Blasphemy and Politics in Romantic

Literature: Creativity in the Writing of

Percy Bysshe Shelley 1st ed. Edition
Paul Whickman
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/blasphemy-and-politics-in-romantic-literature-creativit
y-in-the-writing-of-percy-bysshe-shelley-1st-ed-edition-paul-whickman/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Revenge, Politics and Blasphemy in Pakistan Adeel

Hussain

https://ebookmass.com/product/revenge-politics-and-blasphemy-in-
pakistan-adeel-hussain/

World Literature, Non-Synchronism, and the Politics of

Time 1st ed. Edition Filippo Menozzi

https://ebookmass.com/product/world-literature-non-synchronism-
and-the-politics-of-time-1st-ed-edition-filippo-menozzi/

Aviation in the Literature and Culture of Interwar

Britain 1st ed. Edition Michael Mccluskey

https://ebookmass.com/product/aviation-in-the-literature-and-
culture-of-interwar-britain-1st-ed-edition-michael-mccluskey/

Mary I in Writing: Letters, Literature, and

Representation Valerie Schutte

https://ebookmass.com/product/mary-i-in-writing-letters-
literature-and-representation-valerie-schutte/
Creativity and Time: A Sociological Exploration
(Palgrave Studies in Creativity and Culture) 1st ed.
2021 Edition Juan A. Roche Cárcel

https://ebookmass.com/product/creativity-and-time-a-sociological-
exploration-palgrave-studies-in-creativity-and-culture-1st-
ed-2021-edition-juan-a-roche-carcel/

Ageing in Irish Writing 1st ed. Edition Heather Ingman

https://ebookmass.com/product/ageing-in-irish-writing-1st-ed-
edition-heather-ingman/

Trauma and Motherhood in Contemporary Literature and

Culture 1st ed. 2021 Edition

https://ebookmass.com/product/trauma-and-motherhood-in-
contemporary-literature-and-culture-1st-ed-2021-edition/

Configurations of the Individual in Modern Chinese

Literature 1st ed. 2020 Edition Qin Wang

https://ebookmass.com/product/configurations-of-the-individual-
in-modern-chinese-literature-1st-ed-2020-edition-qin-wang/

Ambient Literature: Towards a New Poetics of Situated

Writing and Reading Practices 1st ed. Edition Tom Abba

https://ebookmass.com/product/ambient-literature-towards-a-new-
poetics-of-situated-writing-and-reading-practices-1st-ed-edition-
tom-abba/
Blasphemy
and Politics in
Romantic Literature
Creativity in the Writing of
Percy Bysshe Shelley
pau l w h ic k m a n
 Blasphemy and Politics in Romantic Literature

“Paul Whickman’s valuable study opens up insightful new ways of considering

the slippery relationship between blasphemy and politics in the Romantic period.
Focusing on Percy Bysshe Shelley, Whickman reveals the value of situating him
within a broader context and how Shelley’s poetry responded to the intersection
of political and religious power.”
—Madeleine Callaghan, Senior Lecturer in English, University of Sheffield, UK
 Paul Whickman

Blasphemy
and Politics
in Romantic Literature
Creativity in the Writing of Percy Bysshe Shelley
Paul Whickman
University of Derby
Derby, UK

ISBN 978-3-030-46569-8 ISBN 978-3-030-46570-4 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-46570-4

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer
Nature Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction
on microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and
information in this book are believed to be true and accurate at the date of publication.
Neither the publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied,
with respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have
been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published
maps and institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Acknowledgments

This book has benefitted from the generous support and insights of a
huge number of individuals and organisations to whom I remain eter-
nally grateful. My Ph.D. supervisors at the University of Nottingham,
Lynda Pratt and Matthew Green, helped me steer a course through the
difficult early stages of this project and my career ever since, while the
insights of Nicholas Roe and Brean Hammond have helped me shape
this into the book it has become. Nick’s leading role in The Wordsworth
Conference Foundation should also be acknowledged; the regular
Summer Conference in Rydal and, previously, Grasmere, have been won-
derful collegial events. Not only have I shared nascent ideas that have
informed the direction of this book, I have more importantly made
many good friends and colleagues. Among these was Richard Gravil, the
founder of the Wordsworth Conference Foundation, who was kind and
supportive to me as a young academic; his death in 2019 was keenly felt.
The University of Derby has graciously supported me in bringing this
book to completion, providing funding and teaching relief where neces-
sary. Paul Elliott, Erin Lafford, Ruth Larsen, Tom Neuhaus and Robin
Sims all aided me in this way, while Ian Whitehead guided me in my
early days as a lecturer and has been a good, and very silly, friend ever
since. Indeed, regular Derby ‘lodge meetings’ with Robin and Ian have
certainly formed a valuable part of my ‘intellectual’ and ‘cultural’
development. Most importantly, I am privileged to teach students at
Derby who inspire me with their intuition, erudition and enthusiasm,
consistently reminding me why I do what I do.

v
vi ACKNOWLEDGMENTS

My editorial team at Palgrave, formerly Ben Doyle and latterly Rachel

Jacobe and Allie Troyanos, have been patient and enthusiastic about the
project, while the insightful and diligent anonymous reader comments
have most certainly helped to polish the finished product. Giuseppe
Albano and the rest of the staff of the Keats-Shelley House, Rome, not
only gave me essential access to their collections but were wonderful
hosts on the occasions I visited. Thanks also to the British Library as
well as Hallward Library, Nottingham, whose holdings and staff exper-
tise have proven invaluable. Gratitude is also duly paid to the pubs, cafes
and bars of the cities of Nottingham and Derby where I both wrote, and
escaped from, various passages of this book.
By far the most important people are the friends and family who have
supported me in both my career and personal life and have been the
encouragement I needed to finally get this written. Ed Downey’s beer
and burger evenings remain an excellent source of both intellectual and
distinctly unintellectual conversation. Ed’s excellent humour is matched
by his acumen, and he really should not have to be reminded of this.
Dave Peplow remains one of the few academics with whom I can simul-
taneously discuss the torment of supporting a struggling Premier League
football team, dreadful ‘80s and ‘90s pop culture and the merits of liter-
ary fiction. My brother, Mark Whickman, keeps me grounded with his
preposterous humour but also because, more prosaically, he will simply
always be cleverer than me. My mother, Elaine Whickman, gave me a
wonderful childhood and instilled in me a love of reading and educa-
tion that has shaped my career. She has continued to support all my deci-
sions as an adult and remains one of my most enthusiastic cheerleaders
in everything I do. My wife, Rachel Whickman, makes me happier than
any human deserves to be; her joie de vivre is infectious, but her intelli-
gence and her ability to succeed at whatever she puts her mind to make
me deeply proud. I thank her for her encouragement, belief and patience
as I lost evenings and weekends to this book, listening to my many com-
plaints. Most of all, though, I am thankful that I have her in my life.
This book is dedicated to my loving grandmother, Hilda Steel, who
passed away as the manuscript neared completion. You are sorely missed.
 Note on Texts and Abbreviations

There are currently two different on-going scholarly editions of Shelley’s

poetry that are not yet complete. As a result, I have referred to various
editions where appropriate.
For most of the poetry I have consulted

Shelley, Percy Bysshe. 1989—. The Poems of Shelley. 5 volumes (currently 4

available). Ed. Matthews, Geoffrey; Everest, Kelvin; Donovan, Jack; Duffy,
Cian and Rossington, Michael. London & New York: Longman.—(when
necessary, cited as Poems, and volume number, in parenthesis)

For poetry not yet available in the above edition, and for some of
Shelley’s prose, I have referred to

Shelley, Percy Bysshe. 2002. Shelley’s Poetry and Prose. Ed. Reiman,
Donald H. and Fraistat, Neil. London & New York: W. W. Norton &
Company.—(when necessary, cited as Poetry & Prose in parenthesis)

In addition, I have made use of the following incomplete edition of

Shelley’s prose

Shelley, Percy Bysshe. 1993—. The Prose Works of Percy Bysshe Shelley.
1 volume. Ed. Murray, E. B. Oxford: Clarendon Press.—(cited as Prose in
parenthesis)

vii
viii NOTE ON TEXTS AND ABBREVIATIONS

and the following complete, albeit older, edition

Shelley, Percy Bysshe. 1954. Shelley’s Prose Or, The Trumpet of a Prophecy.
Ed. Clark, David Lee. Albuquerque, N.M: The University of New Mexico
Press.—(cited as Prose, Clark, in parenthesis)

For Shelley’s letters, I have used

Shelley, Percy Bysshe. 1963–1964. The Letters of Percy Bysshe Shelley. 2 vol-
umes. Ed. Jones, Frederick L. Oxford: Clarendon Press.—(cited as Letters,
and volume number, in parenthesis)

All biblical references are to the following King James Version

2008. The Bible: Authorized King James Version. Ed. Carroll, Robert and
Prickett, Stephen. Oxford: Oxford University Press.
 Contents

1 Introduction 1
1.1 Blasphemy: History and Definition 4
1.2 Percy Bysshe Shelley, Blasphemy and Creativity 7
1.3 Shelley and Romantic Religion 11

2 Blasphemy and Copyright in the Long Eighteenth

Century, 1695–1823 17
2.1 Licensing of the Press and Religious Tolerance,
1698–1710 19
2.2 Copyright, Censorship and Class: The Statute of Anne
and ‘Bad Language’, 1710–1745 25
2.3 Blasphemy, Obscenity or Sedition: John Wilkes to William
Hone, 1745–1817 35
2.4 Chancery and the Dissemination of ‘Injurious’ Texts,
1817–1823 43

3 Blasphemy and the Shelley Canon: Queen Mab and Laon

and Cythna 61
3.1 Queen Mab: Readership, Reputation and ‘Respectability’
in the 1820s 64
3.2 Censoring Queen Mab in the (Il)legitimate Press:
William Clark, Richard Carlile, Mary Shelley 72

ix
x CONTENTS

3.3 From ‘God’ to ‘Power’ : Laon and Cythna to the Revolt

of Islam 82
3.4 Conclusion: The Contemporary Shelley Canon 91

4 Vulgar Anthropomorphisms: Blasphemy, Power

and the Philosophy of Language 97
4.1 Anthropomorphising the Abstract: Lockean Scepticism
of Language in Queen Mab and Laon and Cythna 99
4.2 The Vitality and Epistemology of Language: ‘Ode to the
West Wind’ and ‘Mont Blanc’ 110

5 The Promethean Conqueror, the Galilean Serpent

and the Jacobin Jesus: Shelley’s Interpretation(s)
of Jesus Christ 137
5.1 Secularising and Demystifying Jesus 139
5.2 A Jesus in History: Jesus as Reformer, Jacobin
and Blasphemer 149
5.3 Prometheus Unbound: Suffering, Faith
and Atonement in the Gospel According
to Percy Bysshe Shelley 157

6 Conclusion 181
6.1 From Infidel to Canonisation: Shelley’s Posthumous
Reputation 185

Works Cited and Further Reading 191

Index 207
 CHAPTER 1

Introduction

On 25 March 1811, the poet Percy Bysshe Shelley and his future
biographer, Thomas Hogg, were expelled from University College,
Oxford. While history commonly records that the two undergraduates
were excluded for atheism, the precise reason was ‘for contumaciously
refusing to answer questions proposed to them, and for also repeatedly
declining to disavow’ a pamphlet for which both had been responsible.1
The pamphlet, The Necessity of Atheism (1811), was far less provocative
than its title suggested; to have apparently advocated atheism, however,
was enough to risk criminal charges for violating common and statute
law against blasphemy. The opportunity to ‘disavow’ the work had been
granted as a possible way both undergraduates might have ameliorated
any future criminal proceedings. Prosecution for The Necessity of Atheism
never materialised for either men, but the Oxford episode remains an
important touchstone in Shelley’s biography and criticism. Indeed, it
is an event that, along with the disparaging reactionary accounts of
Shelley’s death in 1822, are commonly taken as bookending Shelley’s
‘atheistical’ adult life and career.
The nature of Shelley’s (ir)religion remains a matter of some debate,
but the ‘atheist’ tag has nevertheless persisted in popular perceptions of
this major member of the ‘Big 6’ Romantic poets. It is therefore easy
to see how ‘the issue of “atheism”’, as Martin Priestman has argued,
remains central to the history of canonical Romanticism.2 In sharing
Priestman’s position, my present study is concerned with the broader
and more amorphous term ‘blasphemy’. While the charge of blasphemy

© The Author(s) 2020 1

P. Whickman, Blasphemy and Politics in Romantic Literature,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-46570-4_1
2 P. WHICKMAN

encompasses atheism in the period, my reason for this wider focus is

fourfold. Firstly, Priestman has already offered a thorough examination
of more specific atheistic tendencies within Romantic poetry.3 Secondly,
to investigate blasphemy is to offer a more comprehensive account of
heterodox religious opinions that may not necessarily come from a posi-
tion of unbelief.4 Thirdly, the broader irreverence that the term implies
suggests important creative possibilities for a writer. Finally, the very lack
of specificity of the word ‘blasphemy’ is itself worthy of comment, as it
enabled authorities to define it as they saw fit in moments of political
exigence. While ‘atheism’ was among the charges levelled at political
enemies, this was only one amid the multitude of religiously inflected
allegations under the umbrella of a purposefully ill-defined ‘blasphemy’.
My approach, therefore, is one that not only recognises the
intersection of (ir)religion and politics, but also between c­ensorship,
print history and creativity. To blaspheme in a text, or at least to
be perceived as blaspheming in it, determines its materiality and
dissemination in the period as much as it explains its aesthetic or the-
matic content. To appreciate this necessitates a methodology that simul-
taneously considers historical context—political, legal and material for
example—as well as formal attention to the text(s) in question. For
instance, while the intersecting philosophical and political themes of a
poem such as Shelley’s Queen Mab (1813) may in itself lead a critic to
identify the connection between its politics and its supposed blasphemy,
the fact that it was frequently sold in the 1820s alongside texts of a more
obviously political or obscene nature similarly affirms an association. In
1823, Richard Carlile even complained how the ‘enemies of Reform’
would connect him to ‘immorality’ by highlighting that his shops sold
blasphemous and obscene texts alongside his more overtly political
ones.5 Although Carlile denied this to be the case with the shops he was
personally responsible for, he claims to ‘have been informed that copies
of […] amatory publications from Mr. Benbow’s Press […] have been
sold at the shop in Giltspur Street under my name’ (p. 35). It is impor-
tant, then, to recognise the socio-historical realities of print while consid-
ering the formal manifestation of blasphemy within literary works.
Richard Cronin describes his approach in The Politics of Romantic
Poetry (2000) as one that attempts to reconcile New Historicist with
‘New’ Formalist approaches to Romanticism. He writes
 1 INTRODUCTION 3

The urgent task for the critic of Romantic poetry is not, it seems to me, to
choose between these two apparently antithetical approaches [i.e. between
Historicist and Formalist approaches], for both remain too valuable to be
rejected. The need is rather to find a critical manner through which the
two may be reconciled […] a criticism of Romantic poets is possible that
does not choose between attention to the language of a poem or attention
to its historical context, but seeks rather to show that it is through their
language that poems most fully engage with their historical moment.6

My approach in this book is similar to Cronin’s, although I consider

these different approaches to be not only valuable but necessary in fully
understanding the manifestation of blasphemy in Romantic-period lit-
erature. While Cronin is critical of Jerome McGann’s monumental
Romantic Ideology (1983), McGann’s reminder that ‘poems are social
and historical products’ informs my approach here, without overshadow-
ing the centrality of close, textual analysis.7 McGann’s notion of ‘biblio-
graphical codes’, first coined in his later The Textual Condition (1991),
is similarly useful in illustrating how ‘producing editions is one of the
ways we produce literary meanings’ and that it is ‘as complex as all the
others’.8 This is important in appreciating that perceptions of blasphemy
and other forms of transgression both shaped, and were shaped by, the
reality of the physical printed text and the resulting influence on the
Romantic-period reading public.
While a study of literary blasphemy is necessarily multifaceted, my
main argument is that Romantic-period blasphemy is primarily a political
crime or transgression; the fact that it was frequently prosecuted both
on the grounds of potential audience and the manner—rather than the
matter—of its expression attests to its close interrelationship with both
class and aesthetics. Like many ‘subversive’ cultural forms such as por-
nography, blasphemy has a curious relationship with the mainstream lit-
erary canon, existing outside and yet profoundly shaping and responding
to it. This is evident in blasphemy’s association with the development of
intellectual property and copyright in the eighteenth and nineteenth cen-
turies, with copyright acting first as a form of proxy censorship before
counterintuitive Chancery rulings such as Southey v. Sherwood (1817)
ultimately aided the proliferation of blasphemous, obscene and seditious
texts. This impacted the size and nature of the Romantic-reading public
and, I argue, the nature of the Romantic canon.
4 P. WHICKMAN

1.1  Blasphemy: History and Definition

Blasphemy is, on the one hand, easy to define; the OED’s definition
reads that it is ‘[p]rofane speaking of God or sacred things; impious
irreverence’, clearly determining it to be something subversive that is
expressed rather than merely thought.9 Yet this classification allows for
a rather broad range of possibilities. It does not, for instance, estab-
lish what an act of blasphemy would actually entail, reliant instead on
abstract conceptions of ‘reverence’ and ‘the sacred’ that such an act is
said to subvert. Alain Cabantous is right then to note the difficulty for
researchers in the broad disciplines of the human sciences who ‘are aware
more than most how semantically tricky blasphemy proves to be, how
slippery as anthropological objects go’.10 One of the issues is that what
is deemed ‘sacred’ or to be paid due reverence is arbitrary, meaning, in
both senses of the word, something determined by mere chance and also
by autocratic ‘arbiters’. The ‘sacred’, for instance, may be established by
cultural factors, religious denomination or socio-historical context but
also by legal and political authorities.
When considering the historical legal definitions of blasphemy
between the seventeenth and nineteenth centuries, it is apparent that
often what is understood by ‘blasphemy’ should be more appropriately
termed ‘heresy’. As the OED defines it, heresy is

Theological or religious opinion or doctrine maintained in opposition, or

held to be contrary, to the ‘catholic’ or orthodox doctrine of the Christian
Church, or, by extension, to that of any church, creed, or religious system,
considered as orthodox.11

Despite its significant difference from ‘blasphemy’, ‘heresy’ is commonly

considered as its synonym in this period. This semantic blurring serves a
useful political purpose; while ‘heresy’ suggests a hierarchically imposed
orthodoxy, evoking connotations of the religious persecutions of the
early Christian church, ‘blasphemy’ appears less partisan. What is deemed
blasphemous is not a matter of simple doctrinal disagreement but the
profaning of something indisputably sacred; a matter of common sense
and ‘good taste’. Preferring the term ‘blasphemy’ over ‘heresy’ therefore
gives the illusion of maintaining a pretence of religious toleration while,
in fact, working to delineate the limits of politically endorsed orthodoxy.
The 1648 ‘Ordinance for the punishing of Blasphemies and Heresies’
 1 INTRODUCTION 5

passed during the Interregnum is at least open with its targeting of per-
ceived heresy, but its doctrinal specificity is nevertheless remarkable. Not
only does it list every book of the canonical Bible in turn, arguing that
it is blasphemy to deny that these are the Word of God, it painstakingly
details that blasphemers are also those who question the perfect omnipo-
tence of God, the doctrine of the Resurrection, the divinity of Christ and
the doctrine of the Trinity.12
Despite this doctrinal precision, the policing of religious belief was
historically more socio-political than it was theological. An act passed
in 1650 called ‘An Act against several Atheistical, Blasphemous and
Execrable Opinions, derogatory to the honor of God, and destructive to
humane Society’ was a development of the 1648 act, moving to addition-
ally criminalise those individuals who bestowed fallible human attributes
onto the deity. Examples of this include declaring one’s self or another
‘meer Creature’ to be either equal to God, or God himself, or that ‘acts
of Uncleanness, Prophane Swearing, Drunkenness, and the like Filthiness
and Brutishness, are not unholy and forbidden in the Word of God’.13
The legislation’s common appellation as ‘the Act against Ranters’ reveals
its target; the Ranters were an extreme Antinomian sect who rejected
the concept of sin because they believed man to have been redeemed by
Christ. Ranters were perceived as a threat to ‘humane Society’ because
not only were many of them libertines, frequently engaged in pub-
lic nudity and other lewd acts, but because of their disdain for author-
ity. Other Christian sects such as Quakers were similarly criminalised due
to their ‘levelling’ politics rather than their theological predilections.
Quakers refused to use the formal ‘you’ in addressing a social superior, to
swear oaths and often to recognise any earthly authority at all.
While these laws were declared null and void following the
Restoration (1660), new legislation emerged that simply reasserted
pre-Civil War Anglican hegemony. For instance, 1662 saw the passing of
both the so-called ‘Quaker Act’ and the ‘Act of Uniformity’. The for-
mer effectively denied Quakers freedom of worship and criminalised their
refusal to swear oaths, while the latter required all churches to have a
copy of the Anglican Book of Common Prayer, to perform Anglican Rites,
and clergy were expected to publicly declare their ‘unfeigned assent &
consent to the use of all things in the said Booke contained and pre-
scribed in these words and no other’.14 Risking oversimplification, the
motivation was more to ensure political rather than religious obedience
following the re-establishment of the Church of England. The King’s
6 P. WHICKMAN

authority, as head of the Church, ensured, and was ensured by, the
Church of England’s primacy among all Christian denominations. ‘The
Conventicles Act’ of 1664, for instance, that outlawed all non-Anglican
religious assemblies, was explicitly political, framed to enable ‘speedy
Remedyes against the growing and dangerous Practises of Seditious
Sectaryes and other disloyall [sic] persons (my emphases)’.15 What was
clear, as Leonard Levy contends, was that ‘[a]nyone not a member of
the Church of England was a potential subversive’.16 The years after the
Restoration, therefore, re-laid the groundwork for the tight conflation
between the religion of the state and the state itself.
This is particularly evident in a case of 1676 known as Rex v. Taylor.
For Elliot Visconsi, this was ‘to become one of the most influential
pieces of common-law jurisprudence to emerge from the later Stuart
period’.17 Indeed, its impact was profound and long-lasting, and was still
so regularly cited in blasphemy trials as late as the nineteenth century
that an article in The London Magazine in 1827 poked fun at it, suggest-
ing that it had become clichéd.18 The case concerned John Taylor, a yeo-
man from Surrey, who was successfully prosecuted for blasphemy. The
presiding judge, Lord Chief Justice Hale, declared that Taylor’s ‘wicked
blasphemous words were not only an offence to God and religion, but a
crime against the laws’ as, crucially, ‘Christianity is parcel of the laws of
England; and therefore to reproach the Christian religion is to speak in
subversion of the law’.19 Hale’s judgement set the precedent that explic-
itly determined the legal relationship between Church and State in mat-
ters of blasphemous expression. A glaring issue with the ruling is noted
by The London Magazine. Referring to the trial of another Mr. Taylor
in 1827 that had cited Hale, the author remarks that Lord Tenterden,
who presided over the recent case, ‘spoke not then of any of the many
sects into which opinions had divided [Christianity]’.20 The precedent’s
ambiguity often proved politically useful, even if what it deemed to be
‘Christianity’ was at times narrowly interpreted.
Hale’s ruling in Rex v. Taylor should of course be understood within
the immediate context of a newly assertive, post-Restoration Anglicanism.
At the same time, its conflation of Church and State was hardly histori-
cally unique, a phenomenon pre-dating Henry VIII’s establishment of the
Church of England in 1534. In the Old Testament book of Numbers, for
instance, Korah’s rebellion against Moses and Aaron is presented both as
seditious and blasphemous, with each implying the other. After Moses sep-
arates the rebels from the rest of the people of Israel, the earth swallows
 1 INTRODUCTION 7

them up. This proves the legitimacy of Moses’s and Aaron’s rule since
the rebellion had ‘provoked the LORD’ (16:30). To question Moses’s
authority then is to blaspheme and, conversely, to blaspheme against God
is to oppose his earthly, political representatives. In March 1717, an anti-
Nonconformist article appearing in the conservative Pro-Anglican period-
ical The Scourge interprets the story of Korah as one of the preservation of
state power and of the dangers of religious schism:

when Korah and his Accomplices made a Disturbance in the Congregation;

the Design of the Mutiny was pretended only against the Pontifical Dignity
and the Episcopal Preheminence [sic] of Aaron; but the Prophet perceiv’d
that they aim’d at the Civil Power […] he dealt with them as State-Rebels,
foreseeing what began in Schism, would end in Rebellion.21

The author takes Korah’s rebellion to be political from its outset, with
any apparent theological dispute simply concealing the rebels’ true objec-
tives. Nevertheless, the article reveals a common eighteenth-century per-
ception that the interdependence of religious and state power was both
necessary and to be expected, exemplified through the Hale ruling of
1676. In short, if God is taken to be infallible, his supposed earthly repre-
sentatives can argue the same for their political authority.

1.2  Percy Bysshe Shelley, Blasphemy and Creativity

What The Scourge’s defence of the prevailing religious authority of the
age does not account for is the historical influence ‘blasphemers’ have
had on the political and religious culture of Europe. Plato, for instance,
records that the Athenian authorities accused Socrates of asebeia, or
‘impiety’; one of a number of charges that led to Socrates’s suicide. Most
importantly, Jesus Christ’s crucifixion was the result of his conviction for
blasphemy, instigated by the prevailing religious and political authorities
of his time. It is to this contradiction, of persecuting religious outsid-
ers in the name of those who were themselves similarly persecuted, that
Percy Bysshe Shelley consistently drew attention. His pamphlet A Letter
to Lord Ellenborough (1812), written in response to the prosecution and
punishment of the radical activist, author and publisher Daniel Isaac
Eaton for blasphemous libel, is an early example of this. Shelley compares
Eaton’s trial to that faced by Christ in first-century Judea. His intention
is not to paint Eaton as a Christ-like figure, but to divest ‘blasphemy’
8 P. WHICKMAN

of any meaning beyond a subjective, context-specific application. Noting

the disjunction between a once persecuted blasphemer becoming recog-
nised as the Messiah in nineteenth-century Christianity, he writes ‘Time
rolled on, time changed the situations, and with them, the opinions of
men’ (Prose, Clark, p. 77).22 Shelley also heavily implies that the perse-
cution of Eaton reveals the government of his age to be like the corrupt
and tyrannical authorities of Christ’s.
Shelley’s consistent recognition of the interrelationship of political
and religious hegemony in his works makes him an appropriate writer
for a study of this kind. Indeed, I would argue that it is in fact central to
his philosophy. In 1816, Shelley wrote in the registers of three hotels in
the Vale of Chamonix that his occupation was ‘Democrat, Philanthropist
and Atheist’ and that his destination was ‘Hell’. As Timothy Webb has
put it, ‘[i]n Shelley’s mind the three characters – lover of mankind, dem-
ocrat and atheist – were logically connected, each one implying the other
two’.23 While for Shelley to be a religious subversive is to be a politi-
cal subversive and vice versa, it is more complex than simple cause and
effect. In a contemporary response to Shelley’s entries, appearing in
The Commercial Chronicle and The London Chronicle in 1819, the word
‘atheist’ is the only one of Shelley’s ‘occupations’ that is mentioned:

Mr Shelley is understood to be the person who, after gazing on Mont

Blanc, registered himself in the Album as Percy Bysshe Shelley, Atheist;
which gross and cheap bravado he, with the natural tact of the new school,
took for a display of philosophic courage; and his obscure muse has been
since constantly spreading all her foulness of those doctrines which a
decent infidel would treat with respect, and in which the wise and honour-
able have in all ages found the perfection of wisdom and virtue.24

The author’s distaste for Shelley’s declared atheism is obvious but it is

also important to note that Shelley’s supposed philosophical superficial-
ity is connected to his aesthetic judgement; to remain an atheist despite
‘gazing on Mont Blanc’ is to imply a failure to ascribe the sublime to the
hand of the Creator.
Not only, then, does religious subversion imply political subversion
and vice versa, but it is also commonly tied to questions of creativity and
aesthetics. David Nash is right to urge caution in too readily identifying
blasphemers ‘as trail-blazers whose confrontation with a slower moving
 1 INTRODUCTION 9

moral climate makes them “ahead of their time”’, but there is neverthe-
less the possibility that literary ‘blasphemy’ has the potential to stimulate
a new aesthetic.25 While writing in an innovative way to perhaps ‘avoid
the censor’ is one example of potential ingenuity, the irreverence engen-
dered in literary blasphemy implies a scepticism of accepted or existing
standards of ‘correctness’. Lord Byron’s famous attack on the ‘cant’ of
his age for instance is not only a simple indictment of hypocritical mor-
alising. In describing it as ‘verbal decorum’, Byron implies that exposing
cant is an act of indecorus linguistic demystification. He writes

The truth is, that in these days the grand “primum mobile” of England is
Cant—Cant political—Cant poetical—Cant religious—Cant moral—but
always Cant—multiplied through all the varieties of life—It is the fashion—&
while it lasts—will be too powerful for those who can only exist by taking
the tone of the parts—I say Cant because it is a thing of words—without the
smallest influence upon human actions—the English being no wiser—no bet-
ter—and much poorer—and more divided amongst themselves—as well as far
less moral—than they were before the prevalence of this verbal decorum.26

Exposing prevailing codes of moral authority as ‘Cant’ is to reveal these

systems to be mere empty words. Such exposure may well begin as a
simple act of irreverence—think of Byron’s later comments to Douglas
Kinnaird that ‘the Cant is so much stronger than Cunt’—but it also
encourages a new aesthetic, to consider whether always ‘saying the right
thing’ ever has any tangible politically progressive implications.27 In this
light, one might, at least analogously, reflect on how describing a writer
as ‘revolutionary’ has several connotations; such a writer could either be
one that writes on politically revolutionary themes—a potential ­political
subversive—or a writer that is aesthetically revolutionary, in that they
write in a new or exciting way. Conversely, the aesthetic is perhaps inex-
tricable from the political, in that in order to challenge an existing status
quo necessitates a new artistic approach.
This explains the nature and purpose of Shelley’s irreverence towards
the Christian God in his works. In The Necessity of Atheism and the notes
to Queen Mab, for instance, Shelley determines ‘God’ to simply be a
word or metaphor, and argues that seeing it as otherwise has dangerous
political implications. For a poet who later authored A Defence of Poetry
(1821), identifying ‘God’ as a mere metaphor is akin to preparing for
10 P. WHICKMAN

the poet’s task of necessarily creating ‘afresh the [linguistic] associations

which have been thus disorganized’ (Poetry & Prose, p. 512) In short,
a political or religious problem becomes one of artistic representation.
Such ‘blasphemy’ then allows for the possibility of new expression and
the revitalisation of the language that shapes humanity’s political and
religious life, concerns of such works as ‘Mont Blanc’ (1817), Laon and
Cythna (1817) and Prometheus Unbound (1820).
At the same time, it is nevertheless important to recognise that in
cases of blasphemy, obscenity and sedition in the eighteenth and nine-
teenth centuries focusing on the manner of expression frequently offers a
useful way by which defenders of prevailing religious, moral and political
positions can easily dismiss such works without engaging with their ideas.
It becomes possible, for instance, to declare that it is acceptable to dis-
cuss the divinity of Christ while labelling works that do so as ‘impolite’.
This was a common conservative tactic employed during the so-called
Woolstonian Controversy of the 1730s for instance. If partly analo-
gously, this also explains the later discussion of the aesthetic merits of the
‘Cockney school’ of second-generation Romantic writers. Indeed, Jeffrey
Cox’s summary of the conservative attacks on authors such as Leigh
Hunt, John Keats and William Hazlitt shows how their literary style was
taken as ‘a sign for both aesthetic and political inadequacy’.28 While this
recognises the association of linguistic style with political persuasion,
Olivia Smith’s work has similarly helped to show the class-bound nature
of late eighteenth- and early nineteenth-century approaches to language.
She describes the period’s perception that ‘to speak the vulgar language
demonstrated that one belonged to the vulgar class; that is, that one
was morally and intellectually unfit to participate in the culture’.29 It
is in these ways that social class, and conceptions of ‘vulgarity’, play an
important role in the perception of blasphemy; blasphemy is both ‘vul-
gar’ in the manner of its expression but also because of the perceived
‘vulgarity’ of those who read or produced it. Indeed, a supposedly ‘blas-
phemous’ work written in a manner deemed likely to attract a popular,
working-class readership or, alternatively, made available in a cheaper
edition, was far more likely to attract the attention of the authori-
ties. That Shelley’s textual but nevertheless ‘highbrow’ blasphemy was
deemed more of a threat when his readership began to include those
from a more ‘vulgar’ background should therefore be borne in mind.
Another random document with
no related content on Scribd:
pilkkaa enää muistavatkaan, vielä vähemmin alkavat sitä
uudestaan."

Siten ajatteli Martti ja hän — pettyi pahoin. Hän ei ollut ainoastaan

jokaisen pahansuovan ajatuksissa, vaan etsivät kylän nuorukaiset
tilaisuutta, voidakseen alkaa vanhan pelin jälleen.

Se tulikin!

Eräänä sunnuntai-iltapäivänä astui Martti ensikerran kapakkaan!

Tupa oli täynnä ihmisiä; muutamat nuorista miehistä joivat, toiset
taas tanssivat — lyhyesti, kaikki huvittelivat. Martti istuutui pöydän
ääreen ja tilasi viiniä. Äkkiä kysyi hänen naapurinsa.

"No, kuinkas sinä tulet tänne? Oletko se todellakin sinä? Tuskin

uskoisin sitä, jollen näkisi irvinaamaasi!"

Huolimatta tästä armottomasta tervetuliaispuheesta, vaikeni Martti,

joka näytti antavan toisille jatkamisen aihetta:

"Käännähän kasvosi! Viini lasissa happanee kateudesta

nähdessään kauniimpaa punaista kuin omansa".

"Katsokaahan, kuinka sympaalin kalkuttaja katselee karsaasti!

Hän tahtoisi mielellään itselleen punaiset housut Martin nahkasta."
—

"Antaisin vaikka mitä, jos hevoseni olisi noin kauniin täplikäs!"

"Mitä tekee hän täällä! Papurikko kuuluu talliin!" —

"Papurikko! — Papurikko! — Hahaha!" Niin sinkoilivat pilkkasanat

läpi huoneen.
 — Tuosta hetkestä lähtien ei Marttia kutsuttu enää "punaiseksi
koiraksi", vaan "papurikoksi".

Kun kaikki puhe ja nauru loppui, puhui Martti enempi surullisena

kuin suuttuneena:

"Taivaan tähden! Miksi kiusaatte te minua, kun en kumminkaan ole

tehnyt teille mitään pahaa. Kuuden vuoden jälkeen astun taas
ensikerran teidän joukkoonne; sopiiko ihmistä ottaa tällä tavoin
vastaan. Pojat! Olkaamme ystäviä. Tahdon unohtaa ja antaa
anteeksi mitä aikaisemmin ja tänään olette minulle tehneet,
ainoastaan yhtä vaadin minä: Rauhaa! Miksi sysäätte takaisin
veljenkäden, jonka ojennan teille? Enkö minäkin ole ihminen niinkuin
te?"

Tuokion vaikenivat kaikki.

"Epäilemättä et!" huudahti sitten eräs.

"Veljenkäsi!" huusi pilkallisesti toinen. "Ei koiranakaan saisi

tuollainen epäluoma olla, vielä vähemmin veljenäni!"

"Olkaa, hylkiöt! Kun ette tahdo ystävyyttäni, niin ottakaa

halveksumiseni; vihalleni olette liian halpoja!"

Näin sanoen jätti Martti pöydän ja sekaantui tanssijoihin. Ei

täälläkään ollut vastaanotto ystävällisempi, hän ei näyttänyt
kumminkaan tahtovan sitä huomata. Martti pyysi lähinnä istuvaa
tyttöä tanssiin; tämä sanoi aivan punaisena, ettei hän tanssi hänen
kanssaan. Hän pyysi toista, joka mitään virkkamatta juoksi pois.
Epäröiden astui hän kolmannen luo, se oli Julia Biro, kylän kaunein
tyttö. Hän ei empinyt hetkeäkään, vaan astui hänen kanssaan
tanssiin, aivankuin olisi Martti ollut nuorukaissakin kaunistus.

Martti tunsi itsensä onnelliseksi.

Hän, pilkattu, jolle jokainen tyttö käänsi selkänsä, hän voi nyt
käsikädessä mennä tanssiin kaunokaisista kauneimman kanssa.

Riemuissaan kuin sotapäällikkö voitokkaan taistelun jälkeen,

palasi hän illalla kotiin. Yö oli vielä autuaampi kuin päivä. Hän uneksi
niin paljosta onnesta, että se tuntui hänestä itsestäänkin liian
paljolta. Hän uneksi, että Julia Biro, kaunis Julia, häntä rakastaa ja
ojentaa hänelle kätensä. He astuivat riviin asettuneiden kyläläisten
keskitse kirkkoon ja joka silmässä näkyi kysymys: "Rakastaako siis
kaunis Julia rumaa nuorukaista ja menee todella hänelle vaimoksi?"
Mutta hän jatkoi ylpeänä matkaansa ja oli vaiti, niin mielellään kun
olisikin hämmästyneille huutanut: "Mitä töllistelette? Niin se on!
Kaunis Julia rakastaa minua, jota te olette alituisesti haukkuneet ja
pilkanneet. Hän tulee nyt vaimokseni ja me elämme onnellisena
elämämme loppuun saakka!"

Kun Martti aamulla heräsi, ajatteli hän:

Hm! Tämä uni on Jumalan sallima. Valveilla en olisi uskaltanut

ajatellakaan maailmaa niin avaraksi. On tosin totta, että ajattelin,
ennenkuin nukuin, Juliaa, mutta ei juolahtanut mieleenikään rakkaus
eikä avioliitto. Taivas! Jos tämä uni toteutuisi! — Kuka olisi minua
onnellisempi!…

Tuosta aamusta lähtein ei Martti ajatellut mitään muuta kuin Julia

Birota. Aamuisin nousi hän häntä ajatellen, iltaisin meni maata häntä
muistellen. Rakkaus kauniiseen Juliaan kiihdytti häntä työhön,
samoinkuin pale sammunutta hiillosta; ja kun hän kalkutteli punaista
rautaa, ajatteli hän sykkivää sydäntään, joka oli vielä tulisempi kuin
hehkuva metalli. "Jos minun sydäntäni lyötäisiin", puheli hän
itsekseen, "niin räiskyisi se vielä voimakkaammin, mutta siitä ei
sinkoilisi kipunoita, vaan timanttisirpaleita, jotka kaikki antaisin
Julialle." — Kuinka tarkastelikaan kelpo nuorukainen sydämensä
auringon nousua! Kuinka usein tähystelikään hän ulos, kulkisiko tyttö
ohitse, ja kun se joskus tapahtui, kun poika sanoi hänelle
aamutervehdyksen ja toinen ystävällisesti hymyillen vastasi —
kuinka onnelliseksi tunsi hän itsensä ja kuinka riemullinen oli hän
työssään aivan kuin maksettaisiin hänen palkkansa kiiltävissä
dukaateissa. — Kerran toi kaunis Julia pytyn pajaan vannotettavaksi;
tähän työhön pani Martti parhaansa, niin että vanteiden täytyy vielä
tänäänkin pysyä kiinni.

Sunnuntai-iltoina meni hän kylän kapakkaan. Nuoret miehet eivät

antaneet pilkan puuttua, mutta mitä huoli hän siitä! Olihan siellä
kaunis Julia, joka otti hänet aina ystävällisesti vastaan eikä koskaan
kieltäynyt tanssimasta! Ainoastaan yhdestä ei hän voinut olla
välittämättä: nuorukaisten härnäämisestä häntä, "papurikkoa",
"valakalla"…

Herra Lorenz Ratolla oli kolme tytärtä, joista vanhin oli Lotta,
"valakaksi" haukuttu, koska hänen hiuksensa, kulmakarvansa ja
silmäripsensä oli vaaleat kuin valkein pellava. Aikaisemmin
haukuttiin häntä "kaniiniksi"; uuden pilkkanimen sai hän vasta siihen
aikaan, jolloin Martti uudessa kasteessa nimitettiin "papurikoksi".
Lotta sai vähemmän pilkkaa kärsiä kuin punatäplä-poskinen
sepänkisälli, kumminkin oli hän murheellisempi kuin Martti, koska
luonto oli hänet erittäin herkällä sydämellä siunannut tai — kironnut.
Hän voi, ensikerran kuultuaan tämän pilkkanimen, itkeä koko päivän.
Hän ei kuvitellut itselleen, että hyvä luontoäiti olisi antanut hänelle
kauneuden lahjoja; kuitenkaan ei se olisi häntä loukannut, jos hänet
olisi jätetty rauhaan. Kun kaikki häntä hylkivät, karttoi hän eläviä ja
pakeni kuolleiden asuntoon, villipensaikon ympyröimään
kirkkotarhaan, missä matalien hautakumpujen välissä kohosivat
akasiapuut, joiden varjossa hänen oli tapana kävellä. Hämärähetkinä
lauleli hän kaihomielisiä lauluja; kun syksy lähestyi, niin sitoi hän
akasian kirjavista kukista seppeleen ja koristi sillä sen haudan
puuristin, jossa hänen äitinsä lepäsi.

"Oi", valitteli hän usein huoaten, "miksi ei ole sydämeni tuon kukan
kaltainen! Kuihdu kuin tämä, sinuahan ei kukaan tarvitse! Ja
kuitenkin — miten voisin minä rakastaa!"

Siten raateli häntä ajatusten risteikkö, hän ei uskaltanut itsekään

tunnustaa, ketä hän rakasti. — Ja sitten alotti hän taas surullisen
laulunsa, ketään tahi mitään ajattelematta. Kun tuohon aikaan
ihmisiä kulki kirkkomaan ohitse, sanoi toinen toiselle: "Kuules, kuinka
pöllö rääkkyy! Se on valakan laulu."

"Uskotkos, veliseni, hänestä tulee vanhaksi tultuaan noita, joka

sekottaa maitoa vereen ja noituu lapset keskosiksi äitinsä
kohdussa…"

Lotan sisaret naitiin jo nuorina, sillä tytöt olivat kauneita ja isä

varakas. Välistä ilmaantui hänelle kosija, mutta tämä sai kieltävän
vastauksen:

"Ette te minua kosia tahdo, vaan isäni omaisuutta. Ei teitä ole

sydämenne matkalle kehottanut, ja minä olen jo kylliksi onneton,
pitäisikö minun tulla vielä onnettomammaksi. Menkää! Jumala
kanssanne! —"
 Sellaisella vastauksella oli Lotan tapana lähettää kosijat pois.
Mutta siihen oli vielä tärkeämpikin syy, jonka tahdon nyt ilmaista,
mutta jota tyttö ei olisi kaiken maailman hyvyyksistä tunnustanut.
Hän rakasti Martti Csigolyaa.

"Valakka" rakasti "papurikkoa".

Kun hän kuuli kuinka pojat pilkkasivat Marttia, koski se häneen

kipeämmin kuin oma tuskansa. — Raukka ei aavistanut, millaista
inhoa Martti tunsi häntä kohtaan, joka tunne vähitellen kasvoi
vihaksi, sillä päivä päivältä eneni pilkka, joka sitoi hänet tyttöön.
Lopuksi ei "papurikkoa" enää mainittu muuten kuin "valakan"
yhteydessä.

Ja samalla kun hänen vihansa Lottaa kohtaan kasvoi, kasvoi

hänen rakkautensa myös kauniiseen Juliaan, joka oli aina hyvä ja
aina ystävällinen hänelle.

*****

Martti täytti kaksikolmatta vuotta, kun hänen enonsa kuoli; hän peri
pajan ja tuli mestariksi. Vaikkakaan ei vainajan ja hänen sisarensa
pojan välillä vallinnut mikään sydämellinen suhde, suri poika
kuitenkin vilpittömästi miehen kuolemaa, miehen, joka oli ollut hänen
ainoa hyväntekijänsä.

Suruvuoden kuluttua otti hän mustan surunauhan hatustaan ja

hänen ensimäinen ajatuksensa oli — pyytää Julia Biron kättä.
Mielellään olisi hän lähettänyt jonkun toisen kosimaan puolestaan,
mutta hänellä ei ollut ainoatakaan ystävää!…
 Martti pukeutui hopeanappiseen juhlapukuunsa, mutta pani sen
kuitenkin takaisin; hänestä oli jokapäiväinen puku ensi käynnillä
paljon sopivampi. Hän ei myöskään pitänyt muodollisuuksista eikä
osannut niitä oikein noudattaa. Yksinkertaisena, nahkaesiliina
edessä ja paidan hihat ylös käärittyinä asteli hän illalla Julian kotiin.
Siten ei kukaan voinut aavistaa, mitä varten hän meni sinne. —

Taivaan peittivät mustat pilvet, jotka kaiken synkensivät. Joskus

ainoastaan pilkisti niiden lomitse täysikuu ja silloin oli hetkisen
valoisampaa. Hiljaisuus ympärillä! Ainoastaan kaukaa kirkkomaalta
kaikui kaihomielinen laulu — "valakan" laulu!…

Julia Biro istui pihapenkillä mulperipuun alla ja soitti huuliharppua.

Martti lähestyi häntä ja sanoi iltatervehdyksen, johon tuli vastaus.

Hän istuutui tytön viereen, molemmat vaikenivat. Tyttö alkoi taas
soittaa huuliharppua; vihdoin pani hän sen pois ja sanoi vaikenevalle
nuorukaiselle:

"Miksi olet niin vaiti, Martti?"

"Mitä pitäisi minun puhua?"

"Yhdentekevää! Älä vaan istu noin äänetönnä kuin kivikuva."

"Jospa sinä soittaisit!"

"Olisipa sekin sitten jotain! En osaa ollenkaan hyvin ja sitäpaitsi on

huuliharppukin jo kelvoton."

"Älä usko sitä, Julia! Sinä soitat mestarillisesti ja soitin ei ole

ollenkaan kelvoton. Soita vaan! Minusta kuuluu se suloisemmalta
kuin Gazsiksen viulunsoitto ja hän osaa soittaa viulua. Sellaista
mustalaista kuin hän ei ole mailla eikä halmeilla. Soita toki, Julia,
pyydän!" —

"Kylliksi tänään. — Nyt on sinun vuorosi. Kerro!"

"Mitä pitäisi minun kertoa, enhän osaa mitään!"

"Etkö mitään! — Toisinaanhan voit puhua niin paljon, ettei siitä tule
loppuakaan."

"Kyllä ennen, mutta nyt!"

"Miksi et nyt?"

"Koska sydäntäni painaa jokin."

"Onko sinulle tapahtunut jotain pahaa?"

Papurikko ja valakka.

"Ei! Tahi kyllä! Kuinka olettaa."

"No puhuhan toki selvemmin, Martti."

"Pitääkö minun? Minähän tekisin sen niin mielelläni, jos vaan

pääsisin alkuun."

"Ala jatkosta, kun et tiedä alkua."

"Oi, Julia! Sinun on helppo laskea leikkiä. Minun sijassani kävisi se

sinulta huonommin."

"Mitähän se sitten onkaan?"

"Arvaas!"
 "En voi arvata."

"Niinpä tahdon sanoa sen sinulle. Jumala nähköön! Minua

värisyttää, kun sitä ajattelen. Mutta yhdentekevä! Ennemmin tai
myöhemmin täytyy sen tapahtua! Siis — — Olkoon menneeksi! — —
Näetkös, minusta tuntuu juuri siltä kuin pitäisi minun tarttua
hehkuvaan rautaan ilman pihtejä. — Mutta ei, siihenkin voin vielä
tarttua paljoa ennemmin kuin — kuin — — Sinä olet hyväsydäminen
olento! Kerron sinulle kaiken, mikä mieltäni painaa."

"Niinpä puhu, äläkä sammaltele sinne tänne!"

"Olet oikeassa, Julia! Näetkös kuinka hullu olen! — Nyt olisin jo

aikoja ohitse, sen sijaan, etten ole vielä alussakaan. Niin, jospa ei
asia olisi niin arka. Mutta sama se, aivan sama! Minkä täytyy olla,
sen täytyy olla ja kun sen täytyy olla, niin se on! — Mutta enhän voi
äkkipäätä hypätä keskelle, siis sievän verkkaan vähitellen.
Kuuntelethan sinä, Julia?"

"Miksi en kuuntelisi?"

"Huomaa siis! Sillä asia ansaitsee tulla huomatuksi ja jos ei se tule

huomioon otetuksi, niin on kaikki puhuminen turhaa. —
Ymmärräthän!"

"Minähän kuuntelen tarkkaavaisesti. —Jospa vaan tietäisin, mitä

oikeastaan tahdot sanoa."

"Niin — siinä olisikin alku! — No kuulehan!… Voi tuhatta, kuinka

pian sentään tämän mulperipuun hedelmät ovat kypsyneet; kun
äskettäin kuljin ohitse, näkyi tuskin ainoatakaan."

"No jouduhan! Eihän tämä suuri kierteleminen olisi ollut tarpeen."

 "Ei olisi ollut! Johtui äkkiä mieleeni, kun huoaten katsoin taivaalle,
kuinka Radar, josta on kirjotettu: 'Radar kohotti katseensa taivasta
kohden.' — Mutta sehän ei kuulu tähän!"

"Älä puhu yhä tuota, vaan sitä, mikä todella kuuluu tähän."

"Kärsivällisyyttä! Ei se käy niin pian! — Olen jo asiassa. — Siis,

enoni on kuollut, levätköön hän rauhassa, ja jätti jälkeensä minulle
pajan; nyt olen mestari. Ymmärrätkö minua! — Mutta ei ainoastaan
paja jäänyt minulle, vaan myöskin talo, komea talo, missä vaikka
kirkkoherra voisi asua. Sitäpaitsi vielä peltoja, viinitarhoja ja paljon
muuta. Kaikki yhteen luettuina ei suinkaan ole vähän. Sehän voi
elättää kahdenkin. Eikö niin, Julia! Mitä ajattelet?"

"Se on totta!"

"Katsohan! — Olen siis ajatellut: miksi olla yksin kun kahdellekin

on sijaa kylliksi. Minä menen naimisiin! — Olen jo valinnut,
arvaahan, Julia, kuka se on!"

"Minähän sanoin jo sinulle, etten voi arvata."

"Kärsivällisyyttä! — Tunnet hänet heti kun kuvailen hänet sinulle:

Kaunis, hyvä, rakas tyttö — Mutta ei, se ei ole kyllin selvästi! —
Kaunein, parhain tyttö maailmassa, enkeli! — No, nyt tunnet sinä
hänet
kumminkin."

"En tunne. Tunnen niin vähän tyttöjä, että minä —"

"Tämän tunnet varmasti. Siis?" —

"Taivas tietäköön, kuka hän on."

 "Näinhän jo, etten tätä tietä tule perille. Siis suoraan sanottuna:
Tuo tyttö, rakas Julia, olet — sinä!"

"Minä?"

"Sinä!"

"Hahaha!"

"Miksi naurat, Julia?"

"Hahaha!"

"Älä toki naura, minusta tuntuu kuin pitäisi minun itkeä."

"Totisesti en voi pidättää nauruani. — Hahaha!"

"Nauratko sinä — minulle!"

"En sinulle! — Mene, Martti, sano, että se oli leikkiä."

"Hukka minut periköön, jos olen puhunut pilaa", sanoi Martti, joka
oli selityksensä aikana noussut ylös ja käveli rauhatonna ympärinsä,
jääden äkkiä seisomaan.

"Sitä en olisi kumminkaan uskonut sinusta, Martti!"

"Mitä?"

"Kysytkö vielä? — etkö ole vielä koskaan katsonut peiliin!" —

"Niinkö se onkin! Hahaha!… Olet oikeassa, Julia, aivan oikeassa!

Oli narrimaista minulta, toivoa sinua vaimokseni. Mutta yhtä toivon
sydämestäni. Kohdatkoon sinua Jumalan rangaistus sellaisena kuin
hän vihassaan voi rangaista!" —

"Kiitos kaunis hyväntahtoisuudestasi, Martti! Siten siis palkitset

minulle ystävällisyyden, jota olen sinulle osottanut."

"Kirottu hyvyytesi, joka villitsi minut! Olisit karttanut minua kuten

toisetkin. Mutta leikkisällä tuulella ollessasi huvitti sinua heittää
koukkusi minuun ja raastaa sydän rinnastani. Et sinä säälistä ollut
ystävällinen halveksitulle, vaan siksi, koska sinulle johtui mieleen
viekotella minut. Minä sokea narri, en nähnyt, että hyvyytesi oli vaan
itserakkautta, en aavistanut, että nauraisit pilkallisesti minulle vasten
kasvoja silloin, kun minä tunnen tosituskaa. Ja siksi sanon sinulle
vielä kerran: Kohdatkoon sinua Jumalan rangaistus!"

"Minä taas kiitän vielä kerran, mestari Martti, siunauksestanne. Nyt

ainakin tiedätte, etten välitä teistä. Menkää! Löytyyhän kylässä
kylliksi tyttöjä. Koettakaa — 'valakan' luona! Siinä olisi sopiva pari."

Pilkallisesti nauraen juoksi hän sisään, sulkien oven jälkeensä.

Mestari Csigolyan valtasi tuskan, vihan ja häpeän sekainen tunne.
Liikkumatonna kuin hedelmiä kantava mulperipuu seisoi hän
hetkisen; vähitellen palasi hän järkiinsä ja huomasi turhaksi
harmitella kelvottoman tytön tähden. Hän naurahti itsekseen, meni
kotiin, meni vuoteeseen ja — nukkui!… Ei, hän ei nukkunut! Koko
yön kierittelihe hän vuoteellaan, niin että se oli vähällä laueta
liitteistään…

*****

Voimakas kuin ruumiinsakin oli myös Martin sielu, tätä sai hän
kiittää siitä, että oli toipunut myrkystä, jota Julia Biro oli vuodattanut
hänen elonsa maljaan. Tosin valtasi hänet ensi päivinä
epäonnistuneen kosinnan jälkeen ollessaan työssä usein ajatus: eikö
olisi parempi, jos raudan sijasta asettaisit pääkallosi alasimelle ja
antaisit lyödä siihen raskaimmalla vasaralla? — Lyönti vaan ja —
kaikki olisi ohi!

Vähitellen väistyivät kumminkin nämä raskaat ajatukset, hän

rauhottui ja koko hänen elämäntoivomuksensa näytti olevan
juominen. Ihmisten joukkoon ei hän kumminkaan tahtonut mennä,
sillä hän pelkäsi enentynyttä pilkkaa. Mutta sittemmin arveli hän, että
hänet voitaisiin merkitä pelkuriksi, siksi päätti hän mennä
seuraavana lepopäivänä kapakkaan…

Kun hän astui sisään, otettiin hänet pilkalla ja naurulla vastaan.

"Terve, Martti! Koska on häät?" —

"Kutsuthan minut toki pitoihin!" —

"Minulle kuuluu ensi tanssi morsiamen kanssa!" —

"Onnenpoika, kuinka kauniin vaimon hän saa!" —

"Kuinka käy sitten 'valakalle?'" —

"'Valakka' raukka! Hän kuolee tuskaan."

Martti pysyi rauhallisena. — Kun melu väheni, sanoi hän:

"Oletteko jo lopussa?"

"Eipä kaukanakaan siitä!" huusi eräs nuorukaisista.

"No joutukaa sitten, sillä tahdon puhua teille sanasen."

 "Kuulkaa! kuulkaa!" kuului ääni joukosta.

"Tahdon vaan sanoa teille, että loppukoon täksi päivää ja

ainaiseksi tuo pilkka."

"Katsokaahan! Minusta näyttää hän uhkaavalta!" huusi joku.

"Martti uhkaa, ettekä te edes juokse pakoon! — Hei isäntä! Ovi auki,
että voisimme paeta." —

"Sen voitkin tehdä, poika!" vastasi Martti. "Myöhemmin kenties et

voisi päästäkään enää ovelle."

"Oho! Katsokaas vaan, katsokaas!"

"Sen saat kyllä nähdä, tai paremmin sanottu, et saa nähdä, sillä
paiskaan tämän pullon kasvojasi vasten."

"Todellakin!"

"Varmasti! Ja nyt käsken sinua olemaan haukkumatta minua

kauvempaa jos silmäsi ovat sinulle rakkaat."

"Käsketkö minua! Sinä! — Ja vaikka irvinaamasi toinenkin puoli

olisi yhtä punainen kuin — —"

Hän ei voinut lopettaa lausettaan.

"Tuoss' on! — Olkoon omasi samoin", huusi Martti ja heitti pullon

nuorukaisen päähän, niin että tämä verta virraten hoiperteli
taaksepäin.

Raivoten hyppäsi siten satutettu Martin kimppuun ja antoi hänelle

kepiniskun, jolloin nuori seppä tarttui vastustajaansa kurkkuun ja olisi
vähällä kuristanut hänet, jolleivät toiset olisi riistäneet pois hänen
käsiään. Nyt hyökkäsivät kaikki Martin kimppuun, mutta toinen
toisensa jälkeen lensi ulos kapakan ovesta.

Kun viimeinen oli kyytinsä saanut, astui Martti paljastetuin puukoin

esiin ja huusi:

"Kas niin! — Nyt olette vielä päässeet jokseenkin vähällä, mutta

jos vastaisuudessa uskallatte tulla tielleni, maksaa se henkenne.
Ymmärrättekö!"

Näin sanoen palasi hän jälleen istuimelleen, tilasi viiniä ja — joi.

Ulkona neuvottelivat nuorukaiset kauvan aikaa siitä, mitä olisi

tehtävä; vihdoin päättivät he rynnätä sisään ja hyökätä joukolla
Martin kimppuun. Mutta kun jokainen tahtoi olla toisena eikä kukaan
ensimäisenä, hajautuivat he suuttuneina.

Voittonsa ylpeäksi paisuttamana joi Martti lasin toisensa perästä,

niin että hän illalla kotiin mennessään asteli hyvin epävarmoin
askelin. Mutta kun hän erkani päätieltä, poiketen eräälle sivutielle,
karkasi hänen kimppuunsa takaapäin kolme nuorukaista. Eräs huusi:

"Tässä hän on! Lyökää hänet maahan!"

He kuristivat kurkusta Marttia, joka avuttomana vaipui maahan,

sitten paukuttivat he häntä vielä päähän. Senjälkeen kiiruhtivat he
pois, jättäen elottomalta näyttävän makaamaan.

Tähän aikaan hiipi "valakka" kirkkomaalta kotiin. Vähällä oli hänkin

vaipua maahan, huomatessaan Martin vertavirtaavan ruumiin; mutta
hän tointui pian, kiiruhti lähimmälle kaivolle, mistä nouti vettä; sitten
pesi ja sitoi hän tajuttoman. Kun hänen kasvonsa olivat veritahroista
puhdistetut, aukaisi hän silmänsä ja sammalsi: "Oi, sepä vasta oli
paha uni!"

"Näitkö ehkä unta, että sinut hakattiin maahan?" kysyi tyttö.

"Kyllä!"

"Se ei ollut mikään uni, vaan kauhea todellisuus. — Kuka löi sinut
maahan?"

"En tiedä!… Mutta mitä tahdot sinä täältä?"

"Tahdon auttaa sinua! — Kuljin tästä ohitse ja näin silloin sinun

avuttomana makaavan. —"

"Kiitos! — Nyt voit mennä! —"

"Ethän sinä voi ilman tukea mennä kotiin."

"Mitä se sinua liikuttaa! Mene Jumalan nimeen, en voi kärsiä

sinua."

"Martti!"

"Laputa tiehesi!"

Nyyhkyttäen lähti tyttö pois. Martti, joka katui kovia, kiittämättömiä

sanojaan eikä voinut nousta ylös omin voimin, koetti lepyttää
loukattua:

"Älähän toki itke! Eihän ollut tarkoitus niin paha. Enhän tiedä
oikein mitä puhunkaan. Tulehan, ole hyvä, auta minua jaloilleni."

Se onnistui tytölle suurella vaivalla.

 "Kiitos!" soperteli Martti. "Kiitos! — Mutta tunnen, etten yksin
pääse kotiin; tahdotko saattaa minua?"

"Mielelläni!" vastasi tyttö. Hän tarttui hänen käteensä ja Martti

nojautui häneen; hellävaroen kuin äiti kuletti tyttö hänet asuntoonsa.
Ovelle saavuttua kiitti Martti auttajaansa ja sanoi hänelle, että hän
tulisi vaan tarpeen tullen hänen luokseen, sillä hän tekisi niin
mielellään vastapalveluksen.

Lotta tunsi itsensä onnelliseksi.

Martti makasi muutamia päiviä voimatonna vuoteella. Useammin

kuin kerran tahtoi "valakka" mennä tervehtimään sairasta, mutta
kääntyi aina puolitiestä arkana takaisin.

Ja kumminkin, kuinka mielellään olisi hän mennyt häntä

katsomaan!

Ei päivällä eikä yöllä mennyt Martti hänen mielestään. Kun hän

näki tämän unissaan täysin terveenä — kuinka iloitsikaan, hän!
Nähdessään hänet kuolemansairaana makaavan — kuinka
murheellinen olikaan tyttö parka ja kuinka hän itki!…

Martti toipui…

Kun hän ensikerran jätti sairashuoneen virkistyäkseen raittiissa

ilmassa, näki hän kaukana kylässä hääpukuisia ihmisiä ja nauhoilla
ja kirjavilla vaatteilla koristettuja hevosia. Iloisia riemun säveliä kaikui
eräästä talosta, jonka hän hyvin tunsi, hänen korviinsa. Hän astui
lähemmäksi, katsellakseen yli aidan, mutta vetäytyi pian takaisin,
kun vaunut, joissa istui morsian — Julia Biro, ajoivat ohitse. Hän
meni naimisiin naapurikylän kauneimman nuorukaisen kanssa.
 "Ole onnellinen!" sopersi Martti. "Ole onnellinen hänen kanssaan
koko elämäsi ajan! — Hyvä onkin, että hän menee pois!… Näen
häntä harvemmin ja unohdan."

Ja hän unohti hänet niinkuin kaikki!

Hän karttoi kapakkaa, ei pelosta; etevämmyytensä oli hän jo heille

näyttänyt, heittäessään koko poikalauman ovesta ulos. Pelkurit!
Suoraan häntä vastaan eivät he uskaltaneet astua; takaapäin
hyökkäsivät he hänen kimppuunsa ja vielä sellaiseen aikaan, jolloin
hän ei ollut aivan selvä. Sen lajisten kanssa ei hän tahtonut
seurustella.

Hiljaa ja yksitoikkosesti vietti hän aikansa osaksi pajassa, osaksi

tuvassa äitinsä luona, joka topakasti hoiti taloutta.

Ketään muita vieraita ei heillä käynyt kuin Lotta — "valakka".

Taivas tietäköön, minkä tekosyyn nojalla hän tuli kerta

tervehtimään Csigolya vanhusta, joka pyysi häntä tulemaan
useamminkin. Ja Lotta tuli. — Martti karttoi alussa hänen
läheisyyttään, sittemmin puhui hän jonkun sanan hänen kanssaan ja
lopuksi näki hän mielellään hänen tulevan ja oli ikävissään hänen
lähteissään. Hän ei huomannut enää Lotan omituista ulkomuotoa —
rumaksi häntä ei voinut sanoa — ja hän tuli yhä enemmän
huomaamaan, että Lotta oli parempi kaikkia muita tyttöjä…

Julia Biron näki hän enää ainoastaan kerran elämässään; ja

hänen sydämeensä koski silloin, koski katkerasti. Julian uudessa
kodissa majaili sotilaita ja kaunis Julia rakastui erääseen korpraaliin.
Kun tämän täytyi lähteä pois, pakeni nuori rouva hänen kanssaan.
Puoliso ajoi pakolaista takaa ja toi hänet väkisin takaisin. Se oli
silloin kuin Martti näki entisen rakastettunsa, jota suuttunut miehensä
ajoi lyöden edellään pitkin katuja. Itkien astui hän hevosen edellä;
lyönnit ja häpeä kirvelivät kovasti.

"Vaimo raukka!" puheli Martti itsekseen. "Parempi sinun olisi ollut,

jos et olisi ajanut minua pilkaten pois. — Ei sentään! Se ei olisi ollut
sen parempi, sillä vielä armottomammin olisin minä sinua rangaissut,
jos olisin saanut sinut kiinni uskottomuudesta."…

Tähän tapaan, ilman onnea ja onnettomuutta kului yksi — kaksi —

kolme vuotta. Nuorukaiset ja neitoset menivät naimisiin;
Vanhemmista pojista oli Martti ainoa naimaton ja tytöistä "valakka".
Martti ei ajatellutkaan avioliittoa, vielä vähemmin johtui hänen
mieleensä se, että Lotta olisi hänelle sopiva puoliso. Ja tyttö kätki
rakkautensa kuten aarteen!

Eräänä päivänä — se oli juhlapäivä — tuli Lotta taas viemisille.

Vanhus oli käymässä naapurissa. Martti istui polttaa tupruttaen

tuvassa, välistä vaipuen mietteisiin, välistä taas jouten katsellen
sinisiä savurenkaita.

"Hyvää päivää, sisareni!" tervehti hän tulijaa.

"Jumalan terveeksi, Martti! — Onko äitimuori saapuvilla?"

"Ei, sydänkäpyseni! Hänelle tuli ikävä minun luonani ja meni

vähän naapuriin pakinoimaan. Huvitelkoon hän."

"No — hyvästi sitten!"

"Mutta ethän toki saa tuolla tavoin juosta pois. Vai onko sinullakin
ikävä minun luonani?"
 "Eihän toki! — Mutta —"

"Mutta istu sitten. Puhelkaamme olen tänään puhelutuulella."

"Se tapahtuu harvoin."

"Niinkö! — Niin, paljo puheleminen väsyttää teitä."

"Minähän kuuntelen mielelläni."

Nyt vaikenivat molemmat ja istuivat hetkisen äänettöminä

vierekkäin. Lotta asetteli esiliinaansa paikoilleen ja Martti kopisteli
verkalleen tupakkia piipustaan. Vihdoin lopetti tyttö hiljaisuuden:

"No puhelkaamme jostakin. Sinähän olet puhetuulella."

"Se on tosi, mutta kummallista ihmisessä on se, ettei hänellä ole

mitään puhumista silloin, kun hän mieluimmin tahtoisi puhua. Mutta
älähän! — Kuules —

"Kuules, sano minulle, miksi et ole mennyt naimisiin, Lotta!

Annapas minulle siihen nyt vastaus."

"Muuten vaan!"

"Olihan sinulla enempi kuin yksi kosija? Eikö niin!"

"Kyllä, mutta en sentään ole mennyt naimisiin."

"Miksi?"

"Koska tiedän, ettei minua kukaan rakasta."