Sexual Crime and Trauma 1st ed.

Edition Helen Swaby

Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/sexual-crime-and-trauma-1st-ed-edition-helen-swaby/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Sexual Crime and Prevention 1st ed. Edition Rebecca

Lievesley

https://ebookmass.com/product/sexual-crime-and-prevention-1st-ed-
edition-rebecca-lievesley/

Staging Trauma 1st ed. Edition Miriam Haughton

https://ebookmass.com/product/staging-trauma-1st-ed-edition-
miriam-haughton/

Comedy and the Politics of Representation 1st ed.

Edition Helen Davies

https://ebookmass.com/product/comedy-and-the-politics-of-
representation-1st-ed-edition-helen-davies/

The New Security 1st ed. Edition Helen Forbes-Mewett

https://ebookmass.com/product/the-new-security-1st-ed-edition-
helen-forbes-mewett/
Media, Crime and Racism 1st ed. Edition Monish Bhatia

https://ebookmass.com/product/media-crime-and-racism-1st-ed-
edition-monish-bhatia/

Retail Crime 1st ed. Edition Vania Ceccato

https://ebookmass.com/product/retail-crime-1st-ed-edition-vania-
ceccato/

Trauma and Motherhood in Contemporary Literature and

Culture 1st ed. 2021 Edition

https://ebookmass.com/product/trauma-and-motherhood-in-
contemporary-literature-and-culture-1st-ed-2021-edition/

Organized Crime and Illicit Trade 1st ed. Edition

Virginia Comolli

https://ebookmass.com/product/organized-crime-and-illicit-
trade-1st-ed-edition-virginia-comolli/

Irish Crime Fiction 1st ed. Edition Brian Cliff

https://ebookmass.com/product/irish-crime-fiction-1st-ed-edition-
brian-cliff/
SEXUAL CRIME

Sexual Crime
and
Trauma
Edited by
Helen Swaby · Belinda Winder
Rebecca Lievesley · Kerensa Hocken
Nicholas Blagden · Phil Banyard
 Sexual Crime

Series Editors
Belinda Winder
Department of Psychology
Nottingham Trent University
Nottingham, UK

Nicholas Blagden
Department of Psychology
Nottingham Trent University
Nottingham, UK

Rebecca Lievesley
Department of Psychology
Nottingham Trent University
Nottingham, UK

Helen Swaby
Department of Counselling
Bishop Grosseteste University
Lincoln, UK

Kerensa Hocken
HMP Whatton
Nottingham, UK

Phil Banyard
Department of Psychology
Nottingham Trent University
Nottingham, UK

Craig A. Harper
Nottingham Trent University
Nottingham, UK
Sexual Crime is an edited book series devised by a team at SOCAMRU
led by Professor Belinda Winder in the Psychology Division at
Nottingham Trent University.
It offers original contributions to specific avenues of research within
the field of sexual crime with each volume drawing together a review of
the literature from across disciplines, including cutting edge research and
practice, original material from services and offenders themselves as well
as future directions for research and practice.
These volumes will be highly relevant to clinical and forensic psychol-
ogists and therapists, offender managers and supervisors, social workers
and those working in the field of rehabilitation. They will be a great
source of insight for academics, researchers and students in these disci-
plines as well as criminologists and policy makers.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/15477
 Helen Swaby · Belinda Winder ·
Rebecca Lievesley · Kerensa Hocken ·
Nicholas Blagden · Phil Banyard
Editors

Sexual Crime
and Trauma
Editors
Helen Swaby Belinda Winder
Department of Counselling Department of Psychology
Bishop Grosseteste University Nottingham Trent University
Lincoln, UK Nottingham, UK

Rebecca Lievesley Kerensa Hocken

Department of Psychology HMP Whatton
Nottingham Trent University Nottingham, UK
Nottingham, UK
Phil Banyard
Nicholas Blagden Department of Psychology
Department of Psychology Nottingham Trent University
Nottingham Trent University Nottingham, UK
Nottingham, UK

Sexual Crime
ISBN 978-3-030-49067-6 ISBN 978-3-030-49068-3 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-49068-3

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher,
whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting,
reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical
way, and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software,
or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt
from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained
herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with
regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Cover credit: masahiro Makino/gettyimages

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Foreword

I first heard the words ‘trauma-informed care’ (TIC) in 2012 when I

saw a documentary called ‘Healing Neen’, a powerful story about Tonier
Cain, an inspiring survivor of unthinkable childhood abuse, neglect and
family dysfunction. As a clinician working with survivors and perpetra-
tors of sexual assault, the film propelled me to learn more about TIC
and how it translates into practice. As a researcher, I was motivated to
investigate the legacy of early adversity in people who had committed
sexual crimes, and to better understand how traumagenic experiences
contribute to victimisation of others.
When I began working with people who had sexually abused in the
early 1990s, I asked my clinical supervisor for guidance on what I should
do. He replied: ‘Just talk to them about how their week was. You can’t
really help them anyway’. I did not believe that then, and I do not believe
it now. I believe that our relationships with clients can be incredibly
healing, and that effective interventions start with a human connection.
This human connection is at the heart of trauma-informed care; healing
begins with a helper who believes in a client. Change begins with the

v
vi Foreword

genuine belief that sex offending is something our clients have done, but
it does not need to define who they are.
There is a growing body of literature indicating that early trauma
can lead to emotional and behavioural dysregulation, problematic cogni-
tive schemas, dysfunctional relational patterns and maladaptive coping
strategies. These trauma-related consequences increase risk for what we
know as ‘dynamic risk factors’. Therefore, early abuse itself may not be
a ‘predictor’ of risk or recidivism, but the associated consequences of
trauma can contribute to dynamic risk. Trauma is now recognised across
the helping professions and scientific disciplines as a public health crisis,
and as a risk factor to be considered and treated in physical and mental
health disorders. By seeing sex-offending treatment through the lens
of trauma, this book makes an important contribution to cutting-edge
theories and practices.
I am honoured and excited to be offering these thoughts to intro-
duce this book. This volume represents a turning of the tide, and a
paradigm shift in our way of thinking about our client’s treatment needs.
The treatment outcome research for people who have sexually offended
has been somewhat disappointing. I would argue that our field has
neglected important principles of psychotherapy in favour of offence-
specific programming that is often too confrontational for clients to feel
a safe therapeutic alliance, and based upon a dogmatic and paternalistic
approach to treatment needs. A movement towards trauma-informed,
strengths-based, person-centred, motivational, and non-shaming assess-
ment and treatment planning will, I believe, contextualise our evidence-
informed programmes within the empirical and theoretical foundations
of what works to help people change.
The first chapter explores a range of therapeutic approaches to working
with trauma in people who have been convicted for sexual offences.
The chapter examines accounts of interventions using neuropsycholog-
ical, psychodynamic, attachment focussed, cognitive behavioural/schema
focussed, cognitive analytic and milieu-based therapies. Feminist and
restorative justice approaches are also incorporated in the discussion.
The chapter identifies the critical role of attachment with therapists, and
social connection in bringing about change and preventing future harm.
 Foreword vii

A summary of the key factors suggested by this disparate literature as

being useful for working with this population is offered.
The complexities of trauma-informed care in secure settings such as
prisons and forensic hospitals are explored in Chapter 2. There are many
challenges that professionals face in understanding and implementing
TIC in these settings, and the author offers practical and reflective ques-
tions useful for professionals and organisations alike. By considering the
ways that the sequelae (or after-effects) of trauma can contribute to, or
develop into, risk factors for sexual re-offence, we can help clients better
achieve the pursuit of a balanced, self-determined lifestyle in accordance
with the Good Lives Model.
Chapter 3 outlines the importance of developing Compassion
Focussed Practice with those who have committed sexual offences. By
understanding the legacy of complex trauma, the authors make sugges-
tions for the development of a trauma sensitive approach to care and
treatment. Once again, links between traumatic experiences and harmful
sexual behaviour will be discussed, with a focus on how treatment can
be enhanced through the use of compassion focussed therapy. Helping
clients build empathy towards others is important in preventing future
harm, and that begins with modelling empathy for our clients. To
illustrate the utility of this approach, a case study is also presented.
Chapter 4 focuses on the trauma histories of young people who display
sexually harmful behaviour. This chapter seeks to integrate our current
understanding of how traumatic experiences impact child development
with how we have come to identify, assess and treat problematic and
harmful sexual behaviour in children and adolescents. The author high-
lights the varied and shifting definitions of trauma, and encourages
readers to move beyond a simple calculation of Adverse Childhood Expe-
riences (ACE) to a more contextual approach that evaluates the impact
of these experiences within a developmental perspective. The chapter
concludes with a focus on the principles of risk-need-responsivity (RNR)
and argues that taking a developmental treatment approach to youth
sexual behaviour problems can individualise treatment and promote
those factors that foster resiliency and growth while also diminishing risk.
viii Foreword

Chapter 5 explores the current knowledge and developing attitudes of

women who have committed sexual offences. There is a growing recog-
nition of the prevalence of trauma in the lives of women involved with
criminal justice systems–the nature, prevalence and impact of which is
explored. This chapter draws on the authors’ clinical experience about
the characteristics, prior experiences and needs of women convicted of
sexual offences. Areas where empirical evidence and knowledge remain
lacking are highlighted. The model of trauma training implemented
across the Women’s Prison Estate, Her Majesty’s Prison and Probation
Service is briefly described, and the chapter summarises the movement
towards working individually with women convicted of sexual offences
in a compassion focused, strengths-based and trauma-informed way.
Exposure to the trauma stories of patients and the stories of harm
caused to others creates a ‘cost to caring’. Working in and around trauma
takes its toll on professional helpers. Seldom discussed is the direct risk
of harm that our forensic staff face in their work. Chapter 6 proposes a
model of Compassion Focused Staff Support (CFSS) aimed at managing
the impact of trauma exposure on staff wellbeing. Enabling workers to
develop compassion while also attending to the group dynamics and
underlying unconscious processes will be illustrated with a view from
the staff and facilitators who are engaged in this work.
Chapter 7 describes the therapeutic community (TC) model for
working with individuals convicted of sexual crime. The chapter demon-
strates how TCs work to address past trauma and offending, through
the voice of a service user and staff member. A commentary from a
resident’s perspective provides unique insight into the experience of
undertaking therapy to work through childhood trauma and subse-
quent offending. The chapter also offers a description of the innova-
tive programme at HMP Grendon–a prison-based TC in the UK, and
the impact this work can have on staff. Finally, the chapter considers
the importance of trauma-informed work culture, and how a positive
employment environment can play a vital role in the experiences of those
residing there.
Chapter 8, provides some food for thought regarding trauma-
informed care in the context of evidence-based RNR models of SOTX.
 Foreword ix

We explore the definitions and use of evidence, theory and clinical exper-
tise that comes together to provide relevant individualised services for
clients. We argue that trauma-informed clinicians who recognise the
prevalence of early adversities in the clients we treat, and their role
in shaping self-regulation deficits, are better prepared to deliver effec-
tive treatment programming. By viewing clients’ strengths, needs, risks
and behaviours through the lens of trauma, we open up new avenues
for improvements in our services, to reduce the likelihood of future
victimisation.
An important final thought is to note that by integrating trauma-
related responses in our work, we are by no means minimising the pain
and suffering of victims. Nor are we intending to obfuscate responsibility
for causing sexual harm. The reality is that our clients are complex, and
their paths to offending are often paved in their own trauma history; hurt
people hurt others. This book is the fork in the road to more humane and
effective treatments to prevent sexual recidivism. The evidence is clear
regarding the neuro-cognitive and psychosocial impacts of childhood
trauma, as well as the intergenerational legacy of cultural and historical
traumas in oppressed and marginalised populations. We believe that by
integrating the science of trauma into the art of psychotherapy, we will
improve treatment outcomes.

Dr. Jill S. Levenson, Ph.D., LCSW

Professor of Social Work
 Contents

1 Treatment Approaches to Trauma for Those Convicted

of Sexual Crime: Interventions Globally 1
Lawrence Jones

2 Trauma-Informed Care in Secure Settings: The Whys,

Hows and Challenges Associated 33
David S. Prescott

3 Cultivating Compassion Focussed Practice for Those

Who Have Committed Sexual Offences 57
Jon Taylor, Geraldine Akerman, and Kerensa Hocken

4 Trauma and Young People Who Display Sexually

Harmful Behaviour 85
Kevin Creeden

xi
xii Contents

5 Women Who Commit Sexual Offences and Their

Trauma-Informed Care 113
Jude Kelman and Gillian Sutcliffe

6 Compati | To Suffer with: Compassion Focused

Staff Support as an Antidote to the Cost of Caring
in Forensic Services 143
Kate Lucre and Jon Taylor

7 Abuse, Offending and Addressing This in Therapy:

A Staff and Service User’s Perspective on the Journey
to Self-Acceptance and a Crime-Free Life 175
Geraldine Akerman and Thomas Andrews

8 Evidence-Based Practice and the Role

of Trauma-Informed Care in Sex Offending
Treatment 197
Jill S. Levenson, Gwenda M. Willis, and David S. Prescott

Glossary 225

Index 233
 Editors and Contributors

About the Editors

Phil Banyard is the Head of the Psychology Department at
Nottingham Trent University, UK. He is a recipient of the British
Psychological Society’s Award for Distinguished Contributions to
Psychology Education.

Nicholas Blagden is an Associate Professor and Head of the Sexual

Offences, Crime and Misconduct Research Unit at Nottingham Trent
University, UK. He is a Co-founder and Trustee of the Safer Living
Foundation charity.

Dr. Kerensa Hocken is a registered forensic psychologist. She has

worked with people convicted of sexual offences for 20 years and has
responsibility for the strategic development of custodial sexual offending
services in the Midlands (UK). In 2016 she won the prestigious Butler
Trust award for excellence in correctional services. Kerensa is a trustee and
co-founder of the Safer Living Foundation (SLF), a charity to prevent

xiii
xiv Editors and Contributors

sexual abuse by working with those who have offended or are at risk of
committing a sexual offence. Kerensa is a member of the Compassionate
Mind Foundation and co-founder of the CFT forensic special interest
group.

Rebecca Lievesley is a Senior Lecturer in Psychology at Nottingham

Trent University and has conducted research within the criminal justice
system for many years. She is also a Co-founder of the Safer Living
Foundation charity.

Helen Swaby is a Lecturer in Counselling at Bishop Grosseteste Univer-

sity, UK. She is a qualified integrative psychotherapist and has a back-
ground in forensic psychology research.

Belinda Winder is a Professor of Forensic Psychology and Director of

the Centre for Crime, Offending, Prevention and Engagement (COPE)
at Nottingham Trent University, UK. She is a Co-founder and Trustee of
the Safer Living Foundation charity.

Contributors
Geraldine Akerman has worked for the prison service for 20 years,
16 of which are at HMP Grendon, in a variety of roles. At present
Geraldine works on the Enhanced Assessment and Preparation Unit.
Geraldine has publications in the subjects of Therapeutic Communi-
ties, sexual offending, offence paralleling and working with complex
needs. Geraldine is an Honorary Professor and visiting lecturer at Cardiff
Metropolitan University. Geraldine is the Chair for the Division of
Forensic Psychology and Co-Editor in the Issues on Forensic Psychology
book series.
Thomas Andrews is a pseudonym for a resident at HMP Grendon.
Thomas has been at Grendon for almost 5 years. In prison he has under-
taken education courses with a view to be self-sufficient on his release. He
also wants to give something back to society, in line with his Buddhist
 Editors and Contributors xv

and vegan beliefs. During his time in Grendon, Thomas has participated
in arts projects, theatre and play writing, all of which helped develop
his self-confidence. He has the aim of achieving peace and happiness in
himself and in the future, he would like to run his own business.
Kevin Creeden, M.A., LMHC is the Director of Assessment and
Research at the Whitney Academy in East Freetown, M.A. He has
over 35 years of clinical experience treating children, adolescents, adults
and families working extensively with sexually and physically aggres-
sive youth. His primary focus has been on issues of trauma and attach-
ment difficulties, especially with regard to the neurological impact of
trauma on sexual behaviour problems. Mr. Creeden is a guest faculty
at the Simmons School of Social Work Training Program in Trauma-
Focused Treatment. He trains and consults nationally and internationally
to schools, youth services, forensic and mental health services.
Lawrence Jones is a consultant clinical and forensic psychologist and
head of psychology at Rampton Hospital, United Kingdom. He is
an Honorary associate (clinical) professor at Nottingham University.
He is a former chair of the British Psychology Society division of
Forensic Psychology. He teaches on the Clinical psychology doctor-
ates at Sheffield and Leicester University and the Forensic psychology
doctorate at Nottingham University. He has worked in community,
prison and forensic mental health settings. He has published on trauma-
informed care, sexual offending, ‘personality disorder’, iatrogenic impact
of therapy, engagement, therapeutic communities for people who have
offended and formulation.
Jude Kelman has worked as a forensic psychologist within Her Majesty’s
Prison and Probation Service since 1995, in a variety of roles across a
range of different prisons. She has been the Lead Psychologist for the
Women’s Estate since April 2016, and in this role has overseen the growth
of the Women’s Estate Psychology Service (WEPS). The WEPS team
have been explicit in defining what trauma-informed and responsive
practices look like, and in committing to work in trauma-informed and
responsive ways with all prison residents. Jude is currently undertaking a
part-time Ph.D. at King’s College London.
xvi Editors and Contributors

Dr. Jill S. Levenson, Ph.D., LCSW Professor of Social Work, is a

SAMHSA-trained internationally recognised expert in trauma-informed
care. She has published over 100 articles about policies and clinical inter-
ventions designed to prevent sexual abuse. Her ground-breaking research
on the link between adverse childhood experiences (ACEs) and sexu-
ally abusive behaviour has paved the way for innovations in treatment
programmes that now utilise a trauma-informed approach. She has also
been a practicing clinical social worker for over 30 years, using a scientist-
practitioner model to inform her research and her work with survivors,
offenders and families impacted by sexual trauma.
Kate Lucre is a psychotherapist who has worked in a variety of different
inpatient, secure and community treatment settings with people with
complex attachment trauma and who meet the criteria for the diagnosis
of personality disorder for over 20 years. She has also been developing
Compassion Focussed Staff Support (CFSS) Initiatives in secure and
community settings for the past five years and is committed to increasing
access to CFSS for staff working with complex relational trauma.
David S. Prescott, LICSW is an independent consultant in the North-
eastern US. He has produced 20 book projects and numerous articles
and chapters in the area of clinical work, particularly with people who
have sexually abused. Mr. Prescott has lectured around the world and is
the recipient of major awards from the Association for the Treatment
of Sexual Abusers (ATSA) and the National Adolescent Perpetration
Network. He has also served as ATSA’s President.
Gillian Sutcliffe has worked as a forensic psychologist for Her Majesty’s
Prison and Probation Service (HMPPS) for 19 years. Gillian has worked
in a variety of roles across the prison estate, and currently works for the
Women’s Estate Psychology Service (WEPS). Gillian has been instru-
mental in reviewing current practices with women convicted of sexual
offences across HMPPS. Gillian has also been responsible for the devel-
opment and implementation of Support through Enhanced Manage-
ment (StEM), a national initiative which assists operational colleagues
in understanding and implementing trauma-informed care to residents
presenting with complex needs in custody.
 Editors and Contributors xvii

Jon Taylor is a consultant forensic psychologist and psychotherapist

who has worked in range of prison, secure hospital and community
forensic settings for almost 30 years. With a keen interest in developing a
rich understanding of the role of trauma in the lives of those who develop
offending behaviours, Jon is committed to promoting and modelling a
compassionate and co-operative approach to all aspects of forensic service
provision.
Gwenda M. Willis, Ph.D. is a Registered Clinical Psychologist and
Associate Professor of clinical psychology at the University of Auckland,
New Zealand. Gwen’s research and clinical work focus on strengths-
based approaches to working with people who have sexually abused or
are at risk to abuse. She provides training and consultation to clinicians
internationally, including in the application of the Good Lives Model
and Trauma-Informed Care. Gwen has received numerous grants and
accolades for her research, and she is co-author of Trauma Informed
Care: Transforming Treatment for People Who Have Sexually Abused with
collaborators Dr. Jill Levenson and David Prescott.
 List of Figures

Fig. 6.1 A diagrammatic representation of the three flows of

compassion 155
Fig. 6.2 Compassion focused staff support overview 156
Fig. 6.3 CFSS group process diagram 165

xix
 List of Tables

Table 3.1 CARES framework 60

Table 3.2 Overview of compassion focussed forensic work 63
Table 3.3 Evolved functions of emotions 65
Table 3.4 Compassion focussed understanding of criminogenic
need (Adapted from Taylor and Hocken, 2019) 71
Table 3.5 A framework for trauma-informed and compassion
focussed practice 75
Table 6.1 Overview of the components of the CFSS programme 157

xxi
 1
Treatment Approaches to Trauma for Those
Convicted of Sexual Crime: Interventions
Globally
Lawrence Jones

Introduction
Historically, in some traditions, work on trauma for those convicted of
sexual crime was considered unhelpful; at the least a distraction and at
worst deemed as providing an individual with an ‘exculpatory’ narra-
tive to avoid taking responsibility. Recent thinking about the harm of
feeling stigmatised as an offender and the potential healthy reasons for
wanting to avoid shame have challenged this view, as has the increasing
recognition that the motives for disclosure of abuse are not always about
wanting to ‘dupe’ therapists. Indeed, the danger of replaying a damaging
childhood trauma dynamic by repeating an episode of disbelief from
caregivers is very real.
In spite of the historical reticence in relation to this kind of formu-
lation, there have been a number of clinicians who have worked with

L. Jones (B)
Rampton High Secure Hospital, Retford, Nottinghamshire, UK
e-mail: Lawrence.Jones@nottshc.nhs.uk
Nottingham University, Nottingham, UK

© The Author(s) 2020 1

H. Swaby et al. (eds.), Sexual Crime and Trauma, Sexual Crime,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-49068-3_1
Another random document with
no related content on Scribd:
 — Ja nyt, ah, vielä vaan sananen yksi ainoa sananen… yksi ainoa
"lemmin." Te pudistatte päätänne, te ette tahdo vastata!… Minä tulen
siis toisella kertaa saamaan tämän vastauksen.

Sykkivin sydämin kumartui Magdalena, vastaten nöyrästi

kuninkaan tervehdykseen, ja hän sekä Armfelt olivat poissa.

Magdalenasta tuntui ikäänkuin heräjäisi hän vähitellen

huumauksesta selvälle järjelle. Mitä oli hän sanonutkaan?

Ääneti ja kylmäverisenä olisi hänen tullut kuullella Armfelt'in

sanoja. Miksi, miksi oli hän siis puhunut? Mihin olivat kaikki hänen
hyvät päätöksensä joutuneet? Oliko hänen tunteensa
voimakkaammat hänen järkeänsä?

Näin kysyi hän itseltään ahdistuksessansa.

Ja nyt, mitä tuli hänen tehdä?

— Pakene! huusi eräs ääni hänen sielussansa; pysähdy! kuiskasi

toinen, ja se ääni muuttui yhä kovemmaksi, kunnes nuot molemmat
ristiriitaiset mieliteot ikäänkuin tuimasti taistellen koettivat voittaa
toistansa.

Kuten harhatielle joutunut matkustaja, haapuili hän näin ympäris,

ja sille tielle, joka tähän asti oli ollut niin hyvin viitoitettuna ja
takaisena, oli nyt laskeutunut sumua.

Hän tarvitsi suojaa, — suojaa itseänsä vastaan!

Sen hän olisi voinut saada Axel Fersen'istä, — mutta hänet oli
Magdalena hyljännyt, ja nyt se jo oli liian myöhäistä.
KOLMASKYMMENESENSIMÄINEN
LUKU.

— Ei, ei, Sohvi, sitä en tahdo… en, kun asiata oikein mietin! Sinä,
joka olot puhunut heidän puolestansa, kerro heille tämä minun
viimeiseni, peruuttamatoin vastaukseni.

— Mutta jos Suomi tempaa itsensä irti Ruotsin vallasta, Fredrik,

jos se yksimielisesti tarjoaisi sinulle hallitusta, mitäs sitte?

— En tahdo olla osallisna kaikkeen tuohon.

— Että se kentiesi voisi tulla venäläiseksi maakunnaksi… oi, sitä

en saata ajatella… ja saatpa nähdä sen niin käyvän, jos et sinä…

— Ei, ei, en minä, — keskeytti Fredrik-ruhtinas, joka istuen Sofia

Albertina-ruhtinattaren rinnalla nyt työnsi luotansa kääryn kirjeitä ja
asiapapereja, jatkaen: — Tosin olen antanut soaista itseni
muutamiksi silmänräpäykseksi. Valtakunnan ja alamaisten
menestys… luulinpa sen edestä maksavan vaivaa elää ja
vaikuttaa!… Mutta en tahdo tehdä mitään väkivaltaa Kustaa-
kuninkaan oikeuksille.
 — Ei sinun tarvitsekaan tehdä mitään väkivaltaa, ole vaan
aloillasi…

— Jospa en edeltäkäsin olisi tietänyt mitään, ja sattumus olisi

johtanut minua siihen… niin, silloin kentiesi, mutta ei nyt. En tahdo
olla osallisena minkäänmoisissa juonissa, tahdon katsoa Kustaa-
kuningasta ja kaikkia ihmisiä suoraan silmiin; tahdon ennen kuolla
unohdettuna ja vähäpätöisenä, kuin että pieninkään tahrapilkku
tarttuisi nimeeni.

— Fredrik-hyväni, en voi muuta kuin hyväksyä mielipiteitäsi, mutta

sittekin…

— Minä pysyn sanoissani.

Fredrik-ruhtinas nousi istuviltansa, ja astuen moniaita kertoja

huoneessa edestakasin, lensi hänen silmäyksensä silloin tällöin
ruhtinattareen, joka vahakynttelien valossa tarkasteli kirjeessä olevia
nimiä, ennenkuin pani nuot kokoontaitetut paperit jälleen kuorihinsa.

— Elämäni on sittekin sangen onnellinen, — jatkoi ruhtinas, —

onhan minulla sinut, Sofia, rakastettavana ja vielä toinenkin Sofia…
tiedäthän, tuo, josta sinulle olen puhunut. Halpa tyttö se on, niin,
onpa aivan moskaväkeäkin, jos niin tahdot, mutta minä vakuutan,
ett'ei kellään voi olla puhtaampaa sydäntä ja ylevämpiä mietteitä
kuin Sofia Hagman'illa. Sinä tulisit hänestä pitämään, Sofia, jos
sattumus voisi antaa teidän tavata toisenne… kuten asiat nyt ovat,
voin ainoastansa puhua sinulle hänestä.

Hiljainen huokaus hiipi Sofia Albertina» huulille!

 — Me molemmat, hän ja minä olemme sinulle kuitenkin
vähäpätöinen korvaus, kuten pelkään. Mutta mitä kahinaa tuolta
ulkoa kuuluu?… Ah, olenpa unohtanut? päästää Rudenschöld'ini
palveluksestansa. Hyvää yötä, Magdalena, nuku makeasti!

Kepein askelin saapui Magdalena huoneensa ovelle, jonka

lukossa oli avain, ja sisäänastuessansa kohtasi häntä kuuvalon
väräjävä hopeahohto, joka syrjäänvedettyjen akuttimien välistä valui
laattia-maton kukkasille ja viipyi leikitellen seinäverhoilla.

Magdalena meni akkunaan, ja hänen silmäyksensä lensivät tuolle

heikosti siniseltä paistavalle lumipeitolle, joka lähellä ja kaukana
levisi maan pinnalle.

Hiljainen huokaus avasi hänen huulensa, ja ajatuksiinsa

vaipuneena seisoi hän silmänräpäyksen liikkumattomana. — Nuku
makeasti, — kuului vielä hänen korvissaan”ruhtinattaren jäähyvästit.
Ah, tuntuihan ikäänkuin tahtoisi uni täydellä todella paeta häntä siitä
alkaen… niin, missähän hänkin tällä hetkellä oli? Muistiko hän
Magdalenaa? — Mutta tätä ei hän tahtonut ei hänen sopinut kysyä
itseltänsä. Ei, hän ei tahtonut laisinkaan ajatella, hän tahtoi mennä
makuulle! Mutta missä Lovisa oli! Miksi; ei hänen kamarineitsyensä
ollut saapuvilla, miksi ei hän ollut sytyttänyt kynttelejä?

— Lovisa, Lovisa! — huusi neiti Rudenschöld maltittomana, —

nytpä tapahtuu ensi kerran, että tyttö… Olisikohan hän nukkunut?

— Lovisa ei ole täällä, — vastasi nyt eräs ääni, jonka tunnetun

soinnun kuullessansa Magdalena ääneensä kirkasi. Se oli
varmaankin erehdys, niin se ei voinut olla mitään muuta, ja torjuvalla,
milt'ei kauhistusta ilmaisevalla eljeellä oli hän pysähtynyt keskelle
laattiata, silmäillen tuota ko'okasta olentoa, joka nyt liikkui huoneen
pimeimmässä nurkassa.

— Älkäätte peljästykö… oi, suokaatte anteeksi rohkeuteni!

— Kuulenko siis oikein… Niin, tehän, paroni Armfelt, siellä

olettekin. Kuinka olette uskaltaneet tätä tehdä?

— Ikäväni ajoi minut tänne, minulla ei ole muuta puollustusta.

— Se on liian heikko. Oi, Jumalani, Jumalani, mitä te minusta

ajattelette?

— Kaikkea hyvää, kaikkea ylevää, kaikkea…

— Älkäätte enään puhuko niin!… Kun ensin kuulin teidän

äänenne, luulin mielikuvitelmani jotenkin leikittelevän kanssani;
mutta tehän siinä olettekin… te itse ja minä… kuinka tahdotte
loukata minua näin suuresti?

— Tuhansien silmien vartioimana, en saa koskaan lausua teille

sanaakaan enkä vaihtaa kanssanne ajatustakaan, ja itse te minua
pakenette…

— Me olemme kylläksi puhuneet keskenämme.

— Magdalena te käännytte vihamielin minusta pois! Niin, totta on;

enpä muuta ole odottanutkaan. Kehnon voiton takia olen menettänyt
teidän lempenne kallisarvoisen aarteen.

— Menettänyt, niin, niin!

— Sen kyllä tiedän ja sittekin tulin tänne; tulin koska en voinut

muuta. Hyvää yötä, sa armas, minä menen ainiaaksi, mutta salli
minulle vielä sitä ennen yksi rukous, suo minun kuun valossa nähdä
kasvojasi!

— Hyvää yötä, paroni, nukkukaa makeasti!

— Ei hereilläni tahdon uneksia, uneksia erään silmän einestä,

uneksia pehmeiden käsivarsien ansasta, rusohuulista, joilta mettä
juon… ja salli minun nyt tummansinisistä silmistäsi etsiä omaa
kuvaani. Täytä tämä pyyntöni, menenhän minä pian, enkä enään
koskaan palaja.

— Jos et koskaan enään palaja, niin… etsi kuvaasi; omaa

kuvaasipa sinä, itserakas, haluatkin nähdä.

— Tähän asti olen unohtanut tulleeni ainoastansa saamaan sinulta

yhden ainoan sanan. Yhden ainoan kieltävän, yhden ainoan
myöntävän sanan, oi, virka!

— En käsitä sinua… en, en, ah, päästä käteni!

— Magdalena, vanno taivaan nimessä tämän kieltämisesi olevan

totta, ja ett'et minua rakasta!

— Sitä en voi vannoa. Jumalani, minua armahda!

— Autuaallinen lepo tuntuu laskeuvan sieluuni! Älä ole

peljästyksissäsi, armaani, näethän että menen pois!

Niin, mene ainiaaksi; mutta ennenkuin menet, oma Kustaa

Mauriz'ini, salli pääni viivähtää rinnallasi, ja käteni kädessäsi, kas
niin! Sua olen aina, aina lempinyt!

— Kuinka lahealta hiuksesi tuntuu poskeeni!

 — Unesi toteutuu… kas tässä käsivarsieni ansa, ja tässä
huuleni… juo mettä, juo… Ja nyt, hyvästi, lemmittyni, ijäti hyvästi!
KOLMASKYMMENESTOINEN LUKU.

— Tässä, teidän majesteettinne, ovat Yrjö Maunu Sprengtporten'in

paperit.

— Ehrenström-hyväni (44), tepä olette onnistuneet oivallisesti ja

paremmin kuin voin odottaakaan. En tietänyt oikein, mitä minun tuli
ajatella, kun en kuullut teiltä niitäkään, en edes terveisiäkään.

— Minun täytyi olla suuresti varovainen; viestin lähettäminen, jopa

ainoa sanakin, olisi voinut saattaa vaaranalaiseksi…

— Niin, niin, sehän on totta! Minulla oli monta syytä häntä epäillä
(45) ja tässä on minulla todistuksia, — kuningas laski kätensä noille
äsken vastaanottamillensa papereille, joita hän yhtä toisensa perään
silmäili, samalla kuin Ehrenström kunniaa osoittavassa asemassa
odotti hänen muita käskyjänsä. — Ehdoitus uuteen hallitusmuotoon
Suomelle Hollannin mallin mukaan — jatkoi Kustaa-kuningas, — ja
sen toteuttamiseksi pyyntö saada kaksi miljoonaa ruplaa eräästä
pankista Suomessa. Eipä aivan hullusti mietitty, Sprengtporten-
hyväni, eipä aivan hullusti! — ja ylenkatseellisella eljeellä heitti hän
nuot lukemansa paperit eteensä pöydälle; — ja tässä keisarinnan
armollinen suostumus. Foi de gentilhomme, nyt minulla on syytä…
vihastuneen näköisenä keskeytti hän puheensa ja, tarkasti
tähystellen Ehrenströmiä, kysyi hän vilkkaasti: — Noh, millä keinoin
te onnistuitte?

— Alussa, teidän majesteettinne, en ollut laisinkaan

huomaavinanikaan paroni Sprengtportenia, vaan pyrin niihin
piireihin, joissa hän seurusteli ja joissa minä, toivoen teidän
majesteettinne armollista anteeksiantamista, silloin tällöin rohkenin
lausua muutamia vihollisia lauseita ruotsalaisesta hovista.

— Hyvä, hyvä!

— Näitä lauseita annoin kuulua yhä korkeammalla äänellä, ja

eräänä päivänä tuli Sprengtporten luokseni ja sanoi luullaksensa
minun olevani hänen miehiänsä sekä tarjosi minulle sihteerinvirkaa
luonansa. Minä vastustelin, sanoen itselläni olevan muita aikeita,
mutta paljon puhuttelemisen jälkeen myönnyin rupeamaan ja…
teidän majesteetillanne ovat hänen paperinsa.

— Teidän uskollisuuttanne ja intoanne, Ehrenström-hyväni, tulen

kyllä palkitsemaan. Niin, Kaisa-keisarinna joutuu kylläksi kireälle
Portin kanssa, kuten arvelen. — Kuningas hymyili ja, nyökäten
Ehrenström'ille armollisesti päätänsä, jatkoi hän: — Jääkäätte nyt
tänne, näytelmä alkaa heti, te tulette saamaan kuulla joitakuita
Kraus'in suloisia säveleitä, me näemme jälleen toisemme, minulla on
teille tilaa loosissani.

Jokseenkin hajamielisen näköisenä katseli kuningas tätä

näytelmää; mutta hänen hajamielisyytensä muuttui kuitenkin äkkiä
tuleksi ja leimuksi — hän oli saanut tietää erään uutisen juuri
kuullessansa muutamia eräässä ranskalaisessa kometiassa olevia
kevytmielisiä sanasutkauksia — uutisen, että Venäjän ministeri
Konstantinopolissa, Bulgakov, oli suljettu noihin "seitsemään
Torniin", ja että Turkki oli julistanut Venäjälle sodan.

Kuningas astuskeli nyt näytelmähuoneen lämpiössä edestakasin

Armfelt'in rinnalla, keskustellen tuosta tärkeästä uutisesta:

— Enpä kuitenkaan luullut asian niin käyvän, — lausui hän. —

Heidenstam (46) on toimittanut tehtävänsä hyvin. Tämä on meille
ilopäivä!… Enpä tule aivan helposti unohtamaan Syyskuun 19
päivää. Nyt, ystäväiseni, saat tulla mukanani Tanskaan, minä
matkustan sinne itse, se on tukala toimi… mutta Tanskan kanssa
liitossa Venäjää vastaan… niin, saatpa nähdä, että tulen
tempaamaan pois hampaat tuolta kaikkea nielevältä pedolta; se on
jo liian kauan ammoitellut kitaansa meitä nielläksensä — noh, niin,
mitä sanot Ruotsin entisten Itämeren-maakuntain takasin
valloittamisesta?… Ehrenström on siihen varsin sovelias, ja minä
tulen lähettämään hänet Viron- ja Liivinmaalle tiedustelemaan
aatelisten mielipiteitä, ja onko heillä halua Ruotsin avulla suistaa
venäläisten i'es niskoiltansa, ja Engeström'in tulen minä lähettämään
Varsovaan…

Sitte kääntyi Kustaa-kuningas Kaarlo-herttuaan ja, lyöden häntä

keveästi olalle, tarttui sekä tämän käsivarteen kuiskasi hänen
korvaansa:

— Mitä sanot kohta syttyvästä sodasta ja mahdollisuudesta

saadaksesi kantaa Kuurinmaan kruunua?

— Käteni sekä miekkani Ruotsin ja teidän majesteettinne edestä!

— Lähtekäätte Hagaan, jossa minä tulen pitämään neuvottelua…

sinne olon jo käskenyt Toll'in ja Ruuth'in (47), — ja, huomaten
ruhtinaan kysyvän silmäyksen, lisäsi hän äkkiä: — ei, ei, ei
Armfelt'ia, ei vielä… hän ei suvaitse Toll'ia, eikä Toll häntä. Heti
näytelmän loputtua me lähdemme, ei ennen, sillä se herättäisi
huomiota; vielä on suurin salaperäisyys tarpeen Kaarlo hyväni.

Esirippu oli vajonnut, ja keskiyöllä riensi kuningas pois

Drottningholm'ista Hagaan.
KOLMASKYMMENESKOLMAS LUKU.

— Salli minun istuani tässä, jatkaisi juuressa, Gösta!

— Mikä oikku!

— Tässä tahdon istua ja silmäillä sinua.

— Sydämeni ainoa, armas hallitsijatar, virka minulle, miksi

alakuloisuuden huntu verhoaa kasvojasi?

— Sinä olet ollut poissa, ja kentiesi minun ikävöimiseni… kentiesi

minun ajatukseni ovat kutoneet sen verhon, jonka sinun silmäsi nyt
poistavat; sinun silmäyksesi ovat auringonpaistetta sydänparalleni.

— Salli siis sen auringonpaisteen vapaasti säteillä ympärilläsi, salli

minun silmäni nauttia sinun ihanuudestasi ja hiivi jälleen hiljaa syliini.

— Ei, tässä tahdon olla ja koettaa ajatella; minulla olisi niin paljo
sinulle sanomista.

— Oi, Magdalenani!

— Sinä olet koko maailmani, oi, älä arvostele minua liian

ankarasti!
 — Älä lausu niin…

— Minun sielussani on ikäänkuin sumua, ja mennyt aika

samoinkuin tulevakin on hämärä, epäselvä… ainoastaan nykyinen
hetki… juuri nyt… sinun läheisyydessäsi tunnen onnellisuuteni
täyden määrän.

— Eikö siinä ole kylläksi?

— On, on… ei, älä toisin luulekaan!

— Miksi siis himmennät ilosi kirkkaan lähteen huokauksilla?

— Ah, paljon olen kärsinyt, enemmän tullen kentiesi vielä

kärsimään… jos, Jumalani, sen ehkä olen ansainnut.

— Kuinka voit niin puhua?

— Göstani… mitä ennen pidin vääränä, pidän nyt oikeana.

— Sidettä, joka meidät yhdistää, ei voi kukaan katkaista, eipä

kuolemakaan… niinhän olet itse sanonut?

— Niin, niin, lemmessäni tunnen ikäänkuin ijäisyyden

todellisuuden löyhäyksen, ja tunteeni otan kerran puhdistettuna
mukaani maan päältä.

— Magdalena, Malla, pieni haaveilija, virka, miksi vaivaat itseäsi

synkillä ajatuksilla? Minä lemmin sinua… sinä minua, ja eikö tämä
tieto ole meille kylläksi? Oikein tahi väärin, mieletöintä puhetta! Mitä
ovat kaikki maalliset siteet, joilla me annamme sitoa itsemme
ainoastansa tavan vuoksi, omanvoiton pyynnistä, pakosta ynnä
muusta sellaisesta! Ne ovat i'es, kahle, — jonka vapaa henki
varhemmin tahi myöhemmin ravistaa niskoiltansa ja tempoa rikki.

— Sinä lemmit minua, minä sinua, Magdalenani, — ainoastansa

tässä ajatuksessa löydän autuutta; kaikki, mikä on synkkää,
vastenmielistä, on minusta kaukana… lemmittyni kasvojen
vivahdukset ovat ainoa tuuli, jonka mukaan käännän mielialani
purjeen. Sinä avaat huulesi, niin, kas niin, kuinka suloinen sinun
hymysi on, tyttöseni, sydämeni puoliso, sinä… oletko minulle hellä?

— Mitä sanovat silmäni, Kustaa Mauritz?

— Tahtoisinpa kerätä aarteita ympärillesi!

— Tiedäthän ainoan aarteen, jota rakastan olevan sinun lempesi.

— Kaikki, mitä sinulle tarjoan, hylkäät sinä kovapintaisesti.

— Yhden anomuksen pyydän kuitenkin saada täytetyksi.

— Se on jo myönnetty, armahani, sano vaan, käske! Noh, mitä

haluat?

— En minä, en; itselleni, minä ajattelen erästä toista.

— Erästä toista vaan, niinhän se aina on…

— Näetkö, tällä kertaa on kysymys eräästä tytöstä, eräästä, joka

on lempinyt melkein kuin minäkin… hartain toivoni on, että hän tulisi
onnelliseksi.

— Amen, katselkoon hän kernaasti minun puolestani poikasia!

— Ei, ei, noin et saa hymyillä!

 — Kaiken minkä voin, lupaan sinulle tehdä, jos et vaan vaadi
minun persoonallista välitystäni tuon kaunottaren onnellisuuteen.

— Niin mielelläsi kuin leijailetkin kaikkialla, liehuva perhonen,

tämän kukkasen ympärillä et kuitenkaan saa kierrellä.

— Veitikka pilkistää sinun silmistäsi, kas kuinka se leikkii sinun

huulillasi, ja nyt se piilottaiksi poskesi kuopuraan, Magdalenani,
ihana…

— Huikenteleva perho!… Mutta tosiaankin, pitihän meidän

puhuman muustakin kuin itsestämme. Kuten sanoin, tiedän erään
tytön, joka on rakastanut kentiesi yhtä hellästi kuin minäkin; mutta
viisaammin… ei, innokkaammin, ylevämmin kuin minä on hän
osannut säilyttää tätä tunnetta rinnassansa, on osannut tyytyä
ilmanolemiseen ja…

— Onnekseni et ollut hänen kaltaisensa…

— Minä koetin paeta, mutta, ah, en voinut! Ja… hair… oi, mikä
sokeus!

— Mitä, virka?…

— Hairahduksessani löydän autuaallisuuteni.

— Se tunne, joka meidät yhdistää, ei olekaan hairahdus. Kuinka

usein täytyy minun sitä kertoa, lemmittyni?

— Tahdon sinua niin mielelläni uskoa… niin, sinua uskon! Herrani

ja haltijani… vaan eipä oikein niinkään, sillä ennemmin olet sinä
sieluni kaksoisveljes, osa minusta, minun oma pojuni. Ja kuule nyt
vaatimukseni, minä pyydän vakinaista virkaa korkealla vuosipalkalla
tuon tytön lemmikille…

— Sen viran hän tulee saamaan, Magdalena, toimita minulle vaan

hänen paperinsa…

— Ja sitte sinä puhut asiasta kuninkaalle?

— Tässä käteni vakuudeksi.

— Tyttö tulee hämmästymään, tulee onnelliseksi morsiameksi ja

siksi hän tulee minun kauttani!

— Salli minun painaa huuleni noille vienoille kukkasille, joita ilosi

on luonut valkoisille poskillesi.

— Koko suudelmatulvan, lemmikkini, jos niin haluat!

KOLMASKYMMENESNELJÄS LUKU.

Linnassa oli vastaanotto. Tungos etehisessä oli milt'ei yhtä suuri kuin
ennenkin, ja kiihkoisella uteliaisuudella silmäiltiin kuninkaan kasvoja,
kuunnellen hänen pienintä sanaansakin. — Miksi oli hän äskettäin
ollut Köpenhaminassa, mitä olikaan oikeastansa tekeillä, mitähän
salaisia kokouksia kuningas silloin tällöin suvaitsi pitää? — Vaiti!
tuossa puheli kuningas Kaarlo-herttuan kanssa.

— Minulla oli hauska viikko Köpenhaminassa. Leskikuningatar piti

minulle milt'ei koko ajan seuraa… matkani tulos oli hyvä, ja
ystävällinen liitto Tanskan kanssa on meille erinomaisen edullinen —
nyt vaipui Kustaa III:n ääni milt'ei kuiskaukseksi ja hänen
hoviväkensä olivat niin onnellisia, että saivat kuulla hänen saaneen
jonkun asiakirjan, jonka omaamisesta hän ilmaisi häiritsemätöintä
riemua, samalla kertaa kun hän peitti sen sisällön salaperäisyyden
hämärään.

— Erään asiakirjan, mikähän se mahtanee olla? — kysyivät kaksi

kunnianmerkillä koristettua herraa toisiltansa.

— Usko minun sanani, se on jotakin erinomaista… jokin liitto,

jonka ainoastansa kuningas on voinut aikaansaada, jokin…
 — Hän on vastaanväittämättä suuri nero, kreivi-hyväni!

— Olenpa häntä aina ihmetellyt, hym. —

— Minä olen niin paljon kuullut kuiskattavan tuosta asiakirjasta, —

lausui salaperäisesti muuan kultaanpuettu kamariherra eräälle
henkivartija-väessä palvelevalle katteinille.

— Se on tietysti esim. joku kuninkaan oikku, jonka pitäisi

vaikuttaman tämän maan asujanten mieliin.

Kamariherra otti pari askeletta takaperin, samalla kun katteini

silmäili häntä hymyillen ja äkkiä lisäsi:

— Ei kukaan voi rakastaa hänen majesteettiansa suuremmalla

kunnioituksella kuin minä, ja…

— Siihen teillä onkin syytä, katteini Liljehorn!

— Suuria syitä; minun on kiittäminen hänen majesteettiansa

kaikesta, kasvatuksestani, eläkerahastani hänen käsikassastansa
ynnä muusta. Minä tarkoitin vaan hänellä olevan pienet oikkunsa, ja
että tämä olisi vaan sukkela keksintö, jota minä erinomaisesti
ihmettelisin, jos esim. koko kirjoitus sisältäisi vaan yleisiä ystävyyden
vakuutuksia… niin, mitäpä minä tiedän.

— Mutta jotakin tärkeätä sinä on. Onhan Armfelt'ista tehty Norsun

tähdistön ritari, ja minä tiedän varmalta taholta, että
Köpenhaminassa oltiin suuresti ihastuksissa kuninkaaseemme.
Fredrik-ruhtinas, Huth-kenraali ja Bernstorff-kreivi ovat olleet
lumottuina hänen kaunopuheliaisuudestansa. Te hymyilette vieläkin,
katteini Liljehorn, ette kait tahdo väittää?…
 — En millään lailla, hänen majesteettinsa puhuu
vastaanväittämättä hyvin.

— Jotakin täytyy olla tapahtumaisillansa, se näkyy kuninkaasta ja

se näkyy Armfelt'istakin… Norsuntähdistön ritariksi, sepä on
jotakin!… kuninkaalla mahtane olla suuri vaikutusmahti
Köpenhaminassa, — arveli muuan valtiollisista asioista huvitettu,
hohtokivillä koristettu leskikreivitär, silmäillen erästä hovimarsalkkaa,
jonka toinen silmä oli ummistettu ja joka puristi yhteen huuliansa
ikäänkuin olisi hän lujasti päättänyt, ett'ei niiltä tulisi pääsemään nuot
tärkeät salaisuudet, joita hän voisi ilmaista jos tahtoisi.

— Noh, kreivi Taube, teidän kävi siis hyvin Köpenhaminassa?

— Kävi niin, valtiosihteeri-hyväni… hys, vaiti!

— Tosiaan, jos tuota ymmärrän, — lausui Schröderheim hiljaa,

samalla kun hänen levotoin silmäyksensä lensi kuninkaasen, —
kuinka, Herran nimessä siellä kävi?

— Menikö kaikki hunningolle, peräti hunningolle?

— Mutta Armfelt'in koroittaminen Norsuntähdistön ritariksi?

— Se oli sumua silmiin. Älä millään ehdolla ole tietävinäsi

niistäkään!

— Melkein tällaisia olivat nuot monet kuiskahdukset kuninkaan

ympärillä, joka nyt oli kääntynyt Magdalena Rudenschöld'iin. Tuskin
olisi hän ollut kohteliaampi kenelle kuningattarellekaan kuin tuolle
Sofia Albertinan nuorelle hovineidille, ja hoviherrat olivat
kokoontuneet kunnioituksella hänen ympärillensä samalla kuin
naiset silmäilivät häntä suloisilla hymyilyillä. Missä Magdalena vaan
liikkui, kohdeltiin häntä mitä ystävällisimmästi; olipa hänen
ihailemisensa milt'ei tullut tavaksi, ja harvoin oltiin niin monta
sievistelysanaa lausuttu hänen läheisyydessänsä kuin näinä päivinä.

Vilkkaasti muistellen kuninkaan ystävällistä kohteliaisuutta, joka

muisteleminen loi hänen huulillensa iloisen hymyilyn, astui
Magdalena huoneesensa, jossa hän kohtasi sisarensa, paronitar
Ehrenkronan.

— Miten on Karolina-hyväni, sinä näytät raju-ilmalta tahi

oikeammin sateiselta päivältä? Olethan itkenyt, sisar-kultani, avaa
sydämesi minulle!

— Ah, Malla, minua on kohdannut suuri ja raskas huoli, — vastasi

hänen muutamaa vuotta vanhempi sisarensa, silmäillen levottomasti
Magdalenaa, joka nyt vakavan näköisenä kumartui häneen päin.

— Mitä, Herran nimessä, sinulle siis on tapahtunut?

— Ei mitään itselleni… sinun takiasi, Magdalena, sinun takiasi

olen huolissani ja levotoin.

— Minunko takiani? — Tumma purppuran puna lensi äkkiä

Magdalenan kasvoille.

— Sinusta ovat alkaneet kuiskaella hirmuisia, kummallisia asioita.

Ah, ah, sinä punastut!…

— Säikähdyksestähän…

— Niin, suokoon Jumala, ett'ei se o… olisi häpeästä!