta he vakuuttivat, että siitä ei tule mitään, ei niin
kerrassaan mitään. Koska olen Kalle, on minun juotava heidän
onnekseen, ja he kallistavat minun terveydekseni.

Alistuin kohtalooni, painoin puuta ja kuuntelin heidän

hävyttömyyksillä höystettyjä sukkeluuksiaan, vaikka suoraan sanoen
minua ei mikään niin iletä kuin humalaisten lavertelut.

"No, miten se vanhanpojan rakkaus palaa?" kysäisi muuan.

Pilkkanauru seurasi kysymystä, vaikka minä en siinä pienintäkään

sukkeluutta tajunnut. Koska en sattunut olemaan leikkisällä tuulella,
annoin vastaiskun:
 "Ovatkos herrat saaneet rouviltaan luvan olla ulkona näin
myöhään?"

Heillä takertui nauru kurkkuun vähäksi aikaa. Mutta kohta he

alkoivat pommittaa minua järeällä tykistöllä. Tekivät kaikenmoisia
häijyjä kysymyksiä, väittivät minun puhelevan yksikseni ja
valehtelevan itseni nuoremmaksi kuin olen, — julkesivatpa
salakähmäisesti letkaista sillä, että minulla muka oli jonkunlaisia
hellempiä välejä vuokrarouvani kanssa. Maksoin samalla mitalla,
mutta lopulta oli minun peräydyttävä ylivoiman tieltä hyvässä
järjestyksessä. Mietin tekosyytä luikkiakseni seurasta; ylpeyteni ei
näet sallinut minun myöntää, että olin sortunut tappiolle.

Mutta samassa kysäisi muuan herroista:

"Mikähän siihen on syynä, ettei tuosta Kallesta tytöt huoli?"

Ja he lähtivät arvaamaan, miksi naiset muka halveksivat minua.

Siinäkös noukittiin kaikki minun virheeni ja heikkouteni, sekä
sisälliset että ulkonaiset. Lopputulokseksi jäi, ettei vielä ollut syntynyt
niin hullua naista, joka minun muijakseni suostuisi.

Mutta nyt oli minulta kärsivällisyys lopussa. Jymäytin nyrkkini

pöytään ja lausuin:

"Kuka teistä lyö vetoa siitä, etten minä ole naimisissa ennen
tämän vuoden loppua?"

Aviomiesten joukossa syntyi ääretön hälinä. Joka taholta

ojennettiin minua kohden käsiä:

"Minä lyön! Minä myös! Ja minä!"

 Ehdotin vetoa tuhannesta markasta. Mutta kun he näkivät, millä
päättäväisyydellä minä esitin asian, vetivät he kätensä pois yksi
toisensa jälkeen. Lopuksi oli vain Holopaisen käsi koholla.

Minä tingin viisisataa, mutta hän epäröi.

"Lyö! Voitat sinä, varmasti voitat. Kuka tuosta hakoniskasta

huolisi", yllyttivät toiset.

Holopainen lupasi lyödä sadasta markasta. Vaikka pidinkin

summaa pienenä, suostuin kumminkin lopuksi. Toverit eroittivat
kädet.

Vedonlyönnin synnyttämä jännitys vaikutti, että minä sain hetkeksi

jäädä rauhaan. Käytin tilaisuutta ja lähdin pois. Hyvästi jättäessäni
tarjouduin:

"Jos joku herroista on ilman portinavainta, niin hän voi tilata sen
minun välitykselläni."

Omituisessa mielentilassa laskeusin portaita. Lisäksi satuin

puolipimeässä käytävässä törmäämään suunnattomaan
möhömahaan, joka puhisten kuin moottorivaunu ajelehti minua kohti.
Vaikka törmäys oli tavaton, ei tuo norsu hievahtanutkaan, jota
vastoin minä viskauduin tolalta kappaleen matkaa. Ja vaikka minä
olin loukattu puoli, muljotti otus minuun kuin härkä ja karjaisi:

"Aasi!"

"En ole tiedustellut teidän sukuperäänne", sanoin minä ja jatkoin

matkaani, viisaasti välttäen uutta yhteentörmäystä.
 Kadulla teki tuuli minulle sen kiusan, että riisti lakin päästäni ja
pyöritti pitkin käytävää. Juostuani karkulaisen perässä pari kilometriä
sain sen kiinni. Kotiportilla huomasin unohtaneeni avaimen
arkipuvun taskuun. Kiusaannustani lisäsi se, että vastikään olin
tehnyt pilaa aviomiehistä ja nyt sain kokea, miten poikamieskin voi
jäädä portin taakse.

Käveltyäni tunnin paikkeille talon edustalla tuli muuan neitonen

kotiin kavaljeerinsa saattamana. Heidän kuherteluansa portin
pielessä kesti tarkkaan laskettuna tunnin ja kolme neljännestä. Vilu
vihdoin ajoi kotiin, ja samalla pääsin minä portin sisäpuolelle. Kun
pimeitä portaita noustessani otin esiin sähkölamppuni, huomasin
patterin olevan lopussa. Kauvan kopeloituani löysin oven ja sovitin
avainta reikään. Se ei kuitenkaan mistään hinnasta onnistunut. Aloin
kaikin voimin röykyttää ovea. Kun ei sekään auttanut, soitin
vimmatusti ovikelloa. Vihdoin ilmestyi eteiseen valoa, ja äreä
herrasmies alusvaatteissaan ärjäisi:

"Kuka tänne soittaa sydänyönä!"

Pyysin parituhatta kertaa anteeksi ja lähdin kompuroimaan

alaspäin — olin näet noussut porrasvälin liikaa.

Olin siis vihdoin onnellisesti omassa huoneessani. Jättäen silleen

sellaiset pikkukiusat kuin että huone oli kylmä kuin kellari ja lamppu
ilman öljyä, heittäysin raskaasti huoaten tuolille. Kuten Job kirosi
syntymäpäivänsä, sadatin minä nimipäivääni.

Aloin riisuutua. Riuhtasin onnettoman kravatin kaulastani ja

viskasin kaikella voimallani nurkkaan. Ajattelin polttaa sen roviolla,
mutta muistin, että se oli uusi ja markan seitsemänkymmenenviiden
pennin hintainen. Se sai siis armon.
 Paneuduin maata kovalle, yksinäiselle vanhanpojan vuoteelle,
mutta uni ei tullut silmään. Naisten nauru, miesten pistosanat soivat
yhä korvissani. Ja sekasorron keskeltä kaikui hornan henkien kuoro,
aivan kuin olisi legioona pikkupiruja kaikissa sävellajeissa, duurissa
ja mollissa kirkunut:

"Naimisiin! Naimisiin! Sinun pitää mennä naimisiin! Kuuletko,

vanhapoika!"

Taistelin terhakasti vastaan, mutta paholaisjoukko piiritti minua,

näytti pitkäänenää ja virnisteli:

"Naimisiin siitä, vanhapoika — jos joku sinusta huolii!"

Sinä iltana minä otin lopullisen, ratkaisevan askeleen: päätin

mennä avioliittoon… Pinttyneinkään vanhapoika ei olisi minun
asemassani voinut toisin tehdä.

Tähän päätökseen päästyäni valtasi koko olemukseni ihmeellinen

rauha.
Kiihtyneet hermoni tyyntyivät, minä nukuin kuin pölkky.

Herättyäni en alussa muistanut, mitä edellisenä päivänä oli

tapahtunut. Vähitellen virkosi kaikki mieleeni; onneton kravatti,
vedonlyönti, yhteentörmäys möhömahan kanssa, seikkailu
rappusissa ja lopuksi tärkeä päätökseni. Ja minä sanoin:

"Mikä on päätetty, se on päätetty! En minä ole se mies, joka

sanastani peräydyn."

Lukija tietenkin nauraa arvellen, että minä olen puhunut itseni

pussiin. Eihän sitä naimisiin niin vaan mennä. Sillä kuten kasteen
sakramenttiin kuuluu kaksi asiaa: vesi ja lapsi, niin tarvitaan
avioliitossakin kaksi riitapuolta: mies ja nainen.

Maltappa, rakas lukija! Tiedossani on tyttö ja hyvä, kunhan ehdin

hakea hänet käsiini. Toivoakseni jo seuraavassa luvussa voin esitellä
hänet.
TOINEN LUKU.

Lukija tutustuu maailman viehättävimpään tyttöön.

Ehkenpä sattumalta tunnettekin lemmittyni, Katrini tarkoitan. Mutta

hyvä on, jos ette astu väliimme. Olenpa hieman mustasukkainen
hänen tähtensä. Sillä totta puhuen: kunniallisempaa tyttöä ette löydä
hakemallakaan. En ainakaan minä ole löytänyt. Tässä ei kelpaa se
vanha veruke, että omaansa kukin kiittää. Kun minä sanon
Katristani, että hän on paras tyttö maailmassa, on se tosiasia, johon
ei tarvitse lisätä muuta kuin jaa ja aamen.

Nuori hän on ja herttainen. Ja sydän puhdasta kultaa. Se jo

merkitsee jotain. Sillä kun jokainen vuosi vie osan naisen ulkonaista
suloa, kehittyvät jalon luonteen avut päivä päivältä yhä suurempaan
täydellisyyteen.

Tietysti ei pistäisi päähäni mennä väittämään Katrista, että hän on

pyhimys tai enkeli. Päinvastoin on hänellä pikku heikkoutensa
niinkuin muillakin kuolevaisilla. Hänen pahin vikansa on se, että hän
on köyhä, kovin köyhä. Ja paljonhan niitä Jumala paratkoon on
ihmisiä, jotka eivät koskaan voi antaa anteeksi niin pahaa rikosta
kuin köyhyys on. Niinpä sanoivatkin tuttavani usein, että minun
pitäisi ottaa rikas tyttö, jos kerran aion avioliittoon. Se on muka ainoa
keino, millä mies nykyaikana voi luoda itselleen vakiintuneen
aseman. Itse olivat he järjestään hakeneet varakkaan siipan ja
viettivät mukavia päiviä tämän turvissa. Mutta, nähkääs, minussa oli
vielä hitunen n.s. ihanteellisuutta. Ymmärsin, ettei raha yksin pysty
onnea luomaan.

Tutustuminen Katriini tapahtui neljä, viisi vuotta sitten, ja jonkun

verran romantillisissa olosuhteissa.

Opintoaikoinani olin puutteen pakoittamana joutunut kuoron

johtajaksi — se toimi tuotti kokonaista 30 markkaa kuukaudessa.
Laulajien parvessa näin hänet ensi kerran. Niin helkkyvää ääntä kuin
Katrilla ei ollut kellään. Hän ei laulanut vain äänellä — hänen koko
sielunsa eli sävelissä. Kun katseeni milloin sattumalta kohtasi hänet,
punehtui hän, ja hänen silmänsä painuivat alas.

Kuoroni esiintyi kerran kirkkokonsertissa. Laulunumeroiden välissä

oli urkusonaatti. Esityksen kestäessä istuivat laulajat parvella, mutta
Katri oli hiipinyt erään tyhjän penkin päähän. Katri ei näköjään
huomannut minua, mutta miten lieneekään: andante'n aikana
kohtasimme toisemme penkin keskikohdalla. Tunsin hetken tulleen.
Otin Katrin käden omaani, likistin sitä kauan ja kuiskasin: "Katri,
rakastan teitä!" Hän punastui, katsoi toisaalle eikä vastannut
sanaakaan. Vihdoin hän kääntyi ja katsoi minua kauan ja tutkivasti,
ikäänkuin kysyen: "Onko se totta?" Sitten hän puristi kättäni kovaa ja
kiihkeästi, virkkamatta sanaakaan. Siitä hetkestä kuljimme yhdessä,
mihin menimmekään. Me emme koskaan puhelleet avioliitosta,
vaikka emme ajatelleet muuta kuin sitä.

Vuodet vierivät, ratkaisu lykkäytyi. Rakkauden rinnalle oli astunut

toinen suuri elämänkysymys, jota minä en voinut tyydyttävästi
järjestää, niin paljon kuin olinkin ponnistellut — leipäkysymys.

Olin menestyksellä suorittanut opintoni, mutta en onnistunut

saamaan "vakinaista". Missä ikään vilahti leivänsyrjä näkyviin, siihen
iskivät heti kymmenet kädet. Kilpailun kiihkeydessä minut sysättiin
syrjään — se oli elämän laki, ankara ja säälimätön.

Vihdoin toki pääsin väliaikaisesti erään sanomalehden

toimitukseen, mutta sain pian potkut artikkelin vuoksi, jota pidettiin
liian vapaamielisenä. Tämä kolaus pani minut miettimään, eikö
vanhoillisuus löisi paremmin leiville. Kuitenkin kaikitenkin jätin sillä
kertaa sanomalehtimiehen uran sikseen. Sen sijaan aloin sommitella
romaaneja, osittain hyvinkin paksuja, joissa oli kiihkeitä
lemmenkohtauksia ja moni kärsi surkean kuoleman rakkautensa
tähden — lukuunottamatta niitä, jotka tapaturmaisesti menettivät
henkensä. Mutta kustantajat palauttivat säännöllisesti
käsikirjoitukseni sillä huomautuksella, että tekeleeni potivat pitkälle
kehittynyttä taiteellisen keskityksen puutetta ja parantumatonta
luonnonkuvauksen pintapuolisuutta. Sepustelin sitte näytelmiä,
ilveilyjä, joille minä itse nauroin vatsani kipeäksi, ja murhenäytelmiä,
joita lukiessani itkin niin surkeasti, että naapurit tulivat kysymään,
onko joku tehnyt minulle pahaa. Mutta kun vein tuotteeni
teatterinjohtajille, sanottiin niiden olevan mahdottomia ja näyttämölle
kelpaamattomia — elleivät kukaties soveltuisi johonkin
laitakaupungin elävienkuvien teatteriin.

Moiset vastoinkäymiset panivat epäilemään koko

kirjailijakutsumustani.

Mutta elettävä sitä oli sittenkin. Antamalla yksityisopetusta

soitannossa, julkaisemalla siirappisia rakkausrunoja, jotka
luonnollisesti olivat Katrille omistettuja, pääsin päivästä toiseen.
Mutta joka sellaisilla tuloilla ajattelisi perhettä perustaa, se vain lisäsi
nälkätaiteilija-parin moniin entisiin.

Eräänä aamuna pari viikkoa edellisessä luvussa kuvatun

tapauksen jälkeen sain kirjeen ruusunpunaisessa kuoressa. Käsialan
tunsin jo kaukaa. Avasin kirjeen ja luin:

"Kalle kulta!

Ethän sinä tullutkaan sunnuntai-iltana hakemaan minua, kuten oli

puhe. Toivoakseni et ottanut vakavalta kannalta sitä pientä pilaa,
minkä tuhmasti kyllä kohdistin sinuun. Luulitko tosissasi minun
aikovan rikkoa välimme senvuoksi, että sinä sanoit Elsa Ihalalla
olevan kiehtovan katseen? Eihän mokomasta asiasta maksa
vaivaa riidellä, vallankin kun koko väitteesi on tuulesta temmattu.
Jos olisit suudellut minua, olisi koko juttu ollut kuitattu. Sen sijaan
sinä aloit pitää kauheata ripitystä, käyttäen tekstinä nais-
sukupuolen heikkouksia. Voi sinua, vanhapoika! Sinä et ensinkään
ymmärrä naisia, vaikka niin paljon kirjoitat ja puhut heistä.

Apropos! Mamma menee iltapäivällä hartauskokoukseen, ja olisi

tässä joutilasta aikaa pistäytyä siellä. Minulla on jotakin hauskaa
sinulle. Vakuutan että tulet iloiseksi.

Näkemiin! Tuhannet tervehdykset ja tulisimmat suudelmat omalta

Katriltasi.

P.S. Suutelin kirjettä ennenkuin suljin sen, mutta muste oli

tuoretta, ja tahrasin suuni. Sen vuoksi tuli kirjekin hiukan suttunen."

Kun ovikello kuuden tienoissa soi, menin itse aukaisemaan, sillä

syystä tai toisesta ei ruokarouvani oikein pitänyt siitä, että minun
luonani kävi naisvieraita.

Yhtä iloisena ja kukoistavana Katri tuli kuin ennenkin. Hänellä oli

kädessä jotakin paperiin käärittynä. Minä arvasin, että siinä se yllätys
oli, mutta en tahtonut uteliaisuuttani paljastaa.

"Arvaahan, mitä tässä on?"

Minä en rohjennut edes yrittää.

"Tästä piti tulla Kallenpäivä-lahja, mutta en saanut sitä valmiiksi,

kun lanka loppui kesken."

Hän avasi käärön ja piti sitä ylhäällä. Se oli seinäkudos, johon oli
ommeltu soma mökki pienen lammen rannalla. Tuvan ikkunasta kiilui
tuli, takasta tuprusi sininen savu kohden korkeutta.

Mieleni valtasi liikutus, sanoin selittämätön onnellisuus. Katri oli

kutonut oman sielunsa hienoimmista säikeistä lahjan.

"Miellyttääkö se sinua?" kysyi hän.

"Sehän on suurenmoinen! Idylli, runo kankaalla!"

"Runo!" kuiskasi hän.

"Niin. Siinä on runoutta enemmän kuin kaikissa minun

lemmenlirkutuksissani yhteensä. Sinä ansaitset siitä ylimääräisen
suudelman."

Katri punastui ja sanoi:

"Yhden…!"
 "Kaksi… kolme… neljä… viisi…"

Ja minä suutelin häntä kerran toisensa perään — montako, sitä ei

kumpikaan muistanut, koska Katri ei koskaan saanut suudelmista
kyllikseen.

Kiinnitimme kudoksen väliaikaisesti parilla nuppineulalla seinälle

vastapäätä vuodettani. Katri tahtoi, että minä näkisin sen heti
aamusin herätessäni.

Vaikka Katri olikin puhelias, huomasi helposti, että hänellä oli

jotakin sydämellään. Kysyin, oliko jotain tapahtunut, mutta hän istui
ja katseli alaspäin. Vihdoin hän alotti:

"On ikävää, kun ihmistä täällä maailmassa ymmärretään ja

tuomitaan väärin. Ei tahdota ottaa huomioon, että olosuhteet usein
pakoittavat menettelemään toisin kuin tahto olisi."

"Katri-kulta, minä en käsitä…"

Hän istui kauan ääneti.

"Me olemme luvanneet olla suoria toisiamme kohtaan, salaamatta

mitään ajatustamme tai tunnettamme. Sen vuoksi tahdon olla
rehellinen. Ihmiset puhuvat paljon ja monenlaista siitä, että me näin
kauan olemme seurustelleet ilman…"

Tiesin sanomattakin aivan hyvin, miten jatko olisi kuulunut.

"Mutta eihän meitä voida syyttää mistään", sanoin minä ja tunsin,

että sanoissani ilmeni sisällinen kiihtymys.
 "Minä en yleensä välitä siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat ja
puhuvat, kun itse tiedän tehneeni oikein. Mutta käsitäthän, ettei ole
hauska joutua väärin ymmärretyksi. Sitä paitsi on äitini sanonut, että
meidän on erottava tai…

"Mentävä naimisiin", lisäsin minä. "Hyvä — minä olen jo tehnytkin

ratkaisevan päätöksen. Sen asian suhteen saat olla aivan huoleton,
Katri-kulta."

Sanojeni vaikutus oli ihmeellinen. Katri kavahti pystyyn, kietaisi

kätensä kaulaani ja sanoi:

"Tarkoitatko todella, mitä sanot? Mikä sinut siihen päähän sai?"

Selitin, että se oli pakosta niinkuin köyhän kuolema. Olin lyönyt

vetoa, että olisin naimisissa ennen vuoden loppua. Mutta sitäpä ei
minun olisi pitänyt mennä sanomaan. Katri kävi kovin surulliseksi ja
pahoitteli:

"Hyi, Kalle! Joutavan vedon tähden! Sinä olet pettänyt minut."

Vähemmästäkin voi naiselle tulla kyyneleet silmiin. Koetin

lohdutella:

"Elähän itke, Katri-kulta! Ei se ollut yksin veto. Siihen oli muitakin

syitä."

"Esimerkiksi?"

Viivytin tahallani vastausta.

"Muun muassa se, että… että minä… että minä niin kamalasti
rakastan sinua."
 Katri päästi vallattoman, iloisen naurun. Ja kietoen taas kätensä
kaulaani hän puheli:

"Nyt sinä kerrankin puhut järkevästi. Mutta miten järjestämme sen

toisen…"

"Niin senkö leipäkysymyksen? Minä olen tuumaillut, että ehkä me

aluksi tulemme paljaalla rakkaudella toimeen. Vai mitä sinä arvelet?"

Hän katsoi minua silmiin niin totisena, etten milloinkaan uskonut

nuoren tytön voivan näyttää niin vakavalta. Sitte hän sanoi:

"Mitäkö arvelen? Sitä, että rakkaus ainakin auttaa meitä

voittamaan vaikeudet, mitä laatua ne lienevätkin."

Puhelimme vielä kauan rakkaudesta ja leivästä, ja kun väsyimme

siihen, keskustelimme leivästä ja rakkaudesta. Vihdoin sanoin minä:

"Luulenpa, että sinä äsken teit pienen kiertoliikkeen."

Katri nauroi ja sanoi:

"Entä jos teinkin. Mutta sanoppa, eikö manööverini onnistunut."

Nipistin häntä korvasta ja sanoin:

"Eipä käy kieltäminen, sinä pikku strateegi. Mutta lopullisesti en

minä vielä ole voitettu."

Hän otti taas ankaran juhlallisen ilmeen ja sanoi:

"Luulen, että sinä ymmärrät minut väärin. Arvelet kenties minun

tulleen tänne kosimistarkoituksissa. Ei, kyllä sittenkin on paras, että
erotaan lopullisesti. Äitikin arveli…"
 Hän oli muuttunut kysymysmerkiksi, arvoitukseksi.

"Ei, Katriseni", sanoin minä, "me emme eroa, Minä olen tehnyt
päätökseni, enkä peruuta sitä. Ja sitä paitsi… veto… tiedäthän…"

Katri tukisti minua ja sanoi:

"Joko taas se veto! Hyi! En tahdo enää kuulla siitä. Pane se

mieleesi!"

Parin viikon perästä olimme Katrin kanssa onnellisesti kihloissa.

Sormukset, joita vaihdettiin, olivat puhdasta kultaa; siitä oli
kultaseppä luvannut kolmen vuoden takuun. Ja että rakkaus, joka
meitä yhdisti, oli oikeata, väärentämätöntä, siitä minä menen
elinkautiseen takuuseen. Pankaa se sydämellenne, te herrat naisten
narraajat, Don Juanit, jotka kuutamoiltoina porttikäytävissä
lemmenvaloja vannotte ja toisena päivänä rakastettunne
kohdatessanne hämillänne sanotte: "Taisin tulla illalla puhuneeksi
roskaa. Suokaa se minulle anteeksi, neiti! Minä peruutan jokikisen
sanan."
KOLMAS LUKU.

Me vietämme häitä ja kuherruskesää.

Talvi oli ollut pitkä ja vaikea. Jokainen päivä yhtämittaista

nälkävyön kiristämistä. Saattoi sanoa, että minä olin nälkätaiteilijana
saavuttanut sellaisen taituruuden, että olisin huoleti voinut kilpailla
maailmanmestaruudesta siinä urheilussa.

Vaan nyt oli kevät tullut. Koko Helsinki pyrki ulkoilmaan

ummehtuneista kosteista kellarikerroksista tai ahtaista
ullakkokamareista. Lapset löivät leikkiä pihoilla ja puistoissa,
esplanaadi vilisi kävelijöitä, uudet keväthatut olivat päivän polttavin
kysymys naisten piireissä.

Katri ja minä päätimme tehdä pienen kävelymatkan — ensi kerran

kihlauksemme jälkeen.

Valmistuspuuhissa sattui pieni "kohtaus". Elköön tämä

säikähdyttäkö lukijaa. Kihlatuilla on lupa kinastella keskenään,
vaikkei heillä vielä ole oikeutta panna toimeen perhenäytelmää,
jossa silitysraudat ja paistinpannut esittävät tärkeintä osaa.
 Riitakapulana oli luonnollisesti hattu. Sanottakoon kuitenkin heti,
että Katrin hattu oli uusi, vallan viimeistä muotia. Mutta tuskin saattoi
antaa sitä tunnustusta minun pääkappaleestani. Kun aioin panna
sen paikoilleen, sanoi Katri loukatun näköisenä:

"Vai niin, sinä siis yhä otat tuon ijänikuisen, kuluneen

hattureuhkan!"

Minä torjuin hattuani kohdanneen solvauksen, — sanoin, ettei se

ikäloppu ollut, — kahdeksas kesä käytännössä. Mitä taas
kulumiseen tuli, pysyi se vielä joltisestikin koossa, joskin oli
myönnettävä, että parista halkeamasta pisti hiustöyhtö esiin. Mutta
se oli välttämätöntä ilmanvaihdon vuoksi, selitin minä.

Mutta Katri torui:

"Niin olet kuin mikäkin italialainen posetiivinsoittaja."

Siihen minä vastasin, että musiikkimieshän minä olinkin, ja mitä

posetiivin soittoon tuli, olin minä sennimisestä laatikosta ensi kerran
kuullut m.m. Verdin aarian "La donna é mobile", joka niin liikuttavasti
ylistää naisen huikentelevaisuutta. Mutta siitäkös Katri suuttui; sanoi,
että jos minä aloin naisten heikkouksia morkata, oli hänen pakko
vetää esiin miesten koko syntirekisteri, ja se paisuisi kutakuinkin
pitkäksi. Minä rukoilin häntä säästämään sen toiseen tilaisuuteen,
johon hän armollisesti suostuikin. Mutta pihalle tultua hän vielä
sanoi:

"En minä kehtaa sinun kanssasi kävellä, ellet hanki oikeata hattua.
Sulhasmiehen pitää olla moitteettomasti puettu."
 Estääkseni enempien vihollisuuksien puhkeamisen lupasin ostaa
uuden pääkappaleen — niin pian kuin saan rahoja. Viimeiset sanani
olivat strateeginen liike, jonka tarkoitus oli turvata avoin
peräytymistie.

Kadulla tarttui Katri niin lujaa käsivarteeni kuin olisi tahtonut

sanoa: nyt en laske sinua ikänä irti.

Teimme pari kierrosta espiksellä. Tuttavat vastaan tullessaan

katsoivat pitkään ja hymyilivät. Heidän kasvoillaan saattoi lukea: se,
joka on kihloissa, ei vielä ole naimisissa, ja kihlauksen purkaminen
käy paljoa nopeammin kuin sen solmiminen. Me annoimme ihmisten
päätellä, mitä päättelivät, ja jatkoimme matkaa.

Samassa huomasin ihmisvirrassa tutut naisen kasvot. Kuiskasin

Katrin korvaan:

"Pidä nyt lujasti kiinni minusta! Tuossa tulee rouva Sutinen."

Katri painautui tiukasti kylkeeni. Liukaskielinen rouva tuijotti meihin

kaukaa hyvin tarkkaan ja hämmästyneen näköisenä, mutta lähemmä
tultua ei hän ollut näkevinäänkään. Nostin parjattua hattuani ja
pakoitin hänet tervehtimään. Varmastikin hän luki ansiokseen, että
minä olin ottanut ensimäisen vakavan askeleen avioliiton satamaa
kohti. Luulen näet huomanneeni, että naiset kernaasti välittävät
avioliittoja muille niin pian kuin ovat saaneet omat hommansa siinä
suhteessa vakavaraiselle kannalle.

Katri ehdotti, että menisimme puistoon, missä lapset löivät palloa

tai askartelivat hiekkakasassa pikku lapioineen. Hän ei väsynyt
katselemaan pienokaisten puuhia, vaikka minun korviani särki
heidän melunsa ja kirkumisensa. Katri sanoi, että sellaiseen oli aika
tottua, — mitä lieneekään se veitikka tarkoittanut.

Huomaamattamme oli läheiseltä penkiltä noussut

vanhanpuoleinen herrasmies. Vaikka kevätaurinko paistoi
lämpimästi, oli miehellä turkinkaulus korvilla, karvalakki päässä ja
kalossit jalassa — vieläpä sateensuojakin kainalossa.

"No, kah, setä!" huudahdin. Samuli-sedäksi minä näet tunsin

tulijan.

Ukko siristeli silmiänsä ja tirkisti meihin molempiin — enemmän

kuitenkin Katriin.

"Niin, minähän se olen. Etkö enää tunne setääsi? Ja tämäkö se on

sinun uusi hempukkasi?"

Katri nyrpisti nenäänsä, varmaankin laatusanalle.

"Saanko luvan: morsiameni neiti Valkama — setäni", esittelin

minä.

Katri niiasi kuin koulutyttö. Setä oli juuri ojentamaisillaan kätensä

tervehtiäkseen, mutta tarttuikin äkkiä sääreensä ja sanoi:

"Ai saakeli, kun kolottaa koipeani! Reumatismi, mikäs muu.

Varmaankin olen vilustunut. Sitä kun ei aina hoksaa panna kyllin
päälleen ulos lähtiessään. — Vai niin, vai niin! Että sinulla siis taas
on uusi! No eipä ole hullumpi näköjään. Sanon sen asiantuntijana.
Naiset olivat nuorena minun erikoisalani. — Ka, mitäs siinä tollotat!
Hahhaa! Mustasukkainen! Tietysti sinä olet mustasukkainen. Mutta
enpä ihmettele, en totisesti ihmettele. Vielä sitä on minussa miestä,
vaikka olen jo alun seitsemännelläkymmenellä. Kas peeveli, kun tulin
sanoneeksi ikäni nuoren naisen kuullen! Mutta yhtä lystiä. En aio
väliinne tuppautua. Kuten sanottu: minä olen vieläkin suuri naisten
suosikki. Ellei olisi näin monta näkijää, en takaa miten kävisi."

Hän rykäisi ja sylkäisi huolimattomasti sivulleen. Vähällä piti, ettei

se lentänyt ohimenevän hienon rouvasihmisen silkkihameen
helmoihin.

"Ei maar, kylmä tässä tulee seistessä. Voi saada keuhkokuumeen.

Kesä on vielä kaukana. Hyvästi, Kalle! Käyhän talossa!"

Ja setä lähti lönkyttämään Erottajalle päin. Katri oli äärettömästi

ihastunut ukon suorapuheisuuteen, niin paljon kuin siihen
sekaantuikin karkeutta. Eikä hän heittänyt minua rauhaan ennenkuin
kerroin, mitä hän välttämättömästi tahtoi tietää sedästäni. Samuli-
setä oli vanhapoika ja varakas, mutta saituri. Kuitenkin oli hän
rahallisesti auttanut minua opintovuosina. Olin hänelle suuressa
kiitollisuuden velassa. Vieläpä minä kannoin salaista toivoa saada
kerran periä setäni — ellen sitä ennen kuolisi nälkään. Siihen sanoi
Katri purevasti, että jos setä antaisi minulle rahaa uuden hatun
ostoon, olisi hän paras kaikista sedistä auringon alla — johon
toivomukseen minä sanoin voivani kaikin puolin yhtyä.

*****

Samana keväänä tulimme me Katrin kanssa mieheksi ja vaimoksi.

Minä ehdotin siviiliavioliittoa, mutta Katri ja hänen äitinsä eivät
tyytyneet vähempään kuin kirkolliseen vihkimykseen, joka lisäksi oli
tapahtuva alttarin edessä. Miehet muka olivat kovin petollisia. Mutta
minä luulen sen johtuneen naisten halusta tehdä pikkuseikasta suuri
numero — vieläpä niinkin tavallisesta jutusta kuin naimisiin meno on.
 Varsinaisia häitä emme aikoneet viettää, koska moinen
muodollisuus oli kulunut ja vanhanaikainen. Jotkut tuttavat tulivat
kuitenkin todistamaan onneamme. Niiden joukossa soitti ensi viulua
kielevä rouva Sutinen. Samoin kamreeri Holopainen, joka oli
aikalailla nolo. Hän tunnusti menettäneensä vedon ja maksoi sen
kuittia vastaan. Katri suhtautui yhä vastenmielisesti vetoon ja väitti,
että minä menin naimisiin enemmän tuon summan kuin hänen
tähtensä. Ikäänkuin joku noin vähäisestä hyvityksestä menisi
elinkautiseksi.

Kehumatta sanoen ne olivat hauskimmat häät, joissa minä olen

ollut mukana. Vieraat vakuuttivat yhdestä suusta, etteivät he
eläissään olleet nähneet niin viehättävää morsianta kuin Katri eikä
niin nolon näköistä sulhasta kuin minä. Olin muka niinkuin mies, joka
oli tehnyt hevoskaupan ja hävinnyt. Minä kuittasin kohteliaisuuden
sanomalla, etten ollut eläissäni nähnyt vierailla niin hyvää
ruokahalua, johon kaksimieliseen kiitokseen mahtui imartelu yhtä
hyvin kuin ilkeä letkaus.

Ylimmilleen nousi ilo, kun setä Samulin rattoisa olemus ilmestyi

näyttämölle. Hän tuli pikamarssissa, asettui keskelle häähuonetta
täysissä talvitamineissa ja sanoi:

"Vai niin! Niinkö te aiotte varastaa minulta koko hääilon! Onneksi

sain vihiä asiasta — naisten kautta. Hehheh! Sellaista se on, kun on
hyvissä väleissä neitosten kanssa."

Lausuimme sedän tuhannesti tervetulleeksi ja pyysimme häntä

riisuutumaan. Ukko kyseli tarkkaan, oliko huoneessa mahdollisesti
vetoa. Vasta sitte hän uskalsi ottaa turkit yltään.
 Me saimme sen jälkeen kuulla perinpohjaisen, monilla esimerkeillä
höystetyn esitelmän kaikista nykyajan sairauksista, ennen kaikkea
reumatismista, sen syistä ja parannustavoista. Vaikka aine ei
ollutkaan suoranaisessa yhteydessä juhlapäivän tekstin kanssa,
kuunneltiin luentoa suurella mielenkiinnolla hauskan esitystavan
vuoksi.

Illemmällä kutsui setä morsiusparin sivuhuoneeseen ja rökitti

meitä jumalattomasti, koska teimme sen tyhmyyden, että menimme
naimisiin, vaikka olimme köyhiä kuin kirkon rotat. Kauanko me
luulimme tulevamme toimeen paljailla suudelmilla! Sitten hän otti
shekkikirjansa, kirjoitti tuhannen markan osoituksen ja ojensi Katrille
sanoen:

"Tässä on pohjaraha omaa kotia varten, hupsut!"

Katri tuli nyt vasta hupsuksi, ilosta, ja aikoi suin päin syöksyä
sedän kaulaan, mutta minä sain onneksi hihasta kiinni.

Setä hymyili filosoofisesti, otti toisen shekin ja kirjoitti

samanmoisen summan.

"Ja tässä on teidän tulevalle perillisellenne…"

"Hyi, setä!" keskeytti Katri punehtuen hiusrajaa myöten.

Setä nauroi, jotta maha hytkyi:

"Ka, mitä siinä on punehtumista! Tietysti te saatte lapsen niinkuin

muutkin. Mutta katsokaakin, että siitä tulee tyttöpallero, kaunis ja
lihava. Jos vain menette ja hommaatte pojan, niin…